Komission päätös,

tehty 2 päivänä huhtikuuta 2003,

EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan mukaisesta menettelystä

(Asia COMP/C.38.279/F3 - ranskalainen naudanliha)

(tiedoksiannettu numerolla K(2003) 1065)

(Ainoastaan ranskankielinen teksti on todistusvoimainen)

(2003/600/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon 6 päivänä helmikuuta 1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17, perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus(1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1/2003(2), ja erityisesti sen 15 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon tiettyjen kilpailusääntöjen soveltamisesta maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan 4 päivänä huhtikuuta 1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 26(3), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 49(4), ja erityisesti sen 2 artiklan,

ottaa huomioon 24 päivänä kesäkuuta 2002 tehdyn komission päätöksen menettelyn aloittamisesta tässä asiassa,

on antanut kyseisille yrityksille mahdollisuuden esittää huomautuksensa komission esittämistä väitteistä asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 kohdan ja kuulemisesta tietyissä EY:n perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan mukaisissa menettelyissä 22 päivänä joulukuuta 1998 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2842/98(5) 2 artiklan mukaisesti,

on kuullut kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevää neuvoa-antavaa komiteaa,

ottaa huomioon kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan loppukertomuksen tässä asiassa(6),

sekä katsoo seuraavaa:

1. TOSISEIKAT

1.1 Menettelyn kohteena oleva asia

(1) Tämä päätös koskee kuuden ranskalaisen yhdistyksen 24 päivänä lokakuuta 2001 tekemää kirjallista sopimusta vähimmäisostohinnan vahvistamisesta naudanlihan tietyille laatuluokille ja naudanlihan Ranskaan tuonnin keskeyttämisestä. Sopimuksen allekirjoittajista neljä edustaa nautakarjan kasvattajia: Fédération nationale des syndicats d'exploitants agricoles (jäljempänä "FNSEA"), Fédération nationale bovine (jäljempänä "FNB"), Fédération nationale des producteurs de lait (jäljempänä "FNPL") ja Jeunes agriculteurs (jäljempänä "JA", aiemmalta nimeltään Centre national des jeunes agriculteurs, CNJA). Kaksi muuta allekirjoittajaa edustaa nautakarjan teurastajia: Fédération nationale de l'industrie et des commerces en gros des viandes (jäljempänä "FNICGV") ja Fédération nationale de la coopération bétail et viande (jäljempänä "FNCBV"). Tämä päätös koskee myös marras-joulukuun vaihteessa vuonna 2001 samojen osapuolten välillä ja samaa tarkoitusta varten tehtyä suullista sopimusta, jota alettiin soveltaa 24 päivänä lokakuuta 2001 tehdyn sopimuksen voimassaolon päätyttyä.

(2) Saatuaan tiedon 24 päivänä lokakuuta 2001 tehdystä sopimuksesta komissio lähetti Ranskan pysyvälle edustustolle Euroopan unionissa 30 päivänä lokakuuta 2001 päivätyn kirjeen, jossa se pyysi yksityiskohtaisempia tietoja sopimuksesta ja Ranskan valtion osuudesta. Komissio sai vastauksen 9 päivänä marraskuuta 2001 päivätyllä kirjeellä.

(3) Komissio lähetti 9 päivänä marraskuuta 2001 sopimuksen allekirjoittaneille viidelle yhdistykselle kirjeen, jossa se pyysi asetuksen N:o 17 11 artiklan nojalla tietoja. Koska komissio ei tuolloin tiennyt, että myös FNCBV oli sopimuspuolena, se ei lähettänyt sille kyseistä tietopyyntöä. Saatuaan pyynnön kyseiset viisi yhdistystä vastasivat tietopyyntöön 15 ja 23 päivänä marraskuuta 2001.

(4) Komissio lähetti saamiensa tietojen perusteella 26 päivänä marraskuuta 2001 kyseisille kuudelle yhdistykselle varoituskirjeen, jossa se totesi, että komission tiedossa olevat tosiseikat osoittivat yhteisön kilpailusääntöjen ilmeistä rikkomista. Kirjeen vastaanottajia kehotettiin toimittamaan huomautuksensa 28 päivään marraskuuta mennessä. Kaikki vastaanottajat totesivat, että sopimuksen voimassaolo päättyisi 30 päivänä marraskuuta 2001 eikä sopimusta jatkettaisi.

(5) Koska komissiolla oli tietoja, joiden mukaan sopimus oli todellisuudessa edelleen voimassa, se teki 17 päivänä joulukuuta 2001 asetuksen N:o 17 14 artiklan 3 kohdan nojalla tarkastuskäynnin FNSEA:n ja FNB:n tiloihin Pariisissa ja saman asetuksen 14 artiklan 2 kohdan nojalla FNICGV:n tiloihin Pariisissa.

(6) Komissio antoi 24 päivänä kesäkuuta 2002 väitetiedoksiannon kaikille kuudelle yhdistykselle. Osapuolet esittivät siitä 23 päivänä syyskuuta - 4 päivänä lokakuuta 2002 päivätyt huomautuksensa. Ne esittivät myös suulliset huomautuksensa 31 päivänä lokakuuta 2002 pidetyssä kuulemistilaisuudessa.

1.2 Osapuolet

(7) FNICGV on liha-alan (naudanliha, vasikanliha, sianliha, lampaanliha, hevosenliha ja teurasjätteet) järjestö, johon kuuluu eri kokoisia ja eri toimintaa harjoittavia teollisuuden ja tukkukaupan yrityksiä. FNICGV on Ranskan lainsäädännön mukainen ammattialayhdistys, ja siihen kuului 1 päivänä tammikuuta 2000 yli 400 jäsentä eri puolilta Ranskaa. Niillä oli yli 75 prosentin osuus alan liikevaihdosta. FNICGV ilmoitti väitetiedoksiantoon antamissaan huomautuksissa teurastamoalan osuudekseen 80 prosenttia ja 60 prosenttia, jollei oteta huomioon siihen kuuluvia osuuskuntia, jotka eivät olleet täysivaltaisia jäseniä.

(8) FNCBV on osuuskuntaliikkeen yhdistys. Siihen kuuluu 300 nautakarjan-, sikakarjan- ja lampaankasvatusalan tuottajien osuuskuntaa sekä lähes kolmekymmentä teurastamo- ja lihanjalostusryhmittymää tai -laitosta.

(9) FNSEA, Ranskan tärkein maatalousalan etujärjestö, kattaa useita ammattialoja. Alueellisesti se jakautuu paikallisiin yhdistyksiin (SEA), jotka ovat yhdistyneet departementeittain. Tällaiset yhteenliittymät ovat maanviljelijöiden departementtikohtaisia yhdistyksiä "Fédérations" tai "Unions" (FDSEA tai UDSEA), jotka puolestaan kuuluvat FNSEA:han. Alueelliset yhdistykset koordinoivat FDSE:An ja UDSEA:n toimintaa alueittain. FNSEA:han kuuluu lisäksi 38 erityisyhdistystä, jotka puolustavat eri tuotannonalojen etuja. Näihin kuuluvat muun muassa FNB ja FNPL, jotka molemmat ovat allekirjoittaneet 24 päivänä lokakuuta 2001 tehdyn sopimuksen. FNSEA:han kuuluu myös neljä toimialaa, joita käsiteltävänä oleva asia ei koske. Nuorilla (alle 35-vuotiailla) maanviljelijöillä on omat yhdistyksensä JA:t. Nuorten maanviljelijöiden paikalliseen keskusjärjestöön voi liittyä vain, jos kuuluu FDSEA:n tai UDSEA:n paikallisjärjestöön. FNSEA, JA:t, FNB ja FNPL ovat Ranskan lainsäädännön mukaisia ammattiyhdistyksiä.

1.3 Naudanliha-alan tilanne Ranskassa ja lokakuussa 2000 vallinnut kriisi

(10) Yhteisön nautakarja on määrältään noin 81 miljoonaa eläintä. Ranskan osuus tästä on yli 25 prosenttia. Suurten nautaeläinten teurastuksissa Ranskassa käsitellään vuosittain noin 1,3 miljoonaa ruhoekvivalenttitonnia (1,361 miljoonaa vuonna 1999, 1,277 miljoonaa vuonna 2000 ja 1,315 miljoonaa vuonna 2001). Lypsylehmien (maidontuotantoon tarkoitettujen lehmien) ja emolehmien (vasikoiden tuotantoon tarkoitettujen lehmien) osuus edellä mainitusta teurastusten kokonaismäärästä on noin 50 prosenttia (620000 ruhoekvivalenttitonnia vuonna 1999, 624000 vuonna 2000 ja 600000 vuonna 2001)(7). Ranskan liha-, karjankasvatus- ja siipikarja-alan viraston OFIVAL:n (Office national interprofessionnel des viandes, de l'élevage et de l'aviculture) "Ranskan naudanliha-alasta" laatimassa kertomuksessa lokakuulta 2002(8) esitetään taulukko toimijoista. Otsikolla "tuotanto" osoitetaan yli viiden täysikasvuisen naudan tilojen määräksi "240000 tilaa", joiden arvioitu liikevaihto on 4,4 miljardia euroa. Otsikolla "teurastus" mainitaan "443 teurastamo-leikkaamoa, joilla on yli 20 työntekijää palveluksessaan"; "lihakauppojen" liikevaihdoksi arvioidaan 14 miljardia euroa, joista "naudanliha-alan" osuus on 6,2 miljardia.

(11) Tuonti (täyskasvuiset elävät naudat, tuore liha ja jäädytetty liha) muista jäsenvaltioista Ranskaan oli 342000 teuraspainoekvivalenttitonnia vuonna 1999, 331000 tonnia vuonna 2000 ja 262000 tonnia vuonna 2001. Tämä tuonti kattoi lähes kaiken naudanlihan tuonnin Ranskaan (ainoastaan 5 prosenttia näiden tuotteiden tuonnista Ranskaan on lähtöisin kolmansista maista). Ranska on tärkeimpiä naudanlihan maahantuojia yhteisössä ja myös tärkeimpiä viejiä muihin jäsenvaltioihin. Ranskaan tuotiin vuonna 2001 kaiken kaikkiaan 1354 miljoonan euron arvosta ja sieltä vietiin 744 miljoonan euron arvosta(9). Tärkein osuus kaupankäynnissä ei ole elävillä kotieläimillä vaan tuoreella ja jäädytetyllä lihalla. Lisäksi on syytä muistaa, että Ranska piti tuohon aikaan laittomasti voimassa tuontikieltoa Isosta-Britanniasta peräisin olevalle naudanlihalle. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on todennut Ranskan jättäneen noudattamatta sille tässä asiassa kuuluvat jäsenyysvelvoitteet(10).

(12) Lokakuussa 2000 havaittiin uusi naudan enkefalopaattinen spongiforminen (BSE-eli ns. hullun lehmän) tautitapaus. Kyseinen nauta oli peräisin kasvattamosta, josta oli jo ehditty viedä teurastettaviksi 11 muuta nautaa, joiden liha oli saatettu myyntiin valintamyymäläketjun kaupoissa. Lisää BSE-tautitapauksia havaittiin myöhemmin muissakin jäsenvaltioissa. Samaan aikaan suu- ja sorkkatauti koetteli vakavasti Ison-Britannian lammaskatraita ja vaikutti lihankulutukseen yleensä kyseisen jäsenvaltion ulkopuolellakin.

(13) Tilanteesta tiedotettiin viestimissä laajasti, ja naudanliha-ala joutui uuteen kriisiin. Kulutus laski voimakkaasti lokakuusta 2000 alkaen useissa jäsenvaltioissa, erityisesti Ranskassa. Tuonti ja vienti vähenivät merkittävästi Ranskassa. Esimerkiksi vuoden 2000 kahtena viimeisenä kuukautena tuonti Ranskaan väheni 50 prosenttia vuoden 1999 vastaaviin kuukausiin verrattuna. Vuoden 2001 puolivälissä kulutus alkoi selvästi elpyä, ja kulutuksen kokonaislasku vuonna 2001 vuoteen 2000 verrattuna oli ennalta arvioitua paljon vähäisempi (- 4 %:sta - 5 %:iin). Kauppa kasvoi selvästi saavuttamatta kuitenkaan aiempaa tasoaan.

(14) Naudanlihatuotannon hintakehitys on ollut seuraava: Hinnat laskivat huomattavasti lokakuussa 2000 valinneen kriisin seurauksena. Vaikka nautojen keskihinta teurastamoon tuotaessa nousi vuoden 2001 alkupuoliskolla, se jäi kuitenkin alhaisemmaksi kuin vuoden 1999 ja vuoden 2000 alkupuoliskon keskihinnat. Hinnat alkoivat laskea uudelleen ennen kaikkea vuoden 2001 jälkipuoliskolla. Poistettavien eli teurastettavien nautojen hinnan teurastamoon tuotaessa arvellaan laskeneen syys-lokakuusta vuonna 2000 ja syys-lokakuuhun 2001 noin 20 prosenttia(11). Hinnat teurastamoon tuotaessa laskivat neljä kuukautta ja jäivät lokakuussa 2001 alhaiselle tasolle, jolla ne olivat olleet naudanliha-alan uuden kriisin pahimpana hetkenä(12) marraskuun lopulla vuonna 2000. Todettakoon kuitenkin, että interventiohinnat olivat laskeneet yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen, Agenda 2000:n, yhteydessä 13,4 prosenttia vastineena tuottajille maksetuille suorille tuille. Yhdistysten tietopyyntöön vastauksena toimittamien tilastojen mukaan hinnat alkoivat nousta vuoden 2001 viikolta 43 (22.-28. lokakuuta 2001) alkaen. Esimerkiksi hintatarjous U3-luokan lehmästä(13), jonka teuraspaino oli 100 kilogrammaa, nousi vuonna 2001 teurastamoon tuotaessa 1941 Ranskan frangista viikolla 42 1956 Ranskan frangiin viikolla 43 ja sen jälkeen 2025 Ranskan frangiin viikolla 44 ja lopulta 2034 Ranskan frangiin viikolla 45 (viikko ennen sopimuksen allekirjoittamista)(14).

(15) Sitä vastoin lopulliset kulutushinnat pysyivät vakaina koko vuoden 2001 ja jopa nousivat hieman. Tämä selittyy osittain BSE:hen liittyvillä lisäkustannuksilla, joista vastasivat ainakin Ranskassa välityskauppiaat ja jotka päätyivät lopullisen kuluttajan maksettaviksi. Toinen syy oli tulojen menetys sellaisissa eläintenosissa, joita ei enää pidetty kaupan(15). Myynnin määrän laskeminen voitiin myös korvata eri välitoimijoiden liikkumavaran laajentamisella aina lopullisille kuluttajille myyntiin saakka.

1.4 Naudanliha-alan yhteinen markkinajärjestely ja toimenpiteet kriisin torjumiseksi

1.4.1 Yhteisen markkinajärjestelyn yleissäännöt

(16) Naudanliha-alan yhteinen markkinajärjestely (jäljempänä "YMJ"), sellaisena kuin se oli voimassa käsiteltävänä olevan asian tosiseikkojen tapahtuma-aikana, perustuu neuvoston asetukseen (EY) N:o 1254/1999 (EYVL L 160, 26.6.1999, s. 21) (jäljempänä "perusasetus").

(17) Asetuksen johdanto-osan 2 kappaleessa säädetään, että "yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteena on toteuttaa perustamissopimuksen 33 artiklan tavoitteet". Saman kappaleen mukaan "erityisesti naudanliha-alalla on tarpeen markkinoiden vakauttamiseksi ja alan maatalousväestön kohtuullisen elintason turvaamiseksi säätää sisämarkkinoita koskevista toimenpiteistä, joihin sisältyy erityisesti suoria tukia naudanlihantuottajille, yksityisen ja julkisen varastoinnin tukijärjestelmä". YMJ:n perustana on maataloustuottajille maksettujen suorien tukien yleisjärjestelmä. Asetuksessa säädetään useista eri palkkioista, esimerkiksi emolehmäpalkkiosta (perusasetuksen 6 artikla ja sitä seuraavat artiklat) ja teurastuspalkkiosta (perusasetuksen 11 artikla).

(18) Perusasetuksessa ei sen sijaan katsota julkista interventiota välttämättömäksi "markkinoiden tasapainottamiseksi" ja siitä olisi luovuttava asteittain (ks. perusasetuksen johdanto-osan 20 kappale). Kansalliset interventioelimet voivat suorittaa 30 päivään kesäkuuta 2002 asti tarjouskilpailua käyttäen ostoja "huomattavan hinnanalenemisen estämiseksi tai lieventämiseksi" (perusasetuksen 47 artikla). Tarjouskilpailut voitiin aloittaa, kun seuraavat kaksi edellytystä täyttyivät samanaikaisesti kahden peräkkäisen viikon ajan:

- yhteisön täysikasvuisten nautojen ruhojen luokitteluasteikon(16) mukaan vahvistettu yhteisön markkinoiden keskihinta on alle 84 prosenttia interventiohinnasta,

- kyseisen asteikon mukaan vahvistettu markkinoiden keskihinta jäsenvaltiossa, jäsenvaltioissa tai jäsenvaltion tietyillä alueilla on alle 80 prosenttia interventiohinnasta (47 artiklan 3 kohta).

Samassa säännöksessä vahvistetaan asteittain aleneva interventiohinta 1 päivästä tammikuuta 2000 30 päivään kesäkuuta 2002.

Perusasetuksen 47 artiklan 2 kohdassa säädetään interventio-ostojen enimmäismääräksi koko yhteisössä 350000 tonnia vuodessa.

(19) Perusasetuksen 26 ja 27 artiklan nojalla on otettu käyttöön 1 päivästä heinäkuuta 2002 alkaen uusia menetelmiä (kyseessä ovat tuki yksityiselle varastoinnille ja interventiojärjestelmä "turvaverkkona"). Käsiteltävänä olevan asian tosiseikkojen tapahtumahetkenä kyseiset järjestelyt eivät kuitenkaan olleet vielä voimassa.

(20) Perusasetuksen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt 27 ja 47 artiklassa säädettyjen julkisten interventio-ostojen osalta määritellään komission asetuksella (EY) N:o 562/2000(17).

(21) Perusasetuksessa säädetään, että "jos yhteisön markkinoilla todetaan huomattavaa hintojen nousua tai laskua, ja tällainen tilanne näyttää jatkuvan, ja jos tämän vuoksi markkinat häiriintyvät tai uhkaavat häiriintyä, voidaan toteuttaa tarvittavia toimenpiteitä" (38 artikla).

1.4.2 Toimenpiteet kriisin torjumiseksi

(22) Yhteisön toimielimet ovat hyväksyneet lokakuusta 2000 alkaen useita toimenpiteitä naudanliha-alan kriisin torjumiseksi.

(23) Neuvosto on muuttanut perusasetusta komission ehdotuksesta(18). Asetuksessa todetaan, että "naudanlihamarkkinat ovat vakavasti häiriintyneet sen vuoksi, että (...) kuluttajat ovat kadottaneet luottamuksen", ja arvioidaan aiheelliseksi säätää "toimenpiteistä, joilla pyritään sääntelemään markkinoita vähentämällä tulevaa tuotantoa" (johdanto-osan 1 kappale). Asetuksella nostettiin vuoden 2001 interventio-ostojen suurinta sallittua määrää 350000 tonnista 500000 tonniin.

(24) Komissio puolestaan otti käyttöön perusasetuksessa säädetyt välineet. Interventiojärjestelyjä alettiin käyttää tiettyjen nautamäärien poistamiseksi markkinoilta tarjonnan ja kysynnän tasapainottamiseksi. Asiaa koskevia sääntöjä myös muutettiin soveltamisalan laajentamiseksi. Hyväksyttiin poikkeus, jonka perusteella interventiojärjestelyyn otettiin uusia tuotteita ja siihen asti hyväksytyn painorajan ylittäviä ruhoja(19). Näiden poikkeusmenettelyjen voimassaoloa jatkettiin koko vuoden 2001 ja vuoden 2002 alkuun asti(20).

(25) Lisäksi komissio hyväksyi perusasetuksen 38 artiklan nojalla (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 21 kappale) uusia poikkeusluonteisia välineitä.

(26) Ensiksi komissio antoi 18 päivänä joulukuuta 2000 asetuksen (EY) N:o 2777/2000 poikkeuksellisista tukitoimenpiteistä naudanliha-alalla(21), ja sitä sovellettiin ainoastaan 30 päivään kesäkuuta 2001 asti. Asetuksen johdanto-osan 1 kappaleessa todetaan, että "yhteisön naudanlihamarkkinat ovat vaikeassa kriisissä, koska (...) kuluttajilla ei ole luottamusta naudanlihaa kohtaan"; siinä todetaan kulutuksen romahtaminen ja hintojen merkittävä lasku. Asetuksessa otetaan näin ollen käyttöön perusasetuksen 38 artiklassa tarkoitettu poikkeustoimenpide. Asetuksella haluttiin ottaa käyttöön tietyin edellytyksin elävien eläinten ostojärjestelmä, jossa eläimet lopetetaan ja hävitetään, jolloin vältetään teurasjätteiden ilmaantuminen markkinoille. Asetuksessa (EY) N:o 2777/2000 täsmennetään, että yhteisö osallistuu järjestelyn rahoitukseen 70 prosentin rahoitusosuudella.

(27) Toiseksi komissio antoi 3 päivänä huhtikuuta 2001 asetuksen (EY) N:o 690/2001 erityisistä markkinoiden tukitoimenpiteistä naudanliha-alalla(22). Tässä asetuksessa otetaan käyttöön tarjouskilpailuun perustuva ruhojen ja puoliruhojen ostojärjestelmä. Jäsenvaltioissa avataan tarjouskilpailu tämän järjestelmän perusteella, jos tietyt hintoja koskevat edellytykset täyttyvät. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tarjouskilpailun kautta ostama liha (jonka rahoitukseen yhteisö osallistuu 70 prosentilla) tuhotaan tai varastoidaan myöhempää käyttöä varten, erityisesti humanitaariseen apuun. Asetuksen voimassaolo päättyi joulukuun lopulla vuonna 2001, mutta sitä jatkettiin maaliskuuhun 2002 asti(23), "jotta naudanlihamarkkinat eivät jälleen luhistuisi" (johdanto-osan 2 kappale).

(28) Toisen BSE-kriisin alkamista seuranneena vuonna markkinoilta poistettiin tällä tavalla yli 750000 tonnia lihaa, toisin sanoen yli 10 prosenttia Euroopan vuosittaisesta kulutuksesta(24).

(29) Komissio antoi yhteisön valtiontukisääntöjen mukaisesti useille jäsenvaltioille luvan myöntää korvauksia naudanliha-alalle. Komissio katsoi 25 päivänä heinäkuuta 2001 Ranskan valtion BSE-kriisin koettelemille karjankasvattajille myöntämän 267 miljoonan euron suuruisen tuen perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaiseksi(25). Komissio katsoi 3 päivänä huhtikuuta 2002 tehdyllä päätöksellä(26) perustamissopimuksen saman määräyksen mukaisiksi alan kriisin koettelemien maanviljelijöiden hyväksi tarkoitetut Ranskan valtion uudet tukitoimenpiteet, jotka olivat määrältään 75,5 miljoonaa euroa. Ranskan valtio myönsi jäsenvaltioista merkittävimmät suorat tuet maanviljelijöille lokakuussa 2000 alkaneen kriisin torjumiseksi.

1.5 Tilanne ennen 24 päivänä lokakuuta 2001 tehtyä sopimusta

(30) Huolimatta näistä markkinoiden vakauttamiseksi tarkoitetuista toimenpiteistä, jotka maanviljelijät katsoivat riittämättömiksi ja joiden jäsenvaltioittain vaihtelevaa toteuttamista ne arvostelivat, maanviljelijöiden ja teurastajien suhteet kiristyivät Ranskassa syys- ja lokakuussa 2001. Maanviljelijät pysäyttivät tuohon aikaan suuressa osassa Ranskaa kuorma-autoja tarkastaakseen kuljetetun lihan alkuperän. Maatalousalan ammattiyhdistysten asiakirjoissa luonnehdittiin yleisesti näitä laittomia pysäytyksiä "tarkastustoimiksi". Lisäksi maanviljelijät piirittivät teurastamoja estäen niihin pääsyn ja niistä poistumisen ja/tai tarkastivat lihan maantieteellisen alkuperän. Lehdistössä kerrottiin usein näistä mielenosoituksista ja niiden seurauksista(27). Lihaa menetettiin usein, sillä se pilaantui lukuisten piirityspäivien aikana ja muualta kuin Ranskasta peräisin olevaa lihaa poltettiin. Mielenosoitukset johtivat joskus välineiden tuhoamiseen, jopa merkittävissä määrin. Maanviljelijät tuhosivat 15 päivänä lokakuuta 2001 Ille et Vilainen departementissa kahden laitoksen tilat ja hävittivät useita tonneja lihaa(28).

(31) Mielenosoituksia ja teurastamojen piirityksiä järjestettiin erityisen paljon lokakuun puolivälissä vuonna 2001 ja ne kohdistuivat kaikkialla Ranskassa sijaitseviin laitoksiin. Mielenosoittajat vaativat piirityksen purkamiseksi teurastajilta sitoumuksia tuonnin keskeyttämisestä ja yhdistyksen oman hintaluokituksen noudattamisesta. FNB:n johto päätti lokakuun puolivälissä vuonna 2001 määritellä hintaluokituksen teurastamoon tuotaville teurasnaudoille "tämän ryhmän suuruuden vuoksi"(29) torjuakseen alhaisen hintatason. Luokituksen soveltaminen edellytti useiden toimien yhteensovittamista, mm. tuonnin vastustamista erityisesti "ravitsemisliikkeiden"(30) alalla, sillä yritysten ravintolat ja työpaikkaruokalat käyttivät runsaasti tuontilihaa sen edullisuuden vuoksi(31). FNB kehotti muutamien päivien kuluttua kansallisen luokitusasteikon hyväksymisestä yhdistyksen jäseniä toimintaan sen täytäntöönpanon varmistamiseksi. Tähän tarvittiin lehdistön kautta saatavaa julkisuutta(32) ja teurastajien kanssa järjestettyjä kokouksia, "jotta luokitus hyväksyttäisiin"(33). Useat merkittävät teurastamot Loiren alueella suostuivat käyttämään luokittelua 22 päivästä lokakuuta 2001 alkaen yritykseensä useiden päivien ajan kohdistuneen piirityksen jälkeen(34). FNB:n varapuheenjohtaja korosti erään sopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä sen historiallista luonnetta todeten, että "naudanlihan hinnat on aina vahvistettu kysynnän ja tarjonnan mukaan" ja että "nyt markkinoiden suunnan määräisi ensi kertaa vähimmäishinta-asteikko"(35). Lehdistössä julkaistiin tietoja tällaisista paikallisista sopimuksista ja korostettiin, että niihin liittyi myös tuonnin keskeyttäminen 31 päivään joulukuuta 2001 asti(36).

(32) Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että hinta-asteikon käyttöönotosta keskusteltiin 16 päivänä lokakuuta 2001 FNB:n ehdotuksesta kyseisen yhdistyksen, FNSEA:n, FNPL:n ja CNJA:n kesken(37). Kaikki neljä yhdistystä kannattivat hinta-asteikkoa(38). Samaan aikaan asteikosta keskusteltiin myös "alan yhdistysten kanssa", mutta sopimukseen ei päästy(39). Uusi kokous pidettiin 23 päivänä lokakuuta 2001, mutta sopimusta "FNB:n johdon määrittelemän asteikon soveltamisesta" ei saatu aikaan(40). FNB:n johtajan käsinkirjoitetuissa muistiinpanoissa todetaan, että FNCBV:n puheenjohtaja ja FNICGV:n edustaja ilmoittivat, ettei heillä ollut valtuuksia neuvotella hinta-asteikosta; muistiinpanoihin on merkitty edellä mainittujen nimien jälkeen: "Ongelmana on tarjonnan ja kysynnän ylijäämä" ja "keinotekoisilla markkinoilla ei voi toimia"(41).

(33) Uusi kokous pidettiin 24 päivänä lokakuuta 2001 maatalousministerin pyynnöstä. Ministeri ei peitellyt tukeaan kyseisten kuuden yhdistyksen keskusteluille, joita käytiin ainakin osittain ministeriön tiloissa. Ministeri totesi Ranskan kansalliskokoukselle 24 päivänä lokakuuta 2001 seuraavaa: "Kutsuin tänä aamuna klo 8.30 koolle eri toimialojen edustajat kullekin kuuluvan vastuun toteamiseksi. Nyt neuvotteluja käydään ministerin tuella ja kannustuksella. Haluaisin, että tuotantoketjun loppupään yritykset sitoutuisivat muutamien viikkojen tai jopa kuukausien ajaksi keskeyttämään ostonsa ulkomailta. En tietenkään voi pakottaa niitä siihen, sillä valtio ei voi sitä tehdä. Jos nämä yritykset kuitenkin keskeyttäisivät maahantuonnin kahdeksi, kolmeksi tai kuudeksi kuukaudeksi, jona aikana varastomme tyhjentyisivät, ne täyttäisivät velvollisuutensa valtiota kohtaan". Ministeri jatkoi: "Haluaisin, että eri osapuolet pääsisivät yksimielisyyteen tasapuolisesta ostohinta-asteikosta"(42).

(34) Tätä kokousta koskevissa FNB:n johtajan käsinkirjoitetuissa muistiinpanoissa todetaan kohdan "neuvottelut - ministeriö" johdannossa: "Ministeri: tuonti keskeytetään; asteikko välttämätön; annan rahaa, jos tarve vaatii"(43).

(35) FNCBV:n puheenjohtajan tietyt lausunnot osoittavat hänen tukeneen aktiivisesti sopimuksen tekemistä. Ouest France -lehdessä 31 päivänä lokakuuta 2001 julkaistussa artikkelissa FNCBV:n puheenjohtaja toteaa: "Meillä oli tärkeä osuus hinta-asteikon aikaansaamisessa"(44). FNCBV:n puheenjohtajan 9 päivänä marraskuuta 2001 FNSEA:n puheenjohtajalle osoittamassa tiedotteessa todetaan, että "FNCBV:llä oli aktiivinen osuus 24 päivänä lokakuuta käydyissä neuvotteluissa, joissa päästiin sopimukseen nautojen vähimmäishinta-asteikosta"; puheenjohtaja korosti: "Mielestäni meidän yhdistyksemme vaikutti asiaan merkittävästi"(45).

1.6 24 päivänä lokakuuta 2001 tehty sopimus

(36) 24 päivänä lokakuuta 2001 pidetyn kokouksen tuloksena saatiin aikaan FNSEA:n, FNB:n, FNPL:n, CNJA:n, FNICGV:n ja FNCBV:n välille sopimus.

1.6.1 Sopimuksen sisältö

(37) Edellä mainittujen kuuden yhdistyksen välillä 24 päivänä lokakuuta 2001 tehtyyn sopimukseen (joka allekirjoitettiin muodollisesti vasta seuraavana päivänä(46)) kuuluu kaksi osaa.

(38) Ensimmäisessä osassa määrätään "tilapäisestä sitoutumisesta tuonnin keskeyttämiseen". Sitoumuksessa ei rajoiteta naudanlihaluokkia, joihin sitä sovelletaan. Se koskee näin ollen kaikkea naudanlihan tuontia, minkä vahvistavat tietyt asiakirjat, jotka komissio löysi tutkimusten yhteydessä. FNB:n johtajan käsinkirjoitetuissa muistiinpanoissa todetaan FNSEA:n puheenjohtajan 25 päivänä lokakuuta 2001 pitämästä lehdistötilaisuudesta: "tuonti keskeytetään"(47). Muistiinpanoissa todetaan myös komission tietopyyntöön luonnostellusta vastauksesta: "sopimukseen kuuluvat lihaluokat: hinta-asteikot: teurasnautojen ruhot; - sitoutuminen tuonnin tilapäiseen keskeyttämiseen: kaikki naudanlihatuotteet"(48). Asiakirja-aineiston osissa, erityisesti lehtiartikkeleissa, joissa on kyse maanviljelijöiden tekemistä lihan maantieteellisen alkuperän "tarkastuksista", naudanlihaa ei erotella mitenkään.

(39) Sopimuksen toinen osa koskee hintoja. Siinä on kyse "sitoutumisesta noudattamaan teurasnautojen hinta-asteikkoa teurastamoon tuotaessa" sopimuksen määritelmien mukaisesti. Mukana on tiettyjen nautaluokkien (lähinnä U- ja R-luokan nautojen) kilogrammaperusteinen hintaluettelo. Sopimuksessa täsmennetään muista luokista, mitä laskentamenetelmää käytetään hintoja laskettaessa erityisostoista johtuvien hintojen mukaan(49). Koska erityisostot vahvistetaan joka toinen viikko, hinta-asteikko mukautetaan marraskuun puolivälistä 2001 alkaen(50).

(40) Edellä esitetyllä tavalla vahvistetut hinnat olivat järjestelmällisesti noin 10-15 prosenttia korkeammat kuin edellisellä viikolla(51).

1.6.2 Sopimuksen kesto

(41) Sopimuksen piti tulla voimaan 29 päivänä lokakuuta 2001 ja kestää 30 päivään marraskuuta asti. Koska sopimuksessa ei täsmennetty lainkaan sen jatkamista koskevia ehtoja, oli selvää, että sopimuspuolet suunnittelivat sen jatkamista 1 päivästä joulukuuta alkaen. Ranskan maatalousministeri oli ilmaissut selvästi Ranskan kansalliskokoukselle sen ensimmäisessä täysistunnossa 24 päivänä lokakuuta 2001, jolloin sopimusta vielä käsiteltiin, että tuonti olisi keskeytettävä "kahdeksi, kolmeksi jopa kuudeksi kuukaudeksi" ja että hän haluaisi "saada tuotantoketjun loppupään yrityksiltä sitoumuksen keskeyttää muutamaksi viikoksi, jopa kuukausiksi ostonsa ulkomailta"(52). Useista asiakirjoista käy ilmi, että tähän sopimuspuolet tai ainakin tietyt niistä myös pyrkivät. Näitä asiakirjoja ovat mm. seuraavat:

- FNB:n johtajan käsinkirjoitetuissa muistiinpanoissa FNSEA:n puheenjohtajan lehdistötilaisuudessa 25 päivänä lokakuuta 2001 todetaan seuraavaa: "voimaantulo maanantaina (...) 30. marraskuuta asti. Jatkoa varten sovittu tuohon aikaan pidettävästä kokouksesta"(53);

- samoissa käsinkirjoitetuissa muistiinpanoissa sivulla, jossa ei ole päivämäärää, mutta joka on kirjoitettu sisällöstä päätellen todennäköisesti 9-12 päivänä marraskuuta 2001, todetaan otsikon "tuonti" kohdalla seuraavaa: "ei uudisteta joulukuun uudessa sopimuksessa"(54);

- FNSEA:n muistiinpanoissa, jotka on tehty 7 päivänä marraskuuta 2001, todetaan seuraavaa: "yritysten välinen kokous suunnitteilla (20.11. illalla?) yhteenvedon tekemiseksi sopimuksesta ja sen uusimisen valmistelemiseksi 30 päivästä marraskuuta alkaen"(55);

- neljän maatalousalan yhdistyksen 8 päivänä marraskuuta 2001 päivätyssä yhteisessä tiedotteessa, joka on osoitettu paikallisille ja ammattialakohtaisille yhdistyksille todetaan selkeästi: "mielestämme on välttämätöntä tämän hinta-asteikon soveltamisen jatkamiseksi 30 päivän marraskuuta 2001 jälkeen, että meillä on käytettävissämme kaikki tiedot eri departementeissa toteutetuista toimista, kohdatuista vaikeuksista ja saavutetuista tuloksista, jotta asteikkoa voitaisiin soveltaa parhaalla mahdollisella tavalla"(56);

- FNSEA:n puheenjohtajan toimistosta löydetyissä muistiinpanoissa, joissa ei ole päivämäärä, mutta jotka on kirjoitettu 9 päivän marraskuuta 2001 jälkeen, sillä niissä viitataan komission tietopyyntöön, todetaan hinta-asteikosta, että "sen jatkamisesta keskustellaan 27 päivänä marraskuuta"(57);

- FNB:n muistiinpanoissa, jotka on päivätty 30 päivänä lokakuuta 2001, on ilman päiväystä käsin kirjoitettuja merkintöjä, joissa esitetään yksityiskohtaisesti FNPL:n ehdotus, joka olisi otettava huomioon "hinta-asteikkoa jatkettaessa"(58);

- FNPL:n pääsihteeri totesi järjestön valtakunnallisen neuvoston kokouksessa 26 päivänä marraskuuta 2001, että "on erittäin tärkeää jatkaa vähimmäishinta-asteikkoa koskevaa sopimusta 31 päivän marraskuuta 2001 jälkeen"(59).

1.6.3 Sopimuksen tekemisestä aiheutuneet reaktiot ja 31 päivänä lokakuuta 2001 tehty Rungisin pöytäkirja

(42) Maatalousministerin 24 päivänä lokakuuta 2001 julkaisemassa lehdistötiedotteessa todettiin, että maatalousministeri "on erittäin iloinen tehdystä sopimuksesta, jota hän oli toivonut, jonka tekemisen hän oli pannut alulle ja jota hän oli kannustanut" ja että "hän haluaa ilmaista tyytyväisyytensä allekirjoittaneiden osoittaman suuren vastuuntunnon vuoksi"(60).

(43) FNICGV:n puheenjohtaja esitti 24 päivänä lokakuuta 2001 yhdistyksen jäsenille osoittamassaan tiedotteessa seuraavaa: "maatalousministeri, joka on kutsunut tämän kokouksen koolle, toivoo, että pääsisimme sopimukseen karjankasvattajien kanssa pitkän ja vaikean keskustelupäivän päätteeksi"(61). FNCBV:n puheenjohtaja totesi puolestaan seuraavaa: "Ministeri on itse sitoutunut tähän asiaan toteamalla, että hän tekisi kaikkensa, jotta viranomaiset eivät vastustaisi sopimusta, jota DGCCRF olisi muuna aikana kannattanut". Tämä on julkaistu Ouest France -lehdessä 30 päivänä lokakuuta 2001(62).

(44) Monet yksityiset tahot reagoivat sopimuksen allekirjoittamiseen. Esimerkiksi FNICGV:n tietyt jäsenet, joiden toiminnasta osa liittyi suoraan tuontiin, arvostelivat sopimusta tuonnin keskeyttämisen osalta(63). FNICGV:n puheenjohtajan jäsenille osoittamassa tiedotteessa, joka on päivätty 31 päivänä lokakuuta 2001, viitataan samana päivänä "hollantilaisten ja saksalaisten yritysten edustajien valtuuskunnan kanssa" pidettävään tapaamiseen(64). Myös saksalainen, belgialainen, britannialainen, espanjalainen ja hollantilainen maatalousalan yhdistys ilmaisivat vastustavansa sopimuksen tätä osaa, jota ne vastustivat. FNB:n varapuheenjohtajan ja johtajan sekä saksalaisten ja hollantilaisten maatalousalan yritysten ja yhdistysten valtuuskunta vaati todennäköisesti 31 päivänä lokakuuta 2001 pidetyssä kokouksessa(65) tuonnin keskeyttämisen välitöntä lopettamista(66). Belgialais-hollantilaisen tuonti- ja vientiyrityksen edustaja totesi kyseisessä kokouksessa, että kiristystoimenpiteiden vastatoimenpiteenä voitaisiin järjestää ranskalaisten tuotteiden boikotti(67). Monet maatalousalan yhdistykset osoittivat Ranskan edustajille myös kirjallisen valituksen(68). EU-maiden tuottajajärjestöjen keskusjärjestön (COPA:n) kokouksessa 20 päivänä marraskuuta 2001 muiden jäsenvaltioiden tietyt yhdistykset ilmaisivat jälleen kerran vastalauseensa ja korostivat erityisesti sitä, ettei rajojen sulkemisella ratkaistaisi naudanliha-alan kriisiä(69). Tuotantoketjun loppupään toimijoiden järjestöt ilmaisivat vakavan huolestumisensa sopimuksen hintoja ja tuontia koskevien seikkojen vuoksi(70). Lisäksi Euroopan lihateollisuusyhdistys (UECBV) kirjoitti komissiolle 16 päivänä tammikuuta 2002 ja kanteli sopimuksesta sekä sen tiettyjen jäsentensä teurastamoihin kohdistuneista piirityksistä.

(45) Sopimuksen allekirjoittajien välillä pidettiin FNICGV:n aloitteesta uusi kokous Rungisissa 31 päivänä lokakuuta 2001(71), sillä FNICGV oli huolestunut jäsentensä vaikeuksista noudattaa sitoumustaan tuonnin tilapäisestä keskeyttämisestä. 24 päivänä lokakuuta 2001 tehdyn sopimuksen allekirjoittaneet yhdistykset pääsivät uuteen sopimukseen ("Rungisin pöytäkirja"), jossa todetaan seuraavaa: "Maataloustuottajia koettelee ennennäkemätön kriisi, minkä vuoksi karjankasvattajien edustajat vaativat tiukasti tuonti- ja vientiyrityksiä ottamaan huomioon kriisin vakavuuden. Vastauksena tähän tuonti- ja vientiyritykset sitoutuvat osoittamaan solidaarisuuttaan"(72).

1.7 Sopimuksen uusiminen marraskuun jälkeen

1.7.1 Sopimuksen jatkamisen valmisteleminen

(46) Kuten edellä on todettu, 24 päivänä lokakuuta 2001 tehdyn sopimuksen oli tarkoitus alun perin päättyä 30 päivään marraskuuta 2001. Oli kuitenkin selvää, että sopimusta oli tarkoitus jatkaa (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 41 kappale).

(47) Komission hallussa olevista asiakirjoista käy ilmi, että sopimuksen jatkaminen otettiin esiin marraskuun puolivälissä.

(48) FNB:n puheenjohtajan käsinkirjoitetuissa muistiinpanoissa, jotka komissio löysi yhdistyksen tiloissa tekemänsä tarkastuksen yhteydessä, todetaan otsikolla "sopimuksen tulevaisuus"(73): "tuonti: ei voida luopua. Tunnukset toimille? (...) Virallinen puhe? Onko kom:n takavarikko julkistettava? Kyllä. Odotamme kansalaistoimintaa ja olemme huolestuneita kulutustiedoista, valttina lähialat." Alaotsikolla "hinnat" todetaan erityisesti seuraavaa: "vaikea luopua kirjallisista. Olisiko sovittava? Miten voisimme painostaa? (...) JB-PDL:n kokemukset: suositukset! FNB:n suositukset: vaikka sopimuksesta on valitettu, katsomme edelleen, että karjankasvattajilla on oikeus saada asteikossa määrätyt hinnat"(74).

(49) FNB:n johtaja on merkinnyt muistiinpanoihinsa 20 päivänä marraskuuta 2001 käydystä keskustelusta (jonka osanottajia ei voi tunnistaa asiakirjan perusteella) erityisesti seuraavaa: "häirinnästä on tehtävä pysyvää: paikalla on oltava jatkuvasti. Ei välityksiä. Tuontiin kohdistuvaa painostusta on jatkettava (...). Tuonti: asiasta ei enää puhuta ja vielä vähemmän kirjoitetaan"(75).

(50) FNB:n puheenjohtajan käsinkirjoitetuissa muistiinpanoissa viitataan keskusteluihin, joiden päivämäärää ei mainita, mutta joiden ajankohdaksi voidaan sisällön perusteella olettaa 22 ja 27 päivä marraskuuta 2001. Yleisotsikolla "alan sopimus: näkymät marraskuun jälkeen?" todetaan seuraavaa: "1. keino: kirjallisen sopimuksen jatkaminen: FNICGV kieltäytyy, ongelmana komissio. 2. keino: sopimuksen kehittäminen"(76).

(51) Tietyistä asiakirjoista käy ilmi, että sopimuksen uusimismahdollisuutta harkittiin vielä myöhään marraskuussa.

(52) Bretagnen FRSEA:n edustajan FNB:lle ja oman alueensa paikallisyhdistysten puheenjohtajille 28 päivänä marraskuuta 2001 lähettämässä sähköpostiviestissä todetaan seuraavaa: "hinta-asteikon soveltamista jatketaan tulevina viikkoina: kaikki teurastamot, joiden kanssa on oltu yhteyksissä, ovat ilmoittaneet olevansa valmiit säilyttämään asteikon voimassa, jos kaikki toimijat sitoutuvat siihen samanaikaisesti"(77).

(53) Toisessa FNB:lle 26 päivänä marraskuuta 2001 Côtes-d'Armorin departementista lähetetyssä sähköpostiviestissä todettiin, että hinta-asteikkoa "sovellettiin asianmukaisesti" kolmessa tarkastuksen kohteena olleessa teurastamossa, ja tämän jälkeen seuraavaa: "nämä teurastamot sitoutuivat soveltamaan hinta-asteikkoa edelleen, jos ammattikunta sitoutuu valtakunnallisesti noudattamaan tätä hinta-asteikkoa. Toivomme, että huomisissa neuvotteluissa päästään sopimukseen ja voimme jälleen vaatia sitoutumista hinta-asteikon noudattamiseen"(78).

1.7.2 Ilmoitus sopimuksen uusimatta jättämisestä

(54) Tietoisena yhdistyksensä jäseniin kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi kohdistuvasta sakonuhasta FNICGV:n puheenjohtaja ilmoitti 19 päivänä marraskuuta 2001, eli muutama päivä komission esittämän tietopyynnön vastaanottamisen jälkeen (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 3 kappale), FNSEA:n puheenjohtajalle joutuvansa "aikaistamaan sopimuksen päättymispäivämäärää kyseiseksi ajankohdaksi alun perin suunnitellun 30. marraskuuta 2001 sijaan"(79).

(55) Kaikki yhdistykset vastasivat 26 päivänä marraskuuta 2001 päivättyyn komission kirjeeseen (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 4 kappale), ettei 24 päivänä lokakuuta 2001 tehtyä sopimusta jatkettaisi 30 päivän marraskuuta jälkeen, ja korostivat, että yksi sopimuspuoli oli jo muutamaa päivää aiemmin irrottautunut sopimuksesta.

(56) FNICGV:n 30 päivänä marraskuuta 2001 päivätyssä asiakirjassa "info flash" kerrotaan 29 päivänä marraskuuta 2001 järjestetystä kokouksesta. Siinä todetaan seuraavaa: "Teurasnautoihin sovellettavan vähimmäishinta-asteikon voimassaolo päättyy 24.10.2001 eikä sitä jatketa. Tähän päädyttiin eilen Pariisissa pidetyssä sopimuksen allekirjoittajien kokouksessa"(80).

1.7.3 Kokous 29 päivänä marraskuuta 2001

(57) FNB:n puheenjohtajan käsinkirjoitetuissa muistiinpanoissa, jotka löydettiin yhdistyksen tiloissa tehdyn tutkimuksen yhteydessä, on tiettyjä merkintöjä tästä kokouksesta. Sivulle, jonka ylälaitaan on kirjoitettu kehystettynä "kokous torstaina 29 päivänä marraskuuta klo 8.00" (asiayhteys huomioon ottaen kyseessä on todennäköisesti 29 päivänä marraskuuta pidetyn kokouksen valmistelujen yhteydessä tehdyt muistiinpanot), on kirjoitettu seuraavaa: "hinta-asteikoista neuvoteltava alueittain. Vastaus komissiolle. OK, hyväksytään se, ettei sopimusta jatketa. Hinta-asteikko-suositus: tehdäänkö kirjallisesti? Julkaistaan (suosituksena) ammattiyhdistyksen lehdessä (...). Viitehinnoista on keskusteltava"(81). Hinta-asteikosta todetaan seuraavaa: "ei voida jatkaa sellaisenaan moitittavan luonteen vuoksi. Painostusta interventiohintojen noudattamiseksi on jatkettava (itse asiassa ne vastaavat asteikkoa). Ei enää mieletöntä tiedotusta asiasta"(82).

(58) Käsinkirjoitetuissa muistiinpanoissa kuvataan tämän jälkeen kokouksen kulkua sivulla, jonka ylälaitaan on merkitty otsikoksi "neuvottelut 29 päivänä marraskuuta 2001" ja otsikon jälkeen on merkitty useita nimikirjaimia (komissio ei pysty tunnistamaan kaikkia osanottajia, mutta tietyt nimikirjaimet tarkoittavat selvästi FNB:n kahta varapuheenjohtajaa, johtajaa ja pääsihteeriä, FNPL:n johtajaa, joka allekirjoitti Rungisin pöytäkirjan tämän yhdistyksen nimissä, FNCBV:n puheenjohtajaa ja FNICGV:n puheenjohtajaa. Kahdet muut nimikirjaimet tarkoittavat todennäköisesti CNJA:n edustajia(83)). Tämän jälkeen todetaan toistuvasti, että on "jatkettava"(84). FNICGV:n puheenjohtajan nimikirjaimien viereen on merkitty seuraavaa: "allekirjoitettua sopimusta ei voida jatkaa. Markkinoilta poisvetämiselle vahvistettu hinta on OK". Tätä merkintää seuraa useita lukuja, joiden marginaaliin on merkitty alleviivattuna: "sopimus OK"(85).

(59) Seuraavalla käsinkirjoitetulla sivulla on useita merkintöjä: "viitehinta, kannattava hinta, tavoitehinta, karjankasvattajien tavoitehinta, tavoitehinta, karjankasvattajien tavoite". Seuraavaksi on merkitty FNICGV:n puheenjohtajan nimikirjaimet ja toteamus: "en kirjoita mitään/puh". Seuraavaksi on alaotsikko "Lehdistö tied." ja toteamus: "hinta-asteikko= EY:n vastainen, ei siis voida jatkaa, mutta toimintaa jatketaan hintasuosituksen, meidän karjankasvattajien, yhdistyksen tavoitteiden hyväksi"(86).

(60) Otsikolla "yhteenveto" on kirjoitettu seuraavaa: "'sopimus' (suull./puh.) karjankasvattajien tavoitehinnan noudattamiseksi", merkintää seuraa tiettyjä hintoja tietyille lihan laatuluokille. "Miten: ammattiyhdistyksen toiminnalla, suosituksin"(87). Toisella käsinkirjoitetulla sivulla on merkintä "olemme sopineet, ettemme enää välitä kirjallisia viestejä"(88). Toisessa käsinkirjoitetussa asiakirjassa, jota ei ole päivätty (mutta joka on laadittu 27 päivän marraskuuta 2001 jälkeen), on seuraava merkintä tunnuksen "huom." jälkeen: "kirjallisia viestejä varottava kartelli"(89).

(61) Tietyiltä käsinkirjoitetuilta sivuilta käy ilmi, että paikallisten yhdistysten edustajilta puuttui ymmärtämystä(90). FNB järjesti 4 päivänä joulukuuta 2001 myös puhelinneuvottelun, johon osallistui ammattiyhdistyksen alueellisia edustajia, tuodakseen esiin "naudanliha-alan tavoitehintoja puolustavan näkökannan"(91).

(62) Muissa käsinkirjoitetuissa muistiinpanoissa on seuraavia merkintöjä: "'sopimus ( muut sitovat ehdot) yhdistyksen tavoitehinnan noudattamisesta' (...) Lehdistössä on julkaistava teurastamojen kansalaisrohkeutta korostavia lausuntoja (ansioituneet mainiten). 'Sopimus markkinoiden moraalin palauttamisesta'. Ammattiyhdistysten suositukset"(92).

(63) FNB:n puheenjohtaja totesi seuraavaa 4 päivänä joulukuuta 2001 antamassaan haastattelussa, joka julkaistiin FNSEA:n Internet-sivuilla: "korostimme viime viikolla tämän hinta-asteikon merkitystä hintojen alamäen pysähdyttämiseksi. Yritykset myöntävät sen merkityksen, mutta haluavat samalla noudattaa Brysselin suosituksia. Vastedes emme enää puhu hinta-asteikkoa koskevasta toimialasopimuksesta, vaan vähimmäishintatavoitteesta. Vaadimme edelleen yhdistyksen hinta-asteikon noudattamista". Kysymykseen siitä, "olivatko kaikki yritykset saaneet viestin, joka koski vaatimusta neuvoteltujen tariffien noudattamisesta", FNB:n varapuheenjohtaja vastasi seuraavaa: "uutta sopimusta ei ole kirjallisena, vain suullisena, mutta sen merkitys on erittäin suuri. Valtakunnallisten yritysten edustajat ovat myös välittäneet suullisesti tiedoksi neuvottelujemme sisällön". Varapuheenjohtaja totesi sopimuksen soveltamista koskevista menettelyistä seuraavaa: "Hintojen on oltava viime viikolla sovittujen mukaisia. Jollei näin ole, piiritämme sopimusta rikkoneet teurastamot. Tiistaina neljä valtuuskuntaa vaati jälleen kerran neljää vendéelaista teurastamoa tekemään selkoa toiminnastaan. Vaadimme niiltä selvitystä, jotta tietäisimme, ovatko ne saaneet samanlaiset ohjeet viranomaisilta kuin me. Katsotaan nyt, miten sana tehoaa kirjoitetusta aiheutuneen järkytyksen jälkeen"(93).

(64) Asiakirjassa, joka julkaistiin 5 päivänä joulukuuta 2001 ja Internetissä Vendéen FDSEA:n kotisivuilla ja joka julkaistiin myös FNSEA:n kotisivuilla, todettiin seuraavaa: "naudanliha-alan suullinen sopimus, joka vahvistettiin viime viikon lopulla, konkretisoituu hitaasti kentällä. Samoin kuin kuukausi sitten. Vastaanhangoittelevat teurastamot ovat aina samat. Nyt ei todellakaan enää puhuta toimialasopimuksesta. 'Olkoon niin', toteaa FDSEA, 'mutta teemme tästä kuukausi sitten allekirjoitetusta hinta-asteikosta ammattiyhdistyksen todellisen hinta-asteikon velvoittamalla noudattamaan näitä vähimmäishintoja koko maassa.' Tästä 'kartellista' ilmoitetaan ensi viikon alussa koko alalle". Asiakirjassa korostettiin yhdistyksen edustajan todenneen, ettei erääseen teurastamoon tehdyllä tarkastuskäynnillä "saatu vakuutuksia kansallisilta elimiltä", ja jatkettiin: "teurastamot voivat luottaa siihen, että FDSEA:t saavuttavat hinta-asteikon välittömän ja yleisen soveltamisen koko maassa. 'Jollei asia järjesty maanantaihin mennessä, me järjestämme taas piirityksen.' FNSEA kehottaa toimimaan samoin kaikissa departementeissa". Asiakirjassa tuodaan esiin mielenosoittajien ja erään teurastajan väliset keskustelut ja täsmennetään seuraavaa: "teurastamon johto keskusteli (FNICGV:n puheenjohtajan kanssa), ja hän vahvisti viime viikon neuvottelujen tulokset". Raportissa lainataan erästä Vendéen FDSEA:n johtajaa ja jatketaan seuraavasti: "'Kaikki departementissa teurastetut eläimet, joiden osalta ei noudateta vähimmäishinta-asteikkoa, on ilmoitettava faksilla FDSEA:han. Päätämme näin saatujen tietojen perusteella, piiritämmekö sopimusta rikkoneet teurastamot.' Vendéelaiset johtohenkilöt toistivat voimakkaasti ja vakuuttavasti tämän viestin kaikille Pariisissa torstaihin asti koolla olleille FDSEA:ille. Hinta-asteikko on siis edelleen voimassa. Se ei ole toimialakohtainen vaan ammattiyhdistyskohtainen. Loppuun saakka"(94).

1.7.4 Kokous 5 päivänä joulukuuta 2001

(65) FNSEA järjesti 5 päivänä joulukuuta 2001 "kansallisen naudanliha-alan toimintapäivän"(95). Iltapäivällä järjestettiin paneelikeskustelu(96), johon osallistui 24 päivänä lokakuuta 2001 tehdyn sopimuksen allekirjoittajien edustajia.

(66) Bretagnen FRSEA:n erään edustajan alueensa FDSEA:iden puheenjohtajille 6 päivänä joulukuuta 2001 lähettämässä sähköpostiviestissä, jonka komissio löysi FNSEA:ssa tehdyn tarkastuksen yhteydessä, todetaan seuraavaa: "eilisen kokouksen keskusteluissa tuotiin esiin kolme tärkeintä seikkaa: naaraspuolisten nautojen vähimmäishintatason varmistaminen, markkinoiden puhdistaminen, markkinoiden hallinta. Ensimmäisestä kohdasta on todettava, että kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että jollei enää saada aikaan sopimusta virallisista hinnoista viimekertaisessa viestissä mainitsemistani syistä, naaraspuolisten nautojen kurssit on säilytettävä ammattiyhdistysten painostuksella aiemman hinta-asteikon tasolla, jota tarkistetaan erityisostoilla määräytyvien hintojen mukaan (...). FNICGV:n ja FNCBV:n valtakunnallisten yhdistysten puheenjohtajat totesivat vähimmäishinnoista olevansa tietoisia siitä, että markkinahinnat on säilytettävä ja annettava tiedoksi jäsenille. Asiasta ei kuitenkaan ole kirjallista sopimusta, ja hintojen säilyttäminen riippuu valmiudestamme harjoittaa alalla riittävää painostusta. Niinpä ehdotankin, että otatte jo tänä viikonloppuna yhteyttä (puhelimitse tai valtuuskuntana) departementtinne teurastamoihin varmistaaksenne niiden sitoutumisen säilyttämään hinnat aiemmalla ja tarkistetulla tasolla ja varoittaaksenne niitä mahdollisista ammattiyhdistystoimista, joita voimme alkaa toteuttaa jo ensi viikolla, jos sitoumusta ei noudateta"(97).

(67) FNPL:n viikoittain ilmestyvässä tiedotuslehdessä tehtiin seuraava yhteenveto naudanliha-alan kansallisesta toimintapäivästä: "ammattiyhdistysten toimintapäivä, jolla vältettiin maito-liha-sota ja vahvistettiin hinta-asteikon noudattamisen jatkaminen ja jonka kuluessa useat osanottajat saattoivat ilmaista mielipiteensä. Aamupäivä omistettiin pääosin eri hinta-asteikkojen (hiehot, Loiren vasikat ja naudat) toteuttamisen ja noudattamisen esittelylle. Hinta-asteikon yleinen säilyttäminen on välttämätöntä, ja se saadaan aikaan ay-painostuksella, vaikka soveltamisessa olisikin vaikeuksia. Tämä hinta-asteikko on kuitenkin välitavoite, päätavoitteena on saada tuotanto vastaamaan markkinoita (...). Iltapäivällä järjestettiin paneelikeskustelu. Teurastamojen edustajat (FNCBV:n ja FNICGV:n puheenjohtajat) kannattavat suullisesti sovitun hinta-asteikon soveltamista". Otsikolla "naudanliha-alan hinta-asteikon soveltamisessa ongelmia" lehdessä todettiin seuraavaa: "eräs (Saône-et-Loiren departementin) teurastamo ei noudata hinta-asteikkoa eikä hyväksy tuottajien vaatimuksia ja uhkaa hälyttää viranomaiset ja Euroopan komission apuun, jos ammattiyhdistykset ryhtyvät toimiin. (FNICGV:n puheenjohtajan) viestiltä puuttuu selkeyttä ja tiukkuutta!"(98).

(68) Kuusi sivua FNB:n johtajan käsinkirjoitetuista muistinpanoista, jotka komissio jäljensi tarkastuskäynnillään järjestön tiloissa, käsittelee 5 päivänä joulukuuta 2001 järjestettyä kansallista toimintapäivää(99). Tuonnista muistiinpanoissa todetaan seuraavaa: "unohdetaan tuonnin vastustaminen ja keskitytään ravitsemisliikkeisiin"(100). FNSEA:n puheenjohtajan nimikirjaimien jälkeen on merkitty seuraavaa: "oli virhe kirjoittaa tuonnin keskeyttämisestä, saimme Brysselin ja muiden COPA:n jäsenten haukkumiset. Jatketaan 'tavoitehintojen' tai niin alhaisten hintojen noudattamista, ettei sen alempia enää halutakaan, mutta ei kirjoiteta siitä. Olemme varmoja siitä, että alan kumppanit sitoutuvat hintapolitiikkaan". Lisäksi muistiinpanoissa todetaan: "ei mitään enää kirjallisesti"(101).

(69) 5 päivänä joulukuuta 2001 järjestetystä paneelikeskustelusta kirjoitettiin lähinnä otsikolla "lokakuun 25. päivän sopimus" ja FNB:n pääsihteerin nimikirjaimien jälkeen: "ammattiyhdistystavoite: jatketaan toimintaa". Tämän jälkeen on merkitty FNCBV:n ja FNICGV:n puheenjohtajien kommentit. Ensimmäiseen kohtaan on kirjoitettu: "ei enää kirjoittelua, vaan toiminnan jatkamista". Toiseen kohtaan: "säilytämme sitoumuksen noudattaa erityisostojen hintaa. Viesti välitetty yrityksillemme. Tämä tarkoittaa siis 30-40 senttiä lisää. Hinta-asteikkoa jatketaan epävirallisesti". Tämän jälkeen on taas FNCBV:n puheenjohtajan kommentti: "selvä, mutta kaikkien on oltava mukana"(102). Lopuksi FNSEA:n puheenjohtajan nimikirjainten kohdalle on merkitty päätelmäksi: "hinta-asteikosta ei luovuta. Sitä ei jatketa kirjallisena vaan käytännössä. Asiaa ymmärtämättömiä käydään puhuttelemassa"(103).

(70) Samaan tapaan Marnen departementin FDB:n puheenjohtaja toteaa 14 päivänä joulukuuta 2001 Marnen FDSEA:n Internet-sivuilla julkaistussa kirjoituksessa seuraavaa: "Koska allekirjoitettu sopimus on Euroopan unionin säännöstön vastainen, noudatamme sitä allekirjoituksitta (...). Tältä tieltä poikkeavat on palautettava oikealle tielle"(104).

1.8 Sopimuksen täytäntöönpano

1.8.1 Yleistä

(71) Kuten 24 päivänä lokakuuta 2001 kuuden ammattiyhdistyksen välillä tehdyn sopimuksen sanamuodosta käy ilmi, kyseessä oli "sopimus", jossa yhdistykset antoivat "sitoumuksia" yhdistystensä nimissä. Yhdistykset katsoivat sopimuksen sitovan niitä, mikä näkyy tiedotteissa, joita ne lähettivät heti sopimuksen tekemisen jälkeen. Neljä maatalousalan yhdistystä lähetti 25 päivänä lokakuuta 2001 kaikkien paikallisten ja alakohtaisten yhdistysten edustajille tiedotteen, joka koski tehtyä "sopimusta" ja jossa täsmennettiin seuraavaa: "meidän on noudatettava hyvin tiukasti sopimusta koko maassa ensi maanantaista alkaen"(105). Samoin FNICGV:n puheenjohtajan jäsenille 24 päivänä lokakuuta 2001 lähettämässä faksissa tuodaan sopimuksen tekeminen selvästi esiin sekä se, että sen noudattaminen vaikuttaa pakolliselta(106). Toimijat ovat myös ymmärtäneet sopimuksen näin. Haastemiehen 24 päivänä lokakuuta 2001 päiväämässä pöytäkirjassa, joka tehtiin erään Saône-et-Loiren departementin teurastamon pyynnöstä, todetaan, että FDSEA:n edustaja halusi tehdä kyseisen teurastamon kanssa paikallisen sopimuksen; teurastaja kuitenkin "totesi, ettei se ollut tarpeen, koska kansalliset sopimukset pätivät koko maassa"(107). Myös eräs FNICGV:n jäsen vastasi edellä mainittuun kyseisen yhdistyksen puheenjohtajan lähettämään faksiin, että hän ottaisi huomioon kyseisen sopimuksen (jota hän kyllä vastusti) ja totesi ryhtyvänsä "kaikkiin toimenpiteisiin pannakseen sopimuksen viivyttelemättä täytäntöön"(108).

(72) Maatalousalan yhdistykset puolestaan kehottivat välittömästi jäseniään levittämään sovittua hinta-asteikkoa mahdollisimman laajalle varmistaakseen sen täytäntöönpanon(109) ja ilmoittamaan viipymättä kaikista tapauksista, joissa hinta-asteikkoa ei noudatettu(110). Vendéen FDSEA:n puheenjohtaja totesi La Vendée agricole -lehdessä 2 päivänä marraskuuta 2001 julkaistussa haastattelussa seuraavaa: "keskustelun aika on päättynyt. Kansalliset yhdistykset ovat allekirjoittaneet 25. lokakuuta klo 9 FNSEA:n ja sen erityisalojen yhdistysten kanssa sopimuksen. Tätä hinta-asteikkoa sovelletaan vastedes koko maassa ja kaikissa yrityksissä"(111).

(73) Lisäksi tehtiin useita paikallisia sopimuksia, joilla valtakunnallinen sopimus "ratifioitiin" kentällä(112). Kyseessä olivat maanviljelijöiden (yleensä departementtitasolla toimivien) paikallisten yhdistysten yhden tai useamman yksittäisen teurastamon kanssa tekemät sopimukset. Näitä sopimuksia alettiin tehdä vastineena teurastamojen piirityksille heti valtakunnallisen sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen mutta myös koko marraskuun ajan. Joskus tehtiin vain suullisia sopimuksia valtakunnallisen sopimuksen noudattamisesta(113).

(74) Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että paikalliset sopimukset olivat 24 päivänä lokakuuta 2001 tehdyn valtakunnallisen sopimuksen jäljennöksiä(114). Silloin kun paikallisia sopimuksia ei tehty, teurastamot joutuivat piiritysten kohteeksi, kunnes allekirjoitus saatiin(115). Tietyissä tapauksissa teurastamot eivät luovuttaneet ja ne tuomittiin ranskalaisissa tuomioistuimissa poistumaan alueelta(116).

(75) Tietyissä tapauksissa sopimuksissa mentiin kuitenkin suunniteltua pitemmälle. Kun 24 päivänä lokakuuta 2001 tehdyn sopimuksen tuonnin keskeyttämistä koskeva osa oli muotoiltu uudelleen 31 päivänä lokakuuta 2001 tehdyssä Rungisin pöytäkirjassa, asiakirja-aineistosta käy ilmi, että marraskuussa tehdyissä paikallisissa sopimuksissa määrättiin edelleen selkeästi väliaikaisesta tuontikiellosta(117). Eräässä komission tietoon tulleessa tapauksessa paikallisen sopimuksen tekivät alan muut toimijat, esim. karjakauppiaiden paikallinen yhdistys(118).

(76) Näyttää siltä, että valtakunnallisen sopimuksen allekirjoittamista seuraavana päivänä keskusteltiin tuotantoketjun loppupään mukaan ottamisesta. Erityisesti suunniteltiin tukkukaupan ja ravitsemisliikkeiden mukaan ottamista. Asiakirja-aineistosta ei kuitenkaan voida päätellä, että kyseiset alat olisivat olleet mukana hinta-asteikon hyväksymisessä ja täytäntöönpanossa(119). Yhdistykset vahvistivat 9 päivänä marraskuuta 2001 esitettyyn komission tietopyyntöön antamissaan vastauksissa, ettei niillä ole käytössään kauppiaiden kanssa riidanalaisesta sopimuksesta vaihdettuja asiakirjoja.

1.8.2 Tuonti

(77) Kuten edellä on todettu, 24 päivänä lokakuuta 2001 tehtyyn sopimukseen kuului kaikkiin naudanlihatuotteisiin sovellettava sitoumus "keskeyttää tuonti tilapäisesti". Rungisin pöytäkirjassa, 31 päivänä lokakuuta 2001, lievennettiin hieman sitoumuksen sanamuotoa ja viitattiin ainoastaan "solidaarisuuteen".

(78) Komission käytössä olevista tilastoista käy ilmi, että sopimuksen allekirjoittamista seuraavana viikkona ulkomaista alkuperää olevan naudanlihan osuus markkinoilla myydystä naudanlihasta väheni, vaikkakaan ei merkittävästi. Taso jäi kuitenkin korkeammaksi kuin kaksi viikkoa aiemmin vallinnut taso(120). FNICGV esitti myös komission kirjeeseen antamassaan vastauksessa (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 4 kappale) taulukkoja, joista kävi ilmi Rungisissa 1-26 päivänä lokakuuta 2001 ja 1-27 päivänä marraskuuta 2001 kaupan pidetyn tuontilihan määrät; taulukoista selviää, että Rungisin kautta kulkeneen tuontilihan määrät eivät olleet vähentyneet lokakuusta marraskuuhun siirryttäessä vaan jopa lisääntyneet(121). On kuitenkin todettava, että FNICGV esitti väitetiedoksiantoon antamansa vastauksen liitteissä 5 ja 6 kaksi uutta taulukkoa, joiden otsikot olivat "naudanlihan tuontia Ranskan markkinoille kuvaava taulukko" ja "tuoreen lihan tuontia Ranskan markkinoille kuvaava taulukko". Taulukot osoittavat tuonnin merkittävää laskua marraskuussa 2001 lokakuuhun 2001 verrattuna ja joulukuussa 2001 marraskuuhun 2001 verrattuna. Sitä vastoin tuonnin taso nousi selvästi tammikuussa 2002. Lokakuusta joulukuuhun 2001 Saksasta ja Alankomaista, jotka ovat tärkeimmät Ranskaan tuontia harjoittavat maat, lähtöisin oleva tuonti laski yli 25 prosenttia ja 14 prosenttia, mutta nousi taas 24 ja 29 prosenttia tammikuussa 2002. FNICGV:n edustaja selvitti kuulemistilaisuudessa, että tuohon aikaan vuodesta tilanteeseen saattoivat vaikuttaa tavanomaiset suhdannevaihtelut(122) ja että näiden vaihtelujen perusteena voivat olla muut seikat kuin sopimus.

(79) Todettakoon lisäksi, että 24 päivänä lokakuuta tehdyn sopimuksen jälkeen tehdyissä paikallisissa sopimuksissa oli määräys tuonnin keskeyttämisestä. Mikään ei siis osoita sitä, että Rungisin pöytäkirja olisi vaikuttanut aiemmin tehtyihin paikallisiin sopimuksiin. Lisäksi 31 päivän lokakuuta 2001 jälkeen tehdyissä sopimuksissa oli pöytäkirjasta huolimatta aina tuonnin keskeyttämistä koskeva määräys; niissä viitattiin itse asiassa aina "sitoutumiseen keskeyttää tuonti (myös Euroopasta) tilapäisesti, kunnes uudet valtakunnalliset neuvottelut aloitettaisiin"(123).

(80) FNB:n ja FNSEA:n johtajat kehottivat sopimuksen allekirjoittamispäivänä, 24 päivänä lokakuuta 2001, boikotoimaan ulkomailta tuotua lihaa ja uhkasivat boikotista kieltäytyjiä rankaisutoimilla(124). Karjankasvattajien mielenosoituksia, joissa muista jäsenvaltioista peräisin oleva liha tuhottiin, alettiin järjestää 30 päivänä lokakuuta(125). Eri asiakirjat (sähköposti, muistiinpanot, FDSEA:n Internet-sivuilla julkaistut viestit) ovat osoituksena lihan alkuperän "tarkastustoimista", joita maatalousalan paikalliset yhdistykset toteuttivat eri departementeissa marras- ja joulukuussa. Basse-Normandien FRSEA:n FNB:n johtajalle 9 päivänä marraskuuta 2001 lähettämässä faksissa todettiin nimenomaan seuraava: "Ornessa ja Calvadosissa tarkastetaan tuontilihaa kuljettavia kuorma-autoja: mitään merkittävää ei ole havaittu"(126). FNB:n johtajalle 13 päivänä marraskuuta 2001 lähetetyssä sähköpostiviestissä, jonka otsikkona oli "naudanlihan tuonnin valvonta Loir-et-Cherissa", todetaan seuraavaa: "olemme tänään tehneet naudanlihan alkuperää koskevia tarkastuksia. Olemme löytäneet Hollannista, Saksasta, Puolasta lähtöisin olevia lihaeriä"(127). Maine-et-Loiren FDSEA:n edustajan FNB:n johtajalle 11 päivänä joulukuuta 2001 lähettämästä faksista, jonka otsikkona oli "tarkastukset Maine-et-Loiren teurastamoihin", todettiin erityisesti seuraavaa: "ei mitään poikkeavaa - hinta-asteikkoa noudatetaan - ei tuontia"(128).

1.8.3 Hinnat

(81) Lihan eri laatuluokkien keskihintoja koskevista taulukoista, jotka yhdistykset toimittivat tietopyyntöön lähettämässään vastauksessa (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 3 kappale), käy ilmi, että kunkin laatuluokan hinta alkoi nousta viikolla 43 (jonka aikana sopimus tehtiin 24 päivänä lokakuuta 2001) laskettuaan sitä ennen noin 20 viikon ajan(129) (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 14 kappale).

(82) 24 päivänä lokakuuta 2001 sovitun hinta-asteikon toteuttamisesta ja vaikutuksista on useita todisteita.

(83) Lukuisista asiakirjoista käy ilmi, että hinta-asteikkoa levitettiin lehdistön välityksellä ja jäsenkirjein(130).

(84) Asiakirjassa, jonka otsikkona on "yhdistysten hinta-asteikon soveltaminen ja valvonta" ja joka on FNSEA:n Internet-sivuilla ja päivätty 14 päivänä marraskuuta 2001, FNB:n varapuheenjohtaja toteaa seuraavaa: "alkuhankaluuksista huolimatta nyt kahden viikon kuluttua voidaan todeta, että hinta-asteikkoa noudatetaan departementin (Vendée) neljässä teurastamossa". Toteamus perustuu kyseisiin teurastamoihin tehtyihin tarkastuksiin. Samassa asiakirjassa todetaan vielä, että "tarkastukset jatkuvat tasaisesti"(131).

(85) FNSEA:n 7 päivänä marraskuuta 2001 päivätyssä tiedotteessa, jonka otsikkona on "naudanliha: tilannekatsaus", todetaan seuraavaa: "tällä hetkellä näyttää siltä, että hinta-asteikkoa noudatetaan melko hyvin laatuluokissa O ja P. Tilanne ei ole yhtä hyvä liharoduissa, erityisesti tämä pätee R-luokan nautoihin, joissa hintapoikkeamat ovat liian suuret"(132). Saman yhdistyksen tiedotteessa, joka on päivätty 15 päivänä marraskuuta 2001, todetaan hinta-asteikosta otsikolla "alakohtaiset asiakirjat - 1. Naudanliha: kaikki toimijat noudattavat tätä asteikkoa, vaikka joskus tarvitaankin etujärjestötoimintaa"(133). Kolmannessa tiedotteessa, jossa ei ole päiväystä, mutta joka on kirjoitettu 9-15 päivänä marraskuuta(134), todetaan, että "U- ja R-luokkien naudoissa on todettu merkittäviä vaikutuksia ja vähemmän O- ja P-luokkien naudoissa. Hinta-asteikon noudattamisessa on asteikon alenemisesta johtuvia ongelmia".

(86) Auden FDB:n puheenjohtaja toteaa 20 päivänä marraskuuta 2001 päivätyssä kirjeessä, että "meille on vahvistettu, ettei sopimusta aina noudateta tai että sitä noudatetaan vain ostajan vahvistamin ehdoin"(135). Finistèren FDSEA:n 19 päivänä marraskuuta 2001 päivätyssä faksissa FNB:lle on seuraava käsinkirjoitettu toteamus: "karjankasvattajat eivät ole valittaneet meille hinta-asteikon noudattamatta jättämisistä"(136). Pas-de-Calais'n FDSEA:n FNB:lle 29 päivänä marraskuuta 2001 lähettämässä faksissa, jonka otsikkona on "hinta-asteikon noudattaminen", todetaan: "hinta-asteikkoa on yleensä noudatettu heti ensimmäiseltä viikolta alkaen. Hinnat ovat olleet hieman korkeampia luokissa S2 ja S3 ennen luokkiin S4 ja S5 tehtyjä rajoituksia. FDSEA:n edustajan tekemät merkinnät markkinoiden kaikista hinnoista nähtävästi huolestuttivat teurastajia, jotka tuntuvat noudattaneen hinta-asteikkoa"(137).

(87) Côtes-d'Armorin departementista FNB:n johtajalle 26 päivänä marraskuuta 2001 lähetetyssä sähköpostissa todetaan seuraavaa: "150 karjankasvattajaa kävi tänään kolmessa teurastamossa (...). He totesivat, että vähimmäishinta-asteikkoa on noudatettu moitteettomasti"(138). Bretagnen FRSEA:n erityisesti FNB:lle 28 päivänä marraskuuta 2001 osoitetussa sähköpostiviestissä raportoidaan myös hinta-asteikon noudattamisesta tarkastuksen kohteena olleissa teurastamoissa tapauksen mukaan arvosanoilla "täysin" tai "yleisesti"(139).

(88) Kuudenneksi FNB:n johtajan käsinkirjoitetuissa muistiinpanoissa on vastaavanlaisia merkintöjä. Niihin on merkitty FNB:n neuvoston kokouksesta(140) Aveyronin departementin osalta seuraavaa: "uudistuksessa ongelmia hinta-asteikkoa noudatettu epätasaisesti", ja Cantalin departementin osalta seuraavaa: "hinta-asteikko: ongelmia R-luokissa"(141). Muutamaa sivua myöhemmin otsikolla "alan sopimus: näkymät marraskuun jälkeen" on kirjoitettu seuraavaa: "yhteenveto. Osa 'hinta-asteikko': kurssissa on viikon aikana todettu nousua, joka on suuruudeltaan R- ja U-luokan naudoissa n. 0,75 F/kg, (...) ja P- ja O-luokan naudoissa muutama sentti/kg. Angersia lukuun ottamatta hintoja teurastamoon tuotaessa ei ole saatettu hinta-asteikon mukaisiksi"(142). Alueellisesta kokouksesta Clermont-Ferrandissa 3 päivänä joulukuuta 2001 käsinkirjoitetuissa muistiinpanoissa viitataan hinta-asteikkoon ja todetaan seuraavaa "hyvin sujuu: olemme voitolla. Tilanne kääntymässä päinvastaiseksi"(143).

(89) Useat asiakirjat osoittavat, että maatalousalan yhdistysten laatimaa hinta-asteikkoa, jonka teurastajien yhdistykset hyväksyivät marras-joulukuussa 2001, toteutetaan.

(90) Ensiksi hinta-asteikkoa levitettiin lehdistön välityksellä otsikolla "yhdistysten suositukset"(144).

(91) Lisäksi FNSEA:n puheenjohtaja kääntyi 5 päivänä joulukuuta 2001 pidetyn kokouksen jälkeen kaikkien paikallisten yhdistysten ja erityisalojen yhdistysten puheenjohtajien puoleen ja kehotti heitä "saattamaan verkostonsa liikkeelle tarkastamaan maanantaista 10. joulukuuta alkaen, noudattivatko alan toimijat naudanlihan ostohintoja"(145).

(92) Maine-et-Loiren FDSEA:n 11 päivänä joulukuuta 2001 FNB:lle osoitetussa faksissa kerrotaan maataloustuottajien departementin teurastamoihin tekemien "tarkastusten" tuloksista. Faksissa todettiin: "hinta-asteikkoa noudatetaan", vaikka tiedotteen tekijä ihmetteleekin täydellistä noudattamista ja miettii, olisivatko tuottajat "erehtyneet"(146).

(93) Useissa FDSEA:n kotisivuilla Internetissä julkaistuissa viesteissä todetaan teurastamojen uudet piiritykset joulukuun puolivälissä 2001. Erään teurastamoryhmittymän teurastamot, jotka erään viestin mukaan olivat "ainoat hinta-asteikon noudattamista vastustaneet Ranskassa" piiritettiin 17-19 päivänä joulukuuta. Ryhmittymä suostui lopulta noudattamaan hinta-asteikkoa 11 päivästä tammikuuta 2002(147).

(94) FNB:n tiloissa tehdyn tarkastuksen yhteydessä jäljennettiin yhden sivun pituinen asiakirja, jonka yläosassa oli merkintä "faksi saatu FDSEA 79:ltä, 13.12.01, klo 17.31". Asiakirjan nimenä on "25. lokakuuta 2001 tehty (uusittu) sopimus, allekirjoittajina FNSEA, FNB, FNICGV ja FNCBV/SICA, jotka sopivat myös täytäntöönpanosta". Sopimuksessa on taulukko "yhdistysten 'vähimmäishinta-as teikko'". Sivun alaosassa on merkintä: "kaikki sopimuksen allekirjoittaneet ryhmät ovat pyytäneet maatalousalan ammatti- ja toimialajärjestöjä ryhtymään kaikkiin toimiin sen hyväksi, että asteikkoa noudatettaisiin. Ryhmät katsoivat, että oli perusteltua kohdistaa toimet kuhunkin alan toimijaan"(148). Korostettakoon, että Deux-Sèvresin FDSEA toimitti samanlaisen asiakirjan eräälle teurastajalle 13 päivänä joulukuuta 2001(149).

(95) Huomautettakoon lopuksi, että tietyissä asiakirjoissa korostetaan tuonnin valvonnan ja hintojen valvonnan välistä yhteyttä. Ranskan karjakauppiaiden yhdistys, Fédération française des commerçants en bestiaux, lähetti 24 päivänä lokakuuta 2001, jolloin kuusi yhdistystä käsitteli hinta-asteikkoa, Ranskan maatalousministerille kirjeen, jossa todettiin seuraavaa: "markkinataloudessa ei voida vahvistaa markkinahintoja ottamatta samalla käyttöön useita eri suojatoimenpiteitä valtakunnan rajoilla ulkomailta tulevaa kilpailua vastaan"(150). Lisäksi FNB tiesi jo 11 päivänä lokakuuta 2001, jolloin vähimmäishinta-asteikon toteuttamisesta neuvoteltiin, että toivotun tuloksen saavuttamiseksi tarvittiin monia toimia. FNB luetteli tällaisia toimia tiedotteessaan, jonka nimenä oli "informaatiota naudanlihaosastoille", ja näistä toimista tärkein koski nimenomaan tuontia ja erityisesti ravitsemisliikkeitä(151). Lisäksi komission käytettävissä olevista julkisista asiakirjoista - olivatpa ne lehtiartikkeleja tai Internetissä FNSEA:n ja FDSEA:n kotisivuilla julkaistuja ajankohtaisia viestejä - käy ilmi, että maatalousalan yhdistysten lokakuusta joulukuuhun teurastamoihin tekemät "tarkastukset" koskivat lähes järjestelmällisesti sekä hintoja että tuontilihakauppaa.

2. OSAPUOLTEN TÄRKEIMMÄT HUOMAUTUKSET

(96) Eri yhdistykset esittivät väitetiedoksiantoon antamissaan kirjallisissa vastauksissa ja kuulemistilaisuudessa seuraavat väitteet.

(97) FNSEA:n tärkeimmät väitteet olivat seuraavat:

- Sopimusta ei voi erottaa siitä yhteydestä, jossa se on allekirjoitettu ja jolloin naudanliha-alalla oli lokakuusta 2000 alkaen vallinnut ennennäkemätön kriisi. Kriisi näkyi hintojen merkittävänä romahduksena, eikä toiveita normaalioloihin palaamisesta ollut keskipitkällä aikavälillä. Yhteisön toimenpiteet kriisin ratkaisemiseksi osoittautuivat riittämättömiksi, ja tietyt jäsenvaltiot noudattivat niitä huonosti. Alan kriisin lisäksi kyseessä oli maataloustuottajien inhimillinen kriisi, joka synnytti joskus väkivaltaisiakin mielenosoituksia. Tilanteesta kehkeytyi lopulta vakava uhka yleiselle järjestykselle. Lähinnä tiedotusvälineiden levittämä sopimus, joka tehtiin 24 päivänä lokakuuta 2001, "oli ainoa keino palauttaa toivo ja yhteiskuntarauha"(152).

- FNSEA ei ole yritys eikä yritysten yhteenliittymä. Se on yhdistys, eikä se voi asettaa jäsenilleen velvoitteita. FNSEA katsoo, ettei sopimus ollut kilpailunvastainen, vaan kuului karjankasvattajien "ammattikunnan etuja puolustavaan ay-toimintaan" osana "yleistä etua koskevan tehtävän" täyttämistä(153). FNSEA korosti myös, että FNCBV on osuuskuntien yhteenliittymä eikä osuuskunnan ja sen jäsenten välillä voi olla sopimusta.

- 24 päivänä lokakuuta 2001 tehtyä sopimusta ei uusittu. Päätöksiä ei kuitenkaan levitetty välittömästi paikallistasolla eikä sopimuksen jatkamatta jättäminen ymmärrettävästi estänyt etujärjestötoiminnan jatkamista.

- Sopimuksen tuontia koskeva osa "oli jo luonteeltaan kyseenalainen"(154); se vastasi kuitenkin poikkeuksellista tilannetta ja oli kestoltaan lyhyt, sillä sen voimassaolo "päättyi marraskuun lopussa 2001"(155) eikä sillä ollut vaikutuksia.

- Hintasopimus ei ollut laiton kartelli. Siihen voidaan joka tapauksessa soveltaa asetuksen N:o 26 2 artiklassa säädettyä poikkeusta. Sopimus oli "tarpeen" perustamissopimuksen 33 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa esitettyjen yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi eikä se "vaaranna muiden 33 artiklassa mainittujen tavoitteiden saavuttamista"(156).

- Maatalousministeri kehotti julkisesti tekemään sopimuksen.

- Tuontia koskevien sääntöjen rikkominen päättyi nopeasti. Komission käytössä 1 päivän joulukuuta jälkeen olevat tiedot ovat liian irrallisia, jotta niiden perusteella voitaisiin päätellä sopimuksen jatkuneen kyseisen ajankohdan jälkeen.

- Sakkoja ei missään tapauksessa saisi määrätä, kun otetaan huomioon "tuontiin" vaikuttavien seikkojen lyhytaikaisuus ja vaikutusten puuttuminen.

(98) FNB ja FNPL viittasivat FNSEA:n huomautuksiin. FNPL korosti myös asemaansa ammattiyhdistyksenä ja FNSEA:n jäsenenä.

(99) JA:t esittivät pääosiltaan seuraavat väitteet:

- Naudanliha-alaa lokakuusta 2000 alkaen koetellut kriisi oli ennennäkemätön. Se aiheutti huomattavia tulonmenetyksiä karjankasvattajille, eikä tilanteen paranemista ollut näkyvissä. Se aiheutti myös voimakkaan yhteiskunnallisen ongelman. JA:t korostivat aivan erityisesti sitä, että sopimuksen tarkoituksena oli herättää toivoa vakavaan psykologiseen kriisiin joutuneissa maanviljelijöissä.

- JA:t ovat yksilöiden muodostamia ammattiyhdistyksiä eivätkä yritysten yhteenliittymiä.

- Sopimus tuonnin keskeyttämisestä oli symbolinen ja kesti vain vähän aikaa.

(100) FNCBV korostaa, ettei 24 päivänä lokakuuta 2001 tehtyä sopimusta uusittu. Tämä uusimatta jättäminen ei kuitenkaan estänyt sen soveltamista vielä viikkojen ajan. Itse asiassa valtakunnallisen sopimuksen vaikutukset katosivat asteittain vuoden 2001 loppuun mennessä.

(101) FNICGV puolestaan esitti seuraavat väitteet:

- Naudanliha-alan kriisi saavutti huippunsa syksyllä 2001 ja johti useisiin järjestyshäiriöihin. Sopimuksen objektiivisena "tavoitteena" oli ainoastaan yleisen järjestyksen säilyttäminen.

- FNICGV irtautui alkuperäisestä sopimuksesta jo 19 päivänä marraskuuta 2001. Se ei osallistunut sopimuksen salaiseen jatkamiseen. Todisteena käytetyt asiakirjat ovat peräisin vain maatalousalan yhdistyksiltä. Ne osoittavat vain, että kyseiset yhdistykset olivat laatineet yksipuolisen hinta-asteikon.

- Sopimus tehtiin karjankasvattajien väkivallan pakottamina, mikä Ranskan lainsäädännön mukaan on peruste sopimusten mitätöimiselle (Ranskan siviililakikokoelman 1111 ja 1112 §); lisäksi ei ollut lainkaan teurastajien edun mukaista tehdä tällaista sopimusta.

- Sopimus koskee vain hyvin rajoitettua määrää kotieläimiä.

- FNICGV ei voinut mitenkään painostaa jäseniään. Tietyt jäsenet kieltäytyivätkin soveltamasta valtakunnallista sopimusta. Sopimuksessa ei kuitenkaan määrätty minkäänlaisista painostustoimenpiteistä.

- Erityisesti tuontiin sopimuksella ei ollut minkäänlaista vaikutusta.

- Maatalousministeri "kehotti painokkaasti karjankasvattajia ja teurastajia sopimuksen tekemiseen". Näin ollen hän "painosti yrityksiä kilpailunvastaiseen toimintaan"(157).

- Käsiteltävänä olevat tosiseikat edellyttävät vain vähäisten sakkojen määräämistä.

3. OIKEUDELLINEN ARVIOINTI

3.1 EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan rikkominen

(102) EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa: "Yhteismarkkinoille soveltumattomia ja kiellettyjä ovat sellaiset yritysten väliset sopimukset (...), jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy yhteismarkkinoilla."

3.1.1 Yritykset ja yritysten yhteenliittymät

(103) Seuraavaksi on syytä tarkastella, ovatko kyseisten yhdistysten jäsenet 81 artiklassa tarkoitettuja "yrityksiä" ja ovatko yhdistykset itse "yritysten yhteenliittymiä".

3.1.1.1 Yrityksen käsite

(104) Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yrityksen käsitteeseen kuuluvat kaikki taloudellista toimintaa harjoittavat yksiköt riippumatta niiden oikeudellisesta muodosta tai rahoitustavasta(158). Tässä suhteessa myös luonnollinen henkilö voi olla 81 artiklassa tarkoitettu yritys, jos hän harjoittaa taloudellista toimintaa(159). Taloudellista toimintaa on kaikki toiminta, jossa tavaroita tai palveluja tarjotaan tietyillä markkinoilla(160).

(105) Nyt esillä olevassa asiassa maanviljelijöitä edustaa neljä yhdistystä. On selvää, että maanviljelijät harjoittavat toimintaa, jossa he tuottavat tavaroita ja tarjoavat niitä myytäviksi. Näin ollen maanviljelijät ovat myös luonnollisina henkilöinä perustamissopimuksen 81 artiklassa tarkoitettuja yrityksiä. Jos maanviljelijät eivät harjoittaisi taloudellista toimintaa, asetuksella N:o 26 ei olisi merkitystä, sillä kilpailusääntöjä ei yksinkertaisesti sovellettaisi tälle alalle.

(106) Myös teurastajat tarjoavat palkkiota vastaan teurastuspalveluja ja tarjoavat tämän toimenpiteen jälkeen tuotteita myyntiin. Nekin ovat näin ollen yrityksiä.

(107) Tietyt teurastajat ovat tosin muodostaneet osuuskuntia; FNCBV onkin osuuskuntien yhdistys. Toisaalta yhteisöjen tuomioistuin on todennut eräästä tanskalaisesta osuustoiminnallisesta yhdistyksestä, ettei se, että tietty yksikkö on jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukainen osuuskunta, muuta sen harjoittaman toiminnan taloudellista luonnetta(161). Erityisesti FNSEA:n esittämästä väitteestä (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 97 kappaleen toisen luetelmakohdan loppu) riittää, kun todetaan, että tässä päätöksessä kyseenalaistettu sopimus ei koske osuuskunnan ja sen jäsenten välisiä suhteita, vaan niiden kuuden erillisen yksikön välistä sopimusta, jotka ovat tämän päätöksen kohteena olevia yhdistyksiä.

(108) Edellä esitetyn perusteella on syytä päätellä, että niiden eri yhdistysten jäsenet, joita asia koskee, ovat perustamissopimuksen 81 artiklassa tarkoitettuja yrityksiä.

3.1.1.2 Yritysten yhteenliittymä

(109) Tämän päätöksen kohteena olevat yhdistykset, jotka ovat siis perustamissopimuksen 81 artiklassa tarkoitettuja yrityksiä, ovat näin ollen yritysten yhteenliittymiä tai yritysten yhteenliittymien muodostamia yhteenliittymiä.

(110) FNSEA ja JA:t totesivat tosin, että ne olivat järjestäytyneet ammattiyhdistysten muotoon ja kuuluivat näin ollen Ranskan työlainsäädännön IV niteen I osaston soveltamisalaan eivätkä siis muodostaneet yritysten yhteenliittymiä. Yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin todennut, että ne oikeussäännöt, joiden perusteella tällaisia sopimuksia tehdään, ja se oikeudellinen luonnehdinta, joka tälle oikeusperustalle eri kansallisissa oikeusjärjestyksissä on annettu, ovat perustamissopimuksen 81 artiklan sovellettavuuden kannalta vailla merkitystä(162).

(111) Lisäksi kyseistä määräystä sovelletaan myös voittoa tavoittelemattomiin ryhmittymiin siltä osin kuin niiden toiminnalla tai niihin kuuluvien yritysten toiminnalla pyritään saamaan aikaan vaikutuksia, jotka tällä määräyksellä kielletään(163). Nyt esillä olevassa asiassa FNSEA on nimenomaan todennut, että sen menettelyt kuuluvat ainoastaan ammattiyhdistysvapauden harjoittamiseen. FNSEA katsoo, että näiden menettelyjen tuomitseminen johtaisi kyseisen perusoikeuden loukkaamiseen.

(112) Komissio tunnustaa FNSEA:n korostaman ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 12 artiklan 1 kohdassa(164) tarkoitetun ammattiyhdistysvapauden merkityksen. Erityisesti on todettava, että komissio ei suinkaan aliarvioi ammatillisille järjestöille kuuluvaa tiedotus-, neuvonta- ja ammatillisten etujen puolustamistehtävää. Näiden järjestöjen tehtävillä on kuitenkin myös rajoituksensa silloin, kun ne auttavat tekemään sopimuksia, joissa ei tunnusteta yleisen järjestyksen sääntöjä, esimerkiksi kilpailusääntöjä. Nyt esillä olevassa asiassa maatalousalan järjestöjen ja tuotantoketjun loppupään toimijoiden järjestöjen välisen sellaisen sopimuksen tekeminen, jolla pyritään keskeyttämään tuonti ja sopimaan vähimmäisostohinta, ylittää laillisen ammattiyhdistystoiminnan rajat.

(113) Ranskan kilpailuneuvoston päätöksentekokäytäntö tarjoaa lisäksi monia esimerkkejä päätöksistä useilla talouden eri aloilla (mukaan lukien maatalous), joissa on todettu ammatillisten järjestöjen rikkoneen kilpailusääntöjä ja ylittäneen laillisen tehtävänsä rajat ja joissa niille on määrätty seuraamuksia(165).

(114) Vaikka ammattiyhdistystoiminnan vapaus on olennainen periaate jäsenten etujen edustamisessa, siitä ei kuitenkaan seuraa ammatillisille järjestöille lupaa laittomiin menettelyihin. Päinvastoin niiden tehtävänä olisi nimenomaan oltava tällaisten menettelyjen torjuminen.

(115) Nyt esillä olevan asian asiakirja-aineistosta käy ilmi, että sopimuksen osapuolet olivat tietoisia tai eivät voineet olla tietämättä sopimuksen allekirjoittamishetkestä alkaen siitä, ettei se ollut yhteisön kilpailusääntöjen mukainen. FNB:n erään johtajan 25 päivänä lokakuuta käsinkirjoitetuista muistiinpanoista, jotka koskevat sopimuksen johdosta järjestettyä lehdistötilaisuutta, todetaan "laiton"(166) ja vielä tarkemmin FNCBV:n puheenjohtajan nimen jälkeen: "vähän laitonta, mutta väliäkö sillä"(167). Samoissa muistiinpanoissa todetaan 29 päivänä lokakuuta 2001 pidetystä kokouksesta seuraavaa: "DGCCRF + kilpailuneuvosto!!!"(168). Itse asiassa näistä muistiinpanoista selviää, että mahdollisesta hinta-asteikosta neuvoteltiin jo vuoden 2001 lokakuun alusta alkaen. 2 päivänä lokakuuta 2001 pidetyssä kokouksessa tehdyissä muistiinpanoissa todetaan FNSEA:n puheenjohtajan nimikirjaimien jälkeen "kilpailusääntöjen vastaista, mutta sitoumus tehtiin" (Asiak. 38.279/950). FNCBV:n puheenjohtajan nimikirjainten jälkeen muistiinpanoissa todetaan: "voidaanko tässä tiivistää rivit DGCCRF:n huomaamatta" (Asiak. 38.279/951). Lisäksi kolmannet osapuolet valittivat FNSEA:n puheenjohtajalle heti sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen ja totesivat sopimuksen olevan laiton (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 44 kappale). FNCBV:n puheenjohtajan lehdistölle DGCCRF:stä antamat lausunnot osoittavat lisäksi, että osapuolet olivat täysin tietoisia sopimuksensa laittomuudesta (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 43 kappale)(169).

(116) Lisäksi on muistettava, että komission päätöksentekokäytännössä sekä yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on useita esimerkkejä sinänsä täysin laillisista yhteenliittymistä, jotka kuitenkin ovat laittomasti tarjonneet mahdollisuuden kilpailusääntöjen rikkomiseen(170).

(117) Edellä esitetyn perusteella on todettava, että kyseisen sopimuksen allekirjoittaneet kuusi yhdistystä muodostavat perustamissopimuksen 81 artiklassa tarkoitettuja yritysten yhteenliittymiä (tai yritysten yhteenliittymien muodostamia yhteenliittymiä).

3.1.2 Sopimus

(118) On kiistatonta, että perustamissopimuksen 81 artiklassa tarkoitetun "sopimuksen" tekeminen ei edellytä, että sopimuspuolet katsovat sopimuksen olevan sitova. "Sopimus" on pätevä jo silloin, kun sopimuspuolet sopivat asioista tietyllä tasolla, joka rajoittaa tai on omiaan rajoittamaan niiden kaupankäynnin vapautta ja määrittää suuntaviivat niiden toiminnalle tai niiden vastavuoroiselle jättäytymiselle markkinoiden ulkopuolelle. Yksityisoikeudellisessa sopimuksessa vaadittua täytäntöönpanomenettelyä ei edellytetä. Tällaista sopimusta ei myöskään ole välttämätöntä tehdä kirjallisesti.

(119) Näin ollen 24 päivänä lokakuuta 2001 tehdyn kaltainen sopimus on perustamissopimuksen 81 artiklassa tarkoitettu yritysten yhteenliittymien välinen "sopimus"(171).

(120) Lisäksi 29 päivänä marraskuuta 2001 ja 5 päivänä joulukuuta 2001 käydyt neuvottelut osoittavat samojen osapuolten välillä olleen vastaavanlaisen sopimuksen, kun aiempaa sopimusta jatkettiin. Muoto oli muuttunut verrattuna 24 päivänä lokakuuta 2001 tehtyyn sopimukseen siten, ettei muodollista kirjallista sopimusta enää ollut. Asiaa koskevista tosiseikoista kuitenkin johtuu, että näissä neuvotteluissa ilmaistiin alkuperäisen sopimuksen allekirjoittajina olleiden eri yhdistysten tahto. Tämä selviää erityisen selkeästi FNB:n johtajan 29 päivänä marraskuuta 2001 ja 5 päivänä joulukuuta 2001 pidetyissä kokouksissa tekemistä muistiinpanoista. Niissä viitataan useaan otteeseen eri osapuolten väliseen "sopimukseen" (ks. erityisesti tämän päätöksen johdanto-osan 58, 60 ja 69 kappale). Edellä tarkastellut tosiseikat osoittavat jopa, että osapuolet sopivat uuden sopimuksen salaamisesta (ks. erityisesti tämän päätöksen johdanto-osan 60 kappale); asiakirja-aineistossa on useita viittauksia tarpeeseen "olla kirjoittamatta mitään" (ks. erityisesti tämän päätöksen johdanto-osan 59, 60, 68, 69 ja 70 kappale) ja pidättäytyä "suullisessa sopimuksessa" (ks. erityisesti tämän päätöksen johdanto-osan 59, 60, 63 ja 64 kappale). Toistamatta kyseisiä asiakirjoja, palautettakoon mieliin, että FNB:n johtajan käsinkirjoitetuissa muistiinpanoissa todetaan, että "olemme sopineet, ettemme enää välitä kirjallisia viestejä". FNB:n varapuheenjohtaja puolestaan lausui seuraavaa: "uutta 'sopimusta' ei ole kirjallisena, vain suullisena (...)". "Katsotaan nyt, miten sana tehoaa kirjoitetusta aiheutuneen järkytyksen jälkeen".

(121) FNICGV korosti, että sopimus oli tehty karjankasvattajien väkivallan pakottamana, mikä Ranskan siviilioikeuden mukaan on peruste mitätöimiselle. Jotta sitoutuminen katsottaisiin perustamissopimuksen 81 artiklassa tarkoitetuksi sopimukseksi, sopimuksen ei tarvitse kansallisen lainsäädännön mukaan olla sitova ja pätevä(172). Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä johtuu, että yritys tai yritysten yhteenliittymä ei voi vedota siihen, että se olisi osallistunut perustamissopimuksen 81 artiklassa tarkoitettuun sopimukseen muiden osapuolten pakottamana. Jos sitä olisi todellakin painostettu, se olisi voinut ilmoittaa tämän toimivaltaisille viranomaisille ja kannella asiasta komissiolle asetuksen N:o 17 3 artiklan nojalla(173).

(122) Näin ollen, jos mitättömyysperusteen täyttävä sopimus ei kuuluisi 81 artiklan soveltamisalaan, kuten FNICGV väittää vedoten väkivaltaan, siitä seuraisi, ettei mitään sopimusta voitaisi koskaan määritellä perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi sopimukseksi, sillä jo se, että sopimuksella rajoitetaan kilpailua, on sinänsä peruste mitätöimiselle perustamissopimuksen 81 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Sitä vastoin se, että sopimus on tehty pakotettuna, voidaan ottaa huomioon arvioitaessa kyseisen henkilön osuutta rikkomisessa sakkojen määräämistä varten.

(123) Näin ollen toisin kuin osapuolet väittävät, vaikka sopimuksessa ei määrätty allekirjoittajille tarkoitetuista rangaistuksista, jos ne eivät noudattaisi sopimusta, se ei estä sopimuksen määrittelemistä perustamissopimuksen 81 artiklassa tarkoitetuksi sopimukseksi(174).

3.1.3 Kilpailun rajoittaminen

(124) Perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan a alakohdassa annetaan esimerkiksi kilpailun rajoittamisesta menettelyt, joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja. Lisäksi 81 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetaan menettelyjä, joilla "rajoitetaan tai valvotaan tuotantoa ja markkinoita" ja joilla "jaetaan markkinoita tai hankintalähteitä".

(125) Näin ollen nyt esillä olevan kaltaisessa karjankasvattajien ja teurastajien välisessä sopimuksessa, jonka tarkoituksena on vahvistaa teuraslehmien vähimmäisostohinnat Ranskassa, on kysymys perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta kilpailun rajoittamisesta.

(126) Lisäksi sopimus, jossa osapuolet sitoutuvat olemaan tuomatta maahan muista jäsenvaltioista lähtöisin olevia tuotteita, johtaa perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan vastaiseen markkinoiden jakamiseen. Tosin 24 päivänä lokakuuta 2001 tehdyn sopimuksen osaa, jossa sovittiin naudanlihan tuonnin yleisestä "keskeyttämisestä", lievennettiin 31 päivänä lokakuuta 2001 tehdyllä Rungisin pöytäkirjalla. "Solidaarisuus", jota tuojat ja viejät sitoutuivat osoittamaan, on kuitenkin ymmärrettävä kyseisessä yhteydessä vähintäänkin kehotukseksi rajoittaa tuontia mahdollisimman paljon, koska tuonnin täydelliseen keskeyttämiseen ei käytännössä pystyttäisi. Lisäksi on kiistatonta, että paikallisia sopimuksia tehtiin lokakuun viimeisellä viikolla ja marraskuussa, toisin sanoen Rungisin pöytäkirjan allekirjoittamisen jälkeen (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 73-75 ja 79 kappale). Näillä paikallisilla sopimuksilla jatkettiin valtakunnallista sopimusta ja sovittiin sen täytäntöönpanosta, ja niihin kuului tuonnin keskeyttämistä koskeva lauseke, joka oli voimassa, "kunnes uudet valtakunnalliset neuvottelut aloitettaisiin" (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 75 ja 79 kappale). Lisäksi tosiseikkojen tarkastelusta selviää, että maanviljelijät alkoivat toteuttaa lihan alkuperää koskevia "tarkastustoimia" marras- ja joulukuussa 2001, eli edelleen Rungisin pöytäkirjan allekirjoittamisen jälkeen, ja tuhosivat joskus muualta kuin Ranskasta peräisin olevia lihaeriä (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 80 kappale). Paikalliset ammatilliset järjestöt raportoivatkin näinä kahtena kuukautena FNB:lle useaan kertaan erityisesti lihan alkuperää koskevien tarkastustensa tuloksista. Esimerkkinä palautettakoon mieliin, mitä eräs paikallisen ammattiyhdistyksen edustaja kirjoitti FNB:lle 11 päivänä joulukuuta 2001 alueensa teurastamoihin tehdyistä "tarkastuksista: ei mitään poikkeavaa - hinta-asteikkoa noudatetaan - ei tuontia" (ks. tämän päätöksen johdanto-osan edellä mainittu kappale). Lisäksi FNB:n johtajan käsinkirjoitetuissa muistiinpanoissa oli merkintä "tuontiin kohdistuvaa painostusta on jatkettava", ja samalla niissä korostettiin tuonnista, että "asiasta ei enää puhuta ja vielä vähemmän kirjoitetaan" (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 49 kappale, jossa on kyse 20 päivänä marraskuuta 2001 käydystä keskustelusta). Samoissa muistiinpanoissa todetaan 5 päivänä joulukuuta 2001 pidetystä kokouksesta seuraavaa: "unohdetaan tuonnin vastustaminen ja keskitytään ravitsemisliikkeisiin" (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 68 kappale).

(127) Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sopimuksen konkreettisia seurauksia ei tarvitse ottaa huomioon 81 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa, jos ilmenee, että sopimuksen tarkoituksena on rajoittaa, estää tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla(175). Nyt esillä olevassa asiassa sopimuksen tarkoituksena on rajoittaa kilpailua, joten ei ole syytä tarkastella sen vaikutuksia. Hintoja koskevasta sopimuksen osasta on kuitenkin todettava, että hinnat todella nousivat sen jälkeen, kun sopimus tehtiin 24 päivänä lokakuuta 2001 (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 14 ja 81 kappale), ja että useista asiakirjoista käy ilmi, että maanviljelijöiden edustajat katsoivat hinta-asteikolla olevan ainakin osittain toivottuja vaikutuksia (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 85, 86 ja 88 kappale). Myös tuontia koskevaan sopimuksen osaan liittyvistä tosiseikoista käy ilmi, että tavaroiden alkuperään kohdistuvia "tarkastustoimia" toteutettiin ja tuontituotteita tuhottiin (ks. erityisesti tämän päätöksen johdanto-osan 80 kappale). FNICGV:n väitetiedoksiantoon vastauksena esittämät luvut osoittavat, että Ranskan tärkeimmiltä kauppakumppaneilta lähtöisin olevan tuonnin määrä naudanliha-alalla laski merkittävästi marras- ja joulukuussa 2001 verrattuna saman vuoden lokakuuhun ja nousi uudelleen tammikuussa 2002 (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 78 kappale). Komissio ei kuitenkaan voi vahvistaa sitä, että tämä olisi tulosta nyt käsiteltävänä olevasta rikkomisesta.

(128) FNICGV korosti kuitenkin, että sopimus koski rajoitettua määrää kotieläimiä. Tässä suhteessa on todettava ensiksi, että edellä esitetty ei päde tuontiin. Tässä osassa sopimusta oli kyse kaikesta naudanlihasta (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 38 kappale). Osaa ei siis rajoitettu koskemaan vain lehmiä (verrattuna muihin nautaeläimiin) tai eläviä teuraseläimiä (verrattuna tuoreeseen tai jäädytettyyn tuontilihaan). Vaikka hintasopimus sitä vastoin koski vain tiettyjä teuraslehmäryhmiä, sen merkitystä ei pidä aliarvioida.

(129) Ranskassa kulutus on siirtynyt suuressa määrin naaraspuolisten nautojen lihaan, mikä on näiden markkinoiden erikoispiirre(176). Lisäksi FNB:n lokakuun puolivälissä laatimasta hinta-asteikosta ilmenee (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 31 kappale), että asteikko oli rajoitettu koskemaan teuraslehmiä "tämän ryhmän suuruuden vuoksi"(177). Lisäksi olisi ristiriitaista väittää, että sopimus tehtiin pääasiallisesti toivon herättämiseksi maanviljelijöissä, karjankasvattajien ja viranomaisten voimakkaan painostuksen lopettamiseksi ja järjestyshäiriöiden välttämiseksi, ja samalla todeta, että sopimus koski vain hyvin vähäisiä lihamääriä.

(130) On kiistatonta, että naudanliha-alaa koetteli sopimuksen tekemisen aikaan vakava kriisi (ks. tämän päätöksen 1.3 kohta), jolla oli vaikutuksia koko yhteisön markkinoille. Komissio on myöntänyt tämän tilanteen ja nimenomaan siitä syystä hyväksynyt erityisiä toimenpiteitä (ks. tämän päätöksen 1.4.2 kohta]. Yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin äskettäin muistuttanut, että "pelkästään sen seikan perusteella, että tietty ala on kriisissä, ei voida päätellä, ettei kyseessä ole kilpailua rajoittava yhteistoiminta"(178). Kriisin olemassaoloon olisi tarvittaessa voitu vedota perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan mukaisen poikkeusluvan saamiseksi(179). Sopimuksen osapuolet eivät kuitenkaan esittäneet tällaista hakemusta. Lisäksi vaikka kartellista olisi ilmoitettu, ei siihen todennäköisesti olisi voitu soveltaa poikkeusta. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdassa määrätyt neljä poikkeusluvan edellytystä ovat kumulatiivisia, joten poikkeuslupahakemuksen hylkäämiseksi riittää, että yksi näistä edellytyksistä jää täyttämättä(180). Nyt esillä olevassa asiassa riittää, kun korostetaan, että kahta ensimmäistä edellytystä ei selvästikään ole täytetty. Kyseinen sopimus ei millään tavoin edistä kyseisten tuotteiden tuotantoa tai myyntiä eikä teknistä tai taloudellista kehitystä. Sopimuksessa ei myöskään varata käyttäjille tasapuolista osuutta siitä mahdollisesti saatavasta hyödystä.

3.1.4 Tuntuva vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

(131) Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on todettu, että jotta yritysten välinen sopimus olisi omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, objektiivisten oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella on oltava riittävän todennäköistä, että se voi tosiasiallisesti tai mahdollisesti vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan suoraan tai välillisesti tavalla, joka voi haitata valtioiden välisten yhteismarkkinoiden tavoitteiden toteutumista(181).

(132) Nyt esillä olevassa asiassa sopimuksen ensimmäinen osa koski ainoastaan tuonnin keskeyttämistä. Vaikka 24 päivänä lokakuuta 2001 tehdyn sopimuksen sanamuotoa lievennettiin Rungisin pöytäkirjassa, pöytäkirjan sanamuodosta ja asiakirja-aineistossa esitetyistä tosiseikoista selviää, että naudanlihan tuonnin, myös muista jäsenvaltioista lähtöisin olevan tuonnin, valvonta jäi olennaiseksi osaksi sopimusta (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 80 kappale). Muiden jäsenvaltioiden maatalousalan järjestöjen kirjalliset vastalauseet (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 44 kappale) vahvistavat tämän.

(133) Teuraslehmien vähimmäisostohinnasta on todettava, että yritysten välinen yhteisjärjestely, joka ulottuu yhden jäsenvaltion koko alueelle, on jo luonteeltaan sellainen, että se lujittaa kansallista markkinoiden eristämistä ja haittaa näin perustamissopimuksessa tavoiteltua taloudellista vuorovaikutusta(182). Lisäksi sopimus vähimmäishinnasta markkinoilla, joille tuonti on mahdollista, voi toimia ainoastaan, jos siihen liitetään tuonnin valvontaa koskevia toimenpiteitä(183). Sen sijaan sellaisella naudanliha-alan kaltaisella alalla Ranskassa, jossa tuotantohinta on jo huomattavasti korkeampi kuin vastaava hinta naapurivaltioissa, erityisesti Saksassa, vielä korkeamman vähimmäishinnan vahvistaminen olisi voinut johtaa vain huokeampien tuotteiden tuonnin lisääntymiseen. Tässä päätöksessä esitetyt tosiseikat (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 95 kappale) osoittavat lisäksi vähimmäishinnan ja tuonnin valvonnan välisen yhteyden. Erityisesti on muistettava, että FNB luetteli hinta-asteikossa, jonka se oli hyväksynyt jo ennen 24 päivänä lokakuuta 2001 tehtyä sopimusta, toimenpiteet, joihin ammattiyhdistysten oli ryhdyttävä asteikon täytäntöönpanon varmistamiseksi; ensimmäinen toimi oli nimenomaan tuonnin valvonta (tämän päätöksen johdanto-osan edellä mainittu kappale). Näin ollen maanviljelijöiden lokakuusta joulukuuhun 2001 toteuttamat "tarkastustoimet" koskivat sekä hintoja että lihan alkuperää.

(134) Ranskasta muihin jäsenvaltioihin ja niistä Ranskaan suuntautuva naudanlihakauppa on määrältään merkittävää (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 11 kappale). Itse asiassa suuri osa tämän alan kaupasta tapahtuu yhteisön sisällä. Näin ollen nyt käsiteltävänä olevan kaltaisen sopimuksen suorat vaikutukset (tuonnin keskeyttäminen tai rajoittaminen) ja välilliset vaikutukset (hintakartellit) on katsottava tuntuviksi.

3.2 Neuvoston asetus N:o 26

(135) Asetuksessa N:o 26 säädetään, että perustamissopimuksen 81 artiklaa sovelletaan kaikkiin sopimuksiin, yritysten yhteenliittymien päätöksiin ja yritysten yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka koskevat perustamissopimuksen liitteessä II (nykyisin liite I) lueteltujen tuotteiden tuotantoa tai kauppaa. Näihin tuotteisiin kuuluu myös naudanliha.

(136) Samassa asetuksessa säädetään poikkeuksesta, jonka perusteella 81 artiklaa ei sovelleta seuraavassa kolmessa tilanteessa:

a) kartelleihin "jotka kuuluvat olennaisena osana kansallisiin markkinoihin";

b) kartelleihin, "jotka ovat tarpeen perustamissopimuksen 33 artiklassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi";

c) "sellaisiin yksittäisen jäsenvaltion maataloustuottajien, tuottajien yhteenliittymien tai tällaisten yhteenliittymien muodostamien yhteenliittymien" välisiin kartelleihin "jotka koskevat maataloustuotteiden tuotantoa tai myyntiä sikäli kuin niihin ei sisälly velvoitetta noudattaa määrättyjä hintoja, jollei komissio totea, että kilpailu tällöin estyy tai että perustamissopimuksen 33 artiklassa mainittujen tavoitteiden saavuttaminen vaarantuu".

(137) Nyt esillä olevassa asiassa a ja c alakohdassa mainittuja poikkeuksia ei voida soveltaa, kuten osapuolet ovat todenneetkin. Koska naudanliha kuuluu yhteiseen markkinajärjestelyyn, a alakohdassa tarkoitettua poikkeusta ei voida soveltaa. Saman kohdan c alakohdan soveltaminen on poissuljettu kahdesta syystä. Sopimus koskee muita osapuolia kuin maataloustuottajia, toisin sanoen teurastajien yhdistyksiä. Toisaalta sopimuksella velvoitetaan noudattamaan tiettyä hintaa.

(138) Myöskään b alakohtaa ei voida soveltaa. Komission päätöksentekomenettelyn ja yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 26 2 artiklaa on tulkittava suppeasti silloin, kun kyseessä on poikkeusjärjestely(184). Kyseisen asetuksen johdanto-osan 3 kappaleessa todetaan, että perustamissopimuksen 81 artiklaa on sovellettava maataloustuotteisiin, jollei tämä soveltaminen "vaaranna yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden toteuttamista".

(139) Oikeuskäytännön mukaan b alakohdassa säädettyä poikkeusta sovelletaan ainoastaan, jos kyseisellä sopimuksella saavutetaan jokainen perustamissopimuksen 33 artiklan 1 kohdassa esitetyistä tavoitteista(185), ja siinä tapauksessa, että nämä tavoitteet näyttävät vaihtelevan, komissio on voinut yhdistää nämä tavoitteet siten, että on mahdollista soveltaa tätä poikkeussäännöstä(186).

(140) Nyt esillä olevassa asiassa sopimuksella ei mitenkään "lisätä maatalouden tuottavuutta". Tätä perustamissopimuksen 33 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua tavoitetta ei ole sopimuksessa.

(141) Koska sopimuksen tarkoituksena on markkinoiden hintatasoa korkeamman vähimmäishinnan vahvistaminen, voidaan sen sijaan katsoa, että sillä voidaan taata "maatalousväestölle kohtuullinen elintaso erityisesti lisäämällä maataloudessa työskentelevien henkeä kohti laskettuja tuloja". On kuitenkin todettava, että tämä 33 artiklan 1 kohdan b alakohdassa esitetty tavoite liittyy samassa artiklassa asetettuun ensimmäiseen tavoitteeseen, joka on tuottavuuden lisääminen, kuten kyseisessä alakohdassa käytetty adverbi "näin" osoittaa. Nyt esillä olevassa asiassa a alakohdassa asetettua tavoitetta ei selvästikään ole täytetty.

(142) Lisäksi toisin kuin FNSEA väittää, sopimusta ei voida pitää välttämättömänä markkinoiden vakauttamiseksi (perustamissopimuksen 33 artiklan 1 kohdan c alakohta). Naudanliha-alan kriisi perustuu ennen kaikkea kysynnän ja tarjonnan väliseen valtavaan epätasapainoon. Vähimmäisostohinnan vahvistamisella ei mitenkään paranneta tilannetta. Se ei vaikuta suuresti ylijäämäisen tarjonnan määrään; vähimmäishinnan korottaminen voisi jopa johtaa kysynnän laskuun, mikä puolestaan vain kasvattaisi kysynnän ja tarjonnan välistä eroa. FNCBV:n ja FNICGV:n puheenjohtajat ja edustajat totesivatkin 23 päivänä lokakuuta 2001 pidetyssä kokouksessa, ettei vähimmäishinnan vahvistamisella ratkaistaisi mitään (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 32 kappale). Useat asiakirja-aineiston asiakirjat osoittavat, että kaikki olivat tietoisia siitä, että kriisi voitiin ratkaista ainoastaan palauttamalla kysynnän ja tarjonnan välinen tasapaino(187).

(143) Sopimusta ei myöskään tarvittu tarvikkeiden saatavuuden varmistamiseksi (perustamissopimuksen 33 artiklan 1 kohdan d alakohta). Naudanlihamarkkinoilla ei ollut minkäänlaisia saatavuusongelmia.

(144) Todettakoon lopuksi, että toisin kuin FNSEA väittää, sopimus ei soveltunut kohtuullisten kuluttajahintojen takaamiseen (perustamissopimuksen 33 artiklan 1 kohdan e alakohta). Erityisesti koska kyseessä oli edullisen tuontilihan suurkuluttajien eli ravitsemisliikkeiden kulutus, tuonnin keskeyttämisen vaikutuksena saattoi olla vain hinnannousu.

(145) Näin ollen sopimus ei näytä olleen välttämätön viidestä yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteesta vähintään neljän saavuttamiselle. Vaikka olisi katsottava, että perustamissopimuksen 33 artiklan 1 kohdan b alakohdassa asetettu tavoite on täytetty, neljän muun 33 artiklassa asetetun tavoitteen, joita ei täytetty, vertaaminen tähän tavoitteeseen ei johda päättelemään, että asetuksessa N:o 26 annettua poikkeusta voitaisiin soveltaa nyt esillä olevaan asiaan.

(146) Lisäksi, kuten edellä on jo todettu, naudanliha-ala kuuluu yhteiseen markkinajärjestelyyn. Tällainen järjestely perustettiin perustamissopimuksen "33 artiklassa lueteltujen tavoitteiden saavuttamiseksi", kuten perustamissopimuksen 34 artiklassa nimenomaan määrätään. Samasta määräyksestä muistutetaan myös asetuksen (EY) N:o 1254/1999 johdanto-osan 2 kappaleessa (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 17 kappale).

(147) Näyttää siltä, että kyseinen sopimus ei kuulu kyseisessä asetuksessa tai sen soveltamiseksi annetuissa säännöissä vahvistettuihin keinoihin(188).

(148) Olettaen, että osapuolten hyväksymät toimenpiteet edistäisivät perustamissopimuksen 33 artiklan 1 kohdassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista, mikä ei pidä paikkaansa, asetuksen N:o 26 2 artiklassa vaadittu välttämättömyys edellyttää, että kyseiset toimenpiteet ovat kohtuullisia siltä osin, että asetettuja tavoitteita ei saavutettaisi muilla vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä. Nyt esillä olevassa asiassa sopimuksen tarkoituksena on vahvistaa hinnat ja keskeyttää tuonti, ja nämä molemmat ovat nimenomaan perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailun rajoituksia ja selviä rikkomisia, joiden vuoksi usein määrätään seuraamuksia.

(149) Kaikista edellä mainituista seikoista johtuu, ettei sopimuksen voida katsoa olevan tarpeen asetuksen N:o 26 2 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetulla tavalla. Näin ollen se kuuluu perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

3.3 Ranskan valtion osuus

(150) On tarkasteltava, onko Ranskan viranomaisten osuus 24 päivänä lokakuuta 2001 tehdyssä sopimuksessa ollut, kuten osapuolet väittävät, luonteeltaan sellainen, ettei sen vuoksi 81 artiklaa voida soveltaa kuuden yhdistyksen menettelyihin.

(151) Tosiseikoista johtuu, että Ranskan valtio on maatalousministerinsä välityksellä osallistunut 24 päivänä lokakuuta 2001 tehdyn sopimuksen tekemiseen. Se on näin toimien kannustanut voimakkaasti sellaisen sopimuksen tekemiseen, jonka sisältö rikkoo kilpailusääntöjä. Tämä käy nimenomaan ilmi sekä ministerin kansalliskokoukselle pitämistä puheista ajankohtana, jolloin sopimusta käsiteltiin (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 33 kappale), että maatalousministerin sopimuksen tekemisen jälkeen antamasta lehdistötiedotteesta (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 42 kappale). Ministeri itse on kuitenkin todennut, ettei hän voinut "velvoittaa" eikä "pakottaa" osapuolia tekemään sopimusta (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 33 kappale). Lisäksi sopimus on yksittäisten osapuolten välinen sopimus.

(152) Oikeuskäytännöstä johtuu, että jos kilpailua rajoittavan menettelyn käytöstä määrätään kansallisessa lainsäädännössä tai siinä luodaan sellaiset oikeudelliset puitteet, jotka itsessään eliminoivat mahdollisuuden yritysten väliseen kilpailuun, 81 artiklaa ei sovelleta. Tällaisessa tilanteessa kilpailunrajoitus ei johdu yritysten itsenäisestä toiminnasta(189).

(153) Edellä esitetty ei päde nyt esillä olevaan asiaan. Olipa Ranskan valtion osuus ollut millainen tahansa 24 päivänä lokakuuta 2001 tehdyn sopimuksen allekirjoittamista edeltäneissä keskusteluissa, kyseessä eivät ole sellaiset oikeudelliset puitteet, jotka eivät antaisi yrityksille mahdollisuutta itsenäiseen toimintaan.

(154) Osapuolet eivät olekaan kiistäneet edellä esitettyä päätelmää väitetiedoksiantoon antamissaan vastauksissa. Vaikka FNSEA ja FNICGV korostivat Ranskan ministerin osuutta, ne vahvistivat, että olipa tämä osuus ollut miten merkittävä tahansa, se säilyi luonteeltaan kehotuksena(190).

(155) Lisäksi on selvää, että ministerin osallistuminen sinänsä johtui syys- ja lokakuussa 2001 viikkoja kestäneistä, ajoittain väkivaltaisistakin karjankasvattajien mielenosoituksista. FNSEA muistutti väitetiedoksiantoon vastauksena esittämissään huomautuksissa, että "yleinen järjestys oli uhattuna" ja että kyseiset mielenosoitukset "johtaisivat taloudellisen toiminnan pysähtymiseen koko elintarvikealalla"(191). FNSEA lisäsi, että ministerin oli puututtava asioiden kulkuun ja "pyrittävä lopettamaan kriisi ja järjestyshäiriöt"(192).

(156) Näin ollen kuuden ranskalaisen yhdistyksen menettelyt kuuluvat perustamissopimuksen 81 artiklan soveltamisalaan.

3.4 Rikkomisen kesto

(157) Tämän päätöksen kohteena oleva rikkominen perustuu 24 päivänä lokakuuta 2001 tehtyyn sopimukseen. Sopimusta jatkettiin, tosin uudessa muodossa, sen päättymisajankohdan 30 päivän marraskuuta 2001 jälkeen. Komissiolla on käytettävissään seikkoja, jotka osoittavat, että valtakunnallisen sopimuksen vaikutukset jatkuivat ainakin 11 päivään tammikuuta 2002, kunnes viimeisen komission tiedossa olleen paikallisen sopimuksen voimassaolo päättyi (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 93 kappale). Nyt esillä olevassa asiassa tarkoitettu rikkominen alkoi näin ollen 24 päivänä lokakuuta 2001 ja jatkui vähintään 11 päivään tammikuuta 2002.

3.5 Tämän päätöksen vastaanottajat

(158) Tämä päätös osoitetaan rikkomiseen suoraan osallistuneille yhdistyksille eli 24 päivänä lokakuuta 2001 tehdyn sopimuksen osapuolille, jotka ovat jatkaneet sopimuksen soveltamista, vaikkakin toisessa muodossa, 30 päivän marraskuuta 2001 jälkeen.

3.6 Asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohdan soveltaminen

(159) Asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohdan mukaan komissio voi, jos se on todennut, että perustamissopimuksen 81 artiklaa on rikottu, päätöksellään velvoittaa yritykset, joita asia koskee, lopettamaan todetun rikkomisen. Komission käytössä olevien tietojen mukaan 24 päivänä lokakuuta 2001 tehtyä sopimusta on jatkettu toisessa muodossa 30 päivän marraskuuta 2001 jälkeen.

(160) Vaikka nyt esillä olevassa asiassa on osapuolten väitteiden perusteella todennäköistä, että rikkominen ei enää tuottanut vaikutuksia, asiaa on mahdotonta varmuudella todeta.

(161) Näin ollen komission tehtävänä on vaatia yhdistyksiä, joille tämä päätös on osoitettu, lopettamaan rikkomisen (jolleivät ne ole näin jo toimineet) ja pitäytymään vastedes kaikista sopimuksista, yhdenmukaistetuista menettelytavoista ja kaikista tarkoitukseltaan tai vaikutuksiltaan vastaavista päätöksistä.

3.7 Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan soveltaminen

(162) Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan nojalla komissio voi päätöksellään määrätä yrityksille tai yritysten yhteenliittymille sakon, joka on vähintään 1000-1 miljoonaa euroa taikka tätä suurempi mutta enintään 10 prosenttia liikevaihdosta, jos ne tahallaan tai tuottamuksesta rikkovat perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa.

3.7.1 Sakon suuruuden määrittäminen

(163) Komission on sakkoa määrittäessään otettava huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat ja erityisesti rikkomisen vakavuus ja kesto.

(164) Kuten asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskentaa koskevissa suuntaviivoissa(193) määrätään, rikkomisen vakavuuden arvioinnissa on otettava huomioon sen laatu, sen todellinen vaikutus markkinoihin, jos se on mitattavissa, ja laajuus asian kannalta merkityksellisillä maantieteellisillä markkinoilla.

(165) Nyt esillä olevassa asiassa perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan rikkominen, joka ilmenee vähimmäishinnasta tehtynä sopimuksena ja sitoutumisena tuonnin keskeyttämiseen tai ainakin rajoittamiseen, on luonteeltaan erityisen vakava. Edellä esitetty pätee sitäkin suuremmalla syyllä, kun yhteisön toimielimet olivat hyväksyneet toimenpiteitä kriisin ratkaisemiseksi ja luvan antamiseksi kriisin koettelemille maanviljelijöille tarkoitettujen tukien myöntämiseen.

(166) Kyseisten maantieteellisten markkinoiden laajuudesta on todettava, että Ranskan markkinat ovat yhteisön tärkeimpiä maatalousmarkkinoita ja että pelkästään Ranskan nautakarjan osuus Euroopan karjasta on 25 prosenttia. Lisäksi rikkominen ylittää Ranskan alueen rajat, kun otetaan huomioon tuontia koskeva sopimuksen osa.

(167) Kuten tämän päätöksen johdanto-osan 127 kappaleessa todetaan, komissio ei voi määritellä sopimuksesta hinnoille ja yhteisön sisäisen kaupan määrälle mahdollisesti aiheutuvia tosiasiallisia vaikutuksia. Hinnoissa on voitu todeta hinnannousu teurastamoon tuotaessa sopimuksen tekemistä seuraavien kolmen viikon aikana (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 14 kappale); komission käytössä olevista tilastoista selviää, ettei hinnannousu kestänyt kauan ja että hinnannousun taso jäi alhaisemmaksi kuin toista BSE-kriisiä edeltäneiden vuoden 1999 loka- ja marraskuun hinnat(194). Jäsenvaltioiden välisen kaupan määrästä voidaan todeta, että FNICGV:n kuulemistilaisuudessa esittämien lukujen (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 78 kappale) perusteella todetun tuonnin vähenemisen ei voida varmuudella katsoa johtuvan sopimuksesta.

(168) Rikkomisen luonne ja kyseisten markkinoiden maantieteellinen laajuus huomioon ottaen rikkominen vaikuttaa erittäin vakavalta.

(169) Kutakin yhdistystä on rangaistava, sillä ne ovat osallistuneet itsenäisesti rikkomiseen, kuten tosiseikoista ja oikeudellisesta arvioinnista ilmenee. Eri osapuolten välille on tehtävä ero niiden voimasuhteiden perusteella, jotta otettaisiin huomioon niille kullekin kuuluva osavastuu rikkomisesta. Tässä suhteessa markkinaosuuksiin perustuva kriteeri ei vaikuta asianmukaiselta. Koska kyseessä ovat yhdistykset, ei varsinaisia markkinaosuuksia ole. Lisäksi vaikka maatalousalan yhdistysten jäsenten markkinaosuudet otettaisiin huomioon, niitä ei voitaisi vertailla keskenään. Tämä johtuu erityisesti siitä, että yhteen yhdistykseen kuuluu maanviljelijöitä yleensä (FNSEA), toisen jäsenyys perustuu maanviljelijöiden yhteiskuntaryhmään (nuoret viljelijät) ja kahden muun jäsenyys perustuu toiminnan alaan (naudanliha ja maidontuotanto).

(170) Näin ollen kunkin maatalousalan yhdistyksen vuosittain keräämien jäsenmaksujen määrän ja tärkeimmän yhdistyksen keräämien vastaavien maksujen määrän välinen suhde tuntuu objektiiviselta perusteelta eri yhdistysten merkityksen ja näin ollen niiden osavastuun määrittelemiseksi rikkomisessa. Tämä osavastuu ilmentää kunkin yhdistyksen jäsenten tosiasiallista kykyä aiheuttaa merkittäviä vahinkoja. Lisäksi samaa perustetta on sovellettava kahteen teurastajien yhdistykseen. Sillä, että nämä eivät toimi samoilla markkinoilla kuin maanviljelijät, ei ole merkitystä, koska perusmääriä ei nimenomaan voida määrittää markkinaosuuksien perusteella. Kaikki edellä esitetyt seikat huomioon ottaen tärkeimmälle yhdistykselle, jota nyt esillä oleva asia koskee, eli FNSEA:lle rikkomisen vakavuuden perusteella määrättävä sakko on vahvistettava 20 miljoonaksi euroksi. FNPL:lle, FNICGV:lle ja JA:ille on vastaavasti vahvistettava sakon määräksi 1/5, 3/20 ja 1/20 edellä mainitusta määrästä sekä FNB:lle ja FNCBV:lle 1/10 edellä mainitusta määrästä.

(171) Edellä esitetyn perusteella rikkomisen voidaan todeta alkaneen 24 päivänä lokakuuta 2001. Sakon määrän määrittämiseksi on todettava, että rikkominen on kestänyt 11 päivään tammikuuta 2002 eikä komissiolla ole näyttöä sen jatkumisesta viimeksi mainitun ajankohdan jälkeen. Rikkominen on näin ollen ollut kestoltaan lyhytaikainen, mikä johtuu epäilemättä komission nopeasta puuttumisesta asiaan. Edellä esitetystä johtuu lisäksi, että vaikka rikkomisesta on ollut vaikutuksia, ne ovat olleet ajallisesti rajoitettuja. Suuntaviivojen mukaan rikkomisen perusmäärää ei koroteta rikkomisen lyhyen keston vuoksi.

(172)

>TAULUKON PAIKKA>

3.7.2 Raskauttavat ja lieventävät seikat

3.7.2.1 Raskauttavat seikat

(173) Raskauttavana seikkana on otettava huomioon se, että maanviljelijät, jotka ovat kyseisten yhdistysten jäseniä, käyttivät väkivaltaa pakottaakseen teurastajien yhdistykset hyväksymään 24 päivänä lokakuuta 2001 tehdyn sopimuksen. Samoin he perustivat fyysisen pakottamisen keinoin sopimuksen noudattamista koskevat valvontatoimet, joita olivat mm. laittomat lihan alkuperän tarkastustoimenpiteet. Tässä suhteessa komission käytössä olevissa tiedoissa, kuten lehtiartikkeleissa, on useita viittauksia FNSEA:n, JA:iden ja FNB:n paikallisosastoihin. Tämän raskauttavan asianhaaran vuoksi kullekin maatalousalan yhdistykselle määrätyn sakon määrää on korotettava 30 prosenttia.

(174) Lisäksi on otettava huomioon, että osapuolet jatkoivat sopimusta salaa, toisessa muodossa, marras-joulukuun vaihteessa vuonna 2001, vaikka ne olivat saaneet komissiolta kirjeen ja vakuuttaneet, ettei 24 päivänä lokakuuta 2001 tehtyä sopimusta jatkettaisi (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 4 kappale). Kullekin kuudelle osapuolelle määrätyn sakon perusmäärää on näin ollen korotettava 20 prosenttia.

(175) Lopuksi on otettava huomioon nautakarjan kasvattajien yhdistyksen FNB:n määräävä asema rikkomisen valmisteluissa ja toteuttamisessa. Asiakirja-aineistosta selviää, että aloitteentekijä hinta-asteikon vahvistamisessa ja siitä johtuvien tuontitoimenpiteiden toteuttamisessa oli FNB. Lisäksi FNB kannatti erityisen tarmokkaasti suullista sopimusta, mikä näkyy järjestön varapuheenjohtajan lehdistölle antamista lausunnoista. Näin ollen FNB:lle määrättävän sakon perusmäärää on korotettava 30 prosenttia.

3.7.2.2 Lieventävät seikat

(176) Lieventävänä seikkana on otettava huomioon Ranskan maatalousministerin tuki sopimuksen tekemiselle. Tuki ilmeni erityisesti ministerin sopimuksen tekopäivänä kansalliskokoukselle pitämistä puheista ja antamista lehdistötiedotteista. Hän painosti voimakkaasti teurastajia sopimuksen aikaansaamiseksi. Teurastajat kieltäytyivät, kuten tosiseikoista käy ilmi, 23 päivänä lokakuuta 2001 pidetyssä osapuolten kokouksessa, johon ministeri ei osallistunut, allekirjoittamasta sopimusta, jonka maanviljelijät olivat heille toimittaneet (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 32 kappale). Edellä esitetty on otettava huomioon lieventävänä seikkana kahden teurastajien yhdistyksen hyväksi ja alennettava sakon määrää 30 prosenttia. Koska ministerin puuttuminen asioihin johtui maatalousalan yhdistysten jäseninä olleiden maanviljelijöiden useita viikkoja kestäneistä mielenosoituksista, joiden tarkoituksena oli saada teurastajat allekirjoittamaan sopimus, tätä lieventävää seikkaa ei voida ottaa huomioon neljän maatalousalan yhdistyksen osalta.

(177) Lisäksi on korostettava kahden teurastajien yhdistyksen, FNICGV:n ja FNCBV:n tilanteen erityisyyttä. Sopimuksen tekemistä edeltävinä viikkoina niiden jäsenten toimitilat joutuivat laittomien piiritysten kohteeksi, mikä esti niitä harjoittamasta elinkeinoaan ja aiheutti lihan pilaantumisen. Laitokset kärsivät raskaitakin aineellisia vahinkoja. Tästä huolimatta asiakirja-aineistosta käy ilmi, että molemmat teurastajia edustavat yhdistykset kieltäytyivät 23 päivään lokakuuta 2001 asti allekirjoittamasta minkäänlaisia sopimuksia (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 32 kappale). Edellä kuvattu fyysinen pakottaminen on otettava huomioon lieventävänä seikkana FNICGV:n hyväksi ja vähäisemmässä määrin FNCBV:n hyväksi, ottaen huomioon viimeksi mainitun yhdistyksen puheenjohtajan yhdistykselleen antama asema (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 35 kappale). Näin ollen sakon perusmäärää on alennettava 30 prosenttia FNICGV:n hyväksi ja 30 prosenttia FNCBV:n hyväksi.

(178) Lisäksi on otettava huomioon, ettei komissiolla ole käytettävissään tietoja, jotka osoittaisivat maidontuottajien yhdistyksellä FNPL:llä olleen erityistä asemaa kyseisen sopimuksen tekemisessä ja täytäntöönpanossa. FNPL näyttää olleen passiivinen tarkkailija. Näin ollen sakon perusmäärää on alennettava tämän yhdistyksen hyväksi 30 prosenttia.

(179)

>TAULUKON PAIKKA>

3.7.3 Muita seikkoja

(180) Suuntaviivojen 5 kohdan b alakohdassa komissio toteaa sakkojen laskemisesta (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 164 kappale) seuraavaa: "on syytä tarkastella olosuhteiden mukaan tiettyjä objektiivisia tietoja, kuten erityistä taloudellista ympäristöä, rikkomiseen syyllistyneiden mahdollisesti saamia taloudellisia tai rahoituksellisia etuja (...), kyseessä olevien yritysten ominaispiirteitä sekä niiden todellista maksukykyä erityisessä sosiaalisessa toimintakentässään, jotta voitaisiin lopullisesti mukauttaa suunniteltujen sakkojen määrä".

(181) Suuntaviivojen tämän kohdan perusteella komissio voi ottaa huomioon asiaan liittyvät erityiset olosuhteet. Koska tällä päätöksellä rangaistaan ensimmäistä kertaa nimenomaan yhdistysten välisestä kartellista, joka koskee tiettyä maatalouden perustuotetta ja jossa on mukana tuotantoketjun kaksi rengasta, komissio katsoo, että on otettava huomioon tähän asiaan liittyvä erityinen taloudellinen tilanne, joka muodostuu seuraavista seikoista.

(182) Naudanlihan kulutus on laskenut vuosikymmenen ajan, ja kulutuksen lasku kiihtyi vuonna 1996 ensimmäisestä BSE-kriisistä alkaen ja uudelleen vuoden 2000 kriisin jälkeen. Kulutus laski koko vuoden 2001 ajan seitsemän prosenttia verrattuna vuoteen 2000 (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 13 kappale). Tämä tilanne koetteli Ranskassa vuoden 2001 jälkipuoliskolla jo useiden vaikeiden vuosien rasittamaa alaa.

(183) On vielä muistettava, että yhteisö toteutti toimenpiteitä, joiden tarkoituksena oli säännellä naudanlihamarkkinoita ja palauttaa niiden tasapaino. Tällaisia toimenpiteitä oli voimassa koko vuoden 2001 ja vuoden 2002 alussa. Kuten tämän päätöksen johdanto-osan 23-27 kappaleessa todetaan, YMJ:n interventiomekanismit hyväksyttiin koko vuodelle 2001 ja niiden soveltamisalaa laajennettiin tilanteen korjaamiseksi epävakailla markkinoilla(195). Lisäksi YMJ:stä annetun asetuksen 38 artiklan 1 kohdan nojalla perustettiin erityinen mekanismi, joka oli voimassa heinäkuusta 2001 maaliskuuhun 2002 (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 21 kappale). Ranskan viranomaiset käyttivät laajasti näitä mekanismeja. Ne käyttivät myös ensimmäisinä erityistoimenpidettä, joka oli voimassa heinäkuusta 2001 maaliskuuhun 2002. Kaksi kolmasosaa näistä ostoista tehtiin nyt esillä olevassa asiassa tarkoitetun sopimuksen keston aikana. Ranskalle annettiin myös vuosina 2001 ja 2002 lupa myöntää tukia eniten kärsineille maanviljelijöille. Komissio perusti myöntämänsä luvan perusteena olleen analyysin perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin poikkeuksellisiin tapahtumiin(196). Luvan myöntämisestä tehdyissä päätöksissä korostettiin erityisesti, että naudanliha-alan tilanne ei perustunut ainoastaan hintojen suhdannevaihtelusta aiheutuneeseen laskuun tai nykyään hyvin tunnettuun tautiin. Sellaiset seikat, kuin kuluttajien luottamuksen menetys ihmisillä esiintyvästä Creutzfeld-Jacobin taudista aiheutuvien pelkojen vuoksi, loivat erityisen tilanteen, joka on otettava huomioon nyt esillä olevassa asiassa.

(184) Sopimuksen tekemisen aikaan maanviljelijät olivat tilanteessa, jossa nautojen hinnat teurastamoon tuotaessa laskivat jälleen huolimatta Ranskan valtion laajasti toteuttamista yhteisön toimenpiteistä. Kuten tämän päätöksen johdanto-osan 14 kappaleessa on todettu, vuoden 2001 alkupuolen jälkeen sopimuksen soveltamisalaan pääasiallisesti kuluvien nautojen hinnat laskivat jälleen noin 15-20 prosenttia eli tasolle, joka oli alhaisempi kuin toisen BSE-kriisin pahimpaan aikaan marraskuussa 2000 saavutettu taso. Samaan aikaan kuluttajahinnat taas pysyivät vakaina (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 15 kappale).

(185) Edellä mainitun poikkeuksellisen tilanteen vuoksi, jossa ei ole kyse vain hintojen romahduksesta tai nykyään hyvin tunnetusta BSE-taudista, sakkoja on alennettu 60 prosenttia.

(186)

>TAULUKON PAIKKA>

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Fédération nationale des syndicats d'exploitants agricoles ("FNSEA"), Fédération nationale bovine ("FNB"), Fédération nationale des producteurs de lait ("FNPL"), Jeunes agriculteurs ("JA", aiemmalta nimeltään Centre national des jeunes agriculteurs), Fédération nationale de l'industrie et des commerces en gros des viandes ("FNICGV") ja Fédération nationale de la coopération bétail et viande ("FNCBV") ovat rikkoneet perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa tehdessään 24 päivänä lokakuuta 2001 sopimuksen, jonka tarkoituksena on ollut keskeyttää naudanlihan tuonti Ranskaan ja vahvistaa tietyille kotieläinluokille vähimmäishinta, ja tehdessään marras-joulukuun vaihteessa 2001 suullisen sopimuksen, jolla on ollut vastaava tarkoitus.

Rikkominen alkoi 24 päivänä lokakuuta 2001 ja sen vaikutukset ulottuivat vähintään 11 päivään tammikuuta 2002.

2 artikla

Edellä 1 artiklassa tarkoitettujen yhdistysten on välittömästi lopetettava mainitussa artiklassa tarkoitettu rikkominen, jolleivät ne ole sitä jo tehneet, ja pidättäydyttävä vastaisuudessa kaikista kartelleista, joilla voi olla samanlainen tai vastaava tarkoitus tai vaikutus.

3 artikla

>TAULUKON PAIKKA>

4 artikla

Tällä päätöksellä määrätyt sakot on maksettava kolmen kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksi antamisesta seuraavalle pankkitilille:

Tilin numero 642-0029000-95

Commission européenne - Europese Commissie

Banco Bilbao Vizcaya Argentaria (BBVA)

IBAN-koodi: BE76 6420 0290 0095

SWIFT-koodi: BBVABEBB

Avenue des Arts - Kunstlaan 43

B-1040 Bruxelles - Brussel

Tämän määräajan jälkeen peritään korkoa, jota Euroopan keskuspankki soveltaa perusrahoitusoperaatioissaan sen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona tämä päätös on tehty, korotettuna 3,5 prosenttiyksiköllä.

5 artikla

Tämä päätös on osoitettu seuraaville:

1) Fédération nationale des syndicats d'exploitants agricoles, 11, rue de la Baume, F-75008 Paris;

2) Fédération nationale bovine, 149, rue de Bercy, F-75012 Paris;

3) Fédération nationale des producteurs de lait, 42, rue de Châteaudun, F-75014 Paris;

4) Jeunes agriculteurs, 14, rue La Boétie, F-75008 Paris;

5) Fédération nationale de l'industrie et des commerces en gros des viandes, 17, place des Vins-de-France, F-75012 Paris;

6) Fédération nationale de la coopération bétail et viande, 49, avenue de la Grande-armée, F-75116 Paris.

Tämän päätöksen täytäntöönpanoon sovelletaan EY:n perustamissopimuksen 256 artiklaa.

Tehty Brysselissä 2 päivänä huhtikuuta 2003.

Komission puolesta

Mario Monti

Komission jäsen

(1) EYVL 13, 21.2.1962, s. 204/62.

(2) EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1.

(3) EYVL 30, 20.4.1962, s. 993/62.

(4) EYVL 53, 1.7.1962, s. 1571/62.

(5) EYVL L 354, 30.12.1998, s. 18.

(6) EYVL C 195, 19.8.2003.

(7) Asiak. 38.279/107. Ks. myös Ofivalin Internet-sivuilla esitetyt tiedot: www.ofival.fr.

(8) Kertomus on saatavilla Ofivalin Internet-sivuilla: www.ofival.fr/doctech/sial/bov02-t.pdf.

(9) Tiedot on esitetty Ofivalin kotisivuilta ja lähteeksi mainitaan Ranskan tullilaitos (douanes françaises, 2001).

(10) Ks. asia C-1/00, komissio v. Ranska, tuomio 13.12.2001 (Kok. 2001, s. I-9989).

(11) Ks. asiak. 38.279/162 ja 163.

(12) Kaikki viikkotiedot hinnoista tammikuusta 1999 marraskuun puoliväliin 2001 on esitetty asiakirjoissa 38.279/109-111.

(13) Yhteisön säännöstössä on laadittu täysikasvuisten nautojen ruhoille luokitteluasteikko, joka perustuu kahden kriteerin yhteiskäyttöön. Ensimmäinen peruste (lihakkuus) jakautuu kuuteen luokkaan, joiden laatumerkkeinä käytetään kirjaimia S.E.U.R.O.P. (kirjain S vastaa laatuluokkaa "ylivertainen", kirjain E laatuluokkaa "erinomainen" jne. Kirjain P vastaa laatuluokkaa "heikko"). Toinen peruste vastaa rasvaisuutta. Se on jaettu viiteen luokkaan, 1 ("hyvin ohut") - 5 ("hyvin paksu"). Nämä luokat voidaan vielä jakaa alaluokkiin (joista käytetään tunnuksia +, - ja =) (ks. neuvoston asetus (ETY) N:o 1208/81, 28.4.1981, yhteisön täysikasvuisten nautaeläinten ruhojen luokitteluasteikosta (EYVL L 123, 7.5.1981, s. 3), viimeksi muutettu asetuksella (ETY) N:o 1026/91 (EYVL L 106, 26.4.1991, s. 2)).

(14) Asiak. 38.279/109.

(15) FNSEA:n huomautuksessa, joka on päivätty 30.8.2001, todetaan myös, että "uudesta BSE-kriisistä jauhelihan pihvin valmistukselle ja myynnille aiheutuvat lisäkustannukset" voidaan arvioida "14 prosentiksi teollisuuden myyntihinnasta tukkukaupalle" (asiak. 38.279/534).

(16) Ks. edellä alaviite 13.

(17) EYVL L 68, 16.3.2000, s. 22.

(18) Neuvoston asetus (EY) N:o 1512/2001, perusasetuksen muuttamisesta (EYVL L 201, 26.7.2001, s. 1).

(19) Komission asetus (EY) N:o 1209/2001, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2001, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1254/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä naudanliha-alalla julkisten interventioiden ostojärjestelmien osalta annetusta asetuksesta (EY) N:o 562/2000 poikkeamisesta (EYVL L 165, 21.6.2001, s. 15). Interventiojärjestelyyn hyväksyttyä enimmäispainoa nostettiin vielä komission asetuksella (EY) N:o 1496/2001 (EYVL L 197, 21.7.2001, s. 3).

(20) Ks. viimeksi annettu komission asetus (EY) N:o 2579/2001 (EYVL L 344, 28.12.2001, s. 68).

(21) EYVL L 321, 19.12.2000, s. 47.

(22) EYVL L 95, 5.4.2001, s. 8.

(23) Komission asetus (EY) N:o 2595/2001 (EYVL L 345, 29.12.2001, s. 33).

(24) Asiak. 38.279/631.

(25) EYVL C 247, 5.9.2001, s. 10. Päätös löytyy komission kotisivuilta Internet-osoitteesta: httphttp://www.europa.eu.int/comm/ secretariat_general/ sgb/state_aids/agriculture_2001.htm.

(26) EYVL C 110, 7.5.2002, s. 7.

(27) Ks. mm. FNICGV:n komission tietopyyntöön 23.11.2001 antamaan vastaukseen liitetty lehdistökatsaus (asiak. 38.279/187-304).

(28) Ks. edellä alaviite 27 sekä asiak. 38.279/719 ja 720.

(29) Asiak. 38.279/613 ja 614. Ks. myös asiak. 38.279/615, joka vahvistaa luokittelun laatimisen. Asiakirja-aineistosta käy myös ilmi, että keskusteluja tällaisesta luokittelusta oli käyty jo edellisinä viikkoina, esim. 2.10.2001 järjestetyssä kokouksessa (asiak. 38.279/950 ja 951).

(30) Asiak. 38.279/614. Ravitsemisliikkeiden alaan kuuluvat hotellit ja ravintolat sekä ennen kaikkea yritysten ja virastojen henkilökuntaravintolat, sairaalat, puolustusvoimien laitokset ja työpaikkaruokalat.

(31) Ks. erityisesti asiak. 38.279/612.

(32) Eräässä 25.10.2001 julkaistussa lehtiartikkelissa mainitaan hiehojen hintaluokituksesta käydyt keskustelut ja todetaan, että "FNB levitti eläinmarkkinoilla ja jalostamoilla viime viikolla teurasnautojen vähimmäishintaluokitusta teurastamoon tuotaessa" (asiak. 38.279/201).

(33) Asiak. 38.279/615. Ks. myös asiak. 38.279/614.

(34) Asiak. 38.279/615.

(35) Asiak. 38.279/200.

(36) FDSEA:n paikallisyhdistyksen pääsihteeri totesi sopimuksesta, jonka teurastamo allekirjoitti sen jälkeen, kun maanviljelijät olivat piirittäneet yrityksen tilat: "toimijat sitoutuivat keskeyttämään ulkomaisen lihan tuonnin 1.1. asti ja noudattamaan yhdistyksen hinta-asteikkoa" (lainaus Le Maine Libre -lehdestä, 19.10.2001, asiak. 38.279/221). Ks. myös otteita Ouest France -lehdestä, 19.10.2001 (Asiak. 38.279/223 ja 224).

(37) Ks. koordinointikokouksen yhteenveto, asiak. 38.279/620.

(38) Asiak. 38.279/1159. Ks. myös asiak. 38.279/981.

(39) Asiak. 38.279/1159.

(40) Asiak. 38.279/1156.

(41) Asiak. 38.279/1011.

(42) Asiak. 38.279/309 ja 310.

(43) Asiak. 38.279/889.

(44) Asiak. 38.279/195.

(45) Asiak. 38.279/410.

(46) Asiak. 38.279/1121.

(47) Asiak. 38.279/893.

(48) Asiak. 38.279/1025. Ks. myös asiak. 38.279/1038 "tuonnin vaikutus: vain naudat? hatara määritelmä, koska sopimus tehty kriisin vallitessa".

(49) Eräässä FNB:n asiakirjassa, 26.10.2001, selvitetään hieman tarkemmin hinnan määrittämismenettelyä (Asiak. 38.279/618). Asiakirjassa 38.279/631 (FNSEA:n merkintä pääministerin kanssa 8.11.2001 pidettävää tapaamista varten) täsmennetään: "O- ja P-luokan nautojen hinnat on määritelty siten, että näiden luokkien erityisostot voidaan säilyttää".

(50) Ks. asiak. 38.279/802 ja 38.279/803.

(51) Asiak. 38.279/109 ja asiak. 38.279/198.

(52) Asiak. 38.279/310, selonteko 24.10.2001 pidetyssä ensimmäisessä yleiskokouksessa käydystä parlamentin keskustelusta, Journal officiel de la République française (Ranskan tasavallan virallinen lehti).

(53) Asiak. 38.279/893.

(54) Asiak. 38.279/1023.

(55) Asiak. 38.279/423.

(56) Asiak. 38.279/1146. Tässä voidaan viitata artikkeliin, joka on julkaistu Revue Jeunes Agriculteurs -lehden marraskuun 2001 numerossa 566, jossa todetaan seuraavaa: "asteikko tulee voimaan 29. lokakuuta ja sitä tarkistetaan 1. joulukuuta".

(57) Asiak. 38.279/424. Ks. myös asiak. 38.279/428.

(58) Asiak. 38.279/873.

(59) Asiak. 38.279/519. Tässä tarkoitetaan tietysti ajankohtaa 30. marraskuuta.

(60) Asiak. 38.279/203.

(61) Asiak. 38.279/88.

(62) Asiak. 38.279/195. Kirjainyhdistelmä DGCCRF tulee nimestä Direction générale de la concurrence, de la consommation et de la répression des fraudes, joka on kilpailu-, kulutus- ja petostentorjunta-asioista vastaava viranomainen.

(63) Asiak. 38.279/1200 (toiminimi, asiakirja 26. lokakuuta 2001) ja asiak. 38.279/1201 (liha-alan tukkukaupan neuvottelijoiden yhdistys Rungisista, FNICGV:n jäsen, 26. lokakuuta päivätty asiakirja).

(64) Asiak. 38.279/94.

(65) Kyseessä on todennäköisesti sama valtuuskunta, jonka FNICGV:n puheenjohtaja tapasi, ks. edellä alaviite 64.

(66) Asiak. 38.279/914-917.

(67) Asiak. 38.279/917.

(68) Ks. saksalaisia maataloustuottajia koskeva 30. lokakuuta 2001 päivätty Deutscher Bauernverbandin puheenjohtajan kirje FNSEA:n puheenjohtajalle (asiak. 38.279/387); brittiläisiä maataloustuottajia koskeva 13. marraskuuta 2001 päivätty National Farmers' Unionin puheenjohtajan kirje FNSEA:n puheenjohtajalle (asiak. 38.279/391); belgialaisia maataloustuottajia koskeva, 19. marraskuuta 2001 päivätty Boerenbondin puheenjohtajan kirje FNSEA:n puheenjohtajalle (asiak. 38.279/394); hollantilaisia maataloustuottajia koskeva 15. marraskuuta 2001 päivätty LTO:n tiedote (asiak. 38.279/683); espanjalaisia maataloustuottajia koskeva, 7. marraskuuta 2001 päivätty Asociación española de criadores de vacuno de carnen puheenjohtajan kirje FNB:n puheenjohtajalle (asiak. 38.279/1125). FNSEA:n laatimassa tiedotteessa, joka koski 8. marraskuuta 2001 pidettäväksi suunniteltua kokousta Ranskan pääministerin kanssa, muistutetaan, että "yritykset ovat sitoutuneet keskeyttämään tuonnin tilapäisesti eikä siitä aiheudu ongelmia saksalaisten ja hollantilaisten kumppaniemme kanssa" (Asiak. 38.279/632).

(69) Asiak. 38.279/1059 ja 1060.

(70) Ks. mm. Euroopan lihateollisuusyhdistyksen (UECBV:n) komissaari Fischlerille osoittama kirje, 29. lokakuuta 2001 (asiak. 38.279/1253 ja 1254). Ks. myös karjamarkkinoiden yhdistyksen (FMBV:n) puheenjohtajan ja Ranskan karjakauppiaiden yhdistyksen, Fédération française des commerçants en bestiaux'n (FFCB) puheenjohtajan reaktiot, joista kerrottiin lehdistössä (asiak. 38.279/197 ja asiak. 38.279/201).

(71) Asiak. 38.279/103.

(72) Asiak. 38.279/105.

(73) Näitä muistiinpanoja ei ole päivätty, mutta niiden sisällön perusteella voidaan päätellä, että ne on kirjoitettu 18.-20. marraskuuta 2001.

(74) Asiak. 38.279/1054 ja 1055. Nimikirjaimet "JB-PDL" viittaavat kahteen FNSEA:n jäseneen.

(75) Asiak. 38.279/1065.

(76) Asiak. 38.279/1075. Ranskankielisissä muistiinpanoissa käytetyn lyhenteen "pb" oletetaan tarkoittavan sanaa "problème", ongelma.

(77) Asiak. 38.279/1106.

(78) Asiak. 38.279/1098.

(79) Asiak. 38.279/164.

(80) Asiak. 38.279/360.

(81) Asiak. 38.279/736.

(82) Asiak. 38.279/737.

(83) Kyseessä voisi olla JA:iden edustaja naudanliha-alan kriisiä käsitelleessä koordinointikokouksessa (ks. asiak. 38.279/620) ja JA:iden edustaja naudanliha-alan paneelikeskustelussa, joka pidettiin 5. joulukuuta 2001 (asiak. 38.279/580).

(84) "Hinta-asteikko on ollut erittäin arvokas: toivo ja yhteiskuntarauha ovat palanneet ( jatkettava siitä, mihin on sitouduttu, asianmukaisella näkyvyydellä" (Asiak. 38.279/738); "markkinat kannattavat tietysti hinta-asteikkoa, jatkettakoon samaan tyyliin" (sama asiak.).

(85) Asiak. 38.279/738.

(86) Asiak. 38.279/739 (alleviivaukset poistettu).

(87) Asiak. 38.279/740.

(88) Asiak. 38.279/750.

(89) Asiak. 38.279/1150.

(90) Ks. mm. asiak. 38.279/748: "kuinka se toimii? mihin hintaan?".

(91) Asiak. 38.279/1118.

(92) Asiak. 38.279/750.

(93) Asiak. 38.279/368.

(94) Asiak. 38.279/366.

(95) Asiak. 38.279/474.

(96) Asiak. 38.279/401 a.

(97) Asiak. 38.279/487.

(98) Asiak. 38.279/489.

(99) Asiak. 38.279/751-756.

(100) Tämä ala on tuontinaudanlihan tärkein kuluttaja. Asiak. 38.279/751.

(101) Asiak. 38.279/751 (alleviivaukset poistettu).

(102) Asiak. 38.279/754.

(103) Asiak. 38.279/756.

(104) Asiak. 38.279/1221.

(105) Asiak. 38.279/1121.

(106) Asiak. 38.279/88 ja 89.

(107) Asiak. 38.279/181.

(108) Asiak. 38.279/1204.

(109) Ks. mm. asiak. 38.279/584, 617 ja 1152.

(110) Asiasta on useita asiakirjoja: mm. asiak. 38.279/187 ja 237.

(111) Asiak. 38.279/237.

(112) Asiak. 38.279/204 (Charollesin sopimus), asiak. 38.279/279 (Mosellen sopimus), asiak. 38.279/280 (Vendéen sopimukset) tai asiak. 38.279/822 (Loir-et-Cherin sopimukset). Ks. myös Basse-Normandien FRSEA:n ja alueen teurastamojen välinen sopimus marraskuun alussa 2001 (asiak. 38.279/823).

(113) Ks. mm. asiak. 38.279/1123.

(114) Ks. asiak. 38.279/826 ja 827 (Loiren departementti), joka ei ole tyhjentävä; asiak. 38.279/834 (Oisen departementti); asiak. 38.279/837 ja 839 (kaksi sopimusta Corrèzen departementissa); asiak. 38.279/841 ja 845 (Allierin departementti). Tietyissä asiakirjoissa tuodaan myös esiin suullisia sopimuksia hinta-asteikon noudattamisesta (asiak. 38.279/852, 19. marraskuuta 2001). Ks. myös FNB:n johtajan käsinkirjoitetut muistiinpanot, asiak. 38.279/911. Ks. vielä Bretagnen FRSEA:n faksi, jossa mainitaan teurastamojen kanssa 29. lokakuuta 2001 mennessä aikaansaadut alueen departementtikohtaiset sopimukset.

(115) Ks. mm. asiak. 38.279/882 ja 883, asiak. 38.279/420 ("tätä hinta-asteikkoa noudatetaan yleisesti, vaikka joskus onkin välttämätöntä ryhtyä ay-toimiin").

(116) Ks. Tour du Pinin teurastamon tapaus, jossa teurastaja ensin kieltäytyi tekemästä paikallista sopimusta (asiak. 38.279/1272) ja jonka tiloja piiritettiin 20.-23. marraskuuta 2001 (asiak. 38.279/868-871 ja asiak. 38.279/1268 ja sitä seuraavat asiakirjat), kunnes Bourgoin Jallieux'n alioikeuden tuomioistuimen puheenjohtaja teki asiassa päätöksen (asiak. 38.279/1255-1267).

(117) Esimerkiksi Isèren alueen FDSEA:n ja CDJA:n laatimassa mallisopimuksessa, 13. marraskuuta 2001, oli edelleen sitoumus keskeyttää tuonti tilapäisesti (asiak. 38.279/885); tietyt teurastamot allekirjoittivat tällaisen sopimuksen (asiak. 38.279/882). Ks. myös asiak. 38.279/1287.

(118) Asiak. 38.279/825-827, Loiren departementissa.

(119) Ks. päinvastaista osoittava FNCBV:n puheenjohtajan 9. marraskuuta 2001 päivätty kirje FNSEA:n puheenjohtajalle, asiak. 38.279/410. Asiakirjasta 38.279/617 käyvät ilmi FNB:n yhteydet suuria ja keskisuuria liikkeitä edustaviin yhdistyksiin, mutta tuloksia ei mainita.

(120) Asiak. 38.279/08.

(121) Asiak. 38.279/356-359. Lokakuun loppua koskevia lukuja ei ole vielä toimitettu.

(122) Lokakuusta 2000 joulukuuhun 2000 välistä aikaa koskevat luvut, jotka myös on esitetty tässä taulukossa, eivät ole sellaisenaan edustavia, sillä alan kriisi puhkesi lokakuussa 2000. Lokakuusta 1999 joulukuuhun 1999 välistä aikaa kuvaavat luvut eivät vahvista suhdannevaihtelusta johdettua perustetta.

(123) Ks. mm. asiak. 38.279/882, 885 ja 1285.

(124) Asiak. 38.279/318.

(125) Asiak. 38.279/322.

(126) Asiak. 38.279/823.

(127) Asiak. 38.279/822.

(128) Asiak. 38.279/849. Ks. myös asiak. 38.279/1228.

(129) Asiak. 38.279/117.

(130) Ks. komission tietopyyntöön toimitettuun FNICGV:n vastaukseen liitetty lehdistökatsaus. Ks. myös mm. asiak. 38.279/584.

(131) Asiak. 38.279/277.

(132) Asiak. 38.279/422. Kirjeet vastaavat EY:n säädösten mukaisia lihan laatuluokkia (ks. edellä alaviite 13).

(133) Asiak. 38.279/420.

(134) Asiak. 38.279/424: tiedotteessa mainitaan 9. marraskuuta 2001 päivätty komission tietopyyntö ja sitä koskeva vastausluonnos (lopullinen vastaus laadittiin 15. marraskuuta 2001).

(135) Asiak. 38.279/851.

(136) Asiak. 38.279/852.

(137) Asiak. 38.279/856.

(138) Asiak. 38.279/1098.

(139) Asiak. 38.279/1106.

(140) Kokouksen päivämäärä ei selviä käsinkirjoitetuista muistiinpanoista. Sisällön perusteella kyseessä lienee 21. marraskuuta 2001 pidetty kokous, jonka koollekutsuminen ilmenee asiakirjasta 38.279/716.

(141) Asiak. 38.279/1069.

(142) Asiak. 38.279/1075.

(143) Asiak. 38.279/746.

(144) Ks. Union Paysanne -lehdessä 14. joulukuuta 2001 julkaistu artikkeli (asiak. 38.279/1178). Artikkelissa todetaan lisäksi, että "nyt kun muutamia hintatarkistuksia on tehty, asteikko on ymmärrettävä yhdistysten suositukseksi, karjankasvattajille annetuksi myyntihinta-ohjeeksi".

(145) Asiak. 38.279/492. Ks. myös FNB:n tiedote, asiak. 38.279/509 ja 510 sekä neljän maatalousalan yhdistyksen yhteinen tiedote, asiak. 38.279/522, jossa kehotetaan ryhtymään toimiin.

(146) Asiak. 38.279/849.

(147) Asiak. 38.279/1222-1229.

(148) Asiak. 38.279/812.

(149) Asiak. 38.279/1198.

(150) Asiak. 38.279/829.

(151) Asiak. 38.279/1168. Ks. myös 16. lokakuuta 2001 pidetyn FNSEA:n, JA:iden, FNPL:n ja FNB:n koordinaatiokokouksen pöytäkirja, jossa myös mainitaan "lihan alkuperän valvonta, erityisesti ravitsemisliikkeissä, strategian tärkeimmäksi kohdaksi, jolla saadaan aikaan hinta-asteikon noudattaminen" (asiak. 38.279/620).

(152) Väitetiedoksiantoon vastauksena esitetyt huomautukset, s. 24.

(153) Väitetiedoksiantoon vastauksena esitetyt huomautukset, s. 24.

(154) Väitetiedoksiantoon vastauksena esitetyt huomautukset, s. 26.

(155) Ks. edellä alaviite 154.

(156) Väitetiedoksiantoon vastauksena esitetyt huomautukset, s. 29.

(157) Väitetiedoksiantoon vastauksena esitetyt huomautukset, s. 7.

(158) Ks. mm. asia T-513/93, Consiglio Nazionale degli Spedizionieri Doganali v. komissio, tuomio 30.3.2000 (Kok. 2000, s. II-1807, 36 kohta), ja edellä mainittu oikeuskäytäntö.

(159) Komission päätös 76/29/ETY, 2.12.1975, ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan mukaisesta menettelystä (IV/26.949 - AOIP/Beyrard) (EYVL L 6, 13.1.1976, s. 8), II kohta, 2 alakohta.

(160) Ks. mm. edellä alaviitteessä 158 mainittu asia.

(161) Asia T-61/89, Dansk Pelsdyravlerforening v. komissio, tuomio 2.7.1992 (Kok. 1992, s. II-1931, 50 kohta).

(162) Asia C-35/96, komissio v. Italia, tuomio 18.6.1998 (Kok. 1998, s. I-3851, 40 kohta), ja asia 123/83, Clair, tuomio 30.1.1985 (Kok. 1985, s. 391, 17 kohta).

(163) Asia 71/74, Frubo v. komissio, tuomio 15.5.1975 (Kok. 1975, s. 563, 30 kohta); yhdistetyt asiat 209-215/78 ja 218/78, van Landewyck ym. v. komissio, tuomio 29.10.1980 (Kok. 1980, s. 3125, 88 kohta), ja yhdistetyt asiat 96-102/82, 104/82, 105/82, 108/82 ja 110/82, IAZ ym. v. komissio, tuomio 8.11.1983 (Kok. 1983, s. 3369, 20 kohta).

(164) EYVL C 364, 8.12.2000, s. 1. Perusoikeuskirjan 12 artiklan 1 kohdan mukaan "Jokaisella on oikeus (...) yhdistymisvapauteen kaikilla tasoilla erityisesti poliittisessa, ammattiyhdistys- ja yhteiskunnallisessa toiminnassa (...)".

(165) Kilpailuneuvoston kussakin vuosikertomuksessa on aina neuvoston perustamisesta alkaen annettu useita esimerkkejä kilpailusääntöjen soveltamisesta ammattiyhdistyksiin (ks. tarkemmin vuosien 1987 ja 1997 kertomukset). Ks. maatalousalan ammatillisten järjestöjen osalta kilpailuneuvoston seuraavat päätökset:

- nro 00-D-01, 22.2.2000, hedelmä- ja vihannesalalla noudatetuista käytännöistä (Pariisin vetoomustuomioistuin kumosi tämän päätöksen 17.10.2000 sillä perusteella, että päätöksen vastaanottajan tunnistamisessa oli tehty virhe),

- nro 96-D-60, 15.10.1996, siemenperuna-alan kilpailutilanteesta,

- nro 96-D-59, 8.10.1996, Champagnen alueen viinialalla todetuista käytännöistä,

- nro 95-D-77, 5.12.1995, kilpailutilanteesta hunaja-alalla,

- nro 94-D-61, 29.11.1994, vasikanlihan tuotannon ja kaupan pitämisen alalla todetuista käytännöistä,

- nro 94-D-23, 5.4.1994, oliiviöljyn alalla todetuista käytännöistä.

(166) Asiak. 38.279/892.

(167) Asiak. 38.279/893.

(168) Asiak. 38.279/901.

(169) Tässä yhteydessä voidaan viitata myös Les marchés -lehdessä sopimuksen muodollisen allekirjoituspäivän jälkeisenä päivänä, 26.10.2001, julkaistuun artikkeliin, jossa todettiin seuraavaa: "FNSEA:n mukaan maatalousministeri ei asettanut varauksia tälle sopimukselle, jonka jotkut kyllä epäilevät olevan kilpailusäännöstön vastainen" (Asiak. 38.279/198).

(170) Ks. mm. edellä alaviitteessä 158 mainittu asia Consiglio Nazionale degli Spedizionieri Doganali v. komissio, tuomio 30.3.2000, ja alaviitteessä 162 mainittu asia Clair, tuomio 30.1.1985.

(171) Ks. mm. edellä alaviitteessä 163 mainittu asia Frubo v. komissio ja alaviitteessä 162 mainittu asia Clair, tuomion 20 kohta.

(172) Ks. asia T-41/96, Bayer v. komissio, tuomio 26.10.2000 (Kok. 2000, s. II-3383, 68 kohta), ja asia C-277/87, Sandoz v. komissio, tuomio 11.1.1990 (Kok. 1990, s. I-45, 13 kohta).

(173) Ks. asia T-149/89, Sotralentz v. komissio, tuomio 6.4.1995 (Kok. 1995, s. II-1127, 53 kohta), ja asia T-308/94, Cascades v. komissio, tuomio 14.5.1998 (Kok. 1998, s. II-925, 122 kohta).

(174) Ks. erityisesti asia T-317/94, Moritz J. Weig v. komissio, tuomio 14.5.1998 (Kok. 1998, s. II-1235, 134 kohta).

(175) Ks. mm. asia T-305/94, LVM ym. v. komissio, tuomio 20.4.1999 (Kok. 1999, s. II-931, 741 kohta).

(176) Ks. maa- ja kalatalousministerin tiedote, 17.10.2001 (asiak. 38.279/621).

(177) Asiak. 38.279/614 ja erityisesti 615.

(178) Ks. yhdistetyt asiat C-238/99 P, C-244/99 P, C-245/99 P, C-247/99 P, C-250/99 P - C-252/99 P ja C-254/99 P, LVM ym. v. komissio, tuomio 16.10.2002 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, tuomion 487 kohta).

(179) Ks. edellä alaviitteessä 178 mainitun tuomion 488 kohta.

(180) Ks. mm. asia T-86/95, Compagnie générale maritime ym. v. komissio, tuomio 28.2.2002 (Kok. 2002, s. II-1011, 349 kohta).

(181) Ks. mm. asia 42/84, Remia ym. v. komissio, tuomio 11.7.1985 (Kok. 1985, s. 2545, 22 kohta).

(182) Ks. asia C-309/99, Wouters, tuomio 19.2.2002 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, tuomion 95 kohta). Samana päivänä asiassa C-35/99, Arduino, annetussa tuomiossa (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että koska maksuluettelo, jossa vahvistetaan kyseisen ammatin harjoittajien palkkioiden vähimmäis- ja enimmäismäärät, "ulottuu tämän jäsenvaltion koko alueelle, se on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan" (33 kohta).

(183) Ks. asia 246/86, Belasco v. komissio, tuomio 11.7.1989 (Kok. 1989, s. 2117, 34 kohta: "jos tuonti kyseisille markkinoille on mahdollista, kansallisen hintasopimuksen tehneet osapuolet voivat säilyttää markkinaosuutensa ainoastaan suojautumalla ulkomaiselta kilpailulta".

(184) Ks. asia C-399/93, Oude Luttikhuis ym., tuomio 12.12.1995 (Kok. 1995, s. I-4515, 23 kohta); yhdistetyt asiat, T-70/92 ja T-71/92, Florimex ja VGB v. komissio, tuomio 14.5.1997 (Kok. 1997, s. II-693, 152 kohta). Ks. myös mm. komission päätös 1999/6/EY, 14.12.1998, EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan mukaisesta menettelystä (IV/35.280 - Sicasov), EYVL L 4, 8.1.1999, s. 27, 68 kohta.

(185) Ks. edellä alaviitteessä 163 mainittu asia Frubo v. komissio, tuomion 22-27 kohta, ja alaviitteessä 184 mainittu asia Oude Luttikhuis ym., tuomion 25 kohta, sekä asia C-265/97 P, VBA ym. v. komissio, tuomio 30.3.2000 (Kok. 2000, s. I-2061, 94 kohta).

(186) Ks. edellä alaviitteessä 185 mainittu asia VBA ym. v. komissio, tuomion 94 kohta.

(187) Ks. mm. FNSEA:n tiedote, joka on päivätty 6.11.2001 ja koski maatalousalan talousarvion hyväksymistä Ranskan kansalliskokouksessa ja jossa todetaan seuraavaa: "ministeri muistutti, ettei karjankasvattajien tulojen kasvattaminen riitä, vaan että kysynnän ja tarjonnan välille olisi myös saatava aikaan tasapaino" (asiak. 38.279/400). Ks. myös FNSEA:n puheenjohtajan Le Figaro Economie -lehdelle 17.10.2001 antama haastattelu (asiak. 38.279/312) tai esimerkiksi Loiren FDSEA:n 31.10.2001 päivätty tiedote, jossa täsmennettiin seuraavaa: "kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että ainoa pysyvä ratkaisu olisi kulutuksen lisääminen, joka on myös edellytys alan kestävälle tulevaisuudelle" (asiak. 38.279/825).

(188) Ks. yhdistetyt asiat T-70/92 ja T-71/92, Florimex ja VGB v. komissio, tuomio 14.5.1997 (Kok. 1997, s. II-693, 148 ja 149 kohta) ja edellä alaviitteessä 184 mainittu asia Oude Luttikhuis, julkisasiamies Tesauron ratkaisuehdotus (Kok. 1995, s. I-4471, 14 kohta). Ks. myös äskettäiset esimerkit komission päätöksentekomenettelystä, edellä alaviitteessä 184 mainitun Sicasovia koskevan päätöksen johdanto-osan 68 kappale ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 85 artiklan mukaisesta menettelystä (British Sugar plc, Tate & Lyle plc, Napier Brown & Company Ltd ja James Budgett Sugars Ltd) 14.10.1998 tehty komission päätös (EYVL L 76, 22.3.1999, s. 1), 187 kohta.

(189) Ks. mm. yhdistetyt asiat, C-359/95 P ja C-379/95 P, komissio ja Ranska v. Ladbroke Racing, tuomio 11.11.1997 (Kok. 1997, s. I-6265, 33 kohta), ja edellä alaviitteessä 158 mainittu asia Consiglio Nazionale degli Spedizioneri Doganali v. komissio, tuomion 58 ja 59 kohta.

(190) Ks. FNICGV:n huomautukset, s. 7, viimeinen kappale "maatalousministeri kehotti painokkaasti karjankasvattajia ja teurastajia sopimuksen tekemiseen (...)", ja FNSEA:n huomautukset, s. 23, kolmanneksi viimeinen kappale "maatalousministeri kehotti itse julkisesti välttämättömäksi katsotun sopimuksen tekemiseen (...)".

(191) Ks. väitetiedoksiantoon vastauksena esitetyt huomautukset, s. 15, viimeiset rivit.

(192) Ks. väitetiedoksiantoon vastauksena esitetyt huomautukset, s. 23, kolmanneksi viimeinen kappale.

(193) EYVL C 9, 14.1.1998, s. 3.

(194) Tilastotiedot on saatu säännöllisesti päivitetyiltä Ofivalin Internet-sivuilta: www.ofival.fr.

(195) Ks. mm. komission asetuksen (EY) N:o 1922/2001 (EYVL L 261, 29.9.2001, s. 52) ja komission asetuksen (EY) N:o 2579/2001 (EYVL L 344, 28.12.2001, s. 68) johdanto-osan kappaleet.

(196) Ks. edellä alaviitteissä 25 ja 26 mainitut päätökset valtiontuista.