5.12.2007 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 317/5 |
NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1420/2007,
annettu 4 päivänä joulukuuta 2007,
lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta ja Kazakstanista peräisin olevan piimangaanin tuonnissa sekä Ukrainasta peräisin olevan piimangaanin tuontia koskevan menettelyn päättämisestä
EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka
ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,
ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (1), jäljempänä ’perusasetus’, ja erityisesti sen 9 artiklan,
ottaa huomioon komission ehdotuksen, jonka tämä on tehnyt neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan,
sekä katsoo seuraavaa:
A. MENETTELY
1. Menettelyn aloittaminen
(1) |
Komissio ilmoitti 6 päivänä syyskuuta 2006 perusasetuksen 5 artiklan mukaisesti Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (2), jäljempänä ’menettelyn aloittamista koskeva ilmoitus’, aloittavansa Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, Kazakstanista ja Ukrainasta, jäljempänä ’asianomaiset maat’, peräisin olevan piimangaanin (ferropiimangaani mukaan luettuna) tuontia yhteisöön koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn. |
(2) |
Menettely aloitettiin valituksen perusteella, jonka teki 24 päivänä heinäkuuta 2006 Euroalliages (Comité de Liaison des Industries de Ferro-Alliages), jäljempänä ’valituksen tekijä’, edustaen tuottajia, joiden tuotanto muodostaa pääosan eli tässä tapauksessa yli 50 prosenttia yhteisön koko piimangaanin tuotannosta, jäljempänä ’valituksen tehneet tuottajat’. Valituksessa esitetty alustava näyttö asianomaisista maista peräisin olevan piimangaanin polkumyynnistä ja siitä aiheutuvasta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi menettelyn aloittamiseksi. |
(3) |
Yksi asianomaisista osapuolista esitti, että komission olisi pitänyt laajentaa kyseinen menettely koskemaan myös Intiasta peräisin olevaa tuontia. Kun tämä menettely aloitettiin, komissiolla ei kuitenkaan ollut käytettävissään vahingollista polkumyyntiä koskevaa riittävää näyttöä, jonka perusteella se olisi voinut aloittaa Intiasta peräisin olevaa tuontia koskevan menettelyn perusasetuksen 5 artiklan 2 kohdan vaatimusten mukaisesti. |
2. Menettelyn osapuolet
(4) |
Komissio ilmoitti virallisesti menettelyn aloittamisesta valituksen tekijälle, valituksen tehneille tuottajille ja muille tiedossa oleville yhteisön tuottajille, asianomaisissa maissa toimiville vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille/kauppiaille ja niiden järjestöille, tavarantoimittajille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä asianomaisten viejämaiden edustajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Kaikille osapuolille, jotka esittivät kuulemispyynnön ja osoittivat, että niiden kuulemiseen oli erityisiä syitä, annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi. |
(5) |
Jotta kiinalaiset ja kazakstanilaiset vientiä harjoittavat tuottajat voisivat halutessaan esittää markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön, komissio lähetti lomakkeet pyyntöjen esittämistä varten niille vientiä harjoittaville tuottajille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä Kiinan ja Kazakstanin viranomaisille. Neljä kiinalaista vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää ja yksi kazakstanilainen vientiä harjoittava tuottaja pyysivät perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan nojalla markkinatalouskohtelua tai vaihtoehtoisesti yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, että ne eivät tutkimuksen mukaan täyttäisi markkinatalouskohtelun saamisen edellytyksiä. |
(6) |
Koska Kiinassa on ilmeisen paljon vientiä harjoittavia tuottajia ja yhteisössä tuojia, menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa esitettiin polkumyynnin ja vahingon määrittämistä otantamenetelmällä perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti. |
(7) |
Jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, kaikkia kiinalaisia vientiä harjoittavia tuottajia ja yhteisön tuojia pyydettiin ilmoittautumaan komissiolle ja toimittamaan menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen mukaisesti perustiedot tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvästä liiketoiminnastaan 1 päivän heinäkuuta 2005 ja 30 päivän kesäkuuta 2006 välisenä aikana. |
(8) |
Kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta päätettiin, että otantamenetelmää ei tarvita, koska vain neljä yritysryhmää, joilla oli piimangaanin vientimyyntiä yhteisöön tutkimusajanjaksolla, ilmaisi halukkuutensa kuulua otokseen. |
(9) |
Euroopan yhteisöön tuojien osalta vain kaksi etuyhteydetöntä tuojaa ilmoittautui ja toimitti pyydetyt tiedot määräajassa. Näin ollen päätettiin, että otantamenetelmää ei tarvinnut käyttää. |
(10) |
Komissio lähetti kyselylomakkeen kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, ja kaikille muille yrityksille, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Kyselyyn vastasi neljä yhteisön tuottajaa, neljä kiinalaista vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää, ainoa kazakstanilainen vientiä harjoittava tuottaja, kolme ukrainalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa sekä kaksi etuyhteydetöntä tuottajaa ja yhdeksän etuyhteydetöntä käyttäjää yhteisöstä. Lisäksi kaksi käyttäjää esitti näkemyksiään vastaamatta kyselylomakkeeseen. |
(11) |
Yksi kiinalaisista vientiä harjoittavien tuottajien ryhmistä ei kuitenkaan myöhemmin suostunut suunnitelmaan toteuttaa niiden markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevissa pyynnöissä ja kyselylomakevastauksissa annettujen tietojen tarkastus paikan päällä. Ilmoitettuaan asianomaisille yrityksille yhteistyöstä kieltäytymisen seuraukset, joista säädetään perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdassa, komissio on näin ollen todennut 18 artiklan säännösten mukaisesti, että mainitut yritykset eivät toimi menettelyssä yhteistyössä, ja on jättänyt huomioimatta kaikki niiden tekemät huomautukset. |
(12) |
Komissio hankki ja tarkasti kaikki tiedot, joita se piti tarpeellisena markkinatalouskohtelun tai yksilöllisen kohtelun myöntämiseksi Kiinassa ja Kazakstanissa toimiville yrityksille sekä polkumyynnin, siitä johtuvan vahingon ja yhteisön edun määrittämiseksi kaikkien asianomaisten maiden osalta. Seuraavien yritysten toimitiloihin tehtiin tarkastuskäyntejä:
|
(13) |
Niille Kiinan ja Kazakstanin vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei ehkä myönnettäisi markkinatalouskohtelua, on tarpeen vahvistaa normaaliarvo vertailumaata koskevien tietojen perusteella, mitä varten tehtiin tarkastuskäynti seuraavan Amerikan yhdysvalloissa, jäljempänä ’Yhdysvallat’, toimivan tuottajan ja siihen etuyhteydessä olevan myyntiyhtiön toimitiloihin:
|
3. Tutkimusajanjakso
(14) |
Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2005 ja 30 päivän kesäkuuta 2006 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2002 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelujakso’. |
B. TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE
1. Tarkasteltavana oleva tuote
(15) |
Tarkasteltavana oleva tuote on Kiinasta, Kazakstanista ja Ukrainasta peräisin oleva piimangaani (mukaan luettuna ferropiimangaani), jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, joka yleensä luokitellaan CN-koodeihin 7202 30 00 ja ex81110011. |
(16) |
Tarkasteltavana olevaa tuotetta käytetään terästeollisuudessa hapen poistoon sekä seoksena. Sitä valmistetaan pääasiassa mangaanimalmista ja piistä, jotka sekoitetaan ja sulatetaan avoimissa valokaariuuneissa. |
(17) |
Piimangaania on eri laatuja, joissa on eri määrä rautaa (Fe), mangaania (Mn), piitä (Si) ja hiiltä (C). Hiilipitoisuuden perusteella voidaan erottaa toisistaan erittäin vähän hiiltä sisältävä piimangaani, joka on korkealaatuisempaa (mikä nostaa hinnan korkeammaksi), ja enemmän hiiltä sisältävä piimangaani, jota voidaan pitää normaalilaatuisena. Piimangaania myydään eri karkeuksisina ja kokoisina jauheina, rakeina tai paloina. Näistä eroista huolimatta kaikkia laatuja ja kokoja on pidetty yhtenä tuotteena, koska niiden keskeiset kemialliset ja fyysiset ominaisuudet sekä pääasialliset käyttötarkoitukset ovat samanlaiset. |
2. Samankaltainen tuote
(18) |
Tutkimuksessa kävi ilmi, että yhteisön tuotannonalan yhteisössä tuottama ja myymä piimangaani, Kiinan, Kazakstanin ja Ukrainan kotimarkkinoilla sekä vertailumaaksi lopulta valitun Yhdysvaltojen kotimarkkinoilla tuotettu ja myyty piimangaani samoin kuin Kiinasta, Kazakstanista ja Ukrainasta yhteisöön tuotu piimangaani ovat kemiallisilta ja fyysisiltä perusominaisuuksiltaan ja peruskäyttötarkoituksiltaan olennaisesti samanlaisia. Tämän vuoksi niitä pidetään perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina. |
(19) |
Eräs vientiä harjoittava tuottaja oli sitä mieltä, että muokkaamattoman mangaanin, joka yleensä luokitellaan CN-koodiin 8111 00 11, ei pitäisi sisältyä tutkimukseen. Tältä osin vahvistetaan, että tarkasteltavana olevana tuotteena ei ole muokkaamaton mangaani vaan piimangaani, kuten johdanto-osan 15 kappaleessa todetaan, mutta siihen sisältyy myös muokkaamaton piimangaani. Piimangaani luokitellaan tavallisesti CN-koodiin 7202 30 00, mutta rautapitoisuudesta riippuen se voidaan luokitella myös muokkaamattomaksi piimangaaniksi tai piimangaanijauheiksi CN-koodiin 8111 00 11. |
C. POLKUMYYNTI
1. Markkinatalouskohtelu
(20) |
Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaisesti Kiinasta ja Kazakstanista peräisin olevaa tuontia koskevissa polkumyyntitutkimuksissa normaaliarvo määritetään kyseisen artiklan 1–6 kohdan mukaisesti niille tuottajille, jotka ovat osoittaneet täyttävänsä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa esitetyt vaatimukset, toisin sanoen jos tällaiset vientiä harjoittavat tuottajat osoittavat, että samankaltaisen tuotteen valmistus ja myynti on tapahtunut markkinatalousolosuhteissa. Kyseiset vaatimukset ovat lyhyesti seuraavat:
|
(21) |
Neljä kiinalaista vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää haki perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla markkinatalouskohtelua, ja ne palauttivat vientiä harjoittaville tuottajille tätä tarkoitusta varten toimitetut lomakkeet annetun määräajan kuluessa. Yksi ryhmistä päätti kuitenkin myöhemmin kieltäytyä yhteistyöstä tutkimuksessa (kuten johdanto-osan 11 kappaleessa todetaan). Näin ollen harkittavaksi jäivät johdanto-osan 12 kappaleessa lueteltujen kolmen jäljellä olevan yhteistyössä toimivan kiinalaisen vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän markkinatalouskohtelun myöntämistä koskevat lomakkeet. Kaikkiin näihin ryhmiin kuului sekä tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajia että niihin etuyhteydessä olevia yrityksiä, jotka osallistuivat tarkasteltavana olevan tuotteen myyntiin. Komission vakiintuneena käytäntönä on selvittää, täyttävätkö keskenään etuyhteydessä olevat yritykset kokonaisuutena markkinatalouskohtelun myöntämisedellytykset. |
(22) |
Ainoa kazakstanilainen vientiä harjoittava tuottaja haki perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla markkinatalouskohtelua, ja se palautti vientiä harjoittaville tuottajille tätä tarkoitusta varten toimitetut lomakkeet annetun määräajan kuluessa. |
(23) |
Yhteistyössä toimivien vientiä harjoittavien tuottajien osalta komissio hankki kaikki tarpeellisina pidetyt tiedot ja tarkasti kaikki markkinatalouskohtelupyynnössä toimitetut tiedot kyseisten yritysten tiloissa tarpeen mukaan. |
1.1 Markkinatalouskohtelun edellytysten tarkastelu kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta
(24) |
Tutkimuksessa kävi ilmi, että yhdellekään johdanto-osan 12 kappaleessa luetellulle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle ei voitu myöntää markkinatalouskohtelua, sillä mikään ryhmä ei täyttänyt perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan mukaista vaatimusta 1 ja lisäksi yksi niistä ei täyttänyt vaatimusta 2 ja eräs toinen ei täyttänyt vaatimusta 3. Lisäksi sen ryhmän osalta, joka ei täyttänyt vaatimuksia 1 ja 2, oli vahvoja epäilyksiä myös vaatimuksen 3 suhteen. Kyseinen ryhmä ei myöskään toimittanut täydellisesti täytettyjä markkinatalouskohtelun pyytämiseen tarkoitettuja lomakkeita eikä kyselylomakkeita siihen etuyhteydessä olevien tarkasteltavana olevan tuotteen tuottamiseen ja/tai kauppaan osallistuvien yritysten osalta. |
(25) |
Yksikään asianomaisista kiinalaisista yritysryhmistä ei osoittanut täyttävänsä vaatimusta 1. Kaikkien kyseisten yritysryhmien todettiin olevan pohjimmiltaan valtion omistamia, eivätkä ne pystyneet toimittamaan näyttöä, jota olisi voitu pitää riittävänä poistamaan epäilyt valtion merkittävästä puuttumisesta päätöksentekoon. Näin ollen ei voitu sulkea pois sitä, että valtiolla on merkittävää määräysvaltaa näihin yrityksiin ja että valtio puuttuu niiden asioihin merkittävästi. |
(26) |
Sen lisäksi, että yksi yritysryhmistä ei täyttänyt vaatimusta 1, tutkimuksessa todettiin, että se ei pystynyt osoittamaan, että aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä johtuvia vääristymiä ei ole (vaatimus 3), sillä eräs ryhmään kuuluvista yrityksistä oli saanut valtion omistamalta emoyritykseltään tiettyjä korvauksettomia lainaetuuksia. |
(27) |
Lisäksi erään toisen yritysryhmän, joka ei täyttänyt vaatimusta 1, osalta todettiin myös, että se ei pystynyt osoittamaan, että aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä johtuvia vääristymiä ei ole, varsinkin koska tutkimusajanjakson aikana oli harjoitettu vaihtokauppaa. Tämä ryhmä ei myöskään pystynyt osoittamaan useiden tarkastettujen yksiköiden osalta, että niiden kirjanpito oli tarkastettu riippumattomasti kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti, sillä emoyritys ei ollut noudattanut moitteettoman peruskirjanpidon periaatteita vaan oli puuttunut etenkin käyttöomaisuuden poistojen kirjaamiseen, ja yritysten tilintarkastajat olivat hyväksyneet tämän rikkomuksen. |
(28) |
Samasta ryhmästä ainakin yksi yritys, joka ilmeisesti osallistui tarkasteltavana olevan tuotteen kauppaan, oli lisäksi jättänyt palauttamatta sekä markkinatalouskohtelun pyytämiseen tarkoitetun lomakkeen että kyselylomakkeen, mikä asetti toimitettujen tietojen luotettavuuden kyseenalaiseksi. |
(29) |
Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää huomautuksia edellä esitetyistä päätelmistä. Kahdelta kiinalaiselta vientiä harjoittavien yritysten ryhmältä saaduissa huomautuksissa ei esitetty uutta näyttöä, joka olisi muuttanut markkinatalouskohtelun edellytysten tarkastelun päätelmiä. |
(30) |
Edellä esitetyn perusteella yksikään kiinalainen vientiä harjoittavien tuottajien yritysryhmä ei ole osoittanut täyttävänsä kaikkia perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan mukaisia edellytyksiä, eikä niille sen vuoksi voitu myöntää markkinatalouskohtelua. |
1.2 Markkinatalouskohtelun edellytysten tarkastelu kazakstanilaisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta
(31) |
Ainoa kazakstanilainen vientiä harjoittava tuottaja osoitti täyttävänsä kaikki perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan mukaiset viisi vaatimusta, joten sille myönnettiin markkinatalouskohtelu. Vientiä harjoittavalle tuottajalle ja yhteisön tuotannonalalle (katso johdanto-osan 91 kappale) annettiin tilaisuus esittää huomautuksia markkinatalouskohtelun myöntämistä koskevista päätelmistä. Yhteisön tuotannonalalta saaduissa huomautuksissa ei esitetty uutta näyttöä, joka olisi muuttanut markkinatalouskohtelun edellytysten tarkastelun päätelmiä. |
2. Yksilöllinen kohtelu
(32) |
Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan kyseisen artiklan soveltamisalaan kuuluville maille vahvistetaan tarvittaessa koko maata koskeva tulli lukuun ottamatta tapauksia, joissa yritykset voivat osoittaa, että ne täyttävät kaikki perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa vahvistetut edellytykset. |
(33) |
Kaikki kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat, jotka pyysivät markkinatalouskohtelua, pyysivät myös yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, ettei niille myönnettäisi markkinatalouskohtelua. |
(34) |
Käytettävissä olevien tietojen perusteella todettiin, että yksikään asianomaisista yritysryhmistä ei kyennyt osoittamaan, että ne täyttävät kumulatiivisesti kaikki perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa vahvistetut yksilöllisen kohtelun vaatimukset. Todettiin, että yritykset eivät täyttäneet perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan c alakohdan mukaista vaatimusta, jonka mukaan osake-enemmistön on oltava yksityishenkilöiden hallussa, sillä kaikkien yritysten todettiin olevan perimmiltään valtion omistamia, kuten johdanto-osan 25 kappaleessa selvitetään. Sen vuoksi niiden esittämät pyynnöt oli hylättävä. |
3. Normaaliarvo
3.1 Yleiset menetelmät
i) Yleinen edustavuus
(35) |
Normaaliarvon määrittämiseksi komissio tutki ensin perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti kunkin asianomaisen Kazakstanissa ja Ukrainassa toimivan vientiä harjoittavan tuottajan osalta, oliko sen tarkasteltavana olevan tuotteen kotimarkkinamyynti riippumattomille asiakkaille ollut edustavaa, eli oliko kyseisen myynnin kokonaismäärä vähintään 5 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisöön suuntautuneen vientimyynnin kokonaismäärästä. |
ii) Tuotelajien vertailu
(36) |
Komissio yksilöi tämän jälkeen ne kotimarkkinoiden kokonaismyynniltään edustavien vientiä harjoittavien tuottajien kotimarkkinoillaan myymät tuotelajit, jotka ovat samanlaisia kuin yhteisöön vietäväksi myytävät lajit tai suoraan verrattavissa niihin. |
iii) Tuotelajikohtainen edustavuus
(37) |
Kunkin vientiä harjoittavien tuottajien kotimarkkinoillaan myymän ja yhteisöön vietäväksi myydyn tuotelajin kanssa suoraan vertailukelpoiseksi todetun tuotelajin osalta tutkittiin, oliko kotimarkkinamyynti ollut perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan soveltamiseksi riittävän edustavaa. Tietyn tuotelajin kotimarkkinamyyntiä pidettiin riittävän edustavana, jos sen myynti kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille tutkimusajanjakson aikana oli vähintään 5 prosenttia yhteisöön viedyn vastaavan tuotelajin kokonaismyyntimäärästä. |
iv) Tavanomaisen kaupankäynnin määrittäminen
(38) |
Tämän jälkeen komissio tutki kunkin vientiä harjoittavan tuottajan osalta Kazakstanissa ja Ukrainassa, voitiinko kunkin kotimarkkinamyynniltään edustavan tuotelajin kotimarkkinamyyntiä pitää tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneena perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tämä tehtiin määrittämällä, kuinka suuri osuus kunkin viedyn tuotelajin riippumattomille asiakkaille suuntautuneesta kotimarkkinoiden myynnistä oli ollut kannattavaa tutkimusajanjaksolla. |
(39) |
Jos yli 80 prosenttia tietyn tuotelajin kotimarkkinamyynnin määrästä tapahtui vähintään yksikkökustannuksia vastaavilla hinnoilla ja jos sen myyntihintojen painotettu keskiarvo oli vähintään sama kuin tuotantokustannusten painotettu keskiarvo, kyseisen tuotelajin normaaliarvo määritettiin sen kaikkien kotimarkkinamyynnissä veloitettujen hintojen painotettuna keskiarvona. |
(40) |
Jos tuotelajin kokonaismyyntimäärästä enintään 80 prosenttia oli kannattavaa tai jos kyseisen tuotelajin painotettu keskihinta oli tuotantokustannuksia alempi, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä yksinomaan kyseisen tuotelajin kannattavan myynnin painotettu keskiarvo edellyttäen, että kannattavan myynnin osuus tuotelajin kokonaismyyntimäärästä oli vähintään 10 prosenttia. |
(41) |
Tapauksissa, joissa jonkin tuotelajin kannattavan myynnin määrä oli alle 10 prosenttia sen kokonaismyynnin määrästä, kyseisen tuotelajin myyntiä pidettiin riittämättömänä, eikä kotimarkkinahinnan katsottu soveltuvan normaaliarvon määrittämisen perustaksi. |
(42) |
Kun vientiä harjoittavan tuottajan myymän tietyn tuotelajin kotimarkkinahintoja ei voitu käyttää normaaliarvon määrittämiseen, oli sovellettava toista menetelmää. Tällöin komissio määritti laskennallisen normaaliarvon perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti seuraavassa esitetyllä tavalla. |
(43) |
Laskennallinen normaaliarvo määritettiin lisäämällä kunkin viejän vientiin myytyjen tuotelajien tuotantokustannuksiin, jotka oikaistiin tarvittaessa, kohtuullinen osuus myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista sekä kohtuullinen voittomarginaali. |
(44) |
Kaikissa tapauksissa myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä voitto määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdassa esitettyjen menetelmien mukaisesti. Tätä varten komissio tutki, olivatko tiedot kullekin vientiä harjoittavalle tuottajalle kotimarkkinoilla aiheutuneista myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista sekä sen kotimarkkinoilla saamasta voitosta luotettavia. |
3.2 Vertailumaa
(45) |
Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan normaaliarvo niille siirtymätalousmaissa toimiville vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei myönnetä markkinatalouskohtelua, on määritettävä markkinataloutta toteuttavassa kolmannessa maassa, jäljempänä ’vertailumaa’, käytettävien hintojen tai vastaavan laskennallisen arvon perusteella, tai jos se ei ole mahdollista, jollakin muulla hyväksyttävällä perusteella. |
(46) |
Menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa Brasilian katsottiin tarvittaessa sopivan vertailumaaksi normaaliarvon määrittämiseksi Kiinan ja Kazakstanin osalta ja pyydettiin asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia asiasta. Yksikään asianomainen osapuoli ei vastustanut ehdotusta. |
(47) |
Komissio selvitti Brasiliassa ja myöhemmin myös muissa mahdollisissa vertailumaissa eli Intiassa, Japanissa, Norjassa, Etelä-Afrikassa ja Yhdysvalloissa toimivien tiedossa olevien tuottajien halukkuutta yhteistyöhön. Yhteistyöhalukkuutensa ilmaisivat kuitenkin vain norjalaiset ja yhdysvaltalaiset tuottajat. Kolmelta norjalaiselta yritykseltä saatujen tietojen perusteella pääteltiin, että piimangaanin kotimarkkinat Norjassa ovat erittäin pienet. Tämän vuoksi Norjan markkinoita ei pidetty riittävän edustavina normaaliarvon määrittämiseksi Kiinan ja Kazakstanin osalta. |
(48) |
Ainoalle tiedossa olevalle yhdysvaltalaiselle tuottajalle lähetettiin kyselylomake, ja sen vastauksessa toimitetut tiedot tarkastettiin paikan päällä. Kyseisen yhdysvaltalaisen tuottajan kotimarkkinamyynnin määrä todettiin merkittäväksi ja riittävän edustavaksi suhteessa tarkasteltavana olevan tuotteen Kiinasta ja Kazakstanista yhteisöön suuntautuvan viennin määrään. Lisäksi Yhdysvaltojen markkinoita voidaan pitää avoimina, koska tuontitullin taso on alhainen (suosituimmuustulli 3,9 prosenttia fob-hinnasta). Tutkimus osoitti, että piimangaania tuotiin Yhdysvaltain markkinoille merkittäviä määriä. Tämän vuoksi Yhdysvaltojen markkinoita pidettiin kilpailuun perustuvina ja riittävän edustavina normaaliarvon määrittämiseksi Kiinan ja Kazakstanin osalta. |
(49) |
Asianomaisia osapuolia pyydettiin esittämään asiasta huomautuksia, ja niitä saatiin kolmelta osapuolelta, jotka vastustivat Yhdysvaltojen valitsemista vertailumaaksi. Yksi kiinalainen vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä väitti, että Yhdysvaltojen markkinoilla kilpailu on riittämätöntä, koska i) yhteistyössä toimiva tuottaja on ainoa kotimarkkinoilla toimiva tuottaja ja ii) Yhdysvaltojen markkinoille tuonnin epäillään olevan vähäistä siksi, että Yhdysvalloissa sovelletaan polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä piimangaanin tuonnissa maailman tärkeimmistä tuottajamaista. Lisäksi sen, että yhteistyössä toimiva yhdysvaltalainen tuottajayritys on etuyhteydessä erääseen valituksen tehneistä tuottajista, väitettiin asettavan yrityksen toimittamien kustannus- ja hintatietojen luotettavuuden kyseenalaiseksi. Näiden lisäksi väitettiin vielä, että olisi otettava huomioon se, että raaka-aineiden saanti Yhdysvalloissa, jossa ei ole pääraaka-aineen eli mangaanimalmin kotimaisia toimittajia, on erilaista kuin Kiinassa, jossa on kotimaista tarjontaa. Neljäntenä seikkana väitettiin, että vertailumaaksi sopisi Yhdysvaltoja paremmin jokin sellainen maa, jonka talouden kehitystaso vastaa paremmin Kiinan talouden kehitystasoa. |
(50) |
Kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että Intia tai toissijaisesti Ukraina olisivat soveltuvampia vaihtoehtoja vertailumaaksi pääsiassa siksi, että niiden kilpailu- ja markkinaolosuhteet olisivat paremmin verrattavissa Kiinan tilanteeseen. Kolmantena vaihtoehtona esitettiin normaaliarvon määrittämistä Kiinan osalta niiden kiinalaisten tuottajien, jotka täyttävät markkinatalouskohtelun myöntämisedellytykset, toimittamien tietojen perusteella. Jos Yhdysvallat kuitenkin olisi lopullinen vertailumaa, normaaliarvoon väitettiin tarvittavan oikaisuja raaka-aineiden saantiin ja tuotantokustannuksiin liittyvien erojen, jotka johtuvat Yhdysvaltojen korkeammista työvoima- ja ympäristökustannuksista, huomioon ottamiseksi. |
(51) |
Kahden muun asianomaisen osapuolen tekemät huomautukset eivät sisältäneet edellä mainittuihin kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan huomautuksiin nähden uutta tietoa. |
(52) |
Komissio selvitti useiden intialaisten tuottajien halukkuutta yhteistyöhön, mutta joistakin alkuvaiheen myönteisistä merkeistä huolimatta yhteistyöhön ei lopulta päästy. Näin ollen Intiaa ei voitu valita vertailumaaksi. Ukrainan osalta tutkimuksessa havaittiin maassa harjoitetun polkumyynnin olevan merkittävää (katso johdanto-osan 87 kappale). Vakiintuneen käytännön mukaan maan, jossa tapahtuu kyseisenlaista polkumyyntiä, ei voida katsoa soveltuvan vertailumaaksi. Ehdotetun kolmannen vaihtoehdon – eli Kiinaa koskevan normaaliarvon määrittämisen markkinatalouskohtelun myöntämisedellytykset täyttävien kiinalaistuottajien toimittamien tietojen perusteella – osalta on todettava, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan on käytettävä nimenomaan ”kolmatta maata, joka on markkinatalousmaa”. Lisäksi todettiin, että yksikään yhteistyössä toiminut kiinalainen tuottaja ei täyttänyt markkinatalouskohtelun myöntämisedellytyksiä. |
(53) |
Yhdysvaltojen soveltumista vertailumaaksi koskevien vastalauseiden osalta on huomattava vielä seuraavat seikat: tutkimus kumosi kotimarkkinoiden kilpailun puuttumista koskevan väitteen, kuten johdanto-osan 48 kappaleessa mainitaan, sillä vaikka yhteistyössä toiminut yhdysvaltalainen tuottaja on ainoa tuottaja kotimarkkinoilla, Yhdysvaltoihin tuotiin merkittäviä määriä piimangaania. Tutkimusajanjaksolla tuonti oli runsasta verrattuna yhteistyössä toimineen yhdysvaltalaistuottajan kotimarkkinamyyntiin. Tässä yhteydessä on myös huomattava, että jossakin maassa voimassa olevat kyseessä olevaa tuotetta koskevat kaupan suojatoimenpiteet eivät estä maan valitsemista vertailumaaksi, sillä polkumyynnin vastaisilla toimenpiteillä on nimenomaan tarkoitus palauttaa terveet kilpailuolosuhteet kyseisille markkinoille. |
(54) |
Väite, jonka mukaan tutkimuksessa yhteistyössä toimineen yhdysvaltalaisen yrityksen ja erään eurooppalaisen tuottajan välinen etuyhteys voisi vaikuttaa toimitettujen tietojen luotettavuuteen, ei saanut tukea tutkimuksen tuloksista. Ei havaittu merkkejä siitä, että etuyhteys olisi millään tavalla vääristänyt Yhdysvalloissa toimivan tuottajan hintoja, tuotantokustannuksia tai kannattavuutta, joten komissio saattoi olla varma tutkimusta varten toimitettujen tietojen tarkkuudesta ja luotettavuudesta. |
(55) |
Lopuksi tarkasteltiin väitteitä, jotka koskivat raaka-aineiden saantia ja tuotantokustannusten eroja. Yhteistyössä toimineen yhdysvaltalaisen tuottajan piimangaanin valmistuksessa käyttämän pääraaka-aineen (mangaanimalmin) hintaa verrattiin kiinalaisten yritysten mangaanimalmista maksamiin hintoihin, eikä merkittäviä eroja todettu. Lisäksi todettiin, että myös kiinalaiset yhteistyössä toimineet tuottajat toivat osan tarvitsemastaan mangaanimalmista. Sen vuoksi väite ja oikaisuvaatimus hylättiin. |
(56) |
Muiden esille otettujen tekijöiden, kuten talouden kehitystason tai työvoima- ja ympäristökustannusten osalta asianomainen osapuoli ei pystynyt esittämään riittävää näyttöä, joten kyseisiä tekijöitä ei pidetty merkittävinä ratkaistaessa, sopiiko Yhdysvallat vertailumaaksi ja onko normaaliarvon oikaiseminen aiheellista. Koska kustannusten ja hintojen ei yleisesti ottaen katsota muodostavan asianmukaista perustaa normaaliarvon määrittämiselle niille maille, joihin sovelletaan perusasetuksen 2 artiklan 7 kohtaa, tällainen vertailu itse asiassa tekee tyhjäksi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdassa esitettyjen menetelmien käyttämisen. |
(57) |
Edellä esitetyn perusteella päätellään, että Yhdysvallat sopii perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdassa tarkoitetuksi vertailumaaksi. |
3.3 Kiinan kansantasavalta
(58) |
Kun Yhdysvallat oli valittu vertailumaaksi, kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille, joista yhdellekään ei myönnetty markkinatalouskohtelua, määritettiin normaaliarvo perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti ainoalta yhteistyössä toimineelta yhdysvaltalaiselta tuottajalta saatujen todennettujen tietojen perusteella. |
(59) |
Edellä johdanto-osan 35–44 kappaleessa kuvattua yleistä menetelmää sovellettiin vertailumaan yhteistyössä toimineeseen tuottajaan. Koska yhteistyössä toimineen yhdysvaltalaisen tuottajan piimangaanin kotimarkkinamyynti tutkimusajanjaksolla ei tapahtunut tavanomaisessa kaupankäynnissä, normaaliarvo muodostettiin laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Normaaliarvon laskemiseen käytetty voittomarginaali määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan b alakohdan mukaisesti yhdysvaltalaisen tuottajan samaan yleiseen luokkaan kuuluviin tuotteisiin sovellettavan voittomarginaalin perusteella. Yhteistyössä toimineelle yhdysvaltalaiselle tuottajalle kotimarkkinoiden kokonaismyynnissä tutkimusajanjaksolla aiheutuneet myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset otettiin huomioon. |
3.4 Kazakstan
(60) |
Johdanto-osan 35–44 kappaleessa kuvattua yleistä menetelmää sovellettiin ainoaan kazakstanilaiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan, jolle myönnettiin markkinatalouskohtelu. Kotimarkkinamyynnin vähäisyyden vuoksi normaaliarvo oli muodostettava laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Todettiin, että Kazchrome-yrityksen samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynti ei ollut edustavaa ja että tuottajan samaan yleiseen luokkaan kuuluvien tuotteiden myynti kotimarkkinoilla ei ollut tapahtunut tavanomaisessa kaupankäynnissä. Sen vuoksi normaaliarvon määrittämisessä käytettyjen myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä voiton määrät perustuivat alun perin yhteistyössä toimineiden ukrainalaisten tuottajien samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnin vastaavien määrien painotettuun keskiarvoon perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä voiton määrittämiseen käytetty menetelmä ei ollut soveltuva, koska yhteistyössä toimineiden ukrainalaisten vientiä harjoittavien tuottajien todettiin harjoittaneen merkittävää polkumyyntiä. Kazakstanilainen vientiä harjoittava tuottaja esitti, että käytettäisiin vertailumaalle vahvistettuja myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä voiton määriä. Näiden huomautusten perusteella katsottiinkin, että kyseisissä olosuhteissa ei ollut asianmukaista käyttää ukrainalaisten tuottajien voittoa perusteena. Sen vuoksi tarkasteltiin uudelleen perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti, millä perusteilla myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä voiton määrä voitaisiin määrittää. Arvioitiin, voitiinko mitään piimangaaniin liittyviä yrityksen myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia käyttää asianmukaisen summan määrittämiseen. Koska yrityksen katsotaan toimivan markkinaolosuhteissa ja jotta kazakstanilaisen yrityksen kotimarkkinatilanne otettaisiin mahdollisimman tarkasti huomioon, päätettiin, että olisi käytettävä piimangaanin myynnistä kotimarkkinoiden etuyhteydettömille ja etuyhteydessä oleville asiakkaille yritykselle aiheutuneiden myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä yrityksen saaman voiton painotettua keskiarvoa perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan nojalla. Tässä yhteydessä on syytä huomata, että yrityksen myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja voitto kotimarkkinoilla olivat lähes samaa tasoa sekä etuyhteydettömien että etuyhteydessä olevien asiakkaiden osalta, mikä viittaa siihen, että etuyhteys ei vaikuta kotimarkkinoiden etuyhteydessä oleville asiakkaille myyntiä koskeviin myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksiin eikä voittoon. Lisäksi kotimarkkinamyynnin todettiin tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä ja olleen kohtalaisen merkittävää (2,8 prosenttia piimangaanin yhteisöön viedystä määrästä). Koska perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdassa asetetaan ensisijaiseksi yrityksen omien myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja kotimarkkinamyynnillä tavanomaisessa kaupankäynnissä saadun voiton käyttö, vaatimus käyttää vertailumaan tuottajalta saatuja tietoja hylättiin. |
3.5 Ukraina
(61) |
Johdanto-osan 35–44 kappaleessa kuvattua yleistä menetelmää sovellettiin kaikkiin kolmeen ukrainalaiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan. Suurimmilta osin normaaliarvo oli muodostettava laskennallisesti, koska vastaavien tuotelajien kotimarkkinamyynti ei ollut riittävää. Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan b alakohdan mukaisesti myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä voitot, joita käytettiin normaaliarvoa muodostettaessa, perustuivat samaan yleiseen luokkaan kuuluvien tuotteiden tuotantoa ja myyntiä tavanomaisessa kaupankäynnissä koskeviin yritysten tosiasiallisiin tietoihin. |
4. Vientihinta
(62) |
Vientiä harjoittavat tuottajat veivät tuotetta yhteisöön joko suoraan riippumattomille asiakkaille tai yhteisön ulkopuolella sijaitsevien etuyhteydessä olevien tai etuyhteydettömien kauppayhtiöiden välityksellä. |
(63) |
Kun tuotetta vietiin joko suoraan riippumattomille asiakkaille yhteisöön tai yhteisön ulkopuolella sijaitsevien etuyhteydettömien kauppayhtiöiden välityksellä, vientihinnat määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella. |
(64) |
Kun tuotetta vietiin yhteisöön kolmannessa maassa sijaitsevien etuyhteydessä olevien kauppayhtiöiden välityksellä, vientihinnat määritettiin niiden jälleenmyyntihintojen perusteella, jotka etuyhteydessä olevat kauppiaat veloittivat ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta yhteisössä. |
4.1 Kiinan kansantasavalta
(65) |
Koska yhdellekään yhteistyössä toimineelle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle ei myönnetty markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua, niiden vientimyyntiä koskevia tietoja ei käytetty yksilöllisten polkumyyntimarginaalien määrittämiseen, vaan ainoastaan koko maata koskevan tullin laskemiseen jäljempänä johdanto-osan 79 kappaleessa kuvatun mukaisesti. |
(66) |
Kaikki kolme yhteistyössä toiminutta kiinalaista vientiä harjoittavien yritysten ryhmää veivät tuotetta yhteisöön pelkästään suoraan riippumattomille asiakkaille. Sen vuoksi vientihinnat määritettiin tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella. |
4.2 Kazakstan
(67) |
Ainoa yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja vei tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisöön kolmannessa maassa sijaitsevan etuyhteydessä olevan kauppayhtiön välityksellä. Kyseisen yrityksen vientihinta määritettiin näin ollen sen ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta yhteisössä veloittaman jälleenmyyntihinnan perusteella. |
4.3 Ukraina
(68) |
Ukrainalaisista vientiä harjoittavista tuottajista kaksi vei tuotetta yhteisöön pelkästään yhteisön ulkopuolisessa kolmannessa maassa sijaitsevien etuyhteydettömien kauppayhtiöiden välityksellä ja kolmas ukrainalainen vientiä harjoittava tuottaja myi osan tarkasteltavana olevasta tuotteesta Ukrainassa sijaitsevalle riippumattomalle kauppayhtiölle vietäväksi yhteisöön. Molemmissa tapauksissa vientihinta määritettiin niiden tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella, joita tuotteesta perittiin myytäessä sitä kauppayhtiölle vietäväksi yhteisöön. |
(69) |
Osa kolmannen vientiä harjoittavan tuottajan myynnistä tapahtui etuyhteydessä olevien yritysten ketjun ja viime kädessä kolmannessa maassa sijaitsevan etuyhteydessä olevan kauppiaan välityksellä. Näissä tapauksissa vientihinta määritettiin kyseisen etuyhteydessä olevan kauppayhtiön yhteisön riippumattomilta asiakkailta veloittamien jälleenmyyntihintojen perusteella. |
5. Vertailu
(70) |
Normaaliarvoa ja vientihintoja verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla ja samassa kaupan portaassa. Jotta normaaliarvon ja vientihintojen vertailu olisi tasapuolinen, otettiin hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. |
(71) |
Kaikille tutkituille kazakstanilaisille ja ukrainalaisille vientiä harjoittaville tuottajille tehtiin tällä perusteella oikaisut kaupan portaan erojen sekä kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäis-, pakkaus- ja luottokustannusten ja myynnin jälkeisten kustannusten (vakuus/takuu) erojen huomioon ottamiseksi aina, kun se katsottiin aiheelliseksi. |
(72) |
Myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset, joita käytettiin normaaliarvon laskemiseksi kazakstanilaista vientiä harjoittavaa tuottajaa varten johdanto-osan 60 kappaleessa esitetyn menetelmän mukaisesti, sisälsivät kotimaan kuljetuskustannuksia ja vakuutuskustannuksia. Sen vuoksi normaaliarvoon tehtiin viran puolesta oikaisuja 2 artiklan 10 kohdan e alakohdan mukaisesti vähentämällä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista kotimaan kuljetuksista ja vakuutuksista aiheutuneiden kustannusten määrä. |
(73) |
Ainoa yhteistyössä toiminut kazakstanilainen vientiä harjoittava tuottaja, Kazchrome, huomautti, että se ja Sveitsissä sijaitseva siihen etuyhteydessä oleva kauppias, ENRC, muodostavat ”yhden liiketoimintayksikön”. Tästä syystä tuottaja esitti, että vaikka kauppiaan myyntihintoja käytettäisiin vientihinnan määrittämiseen, oikaisuja ei tarvitsisi tehdä kuljetuskustannusten, myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten eikä kauppiaan saaman voiton osalta. |
(74) |
Väite tutkittiin asianmukaisesti. Todettiin, että ENRC ja Kazchrome ovat erilliset liiketoimintayksiköt, vaikka osapuolet ovatkin etuyhteydessä keskenään. Lisäksi näiden kahden yksikön välillä oli ostajan ja myyjän välinen suhde. Näin ollen pääteltiin, että Kazchromen yhteisöön suuntautuvassa myynnissä ENRC:n toiminta muistutti palkkioperusteisen edustajan toimintaa. Lisäksi kävi ilmi, että vaikka ENCR hoiti Kazchromen yhteisöön suuntautuvan myynnin kokonaan, kyseinen kauppias ei ollut osapuolena Kazchromen kotimarkkinamyynnissä. Tämän lisäksi pääteltiin, että vientihinnan oikaisun olisi koskettava myös kuljetuskustannuksia tehtaalta alkaen ja siinä olisi otettava huomioon erilaiset myyntiehdot, jotta voidaan varmistaa vientihinnan ja normaaliarvon tasapuolinen vertailu noudettuna lähettäjältä -tasolla. |
(75) |
Tästä syystä väite oli hylättävä ja vientihintaan tehtiin oikaisut palkkion huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisesti ja kuljetuskustannusten huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan e alakohdan mukaisesti. Palkkio laskettiin edellä tarkoitettujen tehtävien olemassaoloon viittaavan suoran näytön perusteella. Palkkiota laskettaessa otettiin huomioon Kazchromen tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen myynnistä ENRC:lle aiheutuneet myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä ENRC:n voittomarginaali, joka perustui tässä tapauksessa erään tutkimuksessa yhteistyössä toimineen etuyhteydettömän tuojan ilmoittamaan voittomarginaaliin. |
(76) |
Ukrainalaisen tuottajan osalta, jonka myynti tapahtui loppujen lopuksi kolmannessa maassa sijaitsevan etuyhteydessä olevan kauppiaan välityksellä (katso johdanto-osan 69 kappale), vientihintaa oikaistiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisesti palkkion huomioon ottamiseksi tapauksissa, joissa myynti tapahtui tämän etuyhteydessä olevan kauppiaan kautta, koska kyseisen kauppiaan tehtävät olivat samantyyppisiä kuin palkkioperusteisen edustajan tehtävät. Kyseinen yritys, NFP, ja siihen etuyhteydessä oleva kyseinen kauppias, Steelex SA, olivat tutkimuksen mukaan erillisiä oikeudellisia yksiköitä, joiden toiminta perustuu suoraan tai välillisesti ostajan ja myyjän väliseen suhteeseen. Lisäksi Steelex SA:n vientimyynnistä yhteisöön maksettiin palkkiota. Yhteisön toimielinten laskema palkkio perustui edellä tarkoitettujen tehtävien olemassaoloon viittaavan suoraan näyttöön. Tässä yhteydessä otettiin huomioon Steelex SA:lle NFP:n tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen myynnistä aiheutuneet myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä erään tutkimuksessa yhteistyössä toimineen etuyhteydettömän tuojan ilmoittama voittomarginaali. Lisäksi osa Steelex SA:n toteuttamasta NFP:n yhteisöön suuntautuvasta myynnistä tapahtui kolmannessa maassa sijaitsevan etuyhteydettömän kauppiaan välityksellä. Tällaisen myynnin osalta katsottiin asianmukaiseksi tehdä oikaisu Steelex SA:n saaman palkkion lisäksi myös etuyhteydettömän kauppiaan saaman palkkion huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisesti, koska myös kyseisen kauppiaan tehtävät muistuttivat palkkioperusteisen edustajan tehtäviä. Palkkio määritettiin kauppiaan kyseisestä kaupasta saaman laskennallisen katteen perusteella. |
(77) |
Yksi ukrainalainen vientiä harjoittava tuottaja pyysi valuutan muuntamiseen liittyvän oikaisun tekemistä perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan j alakohdan mukaisesti. Pyyntöä perusteltiin laskun päivämäärän vaihtokurssin ja maksupäivän vaihtokurssin välisellä vaihtelulla. Tältä osin on syytä korostaa, että perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan j alakohdan mukaan myyntipäivänä pidetään laskun päivämäärää, ja käytettävä vaihtokurssi on myyntipäivänä voimassa ollut vaihtokurssi. Tästä syystä pyyntö oli hylättävä. |
6. Polkumyyntimarginaalit
6.1 Kiinan kansantasavalta
(78) |
Koska yhdellekään yhteistyössä toimineelle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle ei myönnetty markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua, Kiinaa varten laskettiin koko maata koskeva polkumyyntimarginaali käyttämällä painotuskertoimena kunkin sekä yhteistyössä toimineen että siitä kieltäytyneen viejien ryhmän CIF-arvoa. |
(79) |
Tätä varten polkumyyntimarginaali laskettiin ensiksi yhteistyössä toimineille kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertailemalla tuotelajikohtaisesti vertailumaan normaaliarvon painotettua keskiarvoa ja edellä kuvatun mukaisesti määritettyä vientihinnan painotettua keskiarvoa. |
(80) |
On syytä huomata, että Kiinasta tuotiin sekä hiilipitoisuudeltaan normaalia että vähähiilistä piimangaania. Yhteistyössä toiminut vertailumaan tuottaja tuotti kuitenkin ainoastaan hiilipitoisuudeltaan normaalia piimangaania. Sen vuoksi vertailussa käytettiin vain tätä tavanomaista tuotelajia koskevia tietoja. |
(81) |
Tämän jälkeen määritettiin kaikkien yhteistyöstä kieltäytyneiden vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaali käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti. |
(82) |
Yhteistyöstä kieltäytyneiden vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaalin määrittämiseksi selvitettiin ensin yhteistyöstä kieltäytymisen taso. Tätä varten verrattiin yhteistyössä toimineiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittamia yhteisöön viennin määriä Kiinasta tulevan tuonnin kokonaismäärään, joka perustui Eurostatin tuontitilastoihin. Vertailu osoitti, että yhteistyössä toimimisen taso oli alhainen, koska yhteistyössä toimineiden tuottajien vienti muodosti alle 29 prosenttia kokonaistuonnista Kiinasta yhteisöön tutkimusajanjaksolla. |
(83) |
Sen vuoksi yhteistyöstä kieltäytyneiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien vientimääriä koskeva polkumyynnin taso määritettiin korkeimman yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille määritetyn hiilipitoisuudeltaan normaalia piimangaania koskevan polkumyyntimarginaalin perusteella. Tätä tapaa pidettiin sopivana, koska ei ollut viitteitä siitä, että yksikään yhteistyöstä kieltäytynyt tuottaja olisi harjoittanut polkumyyntiä vähäisemmässä määrin kuin yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat. Näin ollen laskettiin koko maata koskeva keskimääräinen polkumyyntimarginaali käyttämällä painotuskertoimena kunkin viejäryhmän eli yhteistyössä toimineiden ja yhteistyöstä kieltäytyneiden viejien CIF-arvoa. Tällä perusteella koko maata koskeva polkumyyntimarginaali ilmaistuna prosentteina CIF-tuontihinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana on 60,1 prosenttia. |
6.2 Kazakstan
(84) |
Sekä valituksesta, ilmoittautuneelta vientiä harjoittavalta tuottajalta että muista tilastoista saadut tiedot osoittivat, että OJSC Kazchrome on ainoa piimangaanin vientiä harjoittava tuottaja Kazakstanissa. Koska ei ollut viitteitä siitä, että yksikään vientiä harjoittava tuottaja olisi tarkoituksellisesti kieltäytynyt yhteistyöstä, katsottiin sopivaksi vahvistaa jäännöspolkumyyntimarginaali OJSC Kazchromille määritetyn polkumyyntimarginaalin tasolle. |
(85) |
Näin ollen vahvistetut polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina CIF-tuontihinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuina seuraavat:
|
6.3 Ukraina
(86) |
Sekä valituksesta, ilmoittautuneilta vientiä harjoittavilta tuottajilta että muista tilastoista saatujen tietojen perusteella pääteltiin, että Ukrainan osalta yhteistyön taso oli yli 80 prosenttia. Sen vuoksi katsottiin sopivaksi vahvistaa jäännöspolkumyyntimarginaali asianomaisen maan yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritetyn korkeimman polkumyyntimarginaalin tasolle. |
(87) |
Tällä perusteella polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina CIF-tuontihinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuina seuraavat:
|
D. VAHINKO
1. Yleistä
(88) |
Vuonna 1998 otettiin käyttöön Kiinasta ja Ukrainasta peräisin olevan piimangaanin tuonnissa sovellettavat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet (asetus (EY) N:o 495/98 (3)). Kyseiset toimenpiteet raukesivat maaliskuun alkupuolella vuonna 2003. Tämän vuoksi tarkastelujakson alkuvaiheessa oli voimassa toimenpiteitä, jotka koskivat nyt tarkasteltavana olevista maista kahta. Tämä seikka otettiin huomioon vahinkoa koskevaa analyysiä tehtäessä. Kuten jäljempänä johdanto-osan 118 kappaleessa todetaan, kannattavuudessa tapahtunut kehitys on selvä osoitus siitä, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden poistaminen maaliskuussa 2003 ei vaikuttanut merkittävästi yhteisön tuotannonalan tilanteeseen sitä seuranneella ajanjaksolla. Näin ollen päätellään – eräiden asianomaisten osapuolten esittämistä väitteistä poiketen – että vuotta 2002 voidaan pitää perustana johdanto-osan 93–141 kappaleessa tarkoitettujen osoittimien laskennalle. |
(89) |
Piimangaani on keskeinen raaka-aine teräksen tuotannossa. Teräksen kysyntä oli maailmanlaajuisesti, mutta etenkin Aasiassa, huomattavan korkealla ajanjaksolla, joka alkoi vuoden 2003 loppupuolella ja jatkui vuoden 2004 puoliväliin. Tämä seikka yhdessä Aasian riittämättömän piimangaanin tuotannon kanssa johti piimangaanin maailmanlaajuisen kysynnän kasvuun, mistä syystä hinnat nousivat ennätyksellisen korkealle vuonna 2004. Nämä poikkeukselliset olosuhteet on otettu huomioon vahinkoa arvioitaessa, jotta ne eivät aiheettomasti vaikuttaisi vahingosta saatavaan kokonaiskuvaan. |
2. Yhteisön tuotanto ja yhteisön tuotannonala
(90) |
Samankaltaista tuotetta valmistaa yhteisössä viisi tuottajaa. Näiden viiden yhteisön tuottajan tuotannon katsotaan näin ollen muodostavan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yhteisön tuotannonalan. |
(91) |
Näistä viidestä tuottajasta neljä, jotka ovat valituksen tehneen yhdistyksen jäseniä, ilmoittivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa vahvistetussa määräajassa halukkuutensa toimia menettelyssä yhteistyössä, ja toimivat asianmukaisesti yhteistyössä tutkimuksessa. Näiden neljän tuottajan todettiin vastaavan suurimmasta osasta, tässä tapauksessa noin 88 prosentista, samankaltaisen tuotteen tuotannosta yhteisössä. Yhteistyössä toimineiden neljän tuottajan katsotaan muodostavan yhteisön tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti, ja niistä käytetään jäljempänä nimitystä ’yhteisön tuotannonala’. Jäljelle jäävästä yhteisön tuottajasta käytetään jäljempänä nimitystä ’viides yhteisön tuottaja’. Kyseinen viides yhteisön tuottaja ei vastustanut valituksen tekemistä. |
3. Yhteisön kulutus
(92) |
Yhteisön kulutus määritettiin yhteisön tuotannonalan oman tuotannon määrien perusteella ottaen huomioon varastomäärissä tapahtuneet muutokset, Eurostatilta saatujen yhteisön markkinoita koskevien tuonti- ja vientimäärätilastojen sekä viidennen yhteisön tuottajan osalta yhteisön tuotannonalan tuottajien tekemien arviointien perusteella. |
(93) |
Tutkimusajanjakson aikana tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen yhteisön markkinat olivat suunnilleen 9 prosenttia suuremmat kuin vuonna 2002, eli noin 914 000 tonnia. Tarkastelujaksolla kulutus lisääntyi ja saavutti huippunsa vuonna 2004, jolloin se oli 14 prosenttia korkeammalla kuin vuonna 2002, mutta seuraavina kahtena vuotena kulutus väheni.
|
4. Asianomaisista maista tuleva tuonti
a) Tarkasteltavana olevan tuonnin vaikutusten kumulatiivinen arviointi
(94) |
Komissio tutki, olisiko asianomaisista maista tulevaa tuontia arvioitava kumulatiivisesti perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa säädettyjen arviointiperusteiden mukaisesti. |
(95) |
Kunkin asianomaisen maan osalta todettu polkumyyntimarginaali ylitti vähimmäistason, tuontimäärä yhdestäkään kyseisestä maasta ei ollut vähäpätöinen, ja kumulatiivista arviointia voitiin pitää asianmukaisena ottaen huomioon asianomaisista maista tulleen tuonnin ja samankaltaisen yhteisön tuotteen välillä vallitsevat kilpailuolosuhteet. Samankaltaisista kilpailuolosuhteista on osoituksena se, että asianomaisista maista tuotu tarkasteltavana oleva tuote oli samanlaista kuin yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla tuottama ja myymä samankaltainen tuote, ja sitä jaeltiin samojen kauppakanavien kautta. Lisäksi kaikki tuontimäärät olivat huomattavia ja johtivat huomattaviin markkinaosuuksiin. Koska hinnan alittavuus ei kuitenkaan koskenut Ukrainasta tulevaa tuontia, kuten johdanto-osan 104 kappaleessa todetaan, katsotaan, että Ukrainasta tulevan tuonnin vaikutuksia olisi arvioitava erikseen. |
(96) |
Kazakstanissa toimiva vientiä harjoittava tuottaja esitti, että Kazakstania ei pitäisi tarkastella kumulatiivisesti Kiinan kanssa vahinkoa arvioitaessa sen markkinoiden täysin erilaisen käyttäytymisen vuoksi. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti muun muassa, että Kazakstanista yhteisöön tulevan tuonnin määrien, arvojen ja markkinaosuuden kehitys poikkesi muista asianomaisista maista ja että tuotevalikoima oli erilainen. Tältä osin myönnetään, että Kazakstanista tulevan tuonnin määrä ja sen markkinaosuus pienenivät tarkastelujaksolla (markkinaosuus oli 5,8 prosenttia vuonna 2002 ja 4,6 prosenttia tutkimusajanjaksolla). Sekä Kazakstanista tulevan tuonnin määrä että sen markkinaosuus pysyivät kuitenkin tarkastelujaksolla suhteellisen vakaina ja tasolla, jota ei voida pitää merkityksettömänä. Lisäksi tutkimus osoitti, että Kazakstanista tulevan tuonnin hintojen kehitys ei oleellisesti poikkea muista asianomaisista maista tulevan tuonnin hintakehityksestä. Näin ollen ei voida päätellä – ja tätä tukevat myös edellä johdanto-osan 73–75 kappaleessa esitetyt huomiot – että markkinakäyttäytyminen olisi täysin erilaista Kiinasta ja Kazakstanista tulevan tuonnin välillä, joten väite on hylättävä. |
(97) |
Edellä esitetyn perusteella pääteltiin, että kaikki perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa esitetyt edellytykset täyttyivät Kiinan ja Kazakstanin osalta. Näistä kahdesta maasta tulevaa tuontia tarkasteltiin sen vuoksi kumulatiivisesti, ja Ukrainasta tulevaa tuontia arvioitiin erikseen. |
b) Määrä
(98) |
Tarkasteltavana olevan tuotteen Kiinasta ja Kazakstanista yhteisöön tulevan tuonnin määrä kasvoi tasaisesti noin 48 000 tonnista vuonna 2002 noin 162 000 tonniin vuonna 2004, kunnes se laski noin 96 000 tonniin tutkimusajanjaksolla. Vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana kyseisistä maista tulevan tuonnin määrä kasvoi 99 prosenttia.
|
(99) |
Tarkasteltavana olevan tuotteen Ukrainasta yhteisöön tulevan tuonnin määrä väheni hieman noin 154 000 tonnista vuonna 2002 noin 138 000 tonniin vuosina 2003 ja 2004, kunnes se kasvoi noin 180 000 tonniin vuonna 2005 ja noin 210 000 tonniin tutkimusajanjaksolla. Vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana kyseisestä maasta tulevan tuonnin määrä kasvoi 36 prosenttia.
|
c) Markkinaosuus
(100) |
Kiinasta ja Kazakstanista tulevan tuonnin markkinaosuus oli 5,8 prosenttia vuonna 2002. Osuus kasvoi vuonna 2003 ja vielä lisää vuonna 2004, jolloin se oli 17 prosenttia. Vuonna 2005 markkinaosuus pieneni hieman 15,5 prosenttiin ja edelleen tutkimusajanjaksolla 10,4 prosenttiin. Kaiken kaikkiaan markkinaosuus kasvoi vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä 4,6 prosenttiyksikköä eli lähes kaksinkertaiseksi vuoden 2002 markkinaosuuteen verrattuna. |
(101) |
Ukrainasta tulevan tuonnin markkinaosuus oli 18,5 prosenttia vuonna 2002. Osuus pieneni vuonna 2003 ja vielä lisää vuonna 2004, jolloin se oli 14,4 prosenttia. Vuonna 2005 markkinaosuus kasvoi 19,5 prosenttiin ja edelleen tutkimusajanjaksolla 23,0 prosenttiin. Kaiken kaikkiaan markkinaosuus kasvoi vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä 4,5 prosenttiyksikköä. |
d) Hinnat
i) Hintojen kehitys
(102) |
Vuoden 2004 aikana piimangaanin hinnat nousivat maailmanlaajuisesti poikkeuksellisen korkeiksi epätavallisen suuren kysynnän ja vähäisen tarjonnan vuoksi, kuten johdanto-osan 89 kappaleessa todetaan. Tämä näkyi asianomaisista maista tulevan tuonnin hinnoissa kyseisenä vuonna ja osittain vuonna 2005. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut hintoihin tutkimusajanjaksolla. Kiinasta ja Kazakstanista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen keskimääräinen tuontihinta nousi 22 prosenttia vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä, ja Ukrainasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen keskimääräinen tuontihinta kasvoi samana aikana 8 prosenttia. |
ii) Hintojen alittavuus
(103) |
Vientiä harjoittavien tuottajien ja yhteisön tuotannonalan keskimääräisiä myyntihintoja yhteisössä vertailtiin keskenään tuotelajikohtaisesti. Tätä varten yhteisön tuotannonalan hintoja etuyhteydettömille asiakkaille vertailtiin asianomaisten maiden yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien hintoihin. Oikaisuja tehtiin tarvittaessa kaupan tason ja tuotteiden laadun erojen huomioon ottamiseksi. |
(104) |
Vertailu osoitti, että tutkimusajanjaksolla sekä Kiinasta että Kazakstanista peräisin olevan ja yhteisössä myydyn piimangaanin hinta alitti yhteisön tuotannonalan hinnat 4,5 prosentilla ja painotetun keskiarvon perusteella kaikkiaan 4,5 prosentilla. Ukrainasta tulevan tuonnin hinnat olivat yhteisön tuotannonalan hintoihin verrattavissa olevalla tasolla (eli hintoja ei alitettu). |
(105) |
Sen varmistamiseksi, että hintojen alittavuutta laskettaessa hintojen vertailu tapahtui samalla kaupan tasolla, verrattiin yhteisön tuotannonalan noudettuna lähettäjältä -hintoja tuontitavaroiden hintoihin niiden saapuessa yhteisön fyysiselle alueelle, ja tehtiin asianmukaiset oikaisut purkamis- ja tulliselvityskustannusten huomioon ottamiseksi. Yksi asianomainen osapuoli asetti kyseenalaiseksi kazakstanilaisen yrityksen osalta käytetyn menetelmän ja väitti, että tuontihintojen laskentaperusteena olisi oltava CIF-hinta EU:n satamien tulliselvityspisteessä eikä tuontitavaroiden hinta niiden saapuessa yhteisön fyysiselle alueelle (tässä tapauksessa Liettuan maarajalle). Sellaisia vakuuttavia perusteluja ei esitetty, jotka olisivat tukeneet erilaisen laskentamenetelmän käyttöä kyseisen yrityksen osalta. Päinvastoin on huomattava, että Kazakstanista tulevan tuonnin CIF-hinnat tulliselvityspisteessä sisältävät huomattavan määrän kuljetuskustannuksia, jotka ovat aiheutuneet sen jälkeen, kun tavarat ovat ylittäneet yhteisön rajan Liettuassa, ja näiden hintojen vertaaminen yhteisön tuotannonalan noudettuna lähettäjältä -hintoihin olisi viimeksi mainittua syrjivää, koska noudettuna lähettäjältä -hintoihin ei sisälly kuljetuskustannuksia. Näin ollen päätellään, että sovellettu menetelmä on mitä sopivin, ja tästä syystä väite hylätään. |
5. Yhteisön tuotannonalan tilanne
(106) |
Komissio tarkasteli perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikkia sellaisia olennaisia taloudellisia tekijöitä ja osoittimia, jotka vaikuttavat yhteisön tuotannonalan tilanteeseen. |
a) Tuotanto
(107) |
Yhteisön tuotannonalan tuotanto lisääntyi vuoden 2002 noin 241 000 tonnista vuoden 2004 huippulukemiin, noin 255 000 tonniin, johdanto-osan 89 kappaleessa kuvatun poikkeuksellisen suuren kysynnän vuoksi. Tämän jälkeen tuotanto väheni vuonna 2005 ja lisääntyi hieman tutkimusajanjaksolla. Tarkastelujaksolla tuotanto väheni kaiken kaikkiaan 6 prosenttia, ja sen määrä oli tutkimusajanjaksolla noin 226 000 tonnia. On syytä huomata, että yksi yhteisön tuottaja lopetti piimangaanin tuotannon vuodeksi 2003 ja suurimmaksi osaksi tutkimusajanjaksoa.
|
b) Kapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste
(108) |
Yhteisön tuotannonalan tuotantokapasiteetti pysyi vakaana, noin 325 000 tonnissa, koko tarkastelujakson ajan.
|
(109) |
Kapasiteetin käyttöaste oli 74 prosenttia vuonna 2002. Se laski 68 prosenttiin vuonna 2003, nousi taas 79 prosenttiin vuonna 2004 ja laski 69 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Tämä on johdanto-osan 107 kappaleessa kuvatun tuotantomäärien vaihtelun mukaista. |
c) Varastot
(110) |
Yhteisön tuotannonalan loppuvarastojen suuruus pieneni 45 prosentilla vuonna 2003, mutta palautui vuonna 2004 lähes vuoden 2002 tasolle. Varastojen jyrkkä väheneminen vuoden 2003 lopulla johtui reagoinnista johdanto-osan 89 kappaleessa tarkoitettuun kysynnän poikkeukselliseen kasvuun. Tämän jälkeen loppuvarastot kasvoivat 22 prosentilla vuonna 2005, mutta pienenivät huomattavasti tutkimusajanjaksolla 30 prosenttia vuoden 2002 tasoa pienemmiksi. Tämä loppuvarastojen pieneneminen kokonaisuutena on selityksenä sille, että yhteisön tuotannonalan yhteisössä myynnin määrä pysyi yleisesti ottaen vakaana (katso johdanto-osan 111 kappale) huolimatta johdanto-osan 107 kappaleessa kuvatusta tuotannon vähenemisestä.
|
d) Myyntimäärä
(111) |
Yhteisön tuotannonalan oman tuotannon myyntimäärä etuyhteydettömille asiakkaille yhteisön markkinoilla tutkimusajanjaksolla oli noin 227 000 tonnia eli sama kuin vuonna 2002. Myyntimäärä oli kuitenkin 6 prosenttia pienempi vuonna 2003 ja 8 prosenttia pienempi vuonna 2005. Myyntimäärä oli suurempi vuonna 2004 ollen 104 prosenttia vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson määrään verrattuna edellä johdanto-osan 89 kappaleessa esitetyistä syistä.
|
e) Markkinaosuus
(112) |
Yhteisön tuotannonalan markkinaosuus pieneni vuonna 2002 mitatusta 27,2 prosentista 24,2 prosenttiin vuonna 2003 ja kohosi 24,8 prosenttiin vuonna 2004. Vuonna 2005 markkinaosuus laski jälleen 22,6 prosenttiin. Tutkimusajanjaksolla se palautui jonkin verran 24,9 prosenttiin. Yhteisön tuotannonala menetti 2,3 prosenttiyksikköä markkinaosuudestaan tarkastelujakson aikana.
|
f) Kasvu
(113) |
Yhteisön kulutus kasvoi vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä 9 prosenttiyksikköä, mutta yhteisön tuotannonalan myyntimäärä yhteisön markkinoilla ei kasvanut ja yhteisön tuotannonalan markkinaosuus pieneni 2,3 prosenttiyksikköä. Toisaalta Kiinan ja Ukrainan myyntimäärät ja markkinaosuus kasvoivat samana aikana. Näin ollen päätellään, että yhteisön tuotannonala ei hyötynyt yhteisön markkinoiden kasvusta. |
g) Työllisyys
(114) |
Yhteisön tuotannonalan työntekijämäärä laski ensin 32 prosenttia vuodesta 2002 vuoteen 2003, kasvoi 27 prosenttiyksikköä vuonna 2004 ja laski sitten 13 prosenttiyksikköä vuonna 2005 ja vielä 26 prosenttiyksikköä tutkimusajanjaksolla. Tarkastelujakson aikana tuotantomäärä pysyi suhteellisen vakaana vaihdellen 91 prosentista 106 prosenttiin vuoden 2002 tasoon verrattuna. Yhden tuottajan, joka lopetti piimangaanin tuotannon tutkimusajanjakson aikana, kuten johdanto-osan 107 kappaleessa todetaan, tuotantomäärän vaihtelu tarkastelujaksolla oli kuitenkin voimakkaampaa ja työntekijöiden määrän vaihtelu sen mukaista. Yhteisön tuotannonalan työntekijöiden määrä väheni kaiken kaikkiaan noin 44 prosenttia vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä, eli noin 700 henkilöstä 400 henkilöön. Tämä osoittaa, että yhteisön tuotannonala paransi tehokkuuttaan, sillä tuotantomäärät pienenivät samana aikana ainoastaan 6 prosenttia.
|
h) Tuottavuus
(115) |
Yhteisön tuotannonalan työvoiman tuottavuus työntekijäkohtaisena vuosituotoksena (tonneissa) mitattuna oli alkujaan 344 tonnia työntekijää kohti ja nousi tarkastelujakson aikana, vuotta 2004 lukuun ottamatta, päätyen tutkimusajanjaksolla 68 prosenttia vuotta 2002 korkeammalle. Tämä selittää työllisyyden vähenemisen 44 prosentilla tarkastelujakson aikana, vaikka tuotanto väheni ainoastaan 6 prosenttia. Tuottavuuden nousu johtuu osittain siitä, että työpaikat vähenivät eniten niiden yhteisön tuottajien osalta, joiden tuottavuus oli alun alkaen suhteellisen matala.
|
i) Palkat
(116) |
Työntekijöiden keskipalkka nousi 26 prosentilla vuodesta 2002 vuoteen 2003, pysyi samanlaisella tasolla vuonna 2004, kunnes nousi taas vuonna 2005 ja tutkimusajanjaksolla ja oli lopulta 77 prosenttia korkeampi kuin vuonna 2002. Keskimääräisten palkkakustannusten nousu johtuu osittain siitä, että työpaikat vähenivät eniten niiden yhteisön tuottajien osalta, joiden keskipalkat olivat alun alkaen suhteellisen matalat.
|
j) Myyntihintoihin vaikuttavat tekijät
(117) |
Yhteisön tuotannonalan etuyhteydettömiltä asiakkailta veloittamat yksikköhinnat nousivat kaikkiaan 14 prosenttia vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä. Vuonna 2004 hinnat olivat poikkeuksellisen korkeita maailmalla vallinneen tilanteen vuoksi, jossa kysyntä oli epätavallisen suurta ja tarjonta vähäistä, kuten johdanto-osan 89 kappaleessa todetaan. Tämän tilanteen vaikutukset näkyivät osin vielä vuonna 2005, jolloin hinnat palasivat tavanomaisemmalle tasolle, mutta olivat tutkimusajanjaksolla 14 prosenttia korkeammat kuin vuonna 2002.
|
k) Kannattavuus ja sijoitetun pääoman tuotto
(118) |
Tarkastelujaksolla yhteisön tuotannonalan samankaltaisen tuotteen myynnin kannattavuus ilmaistuna nettomyynnin prosenttiosuutena parani 0,8 prosentista vuonna 2002 3,1 prosenttiin vuonna 2003, parani poikkeuksellisen paljon 37,2 prosenttiin vuonna 2004 edellä johdanto-osan 89 kappaleessa kuvatusta tilanteesta johtuen, palasi 7,0 prosenttiin vuonna 2005 ja 2,5 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Kannattavuus parani näin ollen vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana 1,7 prosenttiyksikköä.
|
(119) |
Sijoitetun pääoman tuotto, ilmaistuna voittoprosenttina sijoitetun pääoman nettokirjanpitoarvosta, noudatti suunnilleen kannattavuuden kehitystä. Se parani 3,6 prosentista vuonna 2002 11 prosenttiin vuonna 2003, nousi poikkeuksellisesti 410 prosenttiin vuonna 2004 ja laski takaisin 24 prosenttiin vuonna 2005 päätyen lopulta 10,4 prosenttiin tutkimusajanjaksolla eli parani tarkastelujakson aikana 6,8 prosenttiyksikköä. |
l) Kassavirta ja pääoman saanti
(120) |
Operatiiviseen toimintaan perustuva nettokassavirta oli lähes olematon vuonna 2002. Se kasvoi noin 9 miljoonaan euroon vuonna 2003, 83 miljoonaan euroon vuonna 2004 ja palasi noin 16 miljoonaan euroon vuonna 2005 ja 17 miljoonaan tutkimusajanjaksolla. Ei ollut viitteitä siitä, että yhteisön tuotannonalalla olisi ollut ongelmia pääoman saamisessa.
|
m) Investoinnit
(121) |
Yhteisön tuotannonalan vuotuiset investoinnit samankaltaisen tuotteen tuotantoon kasvoivat viisinkertaisiksi vuodesta 2002 vuoteen 2003 ja palautuivat vuonna 2004 suunnilleen vuoden 2002 tasolle. Vuosien 2004 ja 2005 välillä investoinnit kasvoivat jälleen noin kahdeksankertaisiksi ja laskivat hieman tutkimusajanjaksolla. Investoinnit lisääntyivät kaiken kaikkiaan noin 900 prosenttia vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä. Yhteisön tuotannonalan investoinneista vastasi pääasiassa yksi yhteisön tuottaja, jonka todettiin investoineen lähinnä nykyisten laitteiden ylläpitoon ja uudistamiseen, eikä tarkoituksena ollut lisätä kapasiteettia.
|
n) Polkumyyntimarginaalin suuruus
(122) |
Asianomaisista maista tapahtuneen tuonnin määrä, markkinaosuus ja hinnat huomioon ottaen nykyisen polkumyyntimarginaalin suuruuden vaikutusta yhteisön tuotannonalalle ei voida pitää vähäpätöisenä. |
o) Aiemmasta polkumyynnistä toipuminen
(123) |
Kuten johdanto-osan 88 kappaleessa todetaan, kannattavuudessa tapahtunut kehitys on selvä osoitus siitä, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden poistaminen maaliskuussa 2003 ei vaikuttanut merkittävästi yhteisön tuotannonalan tilanteeseen sitä seuranneella ajanjaksolla. |
6. Vahinkoa koskeva päätelmä
(124) |
Samaan aikaan, kun kulutus kasvoi, yhteisön tuotannonalan markkinaosuus pieneni 2,3 prosenttiyksikköä 24,9 prosenttiin tarkastelujakson aikana. Vastaavana aikana tuotanto väheni 6 prosenttia ja myös kapasiteetin käyttöaste pieneni 5 prosenttiyksikköä. Lisäksi yhteisön tuotannonalan oli irtisanottava monia työntekijöitä. Toisaalta eräät vahingon osoittimet, kuten kannattavuus, kassavirta, sijoitetun pääoman tuotto ja myyntihinta, joka nousi 14 prosenttia, kertovat myönteisestä kehityssuuntauksesta tarkastelujaksolla. Kyseisten tietojen perusteellisempi tarkastelu osoittaa kuitenkin, että liiketoiminnan luonteesta johtuen 2,5 prosentin voittomarginaalia ei pidetä riittävänä, koska se ei takaa tuotantotoiminnan jatkumista pitkällä aikavälillä. Hintojen nousu riitti kattamaan raaka-aineen hintojen nousun mutta ei nostamaan voittomarginaalia kestävälle tasolle. Näin ollen, vaikka eräät osoittimet näyttävät myönteistä kehityssuuntausta, yhteisön tuotannonala ei pystynyt lainkaan hyötymään kulutuksen yleisestä kasvusta yhteisön markkinoilla, mikä käy ilmi sen menettämästä markkinaosuudesta, tuotannon laskusta ja heikosta kannattavuudesta. |
(125) |
Koska yksi yhteisön tuottaja ei valmistanut samankaltaista tuotetta jatkuvasti koko tarkastelujakson ajan ja lopetti tuotannon kokonaan vuoden 2003 ajaksi ja suurimmaksi osaksi tutkimusajanjaksoa, kuten johdanto-osan 107 kappaleessa todetaan, tämän epäjatkuvuuden vaikutuksia tutkittiin tarkemmin. Tarkastelu osoitti kuitenkin, että koska kyseisen tuottajan kokonaistuotanto oli melko pieni, sen tuotannon epäjatkuvuudella oli vain vähän vaikutusta vahinkoon kokonaisuutena eikä se merkittävästi kasvattanut vahinkoa osoittavia lukuja. Tästä on näyttönä se, että kyseisen tuottajan jättäminen tarkastelun ulkopuolelle parantaisi tuloslukuja vain hieman. Etenkin yhteisön tuotannonalan kannattavuus olisi yhä kaukana tyydyttävästä, 3,2 prosenttia tutkimusajanjaksolla, ja tuotanto ja kapasiteetin käyttöaste osoittaisivat edelleen laskevaa suuntausta. Siksi päätellään, että yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon ei voida katsoa johtuneen yksinomaan kyseisestä yhteisön tuottajasta. |
(126) |
Edellä esitetyn perusteella päätellään, että yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa. |
E. SYY-YHTEYS
1. Johdanto
(127) |
Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti, oliko polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheuttanut yhteisön tuotannonalalle vahinkoa siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisäksi tutkittiin muita tiedossa olevia tekijöitä, jotka olisivat voineet samaan aikaan aiheuttaa yhteisön tuotannonalalle vahinkoa, jotta voitiin varmistaa, ettei niiden yhteisön tuotannonalalle aiheuttaman mahdollisen vahingon tulkittu johtuneen polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista. |
2. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutus
(128) |
Kiinasta ja Kazakstanista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä lisääntyi vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä 99 prosenttia ja sen osuus yhteisön markkinoista kasvoi noin 4,6 prosenttiyksikköä. Kyseisen tuonnin keskimääräiset hinnat nousivat 22 prosenttia vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä, mutta ne olivat tarkastelujaksolla yleisesti alhaisemmat kuin yhteisön tuotannonalan hinnat. Samana aikana tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyynnillä tapahtunut tuonti Ukrainasta lisääntyi 36 prosenttia ja sen osuus yhteisön markkinoista kasvoi noin 4,5 prosenttiyksikköä. Kyseisen tuonnin keskimääräiset hinnat nousivat 8 prosenttia vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä, mutta ne olivat tarkastelujaksolla yleisesti lähes samaa tasoa kuin yhteisön tuotannonalan hinnat. |
(129) |
Kuten edellä johdanto-osan 104 kappaleessa todetaan, Kiinasta ja Kazakstanista tulevan tuonnin yleinen hintojen alittavuus oli 4,5 prosenttia painotetun keskiarvon perusteella, mutta Ukrainasta tuleva tuonti ei alittanut yhteisön hintoja. |
(130) |
Koska Kiinasta ja Kazakstanista tuleva tuonti alitti yhteisön tuotannonalan hinnat, kyseisen polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin katsotaan aiheuttaneen laskupainetta hintoihin ja estäneen yhteisön tuotannonalaa nostamasta myyntihintojaan tasolle, joka olisi ollut tarpeen kestävän voiton saavuttamiseksi. Näin ollen kyseisen tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle koituneen vahingon välillä on selvä syy-yhteys. Kun toisaalta otetaan huomioon se, että Ukrainasta tulevassa tuonnissa hintoja ei alitettu ja että vahinkomarginaali on Ukrainan osalta vähimmäistasoa (katso johdanto-osan 168 ja 169 kappale), Ukrainasta tulevan tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle koituneen vahingon välillä ei katsota olevan selvää syy-yhteyttä. |
3. Muiden tekijöiden vaikutus
a) Yhteisön tuotannonalan vientitulos
(131) |
Kuten seuraavasta taulukosta nähdään, vientimyynnin määrä pieneni 40 prosentilla tarkastelujakson aikana. Kyseisen myynnin yksikköhinnat pysyivät melko muuttumattomina vuoden 2004 hintoja lukuun ottamatta.
|
(132) |
On kuitenkin syytä huomata, että vientimyynnin määrä ei ole merkittävä suhteessa yhteisön tuotannonalan kokonaismyyntiin, sillä sen osuus kokonaismyynnistä tarkastelujakson aikana on vain 3–7 prosentin luokkaa. Näin ollen päätellään, että vientitoiminnasta ei ole voinut aiheutua merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle. |
b) Kolmansista maista tuleva tuonti
(133) |
Kolmansista maista tulevan tuonnin tarkastelu perustuu Eurostatilta saatuihin tietoihin. Monien maiden osalta oli mahdollista verrata näitä tietoja asianomaisten osapuolten toimittamiin todennettuihin tietoihin, mikä vahvisti Eurostatin tietojen luotettavuuden. |
(134) |
Kaikista muista kuin asianomaisista maista tulevan tuonnin kokonaismäärä väheni tarkastelujaksolla noin 6 prosentilla eli 377 000 tonnista vuonna 2002 noin 354 000 tonniin tutkimusajanjaksolla. Markkinaosuus pieneni vastaavasti 45 prosentista 39 prosenttiin. Tärkeimmät kolmannet maat, joista tuotetta tuodaan, ovat Norja, Intia, Etelä-Afrikka ja Brasilia.
|
(135) |
Tuonti Norjasta väheni noin 11 prosenttia ja kyseisen tuonnin markkinaosuus 4,9 prosenttiyksikköä (tutkimusajanjaksolla 21,9 prosenttia) tarkastelujakson aikana. Norjasta tulevan tuonnin keskimääräinen hinta oli yleisesti ottaen yhteisön tuotannonalan hintaa korkeampi koko tarkastelujakson. Vähän hiiltä sisältävän piimangaanin Norjasta tuleva tuonti saattoi alittaa yhteisön tuotannonalan hinnat jossain määrin, mutta koska kyseinen tuotelaatu muodostaa vain pienen osan (noin 5 prosenttia) yhteisön tuotannonalan kokonaistuotannosta ja koska yleistä hintojen alittavuutta ei todettu ja sekä tuonnin määrä että markkinaosuus pienenivät, Norjasta tulevan tuonnin ei katsottu vaikuttaneen yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon.
|
(136) |
Tuonti Intiasta lisääntyi yli 300 prosenttia ja kyseisen tuonnin markkinaosuus 7,3 prosenttiyksikköä (tutkimusajanjaksolla 9,7 prosenttia) tarkastelujakson aikana. Samaan aikaan Intiasta tulevan tuonnin keskimääräinen hinta oli hieman korkeampi kuin yhteisön tuotannonalan hinta (eli hintoja ei alitettu). Koska Intiasta tulevassa tuonnissa ei todettu hintojen alittavuutta, ei katsota olevan selvää näyttöä siitä, että Intiasta tuleva tuonti olisi vaikuttanut yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.
|
(137) |
Tuonti Etelä-Afrikasta väheni noin 38 prosenttia ja kyseisen tuonnin markkinaosuus 2,45 prosenttiyksikköä (tutkimusajanjaksolla 3,2 prosenttia) tarkastelujakson aikana. Etelä-Afrikasta tulevan tuonnin keskimääräinen hinta oli alle yhteisön tuotannonalan hinnan ja samankaltainen kuin asianomaisten maiden veloittama hinta. Tämän vuoksi katsotaan, että Etelä-Afrikasta tuleva tuonti on saattanut vaikuttaa yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Koska Etelä-Afrikasta tulevan tuonnin määrä ja sen markkinaosuus kuitenkin yleisesti ottaen pienenivät merkittävästi, sen ei katsota riittävän poistamaan syy-yhteyttä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon ja Kiinasta ja Kazakstanista tulevan polkumyynnin väliltä.
|
(138) |
Tuonti muista kolmansista maista, Brasilia mukaan luettuna, väheni noin 59 prosenttia ja kyseisen tuonnin markkinaosuus noin 6,4 prosenttiyksikköä (tutkimusajanjaksolla 3,8 prosenttia) tarkastelujakson aikana. Samaan aikaan muista kolmansista maista tulevan tuonnin keskimääräinen hinta oli korkeampi kuin yhteisön tuotannonalan hinta (eli hintoja ei alitettu). Koska kyseisessä tuonnissa ei todettu hintojen alittavuutta ja sen kehityssuunta oli vähenevä, sen ei katsota vaikuttaneen yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon.
|
c) Viidennen yhteisön tuottajan aiheuttama kilpailu
(139) |
Kuten edellä johdanto-osan 91 kappaleessa todetaan, yksi yhteisön tuottaja ei toiminut tutkimuksessa yhteistyössä. Yhteistyössä toimineilta yhteisön tuottajilta tutkimuksen aikana saatujen tietojen perusteella arvioidaan, että kyseisen tuottajan myynnin määrä yhteisössä oli noin 30 000 tonnia koko tarkastelujakson aikana. Vastaavasti markkinaosuus pysyi koko tarkastelujakson ajan vakaasti noin 3 prosentissa. Viides yhteisön tuottaja ei näin ollen lisännyt myyntimääräänsä tai markkinaosuuttaan yhteisön tuotannonalan kustannuksella. Kyseisen yhteisön tuottajan hinnoista ei ollut tietoa saatavilla.
|
(140) |
Kun otetaan huomioon edellä esitetyt seikat ja koska päinvastaista näyttöä ei ole esitetty, voidaan päätellä, ettei viidennellä yhteisön tuottajalla ollut vaikutusta yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. |
d) Tuotantokustannukset (raaka-aineet)
(141) |
Kokonaistuotantokustannusten tärkeimmät tekijät ovat raaka-aineet (noin 45–55 prosenttia) ja sähkö (noin 20–30 prosenttia). Suorien työvoimakustannusten osuus on noin 5 prosenttia. Yhteisön tuotannonalan tuotantokustannukset kasvoivat 12 prosenttia vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä.
|
(142) |
Eräät asianomaiset osapuolet väittivät, että yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui kasvaneista tuotantokustannuksista. Raaka-aineiden, jotka ovat yleensä perushyödykkeitä, joita kaupataan periaatteessa kansainvälisillä markkinoilla, hintojen nousun voidaan katsoa vaikuttaneen kaikkiin piimangaanin tuottajiin, joiden on yleisesti ollut pakko nostaa myyntihintojaan. Näin ollen vahinko ei johtunut raaka-aineen yleisestä hintojen noususta sinänsä, vaan siitä, että yhteisön tuotannonalan hinnat alittavalla polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vuoksi yhteisön tuotannonala ei pystynyt myymään sellaisilla hinnoilla, jotka olisivat mahdollistaneet riittävän voittomarginaalin saannin. Kuten edellä johdanto-osan 115 kappaleessa todetaan työvoimakustannusten osalta, tuottavuutta koskevien tietojen mukaan yhteisön tuotannonala on yleisesti ottaen onnistunut tasoittamaan kustannusten nousua tehokkuutta ja tuottavuutta lisäämällä. Eräät osapuolet viittasivat sähkökustannuksiin tärkeimpänä syynä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Tältä osin vahvistettiin, että teollisuuskäyttäjiltä veloitetun sähkön hinta niissä maissa, joihin yhteisön tuotannonala on sijoittautunut, oli samaa tasoa kuin muilla maailman tärkeimmillä markkinoilla, eikä sitä voida näin ollen pitää itse aiheutettuna vahingon lähteenä. Sähkökustannuksilla on saattanut olla jonkin verran vaikutusta kokonaistulokseen, mutta vain yhden yhteisön tuottajan osalta, jolla oli puutteita sähkön saannissa sähkön hinnan huomattavan nousun ja siihen liittyvän energiantoimittajan kanssa syntyneen riidan vuoksi. Voidaan päätellä, että tuotantokustannusten kasvu ei yleisesti ottaen ole vaikuttanut yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. |
e) Itse aiheutettu vahinko
(143) |
Koska yhden yhteisön tuottajan investointi lisääntyi huomattavasti vuodesta 2004 vuoteen 2005 (katso johdanto-osan 121 kappale), tutkittiin, oliko vahinko itse aiheutettu. Kyseisellä investoinnilla oli suora vaikutus tuotantokustannuksiin ja siten yhteisön tuotannonalan kannattavuuteen. Tutkimus osoitti kuitenkin, että kyseisellä investoinnilla oli vain vähän vaikutusta kokonaistuotantokustannuksiin, joten sen vaikutus kannattavuuteen oli vähäpätöinen. Näin ollen päätellään, että yhden yhteisön tuottajan investointi on saattanut vaikuttaa yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon, mutta ei siinä määrin, että se poistaisi syy-yhteyden. |
f) Terästuotannon kausivaihtelusta johtuva piimangaanin markkinoiden laskusuhdanne
(144) |
Eräät osapuolet väittivät, että teräksen kysynnän väheneminen ja siitä johtuva piimangaanin kysynnän väheneminen, jotka tapahtuivat vuoden 2004 jälkipuoliskolla ja vuoden 2005 alkupuoliskolla sen jälkeen, kun kysyntä oli kasvanut poikkeuksellisen suureksi johdanto-osan 89 kappaleessa kuvatun mukaisesti, vaikuttivat yhteisön tuotannonalan huonoon tilaan. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että koko tarkastelujaksolla yhteisön kulutus kasvoi 9 prosenttia. Tästä syystä väite hylätään. |
4. Syy-yhteyttä koskevat päätelmät
(145) |
Kun otetaan huomioon toisaalta Kiinasta ja Kazakstanista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja sen markkinaosuuden kasvu sekä todettu hinnan alittavuus ja toisaalta samaan aikaan tapahtunut yhteisön tuotannonalan tilanteen heikkeneminen, voidaan päätellä, että polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheutti yhteisön tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa. |
(146) |
Muitakin tekijöitä analysoitiin, mutta niillä ei havaittu olevan merkittävää vaikutusta kärsittyyn vahinkoon. Koska Ukrainan, jonka markkinaosuus on 23 prosenttia, osalta ei havaittu yleistä hintojen alittavuutta, sieltä tulevan tuonnin ei katsota vaikuttaneen yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Etelä-Afrikasta tulevalla tuonnilla on saattanut olla vaikutusta yhteisön tuotannonalan kärsimään vahinkoon, mutta sen pienen markkinaosuuden ja pienenevien tuontimäärien vuoksi vaikutus ei ole riittävä Kiinasta ja Kazakstanista tulevan tuonnin osalta todetun syy-yhteyden poistamiseen. Hintojen alittavuuden puuttumisen, tuontimäärien ja kehityssuuntausten perusteella ei ole myöskään näyttöä siitä, että Intiasta tai muista kolmansista maista (Brasilia mukaan luettuna) tuleva tuonti olisi vaikuttanut yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Yhden yhteisön tuottajan investointi on saattanut vaikuttaa yhteisön tuotannonalan kärsimään vahinkoon. Koska investoinnin painoarvo on kuitenkin vähäinen, sen vaikutus ei riitä syy-yhteyden poistamiseen. Mikään muukaan tiedossa oleva tekijä, kuten yhteisön tuotannonalan vientitulos, viidennen yhteisön tuottajan aiheuttama kilpailu, tuotantokustannusten kasvu tai teräksen markkinajakso, ei ole vaikuttanut yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. |
(147) |
Edellä esitetyn analyysin perusteella, jossa asianmukaisesti erotettiin kaikkien tiedossa olevien tekijöiden vaikutus yhteisön tuotannonalan tilanteeseen polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vahingollisista vaikutuksista, päätellään, että Kiinasta ja Kazakstanista peräisin oleva tuonti on aiheuttanut yhteisön tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa. |
F. YHTEISÖN ETU
(148) |
Komissio tutki, oliko polkumyyntiä, vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi pääteltävä, että toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa ole yhteisön edun mukaista. Tätä tarkoitusta varten komissio tarkasteli perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimenpiteiden todennäköistä vaikutusta kaikkiin osapuoliin, ja myös todennäköisiä seurauksia, jos toimenpiteisiin ei ryhdyttäisi. |
1. Yhteisön tuotannonalan etu
(149) |
Edellä esitetyn perusteella olisi otettava käyttöön Kiinasta ja Kazakstanista tulevaa tuontia koskevia toimenpiteitä. Toimenpiteiden käyttöönoton odotetaan johtavan kyseisistä maista tulevan piimangaanin hinnan kohoamiseen ja antavan yhteisön tuotannonalalle tilaisuuden parantaa tilannettaan korkeampien hintojen ja mahdollisesti suurempien myyntimäärien ja kasvavan markkinaosuuden ansiosta. Jos toimenpiteitä ei toteuteta, matalahintaisen tuonnin Kiinasta ja Kazakstanista odotetaan jatkuvan, jolloin yhteisön tuotannonala ei saisi tilaisuutta tilanteensa parantamiseen. |
(150) |
Vähähiilisen tuotelajin osuus yhteisön tuotannonalan tuotannosta on vain 5 prosenttia, ja sitä tuodaan pääasiassa Norjasta, mutta lisäksi myös Kiinasta. Vaikka nykyisin Kiinasta tulevien määrien arvellaan jossakin määrin voivan korvautua Norjasta tulevalla tuonnilla, jos toimenpiteet otetaan käyttöön, yhteisön tuotannonala saisi tilaisuuden kasvattaa omaa vähähiilisen tuotelajin tuotantoaan ja myyntiään kysyntään vastaamiseksi. |
2. Viidennen yhteisön tuottajan etu
(151) |
Yhteisön tuotannonalan lisäksi yhteisössä toimii vain yksi tuottaja. Koska kyseinen tuottaja ei toiminut yhteistyössä eikä tarkkoja tietoja sen toiminnasta näin ollen saatu, yhteistyössä toimineilta yhteisön tuottajilta saatujen tietojen perusteella arvioidaan kyseisen valmistajan tuotannon olevan noin 10–15 prosenttia yhteisön tuotannonalan tuotannosta. Jos polkumyynnin vastaiset toimenpiteet otetaan käyttöön, tämän viidennen yhteisön tuottajan toiminnan odotetaan kehittyvän vastaavasti kuin yhteisön tuotannonalan eli johdanto-osan 149 ja 150 kappaleessa kuvatulla tavalla. |
3. Etuyhteydettömien yhteisön tuojien etu
(152) |
Kaksi riippumatonta tarkasteltavana olevan tuotteen tuojaa toimi menettelyssä yhteistyössä täyttämällä ja palauttamalla kyselylomakkeen. |
(153) |
Nämä tuojat ilmaisivat huolensa siitä, että i) toimenpiteiden mahdollinen käyttöönotto vaikuttaisi kielteisesti yhteisön sisäiseen tarjontatilanteeseen, koska kokonaistuotantokapasiteetti yhteisössä oli vain noin kolmannes kulutuksesta, ja ii) millä tahansa toimenpiteellä olisi epäsuotuisa vaikutus tarkasteltavana olevan tuotteen hintaan, ja koska se on teräksentuotannon perusraaka-aine, vaikutukset ulottuisivat yleisesti yhteisön terästuotantoon. |
(154) |
Yhteisön tarjontatilanteen osalta on totta, että kulutus on kolme kertaa suurempaa kuin yhteisön nykyinen tuotantokapasiteetti ja että yhteisön tuotannonalan toimittama määrä oli vain noin 25 prosenttia yhteisön kysynnästä tutkimusajanjakson aikana. Yhteisön tuotannonalan kapasiteetin käyttöaste oli kuitenkin noin 70 prosenttia tutkimusajanjaksolla ja 70 ja 80 prosentin välillä koko tarkastelujaksolla. Näin ollen sen on mahdollista kasvattaa huomattavasti nykyistä tuotantoaan. Koska toimenpiteet kohdistuvat suhteelliseen pieniin tuontimääriin (kuten edellä johdanto-osan 149 ja 150 kappaleessa todetaan) ja asianomaisista maista tulevan tuonnin mahdollinen väheneminen saattaa korvautua muiden maiden viennillä, katsotaan lisäksi, että tullien käyttöönotolla ei olisi suurta vaikutusta tuotteen saantiin tuojien kannalta. Yhteisön tuotannonalalta ja tutkimuksen kohteena olevista maista saatavan tuotteen lisäksi tuotetta saadaan yhteisön markkinoille myös tuomalla sitä muista maista (lähes 40 prosenttia kulutuksesta), etenkin Norjasta, Intiasta, Etelä-Afrikasta ja Brasiliasta. Kumulatiivisesti nämä maat ovat aiemmin toimittaneet yhteisöön suurempia määriä. |
(155) |
On tiedossa, että jos toimenpiteet otetaan käyttöön, joitakin lyhytaikaisia häiriöitä saattaa esiintyä yhteisön tuotannon lisäämiseen liittyvien mahdollisten viivytysten vuoksi tai siksi, että joidenkin käyttäjien on järjestettävä uusia tai vaihtoehtoisia toimituksia. |
(156) |
Vaikka yhteisön tuotannonala lisäisi tuotantoaan, myyntiään ja markkinaosuuttaan yhteisössä, tarvittaisiin edelleen myös merkittävää tuontitoimintaa, koska yhteisön tuotannonala voi toimittaa vain noin 30 prosenttia markkinoista ja yhteisön kulutus kasvaa. Vaikka tiedetään, että tuojien voittomarginaali on yleensä suhteellisen pieni ja että mahdolliset lyhytaikaiset häiriöt, jotka johtuvat käyttäjien pyrkimyksistä uusien tai vaihtoehtoisten toimitusten järjestämiseen, voivat vaikuttaa kielteisesti tuojien marginaaleihin, niiden katsotaan pystyvän turvaamaan voittomarginaalinsa siirtämällä mahdolliset kustannuskasvut käyttäjille. |
4. Käyttäjien etu
(157) |
Kymmenen metalliteollisuudessa toimivaa tarkasteltavana olevan tuotteen käyttäjää toimi menettelyssä yhteistyössä täyttämällä ja palauttamalla kyselylomakkeet tai esittämällä näkökantojaan. Myös Euroopan rauta- ja terästeollisuuden liitto (Eurofer) esitti näkökantansa. |
(158) |
Käyttäjien huolenaiheet olivat samankaltaisia kuin edellä johdanto-osan 153 kappaleessa kuvatut tuojien huolenaiheet eli tarjonnan riittävyys ja loppukäyttäjien kustannusten kasvu. Johdanto-osan 154 kappaleessa esitetyistä syistä katsotaan, että toimenpiteiden käyttöönotolla ei olisi keskipitkällä aikavälillä vakavaa haitallista vaikutusta yhteisön tarjontatilanteeseen. |
(159) |
Piimangaanin hinnannousun suora vaikutus terästuotannon kustannuksiin olisi vähäinen, sillä piimangaanin osuus hiiliteräksen tuotantokustannuksista on korkeintaan 1 prosentti ja ruostumattoman teräksen kohdalla vielä vähemmän. Käyttäjäteollisuutta edustavan liiton (Eurofer) ilmoittamien piimangaanin käytön kokonaisvuosikustannusten perusteella arvioidaan, että vaikka kaikkia piimangaanilaatuja koskeva hinnannousu olisi huomattavat 20 prosenttia, teräksen tuottajien (joiden voitto on nykyisin 10–40 prosentin tasolla) kannattavuus heikkenisi ainoastaan noin 0,2 prosenttia. Koska toimenpiteiden taso olisi huomattavasti matalampi ja ne vaikuttaisivat korkeintaan 10 prosenttiin yhteisön kulutuksesta (siinä tapauksessa, että toimenpiteiden kohteena oleva tuonti ei korvaudu muista lähteistä tulevalla tuonnilla), mahdollisten toimenpiteiden vaikutus terästeollisuuden kannattavuuteen olisi erittäin vähäinen. |
(160) |
On väitetty, että piimangaanin markkinat ovat maailmanlaajuiset ja että maailmanlaajuinen kysyntä kasvaa teräksen kysynnän kasvun mukaisesti. Kun kysyntä kasvaa tarjontaa suuremmaksi, hintapaineet voivat nousta huomattaviksi, kuten tapahtui vuonna 2004. Jos tarjonnan ja kysynnän suhde yhteisössä häiriintyisi tilapäisesti johdanto-osan 155 kappaleessa kuvatulla tavalla, lyhyellä aikavälillä saattaisi olla seurauksena mahdollisesti asetettavaa tullia suurempia hinnannousuja. Koska piimangaanin markkinat kuitenkin ovat maailmanlaajuiset, yhteisön sisäisen hintatason katsotaan määräytyvän maailmanlaajuisen tarjonnan ja kysynnän vuorovaihtelun mukaan, ja yhteisön hintojen ei pidemmillä ajanjaksoilla pitäisi poiketa suuresti maailmanhinnoista, koska tuontia muista markkinalähteistä esiintyy huomattavasti. Lisäksi teräksen tuottajilla, joiden toiminnan voitot ovat nykyisin tyydyttävää tasoa (10–40 prosenttia), on joka tapauksessa mahdollisuus siirtää eteenpäin tarkasteltavana olevan tuotteen mahdollisen hinnannousun vaikutukset, joita vähentää piimangaanin suhteellisen pieni merkitys suhteessa terästuotannon kokonaiskustannuksiin. |
(161) |
Käyttäjät asettivat kyseenalaiseksi myös toimenpiteiden käyttöönoton tehokkuuden ja väittivät, että aiempien toimenpiteiden käyttöönotolla ja poistamisella oli vain vähän vaikutusta yhteisön tuotannonalan kannattavuuteen. Polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönoton tarkoituksena on palauttaa tasapuoliset markkinaolosuhteet ja antaa siten yhteisön tuotannonalalle, jolle polkumyynnillä tapahtunut tuonti on aiheuttanut merkittävää vahinkoa, tilaisuus toipua. Vaikka tällainen toipuminen olisi aikaisemmin jäänyt toteutumatta, sen perusteella ei voida katsoa, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden, jotka nyt ovat perusteltuja, käyttöönotto ei olisi sopivaa. |
(162) |
Eräät käyttäjät huomauttivat, että kymmenen viime vuoden aikana yhteisön terästeollisuus on kärsinyt kustannusten noususta, joka on johtunut pelkästään tai pääasiassa teräksen tuotantoon käytettäville useille eri raaka-aineille asetetuista polkumyynnin vastaisista toimenpiteistä. Lisäksi käyttäjät huomauttivat, että nyt käsiteltävän menettelyn lisäksi oli käynnissä useita muita menettelyjä, jotka koskivat teräksen tuotannossa käytettäviä raaka-aineita. Ne väittivät, että menettelyjen yhteisvaikutuksesta yhteisön terästuottajat joutuvat kansainvälisesti epäedulliseen asemaan. On huomattava, että suurin osa aikaisemmista toimenpiteistä on jo rauennut. Kun on kyse useita eri raaka-aineita koskevien toimenpiteiden kumuloituvasta vaikutuksesta, olisi muistettava, että polkumyynnin vastaisilla toimenpiteillä on tarkoitus poistaa polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuvien vääristyneiden markkinaolosuhteiden vaikutukset. Tästä syystä polkumyynnin vastaisilla toimenpiteillä ei pitäisi olla vääristävää vaikutusta silloinkaan, kun niitä otetaan käyttöön samaan tuotannonalaan vaikuttavien useiden eri raaka-aineiden osalta. Tässä tapauksessa mahdollisten toimenpiteiden käyttöönoton vaikutukset terästeollisuuteen jäisivät joka tapauksessa vähäpätöisiksi, kuten edellä johdanto-osan 159 kappaleessa selvitetään. |
(163) |
Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Eurofer toisti väitteensä, että toimenpiteiden käyttöönotto ei olisi yhteisön yleisen edun mukaista, koska niiden vuoksi käyttäjien kustannukset nousisivat ja ne parantaisivat yhteisön tuotannonalan tilannetta vain vähän. Tähän liittyvää uutta tietoa ei toimitettu, minkä vuoksi edellä johdanto-osan 157–162 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan ja niiden perusteella katsotaan, että polkumyyntitullin asettamisen mahdolliset vaikutukset käyttäjien taloudelliseen tilanteeseen ovat todennäköisesti kaiken kaikkiaan vähäpätöiset. |
5. Yhteisön etua koskevat päätelmät
(164) |
Huolimatta siitä, että markkinoilla on saatavilla pieniä ja yhä väheneviä määriä muista maista (toisin sanoen Etelä-Afrikasta ja Norjasta, kun on kyse vähähiilisestä piimangaanista) sekä sellaisilta toimittajilta, joihin ei kohdistu toimenpiteitä, tulevaa piimangaania Kiinan ja Kazakstanin ennen tullien käyttöönottoa veloittamia hintoja vastaavilla hinnoilla, voidaan yhteenvetona todeta, että Kiinasta ja Kazakstanista tulevaa tuontia koskevien toimenpiteiden käyttöönoton odotetaan antavan yhteisön tuotannonalalle – samoin kuin viidennelle yhteisön tuottajalle – tilaisuuden parantaa tilannettaan myyntimäärien, myyntihintojen ja markkinaosuuden kasvun myötä. Joitakin kielteisiä vaikutuksia saattaa ilmetä, kuten käyttäjien kustannusten kasvua siksi, että niiden on mahdollisesti tarpeen järjestää uusia tai vaihtoehtoisia toimituksia, mutta Kiinaa ja Kazakstania koskevien toimenpiteiden käyttöönoton yleisten käyttäjiin kohdistuvien vaikutusten katsotaan jäävän vähäisiksi. Edellä esitetyn perusteella päätellään, että pakottavia syitä toimenpiteiden käyttöönotosta luopumiselle ei tässä tapauksessa ole ja että toimenpiteiden käyttöönotto olisi yhteisön edun mukaista. |
G. LOPULLISET TOIMENPITEET
(165) |
Polkumyyntitoimenpiteiden tason olisi oltava riittävä poistamaan polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko ylittämättä todettuja polkumyyntimarginaaleja. Vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsottiin, että toimenpiteiden olisi oltava sellaisia, että yhteisön tuotannonala voisi niiden ansiosta saada sellaisen myyntivoiton (ennen veroja), joka voitaisiin kohtuudella saada tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta. |
(166) |
Yhteisön tuotannonalan esittämän väitteen mukaan 8 prosenttia liikevaihdosta olisi asianmukaista tasoa oleva voittomarginaali, jonka sen voisi olettaa saavuttavan silloin, kun vahingollista polkumyyntiä ei esiinny. Asiaa tutkittiin ja todettiin, että väitetyn suuruisen voittomarginaalin avulla pääomainvestointi elpyisi suhteellisen lyhyessä ajassa. Tutkimus osoitti myös, että yhteisön tuotannonala itse yleensä teki pääomainvestointien poistot pidemmän ajan kuluessa. Tästä syystä katsotaan, että 5 prosentin voittomarginaali, joka vastaa aikaisempien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden perustana olleessa tutkimuksessa käytettyä marginaalia, on sopiva taso, jonka yhteisön tuotannonalan voitaisiin odottaa saavuttavan silloin, kun vahingollista polkumyyntiä ei esiinny. |
(167) |
Tarvittava hinnankorotus määritettiin sitten vertaamalla tuotelajeittain hinnan alittavuuden laskemista varten määritettyä painotettua keskimääräistä tuontihintaa yhteisön tuotannonalan markkinoillaan myymän samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vahinkoa aiheuttamaton hinta saatiin oikaisemalla yhteisön tuotannonalan myyntihintaa niin, että siinä otettiin huomioon edellä mainittu voittomarginaali. Tästä vertailusta johtuvat mahdolliset erot ilmaistiin tämän jälkeen prosentteina tuonnin CIF-kokonaisarvosta. Koska yhdellekään yhteistyössä toimineelle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle ei myönnetty markkinatalouskohtelua eikä yksilöllistä kohtelua, Kiinaa varten määritettiin koko maata koskeva laskennallinen vahinkomarginaali Comext-tietokannasta saatujen hintatietojen perusteella. |
(168) |
Mainitun hintavertailun tuloksena saatiin seuraavat vahinkomarginaalit:
|
(169) |
Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti Kazakstanista ja Kiinasta peräisin olevan piimangaanin tuontia koskevat lopulliset polkumyyntitullit olisi otettava käyttöön alimpien polkumyynti- ja vahinkomarginaalien suuruisina alhaisemman tullin säännön mukaisesti. Koska Ukrainan vahinkomarginaali on alle vähimmäistason, tutkimus olisi perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti lopetettava kyseisen maan osalta. |
(170) |
Näin ollen ja aiemmin johdanto-osan 165–169 kappaleessa esitettyjen syiden perusteella polkumyyntitullit olisi vahvistettava seuraavasti:
|
H. SITOUMUKSET
(171) |
Sen jälkeen kun olennaiset tosiasiat ja huomiot, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisten polkumyyntitullien käyttöönottoa, oli annettu tiedoksi, kazakstanilainen vientiä harjoittava tuottaja tarjosi perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaista hintasitoumusta. Tarkasteltavana olevan tuotteen hinnat ovat viime vuosina vaihdelleet huomattavasti, eikä sen vuoksi ole asianmukaista tehdä vahvistettua hintasitoumusta. Ongelman ratkaisemiseksi vientiä harjoittava tuottaja tarjoutui indeksoimaan vähimmäistuontihinnan tärkeimmän raaka-aineen eli mangaanimalmin hintaan. Tarkasteltavana olevan tuotteen hintavaihtelua ei kuitenkaan voida selittää tärkeimmän raaka-aineen hintavaihtelulla, joten vähimmäistuontihinnan indeksoiminen raaka-aineen hintaan ei ole mahdollista. Vientiä harjoittava tuottaja tarjoutui vaihtoehtoisesti myös indeksoimaan vähimmäistuontihinnan sen omien, tarkistetun tilinpäätöksen mukaisten tuotantokustannusten perusteella. Tätä toimintatapaa ei kuitenkaan voida hyväksyä, koska tuottajan kustannuskehitys ei välttämättä vastaa sen hintakehitystä. Lisäksi tällainen sitoumus katsotaan mahdottomaksi toteuttaa, sillä komission olisi erittäin vaikeaa seurata jatkuvasti kustannusten kehittymistä. Edellä esitetyn perusteella pääteltiin, että viejän tarjoamaa sitoumusta ei voida hyväksyä, |
ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
1. Otetaan käyttöön lopullinen polkumyyntitulli Kiinan kansantasavallasta ja Kazakstanista peräisin olevan, CN-koodeihin 7202 30 00 ja ex81110011 (Taric-koodi 8111001110) luokiteltavan piimangaanin (ferropiimangaani mukaan luettuna) tuonnissa.
2. Jäljempänä lueteltujen yritysten valmistamien 1 kohdassa kuvattujen tuotteiden vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettavat polkumyyntitullit ovat seuraavat:
Maa |
Valmistaja |
Tulli |
Kazakstan |
Kaikki yritykset |
6,5 % |
Kiina |
Kaikki yritykset |
8,2 % |
3. Jollei toisin säädetä, sovelletaan voimassa olevia tulleja koskevia säännöksiä ja määräyksiä.
2 artikla
Päätetään Ukrainasta peräisin olevan piimangaanin tuontia koskeva menettely.
3 artikla
Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty Brysselissä 4 päivänä joulukuuta 2007.
Neuvoston puolesta
Puheenjohtaja
F. TEIXEIRA DOS SANTOS
(1) EYVL L 56, 6.3.1996, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2117/2005 (EUVL L 340, 23.12.2005, s. 17).
(2) EUVL C 214, 6.9.2006, s. 14.
(3) EYVL L 62, 3.3.1998, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 154/2003 (EYVL L 25, 30.1.2003, s. 25).