21.7.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 189/15

(1)

Komissio otti väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan bariumkarbonaatin tuonnissa 29 päivänä tammikuuta 2005 annetulla asetuksella (EY) N:o 145/2005 (2), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’, käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevan bariumkarbonaatin tuonnissa yhteisöön.

(2)

Sen jälkeen, kun oli annettu tiedoksi ne olennaiset tosiasiat ja huomiot, joiden perusteella väliaikaiset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet päätettiin ottaa käyttöön, useat asianomaiset osapuolet ilmoittivat kirjallisesti näkökantansa alustavista päätelmistä. Yksikään osapuolista ei pyytänyt saada tulla kuulluksi.

(3)

Komissio jatkoi lopullisten päätelmien tekemistä varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkastamista. Tarkastuskäyntejä suoritettiin seuraavien yritysten toimitiloissa:

(4)

Osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottoa Kiinasta peräisin olevan bariumkarbonaatin tuonnissa ja väliaikaisen tullin vakuutena olevien määrien lopullista kantamista. Lisäksi osapuolille asetettiin määräaika, jonka kuluessa niiden oli esitettävä huomautuksensa kyseisistä olennaisista tosiasioista ja huomioista.

(5)

Asianomaisten osapuolten esittämiä suullisia ja kirjallisia huomautuksia tarkasteltiin, ja päätelmiä on tarvittaessa muutettu niiden mukaisesti.

(6)

Koska tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen määritelmästä ei ole esitetty uusia huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 11 ja 12 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(7)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 13–23 kappaleessa esitetyt päätelmät markkinatalouskohtelusta vahvistetaan.

(8)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 24–29 kappaleessa esitetyt päätelmät yksilöllisestä kohtelusta vahvistetaan.

(9)

Yhden vientiä harjoittavan tuottajan osalta väliaikaista polkumyyntimarginaalia laskettaessa käytettiin vääriä rahoituskustannuksia sen määrittämisessä, voitiinko kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä, ja myös normaaliarvon määrittämisessä joillekin tarkasteltavana olevan tuotteen lajeille. Tästä syystä tehtiin tarvittavat korjaukset lopullista polkumyyntimarginaalia laskettaessa.

(10)

Toisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta jätteen myyntiarvo vähennettiin väliaikaisen määrityksen yhteydessä tuotantokustannuksista. Asianomaisten tietojen tarkistuksen jälkeen ei ollut kuitenkaan selvää, voitiinko tämän määrä vähentää jätteenä. Käytössä olevien tietojen perusteella tältä osin vaikuttaa siltä, että ”jätteen” kaupallinen arvo olikin erikseen huomattava. Varastokirjanpidon puuttuessa oli lisäksi mahdotonta määrittää kyseistä määrää asianmukaisesti. Ja vaikka tämä määrä olisikin pitänyt vähentää, yritys liitti koko määrän tarkasteltavana olevaan tuotteeseen, kun se tosiasiassa liittyi myös muihin yrityksen tuottamiin tuotteisiin. Tästä syystä jätevähennys peruutettiin lopullisessa vaiheessa. Saman vientiä harjoittavan tuottajan osalta oikaistiin sivutuotteen arvoa.

(11)

Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ei hyväksynyt tätä näkökantaa vaan väitti, että kuonan ja kalkin muodossa oleva jäte hävitetään yhteisesti läheisen laitoksen kanssa, mikä vähentää kokonaiskustannuksia. Huomautettakoon, että kyseisen tuottajan kyselylomakkeen mukaan tällaista myyntiä olisi pidettävä ”sivutuotteen” myyntinä. Kuten edellä lisäksi todettiin, kyseisen tuotteen myytyä määrää ei voitu vahvistaa tutkimuksessa. Tutkimuksessa paljastui myös, että viereiselle tehtaalle myytiin ainoastaan H2S-sivutuotetta. Tältä osin katsottiin, että asiasta oli toimitettu ristiriitaisia tietoja, joita ei voitu selvittää lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Tämä vientiä harjoittava tuottaja katsoi myös, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantokustannuksista vähennetty H2S-sivutuotteen arvo olisi pitänyt olla suurempi. Tutkimuksen aikana saadun näytön mukaan väite oli kuitenkin liioiteltu, eikä sitä näin ollen voitu hyväksyä.

(12)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 43–59 kappaleessa esitetyt päätelmät normaaliarvosta vahvistetaan, ottaen kuitenkin huomioon tämän asetuksen johdanto-osan 9 ja 10 kappaleen mukaisesti tehdyt oikaisut.

(13)

Yksi käyttäjien järjestö vastusti Amerikan yhdysvaltojen, jäljempänä ’Yhdysvallat’, käyttöä vertailumaana väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 12 kappaleessa tarkoitetulla tavalla. Asianomainen osapuoli ei perustellut vaatimustaan eikä toimittanut mitään näyttöä vaan viittasi melko yleisesti väitteeseen kilpailun puuttumisesta Yhdysvaltain markkinoilla siellä voimassa olevien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden johdosta. On kuitenkin syytä huomata, että kilpailu Yhdysvaltain kotimarkkinoilla selvitettiin alustavassa tutkimuksessa. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 37 kappaleessa todetaan, Yhdysvaltain kotimarkkinoilta löytyi aivan riittävästi kilpailua.

(14)

Yksi etuyhteydetön tuoja vastusti Yhdysvaltojen käyttöä vertailumaana, koska yhdysvaltalainen tuottaja, jonka tietoja käytettiin normaaliarvon määrittämiseksi, oli etuyhteydessä yhteisön tuottajaan. Tutkimusajanjakson aikana etuyhteyttä ei kuitenkaan ollut. Tuoja ei myöskään esittänyt mitään tietoja tai näyttöä siitä, että tämä tutkimusajanjakson jälkeen alkanut etuyhteys olisi vaikuttanut kustannuksiin ja hintoihin Yhdysvaltain kotimarkkinoilla tutkimusajanjaksona. Niinpä etuyhteydettömän tuojan väite oli hylättävä.

(15)

Edellä esitetyn perusteella Yhdysvaltojen valinta vertailumaaksi voidaan vahvistaa.

(16)

Koska huomautuksia ei ole esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 60 kappaleessa esitetyt vientihinnan määrittämistä koskevat alustavat päätelmät voidaan vahvistaa.

(17)

Vientiä harjoittavat tuottajat huomauttivat, että väliaikaista polkumyyntimarginaalia laskettaessa merirahti- ja vakuutuskustannuksia vähennettiin virheellisesti viennin FOB- tai CFR-perusteisista myyntitapahtumista, vaikka niiden myyntihintoihin ei sisältynyt tällaisia kustannuksia. Laskelmia näiden vientimyyntitapahtumien osalta oikaistiin vastaavasti.

(18)

Lisäksi havaittiin, ettei yksi vientiä harjoittava tuottaja ollut ilmoittanut tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisöön suuntautuvassa vientimyynnissä jälleenmyyjille maksamiaan palkkioita. Vientihinnat oikaistiin siten tämän mukaisesti.

(19)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 61–66 kappaleessa esitetyt päätelmät normaaliarvon ja vientihintojen vertailusta vahvistetaan, ottaen kuitenkin huomioon tämän asetuksen johdanto-osan 9, 10 ja 18 kappaleen mukaisesti tehdyt oikaisut.

(20)

Edellä mainitut oikaisut huomioon ottaen lopullisesti määritellyt polkumyyntimarginaalit prosentteina CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuina ovat seuraavat:

(21)

Koska huomautuksia ei tältä osin esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 72, 73 ja 74 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(22)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja esitti uudelleen väitteensä, jonka mukaan yhteisön tuotannonala veloittaa korkeampia hintoja, koska sen tuotteet ovat reaktiivisempia. Tämä vaatimus yhteisön tuotannonalan hintojen oikaisemisesta reaktiivisuuden erojen huomioon ottamiseksi hylättiin tutkimuksen alustavassa vaiheessa, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 80 kappaleessa todetaan.

(23)

Vaikka väitettä ei perusteltu riittävästi esittämällä uusia tietoja, asiaa tutkittiin uudelleen, koska vientiä harjoittava tuottaja väitti, ettei reaktiivisuuden eroja olisi pitänyt arvioida vain yhteisön tuotannonalan myymien kaikkein reaktiivisimpien laatuluokkien osalta, kuten alustavassa vaiheessa tehtiin, sillä reaktiivisuuden eroja väitetään esiintyvän kaikissa bariumkarbonaatin laatuluokissa.

(24)

Koska bariumkarbonaatin reaktiivisuus ei näy sellaisenaan tuottajien tuotannon erittelyissä, mutta se voidaan selvittää tarkasteltavana olevan tuotteen hiukkaskoon ja tiheyden perusteella, erilaisilla loppukäyttäjäaloilla tehdään tavanomaisesti tuotteen ominaisuuksien tarkistamiseksi testejä, kun tuote vastaanotetaan. Se, että loppukäyttäjät esimerkiksi tiili- ja laattateollisuudessa, jossa reaktiivisuudella on merkitystä, lisäävät tuotantoprosesseihinsa tavallisesti tarvitsemaansa bariumkarbonaatin määrää käyttäessään Kiinasta tuotua tuotetta verrattuna yhteisön tuotannonalalta peräisin olevaan bariumkarbonaattiin, on merkki siitä, että loppukäyttäjät pitävät yhteisön tuotannonalan tuottamaa bariumkarbonaattia reaktiivisempana. Yhteisön markkinoilla myytävien tuotteiden lisätarkastelu osoitti, että yhteisön tuotannonala myy itse asiassa niiden kaikkein reaktiivisimpien laatuluokkien lisäksi, jotka väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 80 kappaleessa todetun mukaisesti kattavat alle viisi prosenttia sen myynnistä EY:ssä, myös muita laatuluokkia, jotka ovat selvästi erittäin reaktiivisia ja joiden osuus tuotannonalan kokonaismyynnistä yhteisössä on vielä noin 20 prosenttia. Loput yhteisön tuotannonalan myynnistä muodostui vähemmän reaktiivisista laatuluokista. Tästä syystä pääteltiin, että näissä olosuhteissa oikaisu reaktiivisuuden erojen huomioon ottamiseksi myönnetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 80 kappaleen vastaisesti.

(25)

Hinnan alittavuuden tutkimista varten yhteisön tuotannonalan erittäin reaktiivisen bariumkarbonaatin laatuluokkien myyntihinnasta vähennettiin 14 prosenttia. Oikaisu perustuu yhteisön tuotannonalan myymien hyvin reaktiivisten ja vähemmän reaktiivisten laatuluokkien hintaeroon. Vertailu osoitti, että tutkimusajanjakson aikana Kiinasta peräisin olevaa tuotetta myytiin yhteisössä hinnoilla, jotka alittivat yhteisön tuotannonalan hinnat 20–26 prosentilla.

(26)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 75–81 kappaleessa esitetyt päätelmät tuonnista kyseisestä maasta voidaan vahvistaa, ottaen kuitenkin huomioon tämän asetuksen johdanto-osan 25 kappaleen mukaisesti tehdyt oikaisut.

(27)

Yksi yhteistyössä toiminut viejä esitti, etteivät väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 84–94 kappaleessa tarkastellut taloudelliset indikaattorit osoittaneet merkittävää vahinkoa. Näiden indikaattoreiden uudelleenarvioimistarvetta ja siten alustavassa vaiheessa tehtyjen päätelmien muuttamista puoltavaa olennaista uutta tietoa tai näyttöä ei kuitenkaan esitetty.

(28)

Väite esitettiin erityisesti tuotannon kehityksen, kapasiteetin käyttöasteen, markkinaosuuden, varastojen ja työllisyyden osalta uudelleen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 84–88 kappaleessa jo selitettiin, kehitys oli näiden osoittimien osalta ollut selvästi negatiivista, mikä huononsi yhteisön tuotannonalan tilannetta. Näin ollen väitettä ei voida hyväksyä.

(29)

Tästä syystä väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 82–97 kappaleessa esitetyt päätelmät yhteisön tuotannonalan tilanteesta ja vahingosta vahvistetaan.

(30)

Koska merkittävästi uusia tietoja tai väitteitä ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 100 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(31)

Yksi yhteistyössä toiminut viejä esitti uudelleen, että vahinko on voinut aiheutua myös muista kolmansista maista tulleesta tuonnista, joka lisääntyi huomattavasti ennen tutkimusajanjaksoa, erityisesti tuonti Intiasta ja Brasiliasta. Intiaa ei mitättömien tuontimäärien vuoksi voida tarkastelujaksolla 2000–2003 pitää tärkeänä hankintalähteenä. Intiasta peräisin olevan tuonnin osuus oli itse asiassa alle prosentin tutkimusajanjaksona ja sitä ennen tuontia ei ollut juuri lainkaan. Tuonti Brasiliasta oli vähäistä verrattuna niin tuontiin Kiinasta kuin kokonaistuontiin koko tarkastelujaksolla. Tästä syystä pääteltiin, ettei kyseinen tuonti poistanut väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 103 kappaleessa vahvistettua syy-yhteyttä.

(32)

Yksi viejä sekä useat tuojat ja käyttäjät väittivät, että yhteisön tuotannonalalla on ollut hallitseva asema yhteisön bariumkarbonaattimarkkinoilla, mistä syystä se on voinut nostaa hintojaan yhteisössä. Viejä korosti, että ryhmä, johon yhteisön ainoa tuottaja kuuluu, oli aiemmin ollut tutkinnan kohteena hallitsevan aseman väärinkäytön vuoksi.

(33)

Ensinnäkin on huomattava, että yhteisön tuotannonalan markkinaosuus vuosina 2000–2003 oli keskimäärin 10 prosenttiyksikköä suurempi kuin vientiä harjoittavien kiinalaisten tuottajien osuus, kun se tutkimusajanjaksona oli verrattavissa Kiinasta tulevan tuonnin osuuteen. Tästä syystä ei voida päätellä, että yhteisön tuotannonalalla olisi ollut hallitseva asema tarkastelujaksolla, koska sen markkinaosuus Kiinasta tulevaan tuontiin nähden laski ja Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus oli yhtä suuri tutkimusajanjaksona. Kukaan asianomaisista osapuolista ei joka tapauksessa ole toimittanut mitään todisteita hallitsevan aseman mahdollisesta väärinkäytöstä yhteisön tuotannonalan toimesta samankaltaisten tuotteiden osalta. Edes tapauksissa, joissa yksi yritys on ainoa tuottaja tietyillä markkinoilla, tätä ei yksinään voida pitää osoituksena siitä, että tällainen tuottaja käyttäisi markkina-asemaansa väärin nostamalla hintoja keinotekoisesti näillä markkinoilla. Jos yhteisön tuotannonala olisi tosiaankin ollut hallitsevassa asemassa ja vielä käyttänyt asemaansa väärin, olisi vaikea selittää miksi yhteisön tuotannonalan hinnat laskivat 7 prosenttia, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 86 kappaleessa todetaan, ja kiinalaisten viejien markkinaosuus kasvoi niin huomattavasti. Ainoastaan sen perusteella, että on käynnissä tutkimus, joka ei koske samankaltaisia tuotteita, tai että johonkin samaan ryhmään kuuluvaan yritykseen on aiemmin kohdistunut tutkimus, ei voida päätellä, että yhteisön tuottaja käytti väärin mahdollista hallitsevaa asemaa. Näin ollen väitettä ei voida hyväksyä.

(34)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 110 ja 111 kappaleessa olleiden tietojen osalta useat käyttäjät ja tuojat väittivät, että lopullisten toimenpiteiden käyttöönotto rankaisisi niitä tiilien ja laattojen valmistajia, jotka käyttävät mieluummin Kiinasta tuodusta bariumkarbonaatista veteen suspendoimalla valmistettua bariumkarbonaattilietettä kuin yhteisön tuotannonalan tarjoamaa jauhemaista bariumkarbonaattia. Näiden osapuolten mukaan yhteisön tuotannonala ei myy bariumkarbonaattilietettä ja kieltäytyy toimittamasta bariumkarbonaattijauhetta lietettä valmistaville tuojille. Väitteen vastaisesti on vahvistettu, että yhteisön tuotannonala toimittaa bariumkarbonaattia ainakin yhdelle tuojalle, joka valmistaa siitä lietettä. Näin ollen on siis olemassa vaihtoehtoinen hankintalähde, josta saa yhteisön tuotannonalan bariumkarbonaatista valmistettua lietettä. Lisäksi polkumyynnin vastaisen toimenpiteen tarkoitus ei suinkaan ole estää tuotteiden pääsyä Kiinasta yhteisöön, kuten jäljempänä tämän asetuksen johdanto-osan 43 kappaleessa todetaan, vaan ennemminkin palauttaa reilu kilpailu ja säilyttää vaihtoehtoiset hankintalähteet yhteisössä.

(35)

Koska käyttäjät ja tuojat eivät esittäneet mitään perusteita sille, miksi ne suosivat lietettä tai Kiinasta tuotua bariumkarbonaattia yhteisön tuotannonalan tarjoaman kilpailevan tuotteen sijaan, väitettä ei edellä esitetyn perusteella voida hyväksyä.

(36)

Edellä olevan ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 98–111 kappaleessa olevien muiden tekijöiden perusteella päätellään, että tuonti Kiinasta on aiheuttanut yhteisön tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(37)

Kaksi loppukäyttäjiä edustavaa järjestöä, jotkut tuojat ja itse loppukäyttäjät toistivat päähuolensa siitä, että toimenpiteiden käyttöönotto vähentäisi kyseisen tuotteen kokonaiskilpailua yhteisön markkinoilla ja johtaisi siten väistämättä kilpailukykyä vähentävään hintojen nousuun. Nämä osapuolet eivät esittäneet väitteensä perusteeksi mitään lisänäyttöä.

(38)

Lisäksi 20 käyttäjää, jotka eivät olleet ilmoittautuneet komissiolle ennen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa, pyysivät, ettei polkumyyntitulleja otettaisi käyttöön. Näille osapuolille annettiin mahdollisuus perustella väitteensä, mutta perusteita ei saatu. Osapuolten väitteitä kuitenkin tarkasteltiin vielä tarkistamalla tiedot, jotka yksi yhteistyössä toiminut tuoja ja kaksi yhteistyössä toiminutta käyttäjää olivat toimittaneet ennen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa.

(39)

Yhteen keramiikkateollisuuden (sulatteet) ja yhteen tiili- ja laattateollisuuden yritykseen (joihin yhteistyössä toimineiden käyttäjien ilmoituksen mukaan yhdessä suuntautuu yli 20 prosenttia Kiinasta tulevasta bariumkarbonaatin tuonnista) tehdyn lisätarkastuskäynnin jälkeen vahvistettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 127 kappaleessa mainitun mukaisesti, että bariumkarbonaatin osuus käyttäjien kokonaistuotantokustannuksista jää keskimäärin alle kahdeksaan prosenttiin.

(40)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 128 kappaleen päätelmien mukaisesti todettiin siten, että samankaltaisen tuotteen hinnannousulla olisi käyttäjille vähäinen merkitys, kun otetaan huomioon toimenpiteiden taso ja vaihtoehtoisten hankintojen mahdollisuus viejiltä, joihin ei sovelleta tullia.

(41)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kaksi käyttäjäjärjestöä ja yksi vientiä harjoittava tuottaja väittivät, että lopullisten toimenpiteiden mahdollinen vaikutus käyttäjiin olisi tämän asetuksen johdanto-osan 39 ja 40 kappaleessa mainittua suurempi. Tältä osin on syytä muistaa, että päätelmät perustuvat yhteistyössä toimineiden käyttäjien varmennettuihin tietoihin. Edellä mainituissa väitteissä viitattiin sellaisten yritysten tietoihin, jotka eivät toimineet yhteistyössä ja joiden tietoja ei voitu varmistaa. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(42)

Edellä mainittu vientiä harjoittava tuottaja väitti, että päätelmien perustana oli käytetty vain rajattua käyttäjäjoukkoa, joka ei ollut koko markkinoita edustava. Tältä osin todetaan, että käyttäjien, joita koskevat tiedot varmistettiin sekä alustavassa että lopullisessa vaiheessa, osuus yhteistyössä toimineiden käyttäjien Kiinasta tutkimusajanjaksona tuomasta bariumkarbonaatista oli yli 90 prosenttia. Päätelmiä pidetään siksi asianmukaisina ja väite hylätään.

(43)

Lisäksi muistutetaan, ettei polkumyynnin vastaisen toimenpiteen tarkoitus suinkaan ole estää tuotteiden pääsyä Kiinasta yhteisöön vaan ennemminkin palauttaa tasapuoliset toimintaedellytykset, joita hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt ovat vääristäneet. Toimenpiteillä voitaisiin näin mahdollistaa yhteisön ainoan tuottajan tuotannon jatkuminen ja edistää kokonaiskilpailua yhteisön markkinoilla.

(44)

Koska tältä osin ei esitetty merkittävästi uusia tietoja tai väitteitä, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 114–132 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(45)

Väliaikaisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs viejä väitti, että 7,2 prosentin voittotaso, jonka yhteisön tuotannonalan katsottiin voivan saavuttaa ilman polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia, ei ollut realistinen, koska yhteisön ainoan tuottajan kannattavuus oli aiemmin sen väitetyn hallitsevan aseman johdosta keinotekoisen korkea.

(46)

Kuten tämän asetuksen johdanto-osan 33 kappaleessa jo mainittiin, se, että yhteisössä on jonakin aikana vain yksi tuottaja, ei välttämättä merkitse sitä, että tällä tuottajalla olisi hallitseva asema ja että tuottaja käyttäisi tätä tilannetta väärin esimerkiksi saadakseen toiminnastaan epätavallisen korkeita voittomarginaaleja. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 135 kappaleessa selitettiin, 7,2 prosentin voittomarginaali laskettiin samankaltaisen tuotteen vuosien 1996–1998 painotettuna keskimääräisenä voittomarginaalina. Yhteisön tuotannonalan voittotasot ennen vahingollista polkumyyntiä eli ennen vahingon määrittämisen tarkastelujaksoa otettiin huomioon. Koska kyseinen viejä ei ole esittänyt mitään todisteita, joiden perusteella mainittua voittoa olisi pidettävä epätavallisen korkeana, väite hylätään ja johdanto-osan 135 kappale vahinkomarginaalin laskemisesta vahvistetaan.

(47)

Polkumyynnistä, vahingosta, syy-yhteydestä ja yhteisön edusta tehtyjen päätelmien perusteella katsotaan, että Kiinasta peräisin olevaa tuontia koskevat lopulliset polkumyyntitullit olisi otettava perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti käyttöön polkumyynti- ja vahinkomarginaaleista alemman suuruisina alhaisemman tullin säännön mukaisesti. Tässä tapauksessa yksilölliset tullit sekä koko maata koskeva tulli olisi tämän mukaisesti vahvistettava todettujen polkumyyntimarginaalien tasoisiksi.

Edellä esitetyn perusteella lopulliset tullit ovat seuraavat:

(48)

Toimenpiteiden muodosta ei esitetty huomioita, joten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 138 kappaleessa esitetyn mukaisesti tullin käyttöönotto tonnia kohden kannettavana paljoustullina vahvistetaan.

(49)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa ilmaisi kiinnostuksensa tarjota hintasitoumus. Toiselle niistä ei kuitenkaan ollut myönnetty markkinatalouskohtelua eikä yksilöllistä kohtelua, eikä komissio ole tällaisissa tapauksissa hyväksynyt hintasitoumusta, koska yksilöllistä polkumyynnin määrittämistä ei voida tehdä. Tämän perusteella tarjousta ei voitu hyväksyä. Toinen vientiä harjoittava tuottaja, jolle myönnettiin markkinatalouskohtelu, perui tarjouksensa myöhemmin.

(50)

Koska vientiä harjoittavien kiinalaisten tuottajien osalta todetut polkumyyntimarginaalit ovat huomattavat ja yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko on merkittävä, katsotaan tarpeelliseksi kantaa lopullisesti väliaikaista tullia koskevalla asetuksella käyttöön otettujen väliaikaisten polkumyyntitullien vakuutena olevat määrät käyttöön otettavien lopullisten tullien suuruisina. Koska lopulliset tullit ovat alhaisemmat kuin väliaikaiset tullit, lopulliset polkumyyntitullit ylittävät vakuutena olevat väliaikaiset määrät on vapautettava.

(51)

Tässä asetuksessa mainitut yrityskohtaiset polkumyyntitullit vahvistettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Sen vuoksi ne kuvastavat kyseisten yritysten senhetkistä tilannetta. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevia ”kaikkiin muihin” sovellettavia tulleja) yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevien ja mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeushenkilöiden tuottamien tuotteiden tuonnissa. Yritysten, joiden nimeä ja osoitetta ei erikseen mainita tämän asetuksen 1 artiklassa, erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset mukaan luettuina, tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa kyseisiä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin” sovellettavaa tullia.

(52)

Kaikki näiden yrityskohtaisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt) on toimitettava viipymättä komissiolle ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot ja erityisesti ne, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Tarvittaessa asetus muutetaan saattamalla yksilöllistä tullia nauttivien yritysten luettelo ajan tasalle.

(53)

Kuten edellä todettiin, tarkasteltavana oleva tuote on paljoustavara, ei merkkituote. Yksilöllisten tullien välinen vaihtelu on merkittävä, ja vientiä harjoittavia tuottajia on useita. Kaikki nämä seikat saattavat helpottaa yrityksiä viennin kanavoimiseksi uudelleen alempien tullien perinteisten viejien kautta.

(54)

Tämän vuoksi silloin, jos jonkin alempien yksilöllisten tullien yrityksen vienti kasvaisi yli 30 prosenttia, asianomaiset yksilölliset toimenpiteet voitaisiin katsoa todennäköisesti riittämättömiksi estämään todetun polkumyynnin aiheuttamaa vahinkoa. Toimenpiteiden muodon tai tason korjaamiseksi voidaan näin panna vireille tutkimus, jos esitetyt edellytykset täyttyvät,

a)

Lopullisen polkumyyntitullin ylittävät vakuutena olevat määrät vapautetaan.

b)

Jos lopulliset tullit ovat korkeammat kuin väliaikaiset tullit, vain väliaikaisia tulleja vastaavat vakuutena olevat määrät kannetaan lopullisesti.