(1)

Komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä13 päivänä heinäkuuta 2004 julkaistulla ilmoituksella (2) polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevien magnesiittitiilien tuonnissa yhteisöön.

(2)

Menettely aloitettiin valituksen perusteella, jonka oli 7 päivänä kesäkuuta 2004 tehnyt European Refractories Producers Federation (P.R.E.), jäljempänä ’valituksen tekijä’, sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa pääosan eli tässä tapauksessa yli 50 prosenttia tiettyjen magnesiittitiilien koko tuotannosta yhteisössä. Valituksessa esitetty näyttö tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuvasta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi perusteeksi menettelyn aloittamiseksi.

(3)

Komissio ilmoitti menettelyn aloittamisesta virallisesti valituksen tekijälle, muille yhteisön tuottajille sekä niille vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille, tavarantoimittajille, käyttäjille ja käyttäjäjärjestöille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä Kiinan edustajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(4)

Valituksen tehneet tuottajat, muut tutkimuksessa yhteistyössä toimineet yhteisön tuottajat, vientiä harjoittavat tuottajat, tuojat, tavarantoimittajat, käyttäjät ja käyttäjäjärjestöt esittivät kantansa. Mahdollisuus tulla kuulluiksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(5)

Jotta kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat voisivat halutessaan esittää markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön, komissio lähetti lomakkeet pyyntöjen esittämistä varten niille kiinalaisille yrityksille, joita asian tiedettiin koskevan. Kahdeksan yritystä pyysi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan nojalla markkinatalouskohtelua tai vaihtoehtoisesti yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, että ne eivät tutkimuksen mukaan täyttäisi markkinatalouskohtelun saamisen edellytyksiä, ja yksi yritys pyysi pelkästään yksilöllistä kohtelua.

(6)

Komissio totesi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa, että tutkimuksessa voitaisiin käyttää otantaa. Kiinassa oli kuitenkin odotettua vähemmän yhteistyöhalukkaita vientiä harjoittavia tuottajia, joten otannan käytöstä päätettiin luopua.

(7)

Komissio lähetti kyselylomakkeen kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, ja kaikille muille yrityksille, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Vastaus saatiin valituksessa mainituilta kahdelta yhteisön tuottajalta, kolmelta muulta yhteisön tuottajalta, yhdeksältä Kiinassa toimivalta vientiä harjoittavalta tuottajalta, yhdeltä yhteen kiinalaiseen viejään etuyhteydessä olevalta Etelä-Koreassa toimivalta kauppiaalta, yhdeltä yhteen kiinalaiseen viejään etuyhteydessä olevalta Man-saarella toimivalta kauppiaalta, kahdelta yhteisössä toimivalta yhteen kiinalaiseen viejään etuyhteydessä olevalta tuojalta, viideltä tavarantoimittajalta, kolmelta etuyhteydettömältä tuojalta ja kuudeltatoista yhteisössä toimivalta etuyhteydettömältä käyttäjältä (teräksen tuottajia).

(8)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, siitä aiheutuneen vahingon ja yhteisön edun alustavan määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot ja teki tarkastuskäyntejä seuraavien yritysten toimitiloihin:

(9)

Niille Kiinassa toimiville vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei mahdollisesti myönnetä markkinatalouskohtelua, on tarpeen vahvistaa normaaliarvo vertailumaata koskevien tietojen perusteella, ja tässä tarkoituksessa tehtiin tarkastuskäynnit seuraavien yritysten toimitiloihin:

(10)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2003 ja 31 päivän maaliskuuta 2004 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2001 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(11)

Magnesiittitiiliä käytetään tavallisesti teräksen tuotannossa valuastioiden vuoraukseen. Yleensä tuote valmistetaan niin, että sillä on tietyt kemialliset vakio-ominaisuudet, joita muutetaan jälkeenpäin loppukäyttäjän tarpeiden mukaisesti. Tästä syystä tuotelajeja on suuri määrä, minkä vuoksi tuote on päätetty luokitella tuoteryhmittäin vertailuja varten.

(12)

Tarkasteltavana oleva tuote on tavallisesti CN-koodeihin ex 6815 91 00 ja ex 6815 99 10 luokiteltavat Kiinasta peräisin olevat kemiallisesti sidotut polttamattomat magnesiittitiilet, joiden magnesiaosan magnesiumoksidipitoisuus on vähintään 80 prosenttia, myös magnesiittia sisältävät, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’. Tutkimuksessa kuitenkin ilmeni, että tarkasteltavana olevaa tuotetta tuotiin myös luokiteltuna CN-koodeihin ex 6815 10 10 ,ex 6815 99 90 , ex 6902 10 00 , ex 6903 90 20 ja ex 6903 90 90 (ennen 1 päivää tammikuuta 2004ex 6903 90 20 ).

(13)

Tutkimus osoitti, että kaikkia edellisessä johdanto-osan kappaleessa määritellyn tarkasteltavana olevan tuotteen lajeja käytetään samoihin tarkoituksiin huolimatta muun muassa raaka-ainekoostumuksen, lisäaineiden ja jälkikäsittelyn sekä muodon ja koon eroista.

(14)

Tarkasteltavana olevan tuotteen sekä Kiinan ja Yhdysvaltain, jota käytettiin vertailumaana määritettäessä normaaliarvoa Kiinasta peräisin olevalle tuonnille, kotimarkkinoilla tuotettujen ja myytyjen magnesiittitiilien välillä ei todettu eroja. Viimeksi mainituilla on näet samat fysikaaliset ja kemialliset perusominaisuudet kuin Kiinasta yhteisöön viedyillä magnesiittitiilillä ja niitä käytetään samoihin tarkoituksiin.

(15)

Eroja ei myöskään todettu tarkasteltavana olevan tuotteen ja valituksen tekijän tuottamien ja yhteisön markkinoilla myytyjen magnesiittitiilien välillä. Niillä on samat fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet ja niitä käytetään samoihin tarkoituksiin.

(16)

Tästä syystä päätellään, että kaikki magnesiittitiililajit muodostavat vain yhden tuotteen, ja ne katsotaan perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuiksi samankaltaisiksi tuotteiksi.

(17)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaan Kiinan kansantasavallasta peräisin olevaa tuontia koskevissa polkumyyntitutkimuksissa normaaliarvo määritetään kyseisen artiklan 1–6 kohdan mukaisesti niiden tuottajien osalta, joiden todetaan täyttävän 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa vahvistetut vaatimukset. Kyseiset vaatimukset ovat lyhyesti seuraavat:

(18)

Kahdeksan kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa pyysi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla markkinatalouskohtelua ja täytti asianomaisen hakemuslomakkeen.

(19)

Komissio hankki ja tarkasti kyseisten kahdeksan vientiä harjoittavan tuottajan ja niihin etuyhteydessä olevien Kiinassa sijaitsevien yritysten, jotka tuottavat ja/tai hyödyntävät kaupallisesti tarkasteltavana olevaa tuotetta, toimitiloissa kaikki tarpeellisina pitämänsä markkinatalouskohtelua koskevissa hakemuksissa ilmoitetut tiedot.

(20)

Tutkimus osoitti, että kaksi kahdeksasta kiinalaisesta vientiä harjoittavasta tuottajasta täytti kaikki markkinatalouskohtelun myöntämisen edellytykset. Markkinatalouskohtelun saaneet kaksi kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa ovat seuraavat:

(21)

Muut kuusi pyyntöä oli hylättävä. Seuraavassa taulukossa esitetään yhteenvetona, kuinka kyseiset kuusi yritystä, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, täyttivät perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädetyt viisi edellytystä.

(22)

Asianomaisille yrityksille ja valituksen tekijälle annettiin tilaisuus esittää huomautuksia edellä esitetyistä tuloksista.

(23)

Kaikki kuusi vientiä harjoittavaa tuottajaa katsoivat, että tulokset olivat virheellisiä ja että niille olisi myönnettävä markkinatalouskohtelu seuraavien syiden perusteella:

(24)

Edellytyksen 1 osalta yksi yritys katsoi, että vaikka valtion puuttumisen uhka olikin olemassa, sitä ei käytännössä tapahtunut. Muut yritykset viittasivat GATT 1994 -sopimuksen VI artiklaan, ja ne epäilivät, ettei komission päätös olisi WTO:n sääntöjen mukainen. Ne väittivät, että koska tutkimuksessa oli osoitettu, ettei valtiolla ollut monopoliasemaa tuotteen valmistuksessa ja myynnissä ja ettei ollut näyttöä siitä, että Kiinan hallitus olisi vahvistanut kaikki magnesiittitiilien kotimarkkinahinnat, yrityksillä ei ollut todistustaakkaa eivätkä ne siis olleet velvollisia osoittamaan, että vapaa kilpailu ja niin ollen markkinatalousolosuhteet vallitsivat tuotteen valmistuksessa ja myynnissä.

(25)

Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut, todistustaakka on vientiä harjoittavalla tuottajalla eli sen on osoitettava, että se täyttää markkinatalouskohtelun saamisen edellytykset. Vielä tärkeämpi seikka on, että tutkimuksessa todettiin, että yritys on perustettu erityislain (Township Law) nojalla ja että kyseinen laki tarjoaa valtion puuttumiselle mahdollisuudet eikä lain soveltamisesta todettu tehdyn poikkeuksia. Yrityksen yhtiöjärjestyksen neuvotteleminen uudelleen ei muuttaisi yrityksen asemaa. Paikallisten viranomaisten todettiin osallistuvan tärkeimpien päätösten tekoon. Lisäksi ei ollut toteutettu riippumatonta arviointia, jossa olisi tarkasteltu sitä, ilmensivätkö yrityksen investoinnit terveitä markkinahintoja, milloin yritys oli perustettu tai tarkemmin, milloin myöhemmässä vaiheessa lisäpääoma oli sijoitettu yritykseen. Elinkeinoluvan mukaan yritys saa myös harjoittaa kompensaatiokauppaa ja vaihtokauppaa, eikä yritys kyennyt osoittamaan, ettei se olisi tällaista toimintaa harjoittanut. Tämän perusteella komissio katsoi, ettei yritys täyttänyt edellytystä 1. Edellä olevan perusteella ja perusasetuksen, jossa otetaan myös huomioon WTO:hon perustuvat yhteisön kansainväliset velvoitteet, mukaisesti väitteet oli hylättävä.

(26)

Edellytyksen 2 osalta muutamat yritykset katsoivat, ettei niiden kirjanpitokäytäntöjä koskevilla väitetyillä puutteilla ollut merkitystä, kun tarkasteltiin sitä, vallitsivatko tuotteen valmistuksessa ja myynnissä markkinatalousolosuhteet. Yritykset väittivät vielä, että lisävaatimusten asettamisella, kuten edellyttämällä kansainvälisten normien noudattamista, ei ole yhteyttä siihen, vallitsivatko markkinatalousolosuhteet. Ne väittivät sen olevan ristiriidassa yhteisön GATT/WTO-velvoitteiden kanssa, erityisesti GATT-sopimuksen VI artiklan selityksen sekä 10 päivänä marraskuuta 2001 tehdyn päätöksen eli Kiinan kansantasavallan liittymistä Maailman kauppajärjestöön koskevan pöytäkirjan 15 kohdan a alakohdan ii alakohdan kanssa.

(27)

Lisäksi muutamat yritykset väittivät, että koska yhteisö edellyttää kansainvälisten kirjanpitonormien noudattamista ulkomaisilta viejiltä samaan aikaan, kun se ei edellytä sitä kotimarkkinoiden tuotannonalalta, se ei sovella kauppalakejaan puolueettomasti. Tästä syystä ne väittivät, että yhteisön tuotannonala asetetaan edullisempaan asemaan kuin viejät. On kuitenkin huomattava, että analyysi, jossa selvitettiin, täyttivätkö yritykset markkinatalouskohtelun saamisen edellytykset, tehtiin kuitenkin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan pohjalta eikä arviointia siis tehty yhteisön tuotannonalan osalta, joten ei voida sanoa, että komission analyysi olisi puolueellinen. Kyseinen väite ei siis ole tässä tapauksessa merkityksellinen. Mitä tulee ensimmäiseen väitteeseen, perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti komission on selvitettävä, onko yrityksillä vain yksi selkeä peruskirjanpito, joka tarkastetaan riippumattomasti kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti ja jota sovelletaan kaikkiin tarkoituksiin. Kyseiset yritykset eivät täyttäneet näitä mainittuun edellytykseen liittyviä vaatimuksia eivätkä noudattaneet kirjanpidon perusperiaatteita. Tästä syystä väite oli hylättävä.

(28)

Edellytyksen 3 osalta yksi yritys väitti, että sen varat todellakin arvioitiin riippumattomasti. Se ei kuitenkaan toimittanut ratkaisevaa näyttöä siitä, että varallisuus ilmoitetaan todellisen markkina-arvon mukaisesti, eikä osoittanut, että kaikki kustannukset merkittäisiin tileihin markkina-arvoisina.

(29)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan nojalla tarvittaessa vahvistetaan koko maata koskeva tulli 2 artiklan 7 kohdan soveltamisalaan kuuluville maille, lukuun ottamatta tapauksia, joissa yritykset voivat osoittaa perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti, että i) kokonaan tai osittain ulkomaisessa omistuksessa olevien yritysten tai yhteisyritysten tapauksessa viejät voivat vapaasti kotiuttaa pääomia ja voittoja; ii) niiden vientihinnoista ja määristä sekä myyntiehdoista päätetään vapaasti; iii) osake-enemmistö on yksityishenkilöiden hallussa. Hallituksessa tai keskeisissä johtotehtävissä olevien valtion viranhaltijoiden on oltava joko vähemmistönä, tai on osoitettava, että yritys on kaikesta huolimatta riittävän riippumaton valtiosta; iv) valuuttojen muuntaminen suoritetaan markkinahintaan; ja v) valtio ei puutu niiden toimintaan siten, että se mahdollistaisi toimenpiteiden kiertämisen, jos yksittäisille viejille vahvistetaan erilaiset tullit.

(30)

Ne kuusi vientiä harjoittavaa tuottajaa, joille ei voitu myöntää markkinatalouskohtelua, pyysivät myös yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, ettei niille myönnettäisi markkinatalouskohtelua. Käytettävissä olevien tietojen perusteella todettiin, että neljä yritystä täytti kaikki perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa asetetut vaatimukset yksilöllisen kohtelun saamiseksi.

(31)

Toisen kahdesta jäljellä olevasta yrityksestä todettiin olevan osittain valtion omistuksessa. Yritys oli lisäksi perustettu Kiinan erityislainsäädännön nojalla, ja se mahdollisti valtion puuttumisen sen toimintaan. Yritys ei kyennyt osoittamaan, että se tekee päätöksensä ilman valtion puuttumista asiaan. Näistä syistä valtion puuttumisen mahdollisuus katsottiin merkittäväksi. Lisäksi etenkin tulliviranomaisten on tavallisesti erittäin vaikeaa yksilöidä kaupan kohteena olevien magnesiittitiilien tuottajaa. Tämän vuoksi katsottiin, että vaara, että toimenpiteitä kierrettäisiin viemällä tuotetta sellaisen yrityksen kautta, johon sovelletaan alempaa tullia, oli merkittävä, ja tätä pahensi se seikka, että myös valtion puuttumisen mahdollisuus oli merkittävä. Näin ollen perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan c ja e alakohdassa säädetyt edellytykset eivät täyttyneet. Tämän vuoksi kyseiselle yritykselle päätettiin olla myöntämättä yksilöllistä kohtelua.

(32)

Viimeisen yrityksen yhteistyössä toimimisen aste sekä sen toimittamat tiedot eivät olleet riittäviä, jotta olisi voitu määrittää, täyttikö yritys kaikki edellytykset yksilöllisen kohtelun saamiseksi. Yritys ei esimerkiksi kyennyt toimittamaan määräaikaan mennessä luotettavaa luetteloa yhteisöön suuntautuneista myyntitapahtumista, minkä vuoksi sille ei voitu laskea polkumyyntimarginaalia.

(33)

Vielä yksi vientiä harjoittava tuottaja pyysi pelkästään yksilöllistä kohtelua. Kyseinen yritys oli myynyt tuotetta yhteisössä toimiville etuyhteydessä oleville yrityksille sekä riippumattomille osapuolille. Koska yritys ei toimittanut pyydettyjä tietoja määräaikaan mennessä, ei voitu määrittää, täyttikö se yksilöllisen kohtelun myöntämisen edellytykset, ja yritystä oli pidettävä yhteistyöstä kieltäytyneenä osapuolena.

(34)

Näin ollen yksilöllinen kohtelu päätettiin myöntää seuraaville neljälle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle:

(35)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaan muista kuin markkinatalousmaista sekä niistä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdassa mainituista maista, joille ei voitu myöntää markkinatalouskohtelua, peräisin olevan tuonnin yhteydessä normaaliarvo määritetään vertailumaassa sovellettavan hinnan tai vastaavan laskennallisen arvon perusteella.

(36)

Komissio kertoi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa aikovansa käyttää Turkkia vertailumaana normaaliarvon määrittämiseksi Kiinan osalta ja pyysi asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia asiasta.

(37)

Muutamat asianomaiset osapuolet vastustivat ehdotusta. Tärkeimmät niiden Turkkia vastaan esittämistä perusteista olivat seuraavat:

(38)

Asianomaiset osapuolet ehdottivat Intiaa tai Venäjää soveltuvaksi vertailumaaksi.

(39)

Komissio selvitti halukkuutta yhteistyöhön muissa mahdollisissa vertailumaissa, joita olivat Venäjä, Intia, Japani, Etelä-Korea, Yhdysvallat, Turkki, Serbia ja Montenegro ja Etelä-Afrikka. Kaikkiaan 38:sta eri puolilla maailmaa toimivasta yrityksestä, joihin otettiin yhteyttä, ainoastaan kaksi yhdysvaltalaista yritystä oli halukkaita yhteistyöhön.

(40)

Käytettävissä olevien tietojen tarkastelu osoitti, että Yhdysvalloissa on kilpaillut tarkasteltavana olevan tuotteen markkinat, joilla toimii ainakin kolme tuottajaa, noin 30 tavarantoimittajaa, yli 15 tuojaa ja noin 300 käyttäjää. Tarkasteltavana olevan tuotteen ja Kiinan ja Yhdysvaltain kotimarkkinoilla tuotettujen ja myytyjen magnesiittitiilien välillä ei havaittu eroja, kuten 14 kappaleessa todettiin. Lisäksi todettiin, että 50 prosenttia toisen Yhdysvalloissa toimivan tuottajan käyttämästä raaka-aineesta tuotiin Kiinasta ja etteivät kyseisten kahden maan käyttämät magnesiittitiilien tuotantoprosessit eronneet merkitsevästi toisistaan.

(41)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että Yhdysvallat oli tarkoituksenmukaisin ja kohtuullisin valinta perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdassa tarkoitetuksi vertailumaaksi.

(42)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, normaaliarvo määritettiin vertailumaassa toimivalta tuottajalta saatujen ja tarkastettujen tietojen perusteella. Koska Yhdysvalloissa toimivien tuottajien liiketoimien todettiin tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä, normaaliarvon määrityksen perustana käytettiin kaikkia hintoja, jotka Yhdysvaltain kotimarkkinoilla oli maksettu tai maksetaan kiinalaisten viejien yhteisöön viemiä tuotelajeja vastaavista tuotelajeista.

(43)

Normaaliarvo vahvistettiin yhdysvaltalaisten yhteistyössä toimineiden tuottajien etuyhteydettömiltä asiakkailta tuotelajeista, joilla oli sama magnesiumoksidipitoisuus, kotimarkkinoilla veloittamien myyntihintojen painotettuna keskiarvona. Tarvittaessa tehtiin oikaisuja eri tuotelajien yhteydessä käytettyjen erilaisten käsittelyjen huomioon ottamiseksi.

(44)

Muistutetaan, että yrityksille, joille myönnettiin markkinatalouskohtelu, polkumyyntimarginaalit laskettiin yritysten toimittamien tarkasteltavana olevan tuotteen kotimarkkinoiden vientimyyntiä ja tuotantokustannuksia koskevien tietojen pohjalta. Tiedot tarkistettiin asianomaisten yritysten toimitiloissa.

(45)

Normaaliarvon määrittämiseksi komissio tutki ensin kunkin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan osalta, oliko tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla ollut edustavaa vastaavan yhteisöön suuntautuneen vientimyynnin kokonaismäärään verrattuna. Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti kotimarkkinamyynnin katsottiin olevan edustavaa, jos se oli vähintään 5 prosenttia asianomaisen tuottajan yhteisöön suuntautuneen vientimyynnin kokonaismäärästä.

(46)

Tämän perusteella todettiin, että tutkimusajanjakson aikana toisen vientiä harjoittavan tuottajan tarkasteltavana olevan tuotteen kotimarkkinamyynnin määrä oli edustava. Toisen vientiä harjoittavan tuottajan tarkasteltavana olevan tuotteen kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä ei ollut edustava.

(47)

Tämän jälkeen komissio yksilöi sen vientiä harjoittavan tuottajan osalta, jonka kotimarkkinamyynti oli edustavaa, ne kotimarkkinoilla myydyt magnesiittitiilien lajit, jotka olivat samanlaisia kuin yhteisöön viedyt lajit tai suoraan niihin verrattavissa.

(48)

Kunkin sellaisen kotimarkkinoilla myydyn magnesiittitiililajin osalta, joka todettiin yhteisöön vietäväksi myydyn tuotelajin kanssa suoraan vertailukelpoiseksi, tutkittiin, oliko kotimarkkinamyynti ollut riittävän edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan soveltamiseksi. Tietyn magnesiittitiililajin kotimarkkinamyyntiä pidettiin riittävän edustavana, jos kyseisen lajin kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä oli tutkimusajanjakson aikana vähintään 5 prosenttia siihen verrattavissa olevan, yhteisöön vietäväksi myydyn magnesiittitiililajin kokonaismyyntimäärästä.

(49)

Tämän tarkastelun tuloksena todettiin, että sen vientiä harjoittavan tuottajan, jonka myynti oli kokonaisuudessaan edustavaa, kotimarkkinamyynti oli edustavaa ainoastaan muutaman tuotelajin osalta.

(50)

Tämän jälkeen komissio tutki, voitiinko kunkin edustavassa määrin kotimarkkinoilla myydyn magnesiittitiililajin myynnin katsoa tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä, määrittämällä kannattavan myynnin osuuden riippumattomille asiakkaille suuntautuneesta tuotelajin myynnistä.

(51)

Kotimarkkinoiden myyntitapahtumia pidettiin kannattavina, jos tuotelajin yksikköhinta oli vähintään tuotantokustannusten tasolla. Tämän vuoksi määritettiin kunkin kotimarkkinoilla tutkimusajanjakson aikana myydyn tuotelajin tuotantokustannukset.

(52)

Kuten 50 ja 51 kappaleessa mainittiin, tutkimuksessa määritettiin kannattavan myynnin osuus asianomaisen tuotelajin riippumattomille asiakkaille suuntautuneesta myynnistä. Kun määritettyjä tuotantokustannuksia vastaavilla tai niitä korkeammilla nettomyyntihinnoilla tapahtuneen myynnin osuus oli vähintään 80 prosenttia tietyn magnesiittitiililajin kokonaismyyntimäärästä ja kun kyseisen tuotelajin painotettu keskimääräinen myyntihinta oli vähintään tuotantokustannusten tasoinen, normaaliarvon perustana käytettiin sellaista tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä kyseisen tuotelajin kaiken tutkimusajanjakson aikana tapahtuneen kotimarkkinamyynnin hintojen painotettu keskiarvo riippumatta siitä, oliko myynti ollut kannattavaa. Jos tietyn magnesiittitiililajin kannattava myynti oli alle 80 prosenttia asianomaisen tuotelajin kokonaismyyntimäärästä tai jos kyseisen lajin painotettu keskimääräinen myyntihinta oli tuotantokustannuksia alempi, normaaliarvon perustana käytettiin sellaista tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä ainoastaan tuon tuotelajin kannattavan myynnin painotettu keskiarvo edellyttäen, että kyseinen myynti oli vähintään 10 prosenttia kyseisen lajin kokonaismyyntimäärästä.

(53)

Tapauksissa, joissa jonkin magnesiittitiililajin kannattavan myynnin määrä oli alle 10 prosenttia koko myyntimäärästä, kyseisen lajin myyntimäärää pidettiin riittämättömänä eikä kotimarkkinahinnan katsottu soveltuvan normaaliarvon määrittämisen perustaksi.

(54)

Edellä olevan tarkastelun tuloksena todettiin, että tiettyjen tuotelajien myynti oli tapahtunut tavanomaisessa kaupankäynnissä.

(55)

Määritettäessä normaaliarvoa kaikille niille tuotelajeille, joita ei joko myyty edustavia määriä tai ei myyty 52 ja 53 kappaleessa kuvatulla tavalla hinnan osalta tavanomaisessa kaupankäynnissä, perustana ei voitu käyttää kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinahintaa vaan oli valittava toinen menetelmä.

(56)

Jos vientiä harjoittavan tuottajan myymän tietyn tuotelajin kotimarkkinahintoja ei voitu käyttää, normaaliarvo oli muodostettava laskennallisesti kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan kustannusten pohjalta. Niinpä normaaliarvo muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti lisäämällä vietyjen tuotelajien valmistuskustannuksiin, joita oikaistiin tarvittaessa, kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä kohtuullinen voittomarginaali. Tätä varten komissio tutki, olivatko asianomaiselle yritykselle kotimarkkinoilla aiheutuneita myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä sen saamaa voittoa koskevat tiedot luotettavia.

(57)

Tietoja todellisista kotimarkkinoiden myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista pidettiin luotettavina, jos asianomaisen yrityksen koko kotimarkkinamyynnin määrää voitiin pitää edustavana yhteisöön suuntautuneen vientimyynnin määrään verrattuna. Kotimarkkinoiden voittomarginaali määritettiin tavanomaisessa kaupankäynnissä myytyjen tuotelajien kotimarkkinamyynnin perusteella. Tässä määrittelyssä käytettiin johdanto-osan 45, 48, 52 ja 53 kappaleessa selostettua menetelmää. Toisen yrityksen kohdalla voitiin käyttää sen omia myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia, koska yritys täytti edellä mainitut edellytykset.

(58)

Sille yritykselle, jonka kotimarkkinamyynti ei ollut riittävää, normaaliarvo määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan mukaisesti. Todettiin, että sen markkinatalouskohtelun saaneen yrityksen, jonka kotimarkkinamyynti oli joidenkin tuotelajien osalta edustavaa, kustannusrakenne oli niin erilainen, ettei se ollut tässä tapauksessa kohtuullinen perusta normaaliarvon määrittämiselle. Sen yrityksen, jonka kotimarkkinamyynti ei ollut edustavaa, kustannustiedot todettiin kuitenkin luotettaviksi ja normaaliarvo muodostettiin yrityksen toimittamien tietojen pohjalta, koska ne vastasivat muiden alkuperämaassa toimivien saman tuotteen viejien ja tuottajien tietoja.

(59)

Viejien, joille myönnettiin markkinatalouskohtelu tai yksilöllinen kohtelu, kaikki yhteisöön suuntautunut vienti tapahtui sellaisten yritysten kautta, jotka olivat joko yhteisössä toimivia etuyhteydessä olevia tuojia, yhteisön ulkopuolella toimivia etuyhteydessä olevia yrityksiä tai sellaisia yrityksiä, jotka huolimatta siitä, etteivät ne olleet etuyhteydessä vientiä harjoittaviin tuottajiin, tekivät niiden kanssa tiivistä yhteistyötä tai joilla jopa oli niiden kanssa kauppaa koskeva yksinoikeussopimus. Tapauksissa, joissa vienti tapahtui etuyhteydessä olevien yritysten kautta, vientihinnat muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti. Kaikissa niissä tapauksissa, joissa tarkasteltavana olevaa tuotetta vietiin yhteisössä toimiville riippumattomille asiakkaille, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti eli tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien vientihintojen perusteella.

(60)

Tässä yhteydessä tehtiin oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti kaikkien asianomaiselle tuojalle tuonnin ja jälleenmyynnin välissä aiheutuneiden kustannusten, myös myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten, sekä kohtuullisen voittomarginaalin huomioon ottamiseksi. Tässä tapauksessa kohtuullisen voittomarginaalin perustaksi katsottiin yhteistyössä toimineiden etuyhteydettömien tuojien tosiasiallisesti saama voittomarginaali.

(61)

Normaaliarvoa ja vientihintoja verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla samassa kaupan portaassa. Jotta normaaliarvon ja vientihinnan välinen vertailu olisi ollut tasapuolinen, siinä otettiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti huomioon erot niissä tekijöissä, joiden väitettiin ja osoitettiin vaikuttaneen hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen.

(62)

Tämän perusteella tehtiin oikaisuja kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten, luottokustannusten, palkkioiden ja tuontimaksujen sekä myynnin jälkeisten kustannusten (vakuus/takuu) erojen huomioon ottamiseksi.

(63)

Niiden kahden yrityksen tapauksessa, joille myönnettiin markkinatalouskohtelu, kunkin yhteisöön viedyn tarkasteltavana olevan tuotteen lajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan, kuten perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdassa säädetään.

(64)

Niiden neljän yrityksen osalta, joille myönnettiin yksilöllinen kohtelu, toimittiin siten, että kullekin yhteisöön viedylle tuotelajille vertailumaan tietojen perusteella määritettyä painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin vastaavan yhteisöön viedyn tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan, kuten perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdassa säädetään.

(65)

Väliaikaiset painotetut keskimääräiset polkumyyntimarginaalit prosentteina CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ovat seuraavat:

(66)

Voidakseen laskea kaikkiin muihin Kiinassa toimiviin viejiin sovellettavan polkumyyntimarginaalin komissio määritti ensin yhteistyössä toimimisen asteen. Johdanto-osan 80 kappaleessa selostetuilla menetelmillä Eurostatin tietojen pohjalta laskettua Kiinasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin kokonaismäärää ja Kiinassa toimivilta viejiltä saatuja kyselyvastauksia verrattiin keskenään. Tämän perusteella yhteistyössä toimimisen aste vahvistettiin alhaiseksi.

(67)

Koska yhteistyö oli vähäistä, kaikkiin muihin Kiinassa toimiviin viejiin sovellettava polkumyyntimarginaali vahvistettiin korkeimman yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille lasketun polkumyyntimarginaalin tasoiseksi eli 99,9 prosentiksi CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana. Koko maata koskeva polkumyyntimarginaali todettiin joka tapauksessa jäännösvahinkomarginaalia korkeammaksi.

(68)

Tässä tutkimuksessa todettiin, että magnesiittitiiliä valmistavat

(69)

Kahden tutkimuksessa yhteistyössä toimineen yhteisön tuottajan (RHI ja Refratechnik) todettiin myös tuoneen tarkasteltavana olevaa tuotetta Kiinasta. Sen vuoksi tutkittiin, olisiko kyseiset yritykset suljettava perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun yhteisön tuotannonalan määritelmän ulkopuolelle.

(70)

RHI harjoittaa tuotantoa yhteisössä, mutta se myös tuo tarkasteltavana olevaa tuotetta Kiinassa toimivalta etuyhteydessä olevalta yhteisyritykseltä RHI Liaoningilta. Todettiin, että tutkimusajanjakson aikana ylivoimaisesti suurin osa RHI:n yhteisön markkinoilla myymästä määrästä oli tuotettu yhteisössä ja ainoastaan pieni osa Kiinassa. Viimeksi mainittu osuus oli vähäinen, koska RHI:n tuotanto Kiinassa on lähinnä tarkoitettu nopeasti kasvaville Aasian markkinoille. Lisäksi RHI on yhteisön suurin tuottaja ja sen päätoimipaikka, tutkimus- ja kehittämiskeskus ja suurimmat tuotantolaitokset sijaitsevat yhteisössä. Tästä syystä todettiin, että tarkasteltavana olevan tuotteen osalta RHI:n ydinliiketoiminta tapahtuu yhteisössä.

(71)

Lisäksi tutkittiin, millä tavoin tuonnin myynti vaikutti yrityksen koko yhteisömyyntiin. Todettiin, ettei tuonnin jälleenmyynti ollut parantanut merkittävästi RHI:n kannattavuutta. Päätelmä perustui yhteistyössä toimineiden yhteisön tuottajien kannattavuuden vertailuun.

(72)

Ottaen huomioon kyseisen tuonnin vähäisen osuuden ja sen, ettei tuonti lisännyt merkittävästi yrityksen yhteisömyynnin kannattavuutta kokonaisuudessaan, katsottiin, ettei yritys ollut säästynyt vahingollisen polkumyynnin kielteisiltä vaikutuksilta. Tämän vuoksi katsottiin, ettei RHI:n sulkeminen yhteisön tuotannonalan määritelmän ulkopuolelle ollut perusteltua.

(73)

Myös Refratechnik harjoittaa tuotantoa yhteisössä ja tuo tarkasteltavana olevaa tuotetta Kiinassa toimivilta tuottajilta. Todettiin, että tutkimusajanjakson aikana lähes puolet Refratechnikin myynnistä yhteisön markkinoilla oli tuotettu Kiinassa. Lisäksi todettiin, että suurin osa yrityksen liiketoiminnan kasvusta perustui Kiinasta peräisin olevan tuonnin kasvuun. Tämän vuoksi katsottiin, että Refratechnikin ydinliiketoiminta tapahtuu yhteisön lisäksi myös Kiinassa.

(74)

Lisäksi tutkittiin, millä tavoin tuonnin myynti vaikutti yrityksen koko yhteisömyyntiin. Todettiin, että toisin kuin RHI:n tapauksessa, tuonnin jälleenmyynnistä oli koitunut Refratechnikille merkittäviä etuja.

(75)

Ottaen huomioon tuonnin suuren osuuden yhteisön koko myynnistä, sen, että ydinliiketoiminta näyttää olevan vähitellen siirtymässä Kiinaan sekä sen, että polkumyynnillä tapahtuva tuonti on ollut selvästi hyödyksi Refratechnikille, katsotaan, että perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti Refratechnikiä ei tulisi lukea yhteisön tuotannonalaan ja jatkossa sitä tarkastellaan ”muuna markkinatoimijana”.

(76)

Tutkimuksessa täydessä yhteistyössä toimineiden neljän yhteisön tuottajan (joihin kuuluu RHI mutta ei Refratechnik) tuotanto oli tutkimusajanjaksolla 233 732 tonnia. Se on 53 prosenttia yhteisön koko tuotannosta, joten kyseiset yritykset muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun yhteisön tuotannonalan.

(77)

Tutkimuksessa todettiin, ettei magnesiittitiiliä tuottavalla tuotannonalalla ollut tarkasteltavana olevan tuotteen kytkösmarkkinakäyttöä. Muutamat teräsyritykset tuottavat kuitenkin magnesiittitiiliä omaan käyttöönsä. Määrä on pieni, kun sitä verrataan yhteisön tulenkestävien tuotteiden tuottajien tuottamaan määrään. Koska kyseinen osa tuotannosta on tarkoitettu käytettäväksi terästeollisuudessa eikä yksikään terästeollisuuden yritys toiminut yhteistyössä magnesiittitiilien tuottajana (vaikka monet niistä saivat kyselylomakkeen), siitä ei näytä kohdistuneen merkittävää vaikutusta yhteisön tuotannonalalle.

(78)

Koska yhteisön tuotannonalan muodosti neljä yritystä, joista kaksi tuotti vain noin 2 prosenttia koko tuotetusta määrästä, yhteisön tuotannonalaa koskevat tiedot indeksoitiin luottamuksellisuussyistä.

(79)

Kulutus määritettiin yhteisön tuotannonalan alan vakiokäytännön mukaisesti toimittamien teollisuuden tavanomaisten estimaattien pohjalta. Tiedot laskettiin käyttäen perustana ilmoitettuja terästuotantotietoja (lähde: International Iron & Steel Institut, IISI), jaoteltuna sen mukaan, paljonko tarkasteltavana olevaa tuotetta tiedetään keskimäärin käytetyn tuotettua terästonnia kohden.

(80)

Tuontia koskevat tiedot saatiin asianomaisiin CN-koodeihin (CN-koodit 6815 91 00 , 6815 99 10 , 6815 10 10 , 6815 99 90 , 6902 10 00 ja 6903 90 20 ) liittyvän tuonnin määriä kuvaavista Eurostatin tiedoista. Luvuista tehtiin vähennyksiä, jotta ei otettaisi huomioon tuotteita, joiden kohdalla ei hinnan perusteella selvästikään ollut kyse tarkasteltavana olevasta tuotteesta. Vähennysten nettomäärää (joka oli kaikkien maiden osalta 73 291 tonnia ja Kiinan osalta 59 831 tonnia) verrattiin yhteistyössä toimineiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittamiin tuontimääriin (noin 42 000 tonnia). Kun otettiin huomioon, että i) noin 13 500 tonnia tuotiin muista maista kuin Kiinasta, ii) yhteisön tuojien ja käyttäjien ilmoittamat tiedot osoittivat tuontia tulevan myös Kiinassa toimivilta yhteistyöhön osallistumattomilta viejiltä, ja iii) monet muutkin Kiinassa toimivat vientiä harjoittavat tuottajat saivat kyselylomakkeen mutta eivät toimineet yhteistyössä, Eurostatin lukuja pidettiin tarkkana arviona tuontimääristä. Lisäksi kiinalainen kaupan alan lehdistölähde (China Metallurgical News, 4.1.2004) kertoi, että vuonna 2003 Eurooppaan vietiin 80 000 tonnia, mikä myös viittaa siihen, ettei edellä oleva tutkimusajanjaksoa kuvaava Eurostatin luku (59 831) ole mitenkään liian suuri.

(81)

Yhteisön tuotannonalan myyntiä yhteisön markkinoilla kuvaavat luvut saatiin tarkistetuista viiden yhteistyössä toimineen yhteisön tuottajan (joihin kuului myös Refratechnik) kyselyvastauksista. Jäännöksen (eli kulutus, josta oli vähennetty tuonnin määrä sekä yhteisön tuotannonalan myyntimäärä) katsottiin vastaavan yhteistyöhön osallistumattomien yhteisön tuottajien myyntimäärää.

(82)

Tämä kulutus osoittaa seuraavan taulukon mukaisesti, että tarkasteltavana olevan tuotteen kysyntä pysyi yhteisössä tasaisena koko tarkastelujakson ajan.

(83)

Asianomaisesta maasta peräisin olevan tuonnin määrä ja markkinaosuus ovat kehittyneet seuraavasti:

(84)

Vaikka magnesiittitiilien kulutus pysyi tarkastelujakson aikana muuttumattomana, asianomaisesta maasta tulevan tuonnin määrä kasvoi samana aikana noin 150 prosenttia. Tämän tuloksena Kiinan markkinaosuus kasvoi tarkastelujakson aikana yli kaksinkertaiseksi eli 6,0 prosentista 14,9 prosenttiin.

(85)

Edellä olevassa taulukossa esitetään Kiinasta tulevan tuonnin keskihintojen kehittyminen. Tarkastelujakson aikana hinnat laskivat 22 prosenttia.

(86)

Yhteisön markkinoilla tutkimusajanjaksolla veloitettuja myyntihintoja tutkittiin vertaamalla yhteisön tuotannonalan hintoja asianomaisen maan vientiä harjoittavien tuottajien hintoihin. Hintavertailu tehtiin hyvitysten ja alennusten vähentämisen jälkeen. Yhteisön tuotannonalan hinnat oikaistiin noudettuna lähettäjältä -tasolle ja tuontihintoina käytettiin CIF-hintaa yhteisön rajalla.

(87)

Vertailu osoitti, että yhteisöön tuotua tarkasteltavana olevaa tuotetta myytiin yhteisössä tutkimusajanjakson aikana hinnoilla, jotka alittivat yhteisön tuotannonalan hinnat 16,6 prosentilla. Tällainen hinnan alittavuuden taso ja jäljempänä selostettu yhteisön tuotannonalan hintakehitys osoittavat selvästi, että hinnat olivat jo laskeneet huomattavasti.

(88)

Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta yhteisön tuotannonalaan otettiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti huomioon kaikki taloudelliset tekijät ja seikat, jotka vaikuttivat tuotannonalan tilanteeseen vuoden 2001 (perusvuosi) ja tutkimusajanjakson välillä.

(89)

Jäljempänä esitetyt yhteisön tuotannonalaa koskevat tiedot on saatu kokoamalla yhteen tutkimuksessa yhteistyössä toimineita neljää yhteisön tuottajaa koskevat tiedot.

(90)

Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät seuraavasti:

(91)

Kuten edellä olevasta taulukosta käy ilmi, tuotanto väheni tarkastelujakson aikana 9 prosenttia. Kustannusten vähentämiseksi tuotantokapasiteettia vähennettiin 16 prosenttia, ja tämän seurauksena kapasiteetin käyttöaste kasvoi 8 prosenttia.

(92)

Seuraavassa taulukossa esitetään varastojen koko kunkin kauden lopussa.

(93)

Varastot kasvoivat tarkastelujakson aikana 8 prosenttia. On huomattava, että yhteisön tuotannonala valmistaa tarkasteltavana olevaa tuotetta yleensä tilauksesta. Sen vuoksi todettiin, etteivät yhteisön tuotannonalan varastot ole kovinkaan merkityksellinen indikaattori yhteisön tuotannonalan tilannetta arvioitaessa.

(94)

Seuraavan taulukon luvut kuvaavat yhteisössä toimiville riippumattomille asiakkaille suuntautunutta yhteisön tuotannonalan myyntiä.

(95)

Yhteisön tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus pysyivät tarkastelujakson aikana muuttumattomina. Tähän päästiin kuitenkin vain alentamalla keskimyyntihintoja 11 prosenttia, kun yhteisön markkinoille alkoi tulla tuontia polkumyynnillä.

(96)

On myös huomattava, että keskihintojen 11 prosentin lasku ei riitä kuvaamaan tärkeimpien tuotesegmenttien hintojen laskua. Tarkasteltavana olevaa tuotetta käytetään terästeollisuudessa kolmen pääasiallisen astialajin eli valusankojen, konvertterien ja valokaariuunien vuoraukseen. Aluksi Kiinasta tuleva tuonti koski lähinnä vähempiarvoista valutiilien markkinasegmenttiä. Tarkastelujakson aikana tuontia on suuntautunut kuitenkin yhä enemmän myös konvertterien ja valokaariuunien segmenteille. Konvertterien ja valokaariuunien käyttö olisi maksimoitava, ja tarvitaan lisää hyvälaatuisia kalliita tiiliä, jotta ennen vuorauksen vaihtamista voitaisiin käsitellä useampia sulatuseriä. Tarkastelujakson aikaisen myynnin rakenteen tarkastelu osoitti, että yhteisön tuotannonala siirsi toimintaansa pienemmille mutta toisaalta arvokkaammille markkinasegmenteille voidakseen selviytyä Kiinasta tulevan tuonnin aiheuttamasta paineesta. Edellä esitetyn valossa on selvää, että joidenkin yksittäisten tuotelajien keskihinnat ovat laskeneet enemmän kuin 11 prosenttia. Esimerkiksi suurimpaan tuoteryhmään kuuluvien tiilien (jotka sisältävät 9 prosenttia jäännöshiiltä ja sulatettua magnesiumoksidia) keskihinta laski tarkastelujakson aikana 19 prosenttia.

(97)

Tuonnin voimistuessa yhteisön tuotannonala ei kyennyt kasvamaan, vaikka se alensi keskihintojaan. Se on sitä vastoin joutunut vähentämään tuotantokapasiteettiaan ja työvoimaansa.

(98)

Seuraavassa taulukossa esitetään yhteisön markkinoilla tapahtuneen myynnin kannattavuus tuottona liikevaihdosta.

(99)

Hintojen laskun seurauksena kannattavuus heikkeni merkittävästi vuodesta 2001 vuoteen 2003, ja samaan aikaan Kiinasta polkumyynnillä tuleva tuonti kasvoi. Tutkimusajanjakson aikana kannattavuus parani hieman, lähinnä kustannusten alenemisen ansiosta. Tutkimusajanjakson aikana lisäksi tulos, joka huolimatta siitä, että olikin kannattava, oli selvästi huonompi kuin mitä vastaavanlaiselta tuotannonalalta olisi voitu odottaa, jos polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia ei olisi ollut. Kuten voidaan nähdä vuoden 2001 perusteella, jolloin polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin markkinaosuus oli vielä varsin pieni, voittoa voisi olettaa saatavan paljon enemmän.

(100)

Sijoitetun pääoman tuoton, kassavirran ja investointien kehitys esitetään seuraavassa taulukossa.

(101)

On syytä huomata, että sijoitetun pääoman tuottoa koskevat luvut noudattavat pitkälti edellä esitettyjä kannattavuuslukuja (jotka kuvaavat tuoton määrää liikevaihdosta). Kassavirta kehittyi pääpiirteittäin samansuuntaisesti eli se väheni vuodesta 2001 vuoteen 2003, jonka jälkeen se tutkimusajanjaksolla suureni hieman. Sijoitetun pääoman tuoton ja kassavirran heikkeneminen johtui siitä, että myytyjen tuotteiden keskimyyntihinnat laskivat nopeammin kuin keskimääräiset kustannukset.

(102)

Yhteisön tuotannonala on lisännyt investointejaan. Ne olivat lähinnä tuotantolaitoksia ja laitteita koskevia korvausinvestointeja; investoiminen uusiin tuotantolaitoksiin oli vähäisempää.

(103)

Yhteisön tuotannonalan mahdollisuudet saada pääomaa joko ulkopuolisilta rahoittajilta tai emoyhtiöiltä eivät kuitenkaan tarkastelujakson aikana vaikeutuneet olennaisesti, koska yritykset kuuluvat suurempiin yhtymiin. Sen vuoksi mahdollisuuksia pääoman saantiin arvioidaan lähinnä yhtymän vahvuuden eikä välttämättä asianomaisen liiketoiminta-alueen menestymisen perusteella. Tästä syystä kyseinen seikka ei näytä olevan merkityksellinen tämän tutkimuksen kannalta.

(104)

Kuten edellä olevasta taulukosta käy ilmi, yhteisön tuotannonalan työntekijämäärä väheni vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välillä. Määrän kasvu vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välillä voidaan selittää tuotannon kasvulla. Tuottavuus pysyi jokseenkin tasaisena koko ajanjakson.

(105)

Palkat laskivat huomattavasti vuonna 2002 mutta pysyivät sen jälkeen samalla tasolla tutkimusajanjaksoon asti. Tämän selittää kyseisen vuoden rakenneuudistusohjelma, jonka vaikutus näkyi edellä kuvatun mukaisesti myös tuotannon ja työllisyyden kehittymisessä.

(106)

Polkumyyntimarginaalit esitetään tarkasti edellä polkumyyntiä käsittelevässä jaksossa. Ne ovat selvästi yli vähimmäistason. Kun lisäksi otetaan huomioon polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ja hinta, ei tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin vaikutusta voida pitää vähäisenä.

(107)

Yhteisön tuotannonala ei ole toipumassa aikaisemman polkumyynnin tai tuetun tuonnin vaikutuksista, koska vastaavia tutkimuksia ei ole ennen tehty.

(108)

Muistutetaan, että vaikka yhteisön tuotannonalan myyntimäärät ja osuus yhteisön markkinoista pysyivät jokseenkin muuttumattomina, sen keskihinnat laskivat tarkastelujakson aikana 11 prosenttia, vaikka tuotevalikoimaa kehitettiin arvokkaampien tuotelajien suuntaan. Kustannusten vähenemisestä huolimatta tulos heikkeni merkittävästi ja oli tutkimusajanjakson aikana 55 prosenttia heikompi kuin vuonna 2001 eli huomattavasti heikompi kuin mitä olisi voitu odottaa polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin puuttuessa.

(109)

Yhteisön tuotannonalan tilanteen heikkenemisestä tarkastelujakson aikana kertovat myös tuotannon ja tuotantokapasiteetin väheneminen sekä palkkojen laskeminen ja työllisyyden, sijoitetun pääoman tuoton ja kassavirran heikkeneminen sekä se, että keskihintojen 11 prosentin laskusta huolimatta kasvua ei ilmennyt.

(110)

Samaan aikaan edellä kuvatun epäedullisen kehityksen kanssa tuottavuus pysyi suhteellisen muuttumattomana, investoinnit kasvoivat ja kapasiteetin käyttö tehostui. Edellä selostetuista syistä varastojen ja pääoman saannin mahdollisuuksien kehittymistä ei pidetty kovin merkityksellisenä.

(111)

Kaikkien edellä mainittujen osoittimien perusteella päätellään alustavasti, että yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut tutkimusajanjaksolla perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(112)

Lisäksi tutkittiin, oliko Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä syy-yhteyttä. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisäksi tutkittiin muita tiedossa olleita tekijöitä, jotka olisivat voineet aiheuttaa samaan aikaan vahinkoa yhteisön tuotannonalalle, sen varmistamiseksi, ettei niiden mahdollisesti aiheuttamaa vahinkoa katsottaisi polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttamaksi.

(113)

Muistutetaan, että tarkastelujakson aikana Kiinasta tulevan tuonnin määrä kasvoi noin 150 prosenttia ja sen markkinaosuus kasvoi 118 prosenttia. Lisäksi Kiinasta tulevan tuonnin hinnat laskivat 22 prosenttia (ks. 85 kappale) ja merkittävää hinnan alittavuutta ilmeni (ks. 87 kappale). Reaktiona tuontiin yhteisön tuotannonala piti myyntimääränsä ennallaan (ollakseen vaarantamatta suurtuotannon etuja), mutta joutui alentamaan hintojaan merkittävästi. Hintojen laskun yhtenä seurauksena kannattavuus heikkeni 55 prosenttia. Tämä kannattavuus on selvästi alempi kuin kyseisenlaiselta tuotannonalalta odottaisi, eikä se ole enää kestävä.

(114)

On hyvin epätodennäköistä, että muista kolmansista maista, kuten Korean tasavallasta ja Brasiliasta, peräisin oleva tuonti olisi myötävaikuttanut yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Muista maista kuin Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus oli tutkimusajanjaksolla vain noin 3 prosenttia. Lisäksi Korean tasavallasta ja Brasiliasta (eli maista, joista tuontia tuli eniten) peräisin olevan tuonnin keskihinnat olivat korkeammat kuin Kiinasta peräisin olevan tuonnin hinnat, Korean tasavallan tapauksessa 25 prosenttia ja Brasilian tapauksessa 47 prosenttia. Kyseisen tuonnin markkinaosuuden ja suhteellisen korkean hinnan perusteella voidaan päätellä, että sen mahdollinen vaikutus aiheutuneeseen vahinkoon oli vähäinen.

(115)

Muutamat asianomaiset osapuolet väittivät, että tulenkestäviä tuotteita valmistavan yhteisön tuotannonalan ylikapasiteetti oli syynä siihen, että tuotannonala oli joutunut käymään kilpailua alentamalla hintoja vahinkoa aiheuttavalle tasolle. Tutkimuksessa tarkastelujaksolta määritetty kapasiteetin käyttöaste, joka esitetään indeksoituna 90 kappaleessa, ei kuitenkaan tue tätä ylikapasiteettiin liittyvää väitettä. Ennemminkin se kertoo kapasiteetin vastanneen terästeollisuuden ja muiden vastaavien tuotannonalojen kapasiteettia. Vaikka onkin selvää, että kapasiteettia on vähennetty ja hinnat ovat laskeneet, näin on tapahtunut lähinnä Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin vaikutuksesta. Komissio huomauttaa lisäksi, että tulenkestäviä tuotteita valmistavan yhteisön tuotannonalan suuri rakenneuudistus toteutettiin jo 1990-luvun lopulla.

(116)

Väitettiin, että tekniikan kehittyminen, jonka ansiosta pystytään valmistamaan pidempään kestäviä tiiliä, sekä tehokas teräksenvalmistusprosessi olivat syynä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Tutkimuksen aikana useat teräksenvalmistajat toivat esille, että teknisen edistymisen vuoksi magnesiittitiilien kulutus tuotettua terästonnia kohden on vähentynyt.

Edellä oleva taulukko osoittaa, että magnesiittitiiliä käytettiin vain noin 2 prosenttia teräksen määrästä. Tämän vähäisen määrän pieneneminen ei selittäisi edellä vahinkoa käsittelevässä jaksossa selostettua myyntihintojen laskua ja kannattavuuden heikkenemistä. Tämän vuoksi katsotaan, että tiilien teknisen laadun paraneminen ei ole voinut vaikuttaa merkitsevästi yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(117)

Tutkimuksessa todettiin, että muutamat teräksen tuottajat tuottivat edelleen itse magnesiittitiiliä. Ei kuitenkaan todettu merkkejä siitä, että tämä toiminta olisi tutkimuksen aikana kasvanut. Koska lisäksi yksikään teräsyritys ei toiminut tutkimuksessa yhteistyössä magnesiittitiilien tuottajana, oli selvää, ettei tämä tuotanto vaikuttanut yhteisön tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen.

(118)

Myös valuutan muuntaminen dollareista euroiksi oli seikka, jonka väitettiin aiheuttaneen vahinkoa. Tämä voi olla tärkeä näkökohta, sillä Kiinan juan renminbi on sidottu dollariin jo monen vuoden ajan, ja väitettiin, että dollarin ja euron välisen vaihtokurssin vaihtelujen johdosta kiinalaisten tuottajien on ollut edullisempaa suunnata vientinsä yhteisöön.

(119)

Dollarin heikkeneminen euroon nähden ei kuitenkaan ole aina tapahtunut samaan aikaan tuonnin kasvun kanssa. Vaihtokurssi alkoi heikentyä kesäkuussa 2002, kun taas tuonti alkoi kasvaa merkittävästi vuonna 2001. On myös syytä todeta, että Kiinasta yhteisöön kuljetettavan rahdin kustannukset kasvoivat tarkastelujakson aikana merkittävästi. Jos Kiinasta peräisin oleva tuonti olisi kasvanut pelkästään siksi, että vaihtokurssin vaihtelut ovat luoneet paremmat markkinaedellytykset, voitaisiin myös olettaa, että tuonti vähenisi tai ainakin vakiintuisi tietylle tasolle, jos rahtikustannusten nousu tasapainottaisi vaihtokurssin vaihtelujen vaikutuksia. Vaikka rahtikulut todellakin nousivat (tarkastelujakson 15 viimeisen kuukauden aikana noin 25 prosenttia; lähde: P&O Nedlloyd), tuonti kasvoi kuitenkin edelleen.

(120)

Tästä syystä päätellään alustavasti, että valuuttamuunnokset tuskin olivat vaikuttaneet yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(121)

Muutamat asianomaiset osapuolet väittivät lisäksi, että vahinko oli yhteisön tuotannonalan itsensä aiheuttama, koska myös se toi tarkasteltavana olevaa tuotetta Kiinasta yhteisöön. Muistutetaan mieliin, että RHI, joka lukeutui yhteisön tuotannonalaan, toi Kiinasta tutkimusajanjakson aikana 5 prosenttia koko yhteisömyynnistään. Tuonnin osuus ja hintaero muuhun yhteisömyyntiin nähden ovat kuitenkin suhteellisen pienet eikä niistä ole voinut kohdistua markkinoihin suurta vaikutusta.

(122)

Tutkimusajanjakson aikana noin 27 prosenttia yhteisön tuotannonalan tuotannosta vietiin yhteisön ulkopuolelle. Jakson aikana vienti väheni ainoastaan vähän. Vienti oli kuitenkin kannattavampaa kuin myynti yhteisön markkinoilla, eikä sen voida sanoa myötävaikuttaneen yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(123)

On syytä muistaa, että tässä tapauksessa vahinko tarkoittaa lähinnä hintojen laskua, joka oli syynä kannattavuuden heikkenemiseen. Kun muistetaan, että nopeasti kasvava Kiinasta peräisin oleva tuonti alitti huomattavasti yhteisön tuotannonalan hinnat, ei mikään viittaa siihen, että muilla edellä mainituilla tekijöillä olisi voinut olla merkitystä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon aiheuttajana. Tutkimuksessa ei tullut esille muita tekijöitä, jotka olisivat voineet aiheuttaa merkittävää vahinkoa.

(124)

Edellä olevan tarkastelun, jossa selvitetään kaikkien tiedossa olleiden tekijöiden vaikutuksia yhteisön tuotannonalan tilanteeseen, perusteella päätellään alustavasti, että Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välillä on syy-yhteys.

(125)

Selvitettiin, oliko olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi pääteltävä, ettei polkumyyntitullien käyttöönotto asianomaisesta maasta peräisin olevassa tuonnissa olisi yhteisön edun mukaista. Komissio lähetti kyselylomakkeen tuojille, tarkasteltavana olevaa tuotetta käyttäville tuotannonaloille ja tavarantoimittajille. Vastaukset kyselyyn saatiin 14 käyttäjältä, viideltä tavarantoimittajalta ja kolmelta etuyhteydettömältä tuojalta.

(126)

Yhteistyössä toimineilta osapuolilta saatujen tietojen perusteella tehdään seuraavat päätelmät.

(127)

Yhteisön tuotannonala muodostuu siis neljästä tuottajasta, jotka työllistävät noin 800 henkilöä tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannossa ja myynnissä. Mieliin palautetaan myös, että edellä esitetyt yhteisön tuotannonalaa koskevat talouden tunnusluvut osoittivat taloudellisen tuloksen heikentyneen tarkastelujaksolla. Huolimatta tilanteen hienoisesta paranemisesta tutkimusajanjakson aikana yhteisön tuotannonala ei päässyt tyydyttävään taloudelliseen tilanteeseen Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin johdosta.

(128)

Jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, on selvää, että yhteisön tuotanto loppuu yhä enenevässä määrin ja teräsyritykset joutuvat turvautumaan kiinalaiseen tuotantoon paljon nykyistä enemmän. Maailmassa on nykyään vain muutamia tuotantopaikkoja ja valtaosa raaka-aineesta (erityisesti magnesiumoksidista) on Kiinassa. Muissa kolmansissa maissa ei niin ollen ole mittavia raaka-ainelähteitä. Toisaalta edellä esitetyn perusteella näyttäisi ilmeiseltä, että yhteisön tuotannonala hyötyisi polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotosta.

(129)

Näin ollen päätellään alustavasti, että polkumyynnin vastaiset toimenpiteet olisivat yhteisön tuotannonalan edun mukaisia.

(130)

Neljä yritystä vastasi etuyhteydettömille tuojille osoitettuun kyselyyn, vaikka niistä vain kaksi toi tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisöön tutkimusajanjakson aikana. Yhteistyössä toimineet tuojat vastustivat toimenpiteiden käyttöönottoa ja väittivät, että yhteisössä toimii vain muutamia tulenkestävien tuotteiden tuottajia ja että tiilien tuonti Kiinasta oli lisännyt kilpailua yhteisön markkinoilla. Jos toimenpiteet otettaisiin käyttöön ja hinnat nousisivat, kiinalaiset tuottajat saattaisivat vähentää yhteisöön suuntautuvaa myyntiään ja tuojille aiheutuisi tappioita kaupan vähentymisen ja kannattavuuden heikkenemisen myötä.

(131)

Toinen tuojista väitti, että se ehkä joutuisi lopettamaan liiketoimintansa, joka nyt työllistää kahdeksan henkilöä, koska tarkasteltavana olevan tuotteen osuus sen liiketoiminnasta on merkittävä. Polkumyynnin vastaisilla toimenpiteillä ei kuitenkaan pyritä estämään tuontia eikä vaikeuttamaan yhteisössä toimivien tuojien toimintaa. Koska ehdotetut toimenpiteet vaikuttavat vain suhteellisen pieneen osaan yhteisön terästeollisuuden kokonaiskustannuksista ja kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ja yhteisön käyttäjien välillä on erityisiin teknisiin vaatimuksiin perustuvat vakiintuneet liikesuhteet, tuojien perinteinen liiketoiminta todennäköisesti jatkuisi, vaikka polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vastaiset toimenpiteet otettaisiinkin käyttöön.

(132)

Toisen tuojan tapauksessa todettiin, että koska tarkasteltavana olevan tuotteen osuus yrityksen koko liikevaihdosta on selvästi alle prosentin, toimenpiteiden käyttöönotosta ei voisi aiheutua sille merkittäviä seurauksia.

(133)

Tutkimuksessa yhteistyössä toimineet tavarantoimittajat tukivat menettelyä. Kaksi yritystä, jotka olivat toimittaneet yhteisön tuotannonalalle magnesiittitiilien pääraaka-ainetta eli perkipoltettua magnesiittia, väitti joutuneensa lopettamaan toimituksensa tulenkestäviä tuotteita valmistavalle teollisuudelle muutamia vuosia aikaisemmin, kun markkinoille alkoi tulla kiinalaista raaka-ainetta ja myöhemmin Kiinassa valmistettuja magnesiittitiiliä.

(134)

Kyselyyn vastasi 14 käyttäjäyritystä, jotka ovat teräksen tuottajia, ja huomautuksia esittivät vielä yksi muu tuottaja ja Wirtschaftsvereinigung Stahl (Saksan teräsalan yhdistys). Muu käyttäjä ilmaisi tukevansa yhteisön tuotannonalan valitusta, mutta kaikki muut teräsyritykset vastustivat polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönottoa. Käyttäjäyritysten osuus yhteisön magnesiittitiilien kulutuksesta oli kaikkiaan 38 prosenttia.

(135)

Tulenkestävät tuotteet ovat terästeollisuudelle strategisesti hyvin tärkeää materiaalia. Kaikki sen valmistama teräs kulkee magnesiittitiilillä vuorattujen konvertterien, uunien ja valusankojen läpi. Tulenkestävien tuotteiden saantiin liittyvillä ongelmilla voisi sen vuoksi olla merkittäviä seurauksia, jotka näkyvät tuotannon keskeytymisenä, korjausten tarpeena ja turvallisuusongelmina. Sen vuoksi kyseisenlaiselle tuotteelle hyvin tärkeitä seikkoja ovat laadukkuus (joka tarkoittaa pitkään kestäviä tiiliä) ja tekninen tuki. Näiden tiukkojen teknisten vaatimusten vuoksi yhteistyösuhteen luominen tavarantoimittajaan kestää pitkään ja vaatii runsaasti investointeja ja tutkimustyötä. Erittäin vaikeaa olisi myös siirtää hankinta yhdeltä kiinalaiselta tuottajalta toiselle kiinalaiselle tuottajalle. Teräksen tuottajat katsovat edistyneensä hyvin kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana kiinalaisten tuottajien ja näiden tuotteita yhteisöön tuovien tuojien ansiosta, etenkin, koska tehokkuus on kasvanut ja innovaatioita on tehty.

(136)

Toimenpiteitä vastustavat yritykset pelkäävät näin ollen, että niiden vuoksi kävisi mahdollisesti hyvinkin vaikeaksi saada laadukkaita tiiliä, joilla on riittävä tekninen tuki. Ne pelkäävät, että kiinalaiset tuottajat lähtevät yhteisön markkinoilta, jos toimenpiteet otetaan käyttöön. Lisäksi magnesiittitiilien pääasiallisen raaka-aineen, magnesiitin, suurimmat varannot sijaitsevat Kiinassa. Näin ollen terästeollisuus pelkää, että sen suhteet kiinalaisiin raaka-aineen toimittajiin saattaisivat heikentyä.

(137)

Kuten edellä todettiin, polkumyynnin vastaisilla toimenpiteillä ei kuitenkaan pyritä estämään tuontia tai vaikeuttamaan teräksen tuottajien toimintaa. Tämä tarkoittaa sitä, että vahinkoa aiheuttamaton tuonti pääsisi edelleen yhteisön markkinoille. Näin ollen vakiintuneet suhteet kiinalaisiin viejiin olisi mahdollista säilyttää, vaikka polkumyynnin vastaiset toimenpiteet otettaisiin käyttöön. Tätä vahvistaa vielä se seikka, että tarkasteltavana olevan tuotteen osuus teräksen tuottajien kokonaistuotantokustannuksista on merkityksettömän pieni, joten toimenpiteillä olisi hyvin pieni vaikutus tuotteen käyttäjille aiheutuviin kustannuksiin (ks. 143 kappale).

(138)

On myös syytä tuoda esille, että tarkasteltavana oleva tuote on terästeollisuudelle strategisesti tärkeä. Jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, on vaara, että pitkällä aikavälillä tarkasteltavana olevan tuotteen tuotanto siirtyy Kiinaan. Kun muistetaan, että muissa kolmansissa maissa ei ole merkittäviä tuottajia, on selvää, että tällainen riippuvuus Kiinasta peräisin olevasta tuonnista ei ole terästeollisuuden kannalta kestävä ajatus.

(139)

Ei myöskään ole selvää näyttöä siitä, mitä vaikutuksia kohdistuisi magnesiittitiiliä tuottavien teräksen valmistajien raaka-aineen saantiin.

(140)

Käyttäjäteollisuus väitti, että toimenpiteet lujittaisivat markkinarakennetta, jonka muodostavat vain muutamat harvat merkittävät tuottajat. Käyttäjät katsoivat, että tämä puutteellista kilpailua ilmentävä tilanne kehittyi 1990-luvulla toteutuneiden tulenkestäviä tuotteita valmistavan teollisuuden yritysfuusioiden ja ostojen seurauksena.

(141)

Tutkimusajanjakson aikana yhteisön markkinoiden suurimman tuottajan markkinaosuus oli noin 30 prosenttia, ja se ei todennäköisesti ole riittävä markkinoiden valvomiseksi ja hallitsemiseksi. Tätä näkemystä tukee se seikka, että kyseisen yrityksen markkinaosuus on pienentynyt Kiinasta tulevan tuonnin johdosta. Kuten edellä pääteltiin, on hyvin todennäköistä, että tuonti Kiinasta jatkuisi myös toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen. Sitä paitsi magnesiittitiiliä tuottavat yhteisössä monet pienemmätkin yritykset, myös muutamat teräsyritykset, eikä tutkimuksessa esitetty näyttöä siitä, kuinka yhteisön markkinoiden suurimmat toimijat olisivat hallinneet markkinoita väitetyssä laajuudessa. Koska kilpailun vastaisesta käyttäytymisestä ei esitetty näyttöä, väite jää perusteettomaksi.

(142)

Terästeollisuus väitti myös, että magnesiittitiilistä kannettavat polkumyyntitullit aiheuttaisivat lisäkustannuksia hintoihin hyvin herkästi reagoivilla teräsmarkkinoilla, erityisesti kilpailtaessa yhteisön ulkopuolisten teräksentuottajien kanssa. Näin ollen polkumyyntitullit vaikuttaisivat terästeollisuuden kilpailukykyyn, etenkin sen vuoksi, että myös muihin terästuotteiden raaka-aineisiin kohdistuu hyvin voimakkaat markkinapaineet.

(143)

Käyttäjäteollisuudelta kyselyyn saadut vastaukset osoittavat kuitenkin, että magnesiittitiilien osuus kokonaiskustannuksista on selvästi alle prosentin. Näin ollen ehdotetut polkumyyntitullit vaikuttaisivat teräksen valmistusprosessin kokonaiskustannuksiin erittäin vähän. Terästeollisuuden viimeaikainen kehitys osoittaa lisäksi selvästi, että myyntihinnat ovat nousseet ja kannattavuus on parantunut, mikä merkitsee sitä, että magnesiittitiilien merkitys myynnin kokonaisliikevaihdossa on edelleen vähentynyt.

(144)

Edellä esitetty huomioon ottaen on epätodennäköistä, että polkumyynnin vastaiset toimenpiteet johtaisivat riittämättömään tarjontaan tai puutteellisen kilpailun tilanteeseen yhteisön markkinoilla, erityisesti siksi, että kiinalaiset magnesiittitiilet luultavasti säilyttäisivät nykyisen markkinaosuutensa. Todettiin, että kustannusten nousu olisi mitättömän pieni ja ettei se vaikuttaisi merkittävästi terästeollisuuden kilpailukykyyn. Tästä syystä päätellään alustavasti, ettei toimenpiteiden käyttöönotto olisi käyttäjien edun vastaista.

(145)

Toimenpiteiden käyttöönotto asianomaisesta maasta peräisin olevien magnesiittitiilien tuonnissa olisi selvästikin yhteisön tuotannonalan edun mukaista. Magnesiittitiilien hintoihin mahdollisesti kohdistuvien vaikutusten odotetaan jäävän hyvin vähäisiksi sekä tarkasteltavana olevan tuotteen tuojien/kauppiaiden että sitä käyttävien tuotannonalojen osalta. Sitä vastoin yhteisön tuotannonalan markkinaosuuden menetykset, hinnan alennukset ja kannattavuuden heikkeneminen olisivat selvästi tuntuvampia.

(146)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, ettei ole pakottavia syitä luopua polkumyyntitullien käyttöönotosta Kiinasta peräisin olevien magnesiittitiilien tuonnissa.

(147)

Polkumyyntiä, vahinkoa ja yhteisön etua koskevat päätelmät huomioon ottaen olisi otettava käyttöön toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuva tuonti ei pääsisi aiheuttamaan enempää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

(148)

Toimenpiteiden tason olisi oltava riittävä poistamaan kyseisestä tuonnista aiheutuva vahinko ylittämättä kuitenkaan todettua polkumyyntimarginaalia. Vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsottiin, että toimenpiteiden olisi oltava sellaisia, että yhteisön tuotannonala voisi kattaa niillä tuotantokustannuksensa ja saada sellaisen kokonaisvoiton (ennen veroja), joka voitaisiin kohtuudella saada kyseisellä tuotannonalalla myytäessä samankaltaista tuotetta yhteisön markkinoilla tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta. Tässä laskelmassa käytetty voittomarginaali ennen veroja oli sama kuin ennen polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia saavutettu voittomarginaali eli 8 prosenttia liikevaihdosta. Tämän perusteella yhteisön tuotannonalalle laskettiin samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamaton hinta. Tämä vahinkoa aiheuttamaton hinta saatiin lisäämällä tuotantokustannuksiin edellä mainittu 8 prosentin voittomarginaali.

(149)

Tarvittava hinnankorotus määritettiin tämän jälkeen vertaamalla painotettua keskimääräistä tuontihintaa keskimääräiseen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Tuontihintoja oikaistiin ylöspäin 10 prosenttia kolmesta syystä. Ensinnäkin yhteisön tuotannonalan tuotantopaikat sijaitsivat lähellä terästehtaita, kun taas tuonnin kuljettamisesta sen yhteisöön saapumispaikasta sekä vakuutuksista aiheutui epätavallisen korkeat kustannukset. Toiseksi yhteisön tuotannonala sisällytti asianomaisilta teräsyrityksiltä veloittamiinsa hintoihin myös teknisen tuen, mitä viejät eivät tavallisesti tehneet. Kolmanneksi yhteisön tuotannonalan myynti suuntautui kokonaisuudessaan loppukäyttäjille, kun taas tuontitapahtumat olivat kauppiaiden välisiä ja niihin liittyi lisäkustannuksia.

(150)

Vertailun tulokseksi saatu hinnanero ilmaistiin sitten prosentteina keskimääräisestä CIF-tuontiarvosta. Vertailu tehtiin käyttäen PCN-koodien ryhmittelyä, kuten 11 kappaleessa selostetaan.

(151)

Väliaikaiset painotetut keskimääräiset vahinkomarginaalit yrityksille, joille myönnettiin joko yksilöllinen kohtelu tai markkinatalousasema, olivat seuraavat:

(152)

Laskettaessa kaikkiin muihin Kiinassa toimiviin viejiin sovellettavaa koko maata koskevaa vahingon korjaavaa tasoa on muistettava, että yhteistyössä toimimisen aste oli vähäinen. Sen vuoksi marginaali laskettiin niitä yhteistyössä toimineita tuottajia, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua eikä yksilöllistä kohtelua, koskevien tietojen perusteella. Koska tämä vahingon korjaava taso todettiin alemmaksi kuin korkein edellä luetelluille yrityksille vahvistettu vahinkomarginaali ja jotta yhteistyöstä kieltäytymisestä ei palkittaisi, koko maata koskeva vahinkomarginaali vahvistettiin korkeimman edellä vahvistetun marginaalin tasolle eli 66,1 prosentiksi.

(153)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että Kiinasta tulevassa tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa olisi otettava käyttöön väliaikaiset polkumyyntitullit perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Polkumyyntitullit olisi otettava käyttöön polkumyynti- ja vahinkomarginaaleista alemman suuruisina alhaisemman tullin säännön mukaisesti. Koska yhteistyössä toimimisen aste oli vähäinen, jäännösmarginaali olisi vahvistettava korkeimman yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille lasketun marginaalin tasoiseksi eli 66,1 prosentiksi CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana. Tässä asetuksessa yrityksille vahvistettavat yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Näitä tulleja (toisin kuin koko maata koskevia, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavia tulleja) voidaan siis soveltaa yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli määrättyjen oikeussubjektien tuottamien tuotteiden tuontiin. Jos yrityksen nimeä ja osoitetta ei erikseen mainita tämän asetuksen artiklaosassa (erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset mukaan luettuina), sen tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(154)

Kaikki näiden yrityskohtaisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt) on toimitettava viipymättä komissiolle (3) ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti ne, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin uusiin tuotanto- tai myyntiyksikköihin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Tarvittaessa asetusta muutetaan vastaavasti saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(155)

Ehdotetut polkumyyntitullit ovat seuraavat:

(156)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi vahvistettava määräaika, jonka kuluessa ne asianomaiset osapuolet, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa, voivat esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Lisäksi olisi huomattava, että kaikki tätä asetusta varten tehdyt tullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat väliaikaisia ja niitä voidaan joutua harkitsemaan uudelleen mahdollisista lopullisista tulleista päätettäessä,