29.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 72/17

1)

Neuvosto tarkasteli 27 päivänä helmikuuta 2007 Ruotsin tarkistettua lähentymisohjelmaa, joka kattaa vuodet 2006–2009.

2)

Ohjelman perustana olevan makrotalouden skenaarion mukaan kokonaistuotannon kasvu hidastuu vuoden 2006 4,0 prosentista keskimäärin 3,0 prosenttiin ohjelmakauden loppuun mennessä, mikä on kuitenkin edelleen lähellä sen potentiaalista tasoa. Saatavilla olevien tietojen perusteella tämä skenaario näyttää perustuvan realistisiin kasvuoletuksiin, vaikkakin vuonna 2006 kasvu voi olla ollut oletettua suurempaa. Myös ohjelmassa esitetyt inflaatioennusteet vaikuttavat realistisilta.

3)

Komission yksiköiden syksyn 2006 talousennusteen mukaan julkisen talouden ylijäämäksi arvioidaan 2,8 prosenttia suhteessa BKT:hen, kun edellisen tarkistetun lähentymisohjelman oletettu toteutuma oli 0,9 prosenttia. Ero selittyy pääasiassa vuoden 2005 paljon oletettua suuremmalla ylijäämällä. Viimeisimpien saatavilla olevien kassatietojen perusteella näyttää siltä, että vuoden 2006 ylijäämä oli sekä alhaisempien perusmenojen että korkeampien verotulojen vuoksi komission yksiköiden ennustetta suurempi.

4)

Tarkistetussa ohjelmassa vahvistetaan, että finanssipolitiikkaa ohjaavana avaintekijänä on suhdannekierron aikana edelleen keskimäärin 2 prosentin ylijäämä suhteessa BKT:hen yhdessä monivuotisten menokattojen kanssa. Kevään 2007 talousesityksessä hallitus arvioi uudelleen julkisen talouden nykyisen ylijäämätavoitteen rahastoivien toisen pilarin eläkejärjestelmien luokituksesta tehdyn Eurostatin päätöksen (2) huomioon ottamiseksi. Kyseisen päätöksen täytäntöönpanoa koskevan siirtymäkauden päätyttyä (keväällä 2007) ylijäämä supistuu vuosittain noin 1 prosentilla suhteessa BKT:hen ja julkista bruttovelkaa suhteessa BKT:hen tarkistetaan ylöspäin noin 0,5 prosenttia. Ohjelmatarkistuksessa esitetyn julkisen talouden strategian mukaan ylijäämä supistuu vuonna 2007 (2,4 prosenttiin 3,0 prosentista suhteessa BKT:hen vuonna 2006), minkä jälkeen se taas asteittain kasvaa (3,1 prosenttiin vuonna 2009). Perusylijäämän kehitys on vastaavanlaista. Sekä menojen että tulojen suhde BKT:hen supistuu vähitellen ohjelmakaudella. Strategia on sikäli hieman takapainotteinen, että vuoden 2007 merkittävien veronalennusten rahoitus on vain osittainen. Ylijäämän kehityksen oletetaan olevan edellisessä ohjelmatarkistuksessa esitetyn kaltaista (alun supistumista seuraava vähittäinen kasvu), mutta nettoluotonannon odotetaan koko ohjelmakaudella olevan suurempaa.

5)

Yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisesti lasketun rakenteellisen ylijäämän (suhdannetasoitettu ylijäämä kertaluonteisia ja väliaikaisia toimenpiteitä lukuun ottamatta) suunnitellaan ohjelmakauden aikana pysyvän yli 2 prosentissa suhteessa BKT:hen, mikä viittaa siihen, että julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys on varmistettava. Lähentymisohjelman edellisen tarkistuksen tapaan ohjelmassa esitetty julkisen talouden rahoitusaseman keskipitkän aikavälin tavoite on sama kuin edellä mainittu keskimäärin 2 prosentin suuruinen julkisen talouden ylijäämä suhdannekierron aikana (siis rakenteellisesti), minkä suunnitellaan ohjelmassa säilyvän koko ohjelmakauden ajan. Koska keskipitkän aikavälin tavoite on selvästi vaadittua vähimmäistasoa (arviolta noin 1 prosentin alijäämä suhteessa BKT:hen) tiukempi, sillä voitaneen turvata riittävä varmuusmarginaali liiallisen alijäämän välttämiseksi. Keskipitkän aikavälin tavoite on myös selvästi vaativampi kuin mitä velkasuhde ja potentiaalisen tuotannon pitkän aikavälin keskimääräinen kasvu edellyttäisivät.

6)

Ohjelmassa esitettyihin julkista taloutta koskeviin ennusteisiin kohdistuvat riskit näyttävät vuodesta 2007 alkaen olevan pitkälti tasapainossa. Makrotalouden näkymät ja verokertymää koskevat ennusteet vaikuttavat realistisilta, vaikkakin myyntivoittoveron kehitykseen liittyy tiettyä epävarmuutta. Menotavoitteisiin on päästy hyvin edellä mainittujen menokattojen ansiosta.

7)

Tämän riskinarvioinnin perusteella ohjelman mukainen finanssipolitiikka vaikuttaa riittävältä varmistamaan, että ohjelman keskipitkän aikavälin tavoitteesta voidaan pitää kiinni suunnitelmien mukaisesti koko ohjelmakauden ajan. Varmuusmarginaali on myös riittävä, jotta alijäämän 3 prosentin viitearvo suhteessa BKT:hen ei ylity talouden normaaleissa suhdannevaihteluissa missään vaiheessa ohjelmakautta. Tästä huolimatta on olemassa riski siitä, että ohjelman mukainen finanssipolitiikka voi muuttua myötäsykliseksi vuonna 2007, jolloin hyvän talouskasvun odotetaan jatkuvan. Tämä ei olisi vakaus- ja kasvusopimuksen mukaista.

8)

Julkisen bruttovelan arvioidaan supistuneen vuonna 2006 46,5 prosenttiin suhteessa BKT:hen eli selvästi alle perustamissopimuksen mukaisen 60 prosentin viitearvon. Velkasuhteen supistumisen odotetaan ohjelmassa jatkuvan siten, että velkasuhde supistuu ohjelmakaudella 13,5 prosenttiyksikköä.

9)

Väestön ikääntymisestä talousarvioon aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset ovat Ruotsissa EU:n keskimäärää alhaisemmat, ja eläkemenojen osuuden ennustetaan pitkällä aikavälillä pysyvän suhteellisen vakaana suhteessa BKT:hen, mihin osaltaan vaikuttaa eläkejärjestelmän uudistamisesta johtuva huomattava menojen väheneminen. Julkisen talouden alkuasetelma ja suuri perusylijäämä helpottavat bruttovelan supistamista ja varojen kerryttämistä. Terve julkinen talous ja suunnitellun mukainen jatkuva ylijäämätilanne edistävät osaltaan julkisen talouden kestävyyteen kohdistuvien riskien rajoittamista. Kaiken kaikkiaan Ruotsin julkisen talouden kestävyyteen näyttää liittyvän vähän riskejä.

10)

Lähentymisohjelma sisältää laadullisen arvion siitä, miten kansallisen uudistusohjelman täytäntöönpanosta marraskuussa 2006 esitetty kertomus kaiken kaikkiaan vaikuttaa keskipitkän aikavälin finanssipoliittiseen strategiaan. Ohjelmassa esitetään myös järjestelmällisesti tietoja siitä, millaisia suoria julkisen talouden kustannuksia tai säästöjä aiheutuisi kansallisessa uudistusohjelmassa suunnitelluista tärkeimmistä uudistuksista. Julkista taloutta koskevissa ennusteissa näytetään otettavan huomioon, miten kansallisessa uudistusohjelmassa suunnitellut toimet vaikuttavat julkiseen talouteen. Lähentymisohjelmaan sisältyvät julkista taloutta koskevat toimet vaikuttavat kansalliseen uudistusohjelmaan sisältyvien toimien mukaisilta. Molempiin ohjelmiin sisältyy erityisesti toimenpiteitä työvoiman tarjonnan lisäämiseksi.

11)

Ohjelmaan sisältyvä finanssipoliittinen strategia on pitkälti vuosien 2005–2008 yhdennettyihin suuntaviivoihin sisältyvien talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen mukainen.

12)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennetyistä tietovaatimuksista voidaan todeta, että ohjelmasta puuttuu joitakin pakollisia ja vapaaehtoisia tietoja (3).