ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 93 artiklan,

1. Tällä direktiivillä otetaan käyttöön yhteinen arvonlisäverojärjestelmä.

2. Yhteisen arvonlisäverojärjestelmän periaatteena on soveltaa tavaroihin ja palveluihin yleistä kulutukseen kohdistuvaa veroa, joka on täsmälleen suhteutettu tavaroiden ja palvelujen hintoihin, riippumatta tätä verotusvaihetta edeltävässä tuotannossa ja jakelussa suoritettujen liiketoimien lukumäärästä.

Jokaisesta liiketoimesta on suoritettava tavaran tai palvelun hinnan perusteella tähän tavaraan tai palveluun sovellettavan verokannan mukaan laskettu arvonlisävero (ALV), josta on vähennetty hinnan muodostavia eri kustannuksia välittömästi rasittavan arvonlisäveron määrä.

Yhteistä arvonlisäverojärjestelmää sovelletaan vähittäiskauppavaiheen päättymiseen saakka.

3. ’Valmisteveron alaisiin tuotteisiin’ luetaan energiatuotteet, alkoholi, alkoholijuomat ja tupakkatuotteet sellaisina kuin ne on määritelty voimassa olevissa yhteisön säännöksissä mutta ei sähköä eikä maakaasun siirtoverkossa kuljetettavaa kaasua.

1. Poiketen siitä, mitä 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa säädetään, seuraavista liiketoimista ei suoriteta arvonlisäveroa:

2. Edellä 1 kohdan b alakohdan säännöstä sovelletaan vain, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

Käytettävä raja-arvo on 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen tavaroiden yhteisöhankintojen kokonaisarvo ilman tavaroiden lähetyksen tai kuljetuksen lähtöjäsenvaltiossa maksettavaa tai maksettua arvonlisäveroa.

3. Jäsenvaltioiden on myönnettävä sellaisille verovelvollisille ja sellaisille oikeushenkilöille, jotka eivät ole verovelvollisia, joihin voidaan soveltaa 1 kohdan b alakohdan säännöksiä, oikeus valita 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitettu yleinen järjestelmä.

Jäsenvaltioiden on vahvistettava vähintään kahdeksi kalenterivuodeksi myönnettävän, ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun valintaoikeuden käyttöä koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

Edellä 3 artiklassa tarkoitettujen liiketoimien lisäksi arvonlisäveroa ei suoriteta seuraavista liiketoimista:

1. Tätä direktiiviä ei sovelleta seuraaviin yhteisön tullialueeseen kuuluviin alueisiin:

2. Tätä direktiiviä ei sovelleta seuraaviin yhteisön tullialueeseen kuulumattomiin alueisiin:

1. Ottaen huomioon Monacon ruhtinaskunnan Ranskan kanssa, Mansaaren Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa ja Yhdistyneen kuningaskunnan Akrotirista ja Dhekeliasta Kyproksen kanssa tekemät yleissopimukset ja sopimukset, Monacon ruhtinaskuntaa, Mansaarta ja Yhdistyneen kuningaskunnan suvereniteettiin kuuluvia Akrotirin ja Dhekelian tukikohta-alueita ei pidetä tätä direktiiviä sovellettaessa kolmansina maina.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että liiketoimia, joiden lähtö- tai määräpaikka on Monacon ruhtinaskunnassa, kohdellaan liiketoimina, joiden lähtö- tai määräpaikka on Ranskassa, tai vastaavasti Mansaarella, kohdellaan liiketoimina, joiden lähtö- tai määräpaikka on Yhdistyneessä kuningaskunnassa, tai vastaavasti Yhdistyneen kuningaskunnan suvereniteettiin kuuluvilla Akrotirin ja Dhekelian tukikohta-alueilla, kohdellaan liiketoimina, joiden lähtö- tai määräpaikka on Kyproksessa.

Komissio tekee neuvostolle aiheelliset ehdotukset, jos se katsoo, että 6 ja 8 artiklassa tarkoitetut säännökset eivät enää ole perusteltuja erityisesti kilpailun tasapuolisuuden tai omien varojen kannalta.

1. ’Verovelvollisella’ tarkoitetaan jokaista, joka itsenäisesti missä tahansa harjoittaa liiketoimintaa, riippumatta tämän toiminnan tarkoituksesta tai tuloksesta.

Liiketoimintana pidetään kaikkea tuottajan, kauppiaan tai palvelujen suorittajan harjoittamaa toimintaa, mukaan lukien kaivostoiminta, maataloustoiminta ja vapaa ammattitoiminta tai vastaava. Liiketoimintana pidetään erityisesti aineellisen tai aineettoman omaisuuden hyödyntämistä jatkuvaluontoisessa tulonsaantitarkoituksessa.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden lisäksi verovelvollisena pidetään myös henkilöä, joka satunnaisesti suorittaa uuden kulkuneuvon luovutuksen siten, että myyjä, hankkija tai joku näiden puolesta lähettää tai kuljettaa kulkuneuvon hankkijalle jäsenvaltion alueen ulkopuolelle, mutta kuitenkin yhteisön alueen sisällä.

Edellä 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu edellytys liiketoiminnan harjoittamisesta itsenäisesti sulkee verotuksen ulkopuolelle työntekijät ja muut henkilöt, jos heidän suhteensa työnantajaan perustuu työsopimukseen tai muuhun oikeussuhteeseen, joka työehtojen, vastikkeen ja työnantajavastuun osalta luo työnantajan ja työntekijän välisen suhteen.

Kuultuaan neuvoa-antavaa arvonlisäverokomiteaa, jäljempänä ’arvonlisäverokomitea’, jäsenvaltio voi käsitellä yhtenä verovelvollisena sellaisia kyseisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneita henkilöitä, jotka ovat oikeudellisesti itsenäisiä, mutta joilla on läheiset rahoitukselliset, taloudelliset ja hallinnolliset suhteet toisiinsa.

Jäsenvaltio, joka käyttää ensimmäisessä kohdassa säädettyä mahdollisuutta, voi toteuttaa kaikki tarpeelliset toimenpiteet estääkseen sen, että veropetoksia voidaan tehdä tai veroa kiertää tätä säännöstä soveltamalla.

1. Jäsenvaltiot voivat pitää verovelvollisena jokaista, joka satunnaisesti suorittaa 9 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuun toimintaan liittyviä liiketoimia, erityisesti jonkin seuraavista liiketoimista:

2. Edellä 1 kohdan a alakohdassa ’rakennuksella’ tarkoitetaan kiinteästi maapohjaan perustettua rakennelmaa.

Jäsenvaltiot voivat vahvistaa yksityiskohtaiset säännöt 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun perusteen soveltamisesta rakennuksen muutostöihin, ja määritellä mitä ilmaisulla ”siihen liittyvä maapohja” tarkoitetaan.

Jäsenvaltiot voivat soveltaa muita perusteita kuin ensimmäistä käyttöönottoa, kuten esimerkiksi kiinteistön valmistumisen ja ensimmäisen luovutuksen välistä aikaa, jos tämä aika ei ole pidempi kuin viisi vuotta, tai ensimmäisen käyttöönoton ja sitä seuraavan luovutuksen välistä aikaa, jos tämä aika ei ole pidempi kuin kaksi vuotta.

3. Edellä 1 kohdan b alakohdassa ’rakennusmaalla’ tarkoitetaan jäsenvaltioiden määritelmän mukaista rakentamatonta tai rakennettua maata.

1. Valtioita, hallinnollisia alueita, kuntia ja muita julkisoikeudellisia yhteisöjä ei niiden viranomaisen ominaisuudessa harjoittaman toiminnan tai suorittamien liiketoimien osalta ole pidettävä verovelvollisina, vaikka ne tämän toiminnan tai liiketoimien yhteydessä kantaisivat maksun, lupamaksun, jäsenmaksun tai korvauksen.

Jos ne harjoittavat tällaista toimintaa tai suorittavat tällaisia liiketoimia, niitä on kuitenkin pidettävä verovelvollisina tämän toiminnan tai liiketoiminnan osalta, jos niiden jättäminen verovelvollisuuden ulkopuolelle johtaisi huomattavaan kilpailun vääristymiseen.

Julkisoikeudellisia yhteisöjä on joka tapauksessa pidettävä verovelvollisina liitteessä I luetelluista toimista, jos nämä eivät ole merkitykseltään vähäisiä.

2. Jäsenvaltiot voivat pitää julkisoikeudellisten yhteisöjen harjoittamaa toimintaa, joka on vapautettu arvonlisäverosta 132,135, 136, 371, 374–377 artiklan, 378 artiklan 2 kohdan, 379 artiklan 2 kohdan ja 380–390 artiklan nojalla, sellaisena toimintana, jota nämä harjoittavat viranomaisen ominaisuudessa.

1. ’Tavaroiden luovutuksella’ tarkoitetaan aineellisen omaisuuden omistajalle kuuluvan määräämisvallan siirtoa.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun liiketoimen lisäksi tavaroiden luovutuksena pidetään seuraavia liiketoimia:

3. Jäsenvaltiot voivat pitää tiettyjen rakennuskohteiden luovutusta tavaroiden luovutuksena.

1. Sähkö, kaasu, lämpö, kylmyys ja muut vastaavat rinnastetaan aineelliseen omaisuuteen.

Vastikkeelliseen tavaroiden luovutukseen rinnastetaan yrityksen liikeomaisuuteen kuuluvan tavaran ottaminen verovelvollisen omaan tai henkilöstönsä yksityiseen käyttöön, tavaran vastikkeeton luovutus taikka yleisesti ottaen käyttö yritykselle kuulumattomiin tarkoituksiin, jos tavara tai sen ainesosat ovat oikeuttaneet arvonlisäveron täyteen tai osittaiseen vähennykseen.

Tavaroiden ottamista yrityksen tarpeisiin vähäarvoisten lahjojen tai näytekappaleiden antamista varten ei kuitenkaan rinnasteta vastikkeelliseen luovutukseen.

1. Verovelvollisen omalle yritykselle kuuluvien tavaroiden siirto toiseen jäsenvaltioon rinnastetaan vastikkeelliseen tavaroiden luovutukseen.

Siirtona toiseen jäsenvaltioon pidetään sitä, kun verovelvollinen tai joku muu tämän puolesta lähettää tai kuljettaa yrityksen tarpeita varten irtainta aineellista omaisuutta sen sijaintijäsenvaltion ulkopuolelle, mutta kuitenkin yhteisön alueen sisällä.

2. Tavaran siirtona toiseen jäsenvaltioon ei pidetä sen lähettämistä tai kuljettamista seuraavia liiketoimia varten:

3. Jos jokin 2 kohdan säännösten soveltamisen edellytyksistä ei enää täyty, tavara katsotaan siirretyksi toisessa jäsenvaltiossa olevaan määräpaikkaan. Tässä tapauksessa siirron katsotaan tapahtuneen sinä hetkenä, jona edellytys lakkaa täyttymästä.

Jäsenvaltiot voivat rinnastaa tavaroiden vastikkeelliseen luovutukseen seuraavat liiketoimet:

Jäsenvaltiot voivat vastikkeellisesti tai vastikkeettomasti taikka osakkaan yhtiöön sijoittamana osuutena yhtiölle kokonaan tai osittain siirretyn varallisuuden osalta katsoa, että tavaroiden luovutusta ei ole tapahtunut ja että saajaa on pidettävä luovuttajan toiminnan jatkajana.

Jäsenvaltiot voivat toteuttaa tarvittavat toimenpiteet kilpailun vääristymisen estämiseksi sellaisissa tapauksissa, joissa saaja ei ole kokonaan arvonlisäverovelvollinen. Ne voivat myös toteuttaa kaikki tarpeelliset toimenpiteet estääkseen sen, että veropetoksia voidaan tehdä tai veroa kiertää tätä artiklaa soveltamalla.

’Tavaroiden yhteisöhankinnalla’ tarkoitetaan omistajan määräämisvallan saamista irtaimeen aineelliseen omaisuuteen, jonka myyjä tai hankkija taikka joku muu näiden puolesta lähettää tai kuljettaa hankkijalle muuhun kuin lähetyksen tai kuljetuksen lähtöjäsenvaltioon.

Jos oikeushenkilön, joka ei ole verovelvollinen, hankkimat tavarat lähetetään tai kuljetetaan kolmannelta alueelta tai kolmannesta maasta ja tämä oikeushenkilö tuo ne muuhun kuin tavaralähetyksen tai -kuljetuksen saapumisjäsenvaltioon, kyseiset tavarat katsotaan lähetetyiksi tai kuljetetuiksi tuontijäsenvaltiosta. Tämän jäsenvaltion on palautettava 201 artiklan nojalla veronmaksuvelvolliseksi määrätylle tai hyväksytylle maahantuojalle maahantuonnissa maksettu arvonlisävero, jos maahantuoja osoittaa, että hankinnasta on maksettu vero tavaralähetyksen tai -kuljetuksen saapumisjäsenvaltiossa.

Tavaroiden vastikkeelliseen yhteisöhankintaan rinnastetaan verovelvollisen suorittama tavaran käyttöönotto yrityksensä tarkoituksiin, jos verovelvollinen tai joku muu tämän puolesta lähettää tai kuljettaa tavaran toisesta jäsenvaltiosta, jonka alueella verovelvollinen on yrityksensä toimintaa harjoittaessaan tuottanut tavaran, ottanut sen talteen, valmistanut, ostanut, hankkinut sen 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti tai tuonut sen maahan.

Tavaroiden vastikkeelliseen yhteisöhankintaan rinnastetaan Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvan jäsenvaltion puolustusvoimien suorittama tavaroiden ottaminen omaan käyttöön tai puolustusvoimiin liittyvän siviilihenkilöstön käyttöön, jos se ei ole ostanut näitä tavaroita jonkin jäsenvaltion kotimarkkinoiden yleisten verosäännösten mukaisesti ja jos näiden tavaroiden maahantuonti ei oikeuttaisi 143 artiklan h alakohdassa säädettyyn vapautukseen.

Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tavaroiden yhteisöhankinnoiksi katsotaan sellaiset liiketoimet, joita pidettäisiin tavaroiden luovutuksina, jos verovelvollinen tässä ominaisuudessaan suorittaisi ne jäsenvaltion alueella.

1. ”Palvelujen suorituksella” tarkoitetaan liiketointa, joka ei ole tavaroiden luovutus.

2. ’Televiestintäpalveluina’ pidetään palveluja, joiden tarkoituksena on signaalien, kirjoitettujen, kuvallisten ja ääniviestien tai erityyppisten tietojen välittäminen, lähettäminen ja vastaanottaminen johtimella, radioteitse, optisesti tai muulla sähkömagneettisella menetelmällä, mukaan lukien tähän liittyvän välitys-, lähetys- tai vastaanottokapasiteetin käyttöoikeuden siirto tai myöntäminen, ja myös maailmanlaajuisiin tietoverkkoihin pääsyn tarjoaminen.

Palvelujen suoritus voi käsittää muun muassa jonkin seuraavista liiketoimista:

2. Jäsenvaltiot voivat poiketa 1 kohdan säännöksistä, jos poikkeaminen ei johda kilpailun vääristymiseen.

Jäsenvaltiot voivat, kilpailun vääristymisen estämiseksi ja kuultuaan arvonlisäverokomiteaa, rinnastaa vastikkeellisesti suoritettuihin palveluihin verovelvollisen yrityksensä tarpeita varten suorittaman palvelun, jos palvelu toisen verovelvollisen suorittamana ei oikeuttaisi arvonlisäveron täyteen vähennykseen.

Verovelvollisen, joka omissa nimissään mutta toisen lukuun toimien osallistuu palvelujen suoritukseen, on katsottava itse vastaanottaneen ja suorittaneen kyseiset palvelut.

’Tavaroiden maahantuonnilla’ tarkoitetaan sellaisen tavaran saapumista yhteisöön, joka ei ole vapaassa liikkeessä perustamissopimuksen 24 artiklan mukaisesti.

Tavaroiden maahantuontina pidetään ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun liiketoimen lisäksi vapaassa liikkeessä olevan tavaran saapumista yhteisöön kolmannelta alueelta, joka kuuluu yhteisön tullialueeseen.

Jos tavaraa ei lähetetä tai kuljeteta, luovutuspaikkana pidetään paikkaa, jossa tavara on luovutushetkellä.

Luovuttajan tai hankkijan taikka kolmannen lähettämän tai kuljettaman tavaran luovutuspaikkana pidetään paikkaa, jossa tavara on hankkijalle lähettämisen tai kuljetuksen alkaessa.

Jos kuitenkin tavaroiden lähetyksen tai kuljetuksen lähtöpaikka on kolmannella alueella tai kolmannessa maassa, 201 artiklan nojalla veronmaksuvelvolliseksi määrätyn tai hyväksytyn maahantuojan suorittaman luovutuksen sekä mahdollisten myöhempien luovutusten paikan on katsottava olevan siinä jäsenvaltiossa, johon tavarat tuodaan.

1. Poiketen siitä, mitä 32 artiklassa säädetään, luovuttajan tai jonkun muun tämän puolesta muusta kuin lähetyksen tai kuljetuksen saapumisjäsenvaltiosta lähettämien tai kuljettamien tavaroiden luovutuspaikkana pidetään sitä paikkaa, jossa tavarat ovat lähetyksen tai kuljetuksen saapuessa hankkijalle, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

2. Jos luovuttaja lähettää tai kuljettaa luovutetut tavarat kolmannelta alueelta tai kolmannesta maasta ja tuo ne muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, jossa lähetys tai kuljetus saapuu hankkijalle, niitä on pidettävä lähetettyinä tai kuljetettuina tuontijäsenvaltiosta.

1. Edellä 33 artiklaa ei sovelleta sellaisiin tavaroiden luovutuksiin, jotka kaikki lähetetään tai kuljetetaan samaan jäsenvaltioon siten, että tavaroiden lähetys tai kuljetus päättyy kyseiseen jäsenvaltioon, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

2. Jäsenvaltio, jonka alueella tavarat ovat lähetyksen tai kuljetuksen saapuessa hankkijalle, voi rajoittaa 1 kohdassa tarkoitetun raja-arvon 35 000 euroon tai sen vasta-arvoon kansallisena valuuttana, jos se epäilee, että 100 000 euron raja-arvo johtaisi kilpailun vakavaan vääristymiseen.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua mahdollisuutta käyttävien jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet asian saattamiseksi sen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten tietoon, josta tavarat lähetetään tai kuljetetaan.

3. Komissio antaa neuvostolle mahdollisimman pian kertomuksen 2 kohdassa tarkoitetun 35 000 euron suuruisen erityisen raja-arvon toimivuudesta ja liittää tarvittaessa mukaan aiheelliset ehdotukset.

4. Jäsenvaltion, jonka alueella tavarat ovat lähetyksen tai kuljetuksen alkaessa, on myönnettävä sellaisia tavaroiden luovutuksia suorittaville verovelvollisille, joihin 1 kohdan säännöksiä voidaan soveltaa, oikeus valita luovutuspaikka siten, että se määräytyy 33 artiklan mukaisesti.

Niiden jäsenvaltioiden, joita asia koskee, on vahvistettava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun, vähintään kahden kalenterivuoden ajan sovellettavan valintaoikeuden käyttöä koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

Edellä 33 ja 34 artiklan säännöksiä ei sovelleta 311 artiklan 1 kohdan 1–4 alakohdassa määriteltyjen käytettyjen tavaroiden, taide-, keräily- tai antiikkiesineiden luovutuksiin eikä 327 artiklan 3 kohdassa määriteltyjen käytettyjen kulkuneuvojen luovutuksiin, joista on suoritettava arvonlisäveroa näillä aloilla sovellettavien erityisjärjestelmien mukaisesti.

Jos luovuttajan tai hankkijan taikka kolmannen lähettämä tai kuljettama tavara asennetaan tai kokoonpannaan luovuttajan toimesta tai puolesta riippumatta siitä, koekäytetäänkö sitä, tavaran luovutuspaikkana pidetään sitä paikkaa, jossa asennus tai kokoonpano tapahtuu.

Jos asennus tai kokoonpano tapahtuu muussa kuin luovuttajan jäsenvaltiossa, sen jäsenvaltion, jonka alueella asennus tai kokoonpano suoritetaan, on toteutettava tarvittavat toimenpiteet kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi kyseisessä jäsenvaltiossa.

1. Jos tavara luovutetaan vesi- tai ilma-aluksessa taikka junassa yhteisössä suoritetun matkustajakuljetuksen osuuden aikana, luovutuspaikkana pidetään matkustajakuljetuksen lähtöpaikkaa.

2. Sovellettaessa 1 kohtaa tarkoitetaan ’yhteisössä suoritetun matkustajakuljetuksen osuudella’ sitä kuljetuksen osuutta, joka suoritetaan matkustajakuljetuksen lähtöpaikan ja saapumispaikan välillä pysähtymättä yhteisön ulkopuolella.

’Matkustajakuljetuksen lähtöpaikka’ on ensimmäinen yhteisössä sijaitseva, mahdollisesti yhteisön alueen ulkopuolella tapahtuvan pysähdyksen jälkeinen matkustajien kulkuneuvoon ottamispaikka.

’Matkustajakuljetuksen saapumispaikka’ on viimeinen yhteisössä sijaitseva, mahdollisesti yhteisön ulkopuolella tapahtuvaa pysähdystä edeltävä paikka, jossa yhteisössä kulkuneuvoon otetut matkustajat poistuvat kulkuneuvosta.

3. Komissio antaa neuvostolle mahdollisimman pian kertomuksen, johon tarvittaessa liittyvät aiheelliset ehdotukset vesi- tai ilma-aluksessa taikka junassa kulutettaviksi tarkoitettujen tavaroiden luovutusten sekä näissä kulkuneuvoissa matkustaville tarjottavien palvelujen, mukaan lukien ravintolapalvelut, suoritusten verotuspaikasta.

Siihen asti kun ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut ehdotukset hyväksytään, jäsenvaltiot voivat myöntää tai jatkaa vapautuksia, jotka oikeuttavat edeltävässä vaiheessa maksetun arvonlisäveron vähentämiseen, sellaisille kulkuneuvossa kulutettaviksi tarkoitettujen tavaroiden luovutuksille, joiden verotuspaikka määräytyy 1 kohdan mukaisesti.

1. Jos sähköä tai maakaasun siirtoverkossa kuljetettavaa kaasua luovutetaan verovelvolliselle jälleenmyyjälle, luovutuksen paikkana pidetään paikkaa, jossa kyseisellä verovelvollisella jälleenmyyjällä on liiketoimintansa kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, jolle nämä tavarat luovutetaan, taikka jos tällaista kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa ei ole, paikkaa, jossa verovelvollisella jälleenmyyjällä on kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka.

2. Edellä 1 kohdassa ”verovelvollisella jälleenmyyjällä” tarkoitetaan verovelvollista, jonka pääasiallisena toimintana sähkön tai kaasun ostojen osalta on kyseisten tuotteiden jälleenmyynti ja jonka oma kulutus näiden tuotteiden osalta on hyvin vähäinen.

Sähkön tai maakaasun siirtoverkossa kuljetettavan kaasun luovutuksen osalta, kun luovutus ei kuulu 38 artiklan soveltamisalaan, luovutuksen paikkana pidetään paikkaa, jossa hankkija tosiasiallisesti käyttää ja kuluttaa nämä tavarat.

Jos hankkija ei tosiasiallisesti kuluta kaikkea sähköä tai kaasua tai osaa sähköstä tai kaasusta, kuluttamattomat tavarat katsotaan käytetyiksi ja kulutetuiksi paikassa, jossa hankkijalla on liiketoimintansa kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, jolle nämä tavarat luovutetaan. Jos tällaista kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa ei ole, hankkijan katsotaan käyttäneen ja kuluttaneen tavarat paikassa, jossa hankkijalla on kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka.

Tavaroiden yhteisöhankinnan paikkana pidetään paikkaa, jossa tavarat ovat lähetyksen tai kuljetuksen saapuessa hankkijalle.

Rajoittamatta 40 artiklan soveltamista 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitetun yhteisöhankinnan paikan katsotaan sijaitsevan sen jäsenvaltion alueella, jonka antamalla arvonlisäverotunnisteella hankkija on tehnyt tämän hankinnan, jos hankkija ei osoita, että tästä hankinnasta on suoritettu arvonlisävero 40 artiklan mukaisesti.

Jos hankinnasta 40 artiklaa sovellettaessa suoritetaan arvonlisävero tavaroiden lähetyksen tai kuljetuksen saapumisjäsenvaltiossa sen jälkeen, kun hankinnasta on suoritettu vero ensimmäisen kohdan mukaisesti, veron perustetta on vastaavasti alennettava siinä jäsenvaltiossa, jonka antamalla arvonlisäverotunnisteella hankkija on tehnyt tämän hankinnan.

Edellä 41 artiklan ensimmäistä kohtaa ei sovelleta ja tavaroiden yhteisöhankinnasta on katsottava suoritetun arvonlisävero 40 artiklan mukaisesti, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

Palvelujen suorituspaikkana pidetään paikkaa, jossa suorittajalla on liiketoimintansa kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, josta palvelu suoritetaan, taikka jos tällaista kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa ei ole, suorittajan kotipaikkaa tai vakinaista asuinpaikkaa.

Toisen nimissä ja lukuun toimivan välittäjän suorittamien muiden kuin 50 ja 54 artiklassa ja 56 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen palvelujen suorituspaikka on paikka, jossa pääliiketoimi suoritetaan tämän direktiivin säännösten mukaisesti.

Jos välittäjän suorittaman palvelun hankkijalla kuitenkin on arvonlisäverotunniste muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jonka alueella tämä liiketoimi suoritetaan, välityspalvelun suorituspaikan katsotaan olevan sen jäsenvaltion alueella, joka on antanut hankkijalle arvonlisäverotunnisteen, jolla palvelu on suoritettu tälle.

Kiinteään omaisuuteen liittyvien palvelujen, mukaan lukien kiinteistövälittäjä- ja asiantuntijapalvelut, sekä rakennustyön valmistelua ja yhteensovittamista koskevien palvelujen, kuten arkkitehtien ja valvontatoimistojen palvelujen suorituspaikka on kiinteän omaisuuden sijaintipaikka.

Muun kuljetuspalvelun kuin tavaroiden yhteisökuljetuksen suorituspaikka on paikka, jossa kuljetus, huomioon ottaen kuljettu matka, tapahtuu.

Tavaroiden yhteisökuljetuspalvelun suorituspaikka on kuljetuksen lähtöpaikka.

Jos tavaroiden yhteisökuljetuspalvelu suoritetaan hankkijalle, jolla on arvonlisäverotunniste muussa jäsenvaltiossa kuin kuljetuksen lähtöjäsenvaltiossa, palvelun suorituspaikan katsotaan kuitenkin olevan sen jäsenvaltion alueella, jossa hankkijalle on annettu arvonlisäverotunniste, jolla palvelu on suoritettu tälle.

’Tavaroiden yhteisökuljetuksena’ pidetään tavaroiden kuljetusta, jonka lähtöpaikka ja saapumispaikka sijaitsevat kahden eri jäsenvaltion alueella.

’Lähtöpaikka’ on paikka, josta tavaroiden kuljetus tosiasiallisesti alkaa, ottamatta huomioon tavaroiden sijaintipaikkaan saapumiseksi kuljettua matkaa.

’Saapumispaikka’ on paikka, johon tavaroiden kuljetus tosiasiallisesti päättyy.

Tavaroiden yhteisökuljetukseen rinnastetaan sellainen tavaroiden kuljetus, jonka lähtöpaikka ja saapumispaikka sijaitsevat saman jäsenvaltion alueella, jos tämä kuljetus liittyy suoraan sellaiseen tavaroiden kuljetukseen, jonka lähtöpaikka ja saapumispaikka sijaitsevat kahden eri jäsenvaltion alueella.

Toisen nimissä ja lukuun toimivan välittäjän osallistuessa tavaroiden yhteisökuljetuspalvelujen suorittamiseen välittäjän suorittamien palvelujen suorituspaikka on kuljetuksen lähtöpaikka.

Jos välityspalvelujen vastaanottajalla on arvonlisäverotunniste muussa jäsenvaltiossa kuin kuljetuksen lähtöjäsenvaltiossa, välityspalvelun katsotaan kuitenkin olevan sen jäsenvaltion alueella, joka on antanut vastaanottajalle sen arvonlisäverotunnisteen, jolla palvelu on suoritettu tälle.

Jäsenvaltiot voivat olla kantamatta arvonlisäveroa tavaroiden yhteisökuljetuksesta siltä osin kuin se tapahtuu yhteisön alueeseen kuulumattomilla vesialueilla.

Kulttuuri- ja vastaavat palvelut, kuljetuksen liitännäispalvelut sekä irtaimeen aineelliseen omaisuuteen liittyvät palvelut

Seuraavien palvelujen suorituspaikka on paikka, jossa palvelu tosiasiassa suoritetaan:

Poiketen siitä, mitä 52 artiklan b alakohdassa säädetään, jos tavaroiden yhteisökuljetusten liitännäispalvelujen hankkijoilla on arvonlisäverotunniste muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jonka alueella nämä palvelut tosiasiassa suoritetaan, niiden suorituspaikan katsotaan olevan sen jäsenvaltion alueella, joka on antanut hankkijalle sen arvonlisäverotunnisteen, jolla palvelut on suoritettu tälle.

Toisen nimissä ja lukuun toimivan välittäjän toimiessa välittäjänä tavaroiden yhteisökuljetuspalvelun liitännäispalvelujen suorituksessa, palvelujen suorituspaikka on paikka, jossa liitännäispalvelu tosiasiassa suoritetaan.

Jos välittäjän välittämien palvelujen hankkijalla on arvonlisäverotunniste muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jonka alueella liitännäispalvelu tosiasiassa suoritetaan, välittäjän välittämien palvelujen suorituspaikan katsotaan kuitenkin olevan sen jäsenvaltion alueella, joka on antanut suorituksen hankkijalle arvonlisäverotunnisteen, jolla palvelu on suoritettu tälle.

Poiketen siitä, mitä 52 artiklan c alakohdassa säädetään, jos irtaimen aineellisen omaisuuden arvioinnin tai kyseiseen omaisuuteen kohdistuvan työsuorituksen hankkijoilla on arvonlisäverotunniste muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jonka alueella nämä palvelut tosiasiassa suoritetaan, näiden palvelujen suorituspaikan katsotaan olevan sen jäsenvaltion alueella, joka on antanut hankkijalle arvonlisäverotunnisteen, jolla palvelut on suoritettu tälle.

Ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu poikkeus koskee ainoastaan tapauksia, joissa tavarat lähetetään tai kuljetetaan pois siitä jäsenvaltiosta, jossa palvelu on tosiasiassa suoritettu.

1. Jäljempänä lueteltujen palvelujen suorituspaikka on paikka, jossa hankkijalla on liiketoimintansa kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, jolle palvelu on suoritettu, taikka näiden puuttuessa hankkijan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka, jos palvelut suoritetaan yhteisön ulkopuolelle sijoittautuneille hankkijoille tai yhteisöön, mutta muuhun kuin suorittajan kotimaahan sijoittautuneille verovelvollisille:

2. Jos palvelujen suorittaja ja hankkija ovat yhteydessä toisiinsa sähköpostitse, tämä ei sinänsä merkitse, että suoritettava palvelu on 1 kohdan k alakohdassa tarkoitettu sähköinen palvelu.

3. Edellä 1 kohdan j ja k alakohdan sekä 2 kohdan säännöksiä sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2006 saakka.

1. Palvelujen suorituspaikka 56 artiklan 1 kohdan k alakohdassa tarkoitettujen palvelujen osalta, joita verovelvollinen, jonka liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, josta palveluja suoritetaan, on yhteisön ulkopuolella, taikka jos tällaista kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa ei ole, verovelvollisen kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on yhteisön ulkopuolella, suorittaa muille kuin verovelvollisille henkilöille, jotka ovat sijoittautuneet jäsenvaltioon taikka joiden kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on jäsenvaltiossa, on paikka, johon muu kuin verovelvollinen henkilö on sijoittautunut taikka jossa tällä on kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka.

2. Edellä 1 kohdan säännöksiä sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2006 saakka.

Kaksinkertaisen verotuksen, verottamatta jättämisen tai kilpailun vääristymisen estämiseksi jäsenvaltiot voivat 56 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen palvelujen suorittamisen ja kulkuneuvojen vuokrauksen osalta pitää:

Tätä säännöstä ei kuitenkaan sovelleta 56 artiklan 1 kohdan k alakohdassa tarkoitettuihin palveluihin, jos kyseiset palvelut suoritetaan muille kuin verovelvollisille henkilöille.

1. Jäsenvaltioiden on sovellettava 58 artiklan b alakohtaa televiestintäpalveluihin, joita verovelvollinen, jonka liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, josta palvelu suoritetaan, on yhteisön ulkopuolella taikka jos tällaista kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa ei ole, verovelvollisen kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on yhteisön ulkopuolella, suorittaa muille kuin verovelvollisille henkilöille, jotka ovat sijoittautuneet jäsenvaltioon taikka joiden kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on jäsenvaltiossa.

2. Jäsenvaltioiden on sovellettava 58 artiklan b alakohtaa 31 päivään joulukuuta 2006 saakka 56 artiklan 1 kohdan j alakohdassa tarkoitettuihin radio- ja televisiolähetyspalveluihin, joita verovelvollinen, jonka liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, josta palvelu suoritetaan, on yhteisön ulkopuolella taikka jos tällaista kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa ei ole, verovelvollisen kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on yhteisön ulkopuolella, suorittaa muille kuin verovelvollisille henkilöille, jotka ovat sijoittautuneet jäsenvaltioon taikka joiden kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on jäsenvaltiossa.

Tavaroiden maahantuonti tapahtuu siinä jäsenvaltiossa, jonka alueella tavara on saapuessaan yhteisöön.

Poiketen siitä, mitä 60 artiklassa säädetään, silloin kun tavara, joka ei ole vapaassa liikkeessä, asetetaan sen yhteisöön saapumisen jälkeen johonkin 156 artiklassa tarkoitettuun menettelyyn tai tilanteeseen, kokonaan tuontitulleista vapautettuun väliaikaisen maahantuonnin menettelyyn tai ulkoiseen passitusmenettelyyn, kyseisen tavaran maahantuonti tapahtuu siinä jäsenvaltiossa, jonka alueella näitä menettelyjä tai tilanteita lakataan soveltamasta tavaraan.

Samoin jos vapaassa liikkeessä oleva tavara sen yhteisön alueelle saapumisen jälkeen asetetaan johonkin 276 ja 277 artiklassa tarkoitettuun menettelyyn tai tilanteeseen, tämän tavaran maahantuonti tapahtuu siinä jäsenvaltiossa, jonka alueella näitä menettelyjä tai tilanteita lakataan soveltamasta tavaraan.

Verotettava tapahtuma toteutuu ja verosaatava syntyy, kun tavara luovutetaan tai palvelu suoritetaan.

1. Jos tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin liittyy peräkkäisiä tilityksiä tai maksuja, tavaroiden luovutukset ja palvelujen suoritukset, lukuun ottamatta 14 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja tavaroiden luovutuksia, joissa on kyse tavaran vuokrauksesta määräajaksi tai myynnistä osamaksulla, katsotaan loppuunsaatetuksi sen ajanjakson päätyttyä, jota tilitykset tai maksut koskevat.

2. Jäsenvaltiot voivat tietyissä tapauksissa säätää, että tietyn ajanjakson aikana jatkuvana suorituksena tapahtuva tavaroiden luovuttaminen tai palvelujen suorittaminen katsotaan loppuunsaatetuksi vähintään yhden vuoden välein.

Jos ennen tavaroiden luovutusta tai palvelujen suoritusta maksetaan ennakkomaksu, verosaatava syntyy vastaanotetun määrän osalta sillä hetkellä, jolloin maksu otetaan vastaan.

Poiketen siitä, mitä 63, 64 ja 65 artiklassa säädetään, jäsenvaltiot voivat säätää, että verosaatava syntyy tiettyjen liiketoimien tai tiettyjen verovelvollisten luokkien osalta seuraavasti:

1. Jos muuhun kuin lähetyksen tai kuljetuksen lähtöjäsenvaltioon lähetetyt tai kuljetetut tavarat luovutetaan 138 artiklassa säädetyin edellytyksin arvonlisäverosta vapautettuina tai jos verovelvollinen siirtää tavarat arvonlisäverosta vapautettuina toiseen jäsenvaltioon yrityksensä tarpeita varten, verosaatava syntyy verotettavan tapahtuman toteutumiskuukautta seuraavan kuukauden 15 päivänä.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, verosaatava syntyy 220 artiklassa tarkoitetun laskun laatimishetkellä, jos tämä lasku on laadittu verotettavan tapahtuman toteutumiskuukautta seuraavan kuukauden 15 päivään mennessä.

Verotettava tapahtuma toteutuu sinä hetkenä, jona tavaroiden yhteisöhankinta suoritetaan.

Tavaroiden yhteisöhankinta on katsottava suoritetuksi sinä hetkenä, jona vastaavien tavaroiden luovutus saman jäsenvaltion alueella katsotaan suoritetuksi.

1. Verosaatava tavaroiden yhteisöhankinnoista syntyy verotettavan tapahtuman toteutumiskuukautta seuraavan kuukauden 15 päivänä.

Verotettava tapahtuma toteutuu ja verosaatava syntyy sillä hetkellä, jona tavaroiden maahantuonti tapahtuu.

1. Jos tavara sen saavuttua yhteisöön asetetaan johonkin 156, 276 ja 277 artiklassa tarkoitettuun menettelyyn tai tilanteeseen tai tuontitulleista vapautettuun väliaikaisen maahantuonnin menettelyyn tai ulkoiseen passitusmenettelyyn, verotettava tapahtuma toteutuu ja verosaatava syntyy vasta, kun tavaraan lakataan soveltamasta tätä menettelyä tai tilannetta.

Jos maahantuoduista tavaroista on kannettava yhteisen politiikan mukaisia tulleja, maatalousmaksuja tai vaikutukseltaan vastaavia maksuja, verotettava tapahtuma toteutuu ja verosaatava syntyy kuitenkin silloin, kun nämä tullit tai maksut aiheuttava tapahtuma toteutuu ja maksusaatava syntyy.

2. Jos maahantuoduista tavaroista ei kanneta mitään 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetuista tulleista tai maksuista, jäsenvaltioiden on verotettavan tapahtuman ja verosaatavan syntymishetken osalta sovellettava voimassa olevia tullisäännöksiä.

Tässä direktiivissä ’käyvällä markkina-arvolla’ tarkoitetaan sitä täyttä määrää, jonka asiakas siinä vaihdannan vaiheessa, jossa tavarat luovutetaan tai palvelut suoritetaan, joutuisi kyseiset tavarat tai palvelut tuolloin saadakseen vapaan kilpailun vallitessa maksamaan riippumattomalle luovuttajalle tai suorittajalle sen jäsenvaltion alueella, jossa liiketoimi on veronalainen.

Jos vertailukelpoista tavaroiden luovutusta tai palvelujen suoritusta ei voida määrittää, ’käyvällä markkina-arvolla’ tarkoitetaan seuraavaa:

Muiden kuin 74–77 artiklassa tarkoitettujen tavaroiden luovutusten tai palvelujen suoritusten osalta veron peruste käsittää kaiken sen, mikä muodostaa luovuttajan tai suorittajan näistä liiketoimista hankkijalta tai kolmannelta saaman tai saatavan vastikkeen, mukaan lukien näiden liiketoimien hintaan suoraan liittyvät tuet.

Kun verovelvollinen 16 ja 18 artiklassa tarkoitetulla tavalla ottaa tai luovuttaa tavaran taikka käyttää tavaraa, joka kuuluu yrityksen liikeomaisuuteen, tai kun verovelvollinen tai tämän oikeudenomistajat pitävät tavaroita hallussaan verovelvollisen lopettaessa verollisen liiketoimintansa, veron peruste on näiden tai samankaltaisten tavaroiden ostohinta taikka ostohinnan puuttuessa näiden liiketoimien suoritushetkellä määritetty omakustannushinta.

Sellaisten 26 artiklassa tarkoitettujen palvelujen suoritusten osalta, joissa yrityksen liikeomaisuuteen kuuluvaa tavaraa käytetään yksityisiin tarpeisiin tai palvelu suoritetaan vastikkeettomasti, veron peruste on verovelvolliselle palvelujen suorituksesta aiheutuvien kustannusten määrä.

Tavaroiden siirrosta toiseen jäsenvaltioon muodostuvien luovutusten veron peruste on näiden tai samankaltaisten tavaroiden ostohinta taikka ostohinnan puuttuessa näiden tavaroiden siirtohetkellä määritetty omakustannushinta.

Verovelvollisen yrityksensä tarpeita varten suorittamien 27 artiklassa tarkoitettujen palvelujen suoritusten veron peruste on kyseisen liiketoimen käypä markkina-arvo.

Sovellettaessa ensimmäisen kohdan b alakohtaa jäsenvaltiot voivat pitää sivukustannuksina erilliseen sopimukseen perustuvia kustannuksia.

Verovelvollisen on osoitettava ensimmäisen kohdan c alakohdassa tarkoitettujen kustannusten todellinen määrä, eikä verovelvollinen saa vähentää niihin mahdollisesti sisältyvää arvonlisäveron määrää.

1. Jäsenvaltiot voivat veropetosten tai veronkierron estämiseksi toteuttaa toimenpiteitä varmistaakseen, että sellaisten tavaroiden luovutusten tai palvelujen suoritusten osalta, joihin liittyy jäsenvaltion määrittelemiä perhe- tai muita läheisiä henkilökohtaisia suhteita taikka johto-, omistus-, jäsenyys-, rahoitus- tai oikeussuhteita, veron perusteena käytetään käypää markkina-arvoa missä tahansa seuraavista tapauksista:

Oikeussuhteisiin voivat ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa kuulua myös työnantajan ja työntekijän taikka työnantajan ja työntekijän perheen tai muiden tähän läheisessä yhteydessä olevien henkilöiden väliset suhteet.

2. Käyttäessään 1 kohdassa säädettyä mahdollisuutta jäsenvaltiot voivat määritellä ne tavaroiden luovuttajien, palvelujen suorittajien tai vastaanottajien luokat, joihin toimenpiteitä sovelletaan.

3. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava arvonlisäverokomitealle 1 kohdan säännösten nojalla hyväksytyt kansalliseen lainsäädäntöön kuuluvat toimenpiteet sikäli kuin ne eivät ole toimenpiteitä, joihin neuvosto on direktiivin 77/388/ETY 27 artiklan 1-4 kohdan mukaisesti antanut luvan ennen 13 päivää elokuuta 2006 ja joiden soveltamista jatketaan tämän artiklan 1 kohdan nojalla.

Jäsenvaltiot, jotka eivät 1 päivänä tammikuuta 1993 käyttäneet 98 artiklan mukaista mahdollisuutta soveltaa alennettua verokantaa, voivat käyttäessään 89 artiklassa säädettyä mahdollisuutta säätää, että 103 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa taide-esineiden luovutuksissa veron peruste on yhtä suuri kuin 73, 74, 76, 78 ja 79 artiklan mukaisesti vahvistetun määrän murto-osa.

Ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu murto-osa vahvistetaan siten, että näin maksettava arvonlisävero on vähintään 5 prosenttia 73, 74, 76, 78 ja 79 artiklan mukaisesti vahvistetusta määrästä.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että veron perusteeseen sisältyy tavaroiden luovutuksen ja palvelujen suorituksen osalta sellaisen 346 artiklassa tarkoitetun verosta vapautetun sijoituskullan arvo, jonka asiakas on toimittanut työstettäväksi ja joka tämän seurauksena menettää arvonlisäverosta vapautetun sijoituskullan asemansa tällaisia tavaroita luovutettaessa tai palveluja suoritettaessa. Arvona on käytettävä käypää markkina-arvoa, joka sijoituskullalla on ajankohtana, jona tällaisia tavaroita luovutetaan tai palveluja suoritetaan.

Tavaroiden yhteisöhankintojen veron peruste muodostuu samoista eristä kuin jäsenvaltion alueella suoritetun samojen tavaroiden luovutuksen veron peruste 1 luvun mukaan muodostuu. Erityisesti 21 ja 22 artiklassa tarkoitettuihin tavaroiden yhteisöhankintoihin rinnastettavien liiketoimien veron peruste on näiden tai samankaltaisten tavaroiden ostohinta taikka ostohinnan puuttuessa näiden liiketoimien suoritushetkellä määritetty omakustannushinta.

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että valmisteverot, jotka valmisteveron alaisen tuotteen yhteisöhankinnan tekevän henkilön on maksettava tai jotka tämä on maksanut, sisällytetään veron perusteeseen 78 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan mukaisesti.

2. Jos hankkijalle tavaroiden yhteisöhankinnan suorittamishetken jälkeen palautetaan tavaroiden lähetyksen tai kuljetuksen lähtöjäsenvaltiossa maksettu valmistevero, veron perustetta on vastaavasti alennettava siinä jäsenvaltiossa, jonka alueella tavaroiden yhteisöhankinta suoritettiin.

Tavaroiden maahantuonnin veron peruste on voimassa olevissa yhteisön säännöksissä määritelty tullausarvo.

1. Veron perusteeseen on sisällytettävä seuraavat erät, jollei niitä ole ennestään siihen sisällytetty:

2. ’Ensimmäisellä määräpaikalla’ tarkoitetaan 1 kohdan b alakohtaa sovellettaessa paikkaa, joka mainitaan rahtikirjassa tai muussa kuljetusasiakirjassa, jolla tavarat tuodaan tuontijäsenvaltioon. Tällaisen maininnan puuttuessa ensimmäisenä määräpaikkana pidetään paikkaa, jossa kuorma ensimmäisen kerran puretaan tuontijäsenvaltiossa.

Kun tavarat on viety maasta väliaikaisesti yhteisön ulkopuolelle ja ne uudelleen maahantuodaan yhteisöön sen jälkeen, kun niitä on yhteisön ulkopuolella korjattu, valmistettu, sovitettu, koottu tai käsitelty, jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet sen varmistamiseksi, että näiden tavaroiden arvonlisäverokohtelu on sama, jota olisi sovellettu kyseisiin tavaroihin, jos mainitut työt olisi suoritettu niiden alueella.

Jäsenvaltiot, jotka eivät 1 päivänä tammikuuta 1993 käyttäneet 98 artiklan mukaista mahdollisuutta soveltaa alennettua verokantaa, voivat säätää, että 311 artiklan 1 kohdan 2, 3 ja 4 alakohdassa määriteltyjen taide-, keräily- tai antiikkiesineiden tuonnissa veron peruste on yhtä suuri kuin 85, 86 ja 87 artiklan mukaisesti vahvistetun määrän murto-osa.

Ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu murto-osa vahvistetaan siten, että näin tuonnista maksettava arvonlisävero on vähintään 5 prosenttia 85, 86 ja 87 artiklan mukaisesti vahvistetusta määrästä.

1. Sopimuksen mitätöimisen, peruuttamisen tai purkamisen taikka kauppahinnan maksamisen täyden tai osittaisen laiminlyönnin tai liiketoimen suorittamisen jälkeen myönnettävän hinnanalennuksen johdosta veron perustetta on vastaavasti alennettava jäsenvaltioiden vahvistamin edellytyksin.

2. Jäsenvaltiot voivat olla soveltamatta 1 kohtaa, jos maksu laiminlyödään kokonaan tai osittain.

1. Jos maahantuonnin veron perusteen määrittämiseksi tarpeelliset erät ilmoitetaan muun kuin sen jäsenvaltion valuuttana, jossa arvon määrittäminen suoritetaan, muuntokurssi on määritettävä tullausarvon laskemisesta voimassa olevien yhteisön säännösten mukaisesti.

2. Jos muun liiketoimen kuin tavaran maahantuonnin veron perusteen määrittämiseksi tarpeelliset erät ilmoitetaan muuna kuin sen jäsenvaltion valuuttana, jossa arvon määrittäminen suoritetaan, sovellettava muuntokurssi on verosaatavan syntymishetkellä viimeisin kyseisen jäsenvaltion edustavimmilla valuuttamarkkinoilla rekisteröity myyntikurssi tai kurssi, joka määritetään näiden markkinoiden perusteella, tämän jäsenvaltion vahvistamia yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin tiettyjen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen liiketoimien tai tiettyjen verovelvollisten ryhmien osalta edelleen soveltaa tullausarvon laskemisesta voimassa olevien yhteisön säännösten mukaisesti määritettyä muuntokurssia.

Jäsenvaltiot voivat palautettavan pakkausmateriaalin kustannusten osalta soveltaa jotakin seuraavista säännöksistä:

Verollisiin liiketoimiin on sovellettava sitä verokantaa, joka on voimassa verotettavan tapahtuman toteutuessa.

Seuraavissa tapauksissa sovellettava verokanta on kuitenkin verokanta, joka on voimassa verosaatavan syntymishetkellä:

1. Tavaroiden yhteisöhankintoihin on sovellettava samaa verokantaa, jota sovelletaan jäsenvaltion alueella tapahtuviin saman tavaran luovutuksiin.

2. Jollei 103 artiklan 1 kohdassa säädetystä mahdollisuudesta soveltaa taide-, keräily- tai antiikkiesineiden tuonnissa alennettua verokantaa muuta johdu, tavaroiden maahantuontiin on sovellettava samaa verokantaa, jota sovelletaan jäsenvaltion alueella tapahtuviin saman tavaran luovutuksiin.

Jäsenvaltiot voivat verokannan muuttuessa toteuttaa 65 ja 66 artiklassa säädetyissä tapauksissa tarkistuksia ottaakseen huomioon tavaran luovutuksen tai palvelun suorituksen hetkellä sovellettavan verokannan.

Jäsenvaltioiden on sovellettava yleistä arvonlisäverokantaa, joka kunkin jäsenvaltion on vahvistettava prosenttiosuudeksi veron perusteesta, ja sen on oltava sama sekä tavaroiden luovutuksille että palvelujen suorituksille.

1. Yleisen verokannan on oltava 1 päivästä tammikuuta 200631 päivään joulukuuta 2010 vähintään 15 prosenttia.

2. Neuvosto päättää 31 päivän joulukuuta 2010 jälkeen sovellettavan yleisen verokannan tasosta perustamissopimuksen 93 artiklan mukaisesti.

2. Alennettuja verokantoja saa soveltaa ainoastaan liitteessä III tarkoitettuihin ryhmiin kuuluvien tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin.

Alennettuja verokantoja ei saa soveltaa 56 artiklan 1 kohdan k alakohdassa tarkoitettuihin palveluihin.

3. Jäsenvaltiot voivat soveltaessaan 1 kohdassa säädettyjä alennettuja verokantoja tavararyhmiin käyttää yhdistettyä nimikkeistöä määrittääkseen kyseisen ryhmän täsmällisesti.

1. Alennetut verokannat on vahvistettava vähintään 5 prosentin suuruiseksi prosenttiosuudeksi veron perusteesta.

2. Jokainen alennettu verokanta on vahvistettava siten, että tämän kannan soveltamisen tuloksena oleva arvonlisäveron määrä tavallisesti mahdollistaa 167–171 ja 173–177 artiklan mukaan vähennyskelpoisen veron määrän vähentämisen kokonaisuudessaan.

Komission kertomuksen perusteella neuvosto tarkastelee vuodesta 1994 alkaen kahden vuoden välein alennettujen verokantojen soveltamisalaa.

Neuvosto voi päättää perustamissopimuksen 93 artiklan mukaisesti liitteessä III olevan tavaroiden ja palvelujen luettelon muuttamisesta.

Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2007 riippumattoman taloudellisen mietintäryhmän selvitykseen perustuvan yleisarvioinnin paikallisesti tarjottaviin palveluihin, muun muassa ravintolapalveluihin, sovellettujen alennettujen verokantojen vaikutuksista erityisesti työpaikkojen lisäyksen, talouskasvun ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta.

Jäsenvaltiot voivat soveltaa alennettua verokantaa maakaasun, sähkön tai kaukolämmön luovutuksiin, jos tämä ei aiheuta kilpailun vääristymisen vaaraa.

Jäsenvaltion, joka aikoo ensimmäisen kohdan nojalla soveltaa alennettua verokantaa, on ilmoitettava asiasta komissiolle ennakolta. Komissio ilmaisee kantansa, onko vaara kilpailun vääristymiselle olemassa. Jos komissio ei ole ilmaissut kantaansa kolmen kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta, kilpailun vääristymisen vaaraa ei katsota olevan.

1. Jäsenvaltiot voivat säätää, että alennettua verokantaa tai jotakin niiden 98 ja 99 artiklan mukaisesti soveltamaa alennettua verokantaa sovelletaan myös 311 artiklan 1 kohdan 2, 3 ja 4 alakohdassa määriteltyjen taide-, keräily- tai antiikkiesineiden maahantuontiin.

2. Käyttäessään 1 kohdassa säädettyä mahdollisuutta jäsenvaltiot voivat soveltaa alennettua verokantaa myös seuraaviin luovutuksiin:

Itävalta saa soveltaa Jungholtzin ja Mittelbergin (Kleines Walsertal) kunnissa toista yleistä verokantaa, joka on alempi kuin muualla Itävallassa sovellettava vastaava verokanta, mutta kuitenkin vähintään 15 prosenttia.

Portugali saa soveltaa Azorien ja Madeiran itsehallintoalueilla suoritettuihin liiketoimiin sekä näille alueille tapahtuvaan suoraan maahantuontiin alempia verokantoja kuin mantereella sovelletaan.

Tiettyihin työvoimavaltaisiin palveluihin sovellettavat väliaikaiset säännökset

Neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta antaa jäsenvaltioille luvan soveltaa 98 artiklassa säädettyjä alennettuja verokantoja liitteessä IV lueteltuihin palveluihin 31 päivään joulukuuta 2010 saakka.

Alennettuja verokantoja voidaan soveltaa enintään kahteen liitteessä IV lueteltujen palvelujen ryhmään.

Jäsenvaltio voi poikkeustapauksessa saada luvan soveltaa alennettua verokantaa kolmeen edellä mainittuun palvelujen ryhmään.

Edellä 106 artiklassa tarkoitettujen palvelujen on täytettävä seuraavat edellytykset:

Lisäksi verokannan alentamisesta aiheutuvan hinnanalennuksen sekä odotettavissa olevan kysynnän ja työllisyyden kasvun välillä on oltava kiinteä yhteys. Alennetun verokannan soveltaminen ei saa vaarantaa sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa.

Jäsenvaltion, joka haluaa soveltaa ensimmäisen kerran 31 päivän joulukuuta 2005 jälkeen alennettua verokantaa yhteen tai useampaan 106 artiklassa tarkoitettuun palveluun tämän artiklan nojalla, on ilmoitettava siitä komissiolle viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2006. Jäsenvaltion on toimitettava komissiolle ennen tätä päivämäärää kaikki oleelliset tiedot uusista toimenpiteistä, jotka se haluaa ottaa käyttöön, ja erityisesti seuraavat tiedot:

Lopullisen järjestelmän käyttöönottoon saakka sovellettavat erityiset säännökset

Tämän luvun säännöksiä sovelletaan, kunnes 402 artiklassa tarkoitettu lopullinen järjestelmä otetaan käyttöön.

Jäsenvaltiot, jotka 1 päivänä tammikuuta 1991 myönsivät vapautuksia, joihin liittyy edeltävässä vaiheessa maksetun arvonlisäveron vähennysoikeus, tai sovelsivat 99 artiklassa vahvistettua vähimmäisverokantaa alhaisempia alennettuja verokantoja, voivat jatkaa niiden soveltamista.

Ensimmäisessä kohdassa tarkoitettujen vapautusten ja alennettujen verokantojen on oltava yhteisön lainsäädännön mukaisia ja niiden käyttöönoton perusteena on oltava tarkasti määritellyt yhteiskunnalliset syyt ja loppukuluttajien etu.

Edellä 110 artiklan toisessa kohdassa säädetyin edellytyksin vapautuksia, joihin liittyy edeltävässä vaiheessa maksetun arvonlisäveron vähennysoikeus, voidaan edelleen soveltaa seuraavissa tapauksissa:

Jos 110 artiklan säännökset vääristävät kilpailua Irlannissa lämmitykseen ja valaistukseen tarkoitettujen energiatuotteiden luovutusten osalta, komissio voi nimenomaisesta hakemuksesta antaa Irlannille luvan soveltaa alennettua verokantaa näihin luovutuksiin 98 ja 99 artiklan mukaisesti.

Ensimmäisessä kohdassa tarkoitetussa tapauksessa Irlannin on esitettävä komissiolle hakemus, johon on liitettävä kaikki tarpeelliset tiedot. Jos komissio ei ole ilmaissut kantaansa kolmen kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta, Irlannin katsotaan saaneen luvan soveltaa ehdotettuja alennettuja verokantoja.

Jäsenvaltiot, jotka 1 päivänä tammikuuta 1991 yhteisön lainsäädännön mukaisesti myönsivät vapautuksia, joihin liittyy edeltävässä vaiheessa maksetun arvonlisäveron vähennysoikeus, tai jotka sovelsivat 99 artiklassa vahvistettua vähimmäisverokantaa alhaisempia alennettuja verokantoja muihin kuin liitteessä III tarkoitettuihin tavaroihin ja palveluihin, voivat soveltaa alennettua verokantaa tai jompaakumpaa 98 artiklassa tarkoitettua alennettua verokantaa tällaisten tavaroiden luovutuksiin tai tällaisten palvelujen suorituksiin.

1. Jäsenvaltiot, jotka olivat 1 päivänä tammikuuta 1993 velvollisia korottamaan 1 päivänä tammikuuta 1991 voimassa ollutta yleistä verokantaansa enemmän kuin 2 prosenttia, voivat soveltaa 99 artiklassa säädettyä vähimmäisverokantaa alhaisempaa alennettua verokantaa liitteessä III tarkoitettuihin ryhmiin kuuluvien tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin.

Lisäksi ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut jäsenvaltiot voivat soveltaa tällaista verokantaa ravintolapalveluihin, lastenvaatteisiin ja -jalkineisiin sekä majoitustoimintaan.

2. Jäsenvaltiot eivät saa 1 kohdan nojalla ottaa käyttöön vapautuksia, joihin liittyy edeltävässä vaiheessa maksetun arvonlisäveron vähennysoikeus.

Jäsenvaltiot, jotka 1 päivänä tammikuuta 1991 sovelsivat alennettua verokantaa ravintolapalveluihin, lastenvaatteisiin ja -jalkineisiin sekä majoitustoimintaan, voivat jatkaa tällaisen verokannan soveltamista näiden tavaroiden luovutuksiin tai palvelujen suorituksiin.

Portugali saa soveltaa jompaakumpaa 98 artiklassa säädettyä alennettua verokantaa ravintolapalveluihin, jos tämä verokanta on vähintään 12 prosenttia.

1. Sovellettaessa 115 artiklaa Itävalta saa edelleen soveltaa alennettua verokantaa ravintolapalveluihin.

2. Itävalta saa soveltaa jompaakumpaa 98 artiklassa säädettyä alennettua verokantaa asumiskäyttöön tarkoitetun kiinteän omaisuuden vuokraukseen, jos tämä verokanta on vähintään 10 prosenttia.

Jäsenvaltiot, jotka 1 päivänä tammikuuta 1991 sovelsivat alennettua verokantaa muiden kuin liitteessä III tarkoitettujen tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin, voivat soveltaa alennettua verokantaa tai jompaakumpaa 98 artiklassa tarkoitettua alennettua verokantaa näihin luovutuksiin tai suorituksiin, jos tämä verokanta on vähintään 12 prosenttia.

Ensimmäisen kohdan säännöstä ei sovelleta 311 artiklan 1 kohdan 1–4 alakohdassa määriteltyjen käytettyjen tavaroiden sekä taide-, keräily- tai antiikkiesineiden luovutuksiin, joista on 312 –325 artiklassa säädetyn voittomarginaalijärjestelmän tai julkisen huutokaupan erityisjärjestelmän mukaisesti suoritettava arvonlisäveroa.

Sovellettaessa 118 artiklaa Itävalta saa soveltaa alennettua verokantaa viljelijätuottajien tiloilla tuottamaan viiniin, jos tämä vero on vähintään 12 prosenttia.

Kreikka voi soveltaa manner-Kreikassa sovellettavia verokantoja enintään 30 prosenttia alhaisempia verokantoja Lesboksen, Khioksen, Samoksen, Dodekanesian ja Kykladien alueilla ja Thassoksen, Pohjois-Sporadien, Samothraken ja Skyroksen saarilla.

Jäsenvaltiot, jotka 1 päivänä tammikuuta 1993 pitivät valmistussopimukseen perustuvaa työtä tavaroiden luovutuksena, voivat soveltaa valmistussopimukseen perustuvan työn toimitukseen samaa verokantaa kuin valmistussopimukseen perustuvan työn tuloksena saatuihin tavaroihin.

Ensimmäistä kohtaa sovellettaessa ’valmistussopimukseen perustuvan työn toimituksella’ tarkoitetaan työnsuorittajan asiakkaan tätä tarkoitusta varten työnsuorittajalle luovuttamasta materiaalista tai esineistä valmistamaa tai kokoamaa irtainta omaisuutta, jonka työnsuorittaja toimittaa asiakkaalleen, riippumatta siitä, onko työnsuorittaja hankkinut jonkin osan käytetyistä valmistusaineista.

Jäsenvaltiot voivat soveltaa alennettua verokantaa elävien kasvien ja muiden kukkaviljelyn tuotteiden, mukaan lukien sipulien, juurien ja vastaavien osien, leikkokukkien ja leikkovihreän, sekä polttopuun luovutuksiin.

Tšekki saa jatkaa vähintään 5 prosentin suuruisen alennetun verokannan soveltamista 31 päivään joulukuuta 2007 seuraaviin liiketoimiin:

Viro saa jatkaa 30 päivään kesäkuuta 2007 vähintään 5 prosentin suuruisen alennetun verokannan soveltamista lämmitysenergian luovutukseen luonnollisille henkilöille, talo- ja asuntoyhteisöille, kirkoille, seurakunnille ja valtion, kuntien tai kaupunkien talousarviosta rahoitettaville laitoksille tai elimille, sekä turpeen, polttoainepuristeiden, hiilen ja polttopuun luovutuksiin luonnollisille henkilöille.

1. Kypros saa jatkaa 31 päivään joulukuuta 2007 vapautusta, johon liittyy edeltävässä vaiheessa maksetun arvonlisäveron vähennysoikeus, lääkkeiden ja ihmisten kulutettavaksi tarkoitettujen elintarvikkeiden luovutuksiin lukuun ottamatta jäätelöä, mehujääpuikkoja, jogurttijäätelöä, sorbettia ja vastaavia tuotteita sekä tiettyjä suolaisia tuotteita (perunalastuja, suolatikkuja, naksuja ja vastaavia ihmisten kulutettavaksi käyttövalmiina pakattuja elintarvikkeita).

2. Kypros saa jatkaa vähintään 5 prosentin suuruisen alennetun verokannan soveltamista ravintolapalvelujen suorituksiin 31 päivään joulukuuta 2007 tai 402 artiklassa tarkoitetun lopullisen järjestelmän käyttöönottoon saakka riippuen siitä, kumpi päivämäärä on aikaisempi.

Unkari saa jatkaa vähintään 12 prosentin suuruisen alennetun verokannan soveltamista seuraaviin liiketoimiin:

Malta saa jatkaa 1 päivään tammikuuta 2010 ihmisten kulutettavaksi tarkoitettujen elintarvikkeiden ja lääkkeiden luovutusten vapautusta, johon liittyy edeltävässä vaiheessa maksetun arvonlisäveron vähennysoikeus.

1. Puola saa soveltaa tiettyjen kirjojen ja erikoisalojen aikakauslehtien luovutuksiin vapautusta, johon liittyy edeltävässä vaiheessa maksetun arvonlisäveron vähennysoikeus, 31 päivään joulukuuta 2007.

2. Puola saa jatkaa vähintään 7 prosentin suuruisen alennetun verokannan soveltamista ravintolapalvelujen suorituksiin 31 päivään joulukuuta 2007 tai 402 artiklassa tarkoitetun lopullisen järjestelmän käyttöönottoon saakka riippuen siitä, kumpi päivämäärä on aikaisempi.

3. Puola saa jatkaa vähintään 3 prosentin suuruisen alennetun verokannan soveltamista 30 päivään huhtikuuta 2008 liitteessä III olevassa 1 kohdassa tarkoitettujen elintarvikkeiden luovutuksiin.

4. Puola saa jatkaa vähintään 3 prosentin suuruisen alennetun verokannan soveltamista 30 päivään huhtikuuta 2008 saakka liitteessä III olevassa 11 kohdassa tarkoitettuihin sellaisten tavaroiden luovutuksiin ja sellaisten palvelujen suorituksiin, jotka on tavallisesti tarkoitettu käytettäviksi maataloustuotannossa, lukuun ottamatta tuotantotavaroita kuten koneita tai rakennuksia.

5. Puola saa jatkaa vähintään 7 prosentin suuruisen alennetun verokannan soveltamista 31 päivään joulukuuta 2007 sellaisiin palvelujen suorituksiin, jotka eivät ole osa sosiaalipolitiikkaa, ja jotka kohdistuvat asuntojen rakentamiseen, kunnostamiseen ja muutostöihin, rakennusmateriaaleja lukuun ottamatta, sekä sellaisten asuinrakennusten tai asuinrakennusten osien luovutuksiin, jotka 12 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla tapahtuvat ennen niiden ensimmäistä käyttöönottoa.

1. Slovenia saa jatkaa vähintään 8,5 prosentin suuruisen alennetun verokannan soveltamista aterioiden valmistukseen 31 päivään joulukuuta 2007 tai 402 artiklassa tarkoitetun lopullisen järjestelmän käyttöönottoon saakka riippuen siitä, kumpi päivämäärä on aikaisempi.

2. Slovenia saa jatkaa vähintään 5 prosentin suuruisen alennetun verokannan soveltamista asuinrakennusten rakentamis-, kunnostamis- ja ylläpitotöiden suorituksiin, joita ei toteuteta osana sosiaalipolitiikkaa, lukuun ottamatta rakennusmateriaaleja, 31 päivään joulukuuta 2007.

Slovakia saa jatkaa vähintään 5 prosentin suuruisen alennetun verokannan soveltamista seuraaviin liiketoimiin:

Jäljempänä 2–9 luvussa säädettyjä vapautuksia sovelletaan rajoittamatta muiden yhteisön säännösten soveltamista ja noudattaen jäsenvaltioiden vahvistamia edellytyksiä mainittujen vapautusten oikean ja selkeän soveltamisen varmistamiseksi ja kaikenlaisten petosten, verojen kiertämisen ja väärinkäytösten estämiseksi.

2. Jäsenvaltiot voivat asettaa 1 kohdan o alakohdan soveltamiseksi tarpeellisia rajoituksia erityisesti vapautukseen oikeuttavien varainhankintakampanjoiden lukumäärälle tai tuottojen suuruudelle.

Jäsenvaltiot voivat tapauskohtaisesti asettaa 132 artiklan 1 kohdan b, g, h, i, l, m ja n alakohdassa säädetyn vapautuksen myöntämiselle muiden yhteisöjen kuin julkisoikeudellisten laitosten osalta yhden tai useamman seuraavista edellytyksistä:

Jäsenvaltiot, jotka sovelsivat direktiivin 77/388/ETY liitteen E nojalla 1 päivänä tammikuuta 1989 arvonlisäveroa 132 artiklan 1 kohdan m ja n alakohdassa tarkoitettuihin liiketoimiin, voivat soveltaa ensimmäisen kohdan d alakohdassa säädettyjä edellytyksiä mainituille julkisoikeudellisten laitosten suorittamille tavaroiden luovutuksille tai palvelujen suorituksille myönnettävään vapautukseen.

Palvelujen suorituksiin ja tavaroiden luovutuksiin ei sovelleta 132 artiklan 1 kohdan b, g, h, i, l, m ja n alakohdassa tarkoitettuja vapautuksia seuraavissa tapauksissa:

2. Edellä 1 kohdan l alakohdassa säädettyä vapautusta ei sovelleta seuraaviin liiketoimiin:

Jäsenvaltiot voivat säätää muistakin 1 kohdan 1 alakohdassa säädetyn vapautuksen soveltamisalaa koskevista poikkeuksista.

1. Jäsenvaltiot voivat myöntää verovelvollisilleen oikeuden valita verotus seuraavien liiketoimien osalta:

2. Jäsenvaltioiden on vahvistettava 1 kohdassa säädetyn valintaoikeuden käyttöä koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

1. Jäsenvaltioiden on vapautettava verosta sellaisten tavaroiden luovutukset, jotka myyjä, hankkija tai joku muu näiden puolesta lähettää tai kuljettaa jäsenvaltion alueen ulkopuolelle, mutta kuitenkin yhteisössä, sellaiselle toiselle verovelvolliselle tai sellaiselle oikeushenkilölle, joka ei ole verovelvollinen, joka toimii tässä ominaisuudessa muussa jäsenvaltiossa kuin tavaroiden lähetyksen tai kuljetuksen lähtöjäsenvaltiossa.

2. Jäsenvaltioiden on 1 kohdassa tarkoitettujen luovutusten lisäksi vapautettava verosta seuraavat liiketoimet:

1. Edellä 138 artiklan 1 kohdassa säädettyä vapautusta ei sovelleta sellaisten verovelvollisten suorittamiin tavaroiden luovutuksiin, joihin sovelletaan 282–292 artiklassa pienyrityksille säädettyä verovapautusta.

Vapautusta ei sovelleta myöskään tavaroiden luovutuksiin sellaisille verovelvollisille tai sellaisille oikeushenkilöille, jotka eivät ole verovelvollisia, joiden yhteisöhankinnat eivät ole arvonlisäveron alaisia 3 artiklan 1 kohdan mukaan.

2. Edellä 138 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädettyä vapautusta ei sovelleta 282–292 artiklassa pienyrityksille säädetyn verovapautuksen saaneiden verovelvollisten suorittamiin valmisteveron alaisten tuotteiden luovutuksiin.

3. Edellä 138 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan b ja c alakohdassa säädettyä vapautusta ei sovelleta tavaroiden luovutuksiin, joista on suoritettava arvonlisäveroa 312–325 artiklassa säädetyn voittomarginaalijärjestelmän tai julkisen huutokaupan erityisjärjestelmän mukaisesti.

Edellä 138 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan c alakohdassa säädettyä vapautusta ei sovelleta 327 artiklan 3 kohdassa määriteltyjen käytettyjen kulkuneuvojen luovutuksiin, joista on suoritettava arvonlisäveroa käytettyihin kulkuneuvoihin sovellettavan siirtymäjärjestelmän mukaisesti.

Jokaisen jäsenvaltion on toteutettava erityiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei sen alueella 40 artiklan nojalla suoritetuista tavaroiden yhteisöhankinnoista suoriteta arvonlisäveroa, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

Jäsenvaltioiden on vapautettava verosta tavaroiden yhteisökuljetuspalvelut, joiden määrä- tai lähtöpaikka on Azorien ja Madeiran itsehallintoalueet muodostavilla saarilla, sekä näiden saarten väliset tavaroiden kuljetuspalvelut.

Jäsenvaltioiden on vapautettava verosta sellaisten palvelujen suoritukset maahantuonnin yhteydessä, joiden arvo on sisällytettävä veron perusteeseen 86 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti.

1. Komissio tekee neuvostolle tarvittaessa ja viipymättä ehdotukset 143 ja 144 artiklassa säädettyjen vapautusten soveltamisalan täsmentämiseksi ja niiden käytännön soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen antamiseksi.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen säännösten voimaantuloon asti jäsenvaltiot voivat jatkaa voimassa olevien kansallisten säännöstensä soveltamista.

Jäsenvaltiot voivat mukauttaa kansalliset säännöksensä kilpailun vääristymisen vähentämiseksi ja erityisesti verottamatta jättämisen tai kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi yhteisössä.

Jäsenvaltiot voivat käyttää tarkoituksenmukaisimpina pitämiään hallinnollisia menettelyjä vapautuksen toteuttamiseksi.

3. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle voimassa olevat kansalliset säännökset, jos niitä ei ole jo aiemmin ilmoitettu, ja säännökset, joita ne 2 kohdan mukaisesti antavat. Komissio ilmoittaa niistä muille jäsenvaltioille.

2. Edellä 1 kohdan c alakohdassa säädetyn vapautuksen myöntämisessä voidaan soveltaa arvonlisäveron palautusmenettelyä.

1. Jos 146 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu tavaroiden luovutus koskee matkustajien henkilökohtaisissa matkatavaroissa kuljetettavia tavaroita, tämä vapautus voidaan myöntää vain, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin vapauttaa verosta luovutuksen, jonka kokonaisarvo on 1 kohdan c alakohdassa säädettyä määrää pienempi.

2. Edellä 1 kohdassa matkustajalla, joka ei ole sijoittautunut yhteisöön, tarkoitetaan matkustajaa, jonka kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka ei ole yhteisössä, jolloin kotipaikalla tai vakinaisella asuinpaikalla tarkoitetaan paikkaa, joka on sellaisena mainittu passissa, henkilötodistuksessa tai muussa sen jäsenvaltion tunnustamassa henkilöllisyysasiakirjassa, jonka alueella luovutus tapahtuu.

Vienti osoitetaan esittämällä lasku tai laskun sijasta tosite, jonka se tullitoimipaikka on vahvistanut, jonka kautta tavarat on viety yhteisöstä.

Kunkin jäsenvaltion on toimitettava komissiolle sellaisten leimasimien leimanäytteet, joita se käyttää antaessaan toisessa alakohdassa mainitun vahvistusmerkinnän. Komissio toimittaa tämän tiedon muiden jäsenvaltioiden veroviranomaisille.

Portugali saa lukea Azorien ja Madeiran itsehallintoalueet muodostavien saarten välisen sekä niiden ja mantereen välisen meri- ja lentoliikenteen kansainväliseksi liikenteeksi.

1. Komissio tekee neuvostolle tarvittaessa ja viipymättä ehdotukset 148 artiklassa säädettyjen vapautusten soveltamisalan täsmentämiseksi ja niiden käytännön soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen antamiseksi.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen säännösten voimaantuloon saakka jäsenvaltiot voivat rajoittaa 148 artiklan a ja b alakohdassa säädettyjen vapautusten soveltamisalaa.

Ensimmäisessä alakohdassa säädettyjä vapautuksia sovelletaan sijaintijäsenvaltion vahvistamin rajoituksin yhdenmukaisten verosäännösten säätämiseen asti.

2. Sellaisten tavaroiden luovutusten, joita ei lähetetä tai kuljeteta luovutusjäsenvaltion ulkopuolelle, sekä palvelujen suoritusten osalta vapautus voidaan myöntää arvonlisäveron palautusmenettelyä noudattaen.

Jäsenvaltioiden on vapautettava verosta keskuspankeille suoritetut kullan luovutukset.

Jäsenvaltioiden on vapautettava verosta toisen nimissä ja lukuun toimivien välittäjien palvelusuoritukset, jos ne liittyvät 6, 7 ja 8 luvussa tarkoitettuihin liiketoimiin tai sellaisiin liiketoimiin, jotka toteutetaan yhteisön ulkopuolella.

Ensimmäisessä kohdassa tarkoitettua vapautusta ei sovelleta matkatoimistoihin, jos ne asiakkaan nimissä ja lukuun suorittavat palveluja muissa jäsenvaltioissa.

Kansainväliseen tavaraliikenteeseen liittyviä liiketoimia koskevat vapautukset

Muuna varastona kuin tullivarastona pidetään tätä jaksoa sovellettaessa paikkoja, jotka määritellään direktiivin 92/12/ETY 4 artiklan b alakohdassa verottomiksi varastoiksi, kun kyse on valmisteveron alaisista tuotteista, ja jäsenvaltioiden sellaisiksi määrittelemiä paikkoja, kun kyse on tuotteista, jotka eivät ole valmisteveron alaisia.

Rajoittamatta yhteisön muiden verosäännösten soveltamista ja kuultuaan arvonlisäverokomiteaa jäsenvaltiot voivat toteuttaa erityistoimenpiteet kaikkien tai joidenkin tässä jaksossa tarkoitettujen liiketoimien vapauttamiseksi verosta, edellyttäen, että mainitut liiketoimet eivät liity loppukäyttöön tai -kulutukseen ja jos tässä jaksossa tarkoitettujen menettelyjen tai tilanteiden päättyessä maksettava arvonlisäveron määrä vastaa sitä veromäärää, joka olisi ollut maksettava, jos kaikki nämä liiketoimet olisi verotettu jäsenvaltion alueella.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla paikoilla tarkoitetaan voimassa olevissa yhteisön tullisäännöksissä ja -määräyksissä tällaisiksi määriteltyjä paikkoja.

2. Jäsenvaltiot eivät saa säätää muusta varastointimenettelystä kuin tullivarastointimenettelystä, kun kyse on tuotteista, jotka eivät ole valmisteveron alaisia, jos nämä tavarat on tarkoitettu luovutettaviksi vähittäiskauppavaiheessa.

1. Poiketen siitä, mitä 157 artiklan 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää muusta varastointimenettelystä kuin tullivarastointimenettelystä seuraavissa tapauksissa:

2. Jos jäsenvaltiot käyttävät 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua mahdollisuutta verovapautukseen, niiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet kyseisen vapautuksen oikean ja yksinkertaisen soveltamisen varmistamiseksi sekä mahdollisten veropetosten, veron kiertämisen ja muiden väärinkäytösten estämiseksi.

3. Edellä 1 kohdan a alakohdassa ”verovapaalla myymälällä” tarkoitetaan lentoasemalla tai satamassa sijaitsevaa toimipaikkaa, joka täyttää toimivaltaisten viranomaisten säätämät edellytykset.

Jäsenvaltiot voivat vapauttaa verosta palvelujen suoritukset, jotka liittyvät 156 artiklassa, 157 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 158 artiklassa tarkoitettuihin tavaroiden luovutuksiin.

2. Kun jäsenvaltiot käyttävät hyväkseen 1 kohdan a alakohdassa säädettyä tullivarastossa suoritettavia liiketoimia koskevaa mahdollisuutta, niiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet säätääkseen muusta varastointimenettelystä kuin tullivarastointimenettelystä, joka tekee mahdolliseksi soveltaa 1 kohdan b alakohdan säännöksiä liitteessä V lueteltuihin tavaroihin kohdistuviin samoihin liiketoimiin, jotka suoritetaan tällaisissa muissa varastoissa kuin tullivarastoissa.

Jäsenvaltiot voivat vapauttaa verosta seuraavat tavaroiden luovutukset ja niihin liittyvät palvelujen suoritukset:

Kun jäsenvaltiot käyttävät hyväkseen tässä jaksossa säädettyä mahdollisuutta, niiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sellaisten tavaroiden yhteisöhankintoihin, jotka on tarkoitettu asetettavaksi 156 artiklassa, 157 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 158 artiklassa tarkoitettuun menettelyyn tai tilanteeseen, sovelletaan samoja säännöksiä kuin tavaroiden luovutukseen, joka suoritetaan jäsenvaltion alueella samoissa olosuhteissa.

Kun tavaroiden poistaminen tässä jaksossa tarkoitetuista menettelyistä tai tilanteista aiheuttaa 61 artiklan mukaisen maahantuonnin, tuontijäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi.

Maastavientiä edeltävät vapautetut liiketoimet ja jäsenvaltioiden välisessä kaupassa vapautetut liiketoimet

1. Kuultuaan arvonlisäverokomiteaa jäsenvaltiot voivat vapauttaa verosta seuraavat verovelvollisen suorittamat tai verovelvolliselle suoritetut liiketoimet verovelvollisen viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana suorittaman viennin arvon enimmäismäärään saakka:

2. Kun jäsenvaltiot käyttävät 1 kohdassa säädettyä mahdollisuutta verovapautukseen ja kuultuaan arvonlisäverokomiteaa, niiden on sovellettava tätä vapautusta myös liiketoimiin, jotka liittyvät verovelvollisen 138 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti suorittamiin luovutuksiin tämän samoin edellytyksin 12 edellisen kuukauden aikana suorittamien luovutusten arvoa vastaavaan enimmäismäärään saakka.

Jäsenvaltiot voivat vahvistaa yhteisen enimmäisarvon vapautuksille, jotka ne myöntävät 164 artiklan mukaisesti.

Komissio tekee neuvostolle tarvittaessa ja viipymättä ehdotukset yhteisiksi yksityiskohtaisiksi säännöiksi, jotka koskevat arvonlisäveron soveltamista 1 ja 2 jaksossa tarkoitettuihin liiketoimiin.

Vähennysoikeus syntyy, kun vähennyskelpoista veroa koskeva verosaatava syntyy.

Siltä osin kuin tavaroita ja palveluja käytetään verovelvollisen verollisiin liiketoimiin, verovelvollisella on oikeus siinä jäsenvaltiossa, jossa tämä suorittaa kyseiset liiketoimet, vähentää verosta, jonka tämä on velvollinen maksamaan seuraavat määrät:

Edellä 168 artiklassa tarkoitetun vähennyksen lisäksi verovelvollisella on oikeus vähentää kyseisessä artiklassa tarkoitettu arvonlisävero, siltä osin kuin tavaroita tai palveluja käytetään seuraavien liiketoimien tarkoituksiin:

Verovelvollisella, joka ei ole sijoittautunut neuvoston direktiivin 79/1072/ETY (8) 1 artiklassa, neuvoston direktiivin 86/560/ETY (9) 1 artiklassa ja tämän direktiivin 171 artiklassa tarkoitetulla tavalla siihen jäsenvaltioon, jossa verovelvollinen ostaa tavaroita ja palveluja tai tuo maahan arvonlisäveron alaisia tavaroita, on oikeus saada kyseinen arvonlisävero palautuksena, jos tavaroita ja palveluja käytetään seuraaviin liiketoimiin:

1. Arvonlisäveron palautus on suoritettava verovelvollisille, jotka eivät ole sijoittautuneet siihen jäsenvaltioon, jossa verovelvolliset ostavat tavaroita ja palveluja tai tuovat maahan arvonlisäveron alaisia tavaroita, mutta jotka ovat sijoittautuneet toiseen jäsenvaltioon, noudattaen neuvoston direktiivissä 79/1072/ETY säädettyjä soveltamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä.

Direktiivin 79/1072/ETY 1 artiklassa tarkoitettuja verovelvollisia on pidettävä mainittua direktiiviä sovellettaessa kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautumattomina verovelvollisina myös silloin, kun he tekevät jäsenvaltiossa, jossa verovelvolliset ostavat tavaroita ja palveluja tai tuovat maahan arvonlisäveron alaisia tavaroita, ainoastaan tavaroiden luovutuksia tai palvelujen suorituksia, joista näiden liiketoimien vastaanottaja on 194–197 ja 199 artiklan mukaisesti nimetty veronmaksuvelvolliseksi.

2. Arvonlisäveron palautus on suoritettava yhteisön alueelle sijoittautumattomille verovelvollisille noudattaen direktiivissä 86/560/ETY säädettyjä soveltamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä.

Direktiivin 86/560/ETY 1 artiklassa tarkoitettuja verovelvollisia on pidettävä mainittua direktiiviä sovellettaessa yhteisöön sijoittautumattomina verovelvollisina myös silloin, kun he tekevät jäsenvaltiossa, jossa verovelvolliset ostavat tavaroita ja palveluja tai tuovat maahan arvonlisäveron alaisia tavaroita, ainoastaan tavaroiden luovutuksia tai palvelujen suorituksia, joista näiden liiketoimien vastaanottaja on 194–197 ja 199 artiklan mukaisesti nimetty veronmaksuvelvolliseksi.

3. Direktiivejä 79/1072/ETY ja 86/560/ETY ei sovelleta tavaroiden luovutuksiin, jotka on 138 artiklan mukaisesti vapautettu tai voitaisiin vapauttaa verosta, jos hankkija tai joku muu tämän puolesta lähettää tai kuljettaa näin luovutetut tavarat.

1. Jokaisella henkilöllä, jota pidetään verovelvollisena sen vuoksi, että tämä suorittaa satunnaisesti uuden kulkuneuvon luovutuksen 138 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, on oikeus vähentää siinä jäsenvaltiossa, jossa luovutus on suoritettu, tämän kulkuneuvon ostohintaan sisältyvää tai sen maahantuonnissa taikka yhteisöhankinnassa maksettua arvonlisäveroa enintään määrä, joka ei ylitä veroa, joka luovutuksesta olisi suoritettava, ellei sitä olisi vapautettu.

Vähennysoikeus syntyy ja sitä voidaan käyttää ainoastaan uuden kulkuneuvon luovutushetkellä.

2. Jäsenvaltioiden on vahvistettava 1 kohdan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

1. Sellaisista tavaroista ja palveluista, joita verovelvollinen käyttää sekä 168, 169 ja 170 artiklan mukaan vähennykseen oikeuttaviin liiketoimiin että vähennykseen oikeuttamattomiin liiketoimiin, vähennys voidaan myöntää ainoastaan siitä arvonlisäveron osasta, joka vastaa ensin mainittujen liiketoimien suhteellista osuutta.

Vähennyksen suhdeluku on laskettava 174 ja 175 artiklan mukaisesti kaikista verovelvollisen suorittamista liiketoimista.

1. Vähennyksen suhdeluku muodostuu murtoluvusta, joka sisältää seuraavat määrät:

Jäsenvaltiot voivat sisällyttää nimittäjään muut kuin 73 artiklassa tarkoitettujen tavaroiden luovutusten tai palvelujen suoritusten hintaan suoraan liittyvät tuet.

2. Poiketen siitä, mitä säädetään 1 kohdassa, vähennyksen suhdelukua laskettaessa seuraavia määriä ei oteta huomioon:

3. Käyttäessään 191 artiklan mukaista mahdollisuutta olla vaatimatta oikaisua tuotantotavaroista, jäsenvaltiot voivat sisällyttää näiden tavaroiden luovutuksesta saadun tuoton vähennyksen suhdeluvun laskelmaan.

1. Vähennyksen suhdeluku on määritettävä vuosiperusteella ja ilmaistava enintään seuraavaan suurempaan kokonaislukuun pyöristettynä prosenttilukuna.

2. Vuoden aikana sovellettava tilapäinen suhdeluku on laskettava edeltävän vuoden liiketoimien perusteella. Jos tällaisia liiketoimia ei ole tai ne ovat määrältään merkityksettömiä, verovelvollisen on arvioitava viranomaisen valvonnan alaisena tilapäisesti sovellettava suhdeluku omien ennusteidensa perusteella.

Jäsenvaltiot saavat kuitenkin jatkaa joko 1 päivänä tammikuuta 1979 tai yhteisöön sen jälkeen liittyneiden jäsenvaltioiden osalta niiden liittymispäivänä voimassa olleiden säännösten soveltamista.

3. Tilapäisen suhdeluvun perusteella tehdyt vähennykset on tarkistettava, kun lopullinen suhdeluku seuraavana vuonna vahvistetaan.

Neuvosto päättää yksimielisesti komission ehdotuksesta, mitkä kustannukset eivät oikeuta arvonlisäveron vähentämiseen. Sellaiset kustannukset, jotka eivät luonteeltaan ole liiketoimintaan liittyviä, kuten ylellisyys-, huvi- tai edustuskustannukset, jäävät kaikissa tapauksissa vähennysoikeuden ulkopuolelle.

Kunnes ensimmäisessä kohdassa tarkoitetut säännökset tulevat voimaan, jäsenvaltiot saavat edelleen soveltaa kaikkia kansallisen lainsäädäntönsä vähennysoikeuden rajoittamista koskevia, 1 päivänä tammikuuta 1979 tai, yhteisöön sen jälkeen liittyneiden jäsenvaltioiden osalta, niiden liittymispäivänä voimassa olleita säännöksiä.

Jäsenvaltiot voivat arvonlisäverokomiteaa kuultuaan suhdannesyistä rajoittaa kaikkien tai tiettyjen tuotantotavaroiden tai muiden tavaroiden vähennysoikeutta kokonaan tai osittain.

Jäsenvaltiot voivat ylläpitääkseen yhtäläisiä kilpailuedellytyksiä vähennyksen epäämisen sijasta verottaa verovelvollisen itse valmistamia tai yhteisön alueelta ostamia taikka maahantuomia tavaroita siten, että verotus ei ylitä sitä arvonlisäveron määrää, joka rasittaisi vastaavien tavaroiden hankintaa.

Vähennysoikeuden käyttö edellyttää verovelvolliselta seuraavien edellytysten täyttämistä:

Verovelvollisen on tehtävä vähennys vähentämällä verokaudelta maksettavan arvonlisäveron kokonaismäärästä se arvonlisäveron määrä, josta vähennysoikeus on syntynyt ja joka voidaan vähentää 178 artiklan säännösten mukaisesti saman kauden aikana.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin vaatia 12 artiklassa tarkoitettuja satunnaisia liiketoimia suorittavia verovelvollisia käyttämään vähennysoikeuttaan vasta luovutusajankohtana.

Jäsenvaltiot voivat antaa verovelvolliselle luvan tehdä vähennys, jota ei ole tehty 178 ja 179 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltiot voivat sallia verovelvollisen, jolla ei ole hallussaan 220–236 artiklan mukaista laskua, tehdä 168 artiklan c alakohdassa tarkoitetun vähennyksen tavaroiden yhteisöhankintojen osalta.

Jäsenvaltioiden on vahvistettava 180 ja 181 artiklan soveltamisen edellytykset ja yksityiskohtaiset säännöt.

Jos vähennysten määrä ylittää verokaudelta maksettavan arvonlisäveron määrän, jäsenvaltiot voivat siirtää ylimenevän osan seuraavalle kaudelle tai palauttaa sen tarkemmin määräämillään ehdoilla.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin olla siirtämättä tai palauttamatta ylimenevää määrää, jos tämä määrä on merkityksetön.

Alun perin tehty vähennys oikaistaan, jos se on suurempi tai pienempi kuin se, jonka tekemiseen verovelvollinen oli oikeutettu.

1. Oikaiseminen tehdään etenkin, jos arvonlisäverovähennysten määrän määräytymistekijöissä on veroilmoituksen antamisen jälkeen tapahtunut muutoksia, esimerkiksi jos kauppa on peruutettu tai hinnanalennus saatu.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, oikaisua ei suoriteta kokonaan tai osittain maksamatta jääneistä liiketoimista eikä asianmukaisesti toteen näytetystä tai todetusta tuhoutumisesta, hävikistä tai varkaudesta eikä 16 artiklassa tarkoitetun vähäarvoisten lahjojen tai näytekappaleiden antamista varten tapahtuneesta käyttöön ottamisesta.

Kokonaan tai osittain maksamatta jääneistä liiketoimista sekä varkaudesta jäsenvaltiot voivat kuitenkin vaatia oikaisua.

Jäsenvaltioiden on vahvistettava 184 ja 185 artiklan yksityiskohtaiset soveltamissäännöt.

1. Tuotantotavaroista oikaisu suoritetaan viiden vuoden ajalta, mukaan lukien tavaran hankinta- tai valmistusvuosi.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin oikaisua tehdessään käyttää perusteena täydet viisi vuotta kestävää kautta, joka alkaa tavaran ensimmäisestä käyttöönotosta.

Kiinteistöinvestoinneissa oikaisun perusteena toimivaa kautta voidaan pidentää kahteenkymmeneen vuoteen.

2. Kunakin vuonna oikaisu kohdistuu vain viidennekseen tai, jos oikaisukautta on pidennetty, vastaavaan murto—osaan tuotantotavaroiden arvonlisäverosta.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu oikaisu perustuu seuraavien vuosien aikana tapahtuneisiin vähennysoikeuden muutoksiin suhteessa vuoteen, jona tavara on hankittu tai valmistettu tai, tapauskohtaisesti, jona sitä on käytetty ensimmäisen kerran.

1. Oikaisukauden aikana luovutettua tuotantotavaraa on katsottava käytetyksi verovelvollisen liiketoiminnassa oikaisukauden loppuun saakka.

Liiketoimintaa pidetään kokonaisuudessaan verollisena, jos tuotantotavaran luovutus on verollinen.

Liiketoimintaa pidetään kokonaan vapautettuna verosta, jos tuotantotavaran luovutus on vapautettu verosta.

2. Edellä 1 kohdassa säädetty oikaisu on suoritettava kerralla koko jäljellä olevalta oikaisukaudelta. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin, kun tuotantotavaran luovutus on vapautettu verosta, olla vaatimatta oikaisua, jos ostaja on verovelvollinen, joka käyttää kyseistä tuotantotavaraa yksinomaan sellaisissa liiketoimissa, joiden osalta arvonlisävero saadaan vähentää.

Jäsenvaltiot voivat 187 ja 188 artiklaa sovellettaessa toteuttaa seuraavat toimenpiteet:

Jäsenvaltiot voivat 187, 188, 189 ja 191 artiklaa sovellettaessa lukea tuotantotavaroiksi sellaiset palvelut, joilla on tavanomaisesti tuotantotavaran ominaisuuksiin luettavia ominaisuuksia.

Jos 187 ja 188 artiklan soveltamisen vaikutus jäsenvaltiossa on merkitykseltään hyvin vähäinen, tämä jäsenvaltio voi, kuultuaan arvonlisäverokomiteaa ja ottaen huomioon veron kokonaisvaikutuksen kyseisessä jäsenvaltiossa ja hallinnon yksinkertaistamistarpeen, olla soveltamatta näitä säännöksiä, jollei tämä johda kilpailun vääristymiseen.

Kun verovelvollinen siirtyy tavallisen verotusjärjestelmän piiristä erityisjärjestelmän piiriin tai päinvastoin, jäsenvaltiot voivat toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että verovelvolliselle ei aiheudu perusteetonta hyötyä tai haittaa.

VELVOLLISUUDET, JOTKA KOSKEVAT VEROVELVOLLISIA JA TIETTYJÄ HENKILÖITÄ, JOTKA EIVÄT OLE VEROVELVOLLISIA

Arvonlisäveron on velvollinen maksamaan verovelvollinen, joka suorittaa verollisen tavaroiden luovutuksen tai verollisen palvelun, lukuun ottamatta 194–199 ja 202 artiklassa tarkoitettuja tapauksia, joissa toinen henkilö on velvollinen maksamaan veron.

1. Jos verollisen tavaroiden luovutuksen tai verollisen palvelun suorituksen tekee verovelvollinen, joka ei ole sijoittautunut jäsenvaltioon, jossa arvonlisävero on maksettava, jäsenvaltiot voivat säätää, että veronmaksuvelvollinen on tavaroiden luovutuksen tai palvelujen suorituksen vastaanottaja.

Arvonlisäveron on velvollinen maksamaan henkilö, jolle on annettu arvonlisäverotunniste siinä jäsenvaltiossa, jossa arvonlisävero on maksettava, ja jolle luovutetaan tavaroita 38 tai 39 artiklassa säädetyissä olosuhteissa, jos luovutukset suorittaa verovelvollinen, joka ei ole sijoittautunut tähän jäsenvaltioon.

Arvonlisäveron on velvollinen maksamaan verovelvollinen, jolle suoritetaan 56 artiklassa tarkoitettuja palveluja, tai henkilö, jolle on siinä jäsenvaltiossa, jossa arvonlisävero on maksettava, annettu arvonlisäverotunniste ja jolle suoritetaan 44, 47, 50, 53, 54 ja 55 artiklassa tarkoitettuja palveluja, jos palvelut suorittaa verovelvollinen, joka ei ole sijoittautunut tähän jäsenvaltioon.

1. Arvonlisäveron on velvollinen maksamaan henkilö, jolle luovutetaan tavaroita, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

2. Jos veroedustaja on nimetty veronmaksuvelvolliseksi 204 artiklan säännösten mukaisesti, jäsenvaltiot voivat säätää tämän artiklan 1 kohtaa koskevasta poikkeuksesta.

1. Jos säännellyillä kultamarkkinoilla toimivan verovelvollisen ja toisen verovelvollisen, joka ei toimi kyseisillä markkinoilla, välisiä sijoituskultaan liittyviä erityisiä liiketoimia verotetaan 352 artiklan nojalla, jäsenvaltioiden on määrättävä hankkija veronmaksuvelvolliseksi.

Jos hankkija, joka ei toimi säännellyillä kultamarkkinoilla, on verovelvollinen, jonka on ainoastaan 352 artiklassa tarkoitettujen liiketoimien osalta rekisteröidyttävä arvonlisäverovelvolliseksi siinä jäsenvaltiossa, jossa arvonlisävero on maksettava, myyjän on täytettävä verovelvoitteet hankkijan puolesta kyseisen jäsenvaltion säännösten mukaisesti.

2. Jäsenvaltiot voivat määrätä hankkijan veronmaksuvelvolliseksi sellaisen kulta-aineksen tai puolivalmiiden tuotteiden luovutuksesta, joiden pitoisuus on vähintään 325 tuhannesosaa, tai 344 artiklan 1 kohdassa määritellyn sijoituskullan luovutuksesta silloin, kun verovelvollinen on käyttänyt jotakin 348, 349 ja 350 artiklassa tarkoitetuista valintaoikeuksista.

3. Jäsenvaltioiden on vahvistettava 1 ja 2 kohdan soveltamista koskevat menettelyt ja edellytykset.

1. Jäsenvaltiot voivat säätää, että veronmaksuvelvollinen on verovelvollinen, joka vastaanottaa minkä tahansa seuraavista luovutuksista tai suorituksista:

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettua mahdollisuutta soveltaessaan jäsenvaltiot voivat määritellä soveltamisalaan kuuluvat tavaroiden luovutukset ja palvelujen suoritukset sekä ne tavaroiden luovuttajien, palvelujen suorittajien tai vastaanottajien luokat, joihin kyseisiä toimenpiteitä voidaan soveltaa.

3. Jäsenvaltiot voivat 1 kohtaa sovellettaessa toteuttaa seuraavat toimenpiteet:

4. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava arvonlisäverokomitealle 1 kohdan säännösten nojalla hyväksyttyjen kansalliseen lainsäädäntöön kuuluvien toimenpiteiden ottamisesta käyttöön sikäli kuin ne eivät ole toimenpiteitä, joihin neuvosto on direktiivin 77/388/ETY 27 artiklan 1–4 kohdan mukaisesti antanut luvan ennen 13 päivää elokuuta 2006 ja joiden soveltamista jatketaan tämän artiklan 1 kohdan nojalla.

Arvonlisäveron on velvollinen maksamaan henkilö, joka suorittaa verollisen tavaroiden yhteisöhankinnan.

Maahantuonnissa arvonlisäveron on velvollinen maksamaan henkilö tai henkilöt, jotka tuontijäsenvaltio on määrännyt tai hyväksynyt veronmaksuvelvollisiksi.

Arvonlisäveron on velvollinen maksamaan henkilö, jonka toiminnan tuloksena tavarat eivät enää ole 156, 157, 158, 160 ja 161 artiklassa lueteltujen menettelyjen tai tilanteiden alaisia.

Arvonlisäveron on velvollinen maksamaan henkilö, joka mainitsee kyseisen veron laskussa.

1. Jos 193–197, 199 ja 200 artiklaa sovellettaessa veronmaksuvelvollinen on verovelvollinen, joka ei ole sijoittautunut siihen jäsenvaltioon, jossa arvonlisävero on maksettava, jäsenvaltiot voivat antaa tämän nimetä veronmaksuvelvolliseksi veroedustajan.

Lisäksi jos verollisen liiketoimen suorittaa sellainen verovelvollinen, joka ei ole sijoittautunut siihen jäsenvaltioon, jossa arvonlisävero on maksettava, ja jos sen maan kanssa, johon kyseinen verovelvollinen on sijoittautunut tai jossa verovelvollisen toimipaikka sijaitsee, ei ole tehty sopimusta keskinäisestä avunannosta, jonka soveltamisala vastaa direktiivissä 76/308/ETY (10) ja asetuksessa (EY) N:o 1798/2003 (11) säädettyä soveltamisalaa, jäsenvaltiot voivat määrätä sijoittautumattoman verovelvollisen nimeämän veroedustajan veronmaksuvelvolliseksi.

Jäsenvaltiot eivät saa kuitenkaan soveltaa toisessa alakohdassa tarkoitettua vaihtoehtoa 358 artiklan 1 alakohdassa määriteltyihin yhteisöön sijoittautumattomiin verovelvollisiin, jotka ovat valinneet sähköisesti suoritettavia palveluja koskevan erityisjärjestelmän soveltamisen.

2. Edellä 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyn vaihtoehdon käyttäminen riippuu kunkin jäsenvaltion vahvistamista edellytyksistä ja yksityiskohtaisista säännöistä.

Jäsenvaltiot voivat määrätä 193–200, 202, 203 ja 204 artiklassa tarkoitetuissa tilanteissa muun henkilön kuin veronmaksuvelvollisen yhteisvastuulliseksi arvonlisäveron maksamisessa.

Verovelvollisen, joka on veronmaksuvelvollinen, on maksettava arvonlisäveron nettomäärä 250 artiklassa säädetyn arvonlisäveroilmoituksen antamisen yhteydessä. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin asettaa maksun suoritukselle eri määräpäivän tai vaatia suoritettavaksi ennakkomaksuja.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta henkilöt, joita 194–197, 199 ja 204 artiklan mukaan pidetään veronmaksuvelvollisina sellaisen verovelvollisen puolesta, joka ei ole sijoittautunut niiden alueelle, täyttävät tässä jaksossa säädetyt maksuvelvollisuudet.

Jäsenvaltioiden on lisäksi toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta henkilöt, jotka 205 artiklan mukaisesti katsotaan yhteisvastuullisiksi arvonlisäveron maksamisessa, täyttävät kyseiset maksuvelvollisuudet.

Jos jäsenvaltiot määräävät sijoituskullan hankkijan veronmaksuvelvolliseksi 198 artiklan 1 kohdan mukaisesti tai, jos ne kulta-aineksen, puolivalmiiden tuotteiden tai 344 artiklan 1 kohdassa määritellyn sijoituskullan osalta käyttävät 198 artiklan 2 kohdassa säädettyä mahdollisuutta määrätä hankkija veronmaksuvelvolliseksi, niiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tämä henkilö täyttää tässä jaksossa säädetyt velvollisuudet.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta oikeushenkilöt, jotka eivät ole verovelvollisia ja jotka ovat velvolliset maksamaan 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitetuista tavaroiden yhteisöhankinnoista suoritettavan veron, täyttävät tässä jaksossa säädetyt maksuvelvollisuudet.

Jäsenvaltioiden on säädettävä 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitettujen uusien kulkuneuvojen yhteisöhankintojen sekä 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitettujen valmisteveronalaisten tuotteiden yhteisöhankintojen maksuja koskevista yksityiskohtaisista säännöistä.

Jäsenvaltioiden on säädettävä maksua koskevista yksityiskohtaisista säännöistä tavaroiden maahantuonnissa.

Jäsenvaltiot voivat erityisesti säätää, että verovelvollisten tai veronmaksuvelvollisten taikka tiettyjen verovelvollis- tai veronmaksuvelvollisryhmien suorittamasta tavaroiden maahantuonnista suoritettavaa arvonlisäveroa ei tarvitse maksaa tuontihetkenä, jos arvonlisävero on mainittu sellaiseksi 250 artiklan mukaisesti tehtävässä arvonlisäveroilmoituksessa.

Jäsenvaltiot voivat vapauttaa verovelvolliset suoritettavan arvonlisäveron maksamisesta, jos sen määrä on vähäinen.

1. Verovelvollisen on ilmoitettava verovelvollisena harjoittamansa toiminnan alkamisesta, muuttumisesta ja loppumisesta.

Jäsenvaltioiden on sallittava ja ne voivat vaatia, että ilmoitukset tehdään sähköisesti niiden vahvistamien edellytysten mukaisesti.

2. Rajoittamatta 1 kohdan ensimmäisen alakohdan säännösten soveltamista, verovelvollisen tai oikeushenkilön, joka ei ole verovelvollinen, joka suorittaa sellaisia tavaroiden yhteisöhankintoja, joista 3 artiklan 1 kohdan mukaan ei suoriteta arvonlisäveroa, on ilmoitettava suorittavansa tällaisia hankintoja, jos mainitussa artiklassa säädetyt edellytykset sille, että arvonlisäveroa ei suoriteta, eivät enää täyty.

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotka tekevät mahdolliseksi tunnistaa yksilöllisellä tunnisteella seuraavat henkilöt:

2. Jäsenvaltiot voivat olla antamatta tunnistetta tietyille verovelvollisille, jotka suorittavat 12 artiklassa tarkoitettuja satunnaisia liiketoimia.

Yksilöllisessä arvonlisäverotunnisteessa on oltava ISO 3166 alpha-2 koodin mukainen etuliite, josta voidaan tunnistaa arvonlisäverotunnisteen antanut jäsenvaltio.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta niiden tunnistejärjestelmät mahdollistaisivat 214 artiklassa tarkoitettujen verovelvollisten yksilöinnin, ja siten 402 artiklassa tarkoitetun yhteisöliiketoimien siirtymävaiheen verotusjärjestelmän oikean soveltamisen varmistamisen.

Tässä luvussa tarkoitetaan ’sähköisellä toimittamisella tai saataville asettamisella’ tietojen toimittamista vastaanottajalle tai asettamista tämän saataville käyttäen sähköisiä tietojenkäsittelyyn, mukaan lukien tietojen digitaalinen tiivistäminen, ja tallentamiseen tarkoitettuja välineitä sekä johtoja, radiolähetyksiä, optisia keinoja tai muita sähkömagneettisia keinoja.

Tätä direktiiviä sovellettaessa jäsenvaltioiden on hyväksyttävä laskuksi kaikki paperimuodossa tai sähköisessä muodossa olevat tositteet tai ilmoitukset, jotka täyttävät tässä luvussa asetetut vaatimukset.

Laskuina pidetään myös kaikkia tositteita ja ilmoituksia, jotka erityisellä ja yksiselitteisellä tavalla sisältävät muutoksen ja viittauksen alkuperäiseen laskuun.

Verovelvollisen on varmistettava, että verovelvollinen itse, hankkija tai kolmas taho verovelvollisen nimissä ja puolesta laatii laskun seuraavissa tapauksissa:

1. Jäsenvaltiot voivat velvoittaa verovelvolliset laatimaan laskun muistakin kuin 220 artiklassa tarkoitetuista, verovelvollisen niiden alueella tekemistä tavaroiden luovutuksista tai palvelujen suorituksista.

Jäsenvaltiot voivat asettaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen laskujen osalta vähemmän velvoitteita kuin 226, 230, 233, 244 ja 246 artiklassa mainitut.

2. Jäsenvaltiot voivat vapauttaa verovelvolliset 220 artiklassa säädetystä velvollisuudesta laatia lasku verovelvollisen niiden alueella tekemistä tavaroiden luovutuksista tai palvelujen suorituksista, jotka on vapautettu 110 ja 111 artiklan, 125 artiklan 1 kohdan, 127 artiklan, 128 artiklan 1 kohdan, 132, 135, 136, 371, 375, 376 ja 377 artiklan, 378 artiklan 2 kohdan, 379 artiklan 2 kohdan sekä 380–390 artiklan mukaisesti ja joihin liittyy tai ei liity oikeus edeltävässä vaiheessa maksetun arvonlisäveron vähentämiseen.

Jäsenvaltiot voivat asettaa verovelvollisille, jotka luovuttavat tavaroita tai suorittavat palveluja niiden alueella, määräajan laskujen toimittamiselle.

Jäsenvaltioiden, joiden alueella tavaroiden luovutukset tai palvelujen suoritukset on toteutettu, vahvistamien edellytysten mukaisesti lasku voidaan laatia kokoomalaskuna useasta erillisestä tavaroiden luovutuksesta tai palvelujen suorituksesta.

1. Hankkija voi laatia laskun verovelvollisen tälle tekemistä tavaroiden luovutuksista tai palvelujen suorituksista, edellyttäen, että osapuolet ovat etukäteen tehneet keskenään asiasta sopimuksen ja että on olemassa järjestely, jonka mukaisesti tavaroita luovuttava ja palveluja suorittava verovelvollinen hyväksyy jokaisen laskun.

2. Jäsenvaltiot, joiden alueella tavarat on luovutettu tai palvelut on suoritettu, määräävät verovelvollisen ja hankkijan välisen sopimuksen ja hyväksymisjärjestelyn ehdot ja edellytykset.

3. Jäsenvaltiot voivat asettaa niiden alueella tavaroita luovuttaville tai palveluja suorittaville verovelvollisille lisävaatimuksia, jotka koskevat laskujen laatimista hankkijoiden toimesta. Ne voivat erityisesti vaatia, että laskut laaditaan verovelvollisen nimissä ja lukuun.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen lisävaatimusten on kuitenkin aina oltava samat hankkijan sijoittautumispaikasta riippumatta.

Jäsenvaltiot voivat asettaa niiden alueella tavaroita luovuttaville tai palveluja suorittaville verovelvollisille erityisvaatimuksia niitä tapauksia varten, joissa kolmas taho tai hankkija, joka laatii laskut, on sijoittautunut maahan, jonka kanssa ei ole keskinäistä avunantoa koskevaa oikeudellista sopimusta, jonka soveltamisala vastaisi direktiivin 76/308/ETY ja asetuksen (EY) N:o 1798/2003 soveltamisalaa.

Rajoittamatta tämän direktiivin erityisten säännösten soveltamista ainoastaan seuraavat tiedot ovat arvonlisäverotusta varten pakollisia 220 ja 221 artiklan säännösten mukaisesti toimitettavissa laskuissa:

Jäsenvaltiot voivat vaatia, että niiden alueelle sijoittautuneet verovelvolliset, jotka luovuttavat tavaroita tai suorittavat palveluja niiden alueella, ilmoittavat hankkijan 214 artiklassa tarkoitetun arvonlisäverotunnisteen muissakin kuin 226 artiklan 4 alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

Jäsenvaltiot, joiden alueella tavarat on luovutettu tai palvelut suoritettu, voivat sallia, että tiettyjä pakollisia tietoja ei esitetä näissä 219 artiklassa tarkoitetuissa laskuina pidettävissä tositteissa tai ilmoituksissa.

Laskujen määrät voidaan ilmaista minkä tahansa valuutan määräisinä, edellyttäen, että maksettavan arvonlisäveron määrä ilmaistaan sen jäsenvaltion kansallisen valuutan määräisenä, jossa tavaroiden luovutuspaikka tai palveluiden suorituspaikka sijaitsee, soveltaen 91 artiklassa tarkoitettua muuntomenetelmää.

Jäsenvaltiot voivat valvontaa varten vaatia, että niiden alueella luovutettuja tavaroita ja suoritettuja palveluita koskevat laskut ja niiden alueelle sijoittautuneiden verovelvollisten vastaanottamat laskut käännetään kyseisen valtion kansalliselle kielelle.

Laskut, jotka laaditaan 2 jakson säännösten mukaisesti, voidaan toimittaa paperilla taikka vastaanottajan suostumuksin toimittaa tai asettaa saataville sähköisesti.

1. Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä sähköisesti toimitetut tai saataville asetetut laskut, edellyttäen, että niiden alkuperän aitous ja niiden sisällön eheys taataan jollakin seuraavista menetelmistä:

Laskut voidaan kuitenkin toimittaa tai asettaa saataville sähköisesti muilla keinoin, edellyttäen, että asianomaiset jäsenvaltiot hyväksyvät ne.

2. Edellä 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohtaa sovellettaessa jäsenvaltiot voivat lisäksi edellyttää, että kehittynyt sähköinen allekirjoitus perustuu hyväksyttyyn varmenteeseen ja on luotu turvallisella allekirjoitusmenetelmällä direktiivin 1999/93/EY 2 artiklan 6 ja 10 alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

3. Edellä 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohtaa sovellettaessa jäsenvaltiot voivat vahvistamiensa edellytysten mukaisesti velvoittaa toimittamaan lisäksi kokoomalaskun paperimuodossa.

Jäsenvaltiot eivät saa asettaa alueellaan tavaroita luovuttaville tai palveluja suorittaville verovelvollisille mitään muita velvoitteita tai muodollisuuksia, jotka liittyvät laskujen toimittamiseen tai asettamiseen saataville sähköisesti.

Jäsenvaltiot voivat asettaa erityisvaatimuksia niiden alueella luovutettuja tavaroita ja suoritettuja palveluja koskevien laskujen toimittamiselle sähköisesti sellaisesta maasta, jonka kanssa ei ole sopimusta, joka koskee keskinäistä avunantoa ja jonka soveltamisala vastaa direktiivissä 76/308/ETY ja asetuksessa (EY) N:o 1798/2003 säädettyä soveltamisalaa.

Kun samalle vastaanottajalle lähetetään tai tämän saataville asetetaan sähköisesti useita laskuja sisältävä erä, kyseisiin laskuihin liittyvät yhteiset tiedot tarvitsee mainita ainoastaan kerran, jos tiedot kunkin laskun osalta ovat saatavissa kokonaisuudessaan.

Komissio esittää viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2008 kertomuksen ja tarvittaessa sen yhteydessä ehdotuksen sähköistä laskutusta koskevien vaatimusten muuttamiseksi tämän alan mahdollisen tulevan teknisen kehityksen ottamiseksi huomioon.

1. Jäsenvaltiot voivat arvonlisäverokomiteaa kuultuaan ja mahdollisesti vahvistamiensa edellytysten mukaisesti säätää, että niiden alueella suoritettuja tavaroiden luovutuksia tai palvelujen suorituksia koskevien laskujen ei tarvitse sisältää tiettyjä 226 ja 230 artiklassa säädettyjä tietoja seuraavissa tapauksissa, jollei jäsenvaltioiden 227, 228 ja 231 artiklan nojalla antamista valinnaisista säännöksistä muuta johdu:

3. Edellä 1 kohdan mukaista yksinkertaistamista ei voida soveltaa 20, 21, 22, 33, 36, 138 ja 141 artiklassa tarkoitettuihin liiketoimiin.

Jos jäsenvaltiot käyttävät 272 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan mukaista mahdollisuutta olla antamatta arvonlisäverotunnistetta verovelvollisille, jotka eivät suorita 20, 21, 22, 33, 36, 138 ja 141 artiklassa tarkoitettuja liiketoimia, ja jos luovuttajalle, suorittajalle tai hankkijalle ei ole annettu tällaista tunnistetta, laskussa on sen sijasta oltava asianomaisten jäsenvaltioiden määrittelemä niin sanottu verorekisterinumero.

Jos verovelvolliselle on annettu arvonlisäverotunniste, 272 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa säädettyä mahdollisuutta käyttävät jäsenvaltiot voivat lisäksi säätää, että laskussa on oltava seuraavat tiedot:

Tässä luvussa ’laskun tallentamisella sähköisesti’ tarkoitetaan tietojen tallentamista käyttäen sähköisiä tietojenkäsittelyyn, mukaan lukien tietojen digitaalinen tiivistäminen, ja tallentamiseen tarkoitettuja välineitä sekä johtoja, radiolähetyksiä, optisia keinoja tai muita sähkömagneettisia keinoja.

Verovelvollisen on pidettävä riittävän yksityiskohtaista kirjanpitoa arvonlisäveron soveltamisen ja veroviranomaisen suorittaman tarkastuksen mahdollistamiseksi.

1. Jokaisen verovelvollisen on pidettävä rekisteriä niistä tavaroista, jotka tämä on lähettänyt tai kuljettanut tai jotka on tämän puolesta lähetetty tai kuljetettu lähtöjäsenvaltion ulkopuolelle, mutta yhteisön alueella 17 artiklan 2 kohdan f, g ja h alakohdassa tarkoitettuja liiketoimia varten, jotka koskevat näihin tavaroihin kohdistuvaa työtä tai näiden tavaroiden väliaikaista käyttöä.

2. Jokaisen verovelvollisen on pidettävä riittävän yksityiskohtaista kirjanpitoa, jotta voidaan yksilöidä ne tavarat, jotka verovelvolliselle on lähettänyt toisesta jäsenvaltiosta kyseisessä jäsenvaltiossa arvonlisäverotunnisteen saanut verovelvollinen tai joku muu tämän puolesta, ja jotka on käytetty 52 artiklan c alakohdan mukaisiin palveluihin, joissa on kyse näiden tavaroiden arvioinnista tai näihin tavaroihin kohdistuvasta työstä.

Verovelvollisen on huolehdittava siitä, että tämän itse toimittamien taikka hankkijan tai kolmannen tahon verovelvollisen nimissä ja puolesta toimittamien laskujen jäljennökset samoin kuin kaikki verovelvollisen vastaanottamat laskut tallennetaan.

1. Tätä direktiiviä sovellettaessa verovelvollinen voi määrätä kaikkien laskujen tallennuspaikan, jos verovelvollinen asettaa 244 artiklan mukaisesti tallennetut laskut tai tiedot viipymättä toimivaltaisten viranomaisten saataville näiden sitä vaatiessa.

2. Jäsenvaltiot voivat vaatia alueelleen sijoittautuneita verovelvollisia ilmoittamaan niille tietojen tallennuspaikan, jos tämä sijaitsee niiden alueen ulkopuolella.

Jäsenvaltiot voivat lisäksi vaatia alueelleen sijoittautuneita verovelvollisia tallentamaan sinne verovelvollisen itse toimittamat laskut taikka hankkijan tai kolmannen tahon verovelvollisen nimissä ja puolesta toimittamat laskut sekä kaikki verovelvollisen vastaanottamat laskut, jos sähköistä tallennusta ei ole suoritettu siten, että se takaa täydellisen online-yhteyden kyseisiin tietoihin.

Tallennettujen laskujen alkuperän aitous ja sisällön eheys sekä niiden luettavuus on varmistettava koko tallennuksen ajan.

Edellä 233 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen laskujen tietojen muuttumattomuus ja luettavuus on varmistettava mainittuna ajanjaksona.

1. Kunkin jäsenvaltion on vahvistettava, kuinka pitkän ajan verovelvollisten on huolehdittava sellaisten laskujen tallentamisesta, jotka koskevat sen alueella tehtyjä tavaroiden luovutuksia tai palvelujen suorituksia sekä sen alueelle sijoittautuneiden verovelvollisten vastaanottamia tavaroiden luovutuksia tai palvelujen suorituksia.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu jäsenvaltio voi vaatia 246 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi, että laskut tallennetaan siinä alkuperäisessä muodossa, paperilla tai sähköisesti, jossa ne on toimitettu tai asetettu saataville. Se voi myös vaatia, että kun laskut tallennetaan sähköisesti, tallennetaan myös tiedot, jotka takaavat kunkin laskun alkuperän aitouden ja sisällön eheyden 246 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetyn mukaisesti.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu jäsenvaltio voi vahvistaa erityisvaatimuksia laskujen tallentamisen kieltämisestä tai rajoittamisesta sellaisessa maassa, jonka kanssa ei ole sopimusta, joka koskee keskinäistä avunantoa ja jonka soveltamisala vastaa direktiivissä 76/308/ETY ja asetuksessa (EY) N:o 1798/2003 säädettyä soveltamisalaa ja johon liittyy 249 artiklassa tarkoitettu, sähköisessä muodossa oleviin laskuihin tutustumista, niiden kopiointia ja käyttöä koskeva oikeus.

Jäsenvaltiot voivat vahvistamiensa edellytysten mukaisesti säätää muiden kuin verovelvollisten vastaanottamien laskujen tallennusvelvoitteesta.

Kun verovelvollinen tallentaa laatimansa tai vastaanottamansa laskut online-yhteyden tietoihin takaavin sähköisin keinoin ja kun tallennuspaikka on muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, johon verovelvollinen on sijoittautunut, sen jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla, johon verovelvollinen on sijoittautunut, on tätä direktiiviä sovellettaessa oikeus saada sähköisesti tutustua laskuihin, kopioida ne ja käyttää niitä verovelvollisen sijoittautumisjäsenvaltion lainsäädännössä vahvistetuin edellytyksin ja sikäli kuin se on tarpeen valvontaa varten.

1. Verovelvollisen on annettava arvonlisäveroilmoitus, jossa on kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen syntyneen verosaatavan määrän ja suoritettavien vähennysten määrän toteamiseksi, mukaan lukien tätä veroa ja näitä vähennyksiä koskevien liiketoimien sekä vapautettujen liiketoimien kokonaisarvo, jos se on tarpeen veron määräytymisperusteen toteamiseksi.

2. Jäsenvaltioiden on sallittava ja ne voivat vaatia, että 1 kohdassa tarkoitetut arvonlisäveroilmoitukset tehdään sähköisesti niiden vahvistamien edellytysten mukaisesti.

Edellä 250 artiklassa tarkoitettujen tietojen lisäksi tiettyä verokautta koskevassa arvonlisäveroilmoituksessa on oltava seuraavat tiedot:

1. Arvonlisäveroilmoitus on annettava määräajassa, jonka kukin jäsenvaltio vahvistaa. Määräaika ei saa olla pitempi kuin kaksi kuukautta kunkin verokauden päättymisestä.

2. Jäsenvaltioiden on vahvistettava verokausi yhdeksi, kahdeksi tai kolmeksi kuukaudeksi.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin vahvistaa eripituisia kausia, jotka eivät saa olla yhtä vuotta pitempiä.

Ruotsi saa soveltaa pieniin ja keskisuuriin yrityksiin yksinkertaistettua menettelyä, jossa ainoastaan kotimaisia verollisia liiketoimia harjoittavat verovelvolliset voivat antaa arvonlisäveroilmoituksen kolmen kuukauden kuluttua välittömän verotuksen verovuoden päättymisestä.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että myyjä toimittaa kaikki tarvittavat tiedot arvonlisäveron soveltamisen ja viranomaisten siihen kohdistamien tarkastusten mahdollistamiseksi, kun on kyse arvonlisäverotunnisteen saaneen verovelvollisen tai 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun verovelvollisen 138 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti suorittamista uusien kulkuneuvojen luovutuksista sellaiselle hankkijalle, jolle ei ole annettu arvonlisäverotunnistetta.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta henkilöt, joita 194–197 ja 204 artiklan mukaan pidetään veronmaksuvelvollisina sellaisen verovelvollisen puolesta, joka ei ole sijoittautunut jäsenvaltion alueelle, täyttävät tässä luvussa säädetyt ilmoitusvelvollisuudet.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että oikeushenkilöt, jotka eivät ole verovelvollisia ja jotka ovat velvolliset maksamaan 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitetuista tavaroiden yhteisöhankinnoista suoritettavan veron, täyttävät tässä luvussa säädetyt ilmoitusvelvollisuudet.

Jäsenvaltioiden on säädettävä 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuja uusien kulkuneuvojen yhteisöhankintoja sekä 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitettuja valmisteveron alaisten tuotteiden yhteisöhankintoja koskeviin ilmoituksiin sovellettavista yksityiskohtaisista säännöistä.

Jäsenvaltiot voivat vaatia 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuja uusien kulkuneuvojen yhteisöhankintoja suorittavia henkilöitä antamaan arvonlisäveroilmoituksen antamisen yhteydessä kaikki tarvittavat tiedot arvonlisäveron soveltamisen ja viranomaisten suorittamien tarkastusten mahdollistamiseksi.

Jäsenvaltioiden on säädettävä ilmoituksen antamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä tavaroiden maahantuonnin osalta.

1. Jäsenvaltiot voivat velvoittaa verovelvollisen antamaan ilmoituksen, joka sisältää 250 ja 251 artiklassa tarkoitetut tiedot kaikista edellisen vuoden aikana suoritetuista liiketoimista. Tässä ilmoituksessa on myös oltava kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen mahdollisia oikaisuja varten.

2. Jäsenvaltioiden on sallittava ja ne voivat vaatia, että 1 kohdassa tarkoitetut ilmoitukset tehdään sähköisesti niiden vahvistamien edellytysten mukaisesti.

Arvonlisäverotunnisteen saaneen verovelvollisen on annettava yhteenvetoilmoitus niistä arvonlisäverotunnisteen saaneista hankkijoista, joille hän on luovuttanut tavaroita 138 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan c alakohdassa säädetyin edellytyksin, sekä niistä arvonlisäverotunnisteen saaneista vastaanottajista, joille hän on luovuttanut 42 artiklassa tarkoitetulla tavalla yhteisöhankintana vastaanottamiaan tavaroita.

1. Yhteenvetoilmoitus on tehtävä jokaiselta kalenterivuoden neljännekseltä jäsenvaltioiden vahvistamia määräaikoja ja menettelyjä noudattaen.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin vaatia, että yhteenvetoilmoitukset on annettava kuukausittain.

2. Jäsenvaltioiden on sallittava ja ne voivat vaatia, että 1 kohdassa tarkoitetut ilmoitukset tehdään sähköisesti niiden vahvistamien edellytysten mukaisesti.

2. Edellä 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu arvo on ilmoitettava siltä kalenterivuoden neljännekseltä, jonka aikana verosaatava on syntynyt.

Edellä 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettu arvo on ilmoitettava siltä kalenterivuoden neljännekseltä, jonka aikana oikaisusta on ilmoitettu hankkijalle.

1. Kun kyse on 42 artiklassa tarkoitetuista tavaroiden yhteisöhankinnoista, arvonlisäverotunnisteen siinä jäsenvaltiossa, jonka antamalla arvonlisäverotunnisteella verovelvollinen on tehnyt nämä hankinnat, saaneen verovelvollisen on mainittava yhteenvetoilmoituksessa selvästi seuraavat tiedot:

2. Edellä 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu arvo on ilmoitettava siltä kalenterivuoden neljännekseltä, jonka aikana verosaatava on syntynyt.

Poiketen siitä, mitä 264 ja 265 artiklassa säädetään, jäsenvaltiot voivat säätää, että yhteenvetoilmoituksissa on lisäksi annettava muita tietoja.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta henkilöt, joita 194 ja 204 artiklan mukaan pidetään veronmaksuvelvollisina sellaisen verovelvollisen puolesta, joka ei ole sijoittautunut niiden alueelle, täyttävät tässä luvussa säädetyn yhteenvetoilmoituksen antamista koskevan velvollisuuden.

Jäsenvaltiot voivat vaatia niiden alueella tavaroiden yhteisöhankintoja sekä 21 ja 22 artiklassa tarkoitettuja niihin rinnastettavia liiketoimia suorittavia verovelvollisia antamaan ilmoituksen, joka sisältää tiedot näistä hankinnoista, ei kuitenkaan kuukautta lyhyemmältä ajanjaksolta.

Neuvosto voi komission ehdotuksesta yksimielisesti päättää, että jäsenvaltio voi ottaa käyttöön 270 ja 271 artiklassa säädettyjä erityistoimenpiteitä tässä luvussa säädetyn yhteenvetoilmoituksen tekemistä koskevan velvollisuuden yksinkertaistamiseksi. Nämä toimenpiteet eivät saa haitata yhteisöliiketoimien asianmukaista valvomista.

Jäsenvaltiot voivat 269 artiklassa tarkoitetun luvan nojalla sallia verovelvollisten antaa vuosittaisen yhteenvetoilmoituksen, jossa mainitaan kullekin sellaiselle hankkijalle toisessa jäsenvaltiossa annettu arvonlisäverotunniste, jolle verovelvollinen on luovuttanut tavaroita 138 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan c alakohdan mukaisesti, jos verovelvollinen täyttää seuraavat kolme edellytystä:

Jäsenvaltiot, jotka vahvistavat verokauden, jolta verovelvollisen on annettava 250 artiklassa tarkoitettu arvonlisäveroilmoitus, yli kolmen kuukauden pituiseksi, voivat 269 artiklassa tarkoitetun luvan nojalla sallia tämän verovelvollisen antaa yhteenvetoilmoituksen samalta kaudelta, jos verovelvollinen täyttää seuraavat kolme edellytystä:

1. Jäsenvaltiot voivat vapauttaa tietyistä tai kaikista 2–6 luvussa tarkoitetuista velvollisuuksista seuraavat verovelvolliset:

Jäsenvaltiot eivät voi vapauttaa ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettuja verovelvollisia 220–236, 238, 239 ja 240 artiklassa säädetyistä laskutusta koskevista velvollisuuksista.

2. Jos jäsenvaltiot käyttävät 1 kohdan ensimmäisen alakohdan e alakohdassa tarkoitettua mahdollisuutta, niiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet yhteisöliiketoimien verotuksen siirtymäjärjestelmän oikeaksi soveltamiseksi.

3. Jäsenvaltiot voivat vapauttaa muut kuin 1 kohdassa tarkoitetut verovelvolliset tietyistä 242 artiklassa tarkoitetuista kirjanpitoa koskevista velvollisuuksista.

Jäsenvaltiot voivat säätää muista arvonlisäveron kannon oikean toimittamisen varmistamiseksi ja petosten estämiseksi välttämättöminä pitämistään velvollisuuksista, ellei yhdenvertaisen kohtelun noudattamisesta verovelvollisten suorittamien jäsenvaltion sisäisten ja jäsenvaltioiden välisten liiketoimien välillä muuta johdu, ja jos nämä velvollisuudet eivät aiheuta rajanylitykseen liittyviä muodollisuuksia jäsenvaltioiden välisessä kaupassa.

Ensimmäisessä kohdassa säädettyä mahdollisuutta ei voida käyttää laskutusta koskevien lisävelvollisuuksien asettamiseen 3 luvussa vahvistettujen velvollisuuksien lisäksi.

Vapaassa liikkeessä olevien tavaroiden maahantuontiin yhteisöön yhteisön tullialueeseen kuuluvalta, mutta kolmantena alueena pidettävältä alueelta on sovellettava 275, 276 ja 277 artiklaa.

Edellä 274 artiklassa tarkoitettujen tavaroiden maahantuontiin on sovellettava yhteisön voimassa olevissa tavaroiden maahantuontia yhteisön tullialueelle koskevissa tullisäännöksissä säädettyjä muodollisuuksia.

Jos 274 artiklassa tarkoitettujen tavaroiden lähetyksen tai kuljetuksen saapumispaikka sijaitsee sen jäsenvaltion ulkopuolella, jossa tavarat tuodaan yhteisöön, tavaroiden on liikuttava yhteisössä yhteisön voimassa olevissa tullisäännöksissä säädetyssä yhteisön sisäisessä passitusmenettelyssä, jos ne on ilmoitettu asetettavaksi tähän menettelyyn siitä lukien, kun ne tuotiin yhteisöön.

Jos 274 artiklassa tarkoitetut tavarat ovat niitä yhteisöön tuotaessa tilanteessa, jonka perusteella, jos tavara olisi tuotu 30 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetulla tavalla, niihin voitaisiin soveltaa jotakin 156 artiklassa tarkoitettua menettelyä tai tilannetta tai täysin tuontitullittoman väliaikaisen maahantuonnin menettelyä, jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet sen varmistamiseksi, että nämä tavarat voivat olla yhteisön alueella samoin edellytyksin kuin on vahvistettu näiden menettelyjen tai tilanteiden soveltamiselle.

Sellaisten vapaassa liikkeessä olevien tavaroiden vientiin, jotka on lähetetty tai kuljetettu jäsenvaltiosta yhteisön tullialueeseen kuuluvalle, mutta kolmantena alueena pidetylle alueelle, on sovellettava 279 ja 280 artiklaa.

Edellä 278 artiklassa tarkoitettujen tavaroiden viennissä yhteisön alueen ulkopuolelle on sovellettava yhteisön voimassa olevissa tavaroiden vientiä yhteisön tullialueen ulkopuolelle koskevissa tullisäännöksissä säädettyjä muodollisuuksia.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yhteisön ulkopuolelle jälleentuontia varten väliaikaisesti vietyihin tavaroihin voidaan niitä jälleen maahantuotaessa soveltaa niitä säännöksiä, joita olisi sovellettu, jos tavarat olisi viety väliaikaisesti yhteisön tullialueen ulkopuolelle.

Verotusta ja veronkantoa koskevat yksinkertaistetut yksityiskohtaiset säännöt

Jäsenvaltiot, jotka voisivat kohdata vaikeuksia tavallisen arvonlisäverojärjestelmän soveltamisessa pieniin yrityksiin näiden yritysten toiminnan tai rakenteen vuoksi, voivat vahvistamillaan edellytyksillä ja rajoituksilla ja kuultuaan arvonlisäverokomiteaa noudattaa yksinkertaistettuja verotusta ja veronkantoa koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä, erityisesti vakiokantajärjestelmiä, jos tämä ei johda verotuksen kevenemiseen.

Tässä jaksossa säädettyjä verovapautuksia ja asteittaisia verohelpotuksia on sovellettava pienten yritysten suorittamiin tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin.

1. Tässä jaksossa säädettyä järjestelmää ei sovelleta seuraaviin liiketoimiin:

2. Jäsenvaltiot voivat sulkea tässä jaksossa säädetyn järjestelmän ulkopuolelle muitakin kuin 1 kohdassa tarkoitettuja liiketoimia.

1. Jäsenvaltiot, jotka ovat käyttäneet jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteisen arvonlisäverojärjestelmän rakenne ja soveltamissäännöt 11 päivänä huhtikuuta 1967 annetun neuvoston direktiivin 67/228/ETY (14) 14 artiklan mukaista mahdollisuutta ottaa käyttöön verovapautukset tai asteittaiset verohelpotukset, voivat pysyttää voimassa nämä vapautukset ja niiden soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, jos ne ovat yhdenmukaiset arvonlisäverojärjestelmän kanssa.

2. Jäsenvaltiot, jotka sovelsivat 17 päivänä toukokuuta 1977 verovapautusta verovelvollisiin, joiden vuosittainen liikevaihto oli pienempi kuin 5 000 Euroopan laskentayksikön vasta-arvo kansallisena valuuttana kyseisenä päivänä voimassa olleen muuntokurssin mukaan, voivat korottaa tätä raja-arvoa enintään 5 000 euroon.

Jäsenvaltiot, jotka ovat soveltaneet asteittaisia verohelpotuksia, eivät saa korottaa näiden helpotusten ylärajaa eivätkä muuttaa niiden myöntämisehtoja edullisemmiksi.

Jäsenvaltiot, jotka eivät ole käyttäneet direktiivin 67/228/ETY 14 artiklassa säädettyä mahdollisuutta, voivat myöntää verovapautuksen sellaisille verovelvollisille, joiden vuosittainen liikevaihto on enintään 5 000 euroa tai sen vasta-arvo kansallisena valuuttana.

Ensimmäisessä kohdassa tarkoitetut jäsenvaltiot voivat soveltaa asteittaisia verohelpotuksia verovelvollisiin, joiden vuosittainen liikevaihto on suurempi kuin niiden verovapautuksen soveltamiselle vahvistama enimmäismäärä.

Jäsenvaltiot, jotka sovelsivat 17 päivänä toukokuuta 1977 verovapautusta verovelvollisiin, joiden vuosittainen liikevaihto oli yhtä suuri tai suurempi kuin 5 000 Euroopan laskentayksikön vasta-arvo kansallisena valuuttana kyseisenä päivänä voimassa olleen muuntokurssin mukaan, voivat korottaa tätä raja-arvoa vapautuksen todellisen arvon säilyttämiseksi.

Jäsenvaltiot, jotka ovat liittyneet 1 päivän tammikuuta 1978 jälkeen, voivat myöntää verovapautuksen sellaisille verovelvollisille, joiden vuosittainen liikevaihto on kansallisena valuuttana niiden liittymispäivänä voimassa olleen muuntokurssin mukaan enintään:

Tässä jaksossa säädetyn järjestelmän soveltamisessa viitearvona käytettävä liikevaihto koostuu seuraavista arvonlisäverottomista arvoista:

Yrityksen suorittamia aineellisten tai aineettomien tuotantohyödykkeiden luovutuksia ei kuitenkaan oteta huomioon liikevaihtoa laskettaessa.

Verovelvolliset, jotka saavat vapautuksen, eivät ole oikeutettuja vähentämään arvonlisäveroa 167–171 ja 173–177 artiklan mukaisesti eivätkä saa mainita sitä laskuissaan.

Verovelvolliset, jotka voivat saada vapautuksen, voivat valita joko tavallisen arvonlisäverojärjestelmän noudattamisen tai 281 artiklassa tarkoitettujen yksinkertaistettujen yksityiskohtaisten sääntöjen noudattamisen. Tässä tapauksessa verovelvolliset hyötyvät mahdollisista kansallisen lainsäädännön mukaisista asteittaisista verohelpotuksista.

Verovelvollisia, jotka saavat asteittaisen verohelpotuksen, pidetään tavallisen arvonlisäverojärjestelmän alaisina verovelvollisina, jollei 281 artiklan soveltamisesta muuta johdu.

Tässä jaksossa säädettyä järjestelmää sovelletaan neuvoston perustamissopimuksen 93 artiklan mukaisesti vahvistamaan päivämäärään saakka, joka ei saa olla myöhäisempi kuin 402 artiklassa säädetyn lopullisen järjestelmän voimaantulopäivämäärä.

Tämän direktiivin antamisesta alkaen joka neljäs vuosi komissio antaa jäsenvaltioilta saamiensa tietojen perusteella kertomuksen neuvostolle tämän luvun säännösten soveltamisesta, ja ottaen huomioon tarpeen lähentää kansallisia säännöksiä, liittää tarvittaessa kertomukseensa ehdotuksia seuraavilta aloilta:

Neuvosto päättää, onko pienten yritysten erityisjärjestelmä tarpeen lopullisen järjestelmän puitteissa sekä antaa tarvittaessa säännökset mainitun erityisjärjestelmän soveltamisen yhteisistä rajoista ja ehdoista.

2. Liitteessä VII mainittuun maataloustuotantotoimintaan rinnastetaan maataloustuottajan pääasiallisesti maataloustuotannostaan saamien tuotteiden jalostus maa-, metsä- tai kalatalouden harjoittamisessa tavanomaisesti käytetyillä välineillä.

1. Jos tavallisen arvonlisäverojärjestelmän tai 1 luvun mukaisen erityisjärjestelmän soveltaminen maataloustuottajiin aiheuttaisi vaikeuksia, jäsenvaltiot voivat tämän luvun mukaisesti soveltaa maataloustuottajiin vakiokantajärjestelmää maataloustuottajien ostamista tavaroista ja palveluista maksetun arvonlisäveron hyvittämiseksi.

2. Jäsenvaltio voi sulkea vakiokantajärjestelmän ulkopuolelle tiettyjä maataloustuottajaryhmiä sekä sellaisia maataloustuottajia, joille tavallisen arvonlisäverojärjestelmän tai tarvittaessa 281 artiklan mukaisten yksinkertaistettujen yksityiskohtaisten sääntöjen soveltaminen ei todennäköisesti aiheuta hallinnollisia vaikeuksia.

3. Jokainen vakiokantajärjestelmän alainen maataloustuottaja voi valita joko tavallisen arvonlisäverojärjestelmän tai tarvittaessa 281 artiklan mukaisten yksinkertaistettujen yksityiskohtaisten sääntöjen soveltamisen jäsenvaltion määräämien yksityiskohtaisten sääntöjen ja edellytysten mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on tarvittaessa vahvistettava vakiokantahyvitysten prosentit. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa erilliset vakiokantahyvitysten prosentit metsätaloudelle, maatalouden eri aloille sekä kalataloudelle.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle nämä vakiokantahyvitysten prosentit ennen kuin niitä aletaan soveltaa.

Vakiokantahyvitysten prosentit on laskettava yksinomaan vakiokantajärjestelmän alaisia maataloustuottajia koskevien kolmen edellisen vuoden makrotaloudellisten tilastotietojen perusteella.

Prosentteja voidaan pyöristää ylös— tai alaspäin lähimpään puoleen prosenttiyksikköön. Jäsenvaltiot voivat myös alentaa prosentteja nollatasoon asti.

Vakiokantahyvitysten prosentit eivät saa johtaa siihen, että vakiokantajärjestelmän alaisille maataloustuottajille tehtävät palautukset ovat suurempia kuin tuotantopanoksiin kohdistuva arvonlisävero.

Vakiokantahyvitysten prosentteja on sovellettava seuraavien tavaroiden ja palvelujen arvonlisäverottomiin hintoihin:

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että 300 artiklassa tarkoitettujen maataloustuotteiden luovutusten ja maatalouspalvelujen suoritusten vakiokantahyvitykset tilittää joko hankkija tai viranomainen.

2. Muiden kuin 300 artiklassa tarkoitettujen maataloustuotteiden luovutusten tai maatalouspalvelujen suoritusten osalta hankkijan on katsottava suorittaneen vakiokantahyvityksen.

Vakiokantahyvityksiin oikeutettu maataloustuottaja ei ole oikeutettu mihinkään muihin arvonlisäverovähennyksiin tähän vakiokantajärjestelmään kuuluvien liiketoimien osalta.

1. Kun verovelvollinen hankkija maksaa vakiokantahyvitystä 301 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tämä saa 167, 168, 169 ja 173–177 artiklassa säädetyin edellytyksin ja jäsenvaltioiden vahvistamia yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen vähentää siitä verosta, jonka tämä on velvollinen maksamaan siinä jäsenvaltiossa, jossa tämä suorittaa verolliset liiketoimensa, kyseisen hyvityksen määrän.

2. Jäsenvaltioiden on palautettava hankkijalle vakiokantahyvityksen määrä, jonka tämä on tilittänyt seuraavista liiketoimista:

3. Jäsenvaltioiden on vahvistettava 2 kohdassa säädettyjen palautusten suorittamisessa noudatettavat yksityiskohtaiset säännöt. Jäsenvaltiot voivat erityisesti soveltaa direktiivien 79/1072/ETY ja 86/560/ETY säännöksiä.

Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet voidakseen tehokkaasti valvoa vakiokantahyvitysten maksamista vakiokantajärjestelmän alaisille maataloustuottajille.

Soveltaessaan tätä vakiokantajärjestelmää jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 33 artiklan mukaisesti suoritettuja maataloustuotteiden luovutuksia jäsenvaltioiden välillä verotetaan samalla tavoin riippumatta siitä, suorittaako luovutuksen vakiokantajärjestelmän alainen maataloustuottaja vai jokin muu verovelvollinen.

1. Jäsenvaltioiden on sovellettava erityistä arvonlisäverojärjestelmää matkatoimistojen liiketoimiin tämän luvun mukaisesti, jos nämä matkatoimistot toimivat omissa nimissään suhteessa asiakkaisiin käyttäen muiden verovelvollisten luovuttamia tavaroita ja suorittamia palveluja matkojen toteuttamisessa.

Tätä erityisjärjestelmää ei sovelleta matkatoimistoihin, jotka toimivat ainoastaan välittäjinä ja joihin sovelletaan veron perusteen laskemiseksi 79 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohtaa.

2. Turistimatkojen järjestäjiä pidetään matkatoimistoina tätä lukua sovellettaessa.

Liiketoimia, jotka matkatoimisto suorittaa matkan toteuttamiseksi 306 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti, pidetään yhtenä matkatoimiston asiakkaalle suorittamana palveluna.

Tätä yhtä palvelua verotetaan siinä jäsenvaltiossa, jossa matkatoimistolla on liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, josta se on suorittanut palvelun.

Tämän matkatoimiston suorittaman yhden palvelun veron perusteena ja sen 226 artiklan 8 alakohdassa tarkoitettuna arvonlisäverottomana hintana pidetään matkatoimiston katetta, eli asiakkaan maksaman arvonlisäverottoman kokonaishinnan ja toisten verovelvollisten matkatoimistolle luovuttamista tavaroista ja suorittamista palveluista aiheutuneiden todellisten kustannusten välistä erotusta, jos nämä liiketoimet välittömästi koituvat matkustajan hyväksi.

Jos liiketoimet, joissa matkatoimisto turvautuu muihin verovelvollisiin, suoritetaan näiden toimesta yhteisön ulkopuolella, matkatoimiston tekemä palvelusuoritus rinnastetaan 153 artiklan mukaisesti vapautettuun välittäjien toimintaan.

Jos ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuja liiketoimia suoritetaan sekä yhteisössä että sen ulkopuolella, on vapautettuna pidettävä vain sitä osaa matkatoimiston palvelusta, joka koskee yhteisön ulkopuolella suoritettuja liiketoimia.

Muiden verovelvollisten matkatoimistolle toimittamaan laskuun merkitsemät arvonlisäverot sellaisista 307 artiklassa tarkoitetuista liiketoimista, jotka välittömästi koituvat matkustajan hyväksi, eivät oikeuta vähennykseen eivätkä palautukseen missään jäsenvaltiossa.

Käytettyihin tavaroihin sekä taide-, keräily- ja antiikkiesineisiin sovellettavat erityisjärjestelmät

1. Rajoittamatta muiden yhteisön säännösten soveltamista tässä luvussa tarkoitetaan:

2. Jäsenvaltioilla on mahdollisuus olla pitämättä ’taide-esineinä’ liitteessä IX olevan A osan 5, 6 ja 7 kohdassa mainittuja esineitä.

3. Edellä 1 kohdan 7 alakohdassa tarkoitetussa myyntiprovisiota koskevassa sopimuksessa on määrättävä, että huutokaupan toimittaja tarjoaa tavaraa julkisessa huutokaupassa omissa nimissään, mutta päämiehensä lukuun, ja että tämä luovuttaa tavarat omissa nimissään, mutta päämiehensä lukuun julkisessa huutokaupassa eniten tarjoavalle.

1. Jäsenvaltiot soveltavat verovelvollisten jälleenmyyjien suorittamien käytettyjen tavaroiden sekä taide-, keräily- tai antiikkiesineiden luovutusten osalta verovelvollisen jälleenmyyjän saaman voittomarginaalin verottamisessa tämän alajakson säännösten mukaista erityisjärjestelmää.

2. Jäljempänä 402 artiklassa tarkoitetun lopullisen järjestelmän käyttöönottoon saakka tämän artiklan 1 kohdassa säädettyä järjestelmää ei sovelleta uusien kulkuneuvojen luovutuksiin, jotka suoritetaan 138 artiklan 1 kohdassa tai 2 kohdan a alakohdassa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

Voittomarginaalijärjestelmää sovelletaan verovelvollisen jälleenmyyjän suorittamiin käytettyjen tavaroiden sekä taide-, keräily- tai antiikkiesineiden luovutuksiin, kun ne on tälle yhteisössä luovuttanut joku seuraavista:

Edellä 314 artiklassa tarkoitetun tavaroiden luovutuksen veron perusteena on verovelvollisen jälleenmyyjän saama voittomarginaali vähennettynä voittomarginaaliin kuuluvalla arvonlisäveron määrällä.

Verovelvollisen jälleenmyyjän voittomarginaali vastaa verovelvollisen jälleenmyyjän perimän tavaran myyntihinnan ja ostohinnan välistä eroa.

1. Jäsenvaltiot myöntävät verovelvollisille jälleenmyyjille oikeuden valita voittomarginaalijärjestelmän soveltamisen luovutuksiin, jotka koskevat seuraavia tavaroita:

2. Jäsenvaltiot päättävät vähintään kaksi kalenterivuotta voimassa olevan 1 kohdassa säädetyn oikeuden käyttämisen yksityiskohtaisista säännöistä.

Kun verovelvollinen jälleenmyyjä käyttää 316 artiklassa säädettyä oikeutta, veron peruste määritetään 315 artiklan mukaisesti.

Verovelvollisen jälleenmyyjän itse maahantuomien taide-, keräily- tai antiikkiesineiden luovutusten voittomarginaalin laskemisessa huomioon otettava ostohinta on sama kuin 85–89 artiklan mukainen maahantuonnin veron peruste lisättynä maahantuonnista maksettavalla tai maksetulla arvonlisäverolla.

1. Veronkannon yksinkertaistamiseksi ja kuultuaan arvonlisäverokomiteaa jäsenvaltiot voivat säätää, että tiettyjen liiketoimien tai tiettyjen verovelvollisten jälleenmyyjien luokkien osalta voittomarginaalijärjestelmän alaisten tavaroiden luovutusten veron peruste määritetään kullekin verokaudelle, jonka aikana verovelvollisen jälleenmyyjän on annettava 250 artiklassa tarkoitettu arvonlisäveroilmoitus.

Jos ensimmäisen alakohdan mukainen säännös on annettu, veron peruste niille tavaroiden luovutuksille, joihin sovelletaan samaa arvonlisäverokantaa, muodostuu verovelvollisen jälleenmyyjän saamasta kokonaisvoittomarginaalista vähennettynä tähän voittomarginaaliin liittyvällä arvonlisäveron määrällä.

3. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että 1 kohdassa tarkoitetut verovelvolliset eivät saa perusteetonta etua tai kärsi aiheetonta haittaa.

Verovelvollinen jälleenmyyjä voi soveltaa tavallista arvonlisäverojärjestelmää kaikkiin voittomarginaalijärjestelmän alaisiin luovutuksiin.

1. Jos verovelvollinen jälleenmyyjä soveltaa tavallista arvonlisäverojärjestelmää itse maahantuomansa taide-, keräily- tai antiikkiesineen luovutukseen, verovelvollisella jälleenmyyjällä on oikeus vähentää siitä arvonlisäveron määrästä, jonka tämä on velvollinen maksamaan, tavaran maahantuonnista maksettava tai maksettu arvonlisävero.

Jos verovelvollinen jälleenmyyjä soveltaa tavallista arvonlisäverojärjestelmää tekijältä tai tekijän oikeudenomistajalta saamansa taide-esineen luovutukseen, tai muun verovelvollisen kuin verovelvollisen jälleenmyyjän suorittamaan taide-esineen luovutukseen, verovelvollisella jälleenmyyjällä on oikeus vähentää siitä arvonlisäveron määrästä, jonka tämä on velvollinen maksamaan, verovelvolliselle jälleenmyyjälle luovutetusta taide-esineestä maksettava tai maksettu arvonlisävero.

2. Vähennysoikeus syntyy sillä hetkellä, kun sellaisesta luovutuksesta johtuva arvonlisäverosaatava syntyy, jonka osalta verovelvollinen jälleenmyyjä valitsee tavallisen arvonlisäverojärjestelmän soveltamisen.

Jos voittomarginaalijärjestelmän alaisten käytettyjen tavaroiden sekä taide-, keräily- ja antiikkiesineiden luovutus suoritetaan 146, 147, 148 ja 151 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti, ne vapautetaan verosta.

Siltä osin kuin verovelvollinen jälleenmyyjä luovuttaa tavaroita voittomarginaalijärjestelmän alaisina, verovelvollinen jälleenmyyjä ei saa vähentää siitä arvonlisäverosta, jonka tämä on velvollinen maksamaan, seuraavia määriä:

Verovelvollinen ei voi vähentää maksettavakseen tulevasta arvonlisäverosta verovelvollisen jälleenmyyjän tälle luovuttamista ja luovutettavista tavaroista maksettavaa tai maksettua arvonlisäveroa, jos verovelvollisen jällenmyyjän suorittama tavaroiden luovutus on voittomarginaalijärjestelmän alainen.

Sekä tavallista arvonlisäverojärjestelmää että voittomarginaalijärjestelmää soveltavan verovelvollisen jälleenmyyjän on kirjanpidossaan erotettava toisistaan kummankin järjestelmän piiriin kuuluvat liiketoimet jäsenvaltioiden vahvistamien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

Verovelvollinen jälleenmyyjä ei saa laatimassaan laskussa eritellä voittomarginaalijärjestelmän alaiseen tavaran luovutukseen liittyvää veroa.

Ne jäsenvaltiot, jotka 31 päivänä joulukuuta 1992 sovelsivat muita erityisiä verojärjestelmiä kuin voittomarginaalijärjestelmää verovelvollisten jälleenmyyjien tekemiin käytettyjen kulkuneuvojen luovutuksiin, voivat jatkaa näiden järjestelmien soveltamista 402 artiklassa tarkoitetun lopullisen verotusjärjestelmän voimaantuloon saakka, siltä osin kuin nämä järjestelmät noudattavat tai ne mukautetaan noudattamaan tässä alajaksossa säädettyjä edellytyksiä.

Tanska saa ottaa käyttöön ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun järjestelmän.

1. Tätä siirtymäjärjestelmää sovelletaan verovelvollisen jälleenmyyjän tekemiin käytettyjen kulkuneuvojen luovutuksiin, joihin sovelletaan voittomarginaalijärjestelmää.

2. Tätä siirtymäjärjestelmää ei sovelleta uusien kulkuneuvojen luovutuksiin, jotka suoritetaan 138 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

3. Edellä 1 kohdan soveltamiseksi ’käytettyinä kulkuneuvoina’ pidetään 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja maakulkuneuvoja, vesialuksia ja ilma-aluksia, silloin kun ne ovat käytettyjä tavaroita, jotka eivät täytä tarvittavia edellytyksiä, jotta niitä voitaisiin pitää uusina kulkuneuvoina.

Kustakin 327 artiklassa tarkoitetusta luovutuksesta maksettavan arvonlisäveron määrä on yhtä suuri kuin se veron määrä, joka olisi maksettava, jos tämä luovutus olisi tavallisen arvonlisäverojärjestelmän alainen, vähennettynä sen arvonlisäveron määrällä, jonka katsotaan sisältyvän verovelvollisen jälleenmyyjän maksamaan kulkuneuvon ostohintaan.

Verovelvollisen jälleenmyyjän maksamaan kulkuneuvon ostohintaan sisältyväksi katsotun arvonlisäveron määrä lasketaan seuraavalla menetelmällä:

Kustakin 327 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta kulkuneuvon luovutuksesta suoritettavan ja 328 artiklan mukaisesti määritetyn veron määrän on vastattava vähintään sitä arvonlisäveron määrää, joka olisi suoritettava, jos luovutus olisi ollut voittomarginaalijärjestelmän alainen.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että jos luovutus on voittomarginaalijärjestelmän alainen, tämä voittomarginaali ei saa olla alle 10 prosenttia 312 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta myyntihinnasta.

Verovelvollinen ei saa vähentää siitä verosta, jonka maksamiseen tämä on velvollinen, verovelvollisen jälleenmyyjän tälle luovuttamasta käytetystä kulkuneuvosta maksettavaa tai maksettua arvonlisäveroa, jos tätä verovelvollisen jälleenmyyjän suorittamaa tavaran luovutusta verotetaan tämän siirtymäjärjestelmän mukaisesti.

Verovelvollinen jälleenmyyjä ei saa eritellä toimittamassaan laskussa tämän siirtymäjärjestelmän alaisiin luovutuksiin liittyvää arvonlisäveroa.

1. Jäsenvaltiot voivat soveltaa julkisen huutokaupan toimittajan saaman voittomarginaalin verottamiseen tämän jakson säännösten mukaista erityisjärjestelmää, kun edellä mainittu julkisen huutokaupan toimittaja luovuttaa käytettyjä tavaroita ja taide-, keräily- tai antiikkiesineitä omissa nimissään ja 334 artiklassa tarkoitettujen henkilöiden lukuun mainittujen tavaroiden julkisesta huutokaupasta maksettavaa myyntiprovisiota koskevan sopimuksen perusteella.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettua järjestelmää ei sovelleta uusien kulkuneuvojen luovutuksiin, jotka suoritetaan 138 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

Tätä järjestelmää sovelletaan luovutuksiin, jotka julkisen huutokaupan toimittaja suorittaa omissa nimissään jonkun seuraavan henkilön lukuun:

Tavaroiden luovutus julkisen huutokaupan verovelvolliselle toimittajalle katsotaan suoritetuksi sillä hetkellä, kun näiden tavaroiden myynti julkisessa huutokaupassa on suoritettu.

Tässä jaksossa tarkoitettujen tavaroiden luovutuksen veron peruste muodostuu 339 artiklan mukaisesti julkisen huutokaupan toimittajan hankkijalta laskuttamasta kokonaismäärästä, josta vähennetään seuraavat määrät:

Julkisen huutokaupan toimittajan päämiehelleen maksama tai maksettava nettomäärä on yhtä suuri kuin julkisessa huutokaupassa saadun tavaroiden hinnan ja julkisen huutokaupan toimittajan päämieheltään myyntiprovisiota koskevan sopimuksen mukaisesti saaman tai saatavan provision määrän välinen erotus.

Julkisen huutokaupan toimittajien, jotka luovuttavat tavaroita 333 ja 334 artiklan säännösten mukaisesti, on omassa kirjanpidossaan vietävä väliaikaistileille seuraavat määrät:

Ensimmäisessä kohdassa tarkoitetut määrät on näytettävä asianmukaisesti toteen.

Julkisen huutokaupan toimittajan on annettava hankkijalle lasku, jossa eritellään seuraavat tiedot:

Julkisen huutokaupan toimittajan laatimassa laskussa ei saa eritellä arvonlisäveroja.

1. Julkisen huutokaupan toimittajan, jolle tavara on siirretty myyntiprovisiota koskevan sopimuksen perusteella, on esitettävä selonteko päämiehelleen.

Julkisen huutokaupan toimittajan antamassa selonteossa on esitettävä yksityiskohtaisesti liiketoimen arvo, toisin sanoen tavaroiden huutokauppahinta vähennettynä päämieheltä saadulla tai saatavalla provisiolla.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen edellytysten mukaisesti laadittu selonteko toimii laskuna, joka päämiehen, jos tämä on verovelvollinen, on esitettävä 220 artiklan mukaisesti julkisen huutokaupan toimittajalle.

Tässä jaksossa säädettyä järjestelmää soveltavien jäsenvaltioiden on sovellettava sitä myös 327 artiklan 3 kohdassa määriteltyihin käytettyjen kulkuneuvojen luovutuksiin, jotka julkisen huutokaupan toimittaja suorittaa omissa nimissään mainittujen tavaroiden julkisesta huutokaupasta maksettavaa myyntiprovisiota koskevan sopimuksen perusteella verovelvollisen jälleenmyyjän lukuun, siltä osin kuin näistä samoista tämän verovelvollisen jälleenmyyjän suorittamista käytettyjen kulkuneuvojen luovutuksista olisi suoritettava arvonlisäveroa käytettyihin kulkuneuvoihin sovellettavan siirtymäjärjestelmän mukaisesti.

Jäsenvaltiot voivat toteuttaa arvonlisäveron vähennysoikeutta koskevia toimenpiteitä estääkseen niille verovelvollisille jälleenmyyjille, joihin sovelletaan jotakin 2 jaksossa säädetyistä erityisjärjestelmistä, koituvat perusteettomat edut tai aiheettomat haitat.

Neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta antaa jäsenvaltioille luvan toteuttaa veropetosten torjumiseksi erityistoimenpiteitä, joiden perusteella voittomarginaalijärjestelmän mukaan maksettavan arvonlisäveron määrän on oltava vähintään yhtä suuri kuin sen veron määrä, joka olisi maksettava, jos voittomarginaali olisi tietty prosenttimäärä myyntihinnasta.

Prosenttimäärä myyntihinnasta vahvistetaan ottaen huomioon taloudellisten toimijoiden tavanomaiset voittomarginaalit kyseisellä toimialalla.

1. Rajoittamatta muiden yhteisön säännösten soveltamista tässä direktiivissä tarkoitetaan ’sijoituskullalla’:

2. Jäsenvaltiot voivat rajata tämän erityisjärjestelmän ulkopuolelle pienet, enintään 1 gramman painoiset harkot tai levyt.

3. Edellä 1 kohdan 2 alakohdassa tarkoitettuja kolikoita ei tässä direktiivissä katsota myytävän keräilyarvon vuoksi.

Vuodesta 1999 lukien jokaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle kunakin vuonna ennen 1 päivää heinäkuuta, mitä 344 artiklan 1 kohdan 2 alakohdassa mainitut tunnusmerkit täyttäviä kolikoita pidetään kaupan kyseisessä jäsenvaltiossa. Komissio julkaisee kattavan luettelon näistä kolikoista Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa ennen kunkin vuoden 1 päivää joulukuuta. Julkaistussa luettelossa olevien kolikoiden katsotaan täyttävän kyseiset tunnusmerkit koko sen vuoden ajan, jota varten luettelo on julkaistu.

Jäsenvaltioiden on vapautettava arvonlisäverosta sijoituskullan luovutus, yhteisön sisäinen hankinta ja maahantuonti, mukaan lukien arvopapereiden muodossa oleva sijoituskulta, joko määriteltyinä tai määrittelemättöminä erinä tai kultatilikaupan kohteena, ja mukaan lukien erityisesti kultalainat ja -vaihtosopimukset, joihin sisältyy sijoituskultaa koskeva omistus- tai saamisoikeus sekä sijoituskultaa koskevat liiketoimet, joihin sisältyy futuuri- ja termiinisopimuksia, jotka johtavat sijoituskultaa koskevan omistus- tai saamisoikeuden siirtoon.

Jäsenvaltioiden on vapautettava arvonlisäverosta niiden välittäjien suorittamat palvelut, jotka toimivat toisen nimissä ja toisen lukuun silloin, kun he päämiehensä lukuun osallistuvat sijoituskullan luovutukseen.

Jäsenvaltioiden on myönnettävä sijoituskultaa tuottaville tai kultaa sijoituskullaksi muuntaville verovelvollisille oikeus valita toiselle verovelvolliselle tapahtuvien sijoituskullan luovutusten verotus, jos tämä luovutus olisi muuten vapautettu verosta 346 artiklan nojalla.

1. Jäsenvaltiot voivat myöntää verovelvollisille, jotka liiketoiminnassaan tavanomaisesti luovuttavat kultaa teollisiin tarkoituksiin, oikeuden valita toiselle verovelvolliselle tapahtuvien 344 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa tarkoitettujen kultaharkkojen tai -levyjen luovutusten verotus, jos luovutus olisi muutoin vapautettu verosta 346 artiklan nojalla.

2. Jäsenvaltiot voivat rajoittaa 1 kohdassa säädetyn valintaoikeuden soveltamisalaa.

Jos luovuttaja on käyttänyt 348 ja 349 artiklassa tarkoitettua verotuksen valintaoikeutta, jäsenvaltioiden on myönnettävä välittäjälle oikeus valita verotus 347 artiklassa tarkoitettujen palvelujen osalta.

Jäsenvaltioiden on vahvistettava tässä jaksossa säädettyjen valintaoikeuksien käyttöä koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja ilmoitettava ne komissiolle.

Jokainen jäsenvaltio voi kuultuaan arvonlisäverokomiteaa kantaa arvonlisäveroa tietyistä kyseisessä jäsenvaltiossa suoritetuista sijoituskultaa koskevista liiketoimista sellaisten verovelvollisten välillä, jotka toimivat tämän jäsenvaltion sääntelemillä kultamarkkinoilla, tai tällaisen verovelvollisen ja toisen verovelvollisen, joka ei toimi kyseisillä markkinoilla, välillä. Kyseinen jäsenvaltio ei saa kuitenkaan kantaa veroa 138 artiklassa tarkoitettujen edellytysten mukaisesti suoritetuista luovutuksista eikä sijoituskullan viennistä.

Säännellyillä kultamarkkinoilla toimivien verovelvollisten liiketoimia 352 artiklan nojalla verottavien jäsenvaltioiden on yksinkertaistamisen vuoksi sallittava veronkannon lykkääminen sekä vapautettava verovelvolliset arvonlisäveroon liittyvistä kirjaamisvelvollisuuksista.

Jos verovelvollisen myöhemmässä vaiheessa suorittama sijoituskullan luovutus on vapautettu verosta tämän luvun nojalla, verovelvollisella on oikeus vähentää seuraavat määrät:

Sijoituskultaa tuottavalla tai kultaa sijoituskullaksi muuntavalla verovelvollisella on oikeus vähentää kyseisen kullan tuotantoon tai muuntamiseen liittyvien tavaroiden luovutusten, yhteisöhankinnan tai maahantuonnin osalta taikka palvelujen suoritusten osalta verovelvollisen maksettava tai maksama vero aivan kuin tämän myöhemmin suorittamasta 346 artiklan mukaan verosta vapautetusta kullan luovutuksesta olisi maksettava vero.

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituskullan kauppiaat pitävät kirjaa vähintään kaikista sijoituskultaa koskevista merkittävistä liiketoimista ja säilyttävät asiakirjat, jotka mahdollistavat tällaisten liiketoimien asiakkaiden tunnistamisen.

Kauppiaiden on säilytettävä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja tietoja ainakin viisi vuotta.

2. Jäsenvaltiot voivat hyväksyä yhteisön muun lainsäädännön, kuten rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen 26 päivänä lokakuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY (15) nojalla toteutettujen toimenpiteiden mukaisia vastaavia velvoitteita 1 kohdan vaatimusten täyttämiseksi.

3. Jäsenvaltiot voivat määrätä tiukempia velvoitteita varsinkin erityisten rekistereiden pitämisestä tai erityisistä kirjanpitovaatimuksista.

Erityisjärjestelmä, joka koskee sijoittautumattomien verovelvollisten suorittamia sähköisiä palveluja muille kuin verovelvollisille henkilöille

Rajoittamatta muiden yhteisön säännösten soveltamista tässä luvussa tarkoitetaan:

Jäsenvaltioiden on annettava sijoittautumattoman verovelvollisen, joka suorittaa sähköisiä palveluja sellaiselle muulle kuin verovelvolliselle henkilölle, joka on sijoittautunut yhteisöön tai jonka kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on jäsenvaltiossa, käyttää tätä erityisjärjestelmää. Tätä erityisjärjestelmää sovelletaan kaikkiin näin suoritettuihin palveluihin yhteisössä.

Sijoittautumattoman verovelvollisen on ilmoitettava tunnistamisjäsenvaltiolle verovelvollisena harjoittamansa toiminnan alkamisesta tai päättymisestä taikka muuttumisesta siten, ettei tämä enää täytä tämän erityisjärjestelmän soveltamisedellytyksiä. Tällainen ilmoitus on tehtävä sähköisesti.

1. Sijoittautumattoman verovelvollisen verollista toimintaansa aloittaessa tunnistamisjäsenvaltiolle toimittamassa ilmoituksessa on oltava seuraavat tunnistetiedot:

2. Sijoittautumattoman verovelvollisen on ilmoitettava tunnistamisjäsenvaltiolle kaikista toimitettuja tietoja koskevista muutoksista.

Tunnistamisjäsenvaltion on annettava sijoittautumattomalle verovelvolliselle yksilöllinen ALV-tunnistenumero ja ilmoitettava tunnistenumero tälle sähköisesti. Kulutusjäsenvaltiot voivat tämän tunnistamiseen käytetyn tiedon pohjalta käyttää omia tunnistamisjärjestelmiään.

Tunnistamisjäsenvaltio poistaa sijoittautumattoman verovelvollisen tunnistamisrekisteristä seuraavissa tapauksissa:

Sijoittautumattoman verovelvollisen on toimitettava tunnistamisjäsenvaltiolle sähköisesti arvonlisäveroilmoitus jokaiselta vuosineljännekseltä riippumatta siitä, onko sähköisiä palveluja suoritettu vai ei. Ilmoitus on toimitettava 20 päivän kuluessa sen verokauden päättymisestä, jota ilmoitus koskee.

Arvonlisäveroilmoituksessa on oltava tunnistenumero ja kunkin kulutusjäsenvaltion, jossa arvonlisäveroa on maksettava, osalta verokauden aikana suoritettujen sähköisten palvelujen kokonaisarvo arvonlisäverolla vähennettynä sekä vastaavan arvonlisäveron kokonaismäärä. Sovellettavat arvonlisäverokannat ja maksettavan veron kokonaismäärä on myös mainittava ilmoituksessa.

Jäsenvaltiot, jotka eivät ole ottaneet käyttöön euroa, voivat vaatia, että arvonlisäveroilmoitus tehdään niiden kansallisessa valuutassa. Jos myynti on tapahtunut muina valuuttoina, sijoittautumattoman verovelvollisen arvonlisäveroilmoitusta täytettäessä on käytettävä verokauden viimeisen päivän muuntokurssia.

2. Muuntamisessa on käytettävä Euroopan keskuspankin kyseiselle päivälle julkaisemia muuntokursseja tai jos kursseja ei ole julkaistu kyseisenä päivänä, seuraavana julkaisupäivänä.

Sijoittautumattoman verovelvollisen on maksettava arvonlisävero samassa yhteydessä, kun tämä toimittaa arvonlisäveroilmoituksen.

Maksu on suoritettava tunnistamisjäsenvaltion määräämälle euromääräiselle pankkitilille. Jäsenvaltiot, jotka eivät ole ottaneet käyttöön euroa, voivat vaatia, että maksu suoritetaan pankkitilille niiden omassa valuutassa.

Tätä erityisjärjestelmää käyttävä sijoittautumaton verovelvollinen ei saa vähentää arvonlisäveroa tämän direktiivin 168 artiklan nojalla. Sen estämättä, mitä direktiivin 86/560/ETY 1 artiklan 1 kohdassa säädetään, kyseiselle verovelvolliselle on myönnettävä palautus mainitun direktiivin mukaisesti. Mainitun direktiivin 2 artiklan 2 ja 3 kohtaa sekä 4 artiklan 2 kohtaa ei sovelleta palautukseen, joka liittyy tähän erityisjärjestelmään kuuluviin sähköisesti suoritettuihin palveluihin.

1. Sijoittautumattoman verovelvollisen on pidettävä kirjaa tämän erityisjärjestelmän piiriin kuuluvista liiketoimista. Tämän kirjanpidon on oltava riittävän yksityiskohtainen, jotta kulutusjäsenvaltion veroviranomainen voi todentaa, että arvonlisäveroilmoitus on oikea.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu kirjanpito on pyydettäessä saatettava tunnistamisjäsenvaltion ja kulutusjäsenvaltion saataville sähköisesti.

Tämä kirjanpito on säilytettävä kymmenen vuotta sen vuoden lopusta, jona liiketoimi suoritettiin.

Poikkeukset 1 päivänä tammikuuta 1978 yhteisön jäseninä olleille valtioille

Jäsenvaltiot, jotka 1 päivänä tammikuuta 1978 verottivat liitteessä X olevassa A osassa mainittuja liiketoimia, voivat jatkaa niiden verottamista.

Jäsenvaltiot, jotka 1 päivänä tammikuuta 1978 vapauttivat arvonlisäverosta liitteessä X olevassa B osassa mainitut liiketoimet, voivat kussakin jäsenvaltiossa kyseisenä ajankohtana voimassa ollein edellytyksin jatkaa niiden vapauttamista.

Jäsenvaltiot, jotka 1 päivänä tammikuuta 1978 sovelsivat 179 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetusta välittömän vähennyksen periaatteesta poikkeavia säännöksiä, voivat jatkaa niiden soveltamista.

Jäsenvaltiot, jotka 1 päivänä tammikuuta 1978 sovelsivat 28 artiklasta ja 79 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohdasta poikkeavia säännöksiä, voivat jatkaa niiden soveltamista.

Poiketen siitä, mitä säädetään 169 ja 309 artiklassa, jäsenvaltiot, jotka 1 päivänä tammikuuta 1978 vapauttivat arvonlisäverosta 309 artiklassa tarkoitetut matkatoimistojen suorittamat palvelut ilman oikeutta edeltävässä vaiheessa maksetun arvonlisäveron vähentämiseen, voivat jatkaa näiden vapautusten soveltamista. Tämä poikkeus on sovellettavissa myös matkatoimistoihin, jotka toimivat asiakkaan nimissä ja lukuun.

Poikkeukset 1 päivän tammikuuta 1978 jälkeen yhteisön jäseniksi liittyneille valtioille

Kreikka saa jatkaa liitteessä X olevan B osan 2, 8, 9, 11 ja 12 kohdassa mainittujen liiketoimien vapauttamista arvonlisäverosta edellytyksin, jotka olivat voimassa tässä jäsenvaltiossa 1 päivänä tammikuuta 1987.

Espanja saa jatkaa liitteessä X olevan B osan 2 kohdassa mainittujen kirjailijoiden tarjoamien palvelujen sekä liitteessä X olevan B osan 11 ja 12 kohdassa mainittujen liiketoimien vapauttamista arvonlisäverosta edellytyksin, jotka olivat voimassa tässä jäsenvaltiossa 1 päivänä tammikuuta 1993.

Portugali saa jatkaa liitteessä X olevan B osan 2, 4, 7, 9, 10 ja 13 kohdassa mainittujen liiketoimien vapauttamista arvonlisäverosta edellytyksin, jotka olivat voimassa tässä jäsenvaltiossa 1 päivänä tammikuuta 1989.

1. Itävalta saa jatkaa liitteessä X olevan A osan 2 kohdassa mainittujen liiketoimien verottamista.

2. Itävalta saa vapauttaa arvonlisäverosta edellytyksin, jotka olivat voimassa tässä jäsenvaltiossa sen liittymispäivänä, seuraavat liiketoimet niin kauan kuin jossakin 31 päivänä joulukuuta 1994 yhteisöön kuuluneessa jäsenvaltiossa sovelletaan samoja vapautuksia:

1. Suomi saa jatkaa liitteessä X olevan A osan 2 kohdassa mainittujen liiketoimien verottamista niin kauan kuin tällaisia liiketoimia verotetaan jossakin 31 päivänä joulukuuta 1994 yhteisöön kuuluneessa jäsenvaltiossa.

2. Suomi saa jatkaa edellytyksin, jotka olivat voimassa tässä jäsenvaltiossa sen liittymispäivänä, liitteessä X olevan B osan 2 kohdassa mainittujen kirjailijoiden, taiteilijoiden ja esiintyvien taiteilijoiden tarjoamien palvelujen sekä liitteessä X olevan B osan 5, 9 ja 10 kohdassa mainittujen liiketoimien vapauttamista arvonlisäverosta niin kauan kuin jossakin 31 päivänä joulukuuta 1994 yhteisöön kuuluneessa jäsenvaltiossa sovelletaan samoja vapautuksia.

Ruotsi saa jatkaa edellytyksin, jotka olivat voimassa tässä jäsenvaltiossa sen liittymispäivänä, liitteessä X olevan B osan 2 kohdassa mainittujen kirjailijoiden, taiteilijoiden ja esiintyvien taiteilijoiden tarjoamien palvelujen sekä liitteessä X olevan B osan 1, 9 ja 10 kohdassa mainittujen liiketoimien vapauttamista arvonlisäverosta niin kauan kuin jossakin 31 päivänä joulukuuta 1994 yhteisöön kuuluneessa jäsenvaltiossa sovelletaan samoja vapautuksia.

Tšekki saa jatkaa edellytyksin, jotka olivat voimassa tässä jäsenvaltiossa sen liittymispäivänä liitteessä X olevassa B osan 10 kohdassa tarkoitettujen kansainvälisten henkilökuljetusten vapautusta arvonlisäverosta niin kauan kuin jossakin 30 päivänä huhtikuuta 2004 yhteisöön kuuluneessa jäsenvaltiossa sovelletaan samaa vapautusta.

Viro saa jatkaa edellytyksin, jotka olivat voimassa tässä jäsenvaltiossa sen liittymispäivänä liitteessä X olevassa B osan 10 kohdassa tarkoitettujen kansainvälisten henkilökuljetusten vapautusta arvonlisäverosta niin kauan kuin jossakin 30 päivänä huhtikuuta 2004 yhteisöön kuuluneessa jäsenvaltiossa sovelletaan samaa vapautusta.

Kypros saa edellytyksin, jotka olivat voimassa tässä jäsenvaltiossa sen liittymispäivänä, jatkaa seuraavien liiketoimien vapautusta arvonlisäverosta:

Niin kauan kuin jossakin 30 päivänä huhtikuuta 2004 yhteisöön kuuluneessa jäsenvaltiossa sovelletaan samoja vapautuksia Latvia saa jatkaa edellytyksin, jotka olivat voimassa tässä jäsenvaltiossa sen liittymispäivänä, seuraavien liiketoimien vapautuksia:

Liettua saa jatkaa edellytyksin, jotka olivat voimassa tässä jäsenvaltiossa sen liittymispäivänä, liitteessä X olevassa B kohdan 10 kohdassa tarkoitettujen kansainvälisten henkilökuljetusten vapautusta arvonlisäverosta niin kauan kuin jossakin 30 päivänä huhtikuuta 2004 yhteisöön kuuluneessa jäsenvaltiossa sovelletaan samaa vapautusta.

Unkari saa jatkaa edellytyksin, jotka olivat voimassa tässä jäsenvaltiossa sen liittymispäivänä, liitteessä X olevassa B kohdan 10 kohdassa tarkoitettujen kansainvälisten henkilökuljetusten vapautusta arvonlisäverosta niin kauan kuin jossakin 30 päivänä huhtikuuta 2004 yhteisöön kuuluneessa jäsenvaltiossa sovelletaan samaa vapautusta.

Niin kauan kuin jossakin 30 päivänä huhtikuuta 2004 yhteisöön kuuluneessa jäsenvaltiossa sovelletaan samoja vapautuksia Malta saa jatkaa edellytyksin, jotka olivat voimassa tässä jäsenvaltiossa sen liittymispäivänä, seuraavien liiketoimien vapautuksia:

Puola saa jatkaa edellytyksin, jotka olivat voimassa tässä jäsenvaltiossa sen liittymispäivänä, liitteessä X olevan B osan 10 kohdassa tarkoitettujen kansainvälisten henkilökuljetusten vapautusta arvonlisäverosta niin kauan kuin jossakin 30 päivänä huhtikuuta 2004 yhteisöön kuuluneessa jäsenvaltiossa sovelletaan samaa vapautusta.

Slovenia saa jatkaa edellytyksin, jotka olivat voimassa tässä jäsenvaltiossa sen liittymispäivänä, liitteessä X olevan B osan 10 kohdassa tarkoitettujen kansainvälisten henkilökuljetusten vapautusta arvonlisäverosta niin kauan kuin jossakin 30 päivänä huhtikuuta 2004 yhteisöön kuuluneessa jäsenvaltiossa sovelletaan samaa vapautusta.

Slovakia saa jatkaa edellytyksin, jotka olivat voimassa tässä jäsenvaltiossa sen liittymispäivänä, liitteessä X olevan B osan 10 kohdassa tarkoitettujen kansainvälisten henkilökuljetusten vapautusta arvonlisäverosta niin kauan kuin jossakin 30 päivänä huhtikuuta 2004 yhteisöön kuuluneessa jäsenvaltiossa sovelletaan samaa vapautusta.

Jäsenvaltiot, jotka vapauttavat arvonlisäverosta 371, 375, 376 ja 377 artiklassa, 378 artiklan 2 kohdassa, 379 artiklan 2 kohdassa ja 380–390 artiklassa tarkoitetut liiketoimet, voivat myöntää verovelvollisille oikeuden valita näiden liiketoimien verotus.

Jäsenvaltiot voivat päättää, että verovelvollisen jälleenmyyntitarkoituksessa ostamien rakennusten ja rakennusmaan luovutusten veron peruste muodostuu myyntihinnan ja ostohinnan välisestä erotuksesta, jos verovelvollisella ei ollut oston arvonlisäveron vähennysoikeutta.

1. Helpottaakseen siirtymistä 402 artiklassa tarkoitettuun lopulliseen järjestelmään neuvosto tarkastelee komission kertomuksen perusteella tilannetta 1 ja 2 jaksossa säädettyjen poikkeusten osalta ja päättää perustamissopimuksen 93 artiklan mukaisesti tiettyjen tai kaikkien näiden poikkeusten mahdollisesta lakkauttamisesta.

2. Lopullisessa järjestelmässä henkilökuljetuksia verotetaan neuvoston perustamissopimuksen 93 artiklan mukaisesti vahvistamia yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen siinä jäsenvaltiossa, josta yhteisössä tehtävä matka alkaa.

Toimenpiteet veronkannon yksinkertaistamiseksi sekä veropetosten ja veronkierron estämiseksi

Jäsenvaltiot, jotka 1 päivänä tammikuuta 1977 sovelsivat erityistoimenpiteitä veronkannon yksinkertaistamiseksi tai tiettyjen veropetosten taikka veronkierron estämiseksi, voivat pitää ne voimassa, jos ne ovat ilmoittaneet niistä komissiolle ennen 1 päivää tammikuuta 1978 ja jos veronkannon yksinkertaistamistoimenpiteet ovat 395 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa määritellyn perusteen mukaisia.

1. Neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta antaa jäsenvaltiolle luvan ottaa käyttöön tästä direktiivistä poikkeavia erityistoimenpiteitä veronkannon yksinkertaistamiseksi tai tietyntyyppisten veropetosten taikka veron kiertämisen estämiseksi.

Veronkannon yksinkertaistamiseksi tarkoitetut toimenpiteet saavat vaikuttaa ainoastaan vähäisessä määrin jäsenvaltiossa lopullisessa kulutusvaiheessa kannettavan veron kokonaismäärään.

2. Jos jäsenvaltio haluaa ottaa käyttöön 1 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen, se lähettää komissiolle hakemuksen ja toimittaa tälle kaikki tarvittavat tiedot. Jos komissio katsoo, että sillä ei ole kaikkia tarvittavia tietoja, se ilmoittaa kyseiselle jäsenvaltiolle kahden kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta, mitä lisätietoja tarvitaan.

Kun komissiolla on kaikki arviointia varten tarvittavat tiedot, se antaa tästä yhden kuukauden kuluessa tiedon hakemuksen esittäneelle jäsenvaltiolle ja toimittaa hakemuksen sen alkuperäisellä kielellä muille jäsenvaltioille.

3. Kolmen kuukauden kuluessa 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamisesta komissio esittää neuvostolle asianmukaisen ehdotuksen tai, jos komissio haluaa esittää huomautuksia pyydettyyn poikkeukseen, kyseiset huomautukset sisältävän tiedonannon.

4. Edellä 2 ja 3 kohdassa tarkoitettu menettely suoritetaan kaikissa tapauksissa kahdeksan kuukauden kuluessa siitä, kun komissio on vastaanottanut hakemuksen.

1. Neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta antaa jäsenvaltiolle luvan tehdä kolmannen maan tai kansainvälisen järjestön kanssa sopimuksen, joka voi sisältää poikkeuksia tähän direktiiviin.

2. Jäsenvaltion, joka haluaa tehdä 1 kohdassa tarkoitetun sopimuksen, on lähetettävä komissiolle hakemus ja toimitettava tälle kaikki tarvittavat tiedot. Jos komissio katsoo, että sillä ei ole kaikkia tarvittavia tietoja, se ilmoittaa kyseiselle jäsenvaltiolle kahden kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta, mitä lisätietoja tarvitaan.

4. Edellä 2 ja 3 kohdassa tarkoitettu menettely suoritetaan kaikissa tapauksissa kahdeksan kuukauden kuluessa siitä, kun komissio on vastaanottanut hakemuksen.

Neuvosto päättää yksimielisesti komission ehdotuksesta tämän direktiivin täytäntöönpanon edellyttämistä toimenpiteistä.

1. Perustetaan neuvoa—antava arvonlisäverokomitea, jäljempänä ’arvonlisäverokomitea’.

4. Arvonlisäverokomitea tarkastelee tämän direktiivin mukaisesti neuvottelujen kohteena olevien asioiden lisäksi komitean puheenjohtajan omasta aloitteesta tai jäsenvaltion edustajan pyynnöstä käsiteltäviksi saattamia yhteisön arvonlisäverotusta koskevien säännösten soveltamiseen liittyviä kysymyksiä.

Rajoittamatta muiden erityissäännösten soveltamista tässä direktiivissä euroina ilmoitettujen määrien vasta—arvo kansallisissa valuutoissa määritetään 1 päivänä tammikuuta 1999 sovelletun euron muuntokurssin mukaan. Tämän päivämäärän jälkeen Euroopan unioniin liittyneet jäsenvaltiot, jotka eivät ole ottaneet käyttöön euroa yhtenäisvaluuttana, käyttävät euron muuntokurssia, jota sovellettiin niiden liittymispäivänä.

Muuntaessaan 399 artiklassa tarkoitettuja määriä kansallisen valuutan määräisiksi jäsenvaltiot voivat pyöristää tästä muunnoksesta saatuja määriä enintään 10 prosenttia ylöspäin tai alaspäin.

Rajoittamatta muiden yhteisön säännösten soveltamista tämän direktiivin säännökset eivät estä jäsenvaltiota pitämästä voimassa tai ottamasta käyttöön vakuutussopimusveroja, peli- ja uhkapeliveroja, valmisteveroja, rekisteröintimaksuja tai yleisesti ottaen muita kuin liikevaihtoveron luonteisia veroja, tulleja ja maksuja, edellyttäen, että näiden verojen, tullien ja maksujen kantaminen ei aiheuta rajanylitykseen liittyviä muodollisuuksia jäsenvaltioiden välisessä kaupassa.

1. Tässä direktiivissä säädetty jäsenvaltioiden välisen kaupan järjestelmä on väliaikainen ja se korvataan lopullisella verotusjärjestelmällä, joka periaatteessa perustuu tavaroiden luovutusten ja palvelujen suoritusten verottamiseen alkuperäjäsenvaltiossa.

2. Tarkasteltuaan 404 artiklassa tarkoitettua kertomusta ja todettuaan sen perusteella, että lopulliseen järjestelmään siirtymisen edellytykset täyttyvät, neuvosto antaa perustamissopimuksen 93 artiklan mukaisesti lopullisen järjestelmän voimaantulon ja toiminnan edellyttämät säännökset.

Neuvosto antaa perustamissopimuksen 93 artiklan mukaisesti aiheelliset direktiivit yhteisen arvonlisäverojärjestelmän täydentämiseksi ja erityisesti järjestelmää koskevien poikkeusten asteittaiseksi rajoittamiseksi tai poistamiseksi.

Komissio antaa tämän direktiivin antamisesta alkaen joka neljäs vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle jäsenvaltioilta saamiensa tietojen perusteella kertomuksen yhteisen arvonlisäverojärjestelmän toiminnasta jäsenvaltioissa, erityisesti jäsenvaltioiden välisen kaupan verotuksen siirtymäjärjestelmän toiminnasta, ja liittää mukaan tarvittaessa lopullista järjestelmää koskevia ehdotuksia.

Siirtymätoimenpiteet, joita sovelletaan Euroopan unioniin liittymiseen yhteydessä

Säännöksiä, jotka olivat voimassa, kun tavarat asetettiin joko täysin tuontitullittoman väliaikaisen maahantuonnin menettelyyn tai johonkin 156 artiklassa tarkoitettuun menettelyyn tai tilanteeseen taikka johonkin näihin rinnastettavaan menettelyyn tai tilanteeseen jossakin uudessa jäsenvaltiossa, sovelletaan edelleen, kunnes tavarat liittymispäivän jälkeen poistetaan kyseisestä menettelystä tai tilanteesta, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

Säännöksiä, jotka olivat voimassa, kun tavara asetettiin passitusmenettelyyn, sovelletaan edelleen siihen saakka, kun tavarat liittymispäivän jälkeen poistetaan kyseisestä menettelystä, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

1. Seuraavat tapaukset rinnastetaan tavaroiden tuontiin, jos niiden on osoitettu olleen vapaassa liikkeessä jossakin uusista jäsenvaltioista tai yhteisössä:

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tapauksen lisäksi tavaran tuontiin rinnastetaan myös verovelvolliselle tai muulle kuin verovelvolliselle ennen liittymispäivää yhteisön tai jonkin uuden jäsenvaltion alueella luovutettujen tavaroiden käyttö tämän henkilön toimesta liittymispäivän jälkeen, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

Edellä 408 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa maahantuonnin katsotaan tapahtuneen 61 artiklan mukaisesti jäsenvaltiossa, jonka alueella tavara poistuu menettelystä tai tilanteesta, johon se oli asetettu ennen liittymispäivää.

1. Poiketen siitä mitä 71 artiklassa säädetään, 408 artiklassa tarkoitettuja tavaroita maahantuotaessa verotettavaa tapahtumaa ei synny, jos yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

2. Edellä 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun edellytyksen katsotaan täyttyneen seuraavissa tapauksissa:

1. Kumotaan direktiivi 67/227/ETY ja direktiivi 77/388/ETY, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden velvollisuuksia, jotka koskevat liitteessä XI olevassa B osassa mainittuja määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sovellettava niitä.

2. Viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä XII olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin 2 artiklan 3 kohdan, 44 artiklan, 59 artiklan 1 kohdan, 399 artiklan ja liitteessä III olevan 18 kohdan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan 1 päivästä tammikuuta 2008. Jäsenvaltioiden on toimitettava viipymättä kyseiset säännökset ja näiden säännösten ja tämän direktiivin välinen vastaavuustaulukko kirjallisina komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

(5) Neuvoston direktiivi 69/169/ETY, annettu 28 päivänä toukokuuta 1969, kansainvälisessä matkustajaliikenteessä tapahtuvassa maahantuonnissa kannettaviin liikevaihto- ja valmisteveroihin liittyviä vapautuksia koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhdenmukaistamisesta (EYVL L 133, 4.6.1969, s. 6.), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2005/93/EY (EUVL L 346, 29.12.2005, s. 16).

(6) Neuvoston direktiivi 83/181/ETY, annettu 28 päivänä maaliskuuta 1983, direktiivin 77/388/ETY 14 artiklan 1 kohdan d alakohdan soveltamisalasta vapautettaessa tietty tavaroiden lopullinen maahantuonti arvonlisäverosta (EYVL L 105, 23.4.1983, s. 38), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 1994 liittymisasiakirjalla.

(7) Neuvoston direktiivi 2006/79/EY, annettu 5 päivänä lokakuuta 2006, tavaroiden maahantuonnissa pieninä muina kuin kaupallisina lähetyksinä kolmansista maista sovellettavista verovapautuksista (kodifioitu toisinto) (EUVL L 286, 17.10.2006, s. 15).

(8) Kahdeksas neuvoston direktiivi 79/1072/ETY, annettu 6 päivänä joulukuuta 1979, jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — maan alueelle sijoittautumattomille verovelvollisille suoritettavaa arvonlisäveron palautusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt (EYVL L 331, 27.12.1979, s. 11), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

(9) Kolmastoista neuvoston direktiivi 86/560/ETY, annettu 17 päivänä marraskuuta 1986, jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteisön alueelle sijoittautumattomille verovelvollisille suoritettavaa arvonlisäveron palautusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt (EYVL L 326, 21.11.1986, s. 40)

(10) Neuvoston direktiivi 76/308/ETY, annettu 15 päivänä maaliskuuta 1976, keskinäisestä avunannosta tiettyihin maksuihin, tulleihin, veroihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä (EYVL L 73, 19.3.1976, s. 18), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

(11) Neuvoston asetus (EY) N:o 1798/2003, annettu 7 päivänä lokakuuta 2003, hallinnollisesta yhteistyöstä arvonlisäverotuksen alalla ja asetuksen (ETY) N:o 218/92 kumoamisesta (EUVL L 264, 15.10.2003, s. 1), asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 885/2004 (EUVL L 168, 1.5.2004, s. 1).

LIITE XII

VASTAAVUUSTAULUKKO

Direktiivi 67/227/ETY

Direktiivi 77/388/ETY

Muutosdirektiivit

Muut säädökset

Tämä direktiivi

1 artiklan ensimmäinen kohta

1 artiklan 1 kohta

1 artiklan toinen ja kolmas kohta

—

2 artiklan ensimmäinen, toinen ja kolmas kohta

1 artiklan 2 kohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas alakohta

3, 4 ja 6 artikla

—

1 artikla

—

2 artiklan 1 kohta

2 artiklan 1 kohdan a ja c alakohta

2 artiklan 2 kohta

2 artiklan 1 kohdan d alakohta

3 artiklan 1 kohdan ensimmäinen luetelmakohta

5 artiklan 2 kohta

3 artiklan 1 kohdan toinen luetelmakohta

5 artiklan 1 kohta

3 artiklan 1 kohdan kolmas luetelmakohta

5 artiklan 3 ja 4 kohta

3 artiklan 2 kohta

—

3 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen luetelmakohta

6 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta

3 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan toinen luetelmakohta

6 artiklan 2 kohdan c ja d alakohta

3 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmas luetelmakohta

6 artiklan 2 kohdan e, f ja g alakohta

3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen luetelmakohta

6 artiklan 1 kohdan b alakohta

3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan toinen luetelmakohta

6 artiklan 1 kohdan c alakohta

3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan kolmas luetelmakohta

6 artiklan 1 kohdan a alakohta

3 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta

7 artiklan 1 kohta

3 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta

7 artiklan 2 kohta

3 artiklan 5 kohta

8 artikla

4 artiklan 1 ja 2 kohta

9 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

4 artiklan 3 kohdan a alakohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen virke

12 artiklan 1 kohdan a alakohta

4 artiklan 3 kohdan a alakohdan ensimmäisen alakohdan toinen virke

12 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

4 artiklan 3 kohdan a alakohdan toinen alakohta

12 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta

4 artiklan 3 kohdan a alakohdan kolmas alakohta

12 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

4 artiklan 3 kohdan b alakohdan ensimmäinen alakohta

12 artiklan 1 kohdan b alakohta

4 artiklan 3 kohdan b alakohdan toinen alakohta

12 artiklan 3 kohta

4 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta

10 artikla

4 artiklan 4 kohdan toinen ja kolmas alakohta

11 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

4 artiklan 5 kohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas alakohta

13 artiklan 1 kohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas alakohta

4 artiklan 5 kohdan neljäs alakohta

13 artiklan 2 kohta

5 artiklan 1 kohta

14 artiklan 1 kohta

5 artiklan 2 kohta

15 artiklan 1 kohta

5 artiklan 3 kohdan a, b ja c alakohta

15 artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohta

5 artiklan 4 kohdan a, b ja c alakohta

14 artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohta

5 artiklan 5 kohta

14 artiklan 3 kohta

5 artiklan 6 kohdan ensimmäinen ja toinen virke

16 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

5 artiklan 7 kohdan a, b ja c alakohta

18 artiklan a, b ja c alakohta

5 artiklan 8 kohdan ensimmäinen virke

19 artiklan ensimmäinen kohta

5 artiklan 8 kohdan toinen ja kolmas virke

19 artiklan toinen kohta

6 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

24 artiklan 1 kohta

6 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta

25 artiklan a, b ja c alakohta

6 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b kohta

26 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta

6 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

26 artiklan 2 kohta

6 artiklan 3 kohta

27 artikla

6 artiklan 4 kohta

28 artikla

6 artiklan 5 kohta

29 artikla

7 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta

30 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

7 artiklan 2 kohta

60 artikla

7 artiklan 3 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

61 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

8 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäinen virke

32 artiklan ensimmäinen kohta

8 artiklan 1 kohdan a alakohdan toinen ja kolmas virke

36 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

8 artiklan 1 kohdan b alakohta

31 artikla

8 artiklan 1 kohdan c alakohdan ensimmäinen alakohta

37 artiklan 1 kohta

8 artiklan 1 kohdan c alakohdan toisen alakohdan ensimmäinen luetelmakohta

37 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

8 artiklan 1 kohdan c alakohdan toisen alakohdan toinen ja kolmas luetelmakohta

37 artiklan 2 kohdan toinen ja kolmas alakohta

8 artiklan 1 kohdan c alakohdan kolmas alakohta

37 artiklan 2 kohdan neljäs alakohta

8 artiklan 1 kohdan c alakohdan neljäs alakohta

37 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta

8 artiklan 1 kohdan c alakohdan viides alakohta

—

8 artiklan 1 kohdan c alakohdan kuudes alakohta

37 artiklan 3 kohdan toinen alakohta

8 artiklan 1 kohdan d alakohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

38 artiklan 1 ja 2 kohta

8 artiklan 1 kohdan e alakohdan ensimmäinen virke

39 artiklan ensimmäinen kohta

8 artiklan 1 kohdan e alakohdan toinen ja kolmas virke

39 artiklan toinen kohta

8 artiklan 2 kohta

32 artiklan toinen kohta

9 artiklan 1 kohta

43 artikla

9 artiklan 2 kohdan johdantokappale

—

9 artiklan 2 kohdan a alakohta

45 artikla

9 artiklan 2 kohdan b alakohta

46 artikla

9 artiklan 2 kohdan c alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta

52 artiklan a ja b alakohta

9 artiklan 2 kohdan c alakohdan kolmas ja neljäs luetelmakohta

52 artiklan c alakohta

9 artiklan 2 kohdan e alakohdan ensimmäinen – kuudes luetelmakohta

56 artiklan 1 kohdan a–f alakohta

9 artiklan 2 kohdan e alakohdan seitsemäs luetelmakohta

56 artiklan 1 kohdan 1 alakohta

9 artiklan 2 kohdan e alakohdan kahdeksas luetelmakohta

56 artiklan 1 kohdan g alakohta

9 artiklan 2 kohdan e alakohdan yhdeksäs luetelmakohta

56 artiklan 1 kohdan h alakohta

9 artiklan 2 kohdan e alakohdan kymmenennen luetelmakohdan ensimmäinen virke

56 artiklan 1 kohdan i alakohta

9 artiklan 2 kohdan e alakohdan kymmenennen luetelmakohdan toinen virke

24 artiklan 2 kohta

9 artiklan 2 kohdan e alakohdan kymmenennen luetelmakohdan kolmas virke

56 artiklan 1 kohdan i alakohta

9 artiklan 2 kohdan e alakohdan yhdestoista ja kahdestoista luetelmakohta

56 artiklan 1 kohdan j ja k alakohta

9 artiklan 2 kohdan f alakohta

57 artiklan 1 kohta

9 artiklan 3 kohta

58 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

9 artiklan 3 kohdan a ja b alakohta

58 artiklan ensimmäisen kohdan a ja b alakohta

9 artiklan 4 kohta

59 artiklan 1 ja 2 kohta

10 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta

62 artiklan 1 ja 2 kohta

10 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen virke

63 artikla

10 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan toinen ja kolmas virke

64 artiklan 1 ja 2 kohta

10 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

65 artikla

10 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta

66 artiklan a, b ja c alakohta

10 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen virke

70 artikla

10 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan toinen virke

71 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

10 artiklan 3 kohdan toinen alakohta

71 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

10 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta

71 artiklan 2 kohta

11 artiklan A kohdan 1 alakohdan a alakohta

73 artikla

11 artiklan A kohdan 1 alakohdan b alakohta

74 artikla

11 artiklan A kohdan 1 alakohdan c alakohta

75 artikla

11 artiklan A kohdan 1 alakohdan d alakohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

77 artikla

11 artiklan A kohdan 2 alakohdan a alakohta

78 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohta

11 artiklan A kohdan 2 alakohdan b alakohdan ensimmäinen virke

78 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohta

11 artiklan A kohdan 2 alakohdan b alakohdan toinen virke

78 artiklan toinen kohta

11 artiklan A kohdan 3 alakohdan a ja b alakohta

79 artiklan ensimmäisen kohdan a ja b alakohta

87 artiklan a ja b alakohta

11 artiklan A kohdan 3 alakohdan c alakohdan ensimmäinen virke

79 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohta

11 artiklan A kohdan 3 alakohdan c alakohdan toinen virke

79 artiklan toinen kohta

11 artiklan A kohdan 4 alakohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

81 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

11 artiklan A kohdan 5 alakohta

82 artikla

11 artiklan A kohdan 6 alakohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen ja toinen virke

80 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

11 artiklan A kohdan 6 alakohdan ensimmäisen alakohdan kolmas virke

80 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

11 artiklan A kohdan 6 alakohdan toinen alakohta

80 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

11 artiklan A kohdan 6 alakohdan kolmas alakohta

80 artiklan 2 kohta–

11 artiklan A kohdan 6 alakohdan neljäs alakohta

80 artiklan 3 kohta

11 artiklan A kohdan 7 alakohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

72 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

11 artiklan B kohdan 1 alakohta

85 artikla

11 artiklan B kohdan 3 alakohdan a alakohta

86 artiklan 1 kohdan a alakohta

11 artiklan B kohdan 3 alakohdan b alakohdan ensimmäinen alakohta

86 artiklan 1 kohdan b alakohta

11 artiklan B kohdan 3 alakohdan b alakohdan toinen alakohta

86 artiklan 2 kohta

11 artiklan B kohdan 3 alakohdan b alakohdan kolmas alakohta

86 artiklan 1 kohdan b alakohta

11 artiklan B kohdan 4 alakohta

87 artikla

11 artiklan B kohdan 5 alakohta

88 artikla

11 artiklan B kohdan 6 alakohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

89 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

11 artiklan C kohdan 1 alakohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

90 artiklan 1 ja 2 kohta

11 artiklan C kohdan 2 alakohdan ensimmäinen alakohta

91 artiklan 1 kohta

11 artiklan C kohdan 2 alakohdan toisen alakohdan ensimmäinen ja toinen virke

91 artiklan 2 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

11 artiklan C kohdan 3 alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta

92 artiklan a ja b alakohta

12 artiklan 1 kohta

93 artiklan ensimmäinen kohta

12 artiklan 1 kohdan a alakohta

93 artiklan toisen kohdan a alakohta

12 artiklan 1 kohdan b alakohta

93 artiklan toisen kohdan c alakohta

12 artiklan 2 kohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta

95 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

12 artiklan 3 kohdan a alakohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen virke

96 artikla

12 artiklan 3 kohdan a alakohdan ensimmäisen alakohdan toinen virke

97 artiklan 1 kohta

12 artiklan 3 kohdan a alakohdan toinen alakohta

97 artiklan 2 kohta

12 artiklan 3 kohdan a alakohdan kolmannen alakohdan ensimmäinen virke

98 artiklan 1 kohta

12 artiklan 3 kohdan a alakohdan kolmannen alakohdan toinen virke

98 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

99 artiklan 1 kohta

12 artiklan 3 kohdan a alakohdan neljäs alakohta

98 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

12 artiklan 3 kohdan b alakohdan ensimmäinen virke

102 artiklan ensimmäinen kohta

12 artiklan 3 kohdan b alakohdan toinen, kolmas ja neljäs virke

102 artiklan toinen kohta

12 artiklan 3 kohdan c alakohdan ensimmäinen alakohta

103 artiklan 1 kohta

12 artiklan 3 kohdan c alakohdan toisen alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta

103 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta

12 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta

99 artiklan 2 kohta

12 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen ja toinen virke

100 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

12 artiklan 4 kohdan kolmas alakohta

101 artikla

12 artiklan 5 kohta

94 artiklan 2 kohta

12 artiklan 6 kohta

105 artikla

13 artiklan A kohdan 1 alakohdan johdantokappale

131 artikla

13 artiklan A kohdan 1 alakohdan a–n alakohta

132 artiklan 1 kohdan a–n alakohta

13 artiklan A kohdan 1 alakohdan o alakohdan ensimmäinen virke

132 artiklan 1 kohdan o alakohta

13 artiklan A kohdan 1 alakohdan o alakohdan toinen virke

132 artiklan 2 kohta

13 artiklan A kohdan 1 alakohdan p ja q alakohta

132 artiklan 1 kohdan p ja q alakohta

13 artiklan A kohdan 2 alakohdan b alakohdan ensimmäinen–neljäs luetelmakohta

133 artiklan a–d alakohta

13 artiklan A kohdan 2 alakohdan b alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta

134 artiklan a ja b alakohta

13 artiklan B kohdan johdantokappale

131 artikla

13 artiklan B kohdan a alakohta

135 artiklan 1 kohdan a alakohta

13 artiklan B kohdan b alakohdan ensimmäinen alakohta

135 artiklan 1 kohdan 1 alakohta

13 artiklan B kohdan b alakohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen–neljäs kohta

135 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a–d kohta

13 artiklan B kohdan b alakohdan toinen alakohta

135 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

13 artiklan B kohdan c alakohta

136 artiklan a ja b alakohta

13 artiklan B kohdan d alakohta

—

13 artiklan B kohdan d alakohdan 1–5 alakohta

135 artiklan 1 kohdan b–f alakohta

13 artiklan B kohdan d alakohdan 1-5 alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta

135 artiklan 1 kohdan f alakohta

13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohta

135 artiklan 1 kohdan g alakohta

13 artiklan B kohdan e–h alakohta

135 artiklan 1 kohdan h–k alakohta

13 artiklan C kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohta

137 artiklan 1 kohdan d alakohta

13 artiklan C kohdan ensimmäisen alakohdan b kohta

137 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohta

13 artiklan C kohdan toinen alakohta

137 artiklan 2 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

14 artiklan 1 kohdan johdantokappale

131 artikla

14 artiklan 1 kohdan a alakohta

140 artiklan a alakohta

14 artiklan 1 kohdan d alakohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

143 artiklan b ja c alakohta

14 artiklan 1 kohdan e alakohta

143 artiklan e alakohta

14 artiklan 1 kohdan g alakohdan ensimmäinen–neljäs luetelmakohta

143 artiklan f–i alakohta

14 artiklan 1 kohdan h alakohta

143 artiklan j alakohta

14 artiklan 1 kohdan i alakohta

144 artikla

14 artiklan 1 kohdan j alakohta

143 artiklan k alakohta

14 artiklan 1 kohdan k alakohta

143 artiklan l alakohta

14 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

145 artiklan 1 kohta

14 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta

145 artiklan 2 kohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas alakohta

14 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta

145 artiklan 3 kohta

15 artiklan johdantokappale

131 artikla

15 artiklan 1 kohta

146 artiklan 1 kohdan a alakohta

15 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

146 artiklan 1 kohdan b alakohta

15 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta

147 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b kohta

15 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan kolmannen luetelmakohdan virkkeen ensimmäinen osa

147 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c kohta

15 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan kolmannen luetelmakohdan virkkeen toinen osa

147 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

15 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta

147 artiklan 2 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

15 artiklan 2 kohdan neljäs alakohta

147 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta

15 artiklan 3 kohta

146 artiklan 1 kohdan d alakohta

15 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohta

148 artiklan a alakohta

15 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohta

148 artiklan b alakohta

15 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen ja toinen virke

150 artiklan 1 ja 2 kohta

15 artiklan 5 kohta

148 artiklan c alakohta

15 artiklan 6 kohta

148 artiklan f alakohta

15 artiklan 7 kohta

148 artiklan e alakohta

15 artiklan 8 kohta

148 artiklan d alakohta

15 artiklan 9 kohta

148 artiklan g alakohta

15 artiklan 10 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen–neljäs luetelmakohta

151 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a–d kohta

15 artiklan 10 kohdan toinen alakohta

151 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

15 artiklan 10 kohdan kolmas alakohta

151 artiklan 2 kohta

15 artiklan 11 kohta

152 artikla

15 artiklan 12 kohdan ensimmäinen virke

146 artiklan 1 kohdan c alakohta

15 artiklan 12 kohdan toinen virke

146 artiklan 2 kohta

15 artiklan 13 kohta

146 artiklan 1 kohdan e alakohta

15 artiklan 14 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

153 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

15 artiklan 15 kohta

149 artikla

16 artiklan 1 kohta

—

16 artiklan 2 kohta

164 artiklan 1 kohta

16 artiklan 3 kohta

166 artikla

17 artiklan 1 kohta

167 artikla

17 artiklan 2, 3 ja 4 kohta

—

17 artiklan 5 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

173 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

17 artiklan 5 kohdan kolmas alakohdan a–e kohta

173 artiklan 2 kohdan a–e alakohta

17 artiklan 6 kohta

176 artikla

17 artiklan 7 kohdan ensimmäinen ja toinen virke

177 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

18 artiklan 1 kohta

—

18 artiklan 2 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

179 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

18 artiklan 3 kohta

180 artikla

18 artiklan 4 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

183 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

19 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen luetelmakohta

174 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a kohta

19 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan toisen luetelmakohdan ensimmäinen virke

174 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b kohta

19 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan toisen luetelmakohdan toinen virke

174 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

175 artiklan 1 kohta

19 artiklan 2 alakohdan ensimmäinen virke

174 artiklan 2 kohdan a alakohta

19 artiklan 2 alakohdan toinen virke

174 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta

19 artiklan 2 kohdan kolmas virke

174 artiklan 3 kohta

19 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen ja toinen virke

175 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

19 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmas virke

175 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

19 artiklan 3 kohdan toinen alakohta

175 artiklan 3 kohta

20 artiklan 1 kohdan johdantokappale

186 artikla

20 artiklan 1 kohdan a alakohta

184 artikla

20 artiklan 1 kohdan b alakohdan ensimmäisen virkkeen ensimmäinen osa

185 artiklan 1 kohta

20 artiklan 1 kohdan b alakohdan ensimmäisen virkkeen toinen osa

185 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

20 artiklan 1 kohdan b alakohdan toinen virke

185 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

20 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen virke

187 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

20 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan toinen ja kolmas virke

187 artiklan 2 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

20 artiklan 2 kohdan toinen ja kolmas alakohta

187 artiklan 1 kohdan toinen ja kolmas alakohta

20 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen virke

188 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

20 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan toinen virke

188 artiklan 1 kohdan toinen ja kolmas alakohta

20 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmas virke

188 artiklan 2 kohta

20 artiklan 3 kohdan toinen alakohta

188 artiklan 2 kohta

20 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen –neljäs luetelmakohta

189 artiklan a–d alakohta

20 artiklan 4 kohdan toinen alakohta

190 artikla

20 artiklan 5 kohta

191 artikla

20 artiklan 6 kohta

192 artikla

21 artikla

—

22 artikla

—

22a artikla

249 artikla

23 artiklan ensimmäinen kohta

211 artiklan ensimmäinen kohta

260 artikla

23 artiklan toinen kohta

211 artiklan toinen kohta

24 artiklan 1 kohta

281 artikla

24 artiklan 2 kohta

292 artikla

24 artiklan 2 kohdan a alakohdan ensimmäinen alakohta

284 artiklan 1 kohta

24 artiklan 2 kohdan a alakohdan toinen ja kolmas alakohta

284 artiklan 2 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

24 artiklan 2 kohdan b alakohdan ensimmäinen ja toinen virke

285 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

24 artiklan 2 kohdan c alakohta

286 artikla

24 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta

282 artikla

24 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen virke

283 artiklan 2 kohta

24 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan toinen virke

283 artiklan 1 kohdan a alakohta

24 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta

288 artiklan ensimmäisen kohdan 1-4 alakohta

24 artiklan 4 kohdan toinen alakohta

288 artiklan toinen kohta

24 artiklan 5 kohta

289 artikla

24 artiklan 6 kohta

290 artikla

24 artiklan 7 kohta

291 artikla

24 artiklan 8 kohdan a, b ja c alakohta

293 artiklan 1, 2 ja 3 kohta

24 artiklan 9 kohta

294 artikla

24 a artiklan ensimmäisen kohdan ensimmäinen–kahdestoista luetelmakohta

287 artiklan 7–16 kohta

25 artiklan 1 kohta

296 artiklan 1 kohta

25 artiklan 2 kohdan ensimmäinen–kahdeksas luetelmakohta

295 artiklan 1 kohdan 1–8 kohta

25 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen virke

297 artiklan ensimmäisen kohdan ensimmäinen virke ja toinen kohta

25 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan toinen virke

298 artiklan ensimmäinen kohta

25 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmas virke

299 artikla

25 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan neljäs ja viides virke

298 artiklan toinen kohta

25 artiklan 3 kohdan toinen alakohta

297 artiklan ensimmäisen kohdan toinen virke

25 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta

272 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan e alakohta

25 artiklan 5 ja 6 kohta

—

25 artiklan 7 kohta

304 artikla

25 artiklan 8 kohta

301 artiklan 2 kohta

25 artiklan 9 kohta

296 artiklan 2 kohta

25 artiklan 10 kohta

296 artiklan 3 kohta

25 artiklan 11 ja 12 kohta

—

26 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen virke

306 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

26 artiklan 1 kohdan kolmas virke

306 artiklan 2 kohta

26 artiklan 2 kohdan ensimmäinen ja toinen virke

307 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

26 artiklan 2 kohdan kolmas virke

308 artikla

26 artiklan 3 kohdan ensimmäinen ja toinen virke

309 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

26 artiklan 4 kohta

310 artikla

26 a artiklan A kohdan a alakohdan ensimmäinen alakohta

311 artiklan 1 kohdan 2 alakohta

26 a artiklan A kohdan a alakohdan toinen alakohta

311 artiklan 2 kohta

26 a artiklan A kohdan b ja c alakohta

311 artiklan 1 kohdan 3 ja 4 alakohta

26 a artiklan A kohdan d alakohta

311 artiklan 1 kohdan 1 alakohta

26 a artiklan A kohdan e ja f alakohta

311 artiklan 1 kohdan 5 ja 6 alakohta

26 a artiklan A kohdan g alakohdan johdantolause

311 artiklan 1 kohdan 7 alakohta

26 a artiklan A kohdan g alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta

311 artiklan 3 kohta

26 a artiklan B kohdan 1 alakohta

313 artiklan 1 kohta

26 a artiklan B kohdan 2 alakohta

314 artikla

26 a artiklan B kohdan 2 alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta

314 artiklan a–d alakohta

26 a artiklan B kohdan 3 alakohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen ja toinen virke

315 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

26 a artiklan B kohdan 3 alakohdan toinen alakohta

312 artikla

26 a artiklan B kohdan 3 alakohdan toisen alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta

312 artiklan 1 ja 2 kohta

26 a artiklan B kohdan 4 alakohdan ensimmäinen alakohta

316 artiklan 1 kohta

26 a artiklan B kohdan 4 alakohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c kohta

316 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohta

26 a artiklan B kohdan 4 alakohdan toinen alakohta

316 artiklan 2 kohta

26 a artiklan B kohdan 4 alakohdan kolmannen alakohdan ensimmäinen ja toinen virke

317 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

26 a artiklan B kohdan 5 alakohta

321 artikla

26 a artiklan B kohdan 6 alakohta

323 artikla

26 a artiklan B kohdan 7 alakohta

322 artikla

26 a artiklan B kohdan 7 alakohdan a, b ja c alakohta

322 artiklan a, b ja c alakohta

26 a artiklan B kohdan 8 alakohta

324 artikla

26 a artiklan B kohdan 9 alakohta

325 artikla

26 a artiklan B kohdan 10 alakohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

318 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

26 a artiklan B kohdan 10 alakohdan kolmannen alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta

318 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta

26 a artiklan B kohdan 10 alakohdan neljäs alakohta

318 artiklan 3 kohta

26 a artiklan B kohdan 11 alakohdan ensimmäinen alakohta

319 artikla

26 a artiklan B kohdan 11 alakohdan toisen alakohdan a kohta

320 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

26 a artiklan B kohdan 11 alakohdan toisen alakohdan b ja c kohta

320 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

26 a artiklan B kohdan 11 alakohdan kolmas alakohta

320 artiklan 2 kohta

26 a artiklan C kohdan 1 alakohdan johdantokappale

333 artiklan 1 kohta

334 artikla

26 a artiklan C kohdan 1 alakohdan ensimmäinen–neljäs luetelmakohta

334 artiklan a–d alakohta

26 a artiklan C kohdan 2 alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta

336 artiklan a ja b alakohta

26 a artiklan C kohdan 3 alakohta

337 artikla

26 a artiklan C kohdan 4 alakohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta

339 artiklan ensimmäisen kohdan a, b ja c alakohta

26 a artiklan C kohdan 4 alakohdan toinen alakohta

339 artiklan toinen kohta

26 a artiklan C kohdan 5 alakohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

340 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

26 a artiklan C kohdan 5 alakohdan kolmas alakohta

340 artiklan 2 kohta

26 a artiklan C kohdan 6 alakohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta

338 artiklan ensimmäisen kohdan a ja b alakohta

26 a artiklan C kohdan 6 alakohdan toinen alakohta

338 artiklan toinen kohta

26 a artiklan C kohdan 7 alakohta

335 artikla

26 a artiklan D kohdan johdantokappale

—

26 a artiklan D kohdan a alakohta

313 artiklan 2 kohta

333 artiklan 2 kohta

26 a artiklan D kohdan b alakohta

4 artiklan a ja c alakohta

26 a artiklan D kohdan c alakohta

35 artikla

139 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta

26 b artiklan A kohdan ensimmäisen alakohdan i kohdan ensimmäinen virke

344 artiklan 1 kohdan 1 alakohta

26 b artiklan A kohdan ensimmäisen alakohdan i kohdan toinen virke

344 artiklan 2 kohta

26 a artiklan A kohdan ensimmäisen alakohdan ii kohdan ensimmäinen–neljäs luetelmakohta

344 artiklan 1 kohdan 2 alakohta

26 b artiklan A kohdan toinen alakohta

344 artiklan 3 kohta

26 b artiklan A kohdan kolmas alakohta

345 artikla

26 b artiklan B kohdan ensimmäinen alakohta

346 artikla

26 b artiklan B kohdan toinen alakohta

347 artikla

26 b artiklan C kohdan ensimmäinen alakohta

348 artikla

26 b artiklan C kohdan toisen alakohdan ensimmäinen ja toinen virke

349 artiklan 1 ja 2 kohta

26 b artiklan C kohdan kolmas alakohta

350 artikla

26 b artiklan C kohdan neljäs alakohta

351 artikla

26 b artiklan D kohdan 1 alakohdan a, b ja c alakohta

354 artiklan a, b ja c alakohta

26 b artiklan D kohdan 2 alakohta

355 artikla

26 b artiklan E kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

356 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

26 b artiklan E kohdan kolmas ja neljäs alakohta

356 artiklan 2 ja 3 kohta

26 b artiklan F kohdan ensimmäinen virke

198 artiklan 2 ja 3 kohta

26 b artiklan F kohdan toinen virke

208 ja 255 artikla

26 b artiklan G kohdan 1 alakohdan ensimmäinen alakohta

352 artikla

26 b artiklan G kohdan 1 alakohdan toinen alakohta

—

26 b artiklan G kohdan 2 alakohdan a alakohta

353 artikla

26 b artiklan G kohdan 2 alakohdan b alakohdan ensimmäinen ja toinen virke

198 artiklan 1 ja 2 kohta

26 c artiklan A kohdan a–e alakohta

358 artiklan 1–5 kohta

26 c artiklan B kohdan 1 alakohta

359 artikla

26 c artiklan B kohdan 2 alakohdan ensimmäinen alakohta

360 artikla

26 c artiklan B kohdan 2 alakohdan toisen alakohdan ensimmäisen virkkeen ensimmäinen osa

361 artiklan 1 kohta

26 c artiklan B kohdan 2 alakohdan toisen alakohdan ensimmäisen virkkeen toinen osa

361 artiklan 1 kohdan a–e alakohta

26 c artiklan B kohdan 2 alakohdan toisen alakohdan toinen virke

361 artiklan 2 kohta

26 c artiklan B kohdan 3 alakohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

362 artikla

26 c artiklan B kohdan 4 alakohdan a–d alakohta

363 artiklan a–d alakohta

26 c artiklan B kohdan 5 alakohdan ensimmäinen alakohta

364 artikla

26 c artiklan B kohdan 5 alakohdan toinen alakohta

365 artikla

26 c artiklan B kohdan 6 alakohdan ensimmäinen virke

366 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

26 c artiklan B kohdan 6 alakohdan toinen ja kolmas virke

366 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

26 c artiklan B kohdan 6 alakohdan neljäs virke

366 artiklan 2 kohta

26 c artiklan B kohdan 7 alakohdan ensimmäinen virke

367 artiklan ensimmäinen kohta

26 c artiklan B kohdan 7 alakohdan toinen ja kolmas virke

367 artiklan toinen kohta

26 c artiklan B kohdan 8 alakohta

368 artikla

26 c artiklan B kohdan 9 alakohdan ensimmäinen virke

369 artiklan 1 kohta

26 c artiklan B kohdan 9 alakohdan toinen ja kolmas virke

369 artiklan 2 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

26 c artiklan B kohdan 10 alakohta

204 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta

27 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen virke

395 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

27 artiklan 2 kohdan ensimmäinen ja toinen virke

395 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

27 artiklan 2 kohdan kolmas virke

395 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

27 artiklan 3 ja 4 kohta

395 artiklan 3 ja 4 kohta

27 artiklan 5 kohta

394 artikla

28 artiklan 1 ja 1 a kohta

—

28 artiklan 2 kohdan johdantokappale

109 artikla

28 artiklan 2 kohdan a alakohdan ensimmäinen alakohta

110 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

28 artiklan 2 kohdan a alakohdan toinen alakohta

—

28 artiklan 2 kohdan a alakohdan kolmannen alakohdan ensimmäinen virke

112 artiklan ensimmäinen kohta

28 artiklan 2 kohdan a alakohdan kolmannen alakohdan toinen ja kolmas virke

112 artiklan toinen kohta

28 artiklan 2 kohdan b alakohta

113 artikla

28 artiklan 2 kohdan c alakohdan ensimmäinen ja toinen virke

114 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

28 artiklan 2 kohdan c alakohdan kolmas virke

114 artiklan 2 kohta

28 artiklan 2 kohdan d alakohta

115 artikla

28 artiklan 2 kohdan e alakohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

118 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

28 artiklan 2 kohdan f alakohta

120 artikla

28 artiklan 2 kohdan g alakohta

—

28 artiklan 2 kohdan h alakohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

121 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

28 artiklan 2 kohdan i alakohta

122 artikla

28 artiklan 2 kohdan j alakohta

117 artiklan 2 kohta

28 artiklan 2 kohdan k alakohta

116 artikla

28 artiklan 3 kohdan a alakohta

370 artikla

28 artiklan 3 kohdan b alakohta

371 artikla

28 artiklan 3 kohdan c alakohta

391 artikla

28 artiklan 3 kohdan d alakohta

372 artikla

28 artiklan 3 kohdan e alakohta

373 artikla

28 artiklan 3 kohdan f alakohta

392 artikla

28 artiklan 3 kohdan g alakohta

374 artikla

28 artiklan 3 a kohta

376 artikla

28 artiklan 4 ja 5 kohta

393 artiklan 1 ja 2 kohta

28 artiklan 6 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen virke

106 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

28 artiklan 6 kohdan ensimmäisen alakohdan toinen virke

106 artiklan kolmas kohta

28 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a, b ja c kohta

107 artiklan ensimmäisen kohdan a, b ja c alakohta

28 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan d kohta

107 artiklan toinen kohta

28 artiklan 6 kohdan kolmas alakohta

107 artiklan toinen kohta

28 artiklan 6 kohdan neljännen alakohdan a, b ja c kohta

108 artiklan a, b ja c alakohta

28 artiklan 6 kohdan viides ja kuudes alakohta

—

28 a artiklan 1 kohdan johdantokappale

2 artiklan 1 kohta

28 a artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäinen alakohta

2 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohta

28 a artiklan 1 kohdan a alakohdan toinen alakohta

3 artiklan 1 kohta

28 a artiklan 1 kohdan a alakohdan kolmas alakohta

3 artiklan 3 kohta

28 a artiklan 1 kohdan b alakohta

2 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohta

28 a artiklan 1 kohdan c alakohta

2 artiklan 1 kohdan b alakohdan iii alakohta

28a artiklan 1a kohdan a alakohta

3 artiklan 1 kohdan a alakohta

28 a artiklan 1 a kohdan b alakohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen luetelmakohta

3 artiklan 1 kohdan b alakohta

28 a artiklan 1 a kohdan b alakohdan ensimmäisen alakohdan toinen ja kolmas luetelmakohta

3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohta

28 a artiklan 1 a kohdan b alakohdan toinen alakohta

3 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

28 a artiklan 2 kohdan johdantokappale

—

28a artiklan 2 kohdan a alakohta

2 artiklan 2 kohdan a alakohdan i, ii ja iii alakohta

28 a artiklan 2 kohdan b alakohdan ensimmäinen alakohta

2 artiklan 2 kohdan b alakohta

28a artiklan 2 kohdan b alakohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta

2 artiklan 2 kohdan b alakohdan i, ii ja iii alakohta

28 a artiklan 2 kohdan b alakohdan toinen alakohta

2 artiklan 2 kohdan c alakohta

28 a artiklan 3 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

20 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

28 a artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta

9 artiklan 2 kohta

28 a artiklan 4 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen luetelmakohta

172 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

28 a artiklan 4 kohdan toisen alakohdan, toinen luetelmakohta

172 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

28 a artiklan 4 kohdan kolmas alakohta

172 artiklan 2 kohta

28 a artiklan 5 kohdan b alakohdan ensimmäinen alakohta

17 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

28 a artiklan 5 kohdan b alakohdan toinen alakohta

17 artiklan 1 kohdan toinen alakohta ja 2 kohdan johdantokappale

28 a artiklan 5 kohdan b alakohdan toisen alakohdan ensimmäinen luetelmakohta

17 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta

28 a artiklan 5 kohdan b alakohdan toisen alakohdan toinen luetelmakohta

17 artiklan 2 kohdan c alakohta

28 a artiklan 5 kohdan b alakohdan toisen alakohdan kolmas luetelmakohta

17 artiklan 2 kohdan e alakohta

28 a artiklan 5 kohdan b alakohdan toisen alakohdan viides, kuudes ja seitsemäs luetelmakohta

17 artiklan 2 kohdan f, g ja h alakohta

28 a artiklan 5 kohdan b alakohdan toisen alakohdan kahdeksas luetelmakohta

17 artiklan 2 kohdan d alakohta

28 a artiklan 5 kohdan b alakohdan kolmas alakohta

17 artiklan 3 kohta

28 a artiklan 6 kohdan ensimmäinen alakohta

21 artikla

28 a artiklan 6 kohdan toinen alakohta

22 artikla

28 a artiklan 7 kohta

23 artikla

28 b artiklan A kohdan 1 alakohta

40 artikla

28 b artiklan A kohdan 2 alakohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

41 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

28 b artiklan A kohdan 2 alakohdan kolmannen alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta

42 artiklan a ja b alakohta

28 b artiklan B kohdan 1 alakohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta

33 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta

28 b artiklan B kohdan 1 alakohdan toinen alakohta

33 artiklan 2 kohta

28 b artiklan B kohdan 2 alakohdan ensimmäinen alakohta

34 artiklan 1 kohdan a alakohta

28 b artiklan B kohdan 2 alakohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta

34 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta

28 b artiklan B kohdan 2 alakohdan toisen alakohdan ensimmäinen ja toinen virke

34 artiklan 2 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

28 b artiklan B kohdan 2 alakohdan kolmannen alakohdan ensimmäinen virke

34 artiklan 3 kohta

28 b artiklan B kohdan 2 alakohdan kolmannen alakohdan toinen ja kolmas virke

—

28 b artiklan B kohdan 3 alakohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

34 artiklan 4 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

28 b artiklan C kohdan 1 alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan ensimmäinen alakohta

48 artiklan ensimmäinen kohta

28 b artiklan C kohdan 1 alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan toinen alakohta

49 artikla

28 b artiklan C kohdan 1 alakohdan toinen ja kolmas luetelmakohta

48 artiklan toinen ja kolmas kohta

28 b artiklan C kohdan 2 ja 3 alakohta

47 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

28 b artiklan C kohdan 4 alakohta

51 artikla

28 b artiklan D alakohta

53 artikla

28 b artiklan E kohdan 1 alakohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

50 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

28 b artiklan E kohdan 2 alakohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

54 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

28 b artiklan E kohdan 3 alakohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

44 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

28 b artiklan F kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

55 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

28 c artiklan A kohdan johdantokappale

131 artikla

28 c artiklan A kohdan a alakohdan ensimmäinen alakohta

138 artiklan 1 kohta

28 c artiklan A kohdan a alakohdan toinen alakohta

139 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

28 c artiklan A kohdan b alakohta

138 artiklan 2 kohdan a alakohta

28 c artiklan A kohdan c alakohdan ensimmäinen alakohta

138 artiklan 2 kohdan b alakohta

28 c artiklan A kohdan c alakohdan toinen alakohta

139 artiklan 2 kohta

28 c artiklan A kohdan d alakohta

138 artiklan 2 kohdan c alakohta

28 c artiklan B kohdan johdantokappale

131 artikla

28 c artiklan B kohdan a, b ja c alakohta

140 artiklan a, b ja c alakohta

28 c artiklan C kohta

142 artikla

28 c artiklan D kohdan ensimmäinen alakohta

143 artiklan d alakohta

28 c artiklan D kohdan toinen alakohta

131 artikla

28 c artiklan E kohdan 1 alakohdan ensimmäisellä luetelmakohdalla korvattu 16 artiklan 1 kohta

—	1 kohdan ensimmäinen alakohta

155 artikla

—	1 kohdan ensimmäisen alakohdan A kohta

157 artiklan 1 kohdan a alakohta

—	1 kohdan ensimmäisen alakohdan B kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c kohta

156 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohta

—	1 kohdan ensimmäisen alakohdan B kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta

156 artiklan 1 kohdan d ja e alakohta

—	1 kohdan ensimmäisen alakohdan B kohdan ensimmäisen alakohdan e kohdan ensimmäinen alakohta

157 artiklan 1 kohdan b alakohta

—	1 kohdan ensimmäisen alakohdan B alakohdan ensimmäisen alakohdan e alakohdan toisen alakohdan luetelmakohta

154 artikla

—	1 kohdan ensimmäisen alakohdan B kohdan ensimmäisen alakohdan e kohdan toisen alakohdan toisen luetelmakohdan ensimmäinen virke

154 artikla

—	1 kohdan ensimmäisen alakohdan B kohdan ensimmäisen alakohdan e kohdan toisen alakohdan toisen luetelmakohdan toinen virke

157 artiklan 2 kohta

—	1 kohdan ensimmäisen alakohdan B kohdan ensimmäisen alakohdan e kohdan kolmannen alakohdan ensimmäinen luetelmakohta

—

—	1 kohdan ensimmäisen alakohdan B kohdan ensimmäisen alakohdan e kohdan kolmannen alakohdan, toinen, kolmas ja neljäs luetelmakohta

158 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohta

—	1 kohdan ensimmäisen alakohdan B kohdan toinen alakohta

156 artiklan 2 kohta

—	1 kohdan ensimmäisen alakohdan C kohta

159 artikla

—	1 kohdan ensimmäisen alakohdan D kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b kohta

160 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta

—	1 kohdan ensimmäisen alakohdan D kohdan toinen alakohta

160 artiklan 2 kohta

—	1 kohdan ensimmäisen alakohdan E kohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta

161 artiklan a ja b alakohta

—	1 kohdan toinen alakohta

202 artikla

—	1 kohdan kolmas alakohta

163 artikla

28 c artiklan E kohdan 1 alakohdan toisella luetelmakohdalla lisätty 16 artiklaan 1 a kohta

—

1 a kohta

162 artikla

28 c artiklan E kohdan 2 alakohdan ensimmäisellä luetelmakohdalla muutettu 16 artiklan 2 kohta

—	2 kohdan ensimmäinen alakohta

164 artiklan 1 kohta

28 c artiklan E kohdan 2 alakohdan toisella luetelmakohdalla lisätty 16 artiklan 2 kohtaan toinen ja kolmas alakohta

—	2 kohdan toinen alakohta

164 artiklan 2 kohta

—	2 kohdan kolmas alakohta

165 artikla

28 c artiklan E kohdan 3 alakohdan ensimmäinen–viides luetelmakohta

141 artiklan a–e alakohta

28 d artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen virke

68 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

28 d artiklan 2 ja 3 kohta

69 artiklan 1 ja 2 kohta

28 d artiklan 4 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

67 artiklan 1 ja 2 kohta

28 e artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

83 artikla

28 e artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen ja toinen virke

84 artiklan 1 ja 2 kohta

28 e artiklan 2 kohta

76 artikla

28 e artiklan 3 kohta

93 artiklan toisen kohdan b alakohta

28 e artiklan 4 kohta

94 artiklan 1 kohta

28 f artiklan 1 kohdalla korvattu 17 artiklan 2, 3 ja 4 kohta

—	2 artiklan a alakohta

168 artiklan a alakohta

—	2 kohdan b alakohta

168 artiklan e alakohta

—	2 kohdan c alakohta

168 artiklan b ja d alakohta

—	2 kohdan d alakohta

168 artiklan c alakohta

—	3 kohdan a, b ja c alakohta

169 artiklan a, b ja c alakohta

170 artiklan a ja b kohta

—	4 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen luetelmakohta

171 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

—	4 kohdan ensimmäisen alakohdan toinen luetelmakohta

171 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

—	4 kohdan toisen alakohdan a kohta

171 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

—	4 kohdan toisen alakohdan b kohta

171 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

—	4 kohdan toisen alakohdan c kohta

171 artiklan 3 kohta

28 f artiklan 2 kohdalla korvattu 18 artiklan 1 kohta

—	1 artiklan a alakohta

178 artiklan a alakohta

—	1 kohdan b alakohta

178 artiklan e alakohta

—	1 kohdan c alakohta

178 artiklan b ja d alakohta

—	1 kohdan d alakohta

178 artiklan f alakohta

—	1 kohdan e alakohdassa

178 artiklan c alakohta

28 f artiklan 3 kohdalla lisätty 3 a kohta 18 artiklaan

—	3 a kohdan virkkeen ensimmäinen osa

181 artikla

—	3 a kohdan virkkeen toinen osa

182 artikla

28 g artiklalla korvattu 21 artikla

—	1 kohdan a alakohdan ensimmäinen alakohta

193 artikla

—	1 kohdan a alakohdan toinen alakohta

194 artiklan 1 ja 2 kohta

—	1 kohdan b alakohta

196 artikla

—	1 kohdan c alakohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta

197 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohta

—	1 kohdan c alakohdan toinen alakohta

197 artiklan 2 kohta

—	1 kohdan d alakohta

203 artikla

—	1 kohdan e alakohta

200 artikla

—	1 kohdan f alakohta

195 artikla

—

2 kohta

—

—	2 kohdan a alakohdan ensimmäinen virke

204 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

—	2 kohdan a alakohdan toinen virke

204 artiklan 2 kohta

—	2 kohdan b alakohta

204 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

—	2 kohdan c alakohdan ensimmäinen alakohta

199 artiklan 1 kohdan a–g alakohta

—	2 kohdan c alakohdan toinen, kolmas ja neljäs alakohta

199 artiklan 2, 3 ja 4 kohta

—

3 kohta

205 artikla

—

4 kohta

201 artikla

28 h artiklalla korvattu 22 artikla

—	1 kohdan a alakohdan ensimmäinen ja toinen virke

213 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

—	1 kohdan b alakohta

213 artiklan 2 kohta

—	1 kohdan c alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan ensimmäinen virke

214 artiklan 1 kohdan a alakohta

—	1 kohdan c alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan toinen virke

214 artiklan 2 kohta

—	1 kohdan c alakohdan toinen ja kolmas luetelmakohta

214 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta

—	1 kohdan d alakohdan ensimmäinen ja toinen virke

215 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

—	1 kohdan e alakohta

216 artikla

—	2 artiklan a alakohta

242 artikla

—	2 kohdan b alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta

243 artiklan 1 ja 2 kohta

—	3 kohdan a alakohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen virke

220 artiklan 1 kohta

—	3 kohdan a alakohdan ensimmäisen alakohdan toinen virke

220 artiklan 2 ja 3 kohta

—	3 kohdan a alakohdan toinen alakohta

220 artiklan 4 ja 5 kohta

—	3 kohdan a alakohdan kolmannen alakohdan ensimmäinen ja toinen virke

221 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

—	3 kohdan a alakohdan neljäs alakohta

221 artiklan 2 kohta

—	3 kohdan a alakohdan viidennen alakohdan ensimmäinen virke

219 artikla

—	3 kohdan a alakohdan viidennen alakohdan toinen virke

228 artikla

—	3 kohdan a alakohdan kuudes alakohta

222 artikla

—	3 kohdan a alakohdan seitsemäs alakohta

223 artikla

—	3 kohdan a alakohdan kahdeksannen alakohdan ensimmäinen ja toinen virke

224 artiklan 1 ja 2 kohta

—	3 kohdan a alakohdan yhdeksännen alakohdan ensimmäinen ja toinen virke

224 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta

—	3 kohdan a alakohdan yhdeksännen alakohdan kolmas virke

224 artiklan 3 kohdan toinen alakohta

—	3 kohdan a alakohdan kymmenes alakohta

225 artikla

—	3 kohdan b alakohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen–kahdestoista luetelmakohta

226 artiklan 1–12 kohta

—	3 kohdan b alakohdan ensimmäisen alakohdan kolmastoista luetelmakohta

226 artiklan 13 ja 14 kohta

—	3 kohdan b alakohdan ensimmäisen alakohdan neljästoista luetelmakohta

226 artiklan 15 kohta

—	3 kohdan b alakohdan toinen alakohta

227 artikla

—	3 kohdan b alakohdan kolmas alakohta

229 artikla

—	3 kohdan b alakohdan neljäs alakohta

230 artikla

—	3 kohdan b alakohdan viides alakohta

231 artikla

—	3 kohdan c alakohdan ensimmäinen alakohta

232 artikla

—	3 kohdan c alakohdan toisen alakohdan johdantokappale

233 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

—	3 kohdan c alakohdan toisen alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan ensimmäinen virke

233 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohta

—	3 kohdan c alakohdan toisen alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan toinen virke

233 artiklan 2 kohta

—	3 kohdan c alakohdan toisen alakohdan toisen luetelmakohdan ensimmäinen virke

233 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohta

—	3 kohdan c alakohdan toisen alakohdan toisen luetelmakohdan toinen virke

233 artiklan 3 kohta

—	3 kohdan c alakohdan kolmannen alakohdan ensimmäinen virke

233 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

—	3 kohdan c alakohdan kolmannen alakohdan toinen virke

237 artikla

—	3 kohdan c alakohdan neljännen alakohdan ensimmäinen ja toinen virke

234 artikla

—	3 kohdan c alakohdan viides alakohta

235 artikla

—	3 kohdan c alakohdan kuudes alakohta

236 artikla

—	3 kohdan d alakohdan ensimmäinen alakohta

244 artikla

—	3 kohdan d alakohdan toisen alakohdan ensimmäinen virke

245 artiklan 1 kohta

—	3 kohdan d alakohdan toisen alakohdan toinen ja kolmas virke

245 artiklan 2 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

—	3 kohdan d alakohdan kolmannen alakohdan ensimmäinen ja toinen virke

246 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

—	3 kohdan d alakohdan neljäs, viides ja kuudes alakohta

247 artiklan 1, 2 ja 3 kohta

—	3 kohdan d alakohdan seitsemäs alakohta

248 artikla

—	3 kohdan e alakohdan ensimmäinen alakohta

217 ja 241 artikla

—	3 kohdan e alakohdan toinen alakohta

218 artikla

—	4 kohdan a alakohdan ensimmäinen ja toinen virke

252 artiklan 1 kohta

—	4 kohdan a alakohdan kolmas ja neljäs virke

252 artiklan 2 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

—	4 kohdan a alakohdan viides virke

250 artiklan 2 kohta

—	4 kohdan b alakohta

250 artiklan 1 kohta

—	4 kohdan c alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

251 artiklan a ja b alakohta

—	4 kohdan c alakohdan toisen luetelmakohdan ensimmäinen alakohta

251 artiklan c alakohta

—	4 kohdan c alakohdan toisen luetelmakohdan toinen alakohta

251 artiklan d ja e alakohta

—

5 kohta

206 artikla

—	6 kohdan a alakohdan ensimmäinen ja toinen virke

261 artiklan 1 kohta

—	6 kohdan a alakohdan kolmas virke

261 artiklan 2 kohta

—	6 kohdan b alakohdan ensimmäinen alakohta

262 artikla

—	6 kohdan b alakohdan toisen alakohdan ensimmäinen virke

263 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

—	6 kohdan b alakohdan toisen alakohdan toinen virke

263 artiklan 2 kohta

—	6 kohdan b alakohdan kolmannen alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta

264 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta

—	6 kohdan b alakohdan kolmannen alakohdan kolmannen luetelmakohdan ensimmäinen virke

264 artiklan 1 kohdan d alakohta

—	6 kohdan b alakohdan kolmannen alakohdan kolmannen luetelmakohdan toinen virke

264 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

—	6 kohdan b alakohdan neljännen alakohdan ensimmäinen luetelmakohta

264 artiklan 1 kohdan c ja e alakohta

—	6 kohdan b alakohdan neljännen alakohdan toisen luetelmakohdan ensimmäinen virke

264 artiklan 1 kohdan f alakohta

—	6 kohdan b alakohdan neljännen alakohdan toisen luetelmakohdan toinen virke

264 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

—	6 kohdan b alakohdan viidennen alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta

265 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta

—	6 kohdan b alakohdan viidennen alakohdan kolmannen luetelmakohdan ensimmäinen virke

265 artiklan 1 kohdan c alakohta

—	6 kohdan b alakohdan viidennen alakohdan kolmannen luetelmakohdan toinen virke

265 artiklan 2 kohta

—	6 kohdan c alakohdan ensimmäinen luetelmakohta

263 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

—	6 kohdan c alakohdan toinen luetelmakohta

266 artikla

—	6 kohdan d alakohta

254 artikla

—	6 kohdan e alakohdan ensimmäinen alakohta

268 artikla

—	6 kohdan e alakohdan toinen alakohta

259 artikla

—	7 kohdan virkkeen ensimmäinen osa

207 artiklan ensimmäinen kohta

256 artikla

267 artikla

—	7 kohdan virkkeen toinen osa

207 artiklan toinen kohta

—	8 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

273 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

—	9 kohdan a alakohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen luetelmakohta

272 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c kohta

—	9 kohdan a alakohdan ensimmäisen alakohdan toinen luetelmakohta

272 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja d kohta

—	9 kohdan a alakohdan ensimmäisen alakohdan kolmas luetelmakohta

272 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b kohta

—	9 kohdan a alakohdan toinen alakohta

272 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

—	9 kohdan b alakohta

272 artiklan 3 kohta

—	9 kohdan c alakohta

212 artikla

—	9 kohdan d alakohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta

238 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta

—	9 kohdan d alakohdan toisen alakohdan ensimmäinen–neljäs luetelmakohta

238 artiklan 2 kohdan a–d alakohta

—	9 kohdan d alakohdan kolmas alakohta

238 artiklan 3 kohta

—	9 kohdan e alakohdan ensimmäinen alakohta

239 artikla

—	9 kohdan e alakohdan toisen alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta

240 artiklan 1 ja 2 kohta

—

10 kohta

209 ja 257 artikla

—

11 kohta

210 ja 258 artikla

—	12 kohdan johdantokappale

269 artikla

—	12 kohdan a alakohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta

270 artiklan a, b ja c alakohta

—	12 kohdan b alakohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta

271 artiklan a, b ja c alakohta

28 i artiklalla lisätty 24 artiklan 3 kohtaan kolmas alakohta

—	3 kohdan kolmas alakohta

283 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta

28 j artiklan 1 kohdalla lisätty 25 artiklan 4 kohtaan toinen alakohta

—	4 kohdan toinen alakohta

272 artiklan 2 kohta

28 j artiklan 2 kohdalla korvattu 25 artiklan 5 ja 6 kohta

—	5 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c kohta

300 artiklan 1, 2 ja 3 kohta

—	5 kohdan toinen alakohta

302 artikla

—	6 kohdan a alakohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen virke

301 artiklan 1 kohta

—	6 kohdan a alakohdan ensimmäisen alakohdan toinen virke

303 artiklan 1 kohta

—	6 kohdan a alakohdan toisen alakohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta

303 artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohta

—	6 kohdan a alakohdan kolmas kohta

303 artiklan 3 kohta

—	6 kohdan b alakohta

301 artiklan 1 kohta

28 j artiklan 3 kohdalla lisätty toinen alakohta 25 artiklan 9 kohtaan

—	9 kohdan toinen alakohta

305 artikla

28 k artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

—

28 k artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a kohta

158 artiklan 3 kohta

28 k artiklan 1 kohdan toisen alakohdan b ja c kohta

—

28 k artiklan 2, 3 ja 4 kohta

—

28 k artiklan 5 kohta

158 artiklan 2 kohta

28 l artiklan ensimmäinen alakohta

—

28 l artiklan toinen ja kolmas alakohta

402 artiklan 1 ja 2 kohta

28 l artiklan neljäs alakohta

—

28m artikla

399 artiklan ensimmäinen kohta

28 n artikla

—

28 o artiklan 1 kohdan johdantokappale

326 artiklan ensimmäinen kohta

28 o artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäinen virke

327 artiklan 1 ja 3 kohta

28 o artiklan 1 kohdan a alakohdan toinen virke

327 artiklan 2 kohta

28 o artiklan 1 kohdan b alakohta

328 artikla

28 o artiklan 1 kohdan c alakohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta

329 artiklan a, b ja c alakohta

28 o artiklan 1 kohdan d alakohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

330 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

28 o artiklan 1 kohdan e alakohta

332 artikla

28 o artiklan 1 kohdan f alakohta

331 artikla

28 o artiklan 1 kohdan g alakohta

4 artiklan b alakohta

28 o artiklan 1 kohdan h alakohta

35 artikla

139 artiklan 3 kohdan toinen alakohta

28 o artiklan 2 kohta

326 artiklan toinen kohta

28 o artiklan 3 kohta

341 artikla

28 o artiklan 4 kohta

—

28 p artiklan 1 kohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta

405 artiklan 1, 2 ja 3 kohta

28 p artiklan 2 kohta

406 artikla

28 p artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta

407 artiklan a ja b alakohta

28 p artiklan 3 kohdan toinen alakohta

—

28p artiklan 4 kohdan a–d alakohta

408 artiklan 1 kohdan a–d alakohta

28 p artiklan 5 kohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta

408 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta

28 p artiklan 6 kohta

409 artikla

28 p artiklan 7 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b, ja c alakohta

410 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohta

28 p artiklan 7 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen luetelmakohta

—

28 p artiklan 7 kohdan toisen alakohdan toinen ja kolmas luetelmakohta

410 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta

29 artiklan 1–4 kohta

398 artiklan 1–4 kohta

29a artikla

397 artikla

30 artiklan 1 kohta

396 artiklan 1 kohta

30 artiklan 2 kohdan ensimmäinen ja toinen virke

396 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

30 artiklan 2 kohdan kolmas virke

396 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

30 artiklan 3 ja 4 kohta

396 artiklan 3 ja 4 kohta

31 artiklan 1 kohta

—

31 artiklan 2 kohta

400 artikla

33 artiklan 1 kohta

401 artikla

33 artiklan 2 kohta

2 artiklan 3 kohta

33a artiklan 1 kohdan johdantokappale

274 artikla

33 a artiklan 1 kohdan a alakohta

275 artikla

33a artiklan 1 kohdan b alakohta

276 artikla

33a artiklan 1 kohdan c alakohta

277 artikla

33a artiklan 2 kohdan johdantokappale

278 artikla

33 a artiklan 2 kohdan a alakohta

279 artikla

33a artiklan 2 kohdan b alakohta

280 artikla

34 artikla

404 artikla

35 artikla

403 artikla

36 ja 37 artikla

—

38 artikla

414 artikla

Liitteessä A olevan I kohdan 1 ja 2 alakohta

Liitteessä VII olevan 1 kohdan a ja b alakohta

Liitteessä A olevan I kohdan 3 alakohta

Liitteessä VII olevan 1 kohdan c ja d alakohta

Liitteessä A olevan II kohdan 1–6 alakohta

Liitteessä VII olevan 2 kohdan a–f alakohta

Liitteessä A oleva III ja IV kohta

Liitteessä VII oleva 3 ja 4 kohta

Liitteessä A olevan IV kohdan 1–4 alakohta

Liitteessä VII olevan 4 kohdan a–d alakohta

Liitteessä A oleva V kohta

295 artiklan 2 kohta

Liitteen B johdantokappale

295 artiklan 1 kohdan 5 alakohta

Liitteessä B oleva ensimmäinen –yhdeksäs luetelmakohta

Liitteessä VIII oleva 1–9 kohta

Liite C

—

Liitteessä D oleva 1–13 kohta

Liitteessä I oleva 1–13 kohta

Liitteessä E oleva 2 kohta

Liitteessä X olevan A osan 1 kohta

Liitteessä E oleva 7 kohta

Liitteessä X olevan A osan 2 kohta

Liitteessä E oleva 11 kohta

Liitteessä X olevan A osan 3 kohta

Liitteessä E oleva 15 kohta

Liitteessä X olevan A osan 4 kohta

Liitteessä F oleva 1 kohta

Liitteessä X olevan B osan 1 kohta

Liitteessä F oleva 2 kohta

Liitteessä X olevan B osan 2 kohdan a–j alakohta

Liitteessä F oleva 5–8 kohta

Liitteessä X olevan B osan 3-6 kohta

Liitteessä F oleva 10 kohta

Liitteessä X olevan B osan 7 kohta

Liitteessä F oleva 12 kohta

Liitteessä X olevan B osan 8 kohta

Liitteessä F oleva 16 kohta

Liitteessä X olevan B osan 9 kohta

Liitteessä F olevan 17 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

Liitteessä X olevan B osan 10 kohta

Liitteessä F oleva 23 kohta

Liitteessä X olevan B osan 11 kohta

Liitteessä F oleva 25 kohta

Liitteessä X olevan B osan 12 kohta

Liitteessä F oleva 27 kohta

Liitteessä X olevan B osan 13 kohta

Liitteessä G oleva 1 ja 2 kohta

391 artikla

Liitteessä H oleva ensimmäinen kohta

98 artiklan 3 kohta

Liitteessä H olevan toisen kohdan johdantokappale

—

Liitteessä H olevan toisen kohdan 1–6 kohta

Liitteessä III oleva 1–6 kohta

Liitteessä H olevan toisen kohdan 7 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

Liitteessä III oleva 7 ja 8 kohta

Liitteessä H olevan toisen kohdan 8–17 kohta

Liitteessä III oleva 9–18 kohta

Liitteen I johdantokappale

—

Liitteessä I olevan a kohdan ensimmäinen–seitsemäs luetelmakohta

Liitteessä IX olevan A osan 1–7 kohta

Liitteessä I olevan b kohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta

Liitteessä IX olevan B osan1 ja 2 kohta

Liitteessä I oleva c kohta

Liitteessä IX oleva C osa

Liitteen J johdantokappale

Liitteen V johdantokappale

Liite J

Liitteessä V oleva 1–25 kohta

Liitteessä K olevan 1 kohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta

Liitteessä IV olevan 1 kohdan a, b ja c alakohta

Liitteessä K oleva 2–5 kohta

Liitteessä IV oleva 2–5 kohta

Liitteessä L olevan ensimmäisen kohdan 1–5 kohta

Liitteessä II oleva 1–5 kohta

Liitteessä L oleva toinen kohta

56 artiklan 2 kohta

Liitteessä M oleva a–f kohta

Liitteessä VI oleva 1–6 kohta

Direktiivin 89/465/ETY 1 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

133 artiklan toinen kohta

Direktiivin 94/5/EY 2 artikla

342 artikla

Direktiivin 94/5/EY 3 artiklan ensimmäinen ja toinen virke

343 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

Direktiivin 2002/38/EY 4 artikla

56 artiklan 3 kohta

57 artiklan 2 kohta

357 artikla

Direktiivin 2002/38/EY 5 artikla

—

Kreikan liittymisasiakirjan liitteessä VIII olevan II koh-dan 2 alakohdan a alakohta

287 artiklan 1 kohta

Kreikan liittymisasiakirjan liitteessä VIII olevan II koh-dan 2 alakohdan b alakohta

375 artikla

Espanjan ja Portugalin liittymisasiakirjan liitteessä XXXII olevan IV kohdan 3 alakohdan a alakohdan ensimmäisen ja toisen luetel-makohdan ensimmäinen virke

287 artiklan 2 ja 3 kohta

Espanjan ja Portugalin liittymisasiakirjan liitteessä XXXII olevan IV kohdan 3 alakohdan b alakohdan ensimmäinen alakohta

377 artikla

Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjan liitteessä XV olevan IX kohdan 2 alakohdan b alakohdan ensimmäinen alakohta

104 artikla

Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjan liitteessä XV olevan IX kohdan 2 alakohdan c alakohdan ensimmäinen alakohta

287 artiklan 4 kohta

Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjan liitteessä XV olevan IX kohdan 2 alakohdan f alakohdan ensimmäinen alakohta

117 artiklan 1 kohta

Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjan liitteessä XV olevan IX kohdan 2 alakohdan g alakohdan ensimmäinen alakohta

119 artikla

Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjan liitteessä XV olevan IX kohdan 2 alakohdan h alakohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta

378 artiklan 1 kohta

Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjan liitteessä XV olevan IX kohdan 2 alakohdan i alakohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen luetelmakohta

—

Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjan liitteessä XV olevan IX kohdan 2 alakohdan i alakohdan ensimmäisen alakohdan toinen ja kolmas luetelmakohta

378 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta

Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjan liitteessä XV olevan IX kohdan 2 alakohdan j alakohta

287 artiklan 5 kohta

Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjan liitteessä XV olevan IX kohdan 2 alakohdan l alakohdan ensimmäinen alakohta

111 artiklan a alakohta

Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjan liitteessä XV olevan IX kohdan 2 alakohdan m alakohdan ensimmäinen alakohta

379 artiklan 1 kohta

Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjan liitteessä XV olevan IX kohdan 2 ala-kohdan n alakohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta

379 artiklan 2 kohta

Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjan liitteessä XV olevan IX kohdan 2 alakohdan x alakohdan ensimmäinen luetelmakohta

253 artikla

Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjan liitteessä XV olevan IX kohdan 2 alakohdan x alakohdan toinen luetelmakohta

287 artiklan 6 kohta

Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjan liitteessä XV olevan IX kohdan 2 alakohdan z alakohdan ensimmäinen alakohta

111 artiklan b alakohta

Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjan liitteessä XV olevan IX kohdan 2 alakohdan aa alakohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta

380 artikla

Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjan pöytäkirja N:o 3 Ahvenanmaasta

6 artiklan 1 kohdan d alakohta

Vuoden 2003 Tšekin, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettua, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian liittymisasiakirjan liitteessä V olevan 5 kohdan 1 alakohdan a alakohta

123 artikla

Vuoden 2003 liittymisasiakirjan liitteessä V olevan 5 kohdan 1 alakohdan b alakohta

381 artikla

Vuoden 2003 liittymis-asiakirjan liitteessä VI olevan 7 kohdan 1 alakohdan a alakohta

124 artikla

Vuoden 2003 liittymisasia-kirjan liitteessä VI olevan 7 kohdan 1 alakohdan b alakohta

382 artikla

Vuoden 2003 liittymisasia-kirjan liitteessä VII olevan 7 kohdan 1 alakohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

125 artiklan 1 ja 2 kohta

Vuoden 2003 liittymisasia-kirjan liitteessä VIII olevan 7 kohdan 1 alakohdan kolmas alakohta

—

Vuoden 2003 liittymisasia-kirjan liitteessä VII olevan 7 kohdan 1 alakohdan neljäs alakohta

383 artiklan a alakohta

Vuoden 2003 liittymisasia-kirjan liitteessä VII olevan 7 kohdan 1 alakohdan viides alakohta

—

Vuoden 2003 liittymisasia-kirjan liitteessä VII olevan 7 kohdan 1 alakohdan kuudes alakohta

383 artiklan b alakohta

Vuoden 2003 liittymisasia-kirjan liitteessä VIII olevan 7 kohdan 1 alakohdan a ala-kohta

—

Vuoden 2003 liittymisasia-kirjan liitteessä VIII olevan 7 kohdan b alakohdan toinen alakohta

384 artiklan a alakohta

Vuoden 2003 liittymisasia-kirjan liitteessä VIII olevan 7 kohdan 1 alakohdan kolmas alakohta

384 artiklan b alakohta

Vuoden 2003 liittymisasia-kirjan liitteessä IX olevan 8 kohdan 1 alakohta

385 artikla

Vuoden 2003 liittymisasia-kirjan liitteessä X olevan 7 kohdan 1 alakohdan a alakohdan i ja ii alakohta

126 artiklan a ja b alakohta

Vuoden 2003 liittymisasia-kirjan liitteessä X olevan 7 kohdan 1 alakohdan c alakohta

386 artikla

Vuoden 2003 liittymisasia-kirjan liitteessä XI olevan 7 kohdan 1 alakohta

127 artikla

Vuoden 2003 liittymisasia-kirjan liitteessä XI olevan 7 kohdan 2 alakohdan a alakohta

387 artiklan c alakohta

Vuoden 2003 liittymisasia-kirjan liitteessä XI olevan 7 kohdan 2 alakohdan b alakohta

387 artiklan a alakohta

Vuoden 2003 liittymisasia-kirjan liitteessä XI olevan 7 kohdan 2 alakohdan c alakohta

387 artiklan b alakohta

Vuoden 2003 liittymisasia-kirjan liitteessä XII olevan 9 kohdan 1 alakohdan a alakohta

128 artiklan 1 ja 2 kohta

Vuoden 2003 liittymisasia-kirjan liitteessä XII olevan 9 kohdan 1 alakohdan b alakohta

128 artiklan 3, 4 ja 5 kohta

Vuoden 2003 liittymisasia-kirjan liitteessä XII olevan 9 kohdan 2 alakohta

388 artikla

Vuoden 2003 liittymisasia-kirjan liitteessä XIII olevan 9 kohdan 1 alakohdan a alakohta

129 artiklan 1 ja 2 kohta

Vuoden 2003 liittymisasia-kirjan liitteessä XIII olevan 9 kohdan 1 alakohdan b alakohta

389 artikla

Vuoden 2003 liittymisasia-kirjan liitteessä XIV olevan 7 kohdan ensimmäinen alakohta

130 artiklan a ja b alakohta

Vuoden 2003 liittymisasiakirjan liitteessä XIV olevan 7 kohdan toinen alakohta

—

Vuoden 2003 liittymisasiakirjan liitteessä XIV olevan 7 kohdan kolmas alakohta

390 artikla

	CN-koodi	Tavaran kuvaus
1)	0701	Perunat
2)	0711 20	Oliivit
3)	0801	Kookospähkinät, parapähkinät ja cashew-pähkinät
4)	0802	Muut pähkinät
5)	0901 11 00	Kahvi, ei paahdettu
	0901 12 00	Kahvi, ei paahdettu
6)	0902	Tee
7)	1001–1005	Vilja
	1007–1008	Vilja
8)	1006	Esikuorittu riisi
9)	1201–1207	Jyvät, öljyhedelmät ja öljysiemenet (sisältäen soijapavut)
10)	1507–1515	Kasviöljyt ja -rasvat sekä niiden jakeet, sekä puhdistetut että puhdistamattomat, mutta kemiallisesti muuntamattomat
11)	1701 11	Raakasokeri
	1701 12	Raakasokeri
12)	1801	Kaakaopavut, kokonaiset tai rouhitut, raa'at tai paahdetut
13)	2709	Mineraaliöljyt (sisältäen propaanin ja butaanin; sisältäen myös petroleumiraakaöljyt)
	2710
	2711 12
	2711 13
14)	Luvut 28 ja 29	Kemikaalit irtolastina
15)	4001	Kumi, alkumuodot tai laatat, levyt tai kaistaleet
	4002	Kumi, alkumuodot tai laatat, levyt tai kaistaleet
16)	5101	Villa
17)	7106	Hopea
18)	7110 11 00	Platina (palladium, rhodium)
	7110 21 00
	7110 31 00
19)	7402	Kupari
	7403
	7405
	7408
20)	7502	Nikkeli
21)	7601	Alumiini
22)	7801	Lyijy
23)	7901	Sinkki
24)	8001	Tina
25)	ex 8112 92	Indium
	ex 8112 99	Indium

Direktiivi	Määräaika kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle
Direktiivi 67/227/ETY	1. tammikuuta 1970
Direktiivi 77/388/ETY	1. tammikuuta 1978
Direktiivi 78/583/ETY	1. tammikuuta 1979
Direktiivi 80/368/ETY	1. tammikuuta 1979
Direktiivi 84/386/ETY	1. heinäkuuta 1985
Direktiivi 89/465/ETY	1. tammikuuta 1990
	1. tammikuuta 1991
	1. tammikuuta 1992
	1. tammikuuta 1993
	1. tammikuuta 1994 Portugalin osalta
Direktiivi 91/680/ETY	1. tammikuuta 1993
Direktiivi 92/77/ETY	31. joulukuuta 1992
Direktiivi 92/111/ETY	1. tammikuuta 1993
	1. tammikuuta 1994
	1. lokakuuta 1993 Saksan osalta
Direktiivi 94/4/EY	1. huhtikuuta 1994
Direktiivi 94/5/EY	1. tammikuuta 1995
Direktiivi 94/76/EY	1. tammikuuta 1995
Direktiivi 95/7/EY	1. tammikuuta 1996
	1. tammikuuta 1997 Saksan ja Luxemburgin osalta
Direktiivi 96/42/EY	1. tammikuuta 1995
Direktiivi 96/95/EY	1. tammikuuta 1997
Direktiivi 98/80/EY	1. tammikuuta 2000
Direktiivi 1999/49/EY	1. tammikuuta 1999
Direktiivi 1999/59/EY	1. tammikuuta 2000
Direktiivi 1999/85/EY	—
Direktiivi 2000/17/EY	—
Direktiivi 2000/65/EY	31. joulukuuta 2001
Direktiivi 2001/4/EY	1. tammikuuta 2001
Direktiivi 2001/115/EY	1. tammikuuta 2004
Direktiivi 2002/38/EY	1. heinäkuuta 2003
Direktiivi 2002/93/EY	—
Direktiivi 2003/92/EY	1. tammikuuta 2005
Direktiivi 2004/7/EY	30. tammikuuta 2004
Direktiivi 2004/15/EY	—
Direktiivi 2004/66/EY	1. toukokuuta 2004
Direktiivi 2005/92/EY	1. tammikuuta 2006
Direktiivi 2006/18/EY	—
Direktiivi 2006/58/EY	1. heinäkuuta 2006
Direktiivi 2006/69/EY	1. tammikuuta 2008
Direktiivi 2006/98/EY	1. tammikuuta 2007