31.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

L 199/1

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 861/2007,

annettu 11 päivänä heinäkuuta 2007,

eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 61 artiklan c alakohdan ja 67 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Yhteisö on asettanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta, jolla taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus. Tämän alueen asteittaista luomista varten yhteisö toteuttaa muun muassa yksityisoikeudellisia asioita, joiden vaikutukset ulottuvat valtioiden rajojen yli, koskevan oikeudellisen yhteistyön alalla toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan turvaamiseksi.

(2)

Perustamissopimuksen 65 artiklan c alakohdan mukaisesti näihin toimenpiteisiin kuuluvat muun muassa ne, joilla poistetaan riita-asiain oikeudenkäyntien moitteettoman sujumisen esteitä edistämällä tarvittaessa riita-asiain oikeudenkäyntiä koskevien jäsenvaltioissa sovellettavien säännösten yhteensopivuutta.

(3)

Tältä osin yhteisö on muun muassa jo hyväksynyt oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa 29 päivänä toukokuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1348/2000 (3), tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (4), siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston perustamisesta 28 päivänä toukokuuta 2001 tehdyn neuvoston päätöksen 2001/470/EY (5), riitauttamattomia vaatimuksia koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen käyttöönotosta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 805/2004 (6) sekä eurooppalaisen maksamismääräyksen käyttöönotosta 12 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1896/2006 (7).

(4)	Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti neuvostoa ja komissiota vahvistamaan yhteiset menettelysäännöt sellaisia yksinkertaistettuja ja nopeutettuja rajat ylittäviä oikeudenkäyntejä varten, jotka koskevat vähäisiä kuluttaja- ja kauppaoikeudellisia vaateita.

(5)

Neuvosto hyväksyi 30 päivänä marraskuuta 2000 komission ja neuvoston yhteisen toimenpideohjelman (8) tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteuttamisesta siviili- ja kauppaoikeuden alalla. Ohjelmassa viitataan vähäisiä vaatimuksia koskevien, rajat ylittäviä vaikutuksia omaavien riita-asioiden selvittämisen yksinkertaistamiseen ja nopeuttamiseen. Asiaa vietiin eteenpäin Haagin ohjelmalla (9), jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi 5 päivänä marraskuuta 2004 ja jossa kehotetaan jatkamaan aktiivisesti vähäisiä vaatimuksia koskevaa työtä.

(6)

Komissio antoi 20 päivänä joulukuuta 2002 vihreän kirjan eurooppalaisesta maksusuoritusmääräyksestä ja toimenpiteistä vähäisiä vaateita koskevien oikeudenkäyntien yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi. Vihreällä kirjalla käynnistettiin kuulemismenettely toimenpiteistä vähäisiä vaatimuksia koskevien oikeudenkäyntien yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi.

(7)

Monet jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön yksinkertaistettuja riita-asioiden menettelyjä vähäisten vaatimusten ratkaisemista varten, sillä riita-asioiden oikeudenkäyntikulut, pitkät käsittelyajat ja monimutkaisuus eivät välttämättä ole oikeassa suhteessa vaatimuksen arvoon. Tuomion saaminen nopeasti ja pienin kuluin on erityisen vaikeaa valtioiden rajat ylittävissä asioissa. Sen vuoksi on tarpeen perustaa eurooppalainen vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely. Tällaisen menettelyn tavoitteena olisi oltava oikeussuojan saatavuuden parantaminen. Velkojien käytettävissä olevat menettelyt ovat eri jäsenvaltioissa tehokkuudeltaan erilaisia, mikä vääristää kilpailua sisämarkkinoilla. Näin ollen on tarpeen antaa yhteisön lainsäädäntöä, joka takaa velkojille ja velallisille tasavertaiset toimintamahdollisuudet kaikkialla Euroopan unionissa. Eurooppalaisen vähäisiin vaatimuksiin sovellettavan menettelyn oikeudenkäyntikuluja määritettäessä olisi otettava huomioon yksinkertaisuuden, nopeuden ja suhteellisuuden periaatteet. Olisi asianmukaista, että tiedot oikeudenkäyntikuluista julkistetaan ja että oikeudenkäyntikulujen määräytymismekanismi on läpinäkyvä.

(8)

Eurooppalaisen vähäisiin vaatimuksiin sovellettavan menettelyn olisi yksinkertaistettava ja nopeutettava vähäisiä vaatimuksia koskevia oikeudenkäyntejä valtioiden rajat ylittävissä asioissa sekä alennettava kuluja tarjoamalla vaihtoehto jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä säädetyille mahdollisuuksille, joihin kyseinen menettely ei vaikuttaisi. Tämän asetuksen olisi myös helpotettava eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion tunnustamista ja täytäntöönpanoa.

(9)

Tällä asetuksella pyritään edistämään perusoikeuksia, ja siinä otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Tuomioistuimen olisi kunnioitettava oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sekä kontradiktorisen menettelyn periaatetta erityisesti silloin, kun se päättää suullisen käsittelyn tarpeellisuudesta, todistelukeinoista ja todistelun vastaanottamisen laajuudesta.

(10)	Vaatimuksen arvon laskemisen helpottamiseksi korkoja, kuluja ja kustannuksia ei pitäisi ottaa huomioon. Tämän ei tulisi vaikuttaa tuomioistuimen toimivaltaan määrätä niistä tuomiossa eikä koron laskemista koskeviin kansallisiin sääntöihin.

(11)

Eurooppalaisen vähäisiin vaatimuksiin sovellettavan menettelyn käynnistämisen helpottamiseksi kantajan olisi tehtävä hakemus täyttämällä vakiomuotoinen vaatimuslomake ja toimittamalla se tuomioistuimeen. Vaatimuslomake tulisi toimittaa vain sellaiselle tuomioistuimelle, joka on asiassa toimivaltainen.

(12)	Vaatimuslomakkeen mukana olisi tarvittaessa toimitettava asiaan liittyvät asiakirjatodisteet. Tämä ei kuitenkaan estä kantajaa tarvittaessa toimittamasta lisätodisteita menettelyn aikana. Samaa periaatetta olisi sovellettava vastaajan antamaan vastaukseen.

(13)	Vaatimuksen hylkäämisen yhteydessä käsite ”selvästi perusteeton” ja hakemuksen hylkäämisen yhteydessä käsite ”jätettävä tutkimatta” olisi määritettävä kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(14)	Eurooppalaisen vähäisiin vaatimuksiin sovellettavan menettelyn olisi oltava kirjallinen, jollei tuomioistuin katso suullista käsittelyä tarpeelliseksi tai asianosainen sitä pyydä. Tuomioistuimen voi hylätä tällaisen pyynnön. Hylkäävään päätökseen ei voi hakea erikseen muutosta.

(15)	Asianosaisia ei saisi velvoittaa käyttämään edustajanaan asianajajaa tai muuta lakimiestä.

(16)	Käsitteellä ”vastavaatimus” olisi asetuksen (EY) N:o 44/2001 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti tarkoitettava vastavaatimusta, joka perustuu samaan sopimukseen tai seikkaan kuin päävaatimus. Vastavaatimuksiin olisi sovellettava 2 ja 4 artiklaa sekä 5 artiklan 3, 4 ja 5 kohtaa soveltuvin osin.

(17)	Silloin, kun vastaaja vetoaa menettelyn aikana kuittausoikeuteen, tätä ei olisi pidettävä tässä asetuksessa tarkoitettuna vastavaatimuksena. Vastaajaa ei näin ollen pitäisi velvoittaa käyttämään liitteen I mukaista vakiolomaketta A silloin, kun hän aikoo vedota kuittausoikeuteen.

(18)

Vastaanottavalla jäsenvaltiolla olisi 6 artiklan soveltamistarkoituksessa tarkoitettava jäsenvaltiota, jossa asiakirja annetaan tiedoksi tai jonne se lähetetään. Kulujen pienentämiseksi ja käsittelyaikojen lyhentämiseksi asiakirjat olisi annettava asianosaisille tiedoksi pääasiallisesti postitse käyttäen saantitodistusta, johon on merkitty vastaanottopäivä.

(19)

Asianosaisen olisi voitava kieltäytyä vastaanottamasta asiakirjaa sen tiedoksiannon yhteydessä tai palauttamalla asiakirjan viikon kuluessa, jos sitä ei ole laadittu tai siihen ei ole liitetty käännöstä joko vastaanottavan jäsenvaltion virallisella kielellä (tai jos kyseisessä jäsenvaltiossa on useita virallisia kieliä, sen paikkakunnan virallisella kielellä tai jollakin sen paikkakunnan virallisista kielistä, jossa tiedoksianto tapahtuu tai jonne asiakirja on tarkoitus lähettää) tai kielellä, jota vastaanottaja ymmärtää.

(20)

Jäsenvaltioiden olisi kannustettava nykyaikaisen viestintätekniikan käyttöä suullisten käsittelyjen ja todistelun vastaanottamisen yhteydessä, jos tämä on sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaista, jossa tuomioistuin sijaitsee. Tuomioistuimen olisi käytettävä yksinkertaisinta ja edullisinta todisteiden vastaanottamistapaa.

(21)	Kun asianosaisille annetaan käytännön neuvontaa lomakkeiden täyttämisessä, olisi annettava myös tekniset tiedot niiden saatavuudesta ja täyttämisestä.

(22)	Tuomioistuimen henkilöstö voi myös antaa tietoja menettelyyn liittyvistä kysymyksistä kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(23)

Koska asetuksen tarkoitus on yksinkertaistaa ja nopeuttaa vähäisiä vaatimuksia koskevia oikeudenkäyntejä valtion rajat ylittävissä asioissa, tuomioistuimen olisi ratkaistava asia mahdollisimman pian myös silloin, kun asetuksessa ei säädetä menettelyn yksittäisessä vaiheessa noudatettavasta määräajasta.

(24)	Määräaikojen laskemiseen olisi sovellettava määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä 3 päivänä kesäkuuta 1971 annettua neuvoston asetusta (ETY, Euratom) N:o 1182/71 (10).

(25)	Jotta vähäisten saatavien perintää voitaisiin nopeuttaa, tuomion olisi oltava täytäntöönpanokelpoinen mahdollisesta muutoksenhausta riippumatta ja ilman vakuuden asettamista, ellei tässä asetuksessa toisin säädetä.

(26)	Tässä asetuksessa tarkoitettuihin muutoksenhakukeinoihin olisi kuuluttava kaikki muutoksenhakukeinot, jotka ovat kansallisen lainsäädännön mukaan mahdollisia.

(27)	Tuomioistuimessa on oltava henkilö, jolla on kansallisen lainsäädännön mukaisesti kelpoisuus toimia tuomarina.

(28)	Aina kun tuomioistuimen on asetettava määräaika, asianosaiselle olisi ilmoitettava seurauksista, joita määräajan noudattamatta jättämisestä aiheutuu.

(29)

Hävinneen asianosaisen olisi vastattava oikeudenkäyntikuluista. Oikeudenkäyntikuluja koskeva ratkaisu olisi tehtävä kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Ottaen huomioon yksinkertaisuutta ja kustannustehokkuutta koskevat tavoitteet tuomioistuimen tulisi määrätä hävinnyt asianosainen maksamaan oikeudenkäyntikulut, myös esimerkiksi kulut, jotka aiheutuvat siitä, että toinen asianosainen on käyttänyt edustajanaan asianajajaa tai muuta lakimiestä, tai asiakirjojen tiedoksiannosta tai kääntämisestä aiheutuvat kulut, ainoastaan, jos ne ovat olleet kohtuullisia suhteessa vaatimuksen arvoon taikka tarpeellisia.

(30)

Jotta tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa helpotettaisiin, eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä jossakin jäsenvaltiossa annettu tuomio olisi tunnustettava ja sen olisi oltava täytäntöönpanokelpoinen toisessa jäsenvaltiossa vaatimatta tuomion julistamista täytäntöönpanokelpoiseksi ja antamatta mahdollisuutta vastustaa sen tunnustamista.

(31)	Tuomion uudelleentutkimiselle olisi asetettava vähimmäisvaatimukset tilanteissa, joissa vastaaja ei ole voinut riitauttaa vaatimusta.

(32)

Ottaen huomioon yksinkertaisuutta ja kustannustehokkuutta koskevat tavoitteet täytäntöönpanoa hakevalta asianosaiselta ei pitäisi edellyttää, että hänellä on täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa muu valtuutettu edustaja tai postiosoite kuin edustaja, jolla on toimivalta täytäntöönpanomenettelyssä kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

(33)	Tämän asetuksen III lukua olisi sovellettava myös tässä asetuksessa määritettyä menettelyä noudattaen annettuun tuomioon perustuvaan, tuomioistuimen virkamiesten tekemään oikeudenkäyntikuluja koskevaan ratkaisuun.

(34)	Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (11) mukaisesti.

(35)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta hyväksyä liitteissä olevien lomakkeiden ajan tasalle saattamiseen tai tekniseen mukauttamiseen tarvittavat toimenpiteet. Koska mainitut toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia tai täydentää tätä asetusta lisäämällä siihen uusia muita kuin keskeisiä osia, ne olisi hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(36)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän asetuksen tavoitteita, joita ovat sellaisten menettelyjen käyttöön ottaminen, joiden tarkoituksena on vähäisiä vaatimuksia koskevien oikeudenkäyntien yksinkertaistaminen ja nopeuttaminen valtion rajat ylittävissä asioissa, sekä kulujen alentaminen, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(37)

Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemaa koskevan, Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän asetuksen antamiseen ja soveltamiseen.

(38)	Tanskan asemaa koskevan, Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen antamiseen eikä asetus siten sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

KOHDE JA SOVELTAMISALA

1 artikla

Kohde

Tällä asetuksella perustetaan eurooppalainen menettely vähäisiä vaatimuksia varten, jäljempänä ’eurooppalainen vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely’, jonka tarkoituksena on yksinkertaistaa ja nopeuttaa vähäisiä vaatimuksia koskevia oikeudenkäyntejä valtion rajat ylittävissä asioissa ja alentaa kuluja. Eurooppalainen vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely on asianosaisten käytettävissä vaihtoehtona jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä säädetyille menettelyille.

Lisäksi tällä asetuksella poistetaan vaatimus, jonka mukaan välivaiheen menettelyt ovat tarpeen, jotta jäsenvaltiossa eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä annetut tuomiot voidaan tunnustaa ja panna täytäntöön muissa jäsenvaltioissa.

2 artikla

Soveltamisala

1. Tätä asetusta sovelletaan valtion rajat ylittäviin siviili- ja kauppaoikeudellisiin asioihin riippumatta siitä, millaisessa tuomioistuimessa niitä käsitellään, jos vaatimuksen arvo ilman korkoja, kuluja ja kustannuksia on enintään 2 000 euroa ajankohtana, jolloin vaatimuslomake saapuu toimivaltaiseen tuomioistuimeen. Asetusta ei erityisesti sovelleta vero-, tulli- tai hallinto-oikeudellisiin asioihin eikä valtion vastuuseen teoista ja laiminlyönneistä, jotka on tehty julkista valtaa käytettäessä (”acta iure imperii”).

2. Tätä asetusta ei sovelleta asioihin, jotka koskevat

a)	luonnollisten henkilöiden oikeudellista asemaa, oikeuskelpoisuutta tai oikeustoimikelpoisuutta;

b)	aviovarallisuussuhteita, elatusvelvollisuutta, perintöä tai testamenttia;

c)	konkurssia, yrityksen tai muun oikeushenkilön maksukyvyttömyysmenettelyä, akordia tai muita niihin rinnastettavia menettelyjä;

d)	sosiaaliturvaa;

e)	välimiesmenettelyä;

f)	työoikeutta;

g)	kiinteän omaisuuden vuokraamista, paitsi milloin kanne koskee rahallisia vaatimuksia;

h)	yksityisyyden tai henkilöllisyyteen liittyvien oikeuksien loukkauksia, kunnianloukkaukset mukaan lukien.

3. Tässä asetuksessa ’jäsenvaltiolla’ tarkoitetaan kaikkia jäsenvaltioita Tanskaa lukuun ottamatta.

3 artikla

Valtion rajat ylittävät asiat

1. Tässä asetuksessa valtion rajat ylittävällä asialla tarkoitetaan asiaa, jossa vähintään yhdellä asianosaisella on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuimen käsiteltäväksi asia on saatettu.

2. Kotipaikka määritetään neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 59 ja 60 artiklan mukaisesti.

3. Se, onko kyseessä valtion rajat ylittävä asia, määräytyy sen ajankohdan mukaisesti, jona vaatimuslomake saapuu toimivaltaiseen tuomioistuimeen.

II LUKU

EUROOPPALAINEN VÄHÄISIIN VAATIMUKSIIN SOVELLETTAVA MENETTELY

4 artikla

Menettelyn aloittaminen

1. Kantaja aloittaa eurooppalaisen vähäisiin vaatimuksiin sovellettavan menettelyn täyttämällä liitteen I mukaisen vakiomuotoisen vaatimuslomakkeen A ja toimittamalla sen toimivaltaiseen tuomioistuimeen joko suoraan tai postitse tai käyttämällä muuta sellaista toimitustapaa, kuten faksia tai sähköpostia, joka hyväksytään siinä jäsenvaltiossa, jossa menettely aloitetaan. Vaatimuslomakkeessa on mainittava vaatimuksen tueksi esitetyt todisteet ja sen mukana on tarvittaessa toimitettava asiaan liittyvät asiakirjatodisteet.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, mitkä toimitustavat ne hyväksyvät. Komissio saattaa kyseiset tiedot julkisesti saataville.

3. Jos vaatimus ei kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan, tuomioistuin ilmoittaa tästä kantajalle. Jos kantaja ei peruuta vaatimustaan, tuomioistuin käsittelee sen siinä jäsenvaltiossa sovellettavan oikeudenkäyntimenettelyä koskevan lainsäädännön mukaisesti, jossa asiaa käsitellään.

4. Jos tuomioistuin katsoo, että kantajan antamat tiedot ovat riittämättömät tai eivät ole tarpeeksi selkeitä tai että vaatimuslomaketta ei ole täytetty asianmukaisesti, se antaa kantajalle tilaisuuden täydentää tai oikaista vaatimuslomaketta taikka toimittaa tuomioistuimen pyytämiä lisätietoja tai asiakirjoja taikka peruuttaa vaatimus sen määräämässä ajassa, ellei vaatimus ole selvästi perusteeton tai ellei hakemusta voida ottaa tutkittavaksi. Tähän tarkoitukseen tuomioistuimen on käytettävä liitteen II mukaista vakiolomaketta B.

Vaatimus jätetään tutkimatta, jos se vaikuttaa selvästi perusteettomalta tai hakemus sellaiselta, joka ei täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä, tai jos kantaja ei täydennä tai oikaise vaatimuslomaketta asetetussa määräajassa.

5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaatimuslomake on saatavilla kaikissa tuomioistuimissa, joissa on mahdollista aloittaa eurooppalainen vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely.

5 artikla

Menettelyn kulku

1. Eurooppalainen vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely on kirjallinen menettely. Tuomioistuimen on järjestettävä suullinen käsittely, jos se katsoo sen olevan tarpeellista tai jos asianosainen sitä pyytää. Tuomioistuin voi evätä tällaisen pyynnön, jos se katsoo asian olosuhteet huomioon ottaen, että suullinen käsittely ei selvästi ole tarpeellinen asian käsittelemiseksi oikeudenmukaisella tavalla. Pyynnön epääminen on perusteltava kirjallisesti. Pyynnön epäävään päätökseen ei saa hakea erikseen muutosta.

2. Kun tuomioistuin on vastaanottanut asianmukaisesti täytetyn vaatimuslomakkeen, sen on täytettävä liitteen III mukaisessa vakiomuotoisessa vastauslomakkeessa C oleva I osa.

Vastaajalle on 13 artiklan mukaisesti annettava tiedoksi jäljennös vaatimuslomakkeesta ja mahdollisista asiakirjatodisteista sekä edellä mainitulla tavalla täytetty vastauslomake. Nämä asiakirjat on lähetettävä 14 päivän kuluessa asianmukaisesti täytetyn vaatimuslomakkeen vastaanottamisesta.

3. Vastaajan on annettava vastauksensa 30 päivän kuluessa vaatimuslomakkeen ja vastauslomakkeen tiedoksiannosta täyttämällä vakiomuotoisessa vastauslomakkeessa C oleva II osa, liittämällä lomakkeeseen tarvittaessa kaikki asiaankuuluvat asiakirjatodisteet ja palauttamalla se tuomioistuimeen tai vastaamalla muulla tarkoituksenmukaisella tavalla vastauslomaketta käyttämättä.

4. Kantajalle on lähetettävä jäljennös vastaajan vastauksesta ja mahdollisista asiakirjatodisteista 14 päivän kuluessa vastauksen vastaanottamisesta.

5. Jos vastaaja väittää vastauksessaan, että muun kuin rahamääräisen vaatimuksen arvo ylittää 2 artiklan 1 kohdassa vahvistetun enimmäismäärän, tuomioistuin päättää 30 päivän kuluessa vastauksen lähettämisestä kantajalle, kuuluuko vaatimus tämän asetuksen soveltamisalaan. Tähän päätökseen ei saa hakea erikseen muutosta.

6. Mahdolliset vakiolomaketta A käyttäen esitetyt vastavaatimukset ja niihin liittyvät mahdolliset asiakirjatodisteet on annettava tiedoksi kantajalle 13 artiklan mukaisesti. Nämä asiakirjat on lähetettävä 14 päivän kuluessa niiden vastaanottamisesta.

Kantajan on vastattava mahdollisiin vastavaatimuksiin 30 päivän kuluessa tiedoksiannosta.

7. Jos vastavaatimus ylittää 2 artiklan 1 kohdassa säädetyn enimmäismäärän, vaatimusta ja vastavaatimusta ei käsitellä eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä, vaan se käsitellään sen jäsenvaltion oikeudenkäyntimenettelyä koskevan lainsäädännön mukaisesti, jossa asiaa käsitellään.

Edellä olevaa 2 ja 4 artiklaa sekä tämän artiklan 3, 4 ja 5 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin vastavaatimuksiin.

6 artikla

Kielet

1. Vaatimuslomake, vastaus, mahdollinen vastavaatimus, mahdollinen vastavaatimukseen annettu vastaus ja mahdollinen kuvaus asiaankuuluvista asiakirjatodisteista on toimitettava tuomioistuimen käyttämällä kielellä tai jollakin niistä.

2. Jos tuomioistuimen vastaanottama lisäasiakirja on laadittu jollakin muulla kuin oikeudenkäyntikielellä, tuomioistuin voi vaatia asiakirjasta käännöksen ainoastaan, jos käännös näyttää olevan tarpeen asian ratkaisemiseksi.

3. Jos asianosainen kieltäytyy vastaanottamasta asiakirjaa, koska sitä ei ole laadittu jollakin seuraavista kielistä:

a)	vastaanottavan jäsenvaltion virallinen kieli tai, jos kyseisessä jäsenvaltiossa on useita virallisia kieliä, sen paikkakunnan virallinen kieli tai jokin sen paikkakunnan virallisista kielistä, jossa tiedoksianto on toimitettava tai jonne asiakirja on lähetettävä, tai

b)	kieli, jota vastaanottaja ymmärtää,

tuomioistuimen on ilmoitettava asiasta toiselle asianosaiselle, jotta tämä toimittaisi asiakirjasta käännöksen.

7 artikla

Menettelyn päättäminen

1. Tuomioistuimen on 30 päivän kuluessa siitä, kun se on saanut vastaajan tai kantajan 5 artiklan 3 ja 6 kohdassa säädetyn määräajan kuluessa esittämät vastaukset, annettava tuomio tai

a)	kehotettava asianosaisia antamaan vaatimusta koskevia lisätietoja määräajassa, joka on enintään 30 päivää; tai

b)	vastaanotettava todisteet 9 artiklan mukaisesti; tai

c)	kutsuttava asianosaiset suulliseen käsittelyyn, joka pidetään 30 päivän kuluessa kutsusta.

2. Tuomioistuimen on annettava tuomio 30 päivän kuluessa suullisesta käsittelystä tai siitä, kun se on saanut kaikki asian ratkaisemiseksi tarvittavat tiedot. Tuomio annetaan tiedoksi asianosaisille 13 artiklan mukaisesti.

3. Jos tuomioistuin ei ole saanut kyseessä olevalta asianosaiselta vastausta 5 artiklan 3 tai 6 kohdassa säädetyn määräajan kuluessa, sen on annettava vaatimusta tai vastavaatimusta koskeva tuomio.

8 artikla

Suullinen käsittely

Tuomioistuin voi järjestää suullisen käsittelyn videoneuvotteluna tai käyttäen muuta viestintätekniikkaa, jos siihen on tekniset valmiudet.

9 artikla

Todistelun vastaanottaminen

1. Tuomioistuin päättää todisteiden vastaanottamistavoista ja tarvittavan todistelun laajuudesta sallittuja todisteita koskevien sääntöjen mukaisesti. Tuomioistuin voi hyväksyä todisteiden esittämisen todistajien, asiantuntijoiden tai asianosaisten antamina kirjallisina lausumina. Lisäksi se voi hyväksyä todisteiden esittämisen videoneuvottelun avulla tai käyttäen muuta viestintätekniikkaa, jos siihen on tekniset valmiudet.

2. Tuomioistuin voi ottaa vastaan asiantuntijalausuntoja tai suullisia todisteita ainoastaan, jos se on tarpeen asian ratkaisemiseksi. Päättäessään tästä tuomioistuin ottaa huomioon asiasta aiheutuvat kustannukset.

3. Tuomioistuimen on käytettävä yksinkertaisinta ja edullisinta todisteiden vastaanottamistapaa.

10 artikla

Asianosaisten edustaminen

Asianajajan tai muun lakimiehen käyttäminen ei ole pakollista.

11 artikla

Asianosaisille tarjottava apu

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianosaiset voivat saada käytännön apua lomakkeiden täyttämisessä.

12 artikla

Tuomioistuimen tehtävät

1. Tuomioistuin ei saa velvoittaa asianosaisia esittämään vaatimusta koskevaa oikeudellista arviointia.

2. Tuomioistuimen on tarpeen mukaan tiedotettava asianosaisille menettelyllisistä kysymyksistä.

3. Tuomioistuimen on pyrittävä sovintoratkaisuun asianosaisten välillä silloin, kun se on tarkoituksenmukaista.

13 artikla

Asiakirjojen tiedoksianto

1. Asiakirjat on annettava tiedoksi postitse saantitodistusta vastaan, ja saantitodistuksesta on käytävä ilmi vastaanottopäivämäärä.

2. Jos asiakirjojen tiedoksianto 1 kohdan mukaisesti ei ole mahdollista, ne voidaan antaa tiedoksi millä tahansa asetuksen (EY) N:o 805/2004 13 tai 14 artiklassa säädetyllä tavalla.

14 artikla

Määräajat

1. Jos tuomioistuin asettaa määräajan, asianosaiselle on ilmoitettava määräajan noudattamatta jättämisen seurauksista.

2. Tuomioistuin voi poikkeustapauksessa pidentää 4 artiklan 4 kohdassa, 5 artiklan 3 ja 6 kohdassa sekä 7 artiklan 1 kohdassa säädettyjä määräaikoja, jos se on tarpeen asianosaisten oikeuksien turvaamiseksi.

3. Jos tuomioistuin ei poikkeustapauksessa voi noudattaa 5 artiklan 2–6 kohdassa sekä 7 artiklassa säädettyjä määräaikoja, sen on toteutettava näissä säännöksissä edellytetyt toimet mahdollisimman pian.

15 artikla

Tuomion täytäntöönpanokelpoisuus

1. Tuomio on täytäntöönpanokelpoinen mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Vakuuden asettamista ei vaadita.

2. Jäljempänä olevaa 23 artiklaa sovelletaan myös tuomion täytäntöönpanoon siinä jäsenvaltiossa, jossa se annettiin.

16 artikla

Oikeudenkäyntikulut

Hävinnyt asianosainen vastaa oikeudenkäyntikuluista. Tuomioistuin ei kuitenkaan määrää voittaneelle asianosaiselle korvausta kuluista, jotka ovat tarpeettomia tai suhteettomia vaatimukseen nähden.

17 artikla

Muutoksenhaku

1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, voidaanko eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä annettuun tuomioon niiden oikeudenkäyntimenettelyä koskevan lainsäädännön mukaan hakea muutosta ja minkä määräajan kuluessa muutoksenhaku on tehtävä. Komissio saattaa tiedot julkisesti saataville.

2. Muutoksenhakumenettelyihin sovelletaan 16 artiklaa.

18 artikla

Vähimmäisvaatimukset tuomion uudelleen tutkimiseksi

1. Vastaajalla on oikeus pyytää eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä annetun tuomion uudelleen tutkimista tuomion antaneen jäsenvaltion toimivaltaisessa tuomioistuimessa, jos

i)	vaatimuslomake tai kutsu saapua suulliseen käsittelyyn on annettu tiedoksi asetuksen (EY) N:o 805/2004 14 artiklan mukaisella tavalla, johon ei liity henkilökohtaista vastaanottotodistusta; ja

ii)	tiedoksiantoa ei vastaajasta riippumattomista syistä suoritettu riittävän ajoissa siten, että vastaaja olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa,

tai

b)	vastaaja ei voinut vastustaa vaatimusta ylivoimaisen esteen tai hänestä riippumattomien poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi,

edellyttäen kummassakin tapauksessa, että hän toimii viipymättä.

2. Jos tuomioistuin hylkää pyynnön sillä perusteella, että uudelleen tutkimiselle ei ole 1 kohdan mukaisia perusteita, tuomio jää pysyväksi.

Jos tuomioistuin päättää, että uudelleen tutkiminen on perusteltua jollakin 1 kohdassa tarkoitetulla perusteella, eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä annettu tuomio on mitätön.

19 artikla

Sovellettava oikeudenkäyntimenettelyä koskeva lainsäädäntö

Jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu, eurooppalaiseen vähäisiin vaatimuksiin sovellettavaan menettelyyn sovelletaan sen jäsenvaltion oikeudenkäyntimenettelyä koskevaa lainsäädäntöä, jossa menettely toteutetaan.

III LUKU

TUOMIOIDEN TUNNUSTAMINEN JA TÄYTÄNTÖÖNPANO TOISESSA JÄSENVALTIOSSA

20 artikla

Tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano

1. Eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä jossakin jäsenvaltiossa annettu tuomio on tunnustettava ja se on pantava täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa vaatimatta tuomion julistamista täytäntöönpanokelpoiseksi ja ilman mahdollisuutta vastustaa sen tunnustamista.

2. Tuomioistuin antaa asianosaisen pyynnöstä ilman lisäkustannuksia todistuksen eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä annetusta tuomiosta käyttäen liitteen IV mukaista vakiolomaketta D.

21 artikla

Täytäntöönpanomenettely

1. Täytäntöönpanomenettelyihin sovelletaan täytäntöönpanevan jäsenvaltion lakia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän luvun säännösten soveltamista.

Eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä annettu tuomio on pantava täytäntöön samoin edellytyksin kuin täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa annettu tuomio.

2. Tuomion täytäntöönpanoa hakevan asianosaisen on toimitettava

a)	sellainen tuomion jäljennös, joka täyttää sen aitouden toteamiseksi tarpeelliset vaatimukset; ja

jäljennös 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta lomakkeesta ja tarvittaessa sen käännös täytäntöönpanevan jäsenvaltion viralliselle kielelle tai, jos tässä jäsenvaltiossa on useita virallisia kieliä, oikeudenkäynneissä sillä paikkakunnalla, jossa täytäntöönpanoa haetaan, käytettävälle viralliselle kielelle tai jollekin niissä käytettävistä virallisista kielistä kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, tai jollekin muulle kielelle, jonka täytäntöönpaneva jäsenvaltio on ilmoittanut voivansa hyväksyä. Kukin jäsenvaltio voi ilmoittaa ne Euroopan unionin toimielinten viralliset kielet, jotka eivät ole sen omia mutta jotka se voi hyväksyä eurooppalaisen vähäisiin vaatimuksiin sovellettavan menettelyn osalta. Vakiolomakkeen D sisällön käännöksen on oltava sellaisen henkilön tekemä, jolla on siihen kelpoisuus jossakin jäsenvaltiossa.

3. Toisessa jäsenvaltiossa eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä annetun tuomion täytäntöönpanoa hakevalta asianosaiselta ei saa edellyttää, että hänellä on täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa muu

a)	valtuutettu edustaja, tai

b)	postiosoite,

kuin edustaja, jolla on toimivalta täytäntöönpanomenettelyssä.

4. Asianosaiselta, joka hakee jossakin jäsenvaltiossa eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä annetun tuomion täytäntöönpanoa toisessa jäsenvaltiossa, ei saa vaatia vakuutta, takausta tai talletusta tai muuta vastaavaa taetta sen nimestä riippumatta sillä perusteella, että hän on muun maan kansalainen tai että hänellä ei ole kotipaikkaa tai asuinpaikkaa täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa.

22 artikla

Täytäntöönpanon epääminen

1. Täytäntöönpanevan jäsenvaltion toimivaltaisen tuomioistuimen on sen henkilön pyynnöstä, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, evättävä täytäntöönpano, jos eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä annettu tuomio on ristiriidassa jossakin jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa aiemmin annetun tuomion kanssa, mikäli

a)	aiempi tuomio koski samaa asiaa ja on annettu samojen asianosaisten välillä;

b)	aiempi tuomio on annettu täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa tai aiempi tuomio täyttää sen tunnustamiselle täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa asetetut edellytykset; ja

c)	tähän ristiriitaan ei ole vedottu eikä siihen ole voitu vedota oikeudenkäynnissä siinä jäsenvaltiossa, jossa tuomio on annettu eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä.

2. Tuomiota ei sen sisältämän asiaratkaisun osalta saa missään tapauksessa ottaa uudelleen tutkittavaksi täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa.

23 artikla

Täytäntöönpanon keskeyttäminen tai rajoittaminen

Jos asianosainen on hakenut muutosta eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä annettuun tuomioon tai jos tällainen muutoksenhaku on edelleen mahdollinen, tai jos asianosainen on esittänyt 18 artiklan mukaisen uudelleentutkimista koskevan pyynnön, täytäntöönpanevan jäsenvaltion toimivaltainen tuomioistuin tai viranomainen voi sen asianosaisen hakemuksesta, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan,

a)	rajoittaa täytäntöönpanomenettelyn turvaamistoimiin;

b)	asettaa täytäntöönpanon edellytykseksi määrittämänsä vakuuden asettamisen; tai

c)	poikkeuksellisissa olosuhteissa keskeyttää täytäntöönpanomenettelyn.

IV LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

24 artikla

Tiedottaminen

Jäsenvaltioiden on toimittava yhteistyössä erityisesti päätöksen 2001/470/EY mukaisesti perustetun siviili- ja kauppaoikeutta koskevan Euroopan oikeudellisen verkoston välityksellä sen varmistamiseksi, että suuri yleisö ja oikeusalan ammattilaiset saavat tietoa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta eurooppalaisesta menettelystä, mukaan lukien oikeudenkäyntikulut.

25 artikla

Toimivallan, viestintävälineiden ja muutoksenhakua koskevien menettelyjen ilmoittaminen

1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 päivään tammikuuta 2008 mennessä

a)	millä tuomioistuimilla on toimivalta antaa tuomio eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä;

b)	eurooppalaista vähäisiin vaatimuksiin sovellettavaa menettelyä varten hyväksytyt ja 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti tuomioistuinten käytössä olevat toimitustavat;

c)	voidaanko niiden oikeudenkäyntimenettelyä koskevan lainsäädännön nojalla hakea muutosta 17 artiklan mukaisesti ja mihin tuomioistuimeen muutoksenhaku tehdään;

d)	21 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla hyväksytyt kielet; ja

e)	millä viranomaisilla on toimivalta täytäntöönpanon osalta ja millä viranomaisilla on toimivalta 23 artiklaa sovellettaessa.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle näiden tietojen myöhemmistä muutoksista.

2. Komissio saattaa 1 kohdan mukaisesti ilmoitetut tiedot yleisön saataville julkaisemalla ne Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja muilla tarkoituksenmukaisilla tavoilla.

26 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

Liitteissä esitettyjen lomakkeiden ajan tasalle saattamiseen tai tekniseen mukauttamiseen liittyvät toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä, hyväksytään 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

27 artikla

Komitea

1. Komissiota avustaa komitea.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 alakohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

28 artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio toimittaa viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2014 Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle yksityiskohtaisen kertomuksen, jossa tarkastellaan eurooppalaisen vähäisiin vaatimuksiin sovellettavan menettelyn toimivuutta, 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimuksen arvon yläraja mukaan luettuna. Kertomuksessa on oltava arvio menettelyn toimivuudesta sekä laaja vaikutustenarviointi kunkin jäsenvaltion osalta.

Tätä varten ja sen varmistamiseksi, että Euroopan unionin paras käytäntö otetaan asianmukaisesti huomioon ja siinä noudatetaan parempaa lainsäädäntöä koskevia periaatteita, jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tietoja vähäisiin vaatimuksiin sovellettavan eurooppalaisen menettelyn toimivuudesta valtion rajat ylittävissä asioissa. Tietoja on annettava oikeudenkäyntikuluista, menettelyn nopeudesta, tehokkuudesta, käytön helppoudesta ja jäsenvaltioiden sisäisistä vähäisiä vaatimuksia koskevista menettelyistä.

Komissio liittää kertomukseensa tarvittaessa ehdotuksia asetuksen mukauttamiseksi.

29 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2009, lukuun ottamatta 25 artiklaa, jota sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2008.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti.

Tehty Strasbourgissa 11 päivänä heinäkuuta 2007.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

H.-G. PÖTTERING

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. LOBO ANTUNES

(1) EUVL C 88, 11.4.2006, s. 61.

(2) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 14. joulukuuta 2006 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 13. kesäkuuta 2007.

(3) EYVL L 160, 30.6.2000, s. 37.

(4) EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1791/2006 (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 1).

(5) EYVL L 174, 27.6.2001, s. 25.

(6) EUVL L 143, 30.4.2004, s. 15, asetus sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1869/2005 (EUVL L 300, 17.11.2005, s. 6).

(7) EUVL L 399, 30.12.2006, s. 1.

(8) EYVL C 12, 15.1.2001, s. 1.

(9) EUVL C 53, 3.3.2005, s. 1.

(10) EYVL L 124, 8.6.1971, s. 1.

(11) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11).

LIITE I