(1)

Komissiolle toimitettiin 27 päivänä toukokuuta 2002 päivätyllä kirjeellä (joka kirjattiin saapuneeksi 31 päivänä toukokuuta 2002 numerolla A/14263) kantelu, joka koskee Piemonten alueen aluehallituksen 25 päivänä helmikuuta 2002 tekemää päätöstä N:o 57-5400.

(2)

Italian viranomaisilta pyydettiin lisätietoja 13 päivänä syyskuuta 2002 päivätyllä kirjeellä D/55115. Kantelija, jolle ilmoitettiin kantelun seurantatoimista 16 päivänä syyskuuta 2002 päivätyllä komission kirjeellä D/55127, toimitti lisätietoja 5 päivänä marraskuuta 2002 päivätyllä kirjeellä A/38090.

(3)

Italian viranomaiset toimittivat vastauksensa 24 päivänä lokakuuta 2002 päivätyllä kirjeellä nro 12998 (joka kirjattiin saapuneeksi 8 päivänä marraskuuta 2002 numerolla A/38204).

(4)

Komissio ilmoitti Italialle 21 päivänä maaliskuuta 2003 päivätyllä kirjeellä (SG(2003)D/229057) päättäneensä aloittaa perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun virallisen tutkintamenettelyn, joka koskee kyseistä, ei pelkästään Piemonten alueella, vaan lähes kaikkialla Italiassa sovellettavaa, tukiohjelmaa.

(5)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä (2). Komissio kehotti asianomaisia kolmansia esittämään tukea koskevat huomautuksensa.

(6)

Komissio sai kolmansilta osapuolilta huomautuksia 6 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyllä kirjeellä (A/33954). Ne toimitettiin Italialle 4 päivänä syyskuuta 2003 päivätyllä kirjeellä D/55630. Italia pyysi vastausajan pidentämistä 10 päivänä lokakuuta 2003 päivätyllä kirjeellä A/37007. Italia lähetti kommenttinsa 11 päivänä marraskuuta 2003 päivätyllä kirjeellä A/37736.

(7)

Italian ja komission yksiköiden välillä 16 päivänä huhtikuuta 2003 pidetyn tapaamisen jälkeen Italia toimitti menettelyn aloittamista koskevat kommenttinsa 13 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyllä kirjeellä A/34148.

(8)

Italian viranomaisille esitettiin lisätietopyyntö 18 päivänä joulukuuta 2003 päivätyllä kirjeellä D/58151.

(9)

Italian viranomaiset pyysivät 19 päivänä helmikuuta 2004 päivätyllä kirjeellä A/31204 määräajan pidennystä, jonka komissio myönsi 26 päivänä helmikuuta 2004 päivätyllä kirjeellä D/51435, sekä toimittivat pyydetyt tiedot 7 päivänä huhtikuuta 2004 päivätyllä kirjeellä A/32487 ja 14 päivänä huhtikuuta 2004 päivätyllä kirjeellä A/32628.

(10)

Eräille Piemonten alueella toimiville ammattikoulutuslaitoksille oli kantelijan mukaan myönnetty sääntöjenvastaista tukea Piemonten alueen aluehallituksen 25 päivänä helmikuuta 2002 tekemän päätöksen nro 57-5400 nojalla. Päätös oli pantu täytäntöön EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan vastaisesti.

(11)

Italian viranomaisten komission lisätietopyyntöön (A/38204) antaman vastauksen liiteasiakirjoista kävi kuitenkin heti ilmi, että kantelun aiheuttanut päätös nro 57-5400/2002 oli pelkästään ministeriön asetuksen nro 173/2001 soveltamissääntö, joka koski Piemonten aluetta ja erityisesti yhtä tukiohjelman alaohjelmaa (aikaisempien rasitteiden maksamiseen myönnettävät avustukset).

(12)

Edellä mainitun alaohjelman perusteella myönnetyllä tuella on pääasiassa tarkoitus maksaa koulutuslaitosten velkoja, jotka liittyvät aiemmin syntyneisiin rahoitus- ja palkkakustannuksiin, ja tuki myönnetään avustuksena ilman takaisinmaksuvelvoitetta. Tuensaajat ovat erityyppisiä, voittoa tavoittelevia ja tavoittelemattomia ammattikoulutuslaitoksia. Suuryrityksiä ei ole suljettu tuen ulkopuolelle.

(13)

Ministeriön asetuksessa 173/2001 säädetään myös seuraavista alaohjelmista:

(14)

Italian viranomaiset vahvistivat 8 päivänä marraskuuta 2002 päivätyssä kirjeessään A/38204, että tukea on myönnetty kansallisesta rahastosta. Yhteensä 180 miljardin Italian liiran (noin 93 miljoonaa euroa) suuruinen tuki on myönnetty ja jaettu Italian alueiden välillä ministeriön asetuksen 173/2001 mukaisesti. Asetus on valtion yksi- ja monivuotisten talousarvioiden laatimissäännöksistä 23 päivänä joulukuuta 2000 annetun Italian lain 388/2000 (jäljempänä ’laki 388/2000’) soveltamissääntö, jonka 118 §:n 9 momentissa säädetään hyväksyntävaatimusten edellyttämästä koulutuslaitosten uudistamisesta.

(15)

Italian viranomaiset vahvistivat 14 kohdassa mainitussa kirjeessä myös, että ne eivät katso toimenpiteen olevan valtiontukea, koska se on niiden mielestä tarkoitettu ei-kaupallisen, yleishyödyllisen toiminnan tukemiseen.

(16)

Lisäksi Italia totesi, että käyttöönotettava hyväksyntäjärjestelmä liittyy käytännössä koulutuslaitosten uudistamiseen, joka perustuu valtion ja alueiden välillä toukokuussa 2000 tehtyyn sopimukseen. Sopimus oli tehty työllisyyden edistämisestä 24 päivänä heinäkuuta 1997 annetun lain 196 (jäljempänä ’laki 196/97’) 17 §:n säännösten nojalla. Tämä lähestymistapa vahvistettiin lain 388/2000 118 §:n 9 kohdassa, jota sovelletaan ministeriön asetuksella 173/2001.

(17)

Italian mukaan koulutuslaitoksia tukemalla oli tarkoitus poistaa niiden organisatorisia puutteita, jotka saattavat estää hyväksynnän saamisen. Heinäkuusta 2003 alkaen periaatteessa ainoastaan hyväksytyillä koulutuslaitoksilla on ollut oikeus järjestää julkisista varoista rahoitettua koulutusta.

(18)

Toisaalta koulutuslaitosten oli jo vuodesta 1997 mahdollista järjestää eräänlaista ”yksityistä” koulutusta eli tarjota kaupallisia koulutuspalveluja kilpailupohjalta, kuten on lukuisissa tapauksissa tehtykin asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön laatimisen myötä (ns. Treun paketti; 17 päivänä toukokuuta 1999 annettu laki 144, joka koskee investointitoimenpiteitä, hallituksen valtuuttamista uudistamaan työllisyyskannustimia ja kansallista työtapaturmavakuutuslaitosta koskevia säännöksiä sekä sosiaalivakuutuslaitoksia koskevien määräysten uudistamista, sekä maaliskuussa 2000 valtion ja alueiden välillä tehty sopimus).

(19)

Tarkasteltavana olevasta toimenpiteestä ei Italian mukaan kuitenkaan koitunut kilpailuetua, koska kyse oli pitkään toimineiden laitosten kokemuksen ja osaamisen säilyttämisestä (tuen saamisen ehtona oli esimerkiksi julkisten rahoittajalaitosten kanssa voimassa oleva 3–5 vuoden sopimus) ja tässä vaiheessa oli välttämätöntä saada tällaiset laitokset täyttämään hyväksynnän saamisen edellytykset, jotta ne voivat jatkaa koulutustoimintaa vapautetuilla markkinoilla. Lisäksi nämä useimmiten paikallisella tasolla toimivat laitokset eivät Italian mukaan voisi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(20)

Niiden tietojen mukaan, joita Italia on antanut toimenpiteen soveltamisesta maan eri alueilla, tukiohjelmaa ei ole sovellettu Friuli Venezia-Giulian, Sisilian eikä Campanian alueilla; Sardinia ja Trenton autonominen provinssi ovat toteuttaneet toimenpidettä EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 69/2001 (3) perusteella (jäljempänä ’de minimis -asetus’). Toscanan ja Umbrian alueet ovat tehneet samoin sen jälkeen, kun tätä asiaa koskeva menettely aloitettiin. Ainoastaan Bolzanon autonomisessa provinssissa ei ole myönnetty lainkaan ministeriön asetuksessa 173/2001 tarkoitettua rahoitusta, eikä se ole näin ollen soveltanut toimenpidettä. Muut alueet ovat soveltaneet vain osaa kyseisistä alaohjelmista.

(21)

Komissio totesi, että tuensaajia olivat ainoastaan koulutuslaitokset, joille myönnettiin tukea kansallisella säädöksellä tätä tarkoitusta varten perustetusta rahastosta. Tuensaajat valittiin alueiden määrittämien kriteerien perusteella, ja sen vuoksi katsottiin, että toimenpide on valikoiva ja kyseessä on julkisten varojen käyttö.

(22)

Lisäksi komissio epäili vahvasti, voitaisiinko kaikkea ammattikoulutusta pitää ei-kaupallisena yleishyödyllisenä toimintana, kuten Italian viranomaiset aluksi esittivät. Komissio ilmaisi kantanaan, että tuet saattavat kohentaa tuensaajien taloudellista tilannetta, sillä ne vähentävät kustannuksia, joista tuensaajat joutuvat yleensä itse vastaamaan.

(23)

Vaikka koulutuksen alalla käytävä jäsenvaltioiden välinen kauppa on todennäköisesti vähäistä, pidettiin kuitenkin mahdollisena, että jotkut koulutusyritykset saattavat toimia yhteisön tasolla. Nämä yritykset voivat olla kiinnostuneita tulemaan Italian markkinoille.

(24)

Komissio katsoi, että kyseinen toimenpide saattaa olla perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(25)

Jos toimenpide katsotaan valtiontueksi, sitä on arvioitava perustamissopimuksen ja muiden asiaa koskevien yhteisön säännösten perusteella.

(26)

Komissio ilmaisi kantanaan, että rakennusten ja laitteistojen mukauttamiseen tarkoitettuun tukeen voitaisiin soveltaa poikkeusta vain siltä osin, kun on kyse vammaisten työllistämisestä aiheutuvista ylimääräisistä kuluista. Samaten kouluttajille annettavaan koulutukseen voitaisiin soveltaa poikkeusta, jos se täyttää kriteerit, jotka on säädetty 12 päivänä tammikuuta 2001 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 68/2001 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta koulutustukeen (4).

(27)

Sen sijaan kaikkia muita alaohjelmia oli komission mukaan pidettävä tässä vaiheessa toimintatukina, jolloin niihin ei voida soveltaa mitään perustamissopimuksen poikkeuksista.

(28)

Komissiolle on esittänyt kolmantena osapuolena huomautuksia ainoastaan italialainen koulutuslaitos, jonka on ilmoitettu toimivan ainakin Italian laajuisesti ja joka on myös tarkasteltavana olevan toimenpiteen tuensaaja.

(29)

Koulutuslaitoksen mukaan Italian koulutusmarkkinoille pääsyä koskevat säännöt ovat samat sekä oman maan yrityksille että muille yhteisön yrityksille. Lisäksi se toteaa, että koulutuslaitosten operatiivisten yksiköiden on alueiden asettamien kriteerien mukaisesti täytynyt aikaisemmassa toiminnassaan saavuttaa tietty tehokkuuden taso ja niillä on oltava tiiviit yhteydet ympäröivään yhteiskuntaan ja yrityssektoriin, jotta julkisin varoin rahoitettava koulutus voidaan antaa niiden tehtäväksi. Tästä syystä yksikään ulkomainen koulutuslaitos ei ole tähän mennessä pystynyt täyttämään asetettuja ehtoja.

(30)

Italian mukaan kyseinen toimenpide ei vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sillä alueellisissa soveltamissäännöissä asetettuihin objektiivisiin kriteereihin perustuva hyväksyntäjärjestelmä ei luo minkäänlaisia esteitä tai rajoituksia muiden alueiden tai jäsenvaltioiden koulutuslaitosten sijoittautumisoikeudelle.

(31)

Lisäksi Italian viranomaiset katsovat, että uudet tulokkaat eivät kärsisi italialaisille koulutuslaitoksille myönnettävästä tuesta, sillä viimeksi mainituilla on jo nyt vaikeuksia palvella omaa aluettaan, mistä on todisteena aikaisemmat tappiot, joita tarkastelevana olevalla toimenpiteellä pyritään korvaamaan. Italian mukaan koulutuslaitoksille julkisen koulutusjärjestelmän puitteissa tehtäväksi annetun ammatillisen koulutuksen toteuttamisessa aiemmin syntyneiden tappioiden korvaaminen tuella ei ole perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea.

(32)

Lisäksi Italian mielestä ulkomaisilla yrityksillä ei ole mitään mielenkiintoa tulla Italian ”julkisen” koulutuksen markkinoille, koska toiminta ei ole tarpeeksi kannattavaa, minkä todistaa muun muassa se, että tarkasteltavana olevaa tukea tarvitaan.

(33)

Julkisin varoin rahoitettua, julkisen koulutusjärjestelmän puitteissa toteutettua kannattamatonta ammatillista koulutusta ei Italian viranomaisten mielestä tulisi pitää kaupallisena toimintana. Viranomaiset viittaavat muun muassa Humbelin (5) ja Wirthin (6) oikeustapauksiin.

(34)

Vaikka Piemonten alue myöntääkin, että toimenpide on valikoiva ja siinä on kyse julkisten varojen käytöstä, se kuitenkin kieltää toimenpiteen tuovan hyötyä tai vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Hyödyn osalta Piemonten alue katsoo, että myönnetyt tuet ovat pelkästään korvaus koulutuslaitosten tarjoamista palveluista, kun on kyse julkisen koulutuksen puitteissa tarjotusta koulutuksesta. Piemonten alueen mielestä ei ole myöskään kyse jäsenvaltioiden välisestä koulutuspalveluiden kaupasta, sillä suurimmat esteet asettaa kieli sekä se, että koulutuksen tarjoajilla ei ole yhteyksiä alueelle. Sen sijaan Piemonten alueen mielestä ”yksityisen” koulutuksen (eli kilpailuun perustuvien kaupallisten koulutuspalveluiden) alalla voi hyvinkin olla yhteisön markkinat.

(35)

Joka tapauksessa Italia katsoo, että toimenpiteestä ei ole aiheutunut haittaa uusille tulokkaille, sille niille ei ole aiheutunut samoja kustannuksia, joita tuensaajille on aiemmin aiheutunut. Vaikka hyödyn saaminen pystyttäisiinkin osoittamaan, Piemonten alue katsoo, että kyse on pelkästään puhtaasti paikallisten markkinoiden vääristymisestä, jolloin 87 artiklan 1 kohtaa ei sen mielestä voida soveltaa.

(36)

Komission analyysi koskee kyseisten toimenpiteiden muodostamaa tukiohjelmaa eikä yksittäisiä tapauksia, joissa tukea on myönnetty tietyille tuensaajille. Italian viranomaiset ovat olleet menettelyn aloittamisesta lähtien täysin tietoisia epäilyistä, joita komissiolla on ohjelman suhteen. Jos Italian viranomaiset katsovat, että jotkin yksittäiset tapaukset olisi täytynyt arvioida erikseen, niiden olisi täytynyt ilmoittaa tapauksien yksityiskohdista komissiolle ja toimittaa kaikki tarvittavat tiedot erillisen arvioinnin toteuttamiseksi.

(37)

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(38)

Tarkasteltavana oleva tuki on toteutettu myöntämällä julkisia varoja 180 miljardin Italian liiran (noin 93 miljoonaa euroa) rahastosta, joka on perustettu varta vasten kansallisella säädöksellä ja jaettu lähes kaikkien Italian alueiden kesken, kuten käy ilmi ministeriön asetuksen 173/2001 liitteestä. Näin ollen julkisten varojen käyttöä koskeva ehto täyttyy.

(39)

Tuensaajia ovat ainoastaan koulutuslaitokset. Lisäksi tuensaajat on valittu alueellisesti käytettävissä olevan rahoituksen ja mahdollisten lisäkriteerien perusteella kullakin Italian alueella eli toimenpide on kahdella tapaa valikoiva.

(40)

Lisäksi Italian viranomaiset ovat huomautuksissaan vahvistaneet valikoivuuden ja julkisten varojen käytön.

(41)

Ensinnäkin on korostettava, että kilpailuoikeudessa yrityksellä tarkoitetaan tuomioistuimen oikeuskäytännön (7) mukaan yksikköä, joka harjoittaa taloudellista toimintaa, riippumatta kyseisen yksikön oikeudellisesta muodosta (esimerkiksi voittoa tavoittelemattomuus) tai sen tavasta rahoittaa toimintansa, ja että taloudellista toimintaa on kaikki toiminta, jossa tavaroita tai palveluja tarjotaan tietyillä markkinoilla.

(42)

Kanta on ilmaistu myös komission tiedonannoissa yleishyödyllisistä palveluista Euroopassa vuosilta 1996 (8) ja 2000 (9) sekä Laekenin Eurooppa-neuvostolle annetussa komission raportissa (10).

(43)

Mitä tulee luonteeltaan taloudellisten ja ei-taloudellisten palvelujen väliseen eroon, komissio on äskettäin korostanut (ks. mainittu vihreä kirja yleishyödyllisistä palveluista, 44 kohta (11), jota on lainattu mm. valkoisessa kirjassa samasta aiheesta (12), että kaikki toiminta, jossa tavaroita ja palveluja tarjotaan tietyillä markkinoilla, on taloudellista toimintaa. Näin ollen samalla alalla voi esiintyä yhtä aikaa taloudellista ja ei-taloudellista toimintaa, ja joskus niitä voi jopa tarjota sama organisaatio. Sisämarkkina-, kilpailu- ja valtiontukisääntöjä sovelletaan taloudelliseen toimintaan.

(44)

Sen sijaan sisämarkkina- ja kilpailusääntöjä ei sovelleta ei-taloudelliseen toimintaan ja sen vuoksi niillä ei ole vaikutusta yleishyödyllisiin palveluihin, jos nämä eivät tosiasiallisesti ole taloudellista toimintaa. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on Humbel-tuomiossaan todennut koulutukseen viitaten, että valtio ei tällaisen järjestelmän luodessaan ja sitä ylläpitäessään pyri kannattavaan toimintaan vaan täyttämään sosiaalisen, kulttuurisen ja kasvatuksellisen velvollisuutensa väestöä kohtaan (13).

(45)

Humbel-tuomiossa todetaan, että teknillisessä oppilaitoksessa yleisen koulutusjärjestelmän puitteissa pidettyjä kursseja ei voida pitää perustamissopimuksen 50 artiklassa tarkoitettuina palveluina. Kyseisen artiklan ensimmäisessä kohdassa todetaan, että perustamissopimuksessa palveluilla tarkoitetaan ainoastaan suorituksia, joista tavallisesti maksetaan korvaus.

(46)

Tuomioistuimen Humbel-asiassa tekemät päätelmät vahvistetaan Wirth-tuomiossa (14), jonka mukaan maksun olennainen piirre on se, että se on korvaus kyseisestä palvelusta ja siitä yleensä sovitaan palvelun tarjoajan ja vastaanottajan välillä. Samassa tuomiossa tuomioistuin katsoo, että tällaista piirrettä ei ole yleisen koulutusjärjestelmän puitteissa tarjotuissa kursseissa.

(47)

Tuomioistuimen Wirth-tuomion perusteella yhteisön kilpailu- ja sisämarkkinasääntöjä ei sovelleta moniin toimiin, joita harjoittavat pääasiassa sosiaalisia tehtäviä suorittavat, voittoa tavoittelemattomat organisaatiot, joiden tarkoituksena ei ole harjoittaa teollisuutta tai kauppaa (15).

(48)

Tarkasteltavassa tapauksessa Italian toimittamista tiedoista on käynyt ilmi, että kyseessä olevat koulutuslaitokset harjoittavat kahdenlaista toimintaa. Yhtäältä ne tarjoavat yksittäisille henkilöille suunnattua institutionaalista koulutusta, jolla on sosiaalinen päämäärä. Tällainen koulutus on osa julkista koulutusjärjestelmää ja valtio sekä alueet rahoittavat sitä yksinkertaisesti maksamalla tietyt hyväksyttävät kustannukset. Toisaalta niillä on mahdollisuus harjoittaa kaupallista koulutustoimintaa, kuten ne usein tekevätkin. Tällaista koulutusta tarjotaan markkinahintaan joko yrityksille ja niiden työntekijöille tai yksittäisille henkilöille. Tästä syystä Italian viranomaiset ovat velvoittaneet tuensaajat pitämään kummastakin toiminnasta erillistä kirjanpitoa.

(49)

Voidaan katsoa, että ensiksi mainituissa palveluissa ei ole kyse taloudellisesta toiminnasta. Siitä seuraa, että kyseiseen toimintaan ei sovelleta kilpailu- ja sisämarkkinasääntöjä eikä se näin ollen kuulu perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

(50)

Komissio kuitenkin toteaa, että viimeaikaisten tuomioiden seurauksena taloudellisen toiminnan käsite muuttuu koko ajan ja se on sidoksissa kunkin jäsenvaltion poliittisiin valintoihin. Jäsenvaltiot voivat päättää siirtää yrityksille tiettyjä tehtäviä, jotka on perinteisesti katsottu yksinomaan valtioille kuuluviksi. Jäsenvaltiot voivat myös luoda tarvittavat olosuhteet luodakseen markkinat sellaiselle tuotteelle tai palvelulle, jolla ei muuten olisi markkinoita. Tällaisesta toimenpiteestä seuraa, että kyseisestä toiminnasta tulee taloudellista toimintaa ja se siirtyy kilpailusääntöjen soveltamisalaan.

(51)

Tuomioistuin on todennut muun muassa, että sairaankuljetus on toimintaa, jota useat toimijat tarjoavat maksua vastaan hätäkuljetus- ja sairaankuljetuspalveluiden markkinoilla. Tuomioistuimen ratkaisemassa asiassa näistä palveluista huolehtivat voittoa tavoittelemattomat yksiköt. Tuomioistuin totesi, että tästä huolimatta niitä on pidettävä perustamissopimuksen 87 artiklassa tarkoitettuina yrityksinä, jos ne harjoittavat myös taloudellista toimintaa (16).

(52)

Tuomioistuin on myös todennut, että sairaalan hoitopalveluiden yhteydessä käytettävän aineen valmistus sairaalassa on taloudellista toimintaa. Se, että potilas ei itse maksa palvelua, vaan se maksetaan julkisista varoista, ei vaikuta palvelun luokittelemiseen taloudelliseksi toiminnaksi (17).

(53)

Tämä kanta on esitetty kahdessa muussakin tuomioistuimen ratkaisussa (18). Eräät jäsenvaltiot katsoivat, että terveydenhoitopalvelut eivät ole taloudellista toimintaa, koska hoitoa saavat potilaat eivät välttämättä maksa saamiaan palveluita itse. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että terveydenhoito on taloudellista toimintaa siitä huolimatta, että potilaat eivät välttämättä maksa palveluista suoraan vaan maksun suorittavat viranomaiset tai sairausvakuutuskassat.

(54)

Yhteisvastuun elementti ei myöskään välttämättä sulje pois mahdollisuutta harjoittaa toimintaa, joka tuottaisi voittoa. Jotkut toimijat voivat ottaa yhteisvastuupuolen hoitaakseen ottaen huomioon muut edut, joita ne voivat saada kyseisellä alalla toimimalla. Toisaalta taas voittoa tavoittelemattomat yksiköt voivat kilpailla voittoa tavoittelevien yritysten kanssa, ja sen vuoksi ne voivat olla perustamissopimuksen 87 artiklassa tarkoitettuja yrityksiä.

(55)

Näin ollen komissio ei voi sulkea pois mahdollisuutta, että koulutuslaitosten harjoittama toiminta, myös julkisen koulutusjärjestelmän puitteissa tarjottu ammatillinen koulutus, olisi taloudellista toimintaa.

(56)

Viimeksi mainitussa tapauksessa sovellettaisiin perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohtaa. Se koskee yrityksiä, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja ja siinä määrätään, että tällaisiin yrityksiin sovelletaan perustamissopimuksen määräyksiä ja varsinkin kilpailusääntöjä siltä osin kuin ne eivät oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estä yrityksiä hoitamasta niille uskottuja erityistehtäviä. Lisäksi täsmennetään, että kaupan kehitykseen ei saa vaikuttaa tavalla, joka olisi ristiriidassa yhteisön etujen kanssa.

(57)

Koska koulutuslaitoksille on asiaa koskevien kansallisten ja alueellisten sääntöjen puitteissa annettu hoidettavaksi julkisen palvelun tehtävä sitovin asiakirjoin eli Italian alueiden ja koulutuslaitosten välisin sopimuksin ja koska liiallisen tuen vaaraa ei ole, sillä tuki ei voi olla erilliseen kirjanpitoon merkittyjä, asiaankuuluvia kustannuksia suurempi, perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua poikkeusta voidaan soveltaa.

(58)

Sitä vastoin komissio katsoo, että Italian viranomaisten toimittamat tiedot riittävät osoittamaan, että 48 kohdassa jälkimmäisenä mainittu toiminta on taloudellista toimintaa.

(59)

Tuki kuuluu perustamissopimuksen 87 artiklan soveltamisalaan, jos se vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua niin, että se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Valtiontukien kohdalla nämä kaksi ehtoa liittyvät usein toisiinsa.

(60)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (19) on todennut, että silloin kun taloudellinen tuki vahvistaa yrityksen asemaa muihin yhteisön markkinoilla kilpaileviin yrityksiin verrattuna, tuen on katsottava vaikuttavan yhteisön markkinoihin. Edellytys täyttyy, jos tukea saava yritys harjoittaa jäsenvaltioiden välistä kauppaa tai on osapuolena sopimuksissa, jotka on tehty useammassa jäsenvaltiossa järjestetyn tarjouskilpailumenettelyn seurauksena.

(61)

Lisäksi tuki voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristää kilpailua, vaikka muiden jäsenvaltioiden yritysten kanssa kilpaileva tuensaajayritys ei itse harjoittaisi toimintaa valtion rajojen ulkopuolella. Kun jäsenvaltio myöntää tukea yritykselle, tarjonta tässä jäsenvaltiossa voi pysyä ennallaan tai kasvaa, minkä seurauksena muissa jäsenvaltioissa toimivien yritysten mahdollisuudet tarjota palvelujaan tämän jäsenvaltion markkinoille rajoittuvat.

(62)

Näin ollen tuen voidaan osoittaa vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, vaikka tuensaaja ei suoraan osallistuisi vientitoimintaan (20) eikä kyseessä olisi kaupankäynti eri jäsenvaltioissa samalla markkinasegmentillä. Myöskään tuen vähäisen määrän tai tuensaajan suhteellisen pienen koon perusteella ei voida ilman muuta päätellä, että tuki ei vaikuttaisi jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(63)

Komissio toteaa, että tarkasteltavana olevassa tapauksessa jotkut tuensaajista toimivat vähintäänkin yhdellä tai useammalla alueella (ja joskus koko Italian alueella) ja niillä on huomattava liikevaihto. Tämän ansiosta niiden voidaan olettaa pystyvän esteistä huolimatta tarjoamaan koulutuspalvelujaan yhteisön markkinoilla. Lisäksi komissio toteaa joidenkin tuensaajien toimivan jo nyt useammassa maassa.

(64)

Yksi tuensaaja toimii jo nyt useissa jäsenvaltioissa, kuten Belgiassa (jossa 4 toimipaikkaa), Ranskassa (7 toimipaikkaa), Saksassa (4 toimipaikkaa) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (1 toimipaikka), yhteisön ulkopuolisissa maissa, kuten Sveitsissä, sekä Euroopan ulkopuolisissa maissa (Argentiina). Yritys on myös mukana kansainvälisessä Exemplo-verkostossa, jonka 14 eurooppalaista koulutusyritystä on muodostanut ja jonka tarkoituksena on osaamisen jakaminen, benchmarking, yhteisön hankkeissa tehtävä yhteistyö, tiettyjen markkinasegmenttien kehittäminen sähköistä kaupankäyntiä varten sekä verkkokoulutus.

(65)

Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, että tarkasteltavana olevat toimenpiteet ovat perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, sillä ne voivat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(66)

Komissio toteaa, että perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaista ilmoitusvelvollisuutta ei ole tässä tapauksessa noudatettu.

(67)

Koska edellä mainitusta tukiohjelmasta ei ole ilmoitettu komissiolle ennakolta, jotta se voisi arvioida, onko tuki valtiontukisääntöjen mukaista, tukiohjelma on toteutettu perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan vastaisesti ja se on näin ollen sääntöjenvastaista.

(68)

Alaohjelma ”aikaisempien rasitteiden maksamiseen myönnettävät avustukset” voisi periaatteessa kuulua de minimis -asetuksen (21) soveltamisalaan, koska ohjelma koskee de minimis -asetuksen piiriin kuuluvia aloja eikä tukia myönnetä vientiin liittyvään toimintaan eikä niillä suosita kotimaisia tuotteita. On kuitenkin huomattava, että tuen määrä ylittää usein 100 000 euron enimmäismäärän.

(69)

Näin ollen komission kanta on edelleen, että tarkasteltavaa toimenpidettä ei voida pitää de minimis -asetuksen mukaisena. Italian viranomaiset eivät myöskään missään vaiheessa ole pyytänyt soveltamaan de minimis -asetusta kyseiseen ohjelmaan.

(70)

Koska tässä alaohjelmassa ei oteta huomioon mitään koulutustukiasetuksen (22) 4 artiklan 7 kohdan a–f alakohdassa säädetyistä tukikelpoisista kustannuksista, siihen ei voida soveltaa kyseisen asetuksen mukaista poikkeusta. Eivät myöskään Italian viranomaiset ole missään vaiheessa katsoneet tukea koulutustueksi.

(71)

Tuen arvioinnista Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettyyn valtiontukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annetun asetuksen (EY) N:o 70/2001 (23) perusteella komissio toteaa, että kyseisessä alaohjelmassa ei ole kyse tuesta investointeihin eikä aineellisiin tai aineettomiin hyödykkeisiin. Sitä vastoin tarkoituksena on pelkästään juoksevien kulujen alentaminen myöntämällä avustusta aikaisempien rasitteiden maksamiseen, mitä voidaan pitää toimintatukena. Komissio ei yleensä suhtaudu toimintatukiin myönteisesti.

(72)

Myönnettäessä toimintatukea, joka ei liity julkisen palvelun tehtävän hoitamisesta aiheutuviin ylimääräisiin kustannuksiin, saatetaan alentaa kustannuksia, joista yritysten on yleensä vastattava itse.

(73)

Toimintatukea voidaan myöntää poikkeuksellisesti ainoastaan alueilla, joihin voidaan soveltaa 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan poikkeusta, jos alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen (24) 4.15 kohdassa esitetyt edellytykset täyttyvät. Kyseisessä tapauksessa on todettava, että asiaa koskevaa kansallista säädöstä sovelletaan samalla tavalla kaikkialla jäsenvaltiossa tekemättä eroa alueellisten haittatekijöiden perusteella.

(74)

Komissio katsoo, että tarkasteltava ohjelma ei täytä mitään edellä mainituista ehdoista. Italian viranomaiset eivät ole myöskään vedonneet pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävää tukea koskevaan asetukseen eivätkä alueellisia valtiontukia koskeviin suuntaviivoihin arvioitaessa ohjelman mahdollista soveltuvuutta yhteismarkkinoille.

(75)

Kyseisellä tuella ei näytä olevan tarkoitus edistää mitään muutakaan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettua horisontaalista tavoitetta, kuten asiaa koskevissa suuntaviivoissa, puitteissa ja asetuksissa tarkoitetut T&K-toiminta, työllisyys, ympäristönsuojelu ja vaikeuksissa olevien yritysten pelastaminen ja rakenneuudistus.

(76)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan a–c alakohdassa (25) määrättyä poikkeusta ei voida selvästikään soveltaa tähän tapaukseen. Samaa pätee myös 87 artiklan 3 kohdan b–d alakohtaan (26).

(77)

Alaohjelmiin työntekijöiden irtisanoutumisen kannustimet ja tietojärjestelmien parantaminen voidaan soveltaa pitkälti samaa ajatuskaavaa, joka esitettiin alaohjelman aikaisempien rasitteiden maksamiseen myönnettävät avustukset yhteydessä.

(78)

Komissio katsoo, että suurinta osaa näistä tuista on pidettävä toimintatukina, minkä vuoksi niihin ei voida soveltaa poikkeuksia.

(79)

Komissio katsoo, että työntekijöiden vapaaehtoiseen lähtöön kannustavasta tuesta näyttää koituvan perusteetonta kilpailuetua tukea saaville koulutuslaitoksille, jotka voivat keinotekoisesti alentaa henkilöstökulujaan kilpailijoihinsa nähden. Tukeen ei voida soveltaa poikkeuksia 12 päivänä joulukuuta 2002 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta työllisyystukeen annetun asetuksen (EY) N:o 2204/2002 (27) eikä muidenkaan voimassa olevien säädösten perusteella.

(80)

Myöskään tietojärjestelmien parantamismenoihin ei voida soveltaa poikkeuksia, koska niissä ei ole kyse pk-yrityksille myönnetystä valtiontuesta annetussa asetuksessa (28) tarkoitetuista alkuinvestoinneista eivätkä ne ole alueellisia tukia koskevissa suuntaviivoissa (29) tarkoitettu alueellisen kehityksen väline.

(81)

Tukeen, jota myönnetään rakennusten ja laitteistojen mukauttamiseen pakollisten turvavaatimusten mukaisiksi, ei voida 68–76 kohdassa esitetyistä syistä soveltaa mitään voimassa olevien valtiontukisääntöjen poikkeuksista.

(82)

Sen sijaan siihen osaan rakennusten ja laitteistojen mukauttamiseen myönnettävästä tuesta, joka on tarkoitettu vammaisten työntekijöiden työllistämisestä aiheutuvien ylimääräisten kulujen kattamiseen, voidaan soveltaa työllisyystukiasetuksessa (30) tarkoitettua poikkeusta.

(83)

Samoin alaohjelmassa ”kouluttajille annettava koulutus” myönnettävään tukeen voidaan soveltaa koulutustukiasetuksen (31) mukaista poikkeusta.

(84)

Jos julkiseen koulutusjärjestelmään kuuluvaa, yksittäisille henkilöille tarjottavaa ammatillista koulutusta, josta pidetään erillistä kirjanpitoa, ei pidetä taloudellisena toimintana, siihen liittyviin kustannuksiin myönnettäviin tukiin ei sovelleta perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan määräyksiä eikä niissä ole kyse valtiontuesta, kuten 44–49 kohdassa todetaan.

(85)

Toisaalta, jos julkiseen koulutusjärjestelmään kuuluvaa toimintaa pidetään taloudellisena toimintana kyseisen käsitteen muututtua 50–55 kohdassa esitetyllä tavalla, siihen voidaan soveltaa perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan poikkeusta.

(86)

Sen sijaan kaupallisesta toiminnasta aiheutuviin kustannuksiin myönnettävät tuet täyttävät kaikki valtiontukena pitämisen edellytykset, ja näin ollen niihin sovelletaan perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan määräyksiä.

(87)

Koska ammattikoulutusjärjestelmän uudistamiseen tarkoitetun tukiohjelman toteuttamisessa on rikottu perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohtaa, komissio joutuu toteamaan, että tukiohjelma, jossa on kyse perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuesta, on näin ollen sääntöjenvastainen.

(88)

Alaohjelmaan ”rakennusten ja laitteistojen mukauttaminen pakollisten turvavaatimusten mukaisiksi ja paremmin vammaisten tarpeita vastaaviksi”, siltä osin kuin se koskee vammaisten työllistämisestä aiheutuvia ylimääräisiä kuluja, voidaan soveltaa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta työllisyystukeen 12 päivänä joulukuuta 2002 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2204/2002 (32) tarkoitettua poikkeusta ja alaohjelmaan ”kouluttajille hyväksyntävaatimusten täyttämiseksi annettava koulutus” Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta koulutustukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 68/2001 (33) tarkoitettua poikkeusta.

(89)

Tuet, jotka on myönnetty alaohjelmissa ”aikaisempien rasitteiden maksamiseen myönnettävät avustukset”, ”työntekijöiden irtisanoutumisen kannustimet” ja ”rakennusten ja laitteistojen mukauttaminen pakollisten turvavaatimusten mukaisiksi ja paremmin vammaisten tarpeita vastaaviksi”, siltä osin kuin se koskee mukauttamista pakollisiin turvavaatimuksiin, eivät sovellu yhteismarkkinoille.

(90)

Komissio toteaa, että de minimis -asetusta (34) voitaisiin periaatteessa soveltaa tarkastelevana oleviin toimenpiteisiin, sillä ne eivät koske aloja, jotka on suljettu asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, eikä tukia myönnetä vientiin liittyvään toimintaan eikä niillä suosita kotimaisia tuotteita. Näin ollen, jos kaikki de minimis -asetuksessa säädetyt edellytykset täyttyvät eikä yksittäisille tuensaajille myönnettävän tuen määrä ylitä 100 000 euron kynnysarvoa minkään kolmivuotisjakson aikana, tarkasteltavana olevan toimenpiteen perusteella myönnettävää tukea voidaan pitää vähämerkityksisenä tukena, joka ei kuulu perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

(91)

Tätä tarkasteltavasta tukiohjelmasta tehtyä päätöstä on sovellettava välittömästi. Komission vakiintuneena käytäntönä on pyytää tuensaajaa maksamaan takaisin perustamissopimuksen 87 artiklassa tarkoitettu tuki, joka on myönnetty perustamissopimuksen 88 artiklan vastaisesti eikä sovellu yhteismarkkinoille. Käytäntö vahvistetaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 88 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 659/99 (35).

(92)

Lisäksi komissio toteaa, että tukiohjelmaa koskeva päätös ei sulje pois mahdollisuutta todeta, että jokin yksittäinen toimenpide ei ole tukea (koska siihen sovelletaan de minimis -sääntöä) tai että sitä voitaisiin pitää tuen luonteen perusteella kokonaan tai osittain yhteismarkkinoille soveltuvana (esimerkiksi poikkeusasetuksen nojalla).

(93)

Asetuksen (EY) N:o 659/99 14 artiklan 2 kohdan mukaan takaisin perittävään tukeen lisätään korko, jonka suuruuden komissio vahvistaa. Korkoa maksetaan siitä päivästä alkaen, jolloin sääntöjenvastainen tuki on ollut tuensaajan käytössä, sen takaisinperimispäivään asti.

(94)

Korot lasketaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 99/1999 täytäntöönpanosta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 (36) V luvun säännösten mukaisesti.

(95)

Tätä tarkoitusta varten Italian on määrättävä mahdolliset ohjelman tuensaajat maksamaan tuki takaisin 94 kohdassa tarkoitettuine korkoineen kahden kuukauden kuluessa tästä päätöksestä. Tukien takaisinmaksu on saatettava päätökseen viimeistään tämän päätöksen tiedoksiantamista seuraavan verovuoden loppuun mennessä.

(96)

Italian on toimitettava pyydetyt tiedot komissiolle tämän päätöksen liitteessä I olevalla lomakkeella, jossa luetellaan asianomaiset tuensaajat ja ilmoitetaan toimenpiteet, joista on päätetty tai jotka on jo toteutettu, jotta sääntöjenvastaiset valtiontuet voidaan välittömästi periä tosiasiallisesti takaisin. Italia on toimitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa tästä päätöksestä asiakirjat (kuten yleisohjeet, takaisinperintämääräykset ym.), jotka osoittavat, että tuen periminen takaisin sääntöjenvastaisten tukien saajilta on aloitettu,