6.2.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/49

(1)

Komissio sai 24 päivänä maaliskuuta 2003 kantelun, joka koski useampia otaksuttuja tukitoimenpiteitä Schneider Technologies AG:n, jäljempänä ’Schneider AG’, hyväksi. Kantelija, Gebrüder Schneider GmbH & Co. KG, on hallintayhtiö, joka omistaa osuuksia Schneider AG:stä ja joka kuuluu kahdelle Schneiderin perheen veljekselle.

(2)

Komissio aloitti 14 päivänä heinäkuuta 2004 muodollisen tutkintamenettelyn, joka koski kolmea LfA:n (Bayerische Landesanstalt für Aufbaufinanzierung) lainaa ja kahta Bayerische Forschungsstiftungin, jäljempänä ’BFS’, tutkimusta ja kehittämistä (T&K) varten myöntämää lainaa. Komission päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä22 päivänä helmikuuta 2005 (2). Komissio pyysi kaikkia asianomaisia ilmaisemaan kantansa oletettuihin tukiin. Kolmannet osapuolet eivät esittäneet huomautuksia. (3) Saksa antoi vastauksensa muodollisen tutkintamenettelyn aloittamiseen 16 ja 24 päivänä syyskuuta 2004 päivätyillä kirjeillä, jotka kirjattiin saapuneiksi samoina päivinä.

(3)

Komissio pyysi 6 päivänä syyskuuta 2005 lisätietoja, jotka Saksa toimitti 5 päivänä lokakuuta 2005 päivätyllä (ja 6 päivänä lokakuuta 2005 saapuneeksi kirjatulla) kirjeellä. Lisätietoja toimitettiin 6 päivänä helmikuuta 2006 päivätyllä (ja 7 päivänä helmikuuta 2006 saapuneeksi kirjatulla) kirjeellä.

(4)

Schneider AG oli väritelevisioita valmistava saksalainen suuryritys, jonka toimipaikka oli Türkheimissa, Baijerissa. Valmistustoiminnan lisäksi yritys osallistui 90-luvulla kunnianhimoiseen hankkeeseen, jonka tavoitteena oli kehittää lasernäyttötekniikkaa. Tekniikan avulla oli määrä saavuttaa entistä terävämpi kuva, korkeampi valoteho, rajoittamaton kuvaruudun koko sekä joustavuutta projektiopinnan suhteen. Kumpikin toiminta-ala siirrettiin vuosina 2000–2002 kahdelle vasta perustetulle Schneider AG:n tytäryhtiölle, Schneider Electronics AG:lle, jäljempänä ’SE’, jonka toiminta-alaksi tuli televisioiden valmistus, ja Schneider Laser Technologies AG:lle, jäljempänä ’SLT’.

(5)

LfA, jonka tehtävä on alueellisen talouselämän edistäminen, oli vuodesta 1998 omistanut osuuden Schneider AG:sta. Vuosina 1999 ja 2000 LfA oli 35,6 prosentin osuudella yhtiön suurin omistaja. Yksityisellä investointipankilla, Lehman Brothersilla, oli 26,6 prosentin osuus, Gebr. Schneider GmbH & Co. KG:lla 14,6 prosentin osuus ja muilla yksityisillä sijoittajilla 23,2 prosenttia.

(6)

Markkinoiden odotukset Schneider AG:n menestymismahdollisuuksista olivat tuolloin erittäin myönteiset, koska yritys oli lasernäyttötekniikan alalla johtavassa asemassa. Vuosina 1998–2000 Schneiderin osakekurssi nousi melkein kymmenkertaiseksi, vuodesta 1999 vuoteen 2000 noin kaksi ja puolikertaiseksi. Myös yrityksen toiseksi suurin sijoittaja, Lehman Brothers, jakoi nämä myönteiset tulevaisuuden odotukset, kuten vuoden 2000 huhtikuussa tehty tutkimus osoittaa. Tutkimuksessa ennakoitiin voittoa saatavan viihde-elektroniikasta vuoden 2000 lopussa ja lasernäyttötekniikasta vuoden 2001 viimeisellä vuosineljänneksellä. Lehman Brothers osti vuoden 1999 puolivälin ja vuoden 2000 puolivälin välisenä aikana LfA:lta […] (4) osaketta.

(7)

Yritysten tulokset eivät kuitenkaan kehittyneet odotetulla tavalla. SE tuotti laadultaan heikohkoja televisioita eikä pystynyt kilpailemaan ennen kaikkea Aasiasta tulevan halpatuonnin kanssa. Kun väritelevisioiden valmistus ei tuottanut voittoa, Schneider AG:lla ei ollut varoja, joita SLT olisi tarvinnut jatkaakseen laserteknologiaa koskevaa työtään, ja tämän takia työ eteni huomattavasti hitaammin kuin alun perin odotettiin. Ensimmäinen prototyyppi oli käytettävissä vasta toukokuussa 2000, mikä oli suunniteltua paljon myöhemmin, ja se oli tarkoitettu vain teolliseen käyttöön. Vuoteen 2002 mennessä yritys ei ollut kehittänyt yhtään yksityiselle kuluttajalle tarkoitettua tuotetta, mikä oli kuitenkin SLT:n varsinainen taloudellinen tavoite.

(8)

Maaliskuussa 2002 aloitettiin kolme erillistä maksukyvyttömyysmenettelyä, Schneider AG:n ja sen kahden tytäryhtiön. Pesänhoitaja myi Schneider AG:n ja SE:n omaisuuden kiinalaiselle elektroniikkayritykselle TCL:lle ja SLT:n omaisuuden Jenoptik Laser, Optik, Systeme GmbH:lle, jäljempänä ’LOS’. TCL ja LOS olivat kumpikin tehneet korkeimmat tarjoukset.

(9)

Aloittaessaan menettelyn komissio ilmaisi epäilyksiä seuraavien kahden toimenpiteen yhdenmukaisuudesta sääntöjen kanssa.

(10)

LfA:n kolme lainaa olivat osa LfA:n, Lehman Brothersin, kantelijan ja pankkien yhteenliittymän syksyllä 1998 yhdessä sopimaa kokonaissuunnitelmaa. Saksa on ilmoittanut, että yritys tuotti vuonna 1998 tappiota, kun se oli tuloksetta yrittänyt lisätä televisioiden myyntiä alan vähittäiskaupassa. Johto päätti tästä syystä tehdä yrityksessä rakenneuudistuksen ja vahvistaa OEM (original equipment manufacturer) -liiketoimintaa. Yritys tarvitsi käteisvaroja rahoittaakseen rakenneuudistuksen ja ennakolta suurtilausten tuotannon sekä kattaakseen tappiot.

(11)

LfA:n ensimmäinen laina, jäljempänä ’laina 1’, oli suuruudeltaan 2,1 miljoonaa euroa, ja se myönnettiin syyskuussa 1999 […]* prosentin korolla. LfA:n toinen laina, jäljempänä ’laina 2’, oli suuruudeltaan 5,1 miljoonaa euroa, ja se myönnettiin samoin syyskuussa 1999 […]* prosentin korolla. LfA:n kolmas laina, jäljempänä ’laina 3’, oli suuruudeltaan 5,6 miljoonaa euroa, ja se myönnettiin helmikuussa 2000 […]* prosentin korolla. Ensimmäiset kaksi lainaa myönnettiin yhden vuoden ajaksi ja kolmas laina 31 päivään joulukuuta 2001, joten sen laina-aika oli melkein kaksi vuotta.

(12)

Syyskuussa 2000 kahta ensimmäistä lainaa jatkettiin 30 päivään syyskuuta 2002, eli kahdella vuodella, ja korkoprosentteja nostettiin lainan 1 osalta […]* prosenttiin ja lainan 2 osalta […]* prosenttiin. Joulukuussa 2000 myös lainaa 3 jatkettiin 30 päivään syyskuuta 2002 asti, ja sen korko nostettiin […]* prosenttiin.

(13)

Lainan 1 vakuuksina olivat pääasiassa kiinnelainat, saatavien kokonaissiirrot ja yrityskiinnitys. Nämä vakuudet olivat kuitenkin toissijaisia pankkien yhteenliittymän saataviin nähden, sillä yhteenliittymän lainat olivat jo olemassa ennen näitä lainoja. Lainat 2 ja 3 myönnettiin ilman eri vakuuksia. Saksa on ilmoittanut, että vakuuksien sijaan sovittiin käytettävän korkeaa korkoprosenttia. Vakuuksien arvo LfA:lle Schneider AG:n osakkaana oli erittäin vähäinen, sillä Saksan oikeuden mukaan osakaslainaa pidetään suurella todennäköisyydellä lisäsuorituksena yhtiöpääomaan (Saksan osakeyhtiölain 30 §).

(14)

Yksityisten osakkaiden osuus kokonaissuunnitelmassa oli seuraava:

(15)

Bayerische Forschungsstiftung (BFS) myönsi vuosina 1994 ja 1997 Schneider AG:lle kaksi tukea, joiden yhteismäärä oli 9 050 121,88 euroa (5).

(16)

Ensimmäinen 6 498 468,68 euron (6) tuki myönnettiin 16 päivänä joulukuuta 1994, ja sillä rahoitettiin osa lasernäyttöteknologiahankkeen (”Laser-Display-Technologie”, jäljempänä’hanke 1’) kustannuksista. Tuki maksettiin useammassa erässä hankkeen toteutusaikana, eli tammikuun 1995 ja heinäkuun 1997 välisenä aikana. Tukikelpoiset kustannukset olivat 12 484 972,74 euroa, joten tuki-intensiteetti oli 48,9 prosenttia.

(17)

Hankkeen 1 tavoitteena oli kehittää uusien työtapojen perusteet suurten teräväpiirtovärikuvien projisointiin erilaisissa sovellutuksissa ja myöhemmän järjestelmän yksittäisten osien tieteellis-teknologiset perusteet.

(18)

Seuraavat hankekustannukset otettiin huomioon tukea myönnettäessä (7)

(19)

Saksa on vahvistanut, että kustannukset liittyvät välittömästi tutkimushankkeeseen.

(20)

Tukisopimuksen mukaisesti hankkeen tulokset julkistettiin laajalti ja annettiin yleiseen käyttöön.

(21)

BFS rahoitti lisäksi Würzburgin yliopiston hankkeen ”Blauer Laser” kokonaisuudessaan. Hankekustannukset olivat 0,26 miljoonaa euroa. Hanke 1 ja ”Blauer Laser” -hanke liitettiin yhteen BFS:n toivomuksesta, koska tätä kautta ajateltiin voitavan edistää tieteellisen taitotiedon siirtoa.

(22)

Toinen, 2 551 653,20 euron suuruinen tuki myönnettiin 23 päivänä heinäkuuta 1997. Sillä rahoitettiin hankkeeseen 1 liittyvää hanketta ”Lasernäyttöteknologia — järjestelmäintegraatio ja prototyypit” (”Laser-Display-Technologie — Systemintegration und Prototypen”, jäljempänä ’hanke 2’). Tuki maksettiin useammassa erässä hankkeen toteutusaikana, eli huhtikuun 1997 ja syyskuun 1999 välisenä aikana. Tukikelpoiset menot arvioitiin 5 103 293,22 euroksi, mikä merkitsi 50 prosentin tuki-intensiteettiä.

(23)

Hankkeen 2 puitteissa oli tarkoitus kehittää edelleen hankkeen 1 tuloksia, minkä lisäksi yritettäisiin integroida tärkeimmät yksittäiset osat kokonaisjärjestelmäksi. Työt käsittivät lisäksi tutkimukset, jotka koskivat kuvan tuottamista pikosekunnin pulssilaserilla, yksittäisten osien laserkestävyyttä sekä monokromaattisten laserjärjestelmien miniatyrisointia.

(24)

Seuraavat hankekustannukset otettiin huomioon tukea myönnettäessä.

(25)

Saksa on vahvistanut, että kustannukset liittyvät välittömästi tutkimushankkeeseen.

(26)

Tukisopimuksen mukaisesti hankkeen tulokset julkistettiin laajalti ja annettiin yleiseen käyttöön. Käyttöoikeudet oli pyydettäessä annettava markkinaehdoin.

(27)

Komissio oli mainittujen kolmen lainan osalta alustavasti sitä mieltä, että ne todennäköisesti myönnettiin markkinataloussijoittajaa koskevan periaatteen mukaisesti. Komissio tarvitsee kuitenkin tarkempia tietoja voidakseen tehdä lopullisen arvioinnin. Lisäksi komissio epäilee, ovatko molemmat laserteknologiahankkeet yhteisön tukisääntöjen mukaisia.

(28)

Kolmannet osapuolet eivät esittäneet huomautuksia.

(29)

Menettelyn aloittamisesta antamissaan huomautuksissa Saksa katsoi, että lainat eivät muodosta valtiontukea, koska niiden osalta oli noudatettu markkinataloussijoittajaa koskevaa periaatetta.

(30)

T&K-tuista Saksa totesi katsovansa, että kumpaakin hanketta oli pidettävä teollisena tutkimuksena ja näin ollen tukien osuus, eli enintään 50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, on niiden T&K-tukia koskevien sääntöjen mukainen, jotka olivat voimassa yksittäisten tukien myöntämisajankohtana. Hankkeesta 2 Saksa ilmoitti, että hankkeen nimi ”Järjestelmäintegraatio ja prototyypit” on harhaanjohtava, koska hankkeen tavoitteena oli yksittäisten osien tarkempi tutkimus.

(31)

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Jotta voitaisiin selvittää, ovatko valtion laitosten antamat osakaslainat valtiontukea EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan tarkoittamassa merkityksessä, on tutkittava, olisiko markkinatalouden ehdoilla toimiva sijoittaja myöntänyt lainat samoin ehdoin vastaavissa olosuhteissa.

(32)

Komissio katsoo, että moni asia tukee näkemystä, jonka mukaan nämä kolme lainaa eivät muodosta valtiontukea, koska niiden osalta on noudatettu markkinataloussijoittajaa koskevaa periaatetta. Ensinnäkin komission käytettävissä olevien tietojen mukaan vuosina 1999 ja 2000 vallinneissa olosuhteissa oli järkevää myöntää Schneider AG:lle lainaa koroilla, jotka olivat […]*, […]* ja […]* prosentin välillä (komission viitekorko oli 4,76 prosenttia) ja jotka myöhemmin korotettiin […]*, […]* ja […]* prosenttiin (komission viitekorko 5,7 prosenttia). Markkinoiden luottamus Schneider AG:n tuleviin voittoihin — mikä johtui lähinnä sen asemasta johtavana laserteknologiayrityksenä — kävi ilmi muun muassa siitä, että Schneiderin osakekurssi nousi vuosina 1998–2000 melkein kymmenkertaiseksi ja strateginen investointipankki Lehman Brothers osti tänä aikana erittäin myönteisen tutkimuksen jälkeen […]* Schneider AG:n osaketta lisää. Heinäkuussa 2000 yhtiöpääomasta noin 50 prosenttia oli noin 40 strategisen sijoittajan omistuksessa. Toiseksi LfA menetteli huomattavasti varovaisemmin kuin yksityinen osakas Lehman Brothers. Joulukuussa 1999 Lehman Brothers korotti Schneider AG:n yhtiöpääomaa 25 miljoonalla eurolla ja oli pääsijoittaja helmikuun 2000 pääoman korotuksessa sijoittamalla vielä 46 miljoonaa euroa. Sen lisäksi, että LfA osallistui helmikuun pääoman korotukseen noin 8,74 miljoonalla eurolla (minkä todettiin jo menettelyä aloitettaessa olevan markkinataloussijoittajan periaatteen mukaista), LfA antoi käyttöön 12,8 miljoonaa euroa lisää yksinomaan takaisinmaksettavan korollisen lainan muodossa. Kolmanneksi LfA:n perimät korot olivat sekä alkuperäisiä lainoja myönnettäessä (syyskuussa 1999 ja helmikuussa 2000) että myöhemmin lainoja jatkettaessa (syys- ja joulukuussa 2002) korkeampia kuin pankkien yhteenliittymän perimät korot.

(33)

Lainojen luonteesta on edellä esitetystä huolimatta kuitenkin edelleen olemassa eräitä epäilyksiä. Kun otetaan huomioon LfA:n tehtävä, joka on edistää alueen talouselämää, ja käytettävissä olevat tiedot, komissio ei voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että sijoituksen tarkoituksena oli saattaa Schneider AG vaikeiden aikojen yli ja pelastaa alueen työpaikkoja. Lisäksi on epäselvää, riittikö korkeampi korkoprosentti tasapainottamaan puuttuvat vakuudet. Schneider AG oli vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, kun lainat myönnettiin, ja oli mahdollista, että laserteknologiassa epäonnistuttaisiin. On vaikea arvioida sitä, riittikö korkeampi korkotaso kattamaan tämän riskin.

(34)

Komission näkemyksen mukaan voidaan jättää avoimeksi se, onko LfA:n lainassa kyse valtiontuesta vai ei. Vaikka lainat luokiteltaisiin sääntöjenvastaiseksi valtiontueksi, kielteinen päätös tukien takaisin perimiseksi olisi aiheeton, koska enää ei ole olemassa yhtään yritystä, joka olisi suoraan tai epäsuorasti hyötynyt otaksutusta valtiontuesta.

(35)

Lainojen varsinainen edunsaaja oli Schneider AG. SE ja SLT perustettiin vasta lainojen myöntämisen jälkeen, vaikkakaan sitä ei voida sulkea pois, etteivätkö ne olisi hyötyneet lainoista. Maksukyvyttömyysmenettely kolmea Schneider-yritystä vastaan aloitettiin maaliskuussa 2002, ja kaikki kolme yritystä purettiin. Lainavelka sisällytettiin selvitettävään pesään.

(36)

Pesänhoitaja myi kaikkien kolmen yrityksen omaisuuden maksukyvyttömyysasioita käsittelevien tuomioistuinten valvonnassa. Komissio katsoo, että kustakin omaisuuserästä maksettiin markkinahinta, joten tuista saatu hyöty ei siirtynyt eteenpäin ostajalle.

(37)

Baijerin osavaltio antoi valtion rahoituksen käytettäväksi BFS:n kautta. Rahoitus myönnettiin siten valtion varoista ja on valtiolle kuuluvaa. Schneider AG hyötyi rahoituksesta SLT:n toteuttamien hankkeen 1 (SLT:n toteuttamalta osalta) ja hankkeen 2 kautta. Koska viihde-elektroniikkakauppaa käydään jäsenvaltioiden välillä, toimenpide uhkaa vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Siksi hankkeille 1 ja 2 annetussa tuessa on kyse valtiontuesta.

(38)

Würzburgin yliopiston ”Blauer Laser” -hankkeen rahoituksessa valtion rahoitus ei sitä vastoin komission näkemyksen mukaan ole valtiontukea. Hankkeessa oli kyse perustutkimuksesta, jonka tavoite oli tieteellisen ja teknisen tietopohjan yleinen laajentaminen. Vuonna 1986 annettujen tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön puitteiden (9) (jotka olivat voimassa tuen myöntämisajankohtana vuonna 1994) 2.2 kohdan mukaan perustutkimuksen edistämisen ei yleensä katsota muodostavan valtiontukea. Sääntöjen mukaan komissio ei kuitenkaan voi sulkea pois mahdollisuutta, että tukeen on sovellettava 92 artiklan 1 kohtaa [nykyisen 87 artiklan 1 kohtaa] poikkeustapauksissa, joissa tutkimusta harjoitetaan tietyn yrityksen toimesta tai hyväksi. Tällaisesta tapauksesta ei tässä kuitenkaan ole kyse. Hanketta ei toteutettu Schneideria varten. Würzburgin yliopisto teki tukihakemuksen itsenäisesti, ja tuet maksettiin suoraan yliopistolle. Kuten Saksa on komissiolle ilmoittanut, yliopistotutkimuksen tuloksilla ei ollut Schneider AG:n kannalta merkitystä, sillä yrityksellä oli omat käsitykset siitä, miten siniseen laseriin liittyvät ongelmat oli ratkaistava. Schneider AG teki omaa tutkimus- ja kehitystoimintaansa ”Blauer Laser” -hankkeesta riippumatta eikä hyödyntänyt yliopistohankkeen tuloksia omissa teknisissä ratkaisuissaan. Nämä kaksi hanketta liitettiin yhteen BFS:n toivomuksesta, sillä niiden odotettiin tuottavan synergiaa, jota ei kuitenkaan lopulta saavutettu.

(39)

T&K-tukia on arvioitava tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävää valtiontukea koskevien vuoden 1986 (10) tai 1996 (11) yhteisön puitteiden, jäljempänä ’yhteisön T&K-puitteet’, asettamissa rajoissa. Niiden mukaan valtiontuki perustutkimukseen, teolliseen (perus)tutkimukseen ja kilpailua edeltävään kehittämistoimintaan on sallittua.

(40)

Hanketta 1 voidaan pitää teollisena perustutkimuksena vuoden 1986 yhteisön T&K-puitteiden liitteen 1 tarkoittamassa merkityksessä (12). Tutkimustoiminnan tavoitteena oli uutta luovan teoreettisen ja kokeellisen työn avulla saavuttaa täysin uutta tietoa suurten teräväpiirtovärikuvien projisoinnissa erilaisia sovelluksia varten sekä kehittää tieteellinen ja teknologinen perusta tulevan lasernäyttöjärjestelmän yksittäisiä osia varten.

(41)

BFS:n tuki kattoi 48,98 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, joten tuki-intensiteetti jäi teolliselle perustutkimukselle asetetun 50 prosentin ylärajan alle.

(42)

Komissio katsoo, että T&K-tuilla oli kannustava vaikutus, koska hanketta ei olisi toteutettu ilman valtiontukea. Hankkeeseen liittyi erittäin suuri tekninen ja taloudellinen riski, teknologia oli hyvin uutta, se vaati perustutkimusta ja merkittävää panostusta. Tämä vahvistettiin ulkoisella tutkimuksella, jonka BFS oli teettänyt ennen kuin se päätti tuen myöntämisestä. Tutkimuksen tehneet asiantuntijat olivat sitä mieltä, että koska hanke oli erittäin monimutkainen ja sen tavoitteet olivat vaativia, se voitaisiin toteuttaa vain merkittävän tuen avulla. Suurin tekninen riski oli tarkan kuvan tuottaminen. Asiantuntijat vahvistivat lisäksi, että tähän täysin uuteen tekniikkaan liittyi lukuisia yksittäisiä ongelmia, jotka voitiin ratkaista vain tehokkaalla, keskitetyllä ja rahoitukseltaan vakaalla T&K-hankkeella.

(43)

Saksa ilmoitti hankkeesta 2, että myös sitä oli pidettävä perustutkimuksena (13). Tässä hankkeessa tehty työ vastaa Saksan antamien tietojen mukaan luonteeltaan täysin perustutkimuksen määritelmää hankkeen harhaanjohtavasta nimestä (”järjestelmäintegraatio ja prototyypit”) huolimatta. Saksa on ilmoittanut, että hankkeen tavoitteena oli tekniikan yksittäisten osien edelleen kehittäminen. Tällä perusteella hanke oli BFS:n näkemyksen mukaan täysin luokiteltavissa teolliseksi tutkimukseksi. Lisäksi ensimmäinen prototyyppi kehitettiin joitakin kuukausia hankkeen 2 päättymisen jälkeen, ja se oli tarkoitettu alkuperäisen suunnitelman mukaisen kaupallisen käytön sijasta teolliseen käyttöön. Varsinainen kilpailua edeltävä tutkimus tehtiin vasta hankkeen 2 jälkeen ilman julkista lisärahoitusta.

(44)

Komission mielestä on harkittava, onko hanke ainakin osittain luokiteltava kilpailua edeltäväksi kehittämistoiminnaksi (14). Tällöin tuki olisi rajattava 25 prosenttiin tai sen olisi vastattava sallittujen tuki-intensiteettien painotettua keskiarvoa vuoden 1996 yhteisön T&K-puitteiden 5.5 ja 5.9 kohdan mukaisesti. Komissio katsoo, että yksittäisten osien integroiminen kokonaisjärjestelmäksi voisi kuulua kilpailua edeltävän kehittämistoiminnan määritelmän piiriin. Lisäksi ensimmäinen prototyyppi valmistui vain joitakin kuukausia hankkeen 2 päättymisen jälkeen, mikä puhuu sen puolesta, että hankkeella pyrittiin ensimmäisen prototyypin kehittämiseen.

(45)

Kysymyksen tarkempi erittely olisi kuitenkin aiheetonta, koska mahdolliset sääntöjenvastaiset tuet eivät enää vääristä markkinoita. T&K-tuet myönnettiin Schneider AG:lle. SE ja SLT perustettiin vasta myöhemmin. On erittäin epätodennäköistä, että televisionvalmistaja SE olisi hyötynyt laserteknologiatutkimukseen myönnetyistä T&K-tuista, joista kaikki käytettiin sovitulla tavalla. SLT olisi voinut saada tuista etua. Tosin yritykset on tällä välin purettu, T&K-tuet sisällytetty selvitettävään pesään (15) ja omaisuudet myyty markkinahintaan (katso 36 kohta).

(46)

Komissio katsoo, että hankkeen 2 tekninen ja taloudellinen riski oli edelleen erittäin korkea eikä SLT olisi voinut toteuttaa hanketta ilman BFS:n tukea. Kuten ensimmäinenkin hanke, myös toinen hanke oli luonteeltaan erittäin innovatiivinen ja vaati merkittävää panostusta.

(47)

Komission päätelmänä on, että hankkeeseen 1 tutkimus- ja kehitystyöhön myönnetty 6 498 468,68 euron suuruinen tuki ja 50 prosenttia hankkeen 2 tutkimus- ja kehitystuesta, eli 1 275 826,60 euroa, ovat yhteisön valtiontukisääntöjen mukaisia.

(48)

Komissio katsoo, ettei se voi käytettävissään olevien tietojen perusteella tehdä lopullista päätöstä kolmesta yhteismäärältään 12,8 miljoonan euron lainasta eikä hankkeelle 2 myönnetyn tutkimus- ja kehitystuen 50 prosentin osuudesta. Se ratkaiseva kysymys, ovatko mainitut kolme lainaa valtiontukea ja kuinka pitkälti hankkeessa 2 oli kysymys teollisesta tutkimuksesta, voidaan kuitenkin jättää avoimeksi. Mahdollisesti sääntöjenvastaisia valtiontukia ei voida periä takaisin, koska todelliset tai mahdolliset edunsaajayritykset on purettu ja niiden omaisuus on myyty markkinahintaan, joten tuet eivät enää vääristä markkinoita.

Näin ollen komission päätelmänä on, että EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisesti aloitettu muodollinen tutkintamenettely, joka koskee edellä mainittuja kolmea lainaa ja osaa hankkeesta 2, on menettänyt merkityksensä.