18.9.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 295/10

(1)

Komissio otti 19 päivänä toukokuuta 2004 käyttöön asetuksella (EY) N:o 1009/2004 (2), jäljempänä ”’väliaikaista tullia koskeva asetus’”, väliaikaisen polkumyyntitullin tiettyjen Intiasta peräisin olevien grafiittielektrodijärjestelmien tuonnissa yhteisöön.

(2)

Sen jälkeen, kun oli annettu tiedoksi ne olennaiset tosiasiat ja huomiot, joiden perusteella väliaikaiset polkumyyntitoimenpiteet päätettiin toteuttaa, useat asianomaiset osapuolet ilmoittivat kirjallisesti näkökantansa alustavista päätelmistä. Osapuolia, jotka pyysivät tulla kuulluiksi, kuultiin.

(3)

Komissio jatkoi lopullisten päätelmien tekemistä varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkastamista.

(4)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottoa tiettyjen Intiasta peräisin olevien grafiittielektrodijärjestelmien tuonnissa ja väliaikaisen tullin vakuutena olevien määrien lopullista kantamista. Lisäksi osapuolille asetettiin määräaika, johon mennessä niiden oli esitettävä huomautuksensa näistä olennaisista tosiasioista ja huomioista.

(5)

Asianomaisten osapuolten esittämiä suullisia ja kirjallisia huomautuksia tarkasteltiin ja lopullisia päätelmiä on tarvittaessa muutettu niiden mukaisesti.

(6)

Koska tarkasteltavana olevasta tuotteesta ja samankaltaisesta tuotteesta ei ole esitetty uusia huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan kappaleet 11–15 vahvistetaan.

(7)

Kaksi yhteistyössä toimivaa vientiä harjoittavaa tuottajaa toisti vaatimuksensa, jonka mukaan normaaliarvo olisi pitänyt oikaista tuontitullien hyvitysjärjestelmässä (DEPB) viennin jälkeen saatujen etuuksien osalta joko perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan ”Tuontimaksut ja välilliset verot” tai 2 artiklan 10 kohdan k alakohdan ”Muut tekijät” nojalla. Ne vaativat perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan nojalla, että ainakin vientituotteen tuotannossa tarvittujen raaka-aineiden tuonnissa käytettyjä DEPB hyvityksiä vastaava määrä olisi oikaistava.

(8)

Tältä osin on syytä todeta, ettei oikaisua voitu myöntää, koska tutkimuksessa ei väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 25 kappaleen mukaisesti löydetty selvää yhteyttä myönnettyjen DEPB-hyvitysten ja hankittujen raaka-aineiden välillä, sillä hyvitykset voitiin käyttää minkä tahansa tuontitavaran tuonnissa kannettavissa tulleissa pääomahyödykkeitä ja tuontirajoitteiden tai -kieltojen alaisia tavaroita lukuun ottamatta. Vaikka hyvitykset olisikin käytetty grafiittielektrodien tuotantoon tarvittavien raaka-aineiden tuonnissa, vientiä harjoittavat tuottajat eivät kuitenkaan pystyneet osoittamaan, että kyseiset raaka-aineet oli käytetty vientituotteen tuotannossa. Lisäksi DEPB-etuus merkittiin yritysten tilinpitojärjestelmään tulona eikä negatiivisena eränä. Vientituotteiden hinnoittelun ja tuontitullien hyvitysjärjestelmästä saadun tulon välillä ei siis yrityksen kirjanpidon perusteella ole yhteyttä. Ei ole myöskään esitetty uusia väitteitä, joilla perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan k alakohdan soveltamista voitaisiin perustella. Sen vuoksi näitä vaatimuksia ei voitu hyväksyä ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 25 ja 26 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(9)

Molemmat yhteistyössä toimivat tuottajat toistivat myös perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan ii luetelmakohdan nojalla esittämänsä vaatimukset kaupan portaan eroavaisuuksien osalta. Uusia väitteitä ei kuitenkaan esitetty, joten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 27 ja 28 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(10)

Yhteistyössä toimivat vientiä harjoittavat tuottajat kiistivät vientihintojen laskemisessa käytetyt valuuttakurssit. Ne väittivät, että käytettyjen valuuttakurssien olisi oltava maksupäivänä eikä laskutuspäivänä voimassa oleva kurssi. Lisäksi ne väittivät, että olisi ollut täsmällisempää käyttää tosiasiallisia päivittäisiä valuuttakursseja kuin laskutuskuukauden keskimääräisiä kursseja.

(11)

Tältä osin on syytä huomauttaa, että komission pysyvänä käytäntönä on käyttää laskutuspäivään liittyviä valuuttakursseja, koska hintaa määritettäessä käytetään laskutushetken valuuttakursseja. Sen vuoksi väite maksupäivän valuuttakurssien käyttämisestä hylättiin. Sen sijaan laskutuspäivänä voimassa olleiden tosiasiallisten valuuttakurssien käyttö samaan päivään liittyvien kuukausittaisten keskikurssien sijaan hyväksyttiin. Polkumyyntilaskelmat muutettiin tämän mukaisesti.

(12)

Asiaa tutkittaessa löydettiin laskuvirhe annetuissa kuukausittaisissa keskivaluuttakursseissa. Koska nämä kurssit korvattiin päivittäisillä valuuttakursseilla, kuten johdanto-osan 11 kappaleessa selitetään, virhe katsotaan korjatuksi.

(13)

Johdanto-osan 10–12 kappaleessa kuvatuista käytettyjen valuuttakurssien oikaisuista johtuen polkumyynnin lopullinen määrä määritettiin prosenttiosuutena vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana CIF -nettohinnasta seuraavasti:

(14)

Koska tältä osin ei esitetty merkittäviä uusia tietoja tai väitteitä, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 32–35 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(15)

Alustavien päätelmien julkistamisen jälkeen intialaiset viejät kiinnittivät huomiota hinnan alittavuuden marginaaleissa oleviin eroihin, jotka vallitsivat tarkasteltavana olevan tuotteen yhden tyypin ja samankaltaisten tuotetyyppien välillä. Väite tutkittiin asianmukaisesti ja eron todettiin johtuvan virheestä, joka oli tehty kirjattaessa tietyn yhteisön tuottajan hyvityslaskuja ja alennuksia. Näin ollen väite hyväksyttiin ja tämän tyypin ja tarvittaessa myös muiden tyyppien hinnan alittavuuden marginaali oikaistiin vastaavasti.

(16)

Lisäksi todettiin, että useat hinnan alittavuutta koskevissa laskelmissa käytetyt yhteisön tuotannonalan myyntitapahtumat oli otettu huomioon kaksi kertaa. Sen vuoksi toistamiseen huomioon otetut myyntitapahtumat oli jätettävä huomioimatta ja hinnan alittavuutta koskevat laskelmat muutettava vastaavasti. Tällaista kahteen kertaan huomioon ottamista ei ollut kuitenkaan tapahtunut silloin, kun määritettiin vahingon osoittimia. Sen vuoksi vahingon osoittimia ei tarvinnut muuttaa.

(17)

Vertailu osoitti, että Intiasta peräisin olevan ja yhteisössä myydyn tarkasteltavana olevan tuotteen hinnat olivat tutkimusajanjaksona 3–11 prosenttia alempia kuin yhteisön tuotannonalan hinnat.

(18)

Koska tältä osin ei esitetty merkittäviä uusia tietoja tai väitteitä, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 36–72 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan johdanto-osan 42 kappaletta lukuun ottamatta (ks. 15–17 kappale).

(19)

Intialaiset viejät toistivat väitteensä, jonka mukaan syy-yhteyden vahvistaminen polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä perustuu tietoihin, jotka ovat epäluotettavia vuoden 1998 alkuun asti toimineen kartellin vuoksi. Intialaiset viejät eivät kuitenkaan toimittaneet tätä asiaa koskeville huomautuksille asetetun määräajan kuluessa mitään uusia tietoja.

(20)

Useat asianomaiset osapuolet huomauttivat, että komission olisi pitänyt aloittaa tämä menettely myös Japanista peräisin olevan samankaltaisen tuotteen tuonnin osalta. Kun kyseessä oleva menettely aloitettiin, komissiolla ei ollut riittäviä todisteita vahingollisesta polkumyynnistä, joilla olisi voitu perustella menettelyn aloittaminen Japanista tulevaa tuontia vastaan perusasetuksen 5 artiklassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti. Vaikka eräiden osapuolten menettelyn aloittamisen jälkeen antamia tietoja tarkasteltaisiin erillään tai yhdessä muiden tutkimuksen aikana komission käytettävissä olleiden tietojen kanssa, ne eivät ole edellä mainittuja riittäviä todisteita vahingollisen polkumyynnin esiintymisestä. Esimerkiksi edellä mainittujen osapuolten esittämät todisteet sisältävät tietoja ainoastaan japanilaisten grafiittielektrodien keskimääräisistä kotimarkkina- ja vientihinnoista ilman mainintaa siitä, vastaavatko nämä grafiittielektrodit tosiasiassa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 13 kappaleessa vahvistettuja, tarkasteltavana olevan tuotteen määrityksessä käytettäviä muuttujia. Joka tapauksessa se, että Japanista tulevaan tuontiin ei sovelleta menettelyä, ei millään tavoin muuta syy-yhteyden esiintymistä koskevan tutkimuksen päätelmiä.

(21)

Koska merkittäviä uusia tietoja tai väitteitä ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 73–93 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(22)

Käyttäjiä edustava järjestö ja käyttäjäyritys toistivat päähuolensa siitä, että jos intialaiset toimittajat suljetaan pois yhteisön markkinoilta, toimenpiteiden käyttöönotto vähentäisi kyseisen tuotteen kokonaiskilpailua yhteisön markkinoilla ja johtaisi väistämättä hintojen nousuun. Samankaltaisen tuotteen hinnan nousun vaikutus lopullisten kuluttajien tasolla olisi todennäköisesti kuitenkin vähäinen, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 103 kappaleessa arvioidaan. Lisäksi muistutetaan, ettei polkumyyntitoimenpiteen tarkoitus suinkaan ole estää intialaisten tuotteiden pääsyä yhteisöön vaan ennemminkin palauttaa tasapuoliset toimintaedellytykset, joita hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt ovat vääristäneet. Toimenpiteiden taso ei myöskään ole sellainen, että se sulkisi intialaiset tuottajat yhteisön markkinoilta.

(23)

Koska tältä osin ei esitetty merkittävästi uusia tietoja tai väitteitä, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 94–107 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(24)

Alustavien päätelmien julkistamisen jälkeen useat asianomaiset osapuolet väittivät, että 9,4 prosentin tasoinen voitto, jonka katsottiin vastaavan yhteisön tuotannonalan taloudellista tilannetta, mikäli vahingollista polkumyyntiä Intiasta ei esiintyisi, oli liian korkea. Teräksen, tekstiilien ja peruskemikaalien kaltaisilla perushyödykealoilla voittosuhteen arveltiin olevan tavallisesti viisi prosenttia. Samat osapuolet vaativat, että tähän lukuun johtanut menetelmä olisi selvitettävä perin pohjin.

(25)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 110 kappaleessa todetaan, 9,4 prosentin voitto johtui perustellusta arvioinnista, joka perustui useisiin tekijöihin, kuten i) yhteisön tuotannonalan saamaan voittoon vuonna 1999, jolloin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin markkinaosuus oli kaikkein alhaisin, ii) kyseisenä aikana vallinneisiin markkinaolosuhteisiin ja iii) yritysten tilejä koskevista tietokannoista saatuun tuotantomäärään. Tämä tietokanta sisältää yritysten tilitiedot, jotka kerää ensin suurimpien teollisuusmaiden, kuten useimpien Euroopan unionin jäsenvaltioiden, Yhdysvaltojen ja Japanin keskuspankit ja jotka tasetietoja keräävän eurooppalaisen komitean keskusvirastot ja Euroopan komissio yhdistävät tämän jälkeen aloittain. Tietokanta saatettiin ajan tasalle alustavien ja lopullisten määritysten välisenä aikana. Euroopan unionin jäsenvaltioita, Yhdysvaltoja ja Japania koskevien ajan tasalle saatettujen tietojen analyysista kävi ilmi, että lähimmällä käytettävissä olevalla alalla toimivien yritysten keskimääräinen voitto ennen satunnaisia eriä oli 7,5 prosenttia vuonna 2002, joka on viimeisin tietokannasta ilmenevä vuosi.

(26)

Sen lisäksi on kuitenkin todettava, että kun vahvistetaan voitto, joka olisi voitu saavuttaa ilman polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia, on huomioitava kaikki laadulliset ja määrälliset tekijät, jotka ovat tässä tapauksessa merkityksellisiä. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 110 kappaleessa todetaan, yhteisön tuotannonalan voitosta tehtiin asianmukainen tutkimus silloin, kun polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin markkinaosuus oli kaikkein pienin (eli vuonna 1999), ja lisäksi tehtiin tutkimus kaikista muista syistä ja olosuhteista, jotka ovat voineet vaikuttaa kyseisen jakson edustavuuteen. Lopuksi on huomattava, että tarkasteltavana olevaa tuotetta käytetään vaativiin käyttötarkoituksiin ja sen on oltava tiukkojen muuttujien mukainen erityisesti sähkövastuksen osalta. Tämä edellyttää sekä erittäin pääomaintensiivistä tuotantoprosessia että runsaita tutkimus- ja kehityskustannuksia. Se, että ainoastaan muutamat tuottajat maailmassa pystyvät hallitsemaan tällaisen tekniikan, osoittaa sen, ettei tarkasteltavana olevaa tuotetta voida missään nimessä pitää perushyödykkeenä.

(27)

Kun otetaan huomioon kaikki nämä olosuhteet ja tekijät, todetaan lopullisesti, että voittomarginaali, jonka voidaan kohtuudella katsoa edustavan yhteisön tuotannonalan tilannetta siinä tapauksessa, että Intiasta polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia ei esiintyisi, olisi vahvistettava kahdeksaksi prosentiksi polkumyyntimarginaalin laskemista varten.

(28)

Edellä sanotun ja hinnan alittavuutta koskevien päätelmien (ks. 15–17 kappale) perusteella sekä ottaen huomioon valuuttakurssien tarkistukset (ks. 11 kappale), polkumyyntimarginaalit tarkistettiin seuraavasti:

(29)

Polkumyynnin, vahingon, syy-yhteyden ja yhteisön edun osalta tehtyjen päätelmien perusteella ja perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti olisi lopullisen polkumyyntitullin oltava todetun polkumyyntimarginaalin suuruinen, mutta ei korkeampi kuin edellä laskettu vahinkomarginaali.

(30)

Polkumyynti- ja vahinkomarginaaleihin tehty oikaisu ei vaikuttanut alempaa tullia koskevan säännön soveltamiseen. Sen vuoksi vahvistetaan polkumyyntitullien määrittämiseksi käytettävä menetelmä ottaen huomioon tasoitustullit, jotka otettiin samanaikaisesti käyttöön Intiasta tulevassa saman tuotteen tuonnissa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 114 ja 115 kappaleen mukaisesti. Lopulliset tullit ovat seuraavat:

(31)

Koska vientiä harjoittavien intialaisten tuottajien osalta todetut polkumyyntimarginaalit ovat huomattavat ja yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko on merkittävä, katsotaan tarpeelliseksi kantaa lopullisesti väliaikaista tullia koskevalla asetuksella käyttöön otettujen väliaikaisten polkumyyntitullien vakuutena olevat määrät käyttöön otettavien lopullisten tullien suuruisina. Koska lopulliset tullit ovat alhaisemmat kuin väliaikaiset tullit, lopulliset polkumyyntitullit ylittävät vakuutena olevat alustavat määrät on vapautettava.

(32)

Tässä asetuksessa mainitut yrityskohtaiset polkumyyntitullit vahvistettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Sen vuoksi ne kuvastavat kyseisten yritysten senhetkistä tilannetta. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevia ”kaikkiin muihin” sovellettavia tulleja) yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevien ja mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeushenkilöiden tuottamien tuotteiden tuonnissa. Yritysten, joiden nimeä ja osoitetta ei erikseen mainita tämän asetuksen artiklaosassa, näihin erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset mukaan luettuina, tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin” sovellettavaa tullia.

(33)

Kaikki näiden yrityskohtaisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt) pyynnöt olisi toimitettava viipymättä komissiolle, ja mukaan olisi liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot ja erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Asetus muutetaan tarvittaessa saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle,