32001R1095

Komission asetus (EY) N:o 1095/2001, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2001, lihotukseen tarkoitettuja nuoria urospuolisia nautaeläimiä koskevan tariffikiintiön avaamisesta ja hallinnoinnista (1 päivän heinäkuuta 2001 ja 30 päivän kesäkuuta 2002 väliseksi ajaksi)

Virallinen lehti nro L 150 , 06/06/2001 s. 0025 - 0032


Komission asetus (EY) N:o 1095/2001,

annettu 5 päivänä kesäkuuta 2001,

lihotukseen tarkoitettuja nuoria urospuolisia nautaeläimiä koskevan tariffikiintiön avaamisesta ja hallinnoinnista (1 päivän heinäkuuta 2001 ja 30 päivän kesäkuuta 2002 väliseksi ajaksi)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1254/1999(1) ja erityisesti sen 32 artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon luettelossa CXL olevien myönnytysten täytäntöönpanosta GATT-sopimuksen XXIV artiklan 6 kohdan mukaisesti käytyjen neuvottelujen päättymisen seurauksena 18 päivänä kesäkuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1095/96(2) ja erityisesti sen 1 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Luettelon CXL mukaisesti yhteisö on sitoutunut avaamaan 169000 eläintä käsittävän vuotuisen tuontitariffikiintiön lihotukseen tarkoitetuille nuorille urospuolisille nautaeläimille. On tarpeen vahvistaa tämän kiintiön soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt 1 päivän heinäkuuta 2001 ja 30 päivän kesäkuuta 2002 väliseksi ajaksi.

(2) Erityisesti olisi taattava kaikkien asianomaisten yhteisön toimijoiden tasavertainen ja jatkuva käyttöoikeus mainittuun kiintiöön sekä kyseiselle kiintiölle vahvistettujen tullien keskeytyksetön soveltaminen kaikkeen kyseisten eläinten tuontiin kiintiön täyttymiseen asti.

(3) On otettava huomioon sellaisten jäsenvaltioiden tarpeet, joissa on puutetta lihotettavaksi tarkoitetuista nautaeläimistä. Koska nämä tarpeet ovat erityisen ilmeiset Italiassa ja Kreikassa, ensisijaisesti olisi tyydytettävä näiden kahden jäsenvaltion kysyntä.

(4) Kiintiön jakamiseksi Italialle ja Kreikalle varattuun määrään on syytä soveltaa asetuksen (EY) N:o 1254/1999 32 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettua menettelyä kaikenlaista toimijoiden välistä syrjintää välttäen. Kiintiöiden käyttöoikeus olisi näin ollen ulotettava koskemaan niin kutsuttuja uusia toimijoita.

(5) Edellä mainittujen vaatimusten tarkastamiseksi hakemukset jätetään siihen jäsenvaltioon, jonka alv-rekisteriin toimija on merkitty. Italia ja Kreikka ovat poikkeus tästä säännöstä; jonkun muun jäsenvaltiön alv-rekisteriin merkityt toimijat voivat jättää hakemuksen näihin kahteen maahan.

(6) Keinottelun estämiseksi on syytä:

- evätä kiintiön käyttöoikeus toimijoilta, jotka eivät enää 1 päivänä kesäkuuta 2001 harjoita elävien nautaeläinten kauppaa,

- asettaa tuontioikeuksiin liittyvä vakuus,

- poistaa tuontitodistusten siirtomahdollisuus,

- antaa toimijalle tuontitodistuksia ainoastaan sille määrälle, jota koskevat tuontioikeudet tälle toimijalle on myönnetty.

(7) Jotta toimija velvoitettaisiin hakemaan tuontitodistukset koko sille määrälle, jota koskevat tuontioikeudet hänelle on myönnetty, tämä velvoite olisi vahvistettava maataloustuotteiden vakuusjärjestelmän soveltamista koskevien yhteisten yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamisesta 22 päivänä heinäkuuta 1985 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 2220/85(3), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1932/1999(4), tarkoitetuksi ensisijaiseksi vaatimukseksi.

(8) Jotta kiintiö tulisi käytettyä kokonaisuudessaan, tuontitodistushakemusten jättämiselle olisi vahvistettava määräaika ja olisi säädettävä niiden määrien jakamisesta uudelleen, joiden osalta ei ole jätetty todistushakemuksia kyseiseen päivään mennessä. Saadun kokemuksen perusteella olisi niin ikään säädettävä, että viimeksi mainitut määrät myönnetään niille asianomaisille toimijoille, jotka ovat hakeneet tuontitodistuksia kaikille määrille, joihin heillä on ollut oikeus.

(9) Olisi säädettävä mainitun menettelyn hallinnoinnista tuontitodistusten avulla. Tämän vuoksi olisi säädettävä erityisesti hakemusten jättämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä sekä tiedoista, jotka on sisällytettävä hakemuksiin ja todistuksiin, tarvittaessa maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusmenettelyn soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 9 päivänä kesäkuuta 2000 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1291/2000(5) ja naudanliha-alan tuonti- ja vientitodistusjärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 2377/80 kumoamisesta 26 päivänä kesäkuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1445/95(6), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 24/2001(7), tietyistä säännöksistä poiketen tai niitä täydentäen.

(10) Tämän tariffikiintiön soveltamisen edellytyksenä on erityiseen käyttötarkoitukseen liittyvät tehokkaat tarkastukset. Tämän vuoksi lihotuksen on tapahduttava tuontitodistuksen myöntäneessä jäsenvaltiossa.

(11) Vakuuden antaminen on tarpeen sen takaamiseksi, että eläimiä lihotetaan vähintään 120 päivää tätä varten nimetyissä tuotantoyksiköissä. Vakuuden olisi katettava kyseisten eläinten vapaaseen liikkeeseen luovuttamisen päivänä sovellettavien yhteisen tullitariffien tullien ja alennettujen tullien välinen erotus.

(12) Naudanlihan hallintokomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1. Avataan 169000 eläintä käsittävä tariffikiintitö CN-koodeihin 0102 90 05, 0102 90 29 tai 0102 90 49 kuuluville yhteisössä lihotettaviksi tarkoitetuille urospuolisille nautaeläimille 1 päivän heinäkuuta 2001 ja 30 päivän kesäkuuta 2002 väliseksi ajaksi.

Kiintiön järjestysnumero on 09.4005.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tatiffikiintiön yhteydessä sovellettava tuontitulli on 582 euroa nettotonnilta korotettuna 16 prosentin arvotullilla.

Näiden tullien soveltamisen edellytyksenä on, että tuotuja eläimiä lihotetaan tuontijäsenvaltiossa vähintään 120 päivää.

2 artikla

1. Edellä 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua määrää koskevat tuontioikeudet jaetaan jäsenvaltioiden kesken seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

2. Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa esitettyihin määriin sisältyvät tuontioikeudet, jotka koskevat

- 70:tä prosenttia määrästä, on asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä jaettava suoraan tuojille, jotka voivat osoittaa tuoneensa eläimiä liitteessä I mainittujen asetusten mukaisesti; määrä myönnetään suhteessa kyseisten asetusten mukaisesti tuotuun eläinten määrään,

- 30:tä prosenttia määrästä, on asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä jaettava suoraan toimijoille, jotka voivat osoittaa vieneensä kolmansiin maihin ja/tai tuoneensa kolmansista maista 1 päivän heinäkuuta 1999 ja 30 päivän kesäkuuta 2000 välisenä aikana vähintään 75 CN-koodiin 0102 90 kuuluvaa elävää eläintä, lukuun ottamatta liitteessä I mainittujen asetusten perusteella tapahtunutta tuontia.

Toimijoiden on oltava merkittyinä kansalliseen alv-rekisteriin.

Tuontioikeushakemukset on esitettävä

- Italiassa 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista määristä,

- Kreikassa 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista määristä.

3. Edellä 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut määrät on pyynnöstä myönnettävä toimijoille, jotka voivat osoittaa vieneensä kolmansiin maihin ja/tai tuoneensa kolmansista maista 1 päivän heinäkuuta 1999 ja 30 päivän kesäkuuta 2000 välisenä aikana vähintään 75 CN-koodiin 0102 90 kuuluvaa elävää eläintä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen määrien tuontioikeuksia koskevat hakemukset on esitettävä siinä jäsenvaltiossa, ei kuitenkaan Italiassa tai Kreikassa, jonka kansalliseen alv-rekisteriin hakija on merkitty.

4. Edellä 2 kohdan ensimmäisen alakohdan toisessa luetelmakohdassa ja 3 kohdassa tarkoitetut määrät on jaettava kaikille kiintiöön oikeutetuille toimijoille suhteessa haettuihin määriin. Tuontioikeuksia koskevat hakemukset eivät saa koskea yli 10:tä prosenttia käytettävissä olevasta eläinten määrästä.

5. Todiste tuonnista ja/tai viennistä annetaan yksinomaan esittämällä vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevat tulliasiakirjat tai vientiasiakirjat.

Jäsenvaltiot voivat hyväksyä toimivaltaisten viranomaisten asianmukaisesti oikeaksi todistamat jäljennökset edellä mainituista asiakirjoista.

3 artikla

1. Toimijat, jotka eivät enää harjoittaneet elävien nautaeläinten kauppaa 1 päivänä kesäkuuta 2001, eivät ole oikeutettuja tässä asetuksessa säädettyihin järjestelyihin.

2. Sulautumisesta syntyneillä yhtiöillä, joiden jokaisella osapuolella on 2 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaiset oikeudet, on samat oikeudet kuin yhtiöillä, joista ne muodostuvat.

4 artikla

1. Jos hakija esittää minkä tahansa 2 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun ryhmän osalta enemmän kuin yhden hakemuksen, kaikki nämä hakemukset on hylättävä.

2. Edellä 2 artiklan 2 ja 3 kohdan soveltamiseksi hakemukset ja niihin liittyvät tarpeelliset todisteet on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle viimeistään 13 päivänä kesäkuuta 2001.

3. Edellä 2 artiklan 2 kohdan mukaisten hakemusten osalta Italian ja Kreikan on toimitettava esitettyjen asiakirjojen tarkastusten jälkeen komissiolle viimeistään 4 päivänä heinäkuuta 2001 luettelo hakijoista ja haetuista määristä liitteissä II ja III olevia malleja noudattaen.

4. Edellä 2 artiklan 3 kohdan mukaisten hakemusten osalta jäsenvaltioiden on toimitettava esitettyjen asiakirjojen tarkastusten jälkeen komissiolle viimeistään 26 päivänä kesäkuuta 2001 luettelo hakijoista ja haetuista määristä liitteessä II olevaa mallia noudattaen.

Komissio päättää mahdollisimman nopeasti, missä määrin hakemukset voidaan hyväksyä. Jos haetut määrät ovat suuremmat kuin käytettävissä olevat määrät, komissio vahvistaa haetuille määrille yhtenäisen vähennysprosentin.

5. Jos 2 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun jakamisen tulokseksi saadaan määrä, joka on vähemmän kuin 50 eläintä hakemusta kohden, jakaminen suoritetaan arpomalla 50 eläimen erissä kyseisten jäsenvaltioiden kesken. Jos jäljelle jää määrä, joka on vähemmän kuin 50 eläintä, kyseinen määrä muodostaa yhden erän.

5 artikla

1. Tuontioikeuksiin liittyväksi vakuudeksi vahvistetaan 3 euroa eläintä kohden. Vakuus on asetettava toimivaltaiselle viranomaiselle yhdessä tuontioikeushakemuksen kanssa.

2. Tuontitodistuksia on haettava koko sille määrälle, jota koskevat tuontioikeudet hakijalle on myönnetty. Tämä velvoite on asetuksen (ETY) N:o 2220/85 20 artiklan 2 kohdan mukainen ensisijainen vaatimus.

3. Jos 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu Italiaa ja Kreikkaa koskeva tuontioikeuksien myöntäminen ja 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu komission suorittama myöntäminen johtaa siihen, että haetut tuontioikeudet ylittävät myönnetyt oikeudet, asetettu vakuus vapautetaan kyseisen ylityksen osalta.

6 artikla

1. Tuontioikeuksia saaneiden eläinten tuonnin edellytyksenä on tuontitodistuksen esittäminen.

2. Asetusten (EY) N:o 1291/2000 ja (EY) N:o 1445/95 säännöksiä sovelletaan, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.

3. Todistushakemuksen voi esittää ainoastaan

- siinä jäsenvaltiossa, jossa tuontioikeushakemus esitetään,

- toimija, jolle tuontioikeuksia on myönnetty 2 ja 4 artiklan mukaisesti. Toimijalla on oikeus saada tuontitodistukset, joihin sisältyvä määrä vastaa tälle myönnettyjä tuontioikeuksia.

4. Todistukset on annettava 30 päivään marraskuuta 2001 mennessä enintään 50 prosentille myönnetyistä tuontioikeuksista. Jäljelle jääviä eläimiä koskevat tuontitodistukset on annettava 1 päivästä joulukuuta 2001 alkaen.

5. Todistushakemuksessa ja itse todistuksessa on oltava niiden

a) 8 kohdassa alkuperämaa;

b) 16 kohdassa jokin tukikelpoisista CN-koodeista;

c) 20 kohdassa seuraava merkintä: "Eläviä nautaeläimiä, elopaino enintään 300 kg (asetus (EY) N:o 1095/2001)".

7 artikla

1. Poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 1291/2000 9 artiklan 1 kohdassa säädetään, tämän asetuksen mukaisesti annettuja tuontitodistuksia ei voi siirtää toiselle henkilölle, ja ne oikeuttavat tarifikiintiön käyttöön ainoastaan, jos ne on laadittu samalle nimelle, joka on merkitty niiden liitteenä oleviin vapaaseen liikkeeseen luovuttamista koskeviin ilmoituksiin.

2. Annetut todistukset ovat voimassa 90 päivää niiden antopäivästä asetuksen (EY) N:o 1291/2000 23 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Todistukset eivät kuitenkaan ole voimassa 30 päivän kesäkuuta 2002 jälkeen.

3. Annetut todistukset ovat voimassa koko yhteisössä.

4. Asetuksen (EY) N:o 1291/2000 8 artiklan 4 kohtaa ei sovelleta.

8 artikla

1. Tuontihetkellä tuojan on esitettävä todisteet siitä, että

- tuoja on antanut kirjallisen sitoumuksen siitä, että tuontitodistuksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle toimitetaan kuukauden kuluessa luettelo tiloista, joilla nuoret urospuoliset nautaeläimet lihotetaan, ja

- tuoja on antanut tuontitodistuksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle vakuuden, jonka määrä vahvistetaan kunkin tukikelpoisen CN-koodin osalta liitteessä IV, sen takaamiseksi, että maahantuotuja eläimiä lihotetaan kyseisessä maassa vähintään 120 päivän ajan tuontipäivästä.

2. Tässä asetuksessa tarkoitettujen eläinten lihotuksen on tapahduttava jäsenvaltiossa, jossa tuontitodistus on annettu.

3. Ylivoimaista estettä lukuun ottamatta 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettua vakuutta ei vapauteta, ellei tuontitodistuksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle esitetä todistetta siitä, että

a) nuoria nautaeläimiä on lihotettu 1 kohdan mukaisesti ilmoitetulla tilalla tai ilmoitetuilla tiloilla;

b) nuoria nautaeläimiä ei ole teurastettu ennen kuin 120 päivän määräaika tuontipäivästä on päättynyt; tai

c) nuoret nautaeläimet on teurastettu ennen kyseisen määräajan päättymistä terveyteen liittyvistä syistä tai ne ovat kuolleet sairauden tai tapaturman seurauksena.

Vakuus on vapautettava viipymättä tällaisen todisteen esittämisen jälkeen.

Jos 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettua määräaikaa ei kuitenkaan ole noudatettu, vapautettavan vakuuden määrää on vähennettävä

- 15 prosentilla, ja

- kahdella prosentilla jäljelle jääneestä määrästä jokaista määräajan ylittävää päivää kohti.

Määriä, joita ei vapauteta, on pidettävä menetettyinä, ja ne pidätetään kannettuina tulleina.

4. Jollei 3 kohdassa tarkoitettua todistetta esitetä 180 päivän kuluessa tuontipäivästä, vakuutta on pidettävä menetettynä, ja se pidätetään kannettuna tullina.

Jos tällaista todistetta ei ole toimitettu 180 päivän kuluessa, mutta se esitetään kuuden kuukauden kuluessa edellä mainitun 180 päivän jälkeen, menetetty määrä on palautettava vähennettynä 15 prosentilla vakuuden määrästä.

9 artikla

1. Määrille, joiden osalta ei ole jätetty tuontitodistushakemusta 22 päivään helmikuuta 2002 mennessä, myönnetään tuontioikeudet myöhemmin ottamatta huomioon 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tuontioikeuksien jakoa jäsenvaltioiden kesken ja 2 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä ja toisessa luetelmakohdassa tarkoitettua kahta eri järjestelyä.

2. Tätä varten jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi viimeistään 1 päivänä maaliskuuta 2002 määrät, joista ei ole tehty tuontitodistushakemuksia.

3. Komissio tekee jäljellä olevia määriä koskevan päätöksen mahdollisimman pian.

4. Jäljellä olevat määrät myönnetään niille asianomaisille toimijoille, jotka ovat hakeneet tuontitodistuksia kaikille määrille, joihin heillä on ollut oikeus.

Tuontioikeushakemus on esitettävä siinä jäsenvaltiossa, jonka kansalliseen alv-rekisteriin hakija on merkitty.

5. Tämän artiklan osalta sovelletaan 4-8 artiklan säännöksiä. Edellä 4 artiklan 2 kohdassa mainittu hakemuksia koskeva päivämäärä on kuitenkin 22 päivä maaliskuuta 2002 ja 4 artiklan 4 kohdassa mainittu ilmoituksia koskeva päivämäärä 29 päivä maaliskuuta 2002.

10 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 5 päivänä kesäkuuta 2001.

Komission puolesta

Franz Fischler

Komission jäsen

(1) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 21.

(2) EYVL L 146, 20.6.1996, s. 1.

(3) EYVL L 205, 3.8.1985, s. 5.

(4) EYVL L 240, 10.9.1999, s. 11.

(5) EYVL L 152, 24.6.2000, s. 1.

(6) EYVL L 143, 27.6.1995, s. 35.

(7) EYVL L 3, 6.1.2001, s. 9.

LIITE I

Asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut asetukset

Komission asetukset:

- (EY) N:o 1376/97 (EYVL L 189, 18.7.1997, s. 3),

- (EY) N:o 1043/98 (EYVL L 149, 20.5.1998, s. 7),

- (EY) N:o 1431/1999 (EYVL L 166, 1.7.1999, s. 49).

LIITE II

Faksi (32-2) 296 60 27/(32-2) 295 36 13

Asetuksen (EY) N:o 1095/2001 4 artiklan 3 ja 4 kohta

Järjestysnumero 09.4005

>PIC FILE= "L_2001150FI.003002.EPS">

LIITE III

Faksi (32-2) 296 60 27/(32-2) 295 36 13

Asetuksen (EY) N:o 1095/2001 3 artiklan 4 kohta

Järjestysnumero 09.4005

>PIC FILE= "L_2001150FI.003102.EPS">

LIITE IV

VAKUUSMÄÄRÄT

>TAULUKON PAIKKA>