Komission asetus (EY) N:o 1148/2001,

annettu 12 päivänä kesäkuuta 2001,

kaupan pitämisessä hedelmä- ja vihannesalalla sovellettavista vaatimustenmukaisuustarkastuksista

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon hedelmä- ja vihannesalan yhteisestä markkinajärjestelystä 28 päivänä lokakuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2200/96(1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 911/2001(2), ja erityisesti sen 10 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Tuoreiden hedelmien ja vihannesten laatutarkastuksista 29 päivänä heinäkuuta 1992 annettuun komission asetukseen (ETY) N:o 2251/92(3), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 766/97(4), on tehtävä lukuisia muutoksia hedelmä- ja vihanneskaupan kehityksen ammattimaistumisen sekä alan yhteistä markkinajärjestelyä koskevien muutosten huomioon ottamiseksi ja asetuksen eräiden epätäsmällisyyksien selventämiseksi. Uusien tekstien yksinkertaistamiseksi ja selkeyttämiseksi kyseinen lainsäädäntö olisi laadittava kokonaan uudelleen ja asetus (ETY) N:o 2251/92 olisi kumottava.

(2) Jäsenvaltioiden on nimettävä valvontaelimet, jotka vastaavat vaatimustenmukaisuustarkastusten suorittamisesta kussakin kaupan pitämisen vaiheessa. Jäsenvaltioiden erilaiset tilanteet huomioon ottaen olisi suotavaa, että kussakin niistä jokin näistä elimistä saisi tehtäväkseen kaikkien nimettyjen elinten välisen yhteydenpidon ja koordinoinnin.

(3) Vaatimustenmukaisuustarkastukset on suoritettava pistokokeita käyttäen, ja niissä on keskityttävä toimijoihin, joilla vaatimustenvastaisten tavaroiden riski on suurin. Jäsenvaltioiden on laadittava omille kansallisille markkinoilleen luonteenomaisten piirteiden perusteella säännöt, joiden mukaan tarkastukset suunnataan tiettyihin toimijaluokkiin. Valvontaa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen avoimuuden vuoksi on suotavaa, että kansalliset säännöt toimitetaan komissiolle tiedoksi. Toimijoiden ja näiden luonteenomaisten piirteiden tuntemus on välttämätöntä, jotta jäsenvaltioiden tutkimukset voidaan kohdentaa oikein, ja sen vuoksi jokaisessa jäsenvaltiossa on laadittava hedelmä- ja vihannesalan toimijoista tietokanta, joka täydentää asetuksella (ETY) N:o 2251/92 perustettua rekisteriä.

(4) Hedelmien ja vihannesten viennin kolmansiin maihin on oltava vaatimusten mukaista, ja jäsenvaltioiden on se varmistettava ja todistettava siten kuin säädetään Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomissiossa tehdyn tuoreiden hedelmien ja vihannesten sekä kuivien ja kuivattujen hedelmien standardointia koskevassa Geneven pöytäkirjassa sekä hedelmien ja vihannesten kansainvälisten vaatimusten soveltamista koskevassa OECD:n järjestelmässä. Kolmansista maista tapahtuvan hedelmien ja vihannesten tuonnin on oltava kaupan pitämisen vaatimusten tai muiden vähintään niitä vastaavien vaatimusten mukaista. Näiden tavaroiden vaatimustenmukaisuus on siis tarkastettava ennen niiden tuomista yhteisön tullialueelle, lukuun ottamatta sellaisia pienikokoisia eriä, joiden vaatimustenvastaisuusriskin valvontaviranomaiset arvioivat vähäiseksi. Eräiden kolmansien maiden, joissa vaatimustenmukaisuus voidaan taata tyydyttävällä tavalla, valvontaelimien voidaan antaa suorittaa tarkastustoimitus. Tätä mahdollisuutta käytettäessä jäsenvaltioiden olisi tarkastettava säännöllisesti kolmansien maiden valvontaelimien tekemien tarkastusten luotettavuus ja ilmoitettava komissiolle näiden tarkastusten tulokset.

(5) Olisi varmistettava, ettei teolliseen jalostukseen tarkoitettuja tuotteita, joiden ei tarvitse olla vaatimusten mukaisia, saateta tuoreena nautittaviksi tarkoitettujen tuotteiden markkinoille. Sen lisäksi että tällaiset tuotteet on merkittävä asianmukaisesti, niiden mukana olisi joissakin tapauksissa oltava todistus teollisesta käyttötarkoituksesta, josta käy ilmi tarkoitettu loppukäyttö ja jonka avulla tätä loppukäyttöä voidaan valvoa.

(6) Hedelmille ja vihanneksille, joihin sovelletaan vaatimustenmukaisuustarkastuksia, on tehtävä samankaltaiset tarkastukset kaikissa kaupan pitämisen vaiheissa. Tätä varten olisi otettava käyttöön Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission suosittelemat tarkastuksia koskevat yksityiskohtaiset säännöt, jotka puolestaan noudattavat vastaavia OECD:n suosituksia. On kuitenkin tarpeen säätää erityiset vähittäismyyntivaiheen tarkastuksia koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

(7) Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat hedelmien ja vihannesten hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Jäsenvaltioiden on tehtävä kaupan pitämisen kaikissa vaiheissa asetuksen (EY) N:o 2200/96 7, 8 ja 9 artiklassa säädetyt kaupan pitämisen vaatimustenmukaisuustarkastukset tämän asetuksen säännösten mukaisesti.

2 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset

1. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi toimivaltainen viranomainen, jäljempänä "koordinointiviranomainen", joka vastaa tämän asetuksen sovellusalaan kuuluvien kysymysten koordinoinnista ja niitä koskevasta yhteydenpidosta.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle:

- edellä olevan 1 kohdan mukaisesti nimeämänsä koordinointiviranomaisen nimi sekä posti- ja sähköpostiosoite,

- asetuksen (EY) N:o 2200/96 7 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti nimeämiensä valvonnasta vastaavien elinten, jäljempänä "valvontaelimet", nimet sekä posti- ja sähköpostiosoitteet, ja

- täsmällinen määritelmä nimettyjen valvontaelinten toimivalta-alueesta.

3. Koordinointiviranomainen voi olla valvontaelin tai yksi valvontaelimistä taikka jokin muu 1 kohdan mukaisesti nimetty elin.

4. Komissio julkaisee luettelon jäsenvaltioiden nimeämistä koordinointiviranomaisista Euroopan yhteisöjen virallisen lehden C-sarjassa.

3 artikla

Toimijatietokanta

1. Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön hedelmä- ja vihannesalan toimijoista tietokanta, johon kerätään tiedot tässä artiklassa määritellyin edellytyksin sellaisten hedelmien ja vihannesten, joille on vahvistettu vaatimukset asetuksen (EY) N:o 2200/96 2 artiklan mukaisesti, kaupan pitämiseen osallistuvista toimijoista.

"Toimijalla" tarkoitetaan luonnollista tai oikeushenkilöä, jolla on hallussaan hedelmiä tai vihanneksia, joihin on sovellettava kaupan pitämisen vaatimuksia, ja jonka tarkoituksena on niiden esillepano myyntitarkoituksessa, myyntiin saattaminen, myyminen tai muulla tavoin kaupan pitäminen omaan tai kolmannen henkilön lukuun yhteisön alueella ja/tai niiden vieminen kolmansiin maihin.

Jäsenvaltiot päättävät edellytyksistä, joilla seuraavat toimijat otetaan tietokantaan tai jätetään sen ulkopuolelle:

- toimijat, joiden toiminta on luonteeltaan sellaista, että se vapauttaa ne asetuksen (EY) N:o 2200/96 3 artiklan nojalla velvollisuudesta noudattaa kaupan pitämisen vaatimuksia,

- luonnolliset tai oikeushenkilöt, joiden toiminta hedelmä- ja vihannesalalla rajoittuu joko tavaran kuljetuksiin tai hedelmien ja vihannesten vähäisessä määrin tapahtuvaan vähittäismyyntiin.

2. Kun tietokanta muodostuu useammista erillisistä osista, koordinointiviranomaisen on huolehdittava tietokannan ja sen osien yhdenmukaisuudesta sekä niiden päivityksistä. Valvontaelinten on toteutettava päivitykset kaikissa kaupan pitämisen vaiheissa tekemiensä tarkastusten yhteydessä keräämiensä tietojen perusteella.

3. Tietokannassa on oltava kunkin toimijan rekisterinumero, nimi, osoite, johonkin tämän asetuksen 4 artiklassa mainittuun luokkaan sijoittamiseksi tarvittavat tiedot ja erityisesti tämän asema kaupan pitämisen ketjussa, toiminnan laajuutta osoittava maininta ja tiedot toimijaa koskeneiden aiempien tarkastusten havainnoista sekä kaikki muut valvonnan kannalta tarpeellisiksi katsottavat tiedot.

4. Toimijoiden on annettava tietokantaa luotaessa ja sitä päivitettäessä jäsenvaltioiden tarpeellisiksi katsomat tiedot. Jäsenvaltioiden on vahvistettava edellytykset, joilla toimijoiden, jotka eivät ole asettuneet niiden alueelle mutta toimivat sillä, on oltava mukana niiden tietokannassa.

4 artikla

Vaatimustenmukaisuustarkastukset sisämarkkinoilla

1. Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön pistokokeisiin perustuva tarkastusjärjestelmä tarkastaakseen rekisteröityjen toimijoiden hallussaan pitämien tuotteiden vaatimustenmukaisuuden kaupan pitämisen kaikissa vaiheissa.

Jäsenvaltioiden on tässä järjestelmässä vahvistettava kunkin aiemmin määrittelemänsä toimijaluokan osalta riittävä tiheys valvontaelinten tekemille tarkastuksille yhteisön lainsäädännön noudattamisen varmistamiseksi käyttäen perusteena riskianalyysiä siitä, pitääkö toimija kaupan tuotteita, jotka eivät täytä kaupan pitämisen vaatimuksia. Riskianalyysin on perustuttava yritysten kokoon, niiden sijoittumiseen kaupan pitämisen ketjussa, aiemmissa tarkastuksissa tehtyihin havaintoihin sekä jäsenvaltioiden määrittelemiin mahdollisiin muihin tekijöihin. Hedelmien ja vihannesten kauppakunnostamisesta ja pakkaamisesta erityisesti tuotantoalueella vastaavat toimijat on tarkastettava useammin kuin muihin luokkiin kuuluvat toimijat. Tarkastukset voidaan tehdä myös kuljetuksen aikana.

Jos tarkastuksissa ilmenee merkittäviä vaatimustenvastaisuuksia, valvontaelinten on lisättävä kyseisiä toimijoita koskevia tarkastuksia.

2. Toimijoiden on annettava valvontaelimille kaikki tiedot, jotka nämä katsovat tarpeellisiksi tarkastusten järjestämiseksi ja tekemiseksi.

3. Jäsenvaltiot voivat antaa toimijoille kolmeksi vuodeksi uusittavissa olevan luvan kiinnittää jokaiseen lähetettyyn pakkaukseen liitteessä III olevan mallin mukainen etiketti, jos toimijoiden toimittamiin hedelmiin ja vihanneksiin sovelletaan kaupan pitämisen vaatimuksia ja jos kyseessä on lähetysvaihe, joka tarjoaa riittävät takeet hedelmien ja vihannesten korkeasta ja tasaisesta vaatimustenmukaisuudesta.

Tämän mahdollisuuden saavien toimijoiden on lisäksi täytettävä seuraavat edellytykset:

- niillä on oltava valvontahenkilöstö, jolla on jäsenvaltion hyväksymä koulutus,

- niillä on oltava asianmukaiset laitteet tuotteiden kauppakunnostusta ja pakkaamista varten,

- niiden on sitouduttava tekemään vaatimustenmukaisuustarkastus lähettämilleen tavaroille, ja niillä on oltava rekisteri, joka sisältää tiedot kaikista niiden suorittamista tarkastustoimista.

Kun toimija ei enää tarjoa riittäviä takeita korkeasta ja tasaisesta vaatimustenmukaisuudesta tai kun jokin edellä mainituista edellytyksistä ei enää täyty, jäsenvaltion on peruttava toimijalle antamansa lupa kiinnittää jokaiseen tämän lähettämään pakkaukseen liitteessä III olevan mallin mukainen etiketti.

4. Koordinointiviranomaisen on annettava tiedoksi komissiolle edellä 1 kohdassa mainitun tarkastusjärjestelmän säännökset ennen tämän asetuksen voimaantuloa. Tiedonannossa on erityisesti täsmennettävä määritetyt eri toimijaluokat ja niistä kullekin vahvistettu tarkastustiheys sekä tarvittaessa 3 kohdan säännösten yksityiskohtaiset soveltamisedellytykset, 5 artiklan 1 kohdan säännösten yksityiskohtaiset soveltamisedellytykset sekä kyseisiin eri toimijoihin sovellettavat tarkastusten vähimmäismäärät/-osuudet. Tarkastusjärjestelmän jokaisesta myöhemmästä muutoksesta on ilmoitettava komissiolle viipymättä.

5 artikla

Vaatimustenmukaisuustarkastus viennin yhteydessä

1. Ennen kuin kolmansiin maihin vietäviksi tarkoitetut tuotteet lähtevät yhteisön tullialueelta vientivaiheen toimivaltaisen valvontaelimen on varmistettava vaatimustenmukaisuustarkastuksella, että tuotteet ovat kaupan pitämisen vaatimusten mukaisia.

Viejien on annettava valvontaelimille kaikki tiedot, jotka nämä katsovat tarpeellisiksi tarkastusten järjestämiseksi ja tekemiseksi.

Jäsenvaltiot voivat vahvistaa 4 artiklan 3 kohdan säännösten soveltamisedellytykset täyttäville toimijoille kunkin toimijaluokan osalta riskianalyysin perusteella sen lähetysten ja määrien vähimmäisosuuden, jolle vientivaiheen toimivaltaisen valvontaelimen on tehtävä vaatimustenmukaisuustarkastus. Osuuden on oltava riittävän suuri yhteisön lainsäädännön noudattamisen varmistamiseksi. Jos tarkastuksissa ilmenee merkittäviä vaatimustenvastaisuuksia, valvontaelinten on lisättävä kyseisten toimijoiden tarkastettujen lähetysten osuutta.

2. Valvontaelin antaa liitteessä I säädetyn vaatimustenmukaisuustodistuksen kullekin vietäväksi tarkoitetulle erälle, jonka se katsoo 1 kohdassa mainittujen tarkastustoimien perusteella olevan vaatimusten mukainen. Useampia eriä samalla kertaa vietäessä erien vaatimustenmukaisuus voidaan todistaa yhdellä ainoalla todistuksella, jossa kaikki vietävät erät luetellaan erikseen.

3. Toimivaltaiset tulliviranomaiset voivat hyväksyä vienti-ilmoituksen ainoastaan, jos:

- tavaroiden mukana on edellä 2 kohdassa tai 8 artiklan 2 kohdassa mainittu todistus, tai

- toimivaltainen valvontaelin on ilmoittanut tulliviranomaiselle sopivaksi katsomallaan tavalla, että kyseisille erille on myönnetty jompikumpi mainituista todistuksista.

6 artikla

Vaatimustenmukaisuustarkastus tuonnin yhteydessä

1. Kolmansista maista peräisin oleville tuotteille on tehtävä kaupan pitämisen vaatimustenmukaisuutta koskeva tarkastus ennen niiden luovuttamista vapaaseen liikkeeseen.

Tuojien on annettava valvontaelimille kaikki tiedot, jotka nämä katsovat tarpeellisiksi tämän artiklan 2 kohdassa ja 7 artiklan 5 kohdassa mainittujen tarkastusten järjestämiseksi ja tekemiseksi.

2. Jollei 7 artiklan säännöksistä muuta johdu, tuontivaiheen toimivaltainen valvontaelin tekee jokaiselle erälle vaatimustenmukaisuustarkastuksen ja, jos tuotteet ovat vaatimusten mukaisia, myöntää liitteessä I säädetyn vaatimustenmukaisuustodistuksen. Useampia eriä samalla kertaa tuotaessa erien vaatimustenmukaisuus voidaan todistaa yhdellä ainoalla todistuksella, jossa kaikki tuotavat erät luetellaan erikseen.

3. Tulliviranomaiset voivat sallia tavaroiden luovutuksen vapaaseen liikkeeseen ainoastaan, jos:

- niiden mukana on edellä 2 kohdassa tai 7 artiklan 3 kohdassa taikka 8 artiklan 2 kohdassa mainittu todistus, tai

- toimivaltainen valvontaelin on ilmoittanut tulliviranomaiselle sopivaksi katsomallaan tavalla, että kyseisille erille on myönnetty jompikumpi mainituista todistuksista.

4. Jos tuontivaiheen toimivaltainen valvontaelin arvioi, että tiettyjen enintään 500 kilogramman erien vaatimustenvastaisuusriski on vähäinen, se voi edellä olevasta 1, 2 ja 3 kohdasta poiketen jättää näiden erien tarkastuksen tekemättä. Se antaa tulliviranomaiselle tätä tarkoittavan, valvontaelimen leimalla varustetun ilmoituksen tai ilmoittaa tälle asiasta jollakin muualla tavalla, jolloin tulliviranomainen voi tehdä tulliselvityksen.

7 artikla

Kolmansien maiden tekemien tarkastusten hyväksyminen ennen yhteisöön tuontia

1. Komissio voi asetuksen (EY) N:o 2200/96 46 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti hyväksyä kolmannen maan pyynnöstä tämän kolmannen maan ennen yhteisöön tuontia tekemät vaatimustenmukaisuutta koskevat tarkastustoimet.

2. Edellä 1 kohdassa mainittu hyväksyntä voidaan myöntää sellaisille kolmansille maille, jotka sitä hakevat ja joiden alueella noudatetaan yhteisöön vietävien tuotteiden osalta yhteisön kaupan pitämisen vaatimuksia tai vähintään niitä vastaavia vaatimuksia.

Hyväksynnässä nimetään se kolmannen maan viranomainen, jonka vastuulla 1 kohdassa tarkoitetut tarkastustoimet toteutetaan. Tämä edustaja vastaa yhteydenpidosta yhteisön kanssa. Hyväksynnässä nimetään myös ne valvontaelimet, jäljempänä "valvontaelimet", jotka vastaavat mainittujen tarkastusten toteuttamisesta.

Hyväksyntä voi koskea ainoastaan kyseisestä kolmannesta maasta peräisin olevia tuotteita, ja se voidaan rajata koskemaan ainoastaan tiettyjä tuotteita.

Komissio julkaisee luettelon kolmansille maille tämän artiklan edellytyksillä myönnetyistä hyväksynnöistä Euroopan yhteisöjen virallisen lehden C-sarjassa.

3. Hyväksytyn valvontaelimen on oltava virallinen tai 2 kohdassa mainitun edustajan virallisesti tunnustama, sen on tarjottava riittävät takeet ja sillä on oltava 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen menetelmien tai niitä vastaavien menetelmien mukaisten tarkastusten tekemiseen tarvittava henkilökunta sekä laitteet ja laitteistot.

Valvontaelimet antavat kullekin tarkastetulle erälle ennen yhteisön tullialueelle tuomista liitteessä I säädetyn vaatimustenmukaisuustodistuksen tai jonkin muun, komission ja kyseisen kolmannen maan kesken sovitun todistuksen. Useampia eriä samalla kertaa tuotaessa erien vaatimustenmukaisuus voidaan todistaa yhdellä ainoalla todistuksella, jossa kaikki tuotavat erät luetellaan erikseen.

4. Komissio voi peruuttaa hyväksynnän, jos merkittävässä joukossa eriä tai määriä todetaan, että tavarat eivät vastaa valvontaelinten myöntämiin vaatimustenmukaisuustodistuksiin merkittyjä tietoja.

5. Jäsenvaltioiden on tarkastettava tuonnin yhteydessä tässä artiklassa mainituilla edellytyksillä tuotujen tuotteiden vaatimustenmukaisuus tekemällä vaatimustenmukaisuustarkastuksia kunkin kyseessä olevan kolmannen maan osalta merkittävälle osalle näillä edellytyksillä tuoduista lähetyksistä tai määristä. Tarkasteltavan osan on oltava riittävä takaamaan, että valvontayksiköt noudattavat yhteisön lainsäädäntöä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että näin tarkastettuihin eriin sovelletaan 9 artiklan 3 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä silloin kun erät eivät ole kaupan pitämistä koskevien vaatimusten mukaisia.

Jos tarkastuksissa ilmenee merkittäviä vaatimustenvastaisuuksia, jäsenvaltioiden on ilmoitettava siitä viipymättä komissiolle ja valvontaviranomaisten on lisättävä tämän artiklan säännösten mukaisesti tarkastettujen lähetysten ja määrien osuutta.

6. Koordinointiviranomaisen on toimitettava komissiolle tiedoksi kunkin vuosineljänneksen osalta viimeistään kyseisen vuosineljänneksen päättymistä seuraavan vuosineljänneksen kuluessa, kyseisten kolmansien maiden ja kyseisten tuotteiden mukaan jaoteltuna, 1 kohdassa säädetyillä edellytyksillä tuotujen erien lukumäärä ja tuodut määrät, niiden erien lukumäärä ja tuodut määrät, joille on tehty 5 kohdassa tarkoitettu vaatimustenmukaisuustarkastus, ja näiden erien joukosta ne erät, joiden osalta valvontaelimet katsoivat, että ne eivät olleet kolmannen maan valvontaelimen myöntämiin vaatimustenmukaisuustodistuksiin kirjattujen tietojen mukaisia, sekä täsmennettävä kuhunkin tuotuun erään sisältynyt määrä ja todettujen virheiden luonne.

7. Tulliviranomaisten on toimitettava koordinointiviranomaiselle tai valvontaelimille kaikki tämän artiklan säännösten soveltamiseksi tarvittavat tiedot.

8 artikla

Teolliseen jalostukseen tarkoitetut tuotteet

1. Tässä asetuksessa teolliseen jalostukseen tarkoitetuilla tuotteilla tarkoitetaan hedelmiä ja vihanneksia, joihin on sovellettava kaupan pitämisen vaatimuksia ja jotka kuljetetaan jalostuslaitoksiin jalostettavaksi tuotteiksi, joiden nimike yhdistetyssä nimikkeistössä on eri kuin alkuperäisen tuoreen tuotteen nimike.

2. Toimivaltaisten valvontaelinten on myönnettävä liitteessä II säädetty todistus teollisesta käyttötarkoituksesta kolmansiin maihin vietäville ja yhteisöön tuotaville tuotteille, kun nämä tuotteet on tarkoitettu teolliseen jalostukseen eikä kaupan pitämisen vaatimustenmukaisuusvelvoite siten asetuksen (EY) N:o 2200/96 3 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti koske niitä. Niiden on varmistettava, että 3 kohdassa säädettyjä erityisiä merkintää koskevia säännöksiä noudatetaan.

3. Tuonnin osalta toimivaltainen valvontaelin antaa viipymättä 2 kohdassa tarkoitetun todistuksen myöntämisen jälkeen jäljennöksen mainitusta todistuksesta sekä kaikki jalostustoimien mahdollista valvontaa varten tarvittavat tiedot sen jäsenvaltion koordinointiviranomaiselle, jossa jalostaminen tapahtuu. Jalostamisen jälkeen jalostusyritys lähettää todistuksen takaisin toimivaltaiselle valvontaelimelle, joka varmistaa, että tuotteet on todella jalostettu.

4. Pakkaajan on kiinnitettävä teolliseen jalostukseen tarkoitettujen tuotteiden pakkaukseen näkyvä etiketti, jossa on maininta "tarkoitettu jalostettavaksi" tai jokin muu samaa tarkoittava maininta. Irtotavarana toimitettujen ja suoraan kuljetusvälineeseen lastattujen tavaroiden osalta maininnan on oltava tavaran mukana seuraavassa lomakkeessa, joka on asetettu näkyvästi kuljetusvälineen sisäpuolelle.

5. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarpeellisiksi arvioimansa ja erityisesti muiden jäsenvaltioiden kanssa tehtävää yhteistyötä koskevat toimenpiteet estääkseen tuoretavaroiden markkinoille tarkoitettujen tavaroiden lähettämisen tuotantoalueen ulkopuolelle teolliseen jalostukseen tarkoitettuina tavaroina.

9 artikla

Tarkastusmenetelmät

1. Tässä asetuksessa säädetyt vaatimustenmukaisuustarkastukset on loppukuluttajille tapahtuvaa vähittäismyyntivaihetta lukuun ottamatta tehtävä liitteessä IV olevien menetelmien mukaisesti, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.

Jäsenvaltioiden on vahvistettava kuluttajille tapahtuvan vähittäismyyntivaiheen vaatimustenmukaisuustarkastuksia koskevat yksityiskohtaiset erityissäännöt.

2. Kun tavaroiden on todettu olevan kaupan pitämisen vaatimusten mukaisia, toimivaltainen valvontaelin voi myöntää liitteessä I säädetyn vaatimustenmukaisuustodistuksen. Todistus myönnetään kaikissa tapauksissa sekä tuonnin että viennin yhteydessä.

3. Kun tavaroiden on todettu olevan vaatimusten vastaisia, valvontaelin antaa toimijalle tai tämän edustajalle vaatimustenvastaisuusilmoituksen. Tavaroita, joille on annettu vaatimustenvastaisuusilmoitus, ei voida siirtää ilman vaatimustenvastaisuusilmoituksen antaneen valvontaelimen lupaa. Luvan edellytykseksi voidaan asettaa mainitun valvontaelimen vahvistamien edellytysten noudattaminen.

Toimijat voivat päättää kunnostaa kaikki tavarat tai osan tavaroista vaatimustenmukaisiksi. Vaatimustenmukaisiksi saatettuja tavaroita ei voida pitää kaupan ennen kuin toimivaltainen valvontaelin on varmistanut asianmukaisin keinoin, että tavarat on kunnostettu vaatimustenmukaisiksi. Valvontaelin ei tällaisessa tapauksessa myönnä liitteessä I säädettyä vaatimustenmukaisuustodistusta kyseiselle erälle tai sen osalle ennen kuin se on kunnostettu vaatimustenmukaiseksi.

10 artikla

Loppusäännökset

1. Kun jonkin jäsenvaltion alueella todetaan toisesta jäsenvaltiosta peräisin oleva tavaraerä vaatimustenvastaiseksi tukkukauppavaiheessa tai sitä ennen, jakelukeskukset mukaan luettuina, jo pakattaessa havaittavissa olevien vikojen tai laadun heikkenemisen vuoksi, kyseisen jäsenvaltion valvontaelinten on valvottava, että vaatimustenvastainen tapaus ilmoitetaan viipymättä niiden jäsenvaltioiden koordinointiviranomaisille, joita asia saattaa koskea.

2. Jos kolmannesta maasta tuotava tavaraerä todetaan vaatimustenvastaiseksi, kyseisen jäsenvaltion koordinointiviranomaisen on ilmoitettava siitä viipymättä komissiolle ja niiden jäsenvaltioiden koordinointiviranomaisille, joita asia saattaa koskea, ja näiden on huolehdittava tarvittavasta tiedon levittämisestä alueellaan. Komissiolle asia on annettava tiedoksi komission ilmoittaman elektronisen järjestelmän avulla.

3. Tämän asetuksen soveltamiseksi niiden tuotteiden, joille on vahvistettu kaupan pitämisen vaatimukset, laskuissa ja saateasiakirjoissa on mainittava tuotteiden laatuluokka, alkuperämaa ja tarvittaessa tuotteen jalostuskäyttötarkoitus. Tätä vaatimusta ei sovelleta vähittäiskaupassa loppukuluttajalle.

11 artikla

1. Kumotaan asetus (ETY) N:o 2251/92.

2. Toimijat, jotka oli asetuksen (ETY) N:o 2251/92 6 artiklan nojalla vapautettu lähetystarkastuksesta, voivat käyttää asetuksen (ETY) N:o 2251/92 liitteessä III säädetyllä etiketillä varustettua pakkausmateriaalia 31 päivään joulukuuta 2002 saakka.

3. Asetuksen (ETY) N:o 2251/92 3 artiklan 9 kohdan mukaisesti myönnetyt tarkastustodistukset ovat voimassa kyseisen todistuksen kohdassa 12 mainitun voimassaoloajan loppuun saakka. Asetuksen (ETY) N:o 2251/92 10 artiklan mukaisesti myönnetyt todistukset teollisesta käyttötarkoituksesta ovat voimassa 31 päivään tammikuuta 2002.

12 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2002.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 12 päivänä kesäkuuta 2001.

Komission puolesta

Franz Fischler

Komission jäsen

(1) EYVL L 297, 21.11.1996, s. 1.

(2) EYVL L 129, 11.5.2001, s. 3.

(3) EYVL L 219, 4.8.1992, s. 9.

(4) EYVL L 112, 29.4.1997, s. 10.

LIITE I

>PIC FILE= "L_2001156FI.001502.EPS">

LIITE II

>PIC FILE= "L_2001156FI.001702.EPS">

LIITE III

>PIC FILE= "L_2001156FI.001902.EPS">

LIITE IV

EDELLÄ OLEVAN 9 ARTIKLAN 1 KOHDASSA TARKOITETUT TARKASTUSMENETELMÄT

Huom.:

Nämä tarkastusmenetelmät perustuvat Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission pilaantumisalttiiden tuotteiden laatuvaatimusten asettamista ja laadun kehittämistä käsittelevän työryhmän tuoreiden hedelmien ja vihannesten laadun valvontaa koskevassa oppaassa annettuihin sääntöihin.

1. Määritelmät

a) vaatimustenmukaisuustarkastus

Tarkastus, joka tehdään sen tarkistamiseksi, ovatko hedelmät ja vihannekset asetuksessa (EY) N:o 2200/96 vahvistettujen kaupan pitämisen vaatimusten mukaisia.

b) tarkastaja

Toimivaltaisen valvontaelimen asianmukaisesti valtuuttama viranomainen, joka saa jatkuvaa ja vaatimustenmukaisuutta koskevien tarkastustoimien suorittamiseen soveltuvaa koulutusta.

c) lähetys

Saman toimijan kaupan pidettäväksi tarkoitettu tuotemäärä, joka on esitetty tarkastushetkellä ja määritelty asiakirjassa. Lähetys voi muodostua yhden tai useamman tyyppisistä tuotteista, ja siihen voi sisältyä yksi tai useampia eriä hedelmiä ja vihanneksia.

d) erä

Tuotemäärä, jolla tarkastushetkellä esitettynä on seuraavat samat ominaisuudet:

- pakkaaja ja/tai lähettäjä,

- alkuperämaa,

- tuote,

- tuotteen luokka,

- kokoluokka (jos tuotteeseen sovelletaan kokolajittelua),

- lajike tai kauppatyyppi (vastaavien vaatimusten määräysten mukaisesti),

- pakkauksen tyyppi ja ulkoasu.

Jos kuitenkin tarkastuksen yhteydessä eriä on vaikea erottaa ja/tai eriä ei ole mahdollista esittää erillään, lähetyksen kaikkien erien voidaan tässä erityistapauksessa katsoa muodostavan yhden ja saman erän, jos niiden tuotetyyppiä, lähettäjää, alkuperämaata, luokkaa sekä lajiketta ja kauppatyyppiä - mikäli niistä on vaatimuksissa säädetty - koskevat ominaisuudet ovat yhdenmukaiset.

e) näytteenotto

Tietystä määrästä tuotetta muodostuvan väliaikaisen näytteen (jota kutsutaan näytteeksi) ottaminen vaatimustenmukaisuustarkastuksen yhteydessä.

f) perusnäyte

Erästä otettu pakkaus tai irtotavaran osalta yhdestä kohtaa erää otettu määrä.

g) kokoomanäyte

Useita erästä otettuja edustavia perusnäytteitä, joiden määrä on riittävä erän arvioimiseen kaikkien tekijöiden osalta.

h) supistettu näyte

Kokoomanäytteestä otettu määrä tuotetta, joka on riittävä erän arvioimiseen tiettyjen tekijöiden osalta. Kokoomanäytteastä voidaan ottaa useita supistettuja näytteitä.

2. Vaatimustenmukaisuustarkastuksen toteuttaminen

a) Yleistä

Vaatimustenmukaisuustarkastus tehdään arvioimalla kokoomanäyte, joka on otettu tarkasteltavan erän eri kohdista sattumanvaraisesti. Kokoomanäytteen oletetaan periaatteessa edustavan koko erää.

b) Tuotteiden esittäminen

Tarkastaja valitsee pakkaukset, jotka hän haluaa tutkia. Asianmukaisesti valtuutetun henkilön tai hänen edustajansa on sitten esitettävä ne tarkastajalle. Toimituksessa esitetään siten kokoomanäyte ja annetaan kaikki lähetyksen tai erien tunnistamiseen tarvittavat tiedot.

Jos tarvitaan supistettuja näytteitä, tarkastaja valitsee ne kokoomanäytteestä.

c) Erien tunnistaminen ja/tai lähetystä koskeva yleisvaikutelma

Erien tunnistaminen tapahtuu niiden merkintöjen perusteella tai muiden tekijöiden, kuten neuvoston direktiivin 89/396/ETY(1) mukaisesti tehtyjen merkintöjen perusteella. Kun on kysymys useista eristä koostuvasta lähetyksestä, tarkastajan on saatava lähetyksestä kokonaisvaikutelma saateasiakirjojen tai ilmoitusten avulla. Hänen on tällöin määriteltävä tarkastuksensa perusteella erien yhdenmukaisuus mainituissa asiakirjoissa olevien tietojen kanssa.

Jos tuotteet on määrä lastata tai ne on lastattu kuljetusvälineeseen, sitä koskevia tietoja on käytettävä lähetyksen tunnistamiseen.

d) Erän tarkastaminen

- pakkausten ja ulkoasun arviointi perusnäytteiden avulla:

Pakkaukset ja niiden siisteys sekä pakkaamiseen käytetyt materiaalit on tarkastettava pitäen silmällä niiden vaatimustenmukaisuutta. Jos ainoastaan jotkin pakkaustavat ovat sallittuja, tarkastajan on ratkaistava, ovatko käytetyt tavat juuri niitä. Jos johonkin tiettyyn määrään sovellettavissa vaatimuksissa on ulkoasua koskevia säännöksiä, myös ulkoasun vaatimustenmukaisuus on tarkastettava.

- merkintöjen tarkastaminen perusnäytteiden avulla:

Ensisijaisesti olisi tarkastettava, onko tuotteiden merkintä kaupan pitämisen vaatimusten mukainen. Tarkastaja tutkii, ovatko merkinnät kaikilta osin oikein tehtyjä vai olisiko niitä muutettava.

- tuotteiden vaatimustenmukaisuuden tarkastaminen:

Tarkastaja päättää, minkä suuruisen kokoomanäytteen hän tarvitsee erien arviointiin. Hän valitsee sattumanvaraisesti tarkastettavat pakkaukset, tai jos on kyse irtotuotteista, ne kohdat eristä, joista perusnäytteet on otettava.

Vaurioituneita pakkauksia ei voida käyttää kokoomanäytteisiin. Ne on pantava sivuun ja tarvittaessa tutkittava erikseen ja niistä on laadittava erillinen raportti.

Jos todetaan, että tuotteet ovat vaatimusten vastaisia, näytteenottoon on sisällyttävä vähintään seuraavat määrät:

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Suurikokoisten (yli 2 kg / kappale) irtotavarana olevien hedelmien ja vihannesten osalta perusnäytteiden on koostuttava vähintään viidestä kappaleesta.

Jos tarkastaja toteaa tarkastuksen jälkeen, ettei hän pysty tekemään päätöstä, hän voi tehdä uuden tarkastuksen ja tehdä päätöksen näiden kahden tarkastuksen kokonaiskeskiarvoa edustavan tuloksen perusteella.

Vaatimustenmukaisuus sellaisten perusteiden osalta, joihin liittyy sisäisten vikojen olemassaolo tai puuttuminen, voidaan tarkastaa supistettujen näytteiden perusteella. Näin on erityisesti silloin, kun tarkastustoimet aiheuttavat tuotteen tuhoutumisen. Näiden näytteiden koko saa olla vain niin suuri kuin erän arvioimiseksi on ehdottoman välttämätöntä. Jos mainitun kaltaisia vikoja havaitaan tai epäillään, supistettu näyte ei saa ylittää kymmentä prosenttia alun perin tarkastusta varten otetun kokoomanäytteen koosta.

e) Tuotteen tarkastaminen

Tarkastettava tuote on poistettava pakkauksesta kokonaisuudessaan. Tarkastaja voi jättää sen tekemättä, jos pakkauksen tyyppi ja luonne mahdollistavat sisällön tarkastamisen pakkausta avaamatta. Tasalaatuisuuden, vähimmäisvaatimusten sekä laatu- ja kokoluokkien tarkastaminen on tehtävä kokoomanäytteen avulla. Kun tuotteessa on vikoja, tarkastaja määrittää prosenttiosuuden vaatimustenvastaisten tuotteiden lukumäärän tai painon perusteella.

f) Tarkastusraportit

Tarvittaessa myönnetään 9 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetyt asiakirjat.

Jos tuote on todettu vaatimustenvastaiseksi, toimijalle tai tämän edustajalle on ilmoitettava vaatimustenvastaisuuden syyt. Jos tuote on mahdollista saattaa vaatimusten mukaiseksi sen merkintöjä muuttamalla, siitä on ilmoitettava toimijalle tai tämän edustajalle.

Jos tuotteessa on vikoja, vaatimusten vastaiseksi arvioitu prosenttiosuus voidaan täsmentää, ellei tuotetta voida saattaa vaatimusten mukaiseksi muuttamalla sen merkintöjä.

g) Tuotteen arvon aleneminen vaatimustenmukaisuustarkastuksen seurauksena

Tarkastuksen jälkeen kokoomanäyte annetaan asianmukaisesti valtuutetulle henkilölle tai tämän edustajalle.

Valvontaelimen ei tarvitse korvata niitä kokoomanäytteen osia, jotka ovat tuhoutuneet tarkastuksessa.

Kun vaatimustenmukaisuustarkastus on rajoittunut välttämättömimpään, kyseiseltä viranomaiselta ei voida vaatia minkäänlaista korvausta tuotteen kaupallisen arvon alenemisesta.

(1) EYVL L 186, 30.6.1989, s. 21.