Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus,

annettu 4 päivänä huhtikuuta 2001,

jäsenvaltioissa suoritettaville ympäristötarkastuksille asetettavista vähimmäisvaatimuksista

(2001/331/EY)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(2),

noudattavat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(3) ja ottavat huomioon sovittelukomitean 8 päivänä tammikuuta 2001 hyväksymän yhteisen tekstin,

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Ympäristöä ja kestävää kehitystä koskevasta yhteisön poliittisesta toimintaohjelmasta 1 päivänä helmikuuta 1993 annetussa neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselmassa(4) sekä ohjelman tarkistamisesta tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 2179/98/EY(5) korostetaan, että pantaessa yhteisön ympäristölainsäädäntöä voimaan on tärkeää ottaa huomioon jaetun vastuun käsite.

(2) Yhteisön ympäristölainsäädännön voimaansaattamisesta 5 päivänä marraskuuta 1996 Euroopan unionin neuvostolle ja Euroopan parlamentille annetussa komission tiedonannossa ja erityisesti sen 29 kohdassa ehdotetaan suuntaviivojen laatimista yhteisön tasolla jäsenvaltioiden auttamiseksi niiden suorittaessa tarkastustehtäviä, ja vähennetään siten jäsenvaltioiden suorittamien tarkastusten välillä nykyään olevia huomattavia eroja.

(3) Neuvosto kehotti yhteisön ympäristölainsäädännön laatimisesta, voimaansaattamisesta ja täytäntöönpanosta 7 päivänä lokakuuta 1997 annetussa päätöslauselmassaan(6) komissiota tekemään erityisesti Euroopan unionin ympäristölainsäädännön voimaansaattamista ja täytäntöönpanoa edistävän verkon (IMPEL) tekemän työn pohjalta neuvostolle jatkotarkastelua varten ehdotuksen jäsenvaltioiden tasolla suoritettavia tarkastustehtäviä koskevista vähimmäisperusteista ja/tai suuntaviivoista sekä siitä, miten jäsenvaltiot voisivat valvoa niiden käytännön soveltamista sen varmistamiseksi, että ympäristölainsäädäntöä sovelletaan ja että se pannaan täytäntöön yhtenäisellä tavalla. Komission tekemässä ehdotuksessa on otettu huomioon IMPELin marraskuussa 1997 laatima asiakirja "Tarkastusten vähimmäisvaatimukset".

(4) Komission tiedonannosta 14 päivänä toukokuuta 1997 annetussa parlamentin päätöslauselmassa kehotetaan luomaan ympäristötarkastuksia koskeva yhteisön lainsäädäntö. Talous- ja sosiaalikomitea ja alueiden komitea antoivat komission tiedonannosta myönteiset lausunnot, joissa korostetaan ympäristötarkastusten merkitystä.

(5) Jäsenvaltioissa on jo olemassa erilaisia tarkastusjärjestelmiä ja -käytäntöjä, eikä niitä pitäisi korvata yhteisön tason tarkastusjärjestelmällä. Näin on katsottu myös 7 päivänä lokakuuta 1997 annetussa neuvoston päätöslauselmassa. Vastuun ympäristötarkastustehtävistä olisi edelleen jäätävä jäsenvaltioille.

(6) Euroopan ympäristökeskus voi neuvoa jäsenvaltioita niiden ympäristösäännösten noudattamisen seurantajärjestelmien kehittämisessä, perustamisessa ja laajentamisessa sekä avustaa komissiota ja jäsenvaltioita ympäristösäännösten noudattamisen seurannassa tukemalla kertomusten laadintaa siten, että se on yhteensovitettua.

(7) Tarkastusjärjestelmien olemassaolo ja tarkastusten tehokas suorittaminen ehkäisevät ympäristösäännösten rikkomista antamalla viranomaisille mahdollisuuden todeta rikkomiset ja panna ympäristölainsäädäntö täytäntöön seuraamuksia tai muita keinoja käyttäen. Tarkastukset ovat siten välttämätön osa sääntelyä ja tehokas väline, jolla myötävaikutetaan yhteisön ympäristölainsäädännön yhtenäisempään voimaansaattamiseen ja täytäntöönpanoon kaikkialla yhteisössä sekä estetään kilpailun vääristymistä.

(8) Jäsenvaltioiden tarkastusjärjestelmien ja -järjestelyjen välillä on nykyään huomattavia eroja sekä jäsenvaltioiden mahdollisuuksissa suorittaa tarkastustehtäviä että suoritettujen tarkastustehtävien laajuudessa ja sisällössä, ja muutamissa jäsenvaltioissa jopa siinä, suoritetaanko tarkastustehtäviä lainkaan. Tätä tilannetta ei voida pitää tyydyttävänä ottaen huomioon, että tavoitteena on yhteisön ympäristönsuojelulainsäädännön tehokas ja yhtenäisempi voimaansaattaminen, käytäntöön soveltaminen ja täytäntöönpano.

(9) Sen vuoksi on tässä vaiheessa tarpeen luoda suuntaviivoja asettamalla vähimmäisvaatimukset, joita noudatetaan yhteisenä perustana ympäristötarkastustehtävien suorittamiselle jäsenvaltioissa.

(10) Yhteisön ympäristölainsäädännössä jäsenvaltiot velvoitetaan soveltamaan vaatimuksia, jotka koskevat tiettyjä päästöjä ja toimintoja. Jäsenvaltioissa olisi täytettävä tarkastusten organisointia ja suorittamista koskevat vähimmäisvaatimukset, jotka ensi vaiheessa koskevat kaikkia sellaisia teollisuuslaitoksia sekä muita yrityksiä ja laitoksia, joiden päästöt ilmaan ja/tai vesiin ja/tai joiden jätteiden loppusijoitus tai jätteiden hyödyntäminen edellyttävät yhteisön lainsäädännön mukaan lupaa.

(11) Tarkastukset olisi toteutettava ottamalla huomioon vastuualueiden jakautuminen jäsenvaltioissa luvan antavien ja tarkastusviranomaisten välillä.

(12) Tarkastusjärjestelmän tehostamiseksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että ympäristötarkastustoimet ovat etukäteen suunniteltuja.

(13) Tarkastuskäynnit ovat tärkeä osa ympäristötarkastustoimia.

(14) Yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään rekisteröityjen teollisen toiminnan harjoittajien toimittamat tiedot ja asiakirjat voivat ympäristötarkastusten yhteydessä olla hyödyllinen tiedonlähde.

(15) Jotta voidaan tehdä tarkastuskäyntejä koskevia päätelmiä, olisi käynneistä laadittava säännöllisesti kertomuksia.

(16) Tarkastustoimista laadittavat kertomukset ja yleisön mahdollisuus saada niistä tietoja ovat tärkeitä keinoja varmistaa avoimuuden avulla kansalaisten, valtioista riippumattomien järjestöjen ja muiden asiaan liittyvien toimijoiden osallistuminen yhteisön ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoon. Tällaisten tietojen saannin on oltava ympäristöä koskevan tiedon saannin vapaudesta 7 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/313/ETY(7) säännösten mukaista.

(17) Jäsenvaltioiden olisi autettava toisiaan hallinnollisesti tämän suosituksen täytäntöönpanossa. Jäsenvaltioiden yhteistyössä IMPELin kanssa perustamilla raportointi- ja neuvontajärjestelmillä, jotka koskevat tarkastuslaitoksia ja tarkastusmenettelyjä, edistetään parhaita toimintatapoja yhteisössä.

(18) Jäsenvaltioiden olisi annettava neuvostolle ja komissiolle kertomuksia tämän suosituksen soveltamisesta saamistaan kokemuksista ja komission olisi tiedotettava asiasta säännöllisesti Euroopan parlamentille.

(19) Komission olisi seurattava tämän suosituksen toimivuutta ja tehokkuutta sekä annettava asiasta kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on saanut jäsenvaltioiden kertomukset.

(20) Olisi rohkaistava IMPELin ja jäsenvaltioiden jatkuvaa työskentelyä yhdessä komission kanssa ympäristötarkastajien pätevyyttä ja koulutusta koskevien parhaiden toimintatapojen kehittämiseksi.

(21) Suunnitellun toiminnan tavoitteet voidaan saavuttaa parhaiten yhteisön tasolla annettujen suuntaviivojen avulla, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 5 artiklassa määrättyjen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti sekä ottaen huomioon erot eri jäsenvaltioiden tarkastusjärjestelmissä ja -käytännöissä.

(22) Suosituksen soveltamisesta saatujen kokemusten, IMPELin tulevan työskentelyn sekä suosituksen mukaisten järjestelmien tulosten perusteella komission olisi jäsenvaltioiden kertomukset saatuaan harkittava suositusten soveltamisalalle ja sisällölle asetettavien vähimmäisperusteiden laatimista ja lisäehdotuksia, joihin saattaa tarvittaessa sisältyä ehdotus direktiiviksi,

SUOSITTELEVAT SEURAAVAA:

I

Tarkoitus

Ympäristötarkastustehtävät olisi suoritettava jäsenvaltioissa niiden järjestämiseen, suorittamiseen, seurantaan ja tulosten julkaisemiseen sovellettavien vähimmäisvaatimusten mukaisesti, jolloin parannetaan yhteisön ympäristölainsäädännön noudattamista ja myötävaikutetaan sen yhtenäisempään voimaansaattamiseen ja täytäntöönpanoon kaikissa jäsenvaltioissa.

II

Soveltamisala ja määritelmät

1. a) Tämä suositus koskee kaikissa sellaisissa teollisuuslaitoksissa sekä muissa yrityksissä ja laitoksissa suoritettavia ympäristötarkastuksia, joiden päästöt ilmaan ja/tai vesiin ja/tai joiden jätteiden loppusijoitus tai jätteiden hyödyntäminen edellyttävät yhteisön lainsäädännön nojalla lupaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön voimassa olevassa lainsäädännössä olevia tarkastuksia koskevia erityissäännöksiä.

b) Tässä suosituksessa pidetään kaikkia a alakohdassa tarkoitettuja laitoksia sekä muita yrityksiä ja laitoksia "valvonnanalaisina laitoksina".

2. Tässä suosituksessa "ympäristötarkastuksella" tarkoitetaan toimintaa, jonka tarkoituksena on tapauksen mukaan

a) tarkastaa, että valvonnanalaiset laitokset noudattavat asiaa koskevia ympäristövaatimuksia, joista säädetään sellaisessa yhteisön lainsäädännössä, joka on joko saatettu osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä tai jota sovelletaan kansallisessa oikeusjärjestyksessä (jäljempänä "EY:n lakisääteiset vaatimukset"), sekä edistää näiden vaatimusten noudattamista;

b) seurata valvonnanalaisten laitosten ympäristövaikutuksia ja pyrkiä sen avulla selvittämään, tarvitaanko EY:n lakisääteisten vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi muita tarkastus- tai täytäntöönpanotoimia (mukaan lukien lupien myöntäminen, muuttaminen tai peruuttaminen);

c) toteuttaa edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi toimenpiteitä, joihin kuuluvat

- tarkastuskäynnit,

- ympäristölaatunormien saavuttamisen seuranta,

- ympäristöauditointia koskevien kertomusten ja lausuntojen tarkastelu,

- valvonnanalaisten laitosten toiminnan harjoittajien toteuttaman tai niiden puolesta toteutetun seurannan tarkastelu ja todentaminen,

- valvonnanalaisessa laitoksessa harjoitetun toiminnan ja toteutettujen toimenpiteiden arviointi,

- tilojen ja asiaan kuuluvien laitteiden tarkastaminen (mukaan lukien niiden asianmukainen kunnossapito) sekä laitoksen ympäristöjohtamisen asianmukaisuuden tarkastaminen,

- valvonnanalaisten laitosten toiminnan harjoittajien pitämien, asiaa koskevien asiakirjojen tarkastaminen.

3. Ympäristötarkastukset, joihin sisältyvät myös tarkastuskäynnit, voivat olla

a) rutiiniluonteisia, jolloin niiden tekeminen kuuluu suunniteltuun tarkastusohjelmaan; tai

b) muita kuin rutiiniluonteisia, jolloin niitä tehdään esimerkiksi valitusten vuoksi, luvan tai lisenssin antamisen, uusimisen tai muuttamisen yhteydessä taikka tutkittaessa onnettomuuksia, vaaratilanteita ja sellaisia tapauksia, joissa vaatimuksia ei ole noudatettu.

4. a) Ympäristötarkastuksia voivat tehdä kaikki jäsenvaltion perustamat tai nimeämät viranomaiset, jotka toimivat kansallisella, alue- tai paikallistasolla ja vastaavat tämän suosituksen soveltamisalaan kuuluvista asioista.

b) Edellä a alakohdassa mainitut elimet voivat kansallisen lainsäädännön mukaisesti valtuuttaa julkis- tai yksityisoikeudellisen oikeushenkilön suorittamaan tässä suosituksessa tarkoitetut tehtävät alaisuudessaan ja valvonnassaan sillä edellytyksellä, että kyseisen oikeushenkilön omat edut eivät riipu sen suorittamien tarkastusten tuloksista.

c) Edellä a ja b alakohdassa tarkoitetut elimet määritellään "tarkastusviranomaisiksi".

5. Tässä suosituksessa "valvonnanalaisen laitoksen toiminnan harjoittajalla" tarkoitetaan luonnollista tai oikeushenkilöä, joka hoitaa tai johtaa valvonnanalaista laitosta taikka, jos asiasta on säädetty kansallisessa lainsäädännössä, jolle on annettu valvonnanalaisen laitoksen teknistä toimintaa koskevaa ratkaisevaa taloudellista päätösvaltaa.

III

Ympäristötarkastusten järjestäminen ja suorittaminen

1. Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että ympäristötarkastuksilla pyritään saavuttamaan korkea ympäristönsuojelun taso, ja tästä syystä niiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että valvonnanalaisten laitosten ympäristötarkastukset organisoidaan ja suoritetaan tämän suosituksen IV-VIII kohdan mukaisesti.

2. Jäsenvaltioiden olisi autettava toisiaan hallinnollisesti tässä suosituksessa vahvistettujen suuntaviivojen noudattamisessa vaihtamalla keskenään asiaa koskevia tietoja ja antamalla tarvittaessa tarkastajia toistensa käyttöön.

3. Laittomien rajat ylittävien ympäristökäytäntöjen estämiseksi jäsenvaltioiden olisi yhteistyössä IMPELin kanssa edistettävä sellaisten tarkastusten yhteensovittamista, jotka koskevat sellaisia laitoksia ja toimintoja, joilla voi olla merkittävä rajat ylittävä vaikutus.

4. Parhaiden toimintatapojen edistämiseksi yhteisössä jäsenvaltiot voivat yhteistyössä IMPELin kanssa harkita sellaisen järjestelmän perustamista, jonka mukaisesti jäsenvaltiot raportoivat jäsenvaltioiden tarkastuslaitoksista ja tarkastusmenettelyistä sekä antavat niitä koskevia neuvoja ottaen asianmukaisesti huomioon eri järjestelmät ja puitteet, joissa ne toimivat, sekä ilmoittavat tuloksista jäsenvaltioille, joita asia koskee.

IV

Ympäristötarkastussuunnitelmat

1. Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että ympäristötarkastustoiminta suunnitellaan edeltä käsin siten, että niillä on jatkuvasti sovellettavina yksi tai useampia ympäristötarkastussuunnitelmia, jotka koskevat koko jäsenvaltion aluetta ja sillä sijaitsevia valvonnanalaisia laitoksia. Suunnitelmien olisi oltava yleisön saatavilla ympäristöä koskevan tiedon saannin vapaudesta annetun direktiivin 90/313/ETY mukaisesti.

2. Suunnitelmat voidaan laatia kansallisella, alue- tai paikallistasolla, mutta jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että ne koskevat kaikkia niiden alueella sijaitsevien valvonnanalaisten laitosten ympäristötarkastuksia ja että II kohdan 4 kohdassa mainitut viranomaiset nimetään suorittamaan kyseisiä tarkastuksia.

3. Ympäristötarkastussuunnitelmat olisi laadittava seuraavien seikkojen perusteella:

a) noudatettavat EY:n lakisääteiset vaatimukset;

b) luettelo suunnitelman kattamalla alueella sijaitsevista valvonnanalaisista laitoksista;

c) yleinen arvio tärkeimmistä ympäristökysymyksistä suunnitelman kattamalla alueella sekä siitä, missä määrin valvonnanalaiset laitokset noudattavat EY:n lakisääteisiä vaatimuksia;

d) tiedot mahdollisesta aikaisemmasta tarkastustoiminnasta.

4. Ympäristötarkastussuunnitelmien olisi täytettävä seuraavat vaatimukset:

a) Niiden olisi sovelluttava kyseisten viranomaisten tarkastustehtäviin, ja niissä olisi otettava huomioon ne valvonnanalaiset laitokset, joita tarkastukset koskevat, sekä niiden päästöjen aiheuttamat riskit ja ympäristövaikutukset.

b) Niissä olisi otettava huomioon tietyistä kohteista tai tietyntyyppisistä valvonnanalaisista laitoksista saatavilla olevat merkitykselliset tiedot, kuten valvonnanalaisten laitosten toiminnan harjoittajien viranomaisille antamat kertomukset, sisäiset seurantatiedot, ympäristöauditointitiedot ja ympäristölausunnot, erityisesti ne, joita ovat antaneet yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (Community Eco-Management and Audit Scheme, EMAS) rekisteröidyt valvonnanalaiset laitokset, sekä aikaisempien tarkastusten tulokset ja ympäristön laadun seurantaa koskevat kertomukset.

5. Kussakin ympäristötarkastussuunnitelmassa olisi ainakin

a) määritettävä sen kattama maantieteellinen alue, joka voi käsittää jäsenvaltion koko alueen tai osan siitä;

b) määritettävä suunnitelman voimassaoloaika, esimerkiksi yksi vuosi;

c) oltava erityiset säännökset sen tarkistamisesta;

d) yksilöitävä ne nimenomaiset kohteet tai valvonnanalaisten laitosten tyypit, jotka se käsittää;

e) määrättävä rutiiniluonteisista ympäristötarkastusohjelmista, joissa otetaan huomioon ympäristöriskit; kyseisten ohjelmien on sisällettävä tarvittaessa erityyppisissä tai yksilöidyissä valvonnanalaisissa laitoksissa tehtävien tarkastuskäyntien suoritustiheys;

f) käsiteltävä ja hahmoteltava sellaisia muita kuin rutiiniluonteisia ympäristötarkastuksia koskevia menettelyjä, joita järjestetään valitusten, onnettomuuksien ja vaaratilanteiden vuoksi ja sellaisissa tapauksissa, joissa vaatimuksia ei ole noudatettu, sekä luvan myöntämistä varten;

g) annettava tarvittaessa mahdollisuus eri tarkastusviranomaisten välillä suoritettavaan yhteensovittamiseen.

V

Tarkastuskäynnit

1. Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että kaikkien tarkastuskäyntien yhteydessä noudatetaan seuraavia vaatimuksia:

a) Asianmukaisella tavalla tarkistetaan, että kyseistä tarkastusta koskevia EY:n lakisääteisiä vaatimuksia on noudatettu.

b) Jos tarkastuskäyntejä tekee useampi kuin yksi ympäristötarkastusviranomainen, niiden on vaihdettava tietoja toiminnastaan sekä sovitettava tarkastuskäynnit ja muu ympäristötarkastustyö yhteen siinä määrin kuin se on mahdollista.

c) Tarkastuskäyntien tulokset on esitettävä VI kohdan mukaisesti laadituissa kertomuksissa, ja kansallisten, alueellisten tai paikallisten tarkastus-, täytäntöönpano- ja muiden viranomaisten, joita tarkastukset koskevat, on tarvittaessa vaihdettava niitä keskenään.

d) Tarkastajille tai muille virkamiehille, joilla on valtuudet tehdä tarkastuskäyntejä, on taattava oikeus päästä kohteisiin ja oikeus saada tietoja ympäristötarkastusten suorittamiseksi.

2. Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että tarkastusviranomaiset tekevät säännöllisesti rutiiniluonteisiin ympäristötarkastuksiinsa kuuluvia tarkastuskäyntejä ja että tällaisten tarkastuskäyntien yhteydessä noudatetaan seuraavia lisävaatimuksia:

a) Kaikkia asiaankuuluvia ympäristövaikutuksia tarkastellaan asiaa koskevien EY:n lakisääteisten vaatimusten, ympäristötarkastusohjelmien ja tarkastuselinten toiminnan vaatimien järjestelyjen mukaisesti.

b) Tarkastuskäynneillä olisi pyrittävä edistämään toiminnanharjoittajien tiedonsaantia ja parantamaan näiden tietämystä laitoksen toiminnan kannalta merkityksellisistä EY:n lakisääteisistä vaatimuksista, ympäristön herkkyydestä ja kyseisen toiminnan ympäristövaikutuksista.

c) Valvonnanalaisen laitoksen aiheuttamia ympäristöriskejä ja -vaikutuksia tarkastellaan sen arvioimiseksi, ovatko olemassa olevat lupavaatimukset riittäviä, ja arvioidaan, onko niihin tarpeellista tehdä parannuksia tai muita muutoksia.

3. Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava myös siitä, että muita kuin rutiiniluonteisia tarkastuskäyntejä tehdään seuraavissa tapauksissa:

a) asianomaisten tarkastusviranomaisten tutkiessa vakavia ympäristöä koskevia valituksia, jolloin tarkastuskäynnit on tehtävä mahdollisimman pian sen jälkeen, kun viranomaiset ovat saaneet tällaisia valituksia;

b) tutkittaessa vakavia ympäristöonnettomuuksia, vaaratilanteita ja sellaisia tapauksia, joissa vaatimuksia ei ole noudatettu, jolloin tarkastuskäynnit on tehtävä mahdollisimman pian sen jälkeen, kun asianomaiset tarkastusviranomaiset ovat saaneet niistä tiedon;

c) tarpeen mukaan päätettäessä siitä, myönnetäänkö valvonnanalaisessa laitoksessa tai sille ehdotetussa paikassa käytettävään prosessiin tai harjoitettavaan toimintaan ensimmäinen lupa ja millaisin ehdoin se myönnetään, tai lupaan liittyvien vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi sen jälkeen kun se on myönnetty ja ennen toiminnan aloittamista;

d) tarvittaessa ennen kuin lupia annetaan uudelleen, uusitaan tai muutetaan.

VI

Tarkastuskäynneistä laadittavat kertomukset ja niistä tehtävät päätelmät

1. Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että tarkastusviranomaiset käsittelevät tai tallentavat tietokantoihin jokaisen tarkastuskäynnin jälkeen tarkastustiedot yksilöidyssä muodossa sekä kyseisten viranomaisten EY:n lakisääteisten vaatimusten noudattamisesta tekemät havainnot, arvion näistä havainnoista ja päätelmän siitä, tarvitaanko lisätoimenpiteitä, joita voivat olla täytäntöönpanomenettelyt, mukaan luettuina seuraamukset, uuden tai tarkistetun luvan antaminen ja tarkastustoiminnan seurantatoimenpiteet, mukaan luettuina uudet tarkastuskäynnit. Kertomukset olisi viimeisteltävä mahdollisimman pikaisesti.

2. Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että kertomukset saatetaan asianmukaisesti kirjalliseen muotoon ja tallennetaan tietokantaan, josta ne ovat helposti saatavilla. Kertomukset kokonaisuudessaan, tai jos se ei ole mahdollista, kyseisten kertomusten päätelmät toimitetaan kyseisen valvonnanalaisen laitoksen toiminnan harjoittajalle, ja niiden on oltava yleisön saatavilla direktiivin 90/313/ETY mukaisesti. Näiden kertomusten olisi oltava yleisön saatavilla kahden kuukauden kuluessa tarkastuksen suorittamisesta.

VII

Vakavien onnettomuuksien, vaaratilanteiden ja sellaisten tapausten tutkiminen, joissa vaatimuksia ei ole noudatettu

Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että asianomainen viranomainen tutkii vakavat onnettomuudet, vaaratilanteet sekä tapaukset, joissa Euroopan yhteisön lainsäädäntöä ei ole noudatettu, siitä riippumatta, ovatko viranomaiset saaneet niistä tiedon valituksen kautta tai muulla tavoin, jotta voidaan

a) selvittää tapahtuman syyt ja sen ympäristövaikutukset sekä tarvittaessa siihen ja sen seurauksiin liittyvät vastuukysymykset ja mahdolliset korvausvelvollisuudet sekä toimittaa päätelmät täytäntöönpanoviranomaiselle, jos se on eri kuin tarkastusviranomainen;

b) lieventää ja mahdollisesti korjata tapahtuman ympäristövaikutuksia määrittämällä asianmukaiset toimenpiteet, jotka toiminnanharjoittajan tai -harjoittajien ja viranomaisten on toteutettava;

c) määrittää tarvittavat toimenpiteet uusien onnettomuuksien, vaaratilanteiden ja sellaisten tapausten välttämiseksi, joissa vaatimuksia ei ole noudatettu;

d) mahdollistaa tarvittaessa täytäntöönpano- tai seuraamusmenettelyn toteuttaminen; ja

e) varmistaa, että toiminnanharjoittaja toteuttaa tarvittavat jatkotoimet.

VIII

Yleiset säännökset ympäristötarkastustoiminnasta laadittavista kertomuksista

1. Jäsenvaltioiden olisi laadittava komissiolle kertomus tämän suosituksen mukaisesta ympäristötarkastustoiminnasta kahden vuoden kuluttua suosituksen julkaisemisesta Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä ja käyttäen mahdollisuuksien mukaan hyväkseen alueellisilta ja paikallisilta ympäristötarkastustarkastusviranomaisilta saatuja tietoja.

2. Kertomusten olisi oltava yleisön saatavilla, ja niiden olisi sisällettävä erityisesti seuraavat tiedot:

a) tiedot tarkastusviranomaisten henkilöstöstä ja muista voimavaroista;

b) yksityiskohtaiset tiedot siitä, mikä on tarkastusviranomaisen tehtävä tarkastussuunnitelman tai -suunnitelmien laadinnassa ja toteutuksessa ja miten se on suorittanut kyseisen tehtävän;

c) tiivistelmä suoritetuista ympäristötarkastuksista, mukaan luettuina tehtyjen tarkastuskäyntien lukumäärä, tarkastettujen valvonnanalaisten laitosten osuudet (laitostyypeittäin) ja arvio siitä, minkä ajan kuluttua kaikki tietyntyyppiset valvonnanalaiset laitokset on tarkastettu;

d) lyhyt selvitys siitä, missä määrin EY:n lakisääteisiä vaatimuksia on noudatettu valvonnanalaisissa laitoksissa, siten kuin tämä ilmenee suoritetuista tarkastuksista;

e) tiivistelmä, mukaan lukien lukumäärät, toimenpiteistä, jotka on toteutettu vakavien onnettomuuksien, vaaratilanteiden ja sellaisten tapausten johdosta, joissa vaatimuksia ei ole noudatettu;

f) arvio siitä, kuinka hyvin tarkastuselin on onnistunut toteuttamaan tarkastussuunnitelmat, sekä mahdolliset tulevia suunnitelmia koskevat suositukset.

IX

Suosituksen tarkistaminen ja kehittäminen

1. Komission olisi tarkasteltava uudelleen tämän suosituksen toimivuutta ja tehokkuutta mahdollisimman pian edellä VIII kohdassa mainittujen kansallisten kertomusten saannin jälkeen, jotta vähimmäisvaatimuksia voitaisiin kehittää edelleen niiden soveltamisalan osalta ja niiden noudattamisesta saatujen kokemusten perusteella ottaen huomioon myös asiaan liittyvien osapuolten, kuten IMPELin ja Euroopan ympäristökeskuksen, mahdollisesti antamat lisätiedot. Komission olisi tämän jälkeen toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus, johon olisi tarvittaessa liitettävä ehdotus direktiiviksi. Euroopan parlamentti ja neuvosto tarkastelevat tällaista ehdotusta viipymättä.

2. Komissiota kehotetaan laatimaan mahdollisimman pian yhteistyössä IMPELin ja muiden asianomaisten osapuolten kanssa vähimmäisperusteet sellaisten ympäristötarkastajien pätevyyden toteamiseksi, joilla on toimivalta suorittaa tarkastuksia joko tarkastusviranomaisten puolesta tai niiden valvonnassa.

3. Jäsenvaltioiden olisi kehitettävä mahdollisimman pian yhteistyössä IMPELin, komission ja muiden asianomaisten osapuolten kanssa koulutusohjelmat, jotta voidaan kouluttaa tarvittava määrä päteviä ympäristötarkastajia.

X

Täytäntöönpano

Jäsenvaltioiden olisi annettava komissiolle tietoja tämän suosituksen täytäntöönpanosta ja toimitettava yksityiskohtaiset tiedot nykyisistä tai suunnitelluista ympäristötarkastusjärjestelyistä viimeistään kahdentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona suositus on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tehty Luxemburgissa 4 päivänä huhtikuuta 2001.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

N. Fontaine

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

B. Rosengren

(1) EYVL C 169, 16.6.1999, s. 12.

(2) EYVL C 374, 23.12.1999, s. 48.

(3) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 16. syyskuuta 1999 (EYVL C 54, 25.2.2000, s. 92), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 30. maaliskuuta 2000 (EYVL C 137, 16.5.2000, s. 1), ja Euroopan parlamentin päätös, tehty 6. heinäkuuta 2000 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). Euroopan parlamentin päätös, tehty 1. helmikuuta 2001, ja neuvoston päätös, tehty 26. helmikuuta 2001.

(4) EYVL C 138, 17.5.1993, s. 1.

(5) EYVL L 275, 10.10.1998, s. 1.

(6) EYVL C 321, 22.10.1997, s. 1.

(7) EYVL L 158, 23.6.1990, s. 56.