6.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 98/3


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 553/2006,

annettu 23 päivänä maaliskuuta 2006,

väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Vietnamista peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (1), jäljempänä ’perusasetus’, ja erityisesti sen 7 artiklan,

on kuullut neuvoa-antavaa komiteaa,

sekä katsoo seuraavaa:

1.   MENETTELY

1.1   Menettelyn aloittaminen

(1)

Komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä7 päivänä heinäkuuta 2005 julkaistulla ilmoituksella (2), jäljempänä ’menettelyn aloittamista koskeva ilmoitus’, polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, ja Vietnamista peräisin olevien jalkineiden, joiden päälliset ovat nahkaa, tuonnissa yhteisöön.

(2)

Polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittaminen perustui valitukseen, jonka oli 30 päivänä toukokuuta 2005 jättänyt European Confederation of the Footwear Industry (CEC) sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa huomattavan osan eli tässä tapauksessa yli 40 prosenttia tiettyjen jalkineiden, joiden päälliset ovat nahkaa, yhteisön kokonaistuotannosta.

1.2   Asianomaiset osapuolet ja tarkastuskäynnit

(3)

Komissio ilmoitti menettelyn aloittamisesta virallisesti Kiinassa ja Vietnamissa oleville vientiä harjoittaville tuottajille, niille tuojille/kauppiaille, joita asian tiedettiin koskevan, asianomaisten viejämaiden edustajille sekä valituksen tehneille yhteisön tuottajille ja niitä edustaville järjestöille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää mahdollisuutta tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(4)

Koska kiinalaisia ja vietnamilaisia vientiä harjoittavia tuottajia ja yhteisön tuottajia oli runsaasti, menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa esitettiin polkumyynnin ja vahingon määrittämistä otantamenetelmällä perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti. On syytä huomata, että otantamenetelmää ei sovellettu yhteisön tuojiin ja kauppiaisiin, joita kaikkia pyydettiin toimimaan yhteistyössä.

(5)

Jotta kiinalaiset ja vietnamilaiset vientiä harjoittavat tuottajat voisivat halutessaan esittää markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön, komissio lähetti lomakkeet pyyntöjen esittämistä varten niille vientiä harjoittaville tuottajille, joita asian tiedettiin koskevan, ja asianomaisten kahden maan viranomaisille.

(6)

Komissio lähetti kyselylomakkeet otokseen valituille kymmenelle yhteisön tuottajalle, asianomaisten maiden otoksiin valituille vientiä harjoittaville tuottajille, kaikille tuojille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä kaikille tuojille, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Lisäksi kyselylomakkeet lähetettiin kansallisille jalkinealan järjestöille yhteisön jäsenvaltioissa, joihin jalkineita valmistavat yritykset ovat keskittyneet, jotta saataisiin yleistietoa yritysten tilanteen kehityksestä, sekä yhdelle kuluttajajärjestölle.

(7)

Kyselylomakkeeseen saatiin vastaukset kahdeltatoista otokseen kuuluneelta kiinalaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta – yksi otokseen kuulunut kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ei enää halunnut toimia yhteistyössä –, neljältä kiinalaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta, jotka pyysivät yksilöllistä tarkastelua perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti, kahdeksalta otokseen kuuluneelta vietnamilaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta sekä neljältä vietnamilaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta, jotka pyysivät yksilöllistä tarkastelua perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Lisäksi vastaukset saatiin kymmeneltä otokseen kuuluneelta yhteisön tuottajalta ja 39 tuojalta, jotka eivät olleet etuyhteydessä vientiä harjoittavaan tuottajaan. Kannanottoja saatiin myös kolmelta tuojajärjestöltä.

(8)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, siitä aiheutuneen vahingon ja yhteisön edun alustavaa määrittämistä varten tarvitsemansa tiedot. Tarkastuskäyntejä suoritettiin seuraavasti:

a)

Yhteisön tuottajat

Tarkastuskäyntejä tehtiin kymmenen otokseen kuuluneiden yhteisön tuottajan toimitiloihin, jotka sijaitsivat viidessä eri jäsenvaltiossa. Otokseen kuuluneet yhteisön tuottajat ja muut yhteistyössä toimineet yhteisön tuottajat pyysivät perusasetuksen 19 artiklan säännösten nojalla, että niiden nimet pidetään luottamuksellisina. Ne väittivät, että nimien paljastamisella voisi olla huomattavia haitallisia vaikutuksia.

Jotkin valituksen tehneistä yhteisön tuottajista itse asiassa toimittavat tavaroita yhteisössä oleville asiakkaille, jotka hankkivat tuotteita myös Kiinasta ja Vietnamista ja hyötyvät näin suoraan tästä tuonnista. Näiden valituksen tekijöiden tilanne on arkaluonteinen, koska osa niiden asiakkaista ei ehkä pidä hyvänä sitä, että ne esittävät väitettyä vahingollista polkumyyntiä koskevan valituksen tai tukevat tällaista valitusta. Tämän vuoksi niiden mielestä oli vaarana, että jotkin niiden asiakkaista voivat ryhtyä vastatoimiin ja mahdollisesti lopettaa liikesuhteen niiden kanssa. Pyyntöön suostuttiin, koska perusteet olivat riittävät.

Tiettyjen vientiä harjoittavien tuottajien edustajat ja yksi etuyhteydetön tuoja väittivät, että ne eivät voineet asianmukaisesti käyttää puolustautumisoikeuttaan, koska valituksen tekijöiden nimiä ei paljastettu. Ne väittivät, etteivät ne näissä olosuhteissa kyenneet tarkistamaan valituksen tekijöiden aseman paikkansapitävyyttä. On kuitenkin huomattava, että kunkin valituksen tekijän yksittäinen tuotantomäärä annettiin asianomaisten osapuolten tarkastettavaksi, joten vaikka yritysten nimiä ei paljastettukaan, niiden aseman tarkistaminen oli mahdollista. Tämän vuoksi väite hylättiin.

b)

Etuyhteydettömät yhteisön tuojat

Adidas Salomon AG, Saksa,

C&J Clark International Limited, Yhdistynyt kuningaskunta,

George Clothing Ltd, Yhdistynyt kuningaskunta,

Nike European Operations B.V., Alankomaat,

Puma AG Rudolf Dassler Sport, Saksa,

Timberland Europe B.V., Alankomaat.

c)

Kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat

Apache Footwear Ltd (APE I),

Apache Footwear II Ltd (APE II),

FED International Corp. (FED),

FuGuiNiao Shoes Development Co. Ltd (FS),

Golden Step Industrial Co. Ltd (GS),

Growth-Link Overseas Co. Ltd (GLO),

Heng Tai Hong Wei Shoes Co. Ltd (Heng Tai),

Laikong Footwear Co. Ltd (Laikong),

Laitin Footwear Co. Ltd (Laitin),

Poong Won Chehwa Co. Ltd (PWC),

Sun Sang Kong Yuen Shoes FTY (Hui Yang) Co. Ltd (SSKY),

Yue Yuen Group (Yue Yuen).

d)

Vietnamilaiset vientiä harjoittavat tuottajat

Pou Yuen Vietnam Enterprise Ltd Yuen Yuen,

Pou Chen Vietnam Enterprise Ltd Yuen Yuen,

Taekwang Vina Industrial Co. Ltd,

Haiphong Leather Products and Footwear Company,

Company No 32;

Dona Biti's IMEX Corp. Pte. Ltd,

Binh Tien Imex Corp. Pte. Ltd,

Kai Nan Joint Venture Co. Ltd.

Niille kiinalaisille ja vietnamilaisille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei myönnettäisi markkinatalouskohtelua, oli määritettävä normaaliarvo vertailumaata, tässä tapauksessa Brasiliaa, koskevien tietojen perusteella, mistä syystä tehtiin tarkastuskäynti seuraavien yritysten toimitiloihin:

Bison Indústria de Calçados Ltda,

Calçados Azaleia SA,

H. Bettarello Curtidora e Calçados Ltda.

1.3   Tutkimusajanjakso

(9)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2004 ja 31 päivän maaliskuuta 2005 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttava kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2001 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

2.   TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

2.1   Yleistä

(10)

Tarkasteltavana oleva tuote ovat jalkineet, joiden päälliset ovat nahkaa tai tekonahkaa, jäljempänä ’jalkineet, joiden päälliset ovat nahkaa’, lukuun ottamatta

yhdistetyn nimikkeistön 64 ryhmän 1 alanimikehuomautuksessa tarkoitettuja urheilujalkineita, toisin sanoen i) jalkineita, jotka on tarkoitettu urheiluun ja joissa on tai joihin voidaan kiinnittää piikkejä, nauloja, nappuloita, pidikkeitä, poikittaislistoja tai niiden kaltaisia tavaroita, ja ii) luistinkenkiä, laskettelu-, pujottelu- ja muita hiihtokenkiä, lumilautailukenkiä, paini- ja nyrkkeilykenkiä sekä polkupyöräilijän kenkiä,

tohveleita ja muita sisäjalkineita,

jalkineita, joissa on suojaava kärjys.

(11)

Tuotteen määritelmään kuuluvat sen vuoksi lähinnä sandaalit, saappaat ja kävelykengät.

i)   Urheilujalkineet, joissa on erikoistekniikkaa

(12)

Eräät vientiä harjoittavat tuottajat ja tuojat esittivät, että tietyntyyppiset urheilujalkineet olisi edellä mainittujen jalkineiden lisäksi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle. Esitys perustui väitteeseen, että tämäntyyppisiä jalkineita ja muuntyyppisiä jalkineita, joiden päälliset ovat nahkaa, ei niiden erityisominaisuuksien vuoksi voitaisi pitää yhtenä ja samana tuotteena.

(13)

Esitys koskee urheilujalkineita, joissa on STAF-erikoistekniikkaa (sanoista Special Technology Athletic Footwear). Urheiluun tarkoitetuilla jalkineilla olisi tässä yhteydessä tarkoitettava tenniskenkiä, koripallokenkiä, voimistelukenkiä, harjoittelukenkiä ja vastaavia. Kyseiset jalkineet luokitellaan tällä hetkellä seuraaviin CN-koodeihin: ex 6403 91 11, ex 6403 91 13, ex 6403 91 16, ex 6403 91 18, ex 6403 91 91, ex 6403 91 93, ex 6403 91 96, ex 6403 91 98, ex 6403 99 91, ex 6403 99 93, ex 6403 99 96 ja ex 6403 99 98. STAF-jalkineita koskeva esitys on analysoitu yksityiskohtaisesti. Ensiksi todettiin, että STAF-jalkineet ovat erittäin pitkälle kehitettyjä jalkineita, joissa on selvästi erottuvia teknisiä ominaisuuksia ja jotka on suunniteltu nimenomaan urheilukäyttöön. Ominaisuuksia ovat etenkin moniosainen ulkopohja, joka on suunniteltu suojaamaan osaa urheilijan kantapäästä ja jalkaterän etuosasta, ja lisävälipohja, jossa on erityispehmuste tai vakauttavia osia, joiden tarkoituksena on iskujen vaimentaminen ja/tai liikkeen hallitseminen. Nämä ominaisuudet ovat urheiltaessa olennaisen tärkeitä suorituskyvyn lisäämisen ja vammojen välttämisen kannalta.

(14)

Näistä ominaisuuksista aiheutuu huomattavia tutkimus- ja kehittämiskustannuksia, jotka liittyvät etenkin suunnitteluun, erityismateriaalien käyttöön ja testaukseen. Lisäkustannukset johtavat yleensä siihen, että STAF-jalkineiden tuontihinnat ovat muuntyyppisten jalkineiden tuontihintoja korkeammat.

(15)

Toiseksi tutkimus osoitti, että STAF-jalkineet eroavat muuntyyppisistä jalkineista, koska i) ne myydään yleensä eri myyntikanavien kautta, ii) niillä on yleensä eri käyttötarkoitus ja kuluttajien näkemys niistä on erilainen ja iii) STAF-jalkineiden tuonnin kehitys on ollut erilaista kuin muuntyyppisten jalkineiden tuonnin kehitys. Erot on esitetty yksityiskohtaisesti jäljempänä.

(16)

Jakelukanavista todettakoon, että STAF-jalkineita myydään lähinnä liikkeissä, jotka ovat erikoistuneet yksinomaan urheiluvälineisiin, tai – kun kyse on suurista merkkituotteiden vähittäismyyntiketjuista tai tavarataloista – erityisillä urheiluvälineitä myyvillä osastoilla. Muuntyyppisten jalkineiden jakelu sen sijaan tapahtuu lähinnä jalkineiden vähittäismyyjien – olipa kyse sitten merkkituotteiden tai muiden tuotteiden vähittäismyyjistä – tai jopa valintamyymälöiden kautta.

(17)

Se, että STAF-jalkineiden jakelu tapahtuu eri myyntikanavien kautta, on myös merkki siitä, että kuluttajien näkemykset STAF-jalkineista ja muuntyyppisistä jalkineista ovat erilaiset. Katsotaan, että urheiluvälineiden kuluttajat tekevät eron nimenomaan urheilukäyttöön suunniteltujen jalkineiden ja muuntyyppisten jalkineiden välillä, mukaan luettuina vapaa-ajan jalkineet, jotka näyttävät urheilukengiltä, vaikkei niillä olekaan STAF-ominaisuuksia, jäljempänä ’vapaa-ajan jalkineet’. Lisäksi todettakoon, että vaikka STAF-jalkineita voitaisiin käyttää muuntyyppisten jalkineiden tapaan jokapäiväisessä – muussa kuin urheiluun liittyvässä – käytössä, nämä muuntyyppiset jalkineet eivät todellakaan sovellu urheilukäyttöön. Sen vuoksi STAF-jalkineiden ja muiden jalkineiden keskinäinen vaihdettavuus on melko rajallista.

(18)

Lisäksi tutkimus osoitti, että STAF-jalkineiden tuonti asianomaisista maista on viime vuosina kehittynyt eri tavalla verrattuna muuntyyppisten jalkineiden tuontiin. STAF-jalkineiden tuontimäärät itse asiassa pienenivät 5 prosenttia vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, kun taas muuntyyppisten jalkineiden tuontimäärät kasvoivat saman ajanjakson aikana yli 50 prosenttia. Hintakehityksen osalta todetaan, että STAF-jalkineiden hinnat asianomaisista maista tuotaessa laskivat selvästi vähemmän kuin muuntyyppisten jalkineiden tuontihinnat: vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välillä STAF-jalkineiden keskihinnat laskivat 6 prosenttia, kun taas muuntyyppisten jalkineiden tuontihinnat laskivat 12 prosenttia. Sitä paitsi STAF-jalkineiden keskihinta asianomaisista maista tuotaessa oli tutkimusajanjakson aikana lähes 40 prosenttia muuntyyppisten jalkineiden keskituontihintaa korkeampi.

(19)

Edellä esitettyjen syiden eli fyysisissä ja teknisissä perusominaisuuksissa, myyntikanavissa, käyttötarkoituksessa ja kuluttajien näkemyksissä olevien erojen vuoksi päätellään alustavasti, että STAF-jalkineet olisi jätettävä tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ja näin ollen tämän tutkimuksen ulkopuolelle.

(20)

Yhteisön jalkineteollisuus väitti, että muotisuuntauksilla on ollut viime vuosina keskeinen merkitys, koska niiden myötä urheilukengistä on tullut vapaa-ajan jalkineiden markkinasegmentti. Lisäksi se väitti, että molempia jalkinetyyppejä myydään samojen jakelukanavien kautta ja että kuluttajat ostavat ja käyttävät STAF-jalkineita yleensä muuta kuin urheilutarkoitusta varten. Yhteisön tuotannonalan kanta siis oli, ettei STAF-jalkineita pitäisi jättää tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle.

(21)

Vaikka muotisuuntauksilla voi olla vaikutusta kuluttajien valintoihin ja mieltymyksiin, ne eivät kuitenkaan missään tapauksessa vaikuta tuotteen fyysisiin ja teknisiin perusominaisuuksiin, eivätkä ne sen vuoksi muuta edellä esitettyjä päätelmiä.

(22)

Lisäksi katsotaan, että vaikka vapaa-ajan jalkineista on tullut erittäin suosittuja viime vuosina, tämä kehityssuuntaus koskee vapaa-ajan kenkiä yleensä ja etenkin urheilukenkien näköisiä kenkiä ja jopa urheilukenkiä, joilla ei ole STAF-ominaisuuksia. Vaikka STAF-jalkineita voidaan nykyisen vapaa-ajan kenkiä suosivan muodin yhteydessä käyttää muihin tarkoituksiin kuin niiden suunniteltuun käyttötarkoitukseen, tämä ilmiö on hyvin suppea, eikä se perustu STAF-jalkineiden erityisominaisuuksiin vaan pelkästään siihen, että kyseiset jalkineet näyttävät urheilukenkien näköisiltä kengiltä.

(23)

Myöskään tuontitiedot eivät tue väitettä, jonka mukaan muotisuuntaukset olisivat lisänneet STAF-jalkineiden kulutusta yhteisön markkinoilla. Kuten edellä esitettiin, STAF-jalkineiden tuonti itse asiassa laski viime vuosina; näin ollen myös kulutus yhteisössä laski, koska tämäntyyppisiä jalkineita tuotetaan lähinnä kahdessa asianomaisessa maassa ja niiden yhteisön tuotanto on huomattavan vähäistä. Lisäksi on korostettava, että yhteisön tuotannonalan esittämässä väitteessä viitattiin kaikentyyppisiin urheilukenkiin eikä nimenomaan STAF-jalkineisiin, joihin yleiset muotisuuntaukset vaikuttivat vain vähän, koska – kuten edellä todettiin – ne näyttävät samanlaisilta kuin urheilukengän näköiset kengät.

(24)

Todetaan kuitenkin, että joskus STAF-jalkineita voidaan myydä urheiluun erikoistumattomissa vähittäiskaupoissa ja että STAF-jalkineiden ja muuntyyppisten jalkineiden välillä voi esiintyä jonkinasteista kilpailua. Koska tämä on kuitenkin vähäistä, sen ei katsota riittävän perusteeksi edellä esitettyjen päätelmien muuttamiselle.

(25)

Yksi jäsenvaltio vastusti STAF-jalkineiden jättämistä menettelyn ulkopuolelle, koska siitä aiheutuisi vakava polkumyyntitoimenpiteiden kiertämisen riski. Tämä perustuu väitteeseen, että erityyppisiä jalkineita ei voi erottaa toisistaan yksinkertaisen fyysisen tarkastuksen perusteella vaan että niiden erottamiseen tarvitaan perusteellinen materiaalien kemiallinen analyysi ja jalkineissa olevien mekaanisten osien teknisiä testejä.

(26)

Vaikka on mahdollista, että yksinkertainen fyysinen tarkastus ei aina riitä jalkinetyyppien erottamiseen, tätä ei voida pitää pätevänä perusteena STAF-jalkineiden sisällyttämiselle tutkimukseen. Se tosiasia, että eri jalkinetyyppien erottaminen toisistaan voi joskus olla vaikeaa, ei muuta edellä esitettyjä päätelmiä, joiden mukaan STAF-jalkineita olisi pidettävä erityyppisinä jalkineina kuin muita nahkajalkineita. Monissa muissakin tapauksissa on vaadittu muutakin kuin fyysinen tarkastus sen toteamiseksi, pitäisikö tuotteen kuulua voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden soveltamisalaan, eikä tätä seikkaa ole koskaan pidetty riittävänä perusteena sille, että tuotetta ei jätetä toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(27)

Eräät asianomaiset osapuolet vaativat, että menettelyn ulkopuolelle olisi jätettävä kaikentyyppiset urheilujalkineet, ei ainoastaan STAF-jalkineet. Nämä vaatimukset perustuvat samoihin väitteisiin kuin vaatimukset, jotka koskivat STAF-jalkineiden jättämistä menettelyn ulkopuolelle. Tutkimus kuitenkin osoitti, että STAF-jalkineista tehtyjä päätelmiä ei voi soveltaa jalkineisiin, joilla ei ole STAF-ominaisuuksia. Todettiin pikemminkin, että kahdessa edellisessä kappaleessa tehtyjä päätelmiä sovelletaan myös tämäntyyppisiin jalkineisiin; eri tyyppien välillä ei tosin sanoen ole selvää rajaa ja kyseisten jalkineiden ja muuntyyppisten jalkineiden välillä on suoraa kilpailua. Tämän vuoksi väite hylättiin.

ii)   Lasten jalkineet

(28)

Tätä menettelyä varten vahvistetaan alustavasti, että lasten jalkineilla tarkoitetaan jalkineita, joiden sisäpohjan mitta on alle 24 cm ja joiden pohjan ja koron yhteenlaskettu korkeus on enintään 3 cm. Tämäntyyppiset jalkineet luokitellaan tällä hetkellä seuraaviin CN-koodeihin: ex 6403 20 00, ex 6403 30 00, 6403 51 11, 6403 51 91, 6403 59 31, 6403 59 91, 6403 91 11, 6403 91 91, 6403 99 31, 6403 99 91 ja ex 6405 10 00. Tutkimuksessa on vielä määriteltävä, pitäisikö tätä määritelmää muuttaa mahdollisia lopullisia toimenpiteitä varten.

(29)

Todettakoon, että jalkineita, joiden päälliset ovat nahkaa tai muovia, koskevassa menettelyssä (3) jalkineet, joiden sisäpohjan mitta on alle 24 cm, jätettiin tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle. Tämä perustui siihen, että lasten jalkineita ja muuntyyppisiä jalkineita, joiden päälliset ovat nahkaa, ei niiden erityisominaisuuksien vuoksi tuolloin katsottu voitavan pitää yhtenä ja samana tuotteena. Sen vuoksi komissio tarkasteli tämän tutkimuksen kuluessa sitä, kuuluvatko tällaiset jalkineet tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään vai onko niiden osalta syytä aloittaa erillinen tutkimus.

(30)

Ensinnäkin lasten jalkineiden ja muuntyyppisten jalkineiden välillä todella on tiettyjä teknisiä ja fyysisiä eroja. Koska lasten jalkineet ovat kooltaan pieniä, niiden valmistusprosessi on huomattavan erilainen; lasten jalkojen fyysisiin erityisominaisuuksiin – etenkin varhaisvuosina lihasten ja luuston kehitysvaiheessa – soveltuvien pienempien jalkineiden tuottamiseen vaaditaan erityistaitoja.

(31)

Toiseksi lasten kengät myydään usein eri myyntikanavien kautta kuin muut jalkineet, mikä on myös merkki siitä, että kuluttajien näkemykset lasten kengistä ja muuntyyppisistä jalkineista eroavat toisistaan. Tarkemmin sanottuna katsotaan, että yleensä lasten kenkien kuluttajat tekevät selvän eron erityisesti lapsille suunniteltujen jalkineiden ja muuntyyppisten jalkineiden välillä. Lisäksi aikuisten kenkiin verrattuna muotisuuntaukset ja muut vastaavat seikat eivät niinkään vaikuta lasten kenkien markkinoihin, vaan niillä näytetään korostavan pikemminkin hintaa ja laatua. Eräs kuluttajien näkemyksiin vaikuttava seikka on se, että lasten kenkien liikevaihto on muiden jalkineiden liikevaihtoa huomattavasti suurempi lasten fyysisen kehityksen vuoksi.

Lasten jalkineiden sisällyttämistä tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään puoltavien ja vastustavien väitteiden tarkastelun perusteella ei tässä menettelyn vaiheessa vielä voida tehdä lopullista päätelmää. Sen vuoksi komissio päätti alustavasti katsoa lasten jalkineiden kuuluvan tarkasteltavana olevaan tuotteeseen ja tutkia ja harkita asiaa edelleen lopullisessa vaiheessa.

iii)   Muut väitteet

(32)

Väitettiin, että tuotteen määritelmä on liian laaja, jotta tuotetta voitaisiin pitää yhtenä tuotteena, koska määritelmään sisältyy useita erilaisia tyylejä, materiaaleja ja laatutasoja, ja että kaikkia näitä eri tyyppejä olisi tarkasteltava yksilöllisesti eri menettelyissä. Tämä väite perustuu siihen, että tuotteen määritelmä kattaa 33 eri CN-koodia, ja tämän väitetään viittaavan siihen, että määritelmä kattaa useita eri tuotteita ja että eri jalkinetyypeillä on eri ominaisuudet, käyttötarkoitukset, tuotantoprosessit ja myyntikanavat.

(33)

Tuotteen määritelmän kattamien eri CN-koodien lukumäärällä ei sellaisenaan ole merkitystä sen suhteen, onko tuotteen määritelmä laaja vai suppea. Edellä on yksityiskohtaisesti esitetty asiaankuuluvat perusteet sen määrittelemiseksi, voidaanko tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta pitää yhtenä tuotteena, toisin sanoen sen fyysiset ja tekniset perusominaisuudet.

(34)

Vaikka eri jalkinetyypeillä voi olla erilaisia erityisominaisuuksia, tutkimus osoitti, että niiden perusominaisuudet olivat samat STAF-jalkineita lukuun ottamatta. Vaikka tarkasteltavana olevaa tuotetta voidaan tuottaa eri prosesseja käyttäen, tämä ei sinällään ole peruste sen toteamiseen, että kyse on kahdesta tai useammasta eri tuotteesta. Tutkimus myös osoitti, että tarkasteltavana olevan tuotteen eri tyyppejä myytiin yleensä samojen myyntikanavien kautta. Vaikka jotkin erikoistuneet myymälät voivat keskittyä tiettyihin jalkinetyyppeihin, suurin osa jakelijoista (vähittäismyyjät, tavaratalot ja valintamyymälät) myyvät kaikkia erityyppisiä jalkineita tarjotakseen asiakkailleen laajan tuotevalikoiman.

(35)

Eräät tuojat väittivät, että menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa esitetty tuotteen määritelmä on jopa laajempi kuin valituksen tekijöiden käyttämä tuotteen määritelmä, jonka väitettiin rajoittuneen ainoastaan kolmeen jalkinetyyppiin.

(36)

Tältä osin todetaan, että menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa vahvistetussa samankaltaisen tuotteen määritelmässä viitataan suoraan valituksessa käytettyyn määritelmään. Kolme jalkinetyyppiä, joihin määritelmässä viitattiin, annettiin ainoastaan esimerkkeinä. Valituksessa todetaan selvästi, että kyseiset kolme tyyppiä edustavat suurinta osaa (yli 50:tä prosenttia) asianomaisista maista tulevasta tuonnista. Tätä seikkaa ei voi ymmärtää niin, että menettelyn soveltamisala rajoitettaisiin ainoastaan kyseisiin kolmeen tyyppiin.

(37)

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella väitteet, joiden mukaan tuotteen määritelmä on liian laaja, hylättiin.

iv)   Päätelmä

(38)

Kaikki jäljellä olevat jalkinetyypit, toisin sanoen kaikki jalkineet, joiden päälliset ovat nahkaa, lukuun ottamatta STAF-jalkineita, niiden perusominaisuudet, niiden käyttötarkoitukset ja kuluttajien käsitys niistä ovat periaatteessa samat, vaikka niihin kuuluukin useita erilaisia tyylejä ja tyyppejä.

(39)

Sen lisäksi, että näillä erityylisillä ja -tyyppisillä jalkineilla on samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet, niiden välillä on suoraa kilpailua ja ne ovat suurelta osin keskenään vaihdettavissa. Tästä on selvänä osoituksena se seikka, että eri tyyppien välillä ei ole selviä rajoja, joten toisiaan lähellä olevat tyypit ovat osittain päällekkäisiä ja niiden välillä on kilpailua.

(40)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että tässä menettelyssä katsotaan yhteisön vakiintuneen käytännön mukaisesti, että kaikkia edellä kuvatun tuotteen tyyppejä STAF-jalkineita lukuun ottamatta olisi pidettävä yhtenä tuotteena.

2.2   Tarkasteltavana oleva tuote

(41)

Tarkasteltavana oleva tuote on Kiinasta ja Vietnamista peräisin olevat jalkineet, joiden päälliset ovat nahkaa tai tekonahkaa, sellaisena kuin ne ovat kuvattuna edellä.

(42)

Kuten edellä todettiin, tutkimus on osoittanut, että kaikentyyppisillä jalkineilla, joiden päälliset ovat nahkaa, on niiden tyyppejä ja tyylejä koskevista eroista huolimatta samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet: ne ovat toisin sanoen ulkona käytettäviä jalkineita, joiden päälliset ovat nahkaa, niitä käytetään samoihin perustarkoituksiin ja niitä voidaan pitää saman tuotteen eri tyyppeinä.

(43)

Sen vuoksi tässä tutkimuksessa tarkasteltavana oleva tuote on Kiinasta ja Vietnamista peräisin olevat jalkineet, joiden päälliset ovat nahkaa, sellaisina kuin ne ovat kuvattuna edellä kohdassa ’Yleistä’, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’. Tuote luokitellaan tällä hetkellä seuraaviin CN-koodeihin: ex 6403 20 00, ex 6403 30 00, ex 6403 51 15, ex 6403 51 19, ex 6403 51 95, ex 6403 51 99, ex 6403 59 11, ex 6403 59 35, ex 6403 59 39, ex 6403 59 95, ex 6403 59 99, ex 6403 91 13, ex 6403 91 16, ex 6403 91 18, ex 6403 91 93, ex 6403 91 96, ex 6403 91 98, ex 6403 99 11, ex 6403 99 33, ex 6403 99 36, ex 6403 99 38, ex 6403 99 93, ex 6403 99 96, ex 6403 99 98 ja ex 6405 10 00.

(44)

Olisi huomattava, että Kiinasta peräisin oleviin, edellä mainittuihin CN-koodeihin kuuluviin tuotteisiin sovellettiin 1 päivään tammikuuta 2005 asti määrällistä kiintiötä, lukuun ottamatta CN-koodeihin 6403 20 00 ja ex 6403 30 00 kuuluvia tuotteita sekä urheiluun tarkoitettuja jalkineita, joissa on erityistekniikkaa.

(45)

Tämän vuoksi tarkasteltavana olevan tuotteen kaikkia tyyppejä pidetään tässä polkumyynnin vastaisessa menettelyssä yhtenä tuotteena.

2.3   Samankaltainen tuote

(46)

Tutkimus osoitti, että tarkasteltavana oleva tuote sekä Kiinassa ja Vietnamissa valmistettavat ja näiden maiden kotimarkkinoilla myytävät jalkineet, joiden päälliset ovat nahkaa, samoin kuin yhteisön tuotannonalan yhteisössä tuottamat ja myymät jalkineet, joiden päälliset ovat nahkaa, ovat fyysisiltä ja teknisiltä perusominaisuuksiltaan sekä käyttötarkoituksiltaan samanlaisia ja että käyttäjät katsovat niiden olevan keskenään vaihdettavissa.

(47)

Eräät asianomaiset osapuolet väittivät, että yhteisön tuotannonalan tuottamat, yhteisön markkinoilla myytävät jalkineet, joiden päälliset ovat nahkaa, eivät ole samanlaisia kuin tarkasteltavana oleva tuote. Ne väittivät, että tästä on osoituksena tuotteiden väliset erot, jotka koskevat laatua, kuluttajien näkemyksiä, myyntikanavia ja segmentointia. Lisäksi väitettiin, että yhteisön kuluttajat pitävät tarkasteltavana olevaa tuotetta yleensä halvempana tuotteena ja että kyseisten tuotteiden hinnassa ei ole merkkituotelisää.

(48)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että tätä aihetta koskevat tuojien lausunnot olivat keskenään ristiriitaisia. Eräät tuojat väittivät, että tarkasteltavana oleva tuote on yleensä heikkolaatuisempi ja kuuluu eri hintasegmenttiin kuin yhteisössä valmistetut tuotteet, kun taas toiset tuojat väittivät, että asianomaisissa maissa valmistetut merkkijalkineet tuodaan yhteisöön korkeammilla hinnoilla kuin samoista maista tuotavat, erittäin matalahintaiset ja oletettavasti heikkolaatuiset jalkineet. Toisaalta tutkimuksessa vahvistui, että yhteisössä valmistetaan sekä heikko- että korkealaatuisia jalkineita ja että niitä myydään samojen jakelukanavien kautta kuin tarkasteltavana olevaa tuotetta, toisin sanoen riippumattomien vähittäismyyjien, erikoistumattomien valintamyymälöiden, tavaratalojen jne. kautta.

(49)

Jalkineissa ei sitä paitsi välttämättä ilmoiteta alkuperämaata, ja kuluttajan on sen vuoksi usein vaikea erottaa toisistaan asianomaisissa maissa valmistetut jalkineet ja yhteisössä valmistetut tuotteet.

(50)

Näistä syistä katsotaan, että asianomaisissa maissa ja yhteisössä tuotetut jalkineet kilpailevat alkuperästään riippumatta kaikilla markkinatasoilla, eikä kuluttajilla ole niistä eroavia käsityksiä. Vaikka tarkasteltavana olevan tuotteen ja yhteisön tuotannon välillä voi olla pieniä eroja, katsotaan, etteivät nämä erot vaikuta tuotteen olennaisiin perusominaisuuksiin ja käyttötarkoituksiin.

(51)

Huomattavia eroja ei myöskään havaittu tarkasteltavana olevan tuotteen ja sellaisten jalkineiden välillä, joiden päälliset ovat nahkaa ja joita viejät/tuottajat myyvät kotimarkkinoillaan ja tuottajat myyvät Brasiliassa, jota käytettiin vertailumaana normaaliarvon määrittämisessä niiden yritysten osalta, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua.

(52)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan mukaisesti tässä tutkimuksessa kaikentyyppiset jalkineet, joiden päälliset ovat nahkaa tai tekonahkaa ja joita tuotetaan ja myydään asianomaisissa maissa ja Brasiliassa, ja vastaavat jalkineet, joita yhteisön tuotannonala tuottaa ja joita myydään yhteisön markkinoilla, ovat samanlaisia kuin jalkineet, joita viedään asianomaisista maista yhteisöön.

3.   OTANTA

3.1   Kiinalaisia ja vietnamilaisia vientiä harjoittavia tuottajia koskeva otanta

(53)

Koska Kiinassa ja Vietnamissa oli runsaasti vientiä harjoittavia tuottajia, menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa esitettiin polkumyynnin määrittämistä otantamenetelmällä perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(54)

Jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, vientiä harjoittavia tuottajia pyydettiin ilmoittautumaan 15 päivän kuluessa menettelyn aloittamisesta ja toimittamaan perustiedot viennistään, kotimarkkinamyynnistään ja tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon liittyvästä toiminnastaan sekä kaikkien niihin etuyhteydessä olevien, tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoa ja/tai myyntiä harjoittavien yritysten nimet ja tiedot näiden toiminnasta. Lisäksi kuultiin Kiinan ja Vietnamin viranomaisia.

3.1.1   Yhteistyöhalukkaiden vientiä harjoittavien tuottajien alustava valinta

(55)

Yhteensä 163 kiinalaista yritystä ja 86 vietnamilaista yritystä ilmoittautui ja toimitti pyydetyt tiedot menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa vahvistetussa määräajassa. Tutkimusajanjakson aikana tapahtuneesta viennistä yhteisöön ilmoitti kuitenkin vain 154 kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa ja 81 vietnamilaista vientiä harjoittavaa tuottajaa. Vientiä harjoittavia tuottajia, jotka veivät tarkasteltavana olevaa tuotetta tutkimusajanjakson aikana yhteisöön ja ilmaisivat halunsa kuulua otokseen, pidettiin aluksi yhteistyössä toimivina yrityksinä, ja ne otettiin huomioon otoksen valinnassa.

(56)

Vientiä harjoittavien tuottajien, jotka eivät ilmoittautuneet edellä mainitussa määräajassa tai eivät toimittaneet pyydettyjä tietoja ajoissa, katsottiin kieltäytyneen tekemästä yhteistyötä tutkimuksessa.

3.1.2   Otoksen valinta

(57)

Kiinan osalta harkittiin neljästä suurimmasta vientiä harjoittavasta tuottajasta koostuvaa otosta perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Tämän otoksen avulla tutkimusta olisi voitu rajoittaa säilyttäen se kuitenkin kohtuullisen edustavana. Asianomaisten osapuolten kuulemismenettelyssä, jossa osapuolia edustivat Kiinan viranomaiset ja asianomainen kiinalaisten tuottajien järjestö, Kiinan viranomaiset vaativat, että luetteloon lisättäisiin useampia yrityksiä, jotta otoksen edustavuus paranisi. Tämän vuoksi otosta laajennettiin 13 kiinalaiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan, jotka edustivat yli 20:tä prosenttia Kiinan vientimäärästä yhteisöön. Kiinan viranomaiset hyväksyivät valitun otoksen.

(58)

Vietnamin osalta harkittiin neljästä suurimmasta vientiä harjoittavasta tuottajasta koostuvaa otosta perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Koska Kiinan viranomaiset kuitenkin pyysivät kiinalaisten viejien otoksen edustavuuden lisäämistä ja koska haluttiin, ettei asianomaisten maiden otosten edustavuus olisi huomattavan erilainen, myös vietnamilaisten viejien otoksen kokoa suurennettiin kahdeksaan yritykseen. Vietnamilaiseen tuottajien järjestöön yhteydessä olleiden Vietnamin viranomaisten kanssa käytyjen keskustelujen päätteeksi päästiin sopimukseen kahdeksan vietnamilaisen yrityksen otoksesta.

(59)

Otoksen valinnassa otettiin perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti huomioon seuraavat kriteerit:

vientiä harjoittavan tuottajan koko yhteisöön suuntautuvan vientimyynnin osalta,

vientiä harjoittavan tuottajan koko kotimarkkinamyynnin osalta.

(60)

Jäljempänä mainitun kriteerin osalta pidettiin olennaisen tärkeänä, että otoksiin sisällytettiin joitakin yrityksiä, joilla on kotimarkkinamyyntiä, jotta otoksiin saataisiin mahdollisimman edustava poikkileikkaus jalkineteollisuudesta. Tämä oli tarpeen etenkin siksi, että käytettävissä olisi tiedot hinnoista ja tarkasteltavana olevan tuotteen tuotanto- ja myyntikustannuksista asianomaisten maiden kotimarkkinoilla siinä tapauksessa, että osa otokseen kuuluvista viejistä tai kaikki otokseen kuuluvat viejät täyttäisivät markkinatalouskohtelun kriteerit. Sen vuoksi otokseen valittiin ainoastaan huomattavia vientiyrityksiä, jotka lisäksi edustivat suurta osaa kotimarkkinamyynnistä.

(61)

Valittujen yritysten osuus yhteistyössä olleiden vientiä harjoittavien tuottajien viennistä yhteisöön oli kiinalaisten osalta noin 25 prosenttia ja vietnamilaisten osalta noin 22 prosenttia, ja osuus yhteistyössä toimineiden viejien ilmoittamasta kotimarkkinamyynnistä oli Kiinan tapauksessa noin 42 prosenttia ja Vietnamin tapauksessa noin 50 prosenttia. STAF-tuotteiden jättäminen pois menettelystä ei vaikuttanut merkittävästi otosten edustavuuteen.

(62)

Yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille, joita ei sisällytetty lopulliseen otokseen, ilmoitettiin Kiinan tai Vietnamin viranomaisten kautta, että niiden viennissä mahdollisesti käyttöön otettava polkumyyntitulli laskettaisiin perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan säännösten mukaisesti.

(63)

Kaikille otokseen valituille yrityksille lähetettiin kyselylomake, ja yhtä kiinalaista yritystä lukuun ottamatta niiltä kaikilta saatiin vastaus annetussa määräajassa.

3.1.3   Yksilöllinen tarkastelu

(64)

Neljä otokseen kuulumatonta kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa ja neljä otokseen kuulumatonta vietnamilaista vientiä harjoittavaa tuottajaa pyysi, että niille määritetään yksilöllinen polkumyyntimarginaali, ja toimitti tarvittavat tiedot annetussa määräajassa perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan ja 17 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi. Koska otosten koko – 20 yritystä ja useita muita etuyhteydessä olevia osapuolia – oli ennennäkemättömän suuri, komissio päätteli perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ettei kiinalaisille tai vietnamilaisille vientiä harjoittaville tuottajille voitu myöntää yksilöllistä tarkastelua, koska se olisi ollut suhteettoman työlästä ja estänyt tutkimuksen saattamisen loppuun kohtuuajassa.

3.2   Yhteisön tuottajien otanta

(65)

Yhteisön tuottajien osalta komissio valitsi otoksen lähinnä asianomaisten yhteisön tuottajien koon eli tuotantomäärän perusteella. Valinta perustui tuottajien itsensä ja niiden kansallisten järjestöjen toimittamiin tietoihin. Jotta jalkineteollisuudesta olisi saatu tasapainoinen käsitys, huomioon otettiin myös tuottajien maantieteellinen sijainti. Tämän vuoksi otoksessa, joka perustuu lähinnä eri tuotantoyritysten kokoon ja merkitykseen, otetaan huomioon myös tuotannonalan maantieteellinen jakauma yhteisössä. Otokseen kuuluneet kymmenen tuottajaa edustavat noin 10:tä prosenttia valituksen tehneiden yhteisön tuottajien tuotannosta.

4.   POLKUMYYNTI

4.1   Markkinatalouskohtelu

(66)

Kiinasta tai Vietnamista peräisin olevaa tuontia koskevissa polkumyyntitutkimuksissa määritetään perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaisesti normaaliarvo mainitun artiklan 1–6 kohdan mukaisesti niille vientiä harjoittaville tuottajille, joiden on todettu täyttävän perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa esitetyt vaatimukset, toisin sanoen jos tällaiset vientiä harjoittavat tuottajat osoittavat, että samankaltaisen tuotteen valmistus ja myynti on tapahtunut markkinatalousolosuhteissa. Kyseiset vaatimukset ovat lyhyesti seuraavat:

1)

liiketoimintaa ja kustannuksia koskevat päätökset tehdään markkinaolosuhteiden perusteella ja ilman valtion merkittävää puuttumista asiaan;

2)

kirjanpito tarkastetaan riippumattomasti ja kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IAS) mukaisesti, ja sitä sovelletaan kaikkeen toimintaan;

3)

aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä johtuvia merkittäviä vääristymiä ei ole;

4)

konkurssi- ja omaisuuslainsäädäntö takaavat oikeusvarmuuden ja vakauden;

5)

valuuttojen muuntaminen tapahtuu markkinahintaan.

(67)

Kaikki otoksiin valitut kiinalaiset ja vietnamilaiset tuottajat pyysivät perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla markkinatalouskohtelua ja toimittivat vientiä harjoittaville tuottajille tarkoitetut markkinatalouskohtelun pyytämiseen tarkoitetut lomakkeet täytettyinä annetun määräajan kuluessa. Yksi kiinalainen tuottaja ei kuitenkaan toimittanut vastausta kyselylomakkeeseen sen jälkeen, kun sen markkinatalouskohtelua koskeva pyyntö oli käsitelty. Kyseiselle tuottajalle on näissä olosuhteissa määritettävä polkumyyntimarginaali käytettävissä olevien tietojen perusteella. Sen vuoksi kyseisen tuottajan esittämä markkinatalouskohtelupyyntö on mitätön, ja komissio on jatkotarkastellut ainoastaan muiden otokseen kuuluneiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien jättämät 12 markkinatalouskohtelupyyntöä.

(68)

Otoksiin valittujen yritysten osalta komissio hankki kaikki tarpeellisina pidetyt tiedot ja tarkasti kaikki markkinatalouskohtelupyynnöissä toimitetut tiedot kyseisten yritysten tiloissa.

4.1.1   Markkinatalouskohtelun edellytysten tarkastelu kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta

(69)

Seuraavassa taulukossa esitetään yhteenvetona, kuinka kunkin yrityksen katsottiin täyttävän perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädetyt viisi edellytystä.

YRITYS

1

2

3

4

5

Päätelmä

Liiketoimintaa koskevat päätökset

Kirjanpito

Varat ja mahdolliset vääristymät

Oikeudellinen ympäristö

Valuutan muuntaminen

Yritys 1

ei

ei

ei

kyllä

kyllä

ei myönnetä

Yritys 2

ei

kyllä

ei

kyllä

kyllä

ei myönnetä

Yritys 3

ei

kyllä

kyllä

kyllä

kyllä

ei myönnetä

Yritys 4

ei

ei

ei

ei

ei

ei myönnetä

Yritys 5

ei

kyllä

kyllä

kyllä

kyllä

ei myönnetä

Yritys 6

ei

ei

ei

ei

ei

ei myönnetä

Yritys 7

ei

ei

ei

ei

ei

ei myönnetä

Yritys 8

ei

ei

ei

kyllä

kyllä

ei myönnetä

Yritys 9

ei

ei

ei

kyllä

kyllä

ei myönnetä

Yritys 10

ei

ei

ei

kyllä

kyllä

ei myönnetä

Yritys 11

ei

kyllä

kyllä

kyllä

kyllä

ei myönnetä

Yritys 12

ei

ei

ei

ei

ei

ei myönnetä

Lähde: yhteistyössä toimineiden kiinalaisten viejien tarkistetut kyselylomakevastaukset.

(70)

Asianomaisille yrityksille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksensa edellä esitetyistä päätelmistä. Kaikki kaksitoista yritystä vastustivat tehtyjä päätelmiä ja olivat edelleen sitä mieltä, että niille pitäisi myöntää markkinatalouskohtelu.

(71)

Ensiksi todettiin, että otokseen valitut neljä kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa eivät täyttäneet yhtäkään viidestä markkinatalouskohtelun edellytyksestä. Tämä johtui siitä, että tuottajien toimittavat tiedot olivat varsin puutteellisia, eikä näin ollen voitu tehdä päätelmiä siitä, täyttävätkö nämä tuottajat kyseiset edellytykset. Sen vuoksi katsottiin, etteivät edellytykset täyttyneet.

(72)

Toiseksi muistutetaan, että komission vakiintuneena käytäntönä on tutkia, täyttääkö etuyhteydessä olevien yritysten ryhmä kokonaisuudessaan markkinatalouskohteluun vaadittavat edellytykset. Sen vuoksi tapauksissa, joissa kiinalaisen hakijan tytäryhtiö tai mikä tahansa muu hakijaan etuyhteydessä oleva yritys on tarkasteltavana olevan tuotteen tuottaja ja/tai myyjä, kaikkien näiden yritysten on esitettävä markkinatalouskohtelupyyntö. Tämän vuoksi sen seurauksena, että kaikki edellä 71 kappaleessa mainitut otokseen kuuluneet neljä vientiä harjoittavaa tuottajaa eivät täyttäneet tätä vaatimusta, ei voitu vahvistaa, että nämä ryhmät kokonaisuutena täyttäisivät kaikki markkinatalouskohteluun vaadittavat edellytykset.

(73)

Edellytyksen 1 (liiketoimintaa ja kustannuksia koskevat päätökset tehdään markkinasignaalien perusteella ja ilman valtion merkittävää puuttumista asiaan ja kustannukset heijastavat markkina-arvoja) osalta pääteltiin, että kaikki otokseen kuuluneet 12 kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa eivät osoittaneet, että ne täyttävät tämän edellytyksen. Syynä siihen, että edellytys 1 ei täyttynyt, oli etenkin otokseen kuuluneiden yritysten yhtiöjärjestyksissä ja/tai toimiluvissa vahvistetut myyntirajoitukset ja yhdessä tapauksessa tosiasialliset myyntirajoitukset, jotka johtuivat valtion puuttumisesta asiaan. Otokseen kuuluneet yritykset väittivät ilmoituksen saatuaan, että tällaiset rajoitukset ovat merkityksettömiä, koska ne ovat vanhentuneita ja ainoastaan yrityksen sisäisiä sääntöjä, jotka eivät ole sitovia. Tällaiset asiakirjat muodostavat kuitenkin perustan, jonka pohjalta yritys muun muassa käy kauppaa tavaroillaan. Itse asiassa Kiinan hallinto antaa yritykselle luvan toimia sen yhtiöjärjestyksen ja toimiluvan perusteella, ja nämä asiakirjat muodostavat kunkin yrityksen oikeudellisen kehyksen.

(74)

Edellytyksen 2 osalta (kirjanpito tarkastetaan riippumattomasti ja kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IAS) mukaisesti, ja sitä sovelletaan kaikkiin tarkoituksiin) seitsemän yritystä ei kyennyt osoittamaan, että ne täyttävät perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa vahvistetun edellytyksen. Kirjanpidossa oli näissä tapauksissa huomattavia puutteita. Esimerkiksi yhden viejän tarkastetut taseet eivät kuvanneet varojen ja vastuiden todellista arvoa kaikkina aikoina, koska niitä ei kirjattu niiden tapahtuma-ajankohtana (ostohetkellä) vaan maksuajankohtana. Tilintarkastajat eivät kuitenkaan olleet huomauttaneet tällaisen perustavaa laatua olevan kansainvälisen tilinpäätösstandardin (IAS), suoriteperusteen, rikkomisesta. Kirjanpitoa ei siis tarkastettu kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisesti. Toisessa tapauksessa kirjanpito oli epäselvää, koska tärkeät tositteet olivat puutteellisia. Tähänkään tilintarkastajat eivät olleet puuttuneet. Vakuuttavaa selitystä näille seikoille ei ole esitetty sen jälkeen, kun asiasta ilmoitettiin. Lisäksi kaksi otokseen kuulunutta vientiä harjoittavaa tuottajaa ei noudattanut tilintarkastajiensa suosituksia, jotka koskivat menojäämien kirjaamista, maavuokria, luottotappiovarauksia ja käyttöomaisuuden ja varastojen devalvointia pyrkiäkseen hyvään kirjanpitoon tilintarkastusta seuraavina varainhoitovuosina.

(75)

Yhdeksän yritystä ei osoittanut täyttävänsä edellytystä 3 (tuotantokustannuksiin ja taloudelliseen tilanteeseen ei kohdistu aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevia merkittäviä vääristymiä). Näissä tapauksissa todettiin muun muassa, että maankäyttöoikeuksia tai koneita ei ollut luovutettu kyseisille viejille markkinaedellytysten mukaisesti, mikä aiheutti keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevia vääristymiä kustannuksiin ja taloudelliseen tilanteeseen. Ilmoituksen saatuaan osa otokseen kuuluneista kiinalaisista vientiä harjoittavista tuottajista kiisti nämä päätelmät. Ne eivät kuitenkaan esittäneet asianmukaista näyttöä tukeakseen väitteitä, joiden mukaan ne hankkivat kyseisen omaisuuden markkinaedellytysten mukaisesti.

(76)

Edellytyksen 4 (kyseisiä yrityksiä koskee konkurssi- ja omaisuuslainsäädäntö, joka takaa yritysten toiminnan oikeusvarmuuden ja vakauden) osalta neljä tuottajaa jätti toimittamatta riittävät tiedot, ja tietojen puuttuessa pääteltiin, että tuottajat eivät osoittaneet tämän edellytyksen täyttymistä.

(77)

Koska kyseiset neljä yritystä eivät toimittaneet riittäviä tietoja, ne eivät myöskään onnistuneet osoittamaan täyttävänsä edellytyksen 5 (valuuttakurssien muuttaminen suoritetaan markkinahintaan).

4.1.2   Markkinatalouskohtelun edellytysten tarkastelu vietnamilaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta

(78)

Seuraavassa taulukossa esitetään yhteenvetona, kuinka kunkin yrityksen katsottiin täyttävän perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädetyt viisi edellytystä.

YRITYS

1

2

3

4

5

Päätelmä

Liiketoimintaa koskevat päätökset

Kirjanpito

Varat ja mahdolliset vääristymät

Oikeudellinen ympäristö

Valuutan muuntaminen

Yritys 1

ei

ei

ei

kyllä

kyllä

ei myönnetä

Yritys 2

ei

ei

ei

kyllä

kyllä

ei myönnetä

Yritys 3

ei

ei

ei

kyllä

kyllä

ei myönnetä

Yritys 4

ei

ei

ei

kyllä

kyllä

ei myönnetä

Yritys 5

ei

kyllä

ei

kyllä

kyllä

ei myönnetä

Yritys 6

ei

ei

ei

kyllä

kyllä

ei myönnetä

Yritys 7

kyllä

ei

ei

kyllä

kyllä

ei myönnetä

Yritys 8

kyllä

ei

ei

kyllä

kyllä

ei myönnetä

Lähde: yhteistyössä toimineiden vietnamilaisten viejien tarkistetut kyselyvastaukset.

(79)

Asianomaisille yrityksille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksensa edellä esitetyistä päätelmistä. Kaikki kahdeksan yritystä vastustivat tehtyjä päätelmiä ja olivat edelleen sitä mieltä, että niille pitäisi myöntää markkinatalouskohtelu.

(80)

Edellytyksen 1 osalta kuusi yritystä ei kyennyt osoittamaan, että niiden liiketoimintaa koskevat päätökset tehdään markkinasignaalien perusteella ja ilman valtion merkittävää puuttumista asiaan.

(81)

Neljällä yrityksistä on velvollisuus viedä maasta joko koko tuotantonsa tai merkittävä osa siitä. Kyseiset yritykset väittivät, että niillä on lupa myydä tuotteita kotimarkkinoillaan. Niiden vastauksissa ei kuitenkaan esitetty asianmukaisia lisätietoja. Yritykset ainoastaan väittivät, että ne voivat pyytää muutosta investointilupaansa, jos ne haluavat myydä kotimarkkinoillaan, ja/tai että määrällisten myyntirajoitusten tarkoitus on verotuksellinen. Tältä osin komissio voi vain todeta, että ilmeisesti yritykset voivat vapaasti pyytää kyseisen rajoituksen poistamista investointiluvastaan, mutta ne eivät pyytäneet tällaista muutosta tutkimusajanjakson aikana eivätkä sen jälkeen. Näihin yrityksiin sovellettiin näin ollen edelleen myyntisuhdetta, eivätkä ne voineet tehdä liiketoimintapäätöksiään markkinasignaalien perusteella. Tämän vuoksi väitteet hylättiin.

(82)

Kahden jäljellä olevan yrityksen todettiin olevan täysin valtion omistuksessa ja näin suorassa hallintoyhteydessä valtioon. Molemmat yritykset väittivät, ettei valtio puuttunut niiden toimintaan merkittävällä tavalla, mutta ne eivät toimittaneet uusia lisätietoja väitteensä tueksi. Tämän vuoksi niiden väitteet hylättiin.

(83)

Edellytyksen 2 osalta todetaan, että seitsemän yritystä ei kyennyt täyttämään perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa vahvistettua edellytystä.

(84)

Kolmella yrityksellä ei ollut tarkastettuja tilejä eikä julkaistuja tilinpäätöstietoja. Kolmen muun yrityksen osalta ei voitu taata, että kirjanpito on IAS:n mukainen ja että sitä sovelletaan kaikkeen toimintaan, koska tilintarkastajat nimenomaan mainitsivat tilinpäätöstiedoissa, että tilinpäätösten tarkoituksena ei ole yrityksen rahoitustilanteen esittäminen sellaisten tilinpäätösperiaatteiden ja -käytäntöjen mukaisesti, jotka hyväksytään yleensä muissa maissa ja muilla lainkäyttöalueilla kuin Vietnamissa. Tämän todettiin olevan ristiriidassa IAS:n standardien kanssa, koska niitä koskevissa tilinpäätöksen laatimisen ja esittämisen yleisissä perusteissa todetaan, että tilinpäätösten tavoitteena on antaa yksikön rahoitustilanteesta, suorituskyvystä ja rahoitustilanteen muutoksista tietoa, josta on hyötyä useille erilaisille taloudellisia päätöksiä tekeville käyttäjille. Lisäksi IAS 1-standardin mukaan yksikön, jonka tilinpäätökset ovat IAS:n mukaisia, on ilmoitettava tästä nimenomaan ja ilman varauksia tilinpäätöksen liitetiedoissa, ja näin ei luonnollisestikaan ole asian laita näiden yritysten kohdalla.

(85)

Kahden yrityksen osalta tilintarkastajat ovat kertomuksissaan huomauttaneet merkittävistä ongelmista, ja yhden yrityksen tapauksessa tilintarkastajien suorittaman tarkastuksen todettiin olleen täysin riittämätön tilien luotettavuuden varmistamiseksi.

(86)

Kyseiset seitsemän vientiä harjoittavaa tuottajaa kiistivät päätelmät. Kun huomioon otetaan, että i) kolmella niistä ei ollut tarkastettuja tilejä, ii) kahden muun yrityksen osalta tilintarkastajien kertomuksissa tuotiin esiin huomattavia ongelmia, ja iii) kahden muun yrityksen osalta tilintarkastajat esittivät merkittävän huomion, jossa selkeästi varoitetaan tilitietojen käyttäjiä siitä, että tilinpidossa ei noudateta yleisesti hyväksyttyjä tilinpäätösperiaatteita, sekä se, että kyseisten seitsemän yrityksen kannanotoissa ei ollut uusia seikkoja, joiden perusteella komissio voisi muuttaa päätelmiään, väitteet hylättiin.

(87)

Edellytyksen 3 osalta todetaan, että yksikään yritys ei onnistunut osoittamaan, että aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä johtuvia merkittäviä vääristymiä ei ole, kun otetaan huomioon maankäyttöoikeuksien tilanne; maankäyttöoikeudet eivät vastaa markkinatalousedellytyksiä, vaan ovat edelleen viranomaisten keskusjohtoisesti määrittämiä etenkin hintojen vahvistamisen ja tarkistamisen osalta. Kolmen yrityksen osalta todettiin lisäksi keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä johtuvia merkittäviä vääristymiä, jotka koskivat etenkin omaisuuden arvon arviointia. Yritykset kiistivät päätelmät, mutta ne eivät kuitenkaan kyenneet toimittamaan väitteidensä tueksi uusia tietoja, minkä vuoksi väitteet hylättiin.

(88)

Kaikkien kahdeksan yrityksen todettiin täyttävän edellytykset 4 ja 5.

(89)

Lisäksi muistutetaan, että komission vakiintuneena käytäntönä on tutkia, täyttääkö etuyhteydessä olevien yritysten ryhmä kokonaisuudessaan markkinatalouskohteluun vaadittavat edellytykset, ja sen vuoksi tapauksissa, joissa vietnamilaisen hakijan tytäryhtiö tai mikä tahansa muu hakijaan etuyhteydessä oleva yritys on tarkasteltavana olevan tuotteen tuottaja ja/tai myyjä, kyseisen yrityksen on erikseen esitettävä markkinatalouskohtelun pyytämiseen tarkoitettu lomake. Tässä yhteydessä todetaan, että kaksi yritystä ei esittänyt markkinatalouskohtelun pyytämiseen tarkoitettua lomaketta yhden vietnamilaisen etuyhteydessä olevan tuottajansa osalta, eikä sen vuoksi voitu vahvistaa, että ryhmä kokonaisuutenaan täyttää kaikki markkinatalouskohtelun edellytykset.

(90)

Tämän johdosta pääteltiin, ettei yksikään yrityksistä täyttänyt kaikkia perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa asetettuja edellytyksiä.

4.2   Yksilöllinen kohtelu

(91)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan vahvistetaan tarvittaessa koko maata koskeva tulli kyseisen artiklan soveltamisalaan kuuluville maille, lukuun ottamatta tapauksia, joissa yritykset voivat osoittaa, että ne täyttävät kaikki perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa vahvistetut vaatimukset.

(92)

Kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat, jotka pyysivät markkinatalouskohtelua, pyysivät yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, ettei niille myönnetä markkinatalouskohtelua.

(93)

Käytettävissä olevien tietojen perusteella todettiin, että kyseiset yritykset eivät kyenneet osoittamaan, että ne täyttävät kumulatiivisesti kaikki perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa vahvistetut yksilöllisen kohtelun vaatimukset.

(94)

Todettiin etenkin, että yksikään tuottajista ei osoittanut, että se täyttää edellä mainitun markkinatalouskohtelua koskevan tarkastelun edellytyksen 1 sen vuoksi, että niihin sovelletaan laillista tai tosiasiallista vaatimusta viedä maasta koko tuotantonsa tai huomattava osa siitä ja että myyntiolosuhteita ja -ehtoja ei määritelty vapaasti, vaan ne määriteltiin otokseen kuuluneiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien yhtiöjärjestyksissä ja/tai toimiluvissa vahvistetun hallinnollisen lupamenettelyn perusteella. Tämän seurauksena kaikki kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat epäonnistuivat sen osoittamisessa, että ne täyttävät perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan b alakohdassa vahvistetut vaatimukset, joiden mukaan vientimyynti on määritettävä laillisesti ja tosiasiallisesti vapaasti. Lisäksi katsottiin, että ne neljä yritystä, jotka eivät täyttäneet markkinatalouskohtelua koskevan tarkastelun edellytystä 5, eivät myöskään täyttäneet perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan d alakohdassa säädettyä edellytystä, joka koskee valuuttakurssien muuttamista markkinahintaan.

(95)

Myös vietnamilaiset vientiä harjoittavat tuottajat, jotka pyysivät markkinatalouskohtelua, pyysivät yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, ettei niille myönnetä markkinatalouskohtelua.

(96)

Käytettävissä olevien tietojen perusteella todettiin, etteivät nämä yritykset täyttäneet kaikkia perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa vahvistettuja yksilöllisen kohtelun vaatimuksia.

(97)

Neljän yrityksen osalta todettiin – kuten edellä esitetyssä markkinatalouskohtelua koskevassa analyysissä vahvistettiin – ettei yritys voinut vapaasti päättää vientimääristään, vaan että ne vahvistettiin yrityksen toimiluvassa. Kahden kokonaan valtion omistuksessa olevan yrityksen ei katsottu kyenneen osoittamaan, että olisi toteutettu asianmukaisia toimenpiteitä, joilla estetään valtion puuttuminen yrityksen toimintaan. Kahden jäljellä olevan yrityksen todettiin olevan liitoksissa kolmanteen yritykseen, joka ei täyttänyt perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa vahvistettuja yksilöllisen kohtelun vaatimuksia vientimyyntirajoituksien vuoksi ja siksi, että valtio on mukana sen sisäisessä rakenteessa ja päätöksentekomenettelyssä. Jos näihin kolmeen etuyhteydessä olevaan yritykseen sovellettaisiin eri tulleja, seurauksena voisi olla toimenpiteiden kiertämisen vaara, ja sen vuoksi yksilöllistä kohtelua ei voitu myöntää kahdelle ensin mainitulle yritykselle.

4.3   Normaaliarvo

4.3.1   Vertailumaa

(98)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaan muista kuin markkinatalousmaista sekä niistä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista maista, joille ei voitu myöntää markkinatalouskohtelua, peräisin olevan tuonnin yhteydessä normaaliarvo määritetään vertailumaassa sovellettavan hinnan tai vastaavan laskennallisen arvon perusteella.

(99)

Komissio totesi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa aikovansa käyttää Brasiliaa vertailumaana normaaliarvon määrittämiseksi Kiinan ja Vietnamin osalta ja pyysi asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia asiasta.

(100)

Yhteistyössä toimineilta vientiä harjoittavilta tuottajilta saatiin huomautuksia, joiden mukaan Thaimaa, Intia tai Indonesia soveltuisi vertailumaaksi Brasiliaa paremmin. Brasilian vastaisina keskeisinä väitteinä esitettiin, että Brasilia eroaa Kiinasta ja Vietnamista sosioekonomisen ja kulttuurisen kehityksen sekä henkeä kohden lasketun BKTL:n perusteella, että Brasilia ei juurikaan tuota STAF-jalkineita ja että Brasilian työvoimakustannukset ja raaka-aineiden saantiolosuhteet ovat erilaiset kuin Kiinassa ja Vietnamissa.

(101)

Osa Brasilialle vaihtoehtoisia vertailumaita esittäneistä asianomaisista osapuolista totesi, että tiettyjen Kiinasta, Indonesiasta ja Thaimaasta peräisin olevien jalkineiden, joiden päälliset ovat nahkaa tai muovia, tuontia koskevassa aiemmassa tutkimuksessa (4) vertailumaaksi valittiin Indonesia ja että sen vuoksi kyseinen maa olisi valittava vertailumaaksi myös tässä tutkimuksessa.

(102)

Komissio selvitti Brasiliassa ja muissa mahdollisissa vertailumaissa kuten Intiassa, Indonesiassa ja Thaimaassa toimivien viejien halukkuutta yhteistyöhön. Yli 50 yritykselle Brasiliassa ja Intiassa ja yli 20 yritykselle Indonesiassa lähetettiin kirje asiasta. Lisäksi komissio otti yhteyttä thaimaalaiseen jalkinealan järjestöön (Thai Footwear Association) ja oli yhteistyössä kuuden thaimaalaisen vientiä harjoittavan tuottajan kanssa. Kaikissa muissa maissa olevista kaikista yrityksistä, joihin otettiin yhteyttä, yksi intialainen, kaksi indonesialaista ja kahdeksan brasilialaista vientiä harjoittavaa tuottajaa ilmoitti olevansa halukas tekemään yhteistyötä tutkimuksessa.

(103)

Yksi vertailumaan valinnan tärkeimmistä kriteereistä on vertailumaan kotimarkkinamyynnin edustavuus verrattuna muusta kuin markkinatalousmaasta tai menettelyn kohteena olevista maista peräisin olevaan tarkasteltavana olevan tuotteen vientiin. Sen vuoksi myös vertailumaahan sovellettavan perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti vertailumaan kotimarkkinamyyntihintoja pidetään yleensä edustavina, jos myynnin määrä on vähintään 5 prosenttia muun kuin markkinatalousmaan viennin määrästä Euroopan unioniin.

(104)

Indonesian osalta on syytä huomata, että yhteistyössä toimineet kaksi indonesialaista vientiä harjoittavaa tuottajaa ilmoitti kotimarkkinamyynnistä, joka ei ollut riittävän edustavaa verrattuna asianomaisista maista peräisin olevaan kokonaisvientiin.

(105)

Ainoastaan yksi yhteistyössä toimiva intialainen viejä ilmoittautui. Sen kotimarkkinamyynti edusti kuitenkin alle 5:tä prosenttia vietnamilaisesta viennistä, eikä se sen vuoksi ollut riittävän edustavaa asianomaisista maista peräisin olevaan kokonaisvientiin nähden.

(106)

Thaimaasta ilmoittautui kuusi vientiä harjoittavaa tuottajaa, jotka toimivat yhteistyössä vastaamalla kyselylomakkeeseen. Niiden kotimarkkinamyynti oli kuitenkin alle 5 prosenttia Kiinan tai Vietnamin viennistä, eikä se sen vuoksi ollut riittävän edustavaa asianomaisista maista peräisin olevaan kokonaisvientiin nähden. Tämän vuoksi todettiin, ettei Thaimaa soveltunut vertailumaaksi.

(107)

Sen sijaan yhteistyössä toimineista kahdeksasta brasilialaisesta vientiä harjoittavasta tuottajasta kolme keskeisintä tuottajaa ilmoitti kotimarkkinamyynneistä, jotka edustivat yli 50:tä prosenttia niiden omasta viennistä, ja niiden yhteenlaskettujen kotimarkkinamyyntien todettiin myös olevan vähintään 5 prosenttia verrattuna asianomaisten kahden maan vientiin.

(108)

Edellä esitetyn perusteella Brasilia vaikutti järkevimmältä valinnalta, kun otettiin huomioon sen kotimarkkinamyynnin edustavuus, jonka avulla voitiin välttää laskennallisen normaaliarvon määrittäminen ja mahdolliset lukuisat oikaisut.

(109)

Brasilian valinta vertailumaaksi vaikutti perustellulta myös kilpailun kannalta, koska maassa on yli 7 000 tuottajaa, joiden kokonaistuotanto oli yli 700 miljoonaa kenkäparia vuonna 2004, ja maan kotimainen kulutus oli yli 500 miljoonaa paria vuonna 2004. Viennin osuus oli noin 200 miljoonaa kenkäparia vuonna 2004, ja tästä viennistä yli 50 prosenttia oli jalkineita, joiden päälliset ovat nahkaa. Brasilian vienti suuntautuu lähinnä Pohjois-Amerikkaan (Yhdysvaltoihin ja Kanadaan), Etelä-Amerikkaan ja Eurooppaan. Tuonti oli vuonna 2004 noin 9 miljoonaa kenkäparia, joista 80 prosenttia oli peräisin asianomaisista maista.

(110)

Vuoden 2003 lukujen perusteella todettiin myös, että Brasilia sijoittuu kenkien kotimaisessa kulutuksessa henkeä kohden laskettuna ensimmäiseksi (2,7) ennen Thaimaata (2,3), Indonesiaa (1,7) ja Intiaa (0,6) (kaikki kenkätyypit mukaan luettuina).

(111)

Vaikka Brasilia ei juurikaan tuota STAF-jalkineita, tätä koskevaa väitettä pidettiin merkityksettömänä, kun otetaan huomioon päätös jättää tämäntyyppiset kengät tutkimuksen ulkopuolelle, kuten 18 johdanto-osan perustelukappaleessa selvitettiin.

(112)

Jotkin osapuolet väittivät, että Brasilia eroaa Kiinasta ja Vietnamista liian paljon sosioekonomisen ja kulttuurisen kehityksen sekä henkeä kohden lasketun BKTL:n osalta.

(113)

Ensiksi on huomattava, että kulttuurin kehittyneisyyden eroilla ei ole merkitystä vertailumaan valinnan kannalta, koska olennaista on vertailumaan toimiminen markkinatalousolosuhteissa eikä kulttuurin kehitystason vastaavuus.

(114)

Taloudelliselta kehitystasoltaan erilaisen maan valitsemisesta vertailumaaksi on todettava, että taloudelliset olosuhteet muissa kuin markkinatalousmaissa tai siirtymätalouksissa ovat jo sinänsä erilaiset kuin markkinatalousmaissa. On varsin tavallista, että tällaisia eroja esiintyy vertailumaan ja muun kuin markkinatalousmaan tai siirtymätalouden taloudellisessa kehittyneisyydessä. Tämä ei kuitenkaan estä Brasilian valintaa vertailumaaksi, jos sitä pidetään soveltuvampana muiden huomioon otettavien tekijöiden kannalta.

(115)

Sama päätelmä voidaan tehdä henkilöä kohden lasketun tulon erosta, koska tämäkin on talouden kehitystason indikaattori. Lisäksi on syytä huomata, että Maailmanpankin keskeisen talouksien luokitteluperusteen eli henkeä kohden lasketun bruttokansantulon perusteella Brasilia luokitellaan Kiinan, Thaimaan ja Indonesian kanssa samaan ryhmään.

(116)

Useat asianomaiset osapuolet korostivat, että työvoimakustannukset ovat korkeammat Brasiliassa kuin Vietnamissa ja Kiinassa ja että Intia, Indonesia ja Thaimaa soveltuisivat paremmin vertailumaaksi, koska niiden työvoimakustannukset ovat paremmin vertailtavissa.

(117)

Tässä yhteydessä muistutetaan, että vertailumaata ei välttämättä valita sellaisista maista, joissa kustannukset ovat samat kuin asianomaisissa maissa tai lähimpänä asianomaisten maiden kustannuksia, koska asianomaisten maiden kustannuksia pidetään nimenomaan vääristyneinä sen takia, että maissa ei ole markkinataloutta tai niiden talous on siirtymävaiheessa. Kuten edellä 113 perustelukappaleessa todetaan, muun kuin markkinatalousmaan tai siirtymätalouden vertailumaaksi voidaan valita maa, jonka taloudellinen kehitystaso on erilainen. Ratkaisevana perusteena ei voida myöskään pitää erikseen tarkasteltuna työvoimakustannuksia, jotka heijastavat maan talouden kehitystasoa.

(118)

Joka tapauksessa kuten edellä mainittiin, intialaisten, thaimaalaisten ja indonesialaisten vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyössä toimimisen asteen vuoksi riittävää kotimarkkinamyynnin edustavuutta ei saatu aikaan. Jos jokin näistä maista valittaisiin vertailumaaksi, jouduttaisiin tarpeettomasti käyttämään laskennallista normaaliarvoa ja lukuisia oikaisuja.

(119)

Asianomaiset osapuolet väittivät myös, että Brasilian ja asianomaisten maiden kustannusrakenteissa on eroja, koska kiinalaisten ja vietnamilaisten viejien asiakkaiden maksettavaksi jäävät jotkin kustannukset (tutkimus ja kehitys, suunnittelu jne.), joista brasilialaiset tuottajat huolehtivat sisällyttäen ne tuotantokustannuksiinsa.

(120)

Todettiin, että joissakin tapauksissa asianomaisten maiden viejät myivät tarkasteltavana olevaa tuotetta aiemmille yhteisön valmistajille, jotka edelleen huolehtivat edellä mainituista tuotantokustannusten tekijöistä ja myyvät tuotetta omilla tuotemerkeillään. Tämän perusteella Brasiliaa ei kuitenkaan voida todeta sopimattomaksi vertailumaaksi, koska näihin kustannuksiin voidaan tehdä oikaisuja normaaliarvoa määritettäessä.

(121)

Asianomaiset osapuolet toivat esiin myös Brasilian sekä Kiinan ja Vietnamin väliset erot raaka-aineiden, etenkin nahan, saatavuudessa. Väitteet todettiin kuitenkin ristiriitaisiksi, eikä niiden yhteydessä esitetty perusteltua näyttöä siitä, miksi toiset maat olisivat soveltuvampia. Jotkin asianomaiset osapuolet esimerkiksi väittivät, että raaka-aineita on saatavilla rajattomasti asianomaisissa maissa, kun taas Brasiliassa olisi saatavilla ainoastaan perusraaka-aineita. Toiset asianomaiset osapuolet sen sijaan väittivät, että asianomaisten maiden on tuotava lehmännahkaa ja että niiden saatavilla ei ole raaka-aineita samalla tavalla kuin Brasiliassa, jossa on laajaa ja vakiintunutta raakanahan tuotantoa.

(122)

Eräät osapuolet kuitenkin vahvistivat, että nahan saatavuus on parempi Brasiliassa kuin asianomaisissa maissa. Brasiliassa on eräs maailman suurimmista kaupallisista nautakarjoista sekä satoja nahan parkitsemiseen ja viimeistelyyn erikoistuneita yrityksiä. Brasilian parkitsemisteollisuus tuottaa vuosittain yli 30 miljoonaa vuotaa, joista ainoastaan 40 prosenttia menee nahkaa käyttäville Brasilian markknoiille (jalkineisiin, nahkaesineisiin ja huonekaluihin). Tällainen raaka-aineen käsittelytaito ja saatavuus voivat vaikuttaa Brasilian tuotantokustannuksiin ainoastaan niitä alentavasti. Sen vuoksi väite, jonka mukaan Brasilia ei olisi perusteltu valinta raaka-aineen saatavuuden vuoksi, hylättiin.

(123)

Samat osapuolet väittivät seuraavaksi, että asianomaisissa maissa käytetty nahka on huonolaatuisempaa kuin brasilialaisten tuottajien käyttämä nahka. Tässä yhteydessä on huomattava, että otoksiin kuuluvia kiinalaisia ja vietnamilaisia vientiä harjoittavia tuottajia koskeva tutkimus osoitti, että niiden käyttämä nahka on laadukkaampaa kuin brasilialaisten tuottajien käyttämä nahka. Tämän perusteella Brasiliaa ei kuitenkaan voida todeta sopimattomaksi vertailumaaksi, koska nahan mahdollisten laatuerojen huomioon ottamiseksi voidaan tehdä oikaisu fyysisten ominaisuuksien eron perusteella.

(124)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin, että Brasilia on sopiva vertailumaa.

4.3.2   Vertailumaan normaaliarvon määrittäminen

(125)

Sen jälkeen, kun Brasilia oli valittu vertailumaaksi, normaaliarvo määritettiin tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden kolmen tärkeimmän brasilialaisen tuottajan toimitiloihin tehdyssä tarkastuksessa todennettujen tietojen perusteella.

(126)

Samankaltaista tuotetta valmistavien kolmen brasilialaisen tuottajan kotimarkkinamyynnin todettiin olevan edustavaa verrattuna tarkasteltavana olevan tuotteen kiinalaisten ja vietnamilaisten vientiä harjoittavien tuottajien yhteisöön vientiin.

(127)

Komissio tutki myös, voitiinko kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä, määrittämällä, kuinka suuri osuus riippumattomille asiakkaille suuntautuneesta myynnistä oli ollut kannattavaa. Kolmen tärkeimmän brasilialaisen tuottajan toimitiloihin tehty tarkastus osoitti, että niiden vähintään yksikkökustannuksia vastaavilla nettohinnoilla myymä määrä edusti yli 80:tä prosenttia kunkin tuottajan kokonaismyyntimäärästä. Sen vuoksi normaaliarvo perustui tosiasialliseen kotimarkkinahintaan, joka määritettiin kyseisen tuotetyypin kaikkien kotimarkkinamyynnissä tutkimusajanjakson aikana veloitettujen hintojen painotettuna keskiarvona riippumatta siitä, oliko myynti kannattavaa.

4.4   Vientihinta

(128)

Vientiä harjoittavat tuottajat veivät tuotetta yhteisöön joko suoraan riippumattomille asiakkaille tai yhteisön ulkopuolella sijaitsevien etuyhteydettömien kauppayhtiöiden välityksellä.

(129)

Kun tuotetta vietiin suoraan yhteisön riippumattomille asiakkaille, vientihinnat määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

(130)

Kun vienti yhteisöön tapahtui etuyhteydettömien kauppayhtiöiden välityksellä, vientihinnan perusteena käytettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti hintoja, joilla asiaeimaiset tuottajat myivät tuotetta kauppayhtiöille, toisin sanoen etuyhteydettömälle ostajalle, vientiä varten.

4.5   Vertailu

(131)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(132)

Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolinen, otettiin hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Kaikille tutkituille vientiä harjoittaville tuottajille myönnettiin oikaisut kuljetus-, merirahti-, vakuutus-, käsittely-, lastaus-, liitännäis-, pakkaus-, luotto-, vakuus- ja takauskustannusten sekä palkkioiden erojen huomioon ottamiseksi aina, kun se katsottiin perustelluksi. Lisäksi tehtiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan a alakohdan mukainen oikaisu nahan laadun osalta ja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan k alakohdan mukainen oikaisu tutkimus- ja kehityskustannusten sekä suunnittelukustannusten osalta.

(133)

Määritettäessä normaaliarvoja niille vientiin tarkoitetuille tuotetyypeille, joita ei myyty Brasilian kotimarkkinoilla, käytettiin samanlaisten tuotetyyppien myyntihintoja, joita oikaistiin perustelluissa tapauksissa.

4.6   Polkumyyntimarginaalit

4.6.1   Yleiset menetelmät

(134)

Polkumyyntimarginaalit määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertailemalla tuotetyyppikohtaisesti eirmaaliarvon paieitettua keskiarvoa ja edellä kuvatun mukaisesti määritettyä vientihinnan paieitettua keskiarvoa. Koska yksikään otokseen kuuluneista vientiä harjoittavista tuottajista ei täyttänyt markkinatalouskohtelun eikä yksilöllisen kohtelun edellytyksiä, määritettiin kaikille kiinalaisten viejien otokseen kuuluneille yrityksille oma polkumyyntimarginaali ja vietnamilaisten viejien otokseen kuuluneille yrityksille oma polkumyyntimarginaali.

(135)

Niiden yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa vahvistetussa määräajassa mutta jotka eivät olleet mukana otoksissa tai joita ei tarkasteltu yksilöllisesti, polkumyyntimarginaali määritettiin otokseen kuuluvien yritysten polkumyyntimarginaalien painotetun keskiarvon perusteella perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

(136)

Niiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, jotka eivät vastanneet komission kyselyyn eivätkä muuten ilmoittautuneet, polkumyyntimarginaali määritettiin käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(137)

Polkumyyntimarginaalin määrittämiseksi yhteistyöstä kieltäytyneille vientiä harjoittaville tuottajille määritettiin ensin yhteistyöstä kieltäytymisen taso. Sitä varten verrattiin yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittaman yhteisöön suuntautuneen viennin määrää Eurostatin vastaaviin tuontitilastoihin.

(138)

Jos yhteistyössä toimimisen aste oli alhainen, toisin sanoen yhteistyössä toimineiden viejien osuus tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaisviennistä oli alle 80 prosenttia, katsottiin aiheelliseksi, että yhteistyöstä kieltäytyneiden vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaali määritetään korkeammaksi kuin korkein yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille määritetty polkumyyntimarginaali. Tällaisissa tapauksissa tarkasteltiin niitä yhteistyössä toimineita vientiä harjoittavia tuottajia, joille määritetty polkumyyntimarginaali oli korkein, ja määritettiin polkumyyntimarginaali tasolle, joka vastaa näiden tuottajien myydyimpien tuotetyyppien polkumyyntimarginaalien painotettua keskiarvoa.

(139)

Jos yhteistyössä toimimisen aste oli korkea, toisin sanoen yhteistyössä toimineiden viejien osuus tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaisviennistä oli vähintään 80 prosenttia, katsottiin aiheelliseksi, että yhteistyöstä kieltäytyneiden vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaali määritetään tasolle, joka on sama kuin kyseisen maan yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille määritettyjen polkumyyntimarginaalien painotettu keskiarvo.

(140)

Komission vakiintuneena käytäntönä on polkumyyntimarginaalia määrittäessä ollut pitää etuyhteydessä olevia tai samaan ryhmittymään kuuluvia vientiä harjoittavia tuottajia yhtenä yksikkönä, jolle määritetään yksi ainoa polkumyyntimarginaali. Tämä johtuu etenkin siitä, että yksilöllisten polkumyyntimarginaalien määrittäminen voisi rohkaista yrityksiä kiertämään polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä ja siten tehdä niistä tehottomia, koska keskenään etuyhteydessä olevilla vientiä harjoittavilla tuottajilla olisi mahdollisuus ohjata yhteisöön suuntautuva vientinsä sen yrityksen kautta, jonka yksilöllinen polkumyyntimarginaali on alhaisin.

(141)

Tässä yhteydessä todettiin, että kolmella etuyhteydettömällä vietnamilaisella vientiä harjoittavalla tuottajalla on omakohtainen yhteys kolmeen muuhun vientiä harjoittavaan tuottajaan. Näiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta päätettiin ensiksi määrittää polkumyyntimarginaali kullekin näistä kuudesta yrityksestä. Sen jälkeen määritettiin painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali kullekin etuyhteydessä olevien yritysten kolmelle ryhmälle kuhunkin ryhmään kuuluvan kahden yrityksen polkumyyntimarginaalin perusteella.

(142)

Kun kunkin viejämaan vientiä harjoittavien tuottajien toimittamia, yhteisöön suuntautuvaa vientiä koskevia tietoja verrattiin kustakin viejämaasta peräisin olevan tuonnin kokonaismääriin, yhteistyössä toimimisen asteen havaittiin olevan korkea, koska tämä vienti oli yli 90 prosenttia kunkin viejämaan yhteisöön suuntautuvasta kokonaisviennistä tutkimusajanjakson aikana.

(143)

Sen vuoksi koko maata koskeva keskimääräinen polkumyyntimarginaali määritettiin kunkin viejämaan osalta niiden tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien painotetun keskimääräisen polkumyyntimarginaalin perusteella, jotka olivat mukana otoksessa ja joiden ilmoittamia vientihintatietoja voitiin pitää luotettavina. Olisi huomattava, että otokseen kuuluneiden neljän kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan vientihintatietoja ei voitu käyttää, koska kyseiset tuottajien toimittamat liiketoimia koskevat tiedot olivat epäluotettavat esimerkiksi siksi, että niissä oli mukana muita tuotteita kuin tarkasteltavana oleva tuote tai ne eivät vastanneet lähdeasiakirjoja. Tämän vuoksi määritettiin kaikkiin muihin kyseisten maiden vientiä harjoittaviin tuottajiin sovellettavat, koko maata koskevat polkumyyntimarginaalit ilmaistuna prosentteina CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana. Koska – kuten edellä 134 kappaleessa selvitettiin – otokseen kuuluneille kiinalaisille viejille ja otokseen kuuluneille vietnamilaisille viejille oli kummallekin vahvistettu oma polkumyyntimarginaali, nämä polkumyyntimarginaalit olisi myös vahvistettava muille asianomaisten maiden vientiä harjoittaville tuottajille.

4.6.2   Polkumyyntimarginaalit

5.   VAHINKO

5.1   Yleistä

(144)

Tuotteen määritelmää koskevat edellä esitetyt alustavat päätelmät huomioon ottaen olisi huomattava, että kaikki STAF-jalkineita koskevat luvut on jätetty pois jäljempänä tarkastelluista tiedoista.

(145)

Tarkasteltavana olevaa tuotetta, lasten kengät mukaan luettuina, koskeva vahingon täydellinen alustava tarkastelu oli suoritettu. Koska merkittävää vahinkoa koskeva alustava päätelmä on kuitenkin tehtävä sen tuonnin osalta, johon väliaikaisia toimenpiteitä sovelletaan, seuraava yksityiskohtainen tarkastelu koskee tuontia, jossa ei ole mukana lasten kenkiä, koska ne on alustavasti tarkoitus jättää toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle yhteisön edun perusteella. Tämän katsotaan olevan tarpeen, koska tarkastelu liittyy toimenpiteisiin, joiden on perustuttava vahingon korjaaviin tasoihin, jotka ovat erilaiset siinä tapauksessa, että lasten kengät jätetään toimenpiteiden ulkopuolelle. On kuitenkin syytä huomata, että lasten kenkien jättäminen toimenpiteiden ulkopuolelle ei vaikuta alustaviin vahinkoa koskeviin kokonaispäätelmiin. Asianomaisten vahinkoon vaikuttavien tekijöiden suuntaus pysyy samankaltaisena riippumatta siitä, kuuluvatko lasten kengät toimenpiteiden soveltamisalaan.

5.2   Yhteisön tuotanto

(146)

Tarkasteltavana olevaa tuotetta valmistaa yhteisössä yli 8 000 tuottajaa. noin 80 prosenttia yhteisön tuotaneista keskittyy Italiaan, Portugaliin ja Espanjaan. Jalkineita valmistetaan vähäisempiä määriä myös lähes kaikissa muissa jäsenvaltioissa.

(147)

Eräät osapuolet väittivät, että vaikka ne eivät valmistaneetkaan tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisössä, niitä pitäisi silti pitää yhteisön tuottajina, koska niillä on edelleen suunnitteluun, tuotemerkkeihin, tutkimukseen ja kehittämiseen, hallinnointiin sekä vähittäismyyntiin liittyvää toimintaa yhteisössä.

(148)

Vakiintuneena käytäntönä on, että ainoastaan yhteisön tuotannossa toimivia yrityksiä voidaan pitää yhteisön tuottajina. Perinteisten yhteisön tuottajien tapauksessa kaikki kehitys-, suunnittelu- ja valmistustoiminta tapahtuu yhteisössä. Muut yhteisön tuottajat voivat hankkia jonkin jalkineiden osan, yleensä päälliset, muista kuin yhteisön lähteistä, mutta itse jalkineen valmistus tapahtuu yhteisössä ja lopputuotteen katsotaan olevan peräisin yhteisöstä. Tämä johtuu siitä, että suurin osa lisäarvoa tuottavasta toiminnasta tapahtuu yhteisössä. Yksikään asianomainen osapuoli ei myöskään kyseenalaistanut tätä. Edellä olevassa kappaleessa tarkoitettujen toimijoiden tilanne on erilainen, koska vaikka osa suunnittelusta ja kehityksestä tapahtuu yhteisössä, valmistus ja tuotteiden kehittäminen tehdastasolla tapahtuvat yhteisön ulkopuolella. Tuloksena olevien tuotteiden ei katsota olevan peräisin yhteisöstä, eikä näitä yhteisön toimijoita voida tämän vuoksi pitää yhteisön tuottajina. Sen vuoksi väite hylättiin.

(149)

Pääteltiin, että 145 perustelukappaleessa tarkoitetut tuottajat muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yhteisön tuotannon kokonaisuudessaan.

5.3   Yhteisön tuotannonalan määritelmä

(150)

Valituksen esittivät yhteisön tuottajat, jotka edustavat yhteensä 814:ää yritystä, ja/tai valitus esitettiin kyseisten yritysten puolesta. Valituksen tekijöiden todettiin edustavan huomattavaa osaa tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisön kokonaistuotannosta, toisin sanoen noin 42:ta prosenttia siitä.

(151)

Vahinkoa koskevassa tarkastelussa oli sovellettava perusasetuksen 17 artiklaa valituksen esittäneiden yhteisön tuottajien suuren määrän vuoksi. Tämän vuoksi valittiin kymmenen tuottajan otos. Nämä kymmenen yritystä, jotka edustivat hiukan yli 10:tä prosenttia valituksen tehneiden yhteisön tuottajien tuotaneista, toimivat tutkimuksessa täydessä yhteistyössä.

(152)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että valituksen tehneiden 814 yhteisön tuottajan, toisin sanoen otokseen kuuluneiden ja otokseen kuulumattomien yhteisön tuottajien, katsotaan muodostavan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun yhteisön tuotannonalan. Niistä käytetään jäljempänä ilmaisua ’yhteisön tuotannonala’.

5.4   Yhteisön kulutus

(153)

Yhteisön kulutus määritettiin seuraavien tietojen perusteella:

kaikkien yhteisön tuottajien tuotantomäärä,

yhteisön tuottajien harjoittama vienti,

yhteisön kokonaistuontimäärä.

(154)

Tämän perusteella yhteisön kulutus kehittyi seuraavasti:

 

2001

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Kulutus (tuhatta paria)

586 280

530 130

550 028

577 573

591 053

Indeksi: 2001 = 100

100

90

94

99

101

Lähde: Eurostat, valituksessa olleet tiedot.

(155)

Jalkineiden kulutus yhteisössä laski 10 prosenttia vuonna 2002, mutta kasvoi sen jälkeen. Kokonaisuutena yhteisön kulutus nousi 1 prosentin. Jalkineiden kulutus henkeä kohden yhteisössä pysyi tarkastelujaksolla suhteellisen vakaana.

5.5   Tuonti asianomaisista maista

5.5.1   Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusten kumulatiivinen arviointi

(156)

Komissio tutki, olisiko asianomaisista maista tulevan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutuksia arvioitava perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa säädettyjen arviointiperusteiden mukaan kumulatiivisesti. Kyseisessä artiklassa säädetään, että kahdesta tai useammasta maasta, joita tarkastellaan polkumyyntitutkimuksessa samanaikaisesti, tulevan tuonnin vaikutuksia voidaan arvioida kumulatiivisesti vain, jos a) kustakin maasta tulevan tuonnin osalta määritetty polkumyyntimarginaali on perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua vähimmäistasoa suurempi eikä yhdestäkään maasta tulevan tuonnin määrä ole vähäpätöinen ja b) tuonnin vaikutusten kumulatiivinen arviointi on asianmukaista ottaen huomioon tuotavien tuotteiden väliset kilpailuedellytykset ja tuotavien tuotteiden ja yhteisön samankaltaisen tuotteen väliset kilpailuedellytykset.

(157)

Tältä osin todettiin ensiksi, että kummallekin asianomaiselle maalle vahvistetut polkumyyntimarginaalit ovat vähimmäistasoa korkeammat. Lisäksi kustakin asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ei ollut vähäpätöinen perusasetuksen 5 artiklan 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Tuontimäärät olivat itse asiassa Kiinan osalta 9 prosenttia ja Vietnamin osalta 14 prosenttia yhteisön kulutuksesta tutkimusajanjakson aikana.

(158)

Tutkimus osoitti lisäksi, että kilpailuedellytykset sekä polkumyynnillä tuotavien tuotteiden välillä että polkumyynnillä tuotavien tuotteiden ja samankaltaisen yhteisön tuotteen välillä olivat samanlaiset. Todettiin, että asianomaisten maiden tuottamat tai myymät jalkineet, joiden päälliset ovat nahkaa, ja yhteisön tuotannonalan tuottamat tai myymät jalkineet, joiden päälliset ovat nahkaa, kilpailevat keskenään alkuperästään riippumatta, koska niiden perusominaisuudet ovat samanlaiset, ne ovat kuluttajien kannalta keskenään vaihdettavissa ja ne myydään samojen jakelukanavien kautta. Lisäksi tutkimus osoitti, että molempien maiden tuontimäärä kehittyi samalla tavalla: kumpikin maa lisäsi tuontiaan noin 40 miljoonalla parilla vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välillä. Näiden kahden maan tuontihinnoissa oli myös samankaltainen laskeva suuntaus: Kiinan osalta hinnat laskivat 39 prosenttia ja Vietnamin osalta 22 prosenttia. Kyseisten hintojen todettiin lisäksi alittavan yhteisön tuotannonalan hinnat vertailukelpoisessa kaupan portaassa.

(159)

Eräät asianomaiset osapuolet väittivät, että kumulatiivisen vertailun edellytykset eivät tässä tapauksessa täyttyneet, koska asianomaisten maiden markkinaosuudet kehittyivät eri tavoin eivätkä niiden hintatasot olleet vertailukelpoisia.

(160)

Jäljempänä olevasta taulukosta käy kuitenkin ilmi, että molempien maiden tuontimäärät, markkinaosuudet ja keskimääräiset yksikköhinnat kehittyivät samalla tavalla tarkastelujakson aikana:

Tuonnin määrä ja markkinaosuus

 

2001

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Kiina (tuhatta paria)

12 772

11 942

21 340

26 763

53 470

Indeksi: 2001 = 100

100

94

167

210

419

Markkinaosuus

2,2 %

2,3 %

3,9 %

4,6 %

9,0 %

Vietnam (tuhatta paria)

41 241

47 542

64 666

81 042

81 477

Indeksi: 2001 = 100

100

115

157

197

198

Markkinaosuus

7,0 %

9,0 %

11,8 %

14,0 %

13,8 %

Keskimääräiset hinnat

 

2001

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Kiina euroa/pari

12,4

12,2

9,1

7,5

7,5

Indeksi: 2001 = 100

100

98

74

61

61

Vietnam euroa/pari

12,5

11,8

10,5

9,8

9,7

Indeksi: 2001 = 100

100

95

84

79

78

(161)

Kiinan tuonnin äkillinen lisääntyminen vuoden 2004 kanssa huomattavasti päällekkäisen tutkimusajanjakson aikana liittyy hyvin todennäköisesti kiintiöiden poistamiseen tammikuussa 2005. Vakiintuneena käytäntönä on kuitenkin tarkastella asianomaisten maiden tuontimäärien ja hintojen kehitystä useiden vuosien aikana, tässä tapauksessa 1 päivästä tammikuuta 2001 tutkimusajanjakson loppuun. Tuonti Kiinasta ja toisaalta Vietnamista kehittyivät selvästi samalla tavalla. Lisäksi kyseisten kahden maan hintatasojen absoluuttisella erolla ei ole merkitystä kumulatiivisessa arviossa. Ero voidaan selittää eri tekijöillä, esimerkiksi eri tuotevalikoimalla. Merkittäviä ovat hintakehityssuuntaukset tarkastelujakson aikana, ja ne ovat kyseisten kahden maan osalta vertailukelpoiset. Näistä syistä väitettä ei voitu hyväksyä.

(162)

Tällä perusteella päätellään, että kumuloinnin edellytykset täyttyvät ja sen vuoksi asianomaisista maista peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutukset olisi vahinkoa koskevassa tarkastelussa arvioitava yhdessä.

5.5.2   Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ja markkinaosuus

(163)

Edellä esitetty taulukko osoittaa, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti asianomaisista maista yhteisöön yli kaksinkertaistui tarkastelujakson aikana.

(164)

Asianomaisten maiden markkinaosuus kasvoi huomattavasti tarkastelujaksolla 9,2 prosentista vuonna 2001 22,8 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana. Tässä yhteydessä on otettava huomioon, että yhteisön kulutus pysyi suhteellisen vakaana.

(165)

Eräät asianomaiset osapuolet väittivät, että asianomaisten maiden tuontimäärät vääristyivät sen seurauksena, että tuontikiintiöt poistettiin 1 päivästä tammikuuta 2005. Tämän väitettiin johtuvan siitä, että eräät yritykset lykkäsivät vuoden 2005 alkuun vientiään, joka normaalisti olisi toteutunut vuoden 2004 lopussa. Vaikka kiintiöjärjestelmän päättymisellä on todellakin voinut olla vaikutusta tuontimäärään vuoden 2005 ensimmäisellä neljänneksellä, olisi ensiksi huomattava, että tämä koskee vain toista asianomaista maata, eikä tämä koske kaikkia tutkimuksen kohteena olevia tuotteita. Lisäksi tuonti on kasvanut jatkuvasti koko tarkastelujakson ajan. Sen vuoksi katsotaan, että kiintiön poistamisella ei ollut merkittävää vääristävää vaikutusta, eikä kiintiön poistaminen missään tapauksessa muuta päätelmää, jonka mukaan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä kasvoi huomattavasti vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välillä.

5.5.3   Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hintakehitys

(166)

Tuontihinnat laskivat rajusti 12,4 eurosta paria kohden vuonna 2001 tutkimusajanjakson 8,9 euroon paria kohden. Kokonaislasku oli tarkastelujakson aikana lähes 30 prosenttia.

5.5.4   Hinnan alittavuus

(167)

Hinnan alittavuuden analysoinnissa otokseen kuuluneiden vientiä harjoittavien tuottajien tuontihintoja verrattiin yhteisön tuotaneinalan hintoihin vastaavien tuotetyyppien painotettujen keskiarvojen perusteella tutkimusajanjakson aikana. Yhteisön tuotaneinalan hinnat oikaistiin eiudettuna lähettäjältä -tasolle, ja niitä verrattiin tuonnin CIF yhteisön rajalla -hintoihin, joihin oli lisätty tullit. Hintavertailu tehtiin samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien osalta; hintoja oli tarvittaessa oikaistu, ja niistä oli ensin vähennetty alennukset ja hyvitykset. Jotta vertailu olisi tasapuolinen, tehtiin oikaisuja tuojille yhteisössä aiheutuneiden sellaisten kustannusten huomioon ottamiseksi, jotka johtuivat esimerkiksi suunnittelusta ja raaka-ainevalineiista ja jotka eivät muuten olisi mukana tuontihinnassa. Koska jalkineita tuotetaan tilauksesta ja näin ollen tuojien itsensä antamien (raaka-aineita, suunnittelua jne. koskevien) eritelmien perusteella, nämä kustannukset olisi otettava huomioon tuotujen jalkineiden hinnoissa, jotta vertailu yhteisön tuotannonalan hintoihin, joissa kyseiset tekijät ovat myös mukana, olisi tasapuolinen.

(168)

Yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien hintojen perusteella maittain todetut hinnan alittavuuden marginaalit prosentteina yhteisön tuotaneinalan hinnoista ovat seuraavat:

Maa

Hinnan alittavuus

Kiina

12,8 %

Vietnam

11,3 %

5.6   Yhteisön jalkinealan erityisominaisuudet

(169)

Yhteisön jalkinealalle ovat ominaisia mikro- (alle 10 työntekijän) ja pienyritysten verkostot. Yli 500 työntekijän suuret yritykset työllistävät ainoastaan pienen osan alan kokonaistyövoimasta. Mikro- ja pienyritysten etuna on niiden joustavuus ja mukautumiskyky markkinakysynnän muutoksiin, mutta toisaalta nämä yritykset ovat rahoituksen osalta alttiimpia ulkoisille häiriöille.

(170)

Kansainvälisen kilpailun paineessa suuremmat yritykset ovat yleensä kadonneet, kun taas pieniin ryhmiin järjestäytyneet joustavammat mikro -ja pienyritykset kykenevät paremmin säilyttämään kilpailuasemansa. Jalkinealan yritysten määrä on pienentynyt vähitellen viime vuosina, ja ainoastaan ’selviytyjät’ saattoivat osallistua polkumyynnin vastaiseen valitukseen. On myös todennäköistä, että monilla mikroyrityksillä ei ollut riittäviä resursseja polkumyynnin vastaisen valituksen tukemiseen. Näiden syiden vuoksi katsotaan, että ainoastaan valitukseen osallistuneiden selviytyjien tilanteen tarkastelu voisi johtaa tarkasteltavana olevaa tuotetta valmistavaan yhteisön koko tuotannonalaan kohdistuvan vahingon laajuuden aliarvioimiseen.

(171)

Jäljempänä on sen vuoksi esitetty joitakin makroindikaattoreita, joita ovat toimittaneet alan kansalliset järjestöt niissä jäsenvaltioissa, joissa on valitukseen osallistuneita yhteisön tuottajia, toisin sanoen Italiassa, Espanjassa, Portugalissa, Ranskassa, Puolassa ja Kreikassa. Indikaattorit koskevat tuotannon, työllisyyden ja tarkasteltavana olevaa tuotetta tuottavien yritysten määrän kehitystä tutkimusajanjaksona. Tiedot on tarkistettu mahdollisuuksien mukaan.

 

2001

2002

2003

2004

IP

Tuotanto (tuhatta paria)

538 910

446 917

408 559

370 143

349 222

Indeksi 2001 = 100

100

83

76

69

65

Työllisyys

238 018

226 126

215 426

201 174

194 579

Indeksi 2001 = 100

100

95

91

85

82

Yritysten lukumäärä

10 728

10 684

10 447

10 044

9 579

Indeksi 2001 = 100

100

100

97

94

89

(172)

Nahkapäällysteisten jalkineiden tuotanto edellä mainituissa jäsenvaltioissa laski tarkastelujakson aikana 35 prosenttia. Samana aikana yli 1 000 yritystä joutui lopettamaan toimintansa. Tästä aiheutui yli 43 000 työpaikan menetys ja työllisyyden aleneminen 20 prosentilla vuonna 2001. Yritysten määrän lasku oli erityisen huomattavaa tutkimusajanjakson aikana, joka oli huomattavan päällekkäinen vuoden 2004 kanssa. Tämä johti konkurssien lisääntymiseen vuoden 2005 ensimmäisenä neljänneksenä.

(173)

Edellä esitetyt luvut osoittavat selvästi, että alan kehitys on ollut erittäin negatiivista viime vuosina ja että sen tilanne on tällä hetkellä kriittinen.

5.7   Yhteisön tuotannonalan tilanne

5.7.1   Alustavat huomiot

(174)

Komissio tarkasteli perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikkia sellaisia taloudellisia tekijöitä ja osoittimia, joilla on vaikutusta yhteisön tuotannonalan tilanteeseen. On kuitenkin todettava, että kaikilla perusasetuksessa mainituilla tekijöillä ei todettu olevan vaikutusta yhteisön jalkineteollisuuden tilanteeseen vahingon määrittämisen kannalta katsottuna. Esimerkiksi koska jalkineet tuotetaan tilauksen perusteella, varastoja ei yleensä ole tai ne koostuvat valmiiksi saaduista tilauksista, joita ei vielä ole toimitettu tai laskutettu, ja näillä varastoilla ei todettu olevan juurikaan vaikutusta vahingon tarkasteluun. Koska ala on lisäksi suhteellisen työvoimavaltainen, tuotantokapasiteetti ei ole teknisesti rajoittunut ja riippuu lähinnä tuottajien palkkaamien työntekijöiden määrästä.

(175)

Kuten edellä selitettiin, valituksessa mukana olleiden yhteisön tuottajien suuren määrän vuoksi oli käytettävä otantaa. Vahinkoindikaattorit vahvistettiin vahingon tarkastelua varten seuraavilla kahdella tasolla:

Makrotaloudelliset tekijät (tuotanto, myyntimäärä, markkinaosuus, työllisyys, tuottavuus, kasvu, polkumyyntimarginaalien suuruus ja aiemman polkumyynnin vaikutuksista toipuminen) arvioitiin koko yhteisön tuotannonalan tasolla yksittäisiltä tuottajilta valitusvaiheessa koottujen tietojen perusteella. Silloin kun mahdollista, nämä tekijät ristiintarkistettiin asianomaisten järjestöjen kaikkialta yhteisöstä toimittamien kokonaistietojen perusteella.

Mikrotaloudelliset tekijät (varastot, myyntihinnat, kassavirta, kannattavuus, sijoitetun pääoman tuotto, pääoman saanti, investoinnit, työllisyys ja palkat) arvioitiin yksittäisten yritysten osalta, toisin sanoen otokseen kuuluneiden yhteisön tuottajien tasolla.

5.7.2   Makrotaloudelliset indikaattorit

 

2001

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Tuotanto (tuhatta paria)

223 047

182 576

172 339

158 213

146 868

Indeksi: 2001 = 100

100

82

77

71

66

Lähde: valitusvaiheessa kerätyt tiedot.

(176)

Koko yhteisön tuotannonalan tuotantomäärä laski vuonna 2001 tuotetusta 223 miljoonasta parista 146,9 miljoonaan pariin tutkimusajanjakson aikana. Laskua oli siis yli 30 prosenttia.

(177)

Vaikka tehdas on teoriassa suunniteltu tiettyä tuotantotasoa silmällä pitäen, taso riippuu kuitenkin voimakkaasti tehtaan palkkaamien työntekijöiden määrästä. Kuten edellä todettiin, jalkineenvalmistusprosessi on suurelta osin työvoimavaltainen. Näissä olosuhteissa paras tapa mitata yritysten kapasiteettia on tarkastella yritysten työpaikkojen määrää. Sen vuoksi viitataan jäljempänä olevaan taulukkoon, jossa esitetään yhteisön tuotannonalan työllisyystaso. Vaihtoehtoisesti myös alalla toimivien yritysten määrän kehittyminen tuo riittävällä tavalla esiin kokonaistuotantokapasiteetin. Tätä kehitystä tarkasteltiin edellä, ja on syytä muistaa, että tarkastelujakson aikana yli 1 000 yritystä joutui lopettamaan toimintansa.

 

2001

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Myynti (tuhatta paria)

158 913

125 665

121 234

111 240

105 749

Indeksi: 2001 = 100

100

79

76

70

67

Markkinaosuudet

27,1 %

23,7 %

22,0 %

19,3 %

17,9 %

Lähde: valitusvaiheessa kerätyt tiedot.

(178)

Koska jalkineita tuotetaan tilauksesta, yhteisön tuotannonalan myyntimäärä laski samaan tahtiin kuin sen tuotanto. Yhteisön markkinoilla myytyjen parien määrä laski yli 50 miljoonalla eli 33 prosenttia vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välillä.

(179)

Markkinaosuudessa tämä vastaa yli 9 prosenttiyksikön tappiota. Yhteisön tuotaneinalan markkinaosuus laski vuoden 2001 27,1 prosentista 17,9 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana.

 

2001

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Työntekijöitä yhteensä

83 238

69 361

66 425

61 640

57 047

Indeksi: 2001 = 100

100

83

80

74

69

Lähde: valitusvaiheessa kerätyt tiedot.

(180)

Työllisyys laski jyrkästi koko tarkastelujakson ajan. Yhteisön tuotannonalalla menetettiin yli 26 000 työpaikkaa, mikä tarkoittaa 31 prosentin laskua tutkimusajanjakson aikana vuoteen 2001 verrattuna.

(181)

Lisäksi viitataan edellä olevaan taulukkoon, josta käy ilmi koko nahkajalkineteollisuuden kattava työllisyyden aleneminen yli 43 000 työpaikalla. Tämän luvun merkitystä korostaa se, että noin 700 yritystä (ks. edempänä) joutui lopettamaan toimintansa vuosina 2001–2004 eli ennen polkumyynnin vastaisen valituksen jättämistä, eivätkä ne sen vuoksi voineet osallistua tähän tutkimukseen.

 

2001

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Tuottavuus

2 680

2 632

2 594

2 567

2 575

Indeksi 2001 = 100

100

98

97

96

96

Lähde: valitusvaiheessa kerätyt tiedot.

(182)

Tuottavuus määritettiin jakamalla tuotantomäärät yhteisön tuotannonalan työntekijöiden määrillä, jotka on esitetty edellä olevissa taulukoissa. Tällä perusteella yhteisön tuotannonalan tuottavuus pysyi suhteellisen vakaana tarkastelujakson ajan.

(183)

Vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välillä yhteisön kulutus pysyi melko vakaana, mutta yhteisön tuotannonalan myyntimäärä laski merkittävästi eli noin 30 prosenttia. Tämän vuoksi yhteisön tuotannonalan markkinaosuus supistui noin 9 prosenttiyksikköä. On syytä huomata, että samana ajanjaksona asianomaiset maat onnistuivat yli kaksinkertaistamaan tuontinsa ja kasvattivat markkinaosuuttaan yhteisön markkinoilla noin 14 prosenttiyksikköä.

(184)

Tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin merkittävyydestä on todettava, että sen vaikutusta yhteisön tuotannonalaan ei voida pitää vähäisenä, kun otetaan huomioon asianomaisista maista tulevan tuonnin määrä ja hinnat.

(185)

Polkumyynnin vastaiset toimenpiteet Kiinasta, Indonesiasta ja Thaimaasta peräisin olevien jalkineiden, joiden päälliset ovat nahkaa tai muovia, tuonnissa otettiin käyttöön helmikuussa 1998. Kyseisten toimenpiteiden soveltamisala oli päällekkäinen tämän tutkimuksen kohteena olevien tuotteiden kanssa. Polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolon lähestyvää päättymistä koskevan ilmoituksen julkaisemisen seurauksena ei esitetty tarkastelupyyntöjä, ja sen vuoksi toimenpiteiden soveltaminen päättyi maaliskuussa 2003. Koska tarkastelupyyntöjä ei esitetty, katsotaan, että yhteisön tuotannonala oli tuolloin toipunut aiemman polkumyynnin vaikutuksista.

5.7.3   Mikrotaloudelliset indikaattorit

(186)

Vaikka tuotanto- ja myyntimääriä ei sinänsä pidetä mikrotaloudellisina indikaattoreina, tässä esitetään kuitenkin otokseen kuuluneiden yhteisön tuottajien vastaavat luvut. Tarkoituksena on osoittaa, kuinka otokseen kuuluneiden yhteisön tuottajien tilanne kehittyi koko yhteisön tuotaneinalaan verrattuna.

 

2001

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Tuotanto (tuhatta paria)

17 743

18 828

16 507

12 902

12 129

Indeksi: 2001 = 100

100

106

93

73

68

EU:n myyntimäärä (tuhatta paria)

15 130

15 877

14 544

13 652

13 422

Indeksi: 2001 = 100

100

105

96

90

89

Lähde: tarkastetut kyselyvastaukset.

(187)

Sen jälkeen, kun tuotanto ja myynti kasvoivat vuonna 2002 vuoteen 2001 verrattuna, otokseen kuuluneiden yritysten tuotanto- ja myyntimäärät yhteisössä kehittyivät samalla tavalla kuin koko yhteisön tuotannonalan osalta. Tarkastelujakson aikana tuotantomäärä pieneni yli 30 prosenttia ja myyntimäärä yli 10 prosenttia. Todettakoon, että koko yhteisön tuotannonalan tuotantomäärä pieneni 34 prosenttia ja myyntimäärä 33 prosenttia samana ajanjaksona.

 

2001

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Tuhatta paria

2 118

2 375

2 544

2 705

2 470

Indeksi: 2001 = 100

100

112

120

128

117

Lähde: tarkastetut kyselyvastaukset.

(188)

Kuten jo mainittiin, varastoilla katsotaan vahingon määrittämisen kannalta olleen vain hyvin vähän vaikutusta yhteisön jalkineteollisuuden tilanteeseen, koska tuotteet valmistetaan tilauksien perusteella. Teoriassa varastoja ei pidetä, ja ne ovat ainoastaan tulosta valmiista tilauksista, joita ei ole vielä toimitettu ja/tai laskutettu. Ensiksi varastot kasvoivat vuosien 2001 ja 2004 välillä 28 prosenttia ja laskivat sitten tutkimusajanjakson lopussa. Tätä tutkimusajanjaksona tapahtunutta laskua tarkasteltaessa on otettava huomioon myös alan sesonkiluontoisuus: on ennakoitavissa, että varasto on suurempi joulukuussa kuin vuoden ensimmäisen neljänneksen päättyessä eli tässä tapauksessa tutkimusajanjakson päättyessä.

 

2001

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Euroa/pari

20,9

20,5

20,0

19,8

19,4

Indeksi: 2001 = 100

100

98

96

95

93

Lähde: tarkastetut kyselyvastaukset.

(189)

Keskimääräiset yksikkömyyntihinnat laskivat tarkastelujakson aikana jatkuvasti. Yhteensä laskua oli 7,2 prosenttia. Yhteisön tuotannonalan hinnanlasku saattaa vaikuttaa pieneltä, etenkin jos sitä verrataan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnan 30 prosentin laskuun tarkastelujaksolla. Tässä yhteydessä olisi kuitenkin otettava huomioon se, että jalkineet tuotetaan tilausten perusteella, ja uusia tilauksia hyväksytään yleensä vain siinä tapauksessa, että vastaava hintataso mahdollistaa ainakin kannattavuustason saavuttamisen. Tässä yhteydessä viitataan jäljempänä olevaan taulukkoon, jossa osoitetaan, että yhteisön tuotannonala ei tutkimusajanjakson aikana voinut enää alentaa hintojaan ilman, että siitä olisi aiheutunut tappioita.

 

2001

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Kassavirta (tuhatta euroa)

13 497

10 991

8 147

10 754

5 706

Indeksi: 2001 = 100

100

81

60

80

42

Voitto prosentteina nettoliikevaihdosta

1,6 %

2,1 %

0,1 %

2,3 %

1,1 %

Sijoitetun pääoman tuotto

5,7 %

8,0 %

0,4 %

10,0 %

4,8 %

Lähde: tarkastetut kyselyvastaukset.

(190)

Edellä esitetyt tuottoindikaattorit osoittavat, että yritysten rahoitustilanne heikkeni selvästi tarkastelujakson aikana. Todettakoon, että yhden otokseen kuuluneen yhteisön tuottajan rakenneuudistuskustannukset vaikuttivat kielteisesti vuoden 2003 kannattavuuteen. Tilanteen yleinen heikkeneminen oli erityisen huomattavaa tutkimusajanjakson aikana, ja se johti merkittäviin haitallisiin kehityssuuntauksiin vuoden 2005 ensimmäisen neljänneksen eli tutkimusajanjakson viimeisen neljänneksen aikana.

(191)

Kehitys vaikutti etenkin kassavirtaan. Se heikkeni vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välillä lähes 60 prosenttia. Kassavirran taso on erityisen merkityksellistä pk-yrityksille, joiden ei ole helppoa saada ulkoista rahoitusta toisin kuin suurempien yritysten, joiden on helpompaa hankkia pankkitakuut. Pk-yritysten on pääosin käytettävä omia varojaan toimintansa rahoittamiseen. Kannattavuusluku suhteessa liikevaihtoon pysyi kohtuullisen vakaasti 1,5 prosentin tasolla vuosien 2001 ja 2004 välillä vuotta 2003 lukuun ottamatta, mutta laski sitten juuri kannattavuuden takaavalle tasolle tutkimusajanjakson aikana. Sijoitetun pääoman tuotto kehittyi samalla tavalla.

(192)

Kokonaiskannattavuustaso pysyi matalana koko tarkastelujakson ajan, mikä korostaa niiden pk-yritysten rahoituksellista haavoittuvuutta, jotka ovat erityisen alttiita ulkoisille häiriöille.

(193)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että useiden yhteisön tuottajien pääoman saantia vaikeutti niiden vaikea rahoitustilanne. Tätä korostaa niiden yksittäisten kannattavuustasojen kehitys ja etenkin niiden kassavirtojen heikkeneminen. Kuten edellä todettiin, pk-yrityksillä ei aina ole mahdollisuuksia hankkia riittäviä pankkitakuita ja niiden voi olla vaikea varautua merkittäviin rahoitusmenoihin, joita epävarma taloudellinen tilanne aiheuttaisi.

 

2001

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Tuhatta euroa

8 026

10 428

6 039

4 119

3 744

Indeksi: 2001 = 100

100

130

75

51

47

Lähde: tarkastetut kyselyvastaukset.

(194)

Yritysten hyväksymät investoinnit supistuivat yli 50 prosenttia vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välillä. Investointien vähenemistä tarkasteltaessa on otettava huomioon otokseen kuuluneiden yhteisön tuottajien rahoitustilanteen heikkeneminen.

 

2001

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Työntekijöitä yhteensä

4 705

4 088

3 470

2 861

2 754

Indeksi: 2001 = 100

100

87

74

61

59

Lähde: tarkastetut kyselyvastaukset.

 

2001

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Palkat (tuhatta euroa)

66 636

63 955

61 335

50 068

48 485

Indeksi: 2001 = 100

100

96

92

75

73

Keskimääräiset palkat henkeä kohden (euroa)

14 163

15 645

17 676

17 500

17 605

Indeksi: 2001 = 100

100

110

125

124

124

Lähde: tarkastetut kyselyvastaukset.

(195)

Otokseen kuuluneiden yhteisön tuottajien työntekijämäärät pienenivät merkittävästi tarkastelujaksolla. Kyseisenä aikana menetettiin noin 20 000 työpaikkaa. Koska jalkineita valmistetaan tilausten perusteella, myyntimäärän lasku johtaa suoraan tuotannon laskuun, joka puolestaan merkitsee työpaikkojen määrän vähenemistä tällä työvoimavaltaisella sektorilla.

(196)

Palkattujen työntekijöiden keskimääräisen palkan kasvu johtuu siitä, että suhteellisen matalapalkkaisten työntekijöiden lukumäärä pieneni huomattavasti samalla kun keskimäärin korkeampipalkkaisten hallinto- ja johtohenkilöiden lukumäärä pysyi suhteellisen vakaana. Työpaikkoja menetettiin etenkin tuotantotasolla. Vaikka myös hallintohenkilöstöä supistettiin, sen määrä ei yleensä riipu niin voimakkaasti yritysten toimintatasosta. Keskimääräisten palkkojen kehitystä vääristää myös se, että toisinaan oli maksettava irtisanomiskorvauksia henkilöille, jotka eivät enää kuuluneet yritysten henkilöstöön.

5.8   Vahinkoa koskevat päätelmät

(197)

Makrotaloudellisten eli koko yhteisön tuotannonalaa koskevien indikaattorien tarkastelun perusteella kävi ilmi, että vahinko näkyi käytännössä lähinnä myyntimäärän ja markkinaosuuksien supistumisena. Koska jalkineita valmistetaan tilausten perusteella, myös tällä oli kielteinen vaikutus yhteisön tuotantotasoon ja työllisyyteen. Tarkastelujakson aikana yhteisön tuotannonalan myyntimäärä yhteisön markkinoilla laski yli 30 prosenttia, markkinaosuus supistui 9 prosenttiyksikköä, tuotanto laski 34 prosenttia ja työllisyys väheni 31 prosenttia eli 26 000 työpaikkaa.

(198)

Jalkineteollisuuden kustannusrakenne on sellainen, että yksittäiset yritykset joko ovat kannattavia tai niiden on lopetettava toimintansa. Koska välittömät kustannukset – lähinnä työvoima- ja raaka-ainekustannukset – muodostavat lähes 80 prosenttia tuotantokustannuksista, jalkineita valmistetaan tilausten perusteella vasta sitten, kun katelaskenta on osoittanut, että kunkin tilauksen kannattavuustaso on riittävä.

(199)

Mikrotaloudellisten tekijöiden tarkastelussa kävi ilmi, että otokseen kuuluneet yksittäiset yritykset putosivat tutkimusajanjakson aikana matalimmalle mahdolliselle kannattavuustasolle. Niiden toiminta oli tutkimusajanjakson aikana juuri kannattavuustasolla ja kassavirta laski vaarallisesti. Otokseen kuuluneiden yritysten tilanteen tarkastelu osoitti, että tutkimusajanjakson aikana yritykset eivät enää kyenneet laskemaan hintojaan enempää ilman, että siitä olisi aiheutunut tappioita, joita pk-yritykset eivät kykene kestämään muutamia kuukausia pitempään, minkä jälkeen niiden on lopetettava toimintansa.

(200)

Tässä yhteydessä kansallisten järjestöjen toimittamat yritysten toiminnan lopettamista koskevat tiedot ovat erityisen merkityksellisiä. Järjestöt ilmoittivat yli 1 000 yrityksen lopettamisesta vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välillä.

(201)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

6.   SYY-YHTEYS

6.1   Johdanto

(202)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti, johtuiko yhteisön tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko asianomaisista maista peräisin olevasta polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista. Muita polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ohella tiedossa olevia tekijöitä, jotka olisivat samaan aikaan voineet aiheuttaa vahinkoa yhteisön tuotannonalalle, tutkittiin sen varmistamiseksi, ettei niiden mahdollisesti aiheuttamaa vahinkoa olisi pidetty polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamana.

6.2   Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutukset

(203)

Ensiksi todetaan tutkimuksen osoittaneen, että asianomaisista maista tuodut jalkineet kilpailevat kaikilla tasoilla – toisin sanoen kaikkien ryhmien ja kaikkien tyyppien osalta – yhteisön tuotannonalan tuottamien ja myymien jalkineiden kanssa ja että niiden myyntikanavat ovat samat.

(204)

Polkumyynnillä tapahtunut tuonti yli kaksinkertaistui tarkastelujaksolla, ja tämä huomattava lisääntyminen tapahtui samaan aikaan yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikkenemisen kanssa. Tilanteen heikkeneminen näkyi konkreettisesti tuotannon ja myyntimäärän noin 30 prosentin laskuna samana ajanjaksona.

(205)

Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin voimakas lisääntyminen tapahtui yhtä aikaa vastaavan keskihinnan huomattavan laskun kanssa. Tarkasteluajanjakson aikana polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin keskihinta laski 30 prosenttia.

(206)

Tällä oli kaksinkertainen kielteinen vaikutus yhteisön tuotannonalan tilanteeseen suhteellisen avoimilla ja erittäin hintaherkillä markkinoilla, joilla jalkineita tuotetaan tilausten perusteella. Ensinnäkin se johti yhteisön tuotannonalan hintojen laskuun; hinnat laskivat noin 8 prosenttia tarkastelujakson aikana. Toiseksi asianomaisista maista tulevalla halpatuonnilla oli hintojen laskua vakavampia vaikutuksia yhteisön tuotannonalan tilauskantaan ja siten kielteisiä vaikutuksia myös tuotantoon, myyntimäärään ja työllisyyteen.

(207)

Yhteisön tuotannonalan ja asianomaisten maiden markkinaosuuksien kehitys kuvaa tätä hyvin. Niiden tilanne kehittyi seuraavasti:

 

2001

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Asianomaiset maat

9,2 %

11,2 %

15,6 %

18,7 %

22,8 %

Yhteisön tuotannonala

27,1 %

23,7 %

22,0 %

19,3 %

17,9 %

(208)

Samaan aikaan kun yhteisön tuotannonala menetti markkinaosuudesta noin 9 prosenttiyksikköä vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välillä, asianomaisten maiden markkinaosuus kasvoi noin 14 prosenttiyksikköä, vaikka kulutus pysyi tänä aikana suhteellisen vakaana.

(209)

Koska voidaan selvästi vahvistaa toisaalta jatkuvasti halpenevin hinnoin tapahtuneen polkumyynnin voimakkaan lisääntymisen ja toisaalta yhteisön tuotannonalan myynti- ja tuotantomäärän ja markkinaosuuden pienentymisen sekä työllisyyden ja hintojen alenemisen samanaikaisuus, päätellään, että polkumyynnillä tapahtunut tuonti vaikutti ratkaisevasti yhteisön tuotannonalan vahingolliseen tilanteeseen.

6.3   Muiden tekijöiden vaikutukset

6.3.1   Muiden yhteisön tuottajien toiminta

(210)

Edellä oleva taulukko osoittaa, että muiden yhteisön tuottajien myynti yhteisön markkinoilla supistui yli 70 miljoonaa paria eli yli 30 prosenttia tarkastelujaksolla. Vastaava markkinaosuus supistui myös 38,1 prosentista vuonna 2000 25,3 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Käytettävissä olevien tietojen perusteella päätellään näin ollen, että muiden yhteisön tuottajien tilanne vastasi yhteisön tuotannonalan tilannetta eikä aiheuttanut tuotannonalalle vahinkoa.

6.3.2   Yhteisön tuotannonalan vientitoiminta

(211)

Eräät asianomaiset osapuolet väittivät, että yhteisön jalkineteollisuuden huono taloudellinen tilanne johtui sen vientitoiminnan heikkenemisestä. Väite perustuu siihen, että yhteisön jalkineteollisuuden esittämässä raportissa todetaan, että markkinoille pääsy on alan suuri ongelma vientimarkkinoilla ja että lukuisat tulli- ja muut esteet estävät yhä yhteisön tuottajia hyödyntämästä vientipotentiaaliaan.

(212)

Tässä yhteydessä olisi ensiksi huomattava, että vahingon tarkastelussa keskitytään yhteisön tuotannonalan tilanteeseen yhteisön markkinoilla. Sen vuoksi mahdollisella vientitoiminnan heikkenemisellä ei ole vaikutusta suurimpaan osaan edellä tarkastelluista indikaattoreista, joita ovat esimerkiksi myyntimäärä, markkinaosuudet ja hinnat. Kokonaistuotantomäärässä ei voida tehdä eroa yhteisön markkieiiden osuuden ja yhteisön markkinoiden ulkopuolisen osuuden välillä, koska jalkineita tuotetaan tilausten perusteella, ja siksi myynnin väheneminen yhteisön markkinoilla johtaa väistämättä tuotannon vähenemiseen. Koska suurin osa tuotannosta on tarkoitettu yhteisön markkinoilla myytäväksi, päätellään, että merkittävin osa tuotanein laskusta liittyi yhteisön markkinoilla kärsittyyn vahinkoon eikä viennin vähenemiseen, vaikka myös vientimyynti väheni tarkastelujaksolla. Yhteisön tuottajien toteamuksessa itse asiassa vain viitataan vientipotentiaalin hyödyntämisen estymiseen, ja tämä tulisi ymmärtää niin, että tuotannonala ei sen vuoksi vientiä lisäämällä kykene kompensoimaan myynnin vähenemistä yhteisön markkinoilla, joihin vahinko kohdistuu.

(213)

Sen vuoksi väite hylättiin ja päätellään, että yhteisön tuotannonalan vientitoiminta ei aiheuttanut merkittävää vahinkoa.

6.3.3   Tuonti muista kolmansista maista

(214)

Tarkasteltiin myös tuontia muista kolmansista maista. Jäljempänä olevissa taulukoissa esitetään markkinaosuuksien ja keskihintojen kehitys niiden maiden osalta, joista kukin toi yli 2 prosenttia yhteisön kokonaistuonnista tutkimusajanjakson aikana.

Markkinaosuudet

2001

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Varianssi 2001/tutkimusajanjakso (%-yksikköä)

Romania

6,4 %

8,0 %

8,4 %

7,8 %

7,7 %

+1,3 %

Intia

3,9 %

5,0 %

5,4 %

6,4 %

6,2 %

+2,3 %

Indonesia

2,0 %

1,9 %

1,6 %

1,6 %

1,6 %

–0,4 %

Brasilia

1,4 %

1,6 %

1,9 %

2,5 %

2,9 %

+1,5 %

Macao

1,4 %

1,9 %

2,4 %

3,3 %

2,5 %

+1,1 %

Thaimaa

0,9 %

0,9 %

1,0 %

1,2 %

1,2 %

+0,3 %

Keskihinnat (euroa/pari)

2001

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Varianssi 2001/tutkimusajanjakso

Romania

14,0

14,9

15,1

15,3

15,3

9 %

Intia

11,7

11,6

10,5

10,4

10,5

–10 %

Indonesia

12,4

11,6

11,2

9,6

9,6

–23 %

Brasilia

16,9

15,8

13,7

13,2

12,6

–25 %

Macao

13,1

11,7

11,0

10,9

11,0

–16 %

Thaimaa

15,4

14,0

13,2

12,3

12,2

–21 %

(215)

Yksittäin tarkasteltuna mikään edellä luetelluista maista ei lisännyt markkinaosuuttaan merkittävästi tarkastelujakson aikana. Niiden markkinaosuuksien absoluuttinen taso pysyi asianomaisten maiden tasoa huomattavasti alempana, ja lisäksi markkinaosuudet kehittyivät eri tavalla. On syytä muistaa, että asianomaisten maiden kumuloitu markkinaosuus kasvoi huomattavasti vuoden 2001 9,2 prosentista 22,8 prosenttiin tutkimusajanjaksolla.

(216)

Yhtä maata lukuun ottamatta muiden kolmansien maiden keskimääräiset yksikköhinnat laskivat tarkastelujakson aikana. Lasku oli kuitenkin pienempää asianomaisten maiden hintoihin verrattuna, ja yhtä poikkeusta lukuun ottamatta niiden absoluuttinen hintataso pysyi polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hintatasoa huomattavasti korkeampana tarkastelujakson ajan. Indonesiasta tulevan tuonnin hinnat olivat tutkimusajanjaksona Vietnamista tulevan tuonnin hintoja alemmat, mutta tässä yhteydessä on otettava huomioon Indonesian markkinaosuuden pieneneminen ja Vietnamin markkinaosuuden huomattava kasvu. Tutkimusajanjaksolla edellä mainittujen maiden tuontihinnat olivat keskimäärin 30 prosenttia asianomaisten maiden tuontihintoja korkeampia. Lisäksi kolmansien maiden markkinaosuudet eivät yksittäin tarkasteltuina kasvaneet samalla tavalla kuin asianomaisten maiden markkinaosuudet. Sen vuoksi voidaan jopa katsoa, että muiden kolmansien maiden oli markkinaosuutensa säilyttääkseen seurattava asianomaisten maiden laskevia hintasuuntauksia.

(217)

Edellä esitettyjen syiden perusteella päätellään, että tuonti muista kolmansista maista ei vaikuttanut merkittävästi yhteisön tuotannonalan tilanteeseen.

6.3.4   Kulutuskäyttäytymisen muutokset ja kysynnän heikkeneminen

(218)

Tuojat väittivät, että yhteisön jalkinetuottajien kärsimä vahinko aiheutui sen jalkinesegmentin kysynnän supistumisesta, johon perinteiset yhteisön tuottajat ovat erikoistuneet. Eräät vientiä harjoittavat tuottajat väittivät lisäksi, että muodinmuutosten vuoksi kuluttajien kysyntä kohdistuu nykyisin laadultaan heikompiin, lyhyen aikaa käytettäviin ja massamyytäviin jalkineisiin.

(219)

Tässä yhteydessä viitataan edellä olevaan 2 jaksoon, jossa pääteltiin, että tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen kaikkia tyyppejä pidettiin yhtenä tuotteena ja että asianomaisissa maissa ja yhteisössä tuotetut jalkineet kilpailevat markkinoiden kaikilla tasoilla. Joitakin tiettyjä tyyppejä koskevat väitteet ovat näin ollen merkityksettömiä, ja tarkastelu olisi suoritettava tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen tasolla, toisin sanoen olisi tarkasteltava kaikentyyppisiä jalkineita, joiden päälliset ovat nahkaa, sellaisina kuin ne ovat kuvattuina edellä olevassa asianomaisessa kappaleessa. Jalkineiden, joiden päälliset ovat nahkaa, kokonaiskulutus yhteisössä pysyi suhteellisen vakaana tarkastelujakson ajan. Tämän vuoksi väitteet hylättiin ja päätellään, että vahinko ei aiheutunut kysynnän mahdollisesta laskusta.

6.3.5   Valuuttakurssien vaihtelu

(220)

Muutamat vientiä harjoittavat tuottajat ja tuojat väittivät, että yhteisön tuotannonalan kärsimä vahinko johtui euron vahvistumisesta Yhdysvaltain dollariin nähden, sillä tämä johti tuontihintojen huomattavaan laskuun, koska väitteen mukaan kiinalaisten ja vietnamilaisten jalkineiden kauppa käydään suurelta osin Yhdysvaltain dollareissa.

(221)

Tässä yhteydessä muistutetaan, että tutkimuksessa on selvitettävä, onko polkumyynnillä tapahtunut tuonti (hintojen ja määrien osalta) aiheuttanut merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle vai onko merkittävä vahinko aiheutunut muista tekijöistä. Perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa viitataan tältä osin sen osoittamiseen, aiheuttaako polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hintataso vahinkoa. Siinä viitataan sen vuoksi pelkästään hintatasojen väliseen eroon, eikä vaadita analysoimaan hintatasoihin vaikuttavia tekijöitä.

(222)

Käytännössä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta yhteisön tuotaneinalan hintoihin tarkastellaan lähinnä toteamalla hinnan alittavuus, hintojen aleneminen ja hinnankorotusten estyminen. Tässä tarkoituksessa verrataan polkumyynnillä tapahtuneen viennin hintoja ja yhteisön tuotannonalan myyntihintoja, ja vahinkoa koskevissa laskelmissa käytettävät vientihinnat on toisinaan muutettava toiseksi valuutaksi vertailukelpoisuuden varmistamiseksi. Valuuttakurssien käytöllä siis ainoastaan varmistetaan, että hintojen välinen ero määritetään vertailukelpoisella tavalla. Tämän perusteella on ilmeistä, että valuuttakurssi ei periaatteessa voi olla vahingon aiheuttava muu tekijä.

(223)

Edellä esitetyn perusteena on myös perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan sanamuoto, jossa viitataan muihin tiedossa oleviin tekijöihin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin lisäksi. Kyseisessä artiklassa olevassa tiedossa olevien tekijöiden luettelossa ei viitata tekijöihin, jotka vaikuttavat polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hintatasoon. Yhteenvetona todetaan, että jos kyse on polkumyynnillä tapahtuneesta viennistä, on vaikea nähdä, kuinka valuuttakurssin muutos voisi olla muu vahinkoa aiheuttava tekijä, vaikka viennille olisikin ollut hyötyä valuuttakurssien myönteisestä kehityksestä.

(224)

Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hintatasoon vaikuttaneiden tekijöiden – olipa kyse valuuttakurssien vaihtelusta tai muista tekijöistä – tarkastelusta ei näin ollen voida saada yksiselitteistä tulosta, ja tällainen tarkastelu menisi perusasetuksen vaatimuksia pitemmälle.

(225)

Rajoittamatta edellä esitettyä on joka tapauksessa todettava, että vaikka valuuttakurssien vaihtelu olisi vaikuttanut tuontihintoihin, niiden vaikutusten erottaminen olisi mahdotonta, koska saatavilla ei ole tarkkaa tietoa siitä, missä laajuudessa asianomaisista maista peräisin olevaa tuontia koskeva kauppa käydään Yhdysvaltain dollareina. Suurimmat tuojat sitä paitsi suojaavat Yhdysvaltain dollareina tehdyt liiketoimensa, ja sen vuoksi tarkasteltavan valuuttakurssin määritteleminen on erittäin vaikeaa.

6.3.6   Kiintiöiden poistaminen

(226)

Eräät osapuolet väittivät, että tuontikiintiöiden poistaminen vuoden 2005 alussa oli myös syynä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Tältä osin todetaan, että kiintiöt koskivat vain toista asianomaista maata, eivätkä ne koskeneet kaikkia tämän menettelyn kohteena olevia tuotteita. Vahinkoa koskeva tarkastelu kattoi lisäksi pitemmän ajanjakson eli vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, eikä se sen vuoksi koskenut ainoastaan kiintiöiden poistamisen jälkeistä aikaa, joka oli vuoden 2005 ensimmäinen neljännes. Tämän vuoksi väite hylättiin.

6.3.7   Valituksen tekijöiden epäonnistuminen toiminnan nykyaikaistamisessa, niiden pirstaleisuus ja korkeat työvoimakustannukset

(227)

Eräät osapuolet väittivät, että valituksen tekijöiden heikko taloudellinen tilanne liittyy siihen, että ne eivät ole nykyaikaistaneet tuotantolaitoksiaan ja -menetelmiään, ja että vahinko aiheutui alan pirstaleisuudesta ja siitä, ettei ala ole kilpailukykyinen matalien työvoimakustannusten maista tulevaan tuontiin verrattuna.

(228)

Yhteisön jalkineteollisuus onkin erittäin pirstaleinen, ja työvoimakustannukset ovat korkeammat yhteisössä kuin asianomaisissa maissa. Alan pirstaleisuus ja yhteisön työvoimakustannukset eivät kuitenkaan lisääntyneet tarkastelujakson aikana. Näissä olosuhteissa kyseisten tekijöiden ja yhteisön tuotannonalan tilanteen heikkenemisen välistä syy-yhteyttä ei voida todeta.

(229)

Tämän vuoksi nämä väitteet hylättiin.

6.3.8   Yhteisön jalkineteollisuuden tuotannon siirtäminen

(230)

Tuojien järjestö väitti, että yhteisön tuottajien tuotannon siirtäminen matalapalkkamaihin olisi myötävaikuttanut yhteisön jalkineteollisuuden kärsimään vahinkoon. Väitteen mukaan tuotannon siirtäminen johti tuotannon ja myynnin vähenemiseen yhteisössä ja aiheutti huomattavia rakenneuudistuskustannuksia vaikuttaen näin kyseisten yritysten rahoitustilanteeseen.

(231)

On kuitenkin todettava, että vahingon tarkastelussa keskitytään erityisesti yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen kehittymiseen. Koska tuotantonsa siirtäneitä tuottajia ei – kuten edellä selvitettiin – tässä tutkimuksessa edes pidetä yhteisön tuottajina eivätkä ne näin ollen ole osa yhteisön tuotannonalaa, niiden tilannetta ei ole otettu huomioon vahinkoa koskevassa tarkastelussa. Tuotantonsa siirtäneiden yritysten tuonti on kuitenkin otettu huomioon tarkasteltaessa asianomaisista maista ja muista kolmansista maista tulevaa tuontia.

6.4   Syy-yhteyttä koskevat päätelmät

(232)

Edellä esitetyn perusteella voidaan vahvistaa, että yhteisön tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko, jolle on tunnusomaista myyntimäärien ja markkinaosuuksien pieneneminen sekä myynnin yksikköhinnan lasku, joiden vuoksi kannattavuuden indikaattorit heikkenivät, johtui tutkimuksen kohteena olevasta polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista. Muiden tutkittujen tekijöiden vaikutus oli käytännössä olematonta, eikä se riitä poistamaan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välistä syy-yhteyttä.

(233)

Edellä esitetyssä tarkastelussa erotettiin asianmukaisesti toisistaan kaikkien tiedossa olevien tekijöiden vaikutukset yhteisön tuotannonalan tilanteeseen ja polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vahingolliset vaikutukset, minkä perusteella voidaan vahvistaa, että kyseiset muut tekijät eivät muuta sitä tosiseikkaa, että tarkastellun vahingon on katsottava johtuvan polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

(234)

Tästä syystä päätellään, että asianomaisista maista peräisin oleva polkumyynnillä tapahtunut tuonti on aiheuttanut yhteisön tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

7.   YHTEISÖN ETU

(235)

On tutkittu, edellyttääkö yhteisön etu toimenpiteitä todetun vahingollisen polkumyynnin estämiseksi.

7.1   Yhteisön tuotannonalan etu

(236)

Edellä esitetty tarkastelu osoitti selvästi, että polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheutti vahinkoa yhteisön jalkineteollisuudelle. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrän jyrkkä kasvu aiheutti viime vuosina voimakkaan hintojen alenemisen yhteisön jalkinemarkkinoilla tukkukaupan tasolla eli siellä, missä tuotujen ja yhteisössä valmistettujen jalkineiden välinen kilpailu tapahtuu. Yhteisön tuotannonala ei yleisesti enää kykene varmistamaan tilauksia tyydyttävällä hintatasolla, minkä osoittaa otokseen kuuluneiden yhteisön tuottajien tilanne, joiden toiminta oli juuri ja juuri kannattavaa tutkimusajanjakson aikana. Monissa tapauksissa yhteisön tuotannonala ei enää kykene saamaan uusia tilauksia, koska nykyisillä hintatasoilla myyntihinnat eivät kata tuotantokustannuksia. Yhteisön tuotannonalan vaikeudet koskevat siis sekä myyntihintoja että myyntimäärää.

(237)

Ellei toimenpiteitä otettaisi käyttöön, yhteisön tuotannonalan asema heikkenisi selvästi edelleen, mikä johtaisi useampien tehtaiden sulkemiseen ja työpaikkojen menetyksiin. Koska tuottajat ovat usein ryhmittyneet maantieteellisesti tietyissä jäsenvaltioissa ja tilaukset ulkoistetaan toisinaan pienempiin paikallisiin tehtaisiin, yhden tuottajan toiminnan lopettamisella voi olla huomattavia seurannaisvaikutuksia muihin paikallisiin yrityksiin. Tämä koskisi myös paikallisia raaka-aineen toimittajia ja vaikuttaisi näin ollen merkittävästi kokonaistoimintaan, joten toimenpiteiden käyttöönotolla olisi useita yhteisön tuotannonalan kannalta myönteisiä vaikutuksia. Toimenpiteillä estettäisiin asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin huomattava lisääntyminen, jolloin yhteisön tuotaneinala voisi ainakin säilyttää nykyisen markkina-asemansa. Tuontitiedot osoittavat, että asianomaisten maiden markkinaosuuden kasvu tapahtuu yhteisön jalkineteollisuuden kustannuksella.

(238)

Kun asianomaisista maista peräisin olevaan jalkineiden tuontiin sovellettavat polkumyyntitullit otettaisiin käyttöön, tukkumyyjät ja tuojat vaihtaisivat paljon todennäköisemmin toimituslähteitään siirtyen ainakin osittain käyttämään yhteisön tuottajia. Jos toimenpiteet otettaisiin käyttöön ja tuontihinnat palautettaisiin polkumyynnin poistavalle tasolle, yhteisön tuotannonala kykenisi kilpailemaan hyvän kauppatavan mukaisissa olosuhteissa asianmukaisen kilpailuedun perusteella, jolloin se kykenisi saamaan tyydyttävämmän määrän uusia tilauksia hinnoilla, joilla varmistettaisiin tavanomainen kannattavuustaso. Vahingon poistamiseksi tarvitaan joitakin hinnankorotuksia.

(239)

Toimenpiteiden käyttöönotto on siis selvästi yhteisön tuotannonalan eli valitusta aktiivisesti tukeneiden tuottajien edun mukaista sekä myös niiden muiden yhteisön tuottajien edun mukaista, jotka eivät tukeneet tai kyenneet tukemaan valitusta aktiivisesti.

(240)

Eräät asianomaiset osapuolet väittivät, että toimenpiteiden käyttöönotto ei palauttaisi ennalleen yhteisön tuotannonalan tilannetta, koska tuojat yksinkertaisesti siirtyisivät käyttämään toimituksissaan maita, joihin toimenpiteitä ei sovelleta. Ne väittivät tämän perusteella, että toimenpiteistä ei olisi hyötyä yhtnosön tuotannonalalle.

(241)

Tämä väite kuitenkin hylättiin. Vaikka tuojat voivat siirtyä käyttämään muita toimittajamaita, tämä ei ole pätevä syy olla ryhtymättä toimenpiteisiin kyseessä olevaa vahingollista polkumyyntiä vastaan. On mahdotonta ennakoida, missä laajuudessa tällainen toimitusten siirtyminen toteutuisi, ja lisäksi myös tässä voisi olla kyse polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista, jolloin myös sitä vastaan voitaisiin käynnistää polkumyynnin vastaisia toimia.

(242)

Yhteenvetona voidaan siis todeta, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto antaisi yhteisön tuotannonalalle mahdollisuuden toipua tutkimuksessa todetun vahingollisen polkumyynnin vaikutuksista.

7.2   Muiden talouden toimijoiden etu

7.2.1   Kuluttajien etu

(243)

Kuluttajajärjestöiltä ei saatu kannanottoja menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen julkaisemisen jälkeen. Jotkin osapuolet ovat kuitenkin väittäneet, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin sovellettavien toimenpiteiden käyttöönotto olisi kuluttajien etujen vastaista. Ne väittivät, että kuluttajien valinnanmahdollisuudet pienenisivät huomattavasti, jos kiinalaisten ja vietnamilaisten tuotteiden pääsyä yhteisön markkinoille supistetaan, ja tämä koskisi etenkin nopeasti vaihtuvan muodin segmenttiä, jolla on lähinnä kiinalaisia ja vietnamilaisia jalkineita. Lisäksi väitettiin, että toimenpiteet nostaisivat keskivertokuluttajalle aiheutuvia kustannuksia eli hintaa ja että yhteisön tuotannonala ei kykenisi vastaamaan jalkineiden kokonaiskysyntään.

(244)

Väitteet, jotka koskivat mahdollisten toimenpiteiden kielteisiä vaikutuksia kuluttajiin, tutkittiin yksityiskohtaisesti. Vaikutusten arvioinnissa otettiin huomioon seuraavat tekijät:

Tämän asetuksen mukaisesti käyttöön otettavat toimenpiteet eivät vaikuta noin kahteen kolmasosaan jalkinesektorista kokonaisuudessaan. Tähän menettelyyn kuuluvat jalkineet, joiden päälliset ovat nahkaa, muodostavat sektorista alle 35 prosenttia, ja osuus on supistunut 46 prosentista vuonna 2001.

Ehdotetut toimenpiteet eivät koske kaikentyyppisiä jalkineita, joiden päälliset ovat nahkaa. Tutkimuksessa pääteltiin, että toimenpiteitä ei pitäisi soveltaa tietyntyyppisiin jalkineisiin (ks. edellä STAF-jalkineita koskevat päätelmät). Tämä supistaa edelleen toimenpiteiden soveltamisalaa suhteessa jalkineiden kokonaismarkkinoihin yhteisössä. Tässä yhteydessä todettakoon, että tutkimusajanjakson aikana STAF-jalkineiden osuus oli lähes 20 prosenttia jalkineiden, joiden päälliset ovat nahkaa, tuonnista asianomaisista maista.

Huomattava osuus yhteisön markkinoilla myytävistä jalkineista, joiden päälliset ovat nahkaa, tulee edelleen muista lähteistä kuin Kiinasta ja Vietnamista, toisin sanoen lähteistä, joihin toimenpiteitä ei sovelleta. Muut kolmannet maat, joiden osuus on noin 30 prosenttia tuonnista, ovat edelleen mukana kilpailemassa, eikä niihin sovelleta toimenpiteitä. Polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä ei myöskään sovelleta yhteisön tuottajien myyntiin, joiden osuus on edelleen noin puolet nahkajalkineiden toimituksista.

Tuojat/tukkumyyjät ja jakelijat/vähittäismyyjät ovat yleensä mukana kuluttajille suuntautuvassa jakelussa. Molemmat väliportaat lisäävät hintaan kaupan katteen tai marginaalin kattaakseen omat kustannuksensa ja saadakseen tietyn voiton. Tämän marginaalin suuruus vaihtelee merkittävästi eri toimijoiden välillä, mutta se on yleensä keskimäärin suhteellisen huomattava. Esimerkiksi tutkimusajanjakson aikana kaupan kate, jonka yhteistyössä toimineet tuojat lisäsivät vähittäismyyjille suuntautuvan myynnin hintoihin, oli keskimäärin 125 prosenttia vaihdellen 20 ja 200 prosentin välillä. Tuonti- ja jällenmyyntihintojen välillä on sen vuoksi huomattava ero. Jalkinevalikoiman mahdollista supistumista koskevan väitteen osalta olisi todettava, että polkumyynnin vastaisilla toimenpiteillä aieiastaan varmistettaisiin poljetun hinnoittelun poistaminen. Tuontimääriä ei näin ollen rajoiteta, koska suurin osa yhteisön markkinoilla olevista jalkineista tulee edelleen lähteistä, joihin toimenpiteet eivät suoraan vaikuta.

(245)

Asiaeimaisista maista tulevan tuonnin määrän mahdollista vähenemistä voitaisiin ainakin keskipitkällä aikavälillä korvata myös yhteisön tuotaneinalan ja toimenpiteiden ulkopuolella olevien maiden tuottamien jalkineiden toimitusten lisäämisellä, vaikka tämän kehittyminen veisi vähän aikaa.

(246)

Tuotevalikoiman osalta todetaan, että asianomaisissa maissa ei valmisteta ainoastaan nopeasti vaihtuvan muodin mukaisia ja/tai heikkolaatuisempia jalkineita. Kiinassa ja Vietnamissa tuotetaan myös korkea- ja keskilaatuisia merkkijalkineita. Lisäksi tutkimus osoitti, että myös yhteisön tuotannonala valmistaa kaikentyyppisiä jalkineita, eikä ainoastaan korkealaatuisia ja tyylikkäitä kävelykenkiä, kuten usein väitetään. Tämän perusteella väitteen, jonka mukaan toimenpiteet johtaisivat jalkinevalikoiman kaventumiseen yleensä ja erityisesti tiettyjen muotituotteiden osalta, tueksi tarvittaisiin lisänäyttöä.

(247)

Kuluttajahintoihin kohdistuvan vaikutuksen osalta on otettava huomioon, että tuontihintojen – joihin toimenpiteitä sovelletaan – ja kuluttajahintojen välillä on erittäin huomattava ero. Tuontihinnat ovat niin paljon alempia, että vaikutus huomattavasti korkeampiin kuluttajahintoihin jää väistämättä paljon pienemmäksi. Kuluttajiin kohdistuvaa vaikutusta rajoittaa myös se seikka, että tuonti- ja kulutusportaan välillä on vähintään kaksi talouden toimijaa.

(248)

Kuluttajahintoja koskevat saatavilla olevat alustavat tiedot osoittavat lisäksi, että yhteisön kuluttajat eivät yleisesti hyötyneet jalkineiden hinnan alenemisesta tukkukaupan tasolla. Vaikka kaikkien jalkineiden keskimääräiset tuontihinnat itse asiassa laskivat yleisesti yli 20 prosenttia vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välillä, kuluttajahinnat nousivat hiukan samana ajanjaksona. Tätä näkökohtaa on erityisesti tutkittava tarkasteltavana olevan tuotteen osalta lopullisia päätelmiä tehtäessä.

(249)

Ottaen huomioon voimakas kilpailu tällä tasolla ei pidetä todennäköisenä, että kuluttajat joutuisivat kantamaan mahdollisten toimenpiteiden vaikutukset kokonaisuudessaan. Jos toimenpiteiden kustannukset jaetaan tasan talouden toimijoiden kolmen ryhmän välillä, kuluttajiin kohdistuvat kustannukset olisivat keskimäärin noin 2 prosenttia tai 1 euro paria kohden.

(250)

Asianomaiset osapuolet ovat väittäneet, että toimenpiteiden käyttöönotosta aiheutuvat kustannukset ovat lasten kenkien osalta huomattavasti korkeammat kuin muiden tutkimuksen kohteena olevien kenkien tapauksessa. Tämä johtuu lähinnä siitä, että uusia lasten kenkiä on ostettava huomattavasti useammin kuin uusia aikuisten kenkiä – pienten lasten tapauksessa kolmesta neljään kertaan useammin. Näin ollen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden vaikutukset lasten kenkiin olisivat (kolmesta neljään kertaan) suuremmat kuin tavallisiin kenkiin kohdistuvat vaikutukset, koska asiakkaiden olisi maksettava lasten kengistä sekä suhteellisesti että kumulatiivisesti enemmän kuin aikuisten kengistä. Lastenkenkien kuluttajille toimenpiteiden käyttöönotosta aiheutuvat lisäkustannukset voisivat myös vaikuttaa huomattavan kielteisesti eurooppalaisen keskivertoperheen taloudelliseen tilanteeseen ja vähentää vanhempien valmiutta ostaa säännöllisin väliajoin laadukkaita jalkineita lapsilleen.

(251)

Koska alustavat päätelmät osoittavat, että uusia lasten kenkiä on ostettava 3–4 kertaa useammin kuin muita kenkiä, on kohtuullista katsoa, että kuluttajille näistä kengistä aiheutuvat absoluuttiset kustannukset ovat myös huomattavasti korkeammat verrattuna muiden tämän menettelyn kohteena olevien kenkien kustannuksiin. Väliaikaiset toimenpiteet voisivat näin ollen aiheuttaa erittäin merkittävän taakan perheille, joissa on pieniä lapsia. Olisikin olemassa vaara, että väliaikaisten toimenpiteiden soveltaminen näihin kenkiin johtaisi toimenpiteistä koituvan hyödyn ja niiden mahdollisten kustannusten välisen rajan ylittymiseen.

(252)

Edellä esitetyn perusteella päätellään tässä alustavassa vaiheessa, että hyödyt, jotka saataisiin estämällä tämän tutkimuksen kohteena oleviin muihin jalkineisiin kohdistuva vahinko soveltamalla väliaikaisia toimenpiteitä lasten jalkineiden tuontiin, jäävät merkitykseltään vähäisemmiksi kuin kuluttajiin mahdollisesti kohdistuvat negatiiviset vaikutukset. Sen vuoksi päätellään alustavasti, että toimenpiteiden soveltaminen lasten kenkiin ei olisi yhteisön edun mukaista. Ne olisi sen vuoksi jätettävä alustavasti väliaikaisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle; tätä kysymystä tarkastellaan uudelleen perusteellisesti ennen mahdollisten lopullisten toimenpiteiden käyttööeittoa.

7.2.2   Jakelijoiden/vähittäismyyjien etu

(253)

Jakelijoilta/vähittäismyyjiltä tai jakelijoiden/vähittäismyyjien järjestöiltä saatiin vain muutamia huomautuksia annetuissa määräajoissa. Ainoastaan yhden jäsenvaltion yhdeltä vähittäismyyjien ryhmittymältä saatiin huomautus, ja vastaukset kyselylomakkeeseen saatiin saman jäsenvaltion kolmelta tuojalta, joilla on myös oma jakeluverkosto ja kaksi valintamyymäläketjua. Kyseisten yritysten osuus Kiinasta ja Vietnamista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista oli tutkimusajanjakson aikana noin 15 prosenttia.

(254)

Osapuolet väittivät, että vähittäismyyntisektori on tärkeä työllistäjä ja että tullien käyttöönotto vaikuttaisi siihen kielteisesti. Väitettiin, että jälleenmyyjät voisivat siirtää kuluttajille ainoastaan osan polkumyyntitulleista aiheutuvista lisäkustannuksista ja että sen vuoksi jälleenmyyjien rahoitustilanne, johon heikko taloudellinen tilanne jo vaikuttaa kielteisesti, heikkenee entisestään aiheuttaen näin mahdollisia työpaikkojen menetyksiä.

(255)

Vaikka vähittäismyyntisektorilta tutkimuksen oikeudellisissa puitteissa saadut huomautukset olivat suppeita ja koskivat ainoastaan yhtä jäsenvaltiota, komissio päätti suorittaa yksityiskohtaisen tarkastelun koko yhteisön tasolla. Merkille pantiin jäljempänä mainitut seikat.

(256)

Ensiksi on todettava, että jalkineiden vähittäismyyntisektorilla myydään kaikentyyppisiä jalkineita eli huomattavasti useampia tyyppejä kuin ainoastaan tämän menettelyn kohteena olevat jalkinetyypit. Lisäksi jakelijat/vähittäismyyjät ovat usein mukana muiden tuotteiden myynnissä. Tämä koskee tyypillisesti esimerkiksi erikoistumattomia valintamyymälöitä, joiden kokonaismyynnistä jalkineiden myynti muodostaa vain pienen osan. Sen vuoksi vähittäismyynnin työntekijämäärää ei voida yksinkertaisesti verrata jalkineiden valmistuksessa työskentelevien henkilöiden lukumäärään.

(257)

Toiseksi katsotaan, että vähittäismyyntisektoriin kohdistuisi kielteisiä vaikutuksia ainoastaan siinä tapauksessa, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto johtaisi jalkineiden kulutuksen laskuun yhteisössä, jolloin vähittäismyyjien liikevaihto pienenisi huomattavasti. Vaikka ostohinta voikin nousta toimenpiteiden käyttöönoton seurauksena, vähittäismyyjät voisivat silti siirtää ainakin osan korotuksesta kuluttajille saadakseen edelleen kohtuullisen voiton. Vähittäismyyjät myöntävätkin huomautuksissaan, että ne pystyisivät ottamaan mahdolliset kustannuslisäykset osittain kantaakseen. Tämän vuoksi vähittäismyyjille aiheutuisi kielteisiä vaikutuksia ainoastaan siinä tapauksessa, että hinnankorotukset johtaisivat kuluttajien ostamien kenkäparien lukumäärän vähenemiseen. Edellä esitetyt hintoja koskevat päätelmät huomioon ottaen kulutuksen merkittävää vähenemistä ei pidetä todennäköisenä.

(258)

Näkemystä, jonka mukaan toimenpiteiden vaikutukset jakelijoihin/vähittäismyyjiin ovat vähäiset, vahvistaa se seikka, että nämä toimijat myyvät yleensä kaikentyyppisiä kiinalaista tai vietnamilaista alkuperää olevia jalkineita, ei ainoastaan tarkasteltavana olevia jalkinetyyppejä. Sen vuoksi polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto vaikuttaisi ainoastaan ostohintojen pieneen osaan, ja vaikutus pysyisi suhteellisen pienenä kokonaiskustannuksiin verrattuna.

(259)

Jalkineiden jakelu yhteisössä tapahtuu pääosin seuraavien kolmen myyntikanavan kautta: riippumattomat vähittäismyyjät, merkkikohtaiset vähittäismyyntiketjut ja erikoistumattomat valintamyymälät. Muitakin myyntikanavia (esimerkiksi postimyyntiyrityksiä) on olemassa, mutta ne ovat melko pieniä.

(260)

Riippumattomat vähittäismyyjät ovat perinteisin jakelukanava. Vähittäismyyjien toimittajia ovat yleensä tukkumyyjät yhteisössä, ja koska niiden toiminnan kustannukset (vuokra, myyntihenkilöstön palkat jne.) ovat korkeat, niiden soveltamat katteet ovat yleensä huomattavia. Riippumattomat vähittäismyyjät myyvät kaikentyyppisiä jalkineita, toisin sanoen monenlaista alkuperää olevia nahka- ja muita jalkineita, ja sen vuoksi on odotettavissa, että tarkasteltavana olevan tuotteen toimitukset niille ovat suhteellisen pieniä, kun otetaan huomioon tarkasteltavana olevan tuotteen osuus jalkineiden kokonaismyynnistä. Toimenpiteiden käyttöönotosta aiheutuvat niihin kohdistuvat vaikutukset olisivat näin ollen hyvin rajallisia tai jopa olemattomia. Koska ne saavat tuotteet tavanomaisesti tukkumyyjien välityksellä, voidaan myös olettaa, että osa tullien vaikutuksesta kannettaisiin tuolla tasolla.

(261)

Merkkikohtaiset vähittäismyyntiketjut ostavat jalkineet yleensä keskitetysti ja myyvät ne eri kaupungeissa ja toisinaan eri maissa sijaitsevien vähittäismyymälöiden kautta. Mikään näistä ketjuista ei tehnyt yhteistyötä tutkimuksessa, mikä voi sinällään olla osoitus siitä, että toimenpiteet eivät vaikuttaisi kielteisesti niiden tilanteeseen. Seuraavat seikat olisi kuitenkin otettava huomioon. Koska merkkikohtaiset vähittäismyyntiketjut ostavat suuria tuotemääriä, niiden toimintakustannukset ovat pienet ja ne harjoittavat toisinaan itse tuontia, niillä on yleensä varaa myydä tuotteitaan alennetuilla hinnoilla. Ne toimivatkin usein kaupunkien ulkopuolilla sijaitsevissa alennusmyymälöissä, joissa on vain vähän työntekijöitä. Koska niiden tarkoituksena on tarjota suhteellisen huokeita jalkineita, niille asianomaisista maista tulevien toimitusten määrä voi olla huomattavampi kuin riippumattomien vähittäismyyjien tapauksessa. Ne kuitenkin myyvät myös kaikentyyppisiä jalkineita, ei siis ainoastaan tutkimuksen kohteena olevia jalkineita, ja osa niiden liikevaihdosta muodostuu myös muiden tuotteiden kuin jalkineiden myynnistä. Koska niiden ostovoima on huomattava, niiden odotetaan lisäksi kykenevän vaihtamaan toimituslähteitään ainakin jossakin laajuudessa ja myös siirtävän kustannuslisäykset kuluttajille ainoastaan osittain. Samoin kuin riippumattomiin vähittäismyyjiin, toimenpiteet vaikuttaisivat niihin vakavasti ainoastaan siinä tapauksessa, että niiden myyntimäärä pienenisi tuntuvasti tullien käyttöönoton seurauksena, ja tämä on epätodennäköistä, kuten edellä pääteltiin.

(262)

Erikoistumattomat valintamyymälät ovat tärkeä myyntikanava myyntimäärien – ei niinkään arvon – osalta. Ne keskittyvät enemmän markkinoiden alemmille tasoille tavoitteenaan myydä huomattavia määriä. Erikoistumattomat valintamyymälät tuovat toisinaan jalkineita itse, mutta pääosin ne toimivat yhteisössä ja tuotteiden alkuperämaassa olevien edustajien välityksellä. Jalkineet muodostavat yleensä ainoastaan pienen osan valintamyymälöiden kokonaisliikevaihdosta, ja valintamyymälät ovat hyvin joustavia toimittajavalinnoissaan, joten ne voisivat vaihtaa toimituslähdettään helposti tai jopa lisätä yhteisössä valmistettujen jalkineiden toimituksia. Näiden syiden perusteella on odotettavissa, ettei toimenpiteillä olisi huomattavia haitallisia vaikutuksia tämän myyntikanavan rahoitustilanteeseen.

(263)

Yleisemmällä tasolla olisi todettava, että yhteistyössä toimineiden tuojien toimittamien tietojen perusteella jakelijat/vähittäismyyjät eivät nekään hyötyneet viime vuosina tapahtuneesta tuontihintojen alenemisesta. Vaikka yhteistyössä toimineiden tuojien tuontihinnat laskivat keskimäärin noin 30 prosenttia vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välillä, jälleenmyyntihinnat pysyivät keskimäärin suhteellisen vakaina.

(264)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että ehdotettujen toimenpiteiden vaikutukset vähittäismyyjiin ja jakelijoihin pysyvät todennäköisesti pieninä. Olisi myös huomattava, että koska suurin osa jalkineiden, joiden päälliset ovat nahkaa, myynnistä muodostuu edelleen yhteisön tuottajien tuotannosta, jotka kykenevät edelleen tarjoamaan laajan jalkinetyyppivalikoiman suhteellisen lyhyillä toimitusajoilla tuotuihin tuotteisiin verrattuna, yhteisön tuotannon jatkuminen on myös vähittäismyyjien ja jakelijoiden etu.

7.2.3   Etuyhteydettömien yhteisön tuojien etu

(265)

Vastaukset kyselylomakkeisiin saatiin 33 tuojalta, jotka tutkimusajanjakson aikana edustivat noin 25:tä prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista yhteisöön. Tuojien tilanteen tarkastelu perustuu sen vuoksi niiden tuojien tilanteeseen, jotka toimittivat luotettavat tiedot annetuissa määräajoissa.

(266)

Yhteistyössä toimineet tuojat hankkivat noin 70 prosenttia toimituksistaan asianomaisista maista. Tutkimusajanjakson aikana niiden keskimääräinen tuontihinta oli 9 euroa paria kohden. On huomattava, että vaikka keskimääräinen tuontihinta laski vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välillä Eurostatin tietojen mukaisia kehityssuuntauksia eiudattaen eli noin 30 prosenttia, niiden keskimääräinen jälleenmyyntihinta pysyi samaan aikaan suhteellisen vakaana.

(267)

Kyseiset yhteistyössä toimineet yritykset ilmoittivat (painotetun keskimääräisen) nettovoittonsa olevan 12 prosenttia niiden liikevaihdosta, ja toimitetut tiedot osoittivat, että niiden käyttämä keskimääräinen kate on 125 prosenttia. Kate vaihteli eri yritysten välillä kuitenkin huomattavasti 20 prosentista yli 200 prosenttiin.

(268)

Lisäksi yhteistyössä toimineet tuojat voidaan jakaa kahteen ryhmään: markkinoiden keski-/ylätasoilla toimivat tuojat ja markkinoiden alemmilla tasoilla toimivat tuojat.

(269)

Ensiksi mainittu tuojaryhmä koostuu lähinnä entisistä yhteisön tuottajista, jotka siirsivät tuotteidensa valmistuksen kolmansiin maihin, tarkemmin sanoen asianomaisiin maihin. Nämä yritykset pitävät yhä huomattavan osan toiminnastaan – esimerkiksi suunnittelun, tutkimus- ja kehitystoiminnan sekä raaka-aineiden hankinnan – yhteisössä, ja toisinaan niillä on jopa oma jakeluketju. Näistä syistä ne työllistävät yleensä suhteellisen suuren määrän työntekijöitä etenkin toiseksi mainittuun tuojaryhmään verrattuna. Nämä tuojat myyvät yleensä merkkijalkineita, joiden hintataso on toiseksi mainitun tuojaryhmän hintatasoa huomattavasti korkeampi. Niiden jalkineiden jakelu tapahtuu lähinnä riippumattomien vähittäismyyjien kautta ja toisinaan myös merkkikohtaisten vähittäismyyntiketjujen tai jopa niiden omien etuyhteydessä olevien jakelijoiden välityksellä.

(270)

Koska nämä yritykset toimivat markkieiiden keski-/ylätasoilla, niiden tuontihinta on myös korkeampi kuin markkinoiden alemmilla tasoilla toimivien tuojien tuontihinta. Markkinoiden keski-/ylätasoilla toimivat yhteistyössä toimineet tuojat ilmoittivat keskimääräisen ostohinnan olleen noin 11 euroa paria kohden. On syytä huomata, että niiden käyttämä kate oli erittäin suuri ollen keskimäärin noin 200 prosenttia. Niiden jälleenmyyntihinnat olivat toisin sanoen keskimäärin yli 30 euroa paria kohden. Katteen suuruutta selittävät yhteisössä saatava lisäarvo (suunnitteluun, raaka-aineiden hankintaan, tutkimukseen ja kehitykseen jne. liittyvät erityiskustannukset) sekä markkinointiin ja tuotemerkkeihin liittyvät huomattavat kustannukset. Niiden ilmoittama voittomarginaali oli keskimäärin noin 10 prosenttia niiden liikevaihdosta.

(271)

Toinen tuojaryhmä keskittyy enemmän tuotemääriin, ja ryhmä koostuu pääasiassa tukkumyyjistä tai toisinaan jopa erikoistumattomista valintamyymälöistä. Markkinoiden alemmilla tasoilla toimivien tuojien vastausten tarkastelu osoitti, että niiden keskimääräinen tuontihinta oli 6 euroa paria kohden. Tutkimus osoitti, että nämä tuojat käyttivät tutkimusajanjakson aikana 75 prosentin katetta, ja ne ilmoittivat voittomarginaalinsa olleen keskimäärin 17 prosenttia niiden liikevaihdosta. Tämä selittyy sillä, että tuojien rakennekustannukset ja lisäarvo yhteisössä ovat matalat, mutta myös niiden myyntikustannukset ovat pienemmät. Näiden yritysten työllistämän henkilöstön määrä on sekin pienempi ollen yhteistyössä toimineiden yritysten mukaan keskimäärin alle 10 työntekijää yritystä kohden.

(272)

Tuojaryhmien eri tilanteista johtuen arvotullina käyttöön otettavien toimenpiteiden odotetaan vaikuttavan eri ryhmiin eri tavoin. Ensimmäisen tuojaryhmän tapauksessa toimenpiteiden absoluuttinen arvo olisi suurempi, koska tullia sovelletaan korkeampaan tuontihintaan. Vaikutuksia arvioitaessa olisi kuitenkin otettava huomioon jälleenmyyntihinta. On syytä muistaa, että näiden tuojien käyttämä keskimääräinen kaupan kate on 200 prosenttia. Vaikka koko tuontihinnan nousu siirrettäisiin kokonaan niiden asiakkaille, toisin sanoen lähinnä vähittäismyyjille ja jakelijoille, jälleenmyyntihinta nousisi sen vuoksi absoluuttisina lukuina ainoastaan hiukan. Luultavasti tämä ei vaikuttaisi merkittävästi näiden tuojien myyntimäärään, koska ne keskittyvät keskitason ja ylätason tuotteisiin. On kuitenkin todennäköistä, että osa tuontihinnan noususta jää näiden yritysten kannettavaksi, joten niiden on joko supistettava myyntikustannuksiaan tai sopeuduttava voittomarginaalin pienenemiseen. Niihin voi siis lyhyellä aikavälillä kohdistua tiettyjä haitallisia vaikutuksia etenkin tilauksista, joiden toimitushineiista oli jo sovittu ennen väliaikaisten toimenpiteiden voimaantuloa. Tätä asiaa käsitellään jäljempänä 286–290 perustelukappaleessa.

(273)

Toisen tuojaryhmän tapauksessa arvotullin seurauksena olisi maltillinen absoluuttisen hinnan nousu, koska niiden tuontihinta on suhteellisen matala. Koska näiden yritysten voitto on suhteellisen hyvä – yhteistyössä toimineiden tuojien (painotettu) keskiarvo oli 17 prosenttia tutkimusajanjakson aikana –, toimenpiteiden ei odoteta vaikuttavan niiden rahoitustilanteeseen vakavalla tavalla. On syytä huomata, että koska tämä tuojaryhmä keskittyy myynnin määrään, on todennäköistä, että yhteistyöstä kieltäytyneet tuojat kuuluvat myös tähän ryhmään, ja syynä tähän yhteistyön puuttumiseen voi olla se, että odotettavissa ei ole huomattavia kielteisiä vaikutuksia niiden rahoitustilanteeseen. Samoin kuin ensiksi mainitun tuojaryhmän tapauksessa ja kuten 286–290 perustelukappaleessa todetaan, väliaikaisten toimenpiteiden vaikutus voi kuitenkin olla huomattava, koska tämä tuojaryhmä keskittyy toiminnassaan enemmän määrään.

(274)

On kuitenkin korostettava, että edellä esitetty tarkastelu perustuu yhteistyössä toimineiden tuojien toimittamiin keskimääräisiin tietoihin. Toimenpiteet voivat sen vuoksi vaikuttaa tuojiin eri tavoin riippuen siitä, millaista niiden toiminta on kyseisiin keskiarvoihin verrattuna. Lisäksi olisi huomattava, että tuojat solmivat yleensä pitkäkestoisia suhteita ja toisinaan jopa yhteistyökumppanuuksia toimittajiensa kanssa ja että ne ovat usein sitoutuneet pitkäkestoisiin sopimuksiin, joissa tilaukset tehdään kuukausia ennen varsinaista toimitusajankohtaa. Sen vuoksi toimittajien tai jopa alkuperämaan vaihtaminen vie aikaa, ja siitä aiheutuu lisäkustannuksia. Lisäksi tuojat voivat joutua tilanteeseen, jossa ne ovat jo sitoutuneet tiettyihin jälleenmyyntihintoihin asianomaisiin maihin tekemiensä sellaisten tilausten osalta, joiden toimitus tapahtuu myöhemmin. Nämä tuojat eivät sen vuoksi ehkä voi siirtää lisätullia eteenpäin edes osittain, millä luultavasti olisi kielteisiä rahoitusvaikutuksia. Ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että joidenkin tuojien on vaikea kestää tämä rahoituksellinen isku.

(275)

Edellä esitetyn perusteella voidaan päätellä, että toimenpiteiden käyttöönotolla voi olla kielteinen vaikutus tiettyjen tuojien rahoitustilanteeseen. Kielteisellä vaikutuksella ei kuitenkaan keskimäärin odoteta olevan huomattavia rahoitusvaikutuksia tuojien kokonaistilanteeseen. Tämä koskee varsinkin markkinoiden alemmilla tasoilla toimivien tuojien ryhmää, jonka rahoitustilanne on tällä hetkellä joustavampi. On todennäköistä, että nämä tuojat tuovat asianomaisista maista huomattavan osan jalkineista, joiden päälliset ovat nahkaa.

7.3   Yhteisön etua koskevat päätelmät

(276)

Edellä esitetty tarkastelu osoitti, että toimenpiteiden käyttöönotto on yhteisön edun mukaista, koska toimenpiteiden odotetaan ainakin rajoittavan polkuhinnoilla tapahtuvan tuonnin suurta määrää, jolla on osoitettu olevan huomattava kielteinen vaikutus yhteisön tuotannonalan rahoitustilanteelle. Toimenpiteistä odotetaan olevan etua myös muille yhteisön tuottajille.

(277)

Tarkastelu osoitti myös, että polkumyynnin vastaiset toimenpiteet eivät vaikuta kuluttajiin tai niiden vaikutukset kuluttajiin ovat erittäin vähäisiä.

(278)

Tarkasteltavana olevan tuotteen ostohinta voi nousta jakelijoiden ja vähittäismyyjien osalta, mutta kun nousua verrataan niiden kokonaiskustannuksiin ja -tilanteeseen, toimenpiteet eivät vaikuttane niihin merkittävästi.

(279)

Tuojat kykenisivät keskimääräisesti katsottuna selviytymään toimenpiteiden käyttöönotosta, vaikka joihinkin tuojiin voi niiden erityistilanteesta riippuen kohdistua tiettyjä haitallisia vaikutuksia. Tämä koskee pääasiassa sitä seikkaa, että tuojat ovat usein tehneet toimittajiensa kanssa pitkän aikavälin sopimuksia ja toisinaan jopa sitoutuneet tiettyihin jälleenmyyntihintoihin.

(280)

Kokonaisuutena kuitenkin katsotaan, että toimenpiteiden käyttöönotto eli vahingollisen polkumyynnin poistaminen antaisi yhteisön tuotaneinalalle mahdollisuuden säilyttää toimintansa ja saada viime vuosien yritysten sulkemiset ja työpaikan menetykset loppumaan ja että haitalliset vaikutukset, joita toimenpiteillä voi olla tiettyjen muiden talouden toimijoiden kannalta yhteisössä, eivät ole suhteettomia verrattuna yhteisön tuotaneinalaan kohdistuviin hyödyllisiin vaikutuksiin.

(281)

Tämä ei kuitenkaan koske lasten kenkiä, jotka olisi sen vuoksi alustavasti jätettävä toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle. Tätä kysymystä tarkastellaan uudelleen perusteellisesti ennen mahdollisten lopullisten toimenpiteiden käyttöönottoa.

8.   VÄLIAIKAISET POLKUMYYNNIN VASTAISET TOIMENPITEET

(282)

Polkumyyntiä, siitä johtuvaa vahinkoa ja yhteisön etua koskevat päätelmät huomioon ottaen olisi otettava käyttöön väliaikaiset toimenpiteet, joita sovelletaan Kiinasta ja Vietnamista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin.

8.1   Vahingon korjaava taso

(283)

Lopullisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden tason olisi oltava riittävä poistamaan polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista yhteisön tuotannonalalle aiheutuva vahinko ylittämättä todettuja polkumyyntimarginaaleja. Vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsottiin, että toimenpiteillä yhteisön tuotannonalalle pitäisi voida taata mahdollisuus kattaa kustannuksensa ja saada sellaisen ennen veroja lasketun myyntivoiton, jonka se voisi kohtuudella saada tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin puuttuessa.

(284)

Käytettävissä olevien tietojen perusteella todettiin, että 2 prosentin osuutta liikevaihdosta vastaavaa voittomarginaalia voidaan pitää sellaisena sopivana määränä, jonka yhteisön tuotannonalan voitaisiin odottaa saavuttavan ilman vahingollista polkumyyntiä. Tämä vastaa suurinta voittoa, jonka yhteisön tuotannonala saavutti tarkastelujakson aikana ja nimenomaan vuonna 2002, jolloin asianomaisten maiden markkinaosuudet olivat suhteellisen pieniä verrattuna niiden markkinaosuuksiin tutkimusajanjaksolla.

(285)

Tarvittava hinnankorotus määritettiin vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisessa määritettyä painotettua keskimääräistä tuontihintaa samassa kaupan portaassa yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla myymän tuotteen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vahinkoa aiheuttamaton hinta saatiin oikaisemalla kunkin yhteisön tuotannonalaan kuuluvan yrityksen myyntihinta kannattavuuden takaavalle tasolle ja lisäämällä siihen edellä mainittu voittomarginaali. Tästä vertailusta johtuvat mahdolliset erot ilmaistiin tämän jälkeen prosentteina CIF-kokonaistuontiarvosta.

8.2   Väliaikaiset tullit

(286)

Edellä esitetyn perusteella ja perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti katsotaan, että Kiinasta ja Vietnamista peräisin olevaa tuontia koskevat väliaikaiset polkumyyntitullit olisi otettava käyttöön alimpien polkumyynti- ja vahinkomarginaalien suuruisina alhaisemman tullin säännön mukaisesti.

(287)

Edellä esitetyn perusteella vahinkomarginaaleihin perustuvat väliaikaiset tullit ovat seuraavat:

Maa

Yritys

Polkumyyntitulli

Kiina

Kaikki yritykset

19,4 %

Vietnam

Kaikki yritykset

16,8 %

(288)

Koska tähän menettelyyn liittyvät olosuhteet ovat poikkeukselliset sen vuoksi, että menettely koskee kuluttajalle tarkoitettua lyhytikäistä perustuotetta, johon muotisuuntaukset vaikuttavat ja jonka kaupalla on erityispiirteitä, pidetään aiheellisena, että polkumyynnin vastaiset toimenpiteet otetaan käyttöön vaiheittain. Koska etenkin yhteisön tuotannonalalle aiheutui vahinkoa asianomaisten maiden epäterveiden kauppatapojen seurauksena tutkimusajanjakson viimeisessä vaiheessa, sen tuotantokapasiteetti on supistunut merkittävästi ja tämän seurauksena yhteisön tuottajat eivät kykene välittömästi toimittamaan tarvittavia määriä, jos tuontimäärät putoavat toimenpiteiden seurauksena. Kuten edellä 176 perustelukappaleessa todettiin, yhteisön tuotannonalan tuotantotasot olivat merkittävästi korkeammat ennen tutkimuksen kohteena olevia vahingollisia polkumyyntikäytäntöjä. Polkumyyntitullin vaiheittainen käyttöönotto antaa yhteisön tuotaneinalalle lyhyen siirtymäajan, jonka kuluessa se voi palata aiemmille tuotantotasoille. Kun yhteisön tuotaneinalalle annetaan riittävästi aikaa tuotantotasojensa nostamiseen, tarkasteltavana olevan tuotteen saatavuus pysyy lisäksi kohtuullisella tasolla ja kuluttajakysyntään voidaan vastata.

(289)

Tarkasteltavana oleva tuote on kulutustavara, johon muoti vaikuttaa, jota tuojat ja vähittäismyyjät ostavat yleensä keskipitkän aikavälin sopimusten perusteella ja jonka hinnat vahvistetaan usein jo silloin, kun tavarat tilataan. Sen vuoksi toimittajien tai jopa alkuperämaan vaihtaminen vie aikaa, ja siitä aiheutuu lisäkustannuksia. Lisäksi tuojat voivat joutua tilanteeseen, jossa ne ovat jo sitoutuneet tiettyihin jälleenmyyntihintoihin asianomaisiin maihin tekemiensä sellaisten tilausten osalta, joiden toimitus tapahtuu myöhemmin. Jos lisäksi kyse on sopimuksista, joiden perusteella tavaroiden toimittaminen tapahtuu välittömästi tai hyvin pian, vaihtoehtoisten toimituslähteiden käyttäminen on mahdotonta jo tuotannon toimitusaikojen vuoksi.

(290)

Pitkät toimitusajat liittyvät etenkin siihen, että jalkineisiin vaikuttavat muodin lisäksi sesonkiluontoiset seikat. Ennen tietyn sesongin alkua jalkineet on suunniteltava, raaka-aineet ja niiden soveltuvat toimittajat valittava ja tietyt tuotantovälineet (muotit) ja prototyypit valmistettava ennalta. Nämä jalkinesektorin erityisominaisuudet johtavat pitkiin toimitusaikoihin tilausten ja toimitusten välillä, minkä vuoksi tuojien on tehtävä ennakkosuunnitelmia ja tuojien kauppaehtojen muuttaminen voi olla erittäin vahingollista. Sen vuoksi katsotaan, että yleisenä kaupan etuna on sellaisten tilanteiden välttäminen, joissa kauppaat joutuvat maksamaan lisätulleja tuotteista, jotka on ostettu ja tilitetty kuukausia aiemmin.

(291)

Yhteenvetona todetaan, että täysimääräisten toimenpiteiden välittömästä käyttöönotosta yhteisön tuotaneinalalle koituva hyöty jäisi tässä tilanteessa merkitykseltään vähäisemmäksi kuin kauppaan kohdistuva kielteinen vaikutus.

(292)

Sen vuoksi pidetään yhteisön edun mukaisena, että tullin kokonaismäärä otetaan käyttöön progressiivisesti neljässä vaiheessa sen varmistamiseksi, että vahingollisesta polkumyynnistä johtuvat epäterveet kauppatavat poistetaan ja että osapuolet voivat mukautua uuteen tilanteeseen, huolehtien samalla siitä, että yhteisön markkinat pysyvät avoimina, perinteiset kauppavirrat säilyvät ja kysynnän tyydyttävä tarjonta varmistetaan. Tullit otetaan käyttöön 25 prosentin korotuksina. Koska mukautumisvaiheen on oltava lyhyt eli kuusi kuukautta, pidettiin aiheellisena, että tullin koko määrä otetaan käyttöön mahdollisimman lähellä väliaikaisten toimenpiteiden päättymistä siten, että väliaikaisten polkumyyntitullien kokonaismäärä otetaan käyttöön mahdollisimman myöhäisessä vaiheessa, jotta täysimääräisen tullin käyttöönotto olisi mahdollisimman sujuvaa. On syytä korostaa, että tätä menettelytapaa sovelletaan jalkineteollisuuden poikkeuksellisen luonteen vuoksi ja että sen soveltamisen olisi selvästi rajoituttava tämän tutkimuksen alustaviin päätelmiin.

(293)

Väliaikaiset polkumyyntitullit olisi näin ollen otettava käyttöön seuraavasti:

i)

tämän asetuksen voimaantulosta 1 päivään kesäkuuta 2006

Maa

Polkumyyntitulli

Kiinan kansantasavalta

4,8 %

Vietnam

4,2 %

ii)

2 päivästä kesäkuuta 200613 päivään heinäkuuta 2006

Maa

Polkumyyntitulli

Kiinan kansantasavalta

9,7 %

Vietnam

8,4 %

iii)

14 päivästä heinäkuuta 200614 päivään syyskuuta 2006

Maa

Polkumyyntitulli

Kiinan kansantasavalta

14,5 %

Vietnam

12,6 %

iv)

15 päivästä syyskuuta 2006

Maa

Polkumyyntitulli

Kiinan kansantasavalta

19,4 %

Vietnam

16,8 %

(294)

Jotta varmistettaisiin, että väärien ilmoitusten ja toimenpiteiden kiertämisen riski on mahdollisimman pieni, komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (5) 308 d artiklaan perustuva vahvistettu hallinnollinen tuontivalvontajärjestelmä mahdollistaa aiemmat tiedot merkityksellisistä tuonnin kehityssuuntauksista. Jos saadaan näyttöä siitä, että kehityssuuntaukset muuttuvat merkittävästi, komissio tutkii asian viipymättä.

9.   LOPPUSÄÄNNÖKSET

(295)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi vahvistettava määräaika, jonka kuluessa ne asianomaiset osapuolet, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa, voivat esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Lisäksi olisi huomattava, että kaikki tätä asetusta varten tehdyt tullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat väliaikaisia ja niitä voidaan joutua tarkastelemaan uudelleen mahdollisista lopullisista tulleista päätettäessä,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1.   Otetaan käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli, jota sovelletaan tuotaessa tiettyjä Kiinan kansantasavallasta ja Vietnamista peräisin olevia jalkineita, joiden päälliset ovat nahkaa tai tekonahkaa ja jotka kuuluvat seuraaviin CN-koodeihin, lukuun ottamatta jalkineita, joissa on erikoistekniikkaa, lasten jalkineita ja jalkineita, joissa on suojaava kärjys: ex 6403 20 00, ex 6403 30 00, ex 6403 51 15, ex 6403 51 19, ex 6403 51 95, ex 6403 51 99, ex 6403 59 11, ex 6403 59 35, ex 6403 59 39, ex 6403 59 95, ex 6403 59 99, ex 6403 91 13, ex 6403 91 16, ex 6403 91 18, ex 6403 91 93, ex 6403 91 96, ex 6403 91 98, ex 6403 99 11, ex 6403 99 33, ex 6403 99 36, ex 6403 99 38, ex 6403 99 93, ex 6403 99 96, ex 6403 99 98 ja ex 6405 10 00 (6) (Taric-koodit 6403200090, 6403300029, 6403300099, 6403511590, 6403511990, 6403519590, 6403519990, 6403591190, 6403593590, 6403593990, 6403599590, 6403599990, 6403911399, 6403911699, 6403911899, 6403919399, 6403919699, 6403919899, 6403991190, 6403993390, 6403993690, 6403993890, 6403999329, 6403999399, 6403999629, 6403999699, 6403999829, 6403999899 ja 6405100090).

2.   Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)

’jalkineilla, joissa on erikoistekniikkaa’ tarkoitetaan urheilukäyttöön tarkoitettuja jalkineita, joiden CIF-hinta paria kohden on vähintään 9 euroa ja joissa on erikoistekniikkaa: yksi- tai monikerroksinen muottipohja, ei suoravalettu, joka on valmistettu erityisesti pysty- tai sivusuuntaisia iskuja vaimentamaan suunnitelluista synteettisistä aineista ja joka on varustettu teknisin ominaisuuksin, jollaisia ovat joko kaasua tai nestettä sisältävät ilmatiiviit tyynyt, iskuja vastaanottavat tai vaimentavat mekaaniset osat ja sellaiset aineet kuin LD-polymeerit, ja jotka kuuluvat seuraaviin CN-koodeihin: ex 6403 91 13, ex 6403 91 16, ex 6403 91 18, ex 6403 91 93, ex 6403 91 96, ex 6403 91 98, ex 6403 99 93, ex 6403 99 96 ja ex 6403 99 98 (Taric-koodit 6403911310, 6403911610, 6403911810, 6403919310, 6403919610, 6403919810, 6403999311, 6403999611 ja 6403999811);

b)

’lasten jalkineilla’ tarkoitetaan jalkineita, joiden pohjan ja koron yhteenlaskettu korkeus on enintään 3 cm ja

joiden sisäpohjan mitta on alle 24 cm tai

joissa ei ole sisäpohjaa ja joiden sisäpituus on alle 24 cm varpaasta kantapäähän mitattuna

ja jotka kuuluvat seuraaviin CN-koodeihin: ex 6403 20 00, ex 6403 30 00 ja ex 6405 10 00 (Taric-koodit 6403200010, 6403300021, 6403300091 ja 6405100010);

c)

’jalkineilla, joissa on suojaava kärjys’ tarkoitetaan jalkineita, joissa on suojaava kärjys ja joiden iskuenergian vaimennus on vähintään 100 joulea (7) ja jotka kuuluvat seuraaviin CN-koodeihin: ex 6403 30 00, ex 6403 51 15, ex 6403 51 19, ex 6403 51 95, ex 6403 51 99, ex 6403 59 11, ex 6403 59 35, ex 6403 59 39, ex 6403 59 95, ex 6403 59 99, ex 6403 91 13, ex 6403 91 16, ex 6403 91 18, ex 6403 91 93, ex 6403 91 96, ex 6403 91 98, ex 6403 99 11, ex 6403 99 33, ex 6403 99 36, ex 6403 99 38, ex 6403 99 93, ex 6403 99 96, ex 6403 99 98 ja ex 6405 10 00 (Taric-koodit 6403300021, 6403300091, 6403511510, 6403511910, 6403519510, 6403519910, 6403591110, 6403593510, 6403593910, 6403599510, 6403599910, 6403911391, 6403911691, 6403911891, 6403919391, 6403919691, 6403919891, 6403991110, 6403993310, 6403993610, 6403993810, 6403999321, 6403999391, 6403999621, 6403999691, 6403999821, 6403999891 ja 6405100010).

3.   Edellä 1 kohdassa kuvattujen tuotteiden vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettava väliaikainen polkumyyntitulli on seuraava:

i)

tämän asetuksen voimaantulosta eli 7 päivästä huhtikuuta 20061 päivään kesäkuuta 2006

Maa

Polkumyyntitulli

Kiinan kansantasavalta

4,8 %

Vietnam

4,2 %

ii)

2 päivästä kesäkuuta 200613 päivään heinäkuuta 2006

Maa

Polkumyyntitulli

Kiinan kansantasavalta

9,7 %

Vietnam

8,4 %

iii)

14 päivästä heinäkuuta 200614 päivään syyskuuta 2006

Maa

Polkumyyntitulli

Kiinan kansantasavalta

14,5 %

Vietnam

12,6 %

iv)

15 päivästä syyskuuta 2006

Maa

Polkumyyntitulli

Kiinan kansantasavalta

19,4 %

Vietnam

16,8 %

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tuotteen luovutus vapaaseen liikkeeseen yhteisössä edellyttää väliaikaisen tullin määrää vastaavan vakuuden antamista.

5.   Jollei toisin säädetä, sovelletaan voimassa olevia, tulleja koskevia säännöksiä ja määräyksiä.

6.   Jäsenvaltiot ja komissio toimivat tiiviissä yhteistyössä tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi muun muassa valvontajärjestelmän osalta.

2 artikla

Asiaeimaiset osapuolet voivat yhden kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta pyytää, että niille ilmoitetaan niistä olennaisista tosiseikoista ja huomioista, joiden perusteella tämä asetus annettiin, ja ne voivat saman ajan kuluessa esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla komission kuulemiksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 20 artiklan soveltamista.

Asianomaiset osapuolet voivat asetuksen (EY) N:o 384/96 21 artiklan 4 kohdan mukaisesti esittää huomautuksiaan tämän asetuksen soveltamisesta yhden kuukauden kuluessa sen voimaantulosta.

3 artikla

1.   Tämä asetus tulee voimaan 7 päivänä huhtikuuta 2006.

2.   Tämän asetuksen 1 ja 2 artiklaa sovelletaan kuuden kuukauden ajan.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 23 päivänä maaliskuuta 2006.

Komission puolesta

Peter MANDELSON

Komission jäsen


(1)  EYVL L 56, 6.3.1996, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2117/2005 (EUVL L 340, 23.12.2005, s. 17).

(2)  EUVL C 166, 7.7.2005, s. 14.

(3)  Neuvoston asetus (EY) N:o 467/98, annettu 23 päivänä helmikuuta 1998 (EYVL L 60, 28.2.1998, s. 1).

(4)  Ks. alaviite 3.

(5)  Komission asetus (ETY) N:o 2454/93, annettu 2 päivänä heinäkuuta 1993, tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä (EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1). Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2286/2003 (EUVL L 343, 31.12.2003, s. 1).

(6)  Sellaisina kuin ne on määriteltyinä tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta 27 päivänä lokakuuta 2005 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1719/2005 (EUVL L 286, 28.10.2005, s. 1). Tuotteenmääritelmän soveltamisala määritellään yhdistämällä 1 artiklan 1 kohdassa oleva kuvaus ja vastaavien CN-koodien tuotekuvaus.

(7)  Iskuenergian vaimennus on mitattava eurooppalaisten Standardien EN345 ja EN346 mukaisesti.