NEUVOSTON DIREKTIIVI 1999/29/EY,

annettu 22 päivänä huhtikuuta 1999,

haitallisista aineista ja tuotteista eläinten ruokinnassa

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(1),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

sekä katsoo, että

(1) haitallisista aineista ja tuotteista eläinten ruokinnassa 17 päivänä joulukuuta 1973 annettua neuvoston direktiiviä 74/63/ETY(3) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin; selkeyden ja järkeistämisen vuoksi olisi kodifioitava mainittu direktiivi,

(2) kotieläintuotannolla on erittäin tärkeä asema yhteisön maataloudessa; tyydyttävät tuotantolaitokset riippuvat paljon siitä, että käytetään sopivia ja hyvälaatuisia rehuja,

(3) rehuja koskevat säädökset ovat maatalouden tuottavuuden parantamisessa keskeisiä,

(4) rehut sisältävät usein haitallisia aineita tai tuotteita, jotka voivat aiheuttaa tereveydellistä vaaraa eläimille tai, jos niitä on kotieläinperäisissä tuotteissa, myös ihmisille,

(5) kyseisten aineiden ja tuotteiden esiintymistä ei voida estää kokonaan; on tärkeää, että niiden pitoisuuksia rehuissa alennetaan, jotta estetään haitalliset ja vahingolliset vaikutukset; tällä hetkellä kyseisissä tuotteissa pitoisuuksia on mahdotonta alentaa niiden tasojen, jotka on mahdollista määrittää yhteisössä käytettävillä määritysmenetelmillä,

(6) haitallisia aineita ja tuotteita saa olla rehuissa vain tässä direktiivissä säädetyin edellytyksin, eikä niitä saa muulla tavoin käyttää eläinten ruokinnassa; tätä direktiiviä sovelletaan rajoittamatta, mitä muissa yhteisön säännöksissä säädetään eläinten ruokinnasta ja erityisesti mitä rehuseoksista säädetään,

(7) jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava sallia tietyissä olosuhteissa, että liitteessä I säädetyt haitallisten aineiden ja tuotteiden enimmäispitoisuudet voidaan rehuissa ylittää,

(8) tämän direktiivin säännöksiä on sovellettava rehuaineisiin ja rehuihin heti, kun ne otetaan käyttöön yhteisössä; sen vuoksi olisi tarkennettava, että haitallisten aineiden ja tuotteiden vahvistettuja enimmäispitoisuuksia sovelletaan yleensä rehuaineiden ja rehujen liikkeelle laskemisesta alkaen mukaan luettuna kaikki kaupanpitämisen vaiheet, ja erityisesti niiden maahantuontipäivästä alkaen,

(9) olisi vakiinnutettava periaate, jonka mukaan eläinten ruokinnassa käytettävien rehuaineiden on oltava laadultaan virheettömiä, aitoja ja kauppakelpoisia; tämän vuoksi on kiellettävä sellaisten rehuaineiden käyttö tai liikkeelle laskeminen, jotka liian korkean haitallisten aineiden tai tuotteiden pitoisuuden vuoksi ylittävät liitteessä I säädetyt rehuseosten enimmäispitoisuudet,

(10) olisi rajoitettava tiettyjä haitallisten aineiden ja tuotteiden esiintymistä täydennysrehuissa vahvistamalla niille asianmukaiset enimmäispitoisuudet,

(11) jäsenvaltioilla olisi oltava edelleen oikeus väliaikaisesti alentaa säädettyjä sallittuja enimmäispitoisuuksia tai määrätä enimmäispitoisuudet muille aineille tai tuotteille taikka kieltää aine tai tuote rehuissa, jos eläinten tai ihmisten terveydelle aiheutuu vaaraa; jotta jäsenvaltio ei käyttäisi väärin kyseistä oikeutta, mahdolliset liiteeseen I ja II tehtävät muutokset asiaan liittyvien asiakirjojen perusteella olisi päätettävä kiireellisessä yhteisön menettelyssä,

(12) vaatimusten mukaisia rehuja ei tulisi rajoittaa haitallisten aineiden ja tuotteiden pitoisuuksien vuoksi muilla kuin tässä direktiivissä säädetyin tavoin,

(13) haitallisia aineita ja tuotteita rehuissa koskevien säännösten noudattamisen varmistamiseksi pidettäessä rehuja kaupan on jäsenvaltioiden järjestettävä asianmukainen valvonta,

(14) virallisten tarkastuspalvelujen tasolla toimivan, tällä direktiivillä perustetun ilmoitusjärjestelmän osalta toimijoiden olisi ilmoitettava jäsenvaltioille myös tapauksista, joiden olisi ilmoitettava jäsenvaltioille myös tapauksista, joissa tämän direktiivin säännöksiä ei ole noudatettu; näissä tapauksissa jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki toimenpiteet, joilla haitalliset aineet ja tuotteet eläinten ruokinnassa voidaan estää; tarvittaessa jäsenvaltioiden on varmistettava rehu- tai rehuaine-erän hävittäminen, jos sen omistaja on näin päättänyt,

(15) tarkoituksenmukainen yhteisön menettely on välttämätön liitteessä I ja II esitettyjen teknisten säännösten mukauttamiseksi vastaamaan tieteellisen ja teknisen tiedon kehitystä,

(16) ehdotettujen toimenpiteiden täytäntöönpanon helpottamiseksi olisi kehitettävä jäsenvaltioiden ja komission välistä kiinteää yhteistyötä päätöksellä 70/372/ETY(4) perustetussa pysyvässä rehukomiteassa, ja

(17) tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä liitteessä III olevassa B osassa mainitut direktiivit,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

1. Tämä direktiivi koskee haitallisia aineita ja tuotteita eläinten ruokinnassa.

2. Tätä direktiiviä sovelletaan rajoittamatta säännösten soveltamista:

a) rehujen lisäaineissa;

b) rehujen kaupan pitämisestä;

c) torjunta-ainejäämien suurimpien sallittujen pitoisuuksien vahvistamisesta eläinten rehuksi tarkoitetuissa tuotteissa siltä osin kuin jäämiä ei ole luetteloitu liitteessä I olevassa B jaksossa;

d) rehuissa olevista mikro-organismeista;

e) tietyistä eläinten ruokinnassa käytettävistä tuotteista;

f) erityisravinnoksi tarkoitetuista rehuista.

2 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a) 'rehulla' eläinten ruokintaan tarkoitettuja kasvi- tai eläinperäisiä tuotteita luonnollisessa olomuodossaan, tuoreena tai säilöttynä ja niiden teollisia johdannaisia sekä orgaanisia tai epäorgaanisia aineita, käytettynä sellaisenaan tai seoksina, riippumatta siitä, sisältävätkö ne lisäaineita;

b) 'rehuaineilla' erilaisia rehuseosten valmistukseen tai esiseosten kantaja-aineiksi tarkoitettuja ja joko suoraan sellaisenaan tai jalostuksen jälkeen eläinten ruokintaan tarkoitettuja kasvi- tai eläinperäisiä tuotteita sellaisenaan, tuoreena tai säilöttynä ja niiden teollisia johdannaisia sekä orgaanisia tai epäorgaanisia aineita riippumatta siitä, sisältävätkö ne lisäaineita;

c) 'täysrehulla' rehuseosta, joka sellaisenaan on riittävä päiväannoksena;

d) 'täydennysrehulla' rehuseosta, joka sisältää suuret pitoisuudet tiettyjä ravintoaineita, mutta joka on koostumuksensa vuoksi riittävä päiväannoksena vain käytettynä yhdessä muiden rehujen kanssa;

e) 'rehuseoksella' eläinten ruokintaan tarkoitettuja rehuaineita seoksina, jotka ovat täysrehua tai täydennysrehua, riippumatta siitä, sisältävätkö rehuaineet lisäaineita;

f) 'päiväannoksella' 12 prosenttia kosteutta sisältävän rehun keskimääräistä kokonaismäärää, jonka kunkin eläinlajin tietyn ikäinen ja tiettyä tarkoitusta varten kasvatettu yksilö tarvitsee tyydyttääkseen koko päivittäisen ravinnontarpeensa;

g) 'eläimillä' niihin eläinlajeihin kuuluvia eläimiä, joita yleisesti ruokitaan, pidetään ja käytetään hyödyksi, sekä eläimiä, jotka elävät luonnossa vapaana, jos niitä ruokitaan rehuilla;

h) 'lemmikkieläimillä' niihin eläinlajeihin kuuluvia eläimiä, turkiseläimiä lukuun ottamatta, joita yleisesti pidetään ja ruokitaan, mutta ei käytetä hyödyksi.

3 artikla

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että ainoastaan laadultaan virheettömät, aidot ja kauppakelpoiset raaka-aineet voidaan laskea liikkeelle yhteisössä.

2. Laadultaan virheettöminä, aitoina ja kauppakelpoisina rehuaineina ei voida pitää erityisesti sellaisia rehuaineita, joiden sisältämien haitallisten aineiden tai tuotteiden pitoisuus on niin korkea, että on mahdotonta noudattaa liitteessä I vahvistettuja rehuseosten enimmäispitoisuuksia, jollei liitteessä II olevassa A osassa toisin säädetä.

4 artikla

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että liitteessä I lueteltuja aineita ja tuotteita saa esiintyä rehuissa ainoastaan siinä asetetuin edellytyksin.

2. Jäsenvaltiot voivat sallia liitteen I mukaisten enimmäispitoisuuksien ylitykset, jos on kysymys sellaisista rehuista, jotka valmistetaan ja käytetään samalla maatilalla ja jos se katsotaan tarpeelliseksi erityisistä syistä. Kyseisten jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei tästä aiheudu vahinkoa eläinten tai ihmisten terveydelle.

5 artikla

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että liitteessä II olevassa A osassa lueteltuja rehuaineita saa laskea liikkeelle vain, jos niissä olevien mainitussa liitteessä olevassa 1 sarakkeessa lueteltujen haitallisten aineiden tai tuotteiden pitoisuus ei ylitä kyseisessä liitteessä olevassa 3 sarakkeessa esitettyjä enimmäispitoisuuksia.

2. Jos liitteessä II olevassa A osan 1 sarakkeessa luetellun haitallisen aineen tai tuotteen pitoisuus rehuaineessa ylittää liitteessä I olevassa 3 sarakkeessa esitetyn enimmäispitoisuuden, liitteessä II olevassa A osan 2 sarakkeessa lueteltua rehuainetta saa laskea liikkeelle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista, vain:

a) jos se on tarkoitettu käytettäväksi laitoksissa, jotka täyttävät tiettyjen rehualan tuotantolaitosten ja välittäjien hyväksymis- ja rekisteröintimenettelyssä sovellettavista vaatimuksista ja yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä joulukuuta 1995 annetussa neuvoston direktiivissä 95/69/EY(5) säädetyt vaatimukset;

b) jos rehun mukana olevasta asiakirjasta ilmenee:

- että rehuaine on tarkoitettu sellaisten rehuseoksen valmistajien käyttöön, jotka täyttävät a alakohdassa säädetyt edellytykset,

- että rehuainetta ei saa syöttää eläimille käsittelemättömänä,

- haitallisen aineen tai tuotteen määrä raaka-aineessa.

3. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että 2 kohdan a ja b alakohdan säännökset koskevat myös liitteessä II olevassa B osassa lueteltuja rehuaineita sekä haitallisia aineita tai tuotteita, joiden enimmäispitoisuutta ei ole rajoitettu liitteessä II olevassa A osassa, jos rehuaineessa esiintyvän haitallisen aineen tai tuotteen pitoisuus raaka-aineessa ylittää liitteessä I olevassa 3 sarakkeessa vastaavanlaiselle rehuaineelle vahvistetun enimmäispitoisuuden.

6 artikla

Jäsenvaltiot voivat rajoittaa 5 artiklan 2 kohdan a alakohdan koskevaksi vain niitä rehuseosten valmistajia, jotka käyttävät kyseessä olevia rehuaineita valmistaessaan rehuseoksia ja laskiessaan niitä liikkeelle.

7 artikla

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että liitteessä II olevassa A osassa lueteltua rehuaine-erää, jonka sisältämän haitallisen aineen tai tuotteen pitoisuus on korkeampi kuin mainitun liitteen 3 sarakkeessa vahvistettu enimmäispitoisuus, ei saa sekoittaa muihin rehuaine-eriin.

8 artikla

Jäsenvaltioiden on säädettävä, jos täydennysrehuista ei ole annettu erityisiä säännöksiä, että ne eivät saa sisältää käyttöohjeissa vaaditun laimentamisen jälkeen liitteessä I lueteltuja haitallisia aineita ja tuotteita yli niiden enimmäispitoisuuksien, jotka on vahvistettu täysrehuille.

9 artikla

1. Jos jäsenvaltio uuden tutkimustiedon tai voimassa olevien säännösten antamisen jälkeen tapahtuneen olemassaolevan tiedon uudelleenarvioinnin perusteella toteaa, että liitteessä I tai II vahvistettu lisäaineen enimmäispitoisuus tai aine tai tuote, jota ei ole mainittu liitteessä, on vaaraksi eläinten tai ihmisten terveydelle tai ympäristölle, kyseinen jäsenvaltio voi tilapäisesti alentaa tällaisen aineen tai valmisteen tätä enimmäispitoisuutta, vahvistaa sille enimmäispitoisuuden tai kieltää aineen tai tuotteen esiintymisen rehussa tai rehuaineessa. Sen on välttämättömästi ilmoitettava tästä muille jäsenvaltioille ja komissiolle ja samalla esitettävä päätöksensä perustelut.

2. Liitteiden muuttamisesta on tehtävä päätös viipymättä noudattaen 14 artiklassa säädettyä menettelyä. Jäsenvaltio voi pitää voimassa toteuttamansa toimenpiteet, kunnes neuvoston tai komission päätös on tehty.

10 artikla

Jäljempänä 13 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti ja tieteellisen ja teknisen tiedon kehityksen perusteella:

a) annetaan liitteisiin tehtävät muutokset;

b) laaditaan liitteistä määräajoin ajan tasalle saatettu laitos, joka sisältää a alakohdassa edellytetyt muutokset;

c) voidaan määrittää hyväksymisperusteet niille rehuaineille, jotka on käsitelty jollakin haitallisuutta vähentävällä menetelmällä.

11 artikla

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, etteivät tämän direktiivin säännösten mukaisia rehuja ja rehuaineita koske haitallisten aineiden tai tuotteiden pitoisuuksien osalta muut kuin tässä direktiivissä säädetyt, liikkeelle laskemista, koskevat rajoitukset.

12 artikla

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että rehut ja rehuaineet tarkastetaan virallisesti vähintään satunnaisnäytteiden avulla tämän direktiivin säännösten noudattamisen varmistamiseksi.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle tarkastuksesta vastuussa olevan laitoksen nimi.

3. Jäsenvaltioiden on säädettävä, kun toimijalla (maahantuoja, tuottaja ja niin edelleen) tai henkilöllä, joka työnsä takia pitää hallussaan tai on pitänyt hallussaan rehuaine- tai rehuerää taikka on ollut siihen suorassa kosketuksessa, on tietoja, joista ilmenee, että:

- rehuaine-erä ei kelpaa rehuissa käytettäväksi, koska se on liitteessä I ja II luetellun haitallisen aineen tai tuotteen saastuttama, ja sen vuoksi erä ei ole 3 artiklan 1 kohdan säännösten mukainen ja on siten vakavaksi vaaraksi eläinten tai ihmisten terveydelle,

- rehuerä ei ole liitteen I säännösten mukainen ja on siten vakavaksi vaaraksi eläinten tai ihmisten terveydelle,

tämän henkilön tai toimijan on ilmoitettava tästä viipymättä toimivaltaiselle viranomaiselle, vaikka erä aiottaisiin hävittää.

Saatujen tietojen tarkastamisen jälkeen jäsenvaltioiden on huolehdittava tarpeellisten toimenpiteiden toteuttamisesta, jotta saastunutta erää ei käytetä eläinten ruokintaan.

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, ettei saastuneen erän lopullisella käytöllä, mukaan luettuna sen mahdollinen hävittäminen, ole haitallisia vaikutuksia ihmisten ja eläinten terveyteen tai ympäristöön.

4. Jos on todennäköistä, että jäsenvaltioon aiotaan toimittaa rehuaine- tai rehulähetys, jonka on toisessa jäsenvaltiossa todettu olevan tämän direktiivin säännösten vastainen, koska se sisältää liian suuria määriä haitallista ainetta tai tuotetta, viimeksi mainitun jäsenvaltion on viipymättä ilmoitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle kaikki kyseistä lähetystä koskevat tarpeelliset tiedot.

13 artikla

1. Jos tässä artiklassa säädettyä menettelyä on noudatettava, asian saattaa pysyvän rehukomitean, jäljempänä 'komitea', käsiteltäväksi komitean puheenjohtaja omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion edustajan pyynnöstä viipymättä.

2. Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan. Lausunto annetaan perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa niiden päätösten edellytykseksi määrätyllä enemmistöllä, jotka neuvosto tekee komission ehdotuksesta. Komiteaan kuuluvien jäsenvaltioiden edustajien äänet painotetaan mainitussa artiklassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.

Komissio päättää toimenpiteistä ja panee ne välittömästi täytäntöön siltä osin kuin ne ovat komitean lausunnon mukaisia. Jos toimenpiteet eivät ole komitean lausunnon mukaisia tai lausuntoa ei ole annettu, komissio toimittaa viipymättä neuvostolle toimenpiteitä koskevan ehdotuksen. Neuvosto päättää asiasta määräenemmistöllä.

Jos neuvosto ei ole tehnyt päätöstä toimenpiteistä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun ehdotus on tullut neuvostossa vireille, komissio tekee päätöksen ehdotetuista toimenpiteistä ja panee ne täytäntöön välittömästi, jollei neuvosto ole yksinkertaisella enemmistöllä hylännyt toimenpiteitä.

14 artikla

1. Jos tässä artiklassa säädettyä menettelyä on noudatettava, asian saattaa komitean käsiteltäväksi komitean puheenjohtaja omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion edustajan pyynnöstä viipymättä.

2. Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa ehdotuksesta kahden päivän määräajassa. Lausunto annetaan perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa niiden päätösten edellytykseksi määrätyllä enemmistöllä, jotka neuvosto tekee komission ehdotuksesta. Komiteaan kuuluvien jäsenvaltioiden edustajien äänet painotetaan mainitussa artiklassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.

Komissio päättää toimenpiteistä ja panee ne välittömästi täytäntöön siltä osin kuin ne ovat komitean lausunnon mukaisia. Jos toimenpiteet eivät ole komitean lausunnon mukaisia tai lausuntoa ei ole annettu, komissio toimittaa viipymättä neuvostolle toimenpiteitä koskevan ehdotuksen. Neuvosto päättää asiasta määräenemmistöllä.

Jos neuvosto ei ole tehnyt päätöstä toimenpiteistä 15 vuorokauden kuluessa siitä, kun ehdotus on tullut neuvostossa vireille, komissio tekee päätöksen ehdotetuista toimenpiteistä ja panee ne täytäntöön välittömästi, jollei neuvosto ole yksinkertaisella enemmistöllä hylännyt toimenpiteitä.

15 artikla

1. Jäsenvaltioiden on sovellettava vähintään tämän direktiivin säännöksiä kolmansiin maihin vietäväksi tarkoitettuihin rehuihin.

2. Mitä 1 kohdassa säädetään ei vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen sallia jälleenvienti viejänä olevaan kolmanteen maahan sellaisten rehulähetysten osalta, jotka eivät täytä tämän direktiivin edellytyksiä.

16 artikla

1. Kumotaan liitteessä III olevassa A osassa luetellut direktiivit sanotun kuitenkaan rajoittamatta liitteessä III olevassa B osassa mainittuja jäsenvaltioita velvoittavia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava kansallisen lainsäädännön osaksi mainitut direktiivit.

2. Viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin ja ne luetaan liitteessä IV olevan vastavuustaulukon mukaisesti.

17 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

18 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Luxemburgissa 22 päivänä huhtikuuta 1999.

Neuvoston puolesta

W. MÜLLER

Puheenjohtaja

(1) Lausunto annettu 9. helmikuuta 1999 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2) EYVL C 153, 28.5.1996, s. 49.

(3) EYVL L 38, 11.2.1974, s. 31, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 98/60/EY (EYVL L 209, 25.7.1998 s. 50).

(4) EYVL L 170, 3.8.1970, s. 1.

(5) EYVL L 332, 30.12.1995, s. 15, direktiivi muutettuna direktiivillä 98/92/EY (EYVL L 346, 22.12.1998, s. 49).

LIITE I

(3 artiklan 2 kohta, 4 artikla, 5 artiklan 2 ja 3 kohta, 8 artikla, 12 artiklan 3 kohta)

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE II

A OSA

(3 artiklan 2 kohta, 5 artikla, 7 artikla)

>TAULUKON PAIKKA>

B OSA

(5 artiklan 3 kohta)

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE III

A OSA

Kumotut direktiivit

(16 artiklassa tarkoitetut)

>TAULUKON PAIKKA>

B OSA

Määräajat kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseksi

(16 artiklassa tarkoitetut)

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE IV

VASTAAVUUSTAULUKKO

>TAULUKON PAIKKA>