Komission asetus (EY) N:o 1251/2003,

annettu 14 päivänä heinäkuuta 2003,

väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Turkista peräisin olevien putkipalkkien tuonnissa

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96(1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1972/2002(2), ja erityisesti sen 7 artiklan,

on kuullut neuvoa-antavaa komiteaa asiasta,

sekä katsoo seuraavaa:

A. MENETTELY

1. Vireillepano

(1) Komissio ilmoitti 16 päivänä lokakuuta 2002 Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä(3) julkaistulla ilmoituksella Venäjältä ja Turkista (jäljempänä "asianomaiset maat") peräisin olevien putkipalkkien tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta ja käynnisti asiassa tutkimuksen.

(2) Menettely aloitettiin sen jälkeen, kun Defence Committee of the Welded Steel Tube Industry, jäljempänä "valituksen tekijä", teki syyskuussa 2002 valituksen tuottajien puolesta, joiden osuus putkipalkkien yhteisön kokonaistuotannosta on yli 80 prosenttia. Valitukseen sisältynyt näyttö tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuvasta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi oikeuttamaan menettelyn aloittamisen.

(3) Komissio ilmoitti virallisesti menettelyn aloittamisesta valituksen tehneille yhteisön tuottajille, muille tunnetuille yhteisön tuottajille, tuojien ja käyttäjien järjestöille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä tunnetuille vientiä harjoittaville tuottajille sekä Venäjän ja Turkin edustajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

2. Otanta

(4) Koska yhteisössä on paljon tuottajia ja tuojia, jotka eivät ole etuyhteydessä vientiä harjoittavaan tuottajaan kummassakaan asianomaisessa maassa, ja asianomaisissa maissa on paljon vientiä harjoittavia tuottajia, asetuksen (EY) N:o 384/96, jäljempänä "perusasetus", 17 artiklan perusteella katsottiin asianmukaiseksi selvittää, olisiko käytettävä otantamenetelmää. Jotta komissio pystyi päättämään otannan tarpeellisuudesta ja myönteisessä tapauksessa valitsemaan otoksen, kaikkia edellä mainittuja osapuolia pyydettiin perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoittautumaan kahden viikon kuluessa menettelyn aloittamisesta ja toimittamaan komissiolle menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa pyydetyt tiedot ajanjaksolta 1 päivästä lokakuuta 2001 30 päivään syyskuuta 2002 (jäljempänä "tutkimusajanjakso").

(5) Kaikki neljätoista yhteisön tuottajaa, joiden puolesta valitus oli tehty, suostuivat mukaan otokseen ja antoivat pyydetyt tiedot määräajassa. Niistä otokseen valittiin kahdeksan yritystä(4). Niitä todettiin voitavan pitää edustavina suhteessa valituksen tehneisiin yhteisön tuottajiin yhteensä niin kyseisen tuotteen yhteisössä tapahtuvan tuotannon ja myynnin kuin myös maantieteellisen edustavuuden kannalta.

(6) Kaksitoista etuyhteydetöntä tuojaa suostui mukaan otokseen ja antoi pyydetyt perustiedot määräajassa. Tämä huomioon ottaen komission yksiköt päättivät olla soveltamatta otantaa etuyhteydettömien tuojien osalta ja sen sijaan lähettää kyselykaavakkeet kaikille kahdelletoista edellä mainitulle tuojalle.

(7) Vientiä harjoittavista tuottajista vain yksi Venäjällä toimiva vientiä harjoittava tuottaja ilmoittautui määräajan kuluessa, ja näin ollen otantaa ei sovellettu Venäjään. Turkin tapauksessa kuitenkin yhdeksäntoista vientiä harjoittavaa tuottajaa suostui mukaan otokseen ja antoi pyydetyt tiedot määräajassa. Näistä tuottajista kuusitoista tosiasiallisesti myi tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisössä tutkimusajanjakson aikana. Otos valittiin yhteistyössä asianomaisten yritysten edustajien ja Turkin viranomaisten kanssa. Otokseen sovittiin otettavan viisi yritystä, joiden vienti muodosti noin 80 prosenttia asianomaisen tuotteen koko viennistä yhteisöön tutkimusajanjaksona. Edellä mainitun lisäksi on kyseistä tuotetta yhteisöön myyneistä yrityksistä kuusi, joita ei ole valittu otokseen, pyytänyt yksilöllistä tarkastelua. Koska pyyntöjä oli näin paljon ja niiden määrä jopa ylitti otokseen valittujen yritysten määrän, yksilölliset tarkastelut katsottiin perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla kohtuuttoman vaivalloisiksi ja vain kahteen pyyntöön suostuttiin.

3. Tutkinta

(8) Komissio lähetti kaikille yhteisön tuottajille, jotka olivat suostuneet mukaan otokseen (täysimääräinen kyselylomake kahdeksalle otokseen kuuluvalle yritykselle ja tiettyihin makroindikaattoreihin rajoittunut lyhyt kyselylomake kuudelle otokseen kuulumattomalle yritykselle, katso jäljempänä vahinkoa koskeva luku), kaikille etuyhteydettömille tuojille, jotka olivat ilmoittautuneet menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetun määräajan kuluessa, ainoalle tiedetylle Venäjällä toimivalle vientiä harjoittavalle tuottajalle sekä kaikille Turkissa toimiville vientiä harjoittaville tuottajille sekä yhdelletoista yritysjärjestölle, joiden tiedettiin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen käyttäjiä.

(9) Vastaus saatiin kahdeksalta otokseen kuuluvalta yhteisön tuottajalta, kuudelta otokseen kuulumattomalta yhteisön tuottajalta, kuudelta yhteisössä toimivalta etuyhteydettömältä tuojalta, yhdeltä Venäjällä toimivalta vientiä harjoittavalta tuottajalta, joka pyysi myös markkinatalouskohtelua, ja kuudelta Turkissa toimivalta vientiä harjoittavalta tuottajalta. Käyttäjiltä ei saatu yhtään vastausta.

(10) Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, siitä aiheutuneen vahingon ja yhteisön edun määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

a) Otokseen valitut yhteisön tuottajat

- Voestalpine Krems GmbH, Krems/Donau, Itävalta,

- SRW GmbH, Altensteig-Walddorf, Saksa,

- Arcelor Tubes France SA, Vincey, Ranska,

- ILVA SpA, Milano, Italia,

- Marcegaglia SpA, Mantova, Italia,

- Rautaruukki Oyj Metform, Helsinki, Suomi,

- Corus UK Ltd, Corby, Yhdistynyt kuningaskunta.

b) Otokseen kuuluvat Turkin vientiä harjoittavat tuottajat

- Cayirova Boru San Ve Tic AS, Istanbul (etuyhteydessä Yücel Boru Profil Endüstrisi AS:ään),

- Yücel Boru Profil Endüstrisi AS, Istanbul (etuyhteydessä Cayirova Boru San Ve Tic AS:ään),

- MMZ Onur Boru Profil Uretim, Istanbul,

- Ozdemir Sanayi Ve Tic Ltd, Eregli.

c) Turkkilaiset vientiä harjoittavat tuottajat, joille on myönnetty yksilöllinen tarkastelu

- Noksel Celik Boru Sanayi AS, Ankara,

- Guven Boru ve Profil Sanayi ve Ticaret Ltd, Istanbul.

d) Venäläinen vientiä harjoittava tuottaja

- JSC Severstal, Cherepovets.

(11) Olisi huomattava, että ylivoimaisen esteen vuoksi yksi alun perin otokseen valittu Turkissa toimiva yritys, Toscelik Profil ve Sac, ei loppujen lopuksi kyennyt toimittamaan kaikkea pyydettyä tietoa komission yksiköille määräajassa. Tämän vuoksi tämä yritys lopulta jätettiin otoksen ulkopuolelle eikä siellä vierailtu, mutta sitä pidettiin kuitenkin yhteistyössä toimineena.

4. Tutkimusajanjakso

(12) Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2001 ja 30 päivän syyskuuta 2002 välisen ajanjakson, jäljempänä "tutkimusajanjakso". Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 1998 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä "tarkastelujakso".

B. TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

1. Yleistä

(13) Putkipalkkeja ovat raudasta tai teräksestä valmistetut poikkileikkaukseltaan neliön tai suorakaiteen muotoiset kierteitetyt tai kierteitettävät putket ja profiiliputket, lukuun ottamatta ruostumattomasta teräksestä valmistettuja tai sellaisia, joiden ulkoläpimitta on suurempi kuin 600 mm, jotka tällä hetkellä luokitellaan CN-koodeihin ex 7306 60 31 (Taric-koodi 7306 60 31 90 ) ja ex 7306 60 39 (Taric-koodi 7306 60 39 90 ).

(14) Putkipalkkeja valmistetaan hyvin eri suuruisina, paksuisina, pituisina ja pitoisuuksiltaan vaihtelevina. Valmistusmenetelmiä on pääpiirteissään kaksi. Putkipalkit voidaan valmistaa kylmänä tai kuumana. Molempia lajeja käytetään pääasiassa rakennusteollisuudessa, tosin jälkimmäistä tavallisesti käytetään vaativampiin sovellutuksiin (esimerkiksi kannattaminen, koneenrakennus). Kylmänä valmistetuista putkipalkeista tavallisin laji ovat niin sanotut "rakenteelliset" putkipalkit, joita käytetään pääasiassa rakennusteollisuudessa, mutta joita voidaan käyttää myös erilaisissa sovellutuksissa (esimerkiksi rakentaminen, säilyttäminen, maatalousvälineet, perävaunut, rekat, maansiirtokoneet). Sen sijaan niin kutsuttuja "tarkkuusputkipalkkeja", jotka tavallisesti ovat pienikokoisempia, käytetään loppukäyttäjien toiminnoissa kuten autoteollisuus, toimisto- ja design-huonekalut, puutarhavälineet ja lastenhoitosovellutukset. Määrällisesti mitattuna rakenteellisia putkipalkkeja käytetään huomattavasti enemmän.

2. Tarkasteltavana oleva tuote

(15) Tarkasteltavana oleva tuote on Venäjältä ja Turkista peräisin olevat putkipalkit (jäljempänä "tarkasteltavana oleva tuote").

(16) Tutkimus osoitti, että kaikilla tarkasteltavana olevan tuotteen lajeilla on tuotantomenetelmien eroista riippumatta samat fyysiset ja tekniset ominaisuudet ja niitä käytetään samoihin tarkoituksiin.

(17) Tämän vuoksi tässä polkumyyntimenettelyssä alustavasti pidetään tarkasteltavana olevan tuotteen kaikkia lajeja yhtenä tarkasteltavana olevana tuotteena.

3. Samankaltainen tuote

(18) Alustavasti määritetään, että yhteisön tuotannonalan tuottamat ja yhteisön markkinoilla myymät putkipalkit ovat perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan mukainen vastaava tuote putkipalkeille, jotka viedään yhteisöön ja jotka ovat peräisin tarkastelun kohteena olevista maista. Samoin tarkastelun kohteena olevissa maissa tuotetut ja myydyt putkipalkit ovat vastaava tuote putkipalkeille, jotka viedään yhteisöön ja jotka ovat peräisin tarkastelun kohteena olevista maista.

C. POLKUMYYNTI

1. Yleiset menetelmät

(19) Tässä esitettyjä yleisiä menetelmiä on sovellettu kaikkiin Turkissa toimiviin vientiä harjoittaviin tuottajiin ja ainoaan yhteistyössä Venäjällä toimivaan vientiä harjoittavaan tuottajaan, jolle myönnettiin markkinatalouskohtelu, kuten johdanto-osan 34-39 kappaleessa selitettiin. Näin ollen polkumyyntiä koskevat päätelmät esitetään siten, että kunkin asianomaisen viejämaan osalta esitetään ainoastaan kyseistä maata erityisesti koskevat tiedot.

Normaaliarvo

(20) Normaaliarvon määrittämiseksi komissio tutki ensin, oliko kunkin vientiä harjoittavan tuottajan tarkasteltavana olevan tuotteen kotimarkkinoiden kokonaismyynti ollut edustavaa asianomaisen tuottajan vastaavaan yhteisöön suuntautuvaan kokonaisvientimyyntiin verrattuna. Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti kotimarkkinamyynnin katsottiin olevan edustavaa, mikäli kunkin vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä oli vähintään viisi prosenttia sen yhteisöön suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärästä.

(21) Komissio yksilöi tämän jälkeen ne putkipalkit, joita myyvät kotimarkkinoilla sellaiset yritykset, joiden myynti kotimarkkinoilla on edustavaa ja jotka ovat samanlaisia kuin yhteisöön vietäväksi myytävät putkipalkit tai suoraan verrattavissa niihin.

(22) Komissio tutki kunkin vientiä harjoittavien tuottajien kotimarkkinoillaan myymän ja yhteisöön vietäväksi myymän tuotteen kanssa suoraan vertailukelpoiseksi todetun tuotteen osalta, oliko kotimarkkinamyynti ollut riittävää perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kotimarkkinamyynnin katsottiin olleen riittävää, jos tutkimusajanjakson aikana kyseisen putkipalkkityypin kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä oli vähintään viisi prosenttia siihen verrattavissa olevan yhteisöön vietäväksi myydyn putkipalkkityypin koko myyntimäärästä.

(23) Lisäksi tutkittiin, voitiinko kunkin putkipalkkityypin kotimarkkinamyyntiä pitää tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneena määrittämällä, kuinka suuri osuus kyseisen tyypin riippumattomille asiakkaille tapahtuneesta myynnistä oli ollut kannattavaa. Kun vähintään määritettyjen tuotantokustannusten tasoisilla nettomyyntihinnoilla myydyn putkipalkkityypin määrä oli vähintään 80 prosenttia tuon tuotetyypin kokonaismyyntimäärästä ja kun kyseisen tuotetyypin painotettu keskimääräinen myyntihinta oli vähintään tuotantokustannusten tasoinen, normaaliarvon perusteena käytettiin sellaista tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä tuotetyypin tutkimusajanjakson aikaisen kotimarkkinoiden kokonaismyynnin hintojen painotettu keskiarvo riippumatta siitä, oliko myynti ollut kannattavaa. Jos putkipalkkityypin kannattava myynti oli alle 80 prosenttia tuotetyypin kokonaismyyntimäärästä tai jos kyseisen tyypin painotettu keskimääräinen hinta oli tuotantokustannuksia alempi, normaaliarvon perusteena käytettiin sellaista tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä tuon tuotetyypin kannattavan myynnin painotettu keskiarvo edellyttäen, että kyseinen myynti oli vähintään 10 prosenttia kokonaismyyntimäärästä.

(24) Tapauksissa, joissa jonkin putkipalkkityypin kannattavan myynnin määrä oli alle kymmenen prosenttia kokonaismyynnin määrästä, kyseisen tyypin myynti katsottiin riittämättömäksi eikä kotimarkkinoiden hinnan katsottu soveltuvan normaaliarvon perustaksi.

(25) Kun vientiä harjoittavan tuottajan myymän tietyn putkipalkkityypin kotimarkkinahintoja ei voitu käyttää normaaliarvon määrittämiseen, oli sovellettava toista menetelmää. Tällöin komissio käytti perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti toisten tuottajien tarkasteltavana olevasta tuotteesta kotimarkkinoilla veloittamia hintoja. Kaikissa tapauksissa, joissa tämä ei ollut mahdollista, käytettiin laskennallista normaaliarvoa perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(26) Kaikissa tapauksissa, joissa käytettiin laskennallista normaaliarvoa, normaaliarvo muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti lisäämällä vietävien tyyppien tuotantokustannuksiin, joita oikaistiin tarvittaessa, kohtuullinen osuus myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä kohtuullinen voittomarginaali. Kaikissa tapauksissa myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisin menetelmin.

Vientihinta

(27) Kaikissa tapauksissa, joissa tarkasteltavana olevaa tuotetta vietiin yhteisöön riippumattomille asiakkaille, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti, toisin sanoen tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien vientihintojen perusteella.

(28) Etuyhteydessä olevan tuojansa kautta toteutuneen myynnin osalta vientihinta muodostettiin riippumattomilta asiakkailta laskutettavan jälleenmyyntihinnan perusteella. Oikaisuja tehtiin kaikkien tuonnin ja jälleenmyynnin välissä kyseiselle tuojalle aiheutuneiden kustannusten, myös myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten, sekä kohtuullisen voittomarginaalin huomioon ottamiseksi.

Vertailu

(29) Normaaliarvon ja vientihinnan välisen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin asianmukaisesti huomioon, oikaisujen muodossa, hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat eroavuudet perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Asianmukaiset oikaisut tehtiin kaikissa niissä tapauksissa, joissa ne katsottiin kohtuullisiksi, oikeellisiksi ja todennetun näytön tukemiksi.

Polkumyyntimarginaali

(30) Painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin kunkin vientiä harjoittavan tuottajan osalta perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti vientihintojen painotettuun keskiarvoon.

(31) Yhteistyöhön osallistumattomien yritysten jäännöspolkumyyntimarginaali määritettiin käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

(32) Niiden maiden osalta, joissa yhteistyössä toimimisen aste oli korkea eikä ollut syytä uskoa, että yksikään vientiä harjoittava tuottaja olisi kieltäytynyt yhteistyöstä, jäännöspolkumyyntimarginaali päätettiin vahvistaa yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritetyn korkeimman polkumyyntimarginaalin suuruiseksi, jotta mahdollisten toimenpiteiden tehokkuus voitiin varmistaa.

(33) Niissä tapauksissa, joissa yhteistyössä toimimisen aste oli yhden maan kohdalla alhainen, jäännöspolkumyyntimarginaali määritettiin eniten polkumyynnillä tapahtuvan, määrällisesti edustavan yhteisöön suuntautuvan vientimyynnin perusteella. Tätä menetelmää pidettiin tarpeellisena, koska haluttiin välttää yhteistyöstä kieltäytymisen palkitseminen ja koska ei ollut viitteitä siitä, että jokin yhteistyöhön osallistumaton osapuoli olisi harjoittanut polkumyyntiä alhaisemmalla tasolla.

2. Venäjä

Markkinatalouskohtelu

(34) Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaisesti Venäjältä peräisin olevaa tuontia koskevissa polkumyyntitutkimuksissa normaaliarvo määritetään 2 artiklan 1-6 kohdan mukaisesti niiden tuottajien osalta, joiden on todettu täyttävän 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa esitetyt ehdot, eli jos osoitetaan tarkastelun kohteena olevan tuotteen valmistuksen ja myynnin tapahtuvan markkinatalousolosuhteissa.

(35) Vain yksi venäläinen yritys, JSC Severstal, ilmoittautui määräajan kuluessa ja pyysi markkinatalouskohtelua perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaisesti vastaamalla vientiä harjoittavien tuottajien markkinatalouskohtelupyyntöön.

(36) Jotta kyseiselle yritykselle myönnettäisiin markkinatalouskohtelu, sen oli osoitettava, että markkinatalousolosuhteiden ehdot täyttyivät sen osalta.

(37) Komissio hankki kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot ja tarkasti kaikki markkinatalouskohtelua koskevissa pyynnöissä ilmoitetut tiedot asianomaisen yrityksen toimitiloissa.

(38) Vahvistui, että sen hintoja ja kustannuksia koskevat päätökset oli tehty ilman, että valtio olisi merkittävästi puuttunut asiaan perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa tarkoitetussa mielessä, ja että hinnat ja kustannukset vastasivat merkittävässä määrin markkina-arvoja. Kyseisellä yrityksellä oli kansainvälisesti hyväksyttyjen tilinpäätössuositusten mukaisesti riippumattomasti tarkastettuja tilejä, eikä sen tuotantokustannuksiin tai rahoitusasemaan ollut kohdistunut merkittäviä markkinatalousjärjestelmää edeltävältä ajalta juontuvia häiriöitä. Vahvistui myös, että yritystä koski konkurssi- ja omaisuuslainsäädäntö, joka takaa yritysten toiminnan oikeusvarmuuden ja vakauden ja että valuuttakurssien muuttaminen suoritetaan markkinahintaan.

(39) Näin ollen pääteltiin, että JSC Severstal täyttää perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan mukaiset edellytykset ja sille voidaan myöntää markkinatalouskohtelu. Neuvoa-antavaa komiteaa kuultiin, eikä se esittänyt vastalauseita komission päätelmistä.

Normaaliarvo

(40) JSC Severstalia pyydettiin toimittamaan täysimääräinen vastaus kyselylomakkeeseen mukaan luettuna tiedot tarkasteltavana olevan tuotteen kotimaan myynnistä ja tuotantokustannuksista. Kuten johdanto-osan 10 kappaleessa on selitetty, tämän vastauksen paikkansapitävyys tarkastettiin yrityksen tiloissa.

(41) Normaaliarvo määritettiin johdanto-osan 15-21 kappaleessa kuvatulla tavalla eli joko kotimarkkinoiden riippumattomien asiakkaiden tavanomaisessa kaupankäynnissä maksamien tai maksettaviksi tulevien hintojen perusteella perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti tai ne muodostettiin yhteisöön myydyn asianomaisen tuotetyypin osalta perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Vientihinnat

(42) Tutkimus osoitti, että venäläisen vientiä harjoittavan tuottajan vienti tapahtui suoraan yhteisössä toimiville etuyhteydettömille asiakkaille sekä Sveitsissä sijaitsevan etuyhteydessä olevan yrityksen kautta. Tämän vuoksi vientihinta määritettiin johdanto-osan 27 ja 28 kappaleessa esitetyn menetelmän mukaisesti eli ensimmäisessä tapauksessa tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien vientihintojen perusteella ja jälkimmäisessä tapauksessa sellaisen laskennallisen vientihinnan perusteella, joka pohjautuu ensimmäiseltä yhteisössä olevalta riippumattomalta asiakkaalta laskutettavaan jälleenmyyntihintaan.

(43) Jälkimmäisessä tapauksessa oikaisuja tehtiin kaikkien etuyhteydessä olevalle tuojalle aiheutuneiden kustannusten, myös myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten, sekä kohtuullisen voittomarginaalin huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti.

Vertailu

(44) Tämä vertailu tehtiin noudettuna lähettäjältä -hinnan perusteella ja samassa kaupan portaassa. Tasapuolisen vertailun aikaansaamiseksi otettiin huomioon perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti hintoihin ja hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttaviksi väitetyt ja osoitetut eroavuudet. Tämän perusteella tehtiin oikaisut kuljetuskustannusten, kaupan portaan tasosta aiheutuvien kustannusten, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten, luottokustannusten, palkkioiden ja tuontimaksujen erojen mukaisesti.

Yhteistyössä toimineiden yritysten polkumyyntimarginaali

(45) Kunkin yhteisöön viedyn tarkasteltavana olevan tuotetyypin normaaliarvon painotettua keskiarvoa verrattiin tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotetyypin vientihinnan painotettuun keskiarvoon, kuten perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdassa säädetään.

(46) Tämän perusteella väliaikaisesti määritetty polkumyyntimarginaali ilmoitettuna prosentteina cif-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana on 9,5 prosenttia.

Jäännöspolkumyyntimarginaali

(47) Kun otetaan huomioon Venäjällä toimivien yritysten yhteistyössä toimimisen korkea aste, noin 90 prosenttia, ja kun ei ollut osoitusta siitä, että mikään vientiä harjoittava tuottaja olisi tahallisesti pidättäytynyt yhteistyöstä, jäännöspolkumyyntimarginaali vahvistettiin ainoalle yhteistyössä toimivalle yritykselle vahvistetun marginaalin tasoiseksi eli 9,5 prosentiksi cif-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana.

3. Turkki

(48) Kuten johdanto-osan 4 ja 7 kappaleessa selitettiin ja koska Turkissa on paljon asianomaisia vientiä harjoittavia tuottajia, sovellettiin otantaa. Otokseen valitut yritykset ovat:

- Cayirova Boru San Ve Tic AS, Istanbul,

- Yücel Boru Profil Endüstrisi AS, Istanbul,

- Özdemir Boru Profil San.ve Ticaret AS, Eregli,

- Toscelik Profil ve Sac. Endüstrisi AS, Iskenderun,

- MMZ Onur Boru Profil Uretim, Istanbul.

(49) Kuten johdanto-osan 11 kappaleessa todettiin, olisi muistettava, että Toscelik Profil ve Sac -yritys ei lopulta kyennyt toimittamaan pyydettyjä tietoja komission yksiköille määräajassa. Tämän vuoksi yritys lopulta jätettiin otoksen ulkopuolelle, mutta edellä johdanto-osan 11 kappaleessa esitettyjen syiden vuoksi sitä pidettiin kuitenkin yhteistyössä toimineena.

(50) Seuraaville yrityksille myönnettiin yksilöllinen tarkastelu:

- Noksel Celik Boru Sanayi AS, Ankara,

- Guven Boru ve Profil Sanayi ve Ticaret Ltd, Istanbul.

(51) Seuraavia yrityksiä ei valittu, mutta ne suostuivat toimimaan yhteistyössä:

- Goktas Yassi Hadde Mamülleri Sanayi ve Ticaret AS, Gebze-Kocaeli,

- Yasan Yassi Metal San. Tic. A.S, Istanbul,

- Boral Boru Profil San. ve Tic. Ltd, Istanbul,

- Umran Celik Boru Sanayii AS, Istanbul,

- Borusan Birlesik Boru Fabrikalari AS, Istanbul,

- Mannesmann Boru Endustrisi AS, Istanbul,

- Erbosan Erciyas Boru Sanayii ve Ticaret AS, Kayseri,

- Borutas Boru Sanayii ve Ticaret AS, Adapazari,

- Cinar Boru Profil San. Tic. Ltd STI, Eregli,

- Sevil Boru-Profil Sanayii ve Ticaret AS, Istanbul,

- Özborsan Boru San.ve Ticaret AS, Istanbul.

Normaaliarvo

(52) Ottaen huomioon Turkin huomattavan inflaation, noin 45 prosenttia vuonna 2002, komissio määritti normaaliarvon kuukausittain sellaisille tarkasteltavana olevan tuotteen tyypeille, jotka olivat suoraan verrattavissa yhteisöön vietyihin putkipalkkityyppeihin. Niissä tapauksissa, joissa kotimarkkinoilla ei ollut verrattavissa olevien putkipalkkityyppien myyntiä tai edustavaa myyntiä tai joissa kuukausittainen kotimarkkinamyynti ei tapahtunut tavanomaisessa kaupankäynnissä, komissio käytti normaaliarvon määrittämisessä muiden vientiä harjoittavien tuottajien keskimääräisiä hintoja vievän maan kotimarkkinoilla. Ainoastaan niissä tapauksissa, joissa muilla vientiä harjoittavilla tuottajilla ei ollut samantyyppisiä putkipalkkeja myynnissä vievän maan kotimarkkinoilla, normaaliarvo määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Viiden yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan osalta käytettiin niiden omia tuotantokustannuksia ja yritysten omia myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ja voittoa. Koska yhden yrityksen tapauksessa tarkasteltavana olevan tuotteen kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä ei ollut edustavaa verrattuna sen yhteisöön suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärään, komissio käytti muiden vientiä harjoittavien tuottajien hintoja vievän maan kotimarkkinoilla normaaliarvon määrityksen perustana.

Vientihinta

(53) Turkista peräisin olevien tuotteiden vientihinta perustuu suoraan yhteisön riippumattomille asiakkaille tapahtuvaan vientimyyntiin, ja näin ollen vientihinta on määritetty perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti.

Vertailu

(54) Oikaisut tehtiin tarvittaessa hyvitysten, alennusten, kuljetuksen, käsittelyn, maksujen, purkauskustannusten, liitännäiskustannusten (pankkimaksut) ja vakuutus- ja luottokustannusten mukaisesti.

Polkumyyntimarginaali

(55) Kuukausittaista painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin kunkin vientiä harjoittavan tuottajan osalta perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti vientihintojen kuukausittaiseen painotettuun keskiarvoon.

1) Otokseen kuuluvat yhteistyössä toimivat tuottajat ja vientiä harjoittavat tuottajat, joille on myönnetty yksilöllinen tarkastelu

(56) Komission vakiokäytäntönä on määrittää yksi polkumyyntimarginaali etuyhteydessä oleville vientiä harjoittaville tuottajille, jotta myöhemmin tapahtuvaa vientiä yhteisöön ei olisi mahdollista kanavoida sellaisten yritysten kautta, joiden marginaali on alhaisempi.

(57) Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit ilmaistuina prosentteina cif-tuontihinnasta yhteisön rajalla ovat seuraavat:

- Özdemir Boru Profil San.ve Ticaret AS, Eregli: 14,7 %,

- MMZ Onur Boru Profil Uretim, Istanbul: 14,4 %,

- Guven Boru ve Profil Sanayi ve Ticaret Ltd, Istanbul: 6,4 %,

- Noksel Celik Boru Sanayi AS, Ankara: 5,3 %,

- Yücel Boru Profil Endüstrisi AS, Istanbul: 4,2 %,

- Cayirova Boru San Ve Tic AS, Istanbul: 4,2 %.

2) Muut yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat, jotka eivät ole mukana otoksessa

(58) Polkumyyntimarginaalin määrittämiseksi yhteistyössä toimineille turkkilaisille tuottajille, jotka eivät ole mukana otoksessa, komissio laski otoksessa mukana oleville tuottajille polkumyyntimarginaalin painotetun keskiarvon perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan säännösten mukaisesti.

(59) Tämän johdosta määritettiin 6,4 prosentin painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali seuraaville yrityksille:

- Goktas Yassi Hadde Mamülleri Sanayi ve Ticaret AS, Gebze-Kocaeli,

- Yasan Yassi Metal San. Tic. AS, Istanbul,

- Boral Boru Profil San. ve Tic. Ltd, Istanbul,

- Umran Celik Boru Sanayii AS, Istanbul,

- Borusan Birlesik Boru Fabrikalari AS, Istanbul,

- Mannesmann Boru Endustrisi AS, Istanbul,

- Erbosan Erciyas Boru Sanayii ve Ticaret AS, Kayseri,

- Borutas Boru Sanayii ve Ticaret AS, Adapazari,

- Cinar Boru Profil San. Tic. Ltd STI, Eregli,

- Sevil Boru-Profil Sanayii ve Ticaret AS, Istanbul,

- Toscelik Profil ve Sac. Endüstrisi AS, Iskenderun,

- Özborsan Boru San.ve Ticaret AS, Istanbul.

3) Yhteistyöstä kieltäytyneet yritykset

(60) Yhteistyössä toimimisen aste oli Turkin osalta korkea, ja väliaikaiseksi jäännöspolkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin sama kuin yhteistyössä toimineen yrityksen korkein polkumyyntimarginaali eli 14,7 prosenttia.

D. YHTEISÖN TUOTANNONALA

1. Yhteisön kokonaistuotanto

(61) Tarkasteltavana olevaa tuotetta valmistavat yhteisössä Itävaltaan, Belgiaan, Saksaan, Kreikkaan, Ranskaan, Suomeen, Italiaan, Luxemburgiin, Alankomaihin, Espanjaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneet 14 tuottajaa, joiden puolesta valitus jätettiin, ja 12 muuta tuottajaa. Näin ollen katsotaan, että kaikki edellä mainitut 26 tuottajaa muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yhteisön tuotannon.

2. Yhteisön tuotannonalan määritelmä

(62) Edellä mainitun menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen mukaisesti valittiin valituksen tehneiden 14 yhteisön tuottajan joukosta kahdeksan yrityksen otos(5). Nämä yritykset toimivat täysin yhteistyössä tutkimuksessa. Komissio valitsi otoksen ennen muuta asianmukaisten yhteisön tuottajien tuotannon ja myynnin määrän perusteella. Lisäksi kiinnitettiin huomiota maantieteellisen kattavuuden vaatimuksiin, jotta saataisiin maantieteellisesti tasapainoinen kuva kyseisestä teollisuudenalasta.

(63) Voidaan todeta, että kahdeksan otokseen kuuluvaa yhteisön tuottajaa vastaa yhdessä 54 prosentista yhteisön kokonaistuotannosta, 69 prosentista yhteisön tuotannonalan tuotannosta ja niiden markkinaosuus tutkimusajanjakson aikana oli 47 prosenttia.

(64) Näin ollen katsotaan, että 14 valituksen tehnyttä yhteisön tuottajaa (eli sekä kahdeksan otokseen kuulunutta yhteisön tuottajaa että kuusi otokseen kuulumatonta mutta sitä tukevaa yhteisön tuottajaa) täyttävät perusasetuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaiset vaatimukset, koska niiden tuotanto muodostaa pääosan tarkasteltavana olevan tuotteen koko tuotannosta yhteisössä eli 80 prosenttia. Neljäntoista valituksen tehneen yhteisön tuottajan katsotaan tämän vuoksi muodostavan yhteisön tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti, ja niistä käytetään jäljempänä nimitystä "yhteisön tuotannonala".

E. VAHINKO

1. Yhteisön kulutus

>TAULUKON PAIKKA>

(65) Yhteisön kulutus määritettiin yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla tapahtuvan myynnin määrän, muiden yhteisön tuottajien yhteisön markkinoilla tapahtuvan myynnin määrän ja kaikkea EU:n tuontia koskevien, tarvittaessa oikaistujen Eurostatin tietojen perusteella.

(66) Tämän perusteella tarkasteltavana olevan tuotteen kulutus yhteisössä kasvoi 6 prosenttia vuoden 1998 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Lähemmin tarkasteltuna sen voidaan todeta kasvaneen 8 prosenttia vuosina 1998-1999 ja säilyneen juurikaan muuttumatta tuolla tasolla vuoteen 2001 asti. Vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana se laski 3 prosenttia. Koska tarkasteltavana olevaa tuotetta käytetään pääasiassa koneenrakennus- ja rakennusaloilla, kulutuksen kasvua on tarkasteltava yhteydessä yhteisön talouden ja tarkemmin ottaen rakennusalan toiminnan kasvuun.

2. Venäjältä peräisin olevan tuonnin jättäminen Turkista peräisin olevan tuonnin kumulaation ulkopuolelle

(67) Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti, olisiko Venäjältä ja Turkista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia arvioitava kumulatiivisesti. Venäjältä ja Turkista peräisin olevalle tuonnille määritetty polkumyyntimarginaali ylitti perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdassa määritellyn vähimmäistason.

(68) Kilpailuedellytyksiä tutkittaessa ilmeni, että Venäjältä ja Turkista tuotu tarkasteltavana oleva tuote ja yhteisön tuotannonalan tuottama tuote olivat tuotetyypeittäin tarkasteltuina samanlaisia kaikilta oleellisilta fyysisiltä ja teknisiltä ominaisuuksiltaan. Samaten tuotetyypeittäin tarkasteltuina kyseiset tuotteet olivat vaihdettavissa keskenään ja niitä myytiin yhteisön markkinoilla tarkastelujakson aikana keskenään verrattavissa olevien myyntikanavien (eli kauppiaitten) kautta. Tämän vuoksi tarkasteltavana olevien tuotujen tuotteiden katsottiin kilpailevan keskenään ja yhteisön tuottamien tuotteiden kanssa.

(69) Komissio arvioi, oliko kummastakin maasta peräisin olevan tuonnin määrä vähäinen vai ei. Tutkimusajanjakson aikana edellä määritelty kulutus oli noin 2720000 tonnia. Saman ajanjakson aikana Venäjän harjoittama tarkasteltavana olevan tuotteen vienti yhteisöön oli Eurostatin mukaan noin 26000 tonnia. Tähän määrään olisi lisättävä vielä noin 1000 tonnia, koska tarkistuskäynnin aikana huomattiin, että yhteistyössä toimiva venäläinen viejä oli ilmoittanut tarkasteltavana olevan tuotteen myynnin nimikkeeseen, joka ei kuulu menettelyn soveltamisalaan. Näin ollen alustavasti katsottiin, että Venäjä on vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisöön hieman enemmän kuin 27000 tonnia, mikä on juuri alle vähimmäistason. Tämän vuoksi katsottiin, että väliaikaisia toimenpiteitä ei olisi otettava käyttöön Venäjältä peräisin olevan tuonnin suhteen. Menettely olisi kuitenkin pidettävä avoinna, ja asiaa tutkitaan tarkemmin lopullisten päätelmien tekemiseksi.

3. Turkista (asianomaisesta maasta) peräisin oleva tuonti

Määrä

(70) Turkista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin määrä yhteisöön kasvoi 30 prosenttia vuoden 1998 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Lähemmin tarkasteltuna voidaan todeta Turkista peräisin olevan tuonnin pysyneen suhteellisen vakaana vuosina 1998-1999. Myöhemmin se vuosina 1999-2000 nousi jyrkästi 43 prosenttia 135357 tonnista 195331 tonniin. Vuosina 2000-2001 se laski 8 prosenttia ja vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana vielä lisäksi 2 prosenttia.

Markkinaosuus

>TAULUKON PAIKKA>

(71) Asianomaisen maan markkinaosuus kasvoi 1,3 prosenttiyksikköä jakson aikana eli 5,4 prosentista 6,7 prosenttiin. Aluksi se laski 0,5 prosenttiyksikköä vuosina 1998-1999, sitten nousi 2 prosenttiyksikköä 6,9 prosenttiin vuonna 2000, minkä jälkeen se hiukan laski 6,7 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana.

(72) Olisi huomattava, että vuodesta 1998 tutkimusajanjaksoon asianomaisen maan tuonnin ja markkinaosuuden kasvu ajoittui samaan aikaan kuin 6 prosentin kasvu kulutuksessa. Toinen huomioon otettava seikka on, että tarkasteltavana olevan tuotteen turkkilaiset tuottajat saivat kotimarkkinoilla huomattavaa voittoa. Näissä oloissa viennin määrä riippuu suoraan turkkilaisten kotimarkkinoiden absorbointikyvystä. Tämän vuoksi Turkin viennin määrä ja markkinaosuus heijastavat tätä suhteellisen epätasaista käyttäytymistä ajan kuluessa.

Hinnat

a) Hintojen kehitys

(73) Vuodesta 1998 tutkimusajanjaksoon Turkista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin keskimääräiset cif-hinnat ensin laskivat 331 eurosta tonnilta vuonna 1998 283 euroon tonnilta vuonna 1999 mutta nousivat taas 370 euroon tonnilta vuonna 2000, laskivat 310 euroon tonnilta vuonna 2001 ja lopulta olivat tutkimusajanjakson aikana 314 euroa tonnilta eli hiukan alle vuoden 1998 tason. Keskimääräiset tuontihinnat laskivat 14 prosenttia vuosina 1998-1999 pääraaka-aineen (kuumavalssatut kelat) hintojen laskun myötä, ja ne nousivat taas 26 prosenttia vuosina 1999-2000. Vuonna 2001 ne laskivat taas 18 prosenttia ja käytännöllisesti katsoen jäivät tälle tasolle tutkimusajanjakson ajaksi.

b) Hinnan alittavuus

(74) Tarkasteltavana olevan tuotteen verrattavissa olevien mallien osalta vertailtiin vientiä harjoittavien tuottajien ja yhteisön tuotannonalan keskimääräisiä myyntihintoja yhteisössä. Tätä varten yhteisön tuotannonalan noudettuna lähettäjältä -hintoja etuyhteydettömille asiakkaille ilman kaikkia hyvityksiä ja veroja on verrattu turkkilaisten vientiä harjoittavien tuottajien cif-hintoihin yhteisön rajalla tarvittaessa korjattuna tuonnin jälkeisillä kustannuksilla ja samalla kaupan portaan tasolla. Vertailu osoitti, että tutkimusajanjakson aikana Turkista peräisin olevaa tarkasteltavana olevaa tuotetta myytiin yhteisössä hinnoilla, jotka alittivat yhteisön tuotannonalan hinnat 3,8-5,6 prosentilla.

(75) On syytä huomata, että nämä hinnan alittavuuden marginaalit eivät kuvasta täysimääräisesti polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta yhteisön tuotannonalan hintoihin, sillä tutkimuksessa todettiin sekä hintojen alenemista että hinnankorotusten estymistä. Tätä todistaa se, että yhteisön tuotannonala oli tappiollista vuodesta 2000 tutkimusajanjaksoon siitä huolimatta, että kyseisenä aikana se olisi voinut saada kohtuullista voittoa, jos polkumyyntiä ei olisi esiintynyt.

4. Yhteisön tuotannonalan tilanne

(76) Komissio tarkasteli perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikkia sellaisia olennaisia taloudellisia tekijöitä ja osoittimia, jotka vaikuttavat yhteisön tuotannonalan tilanteeseen.

Alustavat huomautukset

(77) Ottaen huomioon se, että yhteisön tuotannonalan tapauksessa käytettiin otantamenetelmää, vahinko on arvioitu sekä koko yhteisön tuotannonalan osalta hankittujen tietojen että otokseen valittujen yhteisön tuottajien osalta.

(78) Kun yhteisön tuotannonalaan sovelletaan otantamenetelmää, komission käytäntönä on määrittää tiettyjä vahingon osoittimia kuten yhteisön koko tuotannonalan tuotantoa, kapasiteettia, varastoja, myyntiä, markkinaosuutta ja työllisyyttä kuvaavia lukuja sekä määrittää yksittäisten yritysten toimintaan liittyvät vahingon osoittimet kuten hinnat, tuotantokustannukset ja voitto otokseen valituilta yhteisön tuottajilta saatujen tietojen perusteella.

(79) Otokseen valittujen yhteisön tuottajien osalta toteutetusta tutkimuksesta ilmeni, että niiden tuotanto, kapasiteetti, myynti, markkinaosuus ja työllisyys tulevat asianmukaisesti ilmi yhteisön tuotannonalan osalta kerätyistä tiedoista.

(80) Tiettyjen vahinkoa koskevien indikaattorien (myynnin määrä, myyntihinnat, kannattavuussuhteet) tarkastelu rajoitettiin myyntiin etuyhteydettömille asiakkaille. Tutkimuksen alustavana tuloksena on, että koska myynti etuyhteydettömille asiakkaille oli keskimäärin alle 10 prosenttia myynnin kokonaismäärästä, tällä myynnillä ei ollut merkittävää vaikutusta vahingon kehityssuuntauksiin.

Yhteisön koko tuotannonalaa koskevat tiedot

a) Tuotanto

>TAULUKON PAIKKA>

(81) Yhteisön tuotannonalan tuotanto kasvoi hieman (7 prosenttia) vuoden 1998 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Aluksi se kasvoi noin 9 prosenttia vuosina 1998-1999 ja sen jälkeen laski vuonna 2000 2 prosenttia, nousi taas vuonna 2001 3 prosenttia ja lopulta laski 3 prosenttia tutkimusajanjakson aikana. Vuonna 1999 tapahtunut lisäys johtui suotuisasta taloudellisesta tilanteesta, mikä johti myös korkeampaan kapasiteetin käyttöasteeseen. Vuonna 2001 tapahtuneen tuotannon lisäyksen tarkoituksena oli menetettyjen markkinaosuuksien saaminen takaisin, mutta se tapahtui voittomarginaalien kustannuksella.

b) Kapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

>TAULUKON PAIKKA>

(82) Ilmoitetut kapasiteettiluvut viittaavat tekniseen kapasiteettiin vastakohtana teoreettiselle kapasiteetille, mikä tarkoittaa, että tuotannonalan vakioina pitämät oikaisut tavallisista lomista, käynnistysajasta, ylläpidosta ja tavallisista keskeytyksistä, on jo vähennetty. Näistä oikaisuista huolimatta valituksen tekijän mielestä on mahdotonta, että yksittäisen yrityksen kapasiteetin käyttöaste voisi olla 100 prosenttia koko vuoden ajan. Ehdottomana enimmäismääränä olisi sen sijaan pidettävä 80-85 prosenttia. Olisi myös huomattava, että samoja putkien tuotantolinjoja käytetään sekä tarkasteltavana olevan tuotteen että pyöreiden putkien valmistukseen. Tämän vuoksi kunkin yksittäisen yrityksen ilmoittaman putkien tuotantolinjan koko kapasiteetti jaoteltiin johdonmukaisesti, jotta taattiin, että jäljempänä kuvattu kapasiteetti kuvaa vain tarkasteltavana olevaan tuotteeseen keskittynyttä kapasiteettia. Näin tarkasteltuna tuotantokapasiteetti hiukan kasvoi tarkasteltavana olevan ajanjakson aikana. Vuodesta 1998 tutkimusajanjaksoon kasvu oli 6 prosenttia. Olisi huomattava, että suuri osa tästä kasvusta tapahtui vuonna 1999 eli silloin, kun yhteisön tuotannonala vielä oli kannattavaa. Kapasiteetti pysyi vakaana vuonna 2000, kasvoi vuonna 2001 ja pysyi taas vakaana tällä tasolla tutkimusajanjakson ajan.

(83) Kapasiteetin käyttöaste oli 44 prosenttia vuonna 1998 ja kasvoi 46 prosenttiin vuonna 1999 suuren kysynnän ja positiivisten tuottavuustasojen vuoksi. Vuosina 2000 ja 2001 sekä tutkimusajanjakson aikana kapasiteetin käyttöaste laski hiukan 45 prosenttiin ja sitten 44 prosenttiin.

c) Varastot

>TAULUKON PAIKKA>

(84) Yhteisön tuottajat tuottavat yleensä tilauksesta, ja sen vuoksi varastoissa on asiakkaille lähettämistä odottavia tavaroita. Tämän vuoksi ei ole mielekästä arvioida varastojen kehitystä yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen tarkastelemiseksi. Varastojen kehitystä arvioidaan kuitenkin seuraavassa tietojen täydentämiseksi. Valmiiden tuotteiden varastot ovat keskimäärin 13 prosenttia EY:n myynnin määrästä. Yhteisön tuotannonalan loppuvarastot pienenivät asteittain koko tarkastelujakson ajan. Tarkastelujakson lopussa varastoja oli 13 prosenttia enemmän kuin vuonna 1998.

d) Myyntimäärä

>TAULUKON PAIKKA>

(85) Yhteisön tuotannonalan myynti yhteisön markkinoilla etuyhteydettömille asiakkaille kasvoi tarkastelujaksona 7 prosenttia eli 1570000 tonnista vuonna 1998 1680000 tonniin tutkimusajanjakson aikana. Vuonna 1999 se kasvoi 11 prosenttia, vuonna 2000 laski 4 prosenttia, kasvoi taas 4 prosenttia vuonna 2001 ja laski taas 4 prosenttia tutkimusajanjakson aikana.

(86) Tätä myynnin määrän kehitystä on tulkittava siinä valossa, että yhteisön tuotannonalalla oli asianomaisesta maasta peräisin olevan matalahintaisen tuonnin kasvun vuoksi vaihtoehtoina joko säilyttää myyntihintansa myyntimäärien ja markkinaosuuden kustannuksella tai alentaa myyntihintojaan tuonnin suuntauksen mukaisesti kannattavuuden kustannuksella. Vuosina 1998-1999 yhteisön tuotannonala hyötyi kasvavista markkinoista ja kasvatti sekä myyntinsä määrää että tuottavuutta. Kuitenkin vuonna 2000, vaikka markkinat edelleen kasvoivat, sekä yhteisön tuotannonalan myynnin määrä että tuottavuus laskivat. Seuraavina vuosina yhteisön tuotannonala koetti säilyttää myyntinsä määrän sopimusmarkkinoilla, mutta tämä tapahtui tuottavuuden kustannuksella.

e) Kotimarkkinahintoihin vaikuttavat tekijät

(87) Tutkimuksessa kävi ilmi, että polkuhintaan tapahtuva tuonnin hinnan alittavuus tutkimusajanjakson aikana oli keskimäärin 5 prosenttia yhteisön tuotannonalan laskeneista myyntihinnoista. Tuotetyypeittäin tehdyssä tarkastelussa kuitenkin todettiin, että tarkastelun kohteena olevien vientiä harjoittavien tuottajien veloittamat hinnat olivat joissakin tapauksissa merkittävästi alempia kuin keskimääräinen yhteisön tuotannonalan hintojen 5 prosentin alittavuus. Tämä hinnan alittavuus yhdessä Turkista polkumyynnillä tuotujen tuotteiden määrän kasvun kanssa on varmastikin vaikuttanut yhteisön tuotannonalan kotimarkkinahintoihin.

f) Markkinaosuus

(88) Yhteisön tuotannonalan markkinaosuus kasvoi aluksi melkein prosenttiyksikön vuosina 1998-1999 ja laski sitten jyrkästi melkein 3 prosenttiyksikköä vuonna 2000. Se kasvoi noin 2 prosenttiyksikköä vuonna 2001 ja sitten hiukan laski tutkimusajanjakson aikana. Tämän seurauksena yhteisön tuotannonalan markkinaosuus oli tarkastelujakson lopussa hyvin lähellä alkuperäistä vuoden 1998 tasoa.

g) Kasvu

(89) Vuoden 1998 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, jolloin yhteisön kulutus kasvoi 6 prosenttia, yhteisön tuotannonalan myynnin määrä kasvoi 7 prosenttia. Yhteisön tuotannonala suurin piirtein säilytti markkinaosuutensa, mutta tarkasteltavana oleva tuonnin osuus lisääntyi 1,3 prosenttiyksikköä saman ajanjakson aikana. Näin ollen yhteisön tuotannonala pysyi markkinoilla, mitä olisi kuitenkin tarkasteltava tuottavuuden kehityksen ja investointien tuoton valossa.

h) Työllisyys

>TAULUKON PAIKKA>

(90) Yhteisön tuotannonalan työllisyyden taso pysyi vakaana vuoden 1998 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Olisi huomattava, että nämä luvut antavat hiukan liian myönteisen kuvan, koska useiden yritysten oli toisinaan turvauduttava lyhytaikaisiin työsuhteisiin, kun kysyntä oli alhaista.

i) Tuottavuus

>TAULUKON PAIKKA>

(91) Tuotannon määrällä työntekijää kohti vuodessa mitattu yhteisön tuotannonalan työvoiman tuottavuus kasvoi ensin voimakkaasti 9 prosenttia vuosina 1998-1999, sitten laski 4 prosenttia vuosina 1999-2000, nousi taas vuonna 2001 ja laski hiukan tutkimusajanjakson aikana. Tarkastelujakson lopussa tuottavuus oli 6 prosenttia korkeampi kuin jakson alussa. Olisi huomattava, että tuottavuudessa sellaisena kuin se tässä lasketaan (tuotanto työntekijää kohti vuodessa) ei määritelmänsä mukaisesti oteta huomioon vuodesta 1998 tapahtunutta työajan lyhentämistä erityisesti Ranskassa, jossa on otettu käyttöön 35-tuntinen työviikko, eikä sitä, että tietyt yritykset ovat turvautuneet lyhytaikaisiin työsuhteisiin (kuten edellä on mainittu). Jos vuodesta 1998 alkaen tuottavuus työntekijää kohti vuodessa kasvoi vain 6 prosenttia, on huomattava, että tuottavuus työskenneltyä tuntia kohti kasvoi kuitenkin paljon enemmän.

j) Polkumyyntimarginaalin suuruus

(92) Tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin merkittävyydestä on todettava, että sen vaikutusta yhteisön tuotannonalaan ei voida pitää vähäisenä, kun otetaan huomioon asianomaisesta maasta tulevan tuonnin määrä ja hinnat erityisesti avoimilla ja näin ollen hintavaihteluille erittäin alttiilla markkinoilla, kuten tarkasteltavana olevan tuotteen markkinat ovat.

k) Aiemman polkumyynnin tai tuen vaikutuksista toipuminen

(93) Kun otetaan huomioon, että kyseessä on uusi polkumyyntimenettely eikä aiemmasta polkumyynnistä ole esitetty todisteita, tätä aihetta ei pidetä olennaisena.

Otokseen kuuluvia yhteisön tuottajia koskevat tiedot

a) Myyntihinnat

(94) Yksikkökohtainen myyntihinta laski aluksi 9 prosenttia vuonna 1999 400 eurosta tonni 365 euroon tonni, sitten vuonna 2000 nousi 16 prosenttia 427 euroon tonni, vuonna 2001 laski 11 prosenttia 385 euroon tonni ja jäi sille tasolle tutkimusajanjakson ajaksi. Tämä suhteellisen epätasainen kehitys selittyy seuraavalla. Yhteisön tuotannonalan myymän tarkasteltavana olevan tuotteen hintoihin vaikuttaa kaksi merkittävää voimaa: raaka-aineen, jona tavallisesti ovat kuumavalssatut kelat, hinta, joka muodostaa yleensä noin 70 prosenttia lopputuotteen kokonaistuotantokustannuksista, sekä markkinoiden kilpailutilanne.

(95) Vuosina 1998-1999 yhteisön tuotannonalan tuotantokustannukset laskivat 10 prosenttia kuumavalssattujen kelojen hinnan huomattavan laskun takia. Vuosina 1999-2000 yhteisön tuotannonalan kustannukset lisääntyivät 20 prosenttia kuumavalssattujen kelojen hintojen kasvun seurauksena. Vuosina 2000-2001 tuotantokustannukset laskivat 5 prosenttia ja pysyivät suunnilleen sillä tasolla tutkimusajanjakson ajan. Tämän vuoksi koko tarkastelujakson aikana (vuodesta 1998 tutkimusajanjaksoon) kokonaistuotantokustannukset kasvoivat 3 prosenttia ja yksikkökohtaiset myyntihinnat laskivat 5 prosenttia, minkä seurauksena yhteisön tuotannonala kärsi tuottavuuden laskusta.

b) Palkat

>TAULUKON PAIKKA>

(96) Vuoden 1998 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana työntekijöiden keskipalkka nousi 5 prosenttia. Tämä luku on vähemmän kuin yhteisössä kyseisenä aikana vallinnut kuluttajahintojen inflaatio (7 prosenttia) ja vähemmän kuin yhteisössä samaan aikaan (kaikki alat yhteensä) todettu keskimääräinen nimelliskorvauksen nousu työntekijää kohti (12 prosenttia).

c) Investoinnit

>TAULUKON PAIKKA>

(97) Yhteisön tuotannonalan kokonaisinvestoinnit tarkasteltavana olevaan tuotteeseen kasvoivat 60 prosenttia vuoden 1998 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tutkimuksessa kävi ilmi, että tälle tuotannonalalle on kilpailukyvyn takaamiseksi elintärkeää säilyttää tietty investointien taso. Suurin osa investoinneista tehtiin nykyaikaistamisen vuoksi ja hyvin harva kapasiteetin lisäämisen vuoksi. On kuitenkin huomattava, että jopa korvaava investointi tavallisesti hiukan nostaa teknistä kapasiteettia yksinkertaisesti sen vuoksi, että uusi laitteisto on tehokkaampaa ja tuottavampaa kuin aikaisempi.

d) Kannattavuus ja sijoitetun pääoman tuotto

>TAULUKON PAIKKA>

(98) Tarkastelujaksolla etuyhteydettömille asiakkaille yhteisössä suunnatun myynnin kannattavuus nettomyynnin tuottona ennen veroja laski 1,4 prosentista vuonna 1998 ja 3,3 prosentista vuonna 1999 - 1,0 prosenttiin vuonna 2000, - 6,5 prosenttiin vuonna 2001 ja - 6,1 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Yhteisön tuotannonala tuotti edelleen voittoa vuosina 1998 ja 1999, kun polkumyynnillä tapahtuneella tuonnilla oli suhteellisen pieni markkinaosuus ja kysyntä kasvoi voimakkaasti (+ 8 prosenttia vuosina 1998-1999).

(99) Kannattavuus muuttui negatiiviseksi vuoden 1999 jälkeen ja saavutti tason, joka ei ole riittävä yhteisön tuotannonalan pitkän aikavälin elinkelpoisuuden varmistamiseksi. Olisi muistettava, että hinnat nousivat 5 prosenttia vuoden 1999 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana samalla kun kustannukset kasvoivat 14 prosenttia.

(100) Sijoitetun pääoman tuotto ilmaistuna sijoitetun pääoman nettokirjanpidon voittoprosenttina noudatti suunnilleen edellä kuvattua tuottavuuden kehitystä koko tarkastelujakson ajan. Vuonna 1998 se oli 20 prosenttia ja vuonna 1999 24 prosenttia, mistä se laski - 14 prosenttiin vuonna 2001 ja - 10 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana.

e) Kassavirta ja pääoman saanti

>TAULUKON PAIKKA>

(101) Toiminnasta aiheutuva nettokassavirta oli noin 40000000 euroa vuonna 1998 ja - 6000000 euroa tutkimusajanjakson aikana. Huippu saavutettiin vuonna 1999, mutta vuonna 2000 se pieneni jyrkästi ja oli alimmillaan vuonna 2001. Tämän seurauksena yhteisön tuotannonala joutuu keskimäärin turvautumaan yhä enemmän lainoihin rahoittaakseen nykyisen toimintansa ja investointinsa.

(102) Tutkimuksesta kävi ilmi, että useiden otokseen valittujen yhteisön tuottajien vaikea rahoitustilanne on vaikuttanut kielteisesti niiden pääoman saantiin. Vaikka useimmat näistä yrityksistä ovat osa suuria teräsyrityksiä, niiden pääomatarpeita ei aina tyydytetä toivotulla tasolla, koska rahoitus ohjataan yleensä näiden yritysten sisällä tuottavimpiin yksiköihin.

5. Vahinkoa koskeva päätelmä

(103) Turkista peräisin olevan, tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrä kasvoi vuoden 1998 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana huomattavasti, 30 prosenttia, ja sen osuus yhteisön markkinoista kasvoi vuoden 1998 5,4 prosentista 6,7 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana. Suurin kasvu tapahtui vuosina 1999-2000, jolloin polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrä kasvoi 43 prosenttia ja sen markkinaosuus kasvoi 2 prosenttiyksikköä. Turkista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin keskimääräiset hinnat olivat jatkuvasti alemmat kuin yhteisön tuotannonalan hinnat tarkastelujaksolla. Lisäksi tutkimusajanjakson aikana asianomaisesta maasta peräisin olevan tuonnin hinnat alittivat yhteisön tuotannonalan hinnat keskimäärin 5 prosentilla.

(104) Yhteisön tuotannonalan tilanteen on todettu heikentyneen tarkastelujakson aikana. Vuoden 1998 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana monet vahingon osoittimet kehittyivät kielteisesti: yksikkökohtainen myyntihinta laski 4 prosenttia samalla kun tuotantokustannukset kasvoivat 3 prosenttia, tuottavuus oli vuonna 1998 1 prosenttia ja vuonna 1999 4 prosenttia mutta laski - 6 prosenttiin vuonna 2001 ja tutkimusjakson aikana, sijoitetun pääoman tuotto ja toiminnasta aiheutuva kassavirta olivat saman kielteisen suuntauksen mukaisia. Jotkin vahingon osoittimet säilyivät suunnilleen ennallaan: kapasiteetin käyttöaste, yhteisön tuotannonalan markkinaosuus ja työllisyys. Lopuksi voidaan todeta, että joissakin osoittimissa oli nähtävissä myönteistä kehitystä: koko tarkastelujakson aikana tuotanto kasvoi 7 prosenttia, kapasiteetti 6 prosenttia, EY:n myynnin määrä 7 prosenttia kulutuksen ja investointien (pääasiassa korvaavaa investointia) 61 prosentin kehityksen mukaisesti. On kuitenkin huomattava, että tuotantomäärän, kapasiteetin käyttöasteen ja EY:n myynnin määrän kasvu tapahtui pääasiassa vuosina 1998-1999, jolloin kysyntä oli suurta. Sen jälkeen ne kaikki yleisesti ottaen laskivat. Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut merkittävää vahinkoa perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä.

F. SYY-YHTEYS

1. Johdanto

(105) Perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti komissio on tarkastellut, onko asianomaisesta maasta peräisin olevien tarkasteltavana olevien tuotteiden polkumyynnillä tapahtuva tuonti aiheuttanut vahinkoa yhteisön tuotannonalalle siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin lisäksi tutkittiin muut tiedossa olevat tekijät, jotka saattoivat aiheuttaa samaan aikaan vahinkoa yhteisön tuotannonalalle, sen varmistamiseksi, että kyseisten muiden tekijöiden mahdollisesti aiheuttaman vahingon ei katsota johtuvan polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

2. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutukset

(106) Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrän huomattava kasvu 30 prosentilla 140000 tonnista vuonna 1998 tutkimusajanjakson 181000 tonniin, vastaava kasvu sen osuudessa yhteisön markkinoista eli 5,4 prosentista vuonna 1998 6,7 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana sekä todettu hinnan alittavuuden määrä (noin 5 prosenttia keskimäärin tutkimusajanjakson aikana) ajoittuivat yhteen yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikkenemisen kanssa. Tämä polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin markkinoiden valtaus oli erityisen huomattavaa vuosina 1999-2000, jolloin tuonnin määrä kasvoi 43 prosenttia ja polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin markkinaosuus 2 prosenttiyksikköä. Saman ajanjakson aikana yhteisön tuotannonalan myynnin määrä laski 4 prosenttia, markkinaosuus 3 prosenttiyksikköä ja kannattavuus 4,3 prosenttiyksikköä. Tätä kehitystä olisi tarkasteltava yhteydessä tarkasteltavana olevan tuotteen kulutuksen lievään kasvuun yhteisössä vuosina 1999-2000. Lisäksi polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin hinnat alittivat yhteisön tuotannonalan hinnat koko tarkastelujakson ajan aiheuttaen hintoihin painetta, joka esti yhteisön tuotannonalan hintoja nousemasta samaan tahtiin tuotantokustannusten kasvun kanssa vuoden 1999 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana ja siten laukaisi edellä havaitun laskevan kehityksen ja negatiiviset taloudelliset tulokset vuodesta 2000 alkaen. Tämän perusteella katsotaan, että polkumyynnillä tapahtuvalla tuonnilla on ollut huomattava kielteinen vaikutus yhteisön tuotannonalan tilanteeseen.

3. Muiden tekijöiden vaikutus

a) Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin suhteellisen pieni markkinaosuus

(107) Komissio tarkasteli, poistiko se, että Turkista peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin markkinaosuus oli suhteellisen pieni ja lievästi kasvava, syy-yhteyden asianomaisesta maasta peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja yhteisön tuotannonalan kärsimän merkittävän vahingon väliltä. Kuten johdanto-osan 71 ja 72 kappaleessa todetaan, Turkista peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin markkinaosuus kasvoi 1,3 prosenttiyksikköä 5,4 prosenttiyksiköstä vuonna 1998 6,7 prosenttiyksikköön tutkimusajanjakson aikana. Johdanto-osan 73 ja 74 kappaleessa on todettu tarkasteltavana olevan Turkista peräisin olevan tuotteen hintojen jatkuvasti alittaneen yhteisön tuotannonalan hinnat.

(108) Aluksi olisi palautettava mieleen tutkimuksessa todetun, että tarkasteltavana olevan tuotteen turkkilaiset tuottajat saivat kotimarkkinoilla huomattavaa voittoa. Näissä oloissa viennin määrä riippuu suoraan turkkilaisten kotimarkkinoiden absorbointikyvystä. Tämän vuoksi Turkin viennin määrä ja markkinaosuus heijastavat suhteellisen epätasaista käyttäytymistä ajan kuluessa.

(109) Tarkasteltavana olevan tuotteen markkinarakenteelle on ominaista tuotannon suhteellinen hajanaisuus eikä ole yhtä tuottajaa, jolla olisi aidosti määräävä markkina-asema. Yhteisön suurimman tuottajan markkinaosuus tutkimusajanjakson aikana oli 10,6 prosenttia ja seitsemällä muulla yhteisön tuottajalla oli 5-10,5 prosentin osuus markkinoista.

(110) Tarkasteltavana oleva tuote on tyypillinen raaka-aine. Se on homogeeninen, keskenään korvattavissa oleva ja sitä myydään avoimilla markkinoilla. Olisi huomattava, että tarkasteltavana olevan tuotteen määrällisessä mielessä ensisijaiset ostajat ovat jälleenmyyjiä, jotka jatkuvasti vertailevat hintoja ja suuressa määrin määräävät lopullisen hinnan.

(111) Kaiken edellä esitetyn vuoksi komissio päätteli, että näillä hintavaihteluille erittäin alttiilla markkinoilla jopa suhteellisen pienillä määrillä voi olla lamauttava hintavaikutus koko yhteisön markkinoihin.

b) Muiden yhteisön tuottajien toimintakyky

(112) Yksikään muu yhteisön tuotannonalaan kuulumaton yhteisön tuottaja ei toiminut tutkimuksessa yhteistyössä. Parhaan saatavilla olevan näytön mukaan muiden tuottajien EY:n myynnin määrä on pysynyt suunnilleen vakaana noin 490000 tonnissa vuotta kohti koko tarkastelujakson ajan. Niiden markkinaosuus puolestaan laski 19,2 prosentista vuonna 1998 18,1 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana. Edellä esitetty osoittaa, että yhteisön muut tuottajat eivät saaneet suurempaa markkinaosuutta yhteisön tuotannonalan kustannuksella vaan pikemminkin kärsivät samanlaisista markkinatappioista kuin yhteisön tuotannonala.

c) Yhdysvaltain ja muiden maiden käyttöönottamat kaupan suojatoimenpiteet, 11. syyskuuta 2001 tapahtumien vaikutus ja yhteisön tuotannonalan vienti

(113) Yksi asianomainen osapuoli väitti, että osa yhteisön tuotannonalan kärsimästä vahingosta johtui siitä, että yhteisön tuotannonalalta oli sulkeutunut monta tärkeää vientimarkkinaa Yhdysvaltojen ja muiden maiden tarkasteltavana olevan tuotteen suhteen käyttöönottamien kaupan suojatoimenpiteiden vuoksi, ja 11. syyskuuta 2001 tapahtumien vaikutuksesta yleiseen kysyntään.

(114) EY:n tarkasteltavana olevan tuotteen vientiin todellakin kohdistuu useita kansallisia kaupan suojatoimenpiteitä, jotka on otettu käyttöön vuodesta 2001 alkaen Yhdysvaltojen toimenpiteiden seurauksena. Yhteisön tuotannonala kuitenkin kasvatti vientiin tarkoitetun myyntinsä määrää 33 prosenttia, eli noin 85000 tonnista vuonna 1998 noin 114000 tonniin tutkimusajanjakson aikana siten, että suurin osa kasvusta tapahtui vuosina 1998-2000. Vientiin tarkoitettu myynti muodosti noin 7 prosenttia yhteisön tuotannonalan tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaismyynnistä tutkimusajanjaksolla. On syytä myös huomata, että edellä mainittu kannattavuus viittaa ainoastaan tarkasteltavana olevan tuotteen EY:n myyntiin. Sen sijaan vientiin tarkoitetun myynnin kannattavuus oli positiivista koko ajanjakson vuodesta 1998 tutkimusajanjaksoon, kun kannattavuussuhteet vaihtelivat 9-18 prosenttiin. Näin ollen päätellään, että vientitoiminnasta ei ole voinut osaltaan aiheutua vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

>TAULUKON PAIKKA>

d) Kaakkois-Aasian talouskriisin vaikutus

(115) Yksi asianomainen osapuoli väitti, että yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui Kaakkois-Aasian talouskriisistä vuosina 1997-1998. Olisi huomattava, että Aasian kriisi voi olla syynä terästuotteiden hintojen laskuun ja siten tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannossa käytetyn tärkeimmän raaka-aineen, kuumavalssattujen kelojen, hintojen laskuun. Jos talouskriisi olisi vaikuttanut varhaisemman jalostusasteen teollisuuteen, tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajat olisivat voineet hyötyä pääraaka-aineen alhaisemmista hinnoista. Vuonna 1999, jolloin kuumavalssattujen kelojen hinnat olivat alhaisimmillaan, yhteisön tuotannonala pystyi alentamaan hintojaan ja lisäämään myyntiään. Olisi huomattava, että tutkimuksessa ei käynyt ilmi tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin suurta lisäystä asianomaisista Aasian maista. Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että Aasian kriisi ei aiheuttanut yhteisön tuotannonalalle vahinkoa.

e) Tuonti muista kolmansista maista

(116) Käytettävissä olevien tietojen mukaan kolmansista maista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin kokonaismäärä kasvoi 7 prosenttia 197000 tonnista vuonna 1998 211000 tonniin tutkimusajanjaksolla ja sen markkinaosuus ensin kasvoi 7,7 prosentista vuonna 1998 10 prosenttiin vuonna 2000 ja sitten laski 7,7 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana. Kyseisen tuonnin painotetut keskimääräiset cif-hinnat laskivat 12 prosenttia vuoden 1998 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana eli 444 eurosta tonnilta vuonna 1998 390 euroon tonnilta tutkimusajanjaksolla. Olisi huomattava, että tarkastelujaksolla muista kolmansista maista peräisin olevan tuonnin hinnat pysyivät merkittävästi korkeampina kuin asianomaisesta maasta peräisin olevan tuonnin hinnat.

(117) Lisäksi todettiin, että vain kahdesta muusta maasta kuin Turkista peräisin olevalla tuonnilla oli tutkimusajanjakson aikana yli 1 prosentin osuus yhteisön markkinoista. Nämä maat olivat Unkari ja Slovenia. Unkarin suhteen todettiin, että sen markkinaosuus laski 1,9 prosentista vuonna 1998 1,7 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana. Slovenian markkinaosuus puolestaan oli nolla vuonna 1998 ja laski vuonna 1999 olleesta 1,5 prosentista 1,2 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana. Vaikka näiden kahden maan cif-tuontihinnat näyttävätkin alittavan yhteisön tuotannonalan hinnat, ne ovat aina olleet korkeammat kuin asianomaisen maan. Ei myöskään ole saatavilla mitään näyttöä, joka osoittaisi, että Unkarista ja Sloveniasta peräisin oleva tuonti olisi tapahtunut polkumyyntihinnoin. Voidaan päätellä, että kyseisen tuonnin vaikutus yhteisön tuotannonalan tilanteeseen oli ainoastaan vähäinen ottaen huomioon keskimääräiset hinnat, tuonnin pienen määrän ja niiden rajallisen markkinaosuuden. Tämän vuoksi päätellään alustavasti, että kolmansista maista peräisin oleva tuonti aiheutti yhteisön tuotannonalalle vahinkoa ainoastaan erittäin rajoitetusti, jos lainkaan, ja että sen vaikutus ei muuttanut päätelmää, jonka mukaan asianomaisesta maasta peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välillä on aito ja huomattava syy-seuraussuhde.

f) Ylisuuret investoinnit ja ylikapasiteetti

(118) Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että yhteisön tuotannonala kärsii kroonisesta ylikapasiteetista kuten terästeollisuus yleensä. Tämä johtuu muun muassa terästuotteiden maailmanmarkkinoiden hitaasta kasvusta, siitä että joissakin sovellutuksissa teräs korvataan yhä useammin muilla materiaaleilla sekä teräksen omien mekaanisten ominaisuuksien kuten lujuuden ja jäykkyyden parantumisesta. Näin ollen väitetään, että yhteisön tuotannonalan kärsimä vahinko on pelkästään sen seurausta, että tuotantohyödykkeisiin on järjestelmällisesti sijoitettu liikaa, mikä on johtanut liikakapasiteetin kertymiseen.

(119) Yhteisön tuotannonalan investoinnit ovat koostuneet enimmäkseen vanhentuneiden tuotantolinjojen korvaamisesta ja uudistamisesta sekä uusien täysin automaattisten varastojen rakentamisesta. Investoinneista on hyvin pieni osa käytetty kapasiteetin lisäämiseen. On huomattava, että jopa korvaava investointi tavallisesti hiukan nostaa teknistä kapasiteettia yksinkertaisesti sen vuoksi, että uusi laitteisto on tehokkaampaa ja tuottavampaa kuin aikaisempi. Kapasiteetin lisäämistä, joka on ollut sangen vähäistä (6 prosenttia neljässä vuodessa), on tarkasteltava seuraavaa taustaa vasten: Yhteisön tuotannonala oli kannattavaa tarkastelujakson alussa ja kysyntä oli erittäin suurta. Sitä vastoin sangen korkeat kapasiteettiluvut vuosina 1998 ja 1999, jolloin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä oli alhainen, eivät estäneet yhteisön tuotannonalaa saamasta voittoa noina vuosina. Lopuksi on vielä huomattava, että yksi otokseen kuulunut yhteisön tuottaja sulki 50000 tonnin kapasiteetin omaavan teollisuuslaitoksensa vuonna 1998. Tämän vuoksi päätellään alustavasti, että väitetyt ylisuuret investoinnit ja ylikapasiteetti aiheuttivat yhteisön tuotannonalalle vahinkoa ainoastaan erittäin rajoitetusti, jos lainkaan, ja että niiden vaikutus ei muuttanut päätelmää, jonka mukaan asianomaisesta maasta peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välillä on aito ja huomattava syy-seuraussuhde.

g) Rakennusalan toiminnan hiljentymistä heijastanut kysynnän lasku

(120) Yksi asianomainen osapuoli väitti, että yhteisön tuotannonalan kärsimät vahingot liittyivät tarkasteltavana olevan tuotteen ensisijaisen kuluttajan eli rakennusalan hiljenemiseen. Väitteensä tueksi kyseinen osapuoli esitti Eurostatin tietoja, jotka liittyivät EU:n tuotantoon rakennusalalla ja jotka osoittivat tämän erityisalan kasvun tasoittuneen vuosina 2000 ja 2001 ja laskeneen vuoden 2001 viimeisestä neljänneksestä alkaen.

(121) Rakennusalan lama vuonna 2002 on tunnustettu asia, ja tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevat kulutusluvut, jotka on esitetty edellä, vahvistavat sen. Nämä kulutusluvut osoittavat, että tarkasteltavana olevan tuotteen kulutus saavutti huippunsa vuonna 2000 ja sen jälkeen laski sekä vuonna 2001 että tutkimusajanjakson aikana. Olisi kuitenkin muistettava, että suurin muutos, jossa siirryttiin 3,3 prosentin kannattavuudesta noin 1 prosentin tappioon, tapahtui vuosina 1999-2000 siitä huolimatta, että markkinat saavuttivat tuolloin huipun. Samana vuonna Turkista peräisin olevan tuonnin määrä oli kasvanut jyrkästi 43 prosenttia ja sen markkinaosuus 4,9 prosentista 6,9 prosenttiin. Tämän vuoksi päätellään alustavasti, että rakennusalan toiminnan laskua heijastanut kysynnän lasku aiheutti yhteisön tuotannonalalle vahinkoa ainoastaan erittäin rajoitetusti, jos lainkaan, ja että sen vaikutus ei muuttanut päätelmää, jonka mukaan asianomaisesta maasta peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välillä on aito ja huomattava syy-seuraussuhde.

4. Syy-yhteyttä koskeva päätelmä

(122) Päätelmänä vahvistetaan, että yhteisön tuotannonalalle aiheutunut huomattava vahinko, eli se, että yksikkökohtaiset myyntihinnat laskivat (4 prosenttia) samalla kun tuotantokustannukset nousivat 3 prosenttia, kannattavuuden lasku vuosista 1998 ja 1999 vuoteen 2001 ja tutkimusajanjaksoon sekä vastaava sijoitetun pääoman tuoton ja toiminnasta aiheutuvan kassavirran lasku johtui polkumyynnillä tapahtuneesta asianomaisesta tuonnista.

(123) Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin suhteellisen pienellä markkinaosuudella, Yhdysvaltojen ja muiden maiden käyttöönottamilla kaupan suojatoimenpiteillä, 11. syyskuuta 2001 tapahtumilla ja yhteisön tuotannonalan viennin seuraamuksilla sekä Kaakkois-Aasian talouskriisillä, muista kolmansista maista tapahtuvalla tuonnilla, väitetyillä ylisuurilla investoinneilla ja ylikapasiteetilla ja rakennusalan toiminnan laskua heijastaneen kysynnän laskulla ei ollut vaikutusta tai oli ainoastaan hyvin pieni vaikutus yhteisön tuotannonalan kielteiseen kehitykseen, eikä se tämän vuoksi muuttanut päätelmää, jonka mukaan asianomaisesta maasta peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välillä on aito ja huomattava syy-seuraussuhde.

(124) Tästä syystä päätellään alustavasti, että Turkista peräisin oleva polkumyynnillä tapahtunut tuonti on aiheuttanut yhteisön tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

G. YHTEISÖN ETU

(125) Komissio tutki, oliko polkumyyntiä, vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi pääteltävä, että toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa ole yhteisön edun mukaista. Tämän vuoksi ja perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio tarkasteli toimenpiteiden vaikutusta kaikkiin osapuoliin, joita tutkimus koski.

1. Yhteisön tuotannonalan etu

Yhteisön tuotannonalan luonne ja rakenne

(126) Yhteisön tuotannonala muodostuu 14 yrityksestä. Melkein kaikki niistä kuuluvat kansainvälisiin ryhmiin, jotka toimivat pääasiassa teräsalalla. Monet niistä ostavat pääraaka-aineen muilta ryhmäänsä kuuluvilta yrityksiltä markkinahintaan. Yhteisön tuotannonala työllisti yhteensä noin 160000 henkeä, joista 2772 henkeä työskenteli välittömästi tarkasteltavana olevan tuotteen parissa tutkimusajanjakson aikana.

Toimenpiteiden käyttöönoton / käyttöönotosta luopumisen mahdollinen vaikutus yhteisön tuotannonalaan

(127) Toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen odotetaan, että yhteisön tuotannonalan tarkasteltavana olevan tuotteen myyntimäärät kohoavat yhteisön markkinoilla. Tämän myötä yhteisön tuotannonala pystyisi kasvattamaan markkinaosuuttaan, ja kapasiteetin käyttöasteen nostaminen alentaisi tuotannon yksikkökustannuksia ja lisäisi tuottavuutta. Yhteisön tuotannonalan hintataso todennäköisesti voisi nousta hieman vaikkakaan ei polkumyyntitullin vertaa, sillä markkinoilla olisi edelleen kilpailua yhteisön tuottajien, asianomaisesta maasta muilla kuin polkumyyntihinnoilla peräisin olevan tuonnin ja muista yhteisön ulkopuolista maista peräisin olevan tuonnin välillä. Kaiken kaikkiaan odotetaan, että tuotannon ja myynnin määrien kasvu sekä yksikkökustannusten lasku entisestään mahdollisesti yhdistettynä varovaiseen hinnankorotukseen parantaisivat yhteisön tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(128) Jos polkumyyntitoimenpiteitä taas ei oteta käyttöön, on todennäköistä, että yhteisön tuotannonalan kielteinen kehitys jatkuu. Yhteisön tuotannonala kärsii erityisesti tilanteesta, jossa se ei ole kannattavaa. Kun otetaan huomioon yhteisön tuotannonalalle tutkimusajanjakson aikana jo aiheutunut merkittävä vahinko sekä rakennusalan ilmeinen hiljentyminen vuoden 2002 alusta, on ilmeistä, että yhteisön tuotannonalan taloudellinen tilanne heikkenee entisestään, jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön. Mitä todennäköisimmin tämä johtaa tuotannon supistamiseen tai tiettyjen tuotantolaitosten sulkemiseen ja se saattaa näin ollen uhata yhteisön työllisyyttä ja investointeja.

Päätelmät

(129) Päätellään, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto sallisi yhteisön tuotannonalan toipua todetun vahingollisen polkumyynnin vaikutuksista.

2. Yhteisön etuyhteydettömien tuojien/kauppiaiden etu

(130) Tarkasteltavana olevan tuotteen jakelun yhteisössä suorittavat tuojat/kauppiaat, jotka käyvät kauppaa myös monilla muilla tuotteilla. Sekä yhteisön tuotannonala että vientiä harjoittavat tuottajat myyvät tuotteitaan yhteisössä kauppiaitten kautta. Ottaen huomioon tuojien suuren määrän komissio on päättänyt soveltaa polkumyynnin perusasetuksen 17 artiklan mukaista otantaa ja on ilmoittanut asiasta menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa. Komissio otti yhteyttä 102 tuojaan, jotka on lueteltu valituksessa, ja pyysi niitä vastaamaan menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa lueteltuihin kysymyksiin, joista tärkeimmät koskivat niiden kokonaisliikevaihtoa, työntekijöiden kokonaismäärää ja tarkasteltavana olevan tuotteen tutkimusajanjakson aikana yhteisön markkinoille suuntautuneen tuonnin sekä yhteisön markkinoilla tapahtuneen jälleenmyynnin määrää ja arvoa.

(131) Kaksitoista tuojaa suostui mukaan otokseen ja antoi pyydetyt perustiedot määräajassa. Tilanne huomioon ottaen päätettiin lähettää tuojille tarkoitettu kyselylomake kaikille kahdelletoista edellä mainitulle yritykselle. Vain kuusi(6) näistä kahdestatoista tuojasta lopulta toimi täydessä yhteistyössä ja vastasi kyselylomakkeeseen.

(132) Kuusi yhteistyössä toiminutta tuojaa edustivat noin 45:tä prosenttia asianomaisesta maasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin kokonaismäärästä yhteisössä tutkimusajanjakson aikana. Jos polkumyyntitoimenpiteet otetaan käyttöön, asianomaisesta maasta peräisin oleva tuonti mahdollisesti vähenisi. Ei voida myöskään sulkea pois mahdollisuutta, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto voi johtaa tarkasteltavana olevan tuotteen hintojen vähäiseen nousuun yhteisössä, millä olisi vaikutusta tuojien ja kauppiaiden taloudelliseen tilanteeseen. Polkumyyntitullin vaikutusta tuojien ja kauppiaiden tilanteeseen olisi kuitenkin tarkasteltava siltä kannalta, miten pienen osan tarkasteltavana olevan tuotteen kauppa muodostaa niiden koko liiketoiminnasta. Edellä mainittujen, yhteistyössä toimineiden tuojien antamien tietojen perusteella on todettu, että Turkista tuotu tarkasteltavana oleva tuote edusti keskimäärin 12:ta prosenttia yhteistyössä toimineiden yritysten kokonaisliikevaihdosta. Tutkimuksesta kävi myös ilmi, että tarkasteltavana olevan tuotteen kauppaan suoraan tai epäsuorasti liittyneiden työntekijöiden suhteellinen osuus oli vain 23 prosenttia edellä mainittujen yhteistyössä toimineiden tuojien 107 työntekijän suuruisesta kokonaishenkilökunnasta. Näin ollen toimenpiteiden vaikutus tuojien koko liiketoimintaan olisi vähäinen. Lisäksi tarkasteltavana olevan tuotteen tuontihintojen nousun vaikutus tuojiin riippuu niiden kyvystä siirtää hintojen nousu asiakkailleen. Koska tarkasteltavana olevan tuotteen osuus käyttäjien kokonaiskustannuksista on pieni, tuottajat voivat kyetä helpommin siirtämään hintojen nousun käyttäjille. Tästä syystä päätellään alustavasti, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotolla ei todennäköisesti ole vakavaa kielteistä vaikutusta yhteisön tuojien tilanteeseen.

3. Tuotetta käyttävän tuotannonalan etu

(133) Tarkasteltavana olevan tuotteen pääasiallisin käyttäjä yhteisössä on rakennusteollisuus. Tämän vuoksi tuotteen kysyntä on ensisijassa riippuvainen rakennustoiminnan kehityksestä yksityisellä ja teollisella sektorilla. Kyselylomakkeet lähetettiin 11 käyttäjäjärjestölle, joita pyydettiin lähettämään käyttäjille tarkoitetusta kyselylomakkeesta otettu kopio niille jäsenille, joita tutkimus koski. Komissio ei saanut vastauksia käyttäjiltä, joita asia koski, tai niitä edustavilta järjestöiltä. Koska tarkasteltavana olevan tuotteen käyttäjät eivät osoittaneet kiinnostusta asiaan, voidaan alustavasti päätellä, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto ei todennäköisesti vaikuta merkittävästi niiden tilanteeseen.

4. Yhteisön etua koskevat päätelmät

(134) Toimenpiteiden käyttöönoton voidaan odottaa antavan yhteisön tuotannonalalle mahdollisuuden saavuttaa takaisin menettämäänsä myyntiä ja markkinaosuutta ja parantaa kannattavuuttaan. Toisaalta ottaen huomioon yhteisön tuotannonalan huonontuneen tilanteen on olemassa vaara, että jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, tietyt yhteisön tuottajat voivat lopettaa tuotantolinjansa tai jopa koko tuotantolaitoksensa ja pakkolomauttamaan osan työvoimastaan. Kielteisiä vaikutuksia ovat todennäköisesti tuontimäärien väheneminen ja tuojille/kauppiaille aiheutuvat vähäiset hintojen nousut, mutta niitä voidaan minimoida siirtämällä hintojen nousu käyttäjille. Käyttäjille puolestaan ei todennäköisesti aiheudu kyseisestä hintojen noususta vakavia seurauksia, koska tarkasteltavana olevaa tuotetta käytetään niiden valmiissa tuotteissa vähän. Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että pakottavia syitä polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotosta luopumiselle ei tässä tapauksessa ole ja että toimenpiteiden toteuttaminen on yhteisön etujen mukaista.

H. VÄLIAIKAISET POLKUMYYNTITOIMENPITEET

(135) Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja yhteisön etua koskevat päätelmät huomioon ottaen olisi otettava käyttöön väliaikaiset toimenpiteet, jotta estettäisiin polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista aiheutuvien lisävahinkojen syntyminen yhteisön tuotannonalalle.

1. Vahingon korjaava taso

(136) Väliaikaisten polkumyyntitoimenpiteiden tason olisi oltava riittävä poistamaan polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko ylittämättä todettuja polkumyyntimarginaaleja. Vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavaa tullin määrää laskettaessa katsottiin, että mitkä tahansa toimenpiteet mahdollistaisivat yhteisön tuotannonalan kattaa kustannuksensa ja saada sellaisen ennen veroja lasketun myyntivoiton, jonka yhteisön tuotannonala voisi kohtuudella saada tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin puuttuessa.

(137) Käytettävissä olevien tietojen perusteella todettiin alustavasti, että yhteisön tuotannonalan vuonna 1999 saavuttamaa 3,3 prosentin voittomarginaalia liikevaihdosta voidaan pitää sopivana määränä, jonka yhteisön tuotannonalan voidaan odottaa saavan vahingollisen polkumyynnin puuttuessa. Tarvittava hinnankorotus määritettiin vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisessa määritettyä painotettua keskimääräistä tuontihintaa samassa kaupan portaassa yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla myymän tuotteen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vahinkoa aiheuttamaton hinta saatiin mukauttamalla kunkin yhteisön tuotannonalan muodostavan yrityksen myyntihinta kannattavuuden takaavalle tasolle ja lisäämällä edellä mainittu voittomarginaali. Tästä vertailusta ilmenevät erot ilmaistiin tuonnin cif-arvon prosenttiosuutena.

(138) Tässä asiakirjassa esitetyt yrityskohtaiset polkumyyntitullit vahvistettiin nyt tehdyn tutkimuksen päätelmien pohjalta. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten senhetkistä tilannetta. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevia "kaikkiin muihin yrityksiin" sovellettavia tulleja) yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevien, kyseisten yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeussubjektien tuottamien tuotteiden tuontiin. Yritysten, joiden nimeä ja osoitetta ei erikseen mainita tämän asetuksen artiklaosassa, erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset mukaan luettuina, tuottamat tuontituotteet eivät voi saada etua kyseisistä tulleista, vaan niihin on sovellettava "kaikkiin muihin yrityksiin" sovellettavaa tullia.

(139) Kaikki näiden yrityskohtaisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt pyynnöt) on toimitettava viipymättä komissiolle, ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti ne, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Komissio muuttaa tarvittaessa tätä asetusta neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelon ajan tasalle.

2. Ehdotetut väliaikaiset toimenpiteet

(140) Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että Turkista peräisin olevassa tuonnissa olisi perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti otettava käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli todettujen polkumyyntimarginaalien tasoisena, koska ne ovat vahinkomarginaaleja alhaisempia.

3. Hintasitoumukset

(141) Tulliliiton viimeisen vaiheen aloittamisesta tehdyn EY-Turkki-assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/95 46 artiklan mukaisesti Turkin yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille toimitettiin tutkimuksen päätelmiä koskevat tiedot varhaisessa vaiheessa. Useat vientiä harjoittavat tuottajat, eli Özdemir Boru Profil San.ve Ticaret AS, MMZ Onur Boru Profil Uretim ja Guven Boru ve Profil Sanayi ve Ticaret Ltd, tarjosivat perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisia hintasitoumuksia.

(142) Komissio on todennut hintasitoumuksista seuraavaa:

- Tarkasteltavana oleva tuote on hyödyketuote, jonka hinnoissa on huomattavasti volatiliteettia jopa lyhyellä aikavälillä, minkä vuoksi se ei sovellu kiinteisiin hintasitoumuksiin. Volatiliteetti johtuu osittain vaihteluista raaka-aineiden, erityisesti kuumavalssattujen kelojen, hinnoissa, jotka muodostavat suurimman, vaikkakin suuruudeltaan vaihtelevan osan tuotantokustannuksista. Volatiliteetti on kytköksissä myös valuuttakursseihin, jotka ovat yhteisössä vakaat Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Ruotsia ja Tanskaa lukuun ottamatta mutta jotka muuttuvat nopeasti suhteessa Yhdysvaltain dollariin, jossa liiketoimet tehdään Turkissa. Hinnat onkin tarkistettava kuukausittain.

- Jos tuonnin vähimmäishinnat sidottaisiin kuumavalssattujen kelojen hintaan, tuotteiden alaryhmille pitäisi vahvistaa ryhmäkohtaiset indeksointikaavat, koska energian ja työvoiman tarve tonnia kohden vaihtelee tuotteen koon mukaan. Tästä syystä, jos tällainen tarkistusjärjestelmä päätettäisiin ottaa käyttöön, kullekin tuoteryhmälle pitäisi vahvistaa kolmesta neljään kaavaa tuotteen koon mukaan.

- Tuotteella on hyvin monta esittämismuotoa (jopa 250), koska useat tekijät (teräspitoisuus, koko, paksuus jne.) vaikuttavat hintoihin. Tämä tekee yhteisön tullitarkastuksen kohtuuttoman raskaaksi ja vaikeaksi.

(143) Lisäksi osa hintasitoumuksia tarjonneista tuottajista vie monenlaisia terästuotteita, kuten esimerkiksi hitsattuja putkia, rakenne- ja hiiliteräsputkia sekä neli- ja suorakulmaisia putkia, joihin polkumyyntitutkimusta sovelletaan vain osittain. Samoille asiakkaille vietävien eri tuotteiden hinnantasausriski on tästä syystä suuri. Yleisellä tasolla yhteisön tuotannonala väitti myös, etteivät sitoumukset eivätkä näin ollen myöskään vähimmäishinnat olisi samoista syistä selvästikään asianmukaisia toimenpiteitä tarkasteltavana olevan tuotteen osalta.

(144) Edellä esitetyn perusteella kyseiset hintasitoumustarjoukset hylättiin.

I. LOPPUSÄÄNNÖS

(145) Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi on vahvistettava määräaika, jonka kuluessa asianomaiset osapuolet, jotka ilmoittautuivat aloittamista koskevassa ilmoituksessa vahvistetussa määräajassa, voivat esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi. Lisäksi olisi todettava, että tätä asetusta varten tullien käyttöönotosta tehdyt päätelmät ovat alustavia ja niitä voidaan joutua tarkistamaan mahdollisesta lopullisesta tullista päätettäessä,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1. Otetaan käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli Turkista peräisin olevien putkipalkkien, joihin kuuluvat raudasta tai teräksestä valmistetut poikkileikkaukseltaan neliön tai suorakaiteen muotoiset kierteitetyt tai kierteitettävät putket ja profiiliputket, lukuun ottamatta ruostumattomasta teräksestä valmistettuja tai sellaisia, joiden ulkoläpimitta on suurempi kuin 600 mm, jotka tällä hetkellä luokitellaan CN-koodeihin ex 7306 60 31 (Taric-koodi 7306 60 31 90 ) ja ex 7306 60 39 (Taric-koodi 7306 60 39 90 ).

2. Vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettava väliaikainen tulli on seuraavien valmistajien tuottamien tuotteiden osalta seuraava:

>TAULUKON PAIKKA>

3. Jollei toisin säädetä, sovelletaan tulleja koskevia voimassa olevia säännöksiä.

4. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tuotteen luovutus vapaaseen liikkeeseen yhteisössä edellyttää väliaikaisen tullin määrää vastaavan vakuuden antamista.

2 artikla

1. Asianomaiset osapuolet voivat yhden kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta pyytää, että niille ilmoitetaan niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella tämä asetus annettiin, ja ne voivat saman ajan kuluessa esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla komission kuulemiksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 384/96 20 artiklan soveltamista.

2. Asianomaiset osapuolet voivat asetuksen (EY) N:o 384/96 21 artiklan 4 kohdan mukaisesti esittää huomautuksiaan tämän asetuksen soveltamisesta yhden kuukauden kuluessa sen voimaantulosta.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämän asetuksen 1 artiklaa sovelletaan kuuden kuukauden ajan.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 14 päivänä heinäkuuta 2003.

Komission puolesta

Pascal Lamy

Komission jäsen

(1) EYVL L 56, 6.3.1996, s. 1.

(2) EYVL L 305, 7.11.2002, s. 1.

(3) EYVL C 249, 16.10.2002, s. 5.

(4) SRW GmbH, KEM SA, Arcelor Tubes France SA, ILVA SpA, Marcegaglia SpA, Voestalpine Krems GmbH, Rautaruukki Oyj Metform, Corus UK Ltd.

(5) SRW GmbH, KEM SA, Arcelor Tubes France SA, ILVA SpA, Marcegaglia SpA, Voestalpine Krems GmbH, Rautaruukki Oyj Metform, Corus UK Ltd.

(6) Metallurgica Piemontese Sas, Transider SA, Bemaco Steel Ltd, Eurosteel Products Ltd, Steel Traders Ltd, Thyssen Mannesmann UK Ltd.