(1)

Jos jäsenvaltio aikoo sallia direktiivin 91/676/ETY liitteen III 2 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa mainituista määristä poikkeavan karjanlantamäärän käytön hehtaaria kohti tiettynä vuonna, kyseinen määrä on asetettava sellaiseksi, ettei se vaaranna direktiivin 91/676/ETY 1 artiklassa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamista ja määrä on voitava perustella puolueettomin perustein, kuten esimerkiksi nyt käsillä olevassa tapauksessa pitkillä kasvukausilla ja suuria typpimääriä kuluttavilla kasvustoilla.

(2)

Komissio teki 18 päivänä marraskuuta 2002 päätöksen 2002/915/EY (2) neuvoston direktiivin 91/676/ETY liitteen III 2 kohdan b alakohdan ja 9 artiklan mukaista poikkeusta koskevasta pyynnöstä. Poikkeusta sovellettiin Tanskan vuosiksi 1999–2003 vahvistaman toimintaohjelman yhteydessä ja se oli voimassa 1 päivään elokuuta 2004 saakka. Poikkeus mahdollisti karjanlannan käytön määrinä, jotka vastaavat 230 kg:aa typpeä hehtaaria kohti vuodessa tietyillä karjatiloilla.

(3)

Tanska pyysi 8 päivänä tammikuuta 2004 poikkeuksen voimassaoloajan pidentämistä. Pyyntöä täydennettiin teknisillä asiakirjoilla 2 päivänä helmikuuta 2004, 2 päivänä huhtikuuta 2004, 23 päivänä huhtikuuta 2004, 14 päivänä kesäkuuta 2004, 2 päivänä elokuuta 2004, 14 päivänä syyskuuta 2004 ja 4 päivänä lokakuuta 2004.

(4)

Lainsäädännön, jolla direktiivi 91/676/ETY saatetaan osaksi Tanskan kansallista oikeusjärjestystä, voidaan katsoa olevan direktiivin mukainen ja lainsäädäntöä sovelletaan myös ilmoitettuun poikkeukseen.

(5)

Joulukuussa 2003 Tanska sai valmiiksi vesiympäristöä koskevan toisen toimintaohjelmansa arvioinnin, jonka mukaan kaudelle 1985–2003 asetettu nitraatin huuhtoutumisen 48 prosentin vähennystavoite saavutettiin.

(6)

Vuodet 2005–2015 kattavasta vesiympäristöä koskevasta kolmannesta toimintaohjelmasta Tanskan parlamentissa saavutetussa yhteisymmärryksessä asetetaan kaudelle 2005–2015 nitraatin huuhtoutumisen 13 prosentin lisävähennystavoite ja fosfaattiylijäämille 50 prosentin vähennystavoite.

(7)

Direktiivin 91/676/ETY 5 artiklan mukaisesti Tanska on laatinut toimintaohjelmia, joilla varmistetaan pääsy direktiivissä asetettuun tavoitteeseen, jonka mukaan pohjavedessä saa olla nitraatteja enintään 50 mg/l.

(8)

Seurannasta ja valvonnasta saatujen tietojen mukaan komission päätöksellä 2002/915/EY myönnetyn poikkeuksen piiriin kuului kaudella 2002–2003 Tanskassa 1 845 karjatilaa (4 prosenttia kaikista karjatiloista), 213 617 kotieläinyksikköä (11 prosenttia kaikista kotieläinyksiköistä) ja 123 068 hehtaaria (5 prosenttia kokonaismäärästä).

(9)

Vertailualueiksi valituilla maatalousalueiden valuma-alueilla sijaitsevilla hiekka- ja savimailla tehdyt tutkimukset ja ravinneanalyysit osoittavat, että kaudella 1990–2003 huuhtoutuneen nitraatin määrä on vähentynyt savimailla 42 prosentilla ja hiekkamailla 52 prosentilla. Vähennyksiä koskevat tiedot on vahvistettu kauteen 2002/2003 saakka.

(10)

Analyysien mukaan juuristovyöhykkeestä poistuvan veden nitraattipitoisuudet pienenevät ja lähestyvät arvoa 50 mg/l vuotuisen vähennyksen ollessa savimailla 3,1 mg/l ja hiekkamailla 6,1 mg/l. Kaudella 1990–2003 maatalousalueiden valuma-alueiden vesivirtojen nitraattipitoisuudet pienenivät 29 prosentilla. Vuonna 2003 ylemmän pohjavesikerroksen keskimääräinen nitraattipitoisuus oli sekä hiekka- että savimailla alle 50 mg/l.

(11)

Tutkittuaan Tanskan pyynnön ja varsinkin otettuaan huomioon päätöksellä 2002/915/EY myönnetystä poikkeuksesta saadut kokemukset komissio katsoo, että Tanskan kaavailema karjanlannan käytön määrä – joka vastaa 230 kg:aa typpeä hehtaaria kohti vuodessa – ei estä direktiivin 91/676/ETY tavoitteiden saavuttamista, kunhan noudatetaan tiettyjä tiukkoja ehtoja.

(12)

Tätä päätöstä sovelletaan Tanskan vuosiksi 2004–2007 vahvistaman toimintaohjelman yhteydessä.

(13)

Päätöksen 2002/915/EY soveltamiskausi päättyi 1 päivänä elokuuta 2004. Mainitusta päätöksestä saatujen kokemusten perusteella ja jotta asianomaiset karjankasvattajat voisivat hyödyntää poikkeusta keskeytyksettä, tätä päätöstä olisi sovellettava 2 päivästä elokuuta 2004 lähtien.

(14)

Tämä päätös on direktiivin 91/676/ETY 9 artiklalla perustetun nitraattikomitean lausunnon mukainen,

a)

’karjatiloilla’ tiloja, joilla on enemmän kuin kolme kotieläinyksikköä, joista vähintään kaksi kolmasosaa on nautakarjaa;

b)

’nurmella’ pitkä- tai lyhytikäistä nurmea (lyhytikäisen nurmen kesto on yleensä vähemmän kuin neljä vuotta);

c)

’viljelykasveilla, joiden aluskasvina käytetään nurmikasveja’ säilörehuviljaa, säilörehumaissia ja/tai kevätohraa, joiden aluskasviksi kylvetään ennen (maissi) tai jälkeen sadonkorjuun kerääjäkasvina toimivia nurmikasveja, jotka talven aikana pidättävät biologisesti jäännöstypen;

d)

’juurikkailla’ rehujuurikkaita.

a)

Lisättävän typen kokonaismäärän on oltava sopusoinnussa asianomaisen viljelykasvin ravinnetarpeen ja maaperästä saatavan typpimäärän kanssa; lannoitemäärä vahvistetaan kymmenen prosenttia taloudellisesti järkevintä tasoa alhaisemmaksi.

b)

Jokaisen tilan on laadittava lannoitussuunnitelma ja -tase. Elokuun 1 päivän ja seuraavan vuoden maaliskuun 31 päivän välistä aikaa koskevat suunnitelmat, joissa kuvataan viljelykierto, on toimitettava viranomaisille 1 päivään syyskuuta mennessä. Tällaisia koko kauden kattavia suunnitelmia on 21 päivään huhtikuuta mennessä täydennettävä tiedoilla, jotka koskevat lannan ja typpilannoitteiden kaavailtuja käyttömääriä, ja suunnitelmat on toimitettava viranomaisille. Viljelykiertosuunnitelmissa on eriteltävä nurmi, kerääjäkasvina toimivat nurmikasvit tai juurikkaat sekä muut viljelykasvit, joiden aluskasvina käytetään nurmikasveja. Lannoitussuunnitelmissa on arvioitava typen ja fosforin tarve, ja typpilannoitteen määrä on vahvistettava kymmenen prosenttia taloudellisesti järkevintä tasoa alhaisemmaksi. Lannoitussuunnitelmissa on ilmoitettava myös aiottu lannoitetyyppi (esim. karjanlanta, jätetuotteet, kemialliset lannoitteet) ja niissä on oltava kaaviokartta, josta näkyy kunkin pellon sijainti. Suunnitelmia on tarkistettava seitsemän päivän kuluessa maatalouskäytäntöjen muuttumisesta sen varmistamiseksi, että suunnitelmat ja tosiasialliset käytännöt vastaavat toisiaan. Tiedot lannoitustaseesta on toimitettava vuosittain toimivaltaiselle viranomaiselle. Näiden määräysten on perustuttava lakeihin ja asetuksiin.

c)

Jokaisen karjatilan on toimitettava vuosittaisen hakemuksen yhteydessä lannoitustase ja hyväksyttävä tilalla mahdollisesti tehtävät pistokokeet.

d)

Jokainen poikkeukseen luvan saanut karjankasvattaja tekee määräajoin maaperän typpi- ja fosforianalyysin (vähintään joka kolmas vuosi jokaista viiden hehtaarin maa-alaa kohti) lannoitteiden asianmukaisen käytön varmistamiseksi.

e)

Lantaa ei levitetä syksyllä ennen nurmenviljelyn aloittamista, ja kun pelto on kynnetty, sille kylvetään runsaasti typpeä käyttäviä viljelykasveja.