27.2.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 59/34

(1)

Neuvosto otti 30 päivänä marraskuuta 2000 tehdyllä asetuksella (EY) N:o 2603/2000 (3) käyttöön lopullisen tasoitustullin Intiasta, Malesiasta ja Thaimaasta, jäljempänä ’asianomaiset maat’, peräisin olevan tietynlaisen polyeteenitereftalaatin (PET:n) tuonnissa, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’. Käyttöön otetut toimenpiteet perustuivat tasoitustoimenpiteitä koskevaan tutkimukseen, joka oli käynnistetty perusasetuksen 10 artiklan mukaisesti. Samaan aikaan neuvosto otti käyttöön asetuksella (EY) N:o 2604/2000 (4) lopullisen polkumyyntitullin samoista maista peräisin olevan saman tuotteen tuonnissa. Käyttöön otetut toimenpiteet perustuivat polkumyynnin vastaiseen tutkimukseen, joka käynnistettiin asetuksen (EY) N:o 384/96 5 artiklan mukaisesti.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 2604/2000 muutokset tehtiin asetuksen (EY) N:o 384/96 11 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti käynnistettyjen tarkastelua koskevien tutkimusten tulosten perusteella tai sen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksyttyjen hintasitoumusten perusteella.

(3)

Asetuksella (EY) N:o 1467/2004 (5) neuvosto otti lisäksi käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Australiasta ja Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan tietynlaisen polyeteenitereftalaatin tuonnissa sekä päätti Pakistanista peräisin olevan polyeteenitereftalaatin tuontia koskevan polkumyyntimenettelyn.

(4)

Neuvosto muutti 11 päivänä lokakuuta 2005 Intiasta peräisin olevan polyeteenitereftalaatin tuontiin sovellettavien tasoitustoimenpiteiden tasoa. (6) Muutokset tehtiin perusasetuksen 20 artiklan mukaisesti käynnistetyn nopeutetun tarkastelun seurauksena.

(5)

Toimenpiteiden voimassaolon lähestyvää päättymistä koskevan ilmoituksen julkaisemisen jälkeen komissio vastaanotti 30 päivänä elokuuta 2005 perusasetuksen 18 artiklan mukaisen pyynnön tarkastella voimassaolevia toimenpiteitä, jäljempänä ’voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu’.

(6)

Tarkastelupyynnön esitti 30 päivänä elokuuta 2005 Polyethylene Terephtalate Committee of Plastics Europe, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’, sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa suurimman osan eli tässä tapauksessa yli 90 prosenttia polyeteenitereftalaatin kokonaistuotannosta yhteisössä.

(7)

Pyyntöä perusteltiin sillä, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti tukien ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon jatkumiseen tai toistumiseen.

(8)

Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa komissio päätti, että perusasetuksen 18 artiklan mukaisen tarkastelun vireillepanoon oli olemassa riittävä näyttö, minkä vuoksi se pani tarkastelun vireille 1 päivänä joulukuuta 2005 (7).

(9)

Ennen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanoa komissio ilmoitti perusasetuksen 22 artiklan 1 kohdan ja 10 artiklan 9 kohdan mukaisesti Intian viranomaisille vastaanottaneensa asianmukaisesti asiakirjanäyttöön perustuvan tarkastelua koskevan pyynnön ja kutsui Intian viranomaiset neuvotteluihin tilanteen selkiyttämiseksi valituksen sisällön osalta ja molempia tyydyttävän ratkaisun löytämiseksi. Intian viranomaiset eivät kuitenkaan vastanneet neuvottelutarjoukseen.

(10)

Komissio käynnisti 1 päivänä joulukuuta 2005 asetuksen (EY) N:o 384/96 11 artiklan 2 kohdan nojalla Intiasta, Indonesiasta, Korean tasavallasta, Malesiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan tietynlaisen polyeteenitereftalaatin tuonnissa sovellettavien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun (8). Samaan aikaan käynnistettiin asetuksen (EY) N:o 384/96 11 artiklan 3 kohdan nojalla Korean tasavallasta ja Taiwanista peräisin olevan tietynlaisen polyeteenitereftalaatin tuonnissa sovellettavien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden osittainen välivaiheen tarkastelu (8).

(11)

Tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso koski 1 päivän lokakuuta 2004 ja 30 päivän syyskuuta 2005 välistä ajanjaksoa. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttava kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2002 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(12)

Komissio ilmoitti vientiä harjoittaville tuottajille, viejämaan edustajille, tuojille, yhteisön tuottajille, käyttäjille ja pyynnön esittäjälle virallisesti voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Mahdollisuus tulla kuulluiksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(13)

Ottaen huomioon intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien samoin kuin tarkastelua koskevassa pyynnössä lueteltujen yhteisön tuottajien ja tuojien suuri määrä pidettiin asianmukaisena tarkastella perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti, olisiko syytä käyttää otantamenetelmää. Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi edellä mainittuja osapuolia ilmoittautumaan perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti 15 päivän kuluessa tarkastelujen vireillepanosta ja toimittamaan komissiolle vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa pyydetyt tiedot.

(14)

Toimitettujen tietojen tarkastelun perusteella ja yhteistyöhalunsa julki tuoneiden intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien vähäisen määrän vuoksi päätettiin, ettei otanta ollut intialaisten tuottajien osalta tarpeen.

(15)

Yhteisön tuottajien ja tuojien toimittamien tietojen tarkastelun perusteella ja vastausten vähäisen määrän vuoksi pääteltiin, ettei otantamenetelmän käyttö ole perusteltua näiden ryhmien osalta.

(16)

Näin ollen kyselylomakkeet lähetettiin kaikille tiedossa olleille asianomaisen maan vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille, tavarantoimittajille, yhteisön tuottajille ja käyttäjille.

(17)

Kyselyyn saatiin vastauksia kolmelta intialaiselta tuottajalta, kahdeltatoista yhteisön tuottajalta, yhdeltä tuojalta, yhdeltä tavarantoimittajalta ja kymmeneltä jatkojalostajalta/käyttäjältä.

(18)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki tutkimuksensa kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot ja teki tarkastuskäyntejä seuraavien yritysten toimitiloihin:

(19)

Tarkasteltavana oleva tuote on sama kuin alkuperäisessä tutkimuksessa eli asianomaisesta maasta peräisin oleva polyeteenitereftalaatti, jonka viskositeettiluku on ISO-standardin 1628-5 mukaan vähintään 78 ml/g. Tuote luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin 3907 60 20.

(20)

Alkuperäisen tutkimuksen tavoin tässäkin havaittiin, että tarkasteltavana olevalla tuotteella, asianomaisen maan kotimarkkinoilla tuotetulla ja myydyllä polyeteenitereftalaatilla sekä yhteisön tuottajien tuottamalla ja myymällä polyeteenitereftalaattilla on samat fysikaaliset ja kemialliset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset. Sen vuoksi kaikkia polyeteenitereftalaatin lajeja, joiden viskositeetti on vähintään 78 ml/g, voidaan pitää perusasetuksen 1 artiklan 5 kohdan mukaisesti samankaltaisina.

(21)

Komissio tutki tarkastelupyyntöön sisältyvien tietojen ja komission kyselylomakkeeseen saatujen vastausten perusteella seuraavia järjestelmiä, joissa oli esitettyjen väitteiden mukaan myönnetty vientitukea.

a)

Tuontitullien hyvitysjärjestelmä (Duty Entitlement Passbook Scheme, DEPBS)

b)

Tuloverosta vapauttamisen järjestelmä (Income Tax Exemption Scheme, ITES)

c)

Tuotantohyödykkeiden tuontia etuustullein koskeva järjestelmä (Export Promotion Capital Goods Scheme, EPCGS)

d)

Vientiteollisuuden vapaa-alueiden järjestelmä (Export Processing Zones, EPZ) / Erityistalousalueiden järjestelmä (Special Economic Zones Scheme, SEZ) / Vientiin suuntautuneiden yksikköjen järjestelmä (Export Oriented Units, EOU)

e)

Ennakkolisenssijärjestelmä (Advance Licence Scheme, ALS)

f)

Vientiluottojärjestelmä (ennen vientiä ja viennin jälkeen sovellettava, ECS)

g)

Gujaratin osavaltion myyntiverokannustinjärjestelmä (Gujarat Sales Tax Incentive Scheme, GSTIS)

h)

Gujaratin osavaltion sähköverosta vapauttamisen järjestelmä (Gujarat Electricity Duty Exemption Scheme, GEDES)

i)

Länsi-Bengalin kannustinjärjestelmät (West Bengal Incentive Schemes, WBIS)

j)

Maharashtran osavaltion kannustinjärjestelmä (Package Scheme of Incentives of the Government of Maharashtra, PSI).

(22)

Edellä a ja c–e alakohdassa mainitut järjestelmät perustuvat 7 päivänä elokuuta 1992 voimaan tulleeseen ulkomaankaupan kehittämistä ja sääntelyä koskevaan lakiin (Foreign Trade Act 1992) nro 22/1992, jäljempänä ’ulkomaankauppalaki’. Ulkomaankauppalailla Intian viranomaiset valtuutetaan antamaan vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevia tiedonantoja. Nämä tiedonannot esitetään tiivistelmänä vienti- ja tuontipolitiikkaa (1 päivästä syyskuuta 2004 lähtien ’ulkomaankauppapolitiikkaa’) koskevissa asiakirjoissa, joita kauppaministeriö julkaisee viiden vuoden välein ja joita päivitetään säännöllisesti. Tämän tapauksen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson kannalta olennainen asiakirja on 1 päivän syyskuuta 2004 ja 31 päivän maaliskuuta 2009 välistä aikaa koskeva viisivuotissuunnitelma, jäljempänä ’EXIM-policy 2004–2009’. Lisäksi Intian viranomaiset esittelevät kyseistä viisivuotissuunnitelmaa koskevia menettelyjä käsikirjassa ’Handbook of Procedures – 1 September 2004 to 31 March 2009, Volume I’, jäljempänä ’HOP I 2004–2009’. Myös kyseinen menettelykäsikirja saatetaan ajan tasalle säännöllisesti.

(23)

Järjestelmä b perustuu vuonna 1961 annettuun tuloverolakiin (Income Tax Act), jota muutetaan vuosittain varainhoitolailla (Finance Act).

(24)

Järjestelmä f perustuu vuoden 1949 pankkivalvontalain (Banking Regulation Act 1949) 21 ja 35A §:ään, joiden mukaan Intian keskuspankki (Reserve Bank of India, RBI) voi ohjata kaupallisten pankkien vientiluottotoimintaa.

(25)

Järjestelmää g hallinnoi Gujaratin osavaltion hallitus, ja se perustuu teollisuuden kannustinpolitiikkaan; järjestelmä h perustuu Bombayn vuoden 1958 sähköverolakiin (Bombay Electricity Duty Act of 1958).

(26)

Järjestelmää j hallinnoi Maharashtran osavaltio, ja se perustuu Maharashtran osavaltion teollisuus-, energia- ja työministeriön päätöslauselmiin.

(27)

Järjestelmä i on perustettu Länsi-Bengalin osavaltion kauppa- ja teollisuusministeriön 22 päivänä kesäkuuta 1999 antamalla tiedonannolla nro 588-CI/H (WBIS 1999), joka on viimeksi korvattu 24 päivänä maaliskuuta 2004 annetulla tiedonannolla nro 134-CI/O/Incentive/17/03/I (WBIS 2004).

(28)

Väitettyä tukea koskevien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Intian viranomaiset toivat esiin joitakin kysymyksiä, jotka liittyvät tasoitustoimenpiteiden käyttömahdollisuuksiin järjestelmissä ja tukisummien laskemiseen. Viranomaiset myös väittivät, että tuen jatkuminen tässä tapauksessa ei ollut todennäköistä. Näissä väitteissä ei kuitenkaan ole mitään uusia tietoja, jotka muuttaisivat tässä asetuksessa esitettyjä päätelmiä.

(29)

DEPBS-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus esitetään EXIM-policy 2004–2009 -asiakirjan 4.3 kohdassa ja HOP I 2004–2009 -käsikirjan 4.3 ja 4.4 kohdissa.

(30)

Mikään yhteistyöhön osallistuneista vientiä harjoittavista tuottajista ei saanut tasoitustoimenpiteiden alaista etua DEPBS-järjestelmästä. Sen vuoksi ei pidetty tarpeellisena tutkia järjestelmää sen enempää tämän tutkimuksen puitteissa.

(31)

Mikään yhteistyöhön osallistuneista vientiä harjoittavista tuottajista ei saanut tasoitustoimenpiteiden alaista etua ITES-järjestelmästä. Sen vuoksi ei pidetty tarpeellisena tutkia järjestelmää sen enempää tämän tutkimuksen puitteissa.

(32)

EPCGS-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on EXIM-policy 2004–2009 -asiakirjan 5 luvussa ja HOP I 2004–2009 -käsikirjan 5 luvussa.

(33)

Valmistajaviejät ja kauppiasviejät, jotka ovat ”sidoksissa” valmistajiin ja palveluntarjoajiin, voivat hakea tämän järjestelmän mukaista tukea.

(34)

Tiettyihin vientivelvoitteisiin sitoutunut yritys voi tuoda (uusia ja huhtikuusta 2003 myös käytettyjä, enintään kymmenen vuotta vanhoja) tuotantohyödykkeitä alennetulla tullilla tai ilman tullia. Intian viranomaiset antavat tätä varten pyynnöstä maksullisen EPCG-lisenssin. Vientivelvoitteen täyttämiseksi maahantuotuja tuotantohyödykkeitä on käytettävä tietyn vientituotteiden määrän tuottamiseen tiettynä aikana.

(35)

EPCGS-lisenssin haltija voi hankkia tuotantohyödykkeet myös kotimaasta. Tällöin tuotantohyödykkeiden kotimarkkinoilla toimiva valmistaja voi tuoda tullitta maahan kyseisten tuotantohyödykkeiden valmistuksessa tarvittavia aineksia. Vaihtoehtoisesti kotimainen valmistaja voi saada samat edut kuin yleensä saadaan viennin yhteydessä toimittaessaan tuotantohyödykkeitä EPCGS-lisenssin haltijalle.

(36)

EPCGS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. Tullinalennus on Intian viranomaisten taloudellista tukea, koska kyseinen etu vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi tullinalennuksesta koituu etua viejälle, koska tullien kantamatta jättäminen tuonnin yhteydessä lisää tämän maksuvalmiutta.

(37)

EPCGS-järjestelmä on myös oikeudellisesti vientituloksesta riippuva, koska lisenssejä ei voi saada ilman sitoumusta viedä tuotteita. Tämän vuoksi sen katsotaan olevan perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista.

(38)

Näin ollen tätä järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Tuotantohyödykkeet eivät kuulu tällaisten sallittujen järjestelmien piiriin, kuten perusasetuksen liitteessä I olevassa i alakohdassa säädetään, koska niitä ei kuluteta vientituotteiden tuotannossa.

(39)

Yksikään yhteistyöhön osallistunut viejä ei ollut ostanut tuotantohyödykkeitä tutkimusajanjaksolla. Yksi yritys sai kuitenkin edelleen etua sellaisten tuotantohyödykkeiden verovapautuksista, jotka oli hankittu ennen tutkimusajanjaksoa alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistetun määrän mukaisesti. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla saatu tuen määrä laskettiin perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti tuotantohyödykkeiden tuonnissa kantamattomien tullien perusteella jakamalla ne ajanjaksolle, joka vastaa vientiä harjoittavan tuottajan näiden tuotantohyödykkeiden todellista poistoaikaa. Vakiintuneen käytännön mukaisesti näin laskettua tarkastelua koskevalle tutkimusajanjaksolle kohdennettua määrää on oikaistu lisäämällä siihen kyseisen ajanjakson korko, jotta määrä ilmentäisi ajan myötä saavutetun edun koko arvoa. Tuen saamisesta välttämättä aiheutuvat kustannukset vähennettiin tästä määrästä perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, jolloin saatiin tuen määrä (osoittaja). Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson viennin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. Yrityksen saama tuki, johon järjestelmän mukainen etuus edelleen kohdistui, oli 0,38 prosenttia.

(40)

Järjestelmää kuvataan yksityiskohtaisesti Intian keskuspankin (Reserve Bank of India, RBI) Master Circular IECD -yleiskirjeessä nro 5/04.02.01/2002-03 (valuuttamääräiset vientiluotot ulkomaanvaluuttana) ja yleiskirjeessä nro 10/04.02.01/2003-04 (rupiamääräiset vientiluotot), jotka on osoitettu kaikille Intian kaupallisille pankeille.

(41)

Valmistajaviejät ja kauppiasviejät voivat hakea tämän järjestelmän mukaista tukea. Yksi menettelyssä yhteistyössä toiminut yritys sai etua ECS-järjestelmästä.

(42)

Intian keskuspankki asettaa tässä järjestelmässä sitovat enimmäistasot sekä Intian rupia- että valuuttamääräisten vientiluottojen koroille, joita kaupalliset pankit voivat soveltaa viejiin, jotta viejät voisivat saada luottoja kansainvälisesti kilpailukykyisillä koroilla. ECS-järjestelmässä on kaksi alajärjestelmää: ennen vientiä sovellettava vientiluottojärjestelmä (Pre-Shipment Export Credit Scheme), joka kattaa viejälle ennen vientiä tuotteiden oston, käsittelyn, valmistuksen, pakkaamisen ja/tai kuljetuksen rahoittamista varten annetut luotot, ja viennin jälkeen sovellettava vientiluottojärjestelmä (Post-Shipment Export Credit Scheme), josta voi saada käyttöpääomalainoja vientisaamisten rahoittamiseen. Intian keskuspankki myös velvoittaa pankit osoittamaan tietyn määrän niiden nettopankkiluotoista vientirahoitukseen.

(43)

Mainittujen RBI:n yleiskirjeiden ansiosta viejät voivat saada vientiluottoja puhtaasti markkinaehtojen mukaan annettavien tavanomaisten kaupallisten luottojen (käteisluottojen) korkoa edullisemmalla korolla.

(44)

Ensinnäkin RBI:n yleiskirjeissä vahvistetut ECS-luottojen edulliset korot voivat vaikuttaa alentavasti viejän korkokustannuksiin verrattuna puhtaasti markkinaolosuhteiden mukaan määräytyviin korkokustannuksiin ja tässä tapauksessa antaa tällaiselle viejälle perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua etua. Edun koitumista koskeva päätelmä tehtiin ainoastaan niiden vientiä harjoittavien tuottajien tapauksessa, joiden osalta todettiin tällaisia korkotasojen eroja. RBI:n yleiskirjeiden perusteella annettujen luottojen ja kaupallisten käteisluottojen korkotasojen erot eivät selity pelkästään kaupallisen pankin markkinakäyttäytymisellä.

(45)

Toiseksi ja huolimatta siitä, että ECS-järjestelmässä näiden edullisten luottojen myöntäjinä ovat kaupalliset pankit, kyseessä on perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan iv alakohdassa tarkoitettu viranomaisten taloudellinen tuki. RBI on julkinen elin ja kuuluu siis perusasetuksen 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin ”julkisiin viranomaisiin”. Se on täysin valtion omistuksessa, toteuttaa poliittisia tavoitteita eli esimerkiksi rahapolitiikkaa ja sen johdon nimittää Intian valtio. RBI ohjaa yksityisiä elimiä siten, että kaupallisia pankkeja sitovat muun muassa RBI:n yleiskirjeissä vahvistetut vientiluottojen enimmäiskorot sekä RBI:n määräykset siitä, että kaupallisten pankkien on osoitettava tietty määrä nettopankkiluotoistaan vientirahoitukseen. RBI:n harjoittama ohjaus velvoittaa kaupalliset pankit toteuttamaan perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja toimia eli tässä tapauksessa antamaan edullisia vientiluottoja. Tällainen varojen suora siirto tiettyjen ehtojen mukaisten lainojen muodossa on yleensä valtiolle itselleen kuuluva tehtävä, eikä käytäntö tosiasiassa eroa valtioiden yleensä harjoittamasta toiminnasta (perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohta). Tukea pidetään erityisenä ja tasoitustoimenpiteiden alaisena, sillä edullisia korkoja myönnetään ainoastaan vientirahoitukseen, joten ne ovat oikeudellisesti vientituloksesta riippuvia perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(46)

Tuen määrä on laskettu tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona käytettyjen vientiluottojen korkojen ja sellaisten korkojen, jotka asianomaisen yrityksen olisi pitänyt maksaa tavanomaisista kaupallisista luotoista, määrien erotuksen perusteella. Tuen määrä (osoittaja) on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson viennin kokonaisliikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. Yritys, joka sai ECS-järjestelmän mukaista etua, sai tukea 0,1 prosenttia.

(47)

Mikään yhteistyöhön osallistuneista vientiä harjoittavista tuottajista ei saanut tasoitustoimenpiteiden alaista etua SEZS-järjestelmästä. Kahdella intialaisella yrityksellä oli kuitenkin vientiin suuntautuneen yksikön status, ja ne saivat tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa tukea tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Jäljempänä oleva kuvaus ja arviointi koskee siis vain EOU-järjestelmää.

(48)

EOU-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on EXIM-policy 2004–2009 -asiakirjan 6 luvussa ja HOP I 2004–2009 -käsikirjassa.

(49)

Kaikki yritykset, jotka periaatteessa sitoutuvat viemään koko tavara- tai palvelutuotantonsa – lukuun ottamatta yksinomaan kauppiaina toimivia yrityksiä – voidaan perustaa EOU-järjestelmän mukaisesti. Teollisuusyritysten on kuitenkin tehtävä tietty vähimmäismäärä investointeja käyttöomaisuuteen (10 miljoonaa Intian rupiaa) voidakseen saada tukea EOU-järjestelmästä.

(50)

Kuten alkuperäisessä tutkimuksessa todettiin, vientiin suuntautuneet yksiköt voivat sijaita eri puolilla ja niitä voidaan perustaa eri puolille Intiaa.

(51)

Vientiin suuntautuneen yksikön asemaa koskevassa hakemuksessa on esitettävä tiedot muun muassa suunnitelluista tuotantomääristä, viennin arvioidusta arvosta, tuontitarpeista ja kotimarkkinahankintojen tarpeista seuraaviksi viideksi vuodeksi. Jos viranomaiset hyväksyvät yrityksen hakemuksen, yritykselle ilmoitetaan hyväksymisen edellytyksistä. Vientiin suuntautuneen yksikön asemaa koskeva sopimus on voimassa viisi vuotta. Sopimus voidaan uusia useammaksi kaudeksi.

(52)

Olennaista kyseisille yksiköille on EXIM-policy 2004–2009 -asiakirjan velvoite, jonka mukaan niiden on saavutettava niin sanotut nettovaluutta-ansiot, eli viennin kokonaisarvon on viiden vuoden viitekautena oltava suurempi kuin tuontituotteiden kokonaisarvo.

(53)

Vientiin suuntautuneet yksiköt voivat saada seuraavia etuja:

(54)

Näiden järjestelmien mukaisesti toimivat yksiköt ovat tullivalvonnassa olevia yksikköjä tullilain 65 §:n mukaisesti.

(55)

Niillä on oikeudellinen velvoite pitää kirjaa kaikesta tuonnista, kaikkien tuotujen ainesten kulutuksesta ja käytöstä sekä kaikesta toteutuneesta viennistä HOP 2004–2009 -asiakirjan 6.11.1 kohdan mukaisesti. Nämä tiedot on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille säännöllisesti neljännesvuosittain tai vuosittain annettavilla toimintakertomuksilla.

(56)

Vientiin suuntautuneen yksikön ei kuitenkaan missään vaiheessa tarvitse osoittaa tuotujen lähetysten yhteyttä vientiin, muihin yksikköihin tehtäviin siirtoihin, kotimarkkinamyyntiin tai varastoihin (HOP I 2004–2009 -käsikirjan 6.11.2 kohta).

(57)

Kotimarkkinamyynnin lähetysten ja niiden kirjaamisen varmistus perustuu omavastuisuuteen. Vientiin suuntautuneen yksikön vientilähetysmenettelyjä valvoo kyseisessä yksikössä pysyvästi toimiva tulli- ja valmisteverovirkailija.

(58)

Tässä tapauksessa kaksi yhteistyössä toiminutta viejää käytti EOU-järjestelmää. Kyseiset yhteistyössä toimineet viejät käyttivät EOU-järjestelmää tuodakseen maahan raaka-aineita ja tuotantohyödykkeitä tuontitulleitta, hankkiakseen tuotteita kotimarkkinoilta valmisteveroitta ja saadakseen liikevaihtoveron palautuksen sekä voidakseen myydä osan tuotannostaan kotimarkkinoilla. Yksi viejäyritys käytti järjestelmää myös saadakseen osittaisen palautuksen kotimaisilta öljy-yrityksiltä hankitusta polttoaineesta maksetuista veroista. Ne saivat siis kaikki johdanto-osan 53 kappaleen i–v kohdassa mainitut edut. Tutkimuksessa kävi ilmi, että asianomaiset viejät eivät saaneet etuja EOU-järjestelmän piiriin kuuluvasta tuloverosta vapauttamisesta.

(59)

Vientiin suuntautuneiden yksikköjen saama vapautus kahdesta eri tuontitullista (perustulli ja erityinen lisätulli) ja liikevaihtoveron palauttaminen ovat perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettua Intian viranomaisten taloudellista tukea. Valtio luopuu tulosta, joka kannettaisiin, jos järjestelmää ei sovellettaisi, mistä vientiin suuntautunut yksikkö saa etua perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, koska sen maksuvalmius paranee, kun sen ei tarvitse maksaa yleensä maksettavia tulleja ja kun se saa liikevaihtoveron palautuksen.

(60)

Vapautus valmisteverosta ja sitä vastaavasta tuontitullista (erityinen lisätulli) ei kuitenkaan merkitse sitä, että valtio luopuu tuloista, jotka muutoin kannettaisiin. Jos valmisteveroa ja erityistä lisätullia maksettaisiin, niitä voitaisiin käyttää hyvityksinä omia tulevia vero- ja tullimaksuja vastaan nk. CENVAT-järjestelmässä. Kyseiset verot ja tullit eivät siis ole lopullisia. CENVAT-hyvitysten vuoksi lopulliset verot ja tullit kannetaan ainoastaan lisäarvosta, ei tuotantopanoksista.

(61)

Näin ollen ainoastaan vapautus perustullista ja erityisestä lisätullista, osittainen palautus kotimaisilta öljy-yrityksiltä hankitusta polttoaineesta maksetuista veroista sekä liikevaihtoveron palautus ovat perusasetuksen 2 artiklassa tarkoitettua tukea. Ne ovat oikeudellisesti vientituloksesta riippuvia, joten perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti ne ovat erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista tukea. Vientiin suuntautuneen yksikön vientitavoite, josta säädetään EXIM-policy 02-07 -asiakirjan 6.1 kohdassa, on etujen saamisen olennainen edellytys.

(62)

Yksi yhteistyössä toimineista viejistä väitti, että komissio oli poikennut alkuperäisessä tutkimuksessa käytetyistä perusteista raaka-aineen tullista vapauttamisen arvioinnissa ja että vain liiallinen tuontitullien palauttaminen, jos sekään, saisi johtaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon. Olisi kuitenkin huomattava, että alkuperäisen tutkimuksen aikana tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavien tukien määrän arvioinnissa päätös siitä, oliko EOU sallittava tullinpalautusjärjestelmä vai ei, tehtiin ”ottamatta kantaa kysymykseen siitä, onko kyseinen järjestelmä perusasetuksen säädösten mukainen tullinpalautusjärjestelmä” (9). Tämän tarkastelun puitteissa koko järjestelmä sekä valvontajärjestelmä tutkittiin tarkoin.

(63)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että näitä järjestelmiä ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna verojen ja maksujen palautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Ne eivät ole perusasetuksen liitteessä I olevan h ja i alakohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tiukkojen sääntöjen mukaisia. Jos liikevaihtoveron palautusta ja tuontitullista vapauttamista hyödynnetään tuotantohyödykkeiden ostossa, tämä jo itsessään on sallittuja tullinpalautusjärjestelmiä koskevien sääntöjen vastaista, koska tuotantohyödykkeitä ei kuluteta tuotantoprosessissa, kuten liitteessä I olevassa h alakohdassa (liikevaihtoveron palautus) ja i alakohdassa (tuontitullien peruuttaminen) edellytetään.

(64)

Ei ole myöskään vahvistettu, että Intian viranomaiset olisivat soveltaneet tehokasta tarkistusjärjestelmää tai -menettelyä varmistaakseen, käytettiinkö tulleitta tai liikevaihtoverotta hankittuja tuotantopanoksia vientituotteen tuotannossa ja missä määrin niitä siinä käytettiin (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 4 alakohta ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta sen liitteessä III olevan II kohdan 2 alakohta). Käytössä olevalla tarkistusjärjestelmällä valvotaan nettovaluutta-ansioita koskevaa velvoitetta eikä tuonnin kulutusta suhteessa vietyjen tuotteiden tuotantoon.

(65)

Vientiin suuntautunut yksikkö voi myydä huomattavia määriä tuotannostaan kotimarkkinoilla, jopa 50 prosenttia vuotuisesta liikevaihdostaan. Laissa ei näin ollen ole velvoitetta viedä kaikki valmistuksen tuloksena olevat tuotteet. Lisäksi kotimaan liiketoimet tapahtuvat ilman viranomaisen ohjausta ja valvontaa ja niihin sovelletaan vain varmennuksen omavastuisuutta. Vientiin suuntautuneen yksikön tullivalvonnassa olevat toimitilat ovat ainakin osittain Intian viranomaisten fyysisen valvonnan ulkopuolella. Tämä korostaa muiden valvontaan liittyvien tekijöiden merkitystä. Erityisesti tuotantopanosten ja tuloksena olevien vientituotteiden yhteyden säilyttämisen valvonta on tärkeää tullinpalautusjärjestelmän tarkastusjärjestelmässä.

(66)

Muista valvontatoimista on syytä muistaa, että vientiin suuntautuneella yksiköllä ei missään vaiheessa ole oikeudellista velvoitetta osoittaa kaikkien tuotujen lähetysten ja vastaavan tuloksena olevan tuotteen välisiä yhteyksiä. Vain jos tällainen valvonta olisi käytössä, Intian viranomaiset voisivat saada riittävästi tietoa tuotantopanosten lopullisista käyttötarkoituksista voidakseen varmistaa, että vapautus tullista/liikevaihtoverosta ei ole suurempi kuin vientituotannon tuotantopanosten arvo. Itsearviointiin perustuvat kuukausittaiset kotimarkkinamyynnin veroilmoitukset, joita Intian viranomaiset tietyin väliajoin arvioivat, eivät ole riittäviä valvonnan kannalta. Kuukausittaisten veronpalautusten tarkoituksena on seurata valmisteveroja eikä valvoa tuotantopanosten käyttötarkoitusta. Yritysten sisäiset järjestelmät, joita pidetään yllä ilman lakisääteistä velvollisuutta, eivät riitä sellaisenaan, koska viranomaisten olisi suunniteltava ja pantava täytäntöön tullinpalautusjärjestelmän tarkastusjärjestelmä eikä sitä pitäisi jättää yksittäisten yritysten hoidettavaksi. Tämän vuoksi tutkimuksessa vahvistetaan, että vientiin suuntautuneelta yksiköltä ei Intian vienti- ja tuontipolitiikan mukaisesti nimenomaisesti vaadita tuotantopanosten ja tuloksena olevien tuotteiden välisen yhteyden osoittamista eikä Intian viranomaisilla ole olemassa tehokasta valvontajärjestelmää, jonka perusteella olisi voitu määrittää, mitä tuotantopanoksia vientituotannossa käytettiin ja missä määrin.

(67)

Intian viranomaiset eivät myöskään tehneet tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin perustuvaa lisätutkimusta, vaikka sellaista tavallisesti olisi vaadittava, kun käytössä ei ole tehokasta tarkastusjärjestelmää (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 5 alakohta ja liitteessä III olevan II kohdan 3 alakohta). Viranomaiset eivät myöskään osoittaneet, että liiallista tuontitullien palauttamista ei olisi tapahtunut.

(68)

Edellä esitetyn perusteella yrityksen väite siitä, että komissio oli poikennut alkuperäisessä tutkimuksessa käytetyistä perusteista raaka-aineen tullista vapauttamisen arvioinnissa ja että vain liiallinen tuontitullien palauttaminen, jos sekään, saisi johtaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon, on hylättävä.

(69)

Koska sallittua verojen ja maksujen palautusjärjestelmää tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmää ei sovelleta, tasoitustoimenpiteiden alainen etu on tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona tuonnista yleensä kannettavien tuontitullien (perustulli ja erityinen lisätulli) koko peruutettu määrä sekä palautus kotimaisilta öljy-yrityksiltä hankitusta polttoaineesta maksetuista veroista.

(70)

Viejien, jotka ovat vientiin suuntautuneita yksikköjä, tuen määrä laskettiin tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona vientiin suuntautuneelle yksikölle kokonaisuudessaan tuotujen ainesten kantamatta jääneiden tullien (perustulli ja erityinen lisätulli), palautetun liikevaihtoveron ja kotimaanmarkkinoilta ostetusta polttoaineesta maksettujen verojen palautuksen perusteella. Tuen saamisesta välttämättä aiheutuvat kustannukset vähennettiin tästä määrästä perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, jolloin saatiin tuen määrä (osoittaja). Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson viennin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. Näille kahdelle yritykselle näin lasketut tukimarginaalit olivat 0,9 prosenttia ja 5,8 prosenttia.

(71)

Tuotantohyödykkeet eivät fyysisesti sisälly valmiisiin tuotteisiin. Perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti tutkimuksen kohteena oleville yrityksille koitunut etu on laskettu tuotantohyödykkeiden tuonnissa kantamattomien tullien määrän perusteella jakamalla se ajanjaksolle, joka vastaa näiden tuotantohyödykkeiden tavanomaista poistoaikaa tutkimuksen kohteena olleissa yrityksissä. Tavanomaisen poistoajan määrittämiseksi näiden kahden yhteistyössä toimineen viejän käyttämiä tosiasiallisia poistoaikoja (18 vuotta) on käytetty viitteenä. Näin laskettua tarkastelua koskevalle tutkimusajanjaksolle kohdennettua määrää on oikaistu lisäämällä siihen kyseisen ajanjakson korko, jotta määrä paremmin ilmentäisi ajan myötä saavutetun edun arvoa ja järjestelmästä edunsaajalle koitunutta kokonaisetua. Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson viennin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. Näille kahdelle yritykselle näin saadut tukimarginaalit olivat 1,8 prosenttia ja 0,4 prosenttia.

(72)

EOU-järjestelmän mukaisesti asianomaisten yritysten saaman tuen kokonaistukimarginaalit olivat 2,7 prosenttia ja 6,2 prosenttia.

(73)

Järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on EXIM-policy 2004–2009 -asiakirjan 4.1–4.1.14 kohdissa ja HOP I 2004–2009 -käsikirjan 4.1–4.30 luvuissa.

(74)

Ennakkolisenssijärjestelmään kuuluu kuusi alajärjestelmää, joita kuvataan tarkemmin jäljempänä. Ne eroavat toisistaan muun muassa tukikelpoisuusvaatimusten suhteen. Valmistajaviejät ja kauppiasviejät, jotka ovat ”sidoksissa” valmistajiin, voivat hakea tosiasiallisen maastaviennin ALS-tukea ja vuotuisten tarpeiden mukaista ALS-tukea. Lopulliselle viejälle tavaraa toimittavat valmistajaviejät voivat saada välituotetoimituksiin tarkoitettua ALS-tukea. Pääurakoitsijat, jotka toimittavat tavaraa EXIM-policy 2004–2009 -asiakirjan 8.2 kohdassa mainituille vientiin rinnastettavaa toimintaa harjoittaville tahoille, kuten vientiin suuntautuneille yksiköille, voivat saada vientiin rinnastettavan toiminnan ALS-tukea. Valmistajaviejille tavaraa toimittajat välitoimittajat voivat myös saada vientiin rinnastettavan toiminnan tukea ennakkoluovutusta sekä kotimaisia rembursseja ja vastarembursseja koskevien ALS-alajärjestelmien yhteydessä.

(75)

Ennakkolisenssien myöntämisperusteita voivat olla seuraavat:

(76)

Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana vain yksi yhteistyöhön osallistunut viejä sai etuja kolmesta alajärjestelmästä, jotka liittyivät tarkasteltavana olevaan tuotteeseen; nämä olivat i) tosiasiallisen maastaviennin ALS-tuki; v) ARO-järjestelmä; ja iv) vientiin rinnastettavaa toimintaa koskeva ALS-järjestelmä. Tämän vuoksi ei ole tarpeen määrittää tasoitustoimenpiteiden soveltamisen mahdollisuutta seuraavien järjestelmien suhteen: ii) vuotuiset tarpeet; iii) välituotetoimitukset; ja vi) kotimaiset remburssit ja vastaremburssit.

(77)

Intian viranomaisten suorittamien tarkastusten helpottamiseksi lisenssinhaltija on laissa velvoitettu tekemään määrämuotoisen totuudenmukaisen ja asianmukaisen selvityksen lisenssien mukaisesti tuotujen tuotteiden kulutuksesta ja käytöstä (HOP I 2004–2009 -käsikirjan 4.30 luku ja lisäys 23) eli pitämään rekisteriä (nk. lisäyksen 23 mukainen rekisteri) todellisesta kulutuksesta. Toukokuusta 2005 lähtien lisäys 23 on säilytettävä yrityksessä mutta sen lisäksi se on varmennettava laillistetun tilintarkastajan allekirjoituksella ja lähetettävä Intian viranomaisille. Lisäystä 23 koskevaa velvoitetta sovelletaan lisensseihin, jotka on myönnetty toukokuun 2005 jälkeen, kun uudet säännöt tulivat voimaan. Uuden järjestelmän käytännön täytäntöönpanoa ei tämän vuoksi voitu varmentaa, koska lisensseihin liittyviä raportteja ei ollut laadittu tutkimuksen aikana.

(78)

Edellä mainituista alajärjestelmistä i, iv ja v todettakoon, että Intian viranomaiset määräävät sekä tuonnin tullihelpotusten että vientivelvoitteiden (myös vientiin rinnastettavassa toiminnassa) määrästä ja arvosta ja ne on kirjattu lisenssiin. Lisäksi vienti- ja tuontihetkellä viranomaiset kirjaavat vastaavat tapahtumat lisenssiin. Intian viranomaiset päättävät tämän järjestelmän mukaisesti tapahtuvan tuonnin määrän niin sanottujen SION-vakionormien perusteella. Useimmille tuotteille, tarkasteltavana oleva tuote mukaan luettuna, on olemassa SION-vakionormit, ja ne on julkaistu menetelmäkäsikirjassa HOP II 2004–2009.

(79)

Tuodut tuotantopanokset eivät ole siirrettävissä, ja ne on käytettävä tuloksena olevan vientituotteen valmistamiseen. Vientivelvoite on täytettävä lisenssin antamisen jälkeen ennalta määrätyssä määräajassa (18 kuukauden määräaika, jota voidaan pidentää kahdesti kuudella kuukaudella).

(80)

Ennakkolisenssin haltija, joka aikoo suoran tuonnin sijasta hankkia tuotantopanokset kotimaisista lähteistä, voi halutessaan käyttää niiden hankkimiseen niin sanottuja ennakkoluovutusasiakirjoja (Advance Release Orders, ARO). Tällöin ennakkolisenssit katsotaan ARO-asiakirjoiksi, ja ne annetaan toimittajalle niissä eriteltyjen tuotantopanosten toimittamisen yhteydessä.

(81)

Tarkastelua koskevassa tutkimuksessa todettiin, että yhteistyössä toiminut viejä oli tuonut eri alajärjestelmissä SION-vakionormeihin perustuvien tuontihelpotusten mukaisesti tullitta enemmän tuotantopanoksia kuin se tarvitsi tuloksena olevan vientituotteen viitemäärän tuottamiseen. Näin ollen SION-vakionormit tarkasteltavana olevalle tuotteelle eivät olleet tarkkoja.

(82)

Vapautus tuontitulleista on perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 2 artiklan 2 kohdan mukaista tukea eli Intian viranomaisten taloudellista tukea, josta on koitunut etua tutkituille viejille.

(83)

Lisäksi tosiasiallisen maastaviennin ennakkolisenssijärjestelmä on selkeästi oikeudellisesti vientituloksesta riippuvaa, joten perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista. Yritys ei voi saada tukia näistä järjestelmistä ilman vientisitoumusta.

(84)

Vientiin rinnastettava toiminta on tosiasiallisesti riippuvainen vientituloksesta. Sitä käytti ainoastaan yksi yritys vähäisessä määrin ja ainoastaan toimittaessaan tavaraa vientiin suuntautuneille yksiköille tai erityistalousalueilla sijaitseville yksiköille; molemmat luokat mainitaan EXIM-policy 02–07 -asiakirjan 8.2(b) kohdassa. Yritys ilmoitti, että sen asiakkaat veivät vuorostaan tarkasteltavana olevan tuotteen. Vientiin suuntautuneiden yksikköjen ja erityistalousalueiden tarkoitus on EXIM-policy 02–07 -asiakirjan 6.1 kohdan mukaisesti vienti. Kotimainen toimittaja saa siis tukea vientiin rinnastettavan toiminnan ennakkolisenssijärjestelmästä, koska Intian viranomaiset ennakoivat vientitulot, jotka vientiin suuntautuneessa yksikössä tai erityistalousalueella toimiva viejä vuorostaan saa. Perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaan tuen katsotaan tosiasiallisesti riippuvan vientituloksesta, jos tosiasiat osoittavat, että tuen myöntäminen, vaikkei sitä olekaan tehty oikeudellisesti vientituloksesta riippuvaiseksi, on tosiasiassa kytketty todellisiin tai odotettuihin vientituloihin.

(85)

Tässä tapauksessa yhteistyössä toiminut yritys ei hyödyntänyt ennakkolisenssiä tuodakseen maahan tuotteita tuontitulleitta. Yritys sai sen sijaan etua hankkiessaan raaka-aineita kotimaisilta toimittajilta muuntamalla lisenssejä ennakkoluovutusasiakirjoiksi. Tässä järjestelmässä vero- ja tullivapautta koskeva oikeus on tavaran toimittajalla eikä lopullisella viejällä tullinpalautusjärjestelmän muodossa. Verot/tullit voidaan palauttaa sekä kotimarkkinoilta hankittuja että tuotuja tuotantopanoksia käytettäessä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että kotimaisen etuyhteydettömän tavarantoimittajan kautta ARO-järjestelmää käyttäen hankitun raaka-aineen ja ilman lisenssiä kotimaisen tavarantoimittajan kautta hankitun raaka-aineen hinnoissa oli merkittävä ero. Tulli- ja verovapautta koskeva etu siirrettiin alempien hintojen kautta tavarantoimittajalta yritykselle, joka käytti raaka-aineen ja joka on tämän menettelyn osapuolena. Yritys saattoi erottaa selvästi toisistaan lisenssiä käyttäen hankitun raaka-aineen ostohinnat ja samasta raaka-aineesta ilman lisenssiä maksetut hinnat. Yritys määritteli näin saadun edun ARO-järjestelmän mukaisesti hankittujen tuotteiden ja ilman tällaista lisenssiä hankittujen tuotteiden välisen hinnan erotukseksi.

(86)

Yhtäkään tässä tapauksessa sovelletusta kolmesta alajärjestelmästä ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Kyseiset alajärjestelmät eivät ole perusasetuksen liitteessä I olevan i alakohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tiukkojen sääntöjen mukaisia. Vaikka Intian viranomaiset totesivat, että järjestelmä on muuttunut toukokuusta 2005 alkaen, pitäisi olla selvää, että muutoksilla ei ole ollut vaikutusta järjestelmiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, koska uutta tarkastusjärjestelmää ei sovellettu täysimääräisesti. Intian viranomaiset ovat saattaneet muuttaa tarkastusjärjestelmää, mutta tutkimuksen mukaan ne eivät soveltaneet tarkastusjärjestelmää tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Viranomaiset eivät myöskään soveltaneen menettelyitä varmistaakseen, käytettiinkö tuotantopanoksia vientituotteen tuotannossa ja missä määrin niitä siinä käytettiin (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 4 alakohta ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta sen liitteessä III olevan II kohdan 2 alakohta). Tarkasteltavana olevan tuotteen SION-vakionormit eivät olleet riittävän tarkkoja ja niissä arvioitiin raaka-aineen kulutus liian suureksi. Tutkimuksessa kävi ilmi, että SION-vakionormeja muutetaan, jotta ne osoittaisivat paremmin tuotantopanosten kulutusta, mutta uudet normit eivät olleet käytössä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Näin ollen vahvistetaan, ettei SION-vakionormeja voida itsessään pitää todellisen kulutuksen arviointiin soveltuvana tarkastusjärjestelmänä, koska Intian viranomaiset eivät voi riittävän tarkkaan arvioida näiden edullisten vakionormien perusteella, millaisia tuotantopanosmääriä vientituotannossa on kulutettu. Intian viranomaiset eivät myöskään toteuttaneet asianmukaisesti pidettyyn todellista kulutusta koskevaan rekisteriin (nk. lisäyksen 23 mukainen rekisteri, aiemmin lisäys 18) perustuvaa tehokasta tarkastusta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla käytetyille lisensseille. Intian viranomaiset eivät liioin tehneet tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin perustuvaa lisätutkimusta, vaikka sellainen tavallisesti olisi tehtävä silloin, kun tehokasta tarkastusjärjestelmää ei ole käytetty (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 5 alakohta ja liitteessä III olevan II kohdan 3 alakohta); viranomaiset eivät myöskään osoittaneet, että liiallista tuontitullien palauttamista ei olisi tapahtunut.

(87)

Kyseiset kolme alajärjestelmää mahdollistavat siis tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton.

(88)

Sallittujen vero- ja maksupalautusjärjestelmien tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmien puuttuessa tuen määrä on vahvistettu – yrityksen osoittamalla tavalla – lisenssillä ja ilman lisenssiä ostetun saman raaka-aineen hintaerojen perusteella.

(89)

Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti viennin kokonaisliikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(90)

Yksi yritys käytti tätä järjestelmää tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana ja sai tukea 20,9 prosenttia.

(91)

Mikään yhteistyöhön osallistuneista vientiä harjoittavista tuottajista ei saanut tasoitustoimenpiteiden alaista etua GSTIS- tai GEDES-järjestelmästä. Sen vuoksi ei pidetty tarpeellisena tutkia järjestelmää sen enempää tämän tutkimuksen puitteissa.

(92)

WBIS-järjestelmää koskeva yksityiskohtainen kuvaus esitetään Länsi-Bengalin osavaltion kauppa- ja teollisuusministeriön 22 päivänä kesäkuuta 1999 antamassa tiedonannossa nro 588-CI/H (WBIS 1999), joka on viimeksi korvattu 24 päivänä maaliskuuta 2004 annetulla tiedonannolla nro 134-CI/O/Incentive/17/03/I (WBIS 2004). Järjestelmällä myönnetään vastaanottajalle useita etuuksia, kuten liikevaihtoveron maksamisen lykkäystä, tukea tuotantohyödykkeiden asennuksiin sekä kehittämistukia. Tutkimuksessa vahvistettiin, että yksi yritys oli saanut etua näistä järjestelmistä aiemmin. Etujen vaikutus tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli kuitenkin vähäinen. Sen vuoksi ei pidetty tarpeellisena tutkia näitä järjestelmiä sen enempää tämän tutkimuksen puitteissa.

(93)

Kannustaakseen teollisuuden hajauttamista osavaltion vähän kehittyneille alueille Maharashtran osavaltio on vuodesta 1964 myöntänyt kannustimia osavaltion kehittyvillä alueilla sijaitsevien yksiköiden laajennuksille. Järjestelmää on muutettu monta kertaa sen käyttöönoton jälkeen, ja vuoden 2001 järjestelmä oli toiminnassa 1 päivän huhtikuuta 2001 ja 31 päivän maaliskuuta 2006 välisenä aikana, jonka jälkeen sen voimassaoloa pidennettiin vuodella 31 päivään maaliskuuta 2007. Maharashtran osavaltion PSI-järjestelmässä on useita alajärjestelmiä, joista tärkeimmät ovat seuraavat: i) paikallisveron palautus; ii) vapautus sähköverosta; ja iii) vapautus paikallisesta liikevaihtoverosta, joka päättyi 24.10.2004. Tutkimuksessa kävi ilmi, että ainoa alajärjestelmä, jota yksi yhteistyöhön osallistunut vientiä harjoittava tuottaja käytti, oli vapautus paikallisesta liikevaihtoverosta.

(94)

Voidakseen hyötyä järjestelmästä yritysten on investoitava vähän kehittyneille alueille joko perustamalla niille uusi tuotantolaitos tai tekemällä laajoja pääomasijoituksia olemassa olevan tuotantolaitoksen laajentamiseksi tai sen toiminnan monipuolistamiseksi. Kyseiset alueet luokitellaan eri ryhmiin niiden taloudellisen kehitysasteen mukaan (esimerkiksi vähän kehittynyt alue, vähemmän kehittynyt alue ja vähiten kehittynyt alue). Tärkein peruste kannustimen määrää vahvistettaessa on alue, jolla yritys sijaitsee tai jolle se aikoo sijoittautua, sekä investointien suuruus.

(95)

Lokakuussa 2004 päättyneen paikallisesta liikevaihtoverosta vapauttamista koskevan järjestelmän mukaisesti määrättyjen yksikköjen ei tarvinnut kantaa liikevaihtoveroa myynnistään. Vastaavasti määrätyt yksiköt oli vapautettu paikallisesta liikevaihtoverosta saman järjestelmän mukaisesti tukikelpoiselta toimittajalta tehtyjen tavarahankintojen osalta. Myyntiin liittyvästä vapautuksesta ei koidu etua määrätyille myyntiyksiköille, mutta hankintaan liittyvästä vapautuksesta koituu etua määrätylle hankintayksikölle. Tutkimuksessa vahvistettiin, että asianomaiseen yritykseen sovellettiin liikevaihtoverosta vapauttamista 24 päivään lokakuuta 2006 asti.

(96)

Maharashtran osavaltion kannustinjärjestelmästä annetaan perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tukea. Edellä esitelty alajärjestelmä on Maharashtran osavaltion viranomaisten taloudellista tukea, koska kyseinen etu vähentää Maharashtran osavaltion muutoin saamia tuloja. Lisäksi vapautuksesta/palautuksesta koituu etua yritykselle, koska se lisää yrityksen maksuvalmiutta.

(97)

Tätä alajärjestelmää voivat käyttää ainoastaan yritykset, jotka ovat investoineet tietyille määritetyille maantieteellisille alueille, joilla Maharashtran osavaltiolla on lainkäyttövalta. Järjestelmää eivät voi hyödyntää näiden alueiden ulkopuolella sijaitsevat yritykset. Edun suuruus vaihtelee alueittain. Järjestelmä on perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti erityinen ja siksi tasoitustoimenpiteet mahdollistava.

(98)

Liikevaihtoverosta vapauttamisen osalta tuen määrä laskettiin sellaisen liikevaihtoveron määrän perusteella, joka tavanomaisesti olisi kertynyt tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana mutta jota ei järjestelmän mukaisesti kannettu. Koska liikevaihtoverosta vapauttamista koskeva järjestelmä päättyi 24.10.2004, huomioon otettiin ainoastaan kaudella 1.10.–24.10.2004 myynnistä kantamattomat verot, koska vain tämä kausi osui tarkastelua koskevalle tutkimusajanjaksolle. Tukien määrä (osoittaja) on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson koko yrityksen liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki ei ole riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla yksi yritys hyötyi alajärjestelmästä; saadun tuen määrä oli kuitenkin alle 0,1 prosenttia eli vähäinen.

(99)

Perusasetuksen säännösten mukaisten tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä arvo-osuutena ilmaistuna on tutkimuksen kohteena olevien vientiä harjoittavien tuottajien osalta 2,7–20,9 prosenttia.

(100)

Vaikka yhteistyössä toimimisen aste oli korkea suhteessa yhteisöön vientiin, on huomattava, että useat vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet menettelyssä yhteistyössä, mukaan lukien vientiä harjoittava tuottaja, jonka tukimarginaali oli korkein alkuperäisessä tutkimuksessa. Intialaisten yhteistyöhön osallistumattomien tuottajien tuotantokapasiteetti ja tuotanto ovat merkittävät, ja on myös todennäköistä, että nämä vientiä harjoittavat tuottajat saavat edelleen etuja tutkimuksen kohteena olleista tukijärjestelmistä vähintään saman tasoisesti kuin alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettiin.

(101)

Perusasetuksen 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkittiin, johtaisiko toimenpiteiden voimassaolon päättyminen tuen jatkumiseen tai toistumiseen.

(102)

Kuten johdanto-osan 21–100 kappaleesta ilmenee, intialaisten tarkasteltavana olevan tuotteen viejien todettiin tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona edelleen saaneen etua Intian viranomaisten antamista tasoitustoimenpiteiden alaisista tuista. Tarkastelussa havaitut tukimarginaalit olivat korkeammat kuin alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistetut, yhtä vientiä harjoittavaa tuottajaa lukuun ottamatta. Asianomaisista tukijärjestelmistä annetaan toistuvasti etuja, eikä ole merkkejä siitä, että ohjelmat poistettaisiin käytöstä lähitulevaisuudessa. Koska ennakkolisenssien tarkastusjärjestelmän käytännön täytäntöönpanosta ei saatu tietoja, muutosten mahdollisista vaikutuksista ei voida tehdä päätelmiä. Näin ollen tarkasteltava olevan tuotteen viejät saavat sillä välin edelleenkin tasoitustoimenpiteet mahdollistavia tukia. Kukin viejä on tukikelpoinen useassa eri tukiohjelmassa. Näissä olosuhteissa katsottiin kohtuulliseksi päätellä, että tuen antaminen jatkuisi todennäköisesti tulevaisuudessa.

(103)

Koska on osoitettu, että tuen antaminen jatkui tarkastelun aikana ja todennäköisesti jatkuu myös tulevaisuudessa, tuen toistumisen tarkastelulla ei ole merkitystä tässä yhteydessä.

(104)

Polyeteenitereftalaattia (PET) valmistavat yhteisössä seuraavat yritykset:

(105)

Kaikkien kyseisten yritysten PET-tuotanto muodostaa perusasetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yhteisön kokonaistuotannon.

(106)

Komissio tarkasteli, muodostaako yhteistyöhön osallistuneiden, pyynnön esittäneiden tai sitä tukeneiden yhteisön tuottajien tuotanto huomattavan osan PET:n kokonaistuotannosta yhteisössä. Kyseisten yhteisön tuottajien osuus PET:n kokonaistuotannosta yhteisössä oli 88 prosenttia. Niitä yhteisön tuottajia, jotka eivät osallistuneet yhteistyöhön täysimittaisesti, ei sisällytetty yhteisön tuotannonalan määritelmään. Komissio katsoi tästä syystä, että kaksitoista yhteistyöhön täysimittaisesti osallistunutta yhteisön tuottajaa edustaa yhteisön tuotannonalaa perusasetuksen 9 artiklan 1 kohdan ja 10 artiklan 8 kohdan mukaisesti. Alkuperäisessä tutkimuksessa yhteisön tuotannonala edusti yli 85:tä prosenttia polyeteenitereftalaatin tuolloisesta kokonaistuotannosta yhteisössä.

(107)

Yhteisön tuotannonalan muodostavat seuraavat kaksitoista yhteisön tuottajaa:

(108)

Yhteisön kulutus vahvistettiin yhteisön tuotannonalan myyntimäärien, muiden yhteisön tuottajien yhteisön markkinoilla valitusvaiheessa toimitettujen tietojen perusteella arvioidun myynnin sekä kolmansista maista yhteisöön suuntautunutta kokonaistuontia koskevien Eurostatin tietojen perusteella.

(109)

Vuoden 2002 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä tarkasteltavana olevan tuotteen kulutus yhteisössä lisääntyi jatkuvasti niin, että se oli 2 400 000 tonnia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Lisääntyminen kaudella oli yhteensä 18 prosenttia. Lisääntyminen johtui osittain uusista sovelluksista (mm. olut- ja viinipullot) ja osittain kulutuksen lisääntymisestä liittymässä olevissa maissa.

Taulukko 1

(110)

Vuoden 2002 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä tuonti Intiasta lisääntyi yhteensä 13 prosenttia. Vuosien 2002–2003 välillä tuonti laski 17 prosenttia, mutta lisääntyi vuonna 2004 100 prosenttiyksikköä ja laski taas tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla noin 6 800 tonnia eli noin 70 prosenttiyksikköä. Tuontihinnat nousivat 5 prosenttiyksikköä vuonna 2003 ja vielä 3 prosenttiyksikköä vuonna 2004 ja 7 prosenttiyksikköä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Hintojen suuntauksessa näkyy vain osittain raaka-ainekustannusten voimakas nousu. Intiasta tapahtuneen tuonnin markkinaosuus pysyi suhteellisen pienenä koko tarkastelujakson ajan; se oli 0,3 prosenttia vuonna 2002, 0,2 prosenttia vuonna 2003, 0,5 prosenttia vuonna 2004 ja 0,3 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

Taulukko 2

(111)

Tuonnin määrä muista kolmansista maista lisääntyi 25 prosenttiyksikköä tarkastelujaksolla. Suurinta nousu oli vuonna 2003, jolloin tuonti lisääntyi 41 prosenttiyksikköä. Kun Kiinasta tapahtuvaan vientiin ryhdyttiin soveltamaan polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä vuonna 2004, tuonti väheni 14 prosenttiyksikköä vuonna 2004 ja vielä 2 prosenttiyksikköä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Markkinaosuudet seurasivat samaa suuntausta ja muuttuivat 15,9 prosentista (vuonna 2002) 20,6 prosenttiin (vuonna 2003), 18,5 prosenttiin (vuonna 2004) ja 16,9 prosenttiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Suuren kulutuksen vuoksi tuonnin markkinaosuuden kasvu oli alhaisempi kuin tuonnin absoluuttinen kasvu. Tuontihinnat olivat keskimäärin jatkuvasti alhaisemmat kuin EU:n hinnat vuosina 2002–2004. Ainoastaan tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ne olivat hieman korkeammat kuin yhteisön tuotannonalan hinnat.

Taulukko 3

(112)

Tarkastelun aluksi harkittiin otantaa yhteisön tuottajista, mutta koska niiden lukumäärä ei ollut kovin suuri, ne kaikki päätettiin ottaa mukaan, ja vahinkoon liittyvät tekijät on arvioitu koko yhteisön tuotannonalan tasolla kerättyjen tietojen perusteella.

(113)

Komissio tarkasteli perusasetuksen 8 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikkia sellaisia olennaisia taloudellisia tekijöitä ja osoittimia, jotka vaikuttavat yhteisön tuotannonalan tilanteeseen.

(114)

Yhteisön tuotannonalan tuotanto nousi 20 prosenttia vuoden 2002 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana eli 1 465 000 tonnista (vuonna 2002) 1 760 000 tonniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Vuotuinen nousu oli 4,8 prosenttia vuonna 2003 ja 4,6 prosenttia vuonna 2004. Lisää nousua tapahtui tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, jolloin tuotanto lisääntyi voimakkaasti 150 000 tonnilla eli 10,8 prosentilla. Tämä johtui tuotannonalan toteuttamasta rakenneuudistuksesta, jolla pyrittiin valvomaan paremmin tuotantokustannuksia ja näin hyödyntämään kasvavaa kulutusta yhteisön markkinoilla; kulutushan kasvoi 19 prosenttia vuoden 2002 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä (2 miljoonasta tonnista vuonna 2002 2,4 miljoonaan tonniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla).

Taulukko 4

(115)

Tuotantokapasiteetti kasvoi 22 prosenttia vuoden 2002 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä eli 1 760 000 tonnista (vuonna 2002) 2 156 000 tonniin tutkimusajanjaksolla. Kasvu tapahtui pääasiassa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, jolloin tuotantokapasiteetti verrattuna vuoteen 2004 kasvoi 300 000 tonnia eli 16,7 prosenttia. Tuotantokapasiteetin merkittävä kasvu tapahtui rinnakkain tuotannon kasvun kanssa samalla kaudella (ks. johdanto-osan 114 kappale). Tuotantokapasiteetin kasvu oli tulosta tuotantolinjoihin tehdyistä lisäinvestoinneista, joiden tarkoituksena oli hyödyntää kasvavia markkinoita. Kapasiteetin käyttöaste kasvoi 4 prosenttiyksikköä vuonna 2003, pysyi samalla tasolla vuonna 2004 ja laski sitten tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 5 prosenttiyksikköä 82 prosenttiin. Vuoden 2004 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välinen lasku on seurausta tuotantokapasiteetin merkittävästä noususta samalla kaudella. Sen vuoksi suurempi tuotantomäärä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla verrattuna vuoteen 2004 tapahtui samaan aikaan kun kapasiteetin käyttöaste laski.

Taulukko 5

(116)

Yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla myymä määrä kasvoi 21 prosenttia vuoden 2002 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Vuonna 2003 tapahtuneen 2 prosentin kasvun jälkeen myyntimäärä kasvoi sekä vuonna 2004 (8 prosenttiyksikköä) että tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla (11 prosenttiyksikköä). Myynnin kasvusta huolimatta yhteisön tuotannonalan markkinaosuus laski suuremman kulutuksen vuoksi 4 prosenttiyksikköä vuonna 2003 ja sitten nousi vähitellen 5 prosenttiyksikköä vuonna 2004 ja 1 prosenttiyksikön tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

Taulukko 6

(117)

Kaiken kaikkiaan yhteisön tuotannonalan markkinaosuus kasvoi 2 prosenttiyksikön verran tarkastelujaksolla, mikä osoittaa, että sen kasvu oli hitaampaa kuin kulutuksen kasvu markkinoilla kokonaisuudessaan.

(118)

Yhteisön tuotannonalan työllisyystaso nousi 18 prosenttia tarkastelujaksolla. Suurinta nousu oli vuonna 2003 (11 prosenttiyksikköä) ja vuonna 2004 (vielä 6 prosenttiyksikköä). Nouseva suuntaus jatkui tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, mutta tällöin nousua oli vain 2 prosenttiyksikköä. Tämä 18 prosentin nousu koko kaudella liittyy tuotantotasoon, joka kohosi 20 prosenttia.

Taulukko 7

(119)

Yhteisön tuotannonalan tuottavuus, mitattuna tuotoksella (tonnia/työntekijä/vuosi), nousi kokonaisuudessaan tarkastelujaksolla. Tuottavuus putosi ensin 6 prosenttia vuonna 2003 verrattuna vuoteen 2002 ja vakiintui tälle tasolle vuonna 2004, jonka jälkeen se kohosi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla merkittävästi (yli 8 prosenttia) vuoteen 2004 verrattuna, samaan aikaan kun tuotanto lisääntyi merkittävästi.

Taulukko 8

(120)

PET-granulaattien tuotanto on pääomavaltaista, minkä vuoksi työvoimakustannuksilla on rajallinen vaikutus koko tuotantokustannuksiin. Tarkastelujaksolla palkat nousivat 12 prosenttia ja yleiset tuotantokustannukset 20 prosenttia. Toinen merkittävä indikaattori ovat palkkakustannukset tuotettua tonnia kohti. Tarkastelujaksolla nämä kustannukset laskivat 6 prosenttia.

Taulukko 9

(121)

Yksikkömyyntihinta nousi 924 eurosta/tonni (vuonna 2002) 1 058 euroon/tonni tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Suuntaus oli kaiken kaikkiaan nouseva (15 prosenttia koko kaudella). Nousu oli suureksi osaksi seurausta raaka-aineiden hintojen noususta, joka taas johtui öljyn hinnan noususta. Vaikka yhteisön tuotannonala oli nostanut hintoja, se ei ollut sellaisessa asemassa, että se olisi voinut siirtää hinnannousun jatkojalostusalan maksettavaksi ja ottaa raaka-aineiden hinnannousun täysimääräisesti huomioon myyntihinnoissaan. Tämä johtui pääasiassa siitä, että raaka-aineiden hinnannousu oli suurempi kuin PET:n hintojen nousu. Pyrkiessään säilyttämään markkinaosuutensa yhteisön tuotannonala pystyi nostamaan hintojaan vain kohtuullisesti eli sen hinnankorotukset estyivät.

Taulukko 10

(122)

Yhden PET-tonnin tuottamiseen tarvitaan noin 850 kiloa puhdistettua tereftaalihappoa (PTA) ja 350 kiloa monoeteeniglykolia (MEG), ja näiden raaka-aineiden kustannukset kohosivat merkittävästi (PTA:n 67 prosenttia ja MEG:n 31 prosenttia) vuoden 2002 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä niin, että ne olivat 770 euroa/tonni (PTA) ja 721 euroa/tonni (MEG) (keskiarvo tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla). PTA:n hinnoissa havaittiin pieni lasku vuoden 2005 kolmannella neljänneksellä, jolloin hinnat putosivat 700 euroon/tonni ja MEG:n hinta pysyi vakaana, mutta raaka-aineet ostetaan etukäteen pitkän aikavälin sopimusten perusteella. Tämän vuoksi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tapahtuneesta PTA:n hinnan pienestä laskusta huolimatta yhteisön tuotannonala joutui kärsimään tarkastelujaksolla voimakkaasti kohonneiden kustannusten vaikutuksista. Lisäksi maailman öljymarkkinoiden tilanteen vuoksi PET:n tuotantoon tarvittavien raaka-aineiden hinnat ovat alttiina ennakoimattomille muutoksille, mutta todennäköisesti ne säilyvät korkealla tasolla. Kaikki nämä tekijät yhdessä lisäävät yhteisön PET-tuottajien haavoittuvuutta. On kuitenkin huomattava, että tärkeimmät raaka-aineet ovat tuotteita, joilla käydään kauppaa globaalisti, minkä vuoksi vaikutusten pitäisi kohdistua samassa määrin myös intialaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin.

Taulukko 11

(123)

Yhteisön tuotannonalan tuottamien PET-granulaattien keskimääräiset yksikkökustannukset tonnia kohti olivat seuraavat:

Taulukko 12

(124)

Kuten taulukossa 11 ja 12 esitetään, tärkeimpien raaka-aineiden hinta nousi jatkuvasti tarkastelujaksolla (PTA:n 67 prosenttia ja MEG:n 31 prosenttia), mutta yleiset tuotantokustannukset nousivat vain 21 prosenttia. Kuten taulukossa 10 osoitetaan, hinnat kohosivat kuitenkin vain 15 prosenttia sen vuoksi, että yhteisön tuotannonala ei ollut sellaisessa asemassa, että se olisi voinut siirtää hintojen nousun jatkojalostusalan maksettavaksi ja ottaa raaka-aineiden hinnannousun täysimääräisesti huomioon myyntihinnoissaan.

(125)

Varastot pienenivät 10 prosenttia koko tarkastelujaksolla (vuoden 2002 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä). Varastoja ei kuitenkaan pitäisi pitää merkittävänä indikaattorina yhteisön tuotannonalan tuottaman PET:n osalta, kun otetaan huomioon PET-markkinoiden kausiluonteisuus läpi vuoden; näin toimittiin myös alkuperäisessä tutkimuksessa. Tuotantoon verrattuna varastojen osuus on noin 5–6 prosenttia tuotoksesta.

Taulukko 13

(126)

Myynnin kannattavuudella tarkoitetaan voittoa, joka on saatu asianomaisen tuotteen myynnistä yhteisön markkinoilla. Kokonaispääoman tuotto ja kassavirta pystyttiin mittaamaan vain mahdollisimman rajoitetun, samankaltaisen tuotteen sisältävän tuoteryhmän tasolla perusasetuksen 8 artiklan 8 kohdan mukaisesti. Sijoitetun pääoman tuotto on lisäksi laskettu pääoman tuottoasteen pohjalta, koska pääoman tuottoastetta pidetään tärkeämpänä tekijänä kehityssuuntien tarkastelun kannalta.

Taulukko 14

(127)

Vuonna 2002 alkanut hinnankorotusten estyminen ja samanaikainen polkumyynnillä Kiinasta, Taiwanista, Malesiasta, Korean tasavallasta ja Australiasta tapahtuneen tuonnin voimakas lisääntyminen (vuoteen 2004 asti) sekä Intiasta tapahtuvan tuetun tuonnin voimakas lisääntyminen vaikuttivat siihen, että yhteisön tuotannonalan taloudellinen tilanne heikkeni ja kääntyi tappiolliseksi vuonna 2003. Vuonna 2004 esiintyi pientä elpymistä Kiinaan ja Australiaan kohdistettujen polkumyyntitoimenpiteiden ansiosta, mutta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tappiot kasvoivat –3,2 prosenttiin. Sen vuoksi voidaan todeta, että suuntaus on selkeästi laskeva.

(128)

Kokonaispääoman tuotto ja kassavirta kehittyivät saman suuntaisesti, eli tilanne oli suhteellisen hyvä vuonna 2002, heikkeni jyrkästi vuonna 2003, elpyi hieman vuonna 2004 ja heikkeni edelleen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(129)

Investoinnit suunnattiin osittain kapasiteetin lisäämiseen ja osaksi tuotantoprosessin kehittämiseen. Suurin osa menoista aiheutui vuonna 2004 ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla eli samaan aikaan kuin kapasiteetin lisääntyminen, ja tarkoituksena oli säilyttää markkinaosuus kasvanut kulutus huomioon ottaen. Yhteisön tuotannonalan tilanne sekä PET-markkinoiden kehitys, jota leimasi kannattamattomuus yhteisössä ja muualla maailmassa, eivät kuitenkaan kannustaneet tekemään suuria investointeja. Joissakin olosuhteissa yhteisön tuottajat ovat pystyneet hankkimaan pääomaa (erityisesti etuyhteydessä olevilta yrityksiltä), mutta PET:n kannattamattomuus ei rohkaissut tekemään investointeja ja joissakin tapauksissa päätöstä lykättiin.

(130)

Kun otetaan huomioon tuotteen markkinoiden hintaherkkyys, Intiasta tulleen tuonnin varsinaisen tukimarginaalin suuruuden vaikutusta yhteisön tuotannonalaan ei voida pitää vähäpätöisenä. Indikaattori on sitäkin relevantimpi, kun tarkastellaan vahingon toistumisen todennäköisyyttä. Jos toimenpiteet päättyvät, on todennäköistä, että tuettu tuonti jatkuu sellaisessa määrin ja sellaisilla hinnoilla, että tukimarginaalin vaikutus olisi merkittävä.

(131)

Edellä tarkastellut indikaattorit osoittavat jotakin parannusta yhteisön tuotannonalan joissakin taloudellisissa indikaattoreissa lopullisten tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, mutta ne myös todistavat, että yhteisön tuotannonalan tilanne on edelleen vaikea ja riskialtis.

(132)

Kulutuksen jatkuva kasvu, joka johtuu osittain uusista sovelluksista (mm. olut- ja viinipullot) ja osittain kulutuksen kasvusta liittymässä olevissa maissa, pakotti yhteisön tuotannonalan lisäämään kapasiteettia ja tuotantoa, jotta se ei menettäisi markkinaosuuttaan. Sen vuoksi vuonna 2004 ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla toteutettiin merkittäviä rakenneuudistuksia, joihin liittyi eri tuottajien omistajuuden useita muutoksia. Samanaikaisesti lisättiin tuotantolinjojen lukumäärää, jotta pystyttäisiin seuraamaan lisääntynyttä kulutusta ja saavuttamaan suurtuotannon edut. Jotkin taloudellisista indikaattoreista, esim. kulutus, tuotantokapasiteetti, tuotanto, myynti EU:ssa ja työllisyys, seurasivat positiivista suuntausta. Lisäksi myyntihinta nousi tarkastelujaksolla. Edellä mainituilla rakenneuudistuksilla ei kuitenkaan voitu tasapainottaa raaka-aineen hintojen jatkuvaa ja voimakasta nousua tarkastelujaksolla. Korkeampia raaka-ainekustannuksia ei voitu siirtää jatkojalostusalalle siinä määrin kuin olisi ollut tarpeen tietyn kannattavuustason säilyttämiseksi. Tämä heikensi voimakkaasti kannattavuutta, joka laski +2,7 prosentista (vuonna 2002) –3,2 prosenttiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Samanlainen negatiivinen suuntaus havaittiin investointien tuotossa ja kassavirrassa.

(133)

Tähän liittyi kyseisestä maasta tuleva halpatuonti, joka selvästi vaikutti yhteisön tuotannonalan hintojen laskupaineisiin. Kun kuitenkin otetaan huomioon tuetun tuonnin pienet määrät tämän voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun puitteissa, keskeisempää on vahingon toistumisen todennäköisyyden tarkastelu. Tuotannon, myynnin ja myyntihintojen ilmeisen positiivisesta kehityksestä huolimatta yhteisön tuotannonalan taloudellinen tilanne heikkeni yleisesti, mikä tulee esiin kannattavuuden (2,7 prosentin voitoista vuonna 2002 3,2 prosentin tappioihin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla), vientimyynnin, tuotantokustannusten, investointien tuoton ja kassavirran negatiivisessa kehityksessä.

(134)

Jos edellä kuvattuja kehityssuuntauksia verrataan niihin, jotka on kuvattu väliaikaisia ja lopullisia tasoitustoimenpiteitä koskevissa asetuksissa, saadaan edelleen vaihtelevia tuloksia. Vuoden 2002 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana yhteisön markkinaosuus pieneni 1 prosenttiyksikön, kun se oli kasvanut 5 prosenttiyksikköä nelivuotiskaudella, joka edelsi lopullisten tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoa. Toisaalta yhteisön tuotannonalan kannattavuus oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vähemmän negatiivinen kuin ennen lopullisten tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoa. Tämän vuoksi joistakin vahinkoindikaattoreiden osoittamista positiivisista suuntauksista riippumatta yhteisön tuotannonalan tilanne on edelleen kaukana tasoista, joita voitaisiin odottaa, jos se olisi toipunut täysin alkuperäisessä tutkimuksessa havaituista vahingoista.

(135)

Näin ollen päätellään, että yhteisön tuotannonalan tilanne on parantunut hieman verrattuna ajanjaksoon ennen toimenpiteiden käyttöönottoa mutta on edelleen erittäin vaikea ja riskialtis. Asianomaisesta maasta tulevan tuonnin aiheuttamat hintapaineet eivät myöskään mahdollistaneet sitä, että yhteisön tuotannonala olisi voinut ottaa raaka-aineen hinnannousun täysimääräisesti huomioon myyntihinnoissaan.

(136)

Tutkimuksessa havaittiin, että keskimääräinen vientihinta Intiasta EU:n ulkopuolisiin maihin oli huomattavasti alhaisempi kuin keskimääräinen vientihinta yhteisöön ja samalla myös kotimarkkinahintoja alhaisempi. Intialaisten viejien myynti EU:n ulkopuolisiin maihin oli huomattavaa, sillä sen osuus kokonaisviennistä oli yli 95 prosenttia. Näin ollen arvioitiin, että jos toimenpiteiden annettaisiin raueta, intialaiset viejät saattaisivat siirtää merkittäviä määriä kolmansiin maihin suuntautuvasta viennistään aiempaa houkuttelevammille yhteisön markkinoille hinnoilla, jotka olisivat – siinäkin tapauksessa, että ne nousisivat – todennäköisesti yhteisöön suuntautuvan viennin nykyhintoja alhaisemmat.

(137)

Kuten johdanto-osan 140 kappaleesta ilmenee, intialaisilla vientiä harjoittavilla tuottajilla on mahdollisuus lisätä vientimääriään yhteisön markkinoille. Intia kasvatti merkittävästi tuotantokapasiteettiaan 330 000 tonnista (vuonna 2003) 600 000 tonniin (vuonna 2005). Markkinaennusteiden mukaan sen tuotantokapasiteetin odotetaan kasvavan vielä 220 000 tonnilla vuonna 2008. Vuonna 2005 kotimarkkinamyynnin määrä oli 220 000 tonnia ja viennin määrä 290 000 tonnia (josta 6 831 tonnia EU:hun). Käytössä olevien tietojen perusteella käyttämätön kapasiteetti on tällä hetkellä keskimäärin 90 000 tonnia, jota on pidettävä merkittävänä, koska se on noin 4 prosenttia yhteisön nykyisestä kulutuksesta. Arvion vahvistivat yhteistyössä toimineet intialaiset tuottajat, joilla oli merkittävää käyttämätöntä kapasiteettia.

(138)

Varastojen tasosta tutkimus osoitti, että yhteistyössä toimineiden intialaisten tuottajien varastot eivät olleet merkittävät. On kuitenkin huomattava, että varastojen taso ei ole merkittävä tekijä, koska PET-markkinoilla on kausivaihteluita.

(139)

Voidaan siis päätellä, että vaikka tuonti EU:hun oli vähäistä, riskinä on, että merkittävää vientiä voidaan suunnata EU:hun.

(140)

Asianomaisen maan tuottajilla on siis mahdollisuudet lisätä vientiään ja/tai suunnata vientiä muualta yhteisön markkinoille. Tutkimus osoitti, että yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat myivät tarkasteltavana olevaa tuotetta alemmilla hinnoilla kuin yhteisön tuotannonala. Kuten johdanto-osan 137 kappaleessa mainitaan, on erittäin todennäköistä, että viejät veloittaisivat yhtä alhaisia tai jopa alhaisempia hintoja kuin kolmansissa maissa kasvattaakseen markkinaosuutensa tasolle, jolla se oli ennen toimenpiteiden käyttöönottoa. Kun tällaista hinnoittelupolitiikkaa sovelletaan tilanteessa, jossa asianomaisen maan viejillä on kapasiteettia toimittaa merkittäviä määriä tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisön markkinoille, se mitä todennäköisimmin voimistaisi hintojen laskevaa suuntausta markkinoilla ja vaikuttaisi kielteisesti yhteisön tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen.

(141)

Yhteisön tuotannonalan tilanne on siis edelleen vaikea ja riskialtis. On todennäköistä, että jos tuettu tuonti asianomaisesta maasta yhteisöön lisääntyisi, se vaikuttaisi kielteisesti yhteisön tuotannonalan myyntiin, markkinaosuuteen ja myyntihintoihin, ja tämän seurauksena taloudellinen tilanne heikkenisi alkuperäisenä tutkimusajanjaksona vallinneelle tasolle. Näin ollen päätellään, että toimenpiteiden kumoaminen erittäin todennäköisesti heikentäisi yhteisön tuotannonalan tilannetta entisestään ja johtaisi vahingon toistumiseen entistä suurempana.

(142)

Edellä sanotun perusteella päätellään, että tuontihinnat olisivat erittäin todennäköisesti alemmat yhteisön markkinoilla, jos tukien vastaisia toimenpiteitä ei olisi, koska intialaiset tuottajat yrittäisivät mahdollisesti kasvattaa markkinaosuuttaan. Kun tällaista hinnoittelupolitiikkaa sovelletaan tilanteessa, jossa intialaisilla vientiä harjoittavilla tuottajilla on kapasiteettia myydä merkittäviä PET-määriä yhteisön markkinoille, se mitä todennäköisimmin voimistaisi hintapaineita ja vaikuttaisi kielteisesti yhteisön tuotannonalan tilanteeseen.

(143)

Perusasetuksen 31 artiklan mukaisesti tarkasteltiin, olisiko nykyisten tuen vastaisten toimenpiteiden voimassaolon jatkaminen kokonaisuudessaan yhteisön edun vastaista. Yhteisön etua arvioitaessa otettiin huomioon kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan tilannetta, jossa tuen vastaiset toimenpiteet ovat jo olleet käytössä, joten siinä voidaan arvioida, onko nykyisillä toimenpiteillä ollut kohtuuttoman kielteisiä vaikutuksia asianomaisiin osapuoliin.

(144)

Tällä perusteella tarkasteltiin, oliko vahinkoa aiheuttavan tuetun tuonnin jatkumista tai toistumista koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden johdosta olisi pääteltävä, että tässä erityistapauksessa toimenpiteiden voimassa pitäminen ei ole yhteisön edun mukaista.

(145)

Kuten edellä esitetään, vahinkoa aiheuttavan tuetun tuonnin jatkuminen on erittäin todennäköistä, jos toimenpiteet kumotaan. Kaikki yhteisön tuottajat kahta lukuun ottamatta osallistuivat täysimittaisesti yhteistyöhön ja ilmoittivat tukevansa voimassa olevia toimenpiteitä.

(146)

Tuen vastaisten toimenpiteiden jatkaminen Intiasta tulevaa tuontia kohtaan parantaisi yhteisön tuotannonalan mahdollisuuksia saavuttaa kohtuullinen kannattavuus, koska se todennäköisesti kykenisi lyhyellä aikavälillä lisäämään myyntimääriä ja näin hyödyntämään suurtuotannon etuja ja samalla todennäköisesti kohtuullisesti nostamaan myyntihintojaan ja saamaan tyydyttävät voitot. Vaikka Intiasta peräisin olevan tuetun tuonnin määrä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli vähäinen eikä niin ollen voinut aiheuttaa vakavaa vahinkoa, se kuitenkin todennäköisesti vaikuttaisi negatiivisesti yhteisön tuotannonalan tilanteeseen, jos tuen vastaiset toimenpiteet kumottaisiin. Nämä toimenpiteet ovat näin ollen keskeisen tärkeitä yhteisön tuotannonalan PET-granulaattituotannon elinkelpoisuuden takaamiseksi; kyseinen ala on joutunut kilpailemaan vuosien ajan Intiasta tulevaa tuettua tuontia vastaan.

(147)

Tuojat/kauppiaat osallistuivat heikosti yhteistyöhön, eikä yhteistyöhön osallistuvien tuojien joukossa ollut lainkaan sellaisia, jotka ostivat Intiasta. Yhteistyöhön osallistuvia tuojia/kauppiaita voitiin kuitenkin pitää edustavina, koska niiden myyntimäärän osuus oli noin 5 prosenttia EU:n kulutuksesta. Ne kannattivat tullittomuutta, etenkin kun niiden taloudellinen tulos on jatkuvasti hyvä.

(148)

Tutkimus osoitti, että tarjolla on edelleen vaihtoehtoisia hankintalähteitä, joihin ei sovelleta tuen tai polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä, esimerkiksi Meksiko, Brasilia, Yhdysvallat, Turkki, Pakistan, Iran ja Saudi-Arabia. Tuojilla/kauppiailla olisi näin ollen käytettävissä huomattavan monia vaihtoehtoisia hankintalähteitä.

(149)

Kun otetaan huomioon, että voimassa olevat toimenpiteet eivät merkittävästi vaikuttaneet tuojiin, voidaan päätellä, että jos voimassa olevat tasoitustoimenpiteet pidetään edelleen voimassa Intiasta tulevaa tuontia vastaan, tällä ei ole merkittävää negatiivista vaikutusta tuojien tilanteeseen yhteisössä.

(150)

Komissio lähetti kyselylomakkeet 47:lle tiedossa olleelle jatkojalostajalle/käyttäjälle. Ainoastaan 10 jatkojalostajaa/käyttäjää, joiden edustavuus oli yleisesti alhainen, vastasi lomakkeeseen. Vastauksissa annettujen hankintoja koskevien tietojen mukaan yhteistyössä toimivien jatkojalostajien/käyttäjien osuus yhteisön PET:n kokonaiskulutuksesta oli noin 20 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Ne hankkivat tutkimusajanjaksolla 95 prosenttia PET:stä yhteisön tuottajilta ja loput tuonnista, joka oli peräisin muista maista kuin siitä, johon tämä tarkastelu kohdistuu. Tullien käyttöönottoa vastaan esitettiin useita väitteitä.

(151)

Viisi jatkojalostajaa (jotka muuttavat PET-granulaatteja esimuoteiksi ja pulloiksi ja joiden osuus on 10 prosenttia kulutuksesta) vastasi lomakkeeseen. PET-granulaattien osuus lopputuotteen (enimmäkseen esimuottien) kustannuksista on 55 prosenttia. Tutkimuksessa todettiin, että ne tuovat Intiasta ja muista kolmansista maista vain vähäisiä määriä. Ne kuitenkin vastustivat tullien jatkamista ja väittivät, että toimenpiteet saattaisivat kohottaa keinotekoisesti hintoja Euroopassa.

(152)

Viisi käyttäjää, joiden osuus on noin 10 prosenttia kulutuksesta, toimitti varsin epätäydellisiä tietoja. Suurten käyttäjien vähäinen yhteistyöhön osallistuminen johtuu todennäköisesti siitä, että edellinen tutkimus, jossa tarkasteltiin PET:n tuontia Kiinasta, Australiasta ja Pakistanista, tehtiin vain kaksi vuotta sitten. PET:n osuus kokonaiskustannuksista on noin 6–7 prosenttia eli siis melko vähäinen. Vaikka käyttäjät, samoin kuin jatkojalostajat, eivät ilmoittaneet lainkaan tuontia Intiasta, ne myös vastustavat tullien käyttöönottoa sillä perusteella, että toimenpiteet saattaisivat kohottaa keinotekoisesti hintoja Euroopassa.

(153)

Kun otetaan huomioon jatkojalostusteollisuuden melko hyvä taloudellinen tilanne, toisin kuin yhteisön tuotannonalan, yksikään jatkojalostaja/käyttäjä ei väittänyt, että nykyisten tullien säilyttäminen johtaisi työpaikkojen menetyksiin tai tuotantolaitosten siirtämiseen ulkomaille.

(154)

Tuotoksen osalta tarkasteltuna yhteisön tuotannonala mukautti kokoaan kasvaneen kulutuksen mukaisesti, ja sen vuoksi on erittäin todennäköistä, että yhteisön tuotannonalan käyttämätön kapasiteetti voisi täysin kattaa tuodun määrän.

(155)

Kun otetaan huomioon, että edelleen on hankintalähteitä, joihin ei sovelleta tuen tai polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä (esim. Meksiko, Brasilia, Yhdysvallat, Turkki, Pakistan, Iran ja Saudi-Arabia), yhteisön käyttäjät voisivat lisäksi hyödyntää tarkasteltavana olevan tuotteen eri toimittajia.

(156)

Käyttäjäteollisuuden tuloksen osalta tutkimus osoitti, että yhteistyössä toimineiden käyttäjien liikevaihto parani, työllisyys säilyi vakaana ja yleinen kannattavuus parani tarkastelujaksolla. Sen vuoksi todettiin, että tuen vastaiset toimenpiteet eivät vaikuttaneet niihin negatiivisesti.

(157)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että jos nykyiset tuen vastaiset toimenpiteet pidetään voimassa Intiasta peräisin olevaa tuontia vastaan, tällä ei ole merkittävää negatiivista vaikutusta käyttäjien tilanteeseen yhteisössä.

(158)

Raaka-aineiden (monoeteeniglykolin MEG:n, puhdistetun tereftaalihapon PTA:n, dimetyylitereftalaatin DMT:n ja isopropyylialkoholin IPA:n), jotka kaikki ovat teollisuusbensiinistä johdettuja petrokemian tuotteita, tuottajat antoivat selvästi tukensa toimenpiteille ja osallistuivat hyvin yhteistyöhön. Ne hyötyisivät toimenpiteiden jatkamisesta, koska yhteisön tuotannonala pystyi todennäköisesti elpymään, mikä mahdollistaisi niiden tuloksen parantumisen.

(159)

Edellä mainitut tekijät huomioon ottaen päätellään, ettei ole olemassa pakottavia syitä, jotka estäisivät voimassa olevien tuen vastaisten toimenpiteiden voimassa pitämisen Intiaa vastaan.

(160)

Kaikille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin niistä oleellisista seikoista ja huomioista, joiden perusteella voimassa olevien toimenpiteiden soveltamisen jatkamista aiotaan suositella. Lisäksi asetettiin määräaika, jonka kuluessa osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia ilmoitettujen tietojen johdosta. Intian viranomaiset kommentoivat vahinkoon liittyviä näkökohtia ja väittivät, ettei ollut osoitettu, että yhteisön tuotannonala olisi kärsinyt jatkuvasta vahingosta ja että tuontipaine Intiasta olisi ollut syynä siihen, että yhteisön tuotannonala ei voinut ottaa huomioon raaka-aineen hinnannousua myyntihinnoissaan. On muistettava, että kuten yhteisön tuotannonalan tilannetta koskevassa analyysissä todettiin, tuotannonalan taloudellinen tilanne heikkeni ja, kuten johdanto-osan 127 kappaleesta ilmenee, asianomaisesta maasta tulevan tuonnin alhainen hintataso selvästi vaikutti yhteisön tuotannonalan hintojen laskupaineeseen. Kun kuitenkin otetaan huomioon tuetun tuonnin pienet määrät tämän voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun puitteissa, oli tarkasteltava vahingon toistumisen todennäköisyyttä. Kuten johdanto-osan 127 kappaleessa todetaan, tämän suhteen pääteltiin, että jos toimenpiteet eivät olisi voimassa, Intiasta halvoilla hinnoilla tapahtuvan tuonnin lisääntyminen vaikuttaisi kielteisesti yhteisön tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen. Yksi intialainen viejä väitti lisäksi, että vaikka toimenpiteet poistettaisiin, ei ole todennäköistä, että Intia suuntaa myyntiä yhteisöön. Kyseinen viejä väitti, että kehittyvien talouksien markkinat ovat houkuttelevammat kuin yhteisön markkinat, että Intian kysyntä kasvaa nopeasti ja että sen vuoksi käyttämätöntä kapasiteettia ei ole käytettävissä. On kuitenkin otettava huomioon, että Intian markkinoiden kysynnän kasvusta huolimatta yritystason tutkinta osoitti käyttämätöntä kapasiteettia, jonka myös markkinaseuranta vahvisti. Sen vuoksi päätellään, että mikään toimenpiteistä ilmoittamisen yhteydessä esitetyistä huomautuksista ei ollut sellainen, että se muuttaisi tähän asetukseen sisältyviä päätelmiä.

(161)

Edellä selostetun perusteella ja perusasetuksen 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti voidaan todeta, että Intiasta peräisin olevien PET-granulaattien tuontiin sovellettavat tasoitustoimenpiteet olisi pidettävä voimassa. Nämä toimenpiteet ovat siis erityistulleja.

(162)

Tässä asetuksessa eritellyt yksilölliset yrityskohtaiset tasoitustullit vastaavat tarkastelussa todettua tilannetta yhteistyössä toimineiden viejien osalta. Näin ollen niitä sovelletaan ainoastaan näiden yritysten eli erikseen mainittujen oikeushenkilöiden tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin. Jos yrityksen (erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset mukaan luettuina) nimeä ja osoitetta ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa, sen valmistaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan siihen on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(163)

Kaikki näiden yksittäisten tasoitustullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt) on toimitettava viipymättä komissiolle (10) ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot ja erityisesti ne, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin uusiin tuotanto- tai myyntiyksiköihin liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Komissio muuttaa tarvittaessa tätä asetusta vastaavasti kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa ja saattaa yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelon ajan tasalle.

(164)

Tasoitustullin moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi jäännöstullia olisi sovellettava sekä yhteistyöstä kieltäytyneisiin viejiin että yrityksiin, jotka eivät harjoittaneet vientiä tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Viimeksi mainituilla yrityksillä, jotka täyttävät perusasetuksen 20 artiklassa säädetyt vaatimukset, on kuitenkin mainitun artiklan nojalla mahdollisuus esittää tarkastelua koskeva pyyntö, jotta niiden tilannetta voidaan tutkia yksilöllisesti,