25.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 193/6

(1)

Asetuksella (EY) N:o 994/98 annetaan komissiolle valtuudet säätää asetuksella enimmäismäärästä, jonka alle jäävien tukitoimenpiteiden ei katsota täyttävän kaikkia perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa määrättyjä perusteita, minkä vuoksi näihin tukitoimenpiteisiin ei sovelleta perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määrättyä ilmoitusmenettelyä.

(2)

Mainitun asetuksen perusteella komissio antoi 12 päivänä tammikuuta 2001 asetuksen (EY) N:o 69/2001 (3) Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen. Asetuksessa tuen enimmäismääräksi asetetaan 100 000 euroa tuensaajaa kohti kolmen vuoden ajanjaksolla. Tätä asetusta ei alun perin sovellettu maatalous-, kalastus- ja vesiviljely- eikä liikennealoilla niillä noudatettavien erityissääntöjen vuoksi.

(3)

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen maatalous- ja kalastusalalla 6 päivänä lokakuuta 2004 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1860/2004 (4) otettiin maatalous- ja kalastusalalla käyttöön erityinen näillä aloilla sovellettava enimmäismäärä, joka on 3 000 euroa tuensaajaa kohti kolmen vuoden ajanjaksolla, koska komission kokemuksen mukaan oli todettavissa, että näillä aloilla myönnetyt hyvin pienet tukimäärät eivät täytä perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan perusteita, edellyttäen että tietyt edellytykset täyttyvät.

(4)

Muuttuneen taloudellisen tilanteen vuoksi ja nykyisten vähämerkityksistä tukea koskevien yleisten sääntöjen soveltamisesta saadun kokemuksen perusteella katsotaan, että näitä sääntöjä on tarpeen muuttaa. Sen vuoksi komissio antoi 15 päivänä joulukuuta 2006 asetuksen (EY) N:o 1998/2006 (5) perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen. Kyseisellä asetuksella korvattiin asetus (EY) N:o 69/2001, korotettiin vähämerkityksisen tuen yleistä enimmäismäärää 100 000 eurosta 200 000 euroon, laajennettiin soveltaminen koskemaan myös maataloustuotteiden jalostuksen ja kaupan pitämisen alaa ja otettiin käyttöön vähämerkityksisen tuen uusi enimmäismäärä, joka on 100 000 euroa tieliikenteen alaa koskevan valtiontuen osalta.

(5)

Viimeaikaiset kokemukset valtiontukisääntöjen soveltamisesta kalastusalalla ja erityisesti asetuksessa (EY) N:o 1860/2004 (6) vahvistetun vähämerkityksisen tuen enimmäismäärän ja kalastus- ja vesiviljelyalan valtiontukien tarkastelemista koskevien yhteisön suuntaviivojen soveltamisesta ovat osoittaneet, että riski siitä, että vähämerkityksinen tuki vääristää kilpailua, on pienempi kuin vuonna 2004 arvioitiin.

(6)

Komission kokemuksen mukaan voidaan katsoa, että yrityksille kalastusalalla myönnetty tuki, joka ei ylitä 30 000 euroa tuensaajaa kohti minkään kolmen vuoden ajanjakson aikana, ei vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, ja/tai että se ei vääristä tai uhkaa vääristää kilpailua, kun tällaisen tuen kaikille kalastusalan yrityksille myönnetyn kokonaismäärän osuus kalastusalan vuosituotannosta kolmen vuoden ajanjaksolla jää alle noin 2,5 prosentin enimmäismäärän. Sen vuoksi voidaan todeta, ettei tällainen tuki kuulu perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Tarkastelussa otetaan huomioon verovuodet, joita kyseisessä jäsenvaltiossa käytetään verotarkoituksiin. Kolmen vuoden jaksolla tilannetta olisi tarkasteltava jatkuvasti siten, että kyseisenä verovuonna sekä kahtena edeltävänä verovuonna myönnetyn vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä määritetään aina uuden vähämerkityksisen tuen myöntämisen yhteydessä.

(7)

Myös jäsenvaltion myöntämä muu tuki olisi otettava huomioon vähämerkityksistä tukea myönnettäessä.

(8)

Tukitoimenpidettä, joka ylittää vähämerkityksiseen valtiontukeen sovellettavan enimmäismäärän, ei pitäisi voida jakaa useisiin pieniin osiin, jotta kyseisiin osiin voitaisiin soveltaa tätä asetusta.

(9)

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea koskevien periaatteiden mukaisesti vähämerkityksinen tuki olisi katsottava myönnetyksi sillä hetkellä, kun tuensaajalle myönnetään laillinen oikeus tukeen asiaan sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla.

(10)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että silloin kun yhteisö on päättänyt tiettyä maatalouden alaa koskevan yhteisen markkinajärjestelyn käyttöönotosta, jäsenvaltioiden on pidätyttävä kaikista sellaisista toimenpiteistä, jotka saattaisivat vaarantaa tämän järjestelyn tai jolla siitä poikettaisiin. (7) Tätä periaatetta sovelletaan myös kalastusalaan. Näin ollen tätä asetusta ei tulisi soveltaa valtiontukeen, jonka määrä vahvistetaan markkinoille saatettavien tuotteiden hinnan tai määrän perusteella.

(11)

Tätä asetusta ei pitäisi soveltaa vientitukeen eikä vähämerkityksiseen tukeen, jolla suositaan kotimaisia tuotteita tuontituotteiden kustannuksella. Sitä ei pitäisi myöskään soveltaa tukeen, jolla rahoitetaan jakeluverkon perustamista ja toimintaa muissa maissa. Vientitukea ei yleensä ole messujen osallistumiskuluihin eikä uuden tai olemassa olevan tuotteen tuomiseksi uusille markkinoille tarvittaviin tutkimuksiin tai neuvontapalveluihin tarkoitettu tuki.

(12)

Tätä asetusta ei pitäisi soveltaa valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annetuissa yhteisön suuntaviivoissa (8) tarkoitettuihin vaikeuksissa oleviin yrityksiin, sillä niille myönnetyn tuen bruttoavustusekvivalenttia on vaikea määritellä.

(13)

Yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteet huomioon ottaen tuen, joka on tarkoitettu kalastuskapasiteetin lisäämiseen, ja tuen, joka myönnetään kalastusalusten rakentamiseen tai hankkimiseen, ei tulisi kuulua tämän asetuksen soveltamisalaan, lukuun ottamatta elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 (9) 11 artiklassa tarkoitettua tukea nykyaikaistamiseen pääkannen yläpuolella.

(14)

Avoimuuden, tasapuolisen kohtelun ja vähämerkityksiselle tuelle asetetun enimmäismäärän asianmukaisen soveltamisen kannalta jäsenvaltioiden olisi aiheellista soveltaa samaa laskentamenetelmää. Laskemisen helpottamiseksi sekä asetuksen (EY) N:o 1998/2006 mukaisesti on aiheellista, että tukimäärät, jotka eivät ole raha-avustuksia, muunnetaan bruttoavustusekvivalentiksi. Muiden kuin avustusten tai useissa erissä maksettavien läpinäkyvien tukien avustusekvivalentin laskeminen edellyttää tuen myöntämishetkellä voimassa olevan markkinakoron käyttämistä. Valtiontukisääntöjen yhdenmukaisen, avoimen ja yksinkertaisen soveltamisen vuoksi tässä asetuksessa tarkoitettuna markkinakorkona olisi käytettävä viitekorkoja, jotka komissio vahvistaa säännöllisesti objektiivisten kriteerien mukaisesti ja jotka julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä tai Internetissä. Pohjakorkoon saattaa kuitenkin olla tarpeen lisätä ylimääräisiä peruspisteitä annettujen takauksien tai tuensaajaan liittyvän riskin mukaan.

(15)

Selvyyden, tasapuolisen kohtelun ja tehokkaan seurannan kannalta tätä asetusta olisi sovellettava vain läpinäkyvään vähämerkityksiseen tukeen. Läpinäkyvää on tuki, jonka osalta on mahdollista laskea etukäteen tarkka bruttoavustusekvivalentti tarvitsematta tehdä riskinarviointia. Tällainen tarkka laskelma voidaan tehdä esimerkiksi avustusten, korkotukien ja rajattujen verovapautusten osalta. Pääomapanoksista koostuvaa tukea ei pitäisi katsoa läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi, ellei valtion panoksen kokonaismäärä ole pienempi kuin vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä. Valtiontuesta pieniin ja keskisuuriin yrityksiin tehtävien riskipääomasijoitusten edistämiseksi annetuissa yhteisön suuntaviivoissa (10) tarkoitetuista riskipääomasijoituksista koostuvaa tukea ei pitäisi katsoa läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi, ellei kyseisessä riskipääomaohjelmassa anneta pääomaa kullekin kohteena olevalle yritykselle enintään vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä. Lainoista koostuvaa tukea pidetään läpinäkyvänä vähämerkityksisenä tukena ainoastaan, kun bruttoavustusekvivalentti on laskettu tuen myöntämishetkellä voimassa olevan markkinakoron perusteella.

(16)

Tässä asetuksessa ei suljeta pois mahdollisuutta katsoa jonkin muun kuin tässä asetuksessa vahvistetun syyn perusteella, että jäsenvaltion toteuttama toimenpide ei ole perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, esimerkiksi pääomapanosten tapauksessa, jos toimenpiteestä on päätetty markkinataloussijoittajan periaatetta noudattaen.

(17)

On tarpeen huolehtia takausjärjestelyjen oikeusvarmuudesta, jos ne todennäköisesti eivät vaikuta kauppaan tai vääristä kilpailua ja jos niistä on saatavilla riittävästi tietoa, jotta mahdolliset vaikutukset voidaan arvioida luotettavasti. Tässä asetuksessa olisi muutettava yleinen vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä, joka on 30 000 euroa tuensaajaa kohti, takauskohtaiseksi enimmäismääräksi, joka perustuu sen yksittäisen lainan taattuun määrään, jolle takaus on annettu. Tämä enimmäismäärä on syytä laskea menetelmällä, jolla arvioidaan elinkelpoisille yrityksille annettavien lainojen takausjärjestelyihin sisältyvä valtiontuki. Kyseistä menetelmää ja tietoja, joita käytetään arvioitaessa takauskohtaista enimmäismäärää, ei pitäisi soveltaa valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annetuissa yhteisön suuntaviivoissa tarkoitettuihin vaikeuksissa oleviin yrityksiin. Tätä erityistä enimmäismäärää ei pitäisi soveltaa takausjärjestelyjen ulkopuolella myönnettyyn tapauskohtaiseen yksittäiseen tukeen, vaikeuksissa oleville yrityksille myönnettyyn tukeen tai sellaisten toimien takauksiin, jotka eivät ole lainaa, kuten omaan pääomaan kohdistuvien liiketoimien takauksiin. Takauksia koskevan enimmäismäärän määrittelyn olisi perustuttava siihen, että kun otetaan huomioon yhteisön takausjärjestelyjen huonointa skenaariota vastaava 13 prosentin katto (maksukyvyttömyyden nettomäärä), voidaan katsoa, että 225 000 euron suuruisen takauksen bruttoavustusekvivalentti on sama kuin vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä. Tätä erityistä enimmäismäärää olisi sovellettava ainoastaan takauksiin, jotka kattavat enintään 80 prosenttia perustana olevasta lainasta.

(18)

Komission velvollisuutena on varmistaa, että valtiontukisääntöjä noudatetaan ja että erityisesti vähämerkityksistä tukea koskevien sääntöjen mukaisesti myönnetty tuki on valtiontukisääntöjen vaatimusten mukaista. Perustamissopimuksen 10 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden olisi helpotettava tämän päämäärän saavuttamista ottamalla käyttöön tarvittava järjestelmä sen varmistamiseksi, ettei vähämerkityksistä tukea koskevien sääntöjen perusteella myönnetyn tuen kokonaismäärä ylitä kolmen vuoden ajanjaksolla 30 000 euron enimmäismäärää tuensaajaa kohti tai kokonaistuen enimmäismäärää, jonka komissio vahvistaa kunkin jäsenvaltion kalastusalan kolmen verovuoden ajanjakson tuotannon arvon perusteella. Tämän vuoksi olisi aiheellista, että myöntäessään vähämerkityksistä tukea jäsenvaltiot ilmoittavat yrityksille tuen määrästä ja sen vähämerkityksisestä luonteesta viittaamalla tähän asetukseen. Lisäksi jäsenvaltion olisi ennen kyseisen tuen myöntämistä saatava yritykseltä ilmoitus kuluvan verovuoden ja kahden sitä edeltävän verovuoden aikana myönnetystä muusta vähämerkityksisestä tuesta ja tarkistettava huolellisesti, etteivät vähämerkityksiselle tuelle asetetut enimmäismäärät ylity uuden vähämerkityksisen tuen myötä. Vaihtoehtoisesti enimmäismäärien noudattaminen voidaan varmistaa myös keskusrekisterin avulla.

(19)

Selkeyden vuoksi, ja koska vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä kalastusalalla tulee poikkeamaan maatalousalan vähämerkityksisen tuen enimmäismäärästä, olisi annettava erityinen asetus, jota sovelletaan vain kalastusalalla, ja sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1860/2004 olisi muutettava.

(20)

Ottaen huomioon komission kokemukset ja erityisesti se, kuinka usein valtiontukipolitiikkaa yleensä joudutaan tarkistamaan, sekä ottaen erityisesti huomioon asetuksen (EY) N:o 1998/2006 ja asetuksen (EY) N:o 1860/2004 soveltamisaika, on aiheellista rajoittaa tämän asetuksen soveltaminen 31 päivään joulukuuta 2013. Jos tämän asetuksen voimassaolo päättyy ilman että sitä jatketaan, jäsenvaltioilla olisi oltava tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluneita vähämerkityksisiä tukia koskeva kuuden kuukauden siirtymäkausi. Oikeusvarmuuden vuoksi on myös aiheellista selkiyttää tämän asetuksen vaikutukset tukiin, jotka on myönnetty ennen asetuksen voimaantuloa,

a)

tukea, jonka määrä vahvistetaan markkinoille saatettavien tuotteiden hinnan tai määrän perusteella;

b)

vientiin liittyvien toimien tukea eli tukea, joka liittyy välittömästi vientimääriin, jakeluverkon perustamiseen ja toimintaan tai muihin vientitoimintaan liittyviin juokseviin kustannuksiin;

c)

tukea, jolla suositaan kotimaisia tuotteita tuontituotteiden kustannuksella;

d)

tukea, jonka tarkoituksena on lisätä kalastuskapasiteettia asetuksen (EY) N:o 2371/2002 3 artiklan n kohdassa määriteltynä vetoisuutena tai tehona ilmaistuna, jollei kyseessä ole kyseisen asetuksen 11 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu tuki nykyaikaistamiseen pääkannen yläpuolella;

e)

tukea kalastusalusten hankkimiseen tai rakentamiseen;

f)

vaikeuksissa oleville yrityksille myönnettyä tukea.

a)

’kalastusalan yrityksillä’ kalastustuotteiden tuotannon, jalostuksen ja markkinoille saattamisen alalla toimivia yrityksiä;

b)

’kalastustuotteilla’ neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 (11) 1 artiklassa määriteltyjä tuotteita;

c)

’jalostamisella ja kaupan pitämisellä’ kaikkia purkamisen tai pyydystämisen ja lopputuotevaiheen väliin sijoittuvia käsittely-, tuotanto- ja jakelutoimenpiteitä.

a)

lainoista koostuvaa tukea pidetään läpinäkyvänä vähämerkityksisenä tukena ainoastaan, kun bruttoavustusekvivalentti on laskettu tuen myöntämishetkellä voimassa olevan markkinakoron perusteella;

b)

pääomapanoksista koostuva tuki voidaan katsoa läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi ainoastaan, jos julkisyhteisön panoksen kokonaismäärä on enintään vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä;

c)

riskipääomatoimenpiteistä koostuva tuki voidaan katsoa läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi ainoastaan, jos kyseisessä riskipääomajärjestelyssä annetaan pääomaa kullekin kohteena olevalle yritykselle enintään vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä;

d)

takaisinmaksettavien ennakoiden muodossa olevaa tukea ei pidetä läpinäkyvänä tukena, jos takaisinmaksettavien ennakoiden määrä ylittää tämän asetuksen mukaisen enimmäismäärän;

e)

takausjärjestelyjen osana annetut yksittäiset tuet yrityksille, jotka eivät ole vaikeuksissa olevia yrityksiä, katsotaan vähämerkityksiseksi tueksi, kun järjestelyyn kuuluvan lainan taattu osuus ei ole yli 225 000 euroa yritystä kohti. Jos järjestelyyn kuuluvan lainan taattu osuus muodostaa vain tietyn osuuden enimmäismäärästä, takauksen bruttoavustusekvivalentin katsotaan olevan vastaava osuus 2 kohdassa säädetystä sovellettavasta enimmäismäärästä. Takaus voi olla enintään 80 prosenttia lainasta.

a)

Korvataan otsikossa ilmaisu ”maatalous- ja kalastusalalla” ilmaisulla ”maatalousalalla”.

b)

Korvataan 1 artiklassa ilmaisu ”maatalous- ja kalastusalan” ilmaisulla ”maatalousalan”.

c)

Asetuksen 2 artiklassa

d)

Poistetaan 3 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta.

e)

Poistetaan 4 artiklan 2 kohdasta ilmaisu ”ja kalastusalaa”.

f)

Poistetaan 4 artiklan 3 kohdan toisesta alakohdasta ilmaisu ”-ja kalastus”.

g)

Poistetaan liite II.