(1)

Direktiivissä 2002/32/EY säädetään, että sellaisten rehuksi tarkoitettujen tuotteiden käyttö, jotka sisältävät direktiivin liitteessä I vahvistetut enimmäismäärät ylittävän määrän haitallisia aineita, on kielletty.

(2)

Kun direktiivi 2002/32/EY hyväksyttiin, komissio totesi, että kyseisen direktiivin liitteessä I vahvistettuja säännöksiä tarkistettaisiin ajan tasalle saatetun tieteellisen riskinarvioinnin pohjalta ja ottaen huomioon kielto laimentaa millään lailla sellaisia eläinten rehuksi tarkoitettuja saastuneita tuotteita, jotka eivät ole säännösten mukaisia.

(3)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen alainen elintarvikeketjun vierasaineita käsittelevä tiedelautakunta antoi 2 päivänä helmikuuta 2005 komission pyynnöstä lausunnon, joka koski kamfeklooria haitallisena aineena eläinten rehuissa.

(4)

Kamfekloori on ei-systeeminen hyönteismyrkky, jonka käytöstä on vähitellen luovuttu useimmissa maissa. Kamfeklooriseoksilla on monimutkainen koostumus, ja tunnistettuja yhdisteitä on ainakin 202 erilaista. Hitaan hajoavuutensa ja kemiallisten ominaisuuksiensa vuoksi kamfeklooria löytyy edelleen ympäristöstä.

(5)

Joidenkin teknisissä seoksissa pääasiallisina ainesosina olevien yhdisteiden, kuten CHB 32:n, biomuuntuminen on suhteellisen nopeaa, mutta toiset yhdisteet, kuten CHB 26, 50 ja 62, taas ovat pysyvämpiä, ja niiden biokertyvyys elintarvikeketjuun on merkittävää. Yhdisteet CHB 26, 50 ja 62 voivat toimia kamfekloorikontaminaation osoittajina. CHB 32:n esiintyminen osoittaa hiljattaista kontaminaatiota, ja se voitaisiin sisällyttää valvontaohjelmiin, jotta voitaisiin tunnistaa mahdolliset vilpilliset menettelyt.

(6)

Rehun kautta tapahtuvan kamfekloorille altistumisen tärkeimpänä lähteenä eläimillä ovat kalaöljy ja kalajauho. Kalanrehu (erityisesti petolajeille tarkoitettu) voi sisältää merkittäviä määriä kalajauhoa ja kalaöljyä. Muille eläimille kalajauhoa käytetään vain vähän, joten altistuminen rehun kautta on vähäisempää.

(7)

Kalat ovat herkimpiä kamfeklooritoksisuudelle. Kamfeklooria kulkeutuu paljon rasvaisten kalojen syötäviin kudoksiin, mutta muissa tuotantoeläimissä kulkeutuminen on vähäisempää. Kalat, erityisesti paljon rasvaa sisältävät lajit, ovat tärkein lähde ihmisten altistukselle, eivätkä muut altistuslähteet ole niin merkittäviä.

(8)

On asianmukaista korvata tämänhetkinen yleinen enimmäismäärä, joka koskee kamfekloorin esiintymistä kaikissa rehuissa, enimmäismäärällä, joka koskee kamfekloorin esiintymistä kalaöljyssä, kalajauhossa ja kalanrehussa, jotta voidaan varmistaa, etteivät nämä tuotteet ole vaaraksi ihmisten ja eläinten terveydelle. Rehujen turvallisuus on parantunut, kun suoraan kaloille syötettyyn kalanrehuun sovellettavaa enimmäismäärää on huomattavasti alennettu, ja turvallisuuden pitäisi edelleen parantua, kun noudattamisen valvonta kohdistetaan sellaisiin eläinten ruokintaan tarkoitettuihin tuotteisiin, jotka on tunnistettu kamfekloorialtistuksen tärkeimmäksi lähteeksi.

(9)

Tällä hetkellä kamfeklooriin sovellettava yleinen enimmäismäärä ei kuvasta normaalia taustakuormituksen tasoa kalaöljyssä. On asianmukaista vahvistaa kalaöljyn osalta enimmäismäärä, jossa otetaan huomioon taustakuormitus vaarantamatta eläinten terveyttä tai kansanterveyttä. Enimmäismäärää on tarkistettava tarpeellisten dekontaminaatiomenetelmien laajan käyttöönoton jälkeen.

(10)

Direktiivi 2002/32/EY olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(11)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,