5.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/1

(1)

Neuvosto tutki 14 päivänä maaliskuuta 2006 Kreikan tarkistetun vakausohjelman, joka kattaa vuodet 2005—2008.

(2)

(3)

Neuvosto teki 5 päivänä heinäkuuta 2004 päätöksen, jossa se totesi, että Kreikalla oli liiallinen alijäämä. Se päätti 17 päivänä helmikuuta 2005 EY:n perustamissopimuksen 104 artiklan 9 kohdan mukaisesti vaatia Kreikkaa toteuttamaan toimet alijäämän korjaamiseksi vuoteen 2006 mennessä. Päätöksen perusteena olleessa komission yksiköiden syksyn 2004 talousennusteessa alijäämän odotettiin kasvavan 5,5 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2004. Neuvosto antoi 6 päivänä huhtikuuta 2005 lausunnon vuodet 2004—2007 kattavasta, maaliskuussa 2005 esitetystä tarkistetusta ja päivitetystä vakausohjelmasta ja kehotti Kreikkaa toteuttamaan pysyviä toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että liiallinen alijäämä korjataan viimeistään vuonna 2006, sekä supistamaan suhdannekorjattua alijäämää vähintään 0,5 prosentilla suhteessa BKT:hen vuodesta 2007 lähtien, varmistamaan velan nopeamman vähenemisen, toteuttamaan hyväksytyt eläkeuudistukset julkisen talouden kestävyyden varmistamiseksi ja parantamaan julkista taloutta koskevien tietojen keruuta ja käsittelyä myös vastaisuudessa.

(4)

Tarkistetussa ohjelmassa vuoden 2005 alijäämän arvellaan olevan 4,3 prosenttia suhteessa BKT:hen (2), kun komission yksiköiden syksyn 2005 talousennusteessa ja edellisessä ohjelmatarkistuksessa alijäämäksi ennustettiin 3,7 prosenttia suhteessa BKT:hen. Edelliseen ohjelmatarkistukseen nähden ero heijastaa lähinnä kerrannaisvaikutuksia, jotka ovat seurausta vuosien 2002—2004 alijäämätuloksiin syyskuussa 2005 tehdystä tarkistuksesta. Tämä johti erityisesti siihen, että vuoden 2004 alijäämä kasvoi 6,6 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Komission yksiköiden syksyn 2005 talousennuste puolestaan sisälsi kertaluonteisia tuloja, joita oli määrä syntyä eräästä ilmoitetusta arvopaperistamistoimesta. Kyseinen toimi ei kuitenkaan ole toteutunut.

(5)

Tarkistettu ohjelma esitettiin 21 päivänä joulukuuta 2005 eli kolme viikkoa vakaus- ja lähentymisohjelmien sisällöstä ja muodosta annetuissa uusissa käytännesäännöissä määritetyn määräajan jälkeen. Uusi ohjelma vastaa pääpiirteissään mallirakennetta ja tietovaatimuksia, jotka käytännesäännöissä on asetettu vakaus- ja lähentymisohjelmille (3).

(6)

Ohjelman perustana olevan makrotalouden skenaarion mukaan kokonaistuotannon kasvu nopeutuu vuoden 2005 3,6 prosentista keskimäärin 3,9 prosenttiin muina ohjelmavuosina. Tällä hetkellä saatavilla olevien tietojen perusteella skenaario vaikuttaa perustuvan suotuisiin kasvuoletuksiin, sillä keskipitkän aikavälin kasvuennuste vaikuttaa melko suotuisalta ja viittaa siihen, että potentiaalinen tuotannon kasvu on arvioitu suhteellisen suureksi. Ohjelman inflaatioennusteet vaikuttavat realistisilta.

(7)

Tarkistetussa ohjelmassa esitetyllä julkisen talouden strategialla pyritään supistamaan alijäämä vuoteen 2006 mennessä alle perustamissopimuksen mukaisen viitearvon, joka on 3 prosenttia suhteessa BKT:hen, kuten neuvosto on perustamissopimuksen 104 artiklan 9 kohdan mukaisesti vaatinut. Strategialla pyritään myös vakauttamaan julkista taloutta kohti tasapainoista rahoitusasemaa. Julkisen talouden sopeuttaminen on etupainottunut vuodelle 2006. Alijäämä, jonka arvioidaan olevan 4,3 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2005, supistuu 2,6 prosenttiin vuonna 2006 ja tämän jälkeen 1,7 prosenttiin vuonna 2008. Perusylijäämän aikajänne on samankaltainen, ja perusylijäämä kasvaa 0,9 prosentista 2,8 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Talouden ennakoituun sopeuttamiseen päästään verotulojen kasvun ja menoleikkausten ansiosta (korkomaksut ja julkinen kulutus). Kertaluonteisia tuloja arvellaan syntyvän 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2006. Suotuisa makrotalouden skenaario selittää osittain sen, että talouden sopeuttaminen on nykyisessä tarkistuksessa etupainotteista edelliseen tarkistukseen verrattuna.

(8)

(9)

Julkisen talouden toteutuma voi olla ohjelmassa ennakoitua huonompi. Suotuisaan makrotalouden skenaarioon liittyy riskejä, ja tiedot ohjelmakauden loppuun suunnitelluista toimenpiteistä puuttuvat. Lisäksi Eurostatin kanssa on edelleen joitakin selvittämättömiä tilastointiin liittyviä kysymyksiä (arvio sosiaaliturvarahastojen ja paikallishallinnon ylijäämistä), joiden vuoksi vuoteen 2005 ulottuvia alijäämälukuja saatetaan joutua tarkistamaan ylöspäin, millä voi olla kerrannaisvaikutuksia vuonna 2006 ja sen jälkeen. Eurostat ei myöskään ole vielä luokitellut vuodeksi 2006 suunniteltuja kertaluonteisia toimenpiteitä alijäämää supistaviksi.

(10)

Kun otetaan huomioon nykyiset tiedot ja edellä esitetyt riskit, Kreikka on pääpiirteissään edistynyt hyvin tavoitteessaan korjata liiallinen alijäämä neuvoston vuodeksi 2006 asettamassa määräajassa. Vuodeksi 2005 suunniteltu alijäämä vaikuttaa yhtenevältä kyseisen vuoden talousarvion tiukan toteuttamisen kanssa. Vuoden 2006 talousarviossa tavoitteeksi on asetettu 2,6 prosentin alijäämä suhteessa BKT:hen. Koska tähän sisältyy kertaluonteisia toimenpiteitä, joiden arvo on 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen, liiallinen alijäämä ei korjaannu vuonna 2006 pysyvästi. Vuonna 2006 rakenteellinen korjaus ylittää kuitenkin neuvoston vähimmäisvaatimukseksi asettaman 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen. Sitä vastoin korjaus jää alle 0,5 prosentin suhteessa BKT:hen vuonna 2008, jolloin Kreikan talouden tila lienee edelleen hyvä. Komission yksiköt ovat ohjelman perusteella ja yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisesti tehneet laskelmia, joiden perusteella voidaan olettaa, että myöskään julkisen talouden suhdannetasoitettu rahoitusasema ei ohjelmakaudella ole vähimmäistason mukainen.

(11)

Velkasuhteen arvioidaan kasvaneen noin 108 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2005 eli merkittävästi yli perustamissopimuksessa asetetun 60 prosentin viitearvon. Ohjelmassa velkasuhteen ennakoidaan supistuvan yli 11 prosenttiyksikköä ohjelmakaudella. Tämä on pääasiassa perusylijäämän ennakoidun kasvun ja velkaa lisäävien rahoitustoimien vähenemisen ansiota. Velkasuhde ei kuitenkaan todennäköisesti kehity yhtä suotuisasti kuin ohjelmassa ennustetaan, kun otetaan huomioon 1) edellä mainitut julkisen talouden tavoitteisiin kohdistuvat riskit ja 2) virta-varanto-korjauseriin liittyvät epävarmuustekijät, sillä kyseiset erät ovat aiemmin tavanomaisesti olleet suuria ja ensisijaisesti velkaa lisääviä. Tämän riskinarvioinnin perusteella velkasuhde vaikuttaa supistuvan riittävästi kohti viitearvoa.

(12)

Kreikan julkisen talouden kestävyyteen (4) näyttää liittyvän huomattavia riskejä, jotka johtuvat väestön ikääntymisestä aiheutuviksi ennustetuista julkisista menoista. Velkasuhde on tällä hetkellä EU:n suurin, ja sen ennakoidaan säilyvän hyvin suurena koko ennustekauden ajan aina vuoteen 2050 asti. Sen vuoksi julkista taloutta on vakautettava määrätietoisesti suunnitelmien mukaan keskipitkällä aikavälillä ja parannettava edelleen julkisen talouden rahoitusasemaa, jotta julkisen talouden kestävyyteen kohdistuvia riskejä voidaan vähentää. Samalla julkisten menojen, erityisesti eläkemenojen, odotetaan kasvavan ennustejaksolla, minkä arvioidaan aiheuttavan huomattavia lisäpaineita julkiselle taloudelle. Tämän vuoksi on tarpeen määrätietoisesti toteuttaa hyväksytyt toimenpiteet sekä suunnitella ja toteuttaa uusia, varsinkin eläkkeitä koskevia rakenneuudistuksia, jotta julkisen talouden kestävyyteen kohdistuvia riskejä voidaan vähentää.

(13)

Julkista taloutta koskevat suunnitellut toimenpiteet ovat pitkälti vuosien 2005—2008 yhdennettyihin suuntaviivoihin sisältyvien talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen mukaisia. Erityisesti ohjelma on seuraavien suuntaviivojen mukainen: i) talouden vakauden turvaaminen, ii) kestävän talous- ja finanssipolitiikan varmistaminen ja iii) toimet, joilla edistetään resurssien kohdentamista kasvuun ja työpaikkoihin sekä resurssien tehokasta jakoa. Toimia, joilla pyritään ratkaisemaan eläkejärjestelmään kohdistuvat merkittävät haasteet, on kuitenkin lykätty odotettaessa yhteiskuntasopimuksen tekemistä.

(14)

Uudistetun Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian mukaisessa 15 päivänä lokakuuta 2005 toimitetussa Kreikan kansallisessa uudistusohjelmassa määritetään seuraavat haasteet, joilla on merkittäviä vaikutuksia julkiseen talouteen: i) julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys, ii) koulutus ja työllisyys, iii) liiketoimintaympäristö ja kilpailu ja iv) tutkimus ja kehitys sekä innovaatiot. Tarkistetussa ohjelmassa näkyvät kokonaisuudessaan uudistusohjelman vaikutukset julkiseen talouteen. Vakausohjelmaan sisältyvät julkista taloutta koskevat toimet ovat pääsääntöisesti johdonmukaisia kansalliseen uudistusohjelmaan sisältyvien toimien kanssa. Erityisesti ohjelmassa hahmotellaan muun muassa toimenpiteitä yhtiöverokannan alentamiseksi 25 prosenttiin vuoteen 2007 mennessä, veronkierron ehkäisemiseksi, omaisuusverotuksen uudistamiseksi ja terveydenhoitomenojen järkiperäistämiseksi.

i)

toteuttaa tarvittavat pysyvät toimenpiteet siten, että liiallinen alijäämä korjataan viimeistään vuonna 2006;

ii)

pyrkii edelleen supistamaan rakenteellista alijäämää kohti ohjelmassa esitettyä keskipitkän aikavälin tavoitetta hyödyntämällä taloutensa hyvää tilaa perusmenojen pienentämiseksi;

iii)

tehostaa toimia muiden velan määrään vaikuttavien tekijöiden kuin nettoluotonoton tunnistamiseksi ja valvomiseksi, jotta voidaan varmistaa, että velkasuhde supistuu riittävästi ja lähenee viitearvoa tyydyttävällä nopeudella;

iv)

hillitsee julkisia eläkemenoja, toteuttaa määrätietoisesti hyväksytyt eläkeuudistukset ja suorittaa lisää rakenneuudistuksia julkisen talouden kestävyyden varmistamiseksi;

v)

parantaa julkista taloutta koskevien tietojen keruuta ja käsittelyä entisestään erityisesti tehostamalla järjestelmiä, joilla varmistetaan, että julkista taloutta ja erityisesti sosiaaliturvaa koskevat tiedot toimitetaan ripeästi ja oikeassa muodossa.