27.11.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 352/10

(1)

Italian viranomaiset ilmoittivat 12 päivänä helmikuuta 2003 päivätyllä kirjeellä (A/31217, 14. helmikuuta 2003) perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti kiireellisiä toimenpiteitä työllisyyden edistämiseksi koskevasta tukiohjelmasta. Toimenpide, jota alettiin toteuttaa ennen komission alustavaa hyväksyntää, kirjattiin sääntöjenvastaisten tukien rekisteriin numerolla NN 7/03.

(2)

Komissio pyysi lisätietoja 12 päivänä maaliskuuta 2003 päivätyllä kirjeellä. Pyydettyään vastaamisajan pidennystä, mihin komissio suostui, Italian viranomaiset lähettivät lisätietoja komissiolle 20 päivänä toukokuuta 2003 päivätyssä kirjeessä.

(3)

Komissio ilmoitti Italialle 16 päivänä lokakuuta 2003 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukainen tukiohjelmaa koskeva menettely. Menettelyn aloittamisesta tehty komission päätös julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2). Komissio pyysi asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia kyseisestä tuesta. Komissio ei saanut huomautuksia kolmansilta osapuolilta.

(4)

Italia lähetti omat huomautuksensa 22 päivänä joulukuuta 2003 päivätyllä kirjeellä. Komissio pyysi lisäselvityksiä 19 päivänä tammikuuta 2004 päivätyllä kirjeellä, johon Italian viranomaiset vastasivat 11 päivänä helmikuuta 2004 päivätyllä kirjeellä.

(5)

Tukiohjelman tavoite on työpaikkojen säilyttäminen sellaisissa yrityksissä, jotka on asetettu taloudellisten vaikeuksien vuoksi erityiseen velkasaneerausmenettelyyn ja joissa on yli 1 000 työntekijää.

(6)

Tuen oikeusperusta on 14 päivänä helmikuuta 2003 annettu asetus nro 23, joka 17 päivänä huhtikuuta 2003 muunnettiin laiksi nro 81.

(7)

Kyseisen ohjelman tuensaajia ovat edellä mainittujen yritysten (taloudellisten vaikeuksien vuoksi erityiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn (amministrazione straordinaria) asetetut yli 1 000 työntekijän yritykset) ostajat.

(8)

Tukiohjelmasta hyötyvät edellä kuvattujen kaltaisten yritysten ostajat, jotka suostuvat työllistämään vähintään 550 vanhan yrityksen työntekijää. Jokaisesta siirretystä työntekijästä ostajalle koituu seuraavanlaista hyötyä:

Edellä esitetyt etuudet myönnetään siis lain nro 223/1991 nojalla työnantajille, jotka ottavat palvelukseensa erityisessä työntekijöiden lomautusohjelmassa olevia työntekijöitä. Kyseessä ovat työntekijät, joiden työsuhde on päättynyt rakennekriisin vuoksi ja jotka täyttävät määrätyt edellytykset.

Ilmoitetussa ohjelmassa etuudet myönnetään enintään 550 työntekijän osalta sellaisille yritysten ostajille, jotka ovat valmiit jatkamaan työntekijöiden työsuhdetta. Kyseiset työntekijät eivät siis kuulu lomautusohjelman piiriin.

Etuudet myönnetään enintään 550 siirretyn työntekijän osalta edellyttäen, että seuraavat kaksi edellytystä täyttyvät: i) työntekijöiden siirtymisestä on määrättävä työministeriön kanssa 30 päivään huhtikuuta 2003 mennessä tehtävissä kollektiivisissa sopimuksissa, ja ii) yrityksellä ja sen ostajalla ei saa olla samaa omistajaa eikä niiden välillä saa olla yhtiösuhteita eikä määräysvaltaa.

(9)

Ohjelmaa sovelletaan toimiin, joissa työntekijöiden siirtyminen yrityksen uuden omistajan palvelukseen on hyväksytty työministeriön kanssa tehdyillä kollektiivisilla sopimuksilla 30 päivään huhtikuuta 2003 mennessä. Vuoden 2003 määräraha oli 9,5 miljoonaa euroa.

(10)

Komissio katsoi EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä, että toimenpide on perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaista valtiontukea. Tämän vuoksi toimenpide on periaatteessa kielletty, ja se voidaan katsoa yhteismarkkinoille soveltuvaksi ainoastaan, jos siihen voidaan soveltaa jotakin perustamissopimuksessa määrättyä poikkeusta.

(11)

Koska toimenpiteen tarkoituksena on pelastaa työpaikkoja ja siihen kuuluu vaikeuksissa olevien yritysten ostoja, komissio on tarkastellut sen soveltuvuutta yhteismarkkinoille niiden sääntöjen nojalla, jotka määritellään yhteisön suuntaviivoissa vaikeuksissa olevien yritysten pelastamista ja rakenneuudistusta koskevasta valtiontuesta, jäljempänä ’yritysten pelastamista ja rakenneuudistusta koskevat yhteisön suuntaviivat’ (3), Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta työllisyystukeen annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2204/2002 (4) sekä alueellisia valtiontukia koskevissa suuntaviivoissa (5). Komissio on epäillyt tuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille kaikkien kolmen edellä mainitun normin perusteella.

(12)

Komissio on esittänyt epäilyjä siitä, onko tarkasteltavana oleva toimenpide todella yleiselle tuensaajaryhmälle tarkoitettu tukiohjelma vai onko kyseessä vain tarkoin yksilöityjä tuensaajia koskeva toimenpide, koska ilmoitetun ohjelman kesto oli niin lyhyt (asetus annettiin 14 päivänä helmikuuta 2003, ja yrityksen ostolle ja työntekijöiden siirtämistä koskevalle ministeriön hyväksymiselle asetettu määräaika oli 30 päivä huhtikuuta 2003).

(13)

Lisäksi komissio on todennut, että jos Italia pitää ilmoitettua tukiohjelmaa tosiasiallisesti tietyn vaikeuksissa olevan yrityksen rakenneuudistamiseksi myönnettävän tuen yksittäisenä ilmoituksena, toimenpide olisi myös ilmoitettava sellaiseksi. Tässä tapauksessa olisi tarpeen selventää, onko vaikeuksissa oleva yritys todellinen tuensaaja. Lisäksi yksittäiseen ilmoitukseen olisi liitettävä rakenneuudistussuunnitelma yrityksen taloudellisen tuottavuuden palauttamiseksi, ja sen olisi täytettävä kaikki edellä mainituissa yritysten pelastamista ja rakenneuudistusta koskevissa yhteisön suuntaviivoissa vahvistetut edellytykset.

(14)

Italia lähetti huomautuksensa 22 päivänä joulukuuta 2003 päivätyssä kirjeessä. Italian viranomaiset totesivat, että ohjelman keston aikana sen mukaisesti myytiin ainoastaan yksi yritys: Verolanuovassa (BS) sijaitseva Ocean SpA, joka myytiin Brandt Italia SpA:lle. Italian viranomaisten mukaan Brandt osti Ocean SpA:n markkinahintaan saamatta mitään tarkasteltavana olevaan ohjelmaan kuuluvaa välitöntä taloudellista etua.

(15)

Lisäksi Italian viranomaiset totesivat, että:

(16)

Italian viranomaiset totesivat 11 päivänä helmikuuta 2004 päivätyssä kirjeessä, että ohjelmassa Brandt Italialle myönnetty tuki oli silloiselta määrältään 3 197 982,20 euroa ja että tukea oli alettu myöntää maaliskuussa 2003.

(17)

Jotta voitaisiin arvioida, onko toimenpide perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea, on määritettävä, suositaanko sillä tiettyjä yrityksiä, annetaanko valtion varoista etuutta, vääristetäänkö toimenpiteellä kilpailua ja voiko se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(18)

Ensimmäinen edellytys 87 artiklan 1 kohdan soveltamiselle on se, että toimenpiteellä suositaan tiettyjä yrityksiä. Tämän vuoksi on tarpeen määrittää, annetaanko toimenpiteellä tuensaajille sellaista taloudellista hyötyä, jota ne eivät olisi saaneet tavanomaisissa markkinaolosuhteissa, tai poistetaanko sillä menoja, jotka muuten rasittaisivat yrityksen talousarviota, ja myönnetäänkö kyseinen etuus tietyille yrityksille.

Tarkasteltavana olevassa ohjelmassa määrätään tuen myöntämisestä ja sosiaaliturvamaksujen vähennyksistä sellaisten vaikeuksissa olevien yritysten ostajille, jotka on asetettu erityiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn ja joissa on yli 1 000 työntekijää. Tämä merkitsee taloudellista etuutta yrityksen ostajalle, joka saa kustakin siirrettävästä työntekijästä tukea, jota ei tarvitsee maksaa takaisin, minkä lisäksi se osittain vapautetaan 18 kuukauden ajaksi tavanomaisesti työnantajien maksettaviksi kuuluvista sosiaaliturvamaksuista.

Komissio katsoo, että kyseisellä toimenpiteellä voidaan tarjota taloudellista hyötyä myös erityiseen velkasaneerausmenettelyyn asetetuille yrityksille. Tosiasiallinen tuensaaja riippuu itse asiassa eri tekijöistä, joita Italian viranomaiset eivät ole selvittäneet (onko talousvaikeuksissa oleva yritys toimiva, myydäänkö yrityksen omaisuus vai osakkeet, onko ostajayritys selkeästi erillinen taloudellisissa vaikeuksissa olevasta yrityksestä, myyntihinnan määrittämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt jne.).

Komissio katsoo, että tarkasteltavana olevasta ohjelmasta on myönnetty taloudellista etua seuraaville erityisille tuensaajaluokille:

Komissio katsoo edellä esitetyn perusteella, ettei tarkasteltavana oleva toimenpide ole luonteeltaan yleinen, vaan sillä annetaan taloudellista hyötyä tietyille yrityksille vähentämällä niiden tavanomaisia menoja ja lujittamalla niiden taloudellista asemaa suhteessa toisiin kilpailijoihin, joita toimenpiteet eivät koske. Tätä tukee se tosiasia, että toimenpidettä on sovellettu ainoastaan yhdessä tapauksessa.

(19)

Toinen edellytys 87 artiklan 1 kohdan soveltamiselle on se, että tuki myönnetään valtion varoista. Tässä erityistapauksessa valtionvarojen käyttämistä osoittaa yhtäältä se, että toimenpide rahoitetaan julkisilla varoilla, joita ei tarvitse maksaa takaisin, ja toisaalta sillä, että valtio on luopunut sille normaalisti kuuluvista sosiaalimaksuista.

(20)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan kolmannen ja neljännen soveltamisedellytyksen mukaan toimenpiteen on vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailua ja vaikutettava jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tarkasteltavana olevalla ohjelmalla uhataan vääristää kilpailua, koska sillä vahvistetaan tiettyjen yritysten taloudellista asemaa niiden kilpailijoihin nähden. Erityisesti toimenpide uhkaa vääristää kilpailua ja vaikuttaa kauppaan, jos tuensaajat kilpailevat toisista jäsenvaltioista tulevien tuotteiden kanssa, vaikkeivät ne veisikään itse omaa tuotantoaan. Jos tuensaajayritykset eivät harjoita vientiä, niiden kotimainen tuotanto kuitenkin hyötyy siitä, että muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yritysten mahdollisuudet viedä tuotteitaan kyseisille markkinoille vähentyvät (6).

(21)

Edellä esitetyistä syistä tarkasteltavana oleva toimenpide on perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan kielletty. Sitä voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvana ainoastaan, jos siihen voidaan soveltaa jotakin perustamissopimuksessa määrättyä poikkeusta.

(22)

Koska kyse on valtiontuesta, komissio pahoittelee sitä, että Italian viranomaiset eivät ole täyttäneet niille perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määrättyä velvoitetta vaan ovat toteuttaneet toimenpiteen ennen komission antamaa hyväksyntää.

(23)

Komissio tarkasteli ensin kyseisen toimenpiteen valtiontuen luonnetta perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan perusteella. Tämän jälkeen komissio tarkasteli, voitaisiinko sitä pitää yhteismarkkinoille soveltuvana perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdan nojalla.

(24)

Komissio toteaa, ettei tukeen voida soveltaa perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan poikkeusta, koska se ei ole luonteeltaan 87 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukainen sosiaalinen tuki eikä 87 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu tuki luonnonmullistusten tai muiden poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttaman vahingon korvaamiseksi, eikä siihen voida soveltaa 87 artiklan 2 kohdan c alakohtaakaan. Ilmeisistä syistä ei voida soveltaa myöskään 87 artiklan 3 kohdan b ja d alakohdassa määrättyjä poikkeuksia.

(25)

Komissio on määritellyt 87 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdan perusteella oman politiikkansa tiettyjen tukikategorioiden osalta tietyissä poikkeuksia koskevissa asetuksissa, säännöissä ja suuntaviivoissa. Tarkasteltavana oleva tuki on tarkoitettu työpaikkojen pelastamiseen, ja se koskee vaikeuksissa olevien yritysten luovutusta, ja tämän vuoksi se saattaa kuulua kolmen johdetun oikeuden asiakirjan soveltamisalaan. Tämän johdosta komissio on tarkastellut kyseisen avun soveltuvuutta yritysten pelastamista ja rakenneuudistusta koskevien yhteisön suuntaviivojen, asetuksen (EY) N:o 2204/2002 sekä alueellisia valtiontukea koskevien suuntaviivojen perusteella. Kaikkien kolmen edellä mainitun perusteen pohjalta komission epäilykset tukiohjelman soveltuvuudesta yhteismarkkinoille vahvistuivat.

(26)

Koska ilmoitettu tukiohjelma koskee taloudellisissa vaikeuksissa olevien yritysten myyntiä, Italian viranomaiset vetosivat arvioinnin osalta yritysten pelastamista ja rakenneuudistusta koskeviin yhteisön suuntaviivoihin. Komissio tarkasteli, voitaisiinko tukiohjelmaa arvioida edellä mainittujen suuntaviivojen perusteella. Yritysten pelastamista ja rakenneuudistusta koskevien yhteisön suuntaviivojen perusteella hyväksytään:

Italian viranomaiset ilmoittivat kaikkiin yrityksiin, niiden koosta riippumatta, sovellettavasta tukiohjelmasta. Koska ohjelma koskee yli 1 000 työntekijän yritysten myyntiä, kyseeseen tulevat pääasiallisesti suuryritykset (7). Tämän vuoksi tukiohjelmaa ei voida sen nykyisessä muodossa pitää yhteismarkkinoille soveltuvana yritysten pelastamista ja rakenneuudistusta koskevien yhteisön suuntaviivojen perusteella.

(27)

Komissio ilmoitti menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä, että jos Italia pitää tukiohjelmaa tietyn vaikeuksissa olevan yrityksen rakenneuudistusta varten myönnettynä yksittäisenä tukena, toimenpide olisi ilmoitettava sellaiseksi. Tässä tapauksessa olisi selvitettävä, onko taloudellisissa vaikeuksissa oleva yritys todellinen tuensaaja. Lisäksi yksittäiseen ilmoitukseen olisi liitettävä yrityksen taloudellisen kannattavuuden palauttamiseen tähtäävä rakenneuudistussuunnitelma, ja sen pitäisi noudattaa kaikkia edellä mainituissa suuntaviivoissa asetettuja edellytyksiä.

(28)

Italian viranomaiset ovat ilmoittaneet, että koko ohjelman voimassaolon aikana siinä on myyty ainoastaan yksi yritys. Viranomaiset kuitenkin määrittelivät toimenpiteen edelleen tukiohjelmaksi, eivätkä ne toimittaneet komissiolle sellaisia tietoja, joiden ansiosta se pystyisi arvioimaan sen tietyn vaikeuksissa olevan yrityksen rakenneuudistusta varten myönnetyn tuen yksittäiseksi ilmoitukseksi. Tämän vuoksi komissio ei pysty objektiivisesti arvioimaan Ocean SpA:n myyntiä Brandt Italialle koskevaa yksittäistapausta.

(29)

Ilmoitetun tukiohjelman tavoite on työpaikkojen säilyttäminen. Italian viranomaiset viittaavat yritysten pelastamista ja rakenneuudistusta koskevien suuntaviivojen lisäksi asetukseen (EY) N:o 2204/2002. Italian viranomaisten mukaan:

(30)

Komissio katsoo ensimmäisen kohdan osalta, että toimenpide ei ole yleisluonteinen syistä, jotka on jo esitetty tämän päätöksen tuen olemassaoloa koskevassa osassa.

(31)

Toisen kohdan osalta todettakoon, ettei kyseisellä toimenpiteellä muuteta ansioturvakassan tai erityisen työntekijöiden lomautusohjelman kaltaisia ohjelmia. Kyseessä on sen sijaan tilapäinen toimenpide, jonka tarkoituksena on puuttua tiettyyn erityistilanteeseen ainoastaan tietyn vuosineljänneksen aikana toteutettujen toimien osalta. Tämän vuoksi kyseistä toimenpidettä ei voida verrata ansioturvakassaa koskevan tai erityisen työntekijöiden lomautusohjelman kaltaisiin ohjelmiin, joita komissio ei koskaan ole arvioinut valtiontukisääntöjen perusteella.

(32)

Kolmannen esiin otetun kohdan osalta komissio toteaa, että asetuksen (EY) N:o 2204/2002 perusteella uusien työpaikkojen luomiseen myönnetyt tuet ovat muilla kuin tukialueilla sallittuja ainoastaan pk-yrityksille. Ilmoitettua tukiohjelmaa sovelletaan Italian koko alueeseen ja kaikkiin yrityksiin niiden koosta riippumatta. Koska toimenpide koskee yli 1 000 työntekijän yritysten luovutuksia, on syytä olettaa, että ohjelma koskee pääasiassa suuryrityksiä.

(33)

Edellä esitetyn perusteella ilmoitettua toimenpidettä ei voida asetuksen (EY) N:o 2204/2002 perusteella pitää yhteismarkkinoille soveltuvana.

(34)

Komissio on arvioinut myös, voitaisiinko tukiohjelmaa tarkastella alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen perusteella (8). Niiden mukaan tiettyjen edellytysten täyttyessä sallitaan sellaisia tukia työpaikkojen säilyttämiseksi, jotka voidaan määritellä toimintatuiksi. Lisäksi on mahdollista sallia tuki kiinteään käyttöomaisuuteen tehtäville investoinneille, jotka toteutetaan ostamalla sellainen toimipiste, joka on suljettu tai olisi suljettu, ellei sitä olisi myyty.

(35)

Tukiohjelma ei kuitenkaan kuulu alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen soveltamisalaan, koska sitä sovelletaan koko Italian alueeseen. Sitä paitsi ainoa tunnettu tapaus, johon ohjelmaa on sovellettu, koskee Verolanuovassa (BS) eli alueella, johon ei sovelleta perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdissa määrättyjä poikkeuksia, sijaitsevaa yritystä. Tämän vuoksi ilmoitettua toimenpidettä ei voida pitää yhteismarkkinoille soveltuvana alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen perusteella.

(36)

Ilmoitettu toimenpide ei sovellu yhteismarkkinoille, koska se ei sisällä määräyksiä eri lähteistä tulevien tukien kasautumisesta.

(37)

Komissio toteaa, että tarkasteltavana oleva toimenpide on perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Italia on pannut kyseisen tuen käytäntöön sääntöjenvastaisesti rikkoen siten perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohtaa. Edellä esitetyn selvityksen perusteella komissio katsoo, että tuki ei sovellu yhteismarkkinoille yritysten pelastamista ja rakenneuudistusta koskevien yhteisön suuntaviivojen, asetuksen (EY) N:o 2204/2002 ja alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen pohjalta.

(38)

Tämä päätös koskee tukiohjelmaa ja sen soveltamista koskevia yksittäistapauksia, ja se on pantava täytäntöön välittömästi kiinnittäen erityistä huomiota yhteismarkkinoille soveltumattomien yksittäisten tukien takaisinperintään. Tämä päätös ei kuitenkaan sulje pois sitä mahdollisuutta, etteikö ohjelmassa myönnettyjä yksittäisiä tukia saatettaisi myöhemmin pitää komission päätöksellä täysin tai osittain yhteismarkkinoille soveltuvina niiden erityispiirteiden perusteella.