Komission suositus,

annettu 10 päivänä heinäkuuta 2003,

ympäristönsuojelun tason indikaattorien valinta- ja käyttöohjeista organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 761/2001 täytäntöönpanemista varten

(tiedoksiannettu numerolla K(2003) 2253)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2003/532/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 211 artiklan toisen luetelmakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) 19 päivänä maaliskuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 761/2001(1) määritetään keskeiset vaatimukset, jotka koskevat organisaatioiden osallistumista EMAS-järjestelmään.

(2) Asetuksessa (EY) N:o 761/2001 kehotetaan komissiota edistämään johdonmukaisuutta EMAS-järjestelmän soveltamisessa.

(3) Tätä johdonmukaisuutta voidaan tehostaa antamalla sekä organisaatioille että ympäristötodentajille ohjeita asetuksen (EY) N:o 761/2001 3 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun ympäristöselonteon laatimisesta.

(4) Asetuksen (EY) N:o 761/2001 liitteessä III olevan 3.3 kohdan mukaisesti EMAS-järjestelmää soveltavat organisaatiot voivat ympäristönsuojelun tasoa kuvaavien indikaattorien avulla lisätä organisaation toimittamien tietojen selkeyttä, avoimuutta ja vertailukelpoisuutta.

(5) Ympäristönsuojelua kuvaavien indikaattorien valinta ja käyttö voi myös auttaa organisaatioita ymmärtämään paremmin ja parantamaan ympäristöjohtamistaan ja ympäristönsuojeluaan.

(6) Suosituksen 2001/680/EY(2) liitteessä I olevassa 3 kohdassa annetaan EMAS-ympäristöselontekoa koskeva ohje, jossa todetaan, että komissio laatii ympäristönsuojelua kuvaavien indikaattorien valintaa ja käyttöä koskevat ohjeet.

(7) Ympäristönsuojelun tason indikaattorien valinnan ja käytön tulisi olla kustannustehokasta ja tarkoituksenmukaista organisaation kokoon ja tyyppiin sekä sen tarpeisiin ja prioriteetteihin nähden.

(8) Tässä suosituksessa annetut ohjeet ovat asetuksen (EY) N:o 761/2001 14 artiklan nojalla perustetun komitean lausunnon mukaisia,

SUOSITTAA, että:

(1) Organisaatiot voivat EMAS-ympäristöselontekoa laatiessaan käyttää liitteessä I esitettyjä ympäristönsuojelun tason indikaattoreita.

(2) Tämä suositus on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 10 päivänä heinäkuuta 2003.

Komission puolesta

Margot Wallström

Komission jäsen

(1) EYVL L 114, 24.4.2001, s. 1.

(2) EYVL L 247, 17.9.2001, s. 1.

LIITE I

EMAS-ASETUKSEN YMPÄRISTÖNSUOJELUN TASON INDIKAATTORIEN VALINTA- JA KÄYTTÖOHJEET

1. Johdanto

EMAS-asetuksen liitteessä III olevassa 3.3 kohdassa kannustetaan EMAS-järjestelmään osallistuvia organisaatioita käyttämään mahdollisuuksien mukaan ympäristönsuojelun tasoa kuvaavia indikaattoreita.

Tällaisten indikaattorien käyttö parantaa ympäristönsuojelun tasoa koskevaa raportointia muuntamalla raakatiedon muotoon, jonka kohdeyleisö ymmärtää helposti. Ympäristönsuojelun tason indikaattorien avulla suuri määrä ympäristötietoa voidaan esittää tiivistetysti muutamana keskeisenä tietokokonaisuutena. Tämä auttaa organisaatioita määrittämään ympäristönsuojelunsa tason ja raportoimaan siitä. Ympäristöindikaattorien toinen tärkeä tehtävä on auttaa organisaatioita hallitsemaan ympäristönäkökohtiaan ja -vaikutuksiaan. Tämän lisäksi erilaiset organisaatiot, kuten luokittelupalvelut ja rahoitusalan konsulttiyritykset, ovat yhä kiinnostuneempia ympäristönsuojelun tasosta.

Ympäristötiedon tuottaminen voi olla kallista ja aikaavievää. Ympäristönsuojelun tason indikaattorien valinnan ja käytön tulisi siten olla kustannustehokasta ja suhteessa organisaation kokoon ja tyyppiin sekä sen tarpeisiin ja prioriteetteihin. Indikaattorien tulisi kattaa etupäässä vaikutukset, joilla on eniten merkitystä ja joihin yhtiö voi vaikuttaa toiminnallaan, johtamisellaan, toimenpiteillään, tuotteillaan ja palveluillaan. Niiden tulisi myös olla riittävän herkkiä heijastaakseen merkittäviä muutoksia ympäristövaikutuksissa. Organisaatioiden tulisi lisäksi käyttää keräämäänsä ympäristötietoa parhaalla mahdollisella tavalla. Tämän vuoksi indikaattorien tulisi täyttää kaksi tarkoitusta: auttaa organisaation johtoa ja tuottaa tietoa sidosryhmille. Organisaation valmiuksista ja voimavaroista riippuen ympäristönsuojelun tason indikaattorien käyttö voi aluksi rajoittua merkityksellisimmiksi katsottuihin näkökohtiin, ja sitä voidaan ajan mittaan vähitellen laajentaa. Tässä ohjeessa annetut indikaattorit ja mittayksiköt ovat esimerkinomaisia.

Tämän suosituksen liitteessä II luetellaan useita jo saatavilla olevia julkaisuja ja standardeja, jotka voivat olla organisaatioille avuksi.

Ympäristöindikaattorijärjestelmien perusperiaatteet ovat seuraavat:

- Vertailukelpoisuus: Indikaattorien tulisi mahdollistaa vertailu ja osoittaa ympäristönsuojelun tasossa tapahtuneet muutokset.

- Tasapaino ongelmallisten kysymysten ja mahdollisuuksien välillä.

- Jatkuvuus: Indikaattorien tulisi perustua samoihin kriteereihin, ja ne olisi mitattava vertailukelpoisten ajanjaksojen aikana tai vertailukelpoisina yksiköinä.

- Oikea-aikaisuus: Indikaattorit olisi ajantasaistettava riittävän usein, jotta voidaan ryhtyä tarvittaviin toimiin.

- Selkeys: Indikaattorien olisi oltava selkeitä ja ymmärrettäviä.

2. Ympäristönsuojelun tason indikaattorien luokittelu

Organisaation ympäristönsuojelun tason arvioinnissa ja raportoinnissa käytettävät ympäristöindikaattorit määritellään tavallisesti kolmeen luokkaan(1):

>TAULUKON PAIKKA>

Toimintojen tehokkuusindikaattorit (OPI): Nämä indikaattorit keskittyvät organisaation operatiivisiin näkökohtiin, kuten toimintoihin, tuotteisiin tai palveluihin liittyviin näkökohtiin, ja niillä voidaan kattaa esimerkiksi päästöihin, tuotteiden ja raaka-aineiden kierrätykseen, kuljetuskaluston keskimääräiseen polttoaineen kulutukseen tai energian käyttöön liittyvät kysymykset.

Toimintojen tehokkuusindikaattorit voidaan jakaa syötteiden indikaattoreihin, laitosten ja laitteiden indikaattoreihin ja tuotosten indikaattoreihin. Niissä keskitytään organisaation toimintojen ympäristövaikutusten suunnitteluun, hallintaan ja seurantaan. Toimintojen tehokkuusindikaattorit ovat myös väline, jonka avulla ympäristöraporteissa ja -selonteoissa voidaan välittää ympäristötietoa EMAS-asetuksen mukaisesti. Kun niihin liitetään kustannusnäkökohdat, ne muodostavat lisäksi perustan ympäristökustannusten hallinnalle.

Johdon tehokkuusindikaattorit (MPI): Nämä indikaattorit keskittyvät johdon pyrkimyksiin laatia onnistunut ympäristöjohtamisen infrastruktuuri, ja ne voivat kuvata muun muassa ympäristöohjelmia, päämääriä ja tavoitteita, koulutusta, kannustejärjestelmiä, tarkastusten taajuutta, toimipaikkakohtaisia tarkastuksia, hallintoa ja yhteiskuntasuhteita.

Nämä indikaattorit toimivat etupäässä sisäisen valvonnan ja tiedon mittareina, mutta eivät sinänsä tuota riittävästi tietoa oikean kuvan saamiseksi ympäristönsuojelun tasosta organisaatiossa.

Ympäristön tilan indikaattorit (ECI): Nämä indikaattorit antavat tietoa organisaatiota ympäröivän ympäristön laadusta tai paikallisen, alueellisen tai maailmanlaajuisen ympäristön tilasta. Esimerkkejä ovat läheisen järven veden laatu, alueellinen ilmanlaatu, kasvihuonekaasujen pitoisuudet tai tiettyjen epäpuhtauksien pitoisuudet maaperässä. Vaikka nämä indikaattorit voivat olla varsin monenlaisia, niiden avulla voidaan keskittää organisaation huomio sellaisten ympäristönäkökohtien hallintaan, joilla on merkittäviä ympäristövaikutuksia.

Ympäristöelementtien (ilman, veden, maan) tila ja siitä johtuvat ympäristöongelmat riippuvat usein monista seikoista. Esimerkkejä ovat eri organisaatioiden, kotitalouksien tai liikenteen aiheuttamat päästöt. Ympäristön tilaa koskevaa tietoa mittaavat ja arkistoivat usein viranomaistahot. Tiedoista johdetaan keskeisiä ympäristöongelmia koskevia erityisiä ympäristöindikaattorijärjestelmiä. Organisaatiot voivat käyttää julkisia ympäristöindikaattoreita yhdessä ympäristöpolitiikassa esitettyjen päämäärien kanssa suuntaviivoina asettaessaan omia indikaattoreitaan ja tavoitteitaan.. Tämä pätee erityisesti silloin, kun organisaatio on yksi ympäristöongelman pääasiallisista aiheuttajista, esimerkkinä lentoaseman vaikutus ympäröivän alueen melutasoon tai suoraan vesistöön johdettavien jätevesien vaikutus paikallisen veden laatuun. Erityisesti näissä tapauksissa ympäristön tilan indikaattorit mahdollistavat organisaation ympäristövaikutusten mittaamisen.

Nämä kolme ympäristöindikaattorien ryhmää on laajalti hyväksytty, ja organisaatioiden olisi harkittava niiden yhdisteltyä käyttöä voidakseen osoittaa, että:

- ne ymmärtävät millaisia ympäristövaikutuksia niiden toiminnoista, tuotteista ja palveluista aiheutuu (ECI),

- ne toteuttavat asianmukaisia toimenpiteitä varmistaakseen ympäristövaikutuksiin liittyvien ympäristönäkökohtien hallinnan (MPI) ja

- ympäristönäkökohtien hallinta parantaa niiden toimintoihin liittyvän ympäristönsuojelun tasoa (OPI).

On kuitenkin huomattava, että sellaisissa organisaatioissa, joilla on vähemmän merkittäviä ympäristövaikutuksia ja vähemmän monimutkainen ympäristöjärjestelmä, tärkeimpiä indikaattoreita ovat ne, jotka liittyvät toimintojen tehokkuuteen.

3. Ohjeita

Tiettyä ympäristönäkökohtaa koskevia ympäristönsuojelun tason indikaattoreita valitessaan organisaation olisi vastattava seuraaviin kysymyksiin:

- Mitkä ovat organisaation pääasialliset ympäristönäkökohdat ja -vaikutukset?

- Millä alueilla voidaan tehdä eniten parannuksia?

- Millä alueilla ympäristöä parantamalla voidaan myös alentaa kustannuksia?

Valittujen ympäristöindikaattorien olisi noudatettava ympäristöpolitiikassa asetettuja tavoitteita:

- Kuinka organisaatio vaikuttaa paikallisen tai alueellisen ympäristön tilaan suhteessa merkittäviin paikallisiin tai alueellisiin ympäristöpoliittisiin kysymyksiin?

- Mitkä ympäristöongelmat hallitsevat käynnissä olevaa poliittista keskustelua?

- Mitkä ulkopuoliset vaatimukset, esimerkiksi sidosryhmien asettamat vaatimukset vaikuttavat organisaatioon?

Kaavio:

Vuokaavio päätösprosessista ympäristönsuojelun tason indikaattoreita valittaessa.

>PIC FILE= "L_2003184FI.002201.TIF">

Lisäksi organisaatioiden olisi valittava indikaattorit, jotka parantavat organisaatioiden johtamista. Indikaattoreita, jotka eivät myötävaikuta organisaation johtamiseen, ei lopulta oteta päivittäisen johtamisen välineiksi ja siksi niiden merkitys ympäristönsuojelun tason parantamisessa jää vähäiseksi. Lyhyesti sanottuna organisaatiolle soveltuvat parhaiten sellaiset indikaattorit, jotka auttavat sen työntekijöitä ja johtoa suorittamaan tehtävänsä paremmin.

Seuraavissa kohdissa a) - e) käsitellään jokaista EMAS-asetuksen liitteessä III olevassa 3.3 kohdassa esitettyä kriteeriä ja autetaan organisaatioita valitsemaan niille parhaiten soveltuvat indikaattorit.

a) Indikaattorien olisi annettava tarkka kuva organisaation ympäristönsuojelun tasosta

On tärkeää, että organisaatio voi arvioida oikein ympäristönsuojelun tasonsa. Indikaattorien olisi kuvattava ympäristönsuojelun tasoa mahdollisimman tarkasti ja annettava ympäristönäkökohdista ja vaikutuksista tasapainoinen kuvaus.

Jos organisaatio esimerkiksi vähentää päästöjään ilmaan tai vesistöön mutta vähennyksen tuloksena tuottaa kaatopaikalle lisää kiinteää jätettä, sen olisi pohdittava ympäristölle koituvaa kokonaishyötyä ja raportoitava siitä. Tällä on myös taloudellisia vaikutuksia, koska jätehuollon kustannukset on myös otettava huomioon johdon arvioidessa tällaisen toimenpiteen kustannuksia ja hyötyjä arvioitaessa.

Seuraavassa annetaan esimerkkejä EMAS-ympäristöselonteossa käytettävistä indikaattoreista ja mittayksiköistä. Ne liittyvät eri indikaattoriryhmiin ja alaryhmiin, jotka on esitetty edellä luvussa 2 olevassa taulukossa Ympäristönsuojelun tason indikaattorien luokittelu.

Mittayksiköt voivat absoluuttisten ympäristövaikutusarvojen lisäksi kuvata tuote- tai palveluyksikkökohtaista, liikevaihto-, bruttomyynti- tai bruttoarvonlisäkohtaista ("ekotehokkuusindikaattorit") tai työntekijäkohtaista ympäristövaikutusta(2).

Huom:

Paikalliset ympäristön elementit ja ekosysteemit ovat usein merkityksellisimpiä ympäristön tilan indikaattorien (ECI) kannalta. Joissakin tapauksissa - kuten kasvihuonekaasujen päästöissä - myös globaalin ympäristön tilalla voi kuitenkin olla merkitystä. Jos ECI-indikaattorit eivät pääasiassa kuvaa rekisteröidyn organisaation omia ympäristövaikutuksia vaan muiden organisaatioiden tai tuntemattomien lähteiden vaikutusta, tämä on mainittava selkeästi viestinnässä sidosryhmien kanssa.

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Seuraavassa annetaan muutamia esimerkkejä ympäristönsuojelun tason indikaattorien esittämisestä kaavioina. Usein on hyödyllistä antaa kuluneen vuoden tietojen lisäksi tiedot useamman vuoden kehityssuunnasta.

Kaavio:

Kolmen eri tyyppisen vaarallisen jätteen kehitys tuhansina tonneina vuodessa vuosina 1996-2002: Kuonat (10 04 01), kuonat ja skimmausjätteet (10 04 02) ja savukaasujen suodatuspölyt (10 04 04)(3).

>PIC FILE= "L_2003184FI.002701.TIF">

Jos organisaatiot raportoivat johtamisen indikaattoreista, kuten koulutukseen liittyvistä indikaattoreista, voi olla hyödyllistä tietää, mikä on ympäristöaiheisen koulutuksen osuus koko koulutuksesta. Vaihtoehtoisesti voidaan myös raportoida ympäristöauditoinnin osuus kaikesta tarkastuksesta. Näin organisaatio voi arvioida paremmin ympäristöjohtamisensa kustannuksia.

Kaavio:

Turvallisuus-, ympäristö- ja laatukoulutustuntien työntekijäkohtaiset osuudet vuonna 2002.

>PIC FILE= "L_2003184FI.002702.TIF">

Jos organisaatio haluaa raportoida ympäristönsuojelun tasostaan suhteessa ympäristön tilaan, on hyödyllistä tietää, mikä on organisaation suhteellinen osuus aiheutuneista ympäristövaikutuksista. Näin ollen jos organisaatio raportoi paikallisen joen tilasta, olisi hyödyllistä arvioida, mikä on organisaation vaikutus joen yleistilaan, jotta organisaatio voisi keskittää ponnistelunsa tehokkaasti.

b) Indikaattorien tulisi olla ymmärrettäviä ja yksiselitteisiä

Sekä uskottavuuteen että johtamisen valvontaan liittyvistä syistä on tärkeää, etteivät indikaattorit luo kohdeyleisölle väärää tai harhaanjohtavaa mielikuvaa. Indikaattorien on oltava selkeitä ja käyttäjille ymmärrettäviä, ja niiden tulee vastata käyttäjien tietotarpeisiin. Niiden on oltava johdonmukaisia ja keskityttävä olennaiseen tietoon.

Raportointia varten tietoa usein koostetaan yhteen tai vakioidaan. Tämä mahdollistaa asioiden ytimekkään esittämisen, mutta lopputuloksen on myös oltava helposti ymmärrettävissä. Organisaation sisäisten kierrätysindeksien suhteen raportoiminen saattaa olla vaikea ymmärtää, ellei kyseisen indeksin laadintatapaa ole selitetty yksinkertaisesti.

Tiedon vakioiminen ja vertaaminen perusvuoteen mahdollistaa vertailun vuodesta toiseen, mutta se ei välttämättä heijasta kaikkia ympäristönsuojelun näkökohtia. On esimerkiksi tärkeää, että yritysostojen ja -myyntien vaikutukset selitetään selkeästi, ja yleisön olisi voitava ymmärtää raportoitavan näkökohdan absoluuttinen suuruusluokka.

c) Indikaattorien tulisi mahdollistaa vertailu edellisvuosiin

Tällä näkökohdalla varmistetaan, että ympäristönsuojelun tason kehittymistä organisaatiossa on helppo seurata. On tärkeää valita indikaattorit oikein raportointiprosessin alussa, mikä näkyy juuri vuosien välisen vertailtavuuden vaatimuksessa. Jos tietyn ympäristönäkökohdan ja -vaikutuksen raportoimiseen valitut muuttujat vaihtuvat, mahdollista parannusta on vaikea havaita.

Esimerkiksi jos energiasta raportoidaan ensimmäisenä vuonna kokonaiskulutus ja toisena vuonna energian kulutus tuotetonnia kohti, vertailua vuodesta toiseen ei voida tehdä. Näin ollen organisaatioiden olisi indikaattoreita valitessaan pohdittava niiden jatkuvuutta. Sekaannusten välttämiseksi indikaattorien oheen olisi aina lisättävä absoluuttiset arvot, kuten seuraavassa esimerkkitaulukossa.

Taulukko:

Esimerkki taulukosta, joka mahdollistaa vertailun vuodesta toiseen((Rauberger (1998).)).

>TAULUKON PAIKKA>

Organisaatioiden tulisi myös olla tietoisia siitä, että täsmällisen kuvan antamiseksi vuotuisesta ympäristönsuojelun tason kehityksestä on ilmoitettava absoluuttiset vuotuiset keskiarvot ja tarvittaessa niiden varianssit. Jos tämä ei onnistu, vertailuarvoksi on valittava keskivertovuosi tai pitkän ajan keskiarvo. Poikkeuksellinen huippuvuosi ei sovellu vertailuvuodeksi.

Toisinaan on välttämätöntä muuttaa valittua menetelmää, jolla tietystä ympäristönäkökohdasta raportoidaan. Tällaisessa tilanteessa organisaation olisi tehtävä parhaansa, jotta vertailu edellisten vuosien kanssa on mahdollinen, esimerkiksi laskemalla edellisten vuosien tiedot uudelleen uuden raportointimenetelmän mukaisesti.

d) Indikaattorien olisi mahdollistettava ala-, maa- tai aluekohtainen vertailu

Yksi indikaattorien vertailua koskevista olennaisista vaatimuksista on, että ne tuotetaan samalla tavalla eli että vältetään vertailukelvottomat rinnastukset. Esimerkiksi energian kulutuksessa voidaan kysyä, raportoidaanko primääri- vai sekundäärienergian kulutusta. Organisaation olisi huolellisesti sovellettava "yhteistä standardia" indikaattorien luomisessa. Joissakin tapauksissa tällaisia "yhteisiä standardeja" ovat laatineet tutkijat, kaupan alan järjestöt, kansalaisjärjestöt tai paikalliset, kansalliset tai alueelliset viranomaiset. Organisaatioiden tulisi olla tietoisia tällaisista standardeista, ja jos ne päättävät raportoida toiminnastaan suhteessa mainittuihin standardeihin, niiden olisi valittava indikaattorinsa niin, että niitä voidaan suoraan verrata kyseisiin vertailuarvoihin. Raportoinnin ylimitoittamisen välttämiseksi organisaation olisi valittava toimialalleen olennaisin vertailukohta, mikäli niitä on useampia.

Taulukko:

Esimerkki taulukosta, joka mahdollistaa vertailun vertailuarvoon((Rauberger (1998).)).

>TAULUKON PAIKKA>

e) Indikaattorien olisi mahdollistettava vertailu lakisääteisiin vaatimuksiin

Sekä sisäisen johtamisen että ulkoisen uskottavuuden vuoksi organisaatioiden olisi voitava osoittaa, kuinka ne noudattavat ympäristönsuojelusäädösten vaatimuksia. Jos kulloinkin raportoitavasta näkökohdasta on olemassa säännöksiä, vaatimukset olisi esitettävä samassa taulukossa tai graafisessa esityksessä organisaation ympäristönsuojelun tasoa koskevien tietojen kanssa.

Kaavio:

Esimerkki kaaviosta, joka mahdollistaa vertailun lakisääteiseen vaatimukseen.

>PIC FILE= "L_2003184FI.002901.TIF">

4. Tiivistelmä

Ennen päätöstä ympäristönäkökohtien seurannassa käytettävistä indikaattoreista organisaation olisi vastattava seuraaviin kysymyksiin:

a) Kuvaavatko tiedot organisaation ympäristövaikutuksia?

b) Voidaanko indikaattorien avulla asettaa määrällisiä ympäristötavoitteita?

c) Tukeeko tieto organisaation johtamismenettelyjä?

d) Ovatko tiedot ymmärrettäviä ilman monimutkaisia selityksiä?

e) Voidaanko tässä muodossa esitettyä tietoa käyttää vertailuun vuodesta toiseen?

f) Onko kutakin näkökohtaa koskevat lupaehdot ja muut määräykset otettu huomioon?

g) Voidaanko tietoja verrata samoja näkökohtia koskeviin olennaisiin vertailuarvoihin?

Jos vastaus yhteenkään edellä esitetyistä kysymyksistä on ei, organisaation olisi pohdittava ympäristöindikaattorien määrittelyä edelleen. Indikaattoreita olisi joka tapauksessa säännöllisesti tarkasteltava uudelleen niiden jatkuvan asianmukaisuuden varmistamiseksi ja uuden tiedon tai kehityksen ottamiseksi huomioon.

(1) Keskeiset OPI-, MPI- ja ECI-ryhmät sekä useimmat alaryhmät vastaavat suoraan EN/ISO 14031:1999 -standardin "Ympäristöasioiden hallinta. Ohjeita ympäristönsuojelun tason arviointiin" indikaattoriryhmiä. Alaryhmät "organisaation toimintoja tukevat tuotteet", "kuljetus", "henkilöstön osallistuminen", "hallinto ja suunnittelu", "hankinnat ja investoinnit" sekä "terveys ja turvallisuus" ovat EMASin omia ryhmiä.

(2) Työntekijöihin liittyviä indikaattoreita käsiteltäessä on oltava tarkkana, sillä tämä toimenpide riippuu joissakin tapauksissa merkittävästi yhtiön pääoma-työvoima-suhteesta.

(3) Suluissa olevat koodit viittaavat Euroopan jäteluetteloon.

LIITE II

YMPÄRISTÖNSUOJELUN TASON INDIKAATTOREITA KOSKEVIA KANSALLISIA, ALUEELLISIA JA MAAILMANLAAJUISIA JULKAISUJA

ANPA - National Agency for the Protection of the Environment (1998): "Manuale per l'attuazione del Sistema Comunitario di Ecogestione ed Audit (Euroopan ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmän toteuttamisopas) (EMAS)", CD-ROM Sezione Banca Dati Indicatori (Jakso - Ympäristöindikaattorien tietokanta), Roma, Internet: www.anpa.it/emas.

Association for Environmental Management in Banks; Saving Banks and Insurance Companies (VfU) and German Federal Environment Ministry (1997): "Time to act - environmental management in financial institutions - A survey of recent developments including principles and guidelines for in-house eco-balances of financial service providers", Bonn, Internet: www.vfu.de.

Business in the Community (2000): "Winning With Integrity", London, Internet: www.bitc.org.uk.

Business in the Community (2001): "A Measure of Progress", London, Internet: www.bitc.org.uk.

FORGE Group (2000): "Guidelines on Environmental Management and Reporting for the Financial Services Sector", Internet: www.bba.org.uk.

Bundesumweltministerium und Umweltbundesamt (toim.) (1997): "A Guide to Corporate Environmental Indicators", Bonn/Berlin, Internet: www.umweltbundesamt.de.

Umweltbundesamt (1999): "Leitfaden betriebliche Umweltauswirkungen - Ihre Erfassung und Bewertung im Rahmen des Umweltmanagements. (Toimintojen ympäristövaikutusten ohje - Kerääminen ja arviointi ympäristöjohtamisen puitteissa)" Berlin, Internet: www.umweltbundesamt.de

Global reporting initiative (2002): "Sustainability reporting guidelines", Boston, USA, Internet: www.globalreporting.org.

EN/ISO 14031:1999 "Environmental management - Environmental performance evaluation - Guidelines", Geneva, Internet: www.iso.ch.

ISO/TR 14032:1999 "Environmental management - Examples of environmental performance evaluation (EPE)", Geneva, Internet: www.iso.ch.

Jasch, C. ja Rauberger, R. (1998): "Leitfaden Kennzahlen zur Messung der betrieblichen Umweltleistung (Ohje toimintojen ympäristönsuojelun tason indikaattorien mittaukseen)", Bundesministerium für Umwelt, Jugend und Familie, Wien 1998, Schriftenreihe des IÖW Wien Nr. 25/1998, Internet: www.ioew.at/ioew/index.html.

Rauberger, R. (1998): "Erweitertes betriebliches Umweltcontrolling (Laajennettu toimintoihin liittyvä ympäristön hallinta)", julkaisussa "Praxishandbuch Umweltschutz - Management", toimittaneet Hans-Peter Wruk ja Horst Ellringmann, Köln, Deutscher Wirtschaftsdienst, Internet: www.dvd-verlag.com.

UK Association of Certified and Chartered Accountants and Certified Accountants Educational Trust (2001): "An Introduction to Environmental Reporting", London, Internet: www.accaglobal.com.

UK Department for the Environment, Food and Rural Affairs (2000): "Environmental Reporting - Guidelines for Company Reporting on Waste", London, DEFRA Publications, Internet: www.defra.gov.uk/environment/envrp/ index.htm.

UK Department for the Environment, Food and Rural Affairs (2000): "Environmental Reporting Guidelines for Company Reporting on Water", London, DEFRA Publications, Internet: www.defra.gov.uk/environment/envrp/ index.htm.

UK Department for the Environment, Food and Rural Affairs (2001): "Environmental Reporting - General Guidelines", London, DEFRA Publications, Internet: www.defra.gov.uk/environment/envrp/ index.htm.

UK Department for the Environment, Food and Rural Affairs (2001): "Guidelines for Company Reporting on Greenhouse Gas Emissions", London, DEFRA Publications, Internet: www.defra.gov.uk/environment/envrp/ index.htm.

United Nations Division for Sustainable Development (2001): "Environmental Management Accounting, Procedures and Principles", United Nations publication, Economic and Social Affairs Series, Internet: www.un.org/esa/sustdev/estema1.htm.

VDI Verein Deutscher Ingenieure (ed.) (2001): "Betriebliche Kennzahlen für das Umweltmanagement - Leitfaden zu Aufbau, Einführung und Nutzung (Toimintojen indikaattorit ympäristöjohtamiseen - Laatimis-, käyttöönotto- ja käyttöohje)", VDI Richtline Nr. 4050, Düsseldorf, Internet: www.vdi.de.

World Business Council for Sustainable Development (2000): "Measuring eco-efficiency - a guide to reporting company performance", Geneva, Internet: www.wbcsd.org/newscenter/reports/ 2000/MeasuringEE.pdf.