18.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 186/29

(1)

Talous- ja rahaliiton (EMU) kolmas vaihe alkoi 1 päivänä tammikuuta 1999. Brysselissä 3 päivänä toukokuuta 1998 valtion- tai hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontunut neuvosto päätti, että Belgia, Saksa, Espanja, Ranska, Irlanti, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Portugali ja Suomi täyttivät yhtenäisvaluutan käyttöönottamiseksi 1 päivänä tammikuuta 1999 vaadittavat edellytykset (4).

(2)

Neuvosto teki 19 päivänä kesäkuuta 2000 päätöksen, jonka mukaan Kreikka täytti edellytykset yhtenäisvaluutan käyttöönottamiseksi 1 päivänä tammikuuta 2001 (5) Neuvosto teki 11 päivänä heinäkuuta 2006 päätöksen, jonka mukaan Slovenia täytti edellytykset yhtenäisvaluutan käyttöönottamiseksi 1 päivänä tammikuuta 2007 (6).

(3)

Yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti neuvostolle eräistä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneeseen kuningaskuntaan liittyvistä määräyksistä tehdyn, perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan 1 kohdan mukaisesti, että se ei aikonut siirtyä talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen 1 päivänä tammikuuta 1999. Tätä ilmoitusta ei ole muutettu. Tanska on eräistä Tanskaa koskevista määräyksistä tehdyn, perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan 1 kohdan ja valtion- tai hallitusten päämiesten Edinburghissa joulukuussa 1992 tekemän päätöksen mukaisesti ilmoittanut neuvostolle, että se ei osallistu talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen. Tanska ei ole pyytänyt perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn aloittamista.

(4)

Ruotsia koskee päätöksen 98/317/EY nojalla perustamissopimuksen 122 artiklassa määritelty poikkeus. Vuoden 2003 liittymisasiakirjan (7) 4 artiklan mukaisesti Tšekkiä, Viroa, Kyprosta, Latviaa, Liettuaa, Unkaria, Maltaa, Puolaa ja Slovakiaa koskee perustamissopimuksen 122 artiklassa määritelty poikkeus. Vuoden 2005 liittymisasiakirjan (8) 5 artiklan mukaisesti Bulgariaa ja Romaniaa koskee perustamissopimuksen 122 artiklassa määritelty poikkeus.

(5)

Euroopan keskuspankki (EKP) perustettiin 1 päivänä heinäkuuta 1998. Euroopan valuuttajärjestelmän on korvannut valuuttakurssijärjestelmä (ERM), jonka perustamisesta sovittiin valuuttakurssimekanismin perustamisesta talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa 16 päivänä kesäkuuta 1997 annetulla Eurooppa-neuvoston päätöslauselmalla (9). Talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen valuuttakurssimekanismia (ERM II) koskevista toimintamenettelyistä määrätään talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen valuuttakurssimekanismia koskevista toimintamenettelyistä 1 päivänä syyskuuta 1998 tehdyssä Euroopan keskuspankin ja euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden kansallisten keskuspankkien välisessä sopimuksessa (10).

(6)

Poikkeuksen kumoamisesta asianomaisten jäsenvaltioiden osalta määrätään perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdassa. Mainitun artiklan mukaan komissio ja EKP antavat neuvostolle kertomuksen 121 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti ainakin kerran kahdessa vuodessa tai sellaisen jäsenvaltion pyynnöstä, jota koskee poikkeus. Kypros esitti 13 päivänä helmikuuta 2007 virallisen pyynnön lähentymiskehityksen arvioimisesta.

(7)

Kunkin jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä, kansallisen keskuspankin perussääntö mukaan luettuna, muutetaan tarpeen mukaan sen varmistamiseksi, että se on sopusoinnussa perustamissopimuksen 108 ja 109 artiklan sekä Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön, jäljempänä ’EKPJ:n perussääntö’, kanssa. Komission ja EKP:n kertomuksissa arvioidaan yksityiskohtaisesti Kyproksen lainsäädännön yhteensopivuutta perustamissopimuksen 108 ja 109 artiklan sekä EKPJ:n perussäännön kanssa.

(8)

Perustamissopimuksen 121 artiklassa tarkoitetuista lähentymisperusteista tehdyn pöytäkirjan 1 artiklan mukaan perustamissopimuksen 121 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetulla hintatason vakauden arviointiperusteella tarkoitetaan, että jäsenvaltio on saavuttanut kestävän hintatason vakauden ja tarkasteluajankohtaa edeltävän vuoden aikana todetun keskimääräisen rahanarvon alentumisasteen, joka ylittää enintään 1,5 prosenttiyksiköllä enintään kolmen hintatason vakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion vastaavan asteen. Hintavakautta arvioitaessa inflaatiota mitataan yhdenmukaistetuilla kuluttajahintaindekseillä (YKHI), jotka on määritelty neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2494/95 (11). Hintavakausperusteen arvioimiseksi jäsenvaltion inflaatiota mitataan kahdentoista kuukausi-indeksin aritmeettisen keskiarvon prosentuaalisena muutoksena verrattuna edellisen jakson kahdentoista kuukausi-indeksin aritmeettiseen keskiarvoon. Maaliskuussa 2007 päättyneen yhden vuoden tarkastelujakson aikana kolme hintavakaudessa parhaiten suoriutunutta jäsenvaltiota olivat Suomi, jonka inflaatio oli 1,3 prosenttia, Puola, jonka inflaatio oli 1,5 prosenttia, ja Ruotsi, jonka inflaatio oli 1,6 prosenttia. Komission ja EKP:n kertomuksissa on käytetty viitearvoa, joka on saatu laskemalla kolmen hintavakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion inflaation yksinkertainen aritmeettinen keskiarvo, johon on lisätty 1,5 prosenttiyksikköä. Maaliskuussa 2007 päättyneen vuoden jakson viitearvo oli 3,0 prosenttia.

(9)

Lähentymisperusteista tehdyn pöytäkirjan 2 artiklan mukaan perustamissopimuksen 121 artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettu julkistalouden tilannetta koskeva arviointiperuste merkitsee, ettei jäsenvaltiota tarkasteluajankohtana koske perustamissopimuksen 104 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu neuvoston päätös liiallisen alijäämän olemassaolosta kyseisessä jäsenvaltiossa.

(10)

Lähentymisperusteista tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaan perustamissopimuksen 121 artiklan 1 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettu Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttakurssijärjestelmään osallistumista koskeva arviointiperuste merkitsee, että jäsenvaltio on noudattanut Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttakurssijärjestelmässä (ERM) määrättyjä tavanomaisia vaihteluvälejä ilman, että sillä on ollut merkittäviä paineita, ainakin kahtena viimeisenä tarkasteluajankohtaa edeltävänä vuotena. Erityisenä vaatimuksena on, että jäsenvaltio ei ole omasta aloitteestaan alentanut valuutan kahdenvälistä keskuskurssia suhteessa toisen jäsenvaltion valuuttaan samana aikana. Valuuttakurssia koskevan lähentymisperusteen täyttymistä on arvioitu 1 päivänä tammikuuta 1999 alkaen ERM II:n puitteissa. Arvioidessaan kertomuksissaan tämän lähentymisperusteen täyttymistä komissio ja EKP ovat tarkastelleet 26 päivänä huhtikuuta 2007 päättynyttä kahden vuoden jaksoa.

(11)

Lähentymisperusteista tehdyn pöytäkirjan 4 artiklan mukaan perustamissopimuksen 121 artiklan 1 kohdan neljännessä luetelmakohdassa tarkoitettu korkokantojen lähentymisperuste tarkasteluajankohtaa edeltävänä vuotena merkitsee, että jäsenvaltion pitkän aikavälin korkokantojen keskimääräinen nimellistaso on enintään kaksi prosenttiyksikköä korkeampi kuin enintään kolmen hintavakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion vastaava taso. Korkokantojen lähentymisperusteen tarkastelussa on käytetty vertailukelpoisia valtion 10 vuoden viitelainan korkoja. Korkokantojen lähentymisperusteen täyttämistä arvioitaessa komission ja EKP:n kertomuksissa on laskettu viitearvo lisäämällä kaksi prosenttiyksikköä kolmen hintavakauden parhaiten saavuttaneen jäsenvaltion pitkäaikaisten nimelliskorkojen yksinkertaiseen aritmeettiseen keskiarvoon. Maaliskuussa 2007 päättyneen vuoden jakson viitearvo oli 6,4 prosenttia.

(12)

Lähentymisperusteista tehdyn pöytäkirjan 5 artiklan mukaan komissio toimittaa lähentymisperusteiden täyttämisen arvioinnissa käytettävät tilastotiedot. Komissio on toimittanut tämän päätöksen valmistelua varten tarvittavat tiedot. Komissio on toimittanut ne jäsenvaltioiden 1 päivänä huhtikuuta 2007 mennessä antamien kertomusten perusteella Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan soveltamisesta 22 päivänä marraskuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3605/93 mukaisesti (12).

(13)

Niiden kertomusten perusteella, jotka komissio ja EKP ovat laatineet Kyproksen edistymisestä talous- ja rahaliiton toteuttamiseen liittyvien velvollisuuksiensa täyttämisessä, komissio katsoo seuraavaa:

Kyproksen kansallinen lainsäädäntö, sen kansallisen keskuspankin perussääntö mukaan luettuna, on sopusoinnussa perustamissopimuksen 108 ja 109 artiklan sekä EKPJ:n perussäännön kanssa.

Sen osalta, täyttääkö Kypros perustamissopimuksen 121 artiklan 1 kohdan neljässä luetelmakohdassa mainitut lähentymisperusteet, voidaan todeta seuraavaa:

Näiden lähentymisperusteiden perusteella tarkasteltuna Kypros on saavuttanut kestävän lähentymisen korkean tason.

Näin ollen Kypros täyttää yhtenäisvaluutan käyttöönottamiseksi vaadittavat edellytykset.

(14)

Perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdan mukaan neuvosto päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta, mitkä niistä jäsenvaltioista, joita koskee poikkeus, täyttävät yhtenäisvaluutan käyttöönottamiseksi vaadittavat edellytykset, ja kumoaa poikkeukset näiden jäsenvaltioiden osalta,