Neuvoston asetus (EY) N:o 2529/2001,

annettu 19 päivänä joulukuuta 2001,

lampaan- ja vuohenliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 36 ja 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen(1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Lampaan- ja vuohenliha-alan yhteistä markkinajärjestelyä koskevia säännöksiä on annettu useilla asetuksilla. Selkeyden vuoksi nämä asetukset olisi kumottava ja korvattava uudella asetuksella. Interventiota koskevista yleisistä säännöistä lampaan- ja vuohenliha-alalla 14 päivänä lokakuuta 1980 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2644/80(4), painaviksi ruhoiksi lihotettavien karitsojen määritelmästä 12 päivänä joulukuuta 1989 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 3901/89(5), lampaiden ja vuohien kasvatukselle tietyillä yhteisön epäsuotuisilla alueilla myönnettävästä erityistuesta 14 päivänä toukokuuta 1990 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1323/90(6), lampaan- ja vuohenliha-alan tuottajapalkkion myöntämistä koskevista yleisistä säännöistä 27 päivänä marraskuuta 1990 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 3493/90(7), tuoreiden ja jäähdytettyjen lampaanruhojen yhteisön vakiolaatuluokasta 5 päivänä helmikuuta 1991 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 338/91(8) sekä lampaan- ja vuohenliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 3 päivänä marraskuuta 1998 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2467/98(9) korvataan tässä asetuksessa vahvistetuilla uusilla järjestelyillä, minkä vuoksi mainitut asetukset olisi kumottava.

(2) Maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn muoto voi vaihdella tuotteiden mukaan.

(3) Perustamissopimuksen 33 artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi sekä erityisesti markkinoiden vakauttamiseksi ja alan maatalousväestön kohtuullisen elintason turvaamiseksi on tarpeen säätää tietyistä toimenpiteistä, jotka helpottavat tarjonnan mukauttamista markkinoiden tarpeisiin. Olisi säädettävä sisämarkkinoita koskevista toimenpiteistä, joihin sisältyy erityisesti lampaan- ja vuohenlihan tuottajille maksettava palkkio sekä yksityisen varastoinnin järjestelmä.

(4) Tuottajille maksettavan palkkion suuruudessa on otettava huomioon yhteisön eri tuotantojärjestelmien erikoistuminen. Kutuista maksettava palkkio olisi maksettava tuottajille, jotka toimivat tietyillä alueilla, joilla vuohenkasvatus suuntautuu pääasiassa vuohenlihan tuotantoon ja joilla vuohen- ja lampaankasvatusmenetelmät ovat samanlaisia.

(5) Olisi myös säädettävä lisäpalkkion maksamisesta tuottajille alueilla, joilla lampaan- ja vuohenkasvatus on perinteinen elinkeino tai edistää merkittävästi maaseudun elinkeinoelämää. Lisäpalkkion maksaminen olisi rajoitettava niihin tuottajiin, joiden tilan maatalousmaasta vähintään 50 prosenttia on epäsuotuisilla alueilla, siten kuin ne on määritelty Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen ja tiettyjen asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta 27 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999(10) mukaisesti.

(6) Hallinnollisista syistä olisi palkkioiden maksun aikaisimman mahdollisen määräpäivän oltava varainhoitovuoden ensimmäinen päivä. Halutun taloudellisen vaikutuksen aikaansaamiseksi palkkiot on myönnettävä tiettyjen määräaikojen sisällä.

(7) On tarpeen säätää mahdollisuudesta muuttaa palkkioiden määrää tuotannon, tuottavuuden ja markkinoiden kehityksen perusteella.

(8) Jotta vältetään kannustamasta tuotantoa ja menojen lisäämistä, tuottajakohtaiset enimmäismäärät on syytä säilyttää. Kunkin jäsenvaltion palkkio-oikeuksien kokonaismäärä olisi vahvistettava jo vahvistettujen määrien perusteella.

(9) Uusia tuottajia ja sellaisia vanhoja tuottajia, joiden tuottajakohtainen enimmäismäärä ei syystä tai toisesta ole karjojen muuttuneen tilanteen mukainen, ei saisi jättää palkkio-oikeuden ulkopuolelle. Sen vuoksi olisi säädettävä kansallisten varantojen hoidosta siten, että varantoja täydennetään ja hallinnoidaan yhteisön perusteiden mukaisesti. Ilman tilan siirtoa tehtävään palkkio-oikeuksien siirtoon olisi samasta syystä sovellettava sääntöjä, joiden mukaan osa siirretyistä oikeuksista pidätetään ilman korvausta ja siirretään kansalliseen varantoon.

(10) Jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus sallia palkkio-oikeuksien väliaikainen siirto, jotta tuottajat voivat vähentää tuotantoaan rajoitetuksi ajaksi.

(11) Olisi luotava yhteys herkkien vyöhykkeiden ja alueiden sekä lampaan- ja vuohenkasvatuksen välille tämän tuotannon jatkumisen varmistamiseksi erityisesti alueilla, joilla tämä tuotanto on tärkeää paikalliselle elinkeinoelämälle.

(12) Lampaan- ja vuohenlihan tuotannon edellytykset ja tuottajien tulotaso vaihtelevat huomattavasti yhteisön eri tuotantoalueilla. Jotta pystytään vastaamaan riittävällä tavalla rakenteellisiin ja luonnonolosuhteista johtuviin eroihin sekä näistä aiheutuviin erilaisiin tarpeisiin, on aiheellista säätää joustavat puitteet yhteisön lisätuelle, jonka jäsenvaltiot määrittelevät ja myöntävät kiinteiden yleisten määrien rajoissa ja tiettyjen yhteisten perusteiden mukaisesti. Kokonaismäärät olisi jaettava jäsenvaltioille sen mukaan, mikä on niiden osuus maksetuista palkkioista. Yhteisten perusteiden tarkoituksena on muun ohessa estää lisätukia aiheuttamasta syrjiviä vaikutuksia ja mahdollistaa yhteisön asiaa koskevien monenvälisten sitoumusten täydellinen huomioon ottaminen. On erityisen tärkeää, että jäsenvaltiot toimivat yksinomaan objektiivisin perustein, ottavat täysin huomioon yhdenvertaisen kohtelun periaatteen sekä välttävät markkinoiden ja kilpailun vääristymiä.

(13) Interventiotoimenpiteet toteutetaan yksityisen varastoinnin tukena, joka vaikuttaa vähiten tuotteiden tavanomaiseen kaupan pitämiseen. Tämän tuen asianmukaisen soveltamisen turvaamiseksi komissiolla olisi oltava täydelliset tiedot hintojen kehityksestä lampaan- ja vuohenlihan yhteismarkkinoilla.

(14) Tiettyjen perusteiden täyttyessä markkinahintojen osalta olisi yksityisen varastoinnin tuen myöntämisestä pääsääntöisesti päätettävä tarjouskilpailumenettelyllä. Yksityisen varastoinnin tuen myöntäminen saattaa kuitenkin olla tehokkaampaa, jos tuen määrä vahvistetaan ennakolta, mikäli kiireellinen turvautuminen yksityiseen varastointiin yhdellä tai useammalla hinnanmäärittelyalueella vallitsevan erityisen vaikean markkinatilanteen vuoksi osoittautuu tarpeelliseksi. Näin ollen on tarpeen antaa komissiolle valtuudet vahvistaa tuki ennakolta, mikäli tällainen markkinatilanne on ilmennyt, vaikka kyseiset markkinahintaperusteet eivät täyttyisikään.

(15) Kauppajärjestelmä, johon sisältyy tuontitullijärjestelmä, on yhdessä hinta-, palkkio- ja interventiojärjestelmien kanssa omiaan vakauttamaan yhteisön markkinoita.

(16) Toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava seurata jatkuvasti kaupan kehitystä voidakseen arvioida markkinoiden kehitystä ja tarvittaessa tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden mahdollista soveltamista. Tämän vuoksi olisi säädettävä sellaisten tuonti- ja tarvittaessa vientitodistusten myöntämisestä, joilla taataan niiden toimien toteuttaminen, joita varten lisenssejä pyydetään.

(17) Tiettyjen maataloustuotteiden tuonnista johtuvien epäsuotuisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi yhteisön markkinoilla on yhden tai useamman tällaisen tuotteen tuonnille määrättävä lisätuontitulli, jos tietyt edellytykset täyttyvät.

(18) On aiheellista antaa tietyin edellytyksin komissiolle valtuudet avata ja hallinnoida perustamissopimuksen mukaisesti tehtyihin kansainvälisiin sopimuksiin tai muihin neuvoston antamiin säädöksiin perustuvia tariffikiintiöitä.

(19) Edellä esitetyn järjestelmän täydentämiseksi olisi siinä määrin kuin on tarpeen sen moitteettoman toiminnan kannalta säädettävä mahdollisuudesta markkinatilanteen vaatiessa kieltää sisäisen tai ulkoisen jalostusmenettelyn käyttö kokonaan tai osittain.

(20) Tullijärjestelmä mahdollistaa kaikista muista suojatoimenpiteistä luopumisen yhteisön ulkorajoilla. Yhteisten hintojen ja tullimaksujen mekanismi voi poikkeuksellisissa olosuhteissa kuitenkin osoittautua riittämättömiksi. Yhteisön olisi voitava toteuttaa nopeasti kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta yhteisön markkinat eivät jäisi ilman suojaa tällaisten tapausten aiheuttamissa häiriötilanteissa, kun tuonnin esteet on poistettu. Tällaisten toimenpiteiden on oltava yhteisön velvoitteiden mukaisia, sen kansainväliset velvoitteet mukaan luettuina.

(21) Toimenpiteitä on ehkä toteutettava myös silloin, kun hintojen huomattava nousu tai lasku häiritsee tai uhkaa häiritä yhteisön markkinoita.

(22) Eläintautien leviämistä ehkäisemään tarkoitettujen toimenpiteiden soveltamisesta aiheutuvat vapaan liikkuvuuden rajoitukset voivat aiheuttaa hankaluuksia yhden tai useamman jäsenvaltion markkinoilla. Tällaisten tilanteiden korjaamiseksi saattaa olla tarpeen ottaa käyttöön poikkeuksellisia toimenpiteitä markkinoiden tukemiseksi.

(23) Tiettyjen tukien myöntäminen voi vaarantaa yhteisiin hintoihin perustuvien yhtenäismarkkinoiden asianmukaisen toiminnan. Tämän vuoksi valtiontukien myöntämistä koskevia perustamissopimuksen määräyksiä olisi sovellettava lampaan- ja vuohenliha-alalla.

(24) Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(11) mukaisesti.

(25) Kustannukset, jotka jäsenvaltioille aiheutuvat tämän asetuksen velvoitteiden toteuttamisesta, kuuluvat yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1258/1999(12) soveltamisalaan.

(26) Lampaan- ja vuohenkasvatuksen ympäristövaikutukset aiheuttavat huolta erityisesti tietyillä yhteisön alueilla. Komission olisi laadittava asiasta saatujen kokemusten perusteella kertomus ja liitettävä siihen mahdolliset ehdotukset.

(27) Siirryttäessä asetuksen (EY) N:o 2467/98 mukaisista järjestelyistä niihin, joista on säädetty tässä asetuksessa, voi ilmetä vaikeuksia, joita ei huomioitu tässä asetuksessa. Tällaisten vaikeuksien selvittämiseksi komission olisi voitava hyväksyä siirtymätoimenpiteitä. Komissio olisi myös valtuutettava ratkaisemaan erityisiä käytännön ongelmia,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Lampaan- ja vuohenliha-alan yhteinen markkinajärjestely sisältää sisämarkkina- ja kauppajärjestelmän, ja se koskee seuraavia tuotteita:

>TAULUKON PAIKKA>

I OSASTO

SISÄMARKKINAT

2 artikla

Ammattialajärjestöjen ja ammattialojen yhteisten järjestöjen rohkaisemiseksi tekemään aloitteita, joilla helpotetaan tarjonnan mukauttamista markkinoiden vaatimuksiin, voidaan toteuttaa seuraavat 1 artiklassa tarkoitettuja tuotteita koskevat yhteisön toimenpiteet:

a) toimenpiteet, joilla pyritään parantamaan lampaan- ja vuohenkasvatusta;

b) toimenpiteet, joilla pyritään edistämään tuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen parempaa järjestelyä;

c) toimenpiteet, joilla pyritään parantamaan laatua;

d) toimenpiteet, joilla pyritään mahdollistamaan lyhyen ja pitkän aikavälin ennusteiden laatiminen käytettävien tuotantotapojen perusteella;

e) toimenpiteet, joilla pyritään helpottamaan markkinahintojen kehityksen seurantaa.

Näitä toimenpiteitä koskevat yleiset säännöt annetaan perustamissopimuksen 37 artiklan 2 kohdassa määrättyä menettelyä noudattaen.

I LUKU

SUORAT TUET

3 artikla

Tässä osastossa tarkoitetaan:

a) "tuottajalla" yksittäistä maatalousyrittäjää, joka voi olla luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö taikka luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmittymä, ja jonka yritys sijaitsee yhteisön alueella ja joka kasvattaa lampaita tai vuohia, riippumatta siitä, mikä on ryhmittymän tai sen jäsenten oikeudellinen asema kansallisessa lainsäädännössä;

b) "tilalla" tarkoitetaan kaikkia tuottajan johtamia tuotantoyksiköitä, jotka sijaitsevat yhden jäsenvaltion alueella;

c) "uuhella" naaraspuolisia lampaansukuisia eläimiä, jotka ovat karitsoineet vähintään kerran tai ovat vähintään yhden vuoden ikäisiä;

d) "kutulla" naaraspuolisia vuohensukuisia eläimiä, jotka ovat vohlineet vähintään kerran tai ovat vähintään yhden vuoden ikäisiä.

1 jakso

Uuhi- ja vuohipalkkio

4 artikla

1. Tuottaja, joka pitää tilallaan uuhia, voi hakemuksesta saada palkkion uuhien pitämisestä (uuhipalkkio).

2. Tuottaja, joka pitää tilallaan kuttuja, voi hakemuksesta saada palkkion kuttujen pitämisestä (vuohipalkkio). Tämä palkkio myönnetään tuottajille, jotka toimivat tietyillä alueilla, joilla tuotanto täyttää seuraavat kaksi perustetta:

1) vuohia kasvatetaan ensisijaisesti vuohenlihan tuotantoon,

2) lampaiden ja vuohien kasvatusmenetelmät ovat samanlaiset.

Tällaisten alueiden luettelo vahvistetaan 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3. Uuhi- ja vuohipalkkio myönnetään vuosittaisena maksuna tuottajakohtaisten enimmäismäärien rajoissa tukikelpoista eläintä, kalenterivuotta ja tuottajaa kohti. Asianomainen jäsenvaltio päättää niiden eläinten vähimmäismäärästä, joista palkkiota voi hakea. Tämä vähimmäismäärän on oltava vähintään 10 ja enintään 50 eläintä.

4. Palkkion määrä uuhta kohti on 21 euroa. Lampaanmaitoa tai lampaanmaitopohjaisia tuotteita kaupan pitävien tuottajien osalta palkkio uuhta kohti on kuitenkin 16,8 euroa.

5. Palkkion määrä kuttua kohti on 16,8 euroa.

6. Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2 jakso

Lisäpalkkio

5 artikla

1. Tuottajille maksetaan lisäpalkkio niillä alueilla, joilla lampaan- ja vuohenkasvatus on perinteinen elinkeino tai joilla se edistää merkittävästi maaseudun taloutta. Jäsenvaltiot määrittelevät nämä alueet. Lisäpalkkio myönnetään kuitenkin ainoastaan niille tuottajille, joiden tilan maatalousmaasta vähintään 50 prosenttia sijaitsee asetuksen (EY) N:o 1257/1999 mukaisesti määritellyillä epäsuotuisilla alueilla.

2. Lisäpalkkio myönnetään myös tuottajille, joiden eläimet siirtyvät vuodenaikojen mukaisesti laitumelta toiselle edellyttäen, että:

a) vähintään 90 prosenttia eläimistä, joista palkkiota haetaan, laiduntaa vähintään 90 peräkkäistä päivää 1 kohdan mukaisesti määritellyllä tukikelpoisella alueella, ja

b) tilan keskuspaikka on tarkkaan määritellyllä maantieteellisellä alueella, jonka osalta jäsenvaltio on todennut, että vuodenaikojen mukainen siirtyminen laitumelta toiselle kuuluu perinteiseen lampaan- ja/tai vuohenkasvatukseen ja että eläinten siirtyminen on tarpeen siirtolaidunkautisen rehun riittämättömän määrän vuoksi.

3. Tämän lisäpalkkion suuruudeksi vahvistetaan 7 euroa uuhta ja kuttua kohti. Lisäpalkkio myönnetään samoin edellytyksin kuin uuhi- ja vuohipalkkion osalta on säädetty.

4. Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3 jakso

Yleiset säännökset

6 artikla

1. Palkkiot maksetaan tuensaajina oleville tuottajille niiden uuhien ja/tai kuttujen määrän perusteella, jotka pidetään tuottajan tilalla 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen määritettävän vähimmäisajan.

Maksut suoritetaan heti kun tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevasta yhdennetystä hallinto- ja valvontajärjestelmästä 27 päivänä marraskuuta 1997 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 3508/92(13) säädetyt tarkastukset on suoritettu, mutta aikaisintaan sen kalenterivuoden, jonka osalta palkkioita haetaan, lokakuun 16 päivänä ja viimeistään seuraavan kalenterivuoden maaliskuun 31 päivänä.

2. Sen jälkeen kun lampaiden ja vuohien tunnistamista ja rekisteröintiä koskevista uusista säännöistä annettavaa asetusta on alettu soveltaa, eläimen on oltava tunnistettu ja rekisteröity näiden sääntöjen mukaisesti, jotta sen osalta voidaan myöntää palkkio.

7 artikla

Palkkioiden määriä voidaan muuttaa tuotannon, tuottavuuden ja markkinoiden kehityksen perusteella perustamissopimuksen 37 artiklan 2 kohdassa määrättyä menettelyä noudattaen.

4 jakso

Tuottajakohtaiset enimmäismäärät

8 artikla

1. Jollei 2 ja 3 kohdasta muuta johdu, tuottajakohtainen enimmäismäärä 1 päivänä tammikuuta 2002 on sama kuin tuottajalla 31 päivänä joulukuuta 2001 asiaa koskevien yhteisön sääntöjen mukaisesti olleiden palkkio-oikeuksien määrä.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että palkkio-oikeuksien yhteismäärä ei 1 päivästä tammikuuta 2002 alkaen niiden alueella ylitä liitteessä I vahvistettuja kansallisia enimmäismääriä ja että 10 artiklassa tarkoitetut kansalliset varannot voidaan säilyttää.

3. Jos 2 kohdan nojalla toteutetut toimenpiteet edellyttävät tuottajakohtaisten enimmäismäärien alentamista, tämä tehdään ilman korvausta ja asiasta on päätettävä objektiivisin perustein.

Näissä perusteissa on otettava huomioon:

a) missä määrin tuottajat ovat käyttäneet tuottajakohtaisia enimmäismääriään vuotta 2001 edeltäneiden kolmen viitevuoden aikana;

b) erityiset luonnonolot tai sellaisten seuraamusten määrääminen, joiden johdosta palkkiota ei vähintään yhden viitevuoden aikana ole maksettu tai sitä on alennettu;

c) muut poikkeukselliset olosuhteet, joiden vuoksi vähintään yhden viitevuoden aikana maksetut tuet eivät vastaa edellisinä vuosina todettua todellista tilannetta.

4. Edellä 2 kohdan mukaisesti toteutetun toimenpiteen perusteella peruutetut palkkio-oikeudet on poistettava.

5. Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

9 artikla

1. Jos tuottaja myy tai muulla tavoin siirtää tilansa, hän voi siirtää kaikki palkkio-oikeutensa henkilölle, joka jatkaa tilan pitämistä.

2. Tuottaja voi siirtää oikeutensa kokonaan tai osittain muille tuottajille myös tilaansa siirtämättä.

Jos palkkio-oikeuksia siirretään ilman tilan siirtoa, osa siirretyistä oikeuksista, enintään 15 prosenttia, on palautettava maksutta tapahtuvaa uudelleen jakamista varten korvauksetta sen jäsenvaltion kansalliseen varantoon, jonka alueella tila sijaitsee.

Jäsenvaltiot voivat hankkia palkkio-oikeuksia tuottajilta, jotka vapaaehtoisesti luopuvat oikeuksistaan kokonaan tai osittain. Tällöin tuottajille voidaan suorittaa tällaisten oikeuksien hankinnasta maksu joko kansallisista talousarvioista tai 11 artiklan 2 kohdan viidennen luetelmakohdan mukaisesti.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään ja asianmukaisesti tähän oikeuttaviksi todettujen olosuhteiden vallitessa jäsenvaltiot voivat säätää, että oikeudet siirretään kansallisen varannon kautta, jos tila myydään tai siirretään muulla tavoin.

3. Jäsenvaltiot voivat toteuttaa tarvittavat toimenpiteet estääkseen palkkio-oikeuksien siirtämisen pois sellaisilta herkiltä vyöhykkeiltä ja alueilta, joilla lampaankasvatus on erityisen tärkeää paikalliselle elinkeinoelämälle.

4. Jäsenvaltiot voivat sallia sellaisen ennen niiden vahvistamaa päivää tapahtuvan palkkio-oikeuksien osan väliaikaisen siirtämisen, jota oikeuksia hallussaan pitävä tuottaja ei aio käyttää.

5. Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Nämä yksityiskohtaiset säännöt voivat koskea erityisesti:

a) säännöksiä, joiden perusteella jäsenvaltiot voivat ratkaista niiden tuottajien palkkio-oikeuksien siirtoon liittyviä erityisiä ongelmia, jotka eivät omista alueita, joilla heidän tilansa sijaitsevat, ja

b) erityissääntöjä, jotka liittyvät sellaisten oikeuksien vähimmäismäärään, jotka voivat olla osittaisen siirron kohteena.

10 artikla

1. Kunkin jäsenvaltion on ylläpidettävä kansallista palkkio-oikeuksien varantoa.

2. Edellä 9 artiklan 2 kohdan tai muiden yhteisön säännösten mukaisesti palautetut palkkio-oikeudet on lisättävä kansalliseen varantoon.

3. Jäsenvaltiot voivat myöntää tuottajille palkkio-oikeuksia kansallisten varantojensa rajoissa. Palkkio-oikeuksia myöntäessään jäsenvaltiot asettavat etusijalle erityisesti uudet tai nuoret viljelijät tai muut ensisijaisessa asemassa olevat tuottajat.

4. Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, erityisesti ne, jotka koskevat käyttämättömien palkkio-oikeuksien peruuttamista ja uudelleenjakamista, vahvistetaan 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

II LUKU

LISÄTUET

11 artikla

1. Jäsenvaltiot maksavat vuosittain lisätukia liitteessä II vahvistettujen kokonaismäärien mukaisesti.

Jäsenvaltiot voivat päättää kasvattaa liitteessä II vahvistettuja kokonaismääriä pienentämällä 4 artiklassa tarkoitettujen tukien määriä. Näiden määrien pienentäminen, jota voidaan soveltaa aluekohtaisesti, ei saa ylittää yhtä euroa.

Tuet maksetaan vuosittain objektiivisin perustein, joihin kuuluvat erityisesti asianomaiset tuotantorakenteet ja -olosuhteet, ja siten, että varmistetaan tuottajien yhtäläinen kohtelu ja vältetään markkina- ja kilpailuvääristymät. Tuet maksetaan 6 artiklassa säädetyn määräajan puitteissa. Näitä tukia ei saa sitoa markkinahintojen vaihteluun. Ne voidaan suorittaa aluekohtaisesti.

2. Tukea voidaan suorittaa erityisesti seuraavissa tapauksissa:

- sellaisille tuottajille maksettavat tuet, jotka harjoittavat paikallisen elinkeinoelämän tai ympäristönsuojelun kannalta tärkeitä ja erityisesti laatua korostavia tuotantotyyppejä,

- edellä 4 artiklassa säädetyn palkkion määrän kasvattamiseen. Lisämäärien edellytykseksi voidaan asettaa eläintiheyttä koskevia vaatimuksia, jotka jäsenvaltiot määrittelevät paikallisten olosuhteiden mukaisesti,

- tuottajien tilojen uudelleenjärjestelyihin tai tuottajien järjestöjen kehittämiseen tarkoitettu tuki,

- tuottajille maksettavaa pinta-alatuki, joka myönnetään sellaista rehualahehtaaria kohti, joka on tuottajan käytettävissä kyseisenä kalenterivuonna ja jonka osalta ei samana vuonna haeta tukea tiettyjen peltokasvien viljelijöiden tukijärjestelmän, kuivattujen rehujen tukijärjestelmän eikä muiden monivuotisten pelto- tai puutarhakasvien yhteisön tukijärjestelmän perusteella,

- sellaisille tuottajille tarkoitettu tuki, jotka luopuvat oikeuksistaan vapaaehtoisesti 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti,

- lampaan- ja vuohenlihan jalostamisen ja kaupan pitämisen parantamiseen sekä järkiperäistämiseen tarkoitettu tuki.

3. Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

III LUKU

YKSITYINEN VARASTOINTI

12 artikla

1. Komissio voi päättää myöntää yksityisen varastoinnin tukea, jos yhdellä tai useammalla hinnanmäärittelyalueella vallitsee erityisen vaikea markkinatilanne. Hinnanmäärittelyalueella tarkoitetaan:

a) Isoa-Britanniaa,

b) Pohjois-Irlantia,

c) kutakin muuta jäsenvaltiota erikseen.

Tuki myönnetään tarjouskilpailumenettelyllä.

Tuen myöntämisestä voidaan kuitenkin päättää ennakkovahvistamismenettelyllä, jos kiireellinen turvautuminen yksityiseen varastointiin osoittautuu tarpeelliseksi.

2. Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan ja yksityisen varastoinnin tuen myöntämisestä päätetään 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

II OSASTO

KOLMANSIEN MAIDEN KANSSA KÄYTÄVÄ KAUPPA

13 artikla

1. Edellä 1 artiklassa tarkoitettuja tuotteita yhteisöön tuotaessa tai niitä yhteisöstä vietäessä voidaan vaatia tuonti- tai vientitodistuksen esittämistä.

Tuonti- tai vientitodistus on voimassa kaikkialla yhteisössä.

Jäsenvaltiot myöntävät todistuksia hakemuksesta jokaiselle hakijalle riippumatta siitä, mihin tämä on sijoittautunut yhteisössä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 16 artiklan soveltamiseksi toteutettuja toimenpiteitä.

Todistusten myöntämisen edellytykseksi voidaan asettaa sellaisen vakuuden antaminen, jolla taataan tuonti- ja vientisitoumuksen toteutuminen todistuksen voimassaoloaikana; ylivoimaista estettä lukuun ottamatta vakuus menetetään kokonaan tai osittain, jos tuontia tai vientiä ei toteuteta tässä määräajassa tai se toteutetaan ainoastaan osittain.

2. Luettelo tuotteista, joilta vaaditaan vientitodistus, todistusten voimassaoloaika ja muut tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

14 artikla

Edellä 1 artiklassa lueteltuihin tuotteisiin sovelletaan yhteisen tullitariffin mukaisia tulleja.

15 artikla

1. Edellä 1 artiklassa luetteloitujen tiettyjen tuotteiden tuonnista johtuvien epäsuotuisten vaikutusten ehkäisemiseksi tai torjumiseksi yhteisön markkinoilla määrätään yhden tai useamman tällaisen yhteisessä tullitariffissa säädetyn tullin alaisen tuotteen tuonnille lisätuontitulli, jos komission 4 kohdan nojalla määrittämät edellytykset täyttyvät, paitsi jos tuonti ei todennäköisesti häiritse yhteisön markkinoita tai jos lisätullin vaikutukset olisivat epäsuhteessa asetettuihin tavoitteisiin.

2. Jos tuontihinta alittaa tason, jonka yhteisö on ilmoittanut Maailman kauppajärjestölle ("käynnistyshinta"), voidaan määrätä lisätuontitulli.

Jos tuonnin määrä minä tahansa vuonna, jona 1 kohdassa tarkoitettuja epäsuotuisia vaikutuksia ilmenee tai todennäköisesti ilmenee, ylittää markkinoille pääsyn mahdollisuuksiin perustuvan tason, joka määritellään prosenttiosuutena kolmen edellisen vuoden vastaavasta kotimaisesta kulutuksesta ("käynnistysmäärä"), voidaan määrätä lisätuontitulli.

3. Edellä 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaista lisätuontitullia määrättäessä huomioon otettavat tuontihinnat määritetään kyseisen lähetyksen cif-tuontihintojen perusteella.

Tätä varten cif-tuontihinnat tarkistetaan kyseisen tuotteen edustavien maailmanmarkkinahintojen tai tuotteen yhteisön tuontimarkkinoilla vallitsevien edustavien hintojen perusteella.

4. Komissio antaa tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Näissä säännöissä täsmennetään erityisesti tuotteet, joihin lisätuontitulleja voidaan soveltaa.

16 artikla

1. Perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista tai mistä tahansa muusta neuvoston säädöksestä 1 artiklassa luetelluille tuotteille johtuvat tariffikiintiöt otetaan käyttöön ja niitä hallinnoidaan 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen annettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

2. Kiintiöitä hallinnoidaan soveltamalla jotain seuraavista menetelmistä tai niiden yhdistelmää:

a) hakemusten saapumisjärjestykseen perustuva menetelmä ("ensin tullutta palvellaan ensin" -periaate);

b) menetelmä, jossa kiintiöt jaetaan suhteessa hakemusten jättöhetkellä haettuihin määriin ("samanaikainen tutkimus" -menetelmä);

c) perinteisiin kaupan järjestelyihin perustuva menetelmä ("perinteiset/uudet toimijat" -menetelmä).

Myös muita sopivia menetelmiä voidaan ottaa käyttöön. Niissä on kaikin tavoin vältettävä syrjimästä asianomaisia toimijoita.

3. Käytettävässä hallinnointimenetelmässä on tarvittaessa otettava riittävästi huomioon yhteisön markkinoiden hankintatarpeet ja tarve turvata näiden markkinoiden tasapaino.

4. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa yksityiskohtaisissa säännöissä:

a) säädetään vuosittaisista kiintiöistä, jotka tarvittaessa jaetaan sopivalla tavalla vuoden ajalle;

b) vahvistetaan sovellettava hallinnointimenetelmä;

c) ovat tarvittaessa takeet, jotka koskevat tuotteen luonnetta, lähtöisyyttä ja alkuperää ja, jos on aiheellista, perinteisten kaupankäyntimallien säilyttämistä;

d) säädetään c alakohdassa mainitut takeet todistavan asiakirjan tunnustamisesta; ja

e) vahvistetaan edellytykset, joiden vallitessa tuontitodistuksia myönnetään sekä niiden voimassaoloaika.

17 artikla

1. Siinä määrin kuin on tarpeen tämän asetuksen 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden yhteisen markkinajärjestelyn moitteettoman toiminnan kannalta, neuvosto voi komission ehdotuksesta ja perustamissopimuksen 37 artiklan 2 kohdassa määrättyä äänestysmenettelyä noudattaen erityistapauksissa kieltää sisäisen jalostusmenettelyn käytön osittain tai kokonaan edellä mainitussa 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden osalta.

2. Edellä 1 kohdasta poiketen ja jos 1 kohdassa tarkoitettu tilanne on poikkeuksellisen kiireellinen ja jos yhteisön markkinat häiriintyvät tai uhkaavat häiriintyä sisäisen tai ulkoisen jalostusmenettelyn vuoksi, komissio päättää tarvittavista toimenpiteistä joko jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Neuvostolle ja jäsenvaltioille on ilmoitettava tällaisista toimenpiteistä, jotka eivät saa olla voimassa kauempaa kuin kuusi kuukautta ja joita sovelletaan välittömästi. Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta päätöksen viikon kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

3. Kukin jäsenvaltio voi saattaa komission toteuttaman toimenpiteen neuvoston käsiteltäväksi sen tiedoksi antamista seuraavan viikon kuluessa. Neuvosto voi määräenemmistöllä vahvistaa, muuttaa tai kumota komission päätöksen.

Jos neuvosto ei ole toiminut kolmen kuukauden kuluessa, komission päätös katsotaan kumotuksi.

18 artikla

1. Yhdistetyn nimikkeistön yleisiä tulkintasääntöjä ja nimikkeistön soveltamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä sovelletaan 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden tariffiluokitteluun. Tämän asetuksen soveltamisesta syntyvä tariffinimikkeistö sisällytetään yhteiseen tullitariffiin.

2. Jollei tässä asetuksessa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä toisin säädetä, kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa on kiellettyä:

a) vaikutukseltaan tulleja vastaavien maksujen kantaminen;

b) määrällisten rajoitusten tai vaikutuksiltaan vastaavien toimenpiteiden soveltaminen.

19 artikla

1. Jos tuonnin tai viennin kasvun seurauksena yhden tai useamman tämän artiklan 1 artiklassa tarkoitetun tuotteen markkinat yhteisössä häiriintyvät tai uhkaavat häiriintyä vakavasti siten, että perustamissopimuksen 33 artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttaminen vaarantuu, kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa voidaan soveltaa aiheellisia toimenpiteitä, kunnes häiriö tai häiriön uhka on väistynyt.

Neuvosto antaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta yleiset säännöt tämän kohdan soveltamisesta sekä määrittelee tapaukset ja rajat, joissa jäsenvaltiot voivat toteuttaa suojatoimenpiteitä.

2. Jos 1 kohdassa tarkoitettu tilanne ilmenee, komissio päättää tarvittavista toimenpiteistä jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Se antaa jäsenvaltioille tiedoksi toimenpiteet, joita sovelletaan välittömästi. Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta päätöksen kolmen työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

3. Kukin jäsenvaltio voi saattaa komission toteuttaman toimenpiteen neuvoston käsiteltäväksi sen tiedoksi antamista seuraavien kolmen työpäivän kuluessa. Neuvosto kokoontuu viipymättä. Se voi määräenemmistöllä muuttaa tai kumota kyseisen toimenpiteen.

4. Tämän artiklan säännöksiä sovelletaan noudattaen yhteisön velvoitteita, kansainväliset velvoitteet mukaan luettuina.

III OSASTO

YLEISET SÄÄNNÖKSET

20 artikla

Jäsenvaltioiden on todettava lammaseläinten ja lammaseläinten lihan hinnat 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettavien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

21 artikla

1. Jos yhteisön markkinoilla todetaan huomattavaa hintojen nousua tai laskua, ja tällainen tilanne näyttää jatkuvan, minkä vuoksi markkinat häiriintyvät tai uhkaavat häiriintyä, voidaan toteuttaa tarvittavat toimenpiteet 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2. Komissio antaa yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

22 artikla

Eläintautien leviämisen torjuntatoimenpiteistä mahdollisesti aiheutuvien vapaan liikkuvuuden rajoitusten huomioon ottamiseksi voidaan 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen toteuttaa poikkeuksellisia toimenpiteitä niiden markkinoiden tukemiseksi, joihin rajoitukset vaikuttavat. Toimenpiteet voidaan toteuttaa ainoastaan niin laajoina ja niin pitkäksi aikaa kuin on ehdottomasti tarpeen markkinoiden tukemiseksi.

23 artikla

Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklaa sovelletaan tämän asetuksen 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden tuotantoon ja kauppaan.

24 artikla

Jäsenvaltiot ja komissio antavat toisilleen tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavat tiedot.

Tällaisten tietojen toimittamista ja jakelua koskevat säännöt annetaan 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

25 artikla

1. Komissiota avustaa lampaiden ja vuohien hallintokomitea, joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana on komission edustaja.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/486/EY 4 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa säädetty määräaika vahvistetaan yhdeksi kuukaudeksi.

3. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

26 artikla

Toimenpiteistä, jotka ovat tarpeen ja asianmukaisesti perusteltuja erityisten käytännön ongelmien ratkaisemiseksi kiireellisissä tapauksissa päätetään 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Nämä toimenpiteet voivat poiketa tämän asetuksen tiettyjen osien säännöksistä, mutta ainoastaan siinä määrin ja sellaisen ajan kuin on ehdottomasti tarpeen.

27 artikla

Asetusta (EY) N:o 1258/1999 ja sen täytäntöönpanemiseksi annettuja säännöksiä sovelletaan menoihin, jotka aiheutuvat jäsenvaltioille tämän asetuksen velvoitteiden täyttämisestä.

28 artikla

Komissio antaa 31 päivään joulukuuta 2005 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen lampaan- ja vuohenkasvatuksen ympäristövaikutuksista tietyillä yhteisön alueilla sekä palkkiojärjestelmän vaikutuksista. Kertomukseen on liitettävä mahdolliset ehdotukset. Kertomuksessa on erityisesti otettava huomioon jäsenvaltioiden selvitykset asetuksen (EY) N:o 1259/1999 3 artiklassa säädettyjen toimenpiteiden toteutuksesta.

29 artikla

Kumotaan asetukset (ETY) N:o 2644/80, (ETY) N:o 3901/89, (ETY) N:o 1323/90, (ETY) N:o 3493/90, (ETY) N:o 338/91 ja (EY) N:o 2467/98.

Viittauksia kumottuihin asetuksiin pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

30 artikla

Toimenpiteet, joilla tarvittaessa helpotetaan siirtymistä 29 artiklassa tarkoitettujen asetusten säännösten soveltamisesta tämän asetuksen säännösten soveltamiseen, vahvistetaan 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

31 artikla

1. Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

2. Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2002.

3. Asetuksia (ETY) N:o 2644/80, (ETY) N:o 3901/89, (ETY) N:o 1323/90, (ETY) N:o 3493/90, (ETY) N:o 338/91 ja (EY) N:o 2467/98 sovelletaan edelleen markkinointivuoden 2001 osalta.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä joulukuuta 2001.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

A. Neyts-Uyttebroeck

(1) EYVL C 213 E, 31.7.2001, s. 275.

(2) Lausunto annettu 25. lokakuuta 2001 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3) Lausunto annettu 17. lokakuuta 2001 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4) EYVL L 275, 18.10.1980, s. 8.

(5) EYVL L 375, 23.12.1989, s. 4, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1266/95 (EYVL L 123, 3.6.1995, s. 3).

(6) EYVL L 132, 23.5.1990, s. 17, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 193/98 (EYVL L 20, 27.1.1998, s. 18).

(7) EYVL L 337, 4.12.1990, s. 7, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2825/2000 (EYVL L 238, 23.12.2000, s. 1).

(8) EYVL L 41, 14.2.1991, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2536/97 (EYVL L 347, 18.12.1997, s. 6).

(9) EYVL L 312, 20.11.1998, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1669/2000 (EYVL L 193, 29.7.2000, s. 8).

(10) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 80.

(11) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(12) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 103.

(13) EYVL L 355, 5.12.1992, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 495/2001 (EYVL L 72, 14.3.2001, s. 6).

LIITE I

TILAKOHTAISET UUHI- JA VUOHIPALKKIO-OIKEUDET

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE II

11 ARTIKLASSA TARKOITETUT KOKONAISMÄÄRÄT

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE III

VASTAAVUUSTAULUKKO

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>