LIITE

tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi 12 päivänä joulukuuta 2001 annettuun komission asetukseen

>TAULUKON PAIKKA>

Komission asetus (EY) N:o 2427/2001,

annettu 12 päivänä joulukuuta 2001,

hedelmä- ja vihannesalan vientitukien vahvistamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon hedelmä- ja vihannesalan yhteisestä markkinajärjestelystä 28 päivänä lokakuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2200/96(1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 911/2001(2), ja erityisesti sen 35 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Komission asetuksessa (EY) N:o 1961/2001(3) annetaan hedelmä- ja vihannesalan vientitukien soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

(2) Asetuksen (EY) N:o 2200/96 35 artiklan 1 kohdan mukaisesti taloudellisesti merkittävän viennin mahdollistamiseksi mainitussa artiklassa tarkoitettujen tuotteiden kansainvälisen kaupan hintojen ja näiden tuotteiden yhteisön hintojen välinen erotus voidaan kattaa vientituella.

(3) Asetuksen (EY) N:o 2200/96 35 artiklan 4 kohdan mukaisesti tuet on vahvistettava ottaen huomioon toisaalta yhteisön markkinoiden hedelmien ja vihannesten hintojen ja saatavuuden ja toisaalta kansainvälisen kaupan hintojen tilanne tai kehitysnäkymät. Olisi myös otettava huomioon mainitun kohdan b alakohdassa tarkoitetut kustannukset sekä suunnitellun viennin taloudellinen näkökulma.

(4) Asetuksen (EY) N:o 2200/96 35 artiklan 1 kohdan mukaisesti tuet on vahvistettava ottaen huomioon perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista johtuvat rajat.

(5) Asetuksen (EY) N:o 2200/96 35 artiklan 5 kohdan mukaisesti yhteisön markkinoiden hinnat vahvistetaan ottaen huomioon viennille edullisimmat hinnat. Kansainvälisen kaupan hinnat on vahvistettava ottaen huomioon mainitun kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut hintanoteeraukset ja hinnat.

(6) Kansainvälisen kaupan tilanne tai tiettyjen markkinoiden erityiset vaatimukset voivat edellyttää tiettyjen tuotteiden vientituen eriyttämistä niiden määräpaikan mukaan.

(7) Yhteisiä markkinointivaatimuksia koskeviin luokkiin ekstra, I ja II kuuluvia tomaatteja, sitruunoita, appelsiineja ja omenoita voidaan tällä hetkellä viedä taloudellisesti merkittäviä määriä.

(8) Edellä mainittujen yksityiskohtaisten sääntöjen soveltamisesta markkinoiden nykytilanteeseen tai niiden kehitysnäkymiin ja erityisesti hedelmien ja vihannesten hintanoteerauksiin ja hintoihin yhteisössä ja kansainvälisessä kaupassa seuraa, että tuet olisi vahvistettava tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

(9) Asetuksen (EY) N:o 2200/96 35 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti olisi sallittava käytettävissä olevien varojen mahdollisimman tehokas käyttö välttäen kyseisten toimijoiden välinen syrjintä. Tämän vuoksi olisi huolehdittava siitä, että tukijärjestelmästä aiemmin seuranneet kauppavirrat eivät häiriintyisi. Näistä syistä sekä hedelmien ja vihannesten viennin kausiluonteisuuden vuoksi olisi vahvistettava kiintiöt tuotteittain.

(10) Komission asetuksella (ETY) N:o 3846/87(4), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1502/2001(5), vahvistetaan maataloustuotteiden nimikkeistö vientitukien osalta.

(11) Komission asetuksessa (EY) N:o 1291/2000(6) vahvistetaan maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusten järjestelmän soveltamista koskevat yhteiset yksityiskohtaiset säännöt.

(12) Markkinatilanteen vuoksi ja käytettävissä olevien varojen mahdollisimman tehokkaan käytön mahdollistamiseksi olisi yhteisön viennin rakenne huomioon ottaen valittava tarkoituksenmukaisin vientitukijärjestelmä tietyille tuotteille ja tiettyihin määräpaikkoihin, ja tämän vuoksi vientitukia ei pitäisi vahvistaa samanaikaisesti hedelmä- ja vihannesalan vientitukien soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 1961/2001 1 artiklassa tarkoitettujen A1-, A2- ja A3-menettelyjen mukaisesti kyseisen vientikauden osalta.

(13) Eri tuotteiden osalta säädetyt määrät on syytä jakaa eri vientitukijärjestelmien mukaisesti ottaen erityisesti huomioon tuotteiden pilaantuvuus.

(14) Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tuoreiden hedelmien ja vihannesten hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1. Hedelmä- ja vihannesalan vientituet vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2. Asetuksen (EY) N:o 1291/2000 16 artiklassa tarkoitettuja elintarvikeavun yhteydessä annettuja todistuksia ei lueta liitteessä tarkoitettuihin oikeutettuihin määriin.

3. A2- ja A3-todistusten voimassaoloaika on kaksi kuukautta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1961/2001 5 artiklan 6 kohdan säännösten soveltamista.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 8 päivänä tammikuuta 2002.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 12 päivänä joulukuuta 2001.

Komission puolesta

Franz Fischler

Komission jäsen

(1) EYVL L 297, 21.11.1996, s. 1.

(2) EYVL L 129, 11.5.2001, s. 3.

(3) EYVL L 268, 9.10.2001, s. 8.

(4) EYVL L 366, 24.12.1987, s. 1.

(5) EYVL L 199, 24.7.2001, s. 13.

(6) EYVL L 152, 24.6.2000, s. 1.

LIITE

hedelmä- ja vihannesalan vientitukien vahvistamisesta 12 päivänä joulukuuta 2001 annettuun komission asetukseen

>TAULUKON PAIKKA>

Huom.

Tuotekoodit sekä A-sarjan määräpaikkakoodit on määritelty komission asetuksessa (ETY) N:o 3846/87 (EYVL L 366, 24.12.1987, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna.

Määräpaikkojen numerokoodit on määritelty komission asetuksessa (EY) N:o 2020/2001 (EYVL L 273, 16.10.2001, s. 6).

Muiksi määräpaikoiksi on määritelty seuraavat:

F04 Kiinan kansantasavallan erityisalue Hongkong, Singapore, Malesia, Sri Lanka, Indonesia, Thaimaa, Taiwan, Papua-Uusi-Guinea, Laos, Kambodza, Vietnam, Japani, Uruguay, Paraguay, Argentiina, Meksiko ja Costa Rica.

F08 Kaikki määräpaikat lukuun ottamatta Slovakiaa, Latviaa, Liettuaa ja Bulgariaa.

F09 Norja, Islanti, Grönlanti, Färsaaret, Puola, Unkari, Romania, Albania, Bosnia ja Hertsegovina, Kroatia, Slovenia, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Jugoslavian liittotasavalta (Serbia, Montenegro), Malta, Armenia, Azerbaidzan, Valko-Venäjä, Georgia, Kazakstan, Kirgisia, Moldova, Venäjä, Tadzikistan, Turkmenistan, Uzbekistan, Ukraina, komission asetuksen (EY) N:o 800/1999 36 artiklassa tarkoitetut määräpaikat, Afrikan valtiot ja alueet lukuun ottamatta Etelä-Afrikkaa, Arabian niemimaan valtiot (Saudi-Arabia, Bahrain, Qatar, Oman, Arabiemiirikunnat (Abu Dhabi, Dubai, Sharja, Ajman, Umm al Qaiwain, Ras al Khaima ja Fujaira), Kuwait ja Jemen), Syyria, Iran, Jordania, Bolivia, Brasilia, Venezuela, Peru, Panama, Ecuador ja Kolumbia.