Komission asetus (EY) N:o 1629/2000,

annettu 25 päivänä heinäkuuta 2000,

väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Puolasta ja Ukrainasta peräisin olevan ammoniumnitraatin tuonnissa

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96(1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 905/98(2), ja erityisesti sen 7 artiklan,

on kuullut neuvoa-antavaa komiteaa,

sekä katsoo seuraavaa:

A MENETTELY

(1) Komissio julkaisi 29 päivänä lokakuuta 1999 Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä ilmoituksen Liettuasta, Puolasta ja Ukrainasta peräisin olevan ammoniumnitraatin yhteisöön tapahtuvaa tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta(3), jäljempänä "aloittamista koskeva ilmoitus".

(2) Menettely aloitettiin eurooppalaisia lannoitevalmistajia edustavan European Fertiliser Manufacturers Associationin (EFMA) tekemän valituksen perusteella. Valituksessa EFMA edusti tuottajia, joiden tuotanto muodostaa pääosan yhteisön koko tuotannosta. Valitakseen sisältynyt näyttö tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuvasta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi oikeuttamaan menettelyn aloittamisen.

(3) Komissio ilmoitti menettelyn aloittamisesta virallisesti valituksen tehneille yhteisön tuottajille, niille vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille, tavarantoimittajille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, asianomaisille järjestöille ja viejämaiden edustajille sekä EY-Liettua- ja EY-Puola-assosiaationeuvostoille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi alloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(4) Komissio lähetti kyselylomakkeen kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan. Vastaus saatiin kymmeneltä valituksen tehneeltä yhteisön tuottajalta, viideltä vientiä harjoittavalta tuottajalta, yhdeltä viejältä, yhdeltä tuojien järjestöltä ja seitsemältä yhteisön tuojalta (joista kolme on etuyhteydessä viejiin).

(5) Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, vahingon ja yhteisön edun alustavan määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot ja teki tarkastuskäyntejä seuraavien yritysten toimitiloihin:

a) Valituksen tehneet yhteisön tuottajat

1. BASF AG, Limburgerhof, Saksa

2. Fertiberia SA, Madrid, Espanja

3. Grande Paroisse SA, Pariisi, Ranska

4. Hydro Agri France, Nanterre, Ranska

5. Hydro Agri UK Ltd, Immingham, Yhdistynyt kuningaskunta

6. Hydro Agri Sluiskil BV, Sluiskil, Alankomaat

7. Kemira Ince Ltd, Chester, Yhdistynyt kuningaskunta

8. Kemira SA, Wavre, Belgia

9. Sefanitro SA, Barakaldo, Espanja

10. Terra Nitrogen (UK) Ltd, Stockton on Tees, Yhdistynyt kuningaskunta

b) Asianomaisten maiden viejät / vientiä harjoittavat tuottajat

1. JSC Achema, Jonava, Liettua

2. Anwil SA, Wloclawek, Puola

3. CIECH SA, Varsova, Puola

4. Zaklady Azotowe Pulawy SA, Pulawy, Puola

c) Tuojat

a) Vientiä harjoittaviin tuottajiin etuyhteydessä olevat

1. Litfert SARL, St Malo, Ranska

2. Scandinavian Chemicals and Fertilisers AB, Malmö, Ruotsi

3. Daltrade Ltd, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta

b) Vientiä harjoittaviin tuottajiin etuyhteyttä vailla olevat

1. Helm Düngemittel GmbH, Hampuri, Saksa

2. UNCAA, Pariisi, Ranska

(6) Polkumyynti- ja vahinkotutkimus käsitti 1 päivän huhtikuuta 1998 ja 30 päivän syyskuuta 1999 välisen ajanjakson, jäljempänä "tutkimusajanjakso". Tämä ajanjakso on yli vuoden pituinen, jotta se kattaa kaksi viljelykautta, minkä avulla saadaan edustavampi käsitys markkinoista, ja jotta voidaan ottaa huomioon vuonna 1998 tapahtuneen paljoustullin, jolla vahvistettiin Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuonnissa vuonna 1995 käyttöön otettuja polkumyyntitoimenpiteitä, käyttöönoton jälkeen markkinoilla mahdollisesti tapahtuneet muutokset. Vahingon arvioinnin kannalta merkityksellisten suuntausten tarkastelu kattoi ajanjakson vuodesta 1995 tutkimusajanjakson loppuun.

B TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

1 Tarkasteltavana oleva tuote

(7) Tarkasteltavana oleva tuote on ammoniumnitraatti, joka on yleisesti maataloudessa käytetty kiinteä typpilannoite. Sitä valmistetaan ammoniakista ja typpihaposta, ja sen typpipitoisuus on yli 28 painoprosenttia. Yhteisöön tuotavaa tuotetta myydään yleensä 50 ja 500 kilogramman säkeissä. Tarkasteltavana oleva tuote kuuluu CN-koodeihin 3102 30 90 (ammoniumnitraatti muuna kuin vesiliuoksena) ja 3102 40 90 (ammoniumnitraatti sekoitettuna kalsiumkarbonaatin tai muiden sellaisten epäorgaanisten aineiden kanssa, jotka eivät ole lannoitteita, typpipitoisuus suurempi kuin 28 painoprosenttia).

2 Samankaltainen tuote

(8) Ammoniumnitraatti on täysin hyödyketuote ja sen kemialliset ominaisuudet ovat vertailukelpoisia alkuperämaasta riippumatta. Ammoniumnitraattia on kahta eri lajia: rakeista ja mikrorakeista. Rakeisen ammoniumnitraatin rakeiden läpimitta on suurempi, mistä syystä sen levitysominaisuudet ovat paremmat. Tutkimuksesta ilmeni, että tuonti koostuu kokonaisuudessaan mikrorakeisesta ammoniumnitraatista ja että suurin osa yhteisön tuotannonalan tuottamasta ammoniumnitraatista on puolestaan rakeista. Koska rakeisella ja mikrorakeisella ammoniumnitraatilla on kuitenkin samat kemialliset ominaisuudet ja käyttötarkoitus ja koska käyttäjät pitävät niitä toisensa korvaavina, niitä pidetään saman tuotteen kahtena eri lajina.

Tästä syystä yhteisössä tuotettavan tuotteen todettiin olevan samankaltainen asianomaisista maista tuotavaan tuotteeseen nähden asetuksen (EY) N:o 384/96, jäljempänä "perusasetus", 1 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Lisäksi asianomaisista maista yhteisöön vietävää tuotetta ja Puolan ja Liettuan markkinoilla valmistettuja ja myytyjä tuotteita pidetään samankaltaisina.

C POLKUMYYNTI

1 Liettua

a) Normaaliarvo

(9) Ainoastaan yksi liettualainen ammoniumnitraatin tuottaja toimi yhteistyössä tutkimuksessa. Se myi pelkästään yhdenlajista eli mikrorakeista ammoniumnitraattia. Kotimarkkinamyynti oli tutkimusajanjaksona edustavaa, koska sen osuus oli yli 5 prosenttia vientimyynnistä (perusasetuksen 2 artiklan 2 kohta).

(10) Yli 20 prosenttia tarkastelevana olevan tuotteen kotimarkkinamyynnistä tapahtui hinnoin, jotka alittivat (kiinteät ja muuttuvat) yksikkövalmistuskustannukset, joihin on lisätty myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset. Tällaisen tappiollisen kotimarkkinamyynnin ei katsottu perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tästä syystä normaaliarvo määritettiin koko myynnin sellaisten painotettujen keskimääräisten hintojen perusteella, jotka eivät olleet tappiollisia, koska tällaisen myynnin osuus oli yli 10 prosenttia kotimarkkinamyynnistä.

b) Vientihinta

(11) Vientihinta määritettiin yhteisön riippumattomille asiakkaille suuntautuneen myynnin osalta perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti yhteisöön vietäväksi myydystä tuotteesta tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella. Etuyhteydessä olevan tuojan kautta tapahtuneessa myynnissä vientihinta muodostettiin riippumattomilta asiakkailta veloitettujen jälleenmyyntihintojen perusteella. Oikaisuja tehtiin kyseisten tuojien maahantuonnin ja jälleenmyynnin välisten kaikkien kustannusten huomioonottamiseksi sekä tarkasteltavina olevan tuotteen riippumattomien tuojien tutkimuksen mukaan saaman voittomarginaalin huomioonottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti.

c) Vertailu

(12) Normaaliarvoa ja vientihintoja verrattiin vapaasti tehtaalla -tasolla. Tätä varten kuljetus-, vakuutus-, lastaus- ja liitännäiskustannusten eroja oikaistiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

d) Polkumyyntimarginaali

(13) Asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan polkumyyntimarginaali määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertaamalla painotettua keskimääräistä normaaliarvoa ja painotettua keskimääräistä vientihintaa keskenään. Vertailusta ilmeni, että yritys ei ollut vienyt ammoniumnitraattia polkumyynnillä tutkimusajanjakson aikana. Tästä syystä alustava polkumyyntimarginaali on 0,0 prosenttia.

Koska ainoa yhteistyössä toiminut liettualainen tuottaja vastasi tarkasteltavan tuotteen koko viennistä Liettuasta yhteisöön, tälle yritykselle alustavasti määritettyä polkumyyntimarginaalia sovelletaan koko maahan.

2 Puola

a) Yhteistyö

(14) Komissio lähetti kyselylomakkeen valituksessa mainituille viidelle yritykselle (yhdelle viejälle ja neljälle vientiä harjoittavalle tuottajalle). Yksi viejä ja kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa vastasivat asetetussa määräajassa. Kolmas vientiä harjoittava tuottaja kieltäytyi yhteistyöstä ja neljäs ei vastannut kyselyyn. Eurostatin tuontia koskevien tilastotietojen perusteella kuitenkin todettiin, että yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien osuus oli yli 90 prosenttia Puolasta peräisin olevasta kokonaistuonnista.

b) Normaaliarvo

(15) Molemmat yhteistyössä toimineet tuottajat myivät ainoastaan yhdenlajista eli mikrorakeista ammoniumnitraattia. Molempien yritysten kotimarkkinamyynti oli tutkimusajanjaksona edustavaa, koska niiden kunkin osuus oli yli 5 prosenttia vientimyynnistä (perusasetuksen 2 artiklan 2 kohta).

(16) Yli 20 prosenttia tarkastelevana olevan tuotteen kotimarkkinamyynnistä tapahtui kahden tuottajan toimesta hinnoin, jotka alittivat (kiinteät ja muuttuvat) yksikkövalmistuskustannukset, joihin on lisätty myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset. Tällaisen tappiollisen kotimarkkinamyynnin ei katsottu perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tästä syystä normaaliarvo määritettiin molempien tuottajien osalta koko myynnin sellaisten painotettujen keskimääräisten hintojen perusteella, jotka eivät olleet tappiollisia, koska tällaisen myynnin osuus oli yli 10 prosenttia kotimarkkinamyynnistä.

c) Vientihinta

(17) Yksi puolalainen tuottaja myi ammoniumnitraattia yhteisöön vietäväksi kahta myyntikanavaa käyttäen:

- suoraan yhteisön riippumattomille tuojille, ja

- epäsuoraan Puolaan sijoittautuneen viejän välityksellä.

Vientihinta määritettiin suoran ja epäsuoran viennin osalta Puolasta yhteisöön vietäväksi myydystä tuotteesta tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

(18) Toinen puolalainen tuottaja myi ammoniumnitraattia ainoastaan yhteisön riippumattomille tuojille. Siksi vientihinta määritettiin tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti.

d) Vertailu

(19) Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin vapaasti tehtaalla -tasolla. Tätä varten palkkio-, kuljetus-, vakuutus-, lastaus- ja liitännäiskustannusten eroja oikaistiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

e) Polkumyyntimarginaali

(20) Kummankin asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan polkumyyntimarginaali määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertaamalla painotettua keskimääräistä normaaliarvoa ja painotettua keskimääräistä vientihintaa keskenään.

Kahdelle yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle väliaikaisesti määritetyt painotetut keskimääräiset polkumyyntimarginaalit ilmaistuina prosentteina cif-hinnasta yhteisön rajalla ovat seuraavat:

>TAULUKON PAIKKA>

Niiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, jotka eivät vastanneet komission kyselyyn tai eivät muuten ilmoittautuneet, polkumyynti määritettiin käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Koska ainakin yksi vientiä harjoittava tuottaja ei toiminut yhteistyössä, jäännöspolkumyyntimarginaali laskettiin yhden puolalaisen vientiä harjoittavan tuottajan edustaville liiketoimille määritetyn korkeimman polkumyyntimarginaalin perusteella. Tarkoituksena oli välttää yhteistyöstä kieltäytymisen palkitseminen ja toimenpiteiden kiertäminen.

Puolaan sovellettava jäännösmarginaali ilmaistuna prosentteina cif-hinnasta yhteisön rajalla on 43,4 prosenttia.

3 Ukraina

a) Yhteistyö

(21) Komissio lähetti kyselylomakkeen valituksessa mainituille viidelle yritykselle. Kaksi niistä vastasi kyselyyn määräajassa ilmoittaen, että ne eivät olleet vieneet tarkasteltavana olevaa tuotetta lainkaan yhteisöön tutkimusajanjakson aikana. Yksi vastasi määräajan umpeutumisen jälkeen, mistä syystä sille ilmoitettiin, että sitä kohdeltaisiin yhteistyöhön osallistumattomana osapuolena. Kahdelta muulta yritykseltä ei saatu vastausta.

b) Vertailumaa

(22) Ukrainan osalta normaaliarvo oli määriteltävä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti kolmannessa maassa, joka on markkinatalousmaa, sovellettavan hinnan tai laskennallisen arvon perusteella. Menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa sopivaksi vertailumaaksi ehdotettiin Puolaa.

Asianomaiset osapuolet eivät esittäneet huomautuksia. Tutkimuksesta ilmeni, että:

- tarkasteltavana olevan tuotteen kotimarkkinat olivat Puolassa huomattavat, mistä syystä niitä pidetään edustavina Ukrainasta peräisin olevan ammoniumnitraatin yhteisöön suuntautuvaan vientiin verrattuna,

- markkinoilla toimi vähintään kaksi huomattavan kokoista (yhteistyössä toiminutta) kotimaista tuottajaa,

- ammoniumnitraattia tuotiin Puolaan huomattavia määriä kolmansista maista,

- yhteistyössä toimineiden yritysten antamat kirjanpitotiedot olivat luotettavia.

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli alustavasti, että Puola olisi kohtuullinen valinta kolmanneksi maaksi, joka on markkinatalousmaa, perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti.

c) Normaaliarvo

(23) Normaaliarvo määritettiin kahdelle yhteistyössä toimineelle puolalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritetyn painotetun keskimääräisen normaaliarvon perusteella. Normaaliarvon määrittäminen kuvataan edellä johdanto-osan 15 ja 16 kappaleessa.

d) Vientihinta

(24) Koska viejien tietoja ei ollut käytettävissä, alustavat päätelmät tehtiin käytettävissä olevien tietojen perusteella; tässä tapauksessa käytettiin Eurostatin tilastotietoja ja valituksessa mainittuja merikuljetuskustannuksia koskevia tietoja perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

e) Vertailu

(25) Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin vapaasti laivassa (viejämaan rajalla) -tasolla. Tätä varten tehtiin oikaisut kuljetus-, vakuutus-, lastaus- ja liitännäiskustannusten erojen huomioonottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

f) Polkumyyntimarginaali

(26) Polkumyyntimarginaali määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertaamalla painotettua keskimääräistä normaaliarvoa ja painotettua keskimääräistä vientihintaa keskenään. Ukrainaan sovellettava alustava koko maata koskeva polkumyyntimarginaali prosentteina cif-hinnasta yhteisön rajalla ilmaistuna on 67,4 prosenttia.

D VAHINKO

(27) Yhteisön tuotannonalan kokonaistilanne parani vuosina 1995 ja 1996, mutta tämän jälkeen se alkoi heiketä voimakkaasti. Kehitystä tarkasteltaessa olisi otettava huomioon Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuonnissa sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden vaikutukset; kyseiset polkumyyntitoimenpiteet (vähimmäistuontihinta) otettiin käyttöön elokuussa 1995, ja niitä vahvistettiin maaliskuussa 1998 26,3 ecua tonnilta suuruisella paljoustullilla.

1 Yhteisön tuotannonalan määritelmä

(28) Yhdestätoista valituksen tehneestä yhteisön tuottajasta kahta pidettiin yhteistyöhön osallistumattomana, koska niiden antamat tiedot olivat riittämättömät. Tästä syystä näitä tuottajia ei pidetty yhteisön tuotannonalaan kuuluvina. Koska yhdeksän yhteistyössä toimineen yhteisön tuottajan osuus oli yli 85 prosenttia ammoniumnitraatin tuotannosta yhteisössä, ne muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun yhteisön tuotannonalan.

2 Yhteisön kulutus

(29) Todettavissa oleva yhteisön kulutus määritettiin yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla myymien määrien, valituksessa mainittujen muiden yhteisön tuottajien yhteisön markkinoilla myymien määrien, yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien antamien tietojen ja Eurostatin tuontimääriä koskevien tilastotietojen perusteella.

Näiden tietojen perusteella yhteisön kulutus väheni 16,7 prosenttia vuoden 1995 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana ja vielä voimakkaammin vuoden 1996 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Kulutus väheni voimakkaasti myös vuoden 1998 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, mutta tässä yhteydessä on huomioitava se, että tutkimusajanjaksoa koskevat tiedot esitetään vuositasolla, kun taas ammoniumnitraatin markkinoille on ominaista selvä kausivaihtelu.

3 Asianomaisista maista tapahtunut tuonti(4)

a) Tarkasteltavana olevan tuonnin vaikutusten kumulatiivinen arviointi

(30) Ensiksi tarkasteltiin, olisiko kaikista asianomaisista maista tuleva tuonti arvioitava kumulatiivisesti perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Ottaen huomioon edellä esitetyt Liettuasta peräisin olevan tuonnin polkumyyntiä koskevat päätelmät kyseistä tuontia ei otettu huomioon asianomaisista maista tulevana tuontina vahinkoa ja syy-yhteyttä arvioitaessa, mutta se arvioitiin kolmansista maista tulevan tuonnin yhteydessä. Puolan ja Ukrainan osalta todetut polkumyyntimarginaalit ovat yli vähimmäistason, tuontimäärät eivät ole vähäpätöisiä, ja kumulatiivista arviointia pidettiin asianmukaisena ottaen huomioon sekä tuotujen tuotteiden kesken että tuotujen tuotteiden ja samankaltaisen yhteisön tuotteen välillä vallitsevat samanlaiset kilpailuolosuhteet. Tämä käy ilmi siitä, että tuontimäärät olivat huomattavia ja niiden markkinaosuudet kasvoivat tasaisesti vuodesta 1995 alkaen. Lisäksi niiden hinnat alenivat huomattavasti vuodesta 1996 alkaen. Kaikki vientiä harjoittavat tuottajat myös alittivat yhteisön tuotannonalan myyntihinnat samoja tai samankaltaisia kaupan kanavia käyttäessään. Näistä syistä päätellään alustavasti, että Puolasta ja Ukrainasta peräisin olevaa tuontia olisi arvioitava kumulatiivisesti.

b) Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ja markkinaosuus(5)

(31) Asianomaisista kahdesta maasta peräisin olevan ammoniumnitraatin tuontimäärät kasvoivat vuosina 1995 ja 1996. Vuonna 1997 tuonti palautui vuoden 1995 tasolle. Tämän jälkeen se kasvoi jälleen voimakkaasti. Tutkimusajanjaksona se oli 176,5 prosenttia suurempi kuin vuonna 1995, kun taas yhteisön kulutus väheni 16,7 prosenttia samana aikana. Asianomaisista kahdesta maasta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi 2,6 prosentista vuonna 1995 3,1 prosenttiin vuonna 1996, jonka jälkeen se vuonna 1997 supistui vuoden 1995 tasolle ja myöhemmin tutkimusajanjaksona kasvoi jälleen voimakkaasti 8,7 prosenttiin. Vuoteen 1995 verrattuna kasvua oli 235 prosenttia.

c) Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnat

i) Hintojen kehitys(6)

(32) Asianomaisista kahdesta maasta peräisin olevan tuonnin painotetut keskimääräiset hinnat alenivat 23,9 prosenttia vuoden 1995 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tarkemmin sanottuna hinnat olivat korkeimmillaan vuonna 1996, mutta ne alenivat huomattavasti eli 31,4 prosenttia koko kyseisen ajanjakson jälkeisen ajan.

ii) Hintojen alittavuus

(33) Tarkasteltiin, alittivatko asianomaisten maiden vientiä harjoittavat tuottajat yhteisön tuotannonalan hintoja tutkimusajanjakson aikana. Vientiä harjoittavien tuottajien cif-hinnat oikaistiin tässä arvioinnissa asianmukaisesti Ex Quay (laiturilla) yhteisön rajalla tullattuna (DEQ) -tasolle ja niitä vertailtiin samassa kaupan portaassa yhteisön tuottajan vapaasti tehtaalla -hintaan; molemmat hinnat määriteltiin säkkituotteille. Tämä sen vuoksi, että tarkasteltavana olevaa tuotetta tuotiin aina säkitettynä, kun taas yhteisön tuotannonala myi tuotteita sekä säkitettyinä että irtotavarana. Näin ollen oikaisuja tehtiin tarpeen mukaan.

Tutkimuksesta ilmeni lisäksi, etisesti. Koska ainakin yksi vientiä harjoittava tuottaja ei toiminut yhteistyössä, jäännöspolkumyyntimarginaali laskettiin yhden puolalaisen vientiä harjoittavan tuottajan edustaville liiketoimille määritetyn korkeimman polkumyyntimarginaalin perusteella. Tarkoituksena oli välttää yhteistyöstä kieltäytymisen palkitseminen ja toimenpiteiden kiertäminen.

Puolaan sovellettava jäännösmarginaali ilmaistuna prosentteina cif-hinnasta yhteisön rajalla on 43,4 prosenttia.

3 Ukraina

a) Yhteistyö

(21) Komissio lähetti kyselylomakkeen valituksessa mainituille viidelle yritykselle. Kaksi niistä vastasi kyselyyn määräajassa ilmoittaen, että ne eivät olleet vieneet tarkasteltavana olevaa tuotetta lainkaan yhteisöön tutkimusajanjakson aikana. Yksi vastasi määräajan umpeutumisen jälkeen, mistä syystä sille ilmoitettiin, että sitä kohdeltaisiin yhteistyöhön osallistumattomana osapuolena. Kahdelta muulta yritykseltä ei saatu vastausta.

b) Vertailumaa

(22) Ukrainan osalta normaaliarvo oli määriteltävä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti kolmannessa maassa, joka on markkinatalousmaa, sovellettavan hinnan tai laskennallisen arvon perusteella. Menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa sopivaksi vertailumaaksi ehdotettiin Puolaa.

Asianomaiset osapuolet eivät esittäneet huomautuksia. Tutkimuksesta ilmeni, että:

- tarkasteltavana olevan tuotteen kotimarkkinat olivat Puolassa huomattavat, mistä syystä niitä pidetään edustavina Ukrainasta peräisin olevan ammoniumnitraatin yhteisöön suuntautuvaan vientiin verrattuna,

- markkinoilla toimi vähintään kaksi huomattavan kokoista (yhteistyössä toiminutta) kotimaista tuottajaa,

- ammoniumnitraattia tuotiin Puolaan huomattavia määriä kolmansista maista,

- yhteistyössä toimineiden yritysten antamat kirjanpitotiedot olivat luotettavia.

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli alustavasti, että Puola olisi kohtuullinen valinta kolmanneksi maaksi, joka on markkinatalousmaa, perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti.

c) Normaaliarvo

(23) Normaaliarvo määritettiin kahdelle yhteistyössä toimineelle puolalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritetyn painotetun keskimääräisen normaaliarvon perusteella. Normaaliarvon määrittäminen kuvataan edellä johdanto-osan 15 ja 16 kappaleessa.

d) Vientihinta

(24) Koska viejien tietoja ei ollut käytettävissä, alustavat päätelmät tehtiin käytettävissä olevien tietojen perusteella; tässä tapauksessa käytettiin Eurostatin tilastotietoja ja valituksessa mainittuja merikuljetuskustannuksia koskevia tietoja perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

e) Vertailu

(25) Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin vapaasti laivassa (viejämaan rajalla) -tasolla. Tätä varten tehtiin oikaisut kuljetus-, vakuutus-, lastaus- ja liitännäiskustannusten erojen huomioonottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

f) Polkumyyntimarginaali

(26) Polkumyyntimarginaali määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertaamalla painotettua keskimääräistä normaaliarvoa ja painotettua keskimääräistä vientihintaa keskenään. Ukrainaan sovellettava alustava koko maata koskeva polkumyyntimarginaali prosentteina cif-hinnasta yhteisön rajalla ilmaistuna on 67,4 prosenttia.

D VAHINKO

(27) Yhteisön tuotannonalan kokonaistilanne parani vuosina 1995 ja 1996, mutta tämän jälkeen se alkoi heiketä voimakkaasti. Kehitystä tarkasteltaessa olisi otettava huomioon Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuonnissa sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden vaikutukset; kyseiset polkumyyntitoimenpiteet (vähimmäistuontihinta) otettiin käyttöön elokuussa 1995, ja niitä vahvistettiin maaliskuussa 1998 26,3 ecua tonnilta suuruisella paljoustullilla.

1 Yhteisön tuotannonalan määritelmä

(28) Yhdestätoista valituksen tehneestä yhteisön tuottajasta kahta pidettiin yhteistyöhön osallistumattomana, koska niiden antamat tiedot olivat riittämättömät. Tästä syystä näitä tuottajia ei pidetty yhteisön tuotannonalaan kuuluvina. Koska yhdeksän yhteistyössä toimineen yhteisön tuottajan osuus oli yli 85 prosenttia ammoniumnitraatin tuotannosta yhteisössä, ne muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun yhteisön tuotannonalan.

2 Yhteisön kulutus

(29) Todettavissa oleva yhteisön kulutus määritettiin yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla myymien määrien, valituksessa mainittujen muiden yhteisön tuottajien yhteisön markkinoilla myymien määrien, yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien antamien tietojen ja Eurostatin tuontimääriä koskevien tilastotietojen perusteella.

Näiden tietojen perusteella yhteisön kulutus väheni 16,7 prosenttia vuoden 1995 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana ja vielä voimakkaammin vuoden 1996 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Kulutus väheni voimakkaasti myös vuoden 1998 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, mutta tässä yhteydessä on huomioitava se, että tutkimusajanjaksoa koskevat tiedot esitetään vuositasolla, kun taas ammoniumnitraatin markkinoille on ominaista selvä kausivaihtelu.

3 Asianomaisista maista tapahtunut tuonti(4)

a) Tarkasteltavana olevan tuonnin vaikutusten kumulatiivinen arviointi

(30) Ensiksi tarkasteltiin, olisiko kaikista asianomaisista maista tuleva tuonti arvioitava kumulatiivisesti perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Ottaen huomioon edellä esitetyt Liettuasta peräisin olevan tuonnin polkumyyntiä koskevat päätelmät kyseistä tuontia ei otettu huomioon asianomaisista maista tulevana tuontina vahinkoa ja syy-yhteyttä arvioitaessa, mutta se arvioitiin kolmansista maista tulevan tuonnin yhteydessä. Puolan ja Ukrainan osalta todetut polkumyyntimarginaalit ovat yli vähimmäistason, tuontimäärät eivät ole vähäpätöisiä, ja kumulatiivista arviointia pidettiin asianmukaisena ottaen huomioon sekä tuotujen tuotteiden kesken että tuotujen tuotteiden ja samankaltaisen yhteisön tuotteen välillä vallitsevat samanlaiset kilpailuolosuhteet. Tämä käy ilmi siitä, että tuontimäärät olivat huomattavia ja niiden markkinaosuudet kasvoivat tasaisesti vuodesta 1995 alkaen. Lisäksi niiden hinnat alenivat huomattavasti vuodesta 1996 alkaen. Kaikki vientiä harjoittavat tuottajat myös alittivat yhteisön tuotannonalan myyntihinnat samoja tai samankaltaisia kaupan kanavia käyttäessään. Näistä syistä päätellään alustavasti, että Puolasta ja Ukrainasta peräisin olevaa tuontia olisi arvioitava kumulatiivisesti.

b) Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ja markkinaosuus(5)

(31) Asianomaisista kahdesta maasta peräisin olevan ammoniumnitraatin tuontimäärät kasvoivat vuosina 1995 ja 1996. Vuonna 1997 tuonti palautui vuoden 1995 tasolle. Tämän jälkeen se kasvoi jälleen voimakkaasti. Tutkimusajanjaksona se oli 176,5 prosenttia suurempi kuin vuonna 1995, kun taas yhteisön kulutus väheni 16,7 prosenttia samana aikana. Asianomaisista kahdesta maasta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi 2,6 prosentista vuonna 1995 3,1 prosenttiin vuonna 1996, jonka jälkeen se vuonna 1997 supistui vuoden 1995 tasolle ja myöhemmin tutkimusajanjaksona kasvoi jälleen voimakkaasti 8,7 prosenttiin. Vuoteen 1995 verrattuna kasvua oli 235 prosenttia.

c) Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnat

i) Hintojen kehitys(6)

(32) Asianomaisista kahdesta maasta peräisin olevan tuonnin painotetut keskimääräiset hinnat alenivat 23,9 prosenttia vuoden 1995 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tarkemmin sanottuna hinnat olivat korkeimmillaan vuonna 1996, mutta ne alenivat huomattavasti eli 31,4 prosenttia koko kyseisen ajanjakson jälkeisen ajan.

ii) Hintojen alittavuus

(33) Tarkasteltiin, alittivatko asianomaisten maiden vientiä harjoittavat tuottajat yhteisön tuotannonalan hintoja tutkimusajanjakson aikana. Vientiä harjoittavien tuottajien cif-hinnat oikaistiin tässä arvioinnissa asianmukaisesti Ex Quay (laiturilla) yhteisön rajalla tullattuna (DEQ) -tasolle ja niitä vertailtiin samassa kaupan portaassa yhteisön tuottajan vapaasti tehtaalla -hintaan; molemmat hinnat määriteltiin säkkituotteille. Tämä sen vuoksi, että tarkasteltavana olevaa tuotetta tuotiin aina säkitettynä, kun taas yhteisön tuotannonala myi tuotteita sekä säkitettyinä että irtotavarana. Näin ollen oikaisuja tehtiin tarpeen mukaan.

Tutkimuksesta ilmeni lisäksi, että rakeiset tuotteet myytiin keskimäärin korkeammalla hinnalla kuin mikrorakeiset tuotteet muun muassa niiden erilaisten levitysominaisuuksien vuoksi. Tästä syystä hinnan alittavuutta koskevia laskelmia oikaistiin 5,8 eurolla tonnilta. Tämä määrä on yhteisön tuotannonalan tutkimusajanjaksona myymän rakeisen ja mikrorakeisen ammoniumnitraatin välinen keskimääräinen hintaero.

Todetun hinnan alittavuuden tason arvioimiseksi olisi huomattava, että yhteisön tuotannonalan hintojen todettiin laskeneen tutkimusajanjakson aikana, kuten jäljempänä johdanto-osan 36 kappaleessa todetaan.

Tämän perusteella maittain todetut hinnan alittavuuden marginaalit ilmaistuina prosentteina yhteisön tuottajien hinnoista ovat seuraavat:

>TAULUKON PAIKKA>

4 Yhteisön tuotannonalan tilanne

a) Tuotanto

(34) Yhteisön tuotannonalan tuotanto supistui 3915000 tonnista 3730000 tonniin eli 4,7 prosenttia vuoden 1995 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tuotanto kasvoi huomattavasti vuosina 1995 ja 1996. Tämän jälkeen se supistui 20,9 prosenttia vuoden 1996 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

b) Kapasiteetti ja sen käyttöaste

(35) Olisi huomattava, että kapasiteetin ja sen käyttöasteen ei todettu olevan tällaisen tuotannon mielekkäitä osoittimia, koska näiden osoittimien kehitykseen, vaikutti se, että myös muita tuotteita tuotetaan samoilla tuotantolaitteilla. Ammoniakiksi jalostetusta maakaasusta voidaan valmistaa useita eri tuotteita samoja tuotantolinjoja käyttämällä. Yhteisön tuotannonalan kokonaistuotantokapasiteetti oli vuotta 1996 lukuun ottamatta suurin piirtein vakaa tarkasteltavana olevana ajanjaksona. Kapasiteetin käyttöaste parani 46 prosentista vuonna 1995 56 prosenttiin vuonna 1996, mutta myöhemmin tutkimusajanjaksona se heikkeni hieman alle vuoden 1995 tason.

c) Yhteisön tuotannonalan myynti

(36) Yhteisön tuotannonalan myyntimäärät supistuivat 3790000 tonnista vuonna 1995 3396000 tonniin tutkimusajanjaksona eli 10,4 prosenttia. Olisi huomattava, että myyntimäärät vähenivät 19,9 prosenttia vuoden 1996 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

d) Markkinaosuus

(37) Yhteisön tuotannonalan markkinaosuus oli vakaa vuosina 1995-1997, jonka jälkeen se kasvoi. Se oli tutkimusajanjaksona 71,9 prosenttia, kun se vuonna 1995 oli 66,8 prosenttia. Vaikka kokonaiskulutus väheni vuodesta 1996 alkaen, yhteisön tuotannonala ja etenkin asianomaiset maat pystyivät kasvattamaan markkinaosuuksiaan. Tämä kehitys tapahtui aikana, jona polkumyyntitoimenpiteet otettiin käyttöön Venäjältä peräisin olevassa tuonnissa.

e) Yhteisön tuotannonalan hinnat

(38) Yhteisön tuotannonalan keskimääräinen nettomyyntihinta aleni 120,5 ecusta tonnilta vuonna 1995 99,3 ecuun tonnilta tutkimusajanjaksona eli 17,6 prosenttia. Hintojen aleneminen oli erityisen merkittävä vuoden 1996 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, jolloin ne laskivat tasaisesti 25,4 prosenttia.

f) Kannattavuus

(39) Yhteisön tuotannonalan painotettu keskimääräinen kannattavuus heikkeni 9,6 prosentista - 12,4 prosenttiin eli 22 prosenttiyksikköä vuoden 1995 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Hintakehitystä seuraten kannattavuus oli korkeimmillaan vuonna 1996 ja heikkeni tasaisesti 31 prosenttiyksikköä kyseisen vuoden ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

g) Työllisyys

(40) Yhteisön tuotannonalan työllisyys, joka parani vuosina 1995 ja 1996, heikkeni tämän jälkeen 1986 työntekijästä tutkimusajanjakson 1693 työntekijään eli 14,8 prosenttia.

h) Investoinnit

(41) Yhteisön tuotannonala lisäsi investointejaan vuoden 1995 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Näihin investointeihin sisältyvät investoinnit varsinaista ammoniumnitraatin tuotantoa edeltäviin tuotantovaiheisiin, joten ne eivät liity välittömästi tarkasteltavana olevaan tuotteeseen. Merkittävimmät investoinnit vuoden 1995 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana kohdistuivat typpihapon tuotantolaitoksiin; typpihappo on ammoniumnitraatin raaka-aine, mutta sitä voidaan käyttää myös muihin tarkoituksiin kuten virtsa-aineen (urean) ja ammoniumnitraatin liuosseosten (UAN-liuosseosten) tuotantoon.

5 Vahinkoa koskevat päätelmät

(42) Yhteisön tuotannonalan tilanteen on todettu heikentyneen tarkasteltavana olevan ajanjakson aikana. Vaikka Venäjältä peräisin olevaan ammoniumnitraattiin sovellettavat polkumyyntitoimenpiteet vähensivät kyseistä tuontia huomattavasti vuoden 1996 jälkeen, mikä aluksi paransi yhteisön tuotannonalan kokonaistilannetta, kyseinen tuotannonala ei kuitenkaan myöhemmin pystynyt täysin hyötymään tästä kehityksestä. Vaikka se kykeni ottamaan haltuunsa karkeasti arvioiden puolet Venäjän vuodesta 1997 lähtien menettämästä markkinaosuudesta, asianomaiset maat ottivat haltuunsa toisen puoliskon. Lisäksi, kun yhteisön tuotannonalan myynti väheni 19,9 prosenttia vuoden 1996 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, asianomaisista maista peräisin oleva tuonti lisääntyi 111 prosenttia samana aikana. Tutkimuksesta ilmeni myös, että tuonnin hinnat alittivat tutkimusajanjaksona yhteisön tuotannonalan hinnat.

Hintojen kehityksen osalta todettakoon, että yhteisön tuotannonala kykeni korottamaan keskimääräisiä hintojaan vuosina 1995 ja 1996. Sen myyntihinnat kuitenkin alenivat huomattavasti tämän jälkeen. Tällä oli huomattava kielteinen vaikutus yhteisön tuotannonalan kannattavuuteen, joka heikkeni merkittävästi vuodesta 1996 alkaen; kannattavuus oli - 12,4 prosenttia tutkimusajanjaksona.

Yhteisön tuotannonalan tilanteen todettiin näin ollen heikentyneen niin paljon, että alustavasti on pääteltävä, että yhteisön tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa tutkimusajanjakson aikana.

F SYY-YHTEYS

1 Johdanto

(43) Tehdäkseen päätelmänsä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välisestä syy-yhteydestä komissio tarkasteli perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti kaikkien tiedossa olevien tekijöiden vaikutusta ja niistä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneita seurauksia. Tällä arvioinnilla varmistettiin, että muiden tekijöiden kuin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamaa vahinkoa ei pidetty kyseisestä tuonnista johtuvana.

2 Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutukset

(44) Ammoniumnitraatti on hyödyketuote, ja tuodun tuotteen ja yhteisössä tuotetun tuotteen teknisissä, fyysisissä ja kemiallisissa ominaisuuksissa ja käyttötarkoituksissa ei ole huomattavia eroja. Tästä syystä yhteisössä tuotettava ammoniumnitraatti ja asianomaisista maista tuotava ammoniumnitraatti kilpailevat suoraan keskenään pääasiassa hinnan perusteella avoimilla ja erittäin hintavaihteluille alttiilla markkinoilla.

(45) Vuoden 1995 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana asianomaisista maista tuleva tuonti lisääntyi huomattavasti määrällisesti (175 prosenttia) ja markkinaosuudella mitattuna (2,6 prosentista 8,7 prosenttiin) ja se alitti yhteisön tuotannonalat hinnat sekä laski niitä. Samaan aikaan yhteisön tuotannonalan tilanne heikkeni vuodesta 1996 alkaen sen myynnin vähentyessä, hintojen alentuessa ja kannattavuuden heiketessä.

Neuvosto otti käyttöön elokuussa 1995 Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuontiin sovellettavat lopulliset toimenpiteet (muuttuvaan tulliin perustuva vähimmäistuontihinta). Toimenpiteiden mahdollista absorptiota koskevan tutkimuksen johdosta muuttuva tulli korvattiin maaliskuussa 1998 paljoustullilla, jonka suuruus on 26,3 ecua tonnilta. Asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuva tuonti esti yhteisön tuotannonalaa hyötymästä Venäjältä tulevan tuonnin osalta käyttöön otetuista polkumyyntitoimenpiteistä. Asianomaiset maat ottivat haltuunsa määrällisesti yli puolet aikaisemmin Venäjän hallussa olleesta markkinaosuudesta, kun taas yhteisön tuotannonala kasvatti markkinaosuuttaan vain vähän ja sen myynti väheni absoluuttisesti mitattuna. Lisäksi polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin markkinaosuuden kasvaessa merkittävästi vuoden 1996 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana yhteisön tuotannonalan tilanteen suuntaus oli kielteinen etenkin hintojen ja tuottavuuden osalta.

Asianomaisista maista peräisin olevan alhaisin hinnoin tapahtuvan tuonnin aiheuttamassa kilpailupaineessa yhteisön tuotannonalalla oli mahdollisuus joko ylläpitää hintansa, mihin sisältyi markkinaosuuden menettämisen vaara, tai seurata polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin alhaisia hintoja. Molemmilla vaihtoehdoilla olisi ollut kielteinen vaikutus kannattavuuteen. Yhteisön tuotannonala alensi myyntihintojaan huomattavasti vuodesta 1997 alkaen. Tällä oli kielteinen vaikutus yhteisön tuotannonalan kannattavuuteen, joka muuttui negatiiviseksi vuonna 1998. Tämä osoittaa selvästi markkinoiden alttiuden hintavaikutuksille ja asianomaisten maiden vientiä harjoittavien tuottajien soveltamien hintojen merkittävän vaikutuksen.

3 Muiden tekijöiden vaikutus

a) Tuonti kolmansista maista

(46) Koska Liettuasta peräisin olevan tuonnin polkumyyntimarginaalin todettiin olevan vähimmäistasoa, kyseistä tuontia pidettiin "kolmansista maista tulevana tuontina".

Kolmansista maista tulevan ammoniumnitraatin tuonnin määrät supistuivat noin 1636000 tonnista vuonna 1995 noin 720000 tonniin tutkimusajanjaksona eli 56 prosenttia. Tämän maaryhmän merkittävimmät maat olivat tutkimusajanjakson aikana Venäjä, Liettua, Bulgaria ja Egypti. Kolmansista maista tulevan tuonnin markkinaosuus pieneni 28,8 prosentista vuonna 1995 15,2 prosenttiin tutkimusajanjaksona eli 13,6 prosenttiyksikköä. Tämä supistuminen johtui pitkälti Venäjältä peräisin olevan tuonnin vähenemisestä, vaikka Liettuasta peräisin olevan tuonnin markkinaosuuden suuntaus oli päinvastainen; se kasvoi 3,2 prosentista vuonna 1995 5,4 prosenttiin vuonna 1997 ja supistui myöhemmin 4,5 prosenttiin tutkimusajanjaksona.

Koska kolmansista maista peräisin oleva kokonaistuonti väheni määrällisesti ja markkinaosuudella mitattuna, kyseisen tuonnin ei voida katsoa vaikuttaneen merkittävällä tavalla yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon, vaikkei voidakaan sulkea pois sitä, että yksittäisistä maista tuleva tuonti vaikutti osaltaan yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

b) Todettavissa olevan kulutuksen väheneminen

(47) Kysynnän kehityksen osalta todettakoon, että ammoniumnitraatin todettavissa oleva kulutus väheni 950000 tonnia eli 16,7 prosenttia vuoden 1995 ja (vuositasolla ilmaistun) tutkimusajanjakson aikana.

Supistuminen oli erittäin voimakasta vuoden 1998 ja vuositasolla ilmaistun tutkimusajanjakson aikana. Kuten edellä todetaan, ammoniumnitraatin markkinoille on ominaista selvä kausivaihtelu. Suurin osa myynnistä tapahtuu kunkin vuoden lokakuun ja maaliskuun välisenä aikana (runsaan kysynnän kausi), kun taas muuna aikana vuodesta kysyntä on melko vähäistä (vähäisen kysynnän kausi). Koska 18 kuukauden pituiseen tutkimusajanjaksoon sisältyy kaksi vähäisen kysynnän kautta ja ainoastaan yksi runsaan kysynnän kausi, vuositasolla ilmaistu todettavissa oleva kulutus olisi todelliseen tilanteeseen nähden liian vähäistä.

Lisäksi ei voida sulkea pois sitä, että kysynnän heikkeneminen (vaikka se tilastollisesti onkin korostettu tutkimusajanjakson aikana) johtuu eri typpilannoitteiden keskinäisestä, korvattavuudesta johtuvista vaikutuksista. Hiljattain käsiteltävänä olleessa UAN-liuosseoksia koskevassa tapauksessa todettiin, että kyseisten liuosseosten todettavissa oleva kulutus on kasvanut viime vuosina (ks. komission asetus (EY) N:o 617/2000(7)). Tämä suuntaus jatkui vuoden 1999 toisella puoliskolla.

Vaikka kysynnän heikkeneminen varmasti vaikutti kilpailun lisääntymiseen ja pani tietyssä määrin liikkeelle hintojen alenemisen, millä puolestaan oli vaikutusta yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon, yhteisön tuotannonala ei kuitenkaan ennakoinut kysynnän heikkenemistä vaan on vasta parhaillaan mukautumassa siihen, mikä ilmenee äskettäin julkistettuina eri tuotantolaitosten sulkemisilmoituksina. Jos polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttamaa hintapainetta ei olisi esiintynyt, yhteisön tuotannonalan hintojen aleneminen ja kannattavuuden heikkeneminen olisi ollut huomattavasti vähäisempää.

c) Muut tekijät

(48) Tarkasteltiin myös, saattoivatko muut kuin edellä mainitut tekijät osaltaan aiheuttaa yhteisön tuotannonalalle aiheutunutta vahinkoa.

Tarjonnan kehittymisen osalta väitettiin, että typpilannoitteiden liikakapasiteetti on maailmanlaajuista, mikä alensi niiden hintoja ja aiheutti vahinkoa yhteisön tuotannonalalle. Yhteisön tuotannonala ei kuitenkaan lisännyt kapasiteettiaan tutkimusajanjaksona, joten se ei osaltaan myötävaikuttanut maailmanlaajuisen liikakapasiteetin kasvamiseen. Maailmanlaajuinen liikakapasiteetti saattaa hyvinkin olla syy, miksi asianomaiset maat veivät tuotetta yhteisöön, mutta tämä ei anna oikeutusta vahingolliseen polkumyyntiin.

Yhteisön tuotannonalan yksikkötuotantokustannukset olivat melko vakaat vuoden 1995 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, mistä syystä ne eivät vaikuttaneet kannattavuuteen.

Yhteisön tuotannonalan teknisen kehityksen ja tuottavuuden suhteen todettiin, että yhteisön tuotannonala investoi huomattavasti säilyttääkseen kilpailukykynsä.

4 Syy-yhteyttä koskevat päätelmät

(49) Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että vaikka todettavissa olevan kulutuksen väheneminen tai tietyistä kolmansista maista tuleva tuonti varmastikin vaikutti yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon erityisesti sen tuotannon ja myyntimäärien vähenemisen osalta, polkumyynnillä tapahtunut tuonti on edelleen merkittävä tekijä erityisesti yhteisön tuotannonalan hinta- ja tuottokehityksen kannalta. Hinnat alenivat, tarkasteltavana oleva tuonti alitti yhteisön hinnat ja asianomaisista maista peräisin oleva polkumyynnillä tapahtunut tuonti sai huomattavan markkinaosuuden samanaikaisesti, kun yhteisön tuotannonalan myynti väheni, sen myyntihinnat alenivat ja kannattavuus heikkeni, mistä syystä on pääteltävä alustavasti, että asianomaisista maista peräisin oleva polkumyynnillä tapahtunut tuonti oli syynä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon. Näin ollen voidaan myös päätellä, että muiden tekijöiden kuin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutus ei ollut riittävän suuri poistamaan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja siitä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välistä syy-yhteyttä.

G YHTEISÖN ETU

1 Alustava huomautus

(50) Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti tarkasteltiin, olisiko polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto kokonaisuudessaan yhteisön edun vastaista. Yhteisön edun määrittäminen perustui arviointiin kaikista asiaan liittyvistä etunäkökohdista kuten tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisön tuotannonalasta, tuojista, kauppiaista ja käyttäjistä; asianomaiset osapuolet toimittivat asian osalta pyydetyt tiedot.

Jotta toimenpiteiden käyttöönoton tai siitä luopumisen todennäköistä vaikutusta voitiin arvioida, kaikilta asianomaisilta osapuolilta pyydettiin tietoja. Kyselylomake lähetettiin yhteisön tuotannonalalle, kahdelle muulle yhteisön tuottajalle, 51 tuojalle/kauppiaalle, yhdelle tuojien järjestölle ja kahdelle tarkasteltavana olevan tuotteen käyttäjien järjestölle. Viisi tuojaa/kauppiasta (joista yksi on etuyhteydessä erääseen vientiä harjoittavaan tuottajaan) ja tuojien järjestö vastasivat kyselyyn. Yksikään käyttäjien järjestöistä ei vastannut kyselyyn tai toimittanut muita tietoja.

Tämän perusteella tarkasteltiin - polkumyyntiä, yhteisön tuotannonalan tilannetta ja syy-yhteyttä koskevista päätelmistä huolimatta - oliko olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi päätettävä, ettei olisi yhteisön edun mukaista ottaa käyttöön toimenpiteitä tässä erityistapauksessa.

2 Yhteisön tuotannonalan etu

(51) Yhteisön tuotannonala on osoittautunut rakenteellisesti elinkelpoiseksi tuotannonalaksi, joka kykenee mukautumaan muuttuviin markkinaolosuhteisiin. Tämä käy erityisesti ilmi sen tilanteen myönteisestä kehityksestä aikana, jona todellinen kilpailu oli palautunut, kun polkumyyntitoimenpiteet oli otettu käyttöön Venäjältä peräisin olevassa tuonnissa, ja huippuunsa kehitettyyn tuotantokapasiteettiin kohdistuneista tuotannonalan investoinneista. Koska polkumyynnillä tapahtunut tuonti painoi myyntihintoja alaspäin, yhteisön tuotannonala ei täysin hyötynyt erityisesti vuodesta 1996 lähtien Venäjältä peräisin olevaan tuontiin sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotosta.

Yksi valituksen tehneiden yritysten konserni on jo ilmoittanut suunnitelmistaan lakkauttaa noin miljoonan tonnin nitraattikapasiteetti, jota on tähän saakka käytetty muun muassa ammoniumnitraatin valmistamiseen, mistä syystä työpaikat vähenisivät. Edellä mainitusta rakenteellisesta elinkelpoisuudesta huolimatta ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että jotkut tämän tuotannonalan yritykset vähentäisivät edelleen tarkasteltavana olevan tuotteen valmistustoimintaansa tai jopa lopettaisivat sen kokonaan yhteisössä, jollei vahingollisen, polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä toteuteta. Tämä päätelmä on oikeutettu ottaen huomioon polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista aiheutuneiden taloudellisten tappioiden kesto ja laajuus (vuoden 1998 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana yhteisön tuotannonala teki yhä enemmän tappiota). Ilman toimenpiteitä polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin hintoja alentava vaikutus tekisi vastaisuudessakin tyhjiksi yhteisön tuotannonalan kaikki pyrkimykset saavuttaa jälleen tyydyttävä voittomarginaali.

Toisaalta jos taas toimenpiteet otettaisiin käyttöön, kyseinen tuotannonala voisi palauttaa toimintansa ja jatkaa sitä yhteisössä.

3 Tuojien/kauppiaiden etu

(52) Vastaus kyselyyn ja muita tietoja saatiin European Fertilizer Import Associationilta (EFIA) ja neljältä etuyhteydettömältä tuojalta, ja kaksi tarkastuskäyntiä toteutettiin. Lisäksi tutkimuksesta ilmeni, että tuojat/kauppiaat eivät yleensä käy kauppaa yksinomaan ammoniumnitraatilla vaan prosenttimääräisesti huomattavasti myös muilla lannoitteilla. Näin ollen toimenpiteiden vaikutus niiden koko liiketoimintaan olisi vähäinen. Ei voida kuitenkaan sulkea pois sitä mahdollisuutta, että joillekin tuojille aiheutuisi kielteisiä seurauksia polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotosta.

4 Käyttäjien etu

(53) Tarkasteltavana olevan tuotteen käyttäjät ovat yhteisön maanviljelijöitä. Typpilannoitteiden kysyntä vaikuttaa olevan melko tasaista, ja maanviljelijät näyttävät ostavan lannoitteensa halvimmasta lähteestä. Tästä syystä maanviljelijät hyötyivät vuoden 1998 ja 1999 viljelykausina ammoniumnitraatin alhaisista hinnoista. Koska käyttäjien järjestö ei kuitenkaan toiminut yhteistyössä, on perusteltua esittää alustavana päätelmänä, että mahdollisilla polkumyyntitoimenpiteillä ei mitä todennäköisimmin ole merkittävää vaikutusta käyttäjiin. Jos polkumyyntitoimenpiteet otetaan käyttöön, maanviljelijöiden ammoniumnitraattikustannukset mitä todennäköisimmin kohoaisivat. Lannoitteiden osuus on kuitenkin vähäinen kokonaistuotantokustannuksista, joten yhteisön maanviljelijöihin mahdollisesti kohdistuvat kielteiset vaikutukset eivät ole merkittävämpiä kuin vahingollisen polkumyynnin vastaisista toimenpiteistä yhteisön tuotannonalaan kohdistuva myönteinen vaikutus.

5 Kilpailua ja kauppaa vääristävät vaikutukset

(54) Mahdollisten toimenpiteiden yhteisön kilpailuun kohdistuvien vaikutusten osalta mainittakoon, että eräät asianomaiset osapuolet väittivät, että tullit johtaisivat kyseessä olevien vientiä harjoittavien tuottajien poistumiseen yhteisön markkinoilta, mikä heikentäisi huomattavasti kilpailua ja nostaisi ammoniumnitraatin hintoja.

Jotkut asianomaisista vientiä harjoittavista tuottajista jatkavat kuitenkin todennäköisesti tuotteidensa myymistä, vaikkakin vahinkoa/polkumyyntiä aiheuttamattomilla hinnoilla, koska niillä todettiin olevan yhä voimakkaampi markkina-asema. Sellaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin sovellettavien polkumyyntitullien käyttöönotto, joiden osalta todettiin korkeimmat polkumyynti- ja vahinkomarginaalit, johtaa todennäköisesti niiden myyntimäärien ja markkinaosuuden supistumiseen. Ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että kun hinnat saavuttavat vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavan tason, kolmansista maista tuleva tuonti myös suuntautuu yhteisön markkinoille. Näin ollen on todennäköistä, että yhteisön tuotannonalalla on edelleen huomattava määrä kilpailijoita markkinoilla, ja kuten edellä todetaan, käyttäjät voivat edelleen valita tarkasteltavana olevan tuotteen eri toimittajien välillä, koska yhteisön tuottajien määrä on suuri ja markkinat ovat avoimet.

Näin ollen polkumyyntitullien käyttöönoton ei katsota rajoittavan kohtuuttomasti käyttäjien valinnanmahdollisuuksia tai heikentävän kilpailua.

6 Yhteisön etua koskevat päätelmät

(55) Edellä esitetyt syyt huomioon ottaen päätellään alustavasti, ettei ole pakottavia syitä olla ottamatta käyttöön polkumyyntitulleja.

H VÄLIAIKAISET TOIMENPITEET

1 Vahingon korjaava taso

(56) Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja yhteisön etua koskevat päätelmät huomioon ottaen olisi otettava käyttöön väliaikaisia polkumyyntitoimenpiteitä, jotta estettäisiin polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista aiheutuvien lisävahinkojen syntyminen yhteisön tuotannonalalle.

Tullin tason määrittämisessä otettiin huomioon todetut polkumyyntimarginaalit sekä se tullin määrä, joka on tarpeen yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi.

Vahinkomarginaalit laskettiin, jotta voitiin määrittää polkumyynnin aiheuttaman vahingon poistavan tullin taso. Tarvittava hinnankorotus määritettiin vertaamalla samassa kaupan portaassa painotettua keskimääräistä tuontihintaa yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla myymän ammoniumnitraatin vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan.

Vahinkoa aiheuttamaton hinta saatiin lisäämällä täysimääräisiin yksikkötuotantokustannuksiin voittomarginaali, joka voidaan kohtuudella saavuttaa, kun vahingollista polkumyyntiä ei esiinny, ja ottaen huomioon hinnan alittavuutta koskevissa laskelmissa määritetty rakeisen ja mikrorakeisen ammoniumnitraatin eron huomioonottamiseksi tehty oikaisu. Kyseisessä määrityksessä käytetty voittomarginaali on 8 prosenttia.

Valituksen tekijä oli huomauttanut, että 10-15 prosentin voittomarginaali olisi asianmukainen. Se väitti, että vuonna 1995 yhteisön tuotannonalan tuottavuus oli ollut 9,6 prosenttia ja vuonna 1996 18,6 prosenttia, ja että oli tarpeen korvata investoinnit pitkällä aikavälillä ja saavuttaa osakkaille riittävä oman pääoman tuotto.

Sen jälkeen, kun valituksen tekijöiden asiasta esittämät huomautukset oli käsitelty, esitettiin alustavana päätelmänä, että 8 prosentin voittomarginaali antaisi yhteisön tuotannonalalle sellaisen kannattavuuden tason, jota se olisi voinut tutkimusajanjaksona kohtuudella odottaa, jos polkumyynnillä tapahtunutta tuontia ei olisi esiintynyt. Tämän osalta vuonna 1995 saadun voiton voidaan katsoa edustavan voittoa, joka on saatu, kun vahingollista polkumyyntiä ei esiinny, koska kyseisenä vuonna yhteisön tuotannonala pystyi hyötymään Venäjältä polkumyynnillä tapahtuvassa ammoniumnitraatin tuonnissa käyttöön otettujen toimenpiteiden vaikutuksesta, vaikkakin markkinat olivat laajenemassa. Vuonna 1996 kannattavuus parani ja kysyntä lisääntyi sitäkin enemmän, minkä ansiosta markkinatilanne oli poikkeuksellisen hyvä ja kaikki taloudelliset toimijat saavuttivat erinomaisia tuloksia. Vastoin vuosien 1995 ja 1996 tilannetta markkinat olivat lamaantuneet tutkimusajanjaksona. Määritettäessä voittoa, joka olisi voitu saavuttaa kohtuudella tutkimusajanjakson aikana, jos vahingollista polkumyyntiä ei olisi esiintynyt, otettiin huomioon paitsi yhteisön tuotannonalan aikaisempi tilanne myös tutkimusajanjakson yleinen markkinatilanne, minkä perusteella päädyttiin pitämään 8:aa prosenttia asianmukaisena vahinkoa aiheuttamattomana voittomarginaalina.

Painotetun keskimääräisen tuontihinnan ja yhteisön tuotannonalan vahinkoa aiheuttamattoman hinnan välinen ero ilmaistiin tämän jälkeen prosentteina koko cif-tuontiarvosta.

2 Väliaikaiset toimenpiteet

(57) Valituksen tekijä väitti, että oli olemassa merkkejä uusien ammoniumnitraattityyppien kuten ammoniumnitraatin ja muiden tuotteiden seosten ilmestymisestä markkinoille ja että näiden tuotetyyppien ainoana tarkoituksena on kiertää mahdollisia ammoniumnitraattiin sovellettavia polkumyyntitoimenpiteitä. Tulliviranomaisia pyydetään kiinnittämään huomiota tähän seikkaan.

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että Puolasta ja Ukrainasta peräisin olevassa tuonnissa olisi perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti otettava käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli todettujen vahinkomarginaalien tasoisena, koska ne ovat polkumyyntimarginaaleja alhaisempia.

Toimenpiteiden tehokkuuden varmistamiseksi ja sellaisen hintojen manipuloinnin estämiseksi, jota on todettu tapahtuneen joissakin aikaisemmissa samaa yleistä tuoteluokkaa eli lannoitteita koskevissa menettelyissä, pidetään aiheellisena ottaa käyttöön tullit tonnikohtaisina paljoustulleina.

Yhteistyöhön osallistumattomiin vientiä harjoittaviin tuottajiin sovellettavan jäännöstullin perustana käytettiin yhden yhteistyössä toimineen tuottajan edustavien liiketoimien osalta määritettyjä korkeimpia marginaaleja.

Edellä esitetyn perusteella väliaikaiset tullit ovat seuraavat:

>TAULUKON PAIKKA>

Ottaen huomioon Liettuaa koskevan tutkimuksen tulokset ja se, että polkumyyntimarginaali on vähimmäistasoa, väliaikaisia toimenpiteitä ei pitäisi ottaa käyttöön kyseisen maan osalta. Komissio kuitenkin jatkaa asian tutkimista ja tarkastelee mahdollisesti esitettäviä lisänäyttöjä tehdäkseen lopullisen päätelmän.

(58) Sitoumustarjous vastaanotettiin yhdeltä puolalaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta. Tarjousta ei kuitenkaan voitu hyväksyä, koska se olisi tarkoittanut merkittävän tuontimäärän vapauttamista väliaikaisten toimenpiteiden soveltamisesta, mistä syystä kyseinen tulli ei olisi ollut riittävä poistamaan yhteisön tuotannonalalle aiheutunutta vahinkoa.

(59) Tässä asetuksessa yrityksille vahvistettavat yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten senhetkistä tilannetta. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin "kaikkiin muihin yrityksiin" sovellettavaa koko maata koskevia tulleja) yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määriteltyjen oikeussubjektien tuottamien tuotteiden tuontiin. Jos yrityksen nimeä ja osoitetta ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa - mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset - sen tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava "kaikkiin muihin yrityksiin" sovellettavaa tullia.

(60) Kaikki näiden yrityskohtaisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esim. yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt) on toimitettava viipymättä komissiolle(8) ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot ja erityisesti ne, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin uusiin tuotanto- tai myyntiyksiköihin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Komissio muuttaa tarvittaessa tätä asetusta neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelon ajan tasalle.

3 Loppusäännös

(61) Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi on vahvistettava määräaika, jonka kuluessa asianomaiset osapuolet voivat esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Lisäksi olisi huomattava, että kaikki tätä asetusta varten tehdyt päätelmät ovat alustavia ja että niitä voidaan joutua harkitsemaan uudelleen komission mahdollisesti esittämistä lopullisista tulleista päätettäessä,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1. Otetaan käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli Puolasta ja Ukrainasta peräisin olevan, CN-koodeihin 3102 30 90 ja 3102 40 90 kuuluvan muuna kuin vesiliuoksena olevan ammoniumnitraatin ja ammoniumnitraatin, joka on sekoitettuna kalsiumkarbonaatin tai muiden sellaisten epäorgaanisten aineiden kanssa, jotka eivät ole lannoitteita, ja jonka typpipitoisuus on suurempi kuin 28 painoprosenttia, tuonnissa.

2. Tullin määrä on seuraavien yritysten tuottamille tuotteille jäljempänä esitetty kiinteä euromäärä ammoniumnitraattitonnilta:

>TAULUKON PAIKKA>

3. Jos tavarat ovat vahingoittuneet ennen niiden luovutusta vapaaseen liikkeeseen, mistä syystä niistä tosiasiallisesti maksettua tai maksettavaa hintaa on suhteutettu tullausarvon määrittämiseksi komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93(9) 145 artiklan mukaisesti, polkumyyntitullia, joka lasketaan edellä vahvistettujen kiinteiden määrien perusteella, alennetaan prosenttimäärällä, joka vastaa tosiasiallisesti maksetun tai maksettavan hinnan suhteutusta.

4. Jollei toisin säädetä, sovelletaan voimassa olevia tulleja koskevia säännöksiä ja määräyksiä.

5. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden luovutus vapaaseen liikkeeseen yhteisössä edellyttää väliaikaisen tullin määrää vastaavan vakuuden asettamista.

2 artikla

Asianomaiset osapuolet voivat yhden kuukauden kuluessa tämän päätöksen voimaantulosta pyytää, että niille ilmoitetaan niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella tämä päätös tehtiin, ja ne voivat saman ajan kuluessa esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla komission kuulemiksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 384/96 20 artiklan soveltamista.

Asetuksen (EY) N:o 384/96 21 artiklan 4 kohdan mukaisesti asianomaiset osapuolet voivat yhden kuukauden kuluessa tämän päätöksen voimaantulopäivästä pyytää, että niitä kuullaan yhteisön edun tarkastelun yhteydessä, ja ne voivat saman ajan kuluessa esittää huomautuksia tämän päätöksen soveltamisesta.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tämän asetuksen 1 artiklaa sovelletaan kuuden kuukauden ajan.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 25 päivänä heinäkuuta 2000.

Komission puolesta

Franz Fischler

Komission jäsen

(1) EYVL L 56, 6.3.1996, s. 1.

(2) EYVL L 128, 30.4.1998, s. 18.

(3) EYVL C 311, 29.10.1999, s. 3.

(4) Koska joissakin asianomaisista maista on vain yksi vientiä harjoittava tuottaja, tässä asetuksessa esitettävät kyseisiin tuottajiin liittyvät luvut indeksoidaan tai annetaan summittaisina luottamuksellisuussyistä.

(5) Määrien ja markkinaosuuksien kehityssuuntausten arvioinnissa ja vastaavien tietojen vertailussa käytettiin yksinomaan Eurostatin tilastotietoja.

(6) Hintojen kehityssuuntausten arvioinnissa ja vastaavien tietojen vertailussa käytettiin yksinomaan Eurostatin tilastotietoja, kun taas tutkimusaikana vallinneita hintojen alittavuutta ja vahinkomarginaaleja määritettäessä käytettiin vientiä harjoittavien tuottajien antamia tietoja silloin, kun niitä oli saatavilla.

(7) EYVL L 75, 24.3.2000, s. 3.

(8) Euroopan komissio Kauppapolitiikan pääosasto

Linja C

DM 24 - 8/38

Rue de la Loi / Wetstraat 200 B - 1049 Bruxelles/Brussel .

(9) EYVL L 253, 11.10.1993, s. 40.