Komission asetus (EY) N:o 833/2004,

annettu 26 päivänä maaliskuuta 2004,

väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Brasiliasta, Japanista, Kiinan kansantasavallasta, Korean tasavallasta, Thaimaasta ja Tsekistä peräisin olevien tempervalurautaisten putkien liitos- ja muiden osien tuonnissa sekä yhden tsekkiläisen vientiä harjoittavan tuottajan tarjoaman sitoumuksen hyväksymisestä annetun komission asetuksen (EY) N:o 449/2000 muuttamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96(1) ja erityisesti sen 8 ja 9 artiklan,

on kuullut neuvoa-antavaa komiteaa asiasta,

sekä katsoo seuraavaa:

A. AIKAISEMPI MENETTELY

(1) Komissio ilmoitti 29 päivänä toukokuuta 1999 Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella(2) polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta Brasiliasta, Japanista, Jugoslavian liittotasavallasta, Kiinan kansantasavallasta, Korean tasavallasta, Kroatiasta, Thaimaasta ja Tsekistä peräisin olevien tempervalurautaisten putkien liitos- ja muiden osien tuonnissa yhteisöön.

(2) Menettelyn tuloksena annettiin helmikuussa 2000 komission asetus (EY) N:o 449/2000(3), jolla otettiin polkumyynnin vahingollisten vaikutusten poistamiseksi käyttöön väliaikaiset polkumyyntitullit Brasiliasta, Japanista, Kiinan kansantasavallasta, Korean tasavallasta, Thaimaasta ja Tsekistä peräisin olevassa tuonnissa.

(3) Komissio hyväksyi samalla asetuksella yhden tsekkiläisen vientiä harjoittavan tuottajan, Moravske Zelezárny a.s:n, jäljempänä "Moravske", tarjoaman sitoumuksen. Kyseisen yrityksen valmistamien tuotteiden tuonti yhteisöön vapautettiin väliaikaisista polkumyyntitulleista asetuksessa (EY) N:o 449/2000 mainituin edellytyksin ja sen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(4) Brasiliasta, Japanista, Kiinan kansantasavallasta, Korean tasavallasta, Thaimaasta ja Tsekistä peräisin olevassa tuonnissa otettiin myöhemmin käyttöön lopulliset tullit neuvoston asetuksella (EY) N:o 1784/2000(4). Siinä myös vapautettiin Moravsken valmistamat ja yhteisöön viemät tuotteet lopullisista polkumyyntitulleista asetuksessa mainituin edellytyksin, sillä kyseisen yrityksen tarjoama sitoumus oli hyväksytty lopullisesti jo väliaikaisista toimenpiteistä päätettäessä.

B. SITOUMUKSEN RIKKOMINEN

1. Sitoumuksen antaneen yrityksen velvollisuudet

(5) Asianomainen yritys on antamansa sitoumuksen perusteella velvollinen muun muassa soveltamaan vähintään sitoumuksessa määrättyjä vähimmäistuontihintoja, kun se vie asianomaista tuotetta yhteisöön. Yritys sitoutuu myös olemaan kiertämättä sitoumusta sellaisilla minkä tahansa muun osapuolen kanssa sopimillaan hyvitysjärjestelyillä, joiden vuoksi ensimmäisen riippumattoman asiakkaan yhteisössä maksama nettohinta olisi alempi kuin vähimmäistuontihinta.

(6) Lisäksi Moravsken on sitoumuksen tehokkaan valvonnan mahdollistamiseksi toimitettava Euroopan komissiolle neljännesvuosittain raportti, joka sisältää tiedot sen asianomaisen tuotteen kaikesta myynnistä Euroopan yhteisöön. Tässä yhteydessä sen olisi muun muassa esitettävä tiedot kaikista jakson aikana laadituista kauppalaskuista, jotka koskevat sitä sitoumuksen mukaista myyntiä, jonka osalta haetaan vapautusta polkumyyntitulleista. Näiden myyntiä koskevien tietojen olisi oltava täydellisiä ja kaikilta osin virheettömiä.

(7) Jotta sitoumuksen noudattaminen voitaisiin varmistaa, Moravske lupasi myös sallia toimitiloihinsa tehtävät tarkastuskäynnit, joiden yhteydessä tarkistettaisiin mainittujen neljännesvuosittaisten myyntiraporttien paikkansapitävyys ja oikeellisuus. Moravsken toimitiloihin Tsekissä tehtiin tällainen tarkastuskäynti syyskuussa 2003.

2. Tarkastuskäynnin tulokset

(8) Moravske-yrityksessä tehty tarkastus osoitti, että tarkasteltavana olevan tuotteen tiettyjen lajien myynti eräälle asiakkaalle yhteisössä oli vientilaskujen ja sitoumuksen mukaista myyntiä koskevien raporttien mukaan tapahtunut vähimmäistuontihintoja vastaavilla hinnoilla, kun taas tuotteita, jotka eivät kuuluneet polkumyyntitoimenpiteiden soveltamisalaan, oli myyty samalle asiakkaalle hinnoilla, jotka olivat huomattavasti alempia kuin Morovsken muilta yhteisössä toimivilta asiakkailtaan samoista tuotteista veloittamat keskimääräiset hinnat. Sitoumuksen alaiset tuotteet ostanut, yhteisössä toimiva asiakas myi ne sitten edelleen toiselle yritykselle toiseen jäsenvaltioon.

(9) Tarkastuskäynnin aikana Moravske väitti, että vähimmäistuontihintojen taso oli sellainen, ettei se pystynyt kilpailemaan tiettyjen liitososamallien myynnissä mainitussa toisessa jäsenvaltiossa. Yritys myönsi, että sitoumuksen alaisten tuotteiden ja polkumyyntitoimenpiteiden soveltamisalaan kuulumattomien tuotteiden välille oli luotu ristiinkompensointijärjestelmä, jonka avulla Moravske pystyi myymään kyseisiä malleja vähimmäistuontihintoja alemmilla nettohinnoilla (hyvityshinnoilla). Moravsken myynti ei siis ollut tältä osin sitoumuksen ehtojen mukaista.

(10) Saatuaan tiedon tarkastuskäynnistä yritys oli tarkistanut komissiolle aiemmin toimittamansa neljännesvuosittaiset myyntiraportit. Juuri ennen käyntiä yritys ilmoitti komissiolle löytäneensä 16 kauppalaskua, jotka koskivat sitoumuksen ehtojen mukaista myyntiä yhteisöön mutta jotka olivat jääneet pois neljännesvuosittaisista myyntitiedoista. Näiden virheiden väitettiin johtuvan yrityksen kirjanpidossaan käyttämästä atk-ohjelmasta. Tarkastuskäynnin aikana komissio totesi lisäksi yhdeltä yhteisön tulliviranomaisista saamansa vihjeen perusteella, että yksi muu yhteisöön tapahtunutta myyntiä koskeva kappalasku oli jätetty pois sitoumuksen mukaista myyntiä koskevasta neljännesvuosiraportista. Kyseisen kauppalaskun todettiin jääneen pois raportista, koska sen määrämaakoodi oli merkitty virheellisesti yrityksen kirjanpitojärjestelmään.

(11) Vaikka kaikki myyntiraporteissa ilmoittamatta jääneet 17 kauppalaskua eivät koskeneetkaan myyntiä yrityksille, joiden kanssa Moravske oli sopinut hyvitysjärjestelystä, ja vaikka kyseinen myynti näyttikin noudattavan vähimmäistuontihintoja, on kuitenkin selvää, että yrityksen kirjanpitojärjestelmä ei pystynyt tunnistamaan näitä laskuja sellaisiksi, jotka on ilmoitettava sitoumusraporteissa. Tästä syystä yrityksen ei voida katsoa noudattaneen velvollisuuttaan toimittaa täydelliset tiedot kaikesta myynnistään.

3. Sitoumuksen rikkominen

(12) Todetun hyvitysjärjestelyn katsottiin rikkovan sitoumuksen ehtoja. Sama koskee myös sitä, että yritys ei ilmoittanut kaikesta yhteisöön suuntautuneesta myynnistään. Yritykselle ilmoitettiin tämän vuoksi kirjallisesti niistä olennaisista tosiseikoista ja huomioista, joiden perusteella komissio aikoi peruuttaa sen sitoumukselle antamansa hyväksynnän ja suositella lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottoa.

(13) Asianomainen yritys esitti kirjallisia huomautuksia asetetussa määräajassa pyytäen lisäksi, että sitä kuultaisiin. Tähän pyyntöön suostuttiin.

(14) Yritys pyysi meneillään olevan hallintomenettelyn puitteissa myös jäljennöstä tarkastuskäyntiä koskevasta komission yksiköiden sisäisestä kertomuksesta, koska se ei väitteidensä mukaan voinut puolustaa etujaan tyydyttyvällä tavalla ilman kyseistä asiakirjaa. Yritykselle on kuitenkin asetuksen (EY) N:o 384/96 8 artiklan 9 kohdan ja 20 artiklan mukaisesti ilmoitettu kirjallisesti kaikista niistä olennaisista tosiseikoista ja huomioista, joiden perusteella tässä asetuksessa tarkoitettu päätös aiottiin tehdä, ja sillä on ollut riittävä mahdollisuus esittää niistä huomautuksia ennen päätöksen tekemistä. Näin ollen yritys on saanut kaikki tiedot, joita se tarvitsee pystyäkseen täysimääräisesti käyttämään puolustautumisoikeuttaan. Tämän vuoksi sen pyyntöön ei voitu suostua. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001(5) nojalla tehty pyyntö saada tutustua tarkastuskäyntiä koskevaan kertomukseen on otettu harkittavaksi kyseisen asetuksen säännöksissä tarkoitetulla tavalla.

(15) Hyvitysjärjestelmän osalta asianomainen yritys katsoi, että sen kyseessä olevalle asiakkaalle vuonna 2002 myöntämä hyvitys oli määrältään vähäinen, kun sitä verrattiin yrityksen yhteisöön viemien tuotteiden kokonaismäärään, mistä syystä kyse ei ollut merkittävästä sitoumuksen rikkomisesta. Se väitti lisäksi, että sitoumukselle annetun hyväksynnän peruuttaminen kyseisen hyvitysjärjestelyn vuoksi oli yrityksen toimintaan nähden suhteeton toimenpide.

(16) Tätä rikkomistapauksen merkittävyyteen liittyvää väitettä ei voida hyväksyä, koska hyvitysjärjestelyn tavoitteena oli selvästikin luoda Moravskelle tilaisuus myydä tuotteitaan tietyssä jäsenvaltiossa vähimmäistuontihintoja alemmilla ja siten vahinkoa aiheuttavilla hinnoilla. Lisäksi on todettava, että vaikka sitoumuksen rikkominen koskisi vain yhtä asiakasta yhdessä jäsenvaltiossa (tai vaikka vain yhtä myyntitapahtumaa), tämän kaltainen rikkomistapaus johtaa väistämättä sen luottamussuhteen päättymiseen, jonka perusteella komissio alun perin hyväksyi tarjotun sitoumuksen.

(17) Merkittävyyteen ja oikeasuhteisuuteen liittyen on vielä syytä muistaa, että Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan mikä tahansa sitoumuksen rikkominen riittää perusteeksi sille annetun hyväksynnän peruuttamiselle(6).

(18) Kommentoidessaan komissiolle toimitetuissa myyntiraporteissa ilmoittamatta jääneitä kauppalaskuja Moravske viittasi toiseen polkumyyntitapaukseen(7), jossa komissio peruutti erään norjalaisen yrityksen sitoumusta koskevan hyväksynnän sitoumuksen ehtojen rikkomisen vuoksi. Kyseinen norjalaisyritys pyysi myöhemmin siihen sovellettavien polkumyynti- ja tasoitustoimenpiteiden osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanoa ja tähän pyyntöön myös suostuttiin. Komission yksiköt tekivät uuden tutkimuksen, jonka seurauksena asianomaiselta yritykseltä hyväksyttiin uusi sitoumus noin kolme vuotta alkuperäistä sitoumusta koskevan hyväksynnän peruuttamisen jälkeen.

(19) Tässä yhteydessä Moravske pyysi kiinnittämään huomiota siihen seikkaan, että kyseiseltä norjalaisyritykseltä hyväksyttiin uusi sitoumus muun muassa sillä perusteella, että se oli parantanut kirjanpitojärjestelmäänsä. Myös Moravske ilmoitti olevansa valmis parantamaan kirjanpitojärjestelmäänsä varmistaakseen, ettei kauppalaskuja enää jäisi ilmoittamatta, ja katsoi, että myös sille olisi myönnettävä tässä suhteessa sama "etu" kuin kyseiselle norjalaiselle viejälle.

(20) Tältä osin olisi ensinnäkin tehtävä selväksi, että nämä kaksi tapausta eivät ole keskenään samanlaisia. Asianomaisen norjalaisyrityksen sitoumusta koskeva hyväksyntä peruutettiin sitoumuksen rikkomisen johdosta ja siltä hyväksyttiin toinen sitoumus vasta useita vuosia myöhemmin sen jälkeen, kun tutkimus oli osoittanut, että olosuhteet olivat sillä välin muuttuneet. Komissio otti sitä paitsi huomioon useita tekijöitä ja varmistui niiden perusteella siitä, että sama sitoumuksen rikkominen ei enää toistuisi (kyseisen norjalaisyrityksen kirjanpitojärjestelmän parannukset olivat siis vain yksi osa tilanteen kokonaisarviointia).

(21) Tilanne oli näin ollen erilainen kuin Moravsken tapauksessa, jossa on kyse voimassa olevan sitoumuksen noudattamatta jättämisestä. Kysymys siitä, mitä yritys tekisi tulevaisuudessa, jos komissio ei peruuttaisi sen sitoumukselle antamaansa hyväksyntää, on hypoteettinen, eikä sitä voida pitää riittävänä perusteena keskeyttää meneillään oleva hallintomenettely.

(22) Moravske huomautti myös, että kaksi niistä yrityksistä, jotka olivat tehneet voimassa oleviin lopullisiin polkumyyntitoimenpiteisiin johtaneen valituksen, oli siirtänyt asianomaisen tuotteen tuotantonsa yhteisön ulkopuolelle. Se väitti, että polkumyyntitoimenpiteitä ei enää tarvittu, koska suojelua tarvitsevaa yhteisön tuotannonalaa ei ollut olemassa, ja että polkumyyntitullin käyttöönotto sen valmistamien tuotteiden tuonnissa ei olisi yhteisön edun mukaista.

(23) Komissio otti tämän väitteen tarkistamiseksi yhteyttä niihin yrityksiin, joiden katsottiin menettelyn yhteydessä muodostavan yhteisön tuotannonalan, ja nämä vahvistivat, että tuotantoa ei ollut siirretty merkittävässä määrin yhteisön ulkopuolelle. Vaikka tuotannon siirtämistä muualle koskeva väite olisi osoittautunut todeksi, se ei olisi muuttanut sitä tosiasiaa, että Moravske on rikkonut sitoumustaan ja että sen sitoumukselle annettu hyväksyntä voidaan tämän vuoksi peruuttaa viipymättä.

C. KOMISSION ASETUKSEN (EY) N:o 449/2000 MUUTTAMINEN

(24) Edellä esitetyn perusteella komission asetuksen (EY) N:o 449/2000 2 artikla, jolla hyväksytään Moravske Zelezárny a.s:n tarjoama sitoumus, olisi poistettava ja asetuksen 3 ja 4 artikla olisi numeroitava uudelleen tämän huomioon ottamiseksi,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Peruutetaan Moravske Zelezárny a.s:n tarjoamalle sitoumukselle annettu hyväksyntä.

2 artikla

1. Poistetaan komission asetuksen (EY) N:o 449/2000 2 artikla.

2. Komission asetuksen (EY) N:o 449/2000 3 artiklasta tulee 2 artikla.

3. Komission asetuksen (EY) N:o 449/2000 4 artiklasta tulee 3 artikla.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 26 päivänä maaliskuuta 2004.

Komission puolesta

Pascal Lamy

Komission jäsen

(1) EYVL L 56, 6.3.1996, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 461/2004 (EYVL L 77, 13.3.2004, s. 12).

(2) EYVL C 151, 29.5.1999, s. 21.

(3) EYVL L 55, 29.2.2000, s. 3.

(4) EYVL L 208, 18.8.2000, s. 8.

(5) EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.

(6) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 30 päivänä maaliskuuta 2000 antama tuomio asiassa T-51/96 (Miwon Co Ltd vastaan neuvosto).

(7) Norjasta peräisin oleva viljelty merilohi. Neuvoston asetus (EY) N:o 322/2002, EYVL L 51, 22.2.2002, s. 1.