19.11.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 302/1

(1)

Komissio otti asetuksella (EY) N:o 771/2005 (2), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’, käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin, jota sovelletaan tuotaessa tiettyjä Indonesiasta, Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, Taiwanista, Thaimaasta tai Vietnamista peräisin olevia ruostumattomasta teräksestä valmistettuja kiinnikkeitä ja niiden osia, jotka luokitellaan CN-koodeihin 7318 12 10, 7318 14 10, 7318 15 30, 7318 15 51, 7318 15 61 ja 7318 15 70.

(2)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2003 ja 30 päivän kesäkuuta 2004 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoanalyysin kannalta merkityksellisten kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2001 ja 30 päivän kesäkuuta 2004 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkasteluajanjakso’.

(3)

Väliaikaisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen eräät osapuolet esittivät kirjallisia huomautuksia.

(4)

Komissio kuuli osapuolia, jotka olivat sitä pyytäneet.

(5)

Komissio jatkoi lopullisten päätelmiensä kannalta tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista.

(6)

Osapuolille ilmoitettiin olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottoa ja väliaikaisen tullin vakuutena olevien määrien lopullista kantamista. Niille asetettiin myös määräaika, jonka kuluessa ne voivat esittää huomautuksia ilmoitettujen tietojen johdosta.

(7)

Suullisia ja kirjallisia huomautuksia tarkasteltiin, ja ne otettiin tarvittaessa huomioon lopullisissa päätelmissä.

(8)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen yksi tuoja ja yhdistys, johon se kuuluu, asettivat kyseenalaiseksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 113 kappaleessa vahvistetun ja perusasetuksen 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun yhteisön tuotannonalan edustavuuden. Tämän väitteen tueksi ei kuitenkaan esitetty mitään näyttöä. Tutkimus osoitti, että yhteisön tuotannonalan osuus yhteisön tuotannosta tutkimusajanjakson aikana oli noin 54 prosenttia ja että se täytti perusasetuksen 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut edellytykset.

(9)

Thaimaalaiset yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat väittivät toimenpiteistä ilmoittamisen yhteydessä, etteivät yhteisön tuottajien vastaukset ei-luottamukselliseen kyselyyn olleet riittävän yksityiskohtaisia eikä niitä ollut toimitettu perusasetuksen 19 artiklan mukaisesti. Väitteiden mukaan ei-luottamukselliseen kyselyyn annettujen vastausten puutteellisuuden vuoksi yhteistyössä toimineet viejät eivät todellisuudessa voineet puolustaa etujaan, minkä vuoksi ne olivat tässä menettelyssä epäedullisemmassa asemassa kuin muut osapuolet ts. yhteisön tuotannonala. Kaikille osapuolille on kuitenkin esitetty väliaikaista tullia koskevan asetuksen E jaksossa vahinkoa koskevat tarkistetut tiedot yhteen koottuina. Tästä syystä kaikki osapuolet ovat saaneet omien etujensa puolustamisen kannalta riittävän tarkan kuvan vahinkoon liittyvistä tosiseikoista ja syy-yhteydestä. Kaikkia osapuolia kohdellaan samoin, eikä eri osapuolien välillä ole tietojen ilmoittamisen suhteen epäsuhtaa. Lisäksi ei-luottamukselliseen kyselyyn annetut vastukset ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen sisältämät tiedot turvasivat kaikkien osapuolten puolustautumisoikeuden. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(10)

Muistutettakoon, että alustavan tutkimuksen aikana heräsi epäilys siitä, voitaisiinko muttereita pitää omana tuotteenaan muiden ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden, jäljempänä ’teräskiinnikkeet’, joukossa. Tässä yhteydessä oli tarkasteltava tarkemmin monia seikkoja kuten sitä, markkinoidaanko pultteja ja muttereita yhdessä järjestelmänä ja missä määrin näin tehdään, samoin kuin sitä, missä määrin näitä järjestelmiä kehitetään yhdessä ja niin edelleen. Lisäselvitystä kaipasi myös se, missä määrin yhteisön tuottajat pystyvät tarjoamaan tällaisia järjestelmiä asiakkailleen. Tästä syystä alustavissa päätelmissä todettiin, ettei tuotteen määritelmään sisällytetä tavallisesti CN-koodiin 7318 16 30 luokiteltavia muttereita.

(11)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen yhteisön tuottajat ja tuojat toimittivat näyttöä siitä, ettei muttereita ja pultteja kehitetä eikä tuoteta ja markkinoida yhdessä. Vaikka muttereita käytetään yleensä pulttien kanssa, niitä ei yleensä myydä settinä. Pultteja voidaan käyttää kiinnikkeinä myös ilman muttereita, minkä vuoksi pulteilla ja muttereilla voi olla erilaiset käyttötarkoitukset. Tätä väitettä tukee asianomaisista maista peräisin oleva joidenkin sellaisten tuottajien tuonti, jotka tuottavat ja myyvät joko muttereita tai pultteja, sekä se tosiseikka, että otokseen valitut yhteisön tuottajat valmistavat ruuveja ja pultteja mutteivät muttereita. Tämä koskee erityisesti Filippiinejä, josta peräisin oleva tuonti koostui käytännössä kokonaan muttereista. Pultteja sieltä ei sen sijaan tuotu. Lisäksi kuten edellä todetaan pultteja ei välttämättä yhdistetä muttereihin ja aluslaattoihin. Tämä käy ilmi myös HS-koodin 7318 15 kuvauksesta, joka kuuluu seuraavasti: ”muut ruuvit ja pultit, myös niihin kuuluvine muttereineen ja aluslaattoineen”. Lisäksi on huomattava, että yhteisön tuotannonalalla ei ole mutterien tuotannossa tarvittavia koneita eikä se aio myöskään tuottaa muttereita tulevaisuudessa.

(12)

Tästä syystä vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osa 13 kappaleessa vahvistetut päätelmät, joiden mukaan tuotteen määritelmästä suljetaan pois mutterit, joita ei tuoda yhdessä ruuvien ja pulttien kanssa. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 14 ja 105 kappaleessa esitettyjen päätelmien mukaisesti menettely on siksi päätettävä Filippiinien osalta.

(13)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen thaimaalaiset yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että muttereita ja pultteja markkinoidaan ja kehitetään yleensä yhdessä ja että jos mutterit suljetaan pois tuotteen määritelmästä, on myös pultit jätettävä menettelyn ulkopuolelle. Tämän väitteen tueksi ei kuitenkaan esitetty mitään näyttöä. Tästä syystä ja johdanto-osan 11 ja 12 kappaleessa esitettyjen päätelmien (muttereita ei markkinoida ja kehitetä yhdessä pulttien kanssa) perusteella väite hylättiin ja ainoastaan mutterit suljettiin menettelyn ulkopuolelle.

(14)

Lisäksi useat tuojat ja yhdistys, johon ne kuuluvat, esittivät uudelleen väitteen, jonka mukaan tutkimus olisi rajoitettava kahteen CN-koodiin (7318 15 61 ruostumattomasta teräksestä valmistetut kuusiokololliset ruuvit ja 7318 15 70 ruostumattomasta teräksestä valmistetut kuusiokannalliset pultit). Ne perustelivat väitettään sillä, että tutkimuksen kohteena olevia muita kiinnikkeitä (teräskiinnikkeet, jotka luokitellaan yleensä CN-koodeihin 7318 12 10 (muut puuruuvit ruostumattomasta teräksestä), 7318 14 10 (itsekierteittävät ruuvit ruostumattomasta teräksestä), 7318 15 30 (kannattomat ruuvit ja pultit ruostumattomasta teräksestä) sekä 7318 15 51 (ura- ja ristipäiset ruuvit ruostumattomasta teräksestä) ei tuoteta yhteisössä. Näyttönä ne toimittivat joitakin tilauksia, joita yhteisön tuottajat eivät pystyneet toimittamaan. Lisäksi väitettiin, että pultteja ja ruuveja valmistetaan eri koneilla.

(15)

Muistutettakoon, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 15 kappaleessa todetaan, että CN-koodeihin 7318 12 10, 7318 14 10, 7318 15 30 ja 7318 15 51 luokiteltavia teräskiinnikkeitä tuotetaan yhteisössä. Näin ollen otokseen valitut yhteisön tuottajat i) omistavat koneet tämäntyyppisten teräskiinnikkeiden tuottamiseen ja ii) kärsivät tämän tuotetyypin ja polkumyynnillä yhteisöön tuodun tarkasteltavana olevan tuotteen kilpailusta. Näytöksi toimitetut tilaukset, joita yhteisön tuotannonala ei pystynyt toimittamaan, liittyivät tutkimusajanjakson ulkopuoliseen ajankohtaan, jota ei yleensä oteta huomioon perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Tällä tavoin ei voida osoittaa, että yhteisön tuotannonala ei tuota näitä tuotteita. Lisäksi tutkimuksessa todettiin, että koska epätervettä polkumyynnillä tapahtuvaa asianomaisista maista peräisin olevaa kilpailua ei esiinny, yhteisön teollisuudenala pystyy lisäämään tuotantoaan näiden tuotteiden kysyntään vastaamiseksi. Tässä yhteydessä on katsottava, että yhteisön tuotannonalalla on runsaasti käyttämätöntä kapasiteettia (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 127 kappaletta edeltävä taulukko). Tästä syystä tuojien väitettä ei voitu hyväksyä.

(16)

Thaimaalaiset yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat pyysivät, että tuotteen määritelmä rajoitetaan CN-koodeihin 7318 12 10 (muut puuruuvit ruostumattomasta teräksestä) ja 7318 15 61 (ruostumattomasta teräksestä valmistetut kuusiokololliset ruuvit). Ne väittivät, ettei pultteja (CN-koodi 7318 15 70) eikä ruostumattomasta teräksestä valmistettuja itsekierteittäviä, ura- ja ristipäisiä ruuveja (CN-koodit 7318 14 10 ja 7318 15 51) tulisi pitää yhtenä ainoana tuoteluokkana tutkimuksen kohteena oleviin muihin kiinnikkeisiin verrattuna, koska i) näiden kiinnikkeiden fysikaaliset perusominaisuudet, luonne ja laatu ovat erilaisia, ii) niiden käyttötarkoitus on erilainen, iii) kuluttajien mieltymykset ja tottumukset ovat erilaisia ja iv) ne luokitellaan eri CN-koodeihin. Tämän perusteella pultit ja ruuvit eivät tuottajien mukaan muodosta yhtä ainoaa tuoteluokkaa.

(17)

Tässä tapauksessa tutkimus on osoittanut, että tarkasteltavana olevilla kaikilla kiinniketyypeillä on käyttäjän kannalta katsottuna vastaavat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet sekä käyttötavat. Toisin sanoen ne ovat kierteitettyjä ruostumattomasta teräksestä valmistettuja metallipuikkoja, joita käytetään osien yhdistämiseen kiinnikkeitä kiertämällä. Täten nämä kiinnikkeet luokitellaan yhdistetyn nimikkeistön samaan nelinumeroiseen nimikkeeseen. Tästä syystä väite tuotteen määritelmän rajoittamisesta edelleen on hylättävä.

(18)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 10–18 kappaleessa tarkasteltavana olevat tuotteesta ja samankaltaisesta tuotteesta esitetyt päätelmät.

(19)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen ei ole esitetty huomautuksia taiwanilaisia vientiä harjoittavia tuottajia, yhteisön tuottajia ja tuojia koskevasta otannasta. Tästä syystä vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 19–32 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(20)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen ei esitetty uusia huomautuksia markkinatalouskohtelusta. Tästä syystä vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 33–54 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(21)

Yksi vietnamilainen yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja ilmoitti olevansa tyytymätön siihen, että sen väite yksilöllisen kohtelun myöntämiseksi hylättiin, vaikka se oli toiminut tutkimuksessa yhteistyössä. Se totesi myös, että sen ja kahden muun vietnamilaisen viejän yksilöllisen kohtelun myöntämistä koskevien väitteiden hylkäämisen vuoksi kaikilta vietnamilaisilta vientiä harjoittavilta tuottajilta peräisin olevaan tuontiin sovelletaan samaa väliaikaista polkumyyntitullia.

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 60 kappaleen mukaan kyseinen yritys ei kyennyt osoittamaan, että se täyttää perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa säädetyt edellytykset yksilöllisen kohtelun myöntämiseksi. Tämän päätelmän kumoamiseksi ei myöskään esitetty yhtään väitettä tai mitään näyttöä, minkä vuoksi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohtaa sovelletaan koko Vietnamiin. Tämä tarkoittaa sitä, että samaa toimenpidettä sovelletaan kaikkiin vietnamilaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin.

(22)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 55–61 kappaleessa esitetyt päätelmät yksilöllisestä kohtelusta.

(23)

Niiden vientiä harjoittavien tuottajien, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, normaaliarvon määrittämisessä käytettäväksi markkinatalousvertailumaaksi oli alustavasti valittu Taiwan. Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen yksikään osapuoli ei esittänyt huomautuksia normaaliarvon määrittämisestä vertailumaassa. Tämän vuoksi vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 62–64 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(24)

Neljä thaimaalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti, ettei toisen maan – tässä tapauksessa Taiwanin – myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia eikä kotimarkkinamyynnistä saatavaa voittoa voida käyttää niihin sovellettavan normaaliarvon määrittämisessä. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 80 kappaleen mukaan näillä vientiä harjoittavilla tuottajilla ei kuitenkaan ollut samankaltaisen tuotteen edustavaa myyntiä eikä muiden samaan yleiseen tuoteluokkaan kuuluvien tuotteiden myyntiä tavanomaisen kaupankäynnin yhteydessä. Tästä syystä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittoa laskettaessa oli käytettävä muuta hyväksyttävää menetelmää perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan mukaisesti. Tässä tapauksessa hyväksyttävimmäksi menetelmäksi katsottiin taiwanilaisten myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä voiton käyttö, sillä i) samankaltaisen tuotteen kotimarkkinat olivat Taiwanissa edustavat niin myyntimäärien kuin hintakilpailun suhteen ja ii) taiwanilainen teräskiinniketeollisuus valvoo teräskiinniketuottajia kaikissa tutkimuksen kohteena olevissa maissa ja joitakin tuottajia myös Thaimaassa (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 71 kappale). Mitään tietoja ei toimitettu siitä, että näin käytetty voitto olisi suurempi kuin muiden viejien tai tuottajien samaan yleiseen tuoteluokkaan kuuluvien tuotteiden myynnistä Thaimaassa tavanomaisesti saama voitto.

(25)

Koska normaaliarvon määrittämiseen käytetyistä menetelmistä ei esitetty muita huomioita, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 65–72 kappaleessa esitetty menetelmä.

(26)

Koska huomautuksia ei esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 73 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(27)

Koska huomautuksia ei esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 74 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(28)

Koska huomautuksia ei esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 76 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(29)

Yksi taiwanilainen vientiä harjoittava tuottaja vastusti normaaliarvon määrittämisessä käytettyä, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 79 kappaleessa vahvistettua menetelmää. Yritys väitti, ettei se luokitellut tarkasteltavana olevan tuotteen eri tyyppejä komission antamien ohjeiden mukaisesti, koska osa kiinnikkeistä oli erikoiskiinnikkeitä. Se väitti myös osoittaneensa tarkastuskäynnin aikana piirroksin, näyttein ja myyntiasiakirjoin, että yhteisöön viedyt erikoiskiinnikkeet olivat tuoteominaisuuksiltaan ainutlaatuisia.

(30)

Tarkastuskäynnin aikana saadun näytön perusteella vaikuttaa todellakin siltä, ettei näitä tuotteita voida luokitella tutkimuksen kohteena oleviin CN-koodeihin. Näissä olosuhteissa katsottiin aiheelliseksi jättää näiden tuotteiden vienti tutkimuksen ulkopuolelle. Tätä yritystä koskevat päätelmät, myös väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 79 kappaleessa normaaliarvon osalta esitetyt, perustuvat sen muuhun vientiin, joka kuuluu tarkasteltavana olevan tuotteen kuvauksen soveltamisalaan.

(31)

Yritys ehdotti, että sen muuhun vientiin sovellettua normaaliarvoa oikaistaan sen määrittämisessä alun perin käytettyjen tuotantokustannusten osalta (väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 79 kappale).

(32)

Oikaisut perustuivat kuitenkin tietoihin, joita ei ollut toimitettu kyselylomakkeeseen annettujen vastausten eikä tarkastuskäynnin yhteydessä. Tästä syystä tietoja ei voitu tarkistaa. Oikaisuja eivät myöskään puoltaneet muut käytettävissä olleet tiedot. Tämän vuoksi tuotantokustannuksia koskeva väite hylättiin.

(33)

Toinen taiwanilainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että normaaliarvoa määritettäessä käytetyt tietyt tuotantokustannukset sekä myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset oli laskettu kahteen kertaan. Se väitti, että kyselylomakkeen voitot ja tappiot -taulukossa ilmoitettu myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten suhde oli virheellinen ja että sen asemasta olisi käytettävä tarkastuskäynnin aikana ilmoitettua myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten suhdetta.

(34)

Huomattakoon, ettei yritys ehdottanut mitään korjauksia voitot ja tappiot -taulukkoonsa ennen tarkastuskäyntiä. Yritys toimitti merkittäviä tarkistuksia sisältäneen taulukon vasta tarkastuskäynnin loppuvaiheessa, minkä vuoksi tietoja ei ehditty tarkistaa. Tästä syystä ja koska muutetut myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset eivät liittyneet käytettävissä olleisiin muihin tarkistettuihin tietoihin, väite hylättiin ja polkumyyntilaskelmassa on käytetty kyselylomakkeen voitot ja tappiot -taulukossa ilmoitettuja tietoja perusasetuksen 6 artiklan 8 kohdan mukaisesti.

(35)

Sama taiwanilainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että raaka-ainekustannuksista on vähennettävä metallijäte. Yritys väitti, että koska metallijäte syntyy tuotantoprosessin aikana, sen myynnistä saatavat tulot olisi voitava vähentää tuotantokustannuksista. Yritys ei ole kuitenkaan ilmoittanut tällaisten tulojen määrää. Muista tuotteista tai sivutuotteista saatavilla tuloilla ei ole kuitenkaan merkitystä samankaltaisen tuotteen tuotantokustannuksia laskettaessa, sillä yritys ei ole aikaisemminkaan noudattanut tällaista käytäntöä kohdentaessaan kustannuksia. Tästä syystä olisi hylättävä yrityksen väite ja vahvistettava väliaikaiset päätelmät.

(36)

Koska muita huomioita ei esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 77–79 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(37)

Yksi thaimaalainen vientiä harjoittava tuottaja, jolla on jonkin verran kotimarkkinamyyntiä, esitti useita väitteitä, jotka koskivat sen normaaliarvoa määritettäessä käytettyjä tuotantokustannuksia sekä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia. Lisäksi se totesi, että jos väitteet hyväksytään, sen tavanomaisessa kaupankäynnissä toteutunutta kotimarkkinamyyntiä tulisi pitää edustavana ja käyttää Thaimaan normaaliarvoa määritettäessä.

(38)

Huomattakoon, että tämä yritys esitti tarkastuskäynnin aikana useita tarkistettuja versioita kyselyvastauksistaan, minkä vuoksi tutkimus vaikeutui merkittävästi, koska eri versioita ei pystytty täsmäyttämään sen tileihin. Tästä huolimatta kaikki tiedot tutkittiin mahdollisuuksien mukaan perusasetuksen 6 artiklan 8 kohdan mukaisesti. Huomattakoon, että yrityksen useiden tuotetyyppien osalta ilmoittamat tuotantokustannukset (varsinkin raaka-ainekustannukset) oli arvioitu aivan liian alhaisiksi, minkä vuoksi ne oli oikaistava väliaikaisia polkumyyntilaskelmia tehtäessä. Koska yritys ei ole toimittanut tuotantokustannuksistaan perusteltuja tietoja, jotka edellyttäisivät polkumyyntilaskelmien muuttamista, sen väite tuotantokustannusten laskemisesta hylättiin.

(39)

Sama vientiä harjoittava tuottaja väitti, että metallijätteen myynnistä saatavat tulot olisi vähennettävä samankaltaisen tuotteen tuotantokustannuksiin sisältyvistä raaka-ainekustannuksista. Yhtiön voitto ja tappio -taulukossa ei ole kuitenkaan ilmoitettu mitään tuloja metallijätteen myynnistä. Muista tuotteista tai sivutuotteista saatavilla tuloilla ei ole kuitenkaan merkitystä samankaltaisen tuotteen tuotantokustannuksia laskettaessa, sillä yritys ei ole aikaisemminkaan noudattanut tällaista käytäntöä kohdentaessaan kustannuksia.

(40)

Eritasoisten myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten käyttöä koskevan vientiä harjoittavan tuottajan väitteen osalta todettiin, että vaikka väite hyväksyttäisiin, yrityksen kotimarkkinamyyntiä ei käytettäisi perustana normaaliarvoa laskettaessa, sillä kotimarkkinamyynti ei vieläkään toteutuisi tavanomaisen kaupankäynnin yhteydessä.

(41)

Tämän vuoksi hylätään metallijätettä sekä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia koskevat väitteet ja vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 80 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(42)

Koska huomautuksia ei esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 81 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(43)

Koska huomautuksia ei esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 82–91 kappaleessa esitetyt päätelmät vientihinnan määrittämisestä perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti kaikkien asianomaisten maiden osalta.

(44)

Koska huomautuksia ei esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 92 ja 93 kappaleessa esitetyt normaaliarvon ja vientihinnan vertailua koskevat päätelmät ja menetelmä.

(45)

Koska polkumyyntimarginaalin määrittämisestä ei esitetty huomautuksia, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 94–100 kappaleessa esitetyt menetelmät.

(46)

Koska huomautuksia ei esitetty, lopulliset polkumyyntimarginaalit prosentteina CIF yhteisön rajalla tullaamattomana -tuontihinnasta ilmaistuna ovat seuraavat:

(47)

Koska huomautuksia ei esitetty, lopulliset polkumyyntimarginaalit prosentteina CIF yhteisön rajalla tullaamattomana -tuontihinnasta ilmaistuna ovat seuraavat:

(48)

Koska kaksi malesialaista yhteistyössä toiminutta vientiä harjoittavaa tuottajaa ei esittänyt huomautuksia väliaikaisen polkumyyntimarginaalin laskemisesta, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 104 kappaleessa esitetyt päätelmät. Koska yhdenkään malesialaisen vientiä harjoittavan tuottajan ei todettu harjoittaneen polkumyyntiä, tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia koskeva menettely on päätettävä Malesian osalta.

(49)

Koska Filippiinejä koskevasta tilanteesta ei esitetty huomautuksia, polkumyyntimarginaali jätettiin vahvistamatta. Kuten edellä johdanto-osan 12 kappaleessa todetaan, tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia koskeva menettely on täten päätettävä Filippiinien osalta.

(50)

Koska väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 106–108 kappaleessa Taiwanille vahvistettujen väliaikaisten polkumyyntimarginaalien laskemisesta ei esitetty lisähuomautuksia, lopulliset polkumyyntimarginaalit prosentteina CIF yhteisön rajalla tullaamattomana -tuontihinnasta ilmaistuna ovat seuraavat:

(51)

Yksi thaimaalainen vientiä harjoittava tuottaja esitti väitteitä yksilöllisen polkumyyntimarginaalin laskemisesta tuotetyypin luokittelun, tuotantomäärien ja ruostumattoman teräksen eri laatujen käytön osalta.

(52)

Väitteet tutkittiin tarkistettujen tietojen perusteella ja tiettyjä asianmukaisia korjauksia tehtiin. Tämän jälkeen kyseiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritettiin tarkistettu yksilöllinen polkumyyntimarginaali. Thaimaalaisille yhteistyöstä kieltäytyneille viejille määritetyn polkumyyntimarginaalin perustana käytettiin korkeinta thaimaalaiselle yhteistyössä toimineelle viejälle määritettyä polkumyyntimarginaalia, ja jäännöspolkumyyntimarginaalia tarkistettiin vastaavasti.

(53)

Lopulliset polkumyyntimarginaalit ovat täten prosentteina CIF yhteisön rajalla tullaamattomana -tuontihinnasta ilmaistuna seuraavat:

(54)

Koska väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 110 kappaleessa Vietnamille vahvistetun väliaikaisen polkumyyntimarginaalin laskemisesta ei esitetty lisähuomautuksia, vahvistetaan kaikkien vietnamilaisten yritysten lopulliseksi polkumyyntimarginaaliksi prosentteina CIF yhteisön rajalla tullaamattomana -tuontihinnasta ilmaistuna 7,7 prosenttia.

(55)

Thaimaalaiset yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat kyseenalaistivat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 114 kappaleessa esitetyn analyysimenetelmän. Niiden mukaan jotkin tiedot oli vahvistettu vain otokseen valittujen yhteisön tuottajien osalta (kauppahinnat, investoinnit, sijoitetun pääoman tuotto, palkat, kannattavuus, kassavirrat ja pääoman saanti), kun taas muita indikaattoreja (markkinaosuus, tuotanto, kapasiteetti ja sen käyttöaste, myynnin määrä ja arvo, kasvu, varastot, työllisyys ja tuottavuus) vahvistettaessa oli käytetty myös sellaista yhteisön tuottajaa koskevia tietoja, joka muodostaa otokseen valittujen tuottajien kanssa yhteisön tuotannonalan. Thaimaalaiset tuottajat väittivät että, i) lähestymistapa ei ole perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla puolueeton ja että ii) perusasetuksen 17 artiklan 4 kohdan mukaan tällainen lähestymistapa ei ole sallittu.

(56)

Polkumyynnin vastaisissa menettelyissä on vakiintuneena käytäntönä tarkastella vahinkoa kuvaavia tekijöitä koko yhteisön tuotannonalan osalta. Jos tuotannonala koostuu suuresta määrästä tuottajia, on kuitenkin turvauduttava otantamenetelmään. Otannan tarkoituksena on varmistaa, että käytettävissä olevassa ajassa saadaan kerättyä yksityiskohtaisia, tarkistettuja tietoja rajoitetulta määrältä tuottajia. Tietoja kerätään sellaisista tekijöistä kuin hinnat, palkat, investoinnit, voitto, sijoitetun pääoman tuotto, kassavirta ja pääoman saanti, joita koskevia tietoja olisi mahdotonta tarkistaa käytettävissä olevassa ajassa koko tuotannonalan osalta. Tiettyjä muita tekijöitä kuten markkinaosuutta, myyntimäärää ja tuotantoa koskevat tiedot ovat tavallisesti helposti saatavilla koko tuotannonalasta. Jos vahinkoa tarkasteltaisiin pelkästään otokseen valittuja tuottajia koskevien tietojen perusteella, muista tuottajista käytettävissä olevat tiedot jäisivät huomioon ottamatta, minkä seurauksena arviointi olisi puutteellinen. Jotta käytettävissä olevassa ajassa saataisiin tässä tapauksessa tehtyä mahdollisimman kattava arviointi, otokseen valituilta tuottajilta saatuja tarkistettuja tietoja kaikkien vahinkoa kuvaavien tekijöiden kehityksestä täydennettiin koko tuotannonalaa koskevilla tiedoilla.

(57)

Koska yhteisön tuotannosta ja yhteisön tuotannonalan määritelmästä ei esitetty muita huomautuksia, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 111–114 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(58)

Thaimaalaiset yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että thaimaalaista tuontia ei olisi pitänyt arvioida kumulatiivisesti Indonesiasta, Kiinasta, Taiwanista ja Vietnamista polkumyynnillä tapahtuneen teräskiinnikkeiden tuonnin kanssa, koska näistä maista peräisin oleva tuonti ei kilpaillut määrillä, keskihinnoilla eikä markkinaosuudella. Ne korostivat, että vuonna 2002 thaimaalaisen tuonnin määrä laski 29 prosenttia ja markkinaosuus pieneni 35 prosenttia, kun taas muiden asianomaisten maiden kohdalla tilanne oli jo vuonna 2002 päinvastainen. Lisäksi ne huomauttivat, että vuodesta 2003 alkaen thaimaalaisen tuonnin keskihinnat nousivat kahdella prosentilla.

(59)

Muistutettakoon, että kustakin asianomaisesta maasta peräisin olevalle tuonnille määritetyt polkumyyntimarginaalit ovat korkeammat kuin perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdassa määritelty vähimmäistaso (kaksi prosenttia) ja että tuonti kustakin asianomaisesta maasta ylittää perusasetuksen 5 artiklan 7 kohdassa markkinaosuudelle vahvistetun yhden prosentin tason. Lisäksi on huomattava, ettei analyysissä tulisi keskittyä yksinomaan vuoteen 2002 vaan tarkasteluajanjakson aikaiseen kokonaiskuvaan eli vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson väliseen aikaan. Thaimaalaisen tuonnin määrä ja markkinaosuus itse asiassa kasvoivat merkittävästi samaan aikaan kun hinnat putosivat huomattavasti. Tästä syystä thaimaalaisen tuonnin rakenne vastaa kaikkien asianomaisten maiden kehityssuuntauksia. Lisäksi asianomaisista maista tuodut teräskiinnikkeet olivat samanlaisia kaikissa suhteissa, ne olivat keskenään vaihdettavissa ja niitä pidettiin kaupan yhteisössä samankaltaisten myyntikanavien kautta ja samanlaisissa myyntiolosuhteissa. Tuotteet siis kilpailivat yhteisössä tuotettujen teräskiinnikkeiden kanssa. Tämän vuoksi ja perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti vahvistetaan, että tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusten kumulatiivinen arviointi oli asianmukainen.

(60)

Koska yhteisön markkinoiden tilanneanalyysistä ei esitetty muita huomautuksia, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 115–126 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(61)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen ei esitetty tuotantoa, kapasiteettia, kapasiteetin käyttöastetta, myynnin määrää, myyntihintoja, markkinaosuutta, kasvua, varastoja, työllisyyttä, tuottavuutta, polkumyynnin merkittävyyttä eikä yhteisön tuotannonalan elpymistä aiemmasta polkumyynnistä koskevia huomautuksia. Tämän vuoksi vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 127–133, 137, 142, 143, 145 ja 146 kohdassa vahvistetut päätelmät.

(62)

Thaimaalaiset yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että otokseen valittujen yhteisön tuottajien kannattavuus oli parantunut eikä kuvastanut minkäänlaista vahinkoa. Lisäksi ne väittivät, ettei yhteisön tuotannonala ollut saavuttanut viiden prosentin vähimmäisvoittomarginaalia, jota pidettiin otokseen valittujen yhteisön tuottajien vuosina 2002 ja 2003 tekemien investointien vuoksi riittävänä ja saavutettavissa olevana tilanteessa, jossa polkumyyntiä ei esiinny. Niiden mielestä huomioon ei pitäisi myöskään ottaa sitä seikkaa, että yhteisön tuotannonala hyötyi huokeahintaisen ruostumattoman teräksen käytöstä, koska tätä seikkaa tulisi pitää tavanomaisena markkinatilanteena, josta kaikki toimijat olivat hyötyneet.

(63)

Muistutettakoon, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 149 ja 150 kappaleen mukaan kannattavuus ei ollut tässä tapauksessa ainoa eikä keskeinen vahingon osoittava tekijä. Perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaan yksi tai useampi mainitussa artiklassa vahvistetuista tekijöistä ei välttämättä ole ratkaiseva yhteisön tuotannonalan tilanteen kannalta. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 138 kappaleessa todetaan, investointeja tarvittiin kilpailukyvyn säilyttämiseksi, joten investointeja ei voi syyttää kannattavuuteen kohdistuneista kielteisistä vaikutuksista. Lisäksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 136 kappaleen mukaan otokseen valittujen yhteisön tuottajien kannattavuuteen tutkimusajanjakson aikana nousevista ruostumattoman teräksen hinnoista aiheutunut myönteinen vaikutus oli ehdottomasti väliaikainen tekijä, josta myös muut taloudelliset toimijat ovat saattaneet hyötyä hyvin lyhyellä ajanjaksolla.

(64)

Tästä syystä väite, jonka mukaan kannattavuus ei kuvasta vahinkoa, hylättiin ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 134–136 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(65)

Thaimaalaiset yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat huomauttivat, etteivät kasvaneet investoinnit, sijoitetun pääoman tuotto, kassavirta ja pääomansaanti osoittaneet, että vahinkoa olisi aiheutunut.

(66)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 147 kappaleessa todetaan, investointeihin ja pääomansaantiin liittyviä tekijöitä ei ole pidetty vahingon osoittavina tekijöinä tarkasteluajanjakson aikana.

(67)

Sijoitetun pääoman tuoton yleistä paranemista tarkasteluajanjakson aikana on tutkittava ottaen huomioon i) otokseen valittujen yhteisön tuottajien kannattavuuden väliaikainen ja poikkeuksellinen luonne tutkimusajanjakson aikana, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 136 ja 139 kappaleessa todetaan, ja ii) liisattujen koneiden käytön kasvu, mitä ei ole katsottu investoinniksi. Liisattuja tuotantohyödykkeitä ei sisällytetty investointeihin, mutta niiden käytön kasvu vaikutti saatuihin voittoihin. Nämä kaksi seikkaa selittävät pääoman tuoton luonnottoman suuren kasvun tutkimusajanjakson aikana.

(68)

Kassavirran osalta on todettava, että tarkasteluajanjakson aikana sen kehitys heikkeni 36 prosentilla, mikä on selkeä osoitus tarkasteluajanjakson aikaisesta vahingosta. Tästä syystä vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 138–141 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(69)

Thaimaalaiset yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että työvoimakustannusten 10 prosentin nousu työntekijää kohden tarkasteluajanjakson aikana ei osoita tässä tapauksessa vahinkoa aiheutuneen.

(70)

Muistutettakoon, että vahinkoa koskevien väliaikaisten päätelmien mukaan palkkoja nostettiin palkkiona tuottavuuden kasvusta ja inflaation vaikutusten huomioon ottamiseksi. On kuitenkin muistettava, että työllisyys pieneni tarkasteluajanjakson aikana viisi prosenttia, mitä pidettiin merkkinä aiheutuneesta vahingosta. Tästä syystä vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 144 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(71)

Vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 147–150 kappaleessa esitetyt päätelmät. Lopputuloksena voidaan todeta, että negatiiviset indikaattorit (markkinaosuuden merkittävä pieneneminen, kasvu, työllisyyden pieneneminen, kannattavuuden / sijoitetun pääoman tuoton ja kassavirran riittämätön paraneminen) painavat vaa’assa positiivisia suuntauksia (tuotannon ja myynnin pieni kasvu, varastojen pieneneminen, uudet investoinnit, työvoimakustannusten absoluuttinen pieneneminen ja pääoman saanti) enemmän.

(72)

Thaimaalaiset vientiä harjoittavat tuottajat ja tuojien yhdistys esittivät huomautuksia syy-yhteyttä koskevasta väliaikaisesta analyysista seuraavien tekijöiden osalta. Koska muita huomautuksia ei esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitetyt polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta (väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 152 kappale), muista kolmansista maista peräisin olevan tuonnin vaikutusta (väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 153–159 kappale) ja yhteisön markkinoiden kulutuksen kehitystä (väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 160 kappale) koskevat päätelmät.

(73)

Thaimaalaiset yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat samoin kuin yksi tuoja ja yhdistys, johon se kuuluu, korostivat, että dollarin arvon heikkenemisellä suhteessa euroon oli vaikutusta varsinkin vuoden 2003 aikana. Ne väittivät tämän seikan edistäneen kiinalaista ja thaimaalaista vientiä yhteisöön. Tästä syystä ne väittivät, ettei hintojen lasku ja siitä yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtunut pelkästään kiinalaisten ja thaimaalaisten viejien harjoittamasta polkumyynnistä vaan tämäntyyppisestä valuuttakurssien kehityksestä (Kiinan tapauksessa erityisesti jenin sitomisesta Yhdysvaltojen dollariin).

(74)

Huomautettakoon ensinnäkin, etteivät kyseisistä maista peräisin olevaa vientiä koskevissa kauppalaskuissa käytetyt kaikki valuutat ole tiedossa. Tästä syystä on mahdotonta arvioida valuuttakurssien vaihtelun vaikutusta. Lisäksi vaikka alhaiset tuontihinnat johtuisivatkin jossain määrin myös valuuttakurssien muutoksista, tutkimusajanjakson aikaisia tosiasiallisia tuontihintoja käytetään hinnan alittavuuden tason ja siitä yhteisön tuotannonalaan aiheutuvan vaikutuksen määrittämiseksi. Hinnan alittavuuden marginaalien todettiin olevan merkittäviä (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 125 ja 126 kappale).

(75)

Edellä esitetyn perusteella valuuttakurssien muutosten mahdollista vaikutusta koskeva väite on hylättävä.

(76)

Thaimaalaiset vientiä harjoittavat tuottajat väittivät myös, että yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui vanhanaikaisista tuotantovälineistä johtuvasta kilpailukyvyn puutteesta.

(77)

Muistutettakoon kuitenkin, että yhteisön tuotannonala investoi koko tarkasteluajanjakson ajan uusiakseen vanhentuneet koneet ja säilyttääkseen tuotantovälineet mahdollisimman ajanmukaisina. Näin ollen käytössä ei ollut kilpailukykyä heikentäviä vanhanaikaisia tuotantotekniikoita, jotka olisivat voineet mitätöidä asianomaisista maista peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välisen syy-yhteyden. Tästä syystä olisi hylättävä väite ja vahvistettava väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 161 kappaleessa yhteisön tuotannonalan kilpailukyvystä esitetyt päätelmät.

(78)

Thaimaalaiset yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat väittivät myös, että vahingon syynä saattoivat olla epävakaat markkinaolosuhteet. Ne viittasivat tässä yhteydessä teräksen hintojen väliaikaiseen nousuun ja suurten asiakkaiden neuvotteluasemaan.

(79)

Teräksen hintojen väliaikainen nousu ei kuitenkaan aiheuttanut mitään vahinkoa otokseen valituille yhteisön tuottajille. Ne päinvastoin hyötyivät siitä, sillä kannattavuus kasvoi väliaikaisesti. Suuriin asiakkaisiin kohdistuneen vaikutuksen osalta todettakoon, että polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin muodossa ilmenevä epäterve kilpailu yleensä vahvistaa niiden neuvotteluasemaa. Näin ollen asianomaisista maista peräisin olevan viennin ja tuojien/jakelijoiden käyttäytymisen välillä ei voitu todeta välitöntä yhteyttä. Tästä syystä yhteisön markkinoiden olosuhteet eivät ole mitätöineet polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välistä syy-yhteyttä.

(80)

Edellä esitettyjen syy-yhteyttä koskevien huomautusten ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 151–162 kappaleessa esitettyjen syiden vuoksi vahvistetaan, että tietoon ei ole tullut muita tekijöitä, jotka olisivat mitätöineet kaikista viidestä asianomaista maasta peräisin olevan tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välisen syy-yhteyden.

(81)

Monet tuojat/jakelijat ja thaimaalaiset vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, etteivät toimenpiteet ole välttämättä yhteisön edun mukaisia.

(82)

Tuojat/jakelijat painottivat, että toimenpiteillä olisi välitön vaikutus niiden voittomarginaaleihin, sillä tuojat/jakelijat eivät pystyisi siirtämään toimenpiteistä aiheutuvia kustannuksia asiakkailleen korkeampien hintojen muodossa.

(83)

Nämä osapuolet eivät esittäneet näyttöä väitteidensä tueksi. Kuten väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa todetaan, mikään ei myöskään osoita, että polkumyynnin vastaiset toimenpiteet vaarantaisivat tuojien/jakelijoiden elinkelpoisuuden. Lisäksi niiden voittomarginaalit olivat tarkasteluajanjakson aikana paljon yhteisön tuotannonalan kannattavuutta suuremmat. Tästä syystä vahvistetaan, että tuojille/jakelijoille mahdollisesti koituva hyöty siitä, ettei polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä otettaisi käyttöön, jää merkitykseltään vähäisemmäksi kuin yhteisön tuotannonalan etu saada asianomaisten maiden epäterveet ja vahingolliset kauppakäytännöt oikaistuksi. Näin ollen vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 164–170 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(84)

Thaimaalaiset vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että toimenpiteiden käyttöönotto nostaisi eurooppalaisen autoteollisuuden kustannuksia, mikä ei olisi yhteisön edun mukaista. Ne eivät kuitenkaan toimittaneet näyttöä käyttäjiin kohdistuvista vaikutuksista. Käytettävissä olevien tietojen (yksi vastaus eräältä liikkuvan ajoneuvokaluston valmistajalta) perusteella toimenpiteiden vaikutus jatkojalostusvaiheen käyttäjiin olisi vähäpätöinen. Tästä syystä vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 173 ja 174 kappaleessa vahvistetut päätelmät kuluttajien edusta ja kuluttajista.

(85)

Eri osapuolten etujen selvittämisen perusteella vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 163–175 kappaleessa esitetyistä syistä, ettei yhteisön etua kokonaisuutena tarkastellen ole olemassa sellaisia etuja, jotka olisivat merkittävämpiä kuin yhteisön tuotannonalan etu ottaa käyttöön polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä, joilla pyritään poistamaan polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuvat kauppaa vääristävät vaikutukset.

(86)

Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja yhteisön etua koskevat päätelmät huomioon ottaen katsotaan aiheelliseksi ottaa käyttöön lopulliset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuva tuonti ei aiheuttaisi enempää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle. Toimenpiteiden tason määrittämiseksi huomioon otettiin tutkimusajanjakson aikana todetut polkumyyntimarginaalit ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon korjaamisen edellyttämien tullien taso.

(87)

Vahingon korjaamisen edellyttämä hinnankorotus määritettiin yrityskohtaisesti vertaamalla tarkasteltavana olevan tuotteen painotettua keskimääräistä tuontihintaa yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla myymän samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Hintojen ero ilmaistiin prosentteina CIF-tuontiarvosta.

(88)

Vahinkoa aiheuttamattoman hinnan määrittämisessä käytettiin yhteisön tuotannonalan painotettuja tuotantokustannuksia, joihin lisättiin 5 prosentin voittomarginaali. Koska huomautuksia ei esitetty, voittomarginaali vahvistettiin tasolle, jonka yhteisön tuotannonala voisi saavuttaa ilman polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia. Tämä voittomarginaali vastaa yhteisön tuotannonalan niille samankaltaisille tuoteryhmille, joihin ei kohdistu epätervettä kilpailua, mahdollista voittomarginaalia. Tällaisia tuotteita ovat muun muassa tämän tutkimuksen ulkopuolelle jätettyihin CN-koodeihin kuuluvat kiinnikkeet.

(89)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että Indonesiasta, Kiinasta, Taiwanista, Thaimaasta ja Vietnamista peräisin olevassa teräskiinnikkeiden tuonnissa olisi perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti otettava käyttöön lopullinen polkumyyntitulli.

(90)

Kahden yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan (toinen Taiwanista ja toinen Kiinasta) osalta vahingon korjaavan tason todettiin olevan alhaisempi kuin polkumyyntimarginaali. Näissä tapauksissa tulli olisi rajoitettava vahingon korjaavalle tasolle. Kaikissa muissa tapauksissa tulli olisi vahvistettava todetun polkumyyntimarginaalin tasolle perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(91)

Edellä esitetyn perusteella lopullisten tullien olisi oltava seuraavat:

(92)

Thaimaalaiset vientiä harjoittavat tuottajat vetosivat WTO:n polkumyyntisopimuksen 15 artiklaan, jossa kehotetaan polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä käyttöön otettaessa kiinnittämään erityistä huomiota kehitysmaiden erityistilanteeseen. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan esitetty mitään näyttöä siitä, että Thaimaan olennainen etu vaarantuu määräyksessä edellytetyllä tavalla. Näissä olosuhteissa katsottiin asianmukaiseksi ottaa käyttöön Thaimaasta peräisin olevassa tuonnissa edellä mainitun suuruinen polkumyyntitulli.

(93)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määriteltiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Tästä syystä ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevaa ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia) yksinomaan asianomaisista maista peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeushenkilöiden tuottamien tuotteiden tuontiin. Jos yrityksen nimeä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan luettuina erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat toimijat), sen tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(94)

Kaikki näiden yrityskohtaisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt pyynnöt) on toimitettava viipymättä komissiolle (3), ja mukaan on liitettävä kaikki asiaan vaikuttavat tiedot, erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinoille ja vientiin tarkoitetun myynnin muutoksia. Asetusta muutetaan tarvittaessa saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(95)

Koska todetut polkumyyntimarginaalit ovat korkeat ja koska yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko on merkittävä, katsotaan tarpeelliseksi kantaa lopullisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen (EY) N:o 771/2005 mukaisten väliaikaisten polkumyyntitullien vakuutena olevat määrät lopullisesti tällä asetuksella käyttöön otettujen tullien suuruisina. Niiden vientiä harjoittavien tuottajien, joihin sovellettava lopullinen tulli on väliaikaista tullia alhaisempi, lopullisen polkumyyntitullin ylittävät vakuutena olevat määrät olisi vapautettava,