31.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 236/28

(1)

Komissio esitteli 1 päivänä kesäkuuta 2005 i2010-aloitteen, jonka tavoitteena on optimoida uusien tietoteknologioiden hyödyt talouskasvun, työpaikkojen luomisen ja Euroopan kansalaisten elämänlaadun edistämiseksi. Komissio on tehnyt digitaalisista kirjastoista i2010-aloitteen keskeisen aiheen. Syyskuun 30 päivänä syyskuuta 2005 annetussa komission tiedonannossa ”i2010: digitaaliset kirjastot” (1) esitetään Euroopan kollektiivisen muistin digitointia ja sähköistä saatavuutta sekä digitaalista säilyttämistä koskeva komission strategia. Tähän kollektiiviseen muistiin kuuluvat painotuotteet (kirjat, aikakauslehdet, sanomalehdet), valokuvat, museoesineet, arkistoasiakirjat ja audiovisuaalinen aineisto, jäljempänä ’kulttuuriaineisto’.

(2)

Jäsenvaltioille olisi suositeltava tämän strategian soveltamiseksi toimenpiteitä, joiden tavoitteena on Euroopan kulttuuriperinnön taloudellisten ja kulttuuristen mahdollisuuksien optimointi Internetin avulla.

(3)

Tässä yhteydessä olisi rohkaistava digitoidun materiaalin tuottamista kirjastoissa, arkistoissa ja museoissa. Kun aineisto on sähköisesti saatavilla, voivat kansalaiset kaikkialla Euroopassa käyttää sitä vapaa-aikanaan, opiskeluun tai työhön. Tämä antaa Euroopan moninaiselle ja monikieliselle perinnölle selkeän profiilin Internetissä. Digitoitua aineistoa voidaan lisäksi käyttää uudelleen eri toimialoilla, muun muassa matkailussa ja koulutuksen tarpeisiin, samoin kuin uutta luovaan työhön.

(4)

Myös marraskuun 15 ja 16 päivänä marraskuuta 2004 pidetyn neuvoston kokouksen päätelmissä, jotka koskevat vuosille 2005 ja 2006 laadittua kulttuurialan työsuunnitelmaa, painotetaan luovuuden ja luovien teollisuudenalojen myötävaikutusta Euroopan taloudelliseen kasvuun ja tähän tarvittavaa digitointitoimien koordinointia.

(5)

Elokuvaperinnöstä ja siihen liittyvän teollisen toiminnan kilpailukyvystä 16 päivänä marraskuuta 2005 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksessa (2) jo suositeltiin jäsenvaltioille asianmukaisten toimien toteuttamista digitaalisten ja muiden uusien tekniikoiden käytön lisäämiseksi elokuvateosten keräämisessä, luetteloinnissa, säilyttämisessä ja restauroinnissa. Tämä suositus täydentää elokuvaperintöä koskevaa Euroopan parlamentin ja neuvoston suositusta useissa elokuvateoksia koskevissa kysymyksissä.

(6)

Digitointi on tärkeä keino, jolla voidaan varmistaa kulttuuriaineiston parempi saatavuus. Joskus se on ainoa keino, jolla voidaan varmistaa, että tällainen aineisto on tulevien sukupolvien saatavilla. Jäsenvaltioissa on tällä hetkellä meneillään useita digitointia koskevia aloitteita, mutta toiminta on pirstoutunutta. Jos jäsenvaltiot sovittaisivat yhteen toimensa kulttuuriperintönsä digitoimiseksi, voitaisiin aineisto valita johdonmukaisemmin ja välttää päällekkäistä työtä digitoinnissa. Siitä olisi myös seurauksena varmempi toimintaympäristö yrityksille, jotka investoivat digitointitekniikoihin. Yleiskatsauksen tekeminen meneillään olevista ja suunnitelluista digitointitoimista ja määrällisten tavoitteiden asettaminen digitoinnille myötävaikuttaisi näiden tavoitteiden saavuttamisen.

(7)

Yksityissektorin digitoinnille antaman sponsorituen tai julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusyrityksien kautta digitointitoimiin tulisi mukaan yksityisiä yrityksiä, ja tällaista toimintaa olisi sen vuoksi kannustettava.

(8)

Investoinnit uusiin teknologioihin ja suuren mittakaavan digitointilaitoksiin voivat alentaa digitoinnin kustannuksia ja samalla säilyttää tai jopa parantaa laatua. Tällaisia investointeja olisi siksi suositeltava.

(9)

Yhteinen monikielinen portaali tekisi mahdolliseksi tehdä verkkohakuja hajallaan olevasta eli eri organisaatioiden eri paikoissa säilyttämästä digitaalisesta kulttuuriperinnöstä. Yhteinen portaali tekisi kulttuuriperinnön näkyvämmäksi ja korostaisi yhteisiä piirteitä. Yhteisen portaalin olisi perustuttava olemassa oleviin aloitteisiin, kuten Euroopan kirjastoon (The European Library, TEL), jossa Euroopan kirjastot jo tekevät yhteistyötä. Kulttuuriaineistoon liittyvien oikeuksien yksityiset haltijat ja kaikki sidosryhmät olisi otettava tiiviisti mukaan aloitteeseen kaikissa kysymyksissä, joissa se on mahdollista. Jäsenvaltioilta ja kulttuurilaitoksilta olisi pyydettävä voimakasta sitoutumista, jotta tällainen portaali saataisiin aikaan.

(10)

Vain osa kirjastoissa, arkistoissa ja museoissa olevasta materiaalista on julkista siinä mielessä, että ne eivät ole teollis- ja tekijänoikeuksien suojaamia tai niitä koskevat teollis- ja tekijänoikeudet ovat rauenneet. Muu aineisto on tekijänoikeuksien suojaama. Koska tekijänoikeudet ovat ratkaiseva tekijä luovuuden innoittamisessa, Euroopan kulttuuriperintö olisi digitoitava, asetettava saataville ja säilytettävä noudattaen täysimääräisesti tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia. Erityisen merkityksellisiä tässä yhteydessä ovat tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY (3) 5 artiklan 2 kohdan c alakohta, 5 artiklan 3 kohdan n alakohta ja 5 artiklan 5 kohta sekä johdanto-osan 40 kappale. Lisenssimekanismien soveltaminen esimerkiksi orpoihin teoksiin – tekijänoikeuksien suojaamat teokset, joiden oikeudenomistajia on vaikeaa tai jopa mahdotonta määritellä – tai sellaisiin teoksiin, joista on painos loppunut tai joita ei enää levitetä (audiovisuaaliset teokset), voisivat helpottaa oikeuksien selvittelyä ja siksi myös digitointitoimia ja teosten asettamista saataville Internetiin. Tällaisia mekanismeja olisi sen vuoksi edistettävä tiiviissä yhteistyössä oikeuksien haltijoiden kanssa.

(11)

Kansalliseen lainsäädännön säännökset voivat asettaa esteitä yleisomistuksessa olevien teosten käytölle, esimerkiksi siten, että teoksen jokainen toisintaminen edellyttää hallinnollista toimenpidettä. Kaikki tällaiset esteet on yksilöitävä, ja niiden poistamiseksi on ryhdyttävä toimeen.

(12)

Huomisen muistin säilyttämisestä – digitaalisen sisällön säilyttäminen tuleville sukupolville 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetussa neuvoston päätöslauselmassa C/162/02 (4) ehdotetaan tavoitteita ja suuntaa-antavia toimenpiteitä digitaalisen sisällön säilyttämiseksi tuleville sukupolville. Jäsenvaltioissa ei kuitenkaan ole tällä hetkellä selkeää ja kattavaa politiikkaa digitaalisen sisällön säilyttämiseksi. Tällaisen politiikan puute on uhka digitoidun aineiston säilymiselle, ja se voi johtaa digitaalisessa muodossa olevan aineiston katoamiseen. Tehokkaiden keinojen kehittämisellä digitaalista säilyttämistä varten on kauaskantoisia vaikutuksia sekä aineiston säilyttämiselle julkisissa laitoksissa että mille tahansa organisaatiolle, joka on velvollinen säilyttämään tai joka haluaa säilyttää digitaalista aineistoa.

(13)

Useat jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön tai harkitsevat oikeudellisia velvoitteita, joiden mukaan digitaalisen aineiston tuottajien on asetettava aineistostaan vähintään yksi jäljenne valtuutetun talletuselimen saataville. Tehokas yhteistoiminta jäsenvaltioiden välillä on tarpeen, jotta voidaan välttää suuri vaihtelu digitaalisen aineiston tallettamista koskevissa säännöissä. Tällaista yhteistyötä olisi rohkaistava.

(14)

Tiedon haravointi (web harvesting) on uusi tekniikka, jolla kerätään materiaalia Internetistä säilytettäväksi. Siinä valtuutetut laitokset kokoavat aktiivisesti aineistoa sen sijaan, että odottaisivat, että se talletetaan. Tällä tavoin vähennetään digitaalisen aineiston tuottajien hallinnollista taakkaa, ja kansallisessa lainsäädännössä olisi sen vuoksi säädettävä asiasta,

1)

keräävät tietoa meneillään olevasta ja suunnitellusta kirjojen, aikakauslehtien, sanomalehtien, valokuvien, museoesineiden, arkistoasiakirjojen ja audiovisuaalisen aineiston, jäljempänä ’kulttuuriaineisto’, digitoinnista ja tekevät yleiskatsauksen tällaiseen digitointitoimintaan, jotta voidaan välttää päällekkäinen työ ja edistää yhteistoimintaa ja yhteisvaikutuksia Euroopan tasolla;

2)

asettavat määrällisiä tavoitteita arkistoissa, kirjastoissa ja museoissa olevan analogisen materiaalin digitoinnille; tavoitteista olisi käytävä ilmi odotettu lisäys digitoidussa aineistossa, joka voisi muodostaa osan Euroopan digitaalisesta kirjastosta, sekä viranomaisten tähän toimintaan osoittamat määrärahat;

3)

rohkaisevat kumppanuussuhteita kulttuurilaitosten ja yksityissektorin välillä, jotta voidaan luoda uusia tapoja rahoittaa kulttuuriaineiston digitointia;

4)

perustavat ja ylläpitävät suuren mittakaavan digitointilaitoksia, jotka ovat osa digitoinnin osaamiskeskuksia Euroopassa tai työskentelevät tiiviissä yhteistyössä niiden kanssa;

5)

edistävät Euroopan digitaalisen kirjaston muotoutumista yhteisenä monikielisenä portaalina, jonka kautta voidaan käyttää Euroopan hajallaan olevaa eli eri organisaatioiden eri paikoissa säilyttämää digitaalista kulttuuriaineistoa; tätä varten niiden olisi

6)

parantavat kulttuuriaineiston digitoinnin toteutusympäristöä ja aineiston sähköistä saatavuutta

7)

laativat kansalliset strategiat digitaalisen aineiston pitkäaikaista säilyttämistä ja sen saatavilla oloa varten tekijänoikeuslakia täysin noudattaen; strategiassa olisi

8)

vaihtavat toistensa kanssa tietoa strategioista ja toimintasuunnitelmista;

9)

antavat lainsäädännössään säännöksiä, joiden nojalla julkiset laitokset voivat säilyttämistä varten jäljentää suurissa määrin ja siirtää toisiin tietojärjestelmiin digitaalista kulttuuriaineistoa noudattaen täysin tekijänoikeuksia koskevaa yhteisön ja kansainvälistä lainsäädäntöä;

10)

laatiessaan politiikkoja ja menettelyjä alun perin digitaaliseen muotoon luodun aineiston tallettamista varten ottavat huomioon muissa jäsenvaltioissa tapahtuneen kehityksen, jotta voitaisiin välttää, että talletusjärjestelyissä esiintyy suuria eroja;

11)

antavat lainsäädännössään säännöksiä, joiden nojalla valtuutetut laitokset, noudattaen täysin tekijänoikeuksia koskevaa yhteisön ja kansainvälistä lainsäädäntöä, voivat säilyttää verkkosisältöä käyttäen tekniikoita, kuten verkkoharavointia, joilla kerätään aineistoa Internetistä;

12)

ilmoittavat komissiolle 18 kuukauden kuluttua siitä, kun tämä suositus on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja joka toinen vuosi sen jälkeen tämän suosituksen noudattamiseksi toteutetut toimet.