(1)

Direktiivissä 98/37/EY säädetään, että koneet voidaan saattaa markkinoille ja ottaa käyttöön ainoastaan, jos ne eivät vaaranna henkilöiden ja kotieläinten terveyttä ja turvallisuutta eivätkä omaisuutta silloin, kun ne ovat asianmukaisesti asennettuja ja ylläpidettyjä ja kun niitä käytetään niille suunniteltuun tarkoitukseen.

(2)

Silloin kun kansallinen standardi, jolla pannaan täytäntöön sellainen yhdenmukaistettu standardi, jonka viitetiedot on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, käsittää yhden tai useamman olennaisen direktiivin 98/37/EY liitteessä I säädetyn terveyttä ja turvallisuutta koskevan vähimmäisvaatimuksen, kyseisen standardin mukaisesti rakennetun koneen oletetaan täyttävän nämä olennaiset vaatimukset.

(3)

Ranska on antanut direktiivin 98/37/EY 6 artiklan 1 kohdan nojalla virallisen vastalauseen, joka koskee Euroopan standardointikomitean (CEN) 18 päivänä maaliskuuta 2003 hyväksymää standardia EN ISO 14122-4:2004, jonka viitetietoja ei ole vielä julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

(4)

Tutkittuaan standardia EN ISO 14122-4:2004 komissio on todennut, että standardin 4.3.2 kohdan (Putoamissuojausvälineen tyypin valinta) vaatimukset yhdessä 6.2 kohdan (käyttöohjeet) ja 6.3 kohdan (merkinnät) kanssa eivät täytä direktiivin 98/37/EY liitteessä I säädettyjä olennaisia vähimmäisvaatimuksia, nimittäin 1.1.2 (b) (turvallistamisen periaatteet), 1.5.15 (putoamisvaara) ja 1.6.2 (pääsy työskentelypaikalle ja huoltokohteisiin).

(5)

Erityisesti tekninen ratkaisu, joka kuvataan standardissa EN ISO 14122-4:2004 (liukutarrain) ei estä kiinteiltä tikkailta putoamista. Sillä vain rajoitetaan putoamisen seurauksia, ja se edellyttää käyttäjältä aktiivista tointa, jolla hän ottaa käyttöön henkilönsuojaimen.

(6)

Liukutarraimilla on lukuisia huomattavia haittapuolia. Ensinnäkin ne hankaloittavat käyttäjän liikkumista. Se voi aiheuttaa, että varsinkin ne käyttäjät, jotka suorittavat usein huoltotoimenpiteitä, eivät ota henkilönsuojainta käyttöön ennen kiinteiden tikkaiden käyttämistä. Toiseksi ne voivat myös aiheuttaa toissijaisia vaaroja silloin, jos käyttäjä putoaa ja osuu koneen tai laitteen kiinteisiin osiin, koska käyttäjän alla ei ole riittävästi tyhjää tilaa. Lisäksi kyseisen vapaan alueen on välttämättä oltava laajempi kuin selkäsuojan tarvitsema suljettu alue. Kolmanneksi ne muodostavat hallinnointia koskevia hankaluuksia yhtiöille (henkilösuojainten hallinnoiminen sekä henkilösuojainten ja kiinnitysjärjestelmän yhteensopivuuden tarve). Nämä hankaluudet voivat johtaa toimintahäiriöihin, jotka voivat puolestaan johtaa onnettomuuksiin.

(7)

Standardissa EN ISO 14122-4:2004 olevassa 4.3.2, 6.2 ja 6.3 kohdassa asetetaan integroiduille turvatoimenpiteille (selkäsuoja) sen tasoiset vaatimukset, joita sovelletaan ainoastaan suojatoimenpiteiden jälkeen jäljelle jääneitä vaaroja vastaan suojauduttaessa (henkilösuojaimet), mikä ei ole direktiivin 98/37/EY liitteessä I olevan 1.1.2 kohdan b alakohdan olennaisten vaatimusten mukaista.

(8)

Sellaisella standardilla, kuten EN ISO 14122-4:2004, on tarkoitus käsitellä hyvin erilaisiin koneisiin liittyvää turvallisuutta eikä erityistapauksia. Jos erityistä konetyyppiä varten ei voida täysin täyttää direktiivin 98/37/EY liitteessä I olevassa 1.1.2, 1.5.15 ja 1.6.2 kohdassa säädettyjä olennaisia vaatimuksia, kyseistä konetyyppiä varten laadittavassa standardissa voidaan eritellä vaihtoehtoiset toimet.

(9)

Tämän vuoksi standardin EN ISO 14122-4:2004 viitetietoja ei olisi julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä,