KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1750/1999,

Annettu 23 päivänä heinäkuuta 1999,

Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen ja tiettyjen asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta 17 päivänä toukokuuta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999(1) ja erityisesti sen 34 ja 50 artiklan, sekä katsoo seuraavaa:

1) asetus (EY) N:o 1257/1999 on vahvistanut EMOTR:n maaseudun kehittämistuelle yhtenäisen oikeudellisen kehyksen määrittämällä etenkin sen II osastossa tukitoimenpiteet, niiden tavoitteet ja tukikelpoisuusperusteet; tätä kehystä sovelletaan maaseudun kehittämistukeen kaikkialla yhteisössä,

2) tämän kehyksen täydentämiseksi olisi vahvistettava yksityiskohtaiset säännöt; näissä säännöissä olisi noudatettava toissijaisuusperiaatetta, mistä syystä ne on rajoitettava sääntöihin, jotka on tarpeen vahvistaa yhteisön tasolla,

3) erilaisten maaseudun kehittämistoimenpiteiden tukikelpoisuusperusteiden määrittämistä koskevissa yksityiskohtaisissa säännöissä olisi otettava huomioon asetuksen (EY) N:o 1257/1999 55 artiklan 1 kohdan mukaisesti kumottujen neuvoston asetusten mukaisesti sovelletuista olemassa olevista välineistä saatu kokemus,

4) asetuksessa (EY) N:o 1257/1999 säädetään maatiloilla ja jalostuslaitoksissa tehtäviä investointeja sekä nuoria viljelijöitä koskevan tuen kolmesta perusedellytyksestä; olisi määritettävä määräaika näiden edellytysten täyttämiseksi, mukaan lukien investointitukea hakevan maatilan taloudellisen elinkelpoisuuden osoittaminen, jonka on perustuttava kyseisen tilan mahdollisuuksien arviointiin,

(5) maatilojen ja jalostuslaitosten investointien osalta yhteisön tuen edellytyksenä on, että kyseisille tuotteille voidaan löytää tavanomaiset markkinat; olisi vahvistettava säännöt näiden markkinoiden arvioimisesta,

6) ammatillisen koulutuksen tukea ei saa laajentaa koskemaan tavanomaista maa- ja metsätalousalan koulutusta,

7) varhaiseläketuen edellytysten olisi perustuttava neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2079/92(2), sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 2773/95(3), mukaisesta tukijärjestelmästä saatuihin kokemuksiin,

8) on ratkaistava etenkin erityisongelmat, jotka aiheutuvat tilan luovuttamisesta silloin, kun luopujia on useita tai kun luopuja on vuokraviljelijä,

9) epäsuotuisilla alueilla luonnonhaittakorvauksien olisi oltava useiden viljelijöiden yhteisesti käyttämien alueiden osalta kunkin viljelijän saatavilla suhteessa kyseisen maan käyttöoikeuksiin,

10) maatalouden ympäristötukea koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen olisi perustuttava neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2078/92(4), sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 2272/95(5), säädetystä tukijärjestelmästä saatuihin kokemuksiin, ja niissä olisi erityisesti otettava huomioon neuvoston asetuksessa (EY) N:o 746/96(6), sellaisena kuin se on vlimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 435/97(7), vahvistetut olemassa olevat säännöt,

11) määrittelemällä erilaisiin maatalouden ympäristösitoumuksiin liittyvät vähimmäisedellytykset, jotka viljelijöiden on täytettävä, maatalouden ympäristötukea voidaan soveltaa tasapainoisesti sen tavoitteiden mukaisesti ja maaseudun kestävää kehitystä edistäen,

12) maataloustuotteiden jalostuksen ja kaupan pitämisen parantamiseen tarkoitettujen investointien valintaperusteet olisi määriteltävä; neuvoston asetuksella (EY) N:o 951/97(8) perustetusta nykyisestä tukijärjestelmästä saadun kokemuksen mukaan valintaperusteiden olisi perustuttava yleisiin periaatteisiin eikä alakohtaisiin sääntöihin,

13) on aiheellista poiketa asetuksen (EY) N:o 1257/1999 28 artiklan 1 kohdan toisen luetelmakohdan säännöksistä, joissa jätetään tuen ulkopuolelle kolmansista maista peräisin olevien tuotteiden kaupan pitämiseen tai jalostukseen tarkoitetut investoinnit yhteisön syrjäisillä alueilla; tähän poikkeukseen olisi kuitenkin sovellettava tiettyjä edellytyksiä,

14) tietyt metsät, jotka suljetaan tuen ulkopuolelle asetuksen (EY) N:o 1257/1999 29 artiklan 3 kohdan mukaisesti, olisi määriteltävä paremmin,

15) on määriteltävä maatalousmaan metsittämiseen myönnettävän tuen ja metsien ekologisen tasapainon säilyttämiseen ja parantamiseen myönnettävien maksujen yksityiskohtaiset edellytykset,

16) asetuksen (EY) N:o 1257/1999 33 artiklan mukaan tukea myönnetään sellaisiin toimenpiteisiin, jotka liittyvät maatilatalouden toimintoihin ja niiden muutokseen sekä maaseudun toimintoihin, jotka eivät kuulu minkään muun maaseudun kehittämistoimenpiteen soveltamisalaan; koska tämän artiklan soveltamisalaan voi kuulua monenlaisia toimenpiteitä, vaikuttaa asianmukaiselta jättää tukeen liittyvien edellytysten määrittäminen ensisijaisesti jäsenvaltioiden tehtäväksi osana niiden ohjelmatyötä,

17) olisi vahvistettava useita toimenpiteitä koskevat yhteiset säännöt, joilla varmistetaan erityisesti tavanomaisten hyvien maatalouskäytäntöjen yhteiset vaatimukset silloin, kun ne ovat toimenpiteiden perusteena, sekä pitkäaikaisten sitoumusten riittävä joustavuus, jotta niihin mahdollisesti vaikuttavat tekijät voidaan ottaa huomioon vaarantamatta kuitenkaan eri tukitoimenpiteiden tehokasta toteuttamista,

18) maaseudun kehittämistuen rahoittaminen ja yhteisten markkinajärjestelyjen osana annettava rahoitustuki olisi erotettava selkeästi; poikkeusten periaatteesta, jonka mukaan yhteisten markkinajärjestelyjen tukijärjestelmien soveltamisalaan kuuluville toimenpiteille ei myönnetä maaseudun kehittämistukea, on perustuttava jäsenvaltioiden maaseudun kehittämisen ohjelmatyössä erityistarpeidensa perusteella avointa hyväksymismenettelyä noudattaen esittämiin ehdotuksiin,

19) maaseudun kehittämistuen osana maksettavat maksut olisi maksettava täysimääräisinä tuensaajille,

20) olisi laadittava yksityiskohtaiset säännöt maaseudun kehittämissuunnitelmien esittämisestä ja niiden muuttamisesta,

21) maaseudun kehittämissuunnitelmien laatimisen helpottamiseksi sekä niiden tarkastelun ja hyväksymisen helpottamiseksi komissiossa olisi määriteltävä yhteiset säännöt näiden suunnitelmien rakenteesta ja sisällöstä erityisesti asetuksen (EY) N:o 1257/1999 43 artiklassa säädettyjen vaatimusten perusteella,

22) maaseudun kehittämisen ohjelma-asiakirjojen muutoksia koskevat edellytykset olisi vahvistettava, jotta komissio voi tutkia tällaiset muutokset tehokkaasti ja nopeasti,

23) käsittelyä hallintokomiteassa olisi sovellettava ainoastaan sellaisten muutosten osalta, joihin liittyy merkittäviä maaseudun kehittämisen ohjelma-asiakirjojen muutoksia, muista muutoksista olisi jäsenvaltioiden päätettävä ja ilmoitettava niistä komissiolle,

24) olisi annettava yksityiskohtaiset säännökset EMOTR:n tukiosastosta asetuksen (EY) N:o 1257/1999 35 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti rahoitettavien toimenpiteiden rahoituksen suunnittelusta ja rahoitusosuuksista,

25) tässä yhteydessä jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle säännöllisesti maaseudun kehittämistoimenpiteiden rahoituksen toteutumisesta,

26) on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että maaseudun kehittämiseen varatut tukivarat käytetään tehokkaasti, ja säädettävä erityisesti ensimmäisestä ennakkomaksusta ja jaon mukauttamisesta tarvittaessa tarpeiden ja aikaisemman täytäntöönpanon mukaan,

27) talousarviota koskevan kurinalaisuutta koskevien ja erityisesti jäsenvaltioiden puutteellisiin tai virheellisiin ilmoituksiin liittyviä yleisiä sääntöjä olisi sovellettava tässä asetuksessa vahvistettavien erityissääntöjen lisäksi,

28) maaseudun kehittämistoimenpiteiden varainhoitoon liittyvät yksityiskohdat kuuluvat yhteisön maatalouspolitiikan sovellutuksista 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1258/1999(9) soveltamiseksi vahvistettujen sääntöjen soveltamisalaan,

29) seurantaa ja arviointia koskevat menettelyt ja vaatimukset olisi vahvistettava muihin yhteisön tukitoimenpiteisiin ja erityisesti rakennerahastoja koskevista yleisistä periaatteista 21 päivänä kesäkuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa 1260/1999(10) säädettyjen rakennerahastoihin sovellettavien periaatteiden mukaan,

30) hallinnolliset säännökset parantavat maaseudun kehittämistuen hallinnointia, seurantaa ja valvontaa; yksinkertaisuuden vuoksi toimenpiteet perustuvat mahdollisimman pitkälle olemassa oleviin sääntöihin kuten neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 3508/92(11), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1036/1999(12), ja komission asetuksessa (ETY) N:o 3887/92(13), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1678/98(14), säädettyyn yhdennettyyn hallinto- ja valvontajärjestelmään,

31) on syytä säätää sekä yhteisön että jäsenvaltioiden tasolla sovellettavasta seuraamusjärjestelmästä,

32) on syytä kumota komission asetukset (ETY) N:o 2084/80(15), (ETY) N:o 220/91(16), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1183/98(17), (EY) N:o 860/94(18), (EY) N:o 1025/94(19), (EY) N:o 1054/94(20), (EY) N:o 1282/94(21), (EY) N:o 1404/94(22), (EY) N:o 1682/94(23), (EY) N:o 1844/94(24), (EY) N:o 746/96 sekä komission päätökset 92/522/ETY(25) ja 94/173/EY(26), joiden säännökset ovat vanhentuneita ja ne on korvattava tämän asetuksen säännöksellä, ja

33) maatalouden rakenteiden ja maaseudun kehittämisen komitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

TAVOITE

1 artikla

Tässä asetuksessa annetaan asetuksen (EY) N:o 1257/1999 soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

II LUKU

MAASEUDUN KEHITTÄMISTOIMENPITEET

1 JAKSO

MAATILAINVESTOINNIT

2 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 5 artiklassa säädettyjen edellytysten on oltava täytettyinä siinä vaiheessa, kun yksittäinen päätös tuen myöntämisestä tehdään.

Jos investoinnit kuitenkin tehdään vasta käyttöön otettujen ympäristöä, hygieniaa ja eläinten hyvinvointia koskevien vähimmäisvaatimusten täyttämiseksi, näiden uusien vaatimusten täyttämiseen voidaan myöntää tukea. Tässä tapauksessa näiden vähimmäisvaatimusten täyttämiseen voidaan säätää määräaika, mikäli tällainen määräaika on tarpeen vaatimusten täyttämiseen liittyvien erityisongelmien ratkaisemiseksi ja se on kyseisen erityislainsäädännön mukainen.

3 artikla

1. Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 6 artiklan soveltamiseksi tavanomaisten markkinoiden olemassaolo on arvioitava asianmukaisella tasolla seuraavilta osin:

a) kyseiset tuotteet,

b) investointityypit,

c) olemassa oleva ja odotettavissa oleva kapasiteeti.

2. Yhteisten markkinajärjestelyjen mukaiset tuotannon tai yhteisön tuen rajoitukset on otettava huomioon.

3. Jos yksittäisten viljelijöiden, tilojen tai tuotantolaitosten tasolla sovelletaan yhteisen markkinajärjestelyn mukaisia tuotannon tai yhteisön tuen rajoituksia, tukea ei myönnetä sellaisille investoinneille, jotka kasvattaisivat tuotantoa näitä rajoituksia suuremmaksi.

4 artikla

1. Jos investoinnin toteuttaa nuori viljelijä, asetuksen (EY) N:o 1257/1999 7 artiklan toisen alakohdan toisessa virkkeessä tarkoitettuja enimmäisprosenttiosuuksia tukikelpoisesta investointimäärästä voidaan soveltaa enintään viiden vuoden ajan toiminnan aloittamisesta.

2. Jäljempänä 5 artiklan toista alakohtaa sovelletaan myös nuorten viljelijöiden toteuttamiin investointeihin enintään viiden vuoden ajan toiminnan aloittamisesta.

2 JAKSO

Nuorten viljelijöiden aloitustuki

5 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 8 artiklan 1 kohdan edellytysten on oltava täytettyinä siinä vaiheessa kun yksittäinen päätös tuen myöntämisestä tehdään.

Ammattitaitoa ja pätevyyttä, taloudellista elinkelpoisuutta sekä ympäristöön, hygieniaan ja eläinten hyvinvointiin liittyviä vähimmäisvaatimuksia koskevien edellytysten täyttämiseksi voidaan kuitenkin säätää enintään tilanpidon aloittamista seuraavasta kolmen vuoden pituisesta määräajasta, mikäli mukauttamisaika on tarpeen nuoren viljelijän tilanpidon aloittamisen tai hänen tilansa rakenteellisen mukauttamisen vuoksi.

3 JAKSO

Koulutus

6 artikla

Tuki ammatilliseen koulutukseen ei saa koskea koulutuskursseja tai harjoittelua, jotka kuuluvat tavalliseen keskiasteen tai ylemmän asteen maa- ja metsätalousalan koulutukseen liittyviin ohjelmiin tai järjestelmiin.

4 JAKSO

Varhaiseläke

7 artikla

Jos tilasta luopujia on useita, kokonaistuki rajoitetaan määrään, joka voidaan myöntää yhdelle luopujalle.

8 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 11 artiklan 1 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukainen luopujan muussa kuin kaupallisessa tarkoituksessa jatkama maataloustoiminta ei saa olla yhteisen maatalouspolitiikan mukaisesti tukikelpoista.

9 artikla

Vuokraviljelijä voi siirtää luovutetun maan sen omistajalle edellyttäen, että vuokrasopimus on päättynyt ja asetuksen (EY) N:o 1257/1999 11 artiklan 2 kohdassa säädetyt kyseistä tilan jatkajaa koskevat vaatimukset täyttyvät.

10 artikla

Luovutetulla maalla voidaan suorittaa uusjakoa koskevia toimenpiteitä tai yksinkertainen palstojen vaihtaminen.

Tällöin luovutettuun maahan liittyviä edellytyksiä on sovellettava alaan, joka viljelyksellisesti vastaa luopumisen kohteena olleen maan alaa.

Jäsenvaltiot voivat lisäksi säätää luovutetun maan siirtämisestä sellaisen järjestön haltuun, joka sitoutuu luovuttamaan sen myöhemmin varhaiseläkkeestä säädetyt edellytykset täyttävälle jatkajalle.

5 JAKSO

Epäsuotuisat alueet ja alueet, joilla on ympäristöön liittyviä rajoitteita

11 artikla

Useiden viljelijöiden yhteisesti eläinten laiduntamiseen käyttämien alueiden perusteella voidaan myöntää luonnonhaittakorvausta kullekin aluetta käyttävälle viljelijälle suhteessa hänen kyseisen maan käyttöönsä tai käyttöoikeuksiinsa.

6 JAKSO

Maatalouden ympäristöohjelma

12 artikla

Kotieläintuotannon laajaperäistämiseen tai muunlaiseen kotieläinten hoitoon liittyvien sitoumusten on täytettävä vähintään seuraavat edellytykset:

a) laidunmaan hoitoa jatketaan,

b) karja jaetaan maatilan alueelle siten, että ylläpidetään koko rehuntuotannossa olevaa alaa ja vältetään siten sekä liiallinen laiduntaminen että liian vähäinen käyttö;

ja

c) eläintiheys on määritettävä ottamalla huomioon tilan koko laiduntava karja tai ravinteiden huuhtoutumisen vähentämiseen tähtäävän sitoumuksen osalta kyseisen sitoumuksen kannalta tarkoituksenmukaisen karjan määrä tilalla.

13 artikla

Tukeen voi kuulua seuraavanlaisia sitoumuksia:

a) alueelle tyypillisten ja uhanalaisten paikallista rotua olevien kotieläinten kasvatus;

ja

b) sellaisten kasvien geenivarojen säilyttäminen, jotka ovat luonnostaan sopeutuneet paikallisiin ja alueellisiin olosuhteisiin ja joita uhkaa geneettinen köyhtyminen.

Paikallisten rotujen ja kasvien geenivarojen on osaltaan säilytettävä Iuontoa toimenpiteen kohdealueella.

14 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 24 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa sovellettaessa infrastruktuuri-investointeja pidetään tuottamattomina, jos ne eivät tavallisesti johda merkittäviin tilan arvon tai tuottavuuden nettokasvuihin.

15 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 23 artiklan 1 kohdassa mainittu viiden vuoden vähimmäisajan ylittävien maatalouden ympäristösitoumusten kesto on määriteltävä siten, että se ei ylitä niiden ympäristövaikutusten aikaansaamiseen kohtuullisesti tarvittavaa aikaa. Ne eivät pääsääntöisesti saa kestää yli kymmentä vuotta, lukuun ottamatta erityisiä sitoumuksia, joiden toteuttamisen katsotaan edellyttävän pidempää aikaa.

16 artikla

Erilaisia maatalouden ympäristösitoumuksia voidaan yhdistää toisiinsa, mikäli sitoumukset ovat toisiaan täydentäviä ja yhteensopivia.

Jos tällainen yhdistäminen tehdään, tuen tasossa on otettava huomioon siitä seuraavat tulonmenetykset ja erityiset lisäkustannukset.

17 artikla

1. Sitoumuksesta aiheutuvien tulonmenetysten ja lisäkustannusten laskemisen vertailukohtana käytetään toimenpiteen soveltamisalueen tavanomaista hyvää maatalouskäytäntöä.

Maan viljelykäytöstä tai joistakin tietyistä viljelykäytännöistä luopumisesta aiheutuvat taloudelliset seuraukset voidaan ottaa huomioon, jos se voidaan perustella maatalouteen tai ympäristöön liittyvillä olosuhteilla.

2. Maksuja ei saa maksaa tuotantoyksikköä kohti lukuun ottamatta uhanalaisten kotieläinten kasvatuksesta maksettavaa tukea, joka voidaan maksaa eläinyksikköä tai kasvatettavaa eläintä kohti. Mikäli sitoumuksia mitataan tavallisesti muina kuin pinta-alayksikköinä, jäsenvaltiot voivat laskea maksut kyseisten yksiköiden perusteella.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asetuksen (EY) N:o 1257/1999 liitteessä asetettuja yhteisön tukeen oikeuttavia vuotuisia enimmäismääriä seurataan. Tätä varten jäsenvaltio voi

a) rajoittaa tilan sitä yksikkömäärää hehtaarilta, johon maatalouden ympäristösitoumuksia sovelletaan;

tai

b) määritellä kullekin osallistuvalle tilalle yleisen enimmäismäärän ja varmistaa, että kunkin tilan saamat maksut pysyvät näissä rajoissa.

3. Maksujen perustana voivat olla lannoitteiden, kasvinsuojeluaineiden tai muiden tuotantopanosten käytön rajoitukset ainoastaan jos tällaiset rajoitukset ovat teknisesti ja taloudellisesti mitattavissa.

18 artikla

Jäsenvaltioiden on määriteltävä asetuksen (EY) N:o 1257/1999 24 artiklan 1 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetty tarve kannustimen käyttöön objektiivisten perusteiden mukaan.

Kannustin ei saa ylittää 20 prosenttia sitoumuksen aiheuttamista tulonmenetyksistä ja lisäkustannuksista niitä eritysiä sitoumuksia lukuun ottamatta, joiden osalta korkeampi määrä katsotaan sitoumuksen tehokkaan soveltamisen kannalta välttämättömäksi.

19 artikla

Viljelijän, joka antaa yhtä tilan osaa koskevan maatalouden ympäristösitoumuksen, on noudatettava vähintään tavanomaista hyvää viljelykäytäntöä koko tilalla.

20 artikla

1. Jäsenvaltiot voivat antaa luvan tehtyjen sitoumusten vaihtamiseen toiseksi niiden voimassaoloaikana, jos

a) tällaiseen vaihtoon sisältyy ilmeisiä etuja ympäristön kannalta,

b) voimassa olevaa sitoumusta vahvistetaan merkittävästi;

ja

c) kyseiset sitoumukset sisältyvät hyväksyttyyn ohjelmaan.

Edellä 1 alakohdan a ja b alakohdassa säädettyjen edellytysten mukaisesti maatalouden ympäristösitoumuksen vaihtaminen maatalousmaan metsitys-sitoumukseen asetuksen (EY) N:o 1257/1999 31 artiklan mukaisesti voidaan hyväksyä. Maatalouden ympäristösitoumus päättyy ilman takaisinperintävaatimuksia.

2. Jäsenvaltiot voivat myös varautua sitoumusten mukauttamiseen niiden voimassaoloaikana, mikäli

a) hyväksytty ohjelma tarjoaa mahdollisuuden tällaiseen mukautukseen;

ja

b) mukautus on asianmukaisesti perusteltavissa sitoumuksen tavoitteisiin nähden.

7 JAKSO

Maataloustuotteiden jalostuksen ja kaupan pitämisen parantaminen

21 artikla

Tukikelpoisiin menoihin voi kuulua

a) kiinteän omaisuuden rakentaminen ja hankinta, lukuun ottamatta maanhankintaa;

b) uusia koneita ja laitteita, mukaan lukien atk-ohjelmistot;

c) a ja b alakohdassa tarkoitettujen menojen lisäksi enintään 12 % tukikelpoisista menoista, yleiskustannuksia, kuten arkkitehtien, insinöörien ja konsulttien palkkioita sekä menoja toteutettavuustutkimuksista ja patenttien ja lisenssien hankkimisesta.

22 artikla

1. Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 26 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi tavanomaisten markkinoiden olemassaolo on arvioitava asianmukaisella tasolla seuraavilta osin:

a) kyseiset tuotteet;

b) investointityypit;

c) olemassa oleva ja odotettavissa oleva kapasiteetti.

2. Yhteisten markkinajärjestelyjen mukaiset tuotannon tai yhteisön tuen rajoitukset on otettava huomioon.

23 artikla

Erityisen syrjäisillä alueilla voidaan myöntää tukea kolmansien maiden tuotteiden jalostukseen tai kaupan pitämiseen liittyviin investointeihin edellyttäen, että jalostetut tuotteet on tarkoitettu kyseisen alueen markkinoille. Tämän edellytyksen noudattamiseksi tuki rajoitetaan koskemaan alueellisia tarpeita vastaavaa jalostuskapasiteettia edellyttäen, että jalostuskapasiteetti ei ylitä alueellisia tarpeita.

8 JAKSO

Metsätalous

24 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 29 artiklan 3 kohdassa tuen ulkopuolelle suljettujen metsien on oltava

a) keskus- tai aluehallinnon tai valtion omistamien yritysten omistamaa metsää tai muuta metsämaata;

b) kruununmetsää tai muuta metsämaata;

c) oikeushenkilöiden omistamaa metsää, jonka pääomasta vähintään 50 prosenttia kuuluu jollekin a tai b alakohdassa tarkoitetuista hallintoelimistä.

25 artikla

Jäsenvaltioiden on täsmennettävä metsitystukea asetuksen (EY) N:o 1257/1999 31 artiklan mukaisesti saava maatalousmaa, johon on kuuluttava erityisesti peltokasviviljelyyn käytettyä maata, laidunmaata, pysyviä laitumia ja monivuotisiin viljelmiin käytettyä maata, jota viljellään säännöllisesti.

26 artikla

1. Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 31 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan toisen luetelmakohdan soveltamiseksi "viljelijällä" tarkoitetaan henkilöä, joka viettää oleellisen suuren osan työajastaan maatalouteen liittyvässä toiminnassa ja saa siitä merkittävän osan tuloistaan jäsenvaltion määrittelemien yksityiskohtaisten perusteiden mukaan.

2. Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 31 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan soveltamiseksi "nopeakasvuisten lajien lyhytkiertoviljelyllä" tarkoitetaan sellaisten lajien viljelyä, joiden kiertoaika (saman alan korjuuväli) on alle 15 vuotta.

27 artikla

1. Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 32 artiklan mukaista tukea ei voi myöntää aloille, joille on jo myönnetty saman asetuksen 31 artiklan mukaista tukea.

2. Maksuja, jotka liittyvät asetuksen (EY) N:o 1257/1999 32 artiklan 1 kohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti palonkatkaisulinjojen säilyttämiseen maataloutta koskevien toimenpiteiden avulla, ei saa myöntää aloille, jotka saavat maatalouden ympäristötukea.

Niiden on oltava johdonmukaisia yhteisiin markkinajärjestelyihin liittyvien tuotannon tai yhteisön tuen rajoitusten kanssa, ja niissä on otettava huomioon näiden yhteisten markkinajärjestelyjen mukaisesti maksetut maksut.

9 JAKSO

Useita toimenpiteitä koskevat yleiset säännöt

28 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 ja tämän asetuksen soveltamiseksi tavanomaisena hyvänä maatalouskäytäntönä pidetään sitä viljelytapaa, jota vastuuntuntoinen viljelijä noudattaisi kyseisellä alueella.

Jäsenvaltioiden on määriteltävä maaseudun kehittämissuunnitelmissaan todennettavissa olevat normit. Näihin normeihin kuuluvat joka tapauksessa ympäristöä koskevien yleisten ja pakollisten vaatimusten noudattaminen.

29 artikla

1. Jos tuensaaja siirtää sitoumuksensa aikana koko maatilansa tai osan siitä toiselle, tämä voi jatkaa sitoumusta sen jäljellä olevan voimassaoloajan. Jos sitoumusta ei jatketa tällä tavalla, tuensaajan on palautettava myönnetty tuki.

Jäsenvaltiot voivat luopua vaatimasta tällaista palautusta, jos tuensaaja, joka on jo täyttänyt huomattavan osan sitoumuksestaan, luopuu lopullisesti maataloustuotannosta, eikä osoittaudu tarkoituksenmukaiseksi, että seuraaja jatkaa sitoumusta.

Jäsenvaltiot voivat toteuttaa erityistoimenpiteitä sen välttämiseksi, että ensimmäisen alakohdan soveltaminen maatilan tilannetta koskevien pienempien muutosten yhteydessä johtaisi tehdyn sitoumuksen kannalta epäasianmukaisiin tuloksiin.

2. Jos edunsaaja lisää sitoumuksensa aikana tilansa pinta-alaa, jäsenvaltiot voivat säätää

a) sitoumuksen laajentamisesta koskemaan lisäaluetta sitoumuksen loppuajaksi edellyttäen, että tällainen laajentaminen,

i) on oikeutettu sitoumuksen luonteen kannalta,

ii) voidaan perustella sitoumustyypillä, jäljellä olevan ajan ja lisäalueen koon suhteen; lisäalueen on oltava huomattavasti pienempi kuin alkuperäinen alue tai korkeintaan kaksi hehtaaria;

ja

iii) ei vähennä tuen myöntämistä koskevien edellytysten noudattamisen tehokasta todentamista;

tai

b) edunsaajan alkuperäisen sitoumuksen korvaamisesta uudella koko kyseistä aluetta koskevalla sitoumuksella, jonka ehdot ovat vähintään yhtä tiukat kuin alkuperäisen sitoumuksen.

Edellä olevaa b alakohtaa sovelletaan myös tapauksiin, joissa sitoumuksen alaista aluetta laajennetaan tilalla.

3. Jos tuensaaja ei voi jatkaa tekemiensä sitoumusten noudattamista hänen maatilalleen tehdyn uudelleen jakamisen tai muiden samanlaisten julkisten maanparannustoimenpiteiden vuoksi, jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta sitoumukset voidaan mukauttaa maatilan uuteen tilanteeseen. Jos tällainen mukautus osoittautuu mahdottomaksi, sitoumus päättyy ja takaisinmaksua ei edellytetä sitoumuksen tosiasiallisen ajanjakson osalta.

30 artikla

1. Rajoittamatta yksittäistapauksissa huomioon otettavia konkreettisia olosuhteita jäsenvaltiot voivat hyväksyä erityisesti seuraavat ylivoimaiset esteet:

a) tuottajan kuolema,

b) tuottajan pitkäaikainen kyvyttömyys harjoittaa ammattiaan,

c) maatilan merkittävän osan pakkolunastus, jos kyseinen pakkolunastus ei ollut ennakoitavissa sitoumuksen tekopäivänä,

d) vakava luonnononnettomuus, jolla on merkittävää vaikutusta tilan viljelyalaan,

e) eläinten kasvatukseen tarkoitettujen rakennusten tuhoutuminen onnettomuudessa,

f) eläinkulkutauti, joka koskee tuottajan koko karjaa tai osaa siitä.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tapaukset, jotka ne hyväksyvät ylivoimaisiksi esteiksi.

2. Ylivoimaista estettä koskeva ilmoitus ja toimivaltaisen viranomaisen vaatimat siihen liittyvät todisteet on toimitettava kirjallisina toimivaltaiselle viranomaiselle kymmenen työpäivän kuluessa siitä, kun tuottajan on mahdollista se tehdä.

III LUKU

PÄÄPERIAATTEET, HALLINTOA JA RAHOITUSTA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

1 JAKSO

Pääperiaatteet

31 artikla

1. Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 37 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan soveltamiseksi on sovellettava tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa säädettyjä perusteita.

2. Yhteisten markkinajärjestelyjen, laatuun ja terveyteen liittyvien maatalouden toimenpiteiden tai muuhun kuin maatalouden ympäristötukeen liittyvien maaseudun kehittämistoimenpiteiden osana toteutettavat ympäristötoimenpiteet eivät sulje pois maatalouden ympäristötukea tietyltä tuotannolta edellyttäen, että tällainen tuki on täydentävää ja johdonmukaista kyseisten toimenpiteiden kanssa.

Tässä yhteydessä

a) neuvoston asetuksen (EY) N:o 1251/1999(27) 6 artiklan mukaisesti viljelykäytöstä poistettua maata koskeville maatalouden ympäristötoimenpiteille saa myöntää tukea vain, jos sitoumukset ulottuvat laajemmalle kuin mainitun asetuksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut aiheelliset ympäristötoimenpiteet,

b) naudanlihantuotannon laajaperäistämisen osalta tuessa on otettava huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1254/1999(28) 13 artiklan nojalla maksettava laajaperäistämispalkkio,

c) maatalouden ympäristösitoumuksissa on epäsuotuisten alueiden tuen ja ympäristön asettamiin rajoitteisiin liittyvän tuen osalta otettava huomioon edellytykset, jotka on säädetty kyseisillä alueilla annettavasta tuesta.

Jos tällainen yhdistäminen on olemassa, tuen tasossa on otettava huomioon siitä seuraavat tulonmenetykset ja erityiset yhdistämisestä johtuvat lisäkustannukset.

Missään tapauksessa sama sitoumus ei saa samanaikaisesti olla maatalouden ympäristötukeen ja johonkin muuhun yhteisön tukijärjestelmään kuuluvien maksujen kohteena.

3. Jäsenvaltiot tekevät ehdotuksen asetuksen (EY) N:o 1257/1999 37 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetuista poikkeuksista maaseudun kehittämissuunnitelmien yhteydessä.

32 artikla

Maaseudun kehittämistoimenpiteisiin liittyvät maksut on maksettava tuensaajille täysimääräisinä.

2 JAKSO

Ohjelmatyö

33 artikla

1. Maaseudun kehittämissuunnitelmat on esitettävä asetuksen (EY) N:o 1257/1999 43 artiklan ja tämän asetuksen liitteessä säädettyjen yksityiskohtaisten vaatimusten mukaisesti.

2. Yhteisön tuen kokonaismäärä määritetään asetuksen (EY) N:o 1257/1999 44 artiklan 2 kohdan mukaisen hyväksynnän perusteella.

3. Hyväksyntä voi koskea valtiontukea ainoastaan, jos tuen tarkoituksena on antaa lisärahoitusta liitteessä olevan 16 kohdan mukaisesti eritellyille maaseudun kehittämistoimenpiteille.

4. Jäsenvaltioiden maaseudun kehittämisen ohjelma-asiakirjat ovat julkisia.

34 artikla

Jos maaseudun kehittämistoimenpiteet esitetään yleisten puiteasetusten muodossa, näihin asetuksiin on asianmukaisesti viitattava maaseudun kehittämissuunnitelmissa.

Tällöin kaikkien 33 artiklan vaatimusten on täytyttävä.

35 artikla

1. Maaseudun kehittämisen ohjelma-asiakirjoihin tehtävät muutokset on perusteltava asianmukaisesti erityisesti seuraavien tietojen perusteella:

a) mahdolliset täytäntöönpanossa havaitut vaikeudet ja muut ohjelma-asiakirjan muuttamista puoltavat syyt,

b) muutoksen odotettavissa olevat vaikutukset,

c) vaikutukset rahoitukseen ja sitoumusten valvontaan.

2. Asetuksen (EY) N:o 1260/1999 50 artiklan 2 kohdan mukaisia menettelyjä noudattaen on saatava komission hyväksyntä sellaisille maaseudun kehittämisen ohjelma-asiakirjojen muutoksille, jotka

a) vaikuttavat toimintalinjoihin,

b) muuttavat liitteessä mainittuja tukitoimenpiteiden pääpiirteitä, mukaan lukien muutokset yhteisön rahoitusosuuteen,

c) muuttavat yhteisön tuen kokonaismäärää,

d) muuttavat minkä tahansa toimenpiteen rahoitusta joko yli 25 prosenttia suhteessa kyseiselle vuodelle kyseistä toimenpidettä varten ennakoituun määrään tai yli 5 prosenttia suhteessa kyseiselle vuodelle ennakoituun kokonaismäärään, kumpi tahansa on suurempi, laskettuna komission hyväksymän maaseudun kehittämisen ohjelma-asiakirjan perusteella,

e) muuttavat valtiontuen muodossa annettua lisärahoitusta joko yli 25 prosenttia suhteessa kyseiselle vuodelle kyseistä toimenpidettä varten ennakoituun määrään tai yli 5 prosenttia suhteessa kyseiselle vuodelle ennakoituun kokonaismäärään, kumpi tahansa on suurempi, laskettuna komission hyväksymän maaseudun kehittämisen ohjelma-asiakirjan perusteella, muutokset on toimitettava komissiolle yhtenäisenä ehdotuksena ohjelmaa ja vuotta kohti.

Kaikista muista muutoksista on tiedotettava komissiolle vähintään kaksi kuukautta ennen niiden voimaantuloa.

3. Maaseudun kehittämisen ohjelma-asiakirjoja on tarkistettava tarvittaessa yhteisön lainsäädännön myöhempien muutosten mukaisiksi. Näihin tarkistuksiin ei sovelleta 2 kohdan ensimmäisen alakohdan toista virkettä.

3 JAKSO

Lisätoimenpiteet ja yhteisöaloitteet

36 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 45 artiklan nojalla EMOTR:n ohjausosastosta maaseudun kehittämisen yhteisöaloitteen toimenpiteisiin annettavan tuen soveltamisala laajennetaan koko yhteisöön ja sen mukainen rahoitus laajennetaan koskemaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1261/1999(29) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1262/1999(30) mukaisesti tukikelpoisia toimenpiteitä.

4 JAKSO

Rahoitussäännökset

37 artikla

1. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä syyskuuta kaikista maaseudun kehittämistä koskevista ohjelma-asiakirjoista

a) selvitys kuluvan varainhoitovuoden aikana toteutuneista ja kyseisen varainhoitovuoden loppuun mennessä toteutettavista menoista

ja

b) seuraavien varainhoitovuosien tarkistetut menoarviot kyseisen ohjelmakauden loppuun asti kullekin jäsenvaltiolle myönnettyjen varojen mukaisesti.

2. Jos tiedot, jotka jäsenvaltioiden on 1 kohdan mukaan toimitettava komissiolle, ovat epätäydellisiä tai määräaikaa ei ole noudatettu, komission on vähennettävä maatalouskulujen perusteella laskettuja ennakkomaksuja tilapäisesti ja raukeamisperusteella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta talousarviota koskevaan kurinalaisuuteen liittyvien yleisten sääntöjen soveltamista.

38 artikla

Maksajana toimivat yksiköt voivat kirjata tileille maaseudun kehittämistä koskevan ohjelma-asiakirjan hyväksymispäätöksen tekopäivää seuraavan kuukauden menona ennakon, joka on enintään 12,5 prosenttia ohjelma-asiakirjassa ennakoidusta yhteisön kokonaisvarojen keskimääräisestä vuosierästä.

Tämän ennakon on muodostettava käyttöpääoma, joka periaatteessa voidaan periä takaisin vasta kunkin maaseudun kehittämistä koskevan ohjelma-asiakirjan ohjelmakauden lopussa.

39 artikla

1. Kunkin jäsenvaltion yhden varainhoitovuoden osalta ilmoittamat menot rahoitetaan ainoastaan niiden 37 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti komissiolle tiedoksi annettuun määrään saakka, joka sisältyy kyseisen varainhoitovuoden talousarvioon otettuihin määrärahoihin.

2. Jos jonkin jäsenvaltion todellisuudessa aiheutuneet menot ylittävät tiettynä varainhoitovuonna 37 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti tiedoksi annetut määrät, kyseisen varainhoitovuoden määrät ylittävistä menoista on otettava huomioon muiden jäsenvaltioiden menokorvausten jälkeen käytettävissä olevat määrärahat suhteessa todettuihin ylityksiin.

3. Jos jonkin jäsenvaltion todellisuudessa aiheutuneet menot ovat tiettynä varainhoitovuonna alle 75 prosenttia kohdassa 1 viitatusta määrästä, seuraavana varainhoitovuonna mukaan otettavia menoja on vähennettävä kolmasosalla mainitun määrän ja kyseisenä varainhoitovuonna todellisuudessa aiheutuneiden menojen välillä todetusta erotuksesta.

Tätä vähennystä ei kuitenkaan ole otettava huomioon vähennystä seuraavan varainhoitovuoden todellisia menoja vahvistettaessa.

4. Kohtaa 3 ei sovelleta maaseudun ohjelma-asiakirjan ensimmäiseen meno-ilmoitukseen.

40 artikla

Osallistumista jäsenvaltioiden asetuksen (EY) N:o 1257/1999 49 artiklan 2 kohdan mukaisesti suorittamien arviointien rahoitukseen on sovellettava sellaisiin arviointeihin, jotka tehokkaasti auttavat arviointia yhteisön tasolla niiden kattavuuden vuoksi, ja erityisesti antamalla vastauksia yleisiin arviointikysymyksiin ja laadun vuoksi.

Rahoitusosuus ei asianmukaisesti perusteltuja poikkeuksia lukuun ottamatta saa ylittää 50:tä prosenttia enimmäismäärästä, jonka on oltava yksi prosentti maaseudun kehittämisohjelman kokonaiskustannuksista. Jokaisessa maaseudun kehittämisohjelmassa osarahoituksesta on vähintään 40 prosenttia kohdistettava jälkiarviointiin.

5 JAKSO

Seuranta ja arviointi

41 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 48 artiklan 2 kohdan mukaisesti vuotuiset kertomukset edistymisestä edellisen kalenterivuoden osalta on esitettävä komissiolle kunkin vuoden 30 päivään huhtikuuta mennessä. Kunkin vuosittaisen täytäntöönpanokertomuksen on sisällettävä seuraavat tiedot:

a) kuvaus tukitoimen täytäntöönpanoon vaikuttavista yleisten edellytysten muutoksista, erityisesti merkittävästä sosiaalis-taloudellisesta kehityksestä, sekä kansallisten, alueellisten tai alakohtaisten politiikkojen muutoksista,

b) toimenpidekokonaisuuksien ja toimintalinjojen toteutumisaste suhteessa niiden toiminnallisiin ja erityisiin tavoitteisiin esittämällä tässä yhteydessä määrälliset indikaattorit,

c) hallintoviranomaisen ja mahdollisen seurantakomitean täytäntöönpanon laadun ja tehokkuuden varmistamiseksi toteuttamat toimet, erityisesti:

i) seuranta, varainhoito ja arviointi, mukaan lukien tietojen keruu,

ii) selvitys tukitoimen hallinnoinnissa todetuista merkittävistä ongelmista ja mahdollisesti toteutetut toimenpiteet,

d) toimenpiteet, joihin on ryhdytty yhteisön politiikkojen noudattamisen varmistamiseksi.

Ensimmäisen kohdan b alakohdassa mainittujen indikaattorien pitäisi noudattaa mahdollisimman pitkälti komission laatimaa suositusta yleisistä indikaattoreista. Mikäli maaseudun kehittämisen ohjelma-asiakirjoissa esitettyjen tavoitteiden toteutumisen tehokasta seurantaa varten tarvitaan tarkempia indikaattoreita, myös ne on esitettävä tässä yhteydessä.

42 artikla

1. Arviointien on oltava riippumattomien arvioijien tunnustettujen arviointitapojen mukaisesti tekemiä.

2. Arviointien on erityisesti vastattava komission yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa määrittelemiin yleisiin arviointikysymyksiin, ja niihin on yleisesti liityttävä työn loppuunsaattamisen perusteet ja indikaattorit.

3. Maaseudun kehittämisen ohjelma-asiakirjaa hallinnoivan viranomaisen on kerättävä arviointia varten riittävästi tietoa seurantatuloksia käyttämällä ja hankkimalla tarvittaessa lisätietoja.

43 artikla

1. Ennakkoarvioinneissa on tarkasteltava nykytilanteessa havaittavia eroja, puutteita ja mahdollisuuksia ja arvioitava sitä, kuinka johdonmukainen ehdotettu toimintatapa on tilanteeseen ja tavoitteisiin nähden ottaen lisäksi huomioon yleisissä arviointikysymyksissä esiin tulleet seikat. Siinä on arvioitava valittujen toimintalinjojen toivottua vaikutusta ja esitettävä mahdollisuuksien mukaan niiden tavoitteet määrällisesti. Tämän lisäksi siinä on tarkistettava ehdotetut täytäntöönpanojärjestelyt sekä johdonmukaisuus yhteisen maatalouspolitiikan ja muiden politiikkojen kanssa.

2. Ennakkoarvioinnista vastaavat maaseudun kehittämissuunnitelman laativat viranomaiset ja sen on oltava osa tätä suunnitelmaa.

44 artikla

1. Väli- ja jälkiarvioinneissa on käsiteltävä kyseisen maaseudun kehittämisen ohjelma-asiakirjan erityiskysymyksiä sekä yhteisön tasolla merkityksellisiä yleisiä arviointikysymyksiä. Jälkimmäisiin kuuluvat maaseutuväestön asuinolot ja väestörakenne, työllisyys ja toimeentulo maataloudessa tai sen ulkopuolella, maatalouden rakenteet, maatalouden hyödykkeet, laatu, kilpailukyky, metsätalousvarat ja ympäristöseikat. Se, että jonkin yleisen arviointikysymyksen käsittelyn ei katsottu olevan asianmukaista tietyn maaseudun kehittämisen ohjelma-asiakirjan kannalta, on perusteltava.

2. Väliarvioinnissa on arviointikysymysten käsittelyn lisäksi tarkasteltava erityisesti ensimmäisiä saavutuksia, niiden merkittävyyttä ja johdonmukaisuutta kyseisen maaseudun kehittämisen ohjelma-asiakirjan kanssa sekä sitä, missä määrin tavoitteet on saavutettu. Siinä on arvioitava myös rahoitusvarojen käyttöä sekä seurannan ja täytäntöönpanon toimivuutta.

Jälkiarvioinnissa, jossa annetaan vastaukset arviointikysymyksiin, on erityisesti tarkasteltava varojen käyttöä, tuen tehokkuutta ja suorituskykyä sekä sen vaikutuksia ja esitettävä johtopäätökset maaseudun kehittämispolitiikasta ja sen vaikutuksesta yhteiseen maatalouspolitiikkaan.

3. Väli- ja jälkiarvioinnit on laadittava yhteistyössä komission kanssa, ja niistä vastaa maaseudun kehittämisohjelmia hallinnoiva viranomainen.

4. Maaseudun kehittämistä koskevaa ohjelma-asiakirjaa hallinnoiva viranomainen, mahdollinen seurantakomitea ja komissio arvioivat yksittäisten arviointien laadun hyväksyttäviä menetelmiä käyttäen. Arviointitulokset ovat julkisia.

45 artikla

1. Väliarviointikertomus on toimitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2003. Maaseudun kehittämistä koskevan ohjelma-asiakirjan hallinnoinnista vastaavan viranomaisen on ilmoitettava komissiolle, miten arviointikertomuksen suosituksia on noudatettu. Komissio laatii koko yhteisöä koskevan yhteenvedon saatuaan yksittäiset arviointikertomukset. Välikertomus päivitetään tarvittaessa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2005.

2. Jälkiarviointikertomus on toimitettava komissiolle viimeistään kahden vuoden kuluttua ohjelmakauden päättymisestä. Saatuaan yksittäiset arviointi-kertomukset komissio laatii kolmen vuoden kuluessa ohjelmakauden päättymisestä koko yhteisöä koskevan yhteenvedon.

3. Arviointikertomuksissa on esiteltävä käytetyt menetelmät sekä niiden vaikutus tietojen ja tulosten Iaatuun. Niissä on oltava kuvaus ohjelman taustasta ja sisällöstä, rahoitusta koskevat tiedot, vastaukset yleisiin arviointikysymyksiin sekä kansallisella tai alueellisella tasolla muotoiltuihin arviointikysymyksiin käytetyt indikaattorit mukaan lukien sekä päätelmät ja suositukset. Niiden pitää rakenteeltaan noudattaa mahdollisimman pitkälti komission arviointi-kertomuksia varten laatimaa yhteistä rakennesuositusta.

6 JAKSO

Hakemukset, tarkastukset ja seuraamukset

46 artikla

1. Pinta-alaa tai eläimiä koskevissa maaseudun kehittämistuen hakemuksissa, jotka esitetään erillään asetuksen (ETY) N:o 3887/92 4 artiklan mukaisista tuki-hakemuksista, on ilmoitettava kyseisen toimenpiteen hakemusten tarkastusten kannalta huomioon otettavat tilan kaikki pinta-alat ja eläimet, vaikka niille ei haetakaan tukea.

2. Pinta-alaa koskevien maaseudun kehittämistoimenpiteiden on liityttävä erillisesti tunnistettuihin lohkoihin. Sitoumuksen ollessa voimassa tuettavia lohkoja ei voida muuttaa, jollei maaseudun kehittämisen ohjelma-asiakirjasta muuta johdu.

3. Jos maksua koskeva hakemus sisältyy yhdennetyn valvontajärjestelmän pinta-alatukea koskevaan hakemukseen, jäsenvaltion on varmistettava, että lohkosta, jolle haetaan maaseudun kehittämistukea, ilmoitetaan erikseen yhdennetyn valvontajärjestelmän pinta-alatukea koskevassa hakemuksessa.

4. Pinta-alat ja eläimet on tunnistettava asetuksen (ETY) N:o 3508/92 4 ja 5 artiklan mukaisesti.

47 artikla

1. Järjestelmään liittymistä koskevat alkuperäiset hakemukset ja maksua koskevat peräkkäiset hakemukset on tarkastettava siten, että varmistetaan tukien myöntämisedellytysten noudattamisen tehokas todentaminen. Jäsenvaltiot määrittelevät valvonnan menetelmät ja keinot sekä valvottavat henkilöt tukitoimenpiteiden luonteen mukaisesti. Jäsenvaltioiden on kaikissa aiheellisissa tapauksissa noudatettava asetuksessa (ETY) N:o 3508/92 käyttöön otettua yhdennettyä tarkastus- ja valvontajärjestelmää.

2. Valvonta toteutetaan hallinnollisilla ja paikalla tehtävillä tarkastuksilla.

3. Hallinnollisen tarkastuksen on oltava perusteellinen ja siihen on kaikissa aiheellisissa tapauksissa sisällyttävä tukien perusteettoman päällekkäisyyden välttämiseksi ristiintarkastukset muun muassa niiden yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän tietojen kanssa, jotka koskevat sitoumuksen piiriin kuuluvia pinta-aloja ja eläimiä. Pitkäaikaisten sitoumusten noudattamista on myös valvottava.

4. Paikalla tehtävät tarkastukset on suoritettava asetuksen (ETY) N:o 3887/92 6 ja 7 artiklan mukaisesti. Niiden on koskettava vuosittain vähintään viittä prosenttia tuensaajista ja katettava kaikki ohjelma-asiakirjoissa määrätyt erityyppiset maaseudun kehittämistoimenpiteet.

Paikalla tehtävät tarkastukset on ajallisesti hajautettava ympäri vuotta tehtäviksi kutakin maaseudun kehittämisen toimenpidettä koskevan riskianalyysin mukaisesti. Edunsaajan kaikki sitoumukset ja velvoitteet, jotka on víerailun aikana mahdollista tarkastaa, on tarkastettava.

48 artikla

1. Asetuksen (ETY) N:o 3887/92 9 artiklan 1 ja 2 kohdan säännöksiä sovelletaan pinta-alan perusteella myönnettävään tukeen ja saman asetuksen 10 artiklan 2, 3, 7, 11 ja 12 kohdan säännöksiä eläinten perusteella myönnettävään tukeen.

Näihin tukiin sovelletaan lisäksi asetuksen (ETY) N:o 3887/92 11 artiklan 1 kohdan a alakohdan sekä 12, 13 ja 14 artiklan säännöksiä.

2. Jäsenvaltioiden on säädettävä voimassa olevien velvoitteiden ja asiaa koskevien säännösten rikkomuksiin sovellettavien seuraamusjärjestelmä ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tämän järjestelmän täytäntöönpanon varmistamiseksi. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, suhteellisia ja varoittavia.

3. Jos kysymyksessä on vakavan laiminlyönnin seurauksena tehty väärä ilmoitus, asianomainen tuensaaja suljetaan kaikkien neuvoston asetuksen asiaa koskevassa luvussa säädettyjen maaseudun kehittämistoimenpiteiden ulkopuolelle kyseisen kalenterivuoden ajaksi. Jos kyseessä on tahallisesti tehty väärä ilmoitus, tuensaaja suljetaan niiden ulkopuolelle myös seuraavan vuoden ajaksi. Tämän seuraamuksen soveltaminen ei rajoita kansallisella tasolla säädettyjen lisäseuraamusten soveltamista.

IV LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

49 artikla

1. Kumotaan asetukset (ETY) N:o 2084/80, 220/91, (EY) N:o 860/94, 1025/94, 1054/94, 1282/94, 1404/94, 1682/94, 1844/94, 746/96 ja päätös 92/522/EY ja 94/173/EY.

2. Kohdan 1 perusteella kumottuja asetuksia ja päätöksiä sovelletaan komission asetuksen (EY) N:o 1257/1999 55 artiklan 1 kohdassa mainittujen asetusten perusteella ennen 1 tammikuuta 2 000 hyväksymiin toimenpiteisiin.

50 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan yhteisön tukeen 1 päivästä tammikuuta 2 000.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 23 päivänä heinäkuuta 1999.

Komission puolesta

Franz FISCHLER

Komission Jäsen

(1) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 80.

(2) EYVL L 215, 30.7.1992, s. 91.

(3) EYVL L 288, 1.12.1995, s. 37.

(4) EYVL L 215, 30.7.1992, s. 85.

(5) EYVL L 288, 1.12.1995, s. 35.

(6) EYVL L 102, 25.4.1996, s. 19.

(7) EYVL L 67, 7.3.1997, s. 2.

(8) EYVL L 142, 2.6.1997, s. 22.

(9) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 103.

(10) EYVL L 161, 26.6.1999, s. 1.

(11) EYVL L 355, 5.12.1992, s. 1.

(12) EYVL L 127, 21.5.1999, s. 4.

(13) EYVL L 391, 31.12.1992, s. 36.

(14) EYVL L 212, 30.7.1998, s. 23.

(15) EYVL L 203, 5.6.1980, s. 9.

(16) EYVL L 26, 31.3.1991, s. 15.

(17) EYVL L 164, 9.6.1998, s. 5.

(18) EYVL L 99, 19.4.1994, s. 7.

(19) EYVL L 112, 3.5.1994, s. 27.

(20) EYVL L 115, 6.5.1994, s. 6.

(21) EYVL L 140, 3.6.1994, s. 14.

(22) EYVL L 154, 21.6.1994, s. 8.

(23) EYVL L 178, 12.7.1994, s. 42.

(24) EYVL L 192, 28.7.1994, s. 9.

(25) EYVL L 329, 16.11.1992, s. 1.

(26) EYVL L 79, 23.3.1994, s. 29.

(27) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 1.

(28) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 21.

(29) EYVL L 161, 26.6.1999, s. 43.

(30) EYVL L 161, 26.6.1999, s. 48.

LIITE

MAASEUDUN KEHITTÄMISSUUNNITELMAT

1. Maaseudun kehittämissuunnitelman otsikko

2. Jäsenvaltio ja hallinnollinen alue (jos asianmukaista)

3.

1. Suunnitelman kattama maantieteellinen alue

Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 41 artikla

2. Tavoite 1- ja 2-alueiksi luokitellut alueet

Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 40 artikla

Eriteltävä:

- Tavoite 1 -alueet ja tavoitteen 1 siirtymäalueet. Tämä koskee ainoastaan liitännäistoimenpiteitä (varhaiseläke, luonnonhaittakorvaukset, maatalouden ympäristöohjelma ja maatalousmaan metsitys asetuksen (EY) N:o 1257/1999 31 artiklan mukaisesti),

- Tavoite 2 -alueet. Tämä koskee

1) liitännäistoimenpiteitä,

2) muita toimenpiteitä, jotka eivät kuulu tavoite 2 -ohjelmatyöhön.

4. Suunnittelu asianmukaisella maantieteellisellä alueella

Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 41 artiklan 2 kohta

Jos alueella sovelletaan poikkeuksellisesti useampaa kuin yhtä maaseudun kehittämissuunnitelmaa, on ilmoitettava:

- kaikki asianmukaiset suunnitelmat,

- miksi toimenpiteitä ei ole mahdollista yhdistää yhteen suunnitelmaan,

- toimenpiteiden väliset yhteydet eri suunnitelmissa ja yksityiskohdat siitä, miten suunnitelmien välinen yhteensopivuus ja johdonmukaisuus varmistetaan.

5. Nykytilanteen määrällinen kuvaus

Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 43 artiklan 1 kohdan ensimmäinen luetelmakohta

1. Nykytilanteen kuvaus

Kuvailkaa määrällisten tietojen avulla nykytilannetta kyseisellä maantieteellisellä alueella korostaen vahvuuksia, kehityseroja ja -puutteita sekä maaseudun kehittämisen mahdollisuuksia. Kuvaus koskee maataloutta ja metsätaloutta (mukaan lukien maatalouden erityisvaikeuksien luonne ja laajuus epäsuotuisilla alueilla), maaseudun taloudellista tilannetta, väestötieteellistä tilannetta, henkilöresursseja ja työllisyyttä sekä ympäristön tilaa.

2. Edellisen ohjelmakauden vaikutukset

Kuvailkaa EMOTR:sta maaseudun kehittämiseen edellisellä ohjelmakaudella ja liitännäistoimenpiteisiin vuodesta 1992 alkaen käytettyjen rahoitusvarojen vaikutuksia. Esittäkää arviointien tulokset.

3. Muut tiedot

Laajentakaa tarvittaessa kuvaus maaseudun kehittämistoimien ja liitännäistoimenpiteiden lisäksi toteutettaviin toimenpiteisiin, joilla on ollut vaikutusta kyseisellä ohjelma-alueella.

6. Ehdotetun strategian kuvaus, sen määrälliset tavoitteet, maaseudun kehittämiseen valitut toimintalinjat ja maantieteellinen kohdealue

Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 43 artiklan 1 kohdan toinen luetelmakohta

1. Ehdotettu strategia, määrälliset tavoitteet, valitut toimintalinjat

Kuvailkaa erityisesti seuraavia seikkoja suhteessa kyseisen alueen tunnistettuihin vahvuuksiin, kehityseroihin, -puutteisiin ja mahdollisuuksiin:

- toimintojen ensisijaiset tavoitteet,

- ensisijaisten tavoitteiden saavuttamiseen soveltuva strategia,

- toiminnalliset tavoitteet ja odotettavissa olevat vaikutukset, mahdollisuuksien mukaan määrällisesti esitettynä sekä seurannan että arvioinnin osalta,

- missä määrin strategiassa otetaan huomioon kyseisen alueen erityispiirteet,

- miten yhdennetty lähestymistapa on otettu huomioon,

- missä määrin strategiassa otetaan huomioon naisten ja miesten osallistuminen,

- missä määrin strategiassa otetaan huomioon kaikki asianmukaiset kansainväliset, Yhteisön ja kansalliset ympäristöpoliittiset velvoitteet, mukaan lukien kestävään kehitykseen liittyvät velvoitteet, erityisesti veden laatu ja käyttö, luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen mukaan lukien tilakohtainen lajikkeiden säilyttäminen sekä kasvihuoneilmiö.

2. Muiden toimenpiteiden kuvaus ja vaikutukset

Kuvauksessa on lisäksi tarvittaessa selvitettävä toimenpiteet, jotka on toteutettu maaseudun kehittämissuunnitelman ulkopuolella (joko muita yhteisön toimenpiteitä tai kansallisia toimenpiteitä kuten pakollisia sääntöjä, käytäntöjä ja valtion tukitoimenpiteitä) ja selitettävä missä määrin tunnistetut tarpeet on näin mahdollista täyttää.

3. Alueet, joilla sovelletaan erityisiä toimenpiteitä

Kuvailkaa sellaisten 8 kohdassa määriteltyjen toimenpiteiden soveltamisalue, joita ei sovelleta 3 kohdassa ilmoitetulla alueella kokonaisuudessaan.

Erityisesti on määriteltävä:

- kyseisen alueen epäsuotuisten alueiden hyväksytty luettelo,

- perustellut muutokset epäsuotuisten alueiden luetteloon (asetuksen (EY) N:o 1257/1999 55 artiklan 4 kohta),

- ympäristörajoitteiset alueet perusteluineen.

4. Aikataulu ja toteutuminen

Ehdotus eri toimenpiteiden toteuttamisaikatauluksi, odotettavissa oleva toteutuminen ja kesto (katso myös 8 kohta).

7. Arviointi, josta käy ilmi odotettavissa olevat taloudelliset, ympäristölliset ja sosiaaliset vaikutukset

Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 43 artiklan 1 kohdan kolmas luetelmakohta

Yksityiskohtaiset tiedot [asetuksen (EY) N:o 1257/1999] 43 artiklan mukaisesti.

8. Alustava kokonaisrahoitustaulukko

Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 43 artiklan 1 kohdan neljäs luetelmakohta

Rahoitussuunnitelma: Maaseudun kehittämisohjelmat

>TAULUKON PAIKKA>

- Toimenpiteet määritellään seuraavasti:

a) maatilainvestoinnit;

b) nuorten viljelijöiden aloitustuki;

c) koulutus;

d) varhaiseläke;

e) epäsuotuisat alueet ja alueet joilla on ympäristörajoitteita;

f) maatalouden ympäristöohjelma;

g) maataloustuotteiden jalostuksen ja kaupan pitämisen parantaminen;

h) maatalousmaan metsitys;

i) muut metsätaloustoimenpiteet;

j) maan tuottokyvyn parantaminen;

k) maa-alueiden uusjako;

l) lomitus- ja tilanhoitopalvelujen perustaminen;

m) laadukkaiden maataloustuotteiden kaupan pitäminen;

n) maaseudun elinkeinojen ja maaseudun väestön peruspalvelut;

o) kylien kunnostaminen ja kehittäminen sekä maaseutuperinnön suojeleminen ja säilyttäminen;

p) toimintojen monipuolistaminen maataloudessa ja sitä lähellä olevilla aloilla monimuotoisuuden tai vaihtoehtoisten tulonlähteiden edistämiseksi;

q) maatalouden vesivarojen hoito;

r) maatalouden kehittämiseen liittyvien perusrakenteiden kehittäminen ja parantaminen;

s) matkailu- ja käsityöläiselinkeinojen kannustaminen;

t) ympäristönsuojelu maa- ja metsätalouden aloilla ja maisemanhoito sekä eläinten hyvinvoinnin parantaminen;

u) luonnononnettomuuksien vahingoittamien maatalouden tuotanto- mahdollisuuksien palauttaminen ja asianmukaisten torjuntavälineiden käyttöönotto;

v) uudet rahoitusjärjestelyt.

9. Kuvaus suunnitelmien toteuttamisessa huomioon otettavista toimenpiteistä

Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 43 artiklan 1 kohdan viides luetelmakohta

Kaikkien kohtien osalta esitetään:

A. Tukitoimenpiteiden pääpiirteet

B. Muut tiedot

1. Yleiset vaatimukset

A. Tukitoimenpiteet pääpiirteissään:

- luettelo toimenpiteistä asetuksen (EY) N:o 1257/1999 mukaisessa järjestyksessä,

- sen yksittäisen artiklan (ja kohdan) määrittely, jonka soveltamisalaan kukin maaseudun kehittämisen toimenpide kuuluu. Jos artikloja on kaksi tai enemmän, toimenpide on eriteltävä osittain.

B. Muut tiedot:

Ei vaadita

2. Kaikkia tai useita toimenpiteitä koskevat vaatimukset(1)

A. Pääpiirteet:

- yhteisön rahoitusosuus joko kokonaismenojen tai julkisten menojen perusteella,

- tuen intensiteetti ja/tai määrä ja sovellettu eriyttäminen (I-VIII luku),

- asetuksen (EY) N:o 1257/1999 37 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetut poikkeukset.

B. Muut tiedot:

- tukikelpoisuusperusteet yksityiskohdittain,

- perusteet taloudellisen elinkelpoisuuden osoittamiseksi (I, II ja IV luku),

- tavanomainen hyvä maatalouskäytäntö (V ja VI luku),

- ympäristöä, hygieniaa ja eläinten hyvinvointia koskevat vähimmäisvaatimukset (I, II ja VII luku),

- vaadittava ammattitaito ja pätevyys (I, II ja IV luku),

- kyseisten tuotteiden tavanomaisten markkinoiden olemassaolon riittävä arviointi (I ja VII luku) asetuksen (EY) N:o 1257/1999 6 ja 26 artiklan mukaisesti,

- kuvaus kaikista voimassa olevista sopimuksista (edelliseltä kaudelta), mukaan lukien rahoitusehdot ja niihin sovellettavat menettelyt/säännöt.

3. Erityistoimenpiteitä koskevat tiedot

Seuraavat erityistiedot vaaditaan toimenpiteittäin yksittäisten lukujen osalta:

I. Maatilainvestoinnit

A. Pääpiirteet:

- ensisijaiset tuotannonalat ja investointityypit;

B. Muut tiedot:

- tukikelpoisten kokonaisinvestointien enimmäismäärät,

- tukimuodot

II. Nuorten viljelijöiden aloitustuki

A. Pääpiirteet

Ei vaadita

B. Muut tiedot:

- määräaika, jonka kuluessa nuorten viljelijöiden on täytettävä tukikelpoisuusehdot asetuksen (EY) N:o 1257/1999 5 artiklassa vahvistetun kolmen vuoden määräajan rajoissa,

- ikäraja,

- edellytykset, joita sovelletaan niihin nuoriin viljelijöihin, jotka eivät toimi ainoana tilanpidosta vastaavana yrittäjänä tai ovat jäseninä yhdistyksissä tai osuuskunnissa, jotka keskittyvät pääasiassa maatilan hoitoon,

- aloitustuen muoto.

III. Koulutus

A. Pääpiirteet

Ei vaadita

B. Muut tiedot

- tukikelpoiset toimet ja tuensaajat,

- sen varmistus, että rahoitettaviksi esitettyihin toimiin ei kuulu tavallisia koulutusjärjestelmiä ja -ohjelmia.

IV. Varhaiseläke

A. Pääpiirteet:

Ei vaadita

B. Muut tiedot:

- yksityiskohtaiset tiedot luopujaan, jatkajaan, työntekijöihin ja luovutettuun maahan, erityisesti luopujan käyttäessä maata muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin, sovellettavista edellytyksistä ja elinkelpoisuuden parantamiseksi asetettu määräaika,

- tukimuoto sekä kuvaus tilakohtaisen osarahoitusosuuden enimmäismäärän laskutavasta ja perusteet tuensaajittain,

- kansallisten eläke- ja varhaiseläkejärjestelmien kuvaus,

- yksityiskohtaiset tiedot tuen kestosta.

V. Epäsuotuisat alueet ja ympäristörajoitteiset alueet

A. Pääpiirteet:

- tukitaso:

1) asetuksen (EY) N:o 1257/1999 13 artiklan a kohdan mukaisten luonnonhaittakorvausten osalta: perusteet tuen määrän eriyttämiselle asetuksen (EY) N:o 1257/1999 15 artiklan 2 kohdan perusteiden mukaisesti,

2) asetuksen (EY) N:o 1257/1999 13 artiklan a kohdan mukaisten luonnonhaittakorvausten osalta: ehdotukset asetuksen (EY) N:o 1257/1999 15 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan osarahoituksen enimmäismäärää koskevissa säännöksissä sallitun jouston tarpeellinen oikeutus. Tarkennus miten varmistetaan, että luonnonhaittakorvauksen ylärajaa noudatetaan näissä tapauksissa ja selvitys, millä hallinnollisilla menettelyillä tämä varmistetaan,

3) asetuksen (EY) N:o 1257/1999 13 artiklan b kohdan ja 16 artiklan mukaisten maksujen osalta: yksityiskohtaiset agronomiset laskelmat, joista näkyvät (a) ympäristörajoituksista johtuvat tulonmenetykset ja kustannukset sekä (b) viitteenä käytetyt agronomiset oletukset.

B. Muut tiedot:

- yksityiskohtaiset tiedot seuraavista tukikelpoisuusehdoista:

1) vähimmäispinta-alan määritys;

2) yhteisten laidunten osalta käytettävien soveltuvien muuntomekanismien kuvaus.

VI. Maatalouden ympäristöohjelma

A. Pääpiirteet:

- sitoumusten perusteet ottaen huomioon niiden odotettavissa olevat vaikutukset,

- uhanalaisten kotieläinrotujen osalta alan viranomaisina pidettyjen kansainvälisten järjestöjen hyväksymien tieteellisten tietojen mukaiset todisteet rodun uhanalaisuudesta,

- geneettisen köyhtymisen uhkaamien kasvien geenivarojen osalta maatiaiskantojen alkukantaisten (paikallisten) lajien esiintymistä, kantojen monimuotoisuutta ja paikallisella tasolla käytettäviä viljelymenetelmiä koskevien tieteellisten tulosten ja indikaattorien tukemat todisteet geneettisestä köyhtymisestä,

- tarkat tiedot viljelijöiden velvoitteista ja muista sopimusehdoista mukaan lukien voimassa olevien sopimusten soveltamisala ja mukautusmenettelyt,

- toimenpiteen soveltamisalan kuvaus, josta käyvät ilmi soveltaminen tarpeiden mukaan sekä kohdentamisaste maantieteellisellä, alakohtaisella tai muulla tasolla,

- yksityiskohtaiset agronomiset laskelmat, joista käy ilmi (a) tulonmenetykset ja aiheutuneet kustannukset tavanomaiseen hyvään maatalouskäytäntöön nähden, (b) viitteenä käytetyt agronomiset arviot ja (c) kannustimen taso sekä objektiivisten perusteiden mukaan käyttöön otetun kannustimen perusteet,

- mahdollisuudet toimenpiteiden yhdistämiseen kaikkien maaseudun ympäristösitoumusten osalta ja toimenpiteiden johdonmukaisuuden varmistaminen.

B. Muut tiedot:

ei vaadita

VII. Maataloustuotteiden jalostuksen ja kaupan pitämisen parantaminen

A. Pääpiirteet:

- maatalouden perustuotantoalat.

B. Muut tiedot:

- perusteet alkutuottajien saamien taloudellisten etujen todistamiseksi.

VIII. Metsätalous

A. Pääpiirteet:

- seuraavat määritelmät:

- seuraavat "maatalousmaa" asetuksen (EY) N:o 1257/1999 25 artiklan mukaisesti,

- "viljelijä" [asetuksen (EY) N:o ... /1999] 26 artiklan mukaisesti

- määräykset tai säännökset, joilla varmistetaan, että toimet on mukautettu paikallisiin oloihin ja ovat ympäristön sekä tarvittaessa metsänhoidon ja riistaeläinten tasapainon kannalta sopivia

- alueiden väliset sopimusjärjestelyt ja mahdolliset tuensaajat neuvoston asetuksen 32 artiklassa tarkoitettujen toimien osalta.

B. Muut tiedot:

- kuvaus tukikelpoisista toimista ja tuensaajista

- ehdotettujen toimien sekä kansallisten tai alemman hallintotason metsäohjelmien tai vastaavien välineitten väliset yhteydet

- yhteisön säädöksessä säädettyjen metsänsuojeluohjelmien olemassaolo keskimääräisen tai erittäin paloherkäksi luokiteltujen metsäalueiden osalta sekä ehdotettujen toimenpiteiden johdonmukaisuus näiden suojelusuunnitelmien kanssa.

IX. Maaseutualueiden sopeuttaminen ja kehittäminen

A. Pääpiirteet:

- kunkin toimenpiteen osana ehdotetun toiminnan kuvaus perusteluineen.

B. Muut tiedot:

- määritelmät yleisiä tukikelpoisuusperusteita vastaavista uusista rahoitusjärjestelyistä.

10. Tutkimusten, esittelyhankkeiden, koulutuksen tai teknisen avun toimien tarve (tarvittaessa)

Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 43 artiklan 1 kohdan kuudes luetelmakohta

11. Toimivaltaisten viranomaisten ja vastuuelinten nimeäminen

Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 43 artiklan 1 kohdan seitsemäs luetelmakohta

12. Määräykset tai säännökset, joilla varmistetaan suunnitelmien tehokas ja moitteeton täytäntöönpano, mukaan lukien seuranta ja arviointi määrällisten indikaattoreiden määritelmineen sekä järjestelyt tarkastuksia, seuraamuksia ja riittäviä julkistamistoimia varten

Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 43 artiklan 1 kohdan kahdeksas luetelmakohta

1. Yksityiskohtaiset tiedot tämän asetuksen 41-45 artiklan soveltamisesta

Niiden olisi sisällettävä erityisesti:

- selvitys järjestelyistä tuen maksamisessa lopullisille edunsaajille,

- ohjelman seuranta- ja arviointijärjestelyt, erityisesti järjestelmät ja menettelyt rahoitukseen sekä fyysisiin ja vaikutuksia kuvaaviin indikaattoreihin liittyvän tiedon keräämisessä, järjestämisessä ja koordinoinnissa,

- seurantakomiteoiden asema, kokoonpano ja menettelyohjeet,

- käytetyt koodit, joiden on vastattava komission laatimaa mallia.

2. Yksityiskohtaiset tiedot asetuksen (EY) N:o 1257/1999 46-48 artiklan soveltamisesta erityisesti yleisten tukikelpoisuusperusteiden osalta

Niiden olisi sisällettävä tarkat tiedot hakemuksen perusteiden ja tukiedellytysten noudattamisen tarkastamisessa käytettävistä valvontatoimenpiteitä ja seuraamuksia koskevista säännöistä.

13. Kuulemistulokset ja asiaan liittyvien viranomaisten ja elinten nimeäminen sekä talouselämän osapuolet ja työmarkkinaosapuolet

Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 43 artiklan 1 kohdan yhdeksäs luetelmakohta

1. Kuvauksen on sisällettävä:

- talouselämän osapuolet ja työmarkkinaosapuolet sekä muut asiaan liittyvät kansalliset elimet, joita on kuultava kansallisten sääntöjen ja käytäntöjen mukaan,

- maatalous- ja ympäristöviranomaiset ja elimet, jotka osallistuvat erityisesti maatalouden ympäristötoimenpiteiden ja muiden ympäristötoimenpiteiden kehittämiseen, täytäntöönpanoon, seurantaan, arviointiin ja tarkastamiseen, jotta voitaisiin varmistaa näiden toimenpiteiden ja muiden maaseudun kehittämistoimenpiteiden välinen tasapaino.

2. Esittäkää kuulemistulosten yhteenveto sekä se, miten esitetyt näkökulmat ja neuvot on otettu huomioon.

14. Tukitoimenpiteiden välinen tasapaino

Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 43 artiklan 2 kohdan toinen luetelmakohta

1. Kuvailkaa seuraavia seikkoja vahvuuksien, tarpeiden ja mahdollisuuksien osalta:

- maaseudun kehittämistoimenpiteiden välinen tasapaino,

- missä määrin maatalouden ympäristötoimenpiteitä toteutetaan koko valtion alueella.

2. Kuvauksessa on tapauksen mukaan viitattava

- neuvoston asetuksen ulkopuolella toteutettaviin toimenpiteisiin,

- erillisten maaseudun kehittämissuunnitelmien osana toteutettaviin tai suunniteltuihin toimenpiteisiin.

15. Yhteensopivuus ja johdonmukaisuus

Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 37 artiklan 2 kohta

A. Pääpiirteet:

1. Yhteensopivuuden ja johdonmukaisuuden arviointi seuraaviin seikkoihin nähden:

- muut yhteisön politiikat ja niiden osana toteutettavat toimenpiteet, erityisesti kilpailupolitiikka,

- muut yhteisen maatalouspolitiikan välineet erityisesti, jos säädetään poikkeuksia asetuksen (EY) N:o 1257/1999 37 artiklan 3 kohdasta,

- muut maaseudun kehittämisuunnitelmiin sisältyvät tukitoimenpiteet,

- yleiset tukikelpoisuusperusteet.

2. Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 33 artiklan mukaisten toimenpiteiden osalta on varmistettava ja tarvittaessa selvennettävä, että:

- kyseisen artiklan kuudennen, seitsemännen ja yhdeksännen luetelmakohdan mukaiset toimenpiteet eivät saa EAKR:sta tavoitteen 2 maaseutualueille ja siirtymäalueille annettavaa rahoitusta,

- toimenpiteet eivät kuulu neuvoston asetuksen II osastossa tarkoitettujen toimenpiteiden soveltamisalaan.

B. Muut tiedot.

3. Arviossa on erityisesti otettava huomioon järjestelyt, joilla varmistetaan riittävä koordinointi seuraavista seikoista vastaavien viranomaisten kanssa:

- markkinajärjestelyihin liittyvät kehittämistoimenpiteet,

- kansalliseen lainsäädäntöön perustuvat maaseudun kehittämistoimenpiteet.

16. Täydentävät valtiontuet

Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 52 artikla

A. Pääpiirteet:

Eritelkää toimenpiteet, joille aiotaan maksaa lisärahoitusta valtiontuen muodossa (asetuksen (EY) N:o 1257/1999 52 artikla). Alustavassa taulukossa on esitettävä suunnitelmaan kuuluvien kaikkien toimenpiteiden osalta niille kunkin vuoden aikana myönnettävän lisätuen määrä.

B. Muut tiedot:

ei vaadita

(1) Viittaukset lukuihin tarkoittavat viittauksia asetuksen (EY) N:o 1257/1999 lukuihin.