18.7.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 186/1

(1)

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 106 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat laskea liikkeeseen metallirahoja saatuaan Euroopan keskuspankin hyväksymisen liikkeeseen laskemisen määrälle.

(2)

Perustamissopimuksen 106 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen mukaisesti neuvosto on toteuttanut tällä alalla yhdenmukaistamistoimia antamalla liikkeeseen tarkoitettujen metallirahojen yksikköarvoista ja teknisistä eritelmistä 3 päivänä toukokuuta 1998 neuvoston asetuksen (EY) N:o 975/98 (1).

(3)

Euron käyttöönotosta 3 päivänä toukokuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 974/98 (2) 11 artiklan mukaan kyseisten yksikköarvojen ja teknisten eritelmien mukaisilla euro- ja senttiyksikön määräisillä metallirahoilla olisi oltava laillisen maksuvälineen asema kaikissa kyseisessä asetuksessa määritellyissä ”osallistuvissa” jäsenvaltioissa. Eurokolikot on otettu käyttöön koko euroalueella 1 päivänä tammikuuta 2002 tapahtuneen liikkeeseenlaskun jälkeen.

(4)

Veronassa huhtikuussa 1996 pidetyssä Ecofin-neuvoston epävirallisessa kokouksessa sovittiin, että eurokolikoilla on yhteinen puoli ja kansallinen puoli. Komission järjestämän kolikoiden suunnittelukilpailun jälkeen jäsenvaltioiden tai niiden hallitusten päämiehet valitsivat kolikoiden eri yksikköarvojen yhteiset kuva-aiheet Amsterdamissa joulukuussa 1997 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Kukin jäsenvaltio valitsee itse eurokolikoiden kansallisen puolen kuva-aiheet.

(5)

Neuvosto päätti 8 päivänä joulukuuta 2003, että Ecofin-neuvostossa 23 päivänä marraskuuta 1998 sovittu juhlarahojen liikkeeseenlaskua koskeva kielto olisi kumottava. Vuodesta 2004 jäsenvaltiot ovat tietyin rajoituksin voineet juhlistaa tiettyä tapahtumaa tai henkilöä laskemalla liikkeeseen juhlarahan, jossa on erilainen kansallinen kuva-aihe kuin tavallisessa eurokolikossa komission 29 päivänä syyskuuta 2003 antaman suosituksen (3) mukaisesti. Lisäksi neuvosto päätti, että kolikoiden vakiomuotoiseen kansalliseen puoleen voidaan tehdä muutos, jos siinä kuvattu valtionpäämies vaihtuu. Kansalliseen puoleen tehtäviä muita muutoksia koskevaa kieltoa voidaan harkita uudelleen ennen vuoden 2008 loppua.

(6)

Euroopan unionin vuoden 2004 toukokuussa tapahtuneen laajentumisen jälkeen monet uudet jäsenvaltiot ovat aloittaneet valmistautumisen euron käyttöönottoon. Nämä valmistelut käsittävät myös eurokolikoiden kansallisen puolen valinnan.

(7)

Tässä suosituksessa esitetyt yleiset suuntaviivat, jotka koskevat sekä tavallisten eurokolikoiden että juhlarahojen kansallisten puolten valintaa, vahvistavat eurokolikkojärjestelmän yhtenäisyyttä, kun otetaan huomioon erilaisten kansallisten puolten kasvava määrä.

(8)

Eurokolikot eivät ole liikkeessä ainoastaan liikkeeseenlaskevassa valtiossa vaan koko euroalueella ja jopa sen ulkopuolella. Tämän vuoksi sellaisten liikkeessä olevien eurokolikoiden määrä, joissa ei ole kyseisen valtion omaa kansallista puolta, kasvaa suhteellisesti kaikissa euroalueen valtioissa. Tämän vuoksi kolikoiden kansalliselle puolelle olisi merkittävä selvästi liikkeeseenlaskeva valtio, jotta kolikon käyttäjät voivat halutessaan tunnistaa kolikon alkuperän helpommin.

(9)

Eurokolikoiden yhteisellä puolella on sekä yhteisen rahan nimi että kolikon yksikköarvo. Kansallisella puolella ei tulisi toistaa yhteisen rahan nimeä eikä kolikon yksikköarvoa. Kahden euron kolikon tekstireunuksessa kolikon arvo voidaan ilmaista vain numerolla ”2” ja/tai sanalla ”euro” useimmissa jäsenvaltiossa tällä hetkellä sovellettavan käytännön mukaisesti.

(10)

Koska eurokolikot liikkuvat koko euroalueella, niiden kansalliset erityispiirteet ovat jossain määrin yhteinen asia. Jäsenvaltioiden olisi tiedotettava toisilleen kolikoiden uusista kansallisista puolista ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Tätä varten niiden olisi toimitettava uudet eurokolikkomallit (myös kahden euron kolikon tekstireunuksen osalta) komissiolle edelleen jaeltavaksi. Jakelu hoidetaan ilman aiheettomia viiveitä.

(11)

Jäsenvaltioita on kuultu tässä suosituksessa esitetyistä suuntaviivoista, jotta niiden erilaiset kansalliset käytännöt ja mieltymykset voidaan ottaa huomioon.

(12)

Euroopan unioni on tehnyt Monacon ruhtinaskunnan, San Marinon tasavallan ja Vatikaanivaltion kanssa valuuttasuhteista sopimuksen, jonka mukaan ne voivat laskea liikkeeseen tietyn määrän eurokolikoita. Yleisiä suuntaviivoja on sovellettava myös kyseisten valtioiden liikkeeseen laskemiin eurokolikoihin,

a)

Kansallisella puolella ei tulisi toistaa tietoja kolikon yksikköarvosta tai viittausta siihen eikä yhteisen rahan nimeä tai osaa siitä, paitsi jos tiedot esitetään erilaisilla aakkosilla.

b)

Kahden euron kolikon tekstireunuksessa voidaan ilmaista kolikon yksikköarvo sillä edellytyksellä, että käytetään vain numeroa ”2” ja/tai sanaa ”euro”.