30.6.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

L 168/16

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 992/2005,

annettu 29 päivänä kesäkuuta 2005,

lihotettavaksi tarkoitettuja nuoria urospuolisia nautaeläimiä koskevan tuontikiintiön avaamisesta ja hallinnoinnista (1 päivän heinäkuuta 2005 ja 30 päivän kesäkuuta 2006 välisenä aikana)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1254/1999 (1) ja erityisesti sen 32 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	WTO:n luettelossa CXL edellytetään, että yhteisö avaa 169 000 eläintä käsittävän vuotuisen tuontitariffikiintiön lihotettavaksi tarkoitetuille nuorille urospuolisille nautaeläimille.

(2)

Tšekin, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian, jäljempänä ’uudet jäsenvaltiot’, joista eräät olivat Romanian lisäksi tärkeimpiä kyseisen kiintiön toimittajamaita viimeksi kuluneina kolmena kiintiövuotena, liittymisen vuoksi WTO:ssa GATT-sopimuksen XXIV.6 artiklan mukaisesti käytävien neuvottelujen tulosten saamiseen asti on aiheellista säätää tämän tariffikiintiön hallinnointia koskevissa yksityiskohtaisissa säännöissä, että 1 päivän heinäkuuta 2005 ja 30 päivän kesäkuuta 2006 välisenä aikana käytettävissä olevat määrät jakautuisivat soveltuvalla tavalla vuoden mittaan asetuksen (EY) N:o 1254/1999 32 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(3)

Yhteisön sekä tämän kiintiön toimittajamaiden välisten perinteisten kauppavirtojen huomioon ottamiseksi ja markkinoiden tasapainon turvaamiseksi käytettävissä oleva määrä jaetaan neljälle vuosineljännekselle kiintiövuodeksi 2005/2006. Uudet hallinnointia koskevat säännöt pannaan täytäntöön, kun käynnissä olevat XXIV.6 artiklan mukaiset neuvottelut on saatu päätökseen ja ratifioiduiksi. Säännöissä olisi otettava huomioon neuvottelujen tulokset ja avattavassa kiintiössä jo käytetyt määrät.

(4)	Jotta voitaisiin taata aiempaa tasavertaisempi kiintiön käyttöoikeus ja varmistaa samalla, että eläinten lukumäärä hakemusta kohti on kaupallisesti kannattava, kussakin tuontitodistushakemuksessa olisi noudatettava tiettyä eläinten enimmäis- ja vähimmäismäärää.

(5)

Keinottelun välttämiseksi olisi aiheellista saattaa kiintiössä käytettävissä olevat määrät sellaisten toimijoiden käyttöön, jotka kykenevät osoittamaan harjoittavansa tosiasiallisesti merkittävän suuruista tuontia kolmansista maista. Tämän vuoksi ja tehokkaan hallinnoinnin varmistamiseksi on aiheellista vaatia, että kyseiset toimijat ovat tuoneet vähintään 100 eläintä 1 päivän toukokuuta 2004 ja 30 päivän huhtikuuta 2005 välisenä aikana, ottaen huomioon, että 100 eläimen erää voidaan pitää kaupallisesti kannattavana eränä.

(6)	Näiden arviointiperusteiden valvonta edellyttää, että hakemukset esitetään siinä jäsenvaltiossa, jossa tuoja on merkitty alv-rekisteriin.

(7)	Keinottelun välttämiseksi kiintiön käyttöoikeus olisi evättävä tuojilta, jotka eivät 1 päivänä tammikuuta 2005 enää harjoita elävien eläinten kauppaa, ja todistuksia ei saisi siirtää.

(8)	Olisi säädettävä, että määrät, joille tuontitodistuksia voidaan hakea, myönnetään harkinta-ajan jälkeen ja tarvittaessa yhtenäistä vähennysprosenttia soveltaen.

(9)

Järjestelmää olisi hallinnoitava tuontitodistusten avulla. Tämän vuoksi olisi säädettävä erityisesti hakemusten jättämistä koskevista säännöistä sekä tiedoista, joiden on sisällyttävä hakemuksiin ja todistuksiin, tarvittaessa naudanliha-alan tuonti- ja vientitodistusjärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 2377/80 kumoamisesta 26 päivänä kesäkuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1445/95 (2) sekä maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusmenettelyn soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 9 päivänä kesäkuuta 2000 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1291/2000 (3) tiettyjä säännöksiä täydentäen.

(10)

Kiintiön moitteeton hallinnointi edellyttää kokemusten mukaan niin ikään, että todistuksenhaltija on todellinen tuoja. Tämän vuoksi tällaisen tuojan olisi osallistuttava aktiivisesti kyseisten eläinten ostoon, kuljetukseen ja tuontiin. Tästä syystä todisteen esittäminen tällaisesta toiminnasta olisi asetettava ensisijaiseksi vaatimukseksi todistukseen liittyvän vakuuden osalta.

(11)	Kiintiössä tuotuja eläimiä koskevan tiukan tilastollisen valvonnan varmistamiseksi asetuksen (EY) N:o 1291/2000 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua sallittua poikkeamaa ei pitäisi soveltaa.

(12)	Tämän tariffikiintiön soveltamisen edellytyksenä ovat tuotujen eläinten erityiseen käyttötarkoitukseen liittyvät tehokkaat tarkastukset. Tämän vuoksi eläinten lihotuksen on tapahduttava tuontitodistuksen myöntäneessä jäsenvaltiossa.

(13)	Vakuus olisi asetettava sen takaamiseksi, että eläimiä lihotetaan vähintään 120 päivää sitä varten nimetyissä tuotantoyksiköissä. Vakuuden olisi katettava kyseisten eläinten vapaaseen liikkeeseen luovuttamisen päivänä sovellettavan yhteisen tullitariffin tullin ja alennetun tullin välinen erotus.

(14)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat naudanlihan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1. Avataan 169 000 eläintä käsittävä tariffikiintiö CN-koodeihin 0102 90 05, 0102 90 29 tai 0102 90 49 kuuluville yhteisössä lihotettaviksi tarkoitetuille nuorille urospuolisille nautaeläimille 1 päivän heinäkuuta 2005 ja 30 päivän kesäkuuta 2006 väliseksi ajaksi; tariffikiintiöön sovelletaan yhteisön ja sen WTO-kumppaneiden välillä myöhemmin WTO:ssa GATT-sopimuksen XXIV.6 artiklan mukaisesti neuvoteltavia vähennyksiä.

Kyseisen tariffikiintiön järjestysnumero on 09.4005.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tariffikiintiön yhteydessä sovellettava tuontitulli on 582 euroa nettotonnilta korotettuna 16 prosentin arvotullilla.

Ensimmäisessä alakohdassa säädetyn tullin soveltamisen edellytyksenä on, että tuotuja eläimiä lihotetaan tuontitodistuksen myöntäneessä jäsenvaltiossa vähintään 120 päivää.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut määrät on jaettava kyseisessä kohdassa tarkoitetun kauden ajalle seuraavasti:

a)	42 250 elävää nautaeläintä 1 päivän heinäkuuta 2005 ja 30 päivän syyskuuta 2005 väliseksi kaudeksi;

b)	42 250 elävää nautaeläintä 1 päivän lokakuuta 2005 ja 31 päivän joulukuuta 2005 väliseksi kaudeksi;

c)	42 250 elävää nautaeläintä 1 päivän tammikuuta 2006 ja 31 päivän maaliskuuta 2006 väliseksi kaudeksi;

d)	42 250 elävää eläintä 1 päivän huhtikuuta 2006 ja 30 päivän kesäkuuta 2006 väliseksi kaudeksi.

4. Jos haettu määrä on jollakin 3 kohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitetulla kaudella alhaisempi kuin kyseisellä kaudella käytettävissä oleva määrä, kauden jäljellä oleva määrä lisätään seuraavan kauden käytettävissä olevaan määrään.

2 artikla

1. Edellä 1 artiklassa tarkoitetun kiintiön käyttäminen edellyttää, että hakija on luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jonka on tuontitodistushakemuksen esittämishetkellä todistettava asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla tuoneensa 1 päivän toukokuuta 2004 ja 30 päivän huhtikuuta 2005 välisenä aikana vähintään 100 CN-koodiin 0102 90 kuuluvaa eläintä.

Hakijan on oltava kirjattu kansalliseen alv-rekisteriin.

2. Todisteet tuonnista esitetään ainoastaan vapaaseen liikkeeseen luovuttamista koskevan tulliasiakirjan avulla, jonka on oltava tulliviranomaisten asianmukaisesti hyväksymä ja sisällettävä viittaus kyseiseen, vastaanottajaksi mainittuun hakijaan.

Jäsenvaltiot voivat hyväksyä toimivaltaisen viranomaisen oikeaksi todistamat jäljennökset ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista asiakirjoista. Kun tällaisia jäljennöksiä hyväksytään, siitä on mainittava 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa jäsenvaltion ilmoituksessa kunkin asiaan liittyvän hakijan osalta.

3. Toimijat, jotka eivät 1 päivänä tammikuuta 2005 enää harjoita naudanlihan kauppaa kolmansien maiden kanssa, eivät saa jättää hakemuksia.

4. Yritysten, joilla kullakin on 1 kohdassa tarkoitetun vähimmäismäärän mukaista viitetuontia, sulautumisen tuloksena syntynyt yritys voi käyttää kyseistä viitetuontia hakemuksensa perusteena.

3 artikla

1. Tuontitodistushakemukset voidaan jättää ainoastaan siinä jäsenvaltiossa, jonka alv-rekisteriin hakija on merkitty.

2. Kutakin 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua kautta koskevat tuontitodistushakemukset:

a)	on tehtävä vähintään 100 eläimestä;

b)	eivät saa koskea yli viittä prosenttia käytettävissä olevasta määrästä.

Jos hakemus tehdään ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettua suuremmasta määrästä, ylimenevää osaa ei oteta huomioon.

3. Tuontitodistushakemukset on jätettävä kunkin 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kauden ensimmäisen kymmenen työpäivän kuluessa. Ensimmäistä kautta koskevat hakemukset on kuitenkin jätettävä tämän asetuksen julkaisemista Euroopan unionin virallisessa lehdessä seuraavan kymmenen työpäivän kuluessa.

4. Kukin hakija voi jättää enintään yhden hakemuksen 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua kautta kohden. Jos sama hakija jättää useamman kuin yhden hakemuksen, kyseisen hakijan kaikki hakemukset hylätään.

5. Tarkastettuaan esitetyt asiakirjat jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luettelo hakijoista ja niiden osoitteista sekä haetuista määristä viimeistään hakemusten jättämiselle asetetun määräajan päättymistä seuraavana viidentenä työpäivänä.

Kaikki ilmoitukset, myös tyhjät ilmoitukset, on lähetettävä faksilla tai sähköpostilla, ja jos hakemuksia on jätetty, on käytettävä tämän asetuksen liitteessä I olevaa mallia.

4 artikla

1. Edellä 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen saatuaan komissio päättää mahdollisimman nopeasti, missä määrin hakemukset voidaan hyväksyä.

2. Jos määrät, joista 3 artiklassa tarkoitettuja hakemuksia on jätetty, ylittävät kyseisellä kaudella käytettävissä olevat määrät, komissio vahvistaa haettuja määriä koskevan yhtenäisen vähennysprosentin.

Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun vähennyskertoimen tulokseksi saadaan määrä, joka on pienempi kuin 100 eläintä hakemusta kohti, myöntäminen suoritetaan arpomalla 100 eläimen erissä kyseistä jäsenvaltiota kohden. Jos jäljelle jäävä erä on pienempi kuin 100 eläintä, sen katsotaan muodostavan yhden erän.

3. Todistukset on myönnettävä mahdollisimman pian, jollei komission tekemästä hakemusten hyväksymispäätöksestä muuta johdu.

5 artikla

1. Tuontitodistukset on myönnettävä hakemuksen jättäneen toimijan nimellä.

2. Todistushakemuksessa ja todistuksessa on oltava seuraavat merkinnät:

a)	8 kohtaan merkintä alkuperämaasta;

16 kohdassa yksi tai useampi seuraavista yhdistetyn nimikkeistön koodeista:

—	0102 90 05; 0102 90 29 tai 0102 90 49;

c)	20 kohdassa kiintiön järjestysnumero (09.4005) ja yksi liitteessä III säädetyistä maininnoista.

6 artikla

1. Sen estämättä, mitä asetuksen (EY) N:o 1291/2000 9 artiklan 1 kohdassa säädetään, tämän asetuksen mukaisesti myönnettyjä tuontitodistuksia ei ole mahdollista siirtää, ja ne oikeuttavat tariffikiintiöiden käyttöön ainoastaan, jos niihin merkityt nimi ja osoite ovat samat kuin todistusten mukana seuraaviin vapaaseen liikkeeseen luovuttamista koskeviin tulli-ilmoituksiin merkityt vastaanottajan nimi ja osoite.

2. Tuontitodistukset eivät saa olla voimassa 30 päivän kesäkuuta 2006 jälkeen.

3. Tuontitodistukseen liittyvä vakuus on 15 euroa eläintä kohti, ja hakijan on asetettava vakuus todistushakemuksen jättämisen yhteydessä.

4. Annetut todistukset ovat voimassa kaikkialla yhteisössä.

5. Asetuksen (EY) N:o 1291/2000 50 artiklan 1 kohdan mukaisesti vapaaseen liikkeeseen luovuttamista koskevan tulli-ilmoituksen vastaanottopäivänä sovellettava yhteisen tullitariffin tulli kannetaan täysimääräisenä kaikista tuontitodistuksen määrät ylittävistä tuoduista määristä.

6. Sen estämättä, mitä asetuksen (EY) N:o 1291/2000 III osaston 4 jaksossa säädetään, vakuutta ei vapauteta ennen kuin on esitetty todisteet siitä, että todistuksenhaltija on kaupallisesti ja logistisesti vastannut kyseisten eläinten ostosta, kuljetuksesta ja vapaaseen liikkeeseen luovuttamisesta. Todisteena on esitettävä vähintään

vientimaana olevaan kolmanteen maahan sijoittautuneen myyjän tai hänen edustajansa todistuksenhaltijan nimiin laatima alkuperäinen kauppalasku tai sen oikeaksi todistettu jäljennös ja todisteet siitä, että todistuksenhaltija on suorittanut maksun tai avannut myyjän hyväksi peruuttamattoman remburssin;

b)	todistuksenhaltijan nimiin laadittu kyseisiä eläimiä koskeva konossementti tai tarvittaessa maa- tai ilmakuljetuksen kuljetusasiakirja;

c)	IM 4-ilmoituksen kappale numero 8, jonka 8 kohdan ainoana merkintänä on todistuksenhaltijan nimi ja osoite.

7 artikla

1. Tuontihetkellä tuojan on esitettävä todisteet siitä, että

a)	tuoja on antanut kirjallisen sitoumuksen siitä, että jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle toimitetaan kuukauden kuluessa luettelo tiloista, joilla nuoret urospuoliset nautaeläimet lihotetaan;

tuoja on antanut jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle vakuuden, jonka määrä vahvistetaan kunkin tukikelpoisen CN-koodin osalta liitteessä II; tuotujen eläinten lihottaminen kyseisessä jäsenvaltiossa vähintään 120 päivän ajan vapaaseen liikkeeseen luovuttamista koskevan tulli-ilmoituksen vastaanottopäivästä on asetuksen (ETY) N:o 2220/85 20 artiklan 2 kohdan mukainen ensisijainen vaatimus.

2. Ylivoimaista estettä lukuun ottamatta 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu vakuus vapautetaan vain, jos jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle esitetään todiste siitä, että

a)	nuoria nautaeläimiä on lihotettu 1 kohdan mukaisesti ilmoitetulla tilalla tai ilmoitetuilla tiloilla;

b)	nuoria nautaeläimiä ei ole teurastettu ennen kuin 120 päivän määräaika tuontipäivästä on päättynyt; tai

c)	nuoret nautaeläimet on teurastettu ennen kyseisen määräajan päättymistä terveyteen liittyvistä syistä tai ne ovat kuolleet sairauden tai tapaturman seurauksena.

Vakuus on vapautettava viipymättä tällaisen todisteen esittämisen jälkeen.

Jos 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua määräaikaa ei kuitenkaan ole noudatettu, vapautettavan vakuuden määrää on vähennettävä

—	15 prosentilla, ja

—	kahdella prosentilla jäljelle jääneestä määrästä jokaista määräajan ylittävää päivää kohti.

Määriä, joita ei vapauteta, on pidettävä menetettyinä, ja ne pidätetään kannettuina tulleina.

3. Jollei 2 kohdassa tarkoitettua todistetta esitetä 180 päivän kuluessa tuontipäivästä, vakuutta on pidettävä menetettynä, ja se pidätetään kannettuna tullina.

Jollei tällaista todistetta kuitenkaan ole toimitettu ensimmäisessä alakohdassa säädetyn 180 päivän kuluessa, mutta se esitetään kuuden kuukauden kuluessa edellä mainitusta jaksosta, menetetty määrä on palautettava vähennettynä 15 prosentilla vakuuden määrästä.

8 artikla

Asetusten (EY) N:o 1291/2000 ja (EY) N:o 1445/95 säännöksiä sovelletaan, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.

9 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 29 päivänä kesäkuuta 2005.

Komission puolesta

Mariann FISCHER BOEL

Komission jäsen

(1) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 21. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1899/2004 (EUVL L 328, 30.10.2004, s. 67).

(2) EYVL L 143, 27.6.1995, s. 35. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1118/2004 (EUVL L 217, 17.6.2004, s. 10).

(3) EYVL L 152, 24.6.2000, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1741/2004 (EUVL L 311, 8.10.2004, s. 17).

LIITE I

Faksi: (32-2) 292 17 34

Sähköposti: AGRI-IMP-BOVINE@cec.eu.int

Asetuksen (EY) N:o 992/2005 soveltaminen

LIITE II

VAKUUSMÄÄRÄT

Lihotettavaksi tarkoitetut urospuoliset nautaeläimet (CN-koodi)	Määrä euroina eläintä kohti
0102 90 05	28
0102 90 29	56
0102 90 49	105

LIITE III

Asetuksen 5 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetut maininnat

—	:	espanjaksi	:	”Bovinos machos vivos de peso vivo inferior o igual a 300 kg [Reglamento (CE) no 992/2005]”
—	:	tšekiksi	:	”Živí býci s živou váhou nepřevyšující 300 kg na kus, na výkrm (Nařízení (ES) č. 992/2005)”
—	:	tanskaksi	:	”Levende ungtyre til opfedning, med en levende vægt på ikke over 300 kg pr. dyr (forordning (EF) nr. 992/2005)”
—	:	saksaksi	:	”Lebende männliche Rinder mit einem Gewicht von höchstens 300 kg je Tier, zur Mast bestimmt (Verordnung (EG) Nr. 992/2005)”
—	:	viroksi	:	”Elusad isasveised elusmassiga kuni 300 kg, nuumamiseks (määrus (EÜ) nr 992/2005)”
—	:	kreikaksi	:	”Ζώντα βοοειδή με βάρος ζώντος που δεν υπερβαίνει τα 300 kg ανά κεφαλή, προς πάχυνση [κανονισμός (ΕΚ) αριθ. 992/2005]”
—	:	englanniksi	:	”Live male bovine animals of a live weight not exceeding 300 kg per head, for fattening (Regulation (EC) No 992/2005)”
—	:	ranskaksi	:	”Bovins mâles vivants d'un poids vif inférieur ou égal à 300 kg par tête, destinés à l'engraissement [Règlement (CE) no 992/2005]”
—	:	italiaksi	:	”Bovini maschi vivi di peso vivo non superiore a 300 kg per capo, destinati all’ingrasso [regolamento (CE) n. 992/2005]”
—	:	latviaksi	:	”Jaunbuļļi nobarošanai, kuru dzīvsvars nepārsniedz 300 kg (Regula (EK) Nr. 992/2005)”
—	:	liettuaksi	:	”Penėjimui skirti gyvi jaučiai, kurių vieno galvijo gyvasis svoris yra ne didesnis kaip 300 kg (Reglamentas (EB) Nr. 992/2005)”
—	:	unkariksi	:	”Legfeljebb 300 kg egyedi élőtömegű élő hím szarvasmarhaféle, hizlalás céljára (992/2005/EK rendelet)”
—	:	hollanniksi	:	”Levende mannelijke mestrunderen met een gewicht van niet meer dan 300 kg per dier (Verordening (EG) nr. 992/2005)”
—	:	puolaksi	:	”Żywe młode byki o żywej wadze nieprzekraczającej 300 kg za sztukę bydła, opasowe (rozporządzenie (WE) nr 992/2005)”
—	:	portugaliksi	:	”Bovinos machos vivos com peso vivo inferior ou igual a 300 kg por cabeça, para engorda [Regulamento (CE) n.o 992/2005]”
—	:	slovakiksi	:	”Živé mladé býčky, ktorých živá hmotnosť nepresahuje 300 kg na kus, určené na výkrm (nariadenie (ES) č. 992/2005)”
—	:	sloveeniksi	:	”Živo moško govedo za pitanje, katerega živa teža ne presega 300 kg na glavo (Uredba (ES) št. 992/2005)”
—	:	suomeksi	:	”Lihotettaviksi tarkoitettuja eläviä urospuolisia nautaeläimiä, elopaino enintään 300 kg/eläin (asetus (EY) N:o 992/2005)”
—	:	ruotsiksi	:	”Levande handjur av nötkreatur som väger högst 300 kg, för gödning (förordning (EG) nr 992/2005)”