(1)

Tämä päätös on osoitettu seuraaville yrityksille:

(2)

Yritykset, joille tämä päätös on osoitettu, ovat syyllistyneet Euroopan yhteisön perustamissopimuksen, jäljempänä ’EY:n perustamissopimus’, 81 artiklaan sekä 1 päivästä tammikuuta 1994 alkaen Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’ETA-sopimus’, 53 artiklaan kohdistuneeseen yhteen, monimutkaiseen ja jatkuvaan rikkomiseen koko Euroopan talousalueella sopimalla keskenään hinnoista ja markkinaosuuksien jakamisesta ja vaihtamalla luottamuksellista tietoa kuparisten vesi- ja viemäriputkien markkinoilla ainakin 3 päivän kesäkuuta 1988 ja 22 päivän maaliskuuta 2001 välisellä ajanjaksolla.

(3)

Società Metallurgica Italiana SpA (”SMI”) on KME-konsernin italialainen holding-yhtiö. KME-konserniin kuuluvat Europa Metalli SpA (”EM” tai ”EM/LMI” tai ”Europa Metalli”) ja Tréfimétaux SA (”Tréfimétaux” tai ”TMX”). Tutkittuaan SMI:n ja KME:n esittämät näkemykset SMI:n asemasta tässä menettelyssä komissio päätti, että se ei osoita tätä päätöstä SMI:lle.

(4)

KME:n esittämien todisteiden pohjalta näytti asianmukaiselta erottaa toisistaan kaksi ajanjaksoa tarkasteltaessa vastuun jakamista SMI-konsernin sisällä. Ensimmäisellä ajanjaksolla vuosina 1988–1995 KME:n katsotaan olleen EM:stä ja TMX:stä erillinen yritys huolimatta siitä, että SMI hankki 76,9 prosenttia KME:n osakkeista vuonna 1990. KME:n johtoryhmä poikkesi kokoonpanoltaan sen sisaryhtiöiden johtoryhmistä. Lisäksi näyttää siltä, että KME:n liiketoiminnan johto sovitettiin yhteen EM:n ja TMX:n kanssa vasta vuonna 1995 toteutetun organisaatiouudistuksen jälkeen, jolloin KME hankki omistukseensa kaikki EM:n ja TMX:n osakkeet. Sen vuoksi komissio katsoo, että KME on ajanjakson 1988–1995 osalta vastuussa ainoastaan omasta toiminnastaan, mutta ei sisaryhtiöidensä toiminnasta.

(5)

Toisaalta EM:ää ja TMX:ää, joka oli EM:n kokonaan omistama tytäryhtiö vuoteen 1995 saakka, on pidettävä yhtenä taloudellisena yksikkönä ja siten yhtenä yrityksenä, joka oli erillinen KME:stä konsernin organisaatiouudistukseen saakka. Sen lisäksi, että EM omisti kokonaan TMX:n osakepääoman, useat muut seikat tukevat oletusta, että tytäryhtiö ei noudattanut itsenäistä kaupallista toimintalinjaa (esimerkiksi TMX:n johtokuntaan tuli EM:n johtajia, yritysten kaupalliset strategiat yhtenäistettiin, yhteinen myyntiorganisaatio luotiin vuonna 1993 ja yritykset osallistuivat vuodesta 1989 samaan kartelliin samoilla tuotemarkkinoilla). Näin ollen ajanjakson 1989–1995 osalta EM on vastuussa omasta toiminnastaan sekä yhteisvastuussa TMX:n sääntöjenvastaisesta toiminnasta.

(6)

Vuosina 1995–2001, jolloin KME:n hallussa oli sekä EM:n että TMX:n koko osakepääoma, KME-konsernin yritysten katsotaan toimineen markkinoilla yhden yrityksen tavoin. Oletusta KME:n määräysvallasta, joka perustuu sen 100 prosentin omistukseen EM:n ja TMX:n osakepääomasta ja jota myös huomattavat yhtiöiden johdon väliset yhteydet ja taloudellinen todellisuus tukevat, ei ole kumottu riittävällä näytöllä. Näin ollen KME, EM ja TMX ovat yhteisvastuussa sääntöjenvastaisesta toiminnastaan vuosina 1995–2001.

(7)

Suomalaisen Outokummun osalta komissio katsoi emoyhtiö Outokumpu Oyj:n olevan yhteisvastuussa kokonaan omistamansa tytäryhtiön Outokumpu Copper Products Oy:n (”OCP”) toiminnasta. Outokumpu Oyj hallitsi OCP:n koko osakepääomaa koko rikkomisen ajan. Lisäksi Outokummun mukaan emoyhtiö oli mukana rikkomisessa kuparituotetoimialansa välityksellä ennen toukokuuta 1988 ja oli siten tietoinen rikkomisesta myös sen jälkeen, kun tytäryhtiö perustettiin ja se aloitti toimintansa toukokuun ja joulukuun 1988 välisenä aikana. Emoyhtiö ei kuitenkaan kehottanut tytäryhtiötä lopettamaan rikkomista. Tämän vuoksi komissio olettaa, että Outokumpu Oyj:llä oli täysimääräinen todellinen määräysvalta tytäryhtiönsä kaupalliseen politiikkaan, mitä Outokumpu ei ole myöskään kyennyt kiistämään. Komissio rajoitti Outokumpua koskevan arvioinnin syyskuun 1989 jälkeiseen aikaan, sillä vuosien 1987–1988 osalta todisteet olivat rajalliset.

(8)

Mueller, IMI, Wieland ja Boliden eivät ole kiistäneet holding- ja emoyhtiöidensä vastuuta tytäryhtiöiden toiminnasta kuparisten vesi- ja viemäriputkien markkinoilla.

(9)

Yritykset osallistuivat rikkomiseen ainakin seuraavina ajanjaksoina:

(10)

Kupariputket jaetaan tavallisesti kahteen tuoteryhmään: i) teollisuusputket, jotka jaetaan alaryhmiin käyttötarkoituksen mukaan (ilmastointi ja jäähdytys, putkiyhteet, kaasulämmittimet, suodatuskuivurit ja tietoliikenne); ja ii) vesi- ja viemäriputket. Vesi- ja viemäriputkia käytetään vesi-, öljy-, kaasu- ja lämmityslaitteissa rakennusteollisuudessa. (2)

(11)

Vesi- ja viemäriputket on perinteisesti valmistettu lähinnä kuparista (kierrätetystä kuparista, puhdistetusta kuparista eli katodikuparista tai kupariharkoista) ja jossakin määrin teräksestä. Vesi- ja viemäriputkia on valmistettu 1990-luvun alkupuolelta lähtien yhä enemmän muovista tai yhdisteistä (muovi yhdessä alumiinikerrosten kanssa). Kupariputkien korvaamista muilla materiaaleilla vauhditti julkinen keskustelu juomaveden laatustandardeista sekä vuonna 1998 annettu EU:n juomavesidirektiivi.

(12)

Vesi- ja viemäriputkien suurimmat asiakkaat ovat jakelijat, tukkukauppiaat ja vähittäismyyjät, jotka myyvät putkia asentajille ja muille loppukäyttäjille, kun taas teollisuusputket myydään yleensä suoraan teollisuusasiakkaille, laitevalmistajille tai osien valmistajille, jotka niitä käyttävätkin.

(13)

Yksinkertaisten kuparisten vesi- ja viemäriputkien markkina-arvo Euroopan talousalueella oli vuonna 2000 arviolta noin miljardi euroa ja muovitettujen kuparisten vesi- ja viemäriputkien markkina-arvo noin 200 miljoonaa euroa. (3) Tämä päätös on osoitettu tärkeimmille kuparisten vesi- ja viemäriputkien eurooppalaisille tuottajille. Niiden arvioidut markkinaosuudet (yksinkertaiset putket) Euroopan talousalueella vuonna 2000 eli kartellisopimuksen täytäntöönpanon viimeisenä kokonaisena vuonna olivat seuraavat: KME […] (*1) %, IMI […] %, Outokumpu […] %, Wieland Werke […] %, Mueller […] %, Boliden […] %, Buntmetall […] % (1998), HME […] % ja Halcor […] %. Yksinkertaisten ja muovitettujen vesi- ja viemäriputkien yhteenlasketut markkinaosuudet Euroopan talousalueella vuonna 2000 eli kartellisopimuksen täytäntöönpanon viimeisenä kokonaisena vuonna olivat arviolta seuraavat: KME […] % ja Wieland […] %. Kyseisten yritysten osuus yksinkertaisten kuparisten vesi- ja viemäriputkien ETA-markkinoista oli noin 80–90 prosenttia. On kuitenkin huomattava, että kaikki osapuolet eivät osallistuneet kartelliin koko sen olemassaolon ajan.

(14)

Yritykset, joille tämä päätös on osoitettu, ovat syyllistyneet EY:n perustamissopimuksen 81 artiklaan ja ETA-sopimuksen 53 artiklaan kohdistuneeseen yhteen, monimutkaiseen ja jatkuvaan rikkomiseen, joka Bolidenin, KME-konsernin ja Wielandin osalta oli myös monimuotoista. Rikkominen kattoi lähes koko Euroopan talousalueen, ja yritykset syyllistyivät siihen sopimalla keskenään määrien ja markkinaosuuksien jakamisesta sekä eräissä tapauksissa hintatavoitteista, hinnankorotuksista ja muista yksinkertaisten kuparisten vesi- ja viemäriputkien (sekä KME:n ja Wielandin tapauksessa muovitettujen kuparisten vesi- ja viemäriputkien) kaupallisista ehdoista ja valvomalla kilpailunvastaisten menettelyjen noudattamista vaihtamalla tietoja myynnistä, tilauksista, markkinaosuuksista ja hinnoista sekä soveltamalla markkinajohtajajärjestelyä. Rikkominen käynnistyi kesäkuussa 1988 ja loppui maaliskuussa 2001. Rikkomisessa oli mukana eri ajanjaksoina eri yrityksiä.

(15)

Kyse oli yhdestä ainoasta rikkomisesta, sillä sen tavoite ja toimenpiteet määrien jakamiseksi ja hintojen koordinoimiseksi pysyivät koko ajan samoina. Rikkominen oli monimutkainen, sillä se käsitti sekä sopimuksia että yhdenmukaistettuja menettelytapoja.

(16)

Lisäksi kilpailusääntöjen vastainen toiminta katsottiin monimuotoiseksi rikkomiseksi, sillä se ilmeni kolmella tavalla, joiden kaikkien tavoitteena oli estää kilpailu kuparisten vesi- ja viemäriputkien markkinoilla.

(17)

Ensimmäinen yhteistyön muoto käynnistyi viimeistään kesäkuussa 1988 ja kesti maaliskuuhun 2001. Siihen osallistuivat SANCO®-tuottajat (”SANCO-ryhmä”): KME, Tréfimétaux, Europa Metalli, Boliden ja Wieland. Boliden vähensi osallistumistaan SANCO-yhteistyöhön heinäkuussa 1995, mutta oli mukana tietojenvaihtojärjestelmässä maaliskuuhun 2001 asti. SANCO®-tuottajat sopivat keskenään SANCO®-putkien markkinaosuuksien jakamisesta, hinnoista ja alennuksista ja vaihtoivat luottamuksellisia tietoja. Kyseessä näyttää olleen hyvin tiivis yhteistyö, jonka avulla valmisteltiin kokouksia muiden kuin SANCO-tuottajien kanssa. Myös KME ja Wieland tulivat mukaan yhteistyöhön WICU®- ja Cuprotherm-merkkisten muovitettujen kuparisten vesi- ja viemäriputkien osalta viimeistään vuoden 1991 alussa ja jatkoivat yhteistyötä maaliskuuhun 2001.

(18)

Toinen yhteistyömuoto käynnistyi viimeistään syyskuussa 1989, ja siinä olivat mukana suurimmat eurooppalaiset tuottajat (”viiden ryhmä”) (sekä SANCO- että muita tuottajia): KME (myös Tréfimétaux ja Europa Metalli), Wieland, Outokumpu, IMI ja lokakuusta 1997 lähtien myös Mueller. Tärkein tavoite oli sopia markkinaosuuksista ja vakauttaa ne sekä koordinoida hintoja ja alennuksia. Kokouksia pidettiin joko erilaisten toimialajärjestöjen, kuten IWCC:n (International Wrought Copper Council), kokousten yhteydessä tai erikseen Zürichissä. Kokouksia pidettiin kahdella tasolla: ylemmän johdon ja operatiivisella tasolla. Yhteydenpito kehittyi kolmessa vaiheessa: syyskuusta 1989 kesä/heinäkuuhun 1994 (tietojenvaihdon ja hintakoordinoinnin käynnistäminen), heinäkuusta 1994 kesäkuuhun 1997 (harvempi yhteydenpito) ja kesäkuusta 1997 maaliskuuhun 2001 (tehokkaan koordinoinnin uudelleen käynnistäminen).

(19)

Kolmas yhteistyömuoto käynnistyi elokuussa 1998 ja kesti joko elokuuhun 1999 tai maaliskuuhun 2001. Siihen osallistui edellä mainitun viiden ryhmän ohella neljä pienempää tuottajaa (yhdessä ”yhdeksän ryhmä”): Halcor elokuuhun 1999 asti ja HME Nederland BV, Boliden (joka ei ollut mukana koko aikaa) ja Buntmetall maaliskuuhun 2001 asti. Yhdeksän ryhmä keskusteli markkinaosuuksista sekä tavoitehinnoista ja -marginaaleista.

(20)

Käsiteltävänä oleva rikkominen koostui pääasiassa hintojen vahvistamiseen ja markkinoiden jakamiseen liittyvistä menettelytavoista, jotka merkitsevät hyvin vakavaa EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaan kohdistuvaa rikkomista. Komissio on osoittanut, että kartellisopimuksia toteutettiin myös käytännössä ja että ainakin osan aikaa sopimukset johtivat hintojen nousuun markkinoilla. Kartelli kattoi koko yhteismarkkinat ja suurimman osan Euroopan talousalueesta sen perustamisesta lähtien.

(21)

Ottaen huomioon tarkasteltavana olevan toiminnan luonteen, rikkomisen todellisen vaikutuksen kuparisten vesi- ja viemäriputkien markkinoihin ja sen, että yhteistyö kattoi erittäin suuren maantieteellisen alueen (lähes koko Euroopan talousalue), voidaan todeta, että yritykset, joille tämä päätös on osoitettu, rikkoivat vakavasti EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa.

(22)

Tässä useita yrityksiä koskevassa asiassa sakkojen perusmäärää asetettaessa oli tarpeen ottaa huomioon kunkin yrityksen erityinen painoarvo markkinoilla ja siten kunkin yrityksen sääntöjenvastaisen toiminnan todellinen vaikutus kilpailuun.

(23)

Yritykset jaettiin sakkojen laskemista varten neljään luokkaan sen mukaan, mikä oli niiden kyseistä tuotetta koskeva markkinaosuus Euroopan talousalueella rikkomisen viimeisenä täytenä vuonna (2000). Ensimmäiseen luokkaan kuului KME, toiseen luokkaan kuuluivat Outokumpu, IMI, Mueller ja Wieland Werke -konserni, BMA mukaan luettuna (yritysten yhteenlaskettu markkinaosuus oli noin puolet KME:n markkinaosuudesta), kolmanteen luokkaan kuului Boliden (markkinaosuus noin kaksi kolmasosaa toisen luokan markkinaosuudesta), ja neljänteen luokkaan kuuluivat HME ja Halcor (markkinaosuus noin puolet toisen luokan markkinaosuudesta).

(24)

Koska EM ja TMX muodostivat yhden yrityksen vuosina 1988–1995, ne ovat yhteisvastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta tämän ajanjakson aikana. Samoin KME, EM ja TMX muodostivat yhden yrityksen (”KME-konserni”) vuosina 1995–2001, joten ne ovat yhteisvastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta tämän ajanjakson aikana. Sakon perusmäärä jaettiin sen tähden kahteen osaan, joista ensimmäinen koskee ajanjaksoa 1988–1995 ja toinen ajanjaksoa 1995–2001. Näin ollen KME:lle yksin määrättiin 17,96 miljoonan euron sakko, EM:lle ja TMX:lle yhteisvastuullisesti 16,37 miljoonan euron sakko ja KME:lle, EM:lle ja TMX:lle (tai KME-konsernille) yhteisvastuullisesti 32,75 miljoonan euron sakko.

(25)

Vastaavasti tarkasteltaessa vastuun jakamista Wieland-konsernin sisällä rikkomisessa erotettiin kaksi ajanjaksoa. Wieland Werke AG hankki täyden määräysvallan Buntmetall-konsernissa vuonna 1999. Sen tähden Wieland Werke AG ja Buntmetall-konserni katsottiin yhdeksi yritykseksi, joka oli yhteisvastuussa rikkomisesta vasta vuodesta 1999 lähtien.

(26)

Sen varmistamiseksi, että sakolla on riittävä estävä vaikutus, Outokummulle määrätyn sakon perusmäärää korotettiin kertoimella 1,5. Arvioinnissa otettiin huomioon konsernin maailmanlaajuinen kokonaisliikevaihto (noin 5 miljardia euroa), koska emoyhtiö (Outokumpu Oyj) oli mukana rikkomisessa vuonna 1988 kuparituotetoimialansa välityksellä eikä sen jälkeen kehottanut kokonaan omistamaansa tytäryhtiötä OCP:tä lopettamaan rikkomista. Outokumpu on yli kaksi kertaa muita osapuolia suurempi, kun tarkastellaan maailmanlaajuista kokonaisliikevaihtoa.

(27)

Yritykset osallistuivat rikkomiseen eri ajanjaksoina. Rikkominen käynnistyi viimeistään 3 päivänä kesäkuuta 1988 ja jatkui ainakin 22 päivään maaliskuuta 2001. Seuraavat yritykset osallistuivat kilpailusääntöjen jatkuvaan rikkomiseen, jonka kesto on mainittu kunkin osalta erikseen:

(28)

Kartellin sääntöjä sovellettiin eri tavoin eri ajanjaksoina. Outokummun mukaan vuoden 1994 puolivälistä vuoden 1997 puoliväliin vallitsi yhteistoiminnassa ”hiljainen ajanjakso”. KME ja Wieland jatkoivat WICU-, Cuprotherm- ja SANCO-putkia koskevaa yhteistyötään. IMI, Wieland, Outokumpu ja KME tapasivat useita kertoja vuonna 1996. Vaikka kartellin toiminta kyseisellä ajanjaksolla oli selvästi aiempaa hiljaisempaa, luottamuksellisia tietoja vaihdettiin ainakin satunnaisesti. Outokumpu on vahvistanut yhteydenpidon harventumisen. Näistä syistä kartellin toiminnan katsotaan vähentyneen kyseisellä ajanjaksolla mutta ei keskeytyneen kokonaan. Sen tähden kartellin toiminnan hiljaiset kaudet eivät vaikuttaneet rikkomisen kestoon (12 vuotta ja 9 kuukautta).

(29)

Outokummun tapauksessa rikkomisen vakavuutta lisäsi, että se oli yksi yrityksistä, joille komission aiempi vastaavantyyppistä rikkomista koskeva päätös oli osoitettu. Kyse oli komission päätöksestä 90/417/EHTY (4), joka koski kartellia ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kylmävalssattujen levyjen alalla. Outokummulle ei kuitenkaan määrätty sakkoja kyseisessä päätöksessä.

(30)

Outokumpu on kiistänyt komission päätelmän sillä perusteella, että kyseisessä asiassa tilanne oli hyvin erilainen, sillä i) Outokumpu toimi valtion vaikutusvallan alaisena ja siinä uskossa, että järjestelyillä oli julkinen hyväksyntä; ii) komissio itse katsoi, ettei kyseessä ollut selkeä rikkominen eikä määrännyt sakkoa; iii) kyseessä olivat eri liiketoiminta-alat, eri yksiköt ja työntekijät eri toimipaikoissa; sekä iv) toinen perustamissopimuksen määräys (EHTY:n perustamissopimuksen 65 artikla).

(31)

Komissio ei hyväksynyt Outokummun väitettä, sillä yrityksille osoitettujen komission päätösten yhtenä tehtävänä on varoittaa ja estää yrityksiä tulevaisuudessa syyllistymästä samanlaisiin rikkomisiin, vaikka sakkoa ei jostain syystä määrättäisikään. Outokumpu jatkoi kilpailusääntöjen rikkomista kuparisten vesi- ja viemäriputkien alalla senkin jälkeen, kun se oli komission päätöksellä määrätty lopettamaan kilpailusääntöjen rikkominen ruostumattoman teräksen alalla, mikä osoittaa selvästi, ettei edellisellä päätöksellä ollut riittävää estävää vaikutusta Outokummun markkinakäyttäytymiseen. Tämän vuoksi estävä vaikutus tulevaisuudessa oli varmistettava korottamalla sakkojen määrää tässä asiassa. Lisäksi samantyyppinen rikkominen merkitsi tässä yhteydessä perustamissopimuksen saman artiklan rikkomista. EHTY:n perustamissopimuksen 65 artikla vastaa EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa. Komissio ilmaisi kantansa jo 16 päivänä joulukuuta 2003 tekemässään päätöksessä, joka koski teollisuusputkia.

(32)

Halcorin väitteelle, jonka mukaan KME, Outokumpu, Wieland ja Mueller pakottivat sen mukaan kartellitoimintaan, ei löytynyt todisteita. Myöskään Bolidenin väitettä, että KME oli syyllistynyt pakottamiseen, ei voitu todistaa.

(33)

Osapuolet ovat esittäneet, että lieventävinä seikkoina tulisi ottaa huomioon esimerkiksi seuraavat: järjestelyjen jääminen käytännössä toteutumatta, rikkomisesta saadun hyödyn rajallisuus ja taloudelliset vaikeudet kuparisten vesi- ja viemäriputkien alalla.

(34)

Komissio on kumonnut päätöksessä kaikki nämä väitteet ja löytänyt todisteita siitä, että järjestelyt vaikuttivat hintoihin. Näin ollen tässä asiassa ei sovelleta lieventäviä seikkoja yhteenkään yritykseen.

(35)

Sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä vuonna 1996 annetussa tiedonannossa ei säädetä erityisestä palkkiosta yritykselle, joka paljastaa komissiolle aikaisemmin tuntemattomia tosiseikkoja, jotka liittyvät kartellin vakavuuteen tai kestoon. Tällainen yhteistyö on mainittu lieventävänä seikkana jo teollisuusputkia koskevassa asiassa.

(36)

Komissio katsoi sen tähden, että Outokummun yhteistyö voitaisiin tässä suhteessa katsoa lieventäväksi seikaksi. Outokumpu oli ensimmäinen yritys, joka paljasti kuparisten vesi- ja viemäriputkien alan eurooppalaisen kartellin koko keston, ja erityisesti ensimmäinen yritys, joka toimitti ratkaisevia todisteita ja selvityksiä rikkomisen jatkumisen osoittamiseksi heinäkuun 1994 ja heinäkuun 1997 välisenä ajanjaksona (sekä vuodesta 1990 vuoden 1992 loppuun ulottuvalla jaksolla). Komissio ei olisi pystynyt osoittamaan rikkomisen kestoa ja jatkuvuutta syyskuusta 1989 alkaen pelkästään niiden todisteiden perusteella, jotka se oli saanut sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä hakeneelta yritykseltä sekä omien tarkastuskäyntiensä aikana ennen Outokummun sakoista vapauttamista tai lieventämistä koskevan hakemuksen tekemistä. Outokumpua ei pitäisi rangaista yhteistyöstä määräämällä sille suurempi sakko kuin sen maksettavaksi olisi tullut ilman yhteistyötä. Sen vuoksi Outokummun sakon perusmäärää alennettiin 40,17 miljoonan euron summalla, koska se oli tehnyt komission kanssa yhteistyötä muutenkin kuin sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä annetun vuoden 1996 tiedonannon puitteissa.

(37)

Komissio katsoi myös, että KME:n yhteistyö voitiin tässä suhteessa katsoa lieventäväksi seikaksi. Vaikka komissio esitti väitetiedoksiantovaiheessa joitakin yksittäisiä viitteitä siitä, että sääntöjenvastainen toiminta koski myös muovitettuja putkia, ja pitävämpiä todisteita muovitettuja putkia koskevasta tietojenvaihdosta, se pystyi vasta KME:n toimittamien tietojen avulla osoittamaan, että WICU/Cuprotherm-putkien alalla oli syyllistytty yhteen jatkuvaan ja monimutkaiseen rikkomiseen viimeistään vuoden 1991 alusta alkaen. Komissio katsoo, että KME-konsernia ei pitäisi rangaista yhteistyöstä. Asianmukainen lähtökohta KME:lle määrättävän sakon perusmäärän alentamiseksi on muovitettujen putkien suhteellinen merkitys yksinkertaisiin kuparisiin vesi- ja viemäriputkiin verrattuna. Tällä perusteella sakon perusmäärää alennettiin 7,93 miljoonan euron summalla.

(38)

Kaikki yritykset, joille tämä päätös on osoitettu, ovat tehneet yhteistyötä komission kanssa tutkimuksen eri vaiheissa, jotta niille voitaisiin myöntää sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä vuonna 1996 annetussa tiedonannossa määritetty suopea kohtelu. Tiedonantoa sovellettiin seuraavasti:

(39)

Mueller Industries Inc. (”Mueller”) ilmoitti komissiolle ensimmäisenä (tammikuussa 2001) eurooppalaisen kartellin olemassaolosta kuparisten vesi- ja viemäriputkien alalla 1990-luvulla. Muellerin ennen komission tutkimusta esittämän näytön pohjalta komissio pystyi vahvistamaan useiden kartellikokousten järjestämisen vuosina 1989 ja 1994 ja vuodesta 1997 vuoteen 2001, samoin kuin kokousten sisällön ja osanottajat ja tekemään tarkastuksia 22 päivänä maaliskuuta 2001 sekä sen jälkeen. Mueller lopetti välittömästi osallistumisensa kartelliin ja toimi yhteistyössä komission kanssa koko tutkimuksen ajan toimittamalla useita lausuntoja ja asiakirjoja, joissa kuvaillaan kartellijärjestelyjä. Sen vuoksi Mueller vapautettiin kokonaan sakoista.

(40)

Mueller toimitti myös jonkin verran tietoja, jotka koskivat kartellijärjestelyjä ennen vuotta 1997, ja paljasti kartellin olemassaolon vuodesta 1997 vuoteen 2001. Näiden tietojen ja komission tarkastusten yhteydessä keräämien asiakirjatodisteiden avulla koossa oli riittävät todisteet menettelyn käynnistämiseksi, joka johti kaikille osapuolille osoitettuun päätökseen. Sen tähden muille osapuolille ei voitu myöntää alennusta sakoista tiedonannon C jakson nojalla.

(41)

Ennen kuin komissio antoi väitetiedoksiannon, Outokumpu (huhtikuussa 2001), KME (lokakuussa 2002), Wieland (tammikuussa 2003) ja Halcor (huhtikuussa 2003) toimittivat komissiolle tietoja ja asiakirjoja, jotka auttoivat vahvistamaan rikkomisen olemassaolon. Yksikään osapuolista ei nimenomaisesti kiistänyt väitetiedoksiannon pohjana olleita tosiseikkoja lukuun ottamatta niitä seikkoja, joita ei otettu huomioon päätöksessä. Mainituille yrityksille myönnettiin sen tähden 10–50 prosentin alennus tiedonannon D jakson nojalla.

(42)

Outokumpu toimitti ensimmäisenä komissiolle ratkaisevat todisteet, jotka koskivat ajanjaksoa vuodesta 1989 vuoden 1997 puoliväliin. Mueller oli jo toimittanut tietoja ajanjaksosta vuoden 1997 puolivälistä maaliskuuhun 2001. Lisäksi komission tarkastusten yhteydessä oli löytynyt kyseistä ajanjaksoa koskevaa aineistoa. Erityisesti Outokummun panos oli ratkaiseva rikkomisen jatkuvuuden todistamisessa. Sen tähden Outokummulle myönnettiin suurin mahdollinen alennus eli 50 prosenttia sen sakon määrästä, joka sille olisi määrätty, ellei se olisi tehnyt yhteistyötä komission kanssa.

(43)

Komissio katsoi asianmukaiseksi myöntää KME:lle ja Wielandille (Buntmetall mukaan luettuna) keskenään yhtä suuret alennukset, jotka olivat kuitenkin pienemmät kuin Outokummun alennus. Wieland toimitti ensimmäisenä komissiolle yksityiskohtaisen luettelon kokouksista, jotka pidettiin vuosien 1993 ja 2001 välisenä aikana, ja antoi selvityksiä, joiden ansiosta komissio pystyi käyttämään todisteena useita asiakirjoja rikkomisen ajalta. KME puolestaan oli ensimmäinen, joka toimitti kattavat selvitykset rikkomisen kaikista osatekijöistä (SANCO-kokoukset ja Euroopan laajuiset kokoukset). Tällä perusteella KME:lle myönnettiin 35 prosentin alennus siitä sakosta, joka sille olisi määrätty ilman yhteistyötä komission kanssa. Wielandille (Buntmetall mukaan luettuna) komissio myönsi 35 prosentin alennuksen siitä sakosta, joka sille olisi muuten määrätty.

(44)

Halcor toimitti komissiolle useita asiakirjoja ajalta, jolloin se itse osallistui rikkomiseen (elokuusta 1998 elokuuhun 1999). Kyseiseltä ajanjaksolta oli kuitenkin jo aiemmin saatu hyvät asiakirjatodisteet. Halcor ei myöskään selvittänyt osallistumistaan kartellijärjestelyihin ennen elokuuta 1998. Sen tähden sille myönnetään huomattavasti pienempi alennus kuin Outokummulle, KME:lle ja Wielandille. Samalla komissio on joutunut ottamaan huomioon, että Halcor ilmoitti halukkuudestaan yhteistyöhön heti sen jälkeen, kun komissio oli lähettänyt sille tietopyynnön, eikä Halcorin tiloissa järjestetty yhtään tarkastusta. Sen tähden Halcorille myönnettiin 15 prosentin alennus siitä sakon määrästä, joka sille olisi muuten määrätty.

(45)

Boliden haki sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä saatuaan väitetiedoksiannon. Boliden myönsi rikkomisen eikä kiistänyt tosiseikkoja. Lisäsi Boliden selvensi eräitä yksityiskohtia. Muellerin, Outokummun, KME-konsernin, Wielandin ja Halcorin aiemman yhteistyön ja komission suorittamien tarkastusten ansiosta rikkomisen olemassaolo oli kuitenkin jo vahvistettu kokonaisuudessaan. Sen tähden komissio myönsi Bolidenille 10 prosentin alennuksen sakosta, joka sille olisi määrätty ilman yhteistyötä komission kanssa.

(46)

IMI-konserni haki sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä saatuaan väitetiedoksiannon. IMI myönsi rikkomisen eikä kiistänyt tosiseikkoja. Muellerin, Outokummun, KME-konsernin, Wielandin ja Halcorin yhteistyön ja komission suorittamien tarkastusten ansiosta rikkomisen olemassaolo oli jo vahvistettu kokonaisuudessaan. Sen tähden komissio myönsi IMI-konsernille 10 prosentin alennuksen sakosta, joka sille olisi muuten määrätty.

1.

2.