Komission päätös,

tehty 17 päivänä helmikuuta 2003,

tukiohjelmasta, jonka Irlanti on toteuttanut ulkomailta saatujen tulojen osalta C54/2001 (ex NN55/2000)

(tiedoksiannettu numerolla K(2003) 569)

(Ainoastaan englanninkielinen teksti on todistusvoimainen)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2003/601/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 88 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan,

ottaa huomioon Euroopan talousalueen perustamisesta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 62 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

on mainittujen artiklojen mukaisesti kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa(1),

sekä katsoo seuraavaa:

I MENETTELY

(1) Ecofin-neuvosto hyväksyi vuonna 1997 yritysverotukseen sovellettavat menettelysäännöt(2) haitallisen verokilpailun poistamiseksi; tämän jälkeen se perusti ryhmän, jonka tehtävänä oli arvioida menettelysääntöjen soveltamisalaan kuuluvia verotoimenpiteitä. Menettelysääntöjen mukaista sitoumusta noudattaakseen komissio julkaisi vuonna 1998 tiedonannon(3) valtiontukisääntöjen soveltamisesta yritysten välittömään verotukseen, ja siinä komissio ilmaisee vakaan aikomuksensa soveltaa kyseisiä sääntöjä tiukasti ja noudattaa tasapuolisen kohtelun periaatetta. Tässä yhteydessä komissio ryhtyi tutkimaan menettelysääntöjä käsittelevän ryhmän haitallisiksi toteamia toimenpiteitä. Komissio kiinnitti huomiota menettelysääntöjä käsittelevän ryhmän työn ja yhteisön valtiontukipolitiikan yhtäläisyyksiin, sillä niiden yhteisenä tavoitteena on lakkauttaa toimenpiteet, jotka vääristävät tai uhkaavat vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla. Komissio panee myös merkille saavutetun edistyksen ponnisteluissa kohti päätavoitetta, haitallisen verokilpailun poistamista, ja erityisesti jäsenvaltioiden toteuttamat toimet haitallisiksi todettujen verotoimenpiteiden tai niiden haitallisiksi todettujen ominaisuuksien poistamiseksi.

(2) Komissio pyysi 29 päivänä toukokuuta 2000 päivätyllä kirjeellä (D/53182) tietoja niin kutsutusta ulkomailta saatuja tuloja koskevasta tukiohjelmasta. Määräajan pidentämisen jälkeen Irlanti vastasi 19 päivänä heinäkuuta 2000 päivätyllä kirjeellä (A/36170). Toinen tietojensaantipyyntö lähetettiin 8 päivänä elokuuta 2000 ja muistutus 13 päivänä syyskuuta 2000. Irlanti vastasi 20 päivänä syyskuuta 2000 (A/37792).

(3) Komissio ilmoitti 11 päivänä heinäkuuta 2001 päivätyllä kirjeellä (SG 2001 D/289754) Irlannille päätöksestään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely ulkomailta saatuja tuloja koskevan tukiohjelman osalta. Irlanti toimitti huomautuksensa 4 päivänä lokakuuta 2001 päivätyllä kirjeellä (A/37839).

(4) Komission päätös aloittaa muodollinen tutkintamenettely julkaistiin Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä, ja siinä kehotettiin asianosaisia esittämään huomautuksensa(4). Huomautuksia ei annettu.

(5) Komissio pyysi lisätietoja 24 päivänä tammikuuta 2002 päivätyllä kirjeellä (D/50287). Määräajan pidentämisen jälkeen Irlanti vastasi 26 päivänä maaliskuuta 2002 (A/32369).

II TOIMENPITEEN KUVAUS

(6) Irlannissa kaksinkertaiseen verotukseen sovellettava veronhuojennus myönnetään yrityksille yleensä verohyvitysjärjestelmällä, jossa Irlannin verotuksessa kahteen kertaan verotetuista tuloista ja voitoista vähennetään näistä tuloista tai voitoista peritty ulkomainen vero. Verohyvitys ei saa olla suurempi kuin Irlannissa kyseisistä ulkomailta saaduista tuloista tai voitoista perittävä vero. Ulkomailta saatuja tuloja koskevassa tukiohjelmassa sen sijaan myönnetään veronhuojennus vapauttamalla ulkomailta saadut tulot tai voitot Irlannin yritysverosta. Irlannin ulkomailta saatuja tuloja koskeva tukiohjelma koostuu kahdesta erillisestä toimenpiteestä, joista toinen koskee ulkomailta saatuja osinkoja ja toinen ulkomaisten haaraliikkeiden tuottoja ja voittoja. Ne eritellään vuonna 1997 verotuksen yhteensovittamisesta annetun säädöksen (Taxes Consolidation Act) 222 ja 847 pykälässä.

222 pykälä

(7) Ulkomailta saatuja osinkoja koskeva verovapautus otettiin alun perin käyttöön vuoden 1988 varainhoitoasetuksen (Finance Act) 41 pykälässä, jonka mukaan Irlantiin sijoittautuneen yhtiön ulkomaisista tytäryhtiöistä saamat osingot on vapautettu Irlannin yritysverosta, mikäli osingot sijoitetaan investointisuunnitelmaan. "Ulkomainen tytäryhtiö" on Irlannin kanssa kaksinkertaista verotusta koskevan sopimuksen solmineeseen valtioon sijoittautunut yhtiö, josta verovapautusta hakeva Irlantiin sijoittautunut yhtiö omistaa vähintään 51 prosenttia. Investointisuunnitelma on toimitettava etukäteen Irlannin viranomaisille, jotka myöntävät tiettyä osinkomäärää koskevan verovapautustodistuksen, jos ne ovat vakuuttuneita siitä, että investointi kohdistuu työpaikkojen luomiseen tai säilyttämiseen Irlannissa. Verovapautuksen saaneet osingot on käytettävä suunnitelman mukaisiin tarkoituksiin kolmen vuoden ajanjakson aikana, joka alkaa vuosi ennen osinkojen maksua Irlantiin ja päättyy kaksi vuotta sen jälkeen.

(8) Vuoden 1991 Finance Actin 40 pykälällä toimenpidettä muutettiin siten, että investointisuunnitelma voitiin jättää vuoden kuluessa investoinnin aloittamisesta ja Irlannin viranomaisten sallittiin pidentää osinkojen käyttöön varattua kolmen vuoden määräaikaa.

(9) Toimenpiteessä ei ole määritetty tiettyä investointi- tai työllistämistapaa, kunhan kyseinen kaupallinen toiminta tai kyseiset työpaikat sijoittuvat Irlantiin. Yritys voi investoida omaan toimintaansa joko suoraan tai epäsuorasti - esimerkiksi merkitsemällä toisen yhtiön osakkeita, ja tämä sitten toteuttaa investoinnin. Työllistäminen voi koskea joko uusia työpaikkoja uudessa tai laajentuvassa yrityksessä tai olemassa olevia työpaikkoja yrityksessä, joka ilman investointia todennäköisesti lopettaisi toimintansa tai vähentäisi työntekijöiden määrää. Luotujen tai säilytettyjen työpaikkojen määrälle ei ole asetettu vaatimuksia. Verovapautukseen oikeutettua osinkomäärää voidaan pienentää, jos osinkojen koko määrää ei käytetä hyväksyttyyn investointisuunnitelmaan.

847 pykälä

(10) Ulkomaisten haaraliikkeiden tuottoja ja voittoja koskeva verovapautus otettiin alun perin käyttöön vuoden 1995 Finance Actin 29 pykälässä. Sitä koskevat suuntaviivat laadittiin vuonna 1995.

(11) Verovapautuksen saamiseksi yrityksen on toimitettava etukäteen investointisuunnitelma, jossa eritellään yrityksen tai sen osakkuusyhtiön ehdottaman investoinnin yksityiskohdat. Suunnitelmaan on sisällytettävä muun muassa seuraavat tiedot: yrityksen taustaa koskeva selvitys, sekä alkuperäisen että suunnitellun toiminnan sisältöä koskevat yksityiskohtaiset tiedot, investoinnin laajuus ja tyyppi, aikataulu, rahoitusjärjestelyt, rahoitusennusteet, työpaikkoja koskevat suunnitelmat ja ehdotetun toiminnan sijainti.

(12) Irlannin viranomaiset voivat vahvistaa yhtiön "vaatimukset täyttäväksi yhtiöksi" (ja myöntää sen perusteella verovapautuksen), jos ne ovat vakuuttuneita siitä, että suunnitelmalla luodaan "merkittävä määrä uusia työpaikkoja" Irlantiin, että investointi toteutetaan, että työpaikat luodaan ja että Irlannin työpaikkojen säilyminen riippuu kyseisen ulkomaankauppatoiminnan jatkamisesta. Pysyviä uusia työpaikkoja on synnyttävä vähintään 40, ja tähän on päästävä viimeistään kolmen vuoden kuluessa verovapautustodistuksessa määritellystä aloituspäivämäärästä. Merkittävän suuruinen pysyvä pääoma on Irlannin viranomaisten "sopivaksi" katsoma määrä, joka on määritetty verovapautustodistuksessa. Ulkomaankauppatoiminnasta saataviin tuottoihin ja tuloihin sovelletaan verovapautusta vain, jos toiminta sijoittuu verovapautustodistuksessa mainittuun maahan.

III MENETTELYN ALOITTAMISEN SYYT

(13) Tarkasteltuaan tietoja, jotka Irlanti oli toimittanut alustavan arvioinnin aikana, komissio päätteli, että verovapautus, jonka Irlannin viranomaiset myönsivät tietyistä ulkomaisista tytäryhtiöistä saaduille osingoille ja tiettyjen ulkomaisten haaraliikkeiden tuotoille ja voitoille, toi etua tietyille yrityksille. Komissio katsoi lisäksi, että kyseinen etu myönnettiin valtion varoista, se vaikutti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja oli valikoiva. Komission mukaan toimenpiteeseen ei voitu soveltaa EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 eikä 3 kohdan poikkeuksia valtiontukia koskevasta yleisestä kiellosta. Näistä syistä komissio katsoi, että toimenpiteen soveltuvuutta yhteismarkkinoille oli syytä epäillä, ja se päätti aloittaa virallisen tutkintamenettelyn.

IV IRLANNIN HUOMAUTUKSET

(14) Irlannin viranomaiset esittivät 4 päivänä lokakuuta 2001 päivätyssä kirjeessään paitsi yhteenvedon Taxes Consolidation Actin 222 ja 847 pykälän vaatimuksista (katso edellä 7-12 kappale) myös joitakin yleisiä huomautuksia ja toimenpiteitä koskevia lisäkommentteja sekä pyrkivät oikaisemaan komission 11 päivänä heinäkuuta 2001 päivättyyn kirjeeseen sisältyneet epätarkat kuvaukset tai väärinkäsitykset. Ne myös esittivät väitteitä tukiohjelman nojalla veronhuojennuksia saaneiden yhtiöiden mahdollisesta luottamuksensuojasta. Irlannin viranomaiset toimittivat 26 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyssä kirjeessään lisätietoja toimenpiteiden käytännön soveltamisesta. Seuraavassa esitetään yhteenveto näistä huomautuksista.

Yleiset huomautukset

(15) Vuoden 2001 Finance Actin 86 pykälällä lakkautettiin 222 pykälän nojalla ulkomailta saaduille osingoille myönnettävä veronhuojennus rajoittamalla veronhuojennus osinkoihin, joille on myönnetty verovapautustodistus ennen helmikuun 15 päivää 2001. Vuoden 2001 Finance Actin 89 pykälän nojalla yksikään yhtiö ei voi hyötyä 847 pykälässä tarkoitetusta veronhuojennuksesta, ellei sillä ole verovapautustodistusta, joka on myönnetty ennen helmikuun 15 päivää 2001.

(16) Toimenpidettä (kumpaakin veronhuojennusta) koskevassa arvioinnissaan(5) menettelysääntöjä käsittelevä ryhmä katsoi, ettei toimenpide rikkonut menettelytapasääntöjen(6) B kohdan kriteerejä. Ryhmän perusteluissa ei käsitellä ulkomailta saaduille liikevoitoille myönnettäviä verovapautuksia.

(17) Kummatkin veronhuojennukset ovat investointitukia, koska kumpaankin sisältyy investointisuunnitelma. Suurin osa veronhuojennusten alaisista tuloista on investoitu tehtaisiin, koneisiin, maahan, rakennuksiin tai käyttöpääomaan. Tuohon aikaan koko Irlanti kuului perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan soveltamisalaan. Toimenpiteet ovat siksi yhteismarkkinoille soveltuvia. Suurin osa verovapautustodistuksista myönnettiin Dublinin alueella toimiville yrityksille, mutta investointeja tehtiin sekä Dublinissa että Irlannin muissa osissa. Loput yritykset sijaitsivat maan kaakkois- tai länsiosassa. Näitä alueita koskevan valtiontuen enimmäisintensiteetti oli ennen 1 päivää tammikuuta 2000 57 prosenttia. Koska suurin mahdollinen yritysveroaste kyseisenä ajanjaksona oli 43 prosenttia vuonna 1989, tätä kattoa ei olisi voitu ylittää, vaikka erityistä valvontaa ei ollutkaan. Koska yritysveroaste on laskenut, viime vuosina veronhuojennuksia on myönnetty hyvin vähän tai ei ollenkaan.

222 pykälä

(18) Kun kyseinen veronhuojennus otettiin käyttöön vuonna 1988, Irlannin taloudessa oli meneillään hyvin vaikea vaihe ja työttömyysaste oli peräti 16,3 prosenttia. Julkisen talouden vakavaa epätasapainoa pyrittiin korjaamaan voimakkain keinoin. Veronhuojennusten tavoitteena oli kotiuttaa osinkoja Irlantiin maan työllisyyden tukemiseksi. Sen tarkoituksena ei ollut edistää ulkomaisten tytäryhtiöiden liiketoimintaa. Irlantilaisille yhtiöille on myönnetty kaikkiaan 12 todistusta tiettyjen määriteltyjen osinkojen kotiuttamiseksi. Kahdessa tapauksessa suunnitelmaa ei pantu täytäntöön eikä veronhuojennuksia käytetty, ja kolmannessa tapauksessa on mahdollista, että veronhuojennusta ei itse asiassa koskaan käytetty. Yhdessä tapauksessa veronhuojennuksen hyväksytystä määrästä käytettiin alle 20 prosenttia. Ensimmäinen todistus myönnettiin 1 päivänä helmikuuta 1989 ja viimeinen 5 päivänä joulukuuta 1996. Kaikki hyväksyttyihin suunnitelmiin perustuneet investoinnit toteutettiin ennen vuoden 1999 loppua, jolloin koko Irlanti katsottiin 87 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetuksi alueeksi.

(19) Jos osinkoja ei kotiutettaisi Irlantiin, yritysten ei tarvitsisi maksaa irlantilaisia veroja ulkomaisten tytäryhtiöiden tuloista. Kannustin oli, että osinkojen kotiuttamisesta ei perittäisi ylimääräistä veroa.

(20) Useimmat yrityksistä, joille veronhuojennus myönnettiin, toimivat teollisuustuotannossa, ja suurin osa kotiutetuista osingoista investoitiin tehtaisiin, koneisiin, rakennuksiin, maahan ja käyttöpääomaan. Yksi yrityksistä oli suuri irlantilainen pankki. Tässä tapauksessa pankki ohjasi osingot tuottaviin investointeihin kalastukseen, maatalouteen, matkailuun, terveydenhoitoon ja pienyrityksiin sekä koulutukseen ja riskipääomaan.

(21) Vain kolmen yrityksen tiedetään varmasti käyttäneen kotiutettuja osinkoja koskevaa veronhuojennusta niiden investointisuunnitelmien rahoittamiseen, joita varten todistus myönnettiin.

(22) Kyseisten yhtiöiden osinkojen kotiutushistoriaa ei seurattu veronhuojennusten myöntämisen aikaan. Ei tiedetä, olisiko verovapautuksen saaneita osinkoja kotiutettu ilman veronhuojennusta.

(23) Eräälle suurelle irlantilaiselle kansainvälistä toimintaa harjoittavalle teollisuuskonsernille, joka toimii muun muassa metsätalouden, matkailun ja rahoituspalvelujen alalla, myönnettiin vuosina 1988-1996 seitsemään otteeseen todistuksia, jotka koskivat yhteensä 99 miljoonan Irlannin punnan arvosta Yhdysvaltoihin sijoittautuneista tytäryhtiöistä kotiutettavia osinkoja. Hyväksyttyjen suunnitelmien sijoituskohteita olivat muun muassa:

a) uudet koneet, uusi tehdas, uudet laitteet, ajoneuvot ja ohjelmistot;

b) metsätalous;

c) tiettyjen konserniyhtiöiden pääoman lisäys;

d) uusi hotelli ja golfklubi;

e) golfklubi;

f) hotellin ja golfklubin kehittäminen, käynnistämisvaiheen tappioiden kattaminen;

g) puutavaran jalostuslaitos, liiketappioiden kattaminen;

h) konsernin rahoituspalveluyhtiöt ja uusi rahoituspalveluyhtiö;

i) työpaikkojen luomiseen erikoistunut yritysrahasto;

j) ohjelmistot;

k) tehtaiden, laitteiden, koneiden ja ohjelmistojen parantaminen;

l) tietokoneistaminen.

(24) Toiselle teollisuuskonsernille myönnettiin todistus 10 miljoonan Irlannin punnan osinkojen kotiuttamiseen Yhdysvalloissa toimivasta tytäryhtiöstä. Hyväksytty suunnitelma koski seuraavia investointeja: uuden nestemäisiä maitotuotteita käsittelevän laitoksen rakentaminen; uuden juustotehtaan rakentaminen; teurastamoiden ja lihankäsittelylaitosten täydellinen kunnostaminen yhteisön ja Irlannin säännösten mukaisiksi; sekä juustotehtaan kunnostus.

(25) Irlantilaiselle pankille myönnettiin todistus, joka koski 125 miljoonan Irlannin punnan kotiuttamista Yhdysvalloissa toimivasta tytäryhtiöstä. Hyväksyttyyn suunnitelmaan kuului tuettuja lainoja liike-elämän eri aloille erilaisten ohjelmien puitteissa, joihin kuuluivat muun muassa:

a) pk-yrityksille suunnattu toimintaohjelma: sen puitteissa tarjottiin lainoja pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yrityksille) palvelu-, teollisuustuotanto-, elintarvike- ja matkailualoilla tilojen rakentamiseen tai kunnostukseen, uusien tai olemassa olevien tehtaiden ja laitteiden ostoon sekä pitkäaikaisen käyttöpääoman hankkimiseen;

b) lainat tietyissä rantalomakohteissa toteutettaviin hankkeisiin: lainat oli tarkoitettu pääomasijoituksiin lomakohteiden majoituspalveluihin sekä lomakohteen mukavuuksien rakentamiseen, saneeraukseen ja kunnostamiseen;

c) erityislainat maitokiintiöiden ostamiseen: lainoilla tarjottiin vuonna 2000 maanviljelijöille rahoitusta maitokiintiöiden ostoon Irlannin maatalousministeriön EU:n maitokiintiöitä koskevan rakenneuudistusohjelman puitteissa;

d) yrityslainajärjestelmä: järjestelmä tarjosi lainoja perustettaville ja käynnistysvaiheen yrityksille vuosina 1994-2001;

e) lainat erilaisiin hallituksen aloitteisiin: ne tarjosivat rahoitusta maaseudun elvyttämiseen Upper Shannonin alueella (asuin- ja liikerakennusten rakentamiseen ja kunnostukseen), vanhainkotien rakentamiseen ja kunnostukseen sekä Irlannin whitefish-kalastuslaivaston kehitykseen;

f) kaksi riskipääomarahastoa.

(26) Yhtiö, jonka kohdalla ei voitu todentaa, oliko veronhuojennusta tosiasiassa koskaan käytetty vai ei, oli vapaa-ajan yritys. Sijoitussuunnitelma koski golfklubin ja lomahuviloiden kehittämistä. Verovapautus koski vain 0,15 miljoonan Irlannin punnan arvosta osinkoja: valtaosa hankkeen rahoituksesta tuli muista lähteistä.

847 pykälä

(27) Todistuksia on myönnetty vain kolme. Yhdessä tapauksessa veronhuojennus koski useisiin eri maihin sijoittautuneita haaraliikkeitä, mutta haaraliikkeet perustettiin vain neljään maahan: Saksaan, Italiaan, Etelä-Afrikkaan ja Japaniin. Todistus myönnettiin heinäkuussa 1999, ja se oli voimassa syyskuusta 1996 saakka.

(28) Kahdessa muussa tapauksessa veronhuojennusta ei ikinä käytetty, toisessa tapauksessa siksi, että Irlannin verotuksessa ei olisi peritty lisäveroa, ja toisessa tapauksessa siksi, että kyseisiä ulkomaisia haaraliikkeitä ei koskaan perustettu.

Luottamuksensuoja

(29) Yritykset voisivat väittää, että niillä on ollut perusteltu luottamus sellaisten veronhuojennusten saamiseen, joihin niillä säädösten nojalla on oikeus, koska ne saivat tietää vasta hiljattain, ettei näille toimenpiteille ole saatu valtiontukilupaa. Ne ovat toimittaneet suunnitelmia, niille on myönnetty todistuksia, ja ne ovat käyttäneet rahaa suunnitelmiensa toteuttamiseen siinä uskossa, että koska veronhuojennuksille on Irlannin viranomaisten hyväksyntä, yritykset olisivat oikeutettuja säädösten mukaiseen veronhuojennukseen. Yritysten ei voida kohtuudella olettaa ennakoineen tilannetta, jossa merkittävien investointien ja työpaikkojen luomisen jälkeen veronhuojennusta ei myönnettäisikään. Tapa, jolla toimenpiteitä muutettiin vuoden 2001 Finance Actilla - 847 pykälän mukainen veronhuojennus poistettiin uusilta hakijoilta, ja 222 pykälään perustuva veronhuojennus käytännössä lakkautettiin - todistaa yritysten perustellun luottamuksen olemassaolosta.

V TOIMENPITEEN ARVIOINTI

(30) Tarkasteltuaan Irlannin viranomaisten kannanottoja komissio sai vahvistuksen näkemykselleen, jonka se oli esittänyt Irlannin viranomaisille EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn aloittamista koskeneessa kirjeessä(7), joka oli päivätty 11 päivänä heinäkuuta 2001. Kyseisen näkemyksen mukaan järjestelmässä oli kyse EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvasta sääntöjenvastaisesta toimintatuesta. Seuraavassa arviossa komissio tarkastelee nimenomaisesti ohjelmaa, joka koostuu kahdesta erillisestä toimenpiteestä, joista on säädetty vuoden 1997 Taxes Consolidation Actin 222 ja 847 pykälässä. Tässä arvioinnissa ei ole tarkoitus arvioida yksittäisiä tukia, joita tietyille yrityksille on myönnetty toimenpiteiden nojalla. Komissio ei ole saanut mistään yksittäistapauksesta kaikkia arviointiin tarvittavia tietoja. Juuri toimenpiteiden luonteen vuoksi komission velvollisuus on tarkastella yleisellä ja abstraktilla tasolla toisaalta sitä, onko kyseessä 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki, ja toisaalta sitä, soveltuuko tuki yhteismarkkinoille. Näin ollen kaikki osatekijät, joiden perusteella voidaan arvioida, onko ulkomailta saatuja tuloja koskeva tukiohjelma valtiontukea ja soveltuuko se yhteismarkkinoille, sisältyvät itse ohjelmaan. Perustamissopimus, 22 päivänä maaliskuuta 1999 annettu neuvoston asetus(8) (EY) N:o 659/1999 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä sekä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö(9) antavat komissiolle valtuudet tällaisen analyysin suorittamiseen. Komissio ei siksi tutki muodollisesti toimenpiteiden soveltamista kussakin yksittäistapauksessa. Komissio ei tiedä, keitä ohjelman tuensaajat ovat, eikä sillä ole kaikkia tarvittavia tietoja ainoastakaan yksittäistapauksesta.

Valtiontuen olemassaolo

(31) Komissio panee merkille Irlannin viranomaisten huomautukset, jotka koskevat menettelytapasääntöjä käsittelevän ryhmän arviota ulkomailta saatuja tuloja koskevasta tukiohjelmasta. Tämä arvio ei kuitenkaan vaikuta puolueettomaan arviointiin siitä, onko kyseessä valtiontuki.

(32) Jotta toimenpidettä voitaisiin pitää 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena, sen on täytettävä neljä seuraavaa ehtoa:

(33) Tuensaajien on ensinnäkin saatava toimenpiteestä etua, joka vähentää niiden liiketoiminnasta yleensä aiheutuvia kustannuksia. Sekä verohyvitykset että verovapautukset ovat mekanismeja, joilla estetään yritysten tulojen kaksinkertainen verotus. Jos ulkomailta saatuihin tuloihin sovelletaan verohyvitystä, kotimaisen verolainsäädännön mukaisista veroista tehdään ulkomaisen verolainsäädännön nojalla maksettuja veroja koskeva, enintään kotimaisten verojen suuruinen vähennys. Jos taas ulkomailta saatuihin tuloihin sovelletaan verovapautta, kotimaista yritysveroa ei tarvitse maksaa lainkaan. Jos siis kotimainen verorasitus on suurempi kuin ulkomaisen verolainsäädännön mukaisesti maksettu vero, hyvitysjärjestelmässä peritään lisäveroa, mutta verovapautusjärjestelmässä ei. Siten erityisen verovapautuksen myöntäminen ulkomailta saaduille tuloille järjestelmässä, jossa yleensä myönnetään hyvityksiä, muodostaa veroedun ja keventää tuensaajayrityksen verorasitusta.

(34) Valtiontukisääntöjen soveltamisesta yritysten välittömään verotukseen annetun komission tiedonannon(10) (jäljempänä "tiedonanto") 9 kohdan mukaan veroetu voi koostua yrityksen verotuksen keventämisestä eri tavoin, esimerkiksi veron määrän alentamisesta. Ulkomailta saatuja tuloja koskeva tukiohjelma täyttää selvästi tämän ehdon. Kun ulkomailta peräisin olevat tulot ja voitot vapautetaan kaikista Irlannissa maksettavista veroista, asianosaiset yritykset ja yhtymät, joihin ne kuuluvat, vapautetaan niistä lisäveroista, joita niiden oli normaalisti verohyvitysjärjestelmän mukaisesti maksettava. Ohjelma ei ole tiedonannon 13 kohdassa tarkoitettu tekninen toimenpide, jota sovelletaan yhtäläisin perustein kaikkiin yrityksiin.

(35) Huomautus siitä, että jos osinkoja ei kotiutettaisi Irlantiin, yritysten ei tarvitsisi maksaa irlantilaisia veroja ulkomaisten tytäryhtiöiden tuloista, ei muuta sitä seikkaa, että toimenpiteellä myönnetään tuensaajille veroetu. Vaikka toimenpiteen mukainen veroetu myönnetään tietyn toiminnan kannustamiseksi, se ei saa vaikuttaa puolueettomaan arvioon siitä, onko toimenpiteessä kyse valtiontuesta.

(36) Etuuden on lisäksi oltava jäsenvaltion myöntämä tai valtion varoista myönnetty tuki. Senkaltaisen veronalennuksen myöntämiseen, jonka Irlannin viranomaiset myöntävät yrityksille ulkomailta saatujen tulojen tukiohjelman nojalla, liittyy verotulojen menetys, joka tiedonannon 10 kohdan mukaan vastaa verotustukiin käytettyjen valtion varojen määrää.

(37) Kolmantena ehtona on, että toimenpide vaikuttaa kilpailuun ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kuten tiedonannon 11 kohdassa selitetään, tämän edellytyksenä on, että tuensaajayritys harjoittaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan liittyvää taloudellista toimintaa. Yritykset, joille myönnetään veronhuojennuksia ulkomailta saatuja tuloja koskevan tukiohjelman nojalla, kuuluvat aina kansainvälisiin yhtymiin, joilla on ulkomaisia tytäryhtiöitä tai haaraliikkeitä. Irlannin viranomaisten toimittamien tietojen pohjalta on selvää, että ainakin osa asianosaisista yrityksistä tai yhtymistä, joihin ne kuuluvat, toimii aloilla, joilla harjoitetaan jäsenvaltioiden välistä kauppaa.

(38) Toimenpiteen on lisäksi oltava erityinen tai valikoiva siinä suhteessa, että se suosii "jotakin yritystä tai tuotannonalaa". Toimenpiteen tuensaajia ovat vain ne yritykset, jotka ovat saaneet verovapautustodistuksen joko 222 pykälässä tai 847 pykälässä asetettujen erityisvaatimusten mukaisesti (katso 7-12 kohta edellä). Säädöksissä asetetut ehdot ovat hyvin rajoittavat. Siten ulkomailta saatuja tuloja koskevaa tukiohjelmaa ei voida pitää yleisenä toimenpiteenä vaan se tarjoaa valikoivan edun muutamille vaatimukset täyttäville yrityksille, ja siksi se on valtiontukiohjelma.

(39) Tästä ohjelmaa koskevasta yleisarviosta huolimatta komissio ottaa kuitenkin huomioon Irlannin viranomaisten huomautukset siitä, että uusia verovapautustodistuksia ei voida myöntää ja että vain yksi niistä kolmesta yrityksestä, joille on myönnetty 847 pykälän mukainen verovapautustodistus, on tosiasiassa käyttänyt verovapautusta. Komissio panee myös merkille, että kuluvasta varainhoitovuodesta lähtien yritysverokanta on 12,5 prosenttia eli pääsääntöisesti alhaisempi kuin niiden maiden verolainsäädännössä, joihin kyseisen yrityksen haaraliikkeet ovat sijoittautuneet. Komissio myöntää siksi, että tämänhetkisissä oloissa 847 pykälän mukainen verovapautus ei enää tuo etua niille yrityksille, joille todistukset on myönnetty. Näin ollen näiden yritysten kohdalla toimenpide ei enää kuulu perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

Soveltuvuus yhteismarkkinoille

(40) Sikäli kuin ulkomailta saatuja tuloja koskevassa tukiohjelmassa on kyse EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaisesta valtiontuesta, sen soveltuvuutta yhteismarkkinoille on tarkasteltava 87 artiklan 2 ja 3 kohdan poikkeusten nojalla.

(41) Perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan poikkeuksia, jotka koskevat yksittäisille kuluttajille myönnettävää sosiaalista tukea, tukea luonnonmullistusten tai muiden poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttaman vahingon korvaamiseksi ja tukea sellaisille Saksan liittotasavallan alueille, joihin Saksan jako on vaikuttanut, ei voida soveltaa tarkasteltavana olevaan tapaukseen.

(42) Perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan poikkeuksia voidaan myöntää, kun tuetaan taloudellisen kehityksen edistämistä alueilla, joilla elintaso on poikkeuksellisen alhainen tai joilla vajaatyöllisyys on vakava ongelma.

(43) Komissio on ottanut huomioon Irlannin viranomaisten huomautukset, että ulkomailta saatavia tuloja koskeva tukiohjelma on investointituki eikä toimintatuki, että kaikki 222 pykälän nojalla tuetut investoinnit toteutettiin ennen vuoden 1999 loppua, jolloin koko Irlanti katsottiin valtiontuen kannalta 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan soveltamisalaan kuuluvaksi alueeksi, ja että kaikki 847 pykälän mukaiset hakemukset ja todistukset käsiteltiin ennen vuoden 1999 loppua.

(44) Ensi näkemältä 222 pykälä saattaa vaikuttaa investointitukitoimenpiteeltä. Säädösten tai Irlannin viranomaisten toimittamien tietojen perusteella ei kuitenkaan voida todeta, että veronhuojennuksen myöntämisen ehdot olisivat olleet tuolloin voimassa olleiden aluetukea koskevien suuntaviivojen(11) mukaisia. Näiden suuntaviivojen mukaisesta tuen myöntämisestä yrityksen perustamiseen tarkoitettuun investointiin tai työpaikkojen luomiseen komissio panee merkille, että Irlannin mukaan veronhuojennuksia myönnettiin muun muassa käyttöpääomaan, yrityksen perustamiseen liittyvien tappioiden ja liiketappioiden kattamiseen, pääoman lisäykseen, tehtaiden, koneiden ja ohjelmistojen parannuksiin sekä rakennusten kunnostukseen. Komissio on aiemmissa päätöksissään katsonut johdonmukaisesti, että mitään näistä ei yleensä katsota alkuinvestoinniksi tai työpaikkojen luomiseksi, johon valtiontukea voidaan myöntää. Komissio toteaa myös, että 222 pykälän nojalla tarjotaan veronhuojennuksia sekä työpaikkojen ylläpitämiseen että niiden luomiseen. Tämä käy ilmi Irlannin 222 pykälän käytännön soveltamisesta toimittamista tiedoista. Säädösten tai Irlannin viranomaisten toimittamien tietojen perusteella ei myöskään voida todeta, että valtiontukea koskevien muiden sääntöjen, erityisesti tukea herkille aloille ja vaikeuksissa oleville yrityksille koskevien sääntöjen sekä tukien kasautumista koskevia sääntöjen, noudattamista olisi valvottu. Komissio toteaa erityisesti, että veronhuojennuksia myönnettiin EY:n perustamissopimuksen liitteessä I mainittujen tuotteiden tuotannolle ja käsittelylle sekä toiminnalle, joka Irlannin viranomaisten mukaan muuten olisi vailla toimintaedellytyksiä.

(45) Komissio toteaa, että 222 pykälän nojalla myönnetään toimintatukea niille yrityksille, joille on myönnetty ulkomaisista tytäryhtiöistä kotiutettuja osinkoja koskeva verovapautus. Vaikka toimintatukea voidaan myöntää 87 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetuille alueille, tällaiselle tuelle on asetettu tiukat ehdot. Tuen täytyy erityisesti olla ajallisesti rajoitettua ja tarkoitettu tällaisille alueille sijoittautuneiden yritysten rakenteellisten haittojen korjaamiseen.(12) Vaikka 222 pykälän nojalla myönnettävä tuki on periaatteessa rajoitettu kolmeen vuoteen, säädösten tai Irlannin toimittamien tietojen perusteella ei voida todeta, että myönnetyn veronhuojennuksen tarkoituksena olisi korjata Irlantiin sijoittautuneiden yritysten rakenteellisia haittoja. Tältä osin komissio toteaa, että toimenpiteen soveltamisala on suppea. Sen sijaan, että sillä pyrittäisiin korjaamaan irlantilaisten yritysten rakenteellisia haittoja yleisellä tasolla, se kohdistuu hyvin suppeaan joukkoon yrityksiä, joilla on ulkomaisia tytäryhtiöitä tietyissä valtioissa, joiden verolainsäädännön mukainen yleinen veroaste on alhaisempi kuin Irlannissa. On myös vaikea todentaa, mitä rakenteellisia haittoja näillä yrityksillä oli tai oliko niillä sellaisia. Vaikuttaa myös siltä, että ainakin joissakin tapauksissa veronhuojennuksina myönnetty tuki ei ollut investointipäätöksen kannalta ratkaiseva tekijä. Komissio toteaa myös, että veronhuojennuksella tuettava investointi voidaan tehdä epäsuorasti merkitsemällä investoinnin toteuttavan yrityksen osakkeita. Ei kuitenkaan ole selvää, toimiiko tämä mekanismi kannustimena työpaikkojen luomiseen tai säilyttämiseen. Jotta näin olisi, Irlannin viranomaisten täytyisi varmistua siitä, että kyseinen investointi ei toteutuisi ilman tiettyjen osakkeiden merkitsemistä ja että osakkeiden merkitseminen ei toteutuisi ilman veronhuojennuksen myöntämistä. Säädösten tai Irlannin toimittamien tietojen perusteella ei voida todeta, että tätä valvovia mekanismeja olisi ollut olemassa.

(46) Kuten 30 kappaleessa todettiin, komissio ei arvioi erityisesti sitä, sisältyykö ulkomailta saatuja tuloja koskevan tukiohjelman puitteissa myönnettyihin yksittäisiin veronhuojennuksiin valtiontuen piirteitä, eikä sitä, soveltuvatko ne yhteismarkkinoille. Komissio haluaa kuitenkin esittää seuraavat huomautukset 222 pykälän nojalla eräälle pankille myönnetystä veronhuojennuksesta. Kotiutettujen osinkojen käyttötarkoituksesta riippumatta veronhuojennusta on pidettävä pankille myönnettynä toimintatukena. Vaikka pankki olisikin siirtänyt osan tuesta eteenpäin asiakkailleen osana uusia lainoja, veronhuojennus olisi parantanut pankin käytettävissä olevia lainaresursseja ja siten vahvistanut sekä pankin että sen kansainvälisen yhtymän, johon se kuuluu, kilpailuasemaa. Komissio toteaa myös, ettei käytössä ollut minkäänlaista valvontajärjestelmää sen varmistamiseksi, että hyväksytyn investointisuunnitelman puitteissa harjoitettava lainananto olisi täyttänyt asiaa koskevien valtiontukisääntöjen vaatimukset. Komissio toteaa muun muassa aiemmissa päätöksissään noudattamansa johdonmukaisen linjan mukaisesti, että valtiontuen myöntäminen maitokiintiöiden ostoon ei sovellu yhteismarkkinoille(13).

(47) Komissio ottaa huomioon Irlannin esittämät huomautukset siitä, että kun 847 pykälän mukainen veronhuojennus on myönnetty, se on voimassa pysyvästi niin kauan kuin ehdot täyttyvät, ja ettei myönnettyjen veronhuojennusten voimassaololla tällä hetkellä ole määriteltyä päättymispäivää. Komissio toteaa myös, että 847 pykälän sanamuodon mukaan yksi veronhuojennuksen ehdoista on, että luotujen työpaikkojen säilyttäminen riippuu sen ulkomaankauppatoiminnan jatkamisesta, jota varten verovapautus on myönnetty. Siksi on selvää, että 847 pykälän, joka laadittiin aikaan, jolloin Irlannin yritysvero oli paljon nykyistä korkeampi, nojalla myönnettävä tuki ei ollut niinkään investointituki vaan toimintatuki, josta saatavat edut poistuvat, kun tuki perutaan. Koska 847 pykälän nojalla myönnettävä veronhuojennus oli voimassa pysyvästi ilman voimassaololle määritettyä päättymispäivää, se ei täytä toimintatuelle 87 artiklan 3 kohdan a alakohdassa asetettua vaatimusta, jonka mukaan myönnettävien toimintatukien on oltava ajallisesti rajoitettuja(14).

(48) Irlannin mukaan 847 pykälän mukaista veronhuojennusta hakeneen yrityksen investointisuunnitelma "laadittiin syyskuussa 1994, ja Irlannin viranomaiset sitoutuivat joulukuussa 1994 kyseiseen veronhuojennukseen". Kun otetaan huomioon nämä olosuhteet sekä 847 pykälän nojalla myönnettävän tuen suppea soveltamisala sekä sen erittäin vähäinen hyödyntäminen, komissio toteaa, että yhdelle yritykselle myönnetyllä yksittäisellä tilapäisellä tuella tai yhdelle toimialalle rajoittuvalla tuella voi olla huomattava vaikutus kilpailuun kyseisillä markkinoilla, samalla kun tällaisen tuen vaikutukset alueelliseen kehitykseen ovat todennäköisesti liian rajoitetut aluetukea koskevien suuntaviivojen mukaisesti(15).

(49) Kuten tiedonannon 33 kohdassa todetaan, jotta komissio voisi katsoa erityisalueiden taloudellisen kehityksen tukemiseen myönnettävien valtiontukien soveltuvan yhteismarkkinoille, tukien on oltava oikeassa suhteessa asetettuun tavoitteeseen ja oikein kohdennettuja. Irlannin viranomaiset ovat toimittaneet hyvin vähän todisteita, jotka osoittaisivat 222 pykälän tai 847 pykälän nojalla myönnettyjen tukien täyttävän nämä vaatimukset. Tukihakemuksia on jätetty hyvin vähän. Useissa tapauksissa veronhuojennusta joko ei käytetty kokonaan, koska sillä ei ollut suurta merkitystä investointisuunnitelman täytäntöönpanon kannalta, tai investointia ei toteutettu lainkaan. Irlannin viranomaiset ovat myös myöntäneet, että vaikka veronhuojennuksia myönnettiin, viime vuosina veronhuojennuksia koskevia hakemuksia on jätetty hyvin vähän tai ei ollenkaan. Komissio toteaa myös, että kummatkin veronhuojennukset olivat mahdollisia rahoituspalvelualalla toimiville yrityksille. Komission käytäntö aikaisemmissa päätöksissä on ollut tiedonannon 33 kohdan mukaisesti, että rahoituspalvelut on jätetty toimintatukitoimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle(16).

(50) Näin ollen 222 pykälän ja 847 pykälän nojalla myönnettävää veronhuojennusta ei voida pitää 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti yhteismarkkinoille soveltuvana.

(51) Perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b ja d alakohdassa tarkoitettuja poikkeuksia ei voida soveltaa ulkomailta saatuja tuloja koskevaan tukiohjelmaan. Sillä ei pyritä tukemaan Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistämistä tai Irlannin taloudessa olevan vakavan häiriön poistamista. Sillä ei pyritä myöskään edistämään kulttuurin eikä kulttuuriperinnön vaalimista.

(52) Ulkomailta saatuja tuloja koskevaa tukiohjelmaa on tarkasteltava myös 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla. Sen puitteissa voidaan tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämistä, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Kuten 43-46 kappaleessa todettiin, ulkomailta saatuja tuloja koskevan tukiohjelman nojalla myönnettävät veronhuojennukset ovat toimintatukia, joista saatavat edut poistuvat, kun tuki perutaan. Komission aiempien päätösten mukaisesti tällaisen tuen ei voida katsoa helpottavan tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehitystä.

(53) Irlannin viranomaiset eivät ole väittäneet, että ulkomailta saatuja tuloja koskeva tukiohjelma noudattaisi työllisyystuen suuntaviivoja(17), joiden mukaisesti joitakin tukitoimenpiteitä voidaan pitää 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla yhteismarkkinoille soveltuvina. Komissio kuitenkin katsoo, että vaikka 222 pykälän tavoitteena on työpaikkojen säilyttäminen, toimenpiteellä myönnettävällä tuella ei houkutella yrityksiä olemaan irtisanomatta työntekijöitään, koska tuki lasketaan sen perusteella, kuinka paljon yrityksellä on työntekijöitä tuen myöntämishetkellä. Vaikka sekä 222 pykälän että 847 pykälän tavoitteena on työpaikkojen luominen, kumpaankaan ei sisälly vaatimusta, että tuen määrän työntekijää kohti pitäisi olla kohtuullinen tai että tuen osuus yrityksen tuotantokustannuksista ei saa olla liian suuri. Ulkomailta saatuja tuloja koskevan tukiohjelman ei siksi voida katsoa kuuluvan työllisyystuen suuntaviivojen soveltamisalaan.

Luottamuksensuoja ja tuen takaisinperiminen

(54) Kun sääntöjenvastaisesti myönnetty valtiontuki katsotaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi, tuensaajia vaaditaan yleensä maksamaan se takaisin(18). Tuen takaisinmaksu mahdollistaa kilpailutilanteen palauttamisen tuen myöntämistä edeltäneelle tasolle. Asetuksen (EY) 659/1999(19) 14 artiklan 1 kohdassa säädetään kuitenkin, että "komissio ei saa vaatia tuen takaisinperimistä, jos tämä olisi yhteisön lainsäädännön jonkin yleisen periaatteen vastaista". Yhteisöjen tuomioistuimen oikeus käytännön ja komission päätöksentekokäytännön mukaisesti voidaan todeta, että jos komission toiminta on antanut tuensaajalle perustellun luottamuksen siihen, että tukitoimenpide on toteutettu yhteisön oikeuden mukaisesti, tuen takaisinperintää koskeva määräys rikkoo yhteisön oikeuden yleistä periaatetta.

(55) Asiassa Van den Bergh en Jurgens(20) tekemässään päätöksessä tuomioistuin totesi:

"Tuomioistuin on katsonut johdonmukaisesti, että elinkeinonharjoittaja, jossa jokin elin on saanut aikaan perustellun luottamuksen, voi vedota luottamuksensuojan periaatteeseen. Toisaalta jos harkitseva ja arvostelukykyinen elinkeinonharjoittaja on voinut aavistaa etuihinsa vaikuttavan yhteisön toimenpiteen käyttöönoton, hän ei voi vedota kyseiseen periaatteeseen, jos toimenpide otetaan käyttöön."

(56) Nyt käsiteltävänä olevassa asiasta komissio katsoo, että Belgiassa käyttöönotettu ohjelma (Arrêté royal n° 187, 30.12.1982), joka koskee koordinointikeskusten verotusta(21), on Irlannin ulkomailta saatuja tuloja koskevan tukiohjelman kaltainen toimenpide, joka vaikuttaa monikansallisten yritysten verotukseen ja sisältää sääntöjä, joiden tarkoituksena on estää kaksinkertainen verotus. Komissio katsoi 2 päivänä toukokuuta 1984 tekemässään päätöksessä, että Belgian ohjelma ei ollut ETY-sopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa (nykyisen EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa) tarkoitettua tukea. Vaikka kyseistä päätöstä ei julkaistu, komission XIV kilpailupolitiikkaa koskevan kertomuksen ja parlamentin jäsenen kysymykseen(22) annetun vastauksen perusteella oli ilmeistä, että komissio ei ollut vastustanut Belgian koordinointikeskusjärjestelmää. Tässä vastauksessa komissio totesi etenkin, että "tällaiset säännöt eivät kuulu ETY-sopimuksen 92 artiklan 1 kohdan (nykyisen EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan) soveltamisalaan".

(57) Näin ollen komissio myöntää, että toimenpiteiden edunsaajilla oli perusteltu luottamus siihen, ettei toimenpiteissä ollut kyse valtiontuesta. Nämä seikat estävät siksi komissiota vaatimasta myönnettyjen tukien takaisinmaksua.

VI PÄÄTELMÄT

(58) Komissio toteaa, että Irlanti on toteuttanut sääntöjenvastaisesti ulkomailta saatuja tuloja koskevaa tukiohjelmaa vuoden 1997 Taxes Consolidation Actin 222 ja 847 pykälän nojalla. Komissio katsoo, että kyseiset veronhuojennukset muodostivat toimintatukiohjelman, johon ei voitu soveltaa mitään EY:n perustamissopimuksen valtiontukea koskevaa kieltoa koskevista, 87 artiklan 2 kohdan ja 87 artiklan 3 kohdan mukaisista poikkeuksista ja joka siksi on yhteismarkkinoille soveltumaton. Komissio toteaa, että 222 pykälä on käytännössä kumottu ja että 847 pykälän voimaantulon jälkeen yritysverokanta on laskenut niin huomattavasti, että tämänhetkisille tuensaajayrityksille 847 pykälän nojalla myönnettävä tuki ei enää ole valtiontukea. Komissio toteaa myös, että koska tuki myönnettiin 222 ja 847 pykälän nojalla, tuensaajilla oli perusteltu luottamus siihen, ettei Irlannin ulkomailta saatavia tuloja koskevassa tukiohjelmassa ollut kyse valtiontuesta. Siksi komissio ei vaadi tukien takaisinmaksua,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Verovapautuksiin perustuva valtiontukiohjelma, jonka Irlanti on vuoden 1988 Finance Actin 41 pykälän ja vuoden 1995 Finance Actin 29 pykälän (jotka on kodifioitu vuoden 1997 Taxes Consolidation Actin 222 ja 847 pykälään) nojalla toteuttanut sääntöjenvastaisesti ja rikkonut siten EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohtaa, ei sovellu yhteismarkkinoille.

2 artikla

Voimassa olevia verovapautustodistuksia, jotka on annettu vuoden 1995 Taxes Consolidation Actin 847 pykälän nojalla, ei katsota EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu Irlannin tasavallalle.

Tehty Brysselissä 17 päivänä helmikuuta 2003.

Komission puolesta

Mario Monti

Komission jäsen

(1) EYVL C 308, 1.11.2001, s. 2.

(2) EYVL C 2, 6.1.1998, s. 1.

(3) EYVL C 384, 10.12.1998, s. 3.

(4) Katso alaviite 1.

(5) Yritysverotuksen menettelysääntöjä käsittelevän ryhmän raportti Ecofin-neuvostolle, SN 1401/99, 23.11.1999.

(6) Katso alaviite 2.

(7) Katso alaviite 1.

(8) EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1.

(9) Tuomioistuimen 14 päivänä lokakuuta 1987 antama tuomio asiassa 248/84 Saksa v. komissio (Kok. 1987, s. 4013, 17-18 kohta); tuomioistuimen 5 päivänä lokakuuta 1994 antama tuomio asiassa C-47/91 Italia v. komissio (Kok. 1994, s. I-4635, 20-21 kohta); tuomioistuimen 17 päivänä kesäkuuta 1999 antama tuomio asiassa C-75/97 Belgia v. komissio (Kok. 1999, s. I-3671, 48 kohta); tuomioistuimen 19 päivänä lokakuuta 2000 antama tuomio yhdistetyissä asioissa C-15/98 ja C-105/99, Italia ja Sardegna Lines v. komissio (Kok. 2000, s. I-8855, 51 kohta).

(10) Katso alaviite 3.

(11) Komission tiedonanto 92 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdan soveltamisesta aluetukeen: EYVL C 212, 12.8.1988, s. 2.

(12) Komission vuonna 1988 antaman aluetukea koskevan tiedonannon 6 kohta, ensimmäinen luetelmakohta.

(13) Katso esimerkiksi komission päätökset 1996/616/EY, EYVL L 274, 26.10.1996, s. 26 ja 2002/411/EY, EYVL L 144, 1.6.2002, s. 49.

(14) Komission vuonna 1988 antaman aluetukea koskevan tiedonannon 6 kohta, ensimmäinen luetelmakohta.

(15) EYVL C 74, 10.3.1998, s. 9; katso otsake 2.

(16) Katso esimerkiksi Azorien verojärjestelmästä tehdyn komission päätöksen SG (2002) 233143 2 artikla.

(17) EYVL C 334, 12.12.1995, s. 4.

(18) Katso esimerkiksi asia C-169/1995, Espanja v. komissio (Kok. 1997, I-135, 47 kohta).

(19) Katso alaviite 8.

(20) Asia C-265/85, Van den Bergh en Jurgens BV v. komissio (Kok. 1987, s. 1155, 44 kohta).

(21) Moniteur belge, 13.1.1983 (Dossier no. 1982-12-30/69).

(22) Kirjallinen kysymys N:o 1735/90, EYVL C 63, 11.3.1991, s. 37.