32002D0605

2002/605/EY: Komission päätös, tehty 17 päivänä heinäkuuta 2002, vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta annettuun neuvoston direktiiviin 96/82/EY liittyvästä kyselylomakkeesta (tiedoksiannettu numerolla K(2002) 2656)

Virallinen lehti nro L 195 , 24/07/2002 s. 0074 - 0080


Komission päätös,

tehty 17 päivänä heinäkuuta 2002,

vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta annettuun neuvoston direktiiviin 96/82/EY liittyvästä kyselylomakkeesta

(tiedoksiannettu numerolla K(2002) 2656)

(2002/605/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta 9 päivänä joulukuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/82/EY(1) ja erityisesti sen 19 artiklan 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Direktiivin 96/82/EY 19 artiklan 4 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on annettava kertomus direktiivin täytäntöönpanosta joka kolmas vuosi.

(2) Kertomus on laadittava komission laatiman kyselylomakkeen tai mallin perusteella eräiden ympäristöä koskevien direktiivien täytäntöönpanoon liittyvien kertomusten standardoinnista ja järkeistämisestä 23 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/692/ETY(2) 6 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

(3) Kolmivuotisjakson olisi käsitettävä vuodet 2003-2005.

(4) Tässä päätöksessä suunnitellut toimenpiteet ovat direktiivin 91/692/ETY 6 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaisia,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Hyväksytään liitteenä oleva kyselylomake.

2 artikla

Jäsenvaltioiden on laadittava vuodet 2003-2005 käsittävä kertomus liitteessä olevan kyselylomakkeen perusteella.

3 artikla

Jäsenvaltioiden on toimitettava kolmivuotisjaksoa koskevat kertomuksensa komissiolle viimeistään 30. syyskuuta 2006.

4 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 17 päivänä heinäkuuta 2002.

Komission puolesta

Margot Wallström

Komission jäsen

(1) EYVL L 10, 14.1.1997, s. 13.

(2) EYVL L 377, 31.12.1991, s. 48.

LIITE

Vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta annettuun direktiiviin 96/82/EY (Seveso II) liittyvä kyseisen direktiivin 19 artiklan 4 kohdassa mainittu kyselylomake kolmivuotisraporttia varten

1. Yleistä

a) Mitkä ovat Seveso II -direktiivin täytäntöönpanoa valvovat pääasialliset toimivaltaiset viranomaiset ja mitkä ovat niiden päätehtävät?

b) Kertomuksen kattamien kolmen vuoden osalta(1):

i) Kuinka monta laitosta kuului 6 artiklan mutta ei 9 artiklan täytäntöönpanemiseksi annettujen säännösten soveltamisalaan (niin sanotut alemman tason tuotantolaitokset)?

ii) Kuinka monta laitosta kuului 9 artiklan täytäntöönpanemiseksi annettujen säännösten soveltamisalaan (niin sanotut ylemmän tason tuotantolaitokset)?

iii) Kuinka monta tuotantolaitosta oli ennen direktiivin soveltamisalan ulkopuolella mutta on sittemmin ryhmitelty "alemman tason tuotantolaitoksiin" direktiiviin tai vaarallisten aineiden luokittelujärjestelmään tehtyjen muutosten johdosta (tuotantolaitokset, jotka eivät kuuluneet direktiivin soveltamisalaan, mutta joihin nyt sovelletaan alemman tason säännöksiä ensimmäistä kertaa kuluvana vuonna lainsäädännön muutosten johdosta)?

iv) Kuinka monta "muuta kuin Seveso-tuotantolaitosta" siirtyi "ylemmän tason tuotantolaitoksiin" direktiiviin tai vaarallisten aineiden luokittelujärjestelmään tehtyjen muutosten johdosta (tuotantolaitokset, jotka eivät kuuluneet direktiivin soveltamisalaan, mutta joihin nyt sovelletaan ylemmän tason säännöksiä)?

v) Kuinka monta "alemman tason Seveso-tuotantolaitosta" siirtyi "ylemmän tason tuotantolaitoksiin" direktiiviin tai vaarallisten aineiden luokittelujärjestelmään tehtyjen muutosten johdosta (alemman tason tuotantolaitokset, jotka ovat muuttuneet ylemmän tason tuotantolaitoksiksi)?

vi) Kuinka monta "alemman tason Seveso-tuotantolaitosta" ei enää kuulu direktiivin soveltamisalaan direktiiviin tai vaarallisten aineiden luokittelujärjestelmään tehtyjen muutosten johdosta (alemman tason tuotantolaitokset, joita Seveso-säännökset eivät enää koske)?

vii) Kuinka monta "ylemmän tason Seveso-tuotantolaitosta" on muuttunut "alemman tason tuotantolaitokseksi" direktiiviin tai vaarallisten aineiden luokittelujärjestelmään tehtyjen muutosten johdosta?

viii) Kuinka monta "ylemmän tason Seveso-tuotantolaitosta" ei enää kuulu direktiivin soveltamisalaan direktiiviin tai vaarallisten aineiden luokittelujärjestelmään tehtyjen muutosten johdosta (ylemmän tason tuotantolaitokset, joita Seveso-säännökset eivät enää koske)?

2. Turvallisuusselvitykset

a) Mikä on selvityksen kattamien kunkin vuoden lopussa sellaisten 9 artiklan soveltamisalaan kuuluvien tuotantolaitosten kokonaismäärä, jotka eivät olleet vielä toimittaneet turvallisuusselvitystä (direktiivin voimaantulon jälkeen)?

b) Kuinka monta ylemmän tason tuotantolaitosta kuului seuraaviin ryhmiin 31.12.2005:

i) Turvallisuusselvitys on saatettu viimeksi ajan tasalle ennen 1.1.2003.

ii) Turvallisuusselvitys on saatettu viimeksi ajan tasalle vuoden 2003 aikana.

iii) Turvallisuusselvitys on saatettu viimeksi ajan tasalle vuoden 2004 aikana.

iv) Turvallisuusselvitys on saatettu viimeksi ajan tasalle vuoden 2005 aikana.

v) Turvallisuusselvityksen ajan tasalle saattamisen ajankohta ei ole tiedossa.

c) Mikä on keskimääräinen aika turvallisuusselvityksen vastaanottamisesta johtopäätösten toimittamiseen toiminnanharjoittajalle?

d) Tähän kysymykseen vastaaminen on vapaaehtoista. Turvallisuusselvityksen 9 artiklan 5 kohdassa vaaditun tarkistamisen yhteydessä toiminnanharjoittaja voi tarkastella turvallisuusselvitystä ja päättää olla muuttamatta sitä. Kuinka monta ylemmän tason tuotantolaitosta tässä tapauksessa kuului seuraaviin ryhmiin 31.12.2005:

i) Turvallisuusselvitys on tarkistettu viimeksi ennen 1.1.2003, eikä tarkistaminen johtanut sen muuttamiseen.

ii) Turvallisuusselvitys on tarkistettu viimeksi vuoden 2003 aikana, eikä tarkistaminen johtanut sen muuttamiseen.

iii) Turvallisuusselvitys on tarkistettu viimeksi vuoden 2004 aikana, eikä tarkistaminen johtanut sen muuttamiseen.

iv) Turvallisuusselvitys on tarkistettu viimeksi vuoden 2005 aikana, eikä tarkistaminen johtanut sen muuttamiseen.

v) Viimeinen tarkistamisajankohta ei ole tiedossa.

3. Pelastussuunnitelmat

1. Kuinka monella ylemmän tason tuotantolaitoksella ei ole(2) direktiivin 11 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaista sisäistä pelastussuunnitelmaa?

2. Kuinka monella ylemmän tason tuotantolaitoksella on direktiivin 11 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukainen sisäinen pelastussuunnitelma?

3. Kuinka monen ylemmän tason tuotantolaitoksen osalta ollaan selvittämässä, onko niillä sisäistä pelastussuunnitelmaa?

4. Kuinka monella ylemmän tason tuotantolaitoksella on ulkoinen pelastussuunnitelma, jota jäsenvaltion tähän tehtävään nimeämät viranomaiset eivät ole laatineet, kuten direktiivin 11 artiklan 1 kohdan c alakohdassa on säädetty? (Lyhyt selitys olisi lisättävä, ellei luku ole nolla.)

5. Selittäkää lyhyesti, miten ulkoisia pelastussuunnitelmia harjoitetaan (esim. osittainen harjoitus, täydellinen harjoitus, pelastuspalvelujen osallistuminen, tietokoneharjoitus jne.) ja eritelkää, millä perusteella voidaan katsoa, että ulkoinen pelastussuunnitelma on harjoitettu.

6. Kuinka monen ylemmän tason tuotantolaitoksen ulkoinen pelastussuunnitelma testattiin viimeisen kerran vuonna 2003?

7. Kuinka monen ylemmän tason tuotantolaitoksen ulkoinen pelastussuunnitelma testattiin viimeisen kerran vuonna 2004?

8. Kuinka monen ylemmän tason tuotantolaitoksen ulkoinen pelastussuunnitelma testattiin viimeisen kerran vuonna 2005?

9. Kuinka monessa tapauksessa toimivaltaiset viranomaiset ovat 11 artiklan 6 kohdan mukaisesti päättäneet, että turvallisuusselvityksen sisältämien tietojen perusteella vaatimusta laatia ulkoinen pelastussuunnitelma ei tarvitse soveltaa? Selittäkää ja perustelkaa tapaukset lyhyesti.

4. Onnettomuuksien leviäminen

a) Selostakaa, miten tunnistetaan 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tuotantolaitokset ja tuotantolaitosryhmät.

b) Kuinka monta sellaista tuotantolaitosryhmää on todettu, joissa suuronnettomuuden todennäköisyys ja mahdollisuus voivat kasvaa tai seuraukset voivat laajentua laitoksen sijainnin tai toisten tuotantolaitosten läheisyyden vuoksi, kuten onnettomuuden leviämistä koskevassa direktiivin 8 artiklan 1 kohdassa todetaan?

c) Kuinka monta tuotantolaitosta kuhunkin ryhmään keskimäärin kuuluu? (Vastaaminen vapaaehtoista.)

d) Mikä on pienimmän ryhmän tuotantolaitosten lukumäärä (ryhmä, johon kuuluu vähiten tuotantolaitoksia)? (Vastaaminen vapaaehtoista.)

e) Mikä on suurimman ryhmän tuotantolaitosten lukumäärä (ryhmä, johon kuuluu eniten tuotantolaitoksia)? (Vastaaminen vapaaehtoista.)

f) Millaista strategiaa käytetään sen varmistamiseksi, että sellaisten tuotantolaitosten välillä, joita onnettomuuden leviäminen saattaa koskea, vaihdetaan tietoja asianmukaisesti? Esittäkää yksi tai kaksi konkreettista esimerkkiä strategiasta ja mainitkaa käytännössä esiintyneitä vaikeuksia.

5. Maankäytön suunnittelu

Selostakaa konkreettisia toimenpiteitä, joilla pyritään täyttämään 12 artiklan tavoitteet yleensä ja erityisesti valvomaan uusia rakennushankkeita olemassa olevien laitosten ympärillä sekä uusien laitosten sijaintia.

6. Turvallisuustoimenpiteitä koskevat tiedot

1. Kuinka moni tuotantolaitos on 13 artiklan mukaisesti julkaissut yleisölle tarkoitettuja tietoja vähintään kerran vuosina 2003-2005?

2. Kuinka monesta tuotantolaitoksesta toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet toisille jäsenvaltioille riittävät tiedot, jotta ne voivat laatia pelastussuunnitelmat, kuten 13 artiklan 2 kohdassa säädetään?

3. Kuinka monesta tuotantolaitoksesta toimivaltaiset viranomaiset ovat saaneet muilta jäsenvaltioilta riittävät tiedot voidakseen laatia pelastussuunnitelmat, kuten 13 artiklan 2 kohdassa säädetään?

4. Kuinka monessa tapauksessa toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti toiselle jäsenvaltiolle tietoja lähellä tämän aluetta sijaitsevista tuotantolaitoksista, jotka eivät voi aiheuttaa suuronnettomuuksia jäsenvaltion alueen ulkopuolella?

5. Kuvailkaa lyhyesti yleisötiedotusstrategiaa: Kuka vastaa yleisölle tiedottamisesta? Mitä välineitä yleisötiedotuksessa käytetään? Kuka vastaa tiedottamisen kustannuksista? Onko yleisötiedotuksen kustannuksista arviota? Annetaanko tiedot todella yleisölle, ja miten tiedotusta seurataan? Tarkistetaanko yleisötiedotusstrategian laatu ja asianmukaisuus säännöllisesti, ja miten?

7. Toiminnan kieltäminen

1. Mitä eri pakkokeinoja voidaan käyttää, jos lainsäädäntöä rikotaan (hallinnolliset oikeustoimet, taloudelliset seuraamukset, 17 artiklassa tarkoitettu toiminnan kieltäminen ...)?

2. Kuinka monessa tapauksessa kutakin näistä pakkokeinoista on käytetty?

8. Tarkastus

a) Esittäkää yleisesti tarkastusstrategia ja -keinot, mukaan lukien karkea arvio siitä, montako henkilötyötuntia tarkastuslaitokset käyttävät direktiivin vaatimusten noudattamiseksi, sekä tarkastajien tehtävät ja heidän vähimmäiskoulutuksensa.

b) Kuinka monta ylemmän tason tuotantolaitosta on tarkastettu ainakin kerran kertomuksen kattaman jakson kunakin kolmena vuotena(3)?

c) Kuinka monta alemman tason tuotantolaitosta on tarkastettu ainakin kerran kertomuksen kattaman jakson kunakin kolmena vuotena?

d) Kuinka monta ylemmän tason tuotantolaitosta ei ole tarkastettu kolmen vuoden 2003, 2004 ja 2005 aikana?

e) Kuinka monta alemman tason tuotantolaitosta ei ole tarkastettu kolmen vuoden 2003, 2004 ja 2005 aikana?

9. Satamat ja järjestelyratapihat (vastaaminen vapaaehtoista)

Jäsenvaltiot voivat perustamissopimusta noudattaen ja asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti pitää voimassa tai toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä, jotka koskevat direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jääviä kuljetuksiin liittyviä toimintoja satamissa ja ratapihoilla direktiivissä säädettyä turvatasoa vastaavan tason varmistamiseksi. Tällä vapaaehtoisella kysymyksellä pyritään siis vaihtamaan tietoja alan toimenpiteistä ja suuronnettomuuksista.

a) Esitelkää erilaisia "Seveso-tyyppisiä" toimenpiteitä (ulkoiset pelastussuunnitelmat, maankäytön suunnittelu, yleisötiedotus jne.), joita voitaisiin jossakin määrin soveltaa satamiin ja/tai järjestelyratapihoihin.

b) Kuinka monta sellaista suuronnettomuutta, joista on ilmoitettava direktiivin liitteen VI perusteella, on tapahtunut satamissa?

c) Kuinka monta sellaista suuronnettomuutta, joista on ilmoitettava direktiivin liitteen VI perusteella, on tapahtunut järjestelyratapihoilla?

>PIC FILE= "L_2002195FI.007801.TIF">

>PIC FILE= "L_2002195FI.007901.TIF">

>PIC FILE= "L_2002195FI.008001.TIF">

(1) Seuraavat kysymykset i-viii koskevat vain niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole toimittaneet vastaavia tietoja komissiolle SPIRS-järjestelmän kautta.

(2) Voidaan katsoa, että tuotantolaitoksella on sisäinen pelastussuunnitelma, jos toimivaltaisilla viranomaisilla on turvallisuusselvityksen tarkastelun perusteella näyttöä siitä, että sisäinen pelastussuunnitelma on olemassa. Ellei toisin todisteta, oletetaan, ettei tuotantolaitoksella ole sisäistä pelastussuunnitelmaa, jos turvallisuusselvitystä ei ole toimitettu tai jos turvallisuusselvitystä on tarkasteltu eikä siitä käy ilmi sisäisen pelastussuunnitelman olemassaoloa. Jos turvallisuusselvitys on saatu, mutta sitä ei vielä ole tarkasteltu, tilannetta on luonnehdittava merkinnällä "arviointi kesken".

(3) Kysymyksissä 8b, 8c, 8d ja 8e sanamuoto "tarkastettu" koskee tarkastuskäyntejä, jotka ovat johtaneet 18 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vaaditun kertomuksen laatimiseen.