Neuvoston lausunto,

annettu 10 päivänä helmikuuta 2004,

Ranskan tarkistetusta vakausohjelmasta vuosiksi 2003-2007

(2004/C 43/04)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja yhteensovittamisen tehostamisesta 7 päivänä heinäkuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97(1), ja erityisesti sen 5 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon komission suosituksen ja on kuullut talous- ja rahoituskomiteaa,

ON ANTANUT SEURAAVAN LAUSUNNON:

Neuvosto tarkasteli 10 päivänä helmikuuta 2004 Ranskan vakausohjelman vuoden 2003 tarkistusta, joka kattaa vuodet 2003-2007. Tarkistettu ohjelma vastaa pääpiirteissään vaatimuksia, jotka tarkistetuissa käytännesäännöissä asetetaan vakaus- ja lähentymisohjelmien sisällölle ja muodolle. Jos ohjelmassa olisi ollut tarkkoja ennusteita kansallisen tilinpitokäytännön mukaisista valtion tulojen ja menojen ryhmistä, mikä tosin ei ole pakollista käytännesääntöjen mukaan, kaavaillun julkisen talouden sopeutuksen laatua olisi ollut mahdollista analysoida syvemmin.

Neuvosto päätti komission suosituksesta 3 päivänä kesäkuuta 2003 EY:n perustamissopimuksen 104 artiklan 6 kohdan mukaisesti, että Ranskassa on olemassa liiallinen alijäämä, ja antoi perustamissopimuksen 104 artiklan 7 kohdan mukaisen suosituksen, jossa se vaati Ranskaa lopettamaan tämän tilanteen vuoden 2004 loppuun mennessä. Komissio antoi 8 ja 21 päivänä lokakuuta 2003 neuvostolle suositukset 104 artiklan 8 kohdan ja 104 artiklan 9 kohdan perusteella, jotta tämä tekisi päätöksen 1. siitä, että Ranska ei ollut toteuttanut toimenpiteitä kesäkuussa annetun suosituksen noudattamiseksi ja 2. siitä, että Ranskaa kehotetaan toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet julkisen talouden alijäämän laskemiseksi alle 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen viimeistään vuonna 2005. Neuvosto ei hyväksynyt näitä kahta komission suositusta, mutta hyväksyi sen sijaan 25 päivänä marraskuuta 2003 joukon päätelmiä, joilla vahvistettiin muun muassa Ranskan antamat sitoumukset pienentää suhdannetasoitettua alijäämää 0,8 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2004 ja vähintään 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2005 sen varmistamiseksi, että julkisen talouden alijäämä laskee alle 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2005.

Vuoden 2003 tarkistetun ohjelman keskipitkän aikavälin ennusteet perustuvat samaan julkisen talouden strategiaan kuin jo aikaisemmat tarkistukset. Tämän strategian kulmakivenä on monivuotisten tavoitteiden asettaminen julkisyhteisöjen reaalimääräisten menojen lisäämiselle, mikä merkitsee menojen pienentymistä suhteessa BKT:hen ja julkisen talouden alijäämän supistumista. Vuoden 2003 tarkistuksessa tätä strategiaa täydennetään kahdella uudella julkisen talouden säännöllä: 1. kaikki odotettua suuremmat tulot, jotka aiheutuvat suotuisammasta suhdannekehityksestä, käytetään alijäämän pienentämiseen; ja 2. suunniteltua hitaammasta menojen lisäyksestä syntyvä liikkumavara käytetään verojen keventämiseen.

Strategia, joka perustuu selviin menojen kasvulle asetettuihin normeihin, on tarkoituksenmukainen, koska se tukee avointa julkisen talouden sopeutusta. Tältä osin voidaan todeta, että vuonna 2003 osoitettu kyky hillitä valtion menoja on myönteinen mutta että koko julkiselle hallinnolle ja varsinkin sosiaaliturvasektorille aikaisemmin asetetut menotavoitteet jäivät kuitenkin reilusti saavuttamatta. Tarvittavat toimenpiteet olisi toteutettava, jotta parannettaisiin menotavoitteiden saavuttamista. Alijäämätulokseen kohdistuvien vaikutusten lisäksi menokattojen toistuva ylittäminen voisi vahingoittaa julkisen talouden strategian kokonaisuskottavuutta, kun otetaan huomioon näiden normien merkitys kiinnekohtana. Jotta tavoitteet voidaan saavuttaa, Ranskan viranomaisten olisi otettava käyttöön järjestelmä, joka varmistaa, että mahdollinen ylikulutus julkisella sektorilla hyvitetään vuosien mittaan. Ensimmäisen uuden julkisen talouden säännön mukaisesti olisi suotuisamman suhdannekehityksen tilanteessa tarkoituksenmukaista nopeuttaa suhdannetasoitetun alijäämän pienentämistä toteuttamalla lisätoimenpiteitä. Toisen säännön mukaisesti ja ottaen huomioon tarve nopeuttaa alijäämän pienentämistä, suunniteltua hitaammasta menojen lisäyksestä syntyvä liikkumavara olisi käytettävä alijäämän pienentämiseen. Kokonaistuotannon kasvun ennustetaan vuoden 2003 tarkistuksessa kiihtyvän vuoden 2003 arvioidusta 0,5 prosentista 1,7 prosenttiin vuonna 2004. Vuosina 2005-2007 makrotaloudelliset ennusteet perustuvat samoihin kahteen skenaarioon kuin aikaisemmissa tarkistuksissa: varovaiseen skenaarioon, jossa kokonaistuotannon kasvu on keskimäärin 2,5 prosenttia vuodessa ohjelmakaudella, ja suotuisaan skenaarioon, jossa kokonaistuotannon kasvu on 3 prosenttia vuodessa. Kuluttajahintainflaation odotetaan pysyvän kohtuullisena 1,5 prosentissa tarkistuksen kattaman ajanjakson ajan. Vuoden 2003 kasvuoletus on vanhentunut: komission ennustama kokonaistuotannon kasvu 0,1 prosentilla tuntuu uskottavammalta. Vuoden 2004 ennuste vaikuttaa uskottavalta. Vuosia 2005-2007 koskevien ennusteiden varovainen skenaario vaikuttaa realistiselta. Sen vuoksi tätä skenaariota pidettiin viiteskenaariona arvioitaessa rahoitusasemaa.

Tarkistuksen tavoitteena oleva julkisen talouden alijäämä on 3,6 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2004 verrattuna odotettuun 4,0 prosentin alijäämään suhteessa BKT:hen vuonna 2003. Julkisen talouden alijäämän suhteessa BKT:hen ennustetaan olevan 2,9 prosenttia vuonna 2005, 2,2 prosenttia vuonna 2006 ja 1,5 prosenttia vuonna 2007. Perusjäämän odotetaan paranevan 1,6 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2007, kun se vuonna 2004 on - 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen. Yhteisesti hyväksyttyihin menetelmiin perustuvien komission laskelmien mukaan suhdannetasoitettu alijäämä paranee 0,6 prosenttiyksikköä eli 3,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2004. Suhdannetasoitettu alijäämä suhteessa BKT:hen on 2,6 prosenttia vuonna 2005, 1,9 prosenttia vuonna 2006 ja 1,3 prosenttia vuonna 2007.

Uskottavien makrotaloutta ja julkista taloutta koskevien oletusten mukaan vaikuttaa siltä, että ohjelman mukainen sopeutus ei riitä poistamaan liiallista alijäämää vuonna 2005. Tämän tavoitteen saavuttamiseen liittyy useita riskejä: 1. kokonaistuotannon kasvu vuonna 2003 oli todennäköisesti tarkistuksessa odotettua pienempää ja näin ollen julkisen talouden alijäämä vuonna 2003 voi osoittautua odotettua suuremmaksi; 2. vuodeksi 2004 asetetun menotavoitteen saavuttaminen on epävarmaa ja edellyttää sitä, että käyttöön otetut toimenpiteet toteutetaan kokonaisuudessaan ja ne ovat tehokkaita; 3. vuodelle 2005 suunniteltu suhdannetasoitetun rahoitusaseman parantuminen perustuu toimenpiteisiin, joita ei ole vielä suunniteltu eikä pantu täytäntöön, erityisesti sairausvakuutusjärjestelmän uudistukseen. Koska alijäämää on tarkoitus pienentää vain vähän alle 3 prosenttiin vuonna 2005, jo yksikin edellä mainituista riskitekijöistä voisi toteutuessaan vaarantaa alijäämän pienentämisen alle 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2005, ellei sitä kompensoida. Tällaisessa tapauksessa olisi välttämätöntä toteuttaa lisätoimenpiteitä, joilla varmistettaisiin liiallisen alijäämän tilanteen lopettaminen viimeistään vuonna 2005. Ranskan olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet 25 päivänä marraskuuta 2003 annettujen neuvoston päätelmien mukaisesti; erityisesti sen olisi varmistettava, että alijäämä on alle 3 prosenttia suhteessa BKT:hen viimeistään vuonna 2005.

Yhdessä sovittujen menetelmien mukaisten komission laskelmien perusteella tarkistuksen mukainen finanssipolitiikan viritys ei riitä varmistamaan sitä, että vakaus- ja kasvusopimuksen keskipitkän aikavälin tavoitteena oleva lähellä tasapainoa oleva julkisen talouden rahoitusasema saavutetaan ohjelmakauden aikana. Lisäksi sellaista rahoitusasemaa, joka takaa riittävän varmuusmarginaalin alijäämälle suhteessa BKT:hen asetetun 3 prosentin raja-arvon ylittämisen välttämiseksi tavanomaisissa makrotaloudellisissa oloissa, ei samojen menetelmien mukaan laskettaessa saavutettaisi ennen vuotta 2007.

Velkasuhteen ennustetaan kääntyvän laskuun vasta vuonna 2006 ja pysyvän perustamissopimuksessa asetetun 60 prosentin viitearvon yläpuolella koko ohjelmakauden ajan. Velkasuhteen kehitys ei mahdollisesti ole niin suotuisa kuin on ennustettu, kun otetaan huomioon edellä mainitut alijäämätuloksiin liittyvät riskit.

Ranska on jonkin aikaa sitten hyväksynyt kattavan eläkeuudistuksen, jonka mukaan täysimääräiseen eläkkeeseen oikeuttavien eläkemaksuvuosien määrä nousee, taloudelliset kannustimet pysyä työelämässä lakisääteiseen eläkeikään saakka ja sen jälkeenkin lisääntyvät ja julkisella sektorilla eläkkeet sidotaan palkkaindeksin sijasta hintaindeksiin. Vaikka Ranska pystyy uudistuksen jälkeen paremmin kattamaan väestön ikääntymisestä aiheutuvat julkistaloudelliset kustannukset, epätasapainon riskejä ei voida sulkea pois pitkällä aikavälillä. Riittävän perusylijäämän takaaminen on tärkeää sen varmistamiseksi, että julkinen talous on kestävää. Tätä olisi täydennettävä toimenpiteillä, joiden tavoitteena on menojen hallinta, erityisesti sairausvakuutusjärjestelmän uudistuksen yhteydessä, joka on tarkoitus laatia ja panna täytäntöön vuoden 2004 aikana.

Vuoden 2003 tarkistuksen mukainen talouspolitiikka noudattaa osittain laajojen talouspoliittisten suuntaviivojen suosituksia, varsinkin niitä, jotka vaikuttavat julkiseen talouteen. Vaikka vuosien 2004 ja 2005 julkisen talouden suunnitelmat sisältävät suhdannetasoitetun rahoitusaseman parannuksen, joka on suurempi kuin neuvoston suosittelema vähimmäistaso (0,5 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen), suhdannetasoitetun rahoitusaseman kokonaisparannus saattaa olla riittämätön laskemaan nimellisen alijäämän alle 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen edes vuonna 2005. Lisäksi vuoden 2003 tarkistuksessa ei odoteta lähellä tasapainoa olevan tai ylijäämäisen rahoitusaseman saavuttamista ohjelmakaudella. Ranskan olisi näin ollen varmistettava, että julkisen talouden vakauttaminen jatkuu vuoden 2005 jälkeen supistamalla julkisen talouden suhdannetasoitettua alijäämää vuosittain jatkuvasti vähintään 0,5 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen tai enemmänkin, jos se on tarpeen, jotta keskipitkällä aikavälillä voidaan saavuttaa lähellä tasapainoa oleva tai ylijäämäinen julkisen talouden rahoitusasema ja saattaa julkinen velka jälleen lasku-uralle.

(1) EYVL L 209, 2.8.1997.