YHTEISEN KONSULIOHJEISTON LIITTEET

1.

— Yhteinen luettelo kolmansista maista, joiden kansalaisilta vaativat viisumin jäsenvaltiot, joita asetus (EY) N:o 539/2001 sitoo

24

— Yhteinen luettelo kolmansista maista, joiden kansalaisilta eivät vaadi viisumia jäsenvaltiot, joita asetus (EY) N:o 539/2001 sitoo

24

2.

Diplomaatti-, virka- ja virkamatkapassin sekä eräiden kansainvälisten hallitustenvälisten järjestöjen virkamiehilleen myöntämien kulkulupien haltijoiden matkustamista koskevat säännöt

27

3.

Luettelo valtioista, joiden kansalaiset tarvitsevat viisumin lentokenttäkauttakulkua varten. Tämä viisumipakko koskee myös henkilöitä, joiden matkustusasiakirja on kyseisten valtioiden myöntämä

31

4.

Luettelo asiakirjoista, jotka mahdollistavat maahantulon ilman viisumia

35

5.

Luettelo viisumihakemuksista, joista täytyy neuvotella ennen viisumin myöntämistä kansallisten tai jonkun muun / joidenkin muiden valtioiden keskusviranomaisten kanssa 17 artiklan 2 kappaleen mukaisesti

53

6.

Luettelo kunniakonsuleista, joilla on poikkeustapauksissa tilapäinen oikeus viisumien myöntämiseen

53

7.

Kansallisten viranomaisten vuosittain vahvistamat ohjeelliset rahamäärät rajojen ylityksiä varten

54

8.

Viisumitarran malli ja sen tekniset sekä turvaominaisuudet

58

9.

Kunkin valtion tarvittaessa ”Huomautuksia”-kenttään merkitsemät tiedot

64

10.

Koneellisesti luettavan kentän täyttöohjeet

64

11.

Matkustusasiakirjat, joihin viisumi voidaan myöntää

64

12.

Perittävät maksut, jotka vastaavat viisumihakemuksen käsittelyn hallinnollisia kuluja (euroina)

65

13.

Viisumitarran täyttöohjeet

66

14.

Sopimuspuolille ilmoittamista koskevat periaatteet ja menettelyt kelpoisuusalueeltaan rajoitettujen viisumien myöntämisen, yhtenäisen viisumin peruutuksen, kumoamisen ja voimassaoloajan lyhentämisen sekä kansallisten oleskelulupien myöntämisen osalta

84

15.

Sopimusvaltioiden laatima yhdenmukainen lomakemalli kutsun, ylläpitositoumuksen tai vastaanottoilmoituksen todisteeksi

87

16.

Vakiolomakkeen malli yhtenäisen viisumin hakemista varten

93

Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen sopimuspuolten

YHTEINEN OHJEISTO

diplomaatti- ja konsuliedustustoille

Kaikkien Schengenin yleissopimuksen sopimuspuolten alueella voimassa olevan yhtenäisen viisumin myöntämistä koskevat edellytykset

I   YLEISET MÄÄRÄYKSET

1   Soveltamisala

Seuraavat yhteiset määräykset perustuvat ”tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehtyyn yleissopimukseen”, joka allekirjoitettiin Schengenissä 19. kesäkuuta 1990 ja johon Italia, Espanja, Portugali, Kreikka ja Itävalta liittyivät myöhemmin, ja erityisesti sen 3 luvun l ja 2 jakson määräyksiin. Yhteisiä määräyksiä sovelletaan tutkittaessa hakemuksia, jotka koskevat kaikkien Schengenin yleissopimuksen sopimuspuolten alueella voimassa olevia viisumeita enintään kolmen kuukauden oleskelua tai kauttakulkua varten (1).

Yli kolmen kuukauden oleskeluun tarkoitetut viisumit, jotka ovat voimassa vain kansallisella alueella, myönnetään edelleen kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Tällaisen viisumin haltijat voivat kuitenkin kulkea muiden sopimuspuolten alueen kautta päästäkseen viisumin myöntäneen sopimuspuolen alueelle, paitsi jos haltija ei täytä 5 artiklan 1 kohdan a, d ja e alakohdassa tarkoitettuja maahantuloedellytyksiä tai jos hänet on merkitty sen sopimuspuolen kansalliseen maahantulokieltoluetteloon, jonka alueen kautta hän aikoo kulkea.

2   Määritelmät ja viisumityypit

2.1   Yhtenäinen viisumi

Passiin, matkustusasiakirjaan tai muuhun voimassa olevaan, rajanylitykseen oikeuttavaan asiakirjaan kiinnitetty yhtenäinen viisumi on osoitus sopimuspuolen myöntämästä luvasta tai tekemästä päätöksestä. Viisumin saatuaan viisumivelvollinen ulkomaalainen voi ilmoittautua viisumin myöntäneen sopimuspuolen ulkorajalla rajatarkastusasemalla tai toisen sopimuspuolen ulkorajalla kauttakulkua tai oleskelua varten, jos hän täyttää kauttakulun tai maahantulon muut edellytykset. Yhtenäisen viisumin hallussapito ei merkitse peruuttamatonta maahantulo-oikeutta.

2.1.1   Lentokenttäkauttakulkuviisumi

Ulkomaalainen, jolta vaaditaan kyseinen viisumi, voi kulkea kansainvälisen lennon välilaskun tai kahden matkan välisen siirtymisen aikana lentokentän kansainvälisen alueen kautta poikkeamatta kyseisen maan kansallisella alueella. Kyseinen viisumipakko on poikkeus yleiseen oikeuteen oleskella edellä mainitulla kansainvälisellä alueella ilman viisumia.

Lentokenttäkauttakulkuviisumi vaaditaan liitteessä 3 mainittujen maiden kansalaisilta sekä niiltä henkilöiltä, jotka eivät ole näiden maiden kansalaisia mutta joilla on näiden maiden viranomaisten myöntämä matkustusasiakirja.

Poikkeuksista lentokenttäkauttakulkuviisumia koskevaan velvoitteeseen määrätään liitteessä 3 olevassa III osassa.

2.1.2   Kauttakulkuviisumi

Ulkomaalainen voi kyseisen viisumin avulla kulkea sopimuspuolten alueen kautta päästäkseen kolmannesta maasta toiseen kolmanteen maahan.

Kyseinen viisumi voidaan myöntää kerran, kaksi kertaa tai poikkeuksellisesti useita kertoja sopimuspuolten alueen kauttakulkemista varten siten, että yhden kauttakulkumatkan kesto ei kuitenkaan saa olla yli viisi päivää.

2.1.3   Viisumi lyhytaikaista oleskelua varten tai toistuvaisviisumi Viisumi useita maahantulokertoja varten

Ulkomaalainen, jolle myönnetään kyseinen viisumi, voi päästä sopimuspuolten alueelle, jos maahantulon syynä ei ole maahanmuutto. Viisumi on tarkoitettu keskeytymättömään oleskeluun tai useisiin peräkkäisiin oleskeluihin, joiden kokonaiskesto ei ole yli kolme kuukautta puolen vuoden pituista jaksoa kohti ensimmäisestä maahantulon päivämäärästä lukien. Kyseinen viisumi voidaan myöntää yleensä yhtä tai useampaa maahantuloa varten.

Niille ulkomaalaisille, joiden on päästävä usein yhteen tai useaan sopimusvaltioon esimerkiksi liikematkojen vuoksi, viisumi lyhytaikaista oleskelua varten voidaan myöntää useaa oleskelukertaa varten, joiden kokonaiskesto ei saa olla yli kolme kuukautta puolen vuoden aikana. Tällaisen useita maahantulokertoja varten myönnettävän viisumin voimassaoloaika voi olla yksi vuosi tai poikkeuksellisesti joidenkin henkilöiden kohdalla pidempi kuin yksi vuosi. (ks. V jakson 2 kohdan 2.1 alakohta)

2.1.4   Ryhmäviisumi

Ryhmäviisumi on kauttakulkuviisumi tai korkeintaan 30 päivää kestävää oleskelua varten myönnettävä viisumi, joka voidaan kiinnittää ulkomaalaisryhmälle myönnettyyn ryhmäpassiin, ellei kansallinen lainsäädäntö määrää toisin. Ryhmän on oltava koossa jo ennen matkustamispäätöksen tekemistä. Viisumi myönnetään sillä ehdolla, että ryhmän jäsenet tulevat sopimuspuolten alueelle, oleskelevat alueella ja lähtevät sieltä yhtenäisenä ryhmänä.

Ryhmäviisumi myönnetään ryhmille, joissa on 5-50 henkilöä. Ryhmällä on oltava vähintään yksi ryhmänjohtaja, jolla on oltava hallussaan henkilökohtainen passi ja tarvittaessa henkilökohtainen viisumi.

2.2   Viisumi pitkäaikaista oleskelua varten

Viisumi yli kolme kuukautta kestävää oleskelua varten on kansallinen viisumi, jonka kukin jäsenvaltio myöntää oman lainsäädäntönsä mukaisesti.

Kyseistä viisumia voidaan kuitenkin käyttää samanaikaisesti korkeintaan kolmen kuukauden ajan sen ensimmäisestä voimassaolopäivästä yhtenäisenä viisumina, joka kelpaa yhteen tai useampaan maahantuloon edellyttäen, että se on myönnetty yleissopimuksen 3 luvun 1 jakson asiaankuuluvissa määräyksissä tai niiden nojalla annettuja yhteisiä edellytyksiä ja perusteita noudattaen ja edellyttäen, että sen haltija täyttää yleissopimuksen 5 artiklan 1 kappaleen a, c, d ja e kohdassa tarkoitetut ja tämän ohjeiston IV osassa olevat maahantulon edellytykset. Päinvastaisessa tapauksessa kyseisen viisumin haltijalla on lupa kulkea muiden jäsenvaltioiden alueen kautta päästäkseen viisumin myöntäneen jäsenvaltion alueelle, paitsi jos hän ei täytä 5 artiklan 1 kappaleen a, d ja e kohdassa tarkoitettuja maahantulon edellytyksiä tai jos hänet on merkitty sen jäsenvaltion kansalliseen maahantulokieltoluetteloon, jonka alueen kautta hän haluaa kulkea.

2.3   Viisumi, jonka voimassaolo on rajoitettu alueellisesti

Kyseinen sopimuspuolen poikkeustapauksissa myöntämä viisumi kiinnitetään passiin, matkustusasiakirjaan tai muuhun rajanylitykseen oikeuttavaan asiakirjaan, ja se oikeuttaa oleskeluun ainoastaan yhden tai joidenkin sopimuspuolten kansallisella alueella. Alueelle tulon ja alueelta lähdön on myös tapahduttava kyseisen tai kyseisten sopimuspuolten alueen kautta (vrt. ohjeiston V jakson 3 kohta).

2.4   Rajalla myönnettävä viisumi  (2)

II   TOIMIVALTAINEN DIPLOMAATTI- TAI KONSULIEDUSTUSTO

Viisumivelvollisten ulkomaalaisten (ks. liite 1), jotka haluavat päästä jonkin Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen sopimuspuolen alueelle, on otettava yhteyttä toimivaltaisen diplomaatti- tai konsuliedustuston konsuliosastoon.

1   Toimivaltaisen valtion määrittely

1.1   Valtio, joka on toimivaltainen tekemään päätöksen viisumihakemuksesta

Hakemusten tutkinnasta ja yhtenäisten lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävien viisumien tai kauttakulkuviisumien myöntämisestä vastaavat jäljempänä mainitut osapuolet seuraavassa järjestyksessä:

a)

— Sopimuspuoli, jonka alueella sijaitsee matkan kohde. Jos kohteita on useampia, myöntämisestä vastaa se valtio, jossa matkan pääasiallinen kohde sijaitsee. Sopimuspuolta, jonka kautta kuljetaan, ei voida missään tapauksessa pitää pääasiallisena kohteena. Diplomaatti- tai konsuliedustusto, jolle hakemus esitetään, määrittelee tapauskohtaisesti, minkä sopimuspuolen alueella matkan pääasiallinen kohde sijaitsee, ottaen arviossaan huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat, erityisesti matkan tarkoituksen, matkareitin ja oleskelun keston. Näitä asioita tutkittaessa edustusto tukeutuu erityisesti hakijan esittämiin lisäselvitysasiakirjoihin. — Edustusto tekee päätöksen matkan keskeisen syyn tai tarkoituksen perusteella, jos yhteen tai useampaan matkakohteeseen matkustetaan jonkin toisen kohteen takia tai sitä täydentämään. — Siinä tapauksessa, että mihinkään kohteeseen ei tulla toisen kohteen takia tai sitä täydentämään, edustusto tekee päätöksen pisimmän oleskelun perusteella. (Jos oleskelut eri kohteissa kestävät yhtä kauan, otetaan huomioon ensimmäinen kohde.)

b)

— Sopimuspuoli, jonka alueelle saavutaan ensin, jos ei pystytä määrittelemään sopimuspuolta, jossa matkan pääkohde sijaitsee. Sopimuspuolena, jonka alueelle saavutaan ensin, pidetään valtiota, jonka ulkorajan kautta viisumin hakija saapuu Schengen-alueelle asiakirjojen tarkistuksen jälkeen. — Jos sopimuspuoli, jonka alueelle viisumin hakija saapuu ensimmäiseksi, ei edellytä hakijalta viisumia, ei sen ole pakko myöntää viisumia. Kyseinen sopimuspuoli voi kuitenkin myöntää viisumin vapaaehtoisesti hakijan suostumuksella. Muussa tapauksessa toimivalta siirretään ensimmäiselle viisumia edellyttävälle määrävaltiolle tai ensimmäiselle viisumia edellyttävälle kauttakulkuvaltiolle. — Alueellisesti rajoitettua (yhden valtion tai Benelux-valtioiden alueella voimassa olevaa) viisumia koskevien hakemusten tutkiminen ja viisumien myöntäminen kuuluvat kyseis(t)en sopimuspuol(t)en toimivaltaan.

1.2   Viisumihakemuksen käsittely toimivaltaista valtiota edustavan valtion toimesta

a)

Jos viisumihakemuksen käsittelystä Schengenin yleissopimuksen 12 artiklan mukaisesti vastaavalla valtiolla ei ole jossakin valtiossa ulkomaanedustustoa, yhtenäisen viisumin voi myöntää sen sopimuspuolen ulkomaanedustusto, joka edustaa toimivaltaista sopimusvaltiota. Viisumi myönnetään edustetun sopimuspuolen nimissä tämän annettua myöntämiseen etukäteen luvan siinä tapauksessa, että asiasta on neuvoteltava keskusviranomaisten kesken. Jos Benelux-valtiolla on edustusto maassa, se edustaa viran puolesta muita Benelux-valtioita.

b)

Jos viisumihakemuksen käsittelystä vastaavalla valtiolla on ulkomaanedustusto jonkun valtion pääkaupungissa mutta ei kuitenkaan sillä alueella, jossa hakemus on tehty, ja jos yhdellä tai usealla muulla Schengenin sopimusvaltiolla on kuitenkin edustusto tällä alueella, viisumit voi myöntää poikkeuksellisesti ja ainoastaan pinta-alaltaan hyvin suurissa maissa toinen sopimuspuoli, joka edustaa toimivaltaista valtiota, jos näiden valtioiden välillä on tehty edustamisesta nimenomainen sopimus; tällöin on viisumia myönnettäessä noudatettava kyseisen sopimuksen määräyksiä.

c)

Edellä a ja b kohdan mukaiset määräykset antavat viisumin hakijalle kaikissa tapauksissa mahdollisuuden kääntyä valintansa mukaan toimivaltaista valtiota edustavan valtion ulkomaanedustuston puoleen tai matkan pääasiallisen kohteen perusteella varsinaisesti toimivaltaisen valtion ulkomaanedustuston puoleen.

d)	Työryhmä II (viisumit) laatii yhteenvedon sovituista edustusta koskevista säännöistä ja ajantasaistaa yhteenvedon säännöllisin väliajoin.

e)

Schengenin sopimuksen soveltamista koskevan yleissopimuksen 30 artiklan 1 kohdan a alakohtaan viitaten toteutetaan Schengen-viisumien myöntäminen niissä kolmansissa maissa, joissa kaikilla Schengen-valtioilla ei ole edustusta, seuraavien periaatteiden mukaisesti: — Viisumihakemusten käsittelyä varten sovittavaa edustusta koskevat säännöt koskevat Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen puitteissa ja yhteisen konsuliohjeiston mukaisesti lentokenttäkauttakulkua, kauttakulkua ja lyhytaikaista oleskelua varten myönnettäviä yhtenäisiä viisumeja. Edustava valtio on velvoitettu toimimaan yhteisen konsuliohjeiston määräysten mukaisesti yhtä nopeasti kuin samantyyppisiä ja kestoltaan yhtä pitkiä omia viisumeja myöntäessään. — Edustusta koskevat säännöt eivät koske viisumeja, jotka myönnetään korvausta vastaan tehtävää ansiotoimintaa tai sellaista toimintaa varten, jonka edellytyksenä on sen valtion etukäteen antama lupa, jossa toimintaa harjoitetaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sitä, mitä nimenomaisissa kahdenvälisissä sopimuksissa on sovittu. Tällaista viisumia hakevien on otettava yhteyttä sen valtion akkreditoituun konsuliedustustoon, jossa kyseistä toimintaa on tarkoitus harjoittaa. — Schengen-alueen jäsenvaltiot eivät ole velvoitettuja järjestämään itselleen viisumien myöntämistä varten erikseen edustusta kaikissa kolmansissa maissa. Ne voivat päättää, että viisumihakemukset tietyissä kolmansissa maissa tai tietynlaista viisumia koskevat hakemukset on osoitettava sen valtion konsuli- tai diplomaattiedustustoon, joka on matkan pääsiallinen kohde. — Viisumin hakemiseen liittyvän laittoman maahanmuuton vaaran arvioiminen kuuluu ulkomaanedustustojen yksinomaiseen toimivaltaan. — Edustettu sopimusvaltio vastaa sellaisen viisumin haltijoiden jättämien turvapaikkahakemusten käsittelystä, jonka - kuten viisumin nimenomaisesta merkinnästä käy ilmi - edustava sopimusvaltio on myöntänyt edustetun sopimusvaltion puolesta. — Poikkeustapauksissa voidaan kahdenvälisissä sopimuksissa sopia, että edustavat valtiot osoittavat tietyistä kolmansien maiden ryhmistä tulevat viisumihakemukset sen edustetun valtion viranomaisille, jossa matkan kohde sijaitsee, tai ohjaavat hakemukset käsiteltäviksi kyseisen valtion edustustossa. Kyseiset valtioryhmät on määriteltävä (mahdollisesti kutakin diplomaattilähetystöä tai konsuliedustustoa varten) kirjallisesti. Yleisenä lähtökohtana on, että myönnettäessä viisumi edustetun sopimusvaltion luvalla noudatetaan Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 30 artiklan 1 kohdan a alakohtaa. — Kahdenvälisiä sopimuksia voidaan mukauttaa tietyn ajanjakson kuluessa kirjattuja, edustavan valtion myöntämän viisumin haltijoiden tekemiä turvapaikkahakemuksia koskevien valtiokohtaisten arviointien perusteella sekä muiden viisumien myöntämiseen kuuluvien olennaisten seikkojen perusteella. Lisäksi voidaan sopia, että tietyissä ulkomaanedustustoissa (mahdollisesti myös tiettyjen kansallisuuksien osalta) ei noudateta edustusta koskevia sääntöjä. — Edustus koskee ainoastaan viisumien myöntämisen alaa. Jos jotain viisumihakemusta ei voida myöntää siitä syystä, että kyseessä oleva ulkomaalainen ei voi todistaa riittävällä tavalla täyttävänsä tarvittavia edellytyksiä, hänelle on kuitenkin tiedotettava mahdollisuudesta esittää viisumihakemus sen jäsenvaltion edustustolle, jossa hänen matkakohteensa sijaitsee. — Edustusta koskevia sääntöjä voidaan hioa edelleen sellaisten atk-ohjelmistojen kehityksen myötä, joiden avulla viisumin myöntämisessä edustavat ulkomaanedustustot voivat neuvotella edustetun valtion keskusviranomaisten kanssa ilman suurta ylimääräistä työmäärää. — Tämän asiakirjan liitteenä on taulukko Schengen-viisumien myöntämistä koskevista edustussäännöistä sellaisissa kolmansissa maissa, joissa kaikilla Schengen-valtioilla ei ole edustusta. Keskusryhmä toteaa taulukkoon asianomaisten jäsenvaltioiden keskeisten sopimusten perusteella tehdyt muutokset.

2   Neuvottelut kansallisen keskusviranomaisen tai yhden tai usean muun valtion keskusviranomaisen kanssa 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti

2.1   Neuvottelut kansallisen keskusviranomaisen kanssa

Hakemuksen käsittelystä vastaavan ulkomaanedustuston on pyydettävä keskusviranomaisensa lupa, neuvoteltava tämän kanssa ja annettava tälle tiedoksi asiassa suunniteltu päätös kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti kutakin tapausta varten määrättyjen menettelytapojen ja määräaikojen mukaan. Tapaukset, joissa neuvotellaan kansallisen keskusviranomaisen kanssa, on lueteltu liitteessä 5 olevassa A-osassa.

2.2   Neuvottelut yhden tai usean muun valtion keskusviranomais(t)en kanssa

Ulkomaanedustuston, jolle hakemus on esitetty, on pyydettävä lupaa omalta keskusviranomaiseltaan, jonka on puolestaan välitettävä hakemus yhden tai usean muun valtion toimivaltaisille keskusviranomaisille (vrt. V jakson 2 kohdan 2.3 alakohta). Siihen saakka, kunnes toimeenpaneva komitea laatii lopullisen luettelon tapauksista, joissa on neuvoteltava muiden keskusviranomaisten kanssa, voimassa on tämän konsuliohjeiston liitteessä 5 olevassa B-osassa oleva luettelo.

2.3   Neuvottelumenettelyt edustustapauksissa

a)	Jos kyseessä on liitteessä 5 olevassa C-osassa tarkoitetun kansalaisuuden omaavan henkilön sellaisen Schengen-valtion diplomaattilähetystöön tai konsuliedustustoon tekemä viisumihakemus, joka käsittelee hakemuksen jonkun kumppanivaltion puolesta, neuvotellaan edustetun valtion kanssa.

b)	Kyseisiin viisumihakemuksiin liittyvät vaihdettavat tiedot vastaavat tällä hetkellä liitteessä 5 olevan B-osan mukaisten neuvottelujen yhteydessä toimitettavia tietoja. Lomakkeeseen on kuitenkin varattava pakollinen tila edustetun valtion alueeseen tehtävää viittausta varten.

c)	Määräaikojen, niiden pidentämisen ja vastaustavan osalta sovelletaan nykyisiä yhteisen konsuliohjeiston määräyksiä.

d)	Liitteessä 5 olevassa B-osassa tarkoitetut neuvottelut toteuttaa edustettu valtio.

3   Muualla kuin asuinvaltiossa tehdyt viisumihakemukset

Kun hakemus tehdään valtiossa, jossa hakija ei asu, ja jos hakijan todellisista aikeista on epäilyjä (erityisesti jos on olemassa laittoman maahanmuuton vaara) viisumi voidaan myöntää vasta sen jälkeen, kun on neuvoteltu hakijan kotimaassa sijaitsevan ulkomaanedustuston ja/tai kansallisten toimivaltaisen keskusviranomaisten kanssa.

4   Valtuuttaminen yhtenäisen viisumin myöntämiseen

Ainoastaan Schengenin sopimuksen sopimuspuolten ulkomaanedustustot ovat valtuutettuja yhtenäisen viisumin myöntämiseen lukuun ottamatta liitteessä 6 mainittuja tapauksia.

III   HAKEMUKSEN VASTAANOTTAMINEN

1   Viisumihakemuslomakkeet - lomakkeiden lukumäärä

Ulkomaalaisen on myös täytettävä viisumihakemuslomake. Yhtenäistä viisumia on haettava liitteessä 16 olevan mallin mukaisella yhdenmukaisella lomakkeella.

Viisumihakemuslomake on täytettävä vähintään yhtenä kappaleena, jota voidaan käyttää muun muassa keskusviranomaisten kanssa neuvoteltaessa. Sopimuspuolet voivat pyytää hakemuksen useampana kappaleena, sikäli kuin kansalliset määräykset sitä edellyttävät.

2   Liiteasiakirjat

Ulkomaalaisen on liitettävä hakemukseen seuraavat asiakirjat:

a)	voimassa oleva matkustusasiakirja, johon viisumi voidaan myöntää;

b)

tarvittaessa asiakirjat, jotka osoittavat suunnitellun oleskelun tarkoituksen ja olosuhteet. Jos ulkomaanedustuston käytettävissä olevista tiedoista ilmenee, että hakijalla on hyvä maine, viisumien myöntämisestä vastaavat voivat vapauttaa hakijan suunnitellun oleskelun tarkoituksen ja olosuhteet osoittavien asiakirjojen esittämisestä.

3   Hakijan uskottavuus paluun ja toimeentulovarojen takaamisen osalta

Hakijan on vakuutettava hakemusta käsittelevä ulkomaanedustusto siitä, että hänellä on riittävät varat toimeentulonsa kustantamiseen ja että paluumatka alkuperämaahan on varmistettu.

4   Hakijan henkilökohtainen haastattelu

Hakija tulee pääsääntöisesti kutsua edustustoon henkilökohtaisesti esittämään suullisesti hakemuksensa syyt, erityisesti silloin kun on syytä epäillä oleskelun varsinaista tarkoitusta tai aikomusta palata alkuperämaahan.

Tästä periaatteesta voidaan poiketa hakijan tunnettuuden tai sen välimatkan perusteella, jonka hakija joutuu matkustamaan saapuakseen ulkomaanedustustoon, jollei hakijan rehellisyyttä ole syytä epäillä, tai jos kyseessä on ryhmämatka, josta vastaa tunnettu ja luotettava organisaatio.

VIII osan 5 kohta sisältää hallinnollisia asioita hoitavien toimistojen, matkatoimistojen ja matkanjärjestäjien viisumihakemuksia koskevat yksityiskohtaisemmat säännöt. (3)

IV   OIKEUSPERUSTA

Yhtenäinen viisumi voidaan myöntää, mikäli Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 15 ja 5 artiklan mukaiset maahantuloedellytykset täyttyvät.

15 artiklaEdellä 10 artiklassa mainittu viisumi voidaan myöntää ainoastaan, jos ulkomaalainen täyttää 5 artiklan 1 kappaleen a, c, d ja e kohdassa tarkoitetut maahantuloedellytykset. 5 artikla

1.

Ulkomaalaisen maahantulo sopimuspuolten alueelle enintään kolmen kuukauden oleskelua varten voidaan sallia, jos hän täyttää seuraavat edellytykset: a) hänellä on voimassa oleva, rajanylitykseen oikeuttava toimeenpanevan komitean hyväksymä rajanylitykseen oikeuttava asiakirja; b) hänellä on voimassa oleva viisumi, mikäli se vaaditaan; c) hän esittää tarvittaessa asiakirjat, joilla osoitetaan suunnitellun oleskelun tarkoitus ja edellytykset, ja hänellä on toimeentuloon tarvittavat varat ottaen huomioon sekä suunnitellun oleskelun keston että lähtömaahan paluun tai kauttakulkumatkan sellaiseen kolmanteen maahan, jonne hänen pääsynsä on taattu, tai hän kykenee hankkimaan laillisesti nämä varat; d) häntä ei ole määrätty maahantulokieltoon; ja e) hänen ei katsota voivan vaarantaa jonkin sopimuspuolen yleistä järjestystä, kansallista turvallisuutta tai kansainvälisiä suhteita.

2.

Pääsy sopimuspuolten alueelle on evättävä ulkomaalaiselta, joka ei täytä kaikkia näitä edellytyksiä, paitsi jos jokin sopimuspuoli katsoo tarpeelliseksi poiketa tästä periaatteesta humanitaarisista syistä, kansallisen edun vuoksi tai kansainvälisten velvoitteiden takia. Tässä tapauksessa pääsy rajoittuu kyseisen sopimuspuolen alueelle, ja tämän on ilmoitettava siitä etukäteen muille sopimuspuolille. Nämä säännöt eivät estä turvapaikkaoikeuteen liittyvien erityismääräysten tai 18 artiklan määräysten soveltamista.

Viisumeita, joiden voimassaoloa on rajoitettu alueellisesti, voidaan myöntää ainoastaan, jos 11 artiklan 2 kappaleen, 14 artiklan 1 kappaleen ja 16 artiklan yhdessä 5 artiklan 2 kappaleen kanssa (ks. V jakson 3 kohta) mukaiset edellytykset täyttyvät.

11 artikla 2 kappale

(2)

Edeltävän l kappaleen määräykset eivät estä sopimuspuolta myöntämästä tarvittaessa kyseisen puolivuotisjakson kuluessa uutta viisumia, jonka voimassaolo rajoittuu sen alueelle.

14 artikla 1 kappale

(1)

Matkustusasiakirjaan, jota mikään sopimuspuoli ei hyväksy, ei saa myöntää viisumia. Jos ainoastaan yksi tai useampi sopimuspuoli hyväksyy matkustusasiakirjan, siihen myönnetty viisumi on rajoitettava koskemaan tätä sopimuspuolta tai näitä sopimuspuolia.

16 artiklaJos sopimuspuoli katsoo jostakin 5 artiklan 2 kappaleessa luetellusta syystä tarpeelliseksi poiketa 15 artiklassa määritellystä perusteesta myöntäessään viisumin ulkomaalaiselle, joka ei täytä kaikkia 5 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettuja maahantuloedellytyksiä, viisumin voimassaolo rajoittuu kyseisen sopimuspuolen alueelle. Sen on ilmoitettava tästä etukäteen muille sopimusosapuolille.

V   HAKEMUKSEN TUTKINTA JA HAKEMUSTA KOSKEVA PÄÄTÖS

Aluksi ulkomaanedustusto tarkastaa esitetyt asiakirjat (1) ja tekee sitten kyseisten asiakirjojen perusteella viisumihakemusta koskevan päätöksen (2):

Yleiset arviointiperusteet hakemuksen tutkinnalle

Muistutetaan, että viisumihakemusten käsittelyssä on otettava huomioon seuraavat keskeiset näkökohdat: Schengenin sopimuksen sopimuspuolten turvallisuus, laittoman maahanmuuton torjunta sekä muut kansainvälisiin suhteisiin liittyvät näkökohdat. Maasta riippuen jokin näkökohdista voi korostua, mutta yhtäkään ei tule jättää huomiotta.

Turvallisuuden kannalta on syytä varmistaa, että tarvittavat tarkastukset on suoritettu: kysely Schengenin tietojärjestelmän tiedostoihin henkilöistä, joiden maahantulo on evätty, sekä neuvottelut keskusviranomaisten kanssa niiden maiden osalta, joissa neuvotteluja edellytetään.

Maahanmuuttoriskin todennäköisyyden arviointi on täysin ulkomaanedustuston vastuulla. Viisumihakemusten tutkinnan yhteydessä pyritään toteamaan, aikooko hakija päästä Schengen-valtioiden alueelle sellaisen viisumin avulla, joka on myönnetty matkailua, opiskelua, liikematkaa tai perhetapaamista varten, ja asettua sinne asumaan. Tätä varten on syytä harjoittaa erityistä valppautta ”erittäin riskialttiin väestön” eli työttömien ja sellaisten henkilöiden suhteen, joilla ei ole säännöllisiä tuloja. Mikäli erityisesti asiakirjojen aitoudesta ja esitettyjen todistusten todenperäisyydestä on epäilyksiä, ulkomaanedustusto ei myönnä viisumia.

Tarkastusta lievennetään sen sijaan tunnetusti rehellisinä (”bona fide”) pidettyjen hakijoiden osalta, joita koskevia tietoja vaihdetaan konsuliyhteistyön puitteissa.

1   Viisumihakemusten tutkinta

1.1   Viisumihakemuksen tarkastaminen

—	Haetun oleskeluajan pituuden on vastattava matkan tarkoitusta.

—	Hakemuskaavakkeeseen annettujen vastauksien on oltava täydellisiä ja johdonmukaisia. Hakemukseen on liitettävä hakijan valokuva. Hakemuksesta on myös mahdollisuuksien mukaan käytävä ilmi matkan pääkohde.

1.2

Hakijan henkilöllisyys tarkistetaan ja varmistetaan, onko hakijasta tehty ilmoitus maahantulokieltoa varten Schengenin tietojärjestelmään (SIS) tai onko hänestä muuta uhkaa (turvallisuudelle), mikä estäisi viisumin myöntämisen. On myös tutkittava, onko hakijan laiton maahanmuutto todennäköistä sen perusteella, että hän on ylittänyt sallitun oleskeluajan aikaisempien oleskelujen yhteydessä.

1.3   Matkustusasiakirjan tarkastaminen

—	Matkustusasiakirjan säännönmukaisuuden tarkastaminen: asiakirjan täytyy olla täydellinen, eikä sitä saa olla muutettu, väärennetty tai jäljennetty.

—	Matkustusasiakirjan alueellisen voimassaolon tarkastaminen: asiakirjan täytyy olla voimassa Schengenin sopimuksen sopimuspuolten alueelle tuloa varten.

—	Matkustusasiakirjan voimassaoloajan tarkastaminen: voimassaoloajan tulisi olla kolme kuukautta viisumin voimassaoloaikaa pidempi (Schengenin yleissopimuksen 13 artiklan 2 kohta).

—

Pakottavista humanitaarisista syistä tai kansallisten etujen tai kansainvälisten velvoitteiden takia on kuitenkin mahdollista poikkeustapauksissa myöntää viisumi sellaisiin matkustusasiakirjoihin, joiden voimassaoloaika on lyhyempi kuin edellä mainittu määräaika (kolme kuukautta), edellyttäen kuitenkin, että matkustusasiakirja on voimassa pidempään kuin viisumi ja että sen avulla voi vielä palata alkuperämaahan.

—	Sopimuspuolten alueella tapahtuneiden hakijan aikaisempien oleskelujen keston tarkastaminen.

1.4   Muiden hakemukseen liitettävien asiakirjojen tarkastaminen

Selvitysten lukumäärä ja luonne riippuvat mahdollisesta laittoman maahanmuuton todennäköisyydestä ja paikallisesta tilanteesta (esim. voidaanko valuuttaa vaihtaa vai ei), ja ne voivat vaihdella maakohtaisesti. Selvitysten arvioinnin osalta ulkomaanedustustot voivat sopia keskenään paikallisiin olosuhteisiin soveltuvasta menettelytavasta.

Kyseisistä asiakirjoista on käytävä ilmi matkan syy, kulkuneuvot ja paluu sekä toimeentulovarat sekä majoitusjärjestelyt:

—	Matkan tarkoitukseen liittyvät selvitykset, esimerkiksi: — yksityiset kutsukirjeet, — viralliset kutsut, — ryhmämatkaan osallistuminen.

—	Matkareittiin, kulkuneuvoihin ja paluumatkaan liittyvät selvitykset, esimerkiksi: — matkalippu tai lentolippu (edestakainen lippu), — valuuttaa polttoainetta tai ajoneuvovakuutusta varten.

—

Toimeentuloon liittyvät selvitykset: Selvityksinä toimeentuloon riittävistä varoista voidaan hyväksyä: vaihdettava käteinen raha, matkasekit, valuuttatilin sekkivihko, luottokortit tai mikä tahansa muu väline, jolla voidaan osoittaa, että hakijalla on käytössään valuuttavaroja. Toimeentuloon tarvittavien varojen määrän on oltava riittävä suhteessa oleskelun kestoon ja tarkoitukseen sekä elinkustannuksiin matkan kohteena olevassa Schengen-valtiossa tai kohteena olevissa Schengen-valtioissa. Tätä varten sopimuspuolten kansalliset viranomaiset vahvistavat vuosittain ulkorajojen ylittämistarkoitukseen vaadittavan viitteellisen summan (ks. liite 7) (4).

—

Majoitukseen liittyvät selvitykset: Mm. seuraavat asiakirjat voidaan hyväksyä selvityksinä majoituksesta: a) hotellivaraus tai muuhun vastaavaan majoituslaitokseen tehdyt varaukset; b) asiakirjat, jotka todistavat, että hakijan nimellä on olemassa vuokrasopimus tai vastaava omistuskirja oleskelun kohteena olevassa sopimusvaltiossa sijaitsevasta asunnosta; c) siinä tapauksessa, että ulkomaalainen ilmoittaa asuvansa yksityishenkilön asunnossa tai majoittuu muuten yksityisesti, ulkomaanedustustojen on tarkastettava, voiko ulkomaalainen todellakin majoittua ilmoittamassaan paikassa: — joko neuvottelemalla kansallisten viranomaisten kanssa, jos se osoittautuu välttämättömäksi; — tai siten, että hakija esittää majoituksesta todistuksen täyttämällään yhdenmukaisella lomakkeella, jonka sopimuspuolen toimivaltainen viranomainen tarkastaa kansallisen lainsäädännön määräysten mukaisesti. Toimeenpaneva komitea voi laatia kyseisen vakiolomakkeen mallin; — tai siten, että hakija esittää majoituksesta sellaisen virallisen tai julkisen todistusasiakirjan, joka on laadittu sopimuspuolen määräysten mukaisesti ja joka tarkastetaan kyseisen sopimuspuolen kansallisen lain mukaisesti. Majoitukseen liittyvien todistusasiakirjojen esittäminen, jota tarkoitetaan edellä olevissa kahdessa luetelmakohdassa, ei merkitse lisäehtoa viisumin myöntämiselle. Kyseisten asiakirjojen on katsottava olevan käytännön apuvälineitä, joiden tarkoituksena on osoittaa majoituksen saatavuus sekä tarvittaessa toimeentulovarat. Jos jokin sopimuspuoli käyttää tällaista asiakirjaa, asiakirjassa on joka tapauksessa oltava merkittynä majoittajan sekä majoitettavan tai majoitettavien nimet, majoituspaikan osoite, oleskelun kesto ja tarkoitus, mahdollinen sukulaisuussuhde sekä osoitus majoittajan oleskelun laillisuudesta. Kun viisumi on myönnetty, ulkomaanedustusto lisää leimansa ja merkitsee viisumin numeron asiakirjaan, jotta estettäisiin asiakirjan käyttö toistamiseen. Näiden tarkastusten tarkoituksena on joka tapauksessa estää sellaiset avunantokutsut, vilpilliset kutsut tai muut kutsut, jotka ovat peräisin laittomassa tai epävarmassa tilanteessa olevalta ulkomaalaiselta. Hakija voidaan vapauttaa velvoitteesta toimittaa majoitukseen liittyvä selvitys yhtenäisen viisumin hakemisen yhteydessä, jos tämä voi todistaa, että hänellä on käytössään riittävät toimeentulovarat huolehtiakseen ylläpidosta ja majoituksesta aiheutuvista kustannuksista siinä Schengen-valtiossa (-valtioissa), jo(i)ssa hänen on tarkoitus vierailla.

—	Muut tarvittaessa vaadittavat asiakirjat, esimerkiksi: — selvitykset kotimaan asuinpaikasta ja juurtumisesta sinne, — vanhempien lupa (alaikäisten kohdalla), — selvitykset hakijan sosiaalisesta ja ammatillisesta tilanteesta.

Schengen-valtioissa, joiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti vaaditaan todiste yksityishenkilön esittämästä kutsusta tai liikematkustajien osalta ylläpitositoumuksesta tai todistusta majoituksesta, käytetään yhdenmukaista asiakirjalomaketta.

1.5   Hakijan rehellisyyden tutkiminen

Hakijan rehellisyyden arvioimiseksi tarkastetaan, kuuluuko hakija paikan päällä tapahtuvan konsuliyhteistyön puitteissa tunnustettuihin rehellisiin henkilöihin.

Lisäksi tutkitaan edustustojen kesken vaihdettuja tietoja (ks. VIII jakson 3 kohta).

2   Päätöksentekomenettely

2.1   Viisumityypin sekä maahantulokertojen vahvistaminen

Yhtenäinen viisumi voi olla (11 artikla)

—	viisumi, joka sallii yhden tai useamman maahantulokerran. Yhden keskeytymättömän oleskelun kesto tai peräkkäisten oleskelujen kokonaiskesto ensimmäisen maahantulon päivämäärästä lukien ei saa kuitenkaan olla yli kolmea kuukautta puolen vuoden pituista jaksoa kohti.

—

yhden vuoden voimassa oleva viisumi, joka oikeuttaa kuuden kuukauden ajanjaksona kolmen kuukauden oleskeluun sekä useampiin maahantuloihin; tällainen viisumi voidaan myöntää henkilöille, joilla on osoittaa tarvittavat takeet ja joista on sopimuspuolelle erityistä etua. Yli vuoden voimassa oleva viisumi, joka on kuitenkin voimassa enintään viisi vuotta ja joka oikeuttaa useisiin maahantuloihin, voidaan poikkeuksellisesti myöntää tietyille henkilöryhmille.

—

kauttakulkuviisumi, jonka haltija voi kulkea kerran, kaksi kertaa tai poikkeuksellisesti useampia kertoja sopimuspuolten alueen kautta päästäkseen kolmannen maan alueelle. Yhden kauttakulkumatkan kesto ei voi olla yli viisi päivää, ja ulkomaalaisen pääsy päämääränä olevan kolmannen maan alueelle on oltava etukäteen taattu, ja kulun on normaalisti tapahduttava sopimuspuolten alueiden kautta.

2.2   Käsittelevän viranomaisen vastuu

Diplomaattiedustaja tai konsuliosaston päällikkö kantaa kansallisen toimivaltansa mukaisesti täyden vastuun edustustonsa viisuminmyöntämiseen liittyvistä käytännön menettelytavoista, ja nämä sopivat asiasta keskenään.

Ulkomaanedustusto tekee päätöksensä käytettävissään olevien tietojen perusteella ja ottaen huomioon kunkin hakijan konkreettisen tilanteen.

2.3   Menettely tapauksissa, joissa on neuvoteltava etukäteen muiden sopimuspuolten keskusviranomaisten kanssa

Sopimuspuolet ovat päättäneet luoda järjestelmän keskusviranomaisten kesken käytävien neuvottelujen toteuttamiseksi.

Koska järjestelmä ei ole vielä valmis, sopimuspuolet voivat väliaikaisesti ja tapauksesta riippuen soveltaa seuraavia toimenpiteitä:

—	rajoitetaan neuvottelut vain välttämättömissä tapauksissa käytäviin,

—	hyödynnetään asianosaisten valtioiden suurlähetystöjen ja konsulaattien paikallisverkostoa neuvottelujen ohjaamiseksi,

—	hyödynnetään niitä sopimuspuolten suurlähetystöjä, jotka sijaitsevat a) maassa, joka esittää lausuntopyynnön, b) maassa, jolta pyydetään vastausta,

—	käytetään tavanomaisia viestintäjärjestelmiä yhteyspaikkojen välillä: telekopio, puhelin jne,

—	tehostetaan valvontaa yhteisen edun hyväksi.

Niiden hakijaryhmien osalta, jotka luetellaan liitteessä 5 olevassa B-osassa ja joiden kohdalla on neuvoteltava etukäteen keskusviranomaisten kanssa - ulkoasiainministeriön tai jonkin muun tahon kanssa - (vuonna 1990 tehdyn yleissopimuksen 17 artiklan 2 kohta), yhtenäisen viisumin ja sellaisen pitkäaikaista oleskelua varten myönnetyn viisumin, jota voidaan käyttää samanaikaisesti viisumina, joka kelpaa yhteen tai useampaan maahantuloon, myöntäminen suoritetaan seuraavan menettelyn mukaisesti:

Ulkomaanedustuston, jolle johonkin näihin ryhmiin kuuluvan henkilön hakemus on esitetty, on Schengenin tietojärjestelmää tutkimalla ensiksi varmistettava se, ettei hakijasta ole tehty ilmoitusta maahantulokieltoa varten.

Tämän jälkeen noudatetaan seuraavaa menettelyä:

a)	Menettely Jäljempänä b kohdassa tarkoitettua menettelyä ei noudateta silloin, kun viisumin hakijasta on tehty Schengenin tietojärjestelmään ilmoitus maahantulokieltoa varten.

b)

Lausuntopyyntö kansalliselle keskusviranomaiselle Niissä tapauksissa, joiden kohdalla edellytetään etukäteisiä neuvotteluja, ulkomaanedustusto tiedottaa viipymättä viisumin hakemisesta maansa keskusviranomaiselle. — Jos keskusviranomainen tekee kieltävän päätöksen sellaisesta hakemuksesta, jonka osalta se on toimivaltainen, ei ole välttämätöntä käynnistää tai jatkaa neuvottelumenettelyä yhden tai useamman sopimuspuolen keskusviranomaisten kanssa. — Jos kyseinen keskusviranomainen käsittelee hakemuksen jonkun muun toimivaltaisen valtion edustajana, se tiedottaa hakemuksesta kyseisen toimivaltaisen valtion keskusviranomaiselle. Jos edustetun maan keskusviranomainen tai edustavan maan keskusviranomainen - sikäli kuin tästä on ennalta sovittu edustusta koskevissa sopimuksissa - päättää hylätä viisumihakemuksen, ei ole välttämätöntä käynnistää tai jatkaa neuvottelumenettelyä yhden tai useamman sopimuspuolen keskusviranomaisten kanssa.

c)

Neuvottelujen sisältö Keskusviranomaisten kanssa käytävien neuvottelujen yhtenäisyyden varmistamiseksi hakemuksen käsittelystä vastaava ulkomaanedustusto välittää kansallisille keskusviranomaisilleen seuraavat tiedot: 1. ulkomaanedustusto, jolle viisumihakemus on jätetty, 2. hakijan/hakijoiden suku- ja etunimi(-nimet), syntymäpaikka ja -aika sekä - sikäli kuin on tiedossa - hakijan/hakijoiden vanhempien nimet, 3. hakijan/hakijoiden kansalaisuus ja - sikäli kuin tiedossa on - aikaisemmat kansalaisuudet, 4. matkustusasiakirjan/-kirjojen tyyppi ja numero sekä niiden myöntämispäivä ja voimassaoloaika, 5. suunnitellun matkan kesto ja tarkoitus, 6. todennäköinen matkustusajankohta, 7. viisumin hakijan kotipaikka, ammatti ja työnantaja, 8. sopimuspuolten ilmoitukset erityisesti aiemmista hakemuksista ja aiemmista oleskeluista sopimuspuolten alueella, 9. raja, jonka kautta hakijan on aikomus tulla Schengen-alueelle, 10. muut nimet (alkuperäinen sukunimi tai tarvittaessa avioliiton kautta tullut nimi, jotta henkilöllisyyden tunnistaminen varmistetaan sopimuspuolten kansallisen lain vaatimusten mukaisesti sekä sen valtion kansallisen lain mukaisesti, jonka kansalainen hakija on), 11. muut ulkomaanedustuston hyödyllisiksi katsomat tiedot kuten hakijan passiin merkityt, hakijan mukana matkustavat henkilöt (aviopuoliso, lapset), hakijalle aikaisemmin myönnetyt viisumit sekä viisumihakemukset, jotka koskevat samaa matkakohdetta. Nämä tiedot otetaan viisumihakemuslomakkeesta siinä järjestyksessä kuin ne ovat kyseisessä lomakkeessa. Keskusviranomainen käynnistää neuvottelut näiden tietojen pohjalta. Tietojen toimittamistavan määrittää periaatteessa se sopimuspuoli, joka esittää lausuntopyynnön. Joka tapauksessa on voitava osoittaa lausuntopyynnön toimittamispäivämäärä ja -aika sekä ajankohta, jona pyyntö on saapunut vastaanottaville keskusviranomaisille.

d)

Lausuntopyynnön toimittaminen keskusviranomaisten kesken Sen valtion keskusviranomainen, jolle hakemus on esitetty, toimittaa lausuntopyynnön sen valtion tai niiden valtioiden keskusviranomaisille, joka on pyytänyt tai jotka ovat pyytäneet neuvotteluja. Keskusviranomaisia ovat ne viranomaiset, jotka valtiot nimeävät tätä tehtävää hoitamaan. Kun asianmukaiset tarkastukset on tehty, kyseiset viranomaiset toimittavat arviointinsa viisumihakemuksesta sille keskusviranomaiselle, joka on pyytänyt heiltä lausuntoa.

e)

Vastauksen määräaika ja pyyntö sen pidentämiseksi Määräaika vastauksen toimittamiseksi lausuntoa pyytäneelle keskusviranomaiselle on korkeintaan seitsemän kalenteripäivää. Seitsemän kalenteripäivän määräaika alkaa, kun keskusviranomainen, joka käynnistää neuvottelut, toimittaa pyynnön muille neuvottelujen osapuolena oleville keskusviranomaisille. Jos näiden seitsemän päivän aikana yksi niistä keskusviranomaisista, joilta on pyydetty lausuntoa, esittää pyynnön määräajan pidentämiseksi, määräaikaa voidaan pidentää seitsemällä päivällä. Poikkeustapauksissa keskusviranomainen, jolta on pyydetty lausuntoa, voi esittää perustellun pyynnön määräajan pidentämiseksi yli seitsemällä päivällä. Viranomaisten, joilta on pyydetty lausuntoa, on huolehdittava siitä, että kiireellisissä tapauksissa vastaus toimitetaan mahdollisimman pian. Jos vastausta ei ole annettu alkuperäisen määräajan tai mahdollisesti pidennetyn määräajan kuluessa, katsotaan, ettei sopimuspuolella tai sopimuspuolilla, joilta on pyydetty lausuntoa, ole huomauttamista asiassa, eikä viisumin myöntämiselle ole mitään estettä.

f)

Neuvottelutuloksen mukainen päätös Sen valtion keskusviranomainen, johon viisumihakemus on tehty, voi tämän jälkeen valtuuttaa ulkomaanedustuston myöntämään viisumin. Jos kansallinen keskusviranomainen ei ole tehnyt nimenomaista päätöstä, viisumin käsittelystä vastaava konsulivirasto voi myöntää viisumin 14 päivän kuluttua siitä, kun keskusviranomainen, jonka tehtävänä on ryhtyä neuvotteluihin, on toimittanut hakemuksen. Jokaisen keskusviranomaisen tehtävänä on antaa ulkomaanedustustoilleen tiedoksi neuvottelujen määräajan alkamisajankohta. Jos lausuntoa pyytävältä keskusviranomaiselta on pyydetty määräajan poikkeuksellista pidennystä, se ilmoittaa siitä hakemusta käsittelevälle ulkomaanedustustolle; kyseinen edustusto voi tehdä päätöksen hakemuksesta vasta sitten, kun kansallinen keskusviranomainen on toimittanut sille vastauksen.

g)

Erityisten liiteasiakirjojen toimittaminen Lähetystö, jolle hakemus on esitetty, voi poikkeustapauksissa toimittaa pyynnöstä viisumihakemuslomakkeen (sekä valokuvan) sen valtion konsuliedustustolle, jolta pyydetään lausuntoa Schengenin yleissopimuksen 17 artiklan mukaisesti. Kyseistä menettelyä sovelletaan vain niillä paikkakunnilla, joilla sijaitsee sekä lausuntoa pyytäneen että lausunnon antavan valtion tai valtioiden diplomaattilähetystöt tai konsuliedustustot, ja vain liitteessä 5 olevassa B-osassa tarkoitettujen kansalaisryhmien osalta. Vastausta tai määräajan pidennyspyyntöä ei voida missään tapauksessa toimittaa paikallisella tasolla paitsi niiden neuvottelujen yhteydessä, jotka käydään paikallisella tasolla yhteisen konsuliohjeiston liitteessä 5 olevassa B-osassa olevien, nykyisin voimassa olevien määräysten mukaisesti. Keskusviranomaisten välistä tietojenvaihtoa varten on tarkoitus perustaa konsultointiverkosto.

2.4   Kieltäytyminen hakemuksen tutkimisesta tai viisumin myöntämisestä

Jos ulkomaanedustusto kieltäytyy yhtenäistä viisumia koskevan hakemuksen tutkimisesta tai viisumin myöntämisestä, menettelytavan ja mahdollisten valitusten osalta sovelletaan kyseisen sopimuspuolen kansallista lainsäädäntöä.

Jos viisumia ei myönnetä ja kansallisen lainsäädännön mukaan hylkäämiselle on olemassa perusteet, hylkääminen on ilmoitettava seuraavan tekstin mukaisesti:

”Viisumianomuksenne on hylätty Schengenin sopimuksen soveltamisesta 19 päivänä kesäkuuta 1990 tehdyn yleissopimuksen 15 artiklan perusteella yhdessä 5 artiklan kanssa, koska Te ette täytä 5 artiklan 1 kappaleen a, c, d ja e alakohdan mukaisia edellytyksiä (merkitään rastilla aiheelliset kohdat), jonka mukaan … (lisätään tarkoitetun edellytyksen tai edellytysten teksti).”

Tätä tekstiä voidaan täydentää tarvittaessa yksityiskohtaisilla tiedoilla tai siihen voidaan sisällyttää muita tietoja kansallisessa lainsäädännössä tarkoitettujen tämän alan velvoitteiden mukaisesti.

Jos jokin diplomaattilähetystö tai konsuliedustusto, joka käsittelee hakemusta jonkun kumppanivaltion edustajana, katsoo olevansa pakotettu keskeyttämään viisumihakemuksen käsittelyn, hakijalle ilmoitetaan asiasta ja annetaan tiedoksi, että hän voi kääntyä hakemuksen käsittelyn osalta toimivaltaisen valtion diplomaattilähetystön tai konsuliedustuston puoleen.

3   Viisumit, joiden voimassaolo on rajoitettu alueellisesti

Viisumi, jonka voimassaolo on rajoitettu koskemaan yhden tai useamman sopimuspuolen kansallista aluetta, voidaan myöntää

1)	silloin, kun ulkomaanedustusto katsoo tarpeelliseksi poiketa yleissopimuksen 15 artiklassa määritellystä perusteesta jostakin 5 artiklan 2 kappaleessa luettelusta syystä (humanitaariset syyt, kansallinen etu tai kansainväliset velvoitteet) (16 artikla);

2)

yleissopimuksen 14 artiklassa tarkoitetussa tapauksessa: ”1. Matkustusasiakirjaan, jota mikään sopimuspuoli ei hyväksy, ei saa myöntää viisumia. Jos ainoastaan yksi tai useampi sopimuspuoli hyväksyy matkustusasiakirjan, siihen myönnetty viisumi on rajoitettava koskemaan tätä sopimuspuolta tai näitä sopimuspuolia. 2. Jos yksi tai useampi sopimuspuoli ei hyväksy matkustusasiakirjaa, viisumi voidaan myöntää viisumin korvaavana lupana.” ;

3.	silloin, kun ulkomaanedustusto ei pakottavista syistä (humanitaaristen syiden, kansallisen edun tai kansainvälisten velvoitteiden takia) ryhdy keskusviranomaisten kanssa neuvotteluihin, tai silloin, kun keskusviranomaiset ovat vastustaneet myöntämistä;

4.

silloin kun ulkomaanedustuston on välttämättä myönnettävä hakijalle uusi viisumi saman puolen vuoden aikana tapahtuvaa oleskelua varten, jonka kuluessa hakija on jo käyttänyt kolme kuukautta voimassa olevaa viisumia. Voimassaolo voidaan rajoittaa koskemaan yhden sopimuspuolen, Benelux-maiden tai kahden Benelux-maan aluetta 1, 3 ja 4 kohtien mukaisissa tapauksissa, sekä yhden tai useamman sopimuspuolen, Benelux-maiden tai kahden Benelux-maan aluetta 2 kohdan mukaisessa tapauksessa. Muiden sopimuspuolten ulkomaanedustustoille on ilmoitettava näiden viisumien myöntämisestä.

VI   VIISUMITARRAN TÄYTTÄMINEN

Liitteissä 8 ja 13 esitetään viisumitarran malli sekä teknisiä turvaominaisuuksia koskevia tietoja.

1   Yhteiset merkinnät - alue 8

1.1   Kenttä ”VOIMASSA”

Tähän kenttään merkitään alue, jolla viisumi on voimassa.

Tämä kenttä voidaan täyttää vain neljällä tavalla:

a)	Schengen-valtiot;

b)	Schengen-valtio tai Schengen-valtiot, joiden alueella/alueilla viisumi on voimassa (tässä kohdassa käytetään seuraavia maatunnuksia: A Itävalta, F Ranska, D Saksa, E Espanja, GR Kreikka, P Portugali, I Italia, L Luxemburg, NL Alankomaat ja B Belgia);

c)	Benelux-maat;

d)	Schengen-valtio (käyttäen b-kohdan maatunnuksia), joka on myöntänyt kansallisen viisumin pitkäaikaista oleskelua varten + ”Schengen-valtiot”.

—	Kun viisumitarraa käytetään yhtenäisen viisumin myöntämiseen yleissopimuksen 10 ja 11 artiklan mukaisesti tai sellaisen viisumin myöntämiseen, jonka voimassaoloa ei ole rajoitettu viisumin myöntävän valtion alueeseen, tähän kenttään merkitään ”Schengen-valtiot” viisumin myöntävän valtion kielellä.

—	Kun viisumitarraa käytetään sellaisten viisumien myöntämiseen, jotka sallivat pääsyn, oleskelun ja poislähdön tietyllä rajoitetulla alueella, tähän kenttään merkitään kansallisella kielellä sen sopimuspuolen nimi, jonka alueelle viisuminhaltijan pääsy, oleskelu ja poislähtö on rajoitettu.

—

Kun viisumitarraa käytetään myönnettäessä pitkäaikaista oleskelua varten tarkoitettua kansallista viisumia, jota voidaan käyttää samanaikaisesti enintään kolmen kuukauden ajan ensimmäisestä voimassaolopäivästään yhtenäisenä viisumina, joka on myönnetty lyhytaikaiseen oleskeluun, tässä kentässä mainitaan ensin pitkäaikaista oleskelua varten tarkoitetun viisumin myöntänyt jäsenvaltio ja sen jälkeen ”Schengen-valtiot”.

—

Yleissopimuksen 14 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa alueellisesti rajoitettu voimassaolo voi koskea usean jäsenvaltion aluetta. Tässä tapauksessa ja riippuen kenttään merkittävien jäsenvaltioiden tunnuksista seuraavat vaihtoehdot ovat olemassa: a) kenttään merkitään asianomaisten jäsenvaltioiden tunnukset; b) kenttään merkitään maininta ”Schengen-valtiot” viisumin myöntävän jäsenvaltion kielellä, minkä jälkeen seuraa suluissa miinusmerkki ja niiden jäsenvaltioiden tunnukset, joiden alueella viisumi ei ole voimassa.

—	Alueellisesti rajoitettu voimassaolo ei voi koskea sopimuspuolen aluetta pienempää maantieteellistä aluetta.

1.2   Kenttä ”ALKAEN... ASTI”

Tähän kenttään merkitään ajanjakso, jonka viisumi on voimassa.

”Alkaen”-sanan jälkeen merkitään päivämäärä, josta lähtien tulo sille alueelle, jota viisumin rajoitettu voimassaolo koskee, on sallittu. Kyseinen merkintä tehdään seuraavasti:

—	päivä kaksinumeroisena, joista numeroista ensimmäinen on nolla päivien 1-9 osalta,

—	väliviiva,

—	kuukausi kaksinumeroisena, joista numeroista ensimmäinen on nolla kuukausien 1-9 osalta,

—	väliviiva,

—	vuosi kaksinumeroisena, jotka numerot vastaavat vuosiluvun kahta viimeistä numeroa

—	esimerkki: 15—04—94 = 15. huhtikuuta 1994.

”Asti”-sanan jälkeen merkitään viisumin viimeinen voimassaolopäivä. Viisuminhaltijan on poistuttava viisumin oikeuttamalta alueelta kyseisenä päivänä klo 24.00 mennessä.

Tämä päivämäärä merkitään samalla tavalla kuin ensimmäinen voimassaolopäivä.

1.3   Kenttä ”SAAPUMISTEN LUKUMÄÄRÄ”

Tähän kenttään merkitään, kuinka monta kertaa viisuminhaltija voi tulla alueelle, jolla viisumi on voimassa, eli niiden oleskelujaksojen lukumäärä, joille viisuminhaltija voi jakaa kentässä 1.4 ilmoitetut viisumin oikeuttamat päivät.

Maahantulojen lukumäärä voi olla yksi, kaksi tai useampi ilman tarkempaa määrittelyä. Nämä tiedot merkitään valmiiksi painetun tekstin oikealle puolelle numeroiden ”01” tai ”02” avulla, tai lyhenteen ”MULT” avulla silloin, kun viisumi oikeuttaa useampaan kuin kahteen maahantuloon.

Kauttakulkuviisumiin ei voida myöntää kuin yksi tai kaksi maahantuloa (merkitään numeroin ”01” tai ”02”). Useampi kuin kaksi maahantulokertaa voidaan sallia vain poikkeustapauksissa yhdessä viisumitarrassa (merkintä ”MULT”).

Jos viisuminhaltijan alueelta poistumisten yhteislukumäärä on sama kuin sallittujen maahantulokertojen lukumäärä, viisumin voimassaolo päättyy, vaikka viisuminhaltija ei olisikaan käyttänyt kaikkia viisumin oikeuttamia päiviä.

1.4   Kenttä ”OLESKELUN KESTO... PÄIVÄÄ”

Tähän kenttään merkitään niiden päivien lukumäärä, joiden aikana viisuminhaltija saa oleskella alueella, jolla viisumi on voimassa. Tämä oleskelu voi olla yhtäjaksoinen tai sallittujen päivien lukumäärän voi jakaa osiin useammalle ajanjaksolle, jotka sisältyvät kentässä 1.2 mainittujen päivämäärien väliseen ajanjaksoon ottamalla huomioon kentän 1.3 mukaiset sallitut maahantulokerrat (5).

Sanojen ”oleskelun kesto” ja ”päivää” väliseen tyhjään tilaan merkitään sallittujen oleskelupäivien lukumäärä kahden numeron avulla, joista ensimmäinen on nolla, jos kyseisten päivien lukumäärä on alle kymmenen.

Tähän otsakkeeseen merkittävä päivien lukumäärä voi olla korkeintaan 90 päivää puolta vuotta kohti.

1.5   Kenttä ”MYÖNNETTY... PVM”

Tähän kohtaan merkitään viisumin myöntävän sopimuspuolen kielellä sen kaupungin nimi, jossa viisumin myöntävä ulkomaanedustusto sijaitsee. Kaupungin nimi merkitään sanojen ”myönnetty” ja ”pvm” väliin. Myöntämispäivä merkitään lyhenteen ”pvm” jälkeen.

Myöntämispäivä merkitään samalla tavalla kuin kohdassa 1.2 tarkoitettu päivämäärä.

Viisumin myöntänyt viranomainen voidaan tunnistaa kenttään 4 lyötävän leiman perusteella.

1.6   Kenttä ”PASSIN NUMERO”

Tähän kenttään merkitään sen passin numero, johon viisumi myönnetään. Numeron jälkeen merkitään tieto niiden passiin merkittyjen alaikäisten lasten lukumäärästä ja mahdollisesti aviovaimosta, jotka matkustavat viisuminhaltijan mukana (lasten lukumäärän jälkeen merkitään kirjain X. Esimerkiksi: 1X = yksi alaikäinen lapsi, 3X = 3 alaikäistä lasta - ja aviovaimo merkitään kirjaimella Y).

Jos matkustusasiakirjan haltijan matkustusasiakirjaa ei tunnusteta ja sen vuoksi viisumiin käytetään yhtenäisen kaavan mukaista lomaketta, viisumin myöntävä diplomaatti- tai konsuliedustusto voi halutessaan käyttää samaa lomaketta ulottaakseen viisumin koskemaan lomakkeenhaltijan mukana matkustavia lomakkeenhaltijan puolisoa ja alaikäisiä lapsia, tai se voi laatia erilliset lomakkeet lomakkeenhaltijalle, hänen puolisolleen ja kullekin hänen huollettavanaan olevalle henkilölle ja kiinnittää viisumin kullekin lomakkeelle erikseen (6).

Merkittävä passin numero on se sarjanumero, joka on valmiiksi painettu tai lävistetty kaikkiin tai melkein kaikkiin passin sivuihin.

Yhtenäisen kaavan mukaiseen lomakkeeseen kiinnitettävän viisumin tälle alueelle painettava numero ei ole passin numero vaan sama kuin lomakkeessa oleva numero. Siinä on kuusi numeroa ja mahdollisesti viisumin myöntäneen jäsenvaltion tai jäsenvaltioiden ryhmän tunnuksena oleva kirjain tai kirjaimia (6).

1.7   Kenttä ”VIISUMITYYPPI”

Jotta valvontaviranomaiset voisivat nopeasti tunnistaa viisumityypin, tässä kentässä täsmennetään, mistä viisumityypistä myönnetyn yhtenäisen viisumin kohdalla on kyse, käyttämällä merkintöjä A, B, C ja D.

A	lentokenttäkauttakulkuviisumi
B	kauttakulkuviisumi
C	viisumi lyhyttä oleskelua varten
D	kansallinen viisumi pitkää oleskelua varten
D+C	kansallinen viisumi pitkäaikaista oleskelua varten, jota voidaan käyttää samanaikaisesti viisumina, joka kelpaa yhteen tai useampaan maahantuloon.

Viisumeissa, joiden voimassaolo on rajoitettu alueellisesti, ja ryhmäviisumeissa käytetään tapauksesta riippuen kirjaimia A, B tai C.

1.8   Kenttä ”ETU- JA SUKUNIMET”

Merkitään tässä järjestyksessä viisuminhaltijan passissa tai matkustusasiakirjassa otsakkeen ”Etunimi (-nimet)” alla oleva ensimmäinen sana ja sen jälkeen otsakkeen ”Sukunimi (-nimet)” alla oleva ensimmäinen sana. Diplomaatti- tai konsuliedustuston on tarkistettava, että passissa tai matkustusasiakirjassa ja viisumihakemuksessa olevat etu- ja sukunimet vastaavat toisiaan, samoin kuin nimet, jotka merkitään viisumitarran tähän kenttään ja koneellisesti luettavaan vyöhykkeeseen (6).

2   Kansalliset merkinnät (”HUOMAUTUKSIA”) - alue 9

Toisin kuin alue 8 (yhteiset, pakolliset merkinnät), tämä alue on varattu mahdollisille kansallisten määräysten käytännössä edellyttämille merkinnöille. Sopimuspuolet voivat periaatteessa vapaasti merkitä tähän asianmukaisiksi katsomansa tiedot; niistä on kuitenkin tiedotettava muille osapuolille, jotta merkinnät tulkitaan oikein (ks. liite 9).

3   Alue valokuvan liittämistä varten  (7)

Viisuminhaltijan värivalokuvan on täytettävä valokuvalle varattu tila liitteessä 8 esitetyn mukaisesti. Viisumitarraan kiinnitettävän valokuvan osalta noudatetaan seuraavia sääntöjä.

Pään koon leuasta päälakeen on oltava 70—80 prosenttia valokuvan alasta pystysuunnassa. Resoluution vähimmäisvaatimukset: — skannaus 300 ”pixels per inch” (ppi) pakkaamatta, — väripainatus 720 ”dot per inch” (dpi) painetussa valokuvassa.

Jos valokuvaa ei ole, tähän alueeseen on pakollisesti merkittävä maininta ”voimassa ilman valokuvaa” kahdella tai kolmella kielellä (viisumin myöntäneen jäsenvaltion kieli, englanti ja ranska). Maininta lisätään pääsääntöisesti painatuksena ja poikkeuksellisesti erityisen leiman avulla, jonka viimeksi mainitun on ulotuttava myös osalle kinegrammia varattua aluetta, joka kehystää valokuvalle varattua aluetta sen vasemmalla ja oikealla puolella.

4   Koneellisesti luettava kenttä - alue 5

Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö (ICAO) vahvistaa Schengen-valtioiden ehdotuksen perusteella viisumitarran muodon ja koneellisesti luettavan kentän koon. Kenttä muodostuu kahdesta 36 merkin rivistä (OCR B-10 cpi). Liitteessä 10 esitetään tarkemmin, miten tämä alue täytetään.

5   Muita viisumitarran täyttämiseen liittyviä tärkeitä ohjeita

5.1   Viisumin allekirjoitus

Tapauksissa, joissa sopimuspuolen lainsäädäntö tai kansallinen käytäntö edellyttävät käsinkirjoitettua allekirjoitusta, passin sivuun kiinnitetyn viisumitarran allekirjoittaa tehtävään valtuutettu henkilö.

Allekirjoitus tehdään alueen ”huomautukset” oikeaan reunaan; on oltava tarkka sen suhteen, että allekirjoituksen kynänvedot yltävät viisumin reunan yli passin tai matkustusasiakirjan sivulle asti ulottumatta kuitenkaan koneellisesti luettavaan kenttään.

5.2   Täytetyn viisumitarran mitätöinti

Viisumitarraan ei saa tehdä korjauksia eikä yliviivauksia. Jos viisumitarraa täytettäessä tehdään virhe, viisumitarra on mitätöitävä seuraavalla tavalla:

—	jos virhe havaitaan viisumitarrassa, jota ei ole vielä kiinnitetty passiin, viisumitarra täytyy tuhota tai leikata vinosti halki;

—	jos virhe havaitaan silloin, kun viisumitarra on jo kiinnitetty matkustusasiakirjaan, viisumitarran päälle on tehtävä vinoristi punaisella musteella, minkä jälkeen kiinnitetään uusi viisumitarra.

5.3   Viisumin kiinnittäminen passiin

Viisumitarra täytetään ennen kuin se kiinnitetään passiin. Leima ja allekirjoitus tehdään passiin tai matkustusasiakirjaan kiinnitettyyn viisumitarraan.

Kun viisumitarra on asianmukaisesti täytetty, se kiinnitetään ensimmäiselle sellaiselle sivulle, jossa ei ole muita merkintöjä tai leimoja kuin viisumihakemuksen tunnistamiseksi tehty leima. Sellaiset passit, joissa ei ole riittävästi tilaa viisumitarran kiinnittämiseksi, vanhentuneet passit sekä sellaiset passit, joiden avulla ulkomaalaisen ei ole mahdollista poistua alueelta eikä palata alkuperämaahansa eikä päästä kolmanteen maahan viisumin voimassaoloajan kuluessa, hylätään (vrt. yleissopimuksen 13 artikla).

5.4   Passit ja muut matkustusasiakirjat, joihin yhtenäinen viisumi voidaan myöntää

Yleissopimuksen 17 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaiset kriteerit, joiden perusteella viisumi voidaan matkustusasiakirjaan myöntää, esitetään liitteessä 11.

Yleissopimuksen 14 artiklan mukaisesti viisumitarraa ei voida kiinnittää matkustusasiakirjaan, joka ei ole voimassa minkään sopimuspuolen osalta. Mikäli matkustusasiakirja on voimassa vain yhden tai useamman sopimuspuolen osalta, myös viisumin voimassaolo on rajoitettava koskemaan kyseisen sopimuspuolen tai kyseisten sopimuspuolten aluetta.

Jos yksi tai useampi jäsenvaltio ei tunnusta matkustusasiakirjan kelpoisuutta, viisumi on kelpoisuusalueeltaan rajoitettu. Jäsenvaltion diplomaatti- tai konsuliedustuston on käytettävä yhtenäisen kaavan mukaista lomaketta sellaisen viisumin kiinnittämiseen, joka myönnetään sellaisen matkustusasiakirjan haltijoille, jota lomakkeen laativa jäsenvaltio ei tunnusta. Tällainen viisumi on kelpoisuusalueeltaan rajoitettu (8).

5.5   Viisumin myöntävän diplomaatti- tai konsuliedustuston leima

Viisumin myöntävän diplomaatti- tai konsuliedustuston leima merkitään huomautuksia varten varatulle alueelle siten, että erityisesti varotaan, ettei leimaus estä tietojen lukemista. Leiman on ulotuttava tarran ulkopuolelle passin tai matkustusasiakirjan lehdelle. Vain siinä tapauksessa, että koneellisesti luettavaa aluetta ei voida täyttää, voidaan leima lisätä kyseiselle alueelle sen mitätöimiseksi. Kukin jäsenvaltio päättää omalta osaltaan leiman koon ja tekstin sekä käytettävän mustetyypin.

Sen välttämiseksi, että yhtenäisen kaavan mukaiseen lomakkeeseen kiinnitettyä viisumitarraa käytettäisiin toistamiseen, lomakkeen oikealle puolelle lyödään sekä tarraan että lomakkeeseen ulottuva viisumin myöntävän diplomaatti- tai konsuliedustuston leima, joka ei saa vaikeuttaa otsakkeiden ja täytettyjen tietojen lukemista eikä ulottua koneellisesti luettavalle alueelle, jos se on täytetty (8).

VII   HALLINNOLLISTEN ASIOIDEN HOITO JA JÄRJESTÄMINEN

1   Viisumipalveluiden järjestäminen

Kukin sopimuspuoli vastaa viisumipalveluiden järjestämisestä.

Ulkomaanedustustojen päälliköiden tulee varmistua siitä, että viisumien myöntämisestä vastaavalla viranomaisella on tarvittavat rakenteet kaikenlaisten varkauksia ja väärennöksiä helpottavien huolimattomuuksien torjumiseksi ennakolta.

—	Viisumien myöntämiseen valtuutettu henkilökunta ei saa missään tapauksessa joutua paikallisen painostuksen alaiseksi.

—	Toiminnassa on vältettävä sellaisten totuttujen tapojen syntymistä, jotka voisivat heikentää valppautta (esimerkiksi järjestämällä säännöllisesti virkailijoiden siirtoja).

—	Viisumitarrojen säilytyksen ja käytön osalta on noudatettava samoja turvallisuusvaatimuksia, jotka koskevat muitakin suojeltavia asiakirjoja.

2   Hakemuslomakkeiden arkistointi

Kunkin sopimuspuolen on huolehdittava viisumihakemustiedostojen ja -arkistojen asianmukaisesta hallinnoimisesta sekä hakijan valokuvan arkistoimisesta niiden hakemusten osalta, joista on etukäteen neuvoteltava keskusviranomaisen kanssa.

Määräaika viisumihakemusten säilyttämiseen on vähintään yksi vuosi myöntämistapauksissa ja vähintään viisi vuotta viisumin epäämistapauksissa.

Neuvottelujen yhteydessä toimitettujen asiakirjojen ja keskusviranomaisten antamien vastausten etsinnän helpottamiseksi ne varustetaan vastaavilla tiedostojen ja arkistojen asiakirjanumeroilla.

3   Viisumirekisteri

Jokainen sopimuspuoli rekisteröi myönnetyt viisumit kansallisen käytäntönsä mukaisesti. Myös mitätöidyistä viisumitarroista on pidettävä rekisteriä.

4   Perittävät maksut, jotka vastaavat viisumihakemuksen käsittelyn hallinnollisia kuluja  (9)

Perittävät maksut, jotka vastaavat viisumihakemuksen käsittelyn hallinnollisia kuluja, on esitetty liitteessä 12.

Mitään hallinnollisia kuluja vastaavaa maksua ei kuitenkaan peritä kolmansien maiden sellaisten kansalaisten viisumihakemuksista, jotka ovat unionin kansalaisen perheenjäseniä tai Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen osapuolena olevan valtion kansalaisen perheenjäseniä, jotka käyttävät oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen.

VIII   PAIKALLISEN TASON KONSULIYHTEISTYÖ

1   Paikallisen tason konsuliyhteistyön tavoite

Paikallisen tason konsuliyhteistyössä keskitytään maahanmuuton todennäköisyyden arviointiin yleensä. Sen tarkoituksena on erityisesti määritellä yhteiset kriteerit viisumihakemusten tutkinnalle sekä vaihtaa tietoja väärennettyjen asiakirjojen käytöstä, mahdollisista ihmisten salakuljetusverkostoista ja viisumin epäämisistä sellaisissa tapauksissa, joissa hakemukset ovat selvästi perusteettomia tai vilpillisiä. Konsuliyhteistyön tarkoituksena on myös mahdollistaa tietojen vaihto rehellisistä hakijoista ja kehittää yleisölle annettavaa yhteistä valistusta Schengen-viisumin myöntämisen edellytyksistä.

Paikallisen tason konsuliyhteistyössä otetaan huomioon paikalliset hallinnolliset olosuhteet ja sosioekonomiset rakenteet. Ulkomaanedustustot järjestävät kokouksia sopivaksi katsomallaan tasolla olosuhteiden edellyttämin väliajoin ja esittävät kansallisille keskusviranomaisille raportteja kyseisten kokousten kulusta. Puheenjohtajavaltio voi pyytää, että puolivuosittain esitetään yleiskertomus.

2   Useiden tai heti hylkäämisen jälkeen tehtyjen uusien hakemusten ennaltaehkäisy

Edustustojen välisellä tietojen vaihdolla ja viisumihakemusten tunnistamisella leiman tai muiden korvaavien tai lisätoimenpiteiden avulla pyritään ehkäisemään saman hakijan useat viisumihakemukset eri ulkomaanedustustoihin joko samanaikaisesti tai heti edellisen hakemuksen hylkäämisen jälkeen.

Riippumatta mahdollisesti käymistään keskinäisistä neuvotteluista ja vaihtamistaan tiedoista edustustot merkitsevät jokaisen hakijan passiin leiman, jossa on merkintä ”Viisumia haettu ……, …….”. Kenttään ennen pilkkua merkitään kuusi merkkiä, kaksi päivälle, kaksi kuukaudelle ja kaksi vuodelle; pilkun jälkeen yksilöidään sopimuspuolen ulkomaanedustusto. Samoin merkitään sen viisumiluokan koodi, jota hakemus koskee.

Viisumihakemusta käsittelevä toimivaltainen viranomainen päättää harkintansa mukaan leiman merkitsemisestä diplomaatti- ja virkapasseihin.

Leima voidaan merkitä samalla tavoin myös haettaessa viisumia pitkäaikaista oleskelua varten.

Silloin, kun viisumi myönnetään toisen sopimuspuolen edustajana, leimaan lisätään haetun viisumiluokan koodin jälkeen merkki ”R”, minkä jälkeen merkitään edustetun valtion tunnus.

Jos viisumi myönnetään, viisumitarra kiinnitetään mahdollisuuksien mukaan tunnistamisleiman päälle.

Poikkeustapauksissa, jos passin leimaaminen osoittautuu mahdottomaksi, puheenjohtajavaltion ulkomaanedustusto ilmoittaa asiasta toimivaltaiselle Schengen-työryhmälle ja ehdottaa tälle, että otetaan käyttöön korvaavia toimenpiteitä kuten passien jäljennösten tai hylkäämisperusteet sisältävien, hylättyjen viisumihakemusten luetteloiden vaihto.

Ulkomaanedustustojen päälliköt päättävät puheenjohtajavaltion esityksestä tai omasta aloitteestaan, ovatko korvaavat tai täydentävät ennalta ehkäisevät toimenpiteet tarpeellisia.

3   Hakijoiden rehellisyyden tutkiminen

Viisuminhakijoiden rehellisyyden tutkimisen helpottamiseksi ulkomaanedustustot voivat vaihtaa heitä koskevia tietoja kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti paikallisen tason yhteistyön puitteissa sovittujen järjestelyjen perusteella sekä ottamalla huomioon tämän jakson 1 kohdan määräykset.

Tietyin määräajoin voidaan vaihtaa tietoja henkilöistä, joiden viisumihakemus on hylätty varastettujen, väärien tai väärennettyjen asiakirjojen käytön takia tai sen perusteella, että hakija on ilman perusteluja jättänyt noudattamatta aikaisemmassa viisumissa ollutta lähtöpäivämäärää, tai siksi, että hakijan epäillään olevan vaaraksi turvallisuudelle, tai erityisesti siksi, että luvattoman maahanmuuton yritys Schengen-valtioiden alueelle oli oletettavaa.

Yhdessä laaditut ja vaihdetut tiedot muodostavat apuvälineen viisumihakemuksien arvioimiselle. Ne eivät kuitenkaan korvaa viisumihakemuksen tarkkaa tutkintaa, Schengenin tietojärjestelmän käyttöä tai keskusviranomaisten kanssa käytäviä neuvotteluja.

4   Tilastotietojen vaihto

4.1

Tilastotietoja lyhytaikaista oleskelua, kauttakulkua tai lentokenttäkauttakulkua varten myönnetyistä ja virallisesti evätyistä viisumeista vaihdetaan neljännesvuosittain.

4.2

Riippumatta Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 16 artiklan mukaisesta velvoitteesta, joka on esitetty selkeästi yhteisen konsuliohjeiston liitteessä 14 ja jonka perusteella Schengen-valtioiden on tiedotettava 72 tunnin kuluessa sellaisen viisumin myöntämisestä, jonka voimassaolo on alueellisesti rajoitettu, Schengen-valtioiden diplomaatti- ja konsuliedustustot velvoitetaan vaihtamaan kuukausittain tilastotietoja edellisen kuukauden aikana myöntämistään alueellisesti rajoitetuista viisumeista sekä toimittamaan kyseiset tiedot kukin omille keskusviranomaisilleen.

5   Hallinnollisia asioita hoitavien toimistojen, matkatoimistojen ja matkanjärjestäjien hoitamat viisumihakemukset  (10)

Viisumihakemus edellyttää pääsääntöisesti hakijan haastattelua. Tästä periaatteesta voidaan kuitenkin poiketa, mikäli ei ole perusteltua syytä epäillä hakijan rehellisyyttä, matkan todellista tarkoitusta tai hakijan aikomusta palata alkuperämaahan ja mikäli ryhmämatkoja järjestävä tunnettu ja luotettava organisaatio toimittaa diplomaatti- tai konsuliedustustolle tarvittavat asiakirjat ja vastaa riittävän uskottavalla tavalla hakijan rehellisyydestä, oleskelun tarkoituksesta ja hakijan paluuaikomuksesta (ks. III osan 4 kohta).

Hallinnollisia asioita hoitavien toimistojen, matkatoimistojen sekä matkanjärjestäjien ja niiden jälleenmyyjien toimiminen viisuminhakijan valtuuttamina välittäjinä on yleinen ja hyödyllinen käytäntö etenkin maissa, joissa etäisyydet ovat huomattavat. Tällaiset kaupalliset organisaatiot eivät ole keskenään samantyyppisiä, sillä niiden tekemä sitoumus asiakasta kohtaan, jonka puolesta ne hoitavat viisumihakemuksen, ei ole kaikilla samanlainen. Siksi niiden luotettavuus ja uskottavuus on periaatteessa suoraan suhteessa siihen, missä määrin ne vastaavat matkan kokonaisjärjestelyistä, majoituksesta, sairaus- ja matkavakuutuksesta ja paluusta alkuperämaahan.

5.1   Välitysorganisaatiotyypit

a)	Yksinkertaisimmillaan välitysorganisaatio on tyypiltään hallinnollisia asioita hoitava toimisto, jossa asiakkaalle tarjottava palvelu on pelkkää henkilöasiakirjojen ja muiden tarvittavien asiakirjojen toimittamista eteenpäin asiakkaan puolesta.

b)

Toista kaupallisen organisaation tyyppiä edustavat liikenneyritys ja paikallinen matkatoimisto, jotka saattavat olla kansallisten tai ei-kansallisten säännöllistä tai tilauspohjaista matkustajaliikennettä harjoittavien lentoyhtiöiden yhteistyökumppaneita. Näiden yritysten asiakkaalle tarjoamaan palveluun kuuluu tarvittavien asiakirjojen toimittaminen eteenpäin, samalla kun ne hoitavat matkalippujen myynnin ja mahdollisten hotellivarausten tekemisen.

c)

Kolmas välitysorganisaatiotyyppi on matkanjärjestäjä eli luonnollinen tai juridinen henkilö, joka järjestää pääasiassa valmismatkoja (tähän kuuluvat matkustusasiakirjojen laatiminen, kuljetus, majoitus, muut matkailupalvelut, sairaus- ja matkavakuutukset, paikalliskuljetukset jne.), myy niitä tai tarjoaa niitä myytäväksi joko suoraan tai jälleenmyyjän kautta tai matkanjärjestäjän kanssa sopimussuhteessa olevan matkatoimiston välityksellä. Käyttäessään matkanjärjestäjän tai valmismatkojen jälleenmyyjän palveluja viisuminhakija on järjestettävän matkan kuluttaja, jonka ostamaan pakettiin kuuluu viisumihakemuksen käsittelyn hoitaminen. Tämä kolmas välitysorganisaatiotyyppi on monipuolisempi, ja se käsittää monia osatekijöitä, joita voidaan valvoa puolueettomasti. Niihin kuuluvat yrityksen asiakirjojen tarkistus, yrityksen toiminnan valvonta, matkan toteutumisen ja määränpään todentaminen, majoituksen tarkistus sekä matkaohjelmaan kuuluvien ryhmän saapumisten ja lähtemisten valvonta.

5.2   Yhteistyön yhdenmukaistaminen hallinnollisia asioita hoitavien toimistojen, matkatoimistojen, matkanjärjestäjien ja niiden jälleenmyyjien kanssa

a)

Kaikkien samassa kaupungissa olevien diplomaatti- ja konsuliedustustojen on pyrittävä jäljempänä määriteltyjen toimintaohjeiden yhdenmukaiseen soveltamiseen paikallisella tasolla edellä mainittujen toimistojen harjoittaman välitystyypin mukaan. Vaikka jokainen diplomaatti- tai konsuliedustusto päättää itse, tekeekö se yhteistyötä tietyn toimiston kanssa, sen tulee myös voida milloin tahansa perua antamansa akkreditointi, mikäli olosuhteet tai yhteisen viisumipolitiikan etu sitä edellyttävät. Kun diplomaatti- tai konsuliedustusto päättää ryhtyä yhteistyöhön toimiston kanssa, sen tulee noudattaa tässä kohdassa määriteltyjä käytäntöjä ja työskentelytapoja. — Jäsenvaltioiden konsuliedustustojen on noudatettava erityistä tarkkaavaisuutta ja oltava keskenään tiiviissä yhteistyössä hallinnollisia asioita hoitavien toimistojen arvioinnissa ja poikkeuksellisessa akkreditoinnissa. Niiden esittämät viisumihakemukset on tutkittava hyvin tarkasti ja kaikissa tapauksissa on tarkistettava sekä viisumin hakijaa koskevat, hakemuksen perusteena olevat asiakirjat että hallinnollisia asioita hoitavan toimiston toimilupa ja kaupparekisteriote. — Liikenneyrityksen tai paikallisen matkatoimiston esittämien viisumihakemusten arvioinnissa olisi kiinnitettävä huomiota erityisesti viisuminhakijaan liittyviin tekijöihin ja hakemuksen perusteena olevien asiakirjojen tarkistamiseen tapauskohtaisesti. Konsuliedustustojen on tehtävä tiivistä yhteistyötä ja käytettävä hyväksi omia järjestelyjään havaitakseen toimistoihin ja liikennealan yrityksiin liittyvät sääntöjenvastaisuudet. Näiden järjestelyjen tehostamiseksi niiden on ilmoitettava toisilleen tällaisten organisaatioiden osalta havaituista sääntöjenvastaisuuksista osana paikallista ja alueellista konsuliyhteistyötä. — Matkatoimistojen (matkanjärjestäjien ja jälleenmyyjien) akkreditointiperusteissa on otettava huomioon seuraavat seikat: voimassa oleva toimilupa, kaupparekisteriin rekisteröitynä oleminen, yhtiöjärjestys, yhteistyösopimukset pankkien kanssa, yhteisön vastaanottavien matkailuorganisaatioiden kanssa tehdyt ajan tasalla olevat sopimukset, joista on käytävä ilmi valmismatkan kaikki osatekijät (majoitus ja muut palvelut), lentoyhtiöiden kanssa tehdyt sopimukset, joihin on sisällyttävä taattu meno- ja paluumatka, joita ei voi muuttaa, sekä pakolliset sairaus- ja matkavakuutukset. Näiden matkatoimistojen esittämät viisumihakemukset on käsiteltävä huolellisesti.

b)

Diplomaatti- ja konsuliedustustojen on pyrittävä paikallisen konsuliyhteistyön puitteissa myös yhdenmukaistamaan menettely- ja työtapoja sekä hallinnollisia asioita hoitavien toimistojen, matkatoimistojen sekä matkanjärjestäjien ja niiden jälleenmyyjien toiminnan säännönmukaisuuden valvontaa koskevia perusteita. Tällaiseen valvontaan on sisällyttävä ainakin milloin tahansa toteutettava akkreditointiasiakirjojen tarkistaminen, hakijoiden satunnainen haastattelu joko henkilökohtaisesti tai puhelimitse, matkojen ja majoituksen tarkistaminen sekä mahdollisuuksien mukaan ryhmän paluun tarkistaminen asiakirjojen perusteella.

c)

Hallinnollisia asioita hoitavien toimistojen, matkatoimistojen sekä matkanjärjestäjien ja niiden jälleenmyyjien toimintaa koskevia tietoja vaihdetaan säännöllisesti: havaituista sääntöjenvastaisuuksista ilmoitetaan, evätyistä viisumeista annetaan säännöllisesti tietoja ja lisäksi ilmoitetaan matkustusasiakirjoihin liittyvistä havaituista petoksista tai suunnitellun matkan toteutumattomuudesta. Yhteisen konsuliyhteistyön puitteissa säännöllisesti järjestettävissä kokouksissa on käsiteltävä eräänä aiheena yhteistyötä hallinnollisia asioita hoitavien toimistojen, matkatoimistojen sekä matkanjärjestäjien ja niiden jälleenmyyjien kanssa.

d)

Paikallisen konsuliyhteistyön puitteissa on diplomaatti- ja konsuliedustustojen välitettävä toisilleen luettelot hallinnollisia asioita hoitavista toimistoista, matkatoimistoista sekä matkanjärjestäjistä ja niiden jälleenmyyjistä, jotka kukin diplomaatti- tai konsuliedustusto on akkreditoinut tai joiden akkreditoinnin se on peruuttanut. Jälkimmäisessä tapauksessa mukaan on liitettävä tiedot akkreditoinnin peruuttamiseen johtaneista syistä.

e)	Hallinnollisia asioita hoitavien toimistojen, matkatoimistojen sekä matkanjärjestäjien ja niiden jälleenmyyjien on ilmoitettava niille akkreditoinnin myöntäneille diplomaatti- ja konsuliedustustoille yksi tai kaksi virkailijaa yhteyshenkilöiksi, joilla yksin on oikeus esittää viisumihakemuksia.

---

(1)  Nämä määräykset koskevat Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 138 artiklan mukaisesti Ranskan tasavallan ja Alankomaiden kuningaskunnan osalta vain kyseisten valtioiden alueita Euroopassa.

(2)  Poikkeustapauksissa viisumi lyhytaikaista oleskelua tai kauttakulkua varten voidaan myöntää rajalla Ulkorajojen yhteisen käsikirjan II osan 5 kohdassa määriteltyjen edellytysten mukaisesti.

(3)  Muutos perustuu 12 päivänä heinäkuuta 2002 tehtyyn neuvoston päätökseen (EY) N:o 2002/585/EY (EYVL L 187, 16.7.2002, s. 44). Päätöksen 3 artikla: ”Tätä päätöstä sovelletaan päivästä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessä lehdessä”.

(4)  Kyseiset viitesummat vahvistetaan ”Ulkorajojen yhteisen käsikirjan” I osan määräysten mukaisesti.

(5)  Kauttakulkuviisumissa voi kenttään merkittävä lukumäärä olla enintään viisi päivää.

(6)  Muutos perustuu 12 päivänä heinäkuuta 2002 tehtyyn neuvoston päätökseen (EY) N:o 2002/586/EY (EYVL L 187, 16.7.2002, s. 48). Päätöksen 2 artikla: ”Tätä päätöstä sovelletaan päivästä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä”.

(7)  Muutos perustuu 12 päivänä heinäkuuta 2002 tehtyyn neuvoston päätökseen (EY) N:o 2002/586/EY (EYVL L 187, 16.7.2002, s. 48). Päätöksen 2 artikla: ”Tätä päätöstä sovelletaan päivästä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä”.

(8)  Muutos perustuu 12 päivänä heinäkuuta 2002 tehtyyn neuvoston päätökseen (EY) N:o 2002/586/EY (EYVL L 187, 16.7.2002, s. 49). Päätöksen 2 artikla: ”Tätä päätöstä sovelletaan päivästä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä”.

(9)  Neuvoston päätös 2002/44/EY, tehty 20 päivänä joulukuuta 2001 (EYVL L 20, 23.1.2002, s. 5), 3 artikla:

(1)	Tätä päätöstä sovelletaan viimeistään 1 päivästä heinäkuuta 2004.

(2)	Jäsenvaltiot voivat soveltaa tätä päätöstä ennen 1 päivää heinäkuuta 2004, jos ne ilmoittavat neuvoston pääsihteeristölle, mistä päivämäärästä alkaen ne pystyvät näin tekemään.

(3)	Jos kaikki jäsenvaltiot alkavat soveltaa tätä päätöstä ennen 1 päivää heinäkuuta 2004, neuvoston pääsihteeristö julkaisee Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä sen päivämäärän, jolloin viimeinen jäsenvaltio on alkanut sitä soveltaa.

(10)  Muutos perustuu 12 päivänä heinäkuuta 2002 tehtyyn neuvoston päätökseen (EY) N:o 2002/586/EY (EYVL L 187, 16.7.2002, s. 44). Päätöksen 3 artikla: ”Tätä päätöstä sovelletaan päivästä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä”.