29.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 27/4

(1)

Komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä30 päivänä huhtikuuta 2004 julkaistulla ilmoituksella (2), jäljempänä ’menettelyn aloittamista koskeva ilmoitus’, polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’ tai ’asianomainen maa’, peräisin olevan bariumkarbonaatin tuonnissa yhteisöön.

(2)

Menettely aloitettiin valituksen perusteella, jonka oli maaliskuussa 2004 tehnyt Solvay Barium Strontium GmbH, jäljempänä ’valituksen tekijä’, joka on ainoa bariumkarbonaatin tuottaja yhteisössä ja edustaa siis yhteisön koko tuotantoa. Valitukseen sisältynyt näyttö polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi perusteeksi menettelyn aloittamiselle.

(3)

Komissio ilmoitti menettelyn aloittamisesta virallisesti valituksen tekijälle ja niille vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille, tavarantoimittajille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä Kiinan edustajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(4)

Valituksen tekijä, vientiä harjoittavat tuottajat, tuojat, käyttäjät ja käyttäjiä edustavat järjestöt ilmaisivat kantansa. Mahdollisuus tulla kuulluksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(5)

Jotta kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat voisivat halutessaan esittää markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön, komissio lähetti lomakkeet pyyntöjen esittämistä varten niille kiinalaisille yrityksille, joita asian tiedettiin koskevan. Viisi yritystä pyysi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan nojalla markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, että tutkimuksessa ilmenisi, etteivät ne täytä markkinatalouskohtelun saamisen edellytyksiä.

(6)

Menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa komissio ilmoitti, että koska viejien/tuottajien ja tuojien määrä oli ilmeisen suuri, tutkimuksessa voitaisiin soveltaa otantaa. Kiinassa oli kuitenkin odotettua vähemmän yhteistyöhalunsa julki tuoneita vientiä harjoittavia tuottajia ja yhteisössä vastaavasti vähemmän tuojia ja käyttäjiä, joten otannan käyttöä ei pidetty tarpeellisena.

(7)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, ja kaikille muille yrityksille, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Vastaukset saatiin valituksen tehneeltä yhteisön tuottajalta, viideltä etuyhteydettömältä tuojalta, yhdeltä raaka-aineen toimittajalta, kuudelta käyttäjältä, yhdeltä käyttäjäjärjestöltä ja viideltä Kiinassa toimivalta vientiä harjoittavalta tuottajalta.

(8)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, siitä johtuvan vahingon ja yhteisön edun alustavaa määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Tarkastuskäyntejä suoritettiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(9)

Niille Kiinassa toimiville vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei voitu myöntää markkinatalouskohtelua, on tarpeen vahvistaa normaaliarvo vertailumaata koskevien tietojen perusteella, mistä syystä seuraavan yrityksen toimitiloihin tehtiin tarkastuskäynti tässä tarkoituksessa:

(10)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän tammikuuta 2003 ja 31 päivän joulukuuta 2003 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisessä tarvittava kehityssuuntien tarkastelu kattoi ajanjakson tammikuusta 2000 tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(11)

Tarkasteltavana oleva tuote on CN-koodiin ex 2836 60 00 kuuluva tietynlainen Kiinasta peräisin oleva bariumkarbonaatti, jonka strontiumpitoisuus on enemmän kuin 0,07 painoprosenttia ja rikkipitoisuus enemmän kuin 0,0015 painoprosenttia, joko jauheena, puristettuina rakeina tai kalsinoituina rakeina.

(12)

Tarkasteltavana olevan tuotteen ja Kiinan sekä Yhdysvaltojen, jota käytettiin vertailumaana määritettäessä normaaliarvoa Kiinasta peräisin olevaa tuontia varten, kotimarkkinoilla tuotetun ja myydyn bariumkarbonaatin välillä ei havaittu eroja. Yhdysvalloissa tuotetulla ja myydyllä bariumkarbonaatilla on samat fysikaaliset ja kemialliset perusominaisuudet kuin Kiinasta yhteisöön viedyllä bariumkarbonaatilla ja sitä käytetään samoihin tarkoituksiin. Eroja ei myöskään todettu tarkasteltavana olevan tuotteen ja yhteisön tuotannonalan tuottaman ja yhteisön markkinoilla myymän bariumkarbonaatin välillä. Niillä on samat fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet ja niitä käytetään samoihin tarkoituksiin. Näin ollen Kiinan kotimarkkinoilla tuotetun ja myydyn, vertailumaan kotimarkkinoilla tuotetun ja myydyn sekä yhteisön tuotannonalan tuottaman ja yhteisön markkinoilla myymän bariumkarbonaatin fysikaaliset ja kemialliset perusominaisuudet sekä käyttötarkoitukset ovat samat. Tästä syystä päätellään, että bariumkarbonaatin kaikki lajit ovat perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(13)

Normaaliarvo on Kiinasta peräisin olevaa tuontia koskevissa polkumyyntitutkimuksissa määritettävä perusasetuksen 2 artiklan 1–6 kohdan mukaisesti niille tuottajille, joiden on todettu täyttävän 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa vahvistetut vaatimukset.

(14)

Kyseiset vaatimukset, jotka hakemuksen esittäneiden yritysten on täytettävä, ovat lyhyesti seuraavat:

(15)

Viisi kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa pyysi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla markkinatalouskohtelua ja täytti niille lähetetyn, asiaa koskevan lomakkeen.

(16)

Kahden yrityksen pyynnöt hylättiin lomakkeiden ensimmäisen tarkastelun perusteella, koska siinä ei käynyt ilmi, että kaikki vaatimukset olisivat täyttyneet. Kyseiset yritykset, jotka olivat kokonaan tai valtaosaltaan valtion omistuksessa ja joiden hallintoneuvoston muodostivat kokonaan tai valtaosin valtion nimittämät jäsenet, eivät etenkään kyenneet osoittamaan, ettei valtio olisi puuttunut merkittävällä tavalla niiden liiketoimintaa koskeviin päätöksiin. Muiden kolmen yrityksen osalta komissio tarkisti yritysten toimitiloissa kaikki markkinatalouskohtelua koskevissa pyynnöissä esitetyt tiedot, joita se piti tarpeellisina.

(17)

Tutkimus osoitti, että kaksi yritystä täytti kaikki asetetut vaatimukset, ja sen vuoksi niille myönnettiin markkinatalouskohtelu. Markkinatalouskohtelun saaneet Kiinassa toimivat vientiä harjoittavat tuottajat ovat

(18)

Seuraavassa taulukossa esitetään yhteenvetona, kuinka ne kolme yritystä, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, täyttivät perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädetyt viisi edellytystä

(19)

Asianomaisille yrityksille annettiin tilaisuus esittää huomautuksia edellä esitetyistä tuloksista.

(20)

Yritykseen nro 2 etuyhteydessä olevan yrityksen osakkeenomistajia ei kyetty yksilöimään eikä kyetty vahvistamaan, kenen valvonnassa yritys viime kädessä oli. Sen vuoksi valtion merkittävää puuttumista yrityksen toimintaan ei voitu sulkea pois. Vaikka yritys kiisti tämän, se ei kyennyt toimittamaan tietoja tai näyttöä siitä, että se on pääasiassa yksityisten yrittäjien valvonnassa ja ettei valtio puutu merkittävästi sen toimintaan. Tämän vuoksi katsottiin, ettei perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan 1 alakohdassa säädetty edellytys täyttynyt.

(21)

Saman yrityksen kohdalla tutkimuksessa tuli esille tarkastettuihin tileihin liittyviä merkittäviä puutteita. Tältä osin yrityksen omat tilintarkastajat tekivät varauksia, jotka liittyivät muun muassa kirjanpitoon merkittyihin myyntilukuihin, omaisuuden arviointiin ja poistoihin. Yritys ei kuitenkaan tehnyt korjauksia tarkastajien yksilöimien puutteiden korjaamiseksi eikä kyennyt selittämään, miksi tarkastajien esittämiä varauksia ei ollut otettu huomioon. Kyseisten puutteiden vuoksi ei olisi ollut mahdollista laatia tältä pohjalta luotettavaa polkumyyntilaskelmaa. Vaikka yritys vastusti näitä päätelmiä, se ei esittänyt hyväksyttävää selitystä sille, miksi sen tilit olisivat luotettavia puutteista huolimatta. Ottaen huomioon edellä esitetyt, tilien luotettavuuden kyseenalaistavat seikat ja sen, ettei tarkastajien yksilöimiä puutteita korjattu, pääteltiin, etteivät perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan 2 luetelmakohdassa asetetut edellytykset täyttyneet.

(22)

Yrityksen nro 2 varainhankinnan osalta voidaan todeta, että yritys ei kyennyt selittämään, missä olosuhteissa osa yrityksen varoista oli siirretty sitä edeltävältä yhteisomistuksessa olleelta yritykseltä. Tämän vuoksi komissio päätteli, etteivät perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan 3 luetelmakohdassa asetetut edellytykset täyttyneet. Yritys ei hyväksynyt päätelmiä, mutta se ei toimittanut varojen siirrosta tietoja tai näyttöä, jotka olisivat osoittaneet aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä johtuvien merkittävien vääristymien puuttumisen. Yrityksen nro 2 väite oli näin ollen perusteeton ja se hylättiin.

(23)

Neuvoa-antavaa komiteaa kuultiin ja asiasta ilmoitettiin niille osapuolille, joita se välittömästi koskee. Yhteisön tuotannonalalle annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia, eikä se vastustanut markkinatalousasemasta tehtyjä päätelmiä.

(24)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan koko maata koskeva tulli vahvistetaan tarvittaessa niiden maiden osalta, joihin sovelletaan 2 artiklan 7 kohtaa, lukuun ottamatta tapauksia, joissa yritykset pystyvät 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti osoittamaan, että a) ne voivat vapaasti kotiuttaa pääomaa ja voittoa, b) niiden vientihinnat ja -määrät sekä myyntiolosuhteet ja -ehdot päätetään vapaasti, c) niiden osake-enemmistö on yksityisillä henkilöillä. Hallintoneuvostossa tai keskeisissä johtotehtävissä olevien valtion viranhaltijoiden on oltava vähemmistönä, tai on osoitettava, että yritys on kaikesta huolimatta riittävässä määrin riippumaton valtiosta, d) valuuttamuunnokset tehdään markkinahintaan ja e) valtio ei puutu toimintaan siten, että se mahdollistaisi toimenpiteiden kiertämisen, jos viejille vahvistetaan eri tullit.

(25)

Ne kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, hakivat myös yksilöllistä kohtelua. Sen vuoksi komissio tutki, voivatko kyseiset kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa osoittaa, että ne täyttävät perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa säädetyt edellytykset.

(26)

Kahden yrityksen (yritykset nro 1 ja 3) todettiin olevan kokonaan tai valtaosin valtion omistuksessa ja niiden hallintoneuvoston todettiin koostuvan kokonaan tai valtaosin valtion nimittämistä henkilöistä. Yritykset eivät kyenneet osoittamaan olevansa valtion puuttumisen suhteen riittävän riippumattomia, eivätkä ne näin ollen täyttäneet perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan c alakohdassa säädettyjä edellytyksiä.

(27)

Vaikka kolmas vientiä harjoittava tuottaja (yritys nro 2) olikin osittain yksityisessä omistuksessa, se ei kyennyt osoittamaan, kenen valvonnassa se viime kädessä oli, eikä valtion merkittävää puuttumista voitu sen vuoksi sulkea pois. Yritys ei siis kyennyt osoittamaan, että se täytti perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan c alakohdassa säädetyt edellytykset.

(28)

Kaikkien kolmen yrityksen osalta todettiin lisäksi, että oli olemassa vaara, että toimenpiteitä kierrettäisiin, jos kyseisille viejille myönnettäisiin yksilöllinen tulli. Tämä vaara perustuu osittain edellä mainittuun kahden yrityksen toimintaa koskevaan valtion vaikutukseen sekä siihen, ettei kolmaskaan yritys kyennyt osoittamaan valtion merkittävän vaikutuksen puuttumista. Lisäksi katsottiin, että koska kyse on irtotavarasta, jonka ei voida osoittaa olevan peräisin tietyltä tuottajalta, on olemassa merkittävä vaara, että toimenpiteitä kierrettäisiin viemällä tuotetta sellaisen yrityksen kautta, johon sovelletaan alempaa tullia. Näin ollen yritykset eivät täyttäneet perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan e alakohdassa säädettyjä edellytyksiä.

(29)

Yksikään kolmesta vientiä harjoittavasta tuottajasta ei siis täyttänyt kaikkia perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa säädettyjä edellytyksiä. Sen vuoksi pääteltiin, ettei yksilöllistä kohtelua tulisi myöntää yhdellekään niistä vientiä harjoittavista tuottajista, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua.

(30)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti normaaliarvo niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei myönnetä markkinatalouskohtelua, on määritettävä markkinataloutta toteuttavassa kolmannessa maassa, jäljempänä ’vertailumaa’, sovellettujen hintojen tai laskennallisen arvon perusteella.

(31)

Menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa kaavailtiin Yhdysvaltoja sopivaksi markkinataloutta toteuttavaksi kolmanneksi maaksi määritettäessä normaaliarvoa Kiinalle. Asianomaisia osapuolia pyydettiin esittämään kantansa tästä valinnasta.

(32)

Kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa vastusti Yhdysvaltojen valitsemista väittäen, että taloudellisen kehityksen aste, valmistusprosessi ja raaka-aineiden saanti olivat erilaisia Yhdysvalloissa ja Kiinassa. Lisäksi väitettiin, että kilpailu oli Yhdysvalloissa vähäisempää, koska siellä oli ainoastaan yksi bariumkarbonaatin tuottaja ja kotimarkkinoita suojattiin polkumyyntitulleilla. Vaihtoehtoisiksi vertailumaiksi ehdotettiin Etelä-Koreaa, Venäjää ja Intiaa.

(33)

Komissio selvitti mahdollisuutta yhteistyöhön muiden mahdollisten vertailumaiden kuten Intian, Japanin ja Brasilian osalta. Yksikään kyseisissä maissa toimiva tuottaja ei kuitenkaan ollut halukas yhteistyöhön.

(34)

Komissio katsoi, ettei Etelä-Korea soveltunut missään tapauksessa vertailumaaksi, koska sillä ei ollut kotimaista baryytin (raskassälvän) eli tärkeimmän raaka-aineen lähdettä ja maassa tuotettiin vain vähän bariumkarbonaattia. Venäjää komissio ei pitänyt soveltuvana vertailumaana, koska Venäjällä tuotettu bariumkarbonaatti oli merkittävästi heikkolaatuisempaa eikä näin ollen ollut vertailukelpoinen Kiinassa ja yhteisössä tuotetun tuotteen kanssa. Tutkimus osoitti myös, että Brasilian kotimarkkinat olivat pienet ja että siellä oli vielä tiukempi suoja kuin Yhdysvalloissa. Tämän vuoksi Brasilian ei katsottu soveltuvan vertailumaaksi. Ei myöskään ollut näyttöä siitä, että jokin vertailumaaksi ehdotetuista vaihtoehdoista olisi ollut Yhdysvaltoja sopivampi.

(35)

Yhdysvaltojen osalta todettiin, että tuotantomäärät olivat Kiinasta harjoitettuun bariumkarbonaatin vientiin nähden huomattavia ja edustavia.

(36)

Talouden kehitystason ja erilaisten tuotantoprosessien osalta katsottiin, että joitakin eroja saattoi todellakin olla. Yhdysvallat on pitkälle teollistunut talous ja siellä toimiva tuottaja käytti kehittyneempää ja tehokkaampaa tuotantomenetelmää kuin Kiinassa käytettiin. On kuitenkin paikallaan huomata, että vaikka erot vaikuttaisivatkin normaaliarvoon, tulos olisi tavallisessa tapauksessa se, että Yhdysvaltoja koskeva normaaliarvo on alempi, mikä olisi kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kannalta edullista. Lisäksi muistutetaan, että tarvittaessa voidaan tehdä asianmukaisia oikaisuja. Joka tapauksessa on todettava, että vaikka tuotantoprosessien paikallista vaihtelua ei voidakaan sulkea pois, ei myöskään ole osoitettu, että jossain tietyssä muussa maassa käytetty tuotantoprosessi olisi vertailukelpoisempi Kiinassa käytetyn prosessin kanssa kuin Yhdysvalloissa käytetty.

(37)

Yhdysvaltojen kotimarkkinoilla vallitsevasta kilpailusta todettakoon, että yhdysvaltalaiseen tuottajaan vaikutti Kiinasta, Saksasta ja Meksikosta tulevan tuonnin aiheuttama kilpailu. Kyseisistä maista tulevan tuonnin markkinaosuus oli noin 30 prosenttia, mitä pidettiin huomattavana. Tämän vuoksi pääteltiin, että Yhdysvalloissa vallitsi terve kilpailu.

(38)

Raaka-aineiden saannin osalta todettiin, että Yhdysvallat on Kiinan ohella yksi suurimmista baryytin tuottajista ja että sillä on huomattavat baryyttivarannot. Tämän vuoksi pääteltiin, että raaka-aineen saatavuus oli Yhdysvalloissa samaa luokkaa kuin Kiinassa.

(39)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin alustavasti, että Yhdysvallat sopii perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdassa tarkoitetuksi vertailumaaksi.

(40)

Niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, normaaliarvo määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti sellaisten todennettujen vertailumaan tuottajalta saatujen tietojen pohjalta, jotka koskevat vastaavien tuotelajien kustannuksia ja myyntiä Yhdysvaltojen kotimarkkinoilla.

(41)

Normaaliarvo määritettiin 43–47 ja 53–59 kappaleessa selostettuja menetelmiä käyttäen. Yhdysvaltojen kotimarkkinamyynti oli edustava, vaikka tiettyjä tuotelajeja ei myytykään tavanomaisessa kaupankäynnissä eli niiden myynti oli kannattamatonta. Kyseisille tuotelajeille normaaliarvo muodostettiin laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan mukaisesti lisäämällä tuotantokustannuksiin kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ja kohtuullinen voittomarginaali. Koska tarkasteltavana olevan tuotteen kotimarkkinamyynti oli edustavaa, yrityksen myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia pidettiin luotettavina ja käytettiin niitä. Voittomarginaalina ei voitu käyttää yrityksen omaa, tarkasteltavana olevan tuotteen kotimarkkinamyynnin voittomarginaalia, koska kyseinen myynti oli kokonaisuudessaan kannattamatonta. Koska muita yhteistyössä toimivia yhdysvaltalaisia tuottajia ei ollut, komissio käytti perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan b alakohdan mukaisesti saman yleisen tuoteluokan tuotteiden tuotannossa ja myynnissä saavutettua voittomarginaalia.

(42)

Kaikkien muiden tuotelajien osalta normaaliarvoksi vahvistettiin yhteistyössä toimivan yhdysvaltalaisen tuottajan etuyhteydettömille asiakkaille suuntautuneen kotimarkkinamyynnin hintojen painotettu keskiarvo, jota oikaistiin seuraavassa kuvatulla tavalla.

(43)

Normaaliarvon määrittämiseksi komissio tutki ensin, oliko kunkin yhteistyössä toimivan vientiä harjoittavan tuottajan bariumkarbonaatin kokonaismyynti kotimarkkinoilla ollut edustavaa sen yhteisöön suuntautuneen vientimyynnin kokonaismäärään verrattuna. Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti kotimarkkinamyynnin katsottiin olevan edustavaa, jos se oli vähintään 5 prosenttia asianomaisen tuottajan yhteisöön suuntautuneen vientimyynnin kokonaismäärästä. Tämän perusteella kummankin vientiä harjoittavan tuottajan tarkasteltavana olevan tuotteen kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä tutkimusajanjaksolla oli edustava.

(44)

Tämän jälkeen komissio yksilöi ne kotimarkkinoilla myydyt tarkasteltavana olevan tuotteen lajit, jotka ovat samanlaisia kuin yhteisöön vietäviksi myydyt lajit tai suoraan niihin verrattavissa.

(45)

Kunkin vientiä harjoittavien tuottajien kotimarkkinoillaan myymän ja yhteisöön vietäväksi myytyyn bariumkarbonaattiin suoraan verrattavissa olevan tuotelajin osalta määritettiin, oliko kotimarkkinamyynti ollut riittävän edustavaa perusasetuksen 2 artiklassa 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Tietyn bariumkarbonaattilajin kotimarkkinamyyntiä pidettiin riittävän edustavana, jos sen kokonaismäärä oli tutkimusajanjakson aikana vähintään 5 prosenttia siihen verrattavissa olevan yhteisöön vietäväksi myydyn bariumkarbonaattilajin koko myyntimäärästä. Analyysi osoitti, että yhtä lajia lukuun ottamatta tuotteen kaikkia lajeja myytiin edustava määrä.

(46)

Tämän jälkeen komissio tutki, voitiinko kunkin edustavassa määrin myydyn bariumkarbonaattilajin kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti tavanomaisessa kaupankäynnissä, määrittämällä, kuinka suuri osuus kyseisen bariumkarbonaattilajin riippumattomille asiakkaille suuntautuneesta myynnistä oli ollut kannattavaa.

(47)

Kotimarkkinoiden myyntitapahtumia pidettiin kannattavina, jos tuotelajin yksikköhinta oli vähintään tuotantokustannusten tasolla. Tämän vuoksi määritettiin kunkin kotimarkkinoilla tutkimusajanjakson aikana myydyn tuotelajin tuotantokustannukset.

(48)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja vaati kustannusten oikaisua tuotannon käynnistämisen osalta sillä perusteella, että tuotanto tavanomaisella käyttöasteella alkoi vasta tutkimusajanjakson alkamisen jälkeen. Yritys aloitti bariumkarbonaatin tuotannon vain vähän ennen tutkimusajanjakson alkua. Yritys väitti, että se oli tuotantolinjojen ostamisen jälkeen sijoittanut huomattavia summia korjaustöihin ennen koetuotannon ja lopulta varsinaisen tuotannon aloittamista. Se väitti, että kummankin tuotantolinjan käynnistysvaihe kesti keskimäärin 11 kuukautta ja että varsinainen tuotanto alkoi kahdeksan kuukautta tutkimusajanjakson alkamisen jälkeen.

(49)

Vastoin kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan väitettä todettiin, että kuukausittaiset tuotanto- ja myyntimäärät olivat samaa suuruusluokkaa koko tutkimusajanjakson ajan, joissakin tapauksissa jopa suuremmat kuin aikana, jolloin tavanomainen kapasiteetin käyttöaste oli väitteen mukaan saavutettu. Koko tutkimusajanjakson ajalta todetut huomattavat myyntimäärät eivät viittaa pelkästään koetuotannon myyntiin. Tämän vuoksi pääteltiin, että yrityksen tuotannon kapasiteetin käyttöaste oli tavanomainen koko tutkimusajanjakson ajan. Yritys ei myöskään osoittanut, että tuotantokustannukset olisivat olleet väitetyn käynnistysvaiheen aikana korkeammat kuin aikana, jolloin tavanomainen kapasiteetin käyttöaste oli väitteen mukaan saavutettu. Vaikka kustannukset olisivatkin olleet korkeammat, se ei silti olisi johtunut alemmista tuotantomääristä, kuten edellä on osoitettu. Tämän johdosta pääteltiin, ettei käynnistysvaiheen kustannusten perusteella tehtävää oikaisua koskeva vaatimus ollut perusteltu eikä sen tueksi ollut esitetty näyttöä, minkä vuoksi vaatimus hylättiin.

(50)

Sama tuottaja väitti, ettei sen käyttämä ”kiinteään omaisuuteen tehtyjen investointien” poistomenetelmä kuvastanut riittävän hyvin tarkasteltavana olevan tuotteen tuotanto- ja myyntikustannuksia. Tehdyt investoinnit vastasivat tuotantolinjojen kunnostuskustannuksia, jotka olivat syntyneet alkuvaiheessa heti niiden hankinnan jälkeen, ja ne oli merkitty kirjanpitoon yhtä verotusvuotta vastaaviksi, koska yritys katsoi kunnostetun omaisuuden käyttöiän olevan alle yhden vuoden. Yritys oli aikonut tehdä uusia investointeja kyseisen ajan päätyttyä. Koska lisäkorjausten tekeminen tuotantolinjoihin ei kuitenkaan ollut enää tarpeen, investointien tosiasiallinen elinikä oli pidempi kuin alun perin oletettiin. Yritys vaati, että poistoaikaa oli sen vuoksi mukautettava taloudellisten tosiseikkojen mukaiseksi ja tileihin kirjattuja kustannuksia oli 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti oikaistava vastaavasti.

(51)

Edellä olevan väitteen osalta katsotaan, etteivät tavallista suuremmat käytetyn laitteiston korjausmenot ensimmäisenä vuonna hankinnan jälkeen ole epätavallisia ja että niiden merkitseminen kirjanpitoon ensimmäisenä vuonna on tavanomaisen kirjanpitokäytännön mukaista. Yrityksen käyttämä menetelmä ei näin ollen ollut kohtuuton, vaan vastasi tavanomaista käytäntöä. Se, ettei jälkeenpäin enää syntynyt uusia korjauskustannuksia, ei oikeuta poikkeamaan tavanomaisesta kirjanpitokäytännöstä. Yrityksen vaatimus kustannusten oikaisemiseksi tässä suhteessa ei siis ollut perusteltu, ja se hylättiin.

(52)

Toinen vientiä harjoittava tuottaja katsoi, että sivutuotteen (rikki) arvo olisi vähennettävä tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantokustannuksista. Rikki prosessoidaan kaasusta (H2S), jota vapautuu luonnostaan bariumkarbonaatin tuotannossa. Yrityksellä ei kuitenkaan ollut hallussaan tekniikkaa, jolla se olisi voinut mitata rikin tuotannossa käytetyn kaasun määrän, minkä vuoksi se ei kyennyt ilmaisemaan vaatimuksen kohteena olevaa määrää. Lisäksi yrityksen kirjanpidossa rikkiä ja tarkasteltavana olevaa tuotetta tarkasteltiin kahtena erillisenä tuotteena ja bariumkarbonaatin tuotantokustannukset kohdeltiin ottamatta huomioon rikin arvoa. Tämän perusteella vaatimus hylättiin alustavasti.

(53)

Kuten 46 kappaleessa mainittiin, tutkimuksessa määritettiin kyseessä olevan tuotelajin riippumattomille asiakkaille suuntautuneen kannattavan myynnin osuus. Kun vähintään määritettyjä tuotantokustannuksia vastaavilla nettomyyntihinnoilla tapahtuneen tietyn bariumkarbonaattilajin myynnin osuus oli yli 80 prosenttia sen kokonaismyyntimäärästä ja kun kyseisen tuotelajin painotettu keskimääräinen myyntihinta oli vähintään tuotantokustannusten tasoinen, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin kotimarkkinamyynnin hintojen painotettuna keskiarvona kaikelle tuotelajin tutkimusajanjakson aikaiselle myynnille riippumatta siitä, oliko myynti ollut kannattavaa. Jos bariumkarbonaattilajin kokonaismyyntimäärästä enintään 80 prosenttia oli kannattavaa tai jos kyseisen tuotelajin painotettu keskihinta oli tuotantokustannuksia alempi, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä tuotelajin kannattavan myynnin painotettu keskiarvo edellyttäen, että kannattavan myynnin osuus kokonaismyyntimäärästä oli vähintään 10 prosenttia.

(54)

Tapauksissa, joissa bariumkarbonaattilajin kannattavan myynnin osuus kokonaismyyntimäärästä oli alle 10 prosenttia, kyseisen tuotelajin myyntiä pidettiin riittämättömänä, eikä kotimarkkinoiden hinnan katsottu soveltuvan normaaliarvon määrittämisen perustaksi.

(55)

Edellä olevien analyysien perusteella todettiin, että yhtä lukuun ottamatta tuotteen kaikkia lajeja myytiin hinnan osalta tavanomaisessa kaupankäynnissä.

(56)

Määritettäessä normaaliarvoa kaikille niille tuotelajeille, joita ei joko myyty edustavia määriä tai ei myyty hinnan osalta tavanomaisessa kaupankäynnissä, ei voitu käyttää kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinahintaa vaan oli valittava toinen menetelmä.

(57)

Tällöin komissio määritti laskennallisen normaaliarvon perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan mukaisesti.

(58)

Perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti normaaliarvon laskennan perustana olivat kummankin vientiä harjoittavan tuottajan omat valmistuskustannukset, joihin lisättiin kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ja kohtuullinen voitto.

(59)

Koska kummankin vientiä harjoittavan tuottajan tosiasialliset myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja voitto olivat perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuja luotettavia tietoja, käytettiin kaikissa tapauksissa, joissa normaaliarvo määritettiin laskennallisesti, vientiä harjoittavan tuottajan omia myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ja omaa voittoa.

(60)

Kaikkien niiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien, joille myönnettiin markkinatalouskohtelu, vientimyynnin määrät määritettiin yrityksittäin. Asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien vientimyynti yhteisöön suuntautui kokonaisuudessaan suoraan yhteisössä sijaitseville riippumattomille asiakkaille, ja sen vuoksi vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

(61)

Normaaliarvoa ja vientihintoja verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla samassa kaupan portaassa. Normaaliarvon ja vientihinnan tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti oikaisujen muodossa asianmukaisesti huomioon hintoihin ja niiden vertailtavuuteen vaikuttavat eroavuudet. Oikaisuja tehtiin kaikissa niissä tapauksissa, joissa niitä pidettiin kohtuullisina ja paikkansa pitävinä ja joissa niistä esitettiin todennettu näyttö.

(62)

Tämän perusteella tehtiin oikaisuja pakkaus- ja luottokustannusten, hyvitysten ja alennusten, palkkioiden, sisämaarahtikulujen, vakuutusten, käsittelyn, myynninjälkeisten palvelujen ja kaupan portaan erojen huomioon ottamiseksi. Pankkimaksujen osalta tehtiin oikaisu perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan k alakohdan mukaisesti.

(63)

Kaupan portaan osalta todettiin, että suurin osa Yhdysvaltojen kotimarkkinamyynnistä suuntautui loppukäyttäjille, kun taas Kiinasta peräisin oleva tarkasteltavana olevan tuotteen vienti suuntautui yksinomaan jakeluyrityksille. Perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan mukaisesti oikaisu laskettiin Yhdysvaltojen kotimarkkinoilla loppukäyttäjille suuntautuneen myynnin ja jakeluyrityksille suuntautuneen myynnin keskimääräisen hintaeron perusteella.

(64)

Edelleen todettiin, että Kiinassa pääasiallista raaka-ainetta, baryyttia, oli saatavilla runsaasti ilman erillistä louhintaa, kun taas Yhdysvalloissa baryytti louhittiin joko maan pinnasta tai maanalaisesti. Kiinassa raaka-aine kuljetettiin läheisiin tehtaisiin lähes kustannuksitta, mutta Yhdysvalloissa baryytin kuljetuksesta kaivoksista tehtaisiin aiheutui huomattavat kustannukset.

(65)

Tämän vuoksi katsottiin, että Yhdysvaltojen osalta oli perusteltua tehdä asianmukaiset oikaisut normaaliarvoon, jotta Yhdysvalloissa vallitsevia bariumkarbonaatin tuotantoedellytyksiä voitaisiin verrata Kiinan tuotantoedellytyksiin. Tämän vuoksi normaaliarvoa oikaistiin ottamalla huomioon tärkeimmät tuotantoedellytyksiin liittyvät erot eli pääasiallisen raaka-aineen baryytin tuotanto- ja kuljetuskustannusten erot.

(66)

Vielä todettiin, että Yhdysvalloissa ympäristökustannukset olivat huomattavat, kun taas Kiinassa kyseisiä kustannuksia ei esiintynyt lainkaan. Tämän vuoksi normaaliarvoa oikaistiin vastaavasti.

(67)

Polkumyyntimarginaali määritettiin kullekin vientiä harjoittavalle tuottajalle tuotelajeittain perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti painotetun keskimääräisen normaaliarvon ja painotetun keskimääräisen vientihinnan välisen vertailun perusteella edellä esitetyn mukaisesti.

(68)

Niiden yhteistyössä toimivien vientiä harjoittavien tuottajien, joille myönnettiin markkinatalouskohtelu, alustavat polkumyyntimarginaalit ilmaistuna prosentteina cif-nettohinnasta vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana ovat seuraavat:

(69)

Kaikkiin muihin Kiinassa toimiviin viejiin sovellettavan, koko maata koskevan tullin laskemiseksi komissio määritti ensin yhteistyössä toimimisen asteen. Eurostatin tietojen pohjalta laskettua Kiinasta peräisin olevan asianomaisen tuotteen tuonnin kokonaismäärää ja niiltä Kiinassa toimivilta viejiltä, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, saatuja kyselyvastauksia verrattiin keskenään. Tämän perusteella todettiin, että yhteistyössä toimimisen aste oli lähes 100 prosenttia.

(70)

Tämän vuoksi polkumyyntimarginaali niille jäljellä oleville viejille, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, laskettiin vertaamalla vertailumaalle määritettyä painotettua keskimääräistä normaaliarvoa ja yhteistyössä toimivien viejien ilmoittamaa painotettua keskimääräistä vientihintaa, minkä tuloksena saatiin muita yhteistyössä toimivia viejiä koskeva painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali.

(71)

Edellä esitetyn perusteella vahvistettiin koko maata koskevaksi väliaikaiseksi polkumyyntimarginaaliksi 34,0 prosenttia cif-hinnasta yhteisön rajalla.

(72)

Ainoa yhteistyössä toimiva yhteisön tuottaja tuotti tutkimusajanjakson aikana 100 prosenttia yhteisössä tuotetusta bariumkarbonaatista. Sen vuoksi katsotaan, että se muodostaa perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun yhteisön tuotannonalan.

(73)

Koska yhteisön tuotannonalan muodostaa näin ollen yksi ainoa tuottaja, kaikki kyseiseen tuottajaan liittyvät luvut oli luottamuksellisuussyistä indeksoitava.

(74)

Yhteisön kulutus määritettiin Eurostatin tietojen pohjalta yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla myymien määrien ja Kiinasta ja muista kolmansista maista tuotujen määrien perusteella. Bariumkarbonaatin kulutus yhteisössä väheni vuosien 2000 ja 2002 välillä 10 prosenttia johtuen yleisesti vaikeasta taloudellisesta tilanteesta. Sen jälkeen se on noussut takaisin vuoden 2000 tasolle ja samalla Kiinasta tuleva tuonti on kasvanut.

(75)

Bariumkarbonaatin tuonti Kiinasta yhteisöön kasvoi vuoden 2000 määrästä, 54 167 tonnia, tutkimusajanjakson aikaiseen 63 742 tonniin eli se kasvoi tarkastelujakson aikana 18 prosenttia. On paikallaan huomata, että tuonti väheni 48 900 tonniin vuonna 2002 ja palautui sen jälkeen nopeasti entiselle tasolle tutkimusajanjakson aikana.

(76)

Tämä vastasi vuonna 2000 noin 40 prosentin markkinaosuutta, joka kasvoi tarkastelujakson aikana 19 prosenttia johtuen lähinnä Kiinasta tulevan tuonnin huomattavasta kasvusta vuonna 2003.

(77)

Kiinasta tulevan tuonnin keskihinnat laskivat jatkuvasti vuoden 2000 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, kaikkiaan 253 eurosta 186 euroon tonnilta.

(78)

Hinnan alittavuuden tutkimista varten verrattiin yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla etuyhteydettömille asiakkaille myymien tuotelajien painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja, jotka oli oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle, vastaaviin tarkasteltavana olevan tuonnin painotettuihin keskimääräisiin vientihintoihin, jotka oli määritetty cif-tasolla ja oikaistu asianmukaisesti tullien ja tuonnin jälkeisten kustannusten huomioon ottamiseksi. Vertailtavista hinnoista oli vähennetty hyvitykset ja alennukset.

(79)

Toisin kuin Kiinasta tulevan tuonnin kohdalla yhteisön tuotannonala takaa asiakkaan ohjeiden mukaan valmistetun pysyvän tuotteen, joka sisältää aina samat epäpuhtaudet, sekä tarjoaa asiakaspalveluja, muun muassa laboratorioanalyysejä. Palvelujen markkina-arvo otettiin hintavertailussa huomioon tekemällä yhteisön tuotannonalan hintoihin 25 prosentin oikaisu tuotannonalalta saatujen tietojen perusteella.

(80)

Useat tuojat ja käyttäjät katsoivat, että yhteisön tuotannonala veloittaa korkeampia hintoja, koska sen tuote on reaktiivisempaa. Väite oli hylättävä, koska viime vuosina saavutetun teknisen edistymisen ansiosta kiinalaiset viejät kykenevät toimittamaan kuhunkin yhteisön tuotannonalan tuottamaan laatuluokkaan verrattavia tuotteita. Lisäksi bariumkarbonaatin kaikkein reaktiivisimman laatuluokan osuus yhteisön tuotannonalan myynnistä on alle 5 prosenttia. Tämän vuoksi katsottiin, ettei oikaisu reaktiivisuuden erojen huomioon ottamiseksi ollut tarpeen.

(81)

Vertailu osoitti, että tutkimusajanjakson aikana Kiinasta peräisin olevaa tuotetta myytiin yhteisössä hinnoilla, jotka alittivat yhteisön tuotannonalan hinnat 28–31 prosentilla.

(82)

Komissio tarkasteli perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikkia sellaisia olennaisia taloudellisia tekijöitä ja osoittimia, jotka vaikuttavat yhteisön tuotannonalan tilanteeseen.

(83)

Tutkittiin, onko yhteisön tuotannonala vielä toipumassa aikaisemman tuetun tuonnin tai polkumyynnin vaikutuksista. Asiasta ei kuitenkaan todettu olevan näyttöä.

(84)

Yhteisön tuotannonalan tuotanto väheni tarkastelujakson aikana 13 prosenttia. Tuotanto pysyi vakaana vuodesta 2000 vuoteen 2001, minkä jälkeen se väheni.

(85)

Kapasiteetin käyttöaste pieneni tarkastelujakson aikana 14 prosenttia. Tätä ei selitä tarkastelujakson aikana ilmennyt kokonaistuotantokapasiteetin vähäinen 2 prosentin lisäys vuosien 2001 ja 2002 välillä.

(86)

Yhteisössä etuyhteydettömille osapuolille suuntautuneen myynnin määrä väheni vuodesta 2000 tutkimusajanjaksoon 17 prosenttia (etuyhteydessä oleville asiakkaille suuntautuneen myynnin määrä oli alle prosentin myynnin koko määrästä), ja tämän myötä markkinaosuus pieneni noin 55–60 prosentista 45–50 prosenttiin. Tonnin keskihinta laski 7 prosenttia, ja näin liikevaihto pieneni 23 prosenttia.

(87)

Lopputuotteen varastot kasvoivat vuosien 2000 ja 2001 välillä lähes kolminkertaisiksi. Seuraavien kahden vuoden aikana varastot pienenivät huomattavasti, ja tutkimusajanjakson aikana ne olivat lähes kaksinkertaiset vuoteen 2000 verrattuna.

(88)

Yhteisön tuotannonalan työntekijämäärä väheni tarkastelujakson aikana 10 prosenttia. Samana aikana palkat nousivat vähitellen 10 prosenttia. Tuottavuus laskettuna tuotettuina tonneina työntekijää kohden kasvoi ensin vuosien 2000 ja 2002 välillä 3 prosenttia, minkä jälkeen se laski lähes 6 prosenttia.

(89)

Vaikka yhteisön kulutus pysyi jokseenkin vakaana vuoden 2000 ja tutkimusajanjakson välillä, yhteisön tuotannonalan myynti väheni 17 prosenttia. Toisaalta tarkasteltavana olevan tuonnin määrä nousi 18 prosenttia. Tämä kehityssuunta oli vielä selvempi vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä, jolloin yhteisön kulutus kasvoi noin 10 prosenttia, yhteisön tuotannonalan myynti laski yli 10 prosenttia ja Kiinasta tuleva tuonti kasvoi yli 30 prosenttia. Näin ollen yhteisön tuotannonalan myynti laski kysynnän kasvusta huolimatta vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tämä johti yhteisön tuotannonalan markkinaosuuden pienenemiseen lähes 9 prosenttiyksiköllä, mikä oli lähinnä Kiinasta tulevan tuonnin vaikutusta. Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus puolestaan kasvoi vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä yli 7 prosenttiyksikköä.

(90)

Investointien määrä kasvoi vuosien 2000 ja 2001 välillä yli kaksinkertaiseksi. Vuonna 2002 se pysyi vakaana ja vuonna 2003 palasi vuoden 2000 tasolle. Investoinnit liittyivät yleensä ympäristönsuojeluun tai huoltoon.

(91)

Yhteisön tuotannonalan samankaltaisen tuotteen myynti ei ollut kannattavaa koko tarkastelujakson ajan. Vaikka yhteisön tuotannonalan toiminta olikin vuonna 2000 lähes kannattavaa, tilanne heikkeni ja tutkimusajanjakson aikana myynti oli erittäin kannattamatonta (tappioiden suuruus yli 10 prosenttia).

(92)

Myös sijoitetun pääoman tuotto, ilmaistuna voittoina/tappioina suhteessa varallisuuden nettokirjanpitoarvoon, oli koko tarkastelujakson ajan arvoltaan negatiivinen ja heikkeni joka vuosi. Tutkimusajanjaksona sijoitetun pääoman tuotto oli –25 prosentin ja –20 prosentin välillä.

(93)

Yhteisössä tuotettujen ja myytyjen tuotteiden aiheuttama kassavirta väheni jyrkästi vuoden 2000 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Se oli vielä vuonna 2000 selvästi positiivinen, mutta muuttui negatiiviseksi vuonna 2001 ja heikkeni seuraavien kahden vuoden aikana niin, että tutkimusajanjaksona kassavirta oli yli miljoona euroa negatiivinen.

(94)

Koska investointeja tehtiin hyvin vähän, todettiin, ettei yhteisön tuotannonalalla ollut vaikeuksia hankkia pääomaa joko pankkilainoina tai pääomaosuuksina emoyhtiöltä.

(95)

Kun otetaan huomioon polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrä ja hinnat, tosiasiallisten polkumyyntimarginaalien vaikutuksia ei voida pitää vähäpätöisinä.

(96)

Edellä mainittujen tekijöiden tarkastelu osoittaa, että yhteisön tuotannonalan tilanne heikkeni huomattavasti vuoden 2000 ja tutkimusajanjakson välillä. Myynnin määrä laski tarkastelujakson aikana 17 prosenttia, minkä seurauksena markkinaosuus pieneni merkittävästi. Keskihinnat laskivat, mikä pienensi liikevaihtoa entisestään. Tuotantomäärä ja kapasiteetin käyttöaste noudattivat samaa kehityssuuntaa. Edellä kuvatun kielteisen kehityksen seurauksena kannattavuus, sijoitetun pääoman tuotto ja kassavirta heikkenivät tarkastelujakson aikana huomattavasti.

(97)

Tämän johdosta yhteisön tuotannonalan tilanteen todettiin heikentyneen siinä määrin, että päätellään alustavasti, että sille on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 1 ja 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(98)

Perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti komissio on tarkastellut, onko asianomaisesta maasta peräisin olevan bariumkarbonaatin polkumyynnillä tapahtuva tuonti aiheuttanut vahinkoa yhteisön tuotannonalalle siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä. Perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan mukaisesti tutkittiin polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisäksi muita tiedossa olevia tekijöitä sen varmistamiseksi, ettei niiden yhteisön tuotannonalalle samanaikaisesti mahdollisesti aiheuttamaa vahinkoa katsottaisi polkumyynnin aiheuttamaksi.

(99)

Tarkastelujakson aikana asianomaisesta maasta tuleva polkumyynnillä tapahtuva tuonti kasvoi merkittävästi sekä määrällisesti (54 167 tonnista 63 742 tonniin) että markkinaosuuden puolesta (yli 7 prosenttiyksiköllä). Tuonti kasvoi merkittävimmin tutkimusajanjakson aikana (vuoteen 2002 verrattuna 30,4 prosenttia), tuontihinnat puolestaan laskivat koko tarkastelujakson ajan.

(100)

Samaan aikaan yhteisön tuotannonalan myynti laski, sen markkinaosuus pieneni lähes 9 prosenttiyksikköä ja keskimyyntihinnat laskivat. Yhteisön tuotannonalan oli alennettava myyntihintojaan, koska Kiinasta polkumyyntihintaan tulevan tuonnin hinnat olivat niitä tutkimusajanjaksona merkittävästi alemmat. Matalien myyntihintojen vuoksi yhteisön tuotannonala ei kyennyt kattamaan tuotantokustannuksia, minkä vuoksi tuotanto oli kannattamatonta.

(101)

Tarkastelujakson aikana bariumkarbonaatin tuonti kolmansista maista kasvoi 6 500 tonnista 8 700 tonniin, ja sen markkinaosuus tutkimusajanjakson aikana oli alle 10 prosenttia. Tärkeimmät muut kolmannet maat, jotka veivät bariumkarbonaattia yhteisöön, olivat Brasilia ja Venäjä.

(102)

Venäjältä tulevan tuonnin keskihinta oli tutkimusajanjakson aikana 278 euroa tonnilta. Se merkitsee, että venäläiset tuotteet olivat huomattavasti kalliimpia kuin Kiinasta tuodut tuotteet ja vain hieman halvempia kuin yhteisön tuotannonalan myymät tuotteet. Tuojien ja käyttäjien mukaan Venäjältä tuodun bariumkarbonaatin laatu on huonompi kuin sekä Kiinasta tuodun tarkasteltavana olevan tuotteen että yhteisön tuotannonalan myymän samankaltaisen tuotteen laatu. Koska Venäjältä tuleva bariumkarbonaatti on huonompilaatuista mutta kalliimpaa kuin Kiinasta tuotava, se ei ole kilpailukykyistä yhteisön markkinoilla. Yhteisön tuotannonalan myymään tuotteeseen verrattuna venäläisen bariumkarbonaatin laatu on merkittävästi huonompi, eikä pieni hintaero kompensoi tätä. Koska venäläinen tuote ei ole kilpailukykyinen, sen markkinaosuus pieneni tarkastelujakson aikana. Tämän vuoksi pääteltiin alustavasti, ettei Venäjältä tuleva tuonti poistanut syy-yhteyttä Kiinasta polkumyyntihinnalla tulevan tuonnin ja sen aiheuttaman merkittävän vahingon väliltä.

(103)

Brasiliasta tulevan tuonnin keskihinta oli tutkimusajanjaksona 186 euroa tonnilta. Tarkastelujakson aikana Brasiliasta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi noin 2 prosenttiyksikköä. Ottaen huomioon kyseistä tuontia koskevan vähäisen myynnin kasvun ja sen alle 5 prosentin markkinaosuuden pääteltiin alustavasti, ettei kyseinen tuonti poistanut syy-yhteyttä Kiinasta polkumyyntihinnalla tulevan tuonnin ja sen aiheuttaman merkittävän vahingon väliltä.

(104)

Ottaen huomioon yllä mainitut tulokset pääteltiin alustavasti, ettei muista kolmansista maista tuleva tuonti poistanut syy-yhteyttä Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin ja sen aiheuttaman merkittävän vahingon väliltä yhteisön tuotannonalalle.

(105)

Kysynnän kehittymisen osalta voidaan todeta, että bariumkarbonaatin todettavissa oleva kulutus väheni vuosien 2000 ja 2002 välillä, mutta yhteisön tuotannonala pystyi säilyttämään markkinaosuutensa. Sen jälkeen tutkimusajanjakson aikana yhteisön tuotannonalan myynti laski ja markkinaosuus pieneni, vaikka kulutus kasvoi huomattavasti. Samaan aikaan Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi niin, että tarkastelujakson aikana lisäys oli yli 7 prosenttiyksikköä. Tästä syystä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon ei voida katsoa aiheutuneen yhteisön markkinoiden kysynnän supistumisesta.

(106)

Muutamat asianomaiset osapuolet väittivät, että Yhdysvaltain dollarin heikkeneminen euroon nähden on edistänyt bariumkarbonaatin tuontia Euroopan yhteisöön. Ylivoimaisesti suurin osa asianomaisesta maasta Euroopan yhteisöön suuntautuvista tuontitapahtumista laskutetaankin dollareissa. Euron arvo dollariin nähden on noussut vuoden 2002 puolivälistä lähtien, tutkimusajanjaksona merkittävästi, mikä on lisännyt euroalueelle suuntautuvaa vientiä.

(107)

Kuitenkin myös jo vuoden 2002 alussa vallinneella vaihtokurssilla Kiinasta tulevan tuonnin hinnat alittivat yhteisön tuotannonalan hinnat. Edullisen vaihtokurssin olisi lisäksi pitänyt vaikuttaa myös muista kolmansista maista tulevaan tuontiin, sillä myös se laskutetaan pääasiassa dollareissa. Se, etteivät valuuttakurssien vaihtelut vaikuttaneet merkittävällä tavalla muista kolmansista maista tulevaan tuontiin, merkitsee, ettei niitä voida pitää pääasiallisena syynä asianomaisesta maasta polkumyyntihintaan tulevan tuonnin merkittävään kasvuun.

(108)

Tästä syystä pääteltiin alustavasti, että vaikka euron arvon nousu Yhdysvaltain dollariin nähden on saattanut lisätä Euroopan yhteisöön suuntautuvaa bariumkarbonaatin tuontia, se ei poista syy-yhteyttä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliltä.

(109)

Väitettiin, että yhteisön tuotannonala toi Kiinasta bariumkarbonaattia ja vaikutti siten vahingon syntymiseen. Yhteisön tuotannonala ei kuitenkaan ostanut Kiinasta tuotteita lainkaan vuoden 2001 jälkeen ja sitä ennenkin vain mitättömän pieniä määriä (noin prosentin sen omasta tuotannosta). Tämän vuoksi pääteltiin alustavasti, että yhteisön tuotannonalan mahdollinen tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti Kiinasta ei voinut olla määräävä tekijä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon kannalta.

(110)

Useat käyttäjät ja tuojat väittivät, että yhteisölle aiheutui vahinkoa veteen suspendoimalla valmistetun bariumkarbonaattilietteen aiheuttaman kilpailun johdosta. Suspendoimalla estetään jauhemaisen bariumkarbonaatin käytössä syntyvän myrkyllisen pölyn muodostuminen. Lietettä tuottavat yhteisössä tuojat, jotka käyttävät Kiinasta tuotua jauhetta, johon ne lisäävät tuonnin jälkeen vettä ja tiettyjä lisäaineita.

(111)

Väite oli hylättävä, koska yhteisön tuotannonalalla on lietteen tuotannossa tarvittava taitotieto, mutta se ei tuota lietettä, koska se katsoo, ettei veden siirtäminen ole taloudellista. Sen vuoksi yhteistyössä muiden eurooppalaisten yritysten kanssa on kehitetty tiiliä ja laattoja valmistavassa teollisuudessa käytettävä laite, jolla bariumkarbonaatin käyttäjät voivat sekoittaa jauheen veteen tuotannon yhteydessä ja näin estää myrkyllisen pölyn muodostumisen. Näin ollen yhteisön tuotannonalan tuottama tuote on kilpailukykyinen lietteen kanssa. Koska kuitenkin lietteen tuotannossa käytetään bariumkarbonaattia, joka on tuotu Kiinasta polkumyyntihintaan, se voitiin myydä halvemmilla hinnoilla kuin yhteisön tuotannonalan toimittama jauhe. Sen vuoksi sitä ei voi pitää toisena vahinkoa aiheuttaneena tekijänä, koska liete itse perustuu polkumyyntihinnalla tapahtuneeseen tuontiin. Jos siis tarkasteltavana olevaa tuotetta ei olisi tuotu polkumyyntihintaan, olisi lietteen kanssa kilpaileva yhteisön tuotannonalan tuote voinut kilpailla sen kanssa terveen kilpailun ehdoin.

(112)

Edellä oleva tarkastelu on osoittanut, että asianomaisesta maasta tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus ovat kasvaneet tuntuvasti etenkin vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä ja että tutkimusajanjakson aikana sen myyntihinnat ovat laskeneet merkittävästi ja hinnan alittavuus on ollut huomattava. Samaan aikaan, kun Kiinasta alhaisin hinnoin tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi, yhteisön tuotannonalan markkinaosuus pieneni merkittävästi, mikä yhdessä hintojen alentamispaineen kanssa johti muun muassa yhteisön tuotannonalan merkittäviin tappioihin tutkimusajanjakson aikana. Toisaalta muita yhteisön tuotannonalaa mahdollisesti vahingoittaneita tekijöitä koskeva tutkimus osoitti, ettei mikään niistä ole voinut vaikuttaa siihen merkittävän kielteisellä tavalla tai voinut poistaa syy-yhteyttä Kiinasta polkumyyntihintaan tulevan tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliltä.

(113)

Edellä esitetyn analyysin perusteella, jossa on asianmukaisesti erotettu toisistaan yhtäältä kaikkien tiedossa olevien tekijöiden vaikutukset yhteisön tuotannonalan tilanteeseen ja toisaalta polkumyyntihintaan tapahtuneen tuonnin vahingolliset vaikutukset, päätellään alustavasti, että Kiinasta tuleva tuonti on aiheuttanut yhteisölle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(114)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti komissio tutki, olisiko vahingollista polkumyyntiä koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä päätellä, että toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa olisi yhteisön edun mukaista. Yhteisön edun määrittäminen perustuu kaikista asiaan liittyvistä etunäkökohdista kuten tarkasteltavana olevaa tuotetta tuottavan yhteisön tuotannonalan sekä tuotteen tuojien ja käyttäjien eduista tehtyyn arviointiin.

(115)

Jotta toimenpiteiden käyttöönoton tai käyttöönotosta luopumisen todennäköisiä vaikutuksia olisi voitu arvioida, komissio pyysi tietoja kaikilta asianomaisilta osapuolilta. Komissio lähetti kyselylomakkeet tarkasteltavana olevaa tuotetta tuottavalle yhteisön tuotannonalalle, kymmenelle raaka-aineen toimittajalle, 18 tuojalle ja 38 käyttäjälle. Vastaukset saatiin yhteisön tuottajalta, yhdeltä raaka-aineen toimittajalta, viideltä tuojalta, kuudelta käyttäjältä ja yhdeltä käyttäjäjärjestöltä.

(116)

Yhteisön tuotannonalalla on täysin automatisoitu tuotantolinja, joka toimii hyvin kustannustehokkaasti sekä vaatimuksia vastaamattoman materiaalin että työntekijämäärän ja tuotantomäärän suhteen osalta. Se teki myös korvausinvestointeja ja jatkoi vientiä.

(117)

Katsotaan, että toimenpiteiden käyttöönotto palauttaisi markkinoille terveen kilpailun. Jos toimenpiteet otetaan käyttöön, yhteisön tuotannonala pystyy saamaan takaisin ainakin osan menettämästään markkinaosuudesta, mikä puolestaan vaikuttaa myönteisesti sen kannattavuuteen.

(118)

Kuten edellä esitettiin, yhteisön tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista. Jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, yhteisön tuotannonalan tilanne heikkenee todennäköisesti entisestään. Tämän seurauksena työpaikkoja menetettäisiin yhä lisää. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin hintoja alas painava vaikutus tekisi edelleen tyhjiksi kaikki yhteisön tuotannonalan ponnistelut etenkin kannattavuuden palauttamisessa entiselle tasolle. Toimenpiteiden käyttöönotosta luopuminen vaarantaisi tuotannonalan olemassaolon pitkällä aikavälillä, eikä voida sulkea pois sitä, että ainoa yhteisön tuottaja joutuisi ehkä lopettamaan toimintansa joutuessaan kilpailemaan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin kanssa.

(119)

Kyselyvastaus saatiin yhdeltä raaka-aineen toimittajalta, joka toimittaa yhteisön tuotannonalalle luonnon bariumsulfaattia. Se on ainoa yhteisön bariumkarbonaatin tuotannon pääraaka-aineen toimittaja.

(120)

Jos toimenpiteet otetaan käyttöön ja yhteisön tuotannonala saa takaisin menettämäänsä markkinaosuutta, myös raaka-aineen toimittaja pystyy myymään tuotettaan aiempaa enemmän. Koska kyseinen raaka-aine muodostaa suurimman osan sitä toimittavan yrityksen liikevaihdosta, yrityksen taloudellinen tilanne paranisi merkittävästi.

(121)

Jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, yhteisön tuotannonalan myynti laskee edelleen ja samalla raaka-aineen kysyntä vähenee. Tämä vaikuttaa kielteisesti raaka-aineen toimittajan kannattavuuteen.

(122)

Vastaukset saatiin viideltä tuojalta, jotka kaikki vastustivat toimenpiteiden käyttöönottoa.

(123)

Osa Kiinasta jauheena tuodusta tarkasteltavana olevasta tuotteesta muutetaan jälkeenpäin lietteeksi lisäämällä siihen vettä ja tiettyjä lisäaineita. Koska tuojien tarkasteltavana olevan tuotteen ja lietteen myyntiä koskeva painotettu keskimääräinen voittomarginaali on 6,8 prosenttia, tuojat voivat kattaa osan mahdollisesta hintojen noususta itse ja siirtää osan asiakkailleen. Kun otetaan huomioon, että markkinatalousolosuhteissa toimivien yritysten osalta käyttöön otettavat tullit ovat suhteellisen matalat ja että käytettävissä on vaihtoehtoisia lähteitä, joihin ei sovelleta lainkaan tulleja, mahdolliset hinnannousut olisivat vähäisiä.

(124)

Kun otetaan huomioon, että tarkasteltavana olevan tuotteen ja lietteen myynti on keskimäärin noin 15 prosenttia tuojien kokonaisliikevaihdosta, tullien käyttöönotto ei vaikuta tuojiin kovin kielteisellä tavalla.

(125)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin alustavasti, että mahdolliset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet eivät todennäköisesti vaikuttaisi tuojiin merkittävästi.

(126)

Vastaukset kyselyyn saatiin kuudelta käyttäjältä ja yhdeltä käyttäjäjärjestöltä. Yksi tarkastuskäynti tehtiin, ja sen kohteena oli yritys, joka osti tutkimusajanjakson aikana suurimman määrän bariumkarbonaattia. Kuusi yhteistyössä toimivaa käyttäjää edustivat noin 9:ää prosenttia kaikesta yhteisön bariumkarbonaatin kulutuksesta tutkimusajanjakson aikana. Suoraan bariumkarbonaattituotteisiin liittyvän henkilöstön määrä kyseisissä yrityksissä oli noin 570 henkilöä. Kaikki yhteistyössä toimivat käyttäjät, yhtä yhteisön tuotannonalalta ostonsa tekevää lukuun ottamatta, ovat omaksuneet kielteisen kannan polkumyyntitullien käyttöönottoon, koska ne pelkäävät menettävänsä halvan hankintalähteen, mikä heikentäisi niiden kilpailukykyä jatkojalostustuotteiden markkinoilla kolmansista maista tuleviin kilpailijoihin nähden.

(127)

Bariumkarbonaatin käyttäjät toimivat lähinnä TV-lasin tuotannossa, tiili- ja laattateollisuudessa, keramiikkateollisuudessa ja ferriitin tuotannossa. Kyselyvastausten ja kuulemisten yhteydessä annettujen tietojen perusteella bariumkarbonaatin osuus käyttäjien kokonaistuotantokustannuksista määritettiin keskimäärin alle 8 prosentiksi.

(128)

Tullit eivät johtaisi kilpailun heikkenemiseen merkittävästi tai puutteelliseen tarjontaan. Voidaan sen sijaan ennakoida, että Kiinasta tuotavia tuotteita on edelleenkin saatavilla kilpailukykyisin hinnoin, sillä kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille ehdotetut yksilölliset tullit ovat alemmat kuin todetut hinnan alittavuuden tasot. Käytettävissä on lisäksi myös vaihtoehtoisia hankintalähteitä muista kolmansista maista tullitta. Kaiken edellä esitetyn perusteella päätellään, että käyttäjät voivat edelleenkin ostaa bariumkarbonaattia kilpailukykyiseen hintaan ja tullit vaikuttaisivat vain vähän käyttäjien kykyyn kilpailla kolmansissa maissa toimivien kilpailijoiden kanssa.

(129)

Väitettiin, ettei yhteisön tuotannonala kyennyt kattamaan kaikkea bariumkarbonaatin kysyntää yhteisössä. Tältä osin on muistettava, että toimenpiteillä ei pyritä estämään yhteisöön suuntautuvaa tuontia vaan varmistamaan, ettei se tapahdu vahingolliseen polkumyyntihintaan. Eri alkuperää oleva tuonti kattaa jatkossakin merkittävän osan yhteisön kysynnästä. Sen vuoksi ei ole odotettavissa puutetta tarjonnasta.

(130)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin alustavasti, että mahdolliset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet eivät todennäköisesti vaikuttaisi käyttäjiin merkittävästi.

(131)

Mahdollisten toimenpiteiden vaikutuksista yhteisössä vallitsevaan kilpailuun voidaan todeta, että koska asianomaisilla yhteistyössä toimivilla vientiä harjoittavilla tuottajilla on vahva markkina-asema, ne todennäköisesti jatkaisivat tuotteidensa myyntiä, joskaan ei enää polkumyyntihinnoin. Kahta markkinatalousolosuhteissa toimivaa kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa koskevilla suhteellisen alhaisilla tulleilla näiden näet odottaisi pystyvän toimimaan yhteisössä terveissä markkinaolosuhteissa. Kun otetaan huomioon kaikki käyttöön otetut tullit, yhteisön markkinoilla tulee todennäköisesti edelleenkin olemaan riittävästi huomattavia kilpailijoita, mukaan luettuina asianomaisen maan, Brasilian, Venäjän ja Intian tuottajat. Sen vuoksi käyttäjät voivat edelleen valita eri bariumkarbonaatin toimittajien välillä. Toisaalta, jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, on ainoan yhteisön tuottajan tulevaisuus vaakalaudalla. Sen katoaminen vähentäisi voimakkaasti kilpailua yhteisön markkinoilla.

(132)

Edellä esitettyjen syiden perusteella päätellään alustavasti, ettei tässä tapauksessa ole pakottavia syitä olla ottamatta käyttöön polkumyyntitulleja.

(133)

Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja yhteisön etua koskevat päätelmät huomioon ottaen olisi otettava käyttöön väliaikaiset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista ei aiheutuisi yhteisön tuotannonalalle enää enempää vahinkoa.

(134)

Tullin määrittämisessä on otettu huomioon todetut polkumyyntimarginaalit sekä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi tarvittava tullin määrä.

(135)

Koska polkumyynnillä tapahtuva tuonti oli aiheuttanut yhteisön tuotannonalalle vahinkoa vuodesta 1999 lähtien, arvioitiin voitto, joka olisi voitu saada ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta, samankaltaisen tuotteen painotetun, vuosien 1996–1998 keskimääräisen voittomarginaalin perusteella. Tämän perusteella todettiin, että 7,2 prosentin osuutta liikevaihdosta edustavaa voittomarginaalia voitiin pitää sellaisena sopivana vähimmäismääränä, jonka yhteisön tuotannonalan voitiin odottaa saavuttavan ilman vahingollista polkumyyntiä. Tarvittava hinnankorotus määritettiin vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisessa määritettyä painotettua keskimääräistä tuontihintaa yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla myymien tuotteiden vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vahinkoa aiheuttamaton hinta saatiin mukauttamalla yhteisön tuotannonalan myyntihintaa tutkimusajanjakson tosiasiallisella tappiolla sekä lisäämällä siihen edellä mainittu voittomarginaali. Tästä vertailusta ilmenevät erot ilmaistiin tämän jälkeen prosentteina cif-kokonaistuontiarvosta.

(136)

Koska vahingon korjaava taso oli korkeampi kuin määritetty polkumyyntimarginaali, väliaikaisten toimenpiteiden olisi perustuttava jälkimmäiseen.

(137)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että Kiinasta peräisin olevaa tuontia koskevat väliaikaiset polkumyyntitullit olisi otettava perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti käyttöön polkumyynti- ja vahinkomarginaaleista alemman suuruisina alhaisemman tullin säännön mukaisesti. Tässä tapauksessa yksilölliset tullit sekä koko maata koskeva tulli olisi tämän mukaisesti vahvistettava todettujen polkumyyntimarginaalien tasoisiksi.

(138)

Koska tuote on paljoustavara ja eri tuotelajien väliset hintaerot eivät ole huomattavia, katsottiin, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden tehokkuuden varmistamiseksi ja sen estämiseksi, että niiden vaikutusta vähennettäisiin vientihintoja alentamalla, tulli olisi otettava käyttöön tonnia kohden kannettavana paljoustullina. Määrä saadaan soveltamalla polkumyyntimarginaalia vientihintoihin, joita käytettiin tutkimusajanjakson aikaista polkumyyntiä koskevassa laskelmassa.

(139)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistettavat yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen ajankohtana. Tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevaa kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavaa tullia) yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevien ja erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeushenkilöiden tuottamien tuotteiden tuontiin. Muiden yritysten, joiden nimeä ja osoitetta ei ole mainittu tämän asetuksen artiklaosassa, mukaan luettuina mainittuihin oikeushenkilöihin etuyhteydessä olevat oikeushenkilöt, tuottamat tuontituotteet eivät voi saada etua näistä tulleista, vaan niihin sovelletaan kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavaa tullia.

(140)

Kaikki näiden yrityskohtaisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt) on toimitettava viipymättä komissiolle (3) ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti ne, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin uusiin tuotanto- tai myyntiyksiköihin liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Tarvittaessa komissio muuttaa tätä asetusta neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelon ajan tasalle.

(141)

Kuten edellä todettiin, tarkasteltavana oleva tuote on paljoustavara, ei merkkituote, yksilöllisten tullien välinen vaihtelu on merkittävä ja vientiä harjoittavia tuottajia on useita. Kaikki nämä seikat saattavat helpottaa yrityksiä viennin kanavoimiseksi uudelleen alemmista tulleista etua saavien perinteisten viejien kautta.

(142)

Tämän vuoksi silloin, jos jonkin alemmista yksilöllisistä tulleista etua saavan yrityksen vienti kasvaisi yli 30 prosenttia määrässä, asianomaiset yksilölliset toimenpiteet voitaisiin katsoa todennäköisesti riittämättömiksi estämään todetun polkumyynnin aiheuttamaa vahinkoa. Joten, ja jos tarvittavat osatekijät on täytetty, toimenpiteiden muodon tai tason korjaamiseksi voitaisiin panna vireille tutkimus.

(143)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi vahvistettava määräaika, jonka kuluessa ne asianomaiset osapuolet, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa, voivat esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Lisäksi olisi huomattava, että tätä asetusta varten tehdyt tullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat väliaikaisia ja että niitä voidaan joutua harkitsemaan uudelleen mahdollisista lopullisista toimenpiteistä päätettäessä,

European Commission

Directorate-General for Trade

Direction B

B-1049 Brussels