Komission päätös,

tehty 13 päivänä marraskuuta 2002,

valtiontuesta, joka on myönnetty kalastajille ja simpukanviljelijöille kasviliman aiheuttaman saastumisen sekä kalastuksen teknisen keskeyttämisten vuoksi Adrianmerellä vuonna 2000

(tiedoksiannettu numerolla K(2002) 4365)

(Ainoastaan italiankielinen teksti on todistusvoimainen)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2003/88/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 88 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan,

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 88 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999(1) ja erityisesti sen 14 kohdan,

on 88 artiklan 2 kohdan mukaisesti kehottanut asianosaisia esittämään huomautuksensa ja ottanut huomioon nämä huomautukset,

sekä katsoo seuraavaa:

I

MENETTELY

(1) Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa ilmoitti komissiolle 26 päivänä syyskuuta 2000 päivätyllä ja 28 päivänä syyskuuta vastaanotetuksi kirjatulla kirjeellä maantieliikenteen ja kalastuksen alojen kiireellisiä toimia koskevasta asetusluonnoksesta. Asetusluonnoksessa säädetään eri toimenpiteiden toteuttamisesta näiden kahden alan hyväksi. Näitä ovat esimerkiksi kyseisen asetuksen 4 pykälän 1-4 ja 6-10 momentissa tarkoitetut toimet korvausten maksamiseksi Adrianmeren kalastajille ja simpukanviljelijöille. Toimenpiteet on kirjattu valtiontukena, josta on ilmoitettu numerolla N 159C/2000.

(2) Italian viranomaiset toimittivat myöhemmin komissiolle 2 päivänä lokakuuta 2000 päivätyllä kirjeellä edellä mainitun asetuksen (joka annettiin 26 päivänä syyskuuta 2000 numerolla 265), joka julkaistiin Italian virallisessa lehdessä 27 päivänä syyskuuta 2000. Italian viranomaisilta on pyydetty täydentäviä tietoja neljään otteeseen 23 päivänä marraskuuta 2000 sekä 20 päivänä helmikuuta, 30 päivänä toukokuuta ja 5 päivänä heinäkuuta 2001 päivätyillä kirjeillä, joihin on saatu vastaus 5 päivänä helmikuuta, 2 päivänä toukokuuta, 31 päivänä toukokuuta ja 24 päivänä heinäkuuta 2001 päivätyillä kirjeillä. Toimitettujen tietojen joukossa olivat etenkin 5 päivänä helmikuuta 2001 päivätyllä kirjeellä ilmoitettu, 23 päivänä marraskuuta 2000 annettu laki N:o 343 (asetus N:o 265 muutettiin laiksi N:o 343), joka julkaistiin Italian virallisessa lehdessä 25 päivänä marraskuuta 2000, sekä kolme maa- ja metsätalousministerin määräystä, jotka on tehty 19 päivänä heinäkuuta, 3 päivänä elokuuta ja 22 päivänä joulukuuta 2000 ja joihin sisältyvät asiaa koskevat soveltamismääräykset.

(3) Korvausten konkreettisista soveltamissäännöistä 3 päivänä elokuuta ja 22 päivänä joulukuuta 2000 annettuja ministerin määräyksiä oli mahdollista soveltaa välittömästi. Koska ei ollut olemassa määräystä, jonka mukaan komission on annettava alustava hyväksyntänsä lain ja sen soveltamissäännösten voimaan saattamiseksi, kyseiset toimenpiteet saatettiin panna välittömästi täytäntöön. Sen vuoksi asia kirjattiin 9 päivänä helmikuuta 2001 ilmoittamattomien tukien luetteloon numerolla 12/2001.

(4) Komissio ilmoitti 13 päivänä marraskuuta 2001 päivätyllä lopullisella kirjeellä K(2001) 3465 Italialle, että vaikka 19 päivän kesäkuuta ja 19 päivän heinäkuuta 2000 välisenä aikana suoritettujen kalastuksen keskeyttämisten vuoksi kalastajille maksettu korvaus katsottiin yhteismarkkinoille soveltuvaksi, päätettiin aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukainen muodollinen tutkintamenettely korvauksesta, joka myönnettiin kalastajille 19 päivänä heinäkuuta 2000 jälkeen toteutettujen kalastuksen keskeyttämisten vuoksi, sekä simpukantuottajille myönnetystä korvauksesta. Italia toimitti huomautuksensa komissiolle 20 päivänä joulukuuta 2001 päivätyllä kirjeellä, jota seurasi toinen, 20 päivänä helmikuuta 2002 päivätty kirje.

(5) Komission päätös menettelyn aloittamisesta on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 29 päivänä tammikuuta 2002(2). Komissio on kehottanut mahdollisia asianosaisia esittämään huomautuksensa kyseisestä toimenpiteestä. Komissio vastaanotti 27 päivänä helmikuuta 2002 kolmen järjestön, Federcoopescan, Lega Pescan ja AGCI Pescan, yhdessä laatimaan kirjeen. Kirje toimitettiin Italian viranomaisille asetuksen (EY) N:o 659/1999 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

II

KUVAUS TOIMENPITEISTÄ

(6) Kyseisiä toimenpiteitä sovelletaan Adrianmeren alueen kalastuspiireihin Triesten ja Brindisin välillä; tämän alueen satamahallintojen piiriin lasketaan Castron, Tricasen, Santa Maria di Leucan sekä Otranton satamahallinnot, jotka sijaitsevat Adrianmereen rajoittuvalla rinteellä Gallipolin kalastuspiirissä.

2.1 Toimenpiteet kalastajien hyväksi

(7) Tarkastelun kohteeksi otettiin kaksi toimenpidettä, jotka koskivat kahta eri ajanjaksoa: 19 päivän kesäkuuta ja 19 päivän heinäkuuta 2000 välistä aikaa sekä 44 päivän aikaa 20 päivästä heinäkuuta 2000 alkaen.

2.1.1 Ajanjakso 19. kesäkuuta-19. heinäkuuta 2000

(8) Tätä korvaavaa toimenpidettä sovellettiin valtamerikalastukseen oikeutettuja kalastusyksiköitä lukuun ottamatta kaikkiin niihin kalastusyksiköiden varustamoihin, jotka ovat joutuneet keskeyttämään toimintansa kasvilimaesiintymien vuoksi. Korvaus vastasi tulonmenetyksiä niiltä päiviltä, jolloin kalastustoiminta oli jouduttu keskeyttämään, ja se laskettiin edellisenä vuonna samalta ajalta saatujen tulojen perusteella. Korvauksen määrä oli korkeintaan 7,5 miljoonaa Italian liiraa (3873 euroa) niiden alusten osalta, joiden bruttorekisteritonni (BRT) on alle 10, ja noin 20 miljoonaa Italian liiraa (10329 euroa) niiden alusten osalta, joiden BRT on yli 10. Komissio piti toimenpidettä yhteismarkkinoille soveltuvana.

2.1.2 Ajanjakso 19. heinäkuuta 2000 jälkeen

(9) Kyseistä ajanjaksoa, jonka osalta muodollinen tutkintamenettely aloitettiin, koskevat korvausten maksuun liittyvät perussäännökset sisältyivät 23 päivänä marraskuuta 2000 annetun lain N:o 343 4 pykälän 1 momenttiin. Niiden nojalla oli tarkoitus maksaa korvauksia eri luokkiin kuuluville kalastajille sen vuoksi, että he olivat joutuneet lopettamaan kalastuksen tilapäisesti kasvilimaesiintymien takia 20 päivästä heinäkuuta 2000 alkaen. Italian viranomaisten mukaan tämän tilapäisen lopetuksen tarkoituksena oli myös edistää kalavarojen biomassan lisääntymistä Adrianmerellä.

(10) Täydentävät määräykset sisältyivät 19 päivänä heinäkuuta ja 3 päivänä elokuuta 2000 annettuihin maa- ja metsätalousministerin määräyksiin. 19 päivänä heinäkuuta 2000 annetun määräyksen mukaan kyseistä toimenpidettä sovelletaan pelagisilla trooleilla (pesca allo strascico e/o volante) pyytäviin aluksiin, joille kalastuksen tekninen keskeyttäminen on pakollinen, ja mahdollisesti vapaaehtoiselta pohjalta aluksiin, jotka ovat oikeutettuja pyytämään pohja- ja/tai kierrepyydyksillä (sistemi da posta e/o circuizione). Tuen ulkopuolelle jäävät valtamerikalastusta harjoittavat alukset. Sekä laivanvarustajia että kalastajia koskevan tuen kustannukset ovat 28,4 miljoonaa euroa.

(11) Laivanvarustajille on maksettu korvausta, joka on laskettu aluksen vetoisuuden sekä heiltä perittyjen sosiaaliturvamaksujen perusteella.

(12) Korvaus sitä päivää kohti, jolloin kalastus oli jouduttu keskeyttämään, laskettiin alusten vetoisuuden perusteella seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

(13) Korvausta maksetaan enintään 30 päivältä.

(14) Aluksen miehistön sosiaaliturvamaksuihin voidaan sitä vastoin myöntää korvauksia enintään 44 päivältä.

(15) Kalastustoiminnan lopetuksen kohteena olleiden alusten miehistölle maksetaan taattua vähimmäispalkkaa vastaava korvaus maksetaan niin ikään enintään 44 päivältä.

2.2 Toimenpiteet simpukanviljelijöiden hyväksi

(16) Simpukanviljelijöille maksettavia korvauksia koskevat perussäännökset sisältyvät 23 päivänä marraskuuta 2000 annetun lain N:o 343 4 pykälän 6 momenttiin. Niiden perusteella on tarkoitus maksaa korvauksia simpukantuottajille (joko simpukankasvattajille tai luonnonsärkillä simpukoita viljeleville tuottajille) Adrianmeren kasvilimaesiintymien vuoksi aiheutuneista tulonmenetyksistä. Täytäntöönpanoa koskevat määräykset sisältyvät 22 päivänä joulukuuta 2000 annetun maa- ja metsätalousministerin päätöksen 1 pykälään.

(17) Korvaus on enintään 30 prosenttia kärsityistä tappioista, ja tämä lasketaan tulonmenetyksistä edellisen vuoden liikevaihdon perusteella. Kyseiseen toimenpiteeseen myönnetyn määrärahan suuruus on 1500 miljoonaa Italian liiraa (774685 euroa) yhteensä 34:lle tukea saavalle yritykselle.

(18) Tuen ulkopuolelle jäävät ne simpukanviljelijät, jotka ovat jo saaneet korvauksia muista lähteistä. Komissio muistuttaa tältä osin, että se katsoi yhteismarkkinoille soveltuviksi Friuli-Venezia Giulian alueen simpukantuottajien hyväksi vuonna 2000 saman kasvilimailmiön vuoksi toteutetut korvaustoimenpiteet (Italian hallitukselle samassa, 17 päivänä heinäkuuta 2001 päivätyssä kirjeessä SG(2001) D/289817 toimitettu päätös).

2.3 Menettelyn käynnistämiseen johtaneet syyt

2.3.1 Toimenpiteet kalastajien hyväksi

(19) Tarkasteltavana olevia toimenpiteitä on arvioitu EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan b alakohdan sekä kalastus- ja vesiviljelyalan valtiontukien tarkastelemista koskevien, vuonna 1973 hyväksyttyjen suuntaviivojen(3) (jäljempänä "suuntaviivat") perusteella. Arviossa otettiin huomioon ne syyt, joilla Italian viranomaiset perustelivat kyseisten toimenpiteiden toteuttamista. Suuntaviivat tulivat voimaan päivänä, jona kyseiset tukitoimenpiteet otettiin käyttöön.

(20) Italian viranomaiset perustelivat toimenpiteen toteuttamista kasvilimailmiöllä myös 19. heinäkuuta 2000 jälkeisen ajan osalta. Toimitetuista tiedoista ei kuitenkaan ilmennyt, että kyseisenä ajanjaksona tapahtuneet kalastuksen keskeyttämiset olisivat johtuneet kasvilimailmiöstä. Näin ollen komissio katsoi, ettei myönnettyjä korvauksia olisi pitänyt voida hyväksyä EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan b alakohdan perusteella. Tuossa kohdassa yhteismarkkinoille soveltuviksi tuiksi katsotaan tuet luonnonmullistusten tai muiden poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi.

(21) Lisäksi Italia on perustellut kalastuksen lopettamista kyseisenä ajanjaksona tavoitteella edistää kalavarojen biomassan lisääntymistä.

(22) Edellä mainittujen suuntaviivojen 2.2.2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan tukea kalastustoiminnan tilapäiseen lopettamiseen voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvana, jos sen tarkoituksena on korvata osittain tulonmenetykset, jotka johtuvat kalastustoiminnan tilapäisestä lopettamisesta erityisesti biologisista syistä johtuvien odottamattomien ja kertaluonteisten tapahtumien vuoksi.

(23) Italian viranomaisten toimesta tapahtunut kalastuksen tilapäisen lopettamisen ulottaminen 19. heinäkuuta 2000 jälkeiselle ajanjaksolle ei kuitenkaan näyttänyt noudattavan edellä mainittua logiikkaa tuen myöntämisen perusteista. Lopettaminen ei johtunut luonnonmullistukseen verrattavissa olevasta tapahtumasta, eikä sen perustelemiseksi ollut toimitettu tieteellisiä selvityksiä tai muita sellaisia tieteellisiä tutkimuksia, joista olisi käynyt ilmi sellainen kalavarojen odottamaton ja ennalta arvaamaton väheneminen, joka olisi tehnyt välttämättömäksi erityistoimenpiteisiin, kuten kalastuksen tilapäiseen lopettamiseen, ryhtymisen kalavarojen elvyttämiseksi. Komissio huomautti lisäksi, että Italia oli jo edellisinä vuosina toteuttanut korvaustoimenpiteitä vastaavanlaisten tilapäisten lopetusten vuoksi. Komissio ei ollut esittänyt huomautuksia vuoden 1999 osalta toimenpiteistä, jotka oli käsitelty numerolla N 419/99 ja jotka sisältyvät Italian hallitukselle 17. syyskuuta 1999 lähetettyyn kirjeeseen SG(99) D/7551; vuoden 1998 osalta toimenpiteistä, jotka oli käsitelty numerolla NN 101/98 ja jotka sisältyvät 23. keskäkuuta 1999 kirjattuun kirjeeseen SG(99) D/1581; vuoden 1997 osalta toimenpiteistä, jotka oli käsitelty numerolla NN 99/97 ja jotka sisältyvät 6. elokuuta 1997 kirjattuun kirjeeseen SG(97) D/6770. Kyseisiä toimenpiteitä on sovellettu myös Adrianmeren kalastukseen. Vuotta 2000 koskenut korvaava toimenpide ei ollut nähtävästi kertaluonteinen, joten sitä ei voitu pitää yhteismarkkinoille soveltuvana edellä mainittujen suuntaviivojen kohdan 2.2.2 ensimmäisen kohdan mukaan.

(24) Komissio voi edellä mainittujen suuntaviivojen toisen kohdan nojalla katsoa, että kalastustoiminnan tilapäisen lopettamisen vuoksi toteutettu tukitoimenpide soveltuu yhteismarkkinoille sillä edellytyksellä, että kyseinen toimenpide tutkitaan erikseen ("tapauskohtainen" tutkimus). Komissio olisi voinut katsoa yhteismarkkinoille soveltuvuuden edellytysten olleen olemassa, jos kyseinen kalastustoiminnan tilapäinen lopettaminen olisi voitu rinnastaa kalatalousalan rakenteellisia toimia koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja edellytyksistä 17 päivänä joulukuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2792/1999(4) 16 artiklan 1 kohdassa säädettyihin olosuhteisiin, toisin sanoen erityisesti biologisista syistä johtuvan odottamattoman olosuhteen tapauksessa (a alakohta) taikka tapauksessa, jossa otetaan käyttöön elvytyssuunnitelma ehtymisvaarassa olevia kalavaroja varten (c alakohta). Erityisesti kalastajien hyväksi toteutettavien toimenpiteiden osalta kyseisen asetuksen 12 artiklan 6 kohdassa säädetään jäsenvaltioiden mahdollisuudesta ottaa käyttöön sosiaalisia liitännäistoimenpiteitä veden luonnonvarojen suojelusuunnitelmien puitteissa. Kyseistä tilapäistä kalastustoiminnan lopettamista ei voitu rinnastaa yhteenkään näistä tapauksista.

(25) Edellä mainitun perusteella sekä alustavassa arviossa, jonka laatimisesta säädetään neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 6 artiklassa, komissio katsoi, että oli olemassa vahva epäilys kyseisten toimenpiteiden yhteensopivuudesta kalastus- ja vesiviljelyalan valtiontukien tarkastelemista koskevien suuntaviivojen kanssa.

2.3.2 Toimenpiteet simpukanviljelijöiden hyväksi

(26) Säädetyillä toimenpiteillä pyrittiin maksamaan simpukantuottajille (joko simpukankasvattajille tai luonnonsärkillä simpukoita viljeleville tuottajille) korvauksia kasvilimailmiön vuoksi heille aiheutuneiden tulonmenetysten vuoksi.

(27) Komissio on myöntänyt, että korvauksilla pyrittiin korvaamaan luonnonmullistuksen, tässä tapauksessa kasvilevien, aiheuttamat tulonmenetykset, ja että ne voitiin siten katsoa yhteismarkkinoille soveltuviksi. Italian viranomaisten toimittamilla tiedoilla ei kuitenkaan ole voitu varmuudella poistaa sitä mahdollisuutta, että vahingonkorvauksia olisi maksettu liikaa. Ei nimittäin ole voitu todistaa, että 30 prosenttia edellisen vuoden liikevaihdosta ylittäisi simpukanviljelijöille kasvilimailmiön vuoksi aiheutuneiden vahinkojen kokonaissumman. Tämän vuoksi oli edelleen aihetta epäillä kyseisen toimenpiteen yhteensoveltuvuutta EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan b alakohdan kanssa.

III

ITALIAN HUOMAUTUKSET

(28) Tehtyään yhteenvedon tapauksen eri vaiheista Italian viranomaiset viittasivat huomautuksissaan asetuksen (EY) N:o 2792/1999 16 artiklan 1 kohdan säännöksiin, jotka koskevat kalastustoiminnan tilapäistä lopettamista biologisista syistä johtuvien odottamattomien olosuhteiden vuoksi. Italia katsoo, että kasvilevien esiintymistä voidaan nimenomaisesti pitää poikkeuksellisena ja odottamattomana ilmiönä.

(29) Italia kiistää komission kannan, jonka mukaan komissio on jakanut kalastustoiminnan lopettamisen kahteen ajanjaksoon, ajanjaksoon ennen ja jälkeen 19. heinäkuuta 2000. Italian mukaan tällainen valinta on sattumanvarainen. Italian mukaan 19. heinäkuuta ei viittaa kasvilimailmiöön vaan yksinkertaisesti sen kokouksen ajankohtaan, jossa päätettiin siirtyä kalastuksen vapaaehtoisesta lopettamisesta sen pakolliseen lopettamiseen. Italian hallintoviranomaiset kehottivat kalastajien niille toimittamien alustavien tietojen perusteella tutkimuslaitoksia seuraamaan kasvilimailmiön kehittymistä. Valtamerikalastuksen neuvoa-antava keskuskomitea ei voinut menettelyyn liittyvien syiden takia ottaa kyseisten tutkimuslaitosten laatimia selvityksiä huomioon ennen 19. heinäkuuta, eikä kyseisten selvitysten perusteella siis voitu tehdä kalastustoiminnan lopettamista koskevaa päätöstä ennen tuota päivämäärää.

(30) Toisaalta vaikka on totta, että perättäisistä tieteellisestä selvityksistä ilmeni kasvilevien väheneminen 19. heinäkuuta jälkeen, yhtä lailla totta on myös se, että tuona ajankohtana kasvilima aiheutti välitöntä haittaa kalastajille ja ettei ilmiön lopullista päättymistä ollut mahdollista ennakoida. Kalastustoiminnan lopettamisajanjaksoa olisi voitu myöhemmin laadittujen tieteellisten selvitysten perusteella lyhentää, mutta käytännössä oli välttämätöntä ottaa huomioon se, että ilmiön kehittymisestä ei ollut varmuutta.

(31) Italian viranomaiset toimittivat lisäksi 20 päivänä helmikuuta 2002 päivätyllä kirjeellä lyhennelmän Fanon meribiologian ja kalastuksen tutkimuslaboratorion laatimasta tieteellisestä selvityksestä. Selvityksen mukaan kasvileviä oli eniten heinäkuussa, jonka jälkeen ne vähenivät elokuussa ja hävisivät kokonaan syyskuussa. Elokuussa kasvilimamassat liikkuivat ensin Adrianmeren keskiosaan ja sen jälkeen eteläosaan, mikä mahdollisti paluun normaalikalastukseen syyskuussa. Kasvilimaesiintymissä oli kuitenkin eroja sekä niiden sijainnin että esiintymisajankohdan suhteen.

(32) Simpukantuottajille myönnetyistä korvauksista Italia täsmentää, että korvaus, joka oli 30 prosenttia kärsityistä tappioista, vastasi edellisen vuoden tilinpäätöksen perusteella laskettuja menetyksiä. Korvausta anoneita yrityksiä oli 34.

IV

ASIANOSAISTEN HUOMAUTUKSET

(33) Italialaisia kalastajia edustaa kolme järjestöä, Federcoopesca, Lega Pesca ja AGCI Pesca. Ne ilmoittivat kirjeessään, etteivät ne ymmärrä, mihin komission huomautukset perustuvat: tukitoimenpiteen perustamisesta annetussa lakitekstissä esitetään selkeästi tukitoimenpiteen perusteeksi tarve korjata tilanne, jossa kasvilevien poikkeuksellinen esiintyminen on tehnyt mahdottomaksi harjoittaa kalastustoimintaa.

(34) Alusten miehistö olisi jäänyt kokonaan tuloitta ilman tätä tukitoimenpidettä. Laivanvarustajat olisivat myös voineet Italian lainsäädännön perusteella irtisanoa alusten kalastajat ilman irtisanomisaikaa, mikäli valtio ei olisi vastannut kuluista. Tähän on lisättävä vielä se, että laivanvarustajien velvollisuutena ei ole palkata samoja miehistön jäseniä uudelleen.

(35) Kasvilimailmiö alkoi edellä mainittujen järjestöjen mukaan näkyä maaliskuussa 2000 ja pahentua toukokuussa. Kalastajat kääntyivät elinkeinonsa harjoittamisessa ilmenneiden vaikeuksien vuoksi Italian viranomaisten puoleen, jotta asiassa olisi ryhdytty asianmukaisiin toimenpiteisiin.

(36) Mainitut järjestöt katsovat, että toimenpiteet, joihin Italian viranomaiset ryhtyivät, vastaavat kaikilta osin asetuksen (EY) N:o 2792/1999 16 artiklan 1 kohdan säännöksiä.

(37) Simpukanviljelijöille maksetuissa korvauksissa noudatettiin joka tapauksessa 30 prosentin korvauskynnystä, sillä lakia N:o 72/92, joka mahdollistaa tämäntyyppisten korvausten myöntämisen, sovelletaan ainoastaan, jos vahinkojen aiheuttamien kustannusten osuus on vähintään 35 prosenttia liikevaihdosta. Näin ollen kyse ei ollut liian suurista korvauksista.

(38) Nämä huomautukset on toimitettu Italian viranomaisille, jotka ovat ne hyväksyneet.

V

ARVIOINTI TOIMENPITEISTÄ

A. Valtiontukien soveltuvuus

(39) EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion myöntämä tai valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(40) Kalastuksen osalta voidaan todeta, että tukitoimenpiteillä pyritään korvaamaan kalastustoiminnan tilapäisestä lopettamisesta laivanvarustajille aiheutuneet tulonmenetykset ja varmistamaan taattu vähimmäispalkka alusten kalastajille sekä kattamaan laivanvarustajilta perityt sosiaaliturvamaksut. Laivanvarustajilta perityt korvaukset tuovat taloudellista hyötyä ja niitä voidaan siten pitää tukena. Koska palkat sitä vastoin olivat yritysten vastuulla, on syytä huomata, että palkkojen ja vastaavien sosiaaliturvamaksujen korvaaminen alentaa niitä kustannuksia, joita kalastusalan asianosaiset yritykset ovat velvollisia maksamaan. Ensiarviolta voidaan väittää, ettei palkkakulujen ja sosiaaliturvamaksujen maksamista voida pitää yrityksille myönnettynä tukena, koska tavoitteena on taata kalastajien palkkojen ja sosiaaliturvamaksujen maksaminen ajalta, jolloin kalastustoiminta on jouduttu lopettamaan tilapäisesti, ilman että tämä olisi merkinnyt selvää etua asianosaisille yrityksille. Tältä osin on kuitenkin huomattava, että kyseisestä toimenpiteestä, jonka tarkoituksena oli laivanvarustajien ja alusten miehistön välisen työsopimuksen voimassa pysyttäminen, hyötyy ensiksi mainittu sopimuspuoli, koska laivanvarustajat on vapautettu työsopimuksen mukaisista velvollisuuksista kalastustoiminnan tilapäisen lopettamisen ajaksi. Näin ollen tukitoimenpidettä voidaan pitää kalastusalan asianosaisille yrityksille myönnettynä tukena.

(41) Simpukanviljelyksen osalta voidaan todeta, että tukitoimenpiteellä pyritään korvaamaan kasvilimailmiön simpukantuottajille aiheuttamat vahingot. Yrityksiltä perityt korvaukset tuovat taloudellista hyötyä, ja niitä voidaan siten pitää tukena.

(42) Tämän lisäksi tukitoimenpiteet rahoitetaan valtion varoista, ja edellä mainittujen yritysten tuotteet myydään yhteisön markkinoilla. Kyseiset tukitoimenpiteet vahvistavat siten näiden yritysten asemaa sekä Italian markkinoilla sellaisiin muiden jäsenvaltioiden yrityksiin verrattuna, jotka haluavat tuoda sinne omia tuotteitaan (kalastustuotteita tai kalastustuotteiden rinnalla kilpailevia muita elintarvikkeita), että muiden jäsenvaltioiden markkinoilla näillä markkinoilla toimiviin yrityksiin verrattuna (niin ikään kyse on kalastustuotteista tai kalastustuotteiden rinnalla kilpailevista muista elintarvikkeista). Näin ollen toimenpide, josta italialaiset yritykset hyötyvät taloudellisesti, vääristää tai uhkaa kilpailua ja saattaa vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(43) Edellä esitetyn perusteella kyseiset toimenpiteet ovat EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja valtiontukia ja ovat siten periaatteessa kiellettyjä mainitun 87 artiklan 1 kohdan nojalla. Toimenpiteitä voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvina ainoastaan, jos ne kuuluvat johonkin EY:n perustamissopimuksessa määrätyn poikkeuksen soveltamisalaan.

B. Tukitoimenpiteiden soveltuvuus EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan b alakohdan kanssa

Toimenpiteet kalastuksen hyväksi

(44) Komissio oli vahvistanut kirjeessä, jossa se ilmoitti Italialle muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta kyseisten toimenpiteiden osalta, että se piti yhteismarkkinoille soveltuvina 19 päivän kesäkuuta ja 19 päivän heinäkuuta 2000 väliseksi ajaksi kalastustoiminnan tilapäisen lopettamisen vuoksi kalastajille myönnettyjä korvauksia, sillä lopettamisen syynä oli kasvilimailmiö, jota voitiin pitää EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna luonnonmullistuksena. Vuoden 2000 heinäkuun 19 päivän jälkeiselle ajalle myönnettyjä tukia koskeva muodollinen tutkintamenettely aloitettiin, koska Italian viranomaisten toimittamien eri tietojen perusteella ei voitu päätellä, että kalastuksen lopettaminen olisi tosiasiassa johtunut kasvilimailmiöstä.

(45) Italian viranomaisten tietoihin, jotka ne toimittivat vastauksena muodollisen tutkintamenettelyn aloittamiseen, sisältyi täydentäviä seikkoja, joista ilmeni, että kalastustoiminnan tilapäinen lopettaminen, josta päätettiin 19 päivänä heinäkuuta 2000 annetulla maa- ja metsätalousministerin määräyksellä ja joka koski 20 päivän heinäkuuta ja 1 päivän syyskuuta välistä ajanjaksoa, johtui kasvilimailmiöstä. Kuten myös Italian viranomaiset ovat todenneet, kalastustoiminnan tilapäisen lopettamisen kestoa olisi teoriassa voitu lyhentää, koska tilanne oli jo vähitellen normalisoitumassa elokuussa, mutta käytännössä tätä ei voitu tietää etukäteen, kun otetaan huomioon ilmiön arvaamaton ajallinen kehittyminen. Komissio katsoo näiden tietojen perusteella, että 19 päivän heinäkuuta jälkeen tapahtunut kalastustoiminnan lopettaminen, samoin kuin 19 päivän kesäkuuta ja 19 päivän heinäkuuta 2000 välisenä aikana tapahtunut lopettaminen, johtuivat molemmat samasta kasvilimailmiöstä, jota voitiin pitää EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna luonnonmullistuksena.

(46) Kalastustoiminnan tilapäisen lopettamisen vuoksi maksettuja korvauksia voitaisiin siten pitää yhteismarkkinoille soveltuvina EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti, jos korvaukset vastaavat edunsaajien tosiasiallisesti kärsimiä vahinkoja, toisin sanoen jos vahingonkorvaukset eivät ole olleet liian suuria.

(47) Komissio panee merkille, että kalastajille on myönnetty taattua vähimmäispalkkaa vastaava korvaus. Näin ollen kyse ei ollut liian suurista korvauksista.

(48) Laivanvarustajille tarkoitettu korvaus vastaa yhteisön kalastus- ja vesiviljelyalaa koskevien rakenteellisten tukitoimenpiteiden perusteista ja edellytyksistä 3 päivänä marraskuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) 2468/98(5) 14 artiklassa ja liitteessä III tarkoitettua enimmäistukea. Kyseisen tukitoimenpiteen edellyttämän korvaussumman asettamisessa ei voida viitata yksinomaan mainittuun asetukseen, sillä se on kumottu ja korvattu asetuksella N:o 2792/99. Koska kuitenkin sekä viimeksi mainitussa asetuksessa että asetuksessa N:o 2468/98 säädetään kalastustoiminnan tilapäisen lopettamisen rahoittamisesta kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineestä (KOR) määrittelemättä tuen määrää (joka jätetään jäsenvaltioiden päätettäväksi sanotun kuitenkaan rajoittamatta valtiontukia koskevan lainsäädännön soveltamista; rahoituksen jako vahvistetaan vain jäsenvaltion ja KOR:n välillä), komissio voi hyväksyä viittauksen asetuksessa N:o 2468/98 mainittuihin enimmäismääriin. Komissio katsoo näiden huomioiden perusteella, että laivanvarustajille edellä mainittujen määrien perusteella maksettu korvaus soveltuu yhteismarkkinoille.

Toimenpiteet simpukantuottajien hyväksi

(49) Muodollinen tutkintamenettely aloitettiin sen vuoksi, ettei komissio voinut sille toimitettujen tietojen perusteella vahvistaa, olivatko maksetut korvaukset kärsittyjen vahinkojen mukaisia, toisin sanoen se ei voinut vahvistaa sitä, oliko korvauksia maksettu liikaa.

(50) Italian viranomaiset täsmensivät tutkintamenettelyn aloittamista koskevissa huomautuksissaan, että korvaukset laskettiin edellisen vuoden (1999) liikevaihdon perusteella. Italian viranomaiset täsmensivät myös, etteivät ne voineet viitata sitä edelliseen vuoteen (vuoteen 1998), koska tuona vuonna kalastustoiminta oli keskeytetty Adrianmerellä toukokuusta elokuuhun Kosovon tapahtumien vuoksi. Tuota keskeytystä seurasivat korvaavat toimenpiteet, jotka komissio oli julistanut yhteismarkkinoille soveltuviksi Italian viranomaisille lähettämässään ja 8 päivänä kesäkuuta 2000 päiväämässään kirjeessä SG(2000) D/104064. Italian viranomaiset ovat kuitenkin ilmoittaneet, että vuoden 1999 tuotanto ja liikevaihto vastasivat vuoden 1997 vastaavia. Komissio katsoo edellä esitetyn perusteella, että vuonna 2000 kärsityistä vahingoista maksetun korvauksen laskentaperusteet voidaan tässä nimenomaisessa tapauksessa hyväksyä siitä huolimatta, että korvauksen määrä on laskettu vain yhden vuoden perusteella, vaikka sen laskemiseen vaaditaan tavallisesti kolme vuotta tuotantohuippujen vaikutusten pois sulkemiseksi.

(51) Komissio toteaa lisäksi, että tämäntyyppisten korvausten maksamista varten tarkoitettujen luottojen avaamisen mahdollistamisesta 5 päivänä helmikuuta 1992 annetun lain nojalla korvauksia maksetaan vain, jos kärsittyjen vahinkojen aiheuttamien kustannusten osuus on vähintään 35 prosenttia liikevaihdosta. Tässä tapauksessa maksettuja korvauksia voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvina edellä mainittujen seikkojen perusteella ja komission sellaisen normaalikäytännön mukaan, jossa edellytetään, että luonnonmullistuksen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitettuja tukia voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvina vain, jos noiden vahinkojen aiheuttamien kustannusten osuus on vähintään 30 prosenttia tavanomaisesta tuotannosta. Koska kullekin yritykselle maksettava korvaus on enintään 30 prosenttia edellisen vuoden liikevaihdosta, liian suurien korvausten mahdollisuus voidaan sulkea pois tässä tapauksessa.

(52) Koska kyseiset tuet on myönnetty kasvilimailmiön vuoksi, ne soveltuvat yhteismarkkinoille EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla.

VI

PÄÄTELMÄT

(53) Komissio toteaa, että Italia on maksanut EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan vastaisesti 26 päivänä syyskuuta 2000 annetulla asetuksella N:o 265 (joka muutettiin 23 päivänä marraskuuta 2000 laiksi N:o 343) kalastajien hyväksi käyttöön otetut tuet heinäkuun 19 päivän 2000 jälkeisen ajan osalta sekä simpukanviljelijöiden hyväksi käyttöön otetut tuet.

(54) Tarkasteltavana olevat valtiontukia koskevat toimenpiteet ovat kuitenkin yhteismarkkinoille soveltuvia EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Tukitoimenpiteet, jotka Italia on toteuttanut vuonna 2000 Adrianmeren kalastajien hyväksi 19 päivän heinäkuuta jälkeisenä ajanjaksona sekä Adrianmeren simpukanviljelijöiden hyväksi samana vuonna ja jotka on pantu täytäntöön 26 päivänä syyskuuta 2000 annetun ja 23 päivänä marraskuuta 2000 laiksi N:o 343 muutetun asetuksen N:o 265 4 pykälän 1-4 ja 6-10 momentilla, soveltuvat yhteismarkkinoille.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu Italian tasavallalle.

Tehty Brysselissä 13 päivänä marraskuuta 2002.

Komission puolesta

Franz Fischler

Komission jäsen

(1) EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1.

(2) EYVL C 25, 29.1.2002, s. 12.

(3) EYVL C 100, 27.3.1997, s. 12.

(4) EYVL L 337, 30.12.1999, s. 10.

(5) EYVL L 312, 20.11.1998, s. 19.