Komission päätös,

tehty 5 päivänä elokuuta 2002,

lintuinfluenssaa siipikarjassa ja luonnonvaraisissa linnuissa koskevien tutkimusten täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa

(tiedoksiannettu numerolla K(2002) 2982)

(2002/649/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon tietyistä eläinlääkintäalan kustannuksista 26 päivänä kesäkuuta 1990 tehdyn neuvoston päätöksen 90/424/ETY(1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2001/572/EY(2), ja erityisesti sen 20 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Yhteisön toimenpiteistä avian-influenssan torjumiseksi 19 päivänä toukokuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/40/ETY(3) ei säädetä siipikarjan ja luonnonvaraisten lintujen säännöllisestä seurannasta taudin mahdollisen esiintymisen arvioimiseksi näissä populaatioissa.

(2) Kokemus on osoittanut, että eräillä lintuinfluenssaviruksen kannoilla, joita direktiivin valvontatoimenpiteet eivät tällä hetkellä kata, on kyky muuttua voimakkaasti patogeenisiksi kannoiksi sen jälkeen kun ne ovat kiertäneet jonkin aikaa siipikarjapopulaatiossa.

(3) Tällainen tilanne on omiaan aiheuttamaan siipikarjan korkeaa kuolleisuutta ja siipikarja-alalle suuria taloudellisia tappioita, joita voitaisiin vähentää ottamalla jäsenvaltioissa käyttöön seulontajärjestelmä, jolla tällaiset kantojen esiasteet voitaisiin todeta ja saada hallintaan varhaisemmassa vaiheessa.

(4) Eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevä tiedekomitea on antanut lausunnon lintuinfluenssan määrittelemisestä ja rokotusten käyttämisestä lintuinfluenssaa vastaan. Tässä lausunnossa suositellaan lintuinfluenssan määritelmän muuttamista siten, että mukaan otettaisiin enemmän lintuinfluenssakantoja, joiden kohdalla hävittämistoimenpiteet ovat aiheellisia. Lisäksi olisi tehtävä tutkimuksia, joissa määriteltäisiin tällaisten kantojen levinneisyys siipikarjapopulaatioissa. Tämän pohjalta pitäisi olla mahdollista arvioida taudin muutettujen torjuntatoimenpiteiden kustannukset.

(5) Komissio järjesti marraskuussa 2001 symposiumin, jonka aiheena oli valmius ihmisten influenssapandemian varalta. Siinä korostettiin, että olisi tutkittava eri eläinpopulaatioita, jotta tällaisten tartuntatautien zoonoottista vaikutusta voitaisiin paremmin arvioida.

(6) Eläinpopulaatioiden lintuinfluenssatutkimusten tarve on ilmeinen sekä zoonoottisista syistä että eläinten terveydelle aiheutuvista seurauksista johtuen.

(7) Yhteisön influenssapolitiikan jatkokehitystä koskevat päätökset voitaisiin tehdä näiden tutkimusten perusteella.

(8) Lintuinfluenssaan erikoistunut yhteisön vertailulaboratorio Weybridgessä on suunnitellut tutkimuksille ohjeet, jotka muodostavat jäsenvaltioissa täytäntöön pantavien ohjelmien perustan.

(9) Jäsenvaltioiden olisi toimitettava ohjelmansa komissiolle hyväksyttäviksi, jotta niille voitaisiin myöntää yhteisön rahoitusta.

(10) Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle hyväksyttäviksi 15 päivään lokakuuta 2002 mennessä suunnitelmat lintuinfluenssaa siipikarjassa ja luonnonvaraisissa linnuissa koskevien selvitysten täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa liitteessä säädettävien ohjeiden mukaisesti.

2 artikla

Yhteisön rahoitusosuus 1 artiklassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin on 50 prosenttia jäsenvaltiolle näytteenotosta ja näytteiden analysoinnista aiheutuneista kustannuksista ja enintään yhteensä 500000 euroa kaikkien jäsenvaltioiden osalta.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 5 päivänä elokuuta 2002.

Komission puolesta

David Byrne

Komission jäsen

(1) EYVL L 224, 18.8.1990, s. 19.

(2) EYVL L 203, 28.7.2001, s. 16.

(3) EYVL L 167, 22.6.1992, s. 1.

LIITE

Jäsenvaltioissa 2002-2003 toteutettavat lintuinfluenssaa siipikarjassa ja luonnonvaraisissa linnuissa koskevat valvontaohjelmat

TAVOITTEET

1. Tehdä alustava seulonta lintuinfluenssaviruksen H5- ja H7-alatyyppien tartuntojen toteamiseksi erilajisissa siipikarjoissa esitutkimuksena mahdollista koko EU:n laajuista seurantaa varten.

2. Osallistua lintuinfluenssan määrittelyä muuttamalla kaikkien H5- ja H7-alatyyppien siipikarjasta hävittämiseen tähtäävään kustannus-hyötytutkimukseen.

3. Tehdä alustava tutkimus lintuinfluenssan esiintymisestä luonnonvaraisissa linnuissa jäsenvaltioissa ja erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joilla on jo yhteyksiä tai jotka ovat valmiita tekemään yhteistyötä ornitologisten järjestöjen tai muiden elinten kanssa. Tämä voisi myöhemmin johtaa pysyvän valvonnan toteuttamiseen, millä saataisiin luotua ennakkovaroitusjärjestelmä kannoista, jotka saattavat siirtyä luonnonvaraisista linnuista siipikarjaan.

4. Hankkia tietoa kotieläinten terveydelle luonnonvaraisista eläimistä aiheutuvista uhista.

5. Aloittaa valmistelut ihmis- ja eläinlääkintäalan influenssatilanteen valvontaa koskevien tietoverkkojen toisiinsa liittämiseksi ja integroimiseksi.

SIIPIKARJAA JA LUONNONVARAISIA LINTUJA KOSKEVIEN TUTKIMUSTEN YLEISOHJEET

- Näytteet on tutkittava jäsenvaltioiden kansallisissa vertailulaboratorioissa ja kaikki tulokset (sekä serologiset että virologiset) on lähetettävä yhteisön vertailulaboratorioon vertailua varten sekä tiedonkulun varmistamiseksi. Yhteisön vertailulaboratorio antaa teknistä tukea, ja sillä on laaja varasto diagnosointiin tarvittavia reagensseja.

- Kaikki lintuinfluenssaviruksen isolaatit on toimitettava yhteisön vertailulaboratorioon. H5- ja H7-alatyypin viruksille on tehtävä direktiivin 92/40/ETY mukaiset yleiset tunnistamistestit (nukleotidien sekvenssianalyysi/IVPI).

- Yhteisön vertailulaboratorio toimittaa myöhemmin yhteisön vertailulaboratorioon lähetettävään aineistoon liitettävät erityispöytäkirjat ja tutkimustietojen keruuta koskevat taulukot.

A. Siipikarjan tutkimukset

A.1 Lintuinfluenssan H5- ja H7-alatyypin tartuntojen toteaminen muussa siipikarjassa kuin ankoissa ja hanhissa

- Näytteenottopopulaatioiden on kuvastettava kyseisen jäsenvaltion tärkeimpiä isäntänä toimivia siipikarjoja.

- Näytteenottomäärät on mukautettava siipikarjatilojen tiheyteen.

- Takapihoilla pidetyt parvet voidaan ottaa mukaan tutkimukseen.

- Ihannetapauksessa otetaan mukaan seuraavat ryhmät seropositiivisuustutkimuksiin: lihakalkkunat, siitoskanat ja -kalkkunat, broilerit, munijat (jos saatavissa teurastamossa), tarhatut riistalinnut ja sileälastaiset linnut (ratitae).

- Jäsenvaltiot, joiden on otettava näytteitä Newcastlen taudin toteamiseksi säilyttääkseen asemansa Newcastlen taudista vapaina maina, joissa ei rokoteta tautia vastaan (komission päätös 94/327/EY)(1), voivat käyttää näitä jalostusparvista otettuja näytteitä H5- ja H7-virusten vasta-aineiden tutkimiseen.

- Isäntälajipopulaatiosta otettavien näytteiden määrässä olisi myös otettava huomioon sen alttius A-tyypin influenssavirusinfektioille, toisin sanoen olisi kiinnitettävä enemmän huomiota kalkkunoihin kuin broilereihin silloin kun kumpiakin on alueella.

- Verinäytteitä on kerättävä kaikilta siipikarjalajeilta serologista tutkimusta varten.

- Näytteenotto on tehtävä jäsenvaltioiden alueilla, jotka on mieluiten määritelty neuvoston direktiivin 64/432/ETY(2) 2 artiklan 2 kohdan p alakohdan mukaisesti ja jotka on ensisijaisesti valittu niiden suuren siipikarjatiheyden vuoksi niin, että niitä voidaan pitää koko jäsenvaltiota edustavina, ja ottaen huomioon seuraavat seikat:

a) niiden tilojen lukumäärä, joilta näytteet otetaan. Lukumäärä määritellään siten, että taataan vähintään yhden tartuntatilan toteaminen, jos tartuntatilojen yleisyys on vähintään 5 prosenttia 95 prosentin luottamusvälillä (ks. taulukko 1);

b) niiden lintujen lukumäärä, joista näytteet otetaan, määritellään siten, että taataan 95 prosentin todennäköisyys todeta ainakin yksi positiivinen lintu, jos seropositiivisten lintujen lukumäärä on >= 30 prosenttia.

- Näytteet on otettava mieluiten teurastamossa.

- Tilaa kohti otetaan 5-10 linnulta näyte, joka testataan.

Taulukko 1: Kullakin valitulla alueella testattavien tilojen lukumäärä

>TAULUKON PAIKKA>

A.2 H5- ja H7-alatyypin tartuntojen toteaminen ankka- ja hanhitiloilla

- Ankoilta ja hanhilta (mieluiten ulkona laitumella pidetyiltä linnuilta) on otettava pyyhkäisynäyte yhteissuolesta tai ulostenäyte virologista tutkimusta varten.

- Virologisten tutkimusten sijasta voi olla mahdollista tehdä myös ankoista ja hanhista A.1 kohdan mukaisia serologisia tutkimuksia riippuen paikallisista olosuhteista (tuotantomenetelmistä) ja soveltuvien testien saatavuudesta.

- Näytteenotto olisi tarvittaessa tehtävä sellaisina kausina, jolloin jokin muu isäntäsiipikarja saattaa muodostaa suuremman taudinvälitysriskin.

- Siipikarjatilojen lukumäärä kyseessä olevalla alueella huomioon ottaen näytteiden määrä määritellään taulukon 1 mukaisesti siten, että taataan vähintään yhden tartuntatilan toteaminen, jos tartuntatilojen yleisyys on vähintään 5 prosenttia 95 prosentin luottamusvälillä.

- Näytteet virologisiin ja serologisiin tutkimuksiin otetaan mieluiten valituilta tiloilta teurastamossa seuraavasti:

- 10 pyyhkäisynäytettä virologista tutkimusta varten; ne voidaan testata viiden näytteen joukkoina,

- 5-10 verinäytettä serologista testausta varten.

B. Luonnonvaraisten lintujen lintuinfluenssatutkimus

B.1 Tutkimus ja sen täytäntöönpano

Yhteydet lintujensuojelu- ja/tai havainnointilaitoksiin ja rengastusasemiin ovat tarpeen. Nämä ryhmät tai asemat voivat todennäköisesti parhaiten hoitaa näytteidenoton. Mahdollisesti voidaan tehdä yhteistyötä myös metsästäjien kanssa näytteiden saamiseksi saaliiksi saaduista linnuista.

B.2 Näytteenottomenettely

- Virologista tutkimusta varten olisi otettava pyyhkäisynäytteet yhteissuolesta. Sellaiset isäntälajit, joiden alttius on suuri ja joilla on muita enemmän yhteyksiä siipikarjaan (esim. sinisorsat), sekä ensimmäisen vuoden linnut syksyllä tarjonnevat parhaat onnistumismahdollisuudet.

- Eri lajien ihanteellinen jakauma olisi seuraava:

70 prosenttia vesilintuja,

20 prosenttia kahlaajia,

10 prosenttia muita luonnonvaraisia lintuja.

- Luonnonvaraisilta linnuilta (ansalla pyydetyiltä, metsästetyiltä ja tuoreeltaan kuolleena löydetyiltä) on otettava ulosteita sisältävät pyyhkäisynäytteet tai tuoreet, huolellisesti kerätyt ulosteet.

- Saman lajin näytteet on mahdollista yhdistää enintään viiden näytteen joukoiksi.

C. Laboratoriotestit

Serologisina testeinä on tehtävä direktiivin 92/40/ETY mukainen hemaglutinaation inhibitiotesti käyttäen annettuja, yhteisön vertailulaboratorion toimittamia kantoja:

H5

a) Alkutestissä käytettävä kanta: Turkey/Ontario/7732/66 (H5N9).

b) Kaikki positiiviset näytteet on testattava kannalla Ostrich/Denmark/72420/96 (H5N2) ristiinreagoivan N9-vasta-aineen eliminoimiseksi.

H7

a) Alkutestissä käytettävä kanta: Turkey/England/647/77 (H7N7).

b) Kaikki positiiviset näytteet on testattava kannalla African Starling/983/79 (H7N1) ristiinreagoivan N7-vasta-aineen eliminoimiseksi.

Alkuseulonnassa voidaan siipikarjanäytteiden testauksessa kuitenkin käyttää vaihtoehtoisia vahvistettuja analyysejä.

(1) EYVL L 146, 11.6.1994, s. 17.

(2) EYVL 121, 29.7.1964, s. 1977/64.