Komission päätös,

tehty 21 päivänä marraskuuta 2001,

verovapausjärjestelmästä, jota Ranska aikoo soveltaa sivuliikkeiden perustamiseen ulkomaille

(tiedoksiannettu numerolla K(2001) 3451)

(Ainoastaan ranskankielinen teksti on todistusvoimainen)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2002/347/EHTY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 4 artiklan c alakohdan,

ottaa huomioon yhteisön säännöistä valtion tuesta terästeollisuudelle 18 päivänä joulukuuta 1996 tehdyn komission päätöksen N:o 2496/96/EHTY(1) (jäljempänä "terästukisäännöt") ja erityisesti sen 6 artiklan 5 kohdan,

on mainittujen säännösten mukaisesti kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa(2) ja ottanut huomioon nämä huomautukset,

sekä katsoo seuraavaa:

1. MENETTELY

(1) Espanjan lain nro 43/1995 34 §:ää koskevan, päätöksen N:o 2496/96/EHTY 6 artiklan 5 nojalla aloitetun menettelyn(3) aikana eräs väliintulija kiinnitti komission huomion Ranskan yleisen verolain 39 octies A ja D §:ään sisältyviin verosäännöksiin, jotka koskevat ranskalaisten yritysten ulkomaille perustamia sivuliikkeitä.

(2) Komissio kehotti 3 päivänä toukokuuta 2000 ja 14 päivänä kesäkuuta 2000 päivätyillä kirjeillä Ranskaa ilmoittamaan sille, onko kyseisiä säännöksiä sovellettu EHTY:n yrityksiin, ja toimittamaan sille tiedot, jotka ovat tarpeen säännösten arvioimiseksi EHTY:n perustamissopimuksen 4 artiklan c alakohdan nojalla.

(3) Komissio ilmoitti Ranskalle 28 päivänä marraskuuta 2000 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa päätöksen N:o 2496/96/EHTY 6 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu menettely, joka koskee kyseistä tukea.

(4) Komission päätös menettelyn aloittamisesta on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä(4). Komissio on kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa tästä toimenpiteestä.

(5) Komissio on saanut huomautuksia Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisilta. Huomautukset on toimitettu Ranskalle, jotta tämä voisi ottaa kantaa niihin.

2. YKSITYISKOHTAINEN KUVAUS TUESTA

(6) Ranskan yleisen verolain 39 octies A ja D §:n mukaan yritykset voivat vähentää väliaikaisesti veropohjastaan joko ulkomaisten tytäryhtiöidensä tai toimipisteidensä tappiot enintään mahdollisesti porrastetun investoinnin kokonaismäärään saakka (kun on kyse kaupan ja palvelualan investoinneista) taikka osan investoinneista (kun on kyse teollisuuden ja maatalouden alalla tehdyistä investoinneista).

(7) Kun on kyse kaupan alan investoinneista, ulkomaisen toimipisteen on markkinoitava ulkomailla pääasiassa kyseisen ranskalaisen yrityksen Ranskassa valmistamia tuotteita, jolloin kyseisiä säännöksiä sovelletaan automaattisesti. Kun on kyse maatalous-, teollisuus- ja palvelualan investoinneista, yrityksen on hankittava lupa verovapaudelle.

(8) Tätä menettelyä voidaan noudattaa kaikissa maissa. Teollisuus- ja maatalousalan yritysten sivuliikkeiden osalta se ei kuitenkaan koske Euroopan unionin jäsenvaltioita.

(9) Yleisen verolain 39 octies §:ää voidaan soveltaa, kun emoyhtiö omistaa 10 prosenttia tytäryhtiön pääomasta, jos on kyse teollisuus- tai maatalousalan sivuliikkeestä, tai yhden kolmasosan pääomasta, jos on kyse kaupan tai palvelualan sivuliikkeestä.

(10) Tappiot tai investoinnit ilmoitetaan varauksina, jotka on purettava heti kun ulkomailla toimiva tytäryhtiö tai toimipiste tuottaa jälleen voittoa tai viimeistään kymmenen vuoden kuluttua.

(11) Varauksen määrä on puolet emoyhtiön pääomasijoituksesta tytäryhtiöönsä, jos on kyse teollisuus- tai maatalousalan sivuliikkeestä, mutta määräytyy tytäryhtiölle aiheutuneiden tappioiden mukaan enintään pääomasijoituksen kokonaismäärään saakka, jos on kyse kaupan tai palvelualan sivuliikkeestä. Palvelualan sivuliikkeiden tapauksessa varaukseen oikeuttavan investoinnin määrä voi olla enintään 20 miljoonaa Ranskan frangia. Pankki-, rahoitus-, vakuutus- ja kiinteistöalan yritykset eivät kuulu varausten piiriin.

(12) Aloittaessaan järjestelmää koskevan menettelyn komissio katsoi, että kyse on valtiontuesta, joka ei ole yhteensopiva EHTY:n perustamissopimuksen kanssa.

3. ASIANOMAISTEN HUOMAUTUKSET

(13) Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ilmoittivat 26 päivänä kesäkuuta 2001 päivätyllä kirjeellä suhtautuvansa komission tavoin varauksellisesti tukien yhteensopivuuteen terästukisääntöjen kanssa.

4. RANSKAN HUOMAUTUKSET

(14) Ranskan viranomaiset ilmoittivat 25 päivänä tammikuuta 2001 päivätyllä kirjeellä katsovansa, että tämän menettelyn kohteena olevassa järjestelmässä ei ole kyse valtiontuesta seuraavista syistä:

(15) Yritykset eivät ole saaneet varausten tekemisestä järjestelmällisesti taloudellista hyötyä. Ranskan viranomaisten mukaan varaus poikkeaa veronmaksun lykkäyksestä siinä, että varauksen tekoajankohtana vähennetty varaus tuo yritykselle kyseisenä verovuonna sovellettua yhtiöverokantaa vastaavan edun. Varauksen siirron yhteydessä maksetaan kuitenkin sinä verovuonna sovellettavan verokannan mukainen veromäärä, jona varaus puretaan. Koska verokantojen välinen ero oli vuosina 1993-1998 yli 8 prosenttiyksikköä, tuensaajayritykset eivät jakson päättyessä olleet saaneet varauksesta lainkaan taloudellista hyötyä.

(16) Verovarausten väitetään lisäksi olevan Ranskan yhtiövero-oikeudessa sovellettavan alueellisuusjärjestelmän osa. Koska tappioita, jotka ovat aiheutuneet ulkomailla sivuliikkeiden käynnistysvaiheessa, ei voi vähentää verotettavista tuloista Ranskassa, järjestelmä asettaisi ulkomaille sivuliikkeen perustavat yritykset samaan asemaan kuin yritykset, jotka perustuvat uuden sivuliikkeen Ranskaan, tai sellaiset ulkomaiset yritykset, joiden tappiot otetaan kokonaisuudessaan huomioon veron määrän laskennassa.

(17) Menettely koskee lisäksi kaikkia Ranskan alueella toimintaa harjoittavia talouden toimijoita, jos tytäryrityksen perustaminen vaikuttaa suoraan emoyhtiön toiminnan laajuuteen. Rahoitus- ja kiinteistöalan jättäminen menettelyn ulkopuolelle johtuu siitä, että kyseisten alojen yritykset perustavat sivuliikkeitä ulkomaille eri syistä kuin tarkasteltavana olevassa järjestelmässä. Yrityksen rahallisen tai pörssiarvon kasvulla ulkomaille perustetun sivuliikkeen seurauksena ei katsota olevan merkitystä taloudellisten vaikutusten arvioinnin kannalta. Ranskan viranomaisten mukaan talous- ja valtiovarainministeriöllä ei ole harkintavaltaa luvan myöntämisessä teollisuus- ja palvelualan investointien sisällyttämiseen järjestelmän soveltamisalaan. Ministeriö voi ainoastaan valvoa ennakkoon, onko järjestelmän soveltaminen merkittäviin hankkeisiin perusteltua. Luvan myöntämistä koskevien päätösten laillisuuden valvonta voidaan antaa tuomioistuinten tehtäväksi.

(18) Ranskan viranomaiset katsovat lisäksi, että komission olisi pitänyt soveltaa tähän tapaukseen voimassa olevia tukia koskevaa menettelyä, koska se on tehnyt jo aiemmin kaksi päätöstä, joiden mukaan järjestelmään ei sisältynyt valtiontukia.

(19) Ranskan viranomaiset ilmoittivat komissiolle myös, ettei yhteenkään toimialaluokituksen "EHTY:n terästeollisuus" mukaiseen yritykseen ollut sovellettu Ranskan yleisen verolain 39 octies A ja D §:ää.

5. ARVIOINTI TUESTA

(20) EHTY:n perustamissopimuksen 4 artiklan c alakohdan mukaan valtioiden muodossa tai toisessa myöntämä tuki tai avustukset ovat yhteismarkkinoille soveltumattomia, joten ne on poistettava ja kiellettävä. Päätöksessä N:o 2496/96/EHTY luetellaan tapaukset, joissa voidaan tietyin edellytyksin myöntää poikkeus tästä yleisestä kiellosta.

(21) Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön (asiassa 30/59, De Gezamenlijke Steenkolenmijnen in Limburg v. korkea viranomainen, 23.2.1961 annettu tuomio(5)) ja komission päätöksentekokäytännön (komission tiedonanto valtiontukisääntöjen soveltamisesta yritysten välittömään verotukseen, 10 kohta(6)) perusteella on muistutettava, että yhteisön oikeuden mukaan tuen käsite ei kata yksinomaan valtion myöntämää taloudellista tukea, vaan siihen kuuluvat kaikki toimenpiteet, joilla yritys vapautetaan velvoitteista, joista sen olisi muutoin vastattava. Sillä ei ole merkitystä, soveltavatko tuensaajayritykset toimenpidettä suoraan. Näin ollen myös avustukset, joita ei tarvitse maksaa takaisin, valtion myöntämät halpakorkoiset lainat ja tulo- tai yhtiöveron huojennukset ovat valtiontueksi katsottavia toimenpiteitä.

(22) Tarkasteltavana olevassa tapauksessa veronmaksun lykkäämisestä hyötyvien yritysten tase paranee, kun niillä on tietyn jakson ajan (jopa 10 vuotta) maksutta käytettävissä varoja, joita niillä ei olisi ollut käytössään, jos kyseinen vero olisi pitänyt maksaa välittömästi. Se, että varauksen purkamisen aikaan sovellettava verokanta voi olla suurempi kuin varauksen tekohetkellä voimassa ollut verokanta (ks. johdanto-osan 15 kappale), ei estä sitä, että yrityksen tase paranee. Varauksen tekohetkellä tuensaajayrityksillä ei voi myöskään olla varmuutta varauksen purkuhetkellä voimassa olevasta verokannasta. Tämä seikka voi kuitenkin vaikuttaa todellisuudessa saadun edun laskentaan tuen mahdollisen takaisinperinnän yhteydessä.

(23) Tarkasteltaessa myönnetyn tuen erityisyyttä on huomattava, että komission päätöksentekokäytännön (ks. 21 kappaleessa mainitun tiedonannon 13, 16 ja 18 kohta) ja yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan (ks. yhdistetyissä asioissa 6 ja 11/69, komissio v. Ranska, 10.12.1969 annettu tuomio(7) ja asiassa 57/86, Kreikka v. komissio, 7.6.1988 annettu tuomio(8)) tukea on pidettävä yleisen toimenpiteen sijaan erityisenä, jos toimenpide joka ensi näkemältä näyttää yleiseltä, hyödyttääkin käytännössä vain yhtä tiettyä yritysryhmää.

(24) Tarkasteltavana olevassa tapauksessa komissio totesi menettelyä aloittaessaan, että kaupan alan sivuliikkeiden osalta vain jotkin Ranskassa tuotantotoimintaa harjoittavat yritykset voivat hyötyä toimenpiteestä. Sen ulkopuolelle jäävät näin ollen muun muassa seuraavanlaiset yritykset:

- yritykset, jotka harjoittavat tuotantoa Ranskassa mutta eivät vie tuotantoaan,

- yritykset, joiden ulkomaisen toimipisteen pääasiallista toimintaa ei ole Ranskassa tuotettujen tavaroiden markkinointi,

- yritykset, jotka harjoittavat tuotantoa Ranskassa ja harjoittavat vientiä perustamatta sivuliikettä ulkomaille,

- yritykset, jotka käyvät pelkästään kauppaa.

(25) Menettelyn aloittamisesta esittämissään huomautuksissa (ks. tämän päätöksen 17 kappale) Ranska ei kiistänyt tätä väitettä vaan vahvisti sen myöntämällä, että kuuluakseen järjestelmän soveltamisalaan sivuliikkeen on vaikutettava suoraan emoyhtiön liikevaihdon määrään.

(26) Teollisuusinvestointien (tai maatalousinvestointien) tai palvelualan sivuliikkeiden osalta komissio otti menettelyn aloittamisen yhteydessä huomioon sen, että toimenpidettä sovelletaan vain niihin yrityksiin, jotka ovat saaneet siihen luvan talous- ja valtiovarainministeriöltä (jos on kyse teollisuusinvestoinneista, teollisuus- ja tiedeasioista vastaavan ministeriön lausunnon perusteella). Komissio muistutti tältä osin myös, että sen päätöksentekokäytännön(9) ja oikeuskäytännön(10) mukaan talouden toimijoiden harkinnanvarainen kohtelu voi johtaa siihen, että yleisen toimenpiteen soveltamisessa voi joissakin yksittäistapauksissa ilmetä valikoivalle toimenpiteelle ominaisia piirteitä.

(27) Tarkasteltavana olevassa tapauksessa Ranskan viranomaiset eivät ole ilmoittaneet säännöksistä, jotka rajoittaisivat talous- ja valtiovarainministeriön harkintavaltaa. Ainoana poikkeuksena tästä on hallintotoimien laillisuuden yleisen valvonnan antaminen tuomioistuinten tehtäväksi. Komissio päättelee näin ollen, että viranomaisilla on harkintavaltaa toimenpiteen soveltamisessa.

(28) Väitteestä, jonka mukaan järjestelmä on osa yhtiöveron alueellisuusjärjestelmää (ks. 16 kappale), komissio toteaa, että Ranskan yhtiöverojärjestelmässä sovellettu alueellisuusperiaate ei ole riittävä peruste joidenkin yritysten, erityisesti kauppayritysten sivuliikkeiden, jättämiselle toimenpiteen soveltamisalan ulkopuolelle. Sama koskee harkinnanvaraista lupaa, joka teollisuusyritysten (tai maatalousalan yritysten) tai muiden kuin kaupallisten palvelualan yritysten on hankittava voidakseen hyötyä järjestelmästä.

(29) Menettelyyn liittyvien näkökohtien osalta komissio muistuttaa, että EY:n perustamissopimuksessa käytettyä olemassa olevan tuen käsitettä ei käytetä EHTY:n perustamissopimuksessa. EHTY:n perustamissopimuksen 4 artiklan c alakohdan mukaisesti hiilen ja teräksen yhteismarkkinoille soveltumattomina pidetään ja sen vuoksi poistetaan ja kielletään kyseisessä perustamissopimuksessa määrätyin edellytyksin yhteisössä valtioiden muodossa tai toisessa myöntämä tuki tai avustukset. Komissiolla ei kuitenkaan ole aikomusta kiistää sitä, että se katsoi vuosina 1973 ja 1992 EY:n perustamissopimuksen nojalla tekemissään päätöksissä, ettei kyseisissä toimenpiteissä ollut kyse tuista.

(30) Ranskan viranomaisten väite, jonka mukaan kyseistä järjestelmää ei sovellettu tammikuussa 2001 yhteenkään toimialaluokituksen "EHTY:n terästeollisuus" mukaiseen yritykseen (ks. 19 kappale), ei sulje pois sitä, että EHTY:n terästeollisuusyritykset tai niiden tytäryhtiöt eivät olisi hyötyneet järjestelmästä aiemmin tai eivät voisi hyötyä siitä tulevaisuudessa.

6. PÄÄTELMÄ

(31) Kyseistä järjestelmää ei sovelleta yleisesti. Järjestelmä voi johtaa valtiontukien myöntämiseen tietyille yrityksille. Tästä syystä kyse on yhteisön säännösten mukaisesta valtiontuesta. Koska tuesta hyötyvät EHTY:n terästeollisuusyritykset, se on EHTY:n perustamissopimuksen 4 artiklan c alakohdan vastaista. Terästukisääntöissä esitettyjä poikkeuksia ei voida soveltaa tässä tapauksessa.

(32) Jos komissio katsoo, että jäsenvaltio on myöntänyt yhteismarkkinoille soveltumatonta valtiontukea, se vaatii yleensä jäsenvaltiota perimään tuen takaisin. Komissio ei kuitenkaan vaadi tuen takaisinmaksua, jos se on vastoin yhteisön oikeuden yleisiä periaatteita.

(33) Tässä tapauksessa komissio huomauttaa tehneensä kaksi kertaa(11) EY:n perustamissopimuksen nojalla päätöksen, jonka mukaan kyseisessä järjestelmässä ei ollut kyse valtiontuista. Näin ollen komissio katsoo edellä esitetyn perusteella, että edes varovaisimmat ja parhaiten asiasta perillä olevat terästeollisuusyritykset eivät olisi voineet ennakoida kyseisten verosäännösten olevan EHTY:n perustamissopimuksen 4 artiklan vastaista valtiontukea ja ne voisivat perustellusti vedota oikeutettuihin etuihinsa. Näin ollen komission mielestä on asianmukaista, että ennen tätä päätöstä myönnettyä tukea ei vaadita maksettavaksi takaisin,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Kaikki tuki, jonka Ranska on myöntänyt yleisen verolain 39 octies A ja D §:n mukaisesti Ranskassa verotettaville EHTY:n terästeollisuusyrityksille ei sovellu hiilen ja teräksen yhteismarkkinoille.

2 artikla

Ranskan on toteutettava viipymättä aiheelliset toimenpiteet, jotta Ranskassa verotettaville EHTY:n terästeollisuusyrityksille ei enää myönnetä 1 artiklassa tarkoitettua tukea.

3 artikla

Ranskan on ilmoitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta päätöksen noudattamiseksi toteuttamansa toimenpiteet.

4 artikla

Tämä päätös on osoitettu Ranskan tasavallalle.

Tehty Brysselissä 21 päivänä marraskuuta 2001.

Komission puolesta

Mario Monti

Komission jäsen

(1) EYVL L 338, 28.12.1996, s. 42.

(2) EYVL C 160, 2.6.2001, s. 12.

(3) EYVL C 329, 31.10.1997, s. 4.

(4) Ks. alaviite 2.

(5) Kok. 1961, s. 3.

(6) EYVL C 384, 10.12.1998, s. 3.

(7) Kok. 1969, s. 523.

(8) Kok. 1988, s. 2855.

(9) Edellä mainitun komission tiedonannon (ks. alaviite 6) 21 ja 22 kohta.

(10) Asia C-241/94, Ranska v. komissio, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 26.9.1996 (Kok. 1996, s. I-4551), 23 ja 24 kohta, ja asia C-200/97, Ecotrade v. Altiforni e Ferriere di Servola, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 1.12.1998 (Kok. 1998, s. I-7907), 40 kohta.

(11) Heinäkuun 25 päivänä 1973 tehty päätös 73/263/ETY, joka koskee Ranskan lain nro 65-566 (annettu 12 päivänä heinäkuuta 1965) 34 §:n sekä 24 päivänä maaliskuuta 1967 päivätyn kiertokirjeen nojalla myönnettyjä veroetuuksia sivuliikkeitä ulkomaille perustaville ranskalaisille yrityksille (EYVL L 253, 10.9.1973, s. 10) ja 30 päivänä syyskuuta 1992 tehty päätös (EYVL C 3, 7.1.1993, s. 2, s. 2. Ks. tuki NN 96/92, s. 5).