Komission päätös,

tehty 21 päivänä joulukuuta 2001,

yhteisön ympäristömerkinnän työsuunnitelmasta

(tiedoksiannettu numerolla K(2001) 4395)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2002/18/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon tarkistetusta yhteisön ympäristömerkin myöntämisjärjestelmästä 17 päivänä heinäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1980/2000(1) ja erityisesti sen 5 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Asetuksessa (EY) N:o 1980/2000 säädetään, että komissio laatii yhteisön ympäristömerkkiä koskevan työsuunnitelman.

(2) Työsuunnitelmaan on sisällyttävä järjestelmän kehittämisstrategia, jossa olisi vahvistettava ympäristön tilan parantamista ja markkinaosuuksia koskevat tavoitteet, ei-tyhjentävä luettelo tuoteryhmistä, jotka katsotaan yhteisön toiminnan ensisijaisiksi kohteiksi, sekä yhteisön järjestelmän ja muiden jäsenvaltioissa käytössä olevien ympäristömerkin myöntämisjärjestelmien välistä yhteensovittamista ja yhteistyötä koskevat suunnitelmat.

(3) Työsuunnitelmaan olisi lisäksi sisällyttävä strategian toteuttamista koskevia toimenpiteitä sekä suunnitellut järjestelmän rahoitusjärjestelyt.

(4) Työsuunnitelmassa olisi myös lueteltava palvelut, joihin järjestelmää ei sovelleta, ottaen huomioon organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS) 19 päivänä maaliskuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 761/2001(2).

(5) Työsuunnitelmaa olisi tarkistettava määräajoin.

(6) Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 1980/2000 17 artiklan mukaisesti perustetun komitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Hyväksytään liitteessä oleva yhteisön ympäristömerkinnän työsuunnitelma ajanjaksoksi, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2002 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2004.

2 artikla

Työsuunnitelman tarkistus aloitetaan ennen 31 päivää joulukuuta 2004.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 21 päivänä joulukuuta 2001.

Komission puolesta

Margot Wallström

Komission jäsen

(1) EYVL L 237, 21.9.2000, s. 1.

(2) EYVL L 114, 24.4.2001, s. 1.

LIITE

YHTEISÖN YMPÄRISTÖMERKINNÄN TYÖSUUNNITELMA

JOHDANTO

Yhteisön ympäristömerkki otettiin käyttöön vuonna 1992 kannustamaan yrityksiä kehittämään tuotteita, joilla on koko elinkaarensa aikana vähemmän haitallisia ympäristövaikutuksia, ja antamaan kuluttajille paremmin tietoa näistä vaikutuksista.

Sen jälkeen on kehitetty uusia toimintaperiaatteita, jotka koskevat kestävän kehityksen tavoitteen mukaisia tavaroita ja palveluja. Näiden kaikilla politiikan tasoilla toteutettujen pyrkimysten tuloksena on julkaistu vihreä kirja yhdennetystä tuotepolitiikasta (IPP)(1). Vihreässä kirjassa ehdotetaan strategiaa, jonka avulla pyritään vahvistamaan ja suuntaamaan uudelleen tuotelähtöisiä ympäristöpolitiikkoja ja kehittämään ekologisesti kestävien tuotteiden markkinoita, mistä tulee yksi tärkeimmistä uudistuksista myös kuudennessa ympäristötoimintaohjelmassa "Ympäristö 2010: Tulevaisuutemme valinta"(2).

Muut EU:n toimielimet ja sidosryhmät keskustelevat parhaillaan tästä strategiasta, jota komissio ehdotti yhdennetystä tuotepolitiikasta antamassaan vihreässä kirjassa. Laajan keskustelun tuloksena saadaan käsitys siitä, kuinka yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskeva strategia voidaan sisällyttää onnistuneesti ympäristöpolitiikkaan. Keskustelut toimivat myös perustana valkoiselle kirjalle, jossa komissio aikoo esitellä päätelmänsä yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevan lähestymistavan toteuttamisesta. Vihreässä kirjassa ehdotettuun strategiaan kuuluu kolme päätekijää: hintamekanismit, kuluttajien halukkuus ostaa vihreitä tuotteita ja tuotteiden ekologisesti kestävän suunnittelun ja käytön hyväksi toteutettavat toimenpiteet. Kuluttajille on muun muassa annettava ymmärrettävää, olennaista ja uskottavaa tietoa vahvistetun ja uudelleen suunnatun ympäristömerkintästrategian avulla.

Näin syntyy uusia mahdollisuuksia yhteisön ympäristömerkille, jota ei tähän mennessä ole juurikaan tuettu muilla poliittisilla toimenpiteillä ja joka ei vielä ole saavuttanut toivottua näkyvyyttä markkinoilla. Yhteisön ympäristömerkintäjärjestelmässä on huomattavan paljon tietoa ja asiantuntemusta elinkaariajatteluun perustuvasta tuotepolitiikasta, ja sitä olisi tarjottava yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevaa lähestymistapaa kehittävien sidosryhmien käyttöön.

Siksi tämä työsuunnitelma olisi hahmotettava osaksi meneillään olevia keskusteluja EU:n yhdennetystä tuotepolitiikasta ja kuudennen ympäristötoimintaohjelman ja yhteisön kestävän kehityksen strategian kehittämisestä. Euroopan unionin kestävän kehityksen strategia on osa unionin valmistautumista Johannesburgissa vuonna 2002 pidettävään kestävän kehityksen huippukokoukseen. Vuonna 1992 alkanutta Rion prosessia jatkavassa Johannesburgin huippukokouksessa Euroopan unioni pyrkii "maailmanlaajuiseen sopimukseen" kestävästä kehityksestä. Göteborgissa kesäkuussa 2001 kokoontunut Eurooppa-neuvosto(3) sopi kestävän kehityksen strategiasta ja lisäsi työllisyyttä, talousuudistuksia ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevaan Lissabonin prosessiin ympäristöulottuvuuden. Eurooppa-neuvosto mainitsi nimenomaisesti, että yhdennetty tuotepolitiikka on toteutettava vastuunjakoperiaatteella, kehotti teollisuutta osallistumaan ympäristöystävällisen tekniikan kehittämiseen ja laajempaan hyödyntämiseen ja korosti, että on tärkeää katkaista taloudellisen kasvun ja luonnonvarojen käytön välinen kytkös.

Ympäristömerkinnöistä tulee tärkeä osa kaikkia näitä lähestymistapoja. ISOn tyypin I mukaiset merkit (elinkaariajatteluun perustuvat, ulkopuolisen tahon sertifioimat ISO 14024 -standardin mukaiset ympäristömerkit), joihin myös yhteisön ympäristömerkki kuuluu, ovat tässä merkittävässä asemassa. On kuitenkin tunnustettava, että ympäristömerkinnällä, joka on vapaaehtoinen ja jonka vaatimukset toisaalta ovat tiukat ja valikoivat, ei ole yhtä vahvoja ja kattavia vaikutuksia kuin esimerkiksi asetuksen kaltaisilla toimenpiteillä. Hyvät ympäristömerkintäjärjestelmät kuitenkin kiinnostavat kuluttajia, sillä ne ovat välittömiä ja yksinkertaisia käytäntöjä. Ne ovat myös yritysten kannalta kiinnostavia, sillä ne tuovat tuotteet paremmin esiin ja tarjoavat markkinointietuja myyntipaikalla. Lisäksi ympäristömerkki osoittaa, että tuote täyttää eurooppalaisittain tiukat ympäristövaatimukset, ja tätä voidaan hyödyntää esimerkiksi ympäristönäkökohtien ottamiseksi huomioon julkisissa hankinnoissa ja sellaisten vihreiden tuotteiden yksilöimisessä, joiden verotusta voitaisiin keventää. Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden ympäristövaikutuksia koskevassa direktiiviluonnoksessa ehdotetaan myös, että ympäristömerkin saaneiden tuotteiden voitaisiin olettaa olevan direktiivin vaatimusten mukaisia.

Yhteisön ympäristömerkin markkinaosuus ei suinkaan ole vielä tyydyttävä, mutta tilanne on nyt parempi kuin koskaan ennen, sillä tuoteryhmien kirjo kasvaa jatkuvasti, lähes kaikissa jäsenvaltioissa on nyt ympäristömerkittyjä tuotteita ja uusia hakemuksia tulee kaiken aikaa. Lisäksi uudet näkymät, kuten yhdennetty tuotepolitiikka kaiken kaikkiaan ja erityisesti vihreät julkiset hankinnat, avaavat uusia markkinatilaisuuksia. Paljon on kuitenkin vielä tehtävä ympäristömerkin tekemiseksi houkuttelevammaksi valmistajien, jakelijoiden, kuluttajien ja muiden osapuolten näkökulmasta.

Erityisen tärkeää olisi, että ympäristömerkin tunnistettaisiin laajemmin olevan osoitus erinomaisista ympäristöominaisuuksista ja sillä tiedettäisiin olevan ainutlaatuisia vahvuuksia. Yhteisön ympäristömerkki on ainoa todella eurooppalainen ympäristömerkki, joka on voimassa kaikissa EU:n 15 jäsenvaltiossa ja lisäksi ETA:n kolmessa jäsenvaltiossa. Se ei ole yksityinen vaan julkinen merkki, joka on kehitetty Euroopan yhteisön toimielinten alaisuudessa. Sen myöntämisperusteet kehitetään kaikkien sidosryhmien intensiivisen konsultoinnin perusteella. Tässä yhteydessä kuullaan julkisia viranomaisia, kuluttaja- ja ympäristöasioiden kansalaisjärjestöjen edustajia, teollisuutta, pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jakelijoita ja muita tahoja. Kyseessä on ympäristömerkintä, ei terveys- eikä laatumerkintä, vaikka nämäkin näkökohdat otetaan huomioon. Siinä otetaan huomioon tuotteen elinkaaren kaikki vaiheet. Toisin sanoen se ei ole yhden asian merkki eikä se rajoitu vain itse tuotteen ominaisuuksiin. Samaa logoa käytetään hyvin erilaisille tuotteille, joten kuluttaja tunnistaa sen helposti ja voi luottaa, että merkinnän saanut tuote kuuluu ympäristönsuojelun tasoltaan parhaimmistoon. Tämä ei ole valmistajan omaehtoinen väite, sillä riippumaton ulkopuolinen taho (jokin ympäristömerkkiasioista vastaavista toimivaltaisista elimistä) on sertifioinut, todentanut ja seurannut, että tuote on vaatimusten mukainen.

Siksi tämän työsuunnitelman perimmäisenä tavoitteena on rakentaa tämän vahvan perustan varaan kolmen seuraavan vuoden työohjelma, joka

- tekee ympäristömerkistä menestyvämmän ja toimivamman välineen tuotteiden ja palvelujen laadun parantamiseksi ympäristön kannalta,

- muuttaa kulutustottumuksia kestävämpään suuntaan ja edistää yhteisön kestävän kehityksen strategiassa, kuudennessa ympäristötoimintaohjelmassa ja yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevasta strategiasta julkaistavassa valkoisessa kirjassa esitettyjen poliittisten tavoitteiden saavuttamista,

- hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti komission, jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin ympäristömerkintälautakunnan EUEB:n tähän järjestelmään osoittamia resursseja(4).

STRATEGIA JÄRJESTELMÄN KEHITTÄMISEKSI 2002-2004

1. Politiikka ja strategia

Yhteisön ympäristömerkintäjärjestelmän pitkän aikavälin politiikkaa ja strategiaa kehitetään ja mukautetaan jatkuvasti. Strategia on yhdistettävä muun muassa meneillään oleviin keskusteluihin EU:n yhdennetystä tuotepolitiikasta, kuudennen ympäristötoimintaohjelman kehittämiseen sekä yhteisön kestävän kehityksen strategiaan. Ympäristömerkinnän on myös seurattava tarkasti tuotemerkintöjen laajempia kehityssuuntia, esimerkiksi ISOn tyyppien II ja III merkintöjen sekä eettisten, laatu- ja terveysmerkintöjen kehitystä.

Asiaan liittyvien erilaisten keskustelujen ja tiedonvaihdon tehokas hallinta sekä ympäristömerkintäjärjestelmässä että suhteessa ulkoisiin foorumeihin ja järjestelmän tulevaisuutta koskevan pohdinnan valmistelu ja ohjaaminen edellyttävät, että perustetaan aktiivinen ja pysyvä politiikan johtoryhmä.

Tavoite

Jatketaan järjestelmän pitkän aikavälin politiikan ja strategian kehittämistä ja mukauttamista sekä ympäristömerkinnän integroimista eri politiikkoihin, joita on kehitteillä kestävään kuluttamiseen liittyvillä aloilla (esimerkiksi yhdennetyssä tuotepolitiikassa, vihreissä julkisissa hankinnoissa, tuotemerkinnöissä laajemmalti ja vihreiden tuotteiden verotuksen keventämisessä).

Toteutustavat

EUEB:n olisi perustettava pysyvä politiikan johtoryhmä kehittämään ja mukauttamaan pitkän aikavälin politiikkaa ja strategiaa ja koordinoimaan sitä edellä mainittujen politiikan kehityssuuntien kanssa ja antamaan niihin myös oman panoksensa. Näitä politiikkakysymyksiä olisi käsiteltävä myös puheenjohtajamaan kokouksissa(5).

2. Ympäristön tilan parantamista ja markkinaosuuksia koskevat tavoitteet

Tärkeimmät ympäristön tilan parantamista ja markkinaosuuksia koskevat tavoitteet ovat seuraavat:

a) kasvattaa ympäristömerkittyjen tuotteiden potentiaalisten markkinoiden lukumäärää laajentamalla vähitellen ympäristömerkin piiriin kuuluvien tuoteryhmien kirjoa;

b) lisätä merkittävästi ympäristömerkin näkyvyyttä kaikilla näillä markkinoilla tai kaikissa näissä tuoteryhmissä (ts. ympäristömerkittyjen tuotteiden määrää markkinoilla);

c) vahvistaa jatkuvasti järjestelmän ympäristöhyötyjä ja sen roolia kulutustottumusten muuttamisessa kestävämpään suuntaan.

a) Tuoteryhmien kehittäminen

Ympäristömerkin myöntämisperusteet on toistaiseksi vahvistettu 17 tuoteryhmälle: pehmopapereille, astianpesukoneille, maanparannusaineille, patjoille, sisätiloissa käytettäville maaleille ja lakoille, jalkineille, tekstiileille, mikrotietokoneille, tekstiilien pesuaineille, konetiskiaineille, kopiopapereille, sähkölampuille, kannettaville tietokoneille, kylmäsäilytyslaitteille, pesukoneille, yleispuhdistusaineille ja saniteettipuhdistusaineille sekä käsitiskiaineille.

Ainakin viittä uutta tuoteryhmää (keraamisia tiiliä ja laattoja, televisioita, huonekaluja, pölynimureita ja matkailupalveluja) koskevaa työtä tehdään parhaillaan, ja se saataneen valmiiksi vuonna 2002.

Pitkäaikaisena tavoitteena on vahvistaa tuoteryhmien joukko, joka muodostaa niin kattavan tuotevalikoiman, että se kiinnostaa vähittäismyyjiä, valmistajia ja kuluttajia, ja jonka perusteiden vahvistamiseen ja säännölliseen tarkistamiseen tarvittava työmäärä pysyy hallittavana. Lyhyellä aikavälillä tavoitteena on 25-35 tuoteryhmää (ks. 4 kohdan a alakohta; 3 kohdan a alakohdassa ja lisäyksessä 2 on ei-tyhjentävä luettelo ensisijaisista tuoteryhmistä). Kaikkia tuoteryhmiä olisi tarvittaessa laajennettava vaiheittain esimerkiksi niin, että niihin otettaisiin myös joitakin ammattikäyttöön tarkoitettuja tuotteita.

Järjestelmä, sen menettelytavat ja resurssit riittävät tällä hetkellä vuosittain 4-8 komission päätöksen tekemiseen ympäristömerkin myöntämisperusteista jollekin tuoteryhmälle. Järjestelmään jo kuuluvien tuoteryhmien perusteita olisi tarkistettava yleensä 4-5 vuoden välein - vaikkakin aikaväliä pitäisi voida mukauttaa tapauskohtaisesti - mikä merkitsee keskimäärin 4-6 tarkistusta vuodessa, jolloin uusia tuoteryhmiä voitaisiin vahvistaa noin kaksi vuodessa.

Tavoite

Vahvistetaan tuoteryhmien joukko, joka muodostaa niin kattavan ja hallittavan tuotevalikoiman, että se kiinnostaa vähittäismyyjiä, valmistajia ja kuluttajia.

Vahvistettuja tuoteryhmiä pitäisi olla viiden vuoden kuluttua 25-35.

Toteutustavat

Komission, EUEB:n ja jäsenvaltioiden olisi tehtävä tarvittavat tarkistukset ja lisäksi vahvistettava jokaisena työsuunnitelman vuonna yksi tai kaksi uutta tuoteryhmää tuoteryhmien ensisijaisen luettelon perusteella.

Tuoteryhmiä koskevien myöntämisperusteiden voimassaoloajan tulisi yleensä olla 4-5 vuotta, mutta tätä ohjeellista kestoa pitäisi mukauttaa tapauskohtaisesti.

Perusteiden vahvistamisen helpottamiseksi EUEB:n olisi perustettava työryhmä, joka käsittelee useita tuoteryhmiä koskevia horisontaalisia kysymyksiä, kuten palonestoaineita ja pakkauksia.

b) Markkinaosuus, näkyvyys ja kuluttajien tietoisuus

Ympäristömerkin näkyvyyttä voidaan mitata neljällä mittarilla:

- yritykset: ympäristömerkin saaneiden yritysten määrä,

- tuotteet: niiden tuotteiden määrä, joille yritykset ovat saaneet ympäristömerkin,

- tavarat: niiden näihin tuotteisiin kuuluvien tavaroiden määrä, joita markkinoidaan ympäristömerkillä merkittyinä,

- arvot: näiden tavaroiden myyntiarvo vapaasti lähettäjältä -tasolla.

Tällä hetkellä (elokuussa 2001) ympäristömerkkiä käyttää 83 yritystä, kun maaliskuussa 2000 sitä käytti vain 37 yritystä. Ympäristömerkki on useilla sadoilla tuotteilla. Hakijoiden määrällä mitaten ylivoimaisesti menestyvimmät tuoteryhmät ovat tekstiilit sekä maalit ja lakat. Pehmopaperit muodostavat huomattavan osan ympäristömerkittyjen tavaroiden kokonaismyyntiarvosta. Ympäristömerkin käyttöoikeuden saaneiden valmistajien ja niiden tuotteiden jakautuminen Euroopan unionissa ja Euroopan talousalueella on yhä epätasaista. Kaikkiaan 17 tuoteryhmän joukosta 12 tuoteryhmän osalta tilanne on kuitenkin parempi ja tasapainoisempi kuin vuosi sitten, sillä niillä on käyttöoikeuden haltijoita 13:ssa kaikkiaan 18 osallistuvasta maasta. Alustavat tiedot vuodelta 2000 osoittavat, että ympäristömerkillä merkittyjä tavaroita myytiin noin 17 miljoonaa kappaletta ja niiden myyntiarvo vapaasti lähettäjältä -tasolla oli noin 38 miljoonaa euroa.

Yhteisön ympäristömerkin saaneiden tuotteiden varsinaiset markkinaosuudet ovat kuitenkin vielä melko vaatimattomat: ne muodostavat alle prosentin eri tuoteryhmien kokonaismarkkinoista. Esimerkiksi ympäristömerkin saaneiden sisätiloihin tarkoitettujen maalien ja lakkojen myyntiarvo EU:ssa vapaasti lähettäjältä -tasolla oli vuonna 1999 noin 8 miljoonaa euroa, kun kaikkien sisustusmaalien kokonaismyyntiarvo oli noin 7200 miljoonaa euroa.

Näin ollen lyhyen aikavälin tavoitteena on kasvattaa huomattavasti ympäristömerkittyjen tuotteiden lukumäärää, jotta ympäristömerkin näkyvyys markkinoilla paranisi ja sen ympäristövaikutukset kasvaisivat. Pidemmän aikavälin tavoite on vahvistaa näkyvyyttä jatkuvasti, jotta edettäisiin kohti ympäristömerkin teoreettista suurinta mahdollista markkinaosuutta, joka on yleensä 1-30 prosenttia kokonaismarkkinoista riippuen tuoteryhmästä ja siihen liittyvien ympäristömerkin myöntämisperusteiden valikoivuudesta.

Koko maailmassa saadut kokemukset tyypin I ympäristömerkeistä osoittavat, että tuollaisiin markkinaosuuksiin päästään vain harvoin ja silloinkin vain yhdessä tai kahdessa tuoteryhmässä maantieteellisesti rajatuilla markkinoilla. Tämän vuoksi ympäristömerkin tavoitteiden olisi oltava realistisia ja samalla kuitenkin kunnianhimoisia. Edes jonkinlaisen näkyvyyden saavuttamiseksi lyhyellä aikavälillä ympäristömerkittyjen tavaroiden arvon ja/tai lukumäärän olisi kasvettava ainakin 25 prosentilla vuodessa.

Näkyvyys ei ole mikään täsmällinen käsite, mutta ympäristömerkin kohdalla voitaisiin katsoa, että näkyvyyden vähimmäistaso on saavutettu, jos kuluttajilla kaikkialla EU:ssa ja ETA-maissa olisi mahdollisuus valita erilaisia ympäristömerkittyjä tuotteita ostoksilla ollessaan heidän tarvitsematta etsiä niitä kovin aktiivisesti. Karkea ohjeellinen määritelmä voisi olla vaikkapa, että jokaisessa jäsenvaltiossa olisi oltava markkinoilla ainakin kolmeen tai neljään tuoteryhmään kuuluvia ympäristömerkittyjä tuotteita määrinä, jotka vastaavat ainakin yhtä prosenttia kyseisten tuoteryhmien kokonaismarkkinoista.

Kaikkien jäsenvaltioiden ympäristömerkkiasioista vastaavat toimivaltaiset elimet ovat yksilöineet joitakin olemassa olevia tuoteryhmiä, joihin ne kohdistavat markkinointinsa ja tunnettuuden edistämistoimensa. Näitä ovat erityisesti tekstiilit, jalkineet, maalit ja lakat, maanparannusaineet ja pehmopaperit.

Päätös ympäristömerkin käyttämisestä riippuu lopulta aina yksittäisen yrityksen valinnoista (ja päätös tehdään ensisijaisesti taloudellisten ja markkinointitekijöiden perusteella), mutta EUEB, jäsenvaltiot ja komissio voivat kuitenkin vaikuttaa merkittävästi ympäristömerkin markkinaosuuteen. Sen lisäksi, että ympäristömerkkiä tehdään aktiivisesti tunnetuksi kaikkien osapuolten keskuudessa (ks. myös yhteisiä tunnettuuden edistämistoimia käsittelevä jakso), myöntämisperusteiden vahvistamisvaiheessa käytävillä laaja-alaisilla neuvotteluilla ja vuoropuhelulla pyritään saavuttamaan mahdollisimman hyvä tasapaino ympäristötavoitteiden ja teknisen toteutettavuuden välillä, jotta järjestelmä olisi kiinnostava valmistajien, jakelijoiden ja kuluttajien kannalta.

Yhä useammat valmistajat ja vähittäismyyjät ovat nyt tietoisia ympäristömerkistä ja mahdollisuuksista, joita uusi järjestelmä tarjoaa heidän tuotteilleen, mutta tärkeimpinä sidosryhminä heille olisi kuitenkin tiedotettava järjestelmästä asianmukaisesti ja mahdollisimman nopeasti.

Euroopan komission viime vuosina tekemät eri tutkimukset ovat tuoneet esille joitakin yleisiä viestintää haittaavia esteitä, joihin kuuluu edelleen myös erilaista tiedon puutetta järjestelmästä ja sen mahdollisuuksista sekä käsitys ympäristömerkistä suhteellisen heikkona markkinointivälineenä. Muihin tekijöihin kuuluu haluttomuus osallistua ympäristömerkintäjärjestelmiin sekä varsinkin joidenkin tuoteryhmien kohdalla hakijoita kohtaavat vaikeudet täyttää kaikki valikoivat myöntämisperusteet, sillä ne eivät aina voi täysin valvoa koko toimitusketjua. Näin on esimerkiksi tekstiilialalla. Useimmat esteistä johtuvat viestintä- ja yhteistyöongelmista järjestelmän edistämistä ja levittämistä harjoittavien tahojen välillä, ja niitä käsitellään tässä työsuunnitelmassa.

Toinen näkyvyyden ja markkinaosuuden kannalta ja sitä kautta myös ympäristömerkinnän välittömien ympäristöhyötyjen kannalta hyvin olennainen tekijä tuli esille ympäristömerkin markkinoinnista Kreikassa hiljattain tehdyssä sopimuksessa. Tutkimuksessa pyrittiin lisäämään ympäristömerkin kukkalogon tunnettuutta suuren yleisön joukossa. Jotta logo vaikuttaisi kuluttajien valintoihin, heidän pitää ensin ymmärtää (tietää, olla kuullut tai lukea merkinnästä tai oheismateriaalista), että ympäristömerkityn tuotteen ympäristövaikutukset ovat tavallista pienemmät. Esimerkiksi Suomessa vuonna 1999 tehty selvitys osoitti, että 39 prosenttia kuluttajista tiesi tai arvasi, mitä yhteisön ympäristömerkkilogo merkitsi, vaikkakin vain 22 prosenttia heistä tunnisti sen nimenomaan yhteisön ympäristömerkiksi.

Niin kauan kuin ympäristömerkki on vain suhteellisen pienellä määrällä tuotteita, sen tunnetuksi tekeminen kannattaa kustannustehokkuuden nimissä kohdistaa valmistajiin ja jakelijoihin pikemminkin kuin kuluttajiin. Kun ympäristömerkkiä käyttävien valmistajien ja jakelijoiden määrä kasvaa ja sen tunnettuutta edistetään voimakkaammin, voidaan odottaa merkinnän tunnettuuden kasvavan, ja siinä vaiheessa erityisesti kuluttajiin kohdistuvat tiedotustoimet alkavat kannattaa.

Toistaiseksi komissio on valmistanut sarjan esitteitä, joissa selostetaan ympäristömerkinnän tavoitteita ja merkitystä eri tuoteryhmissä. Esitteet voidaan oheistaa ympäristömerkinnän saaneisiin tuotteisiin, kun niitä myydään kuluttajille. EUEB:n jäsenten pitäisi nyt jakaa niitä järjestelmällisemmin.

Tuotemerkin vakiintuminen ja laajan tunnettuuden saavuttaminen kestää vuosikausia, vaikka käytössä olisi valtavat markkinointiresurssit. Pidemmän aikavälin tavoitteena tulisi olla, että yli puolet eurooppalaisista kuluttajista tunnistaa yhteisön ympäristömerkin erinomaisia ympäristöominaisuuksia osoittavaksi merkinnäksi, mutta on tiedostettava, että tähän tavoitteeseen päästään vain vaiheittain. Lyhyemmällä tähtäimellä olisi seurattava tunnettuuden astetta ja kuluttajien tietoisuuden kehitystä, tietenkin käytettävissä olevien resurssien asettamissa rajoissa. Tunnettuuden ja tietoisuuden asteen parantamiskeinoja olisi tutkittava ja toteutettava käytännössä.

Tanskassa vuosina 2000-2001 toteutettu kuluttajiin kohdistunut tunnettuuden edistämiskampanja osoitti, että merkin tunnettuutta kuluttajien keskuudessa on mahdollista lisätä merkittävästi (tässä tapauksessa tunnettuus nelinkertaistui ja oli lopuksi 20 prosenttia) tekemällä läheistä yhteistyötä valmistajien ja jakelijoiden kanssa ja koordinoimalla toimintaa näiden kanssa tietyllä alalla. Ratkaiseva tekijä kampanjan onnistumisessa oli, että useat valmistajat toivat ympäristömerkittyjä tuotteita (tekstiilejä ja puhdistusaineita) markkinoille samanaikaisesti mainoskampanjan (mm. televisiomainosten ja myyntipisteissä jaettujen esitteiden) käynnistämisen kanssa.

Tavoitteet

Lisätään ympäristömerkittyjen tavaroiden arvoa ja/tai lukumäärää vähintään 25 prosentilla vuodessa.

Saavutetaan näkyvyyden vähimmäistaso kahdessa kolmasosassa jäsenvaltioita ennen työsuunnitelmakauden loppua.

Kaikkien asian koskemien valmistajien ja vähittäismyyjien on tunnettava ympäristömerkintä.

Pitkällä aikavälillä yli puolen eurooppalaisista kuluttajista olisi tunnistettava yhteisön ympäristömerkin logo erinomaisia ympäristöominaisuuksia osoittavaksi merkiksi.

Toteutustavat

EUEB:n olisi ennen työsuunnitelmakauden ensimmäisen vuoden loppua luotava raportointimekanismit, joiden avulla kootaan vuotuiset tilastot markkinaosuuksien seuraamiseksi eri tuoteryhmissä.

EUEB:n olisi ennen työsuunnitelmakauden ensimmäisen vuoden loppua kehitettävä edellä mainitut perusteet ympäristömerkin näkyvyyden vähimmäistason määrittämiseksi ja arvioitava, missä maissa taso on saavutettu.

EUEB:n, jäsenvaltioiden ja komission olisi koko työsuunnitelmakauden ajan toteutettava yksin ja/tai yhdessä toimia yhteisön ympäristömerkin tekemiseksi tunnetuksi. Toimien olisi kohdistuttava erityisesti vähittäismyyjiin ja julkisten hankintojen tekijöihin (ks. jäljempänä). Toimista pitäisi raportoida (ja niitä koskevia tietoja vaihtaa) kahdesti vuodessa pidettävissä EUEB:n puheenjohtajamaan kokouksissa. Merkin tunnetuksi tekemiseen käytettävistä resursseista olisi myös raportoitava, ja niiden olisi mahdollisuuksien mukaan oltava määrältään ainakin 50 prosenttia tuoteryhmien kehittämiseen ja tarkistamiseen osoitettavista resursseista. Samalla olisi pyrittävä järjestelmällisesti saamaan palautetta sidosryhmiltä ja otettava se huomioon.

Jokaisessa jäsenvaltiossa ympäristömerkintäasioista vastaavien toimivaltaisten elinten, eturyhmien ja julkisten viranomaisten olisi yksilöitävä joitakin vahvistettuja tuoteryhmiä ensisijaisiksi ja tarvittaessa keskitettävä merkittävä osa markkinointityötään näihin tuoteryhmiin.

EUEB:n olisi kehitettävä kustannustehokas menetelmä, jolla seurataan, miten kuluttajat tunnistavat yhteisön ympäristömerkin logon, ja kustannustehokkaita toimia tunnettuuden lisäämiseksi vähitellen.

Ks. myös yhteiset tunnettuuden edistämistoimet (4 kohdan b alakohta ja 5 kohta)

c) Ympäristöhyödyt

Yhteisön ympäristömerkin päätavoitteena on tehdä tunnetuksi sellaisia tuotteita, joilla on mahdollista vähentää kielteisiä ympäristövaikutuksia verrattuna saman tuoteryhmän muihin tuotteisiin, ja myötävaikuttaa näin tehokkaaseen luonnonvarojen käyttöön ja ympäristönsuojelun korkeaan tasoon. Näin se tekee osaltaan kuluttamisesta kestävämpää ja edistää niiden poliittisten tavoitteiden saavuttamista, jotka esitetään yhteisön kestävän kehityksen strategiassa (esimerkiksi ilmastonmuutoksen, luonnonvarojen käytön tehokkuuden ja ekomyrkyllisyyden aloilla), kuudennessa ympäristötoimintaohjelmassa ja yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevasta strategiasta julkaistavassa valkoisessa kirjassa.

Aikaisemmat tutkimukset ja selvitykset ovat osoittaneet, että ympäristömerkkien erityisiä ympäristöhyötyjä on vaikea laskea, koska niitä on vaikea erottaa muilla ympäristötoimenpiteillä saavutettavista ympäristöhyödyistä ja mitata niistä erillään. On kuitenkin mahdollista arvioida, mikä olisi suurin mahdollinen ympäristöhyöty, joka voitaisiin saavuttaa, jos kaikki tietyn tuoteryhmän tuotteet täyttäisivät ympäristömerkin myöntämisperusteet. Kun tuoteryhmälle ehdotetaan uusia myöntämisperusteita, teknisissä tutkimuksissa olisi arvioitava mahdollisimman hyvin tämä enimmäispotentiaali.

Ympäristömerkinnän välitön ympäristöhyöty korreloi yleensä vahvasti sen markkinaosuuden kanssa. Hyötyä saavutetaan ensinnäkin vahvistamalla ja lisäämällä ympäristöä vähemmän kuormittavien, ympäristömerkittyjen tuotteiden myyntiä, ja toiseksi niillä parannuksilla, joita valmistajien on tehtävä ympäristömerkin myöntämisperusteiden täyttämiseksi. Ympäristömerkinnän ympäristöhyödyn kasvu riippuu selvästi erilaisista tunnettuuden edistämis- ja markkinointitoimista, joita jo toteutetaan ja joita myös ennakoidaan tässä työsuunnitelmassa.

Käytännössä ympäristömerkinnällä on joitakin hyvin tärkeitä välillisiä hyötyjä, jotka eivät heijastu ympäristömerkin saaneiden tuotteiden tai käyttöoikeuksien määrään. Nämä välilliset hyödyt ovat myönteisiä, ja niitä pitäisi arvioida ja kannustaa.

Yksi ympäristömerkistä saatava olennainen välillinen ympäristöhyöty on, että ympäristömerkkiä tai muita ympäristöperusteita käytetään yhä enemmän yksityisten ja julkisten hankintojen perusteena. Asetuksen (EY) N:o 1980/2000 10 artiklassa todetaan: "Komission ja muiden yhteisön toimielinten sekä kansallisten viranomaisten olisi ympäristömerkillä varustettujen tuotteiden käyttöä edistääkseen näytettävä esimerkkiä silloin, kun ne määrittelevät omia tuotevaatimuksiaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön oikeuden soveltamista."

Julkiset hankinnat muodostavat noin 14 prosenttia kysynnästä Euroopan markkinoilla(6), ja yritysten ja muiden valtiollisten ja valtioista riippumattomien organisaatioiden hankintojen tekijöitä olisi kannustettava käyttämään järjestelmällisemmin ympäristömerkkiperusteita tarjouspyynnöissään. Komission tulkitsevassa tiedonannossa julkisista hankinnoista ja ympäristöstä selitetään, miten tämä voidaan tehdä(7).

Hankintojen tekijät eivät kuitenkaan ole vielä niin tietoisia hyödyistä, että se vaikuttaisi merkittävästi markkinoihin. Näin ollen yhtenä erityistavoitteena tulisi olla vihreiden tuotteiden kysynnän lisääminen julkisten ja yksityisten hankintojen tekijöiden keskuudessa tulevina vuosina. Kysynnän tasoa koskevia tutkimuksia olisi tehtävä ja sen lisäämiseen tähtääviä toimenpiteitä tutkittava.

Lisäksi olisi huomattava, että juuri tällä alalla ympäristömerkin vaikutukset eivät välttämättä ole sidoksissa siihen, kuinka suurella tuotemäärällä on ympäristömerkki. Tuotteen voidaan osoittaa täyttävän ympäristömerkin myöntämisperusteet ja hankintojen tekijä voi siksi suosia sitä, vaikka tuotteella ei olisikaan ympäristömerkkiä.

Samantapainen välillinen hyöty, joka ei myöskään aina heijastu ympäristömerkinnällä varustettujen tuotteiden määrässä, on, että yritykset käyttävät yhä useammin ympäristömerkin myöntämiskriteerejä tiukat ympäristövaatimukset täyttävien tuotteiden esikuvana tuotekehittelyssä ja jopa markkinoinnissa. Jotkin yritykset esimerkiksi varmistavat, että niiden tuotteet täyttävät jotkin tai kaikki ympäristömerkin myöntämisperusteet, vaikka eivät hakisikaan ympäristömerkkiä.

Tavoitteet

Muutetaan kuluttamista kestävämpään suuntaan ja edistetään niiden poliittisten tavoitteiden saavuttamista, jotka esitetään yhteisön kestävän kehityksen strategiassa, kuudennessa ympäristötoimintaohjelmassa ja yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevasta strategiasta julkaistavassa valkoisessa kirjassa.

Kehitetään vähitellen ympäristömerkin välittömien ja välillisten hyötyjen laadullisia ja määrällisiä arviointeja.

Tiedotetaan keskipitkällä aikavälillä julkisten hankintojen tekijöille mahdollisuuksista käyttää ympäristömerkin myöntämisperusteita tarjouskilpailuissa.

Kehitetään keskipitkällä aikavälillä ympäristömerkin myöntämisperusteiden asemaa tiukkojen ympäristövaatimusten noudattamista osoittavana esikuvana.

Toteutustavat

EUEB:n, jäsenvaltioiden ja komission olisi koko työsuunnitelmakauden ajan toteutettava yksin ja/tai yhdessä toimia, joilla tiedotetaan julkisten ja yksityisten hankintojen tekijöille mahdollisuuksista käyttää tarjouskilpailuissaan ympäristömerkin myöntämisperusteita.

EUEB:n olisi kehitettävä ja parannettava menettelyjä ja muuttujia, joilla arvioidaan ympäristömerkin välittömiä ja välillisiä ympäristöhyötyjä tämän suunnitelman kolmen ensimmäisen vuoden aikana. Uusia tai tarkistettuja myöntämisperusteita vahvistettaessa jokaiselle tuoteryhmälle olisi määritettävä järjestelmällisesti suurin mahdollinen ympäristöhyöty. Ympäristömerkin myöntämisperusteiden välillisten ympäristöhyötyjen seurantaa, arviointia ja lisäämistä varten olisi luotava strategia.

3. Ei-tyhjentävä luettelo ensisijaisista tuoteryhmistä

a) Ensisijaiset tuoteryhmät

Tuoteryhmän on täytettävä useita erilaisia edellytyksiä, jotta sitä voitaisiin pitää yhteisön ympäristömerkinnän kannalta ensisijaisena. Asetuksen (EY) N:o 1980/2000 2 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan joitakin olennaisia vaatimuksia, jotka tuoteryhmän on täytettävä sopiakseen ympäristömerkintäjärjestelmään. Tuotteen myynnin sisämarkkinoilla on oltava merkittävää, ja sitä on myytävä suoraan loppukäyttäjille. Sillä on oltava huomattavia ympäristövaikutuksia, joihin kuluttajien valinnat voivat vaikuttaa myönteisesti, ja valmistajien ja vähittäismyyjien on oltava halukkaita liittämään ympäristömerkki tuotteisiinsa.

Toisin sanoen tuoteryhmät olisi arvioitava merkittävyytensä, tarjoamiensa mahdollisuuksien ja ohjattavuutensa perusteella. Merkittävyydellä viitataan tuoteryhmän ympäristövaikutusten laatuun ja kokoluokkaan, mahdollisuuksilla potentiaalisiin ympäristöhyötyihin ja ohjattavuudella siihen, missä määrin ympäristömerkinnöillä voidaan vaikuttaa tuoteryhmään.

Lisäyksessä 1 on tiivistelmä tärkeimmistä tarkastelukriteereistä, joilla ehdolla olevaa tuoteryhmää arvioidaan. Ehdolla olevat tuoteryhmät olisi luokiteltava tämän kysymysluettelon perusteella "painoarvoltaan korkeiksi", "painoarvoltaan keskitasoisiksi", "painoarvoltaan mataliksi" tai "ilman painoarvoa" jääviksi, ja resurssit olisi kohdennettava tämän mukaan. "Ilman painoarvoa" jääviä tuotteita koskevaa työtä ei pitäisi jatkaa.

Toistaiseksi eri kysymysten painotuksia ei ole määritelty, ja ne voivat tietenkin vaihdella tapauskohtaisesti. Lisäksi on tarkasteltava yhdennetyssä tuotepolitiikassa tapahtuvaa kehitystä, esimerkiksi mahdollisuuksia kehittää ISOn tyypin II tai III mukaisia merkintöjä kyseisiä tuoteryhmiä varten. Jokaisen tuoteryhmän yleisestä painoarvoluokituksesta olisi päätettävä yksimielisesti EUEB:ssä käytävien keskustelujen kautta. Menetelmää (ja siksi myös tämän liitteen lisäystä 1) olisi parannettava ja päivitettävä edelleen, ja sitä olisi sovellettava lisäyksessä 2 lueteltuihin ensisijaisiin tuoteryhmiin, joiden joukossa mainitaan jo vakiintuneet ja käsiteltävinä olevat tuoteryhmät sekä ehdotuksia uusiksi tuoteryhmiksi ("ehdolla olevat tuoteryhmät").

Tämän jälkeen lisäystä 2 olisi päivitettävä vastaavasti, ja ehdolla olevien tuoteryhmien nimiä olisi tarvittaessa mukautettava niin, että niiden kattavuus tulevaisuudessa otetaan huomioon. On myös huomattava, että vakiintuneita tuoteryhmiä tarkistettaessa niiden kattavuutta olisi tarvittaessa laajennettava esimerkiksi niin, että niihin sisältyy joitakin ammattikäyttöön tarkoitettuja tuotteita.

On huomattava, että lisäyksessä 2 olevat luettelot eivät ole tyhjentäviä, kuten asetuksen (EY) N:o 1980/2000 5 artiklassa säädetään. Komissio voi milloin vain antaa EUEB:lle toimeksiannon, jonka perusteella se kehittää ja tarkistaa määräajoin ekologisia arviointiperusteita sekä niihin liittyviä arviointi- ja todentamisvaatimuksia jonkin sellaisen tuoteryhmän osalta, jota ei ole mainittu luetteloissa. Luetteloita voidaan päivittää tämän työsuunnitelman voimassaoloaikana (asetuksen (EY) N:o 1980/2000 17 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen), ja uusia tuoteryhmiä voidaan lisätä.

Tavoitteet

Käytetään parhaalla mahdollisella tavalla tuoteryhmien kehittämiseen kohdistettuja resursseja keskittyen niihin tuoteryhmiin, joihin yhteisön ympäristömerkintä sopii parhaiten.

Toteutustavat

EUEB:n olisi kehitettävä ja parannettava priorisointimenetelmiä pyrkien erityisesti kehittämään ympäristöominaisuuksiin perustuvaa luokitusjärjestelmää ja kehittämään asianmukaista kysymysten painotusta. Tässä olisi otettava huomioon muun muassa vahvistettujen tuoteryhmien onnistuminen tai epäonnistuminen, jota olisi erikseen analysoitava. Lisäys 1 olisi päivitettävä saatujen tulosten nojalla.

Lisäyksessä 2 olevaa ensisijaisten tuoteryhmien luetteloa ja niiden painotuksia olisi päivitettävä säännöllisesti kuullen ensin EUEB:tä ja soveltaen edellä kuvailtuja menettelyjä. Tämä arviointi olisi tehtävä mahdollisimman pian varsinkin niille lisäyksessä 2 mainituille tuoteryhmille, joiden painoarvo luokitusjärjestelmässä on vielä määrittämättä. Aina jotakin tuoteryhmää tarkistettaessa EUEB:n pitäisi määrittää uudelleen sen painoarvo.

b) Luettelo palveluista, joihin järjestelmää ei sovelleta

Asetuksen (EY) N:o 1980/2000 2 artiklassa ei suljeta mitään palvelua nimenomaisesti ympäristömerkintäjärjestelmän ulkopuolelle. Kaikkien tuoteryhmien, niin tavaroiden kuin palvelujenkin, on kuitenkin täytettävä 2 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset, ja ympäristömerkin myöntämiseen ryhmään kuuluville tuotteille käytettävistä ekologisista arviointiperusteista on tehtävä komission päätös.

Myöskään organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 761/2001 3 artiklassa ei suljeta nimenomaisesti mitään palvelua EMAS-järjestelmän ulkopuolelle. Yleensä kuka tahansa palveluntarjoaja, joka on halukas parantamaan omaa ympäristönsuojelun tasoaan, voi omasta aloitteestaan hakea rekisteröimistään EMAS-järjestelmään riippumatta siitä, minkätyyppisiä palveluja se tarjoaa.

Ei ole mitään erityistä syytä, miksi mikään palvelu olisi pitkällä aikavälillä suljettava ympäristömerkin käyttöalan ulkopuolelle. Asetuksen (EY) N:o 1980/2000 2 artiklan 2 kohdan vaatimukset sulkevat jo sellaisinaan järjestelmän ulkopuolelle enemmän palveluja kuin tavaroita, koska niiden ympäristövaikutukset eivät ole riittäviä tai koska ne eivät voi vaikuttaa merkittävästi ympäristön tilan parantamiseen kuluttajien valintojen kautta.

Yhteisön ympäristömerkinnässä olisi ainakin alkuvaiheessa harkittava sellaisten palvelujen hyväksymistä, jotka ovat luonteeltaan vahvasti sidoksissa tavaroihin, kuten autopesuloita (joissa käytetään vettä, energiaa ja pesuaineita) tai tekstiilien pesupalveluita (joissa käytetään pesukoneita, kuljetuksia, energiaa ja pesuaineita ja joissa tuotetaan jätteitä).

Yksi syy on, että sekä yhteisön ympäristömerkintäjärjestelmässä että kansallisissa järjestelmissä on paljon vähemmän kokemusta palveluista kuin tavaroista ja elinkaarimenettelyn soveltamisesta palveluihin. Ensimmäisestä palvelutuoteryhmästä (majoituspalveluista) ja siitä saatavista alustavista kokemuksista on tässä yhteydessä paljon hyötyä. Saattaa kuitenkin olla suositeltavaa, että tämän työsuunnitelman voimassaoloaikana aloitetaan toteutettavuustutkimuksia yhdestä tai kahdesta muusta palvelutuoteryhmästä muun muassa palveluja koskevan kokemuksen ja tuntemuksen lisäämiseksi.

Selkeät markkinointiargumentit puhuvat sen puolesta, että ensin täydennetään niitä "tuoteperheitä", jotka kiinnostavat eniten valmistajia, vähittäismyyjiä ja kuluttajia, ja mahdollisesti niihin läheisesti liittyviä palveluja, ennen kuin aletaan käsitellä uusia palveluperusteisia perheitä kuten vihreitä rahoitusvälineitä tai vihreää julkishallintoa.

Yhteisön ympäristömerkin rooli laajemman yhdennetyn tuotepolitiikan yhteydessä ja muillakin politiikan aloilla vaatii ainakin alkuvaiheessa, että tavaroiden valikoimaa laajennetaan, ennen kuin aletaan kehittää järjestelmään kuuluvien palvelujen valikoimaa.

Tuotteiden ja palvelujen tuntemuksen lisääntyessä ja ympäristömerkintäjärjestelmän roolin muuttuessa ja kehittyessä jotkin palvelut, joita ei vielä ole yksilöity, voivat hyvinkin tulla oikeutetusti ensisijaisiksi ympäristömerkinnän kohteiksi.

Kaiken kaikkiaan ei ole aiheellista sulkea mitään tiettyä palvelua järjestelmän ulkopuolelle. Edellä mainitun kysymyslistan tapauskohtainen soveltaminen lienee objektiivinen tapa asettaa tavaroiden ja palvelujen tuoteryhmät keskinäiseen järjestykseen. Lisäksi olisi harkittava, onko tietyllä palvelulla selkeästi yhteys olemassa oleviin tuoteryhmiin.

Lopuksi on vielä korostettava, että ympäristömerkillä ja EMAS-järjestelmällä (sekä muilla ympäristöjärjestelmillä kuten ISO 14001 -järjestelmällä) on toisiaan täydentävät ja tukevat roolit. Lyhyesti sanottuna yritystä, joka käyttää EMAS-järjestelmää, hallitaan järjestelmällisesti ympäristönäkökulmasta, ja se parantaa jatkuvasti ympäristönsuojelun tasoaan yli lakisääteisten vähimmäisvaatimusten. Tuote, jolle on myönnetty ympäristömerkki, kuuluu ympäristöominaisuuksiltaan selvästi parhaimmistoon. EMAS-järjestelmää käyttävä yritys hyötyisi ympäristömerkin myöntämisperusteiden käyttämisestä ympäristöpolitiikassaan tuotteidensa selkeänä ja myönteisenä ympäristötavoitteena. Yritys, jonka tuotteilla on ympäristömerkki tai joka haluaisi niille sellaisen, hyötyisi EMAS-järjestelmän käyttämisestä myöntämisperusteiden noudattamisen hallintaan ja ylläpitoon. Uudessa ympäristömerkkijärjestelmässä erilaiset maksujen alennukset ovat tulleet mahdollisiksi esimerkiksi EMAS- tai ISO-sertifioiduille yrityksille, pk-yrityksille ja edelläkävijöille.

Toteutustavat

EUEB:n olisi työsuunnitelmakauden kolmen ensimmäisen vuoden aikana kehitettävä menetelmät, joilla vahvistetaan palveluihin sovellettavat ekologiset arviointiperusteet, ja tarkasteltava erilaisia palveluja niiden suhteellisen painoarvon arvioimiseksi.

EUEB:n olisi työsuunnitelmakauden kahden ensimmäisen vuoden aikana analysoitava mahdollisia synergioita ympäristömerkin ja EMAS-järjestelmän sekä muiden ympäristöjärjestelmien, kuten ISO 14001:n, välillä.

4. EU:n järjestelmän ja jäsenvaltioiden muiden ympäristömerkintäjärjestelmien välinen yhteistyö ja koordinointi

Yhteisön ympäristömerkin ja muiden jäsenvaltioissa käytettävien ympäristömerkkien välistä yhteistyötä ja koordinointia olisi kehitettävä järjestelmällisempään ja kattavampaan suuntaan. Näin voidaan vahvistaa huomattavasti Euroopassa käytettyjen ympäristömerkintäjärjestelmien roolia niiden pyrkiessä edistämään ja kehittämään kestävää kuluttamista.

Yhteistyötä ja koordinointia voidaan harjoittaa useilla eri aloilla, muun muassa tiedonvaihdossa, yhteisissä tunnettuuden edistämistoimissa ja tuoteryhmien kehittämisessä.

Huomattavia resurssien säästöjä voitaisiin saavuttaa etenkin koordinoimalla paremmin tuoteryhmien kehittämistä.

Tavoite

Kehitetään vähitellen ja järjestelmällisesti yhteisön ympäristömerkin ja muiden jäsenvaltioissa käytettävien ympäristömerkkien välistä yhteistyötä ja koordinointia.

Toteutustavat

EUEB:n ja jäsenvaltioiden muiden ympäristömerkintäjärjestelmien olisi perustettava pysyvä yhteistyön ja koordinoinnin johtoryhmä.

a) Tuoteryhmien kehittämisen koordinointi

Yhteisön ympäristömerkin ja muiden ympäristömerkintäjärjestelmien pitäisi vaihtaa järjestelmällisesti keskenään tietoja järjestelmiin kuuluvista tuoteryhmistä ja tuoteryhmien kehitysohjelmistaan, ja tarvittaessa niiden olisi koordinoitava työtään antamalla yhteiskäyttöön resursseja, asiantuntemusta ja tuloksia. Näin kaikki osapuolet säästäisivät resursseja, eri järjestelmien roolit tulisivat selviksi ja yhdenmukaistaminen helpottuisi niissä tapauksissa, joissa samankaltaisilla ympäristömerkeillä on samantapaisia päämääriä.

Eri lähestymistavoilla on omat etunsa, ja niitä olisi kehitettävä rinnakkain. Jokaisen ympäristömerkinnän jokaisesta tuoteryhmästä olisi tehtävä yhteinen päätös seuraavien eri tilanteiden ja mahdollisuuksien mukaan:

EU:n merkki on, kansallista tai alueellista ei: Tapauksessa, jossa tuoteryhmälle on vahvistettu EU:n ympäristömerkin myöntämisperusteet mutta ei kansallisen tai alueellisen merkin myöntämisperusteita, kansallisen (tai alueellisen) merkintäjärjestelmän olisi päätettävä (ja ilmoitettava EUEB:lle)

i) ettei se kehitä myöntämisperusteita kyseistä tuoteryhmää varten (ts. se voi saada vain EU:n ympäristömerkin), mikä helpottaa valmistajien valintaa, vahvistaa EU:n ympäristömerkin asemaa ja edellyttää EU:n ympäristömerkin aktiivisempaa markkinointia kyseisen tuoteryhmän osalta;

ii) että se hyväksyy EU:n ympäristömerkin myöntämisperusteet kansallisiksi myöntämisperusteiksi (kuten Itävalta on tehnyt sähkölamppujen osalta); tästä on etuna, että kyseisessä valtiossa toimivat valmistajat voivat valita, käyttävätkö ne kansallista ja/vai EU:n ympäristömerkkiä paikallisessa markkinoinnissaan ja EU:n ympäristömerkkiä muissa jäsenvaltioissa tapahtuvassa markkinoinnissaan; tämä vahvistaa kummankin ympäristömerkin asemaa;

iii) että se vahvistaa eri myöntämisperusteet kuin EU:n ympäristömerkillä on; tähän pitäisi olla syynä erilaiset ympäristö- ja markkinointipäämäärät, ja ratkaisu olisi selitettävä selkeästi kaikille sidosryhmille kansallisella ja EU:n tasolla. Esimerkiksi tapauksissa, joissa EU:n käyttämät perusteet ovat hyvin tiukat, kansallisella merkinnällä voidaan perustellusti pyrkiä kohdistamaan toiminta suuremmalle markkinasegmentille omaksumalla vähemmän tiukat myöntämisperusteet, ja päinvastoin. Kansallisella ympäristömerkillä voi myös olla erityiset ympäristötavoitteet, joita se haluaa painottaa myöntämisperusteissa mutta jotka eivät ole koko Euroopan tasolla yhtä olennaiset tai sopivat. Useimmissa tapauksissa olisi kuitenkin pyrittävä molemmin puolin lähentämään myöntämisperusteita.

Kansallinen merkki on, EU:n merkkiä ei: Tapauksessa, joissa on tuoteryhmällä on kansalliset (tai alueelliset) myöntämisperusteet, tämä olisi otettava huomioon yhteisön ympäristömerkintäjärjestelmässä harkittaessa, mikä olisi tuoteryhmän mahdollinen painoarvo EU:n järjestelmässä. Jos EU:n ympäristömerkki päätetään ottaa käyttöön, EUEB:n olisi otettava huomioon voimassa olevat kansalliset myöntämisperusteet kehittäessään EU:n perusteita. Kansallisten perusteiden ja EU:n lopullisten perusteiden välillä mahdollisesti olevat erot olisi yksilöitävä, kuvailtava ja perusteltava, ja niistä olisi ilmoitettava asianomaisille tahoille.

Ei EU:n merkkiä, ei kansallista merkkiä: Tapauksessa, jossa ei ole kansallisia eikä EU:n vahvistamia myöntämisperusteita, yhteisön ja valtioiden ympäristömerkintäjärjestelmien välillä olisi keskusteltava tapauskohtaisesti, olisiko myöntämisperusteita sopivinta kehittää EU:n tasolla, kansallisesti vai molemmilla tasoilla (viimeksi mainitussa tapauksessa olisi myös selvitettävä, miten ja miksi lähestymistavat täydentäisivät toisiaan) ja miten asiassa edettäisiin tehokkaimmin.

EU:n merkki on, kansallinen on: Tapauksessa, jossa tuoteryhmälle on olemassa sekä kansallinen että yhteisön ympäristömerkki, olisi päätettävä joko vähitellen yhdenmukaistaa myöntämisperusteet (esim. niin että yksi järjestelmä omaksuu toisen järjestelmän perusteet), omaksua toisiaan täydentävät lähestymistavat (ks. edellä) tai poistaa toinen merkeistä (tai molemmat merkit) kyseiseltä tuoteryhmältä.

Tavoite

Koordinoidaan vähitellen tuoteryhmien kehittämistä EU:ssa käytetyissä eri ympäristömerkintäjärjestelmissä.

Toteutustavat

EUEB:n ja jäsenvaltioiden muiden ympäristömerkintäjärjestelmien olisi tarkistettava ja luetteloitava kaikki tuoteryhmät, joilla on käytössä ympäristömerkki EU:n ja ehdokasmaiden (ja mahdollisesti muiden maiden) alueella, ja otettava käyttöön mekanismi keskusrekisterin laatimiseksi ja päivittämiseksi näistä tuoteryhmistä ja niihin sovellettavista perusteista.

EUEB:n ja jäsenvaltioiden muiden ympäristömerkintäjärjestelmien olisi luotava mekanismi työohjelmien asteittaista koordinoimista ja tiedonvaihtoa varten.

EUEB:n ja jäsenvaltioiden muiden ympäristömerkintäjärjestelmien olisi määritettävä jokaisen järjestelmän jokaisen tuoteryhmän osalta, mikä edellä 4 kohdan a alakohdassa kuvailluista tilanteista ja lähestymistavoista siihen sopii.

EUEB:n ja jäsenvaltioiden muiden ympäristömerkintäjärjestelmien olisi yhdenmukaistettava mahdollisimman tarkkaan pesuaineiden valmistusainetietokantansa (DID-luettelot) ja tähän liittyvät asiat.

EUEB:n ja jäsenvaltioiden muiden ympäristömerkintäjärjestelmien olisi kehittäessään tuoteryhmiä tarkasteltava mahdollisuuksia tunnustaa vastavuoroisesti ja aiheellisella tavalla välituotteet tai lopputuotteet, joilla on jokin jäsenvaltioiden ympäristömerkeistä, esimerkiksi sellaisten tuoteryhmien kohdalla, joissa ympäristömerkittyjen tuotteiden käytöstä myönnetään etuja.

EUEB:n olisi otettava huomioon maailmanlaajuisessa ympäristömerkintöjen verkostossa GEN:ssä (Global Ecolabelling Network) meneillään oleva työ.

b) Yhteiset toimet EU:n järjestelmän ja jäsenvaltioiden muiden ympäristömerkkien ja niiden ympäristömerkittyjen tuotteiden tekemiseksi tunnetuiksi muun muassa kuluttajien tietoisuuden ja tuntemuksen lisäämiseksi järjestelmien yhteisistä ja toisiaan täydentävistä tehtävistä

Eri sidosryhmille olisi annettava tietoa, jossa selitetään Euroopan eri ympäristömerkkien ympäristöllisiä arvoja ja esitellään eri järjestelmät toisiaan täydentävinä eikä keskenään kilpailevina, vaikka niiden tuoteryhmät ja tavoitteet poikkeavat toisistaan, ja huomautetaan niiden edistävän yhteistä lopullista päämäärää, joka on kestävä kehitys ja terveet kulutustottumukset.

Tämä edellyttää jonkin verran yhteisiä keskusteluja EU:n ympäristömerkintäjärjestelmän ja jäsenvaltioiden muiden ympäristömerkintäjärjestelmien välillä, jotta järjestelmien hahmottamisesta, esitystavasta sekä niiden yhteisistä ja toisiaan täydentävistä tarkoituksista ja rooleista päästään yhteisymmärrykseen.

Yksi mahdollisuus olisivat päällekkäisiä tuoteryhmiä koskevat yhteiset tunnettuuden edistämiskampanjat, joilla selitetään kuluttajille, mitä eroja järjestelmien ympäristöominaisuuksissa mahdollisesti on ja mitä hyötyjä niistä on.

Lisäksi on tärkeää luoda yhteinen verkkosivu tai tietokanta, jonka avulla eurooppalaiset kuluttajat sekä julkisten ja yksityisten hankintojen tekijät löytävät helpommin ympäristömerkittyjä tuotteita. Sivulla pitäisi olla tietoja niiden ostopaikoista ja valmistajista sekä yhteystiedot.

Niissä tapauksissa, joissa sekä kansallisessa (tai alueellisessa) että EU:n ympäristömerkintäjärjestelmässä on vahvistettu myöntämisperusteet tietylle tuoteryhmälle, on selvää, että paras mahdollinen tulos (kuluttajiin kohdistuvan tiedotuksen ja ympäristömerkinnän aseman vahvistamisen kannalta kestävää kulutusta edistävänä välineenä) on, että hakijat hakevat ja voivat käyttää molempia merkintöjä. Tuottaja hyötyisi omassa maassaan kansallisen ympäristömerkin paikallisesta tunnettuudesta ja EU:n merkin eurooppalaisesta ulottuvuudesta, ja myydessään tuotteitaan muissa jäsenvaltioissa, joissa kansallista ympäristömerkkiä tunnetaan huonommin, tuottaja hyötyisi EU:n ympäristömerkistä. Kun molemmat merkit ovat rinnakkain, molemmat logot tulevat tutummiksi kuluttajille ja kumpikin järjestelmä vahvistuu.

Kummankin merkin käytön kannustamiseksi maksujärjestelmiä olisi mukautettava niin, että jos hakija haluaa molemmat merkit, hän saisi sopivan alennuksen. Hakija voisi esimerkiksi saada vähentää yhdestä merkistä maksamansa maksun toisen merkin maksusta. Tämän taloudellisia seurauksia - niin kielteisiä kuin myönteisiäkin, lyhyt- ja pitkäaikaisia - olisi tutkittava huolellisesti, samoin kuin erilaisia menettelyjä, joilla mahdolliset ongelmat voidaan selvittää.

Tavoite

Lisätään vähitellen tietoisuutta EU:n ympäristömerkin ja jäsenvaltioiden muiden ympäristömerkkien yhteisistä ja toisiaan täydentävistä tavoitteista ja rooleista.

Toteutustavat

Komission, jäsenvaltioiden, EUEB:n ja jäsenvaltioiden muiden ympäristömerkintäjärjestelmien olisi työsuunnitelmakauden ensimmäisen vuoden aikana kehitettävä yhdessä sidosryhmille (valmistajille, kuluttajille, jakelijoille, julkisten hankintojen tekijöille ym.) tarkoitettua tiedotusta kansallisista ja EU:n ympäristömerkeistä sekä niiden yhteisistä ja toisiaan täydentävistä rooleista ja tavoitteista. Työsuunnitelmakauden toisena vuotena olisi toteutettava toimia tämän tiedon levittämiseksi.

EUEB:n ja jäsenvaltioiden muiden ympäristömerkintäjärjestelmien olisi vaihdettava ja levitettävä tietoa siitä, mitä ympäristömerkittyjä tuotteita missäkin myydään.

Komission, EUEB:n ja jäsenvaltioiden muiden ympäristömerkintäjärjestelmien olisi tutkittava mahdollisuuksia kehittää yhteinen ympäristömerkittyjen tuotteiden "vihreä kauppa" ("green store") Internetiin (ja/tai tähän liittyviä toimia). Jos päätelmät ovat myönteiset, olisi samalla ehdotettava aikataulua ja talousarviota sen toteuttamista varten.

EUEB:n ja kansallisten ympäristömerkintäjärjestelmien olisi kehitettävä yhteisiä toimia ympäristömerkin myöntämisperusteiden käytön kannustamiseksi julkisissa ja yksityisissä hankinnoissa.

Komission olisi tutkittava EUEB:tä kuullen mahdollisuuksia ja tilaisuuksia mukauttaa yhteisön ympäristömerkin maksurakennetta niin, että siinä tarjotaan sopiva alennus hakijoille, jotka haluavat sekä yhteisön ympäristömerkin että yhden tai useamman jäsenvaltioiden muista ympäristömerkeistä, ottaen huomioon taloudelliset seuraukset - niin myönteiset kuin kielteisetkin, lyhyt- ja pitkäaikaiset. Lisäksi komission olisi tarvittaessa ehdotettava muuttavaa päätöstä. Jäsenvaltioiden muiden ympäristömerkintäjärjestelmien pitäisi toimia samoin.

5. Yhteiset tunnettuuden edistämistoimet

(Huomautus:

Nämä EU:n ympäristömerkin tunnetuksi tekemiseen tarkoitetut toimet täydentävät edellä kuvailtuja kansallisten ympäristömerkintäjärjestelmien kanssa toteutettavia yhteisiä toimia sekä yksittäisten jäsenvaltioiden, EUEB:n jäsenten ja komission parhaillaan toteuttamia tunnettuuden edistämistoimia.)

Vapaaehtoinen järjestelmä voi onnistua ja vaikuttaa huomattavasti markkinoihin vain, jos sitä tuetaan merkittävällä markkinoinnilla ja tunnettuuden edistämistoimilla. Tarkistetun asetuksen 10 artiklan mukaan jäsenvaltiot ja komissio edistävät yhteistyössä EUEB:n jäsenten kanssa yhteisön ympäristömerkin käyttöä järjestämällä kuluttajille, tuottajille, kauppiaille, vähittäismyyjille ja kansalaisille yleisesti suunnattuja valistus- ja tiedotuskampanjoita. Eri sidosryhmien osallistuminen on ratkaisevan tärkeää, etenkin niiden, jotka voivat tarjota kerrannaisvaikutuksia, kuten vähittäismyyntisektori sekä kuluttaja- ja ympäristöasioissa toimivat kansalaisjärjestöt. Nämä ryhmät olisi yksilöitävä selvästi, ja kuhunkin ryhmään kohdistuva tiedotusstrategia olisi kehitettävä.

EUEB:n olisi edelleen järjestettävä säännöllisesti kahdesti vuodessa kokouksia, joissa käsitellään erityisesti markkinointia, ympäristömerkinnän tekemistä tunnetuksi ja strategian kehittämistä. EUEB:n pitäisi myös perustaa pysyvä markkinoinnin johtoryhmä kehittämään ja koordinoimaan kaikenlaisia yhteisiä edistämistoimia, muun muassa komission ja jäsenvaltioiden järjestämiä.

Kuten edellä todetaan (ks. markkinaosuuksia käsittelevä jakso), tunnettuuden edistämis- ja markkinointitoimiin (yhteisiin tai yksittäisiin) osoitettujen resurssien olisi oltava kokonaisuutena merkittävät, tasoltaan ainakin 50 prosenttia tuoteryhmien tekniseen kehittämiseen osoitettavista resursseista.

Tavoite

EUEB:n, komission ja jäsenvaltioiden olisi koordinoitava sopivassa määrin markkinointityötään ja kehitettävä ja toteutettava yhteisiä toimia.

Toteutustavat

EUEB:n olisi perustettava pysyvä markkinoinnin johtoryhmä.

Yhdessä tai muuten toteutettaviin tunnettuuden edistämistoimiin käytettäviä resursseja olisi myös lisättävä mahdollisuuksien mukaan 50 prosenttiin tuoteryhmien kehittämiseen ja tarkistamiseen osoitettavista resursseista.

EUEB:n pitäisi kokoontua kahdesti vuodessa keskustelemaan erityisesti markkinoinnista ja merkin tekemisestä tunnetuksi sekä järjestelmän strategian kehittämisestä (puheenjohtajamaan kokoukset).

EUEB:n, komission ja jäsenvaltioiden olisi yksilöitävä yhdessä tärkeimmät kohderyhmät ja määritettävä kutakin koskeva strategia ja toteutettava sitä.

a) Yhteiset edistämistoimet sidosryhmien tietoisuuden lisäämiseksi

Tärkeimpänä tavoitteena on tiedottaa jatkuvasti valmistajille, kuluttajille ja kerrannaisvaikutuksia omaaville tahoille (vähittäismyyjille ja kansalaisjärjestöille), siis kaikille sidosryhmille, ympäristömerkistä ja sen vaiheista. Tähän sopivia välineitä ovat mm. painotuotteet (esitteet, tiedotteet, artikkelit) ja verkkosivu. Samalla olisi pyrittävä järjestelmällisesti saamaan palautetta sidosryhmiltä ja otettava se huomioon.

Esitteitä on jo valmiina täydellinen sarja (ympäristömerkin tietopaketti), jonka komissio ja eri toimivaltaiset elimet ovat kehittäneet. Ne olisi toimitettava järjestelmällisesti sidosryhmille ja niitä olisi päivitettävä ja parannettava jatkuvasti. Niitä voitaisiin käyttää nykyistä paremmin, ja EUEB:n, komission ja jäsenvaltioiden olisi koordinoitava pyrkimyksiään tehostaakseen rajallisten resurssiensa käyttöä, kehittääkseen esitteitä, tiedotteita ja verkkosivua ja jakaakseen niitä järjestelmällisemmin tärkeimmille kohderyhmille.

Myös yhteisön ympäristömerkin verkkosivu (http://europa.eu.int/ecolabel) toimii jo nyt keskeisenä olennaisen tiedon lähteenä, ja sitä on hoidettava aktiivisesti yhdessä ja päivitettävä säännöllisesti. Sen vakuuttavuutta ja avoimuutta olisi lisättävä kannustamalla kaikkia sidosryhmiä, kuluttaja- ja ympäristöasioissa toimivat kansalaisjärjestöt mukaan luettuina, antamaan siihen tietojaan säännöllisesti.

Asianmukaisten tiedotuskanavien tarjoamisen lisäksi on myös tärkeää ottaa huomioon tapahtumat, kuten näyttelyt ja messut, joissa yhteisön ympäristömerkkiä voidaan esitellä suurelle yleisölle. Toistaiseksi ei ole tehty systemaattisia analyyseja siitä, mitkä näyttelyt tai messut sopisivat parhaiten ympäristömerkin tekemiseen tunnetuksi. Toinen tarkemmin tutkittava mahdollisuus on ympäristömerkittyjen tuotteiden käyttäminen suurtapahtumissa kuten maailmanmestaruuskisoissa, olympialaisissa, festivaaleilla jne.

Vielä elävän yleisen väärinkäsityksen mukaan ympäristömerkin hakeminen on raskas, byrokraattinen ja kallis prosessi, vaikka sen jälkeen, kun asetusta ja maksurakennetta äskettäin tarkastettiin, merkin hakeminen on entistä yksinkertaisempaa ja halvempaa. Lisäksi vahvistettaessa myöntämisperusteita kutakin tuotetta varten kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että testauskustannukset ovat mahdollisimman pienet ja että on täysin selvää, mitä aineistoa ja mitä testiraportteja hakijan on esitettävä. Sidosryhmille on tiedotettava paremmin näistä seikoista.

Tavoite

Tiedotetaan jatkuvasti kaikille sidosryhmille ympäristömerkinnästä ja sen kehityksestä. Samalla olisi pyrittävä järjestelmällisesti saamaan palautetta sidosryhmiltä ja otettava se huomioon.

Toteutustavat

EUEB:n ja komission olisi järjestettävä ympäristömerkin verkkosivun päivittäminen ja jatkuva parantaminen.

EUEB:n olisi järjestettävä esitteiden ja muiden painotuotteiden laatiminen ja jakelu ja koordinoitava sitä.

EUEB:n olisi laadittava luettelo tapahtumista, joissa ympäristömerkkiä olisi esiteltävä, sekä ehdotus ympäristömerkittyjen tuotteiden käytöstä valikoiduissa suurtapahtumissa.

EUEB:n olisi varmistettava, että sidosryhmiin kohdistuvassa tiedotuksessa selitetään ympäristömerkin hakemiseen tarvittavat menettelyt, aika ja kustannukset.

b) Yhteiset tunnettuuden edistämistoimet julkisten ja yksityisten hankintojen tekijöiden tietoisuuden lisäämiseksi

Edellä olevassa markkinaosuuksia käsittelevässä jaksossa korostettiin julkisten ja yksityisten hankintojen tekijöiden vaikutusmahdollisuuksia. Yhteisissä tunnettuuden edistämistoimissa olisi keskityttävä tähän tärkeään kohderyhmään. Tietoja on annettava sekä oikeudellisesta kehyksestä (siitä, miten hankintojen tekijä voi sisällyttää ympäristömerkin myöntämisperusteet tarjouskilpailuihinsa, mitä on nyt selvitetty julkisista hankinnoista ja ympäristöstä annetussa komission tulkitsevassa tiedonannossa) että eri tuoteryhmiin sovellettavista myöntämisperusteista. Tässäkin asiassa olisi hyödynnettävä ympäristömerkin verkkosivua tärkeänä välineenä. EUEB:n ja julkisten hankintojen tekijöiden yhteisiä kokouksia olisi järjestettävä ja myös kansallisia ja/tai alueellisia kampanjoja olisi harkittava.

Tavoite

Tiedotetaan keskipitkällä aikavälillä julkisten hankintojen tekijöille mahdollisuuksista käyttää ympäristömerkin myöntämisperusteita tarjouskilpailuissaan.

Toteutustavat

EUEB:n, komission ja jäsenvaltioiden olisi kehitettävä ennen työsuunnitelmakauden toisen vuoden loppua yhteinen strategia ja joukko yhteisiä toimia, joilla edistetään ympäristömerkin myöntämisperusteiden käyttöä julkisissa ja yksityisissä hankinnoissa.

Komission olisi laadittava vihreiden julkisten hankintojen käsikirja, jossa käsiteltäisiin muun muassa sitä, miten perusteita voidaan käyttää tarjouskilpailuissa. EUEB:n, komission ja jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että käsikirjaa jaetaan mahdollisimman laajasti julkisten hankintojen tekijöille, ja järjestettävä koulutusta ja tiedotustilaisuuksia ja muita asianmukaisia toimia. Olennaiset tiedot olisi julkaistava ympäristömerkin verkkosivulla.

c) Pk-yrityksiin ja jakelijoihin kohdistuva yhteinen tunnettuuden edistäminen ja tukitoiminta

Edellä olevissa jaksoissa kuvailtujen merkinnän tunnetuksi tekemiseen tähtäävien toimien lisäksi olisi perustettava verkostoja, jotka tukevat pk-yritysten ympäristömerkkihakemuksia. Pk-yrityksillä ei aina ole riittäviä resursseja tai tietoja arvioida ympäristömerkin tarjoamia mahdollisuuksia ja laatia hyväksyttävä hakemus. Niiden olisi voitava käyttää apunaan verkostoja, joihin kuuluu muita hakijoita, eturyhmiä, toimivaltaisia elimiä ja muita merkittäviä organisaatioita, kuten toimialajärjestöjä ja alueellisia viranomaisia.

Vähittäismyyjillä, jotka ovat valmistajien ja kuluttajien yhteyshenkilöjä, on myös ratkaiseva tehtävä. Vähittäismyyjät voisivat esimerkiksi käyttää ympäristömerkkiä omien merkkituotteidensa laatukuvan parantamiseen ja pyrkiä tarjoamaan asiakkailleen muita ympäristömerkittyjä tuotteita. Strategisten kumppanuuksien kehittämistä vähittäismyyjien kanssa olisi siis pidettävä yhtenä painopisteenä.

Toteutustavat

EUEB:n olisi kehitettävä strategia ja toimia, joilla voidaan luoda pk-yrityksille tarkoitettuja ympäristömerkin tukiverkkoja.

EUEB:n olisi kehitettävä strategisia kumppanuuksia vähittäismyyjien kanssa.

6. Suunnitellut järjestelmän rahoitusjärjestelyt

Koska asiaan osallistuu paljon eri organisaatioita, joihin kuuluu myös julkishallintoa, tuleville vuosille ei voida laatia tarkkoja budjetteja (esimerkiksi komission talousarvio vahvistetaan vuosittain).

Ympäristömerkintäjärjestelmän tarpeet muodostuvat kuitenkin kahdesta pääosasta: tuoteryhmien kehittämiseen ja toisaalta markkinointiin ja edistämiseen tarvittavista resursseista.

EUEB:n, komission ja jäsenvaltioiden vuonna 2000 ympäristömerkinnälle osoittamat resurssit olivat noin 45 henkilöä ja 4 miljoonaa euroa (kun mukaan ei lasketa palkkoja). Näistä noin 2,8 miljoonaa euroa käytettiin markkinointiin ja merkin tunnetuksi tekemiseen.

Tällainen resurssien taso on riittävä tuoteryhmien kehittämiseen ja tarkistamiseen, ja se voitaisiin osoittaa tarkoitukseen vuosittain, mikäli EUEB:n, komission ja jäsenvaltioiden vuotuiset talousarviot sen sallivat. Resurssit olisi käytettävä mahdollisimman tehokkaasti.

Toimivaltaisten elinten maksuista saamien tulojen kokonaistaso oli vuonna 2000 noin 280000 euroa, ja määrä kasvanee sitä mukaa kuin järjestelmä kehittyy. Tämä riittänee kasvattamaan markkinointiin ja merkin tunnettuuden edistämiseen käytettävien resurssien määrää, jonka olisi noustava ainakin 50 prosentin tasolle tuoteryhmien kehittämiseen ja tarkistamiseen käytettävistä resursseista, kun mukaan ei lasketa ympäristömerkin saaneiden yritysten käyttämiä resursseja.

Tavoite

Suunnitellaan järjestelmän pitkän aikavälin rahoitus käyttäen tarkoitukseen osoitetut resurssit mahdollisimman tehokkaasti.

Toteutustavat

EUEB:n, komission ja jäsenvaltioiden olisi pyrittävä sopimaan järjestelmän pitkän aikavälin rahoituksesta.

(1) KOM(2001) 68 lopullinen.

(2) KOM(2001) 31 lopullinen.

(3) Puheenjohtajan päätelmät, 15.-16.6.2001, SN 200/01, s. 4; Komission tiedonanto: Kestävä kehitys Euroopassa paremman maailman vuoksi: Kestävää kehitystä koskeva Euroopan unionin strategia (9175/01).

(4) Huomautus:

Euroopan komissio toimii EUEB:n sihteeristönä ja osallistuu kaikkeen sen toimintaan.

(5) EUEB:n puheenjohtajamaan kahdesti vuodessa omassa maassaan järjestämiä EUEB:n kokouksia, joissa keskustellaan toimintaperiaatteista ja markkinoinnista.

(6) Komission tulkitseva tiedonanto julkisiin hankintoihin sovellettavasta yhteisön lainsäädännöstä ja mahdollisuuksista ottaa ympäristönäkökohdat huomioon julkisissa hankinnoissa, KOM(2001) 274 lopullinen.

(7) Komission tulkitseva tiedonanto julkisiin hankintoihin sovellettavasta yhteisön lainsäädännöstä ja mahdollisuuksista ottaa ympäristönäkökohdat huomioon julkisissa hankinnoissa, KOM(2001) 274 lopullinen.

Lisäys 1

PRIORISOINTIMENETELMÄT

Seuraavaan ei-tyhjentävään luetteloon on koottu tärkeimmät kysymykset, jotka pitäisi esittää jokaisesta ehdolla olevasta tuoteryhmästä. Myöntävä vastaus kaikkiin kysymyksiin merkitsee, että asiassa kannattaa edetä ja vahvistaa tuoteryhmälle ekologiset arviointiperusteet.

Ympäristökysymykset:

1) Onko tuoteryhmällä huomattavia ympäristövaikutuksia maailmanlaajuisesti, alueellisesti tai yleisesti?

2) Tarjoaako tuoteryhmä merkittäviä mahdollisuuksia ympäristön tilan parantamiseen kuluttajien tekemien valintojen kautta?

3) Onko tuoteryhmällä merkitystä ympäristöpolitiikan ensisijaisille aloille, välineille ja lainsäädännölle (esim. yhdennetylle tuotepolitiikalle, jätehuollolle, ilmastonmuutokselle tai energiamerkille)?

Markkinakysymykset:

4) Onko tuoteryhmän myynnin ja kaupan määrä sisämarkkinoilla merkittävä?

5) Tarjoaako tuoteryhmä valmistajille ja/tai vähittäismyyjille tilaisuuksia ja kannustimia kilpailuedun hankkimiseen tarjoamalla ympäristömerkittyjä tuotteita?

6) Liittyykö tuoteryhmän markkinointiin jo ympäristöväittämiä?

7) Onko sidosryhmillä selvästi kiinnostusta ympäristömerkkiin tuoteryhmässä?

8) Onko tuoteryhmän myynti loppukäyttöön tai kulutukseen määrältään merkittävää?

9) Onko tuoteryhmällä huomattavat julkisten hankintojen markkinat?

10) Onko tuoteryhmällä huomattavat yksityisten hankintojen markkinat?

11) Valmistavatko tuoteryhmän tuotteita pienet valmistajat?

12) Hankkivatko kuluttajat tuoteryhmän tuotteita usein (esim. päivittäin tai viikoittain)?

13) Tukeeko tuoteryhmä olemassa olevaa "tuoteryhmäperhettä"?

14) Tarjoaako tuoteryhmä erityisen tilaisuuden lisätä järjestelmän yleistä näkyvyyttä?

Muut kysymykset:

15) Liittyykö tuoteryhmään kuluttajien terveyttä ja turvallisuutta koskevia kysymyksiä?

16) Kuuluuko tuoteryhmä johonkin muuhun ympäristömerkintäjärjestelmään Euroopassa tai muualla? Jos kuuluu, onko tuoteryhmä menestynyt kyseisessä järjestelmässä?

17) Onko tuoteryhmälle vahvistettu käyttökelpoisuusnormit?

Lisäys 2

EI-TYHJENTÄVÄ LUETTELO ENSISIJAISISTA TUOTERYHMISTÄ

Nykyiset ja käsiteltävinä olevat tuoteryhmät

Pehmopaperituotteet

Kopiopaperit

Maanparannusaineet

Maalit ja lakat sisäkäyttöön

Tekstiilit

Jalkineet

Konetiskiaineet

Tekstiilien pesuaineet

Yleispuhdistusaineet ja saniteettipuhdistusaineet

Käsitiskiaineet

Patjat

Sähkölamput

Mikrotietokoneet

Kannettavat tietokoneet

Pesukoneet

Kylmäsäilytyslaitteet

Astianpesukoneet

Majoituspalvelut

Huonekalut

Keraamiset tiilet ja laatat

Televisiot

Pölynimurit

Autonrenkaat

Mahdollisia uusia tuoteryhmiä

(Huomautus:

EUEB ja komissio arvioivat parhaillaan yksityiskohtaisesti näiden mahdollisten uusien tuoteryhmien painoarvoa ja määrittävät parasta järjestystä ja ajoitusta niiden kehittämiselle.)

Painopaperi

Painotuotteet

Jalostetut paperituotteet, paperitarvikkeet

Tapetit

Jätesäkit, muovisäkit

Ostoskassit, muovikassit

Kirjoitusvälineet

Puhelimet

Kopiokoneet

Pienet kodinkoneet

Muotitarvikkeet

Käsineet

Nahkatuotteet

Urheiluvälineet

Lelut ja pelit

Pakkaukset

Remonttituotteet

Ilmastointi

Lämmitysjärjestelmät

Vedenlämmitysjärjestelmät

Eristys

Rakennusten osat

Rakennuspalvelut

Vähittäismyyntipalvelut

Kemiallinen pesu

Rahoituspalvelut

Kuljetuspalvelut

Jakelupalvelut

Ajoneuvojen korjauspalvelut

Henkilöautot

Keittiö- ja muut talousesineet

Hygieniatuotteet (terveyssiteet)

Shampoot ja saippuat

Lisäys 3

YHTEENVETO TAVOITTEISTA JA TOTEUTUSTAVOISTA

>TAULUKON PAIKKA>