Komission tiedonanto,

annettu 7 päivänä heinäkuuta 2000,

jäsenvaltioille komission päätöksestä naisten ja miesten tasapuolisesta osallistumisesta komission perustamien komiteoiden ja asiantuntijaryhmien toimintaan

(2000/C 203/03)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

1. JOHDANTO

Naisten ja miesten astapuolinen osallistuminen päätöksentekoon on avainasemassa pyrittäessä saavuttamaan naisten ja miesten todellinen tasa-arvo. Yhä useammin myös tunnustetaan, että se on demokratian edellytys ja että sillä on positiivista vaikutusta yhteiskuntaan. Kun päätöksentekoprosessiin otetaan mukaan erilaisia ajatuksia ja arvoja, saadaan tuloksia, joissa on otettu huomioon koko väestön edut ja tarpeet.

Euroopan yhteisö on ollut yksi edelläkävijöistä naisten yhteiskunnallisen aseman muuttamisessa ja tasa-arvon takaamisessa. Naisten ja miesten yhtäläistä kohtelua koskeva oikeudellinen periaate on yksi yhteisön lainsäädännön perusperiaatteista. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta tehdyllä Amsterdamin sopimuksella yhteisö etenee muodollisen tasa-arvon takaamisesta kohti aktiivisempaa lähestymistapaa, jonka tavoitteena on poistaa epätasa-arvoisuudet ja edistää naisten ja miesten tasa-arvoa kaikessa yhteisön toiminnassa(1). Siinä myös annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus toteuttaa positiivisia erityistoimia täyden tasa-arvon varmistamiseksi käytännössä. Tasa-arvonäkökohtien valtavirtaistamista (mainstreaming) on pidetty Euroopan unionissa tehokkaana tapana edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa, ja sitä vahvistetaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksella. Naisten ja miesten tasapuolisen edustuksen saavuttaminen päätöksentekoelimissä on asianmukainen keino toteuttaa politiikkaa, jossa otetaan tasa-arvoiseikat huomioon.

Beijingissä vuonna 1995 järjestetyssä Yhdistyneiden kansakuntien neljänessä naisten maailmankonferenssissa laaditussa toimintasuunnitelmassa, jonka toteuttamiseen kaikki jäsenvaltiot sitoutuivat, tunnustettin, että naisten ja miesten epätasapainoisesta osallistumisesta päätöksentekoon seuraa demokratiavaje.

2. JÄSENVALTIOT

Viidessä jäsenvaltiossa on oikeudellisesti sitovia säännöksiä komiteoiden kokoonpanosta. Itävallassa viranomaisten on otettava huomioon komiteoiden nais- ja miesedustajien lukumäärä. Belgiassa neuvoa-antava komitea voi antaa lausuntoja vain, jos enintään kaksi kolmasosaa sen jäsenistä on samaa sukupuolta, ellei tasa-arvoasioista vastaava ministeriö ole myöntänyt sille poikkeusta. Tanskassa julkisiin komiteoihin on asetettava ehdolle yhtä paljon naisia ja miehiä, ja Suomessa komiteoiden jäsenistä 40 % on oltava naisia. Saksan ja Ruotsin lainsäädäntöön sisältyy järjestelmä, jonka mukaan ehdokkaaksi on asetettava sekä mies että nainen. Norjan lainsäädännön mukaan komiteoissa on oltava vähintään 40 prosenttia kummankin sukupuolen edustajia, ja Islannissa sovelletaan 30 prosentin sääntöä.

3. EUROOPAN UNIONI

Neuvosto antoi 2 päivänä joulukuuta 1996 suosituksen naisten ja miesten tasapuolisesta osallistumisesta päätöksentekoon(2). Siinä se käsitteli naisten aliedustusta päätöksenteossa ja siitä johtuvaa demokratiavajetta ja henkilöresurssien alihyödyntämistä. Suosituksen mukaan olisi toteutettava seuraavia toimia:

- yhtenäinen kokonaisstrategia naisten ja miesten tasapuoliseen päätöksentekoon osallistumisen edistämiseksi,

- tiedotuskampanjoita,

- tietojenkeruu,

- esimerkkejä hyvistä toimintatavoista,

- naisten ja miesten tasapuolisen osallistumisen edistäminen valtiollisten elimien ja toimikuntien toiminnassa kaikilla tasoilla.

Neuvoston suosituksen yleistavoitteena oli kannustaa jäsenvaltioita edistämään naisten ja miesten tasapuolisempaa osallistumista päätöksentekoon ja hyväksyä erityisiä toimenpiteitä tämän saavuttamiseksi. Suositus oli osoitettu myös yhteisön toimielimille ja virastoille. Komissio on laatinut raportin(3) neuvoston suosituksen täytäntöönpanosta, ja siitä käy ilmi, että jäsenvaltioiden toteuttamista monista toimenpiteistä huolimatta naisten aliedustus hallituksissa, parlamenteissa, päätöksiä valmistelevissa komiteoissa ja työmarkkinoiden korkeimmilla tasoilla ei ole muuttunut merkittävästi sen jälkeen, kun suositus hyväksyttiin vuonna 1996.

Komission työllisyyden ja sosiaaliasioiden pääosastoon perustettuja komiteoita koskevasta alustavasta tutkimuksesta kävi ilmi, että naisia on komiteoissa merkittävästi vähemmän työntekijöiden vapaata liikkuvuutta ja tasa-arvoasioita käsitteleviä komiteoita lukuun ottamatta(4).

4. KOMISSION PÄÄTÖS

Komissio on tietoinen siitä, että sen on edistyttävä enemmän saavuttaakseen paremman sukupuolitasapainon omissa komiteoissaan ja asiantuntijaryhmissään, jotta päätöksenteko Euroopan tasolla olisi tasapuolisempaa. Tämän vuoksi se on tehnyt päätöksen(5) naisten ja miesten tasapuolisesta osallistumisesta komission perustamien komiteoiden ja asiantuntijaryhmien toimintaan. Jottei kyseessä olisi pelkästään nykyisten epätasa-arvoisuuksien poistaminen vaan pikemminkin tasa-arvon aktiivinen edistäminen, komissio ehdottaa, että sekä nykyisissä että uusissa komiteoissa ja työryhmissä pitäisi olla naisia ja miehiä tasapuolisesti.

Neuvoston suosituksessa ei määritellä, mitä "tasapuolisella osallistumisella" tarkoitetaan. Skandinavian maissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa tavoitteeksi on asetettu 50 prosentin osuus, mutta useimmissa maissa pidetään vähintään 30 prosentin osuutta ratkaisevana määränä, jonka jälkeen naisilla tai miehillä voi olla todellista vaikutusvaltaa. Komission keskipitkän aikavälin tavoitteena on, että komiteoissa ja asiantuntijaryhmissä on oltava naisia ja miehiä vähintään 40 prosenttia.

Prosenttiosuudeksi valittiin 40, koska se edustaa kompromissia jäsenvaltioissa noudatetuista menettelyistä. Se on myös sama osuus, jota komissio noudattaa nimittäessään naisia kaikkiin paneeleihin, kokouksiin ja neuvoa-antaviin elimiin, jotka avustavat komissiota Euroopan yhteisön tutkimuksen, teknologisen kehittämisen ja esittelyn viidennen puiteohjelman (1998-2002) täytöntöönpanossa. Tiedeala otettiin esimerkiksi alasta, jolla naiset ovat voimakkaasti aliedustettuina. Tilanteeseen oli puututtava yleisesti tasa-arvon toteutumisen kannalta mutta myös eurooppalaisen tiede-elämän rikastuttamiseksi. Kyseessä on realistinen keskipitkän aikavälin tavoite, jolla pyritään saavuttamaan täysin tasapuolinen osallistuminen.

Komission tavoitteena on saavuttaa naisten ja miesten tasapuolinen osallistuminen uusien asiantuntijaryhmien ja komiteoiden toimintaan nimittämällä perustettavaan asiantuntijaryhmään tai komiteaan sekä naisia että miehiä. Jo toimiviin komiteoihin ja asiantuntijaryhmiin komissio pyrkii nimittämään uudet jäsenet niin, että naisten ja miesten tasapuolinen edustus varmistuu, kun jäsenen toimikausi päättyy tai hänet on korvattava uudella.

Harkitessaan, miten se voisi lisätä naisten ja miesten tasapuolista osallistumista, komission ongelmana oli, että vaikka sillä on muodollisesti toimivalta nimittää jäsenet näihin ryhmiin ja komiteoihin, ehdokkaat yleensä nimetään jäsenvaltiossa. Toisinaan jäsenvaltio itse nimeää ehdokkaat, mutta useimmiten se vain toimittaa komissiolle työmarkkinaosapuolten, kansalaisjärjestöjen tai ammattialajärjestöjen ehdotukset. Joten vaikka komissio pyrkisikin nimittämään jäsenet asiantuntijaryhmiin ja komiteoihin niin, että naiset ja miehet olisivat tasapuolisesti edustettuina, sen mahdollisuudet tähän rajoittuvat, jos esitettyjen ehdokkaiden sukupuolijakauma ei ole tasapainossa.

Tämän vuoksi komissio kehottaa jäsenvaltioita ja kaikkia ehdokkaiden nimeämisestä vastaavia elimiä ja organisaatioita esittämään ehdolle riittävästi sekä miehiä että naisia, jotta komissio voi nimittää asiantuntijaryhmiin ja komiteoihin jäseniksi tasapuolisesti miehiä ja naisia. Komissio ehdottaa, että kutakin jäsenpaikkaa kohti esitetään neljää henkilöä - vähintään yhtä miestä ja vähintään yhtä naista. Jos asiantuntijaryhmän tai komitean perustamista koskevissa säännöissä edellytetään varajäsenen nimittämistä, tämän on tapahduttava samoin kuin varsinaisten jäsenten nimittämisen. Nimityksiin on sovellettava samaa menettelyä, kun asiantuntijaryhmän tai komitean jäsen korvataan, ja tällä tavalla nykyistä sukupuolijakaumaa korjataan.

Jos komissio on vastuussa sekä ehdokkaiden nimeämisestä että nimittämisestä asiantuntijaryhmiin ja komiteoihin, sen on varmistettava, että naiset ja miehet ovat tasapuolisesti edustettuina. On huomattava, että komissio ei aio nimittää epäpäteviä ehdokkaita vain siksi, että komiteassa tai asiantuntijaryhmässä saavutettaisiin sukupuolten tasapuolinen edustus. Jos jossakin komiteassa tai asiantuntijaryhmässä kuitenkin on huomattavasti vähemmän toisen sukupuolen edustajia, komissio kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään huomiota siihen, että ne nimeäisivät riittävän päteviä ehdokkaita, jotka edustavat tätä sukupuolta.

Kolmen vuoden kuluttua tämän päätöksen hyväksymisestä komissio laatii sen täytäntöönpanosta raportin, jossa on tilastotietoja naisten ja miesten tasapuolisesta osallistumisesta asiantuntijaryhmien ja komiteoiden toimintaan. Niiden komission yksiköiden, joiden komiteoissa sukupuolijakauma ei ole korjaantunut, odetetaan selvittävän, miksi näin on. Komissio päättää raportin perusteella, ovatko lisätoimet tarpeen.

(1) Perustamissopimuksen 3 artiklan 2 kohta.

(2) 96/694/EY (EYVL L 319, 10.12.1996) (ks. liite I).

(3) KOM(2000) 120 lopull.

(4) Tutkimus työllisyyden ja sosiaaliasioiden pääosaston komiteoista, ks. Internet-osoite http://europa.eu.int/comm/dg05/equ.opp/index-en.htm

(5) EYVL L 154, 27.6.2000, s. 34.