18.9.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 295/4

(1)

Komissio otti käyttöön 19 päivänä toukokuuta 2004 asetuksella (EY) N:o 1008/2004 (2), jäljempänä ”väliaikaista tullia koskeva asetus”, väliaikaisen tasoitustullin tiettyjen Intiasta peräisin olevien grafiittielektrodijärjestelmien tuonnissa yhteisöön.

(2)

Sen jälkeen, kun väliaikaisten tasoitustoimenpiteiden käyttöön ottamiseen johtaneet olennaiset tosiasiat ja huomiot oli annettu tiedoksi, useat asianomaiset osapuolet ilmoittivat kirjallisesti näkökantansa alustavista päätelmistä. Osapuolia, jotka pyysivät tulla kuulluiksi, kuultiin.

(3)

Komissio jatkoi lopullisten päätelmien tekoon tarpeellisena pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkastamista.

(4)

Osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisen tasoitustullin käyttöönottoa tiettyjen Intiasta peräisin olevien grafiittielektrodijärjestelmien tuonnissa ja väliaikaisen tullin vakuutena olevien määrien lopullista kantamista. Lisäksi osapuolille annettiin määräaika, jonka kuluessa niiden oli esitettävä ilmoitettuja olennaisia tosiasioita ja huomioita koskevat huomautuksensa.

(5)

Asianomaisten osapuolten esittämiä suullisia ja kirjallisia huomautuksia tarkasteltiin ja lopullisia päätelmiä on tarvittaessa muutettu niiden mukaisesti.

(6)

Komissio ei saanut uusia huomautuksia tarkasteltavana olevasta tuotteesta ja samankaltaisesta tuotteesta, joten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 12–16 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(7)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen tapahtuneen tietojen ilmoittamisen ja sitä seuranneen lopullisten tietojen ilmoittamisen jälkeen komissio sai Intian viranomaisilta ja vientiä harjoittavilta tuottajilta runsaasti huomautuksia. Ne väittivät, että viennin jälkeinen DEPB-järjestelmä on tullinpalautusjärjestelmä, joten järjestelmästä saadun edun olisi katsottava rajoittuvan mahdollisiin tuontitullien liiallisiin palautuksiin. Lisäksi ne vaativat, että edun määrän määrittämisen olisi perustuttava DEPB-lisenssien saantipäivään eikä niiden käyttö- tai myyntipäivään, kuten komissio oli tehnyt. Edun määrää vaadittiin lisäksi alennettavaksi, koska tarkasteltavana olevalle tuotteelle vahvistetun DEPB-prosentin väitettiin laskeneen 19 prosentista 11 prosenttiin helmikuussa 2004 eli tutkimusajanjakson jälkeen.

(8)

Vastauksena ensimmäiseen väitteeseen viitataan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 33 kappaleeseen, jossa todetaan, että perusasetuksessa ”säädetään poikkeuksesta muun muassa sellaisten tullinpalautusjärjestelmien ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta, jotka ovat perusasetuksen liitteessä I olevan i kohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaaviin tuotantopanoksiin liittyvän palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tarkkojen edellytysten mukaisia”.

(9)

Intian viranomaiset eivät soveltaneet tehokasta tarkastusjärjestelmää tai -menettelyä vahvistaakseen, käytettiinkö tuotantopanoksia vientituotteen tuotannossa ja missä määrin niitä käytettiin (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 4 alakohta ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyn osalta perusasetuksen liitteessä III olevan II kohdan 2 alakohta). Intian viranomaiset eivät myöskään tehneet tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin perustuvaa viennin jälkeistä tutkimusta sen määrittämiseksi, oliko maksuja palautettu liikaa, vaikka sitä tavallisesti edellytetään silloin, kun tehokasta tarkastusjärjestelmää ei ole käytetty (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 5 alakohta ja liitteessä III olevan II kohdan 3 alakohta). Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 37 kappaleessa todetaan, että ”viennin jälkeistä DEPB-järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaisena sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelynä (liite III)”. Edellä mainituista syistä väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 38 kappaleessa oleva päätelmä, jonka mukaan ”tasoitustullin käyttöönoton mahdollistava etu on tuonnista yleensä kannettavien tuontitullien koko palautettu määrä” vahvistetaan.

(10)

Yrityksen on tämän järjestelmän eduista hyötyäkseen harjoitettava tavaroiden vientiä. Vientihetkellä viejän on ilmoitettava Intian viranomaisille, että vienti tapahtuu DEPB-järjestelmän mukaisesti. Tavaroiden vientiä varten Intian tulliviranomaiset antavat ennen vientiä lähetysasiakirjan, josta muun muassa käy ilmi kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä DEPB-hyvitys. Tässä viennin vaiheessa yritys tietää, millaisen edun se saa. Intian viranomaiset eivät voi enää sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat kyseisen asiakirjan antaneet, vaikuttaa DEPB-hyvityksen myöntämiseen. Tosiasiallisen viennin ja DEPB-lisenssin myöntämisen välisenä aikana DEPB-prosenteissa tapahtuvien muutosten ei todettu vaikuttavan annettavan edun määrään. DEPB-prosenteista sovelletaan sitä, joka on voimassa vienti-ilmoituksen tekohetkellä. Tämä vuoksi edun määrää ei ole mahdollista muuttaa takautuvasti. Vientihetkellä Intian viranomaisten on siis luovuttava tulleista, ja tämä luopuminen on perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaista taloudellista tukea.

(11)

Perusasetuksen 1 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”Tasoitustulli voidaan ottaa käyttöön minkä tahansa sellaisen tuen tasoittamiseksi […], jos tuotteen luovutus vapaaseen liikkeeseen yhteisössä aiheuttaa vahinkoa.” Tullin käyttöönotto perustuu siihen, että tuontitavaroiden hinnat ovat tukien johdosta alhaisempia ja alhaisemmat hinnat puolestaan aiheuttavat vahinkoa. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa grafiittielektrodijärjestelmien viejät tietävät vientiin suuntautuvan myynnin hinnoista neuvotellessaan, että kyseisessä myynnissä saa DEPB-järjestelmän mukaista tukea. Koska viejät tietävät saavansa tätä tukea ja tosiasiassa etuja muistakin järjestelmistä, yritykset ovat kilpailun kannalta paremmassa asemassa jo hinnoista neuvotellessaan eli ne voivat tuet huomioon ottaen tarjota alhaisempia hintoja.

(12)

Intian kirjanpitonormien mukaisesti on mahdollista kirjata hyvitykset – kuten DEPB-järjestelmästä saadut – suoriteperusteella tulona heti, i) kun tällainen etu on hankittu ja ii) kun on riittävän varmaa, että vientitapahtumasta saatavien tulojen lopullinen perintä tehdään. Olennaista on hetki, jona ”tällainen etu on hankittu”. Kuten edellä 10 kappaleessa todetaan, Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa tuen myöntämiseen eivätkä tuen määrään sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat antaneet viennin lähetysasiakirjan, josta muun muassa käy ilmi kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä DEPB-hyvitys. Samassa johdanto-osan kappaleessa todettiin myös, että tosiasiallisen viennin ja DEPB-lisenssin myöntämisen välisenä aikana DEPB-prosenteissa tapahtuneet muutokset eivät vaikuta taannehtivasti annettavan edun määrään. Kuten edellä 11 kappaleessa on todettu, tukien katsotaan vaikuttavan vientitapahtumien hintoihin eli alentavan hintoja. Tässä tilanteessa katsotaan, että etu on hankittu silloin, kun vientitapahtuma on suoritettu. Yritykset voivat siten Intian kirjanpitonormien mukaisesti kirjata DEPB-hyvityksen tulona vientihetkellä.

(13)

Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaan tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä lasketaan sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todetaan koituneen tutkimusajanjakson aikana. Edellä esitetyn vuoksi katsotaan asianmukaiseksi arvioida, että kyseessä olevasta järjestelmästä saatu etu on kaikista järjestelmän mukaisista vientitapahtumista tutkimusajanjakson aikana hankittujen hyvitysten summa. Tämä näkemys eroaa väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitetystä, jossa arvioitiin käytettyjen hyvitysten summa. Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tuen hankinnasta aiheutuneet välttämättömät kulut vähennettiin.

(14)

DEPB-prosentin laskemista koskevasta viimeisestä väitteestä todetaan, että alustava näyttö on hyväksytysti esitetty sen osoittamiseksi, että tarkasteltavana olevan tuotteen DEPB-prosenttia on laskettu 11 prosenttiin 9 päivästä helmikuuta 2004 lähtien. Koska edun määrä arvioitiin kaikista tutkimusajanjakson vientitapahtumista hankitun edun perusteella, jakson jälkeen tapahtunut DEPB-prosentin aleneminen ei vaikuta määritettävän tuen suuruuteen.

(15)

Näiden muutosten perusteella kahden yhteistyössä toimineen yrityksen järjestelmästä saaman edun määrä tarkistettiin 16,6 prosentiksi ja 14,4 prosentiksi.

(16)

Koska asianomaiset osapuolet eivät ole esittäneet huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 56–58 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(17)

Väliaikaista tullia koskevassa vaiheessa toisen vientiä harjoittavista intialaisista tuottajista katsottiin saaneen tämän järjestelmän mukaista tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavaa etua. Viejän edustajat väittivät, että i) järjestelmä ei ollut tasoitustullin käyttöönoton mahdollistava ja että ii) saatua etua oli joka tapauksessa myönnetty vain yrityksen sellaiselle yksikölle, joka ei valmistanut tarkasteltavana olevaa tuotetta ja jonka yritys oli myynyt tutkimusajanjakson jälkeen. Viejän ei sen vuoksi katsottu saaneen ennakkolisenssijärjestelmän mukaista etua.

(18)

Ensimmäisen väitteen osalta viejä ei esittänyt uutta näyttöä osoittaakseen, että ennakkolisenssijärjestelmä ei ollut tasoitustoimenpiteiden alainen vientituki. Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että Intian viranomaiset eivät soveltaneet tehokasta tarkastusjärjestelmää tai -menettelyä vahvistaakseen, käytettiinkö tuotantopanoksia vientituotteen tuotannossa ja missä määrin niitä siinä käytettiin (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 4 alakohta ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyn osalta perusasetuksen liitteessä III olevan II kohdan 2 alakohta). Intian viranomaiset eivät myöskään tehneet tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin perustuvaa viennin jälkeistä tutkimusta sen määrittämiseksi, oliko maksuja palautettu liikaa, vaikka sitä tavallisesti edellytetään silloin, kun tehokasta tarkastusjärjestelmää ei ole käytetty (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 5 alakohta ja liitteessä III olevan II kohdan 3 alakohta). Edellä mainituista syistä väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 64–70 kappaleessa olevat päätelmät vahvistetaan.

(19)

Toisen väitteen osalta katsotaan, että kyseisen viejän havaittiin hyötyneen tutkimusajanjakson aikana järjestelmästä ja saaneen siten tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavaa etua. Tarkasteltavana olevaa tuotetta valmistavan liiketoiminnallisen yksikön myyminen tutkimusajanjakson jälkeen ei ole olennaista määritettäessä sitä, oliko yritys saanut tukea tutkimusajanjaksona aikana. Koko yrityksen saaman tuen määrän arvioinnin kannalta ei myöskään pidetä olennaisena sitä, kohdistettiinko tukijärjestelmä yrityksen sellaiseen yksikköön, joka ei valmistanut tarkasteltavana olevaa tuotetta. Yritystä tutkitaan kokonaisuutena, joten yrityksen minkä tahansa yksikön saamaa etua pidetään koko yrityksen saamana etuna. Tämän vuoksi vahvistetaan, että tutkimusajanjakson aikana ennakkolisenssijärjestelmästä hyötynyt liiketoiminnallinen yksikkö ja tarkasteltavana olevaa tuotetta valmistaneet liiketoiminnalliset yksiköt muodostivat yhden taloudellisen oikeushenkilön. Edellä esitetyn vuoksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 71 kappaleen päätelmä vahvistetaan.

(20)

Koska asianomaiset osapuolet eivät ole esittäneet huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 72 kappaleessa esitetty päätelmä vahvistetaan.

(21)

Koska asianomaiset osapuolet eivät ole esittäneet huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 74 kappaleessa esitetty päätelmä vahvistetaan.

(22)

Edellä esitettyjen päätelmien valossa tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä vahvistetaan lopullisesti seuraavasti:

(23)

Koska yhteisön tuotannonalasta ei ole esitetty olennaisesti uusia tietoja tai väitteitä, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 76–79 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(24)

Alustavien päätelmien julkaisemisen jälkeen intialaiset viejät huomauttivat tietyntyyppisen tarkasteltavana olevan tuotteen ja samantyyppisten tuotteiden hintojen alittavuuden marginaalien välisestä erosta. Väite tutkittiin asianmukaisesti ja eron havaittiin johtuvan erehdyksestä, joka koski tietyn yhteisön tuottajan useiden hyvityslaskujen ja alennusten raportointia. Väite hyväksyttiin, ja kyseisen tuotetyypin ja tarpeen mukaan muiden tuotetyyppien hinnan alittavuuden marginaalit korjattiin sen mukaisesti.

(25)

Lisäksi havaittiin, että useat hinnan alittavuuden laskemisessa käytetyt yhteisön tuotannonalan myyntitapahtumat oli huomioitu kahdesti. Toiseen kertaan huomioidut tapahtumat oli poistettava ja hinnan alittavuuden laskelmia oli korjattava sen mukaisesti. Tällaista kaksinkertaista laskemista ei kuitenkaan ollut tapahtunut vahvistettaessa vahingon osoittimien arviointiin käytettyjä lukuja. Tämän vuoksi vahingon osoittimia ei tarvinnut muuttaa.

(26)

Vertailu osoitti, että Intiasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen myyntihinnat yhteisössä olivat tutkimusajanjakson aikana 3–11 prosenttia alhaisemmat kuin yhteisön tuotannonalan hinnat.

(27)

Koska tältä osin ei ole esitetty olennaisesti uusia tietoja tai väitteitä, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 80–116 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan lukuun ottamatta 86 kappaleen päätelmiä (ks. 24–26 kappale edellä).

(28)

Intialaiset viejät toistivat väitteensä siitä, että syy-yhteyden vahvistaminen tuetun tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä perustui tietoihin, jotka olivat epäluotettavia vuoden 1998 alkuun asti vallinneen kartellin vuoksi. Intialaiset viejät eivät kuitenkaan esittäneet uusia tietoja määräajassa, joka oli asetettu huomautusten jättämiseksi tästä asiasta.

(29)

Koska olennaisesti uusia tietoja tai väitteitä ei ole esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 117–137 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(30)

Käyttäjiä edustava järjestö ja käyttäjäyritys toivat uudelleen esille keskeisimmän huolensa siitä, että suljettaessa intialaiset tavarantoimittajat yhteisön markkinoilta minkä tahansa toimenpiteen käyttöönotto vähentäisi yleistä kilpailua yhteisön markkinoilla kyseisen tuotteen osalta ja johtaisi väistämättä hintojen nousuun. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 147 kappaleessa arvioidun mukaisesti voidaan kuitenkin todeta, että samankaltaisen tuotteen hinnassa mahdollisesti tapahtuvan nousun vaikutus loppukäyttäjiin on todennäköisesti vähäinen. Lisäksi muistutetaan, että tasoitustoimenpiteiden tarkoituksena ei missään tapauksessa ole estää intialaisten tuotteiden pääsyä yhteisöön vaan pikemminkin palauttaa toimintaedellytysten tasapuolisuus, joka on häiriytynyt epäterveistä kaupan käytännöistä. Toimenpiteiden ei myöskään katsota olevan sen tasoisia, että ne sulkisivat intialaiset tuottajat yhteisön markkinoilta.

(31)

Koska tältä osin ei ole esitetty olennaisesti uusia tietoja tai väitteitä, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 138–151 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(32)

Alustavien päätelmien tiedoksi antamisen jälkeen monet asianomaisista osapuolista väittivät, että 9,4 prosentin voitto-osuus, jonka yhteisön tuotannonalan katsottiin voivan saavuttaa ilman Intian vahinkoa aiheuttavia tukia, oli liian korkea. Ne väittivät, että sellaisilla perushyödykkeiden tuotannonaloilla kuten teräksen, tekstiilien ja peruskemikaalien aloilla voitto-osuudeksi asetettiin tavallisesti 5 prosenttia. Nämä osapuolet vaativat lisäksi, että luvun määrittämiseen käytetty menetelmä olisi julkistettava kokonaisuudessaan.

(33)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 154 kappaleessa esitettiin, 9,4 prosentin voitto-osuus saatiin perustellulla arvioinnilla, joka pohjautuu useisiin osatekijöihin, joihin kuului muun muassa i) yhteisön tuotannonalan saama voitto vuonna 1999, jolloin tuetun tuonnin markkinaosuus oli alhaisimmillaan, ii) vallinneet markkinaolosuhteet ja iii) yritysten tilinpäätöstiedot sisältävästä tietokannasta saadut tiedot. Tämä tietokanta sisältää yritysten tilinpäätöstietoja, jotka suurimpien teollisuusmaiden eli useimpien Euroopan unionin jäsenmaiden, Amerikan yhdysvaltojen ja Japanin kansalliset keskuspankit ovat keränneet ja jotka tasetietotoimistojen Euroopan komitea (European Committee of Central Balance Sheet Data Offices) ja Euroopan komissio ovat sen jälkeen koonneet toimialoittain yhteen. Tietokanta on saatettu ajan tasalle alustavan ja lopullisen tutkimuksen välillä. Euroopan unionin jäsenvaltioita sekä Amerikan yhdysvaltoja ja Japania koskevien päivitettyjen tietojen analysointi osoitti, että lähinnä vastaavalla alalla toimivien yritysten keskimääräinen voitto-osuus ennen satunnaisia eriä oli 7,5 prosenttia vuonna 2002, joka on viimeisin saatavilla oleva vuosi tietokannassa.

(34)

Määritettäessä voitto-osuutta, joka olisi voitu saavuttaa ilman vahinkoa aiheuttavia tukia, on kuitenkin kiinnitettävä asianmukaista huomiota kaikkiin olennaisiin laadullisiin ja määrällisiin osatekijöihin. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 154 kappaleessa esitetään, tutkittiin yhteisön tuotannonalan voitto-osuudet asianmukaisesti siltä ajalta, jolloin tuetun tuonnin markkinaosuus oli alhaisimmillaan eli vuonna 1999, samoin kuin muut tekijät ja olosuhteet, jotka olisivat saattaneet vaikuttaa ajanjakson edustavuuteen. Lopuksi todetaan, että tarkastelun kohteena olevaa tuotetta käytetään vaativissa sovelluksissa ja sen on vastattava täsmällisesti tiettyjä etenkin sähkövastukseen liittyviä parametrejä. Tästä seuraa sekä runsaasti pääomaa vaativa valmistusprosessi että suuret tutkimus- ja kehityskustannukset. Ainoastaan harvat maailman tuottajista hallitsevat tämän teknologian, minkä vuoksi tarkasteltavana olevaa tuotetta ei mitenkään voi pitää perushyödykkeenä.

(35)

Kun otetaan huomioon kaikki mainitut olosuhteet ja osatekijät, voidaan päätellä lopullisesti, että voittomarginaali, jonka voi asianmukaisesti katsoa vastaavan yhteisön tuotannonalan taloudellista tilannetta ilman vahinkoa aiheuttavan Intiasta tapahtuvan tuetun tuonnin vaikutusta, voidaan vahvistaa 8 prosentiksi vahinkomarginaalin laskemista varten.

(36)

Edellä esitetyn johdosta sekä hintojen alittavuutta koskevan päätelmän perusteella (ks. 24–26 kappale) vahinkomarginaalit tarkistettiin seuraavasti:

(37)

Tukia, vahinkoa, syy-yhteyttä ja yhteisön etua koskevat päätelmät huomioon ottaen olisi otettava käyttöön lopullinen tasoitustulli, jotta estettäisiin tuetusta tuonnista johtuvien lisävahinkojen aiheutuminen yhteisön tuotannonalalle. Lopulliset toimenpiteet olisi otettava käyttöön todetun tukimarginaalin suuruisina, mutta perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti ne eivät kuitenkaan saisi ylittää edellä laskettua vahinkomarginaalia. Koska yhteistyön kokonaistaso Intian osalta oli korkea, kaikkien muiden yritysten jäännöstukimarginaali vahvistettiin korkeimman yksilöllisen marginaalin saaneen yrityksen mukaan 16,7 prosentiksi.

(38)

Vientiä harjoittavien intialaisten tuottajien osalta todettujen tukimarginaalien suuruuden ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon laajuuden vuoksi on tarpeen kantaa lopullisesti väliaikaista tullia koskevalla asetuksella käyttöön otetun väliaikaisen tullin vakuutena olevat määrät käyttöön otettujen lopullisten tullien suuruisina. Koska Graphite India Limited (GIL) -yrityksen lopullinen tasoitustulli on korkeampi kuin väliaikainen tasoitustulli, väliaikaista tullia koskevalla asetuksella käyttöön otetun väliaikaisen tasoitustullin vakuutena olevat määrät kannetaan lopullisesti. Hindustan Electro Graphite (HEG) Limited -yrityksen lopullinen tasoitustulli puolestaan on väliaikaista tasoitustullia alhaisempi, joten lopullisen tasoitustullin ylittävät väliaikaisesti vakuutena olevat määrät vapautetaan.

(39)

Tässä asetuksessa vahvistetut yksilölliset tasoitustullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat sen aikana mainituissa yrityksissä vallinnutta tilannetta. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevia ”kaikkiin muihin” sovellettavia tulleja) yksinomaan tuontiin, joka koskee asianomaisesta maasta peräisin olevia ja mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeushenkilöiden tuottamia tuotteita. Jos yrityksen nimeä ja osoitetta ei ole erikseen mainittu tämän päätöksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin” sovellettavaa tullia.

(40)

Kaikki näiden yksilöllisten tasoitustullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt) on toimitettava viipymättä komissiolle ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot ja erityisesti ne, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin uusiin tuotanto- tai myyntiyksiköihin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Tarvittaessa asetus muutetaan saattamalla yksilöllistä tullia nauttivien yritysten luettelo ajan tasalle.

(41)

Tutkimuksen aikana kaksi intialaista vientiä harjoittavaa tuottajaa Graphite India Limited ja Hindustan Electro Graphite Limited tarjosivat perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan mukaiset hintasitoumukset. Raaka-ainekustannuksissa todettiin kuitenkin huomattavia eroja tutkimusajanjakson ja tämänhetkisen tilanteen välillä: nämä erot johtuvat kyseisten markkinoiden vaihtelevuudesta. Tämä merkitsee, että sitoumuksen hyväksyminen ehdotetulla tavalla ainoastaan tutkimusajanjakson aikana kerättyihin tietoihin perustuvien vähimmäistuontihintojen perusteella vaikuttaisi kielteisesti hintasitoumusten kykyyn poistaa vahinkoa aiheuttavan tuen vaikutukset. Tämän lisäksi eräs asianomaisista vientiä harjoittavista tuottajista on sitoumuksen tarjoamisen jälkeen ostanut yhteisössä sijaitsevan grafiittisten elektrodien tuotantolaitoksen, mikä aiheuttaa sitoumustarjouksen kiertämisvaaran. Näiden seikkojen vuoksi toimivia ja siksi hyväksyttäviä sitoumuksia ei voitu saattaa päätökseen tähän tutkimukseen liittyvässä määräajassa,