16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 98/47

(1)

Jäsenvaltiot saavat valita muodon ja keinot saattaessaan direktiivejä osaksi kansallista lainsäädäntöään, mutta direktiivi velvoittaa niitä saavutettavien tulosten ja osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen määräajan osalta.

(2)

Eurooppa-neuvosto on tunnustanut toimivien sisämarkkinoiden (1) suuren merkityksen Euroopan talouden kilpailukyvylle, ja se on useissa huippukokouksissaan, kuten Tukholmassa maaliskuussa 2001, Barcelonassa maaliskuussa 2002 sekä Brysselissä maaliskuussa 2003 ja 2004, toistuvasti kehottanut jäsenvaltioita asettamaan etusijalle sisämarkkinoihin vaikuttavien direktiivien saattamisen osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(3)

Euroopan parlamentti (2), Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (3) ja alueiden komitea (4) ovat toistuvasti ilmaisseet huolensa siitä, että jäsenvaltiot eivät ole onnistuneet saattamaan sisämarkkinadirektiivejä osaksi kansallista lainsäädäntöään asianmukaisesti ja hyvissä ajoin. Myös paremmasta lainsäädännöstä 16 päivänä joulukuuta 2003 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (5) korostetaan, että jäsenvaltioiden on noudatettava perustamissopimuksen 10 artiklaa, ja kehotetaan jäsenvaltioita varmistamaan, että yhteisön lainsäädäntö saatetaan asianmukaisesti, viipymättä ja säädettyjen määräaikojen puitteissa osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(4)

Näistä kehotuksista huolimatta ja huolimatta siitä, että lainsäädännön asianmukainen ja oikea-aikainen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on lakisääteinen velvoite, jäsenvaltiot jättävät säännöllisesti sisämarkkinadirektiivit saattamatta asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä itse sopimissaan määräajoissa, useimmat jäsenvaltiot eivät täytä edes Eurooppa-neuvoston asettamia tilapäisiä tavoitteita direktiivien saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä ja monia direktiivejä ei ole kaikissa jäsenvaltioissa saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä vielä pitkään sen jälkeen, kun määräaika saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä on päättynyt.

(5)

Sisämarkkinadirektiivien viivästynyt tai virheellinen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä aiheuttaa ongelmia yrityksille ja kansalaisille, jotka usein jäävät tästä syystä vaille tiettyjä oikeuksiaan.

(6)

Sisämarkkinadirektiivien viivästynyt tai virheellinen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä jättää lisäksi yritykset ja kuluttajat ilman niitä täysimääräisiä taloudellisia etuja, joita asianmukaisesti toimivat sisämarkkinat voivat tarjota, ja vahingoittaa koko Euroopan talouden kilpailukykyä, kun yhteisö ei pysty luomaan talouskasvua ja samalla pitämään yllä korkeatasoista sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

(7)

Kun Euroopan unionin jäsenvaltioita on 25 tai useampikin, kasvaa riski siitä, että direktiivien viivästynyt tai virheellinen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä aiheuttaa sisämarkkinoiden pirstoutumista ja sen myötä sisämarkkinoiden taloudellisten etujen hupenemista.

(8)

Komissio aikoo jatkossakin ensisijaisena toimenaan toteuttaa tarmokkaasti oikeudellisia toimia jäsenvaltioita vastaan, jos direktiivien saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on viivästynyt tai virheellinen, ja se aikoo tukea vertaispainetta julkaisemalla säännöllisesti sisämarkkinoiden tulostaulussa tiedot direktiivien saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä jäsenvaltioissa; vaikka nämä toimet ovat aiemmin olleet jossakin määrin menestyksellisiä, vaje saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä on edelleen ongelma. Sen vuoksi komission ja jäsenvaltioiden aktiivisempi lähestymistapa on tarpeen.

(9)

Tiedonannossaan yhteisön lainsäädännön soveltamisen tehokkaammasta valvonnasta vuonna 2002 (6) komissio toi esille sen, miten se voi auttaa jäsenvaltioita saattamaan direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja miten se käytännössä näin myös tekee.

(10)

On kuitenkin jäsenvaltioiden vastuulla varmistaa, että direktiivit saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä asianmukaisesti ja ajoissa.

(11)

Perustamissopimuksen 10 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltiot toteuttavat kaikki yleis- ja erityistoimenpiteet, jotka ovat aiheellisia perustamissopimuksesta tai yhteisön toimielinten säädöksistä johtuvien velvoitteiden täyttämisen varmistamiseksi.

(12)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on toistuvasti todennut, että jäsenvaltiot eivät voi vedota omissa oikeusjärjestelmissään vallitseviin säännöksiin, toimintatapoihin tai olosuhteisiin perustellakseen sitä, että ne eivät ole noudattaneet direktiiveissä säädettyjä velvoitteita ja aikarajoja.

(13)

Koska direktiivien saattaminen asianmukaisesti ja ajoissa osaksi kansallista lainsäädäntöä epäonnistuu toistuvasti, jäsenvaltioiden on syytä tarkistaa menettelyitään ja toimintatapojaan, jotta ne voisivat johdonmukaisesti täyttää tämän lakisääteisen velvoitteensa.

(14)

Muutamat jäsenvaltiot onnistuvat säännöllisesti direktiivien saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä muita paremmin, ja tämä osoittaa, että niissä on käytössä tai niissä on omaksuttu tehokkaammat rakenteet, menettelyt ja toimintatavat; minkään jäsenvaltion tilanne ei kuitenkaan ole moitteeton, joten parantamisen varaa on kaikilla. Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen mukaisesti jäsenvaltioiden olisi laadittava ja julkaistava omaan ja yhteisön käyttöön vastaavuustaulukoita, joista mahdollisimman selvästi käy ilmi direktiivien ja toimenpiteiden, joilla ne saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, vastaavuus.

(15)

Komissio ilmoitti tiedonannossaan Sisämarkkinastrategia – vuosien 2003–2006 painopisteet (7) antavansa suosituksen, jossa vahvistettuja hyviä toimintatapoja noudattamalla jäsenvaltiot varmistavat sisämarkkinadirektiivien nykyistä paremman ja nopeamman saattamisen osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(16)

Jäsenvaltiot ovat ilmaisseet mielenkiintoa toistensa toimintatapoja kohtaan, ja niitä on sisämarkkinoiden neuvoa-antavan komitean välityksellä kuultu direktiivien saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä liittyvistä hyvistä toimintatavoista sekä erilaisista kansallisista perustuslakiin tai muihin lakeihin perustuvista taikka hallinnollisista säännöistä ja toimintatavoista, siltä osin kuin nämä vaikuttavat direktiivien saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(17)

On tunnistettu joukko hyviä toimintatapoja, joiden avulla jäsenvaltiot voivat saattaa sisämarkkinadirektiivit osaksi kansallista lainsäädäntöään ajoissa ja asianmukaisesti.

(18)

Kunkin jäsenvaltion vastuulla on valita parhaiten soveltuvat menettelyt ja toimintatavat, joilla voidaan varmistaa sisämarkkinadirektiivien saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ajoissa ja asianmukaisesti, kun muistetaan, että jossakin jäsenvaltiossa toimivat menettelyt ja toimintatavat eivät välttämättä ole yhtä tehokkaita toisessa jäsenvaltiossa.

(19)

Koska sisämarkkinadirektiivien viivästynyt saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta ja sekaannusta, yrityksille ja kansalaisille olisi ilmoitettava, jos direktiivejä ei ole ajoissa saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja tällöin kansalaisille ja yrityksille olisi myös tiedotettava laillisista oikeuksista.

(20)

Kun luonnos täytäntöönpanosäännöksiksi annetaan kansalliselle parlamentille, siihen olisi liitettävä ilmoitus, joka koskee säännösten ja yhteisön lainsäädännön vastaavuutta ja jossa ilmoitetaan parlamentille saatetaanko näillä säännöksillä kyseinen direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä kokonaisuudessaan vaiko osittain.

(21)

Kun komissiolle ilmoitetaan kansallisista täytäntöönpanosäännöksistä, sille olisi ilmoitettava, saatetaanko kyseinen direktiivi kokonaisuudessaan vai osittain osaksi kansallista lainsäädäntöä ja oletetaanko säännösten olevan yhteisön lainsäädännön mukaisia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission tehtävää ja velvollisuuksia perustamissopimuksen valvojana.

(22)

Jos jäsenvaltiot päättävät sisällyttää direktiivin saattamisen osaksi kansallista lainsäädäntöä laajempaan lainsäädäntöpakettiin, seurauksena voi olla direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä asetetun määräajan ylittyminen; muiden kuin direktiivin saattamisen osaksi kansallista lainsäädäntöä kannalta tarpeellisten ehtojen ja vaatimusten lisääminen voi myös estää kyseisen direktiivin tavoitteiden saavuttamisen,

1)

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat organisatoriset tai muut toimet, jotta ne voivat viipymättä ja tehokkaasti tarttua niihin perimmäisiin syihin, joiden seurauksena ne toistuvasti rikkovat niitä lakisääteisiä velvoitteitaan, jotka koskevat sisämarkkinadirektiivien asianmukaista ja määräaikaan mennessä tapahtuvaa saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöään.

2)

Jäsenvaltioiden olisi tarkasteltava liitteessä esitettyjä parhaita toimintatapoja ja ottaen huomioon kansalliset institutionaaliset perinteet olisi valittava ne toimintatavat, jotka parantavat tai joiden voidaan odottaa parantavan sisämarkkinadirektiivien osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen nopeutta tai laatua.

3)

Jäsenvaltioiden olisi julkaistava hyvissä ajoin luettelo niistä sisämarkkinadirektiiveistä, joita ei ole määräaikaan mennessä täysimääräisesti saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja ilmoitettava yrityksille ja kansalaisille, että näillä voi tietyin edellytyksin kyseisten direktiivien osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen viivästymisestä huolimatta olla näistä direktiiveistä johtuvia laillisia oikeuksia; näiden tietojen olisi oltava saatavilla vähintään hallituksen www-sivustolla.

4)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kansallisille parlamenteille toimitettavien kansallisten täytäntöönpanosäännösten luonnoksiin liitetään ilmoitus siitä, että säännösten oletetaan olevan yhteisön lainsäädännön mukaisia ja että niillä saatetaan tietty direktiivi kokonaisuudessaan tai osittain osaksi kansallista lainsäädäntöä.

5)

Jäsenvaltioiden olisi antaessaan ilmoituksen kansallisista täytäntöönpanosäännöksistä ilmoitettava komissiolle, että niiden parhaan ymmärryksen mukaan kyseiset säännökset ovat yhteisön lainsäädännön mukaisia, ja ilmoitettava, saatetaanko direktiivi näillä säännöksillä osaksi kansallista lainsäädäntöä kokonaisuudessaan vai osittain.

6)

Jäsenvaltioiden olisi pidättäydyttävä lisäämästä kansalliseen täytäntöönpanolainsäädäntöön sellaisia ehtoja tai vaatimuksia, jotka eivät ole tarpeen kyseisen direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä, kun tällaiset ehdot tai vaatimukset saattavat estää direktiivin tavoitteiden saavuttamisen.

7)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että direktiivien saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä asetettua määräaikaa ei ylitetä, jos direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä sisällytetään laajempaan kansalliseen lainsäädäntöpakettiin.

1.1

Nimetään yksi ministeri, jonka vastuulla on seurata ja parantaa kaikkien sisämarkkinadirektiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä kyseisessä jäsenvaltiossa. Tällä ministerillä on tehtävälleen pääministerin näkyvä tuki ja muut ministerit ja hallinto tietävät, että hallitus pitää ensisijaisena direktiivien asianmukaista ja oikea-aikaista saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä.

1.2

Kaikki ministerit saavat säännöllisesti (esimerkiksi kuukausittain) kertomuksen kaikkien ministeriöiden/hallintoelinten tiedoista direktiivien saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä. Direktiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevista tiedoista keskustellaan säännöllisesti ministereiden kokouksissa.

1.3

Direktiivien asianmukaiseen ja oikea-aikaiseen saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä varataan riittävät voimavarat.

2.1

Yksi ministeriö tai hallintoelin vastaa osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen seurannasta kokonaisuudessaan. Se sovittaa yhteen direktiivien saattamisen osaksi kansallista lainsäädäntöä ministeriöiden ja direktiivien osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisesta vastaavien osavaltiotasoisten, alueellisten ja itsehallintoalueiden hallintoelinten kanssa, ja sille toimitetaan suunnitelma osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen aikatauluksi. Se varmistaa, että osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen edistymisestä keskustellaan korkealla hallinnollisella tasolla säännöllisesti (esimerkiksi kuukausittain). Se antaa kertomuksen säännöllisesti (esimerkiksi kuukausittain) direktiivien osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen seurannasta vastaavalle ministerille. Se myös toimii kansallisena koordinaattorina suhteissa komissioon, kun käsitellään kyseisen jäsenvaltion tietoja direktiivien saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä.

2.2

Kukin ministeriö ja kukin osavaltiotasoinen, alueellinen tai itsehallintoalueen hallintoelin, joka vastaa direktiivien saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä, nimeää virkamiehiä, jotka ovat vastuussa direktiivien osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen seurannasta kyseisessä ministeriössä tai elimessä ja jotka toimivat yhteyshenkilöinä. Nämä virkamiehet muodostavat kansallisen verkoston.

2.3

Annetaan suuntaviivoja, joissa vahvistetaan, miten direktiivien saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi toteutettava, ja varmistetaan, että siihen sovelletaan koko hallinnossa yhteistä lähestymistapaa.

2.4

Ylläpidetään keskitettyä kansallista tietokantaa direktiivien saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tietokanta on kaikkien direktiivien osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamiseen osallistuvien ministeriöiden ja osavaltiotasoisten, alueellisten ja itsehallintoalueiden hallintoelinten käytettävissä. Tietokannassa on jokaisesta direktiivistä seuraavat tiedot: direktiivin viitetiedot ja kohde; saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä vastaava ministeriö tai muu hallintoelin sekä vastuuhenkilöt ministeriössä tai hallintoelimessä; luettelo direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamiseen osallistuvista muista ministeriöstä ja hallintoelimistä sekä vastuuhenkilöistä; direktiivin saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä tarvittavat voimavarat; osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen määräaika; toimenpiteet direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä; saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä suunniteltu aikataulu (myös mahdollinen parlamenttikäsittely); edistymisen taso; direktiivin saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä mahdolliset ilmenneet ongelmat sekä tieto siitä, onko direktiivin viivästyneen tai virheellisen osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen vuoksi aloitettu rikkomismenettely. Tietokannasta on milloin tahansa saatavilla tiedot direktiivien saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä koko jäsenvaltion tai tietyn ministeriön osalta.

2.5

Ennen direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen määräaikaa (esimerkiksi kolme kuukautta ennen määräaikaa ja uudelleen kuukausi ennen määräaikaa) vastuussa olevalle ministeriölle tai muulle hallintoelimelle lähetetään muistutus.

2.6

Jos määräaika ylittyy, muistutus toimitetaan välittömästi sekä hallinnollisella että ministeritasolla ja kansalliselle parlamentille ilmoitetaan määräajan ylittämisestä.

2.7

Jäsenvaltiot hakevat hyvissä ajoin oma-aloitteisesti komission neuvoja ja apua direktiivin saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä liittyvissä kysymyksissä. Komission perustaman yhteyspistetietokannan avulla tunnistetaan kysymyksestä vastaavat virkamiehet.

3.1

Direktiiviä koskevista neuvotteluista vastaavassa ministeriössä tai muussa hallintoelimessä laaditaan näiden neuvotteluiden aikana tai vähintään ennen direktiivin antamista suunnitelma aikatauluksi direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Suunnitelma aikatauluksi sisältää kustakin direktiivistä seuraavat tiedot: direktiivin viitetiedot ja kohde; saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä vastaava ministeriö tai muu hallintoelin sekä vastuuhenkilöt ministeriössä tai hallintoelimessä; luettelo direktiivin saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä osallistuvista muista ministeriöstä ja hallintoelimistä sekä vastuuhenkilöistä; direktiivin saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä tarvittavat voimavarat; osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen määräaika; olemassa olevan kansallisen lainsäädännön ja ehdotetun direktiivin vertailu; toimenpiteet direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä; ja saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä suunniteltu aikataulu (myös mahdollinen parlamenttikäsittely). Tämä suunnitelma aikatauluksi toimitetaan direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen seurannasta kokonaisuudessaan vastaavalle ministeriölle tai hallintoelimelle pian (esimerkiksi neljä viikkoa) sen jälkeen, kun direktiivi on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, jotta varmistettaisiin direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevan tietokannan ajantasaisuus.

3.2

Lainsäädännön laatiminen aloitetaan ennen kuin tai heti kun direktiivi on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

3.3

Direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä vastaava ministeriö tai muu hallintoelin laatii vastaavuustaulukon, josta ilmenee, miten direktiivin kukin säännös saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Taulukko liitetään kaikkiin luonnoksiin kansalliseksi täytäntöönpanolainsäädännöksi, kun ne lähetetään parlamentille tai hallitukselle niiden keskustelujen helpottamiseksi, ja se liitetään komissiolle mahdollisesti toimitettaviin ilmoituksiin kansallisesta täytäntöönpanolainsäädännöstä.

3.4

Vältetään sellaisten täydentävien säännösten lisäämistä, jotka eivät ole tarpeen direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Jos lisäsäännöksiä annetaan, vastuussa oleva ministeriö tai muu hallintoelin perustelee, miksi se katsoo kyseiset säännökset tarpeellisiksi, ja vakuuttaa, että täydentävät säännökset eivät viivästytä direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä.

3.5

Direktiivineuvotteluista vastaavat kansalliset viranomaiset osallistuvat mahdollisuuksien mukaan direktiivin saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä. Jos tämä ei ole mahdollista, ne toimivat tiiviissä yhteistyössä direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä vastaavien kanssa. Direktiivineuvotteluihin osallistuvien viranomaisten on joka tapauksessa välitettävä tietoa direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä vastaaville koko direktiivineuvottelujen ajan, jotta varmistetaan kaikkien direktiivin saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä mahdollisesti liittyvien ongelmien esittäminen ja käsitteleminen ennen direktiivin antamista.

3.6

Kaikkien osavaltiotasoisten, alueellisten tai itsehallintoalueiden hallintoelinten edustajille, joiden on saatettava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä, välitetään tietoja direktiivineuvottelujen aikana.

3.7

Kansallisesta täytäntöönpanolainsäädännöstä ilmoitetaan komissiolle sähköisesti.

4.1

Direktiiviehdotukset toimitetaan parlamenteille heti, kun komissio on ne esittänyt, ja niille kerrotaan direktiivineuvottelujen etenemisestä.

4.2

Parlamentit saavat säännöllisesti (esimerkiksi joka kolmas kuukausi) kertomuksen direktiivien osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen edistymisestä, direktiiveistä, joiden saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on viivästynyt, sekä komission käynnistämistä rikkomismenettelyistä, joiden syynä on viivästynyt tai virheellinen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä.

4.3

Luonnoksen kansalliseksi lainsäädännöksi ohessa parlamenteille lähetetään direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskeva aikataulu, selkeä tieto määräajasta, mahdollisesti laaditut vastaavuustaulukot ja hallituksen ilmoitus siitä, että kansallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden oletetaan olevan yhteisön lainsäädännön mukaisia.

4.4

Parlamentit saavat hallitukselta ennakkovaroituksen (esimerkiksi kolme kuukautta ennen osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen määräaikaa) lähestyvästä direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen määräajasta. Niille ilmoitetaan, jos määräaika on ylittynyt.

4.5

Hallitukset kannustavat parlamentteja varaamaan käsittelyyn aikaa, jotta direktiivien saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä tapahtuisi hyvissä ajoin.

5.1

Toteutetaan kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että direktiivit, joita ei ole ajoissa saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä mahdollisimman pian osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen määräajan jälkeen.

5.2

Jos yhden tai useamman direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on viivästynyt, parlamentteja rohkaistaan varaamaan tällaisten direktiivien käsittelyyn lisäaikaa, jotta ne voitaisiin mahdollisimman pian saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja jotta voitaisiin ratkaista viivästyksen aiheuttaneet menettelylliset ongelmat.

5.3

Jäsenvaltiot julkaisevat luettelon direktiiveistä, joita ne eivät ole saattaneet osaksi kansallista lainsäädäntöä ajoissa ja ilmoittavat yrityksille ja kansalaisille, että niillä voi direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen viivästymisestä huolimatta tietyin edellytyksin olla kyseisistä osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista odottavista direktiiveistä johtuvia laillisia oikeuksia.

5.4

Jos direktiivien saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä myöhästyy toistuvasti, jäsenvaltiot tutkivat, missä määrin lainsäädäntömenettelyä parlamentissa voitaisiin lyhentää osaksi kansallista lainsäädäntöä saatettavien direktiivien osalta. Yhdessä käsittelyssä hyväksymistä tai nopeutettua menettelyä voidaan harkita.

5.5

Jos direktiivien saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä myöhästyy toistuvasti ja jos jäsenvaltion perustuslaki tai sisäinen oikeusjärjestys sen sallii, harkitaan hallituksen asetusten antamista, jos tämä nopeuttaa direktiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä.