3.6.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 136/29

1)

Neuvosto tarkasteli 17 päivänä helmikuuta 2005 Suomen tarkistettua vakausohjelmaa, joka kattaa vuodet 2004–2008. Ohjelma vastaa pääpiirteiltään tietovaatimuksia, jotka tarkistetuissa käytännesäännöissä asetetaan vakaus- ja lähentymisohjelmien sisällölle ja muodolle. Jotkin perusoletuksia koskevista muuttujista kuitenkin puuttuvat. Suomea kehotetaankin noudattamaan tietovaatimuksia täydellisesti.

2)

Ohjelman perustana olevan makrotalouden skenaarion mukaan kokonaistuotannon kasvu hidastuu vuoden 2004 3,2 prosentista keskimäärin 2,4 prosenttiin muina ohjelmavuosina. Skenaario vaikuttaa käytettävissä olevien tietojen perusteella heijastavan melko varovaisia kasvuoletuksia. Ohjelman inflaatioennusteet vaikuttavat realistisilta, ja ne ovat komission yksiköiden arvioiden mukaisia.

3)

Julkishallinnolle ennakoidaan vuotuista keskimääräistä 2 prosentin ylijäämää suhteessa BKT:hen, ja tarkistetun ohjelman pitäisi säilyttää julkisen talouden rahoitusasema vakaana koko ohjelmakauden. Ylijäämää kertyy ennen kaikkea sosiaaliturvarahastoihin. Tällä hetkellä tasapainossa olevan valtiontalouden odotetaan olevan lievästi alijäämäinen vuosina 2005–2007. Tavoitteena on saada valtiontalous uudelleen tasapainoon vuonna 2007. Tätä varten hallitus on hyväksynyt vuotuiset menokehykset vuosiksi 2004–2007. Edelliseen ohjelmatarkistukseen verrattuna julkisen talouden ylijäämäennusteet vuosiksi 2004–2007 säilyvät lähes muuttumattomia.

4)

Vaikka Suomen julkisella sektorilla säilyy suotuisa ylijäämä, julkisen talouden toteutuma saattaa olla ennustettua huonompi, koska tarkistetussa ohjelmassa esitettyyn julkisen talouden perusuraan sisältyvät ainoastaan osittain 1,7 miljardin euron veronalennukset (1,2 prosenttia suhteessa BKT:hen), joilla täydennetään marraskuun 2004 lopussa tehtyä kahden ja puolen vuoden tulopoliittista kokonaisratkaisua. Koska suunnitelmista hillitä menoja edelleen vuosina 2005–2007 ei ole ilmoitettu ja jollei käyttöön oteta julkisen sektorin tuloja lisääviä toimenpiteitä, keskushallinnon alijäämä voi olla ohjelmassa esitettyä suurempi vuosina 2005–2007, mikä supistaisi myös julkisen talouden ylijäämää. Hallitus arvioi, että palkkaratkaisu yhdessä veronalennusten kanssa supistaa julkisen talouden ylijäämää 0,3 prosenttiyksikköä noin 1,9 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2007. Hallitus arvioi kuitenkin, että paketti vahvistaa talouden dynaamisuutta lisäämällä kasvupotentiaalia ja edistämällä työpaikkojen luomista, mikä puolestaan parantaa julkisen sektorin tulonhankintakapasiteettia.

5)

Tämän riskiarvioinnin perusteella ohjelman mukainen finanssipolitiikan viritys riittää varmistamaan, että vakaus- ja kasvusopimuksen keskipitkän aikavälin tavoite, lähellä tasapainoa oleva julkisen talouden rahoitusasema, säilytetään vuosina 2004–2008. Se tarjoaa myös riittävän varmuusmarginaalin, jotta alijäämän 3 prosentin raja-arvoa suhteessa BKT:hen ei ylitetä normaaleissa suhdannevaihteluissa vuosina 2004–2008.

6)

Velkasuhteen arvioidaan olleen 44,6 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2004 eli jääneen reilusti alle perustamissopimuksen mukaisen 60 prosentin viitearvon. Ohjelmassa velkasuhteen ennustetaan supistuvan 3,5 prosenttiyksikköä ohjelmakaudella.

7)

Suomen asema julkisen talouden pitkäaikaisen kestävyyden kannalta vaikuttaa suotuisalta huolimatta väestön ikääntymisestä ennusteiden mukaan aiheutuvista huomattavista julkista menoista. Ohjelmassa esitetty julkisen talouden strategia on laaja-alainen ja sisältää uusia velkojen vakautustoimia sekä rakenneuudistuksia, esimerkiksi eläkeuudistukseen liittyviä lisätoimia ja toimenpiteitä työmarkkinoiltapoistumisiän nostamiseksi. Esitetyillä rakenneuudistuksilla pitäisi olla myönteinen vaikutus julkiseen talouteen.

8)

Tarkistuksen mukainen talouspolitiikka on pääpiirteissään yhdenmukaista talouspolitiikan laajojen maakohtaisten suuntaviivojen kanssa julkisen talouden alalla. Varsinkin vuonna 2003 käyttöönotetut monivuotiset menokehykset vaikuttavat toimineen hyvin ensimmäisenä soveltamisvuonna eli vuonna 2004, jolloin lopulliset talousarviomenot jäivät menokaton alle. Samoin käy myös vuonna 2005, jos talousarviossa pysytään. Menokehyksissä pysyttäneen myös tulevina vuosina, sillä niihin on sitouduttu poliittisesti.