KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 1 päivänä heinäkuuta 1998,

Italian Keller SpA:lle ja Keller Meccanica SpA:lle myöntämistä ja suunnittelemista tuista (tiedoksiannettu numerolla K(1998) 2047) (Ainoastaan italiankielinen teksti on todistusvoimainen) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (1999/195/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 93 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan,

ottaa huomioon sopimuksen Euroopan talousalueesta ja erityisesti sen 62 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

on antanut asianomaisille tilaisuuden esittää huomautuksensa mainittujen artiklojen mukaisesti,

sekä katsoo seuraavaa:

I

Italian hallitus ilmoitti kirjeillä 12 päivältä huhtikuuta 1996 ja 2 päivältä toukokuuta 1996 aikomuksestaan myöntää yrityksille Keller SpA ja Keller Meccanica SpA valtiontakauksia lain N:o 95/1979 2 a artiklan nojalla. Molemmat yritykset on julistettu maksukyvyttömiksi ja ne on asetettu vuodesta 1994 alkaen erityishallintoon (amministrazione straordinaria).

Molemmat yritykset kuuluvat Keller-yhtymään, joka valmistaa rautateiden liikkuvaa kalustoa. Emoyhtiö Keller SpA:n kotipaikka on Sisiliassa ja sen henkilöstömäärä on 294. Keller SpA:n määräysvallassa olevan Keller Meccanica SpA:n kotipaikka on Sardiniassa ja sillä on 319 työntekijää.

Vuoden 1979 lain N:o 95 mukaisesti on nimetty hoitaja (commissario straordinario), joka vastaa molempien yritysten elvytysohjelmien laatimisesta. Nämä ohjelmat on hyväksytty ministeriön asetuksella 22 päivänä joulukuuta 1994 ja niiden mukaan muun muassa jo saatujen tilausten toimittaminen voi olla keino, jolla kyseisten yritysten kannattavuus voitaisiin palauttaa. Tämän jälkeen yrityksille pyritään löytämään mahdollinen ostaja tai vaihtoehtoisesti niiden toiminta lopetetaan. Tarvittavan rahoituksen saamisessa kohdatut vaikeudet ovat viivästyttäneet kyseisten toimintojen toteuttamista.

Mitä tulee rahoitukseen, on Irfis-Mediocredito della Sicilia myöntänyt edullisin ehdoin Keller SpA:lle 33 839 miljoonan Italian liiran lainan ja Società Finanziaria Industriale Rinascita Sardegna-Sfirs SpA myöntänyt edullisin ehdoin Keller Meccanica SpA:lle 6 500 miljoonan Italian liiran lainan. Molemmat lainat on myönnetty Italian viitekorkoa (11,35 prosenttia vuonna 1995) alemmalla korolla.

II

Koska Italian viranomaiset eivät ole toimittaneet täydellisiä tietoja ja koska ilmoitetut toimenpiteet ovat herättäneet vakavia epäilyjä komissio päätti 10 päivänä helmikuuta 1997 aloittaa EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn, joka koskee seuraavia tukia:

- Irfis-Mediocredito della Sicilia SpA:n Keller SpA:lle edullisin ehdoin myöntämä 33 839 miljoonan Italian liiran laina, jonka vuosikorko on 4 prosenttia,

- Società Finanziaria Industriale Rinascita Sardegna-Sfirs SpA:n Keller Meccanica SpA:lle edullisin ehdoin myöntämä 6 500 miljoonan Italian liiran laina, jonka vuosikorko on 5 prosenttia,

- suunnitelma myöntää lain N:o 95/1979 2 a artiklan nojalla Keller SpA:lle ja Keller Meccanica SpA:lle valtiontakaus, joka kattaa 50 prosenttia edellä mainituista edullisin ehdoin myönnetyistä lainoista.

Komissio ei voinut tukia myönnettäessä pitää elvytysohjelmiin sisältyviä toimia rakenneuudistustoimenpiteinä, koska vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen myönnettävää valtiontukea koskevissa yhteisön suuntaviivoissa esitetyt edellytykset eivät täyttyneet (1), ja erityisesti, koska ei ollut laadittu toteuttamiskelpoista, johdonmukaista ja kauaskantoista suunnitelmaa, jonka tavoitteena on palauttaa yrityksen kannattavuus pitkällä tähtäimellä. Lisäksi vaikutti siltä, että lainat oli myönnetty edullisin ehdoin EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdassa määrätyn velvoitteen vastaisesti, eli ilmoittamatta komissiolle tuen myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta.

III

Komissio ilmoitti kirjeellä 5 päivältä maaliskuuta 1997 Italian viranomaisille päätöksestä aloittaa mainittuja toimenpiteitä koskeva 93 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely. Kirje julkaistiin Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 7 päivänä toukokuuta 1997 (2). Komissio ei ole saanut menettelyn aikana huomautuksia kolmansilta osapuolilta.

Italian viranomaiset vastasivat 19 päivänä toukokuuta 1997 menettelyn aloittamiseen seuraavasti:

- Sisilian aluehallinto ilmoitti, että Keller SpA:lle 22 päivänä huhtikuuta 1996 edullisin ehdoin myönnetty 33 839 miljoonan liiran laina myönnettiin komission hyväksymän tukiohjelman, alueellisen lain N:o 25/1993 nojalla. Kyseistä lakia, josta komissiolle oli ilmoitettu 14 päivänä maaliskuuta 1995, muutettiin myöhemmin alueellisella lailla N:o 20/1995, jolla vuonna 1993 hyväksytyn ohjelman soveltamisalaa laajennettiin koskemaan myös erityishallinnossa olevia yrityksiä. Lainaa ei kuitenkaan ollut myönnetty alueellisen lain N:o 20/1995 mukaisesti, kuten komissio oli menettelyn aloittamisen yhteydessä ilmaissut, vaan sitä edeltävän alueellisen lain N:o 25/1993 perusteella. Sisilian viranomaiset ilmoittivat myös, etteivät ne aikoneet myöntää valtiontakausta Keller SpA:lle.

- Sardinian aluehallinto ilmoitti, että Keller Meccanica SpA:lle maksettu 6 500 miljardin liiran edullisin ehdoin myönnetty laina oli myönnetty alueellisen lain N:o 66/1976 nojalla, joka on toinen komission hyväksymä ohjelma. Tämän ohjelman perusteita vuodelta 1976 on myöhemmin ajanmukaistettu nykyisiä taloudellisia edellytyksiä vastaaviksi. Sardinian viranomaiset eivät maininneet Keller Meccanica SpA:lle suunniteltua valtiontakausta.

- Lisäksi Italian ja Sardinian viranomaiset ovat selittäneet, että rakenneuudistussuunnitelmat oli laadittu ainoastaan neljäksi vuodeksi, jonka ajan yrityksen toiminnan oli määrä jatkua lain N:o 95/1979 nojalla. Kyseisten suunnitelmien tavoitteena oli ainoastaan jo saatujen tilausten toimittaminen ja yritysten myynti kolmansille kyseisen ajanjakson päättyessä, tai vaihtoehtoisesti yritysten toiminnan lopettaminen.

Sardinian viranomaisten kanssa 23 päivänä kesäkuuta 1997 pidetyssä kokouksessa nämä korostivat sitä, että Keller Meccanica SpA:n ja Keller SpA:n välillä ei käytännössä ollut yhteyksiä. Alueellisen lain N:o 66/1976 perusteella Keller Meccanica SpA:lle edullisin ehdoin myönnetyn lainan osalta alueviranomaiset ovat vahvistaneet, että edellytykset, joihin perustuen komissio oli vuonna 1985 hyväksynyt vuonna 1976 laaditun tukiohjelman, oli ajanmukaistettu komission hyväksymissä pienten ja keskisuurten yritysten valtion tukia koskevissa yhteisön suuntaviivoissa (3) esitettyä pk-yritysten määritelmää noudattaen.

Kokouksessa Sardinian viranomaiset lupasivat ilmoittaa alueelliseen lakiin N:o 66/1976 tehdyistä muutoksista ja toimittaa Keller Meccanica SpA:n rakenneuudistussuunnitelman. Lisäksi viranomaiset mainitsivat, että Keller Meccanica SpA:lle ei mahdollisesti myönnetä valtiontakausta.

Komission huomautettua asiasta useita kertoja Italian viranomaiset toimittivat 27 päivänä tammikuuta 1998 lisätietoja näistä kahdesta yrityksestä. Ne vahvistivat erityisesti, että ilmoitettuja lakiin N:o 95/1979 perustuvia valtiontakauksia ei aiota myöntää, että molemmat yritykset toteuttavat parhaillaan vuonna 1994 hyväksyttyjä elvytyssuunnitelmia ja koska myyntimenettely on jo aloitettu, niiden siirtäminen kolmansille tulisi toteuttaa kesäkuuhun 1998 mennessä. Näiden seikkojen vuoksi ne katsovat, että komissiolle ei enää tarvitse lähettää uusia rakenneuudistussuunnitelmia ja ne ovat ilmoittaneet peruuttavansa lain N:o 95/1979 2 a artiklan nojalla myönnettäviä valtiontakauksia koskevan ilmoituksen.

Italian viranomaiset ovat toimittaneet liitteenä Sardinian aluehallinnon asiakirjan, jossa todistetaan, että vuoden 1976 tukiohjelmaan, joka kattoi Keller Meccanica SpA:lle myönnetyn lainan, tehtävistä muutoksista ilmoitetaan uuden muutoksen yhteydessä, jota ei vielä ole poliittisista syistä hyväksytty. Viranomaiset kuitenkin vakuuttivat, että näillä muutoksilla pyritään ainoastaan ajanmukaistamaan alkuperäisen vuonna 1976 laaditun ohjelman arviointiperusteet. Ohjelmasta ei ole tähän mennessä ilmoitettu EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Kyseisistä muutoksista on "ilmoitettu" komissiolle ainoastaan 27 päivänä tammikuuta 1998 päivätyllä kirjeellä.

IV

A. Laissa N:o 95/1979 tarkoitettu valtiontakaus

Ehdotuksesta myöntää lain N:o 95/1979 nojalla valtiontakauksia Keller SpA:lle ja Keller Meccanica SpA:lle on ilmoitettu komissiolle EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Komissio katsoo, että Italian viranomaiset ovat täyttäneet sille tällä artiklalla asetetut velvoitteet.

Italian viranomaiset vahvistivat komissiolle kirjeessä 27 päivältä tammikuuta 1998, että valtiontakauksia ei myönnetä, ja peruivat sen vuoksi niitä koskevan ilmoituksen. Komissio on näin ollen lopettanut 93 artiklan 2 kohdan nojalla aloitetun näitä takauksia koskevan menettelyn.

B. Keller SpA:lle edullisin ehdoin myönnetty 33 839 miljoonan Italian liiran laina

Menettelyn aloittamisen yhteydessä komissio totesi, että Italian viranomaiset olivat aikaisemmin ilmoittaneet, että laina oli myönnetty 22 päivänä huhtikuuta 1996 alueellisen lain N:o 20/1995 nojalla, jolla Sisilian aluehallinto on laajentanut alueellisen lain N:o 25/1993 30 ja 31 artiklan soveltamisalaa koskemaan erityishallinnossa olevia yrityksiä. Komissio hyväksyi vuonna 1994 alueellisen lain N:o 25/1993 30 ja 31 artiklan mukaiset toimenpiteet (valtiontuki C 12/92, ex. NN 113/A/93 - Italia). Koska alueellisella lailla N:o 20/1995 muutettiin alueellista lakia N:o 25/1993, komissio piti sitä osana alkuperäistä ohjelmaa, jonka tutkimukset ovat edelleen kesken (valtiontuki NN 113/A/93 - Italia).

Kuten edellä jo todetaan, Italian viranomaiset esittivät menettelyn aloittamisen yhteydessä toimittamissa huomautuksissa, että Keller SpA:lle edullisin ehdoin myönnettyä 33 839 miljoonan liiran lainaa ei myönnetty alueellisen lain N:o 20/1995 nojalla, vaan alueellisen lain N:o 25/1993 nojalla. Tosiasiassa Irfis-Mediocredito della Sicilian ja jo tuolloin erityishallinnossa olleen Keller SpA:n välillä tehty sopimus on allekirjoitettu 30 päivänä joulukuuta 1994 eli päivää ennen komission vuonna 1994 tekemässä päätöksessä asetetun määräajan päättymistä. Kyseinen päätös koski aluetukiohjelmaa, josta säädetään alueellisella lailla N:o 25/1993 (jolla muutetaan alueellista lakia N:o 119/1983).

Tarkasteltaessa sitä, onko kyseinen toimenpide ohjelman mukainen, Italian viranomaisten mukaan lainan myöntämisajankohta ei ole ratkaiseva, vaan on otettava huomioon hetki, jolloin tukien maksamista koskeva sopimus tehtiin. Komission yksiköt ovat vahvistaneet kyseisen tulkinnan kirjeellä 19 päivältä tammikuuta 1995. Koska näistä ajankohdista otetaan huomioon ainoastaan sopimuksen tekemisen ajankohta, ei edullisin ehdoin myönnettyä lainaa ole voitu myöntää alueellisen lain N:o 20/1995 nojalla, koska aluehallinto ei tuolloin ollut vielä antanut sitä.

Italian viranomaiset toteavat, että alueellisessa laissa N:o 20/1995 ei säädetä uusien valtiontukien myöntämisestä, vaan siinä ainoastaan nimenomaisesti vahvistetaan, että myös erityishallinnossa olevat yritykset voivat hyötyä alueellisessa laissa N:o 25/1993 säädetyistä toimenpiteistä. Muilta osin alueellinen laki N:o 20/1995 ainoastaan selventää alueellisen lain N:o 25/1993 tulkintaa. Viranomaiset toteavat lisäksi, että erityishallinnossa olevilta yrityksiltä ei Italian lainsäädännössä ole suljettu pois mahdollisuutta saada uutta rahoitusta nykyisille toiminnoilleen. Etenkään alueellisessa laissa N:o 119/1983 ja alueellisessa laissa N:o 25/1993 ei estetä erityishallinnossa olevien yritysten tukemista.

Komissio toteaa, että Italian viranomaisten esittämät väitteet ovat aiemmin toimitettujen tietojen vastaisia. Sisilian alueviranomaiset ilmoittivat kirjeellä 20 päivältä syyskuuta 1996 (joka toimitettiin komissiolle Italian edustuston kirjeellä 12 päivältä joulukuuta 1996), että alueellisella lailla N:o 20/1995 laajennettiin alueellisen lain N:o 25/1993 soveltamisalaa koskemaan myös erityishallinnossa olevia yrityksiä. Lisäksi 21 päivänä huhtikuuta 1997 päivätyssä kirjeessä (joka toimitettiin komissiolle Italian pysyvän edustuston 19 päivänä toukokuuta 1997 päivätyllä kirjeellä) Sisilian alueviranomaiset totesivat, että alueellisen lain N:o 20/1995 tarkoituksena oli mahdollistaa aiemmin sovitun toimenpiteen toteuttaminen.

Tämä todistaa sen, että alueellista lakia N:o 25/1993 ei voitu soveltaa lain N:o 95/1979 2 a artiklassa tarkoitettuihin erityishallinnossa oleviin yrityksiin. Todisteena on myös se seikka, että Italian viranomaiset päättivät 14 päivänä maaliskuuta 1995 ilmoittaa komissiolle EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan mukaisesti alueellisella lailla N:o 25/1993 säädetyistä muutoksista.

Komissio katsoo, että alueellista lakia N:o 20/1995 ei voida soveltaa takautuvasti. Komission yksiköt ilmoittivat tästä kannasta Italian viranomaisille kirjeellä 2 päivältä toukokuuta 1996, jossa todetaan, että "alueellisen lain 20/1995 1 artiklan muutoksella, jossa säädetään kyseisen ohjelman soveltamisalan laajentamisesta koskemaan laissa 95/1979 tarkoitetussa erityishallinnossa olevia yrityksiä, muutetaan olemassa olevaa ohjelmaa, josta EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan nojalla olisi pitänyt ilmoittaa komissiolle ja joka komission olisi hyväksyttävä. Yritys Keller SpA ei siis tällä hetkellä voi saada tukea kyseisen tukiohjelman nojalla (alueellinen laki N:o 20/1995)".

Edullisin ehdoin myönnetty laina on siten myönnetty jo tuolloin erityishallinnossa olleelle Keller SpA:lle osana ohjelmaa, joka ei sallinut tällaisen tuen myöntämistä. Kyseisen ohjelman nojalla tukea voitiin myöntää Sisiliassa toimiville yrityksille edullisin ehdoin myönnettynä lainana aina 30 prosenttiin tehtyjen tilaussopimusten kokonaisarvosta. Koska kyseessä olivat toimintatuet, komissio oli päättänyt hyväksyä ainoastaan tuolloin käytettävissä olleen 50 000 miljoonan liiran tuen sekä ennen 31 päivää joulukuuta 1994 toteutettavat toimenpiteet.

Edullisin ehdoin myönnetty laina on lisäksi myönnetty ennen niiden muutosten täytäntöönpanoa, joiden nojalla laina hyväksyttiin, ja ennen kuin komissio saattoi ottaa kantaa niihin. Edullisin ehdoin myönnettyä lainaa on siis pidettävä laittomana, koska se on myönnetty noudattamatta hyväksytyssä ohjelmassa säädettyjä ehtoja ja koska sillä rikotaan EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdassa jäsenvaltioille määrättyä velvoitetta, jonka mukaan komissiolle on annettava tieto tuen myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta niin ajoissa, että se voi esittää huomautuksensa. Komission on siis tarkasteltava kyseistä tukea uutena yksittäisenä toimenpiteenä, joka ei kuulu hyväksyttyyn ohjelmaan. Koska yritys on selvästi vaikeuksissa ja koska Italian viranomaiset ovat määritelleet kyseiselle lainalle ehdotetun valtiontakauksen rakenneuudistustueksi, lainaa olisi arvioitava vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen perusteella.

C. Keller Meccanica SpA:lle edullisin ehdoin myönnetty 6 500 miljoonan Italian liiran laina

Edellä B kohdassa esitetyt päätelmät soveltuvat myös Società Finanziaria Industriale Rinascita Sardegna-Sfirs SpA:n Keller Meccanica SpA:lle myöntämään 6 500 miljoonan liiran edullisin ehdoin myönnettyyn lainaan.

Menettelyä aloittaessaan komissio totesi, että edullisin ehdoin myönnetty laina ei mahdollisten tuensaajien suuruuden osalta täyttänyt niitä edellytyksiä, joiden nojalla se oli hyväksynyt tukiohjelman (valtiontuki C 4/85 - Italia). Tukiohjelman mukaan, sellaisena kuin komissio sen hyväksyi, tukea voitiin myöntää vain yrityksille, joiden käyttöomaisuus on enintään 7 miljardia Italian liiraa ja joissa on enintään 100 työntekijää. Italian viranomaisten ennen menettelyn aloittamista toimittamien tietojen mukaan Keller Meccanica SpA:lla oli 319 työntekijää ja käyttöomaisuuden määrä yhteensä 53 466 miljoonaa liiraa.

Menettelyn aloittamisen johdosta toimittamissaan huomautuksissa Italian viranomaiset ilmoittivat, että komissio oli tehnyt virheen määritellessään yrityksen koon työntekijöiden enimmäismääränä. Italian viranomaiset katsovat, että hyväksyessään alueellisella lailla N:o 66/1976 säädetyt toimenpiteet komissio määritteli ensin työntekijäkohtaisen enimmäisrahoituksen (14 000 tai 18 000 ecua), minkä jälkeen se sataa työntekijää perustana käyttäen määritteli yrityskohtaisen enimmäisrahoituksen, joka on riippumaton työntekijöiden todellisesta määrästä. Lisäksi komission tiukasti määrittelemä sadan työntekijän raja poikkeaisi komission omasta pk-yritysten määritelmästä (250 työntekijää), minkä seurauksena monet pk-yritykset eivät voisi tulla osallisiksi tukitoimenpiteistä.

Italian viranomaiset ovat lisäksi väittäneet, että se, mitä komissio on pitänyt ohjelmaan jälkikäteen tehtyinä muutoksina, joiden vuoksi Keller Meccanica SpA:lle voitiin myöntää tukea ohjelman perusteella, olivat vain kyseisten tukiperusteiden ajanmukaistamista (käyttöomaisuus ja rahoitus työntekijää kohti). Alkuperäinen yrityksen kokoa koskeva peruste, joka siis käyttöomaisuuden osalta oli 7 miljardia liiraa, on osoittautunut liian alhaiseksi jopa keskisuurten käsiteollisuusyritysten kohdalla. Liiran ostovoiman jatkuvan heikentyminen vuoksi perusteita on tämän jälkeen muutettu varovasti. On kuitenkin muistettava, että muutos on pienempi kuin liiran arvon alentuminen vuosina 1980-1992, joka ISTAT:in mukaan on ollut 130,6 prosenttia.

Komissio katsoo, että Keller Meccanica SpA:lle edullisin ehdoin myönnettyä lainaa koskevat kelpoisuusehdot selkeästi määritellään vuonna 1985 tehdyssä päätöksessä (valtiontuki C 4/85 - Italia). Italian viranomaisille osoitetussa kirjeessä, jossa näille ilmoitettiin komission päätöksestä, mainitaan nimenomaisesti, että "komissio on ottanut huomioon tuensaajayritysten kokoa koskevat rajoitukset (enintään 100 työntekijää ja käyttöomaisuuden määrä 7 miljardia liiraa)". Sadan työntekijän raja on siis tarkoitettu sekä yrityksen kokoa määrittäväksi perusteeksi että enimmäismääräksi. Vaikka Italian viranomaiset olisivat katsoneet, että komission päätös ei ilmentänyt ilmoitetun ohjelman tarkoitusta, ne eivät saattaneet asiaa määrätyssä ajassa yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Päätös on siis lopullinen ja peruuttamaton.

Koska hyväksytyssä ohjelmassa ei määrätty tuen myöntöperusteiden sopeuttamismekanismista eikä tuensaajien kelpoisuusehdoista, ohjelmaan jälkikäteen tehdyt muutokset ovat merkittäviä ja niistä olisi pitänyt ilmoittaa komissiolle EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan nojalla. Koska kyseistä ilmoitusta ei tehty, ei voida väittää, että komission kyseiselle ohjelmalle antama hyväksyntä koskisi myös Keller Meccanica SpA:lle jo edullisin ehdoin myönnettyä lainaa. Italian viranomaisten toimittamat tiedot eivät ole riittäviä, jotta niiden perusteella voitaisiin muuttaa menettelyn aloittamisen yhteydessä ilmaistua kantaa. Laina ei etenkään mahdollisten tuensaajien suuruuden osalta vastaa niitä edellytyksiä, joiden perusteella komissio hyväksyi tukiohjelman.

Koska Keller Meccanica SpA:lle edullisin ehdoin myönnetty 6 500 miljoonan Italian liiran laina on pantu täytäntöön hyväksytyn ohjelman ehtojen vastaisesti, komissio pitää sitä hyväksytyn ohjelman ulkopuolisena uutena yksittäisenä tukena. Ottaen lisäksi huomioon, että yritys on selvästi vaikeuksissa, lainaa on arvioitava vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen perusteella.

V

Keller SpA:lle ja Keller Meccanica SpA:lle edullisin ehdoin myönnettyihin lainoihin liittyvää korkoalennusta pidetään EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena.

On huomattava, että Italian viranomaiset eivät ole missään menettelyn vaiheessa kiistäneet, etteikö kyseessä oleville lainoille myönnetty korkoalennus olisi tukea. Ne eivät ole pyytäneet erityispoikkeusta, vaan ainoastaan todenneet, että kyseiset edullisin ehdoin myönnetyt lainat on myönnetty komission hyväksymien alueellisten tukiohjelmien perusteella.

Vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen mukaan vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen myönnettävät valtiontuet vääristävät luonteensa vuoksi kilpailua ja vaikuttavat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kilpailun vääristyminen ja vaikutus kauppaan on vahvistettu myös tässä tilanteessa alalla, jolla molemmat yritykset toimivat.

Liikkuvan kaluston toimiala käsittää rautatiekaluston ja kaupunkiliikenteen raitiokaluston valmistuksen (4). 1980-luvun puolivälistä vuosikymmenen loppuun kestäneen pitkän taantumakauden jälkeen kysyntä kasvoi nopeasti vuodesta 1991 vuoteen 1994. Sekä tuotanto että kulutus laskivat hieman vuonna 1994 (tuotanto 4,7 ja kulutus 1,7 prosenttia), jonka jälkeen molemmat romahtivat: tuotanto 16,5 prosenttia ja kulutus 13,9 prosenttia, jolloin sekä tuotanto- että kulutusluvut laskivat vuoden 1992 vastaavien lukujen alapuolelle.

Alan kysyntä keskittyy pieneen joukkoon asiakkaita, joita ovat kansalliset ja alueelliset rautatieyritykset, kaupunkien liikennelaitokset, yksityiset vuokraus- ja leasingyritykset sekä liikkuvaa kalustoa tarvitsevat teollisuudenalat. Rautatiekaluston kysyntä riippuu pitkän aikavälin infrastruktuuri- ja liikennepolitiikasta, joihin puolestaan vaikuttaa poliittinen ja taloudellinen ilmasto.

Koska markkinat koostuvat varsin rajallisesta määrästä asiakkaita, joiden hankkeet ovat suuria, harvoin esiintyviä ja yleensä useita vuosia kestäviä, alan toimittajien välinen kilpailu on erittäin voimakasta. Näissä olosuhteissa liikkuvan kaluston valmistajille kaikki sopimukset ovat erittäin tärkeitä. Tehtyjen sopimusten myötä saatu kokemus ja mittakaavaedut vaikuttavat ratkaisevasti siihen, voiko valmistaja osallistua tuleviin tarjouskilpailuihin kilpailukykyisin tarjouksin.

Rautateiden ja toimittajien vuosikymmeniä kestäneet riippuvuussuhteet ovat aikaansaaneet materiaalin ylituotantokapasiteetin, jota on voitu vain osittain tasoittaa viemällä tuotteita Euroopan unionin ulkopuolisiin maihin. Maista, joissa on omaa liikkuvan kaluston valmistusta, on tähän saakka tehty vain vähän rajat ylittäviä tilauksia, lukuun ottamatta Alankomaita, Espanjaa ja viime aikoina myös Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Yksittäinen toimittaja on yleensä tullut uusille kansallisille markkinoille yritysostojen kautta, osaomistuksella tai osana konsortiota.

Soveltamalla palveluja koskevista julkisista hankinnoista aiemmin poissuljetuilla markkinoilla, mukaan lukien liikenteen alalla, annettua neuvoston direktiiviä 90/531/ETY (5), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 94/22/ETY (6), eurooppalaisille toimittajille on luotu uusia kaupallisia mahdollisuuksia nyt, kun vuosia kestänyt kansallisille markkinoille pääsyn rajoittaminen on vapautumassa. Lisäksi kansainvälisten hankintojen merkityksen odotetaan korostuvan, koska rautatieinfrastruktuurin ylläpito erotetaan yhä useammin rautatiekuljetuspalvelujen tarjoamisesta, josta säädetään yhteisön rautateiden kehittämisestä annetulla neuvoston direktiivillä 91/440/ETY (7).

Liikkuvan kaluston kauppa yhteisössä (8) oli noin 1,5 miljardia ecua vuonna 1993, 2,6 miljardia ecua vuonna 1994, 1,4 miljardia ecua vuonna 1995 ja 1,2 miljardia ecua vuonna 1996. Italian osuus kokonaistuonnista ja -viennistä on ollut seuraava:

>TAULUKON PAIKKA>

Huomattavaa on, että Italian viranomaisten ilmoituksen mukaan Keller SpA vei liikkuvaa kalustoa Saksaan 7 414 miljoonan Italian liiran arvosta vuonna 1991, 18 968 miljoonan liiran arvosta vuonna 1992 ja 6 820 miljoonan liiran arvosta vuonna 1993.

VI

Italian viranomaiset ovat määritelleet Keller SpA:n ja Keller Meccanica SpA:n osalle edullisin ehdoin myönnetyistä lainoista ehdottamansa valtiontakauksen rakenneuudistustueksi. Tästä johtuen myös kyseisiä lainoja on pidettävä rakenneuudistustukina. Vaikka kyseisiä edullisin ehdoin myönnettyjä lainoja olisi pidettävä pelastustukina, niitä ei voitaisi hyväksyä vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen nojalla, koska ne eivät noudata kaikkia kyseisissä suuntaviivoissa mainittuja ehtoja. Erityisesti niitä ei ole myönnetty siksi ajaksi, joka tarvitaan välttämättömän ja toteuttamiskelpoisen elvytyssuunnitelman laatimiseksi. Ainoastaan siinä tapauksessa, että komission rakenneuudistussuunnitelmaa koskeva tutkimus on käynnissä vielä sen ajan päättyessä, joksi pelastustuki on myönnetty, se voi suhtautua myönteisesti pelastustuen jatkumiseen tämän tutkimuksen päätökseen saattamiseen asti.

Tässä tapauksessa tuella pyritään siihen, että molemmat yritykset voivat toimittaa jo tehdyt tilaukset. Sekä tilausten toimittamisaika (31-39 kuukautta) että lainojen kesto ylittävät pelastustuille yleensä sallitut kuusi kuukautta. Lisäksi, kuten jäljempänä selitetään, komissiolle toimitetuilla suunnitelmilla pyritään ainoastaan tilausten toimittamiseen, eikä niitä voida pitää rakenneuudistussuunnitelmina, joilla pystyttäisiin palauttamaan yrityksen kannattavuus pitkällä tähtäimellä.

Vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen mukaan rakenneuudistustuki hyväksytään yleensä vain niissä tapauksissa, joissa voidaan osoittaa, että rakenneuudistustuen myöntäminen on yhteisön edun mukaista. Hyväksyntä voidaan kuitenkin antaa vain, jos noudatetaan tiukkoja sääntöjä ja ottaen huomioon tukien mahdolliset kilpailua vääristävät vaikutukset.

Komissio voi hyväksyä tuen ainoastaan, kun rakenneuudistussuunnitelma täyttää kaikki seuraavat yleiset ehdot:

- Rakenneuudistussuunnitelman on palautettava yrityksen kannattavuus pitkällä tähtäimellä kohtuullisessa ajassa yrityksen tuleviin toimintaedellytyksiin liittyvien toteuttamiskelpoisten oletusten perusteella. Rakenneuudistustukeen on lisäksi yhdistettävä toteuttamiskelpoinen rakenneuudistus- tai elvytysohjelma, joka on eriteltävä komissiolle tarvittavan yksityiskohtaisesti täydentämällä sitä tarpeellisilla yksityiskohdilla.

- Rakenneuudistussuunnitelmalla on vältettävä kilpailun kohtuutonta vääristymistä.

- Rakenneuudistussuunnitelman on oltava suhteutettu rakenneuudistuskustannuksiin ja siitä saatavaan hyötyyn.

- Rakenneuudistussuunnitelma on pantava täytäntöön kokonaisuudessaan. Lisäksi komissiolle on toimitettava yksityiskohtaiset vuosikertomukset.

Tämän seikan osalta Italian viranomaiset ovat esittäneet Keller SpA:n ja Keller Meccanica SpA:n elvytyssuunnitelmat, joiden avulla pyritään toimittamaan nykyiset tilaukset ja palauttamaan kummankin yrityksen kannattavuus. Myös uusia tilauksia voidaan ottaa vastaan riippuen siitä, miten jo saatujen tilausten toimittaminen edistyy. Kaikilla suunnitelluilla toimenpiteillä, myös tuotantolaitosten uudistamisella ja koneiden uudenaikaistamisella, pyritään saavuttamaan kyseiset tavoitteet. Komissiolle toimitetun Keller SpA:ta varten laaditun rahoitussuunnitelman mukaan kaikkien tilausten toimittamisen jälkeen positiivinen rahoitustulos olisi 1 805 miljoonaa liiraa. Keller Meccanica SpA:n kohdalla tulokseksi on arvioitu 8 300 miljoonaa liiraa.

Kumpikaan yritys ei ollut saanut uusia tilauksia menettelyä aloitettaessa. Komissio katsoi, ettei kummankaan yrityksen rakenneuudistussuunnitelmalla voitaisi palauttaa yritysten kannattavuutta pitkällä tähtäimellä, sillä ennustetut tulokset eivät riittäisi kattamaan yritysten aiempia tappioita, vaikka jo saadut tilaukset pystyttäisiin toimittamaan.

Menettelyn aloittamisen yhteydessä esittämissään huomautuksissa Italian viranomaiset viittasivat vuoden 1979 lain N:o 95 säännösten erityispiirteisiin. Ne totesivat, että erityishallinnolla pyritään jatkamaan maksukyvyttömän yrityksen toimintaa, jos on mahdollista, että sen kannattavuus palautuu, ja siinä tarkoituksessa, että yrityksen toimivat osat voidaan siirtää kolmannelle yksityiselle mahdollisimman pian. On siis selvää, että elvyttämisohjelmaa ei voida laatia erityishallintoa (enintään neljä vuotta) pidemmäksi ajaksi. On mahdollisen yksityisen ostajan tehtävä päättää kyseisten yritysten tulevaisuudesta tämän kauden jälkeen. Sardinian alueviranomaiset ovat lisäksi selittäneet, että Keller Meccanica SpA:n hoitajan osana erityishallintoa toteuttamat toimenpiteet eivät ole luonteeltaan rakenteellisia, vaan niillä pyritään jo saatujen tilausten toimittamiseen.

Italian viranomaiset ovat ilmoittaneet komissiolle viimeisimmällä 27 päivänä tammikuuta 1998 päivätyllä kirjeellään sekä Keller SpA:n että Keller Meccanica SpA:n tuotantolaitosten myyntimenettelyn aloittamisesta todeten lisäksi, että tämän uuden vaiheen aloittamisen vuoksi rakenneuudistussuunnitelman toimittaminen ei ollut enää tarpeen.

Edellä esitettyjen tietojen perusteella komissio ei voi muuttaa alkuperäistä päätelmäänsä, jonka mukaan hoitajan Keller SpA:lle ja Keller Meccanica SpA:lle lain N:o 95/1979 puitteissa laatima "elvytysohjelma" on ainoastaan rahoitussuunnitelma, jonka tarkoituksena on saatujen tilausten toimittaminen lain soveltamisen aikana.

Elvytysohjelmaa ei voida pitää rakenneuudistussuunnitelmana vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen merkityksessä, koska se ei ole toteuttamiskelpoinen, johdonmukainen ja kauaskantoinen suunnitelma, jonka tavoitteena on palauttaa yrityksen kannattavuus pitkällä tähtäimellä. Jotta rakenneuudistussuunnitelma täyttäisi kannattavuutta koskevan perusteen, sen on katettava yrityksen kaikki kustannukset, mukaan luettuna kuoletukset ja muut rahoitusmenot, ja sen on mahdollistettava lisäksi vähimmäistuotto pääomalle sen takaamiseksi, että yritys ei tarvitse lisätukea rakenneuudistusohjelman toteuttamisen jälkeen ja että se pystyy omin resurssein kohtaamaan markkinoilla vallitsevan kilpailun.

Tätä ei selvästi ole pystytty vahvistamaan tässä tapauksessa. Toimenpiteellä pyritään pitämään kumpikin yritys toiminnassa tietyn siirtymäkauden ajan siihen saakka, kunnes niille on löydetty yksityinen ostaja. Italian viranomaiset jopa myöntävät, että mahdollisen yksityisen ostajan on toteutettava ne toimet, joilla taataan yrityksen kannattavuus tulevaisuudessa eli erityishallinnon päätyttyä. Tästä voidaan päätellä, ettei ensimmäinen ja tärkein yhteisön suuntaviivojen edellytys (laatia rakenneuudistussuunnitelma, jolla pyritään palauttamaan yrityksen kannattavuus pitkällä tähtäimellä) täyty.

Myöskään ei noudateta edellytystä, jonka mukaan tuen aikaansaamaa kilpailun aiheetonta vääristymistä on estettävä. Kumpikin yrityksistä on pidetty siirtymäkauden ajan keinotekoisesti elossa tukea vailla olevien kilpailijoiden vahingoksi. Lisäksi on mahdollista, että yritykset saavat uusia tilauksia.

Tämän seurauksena Keller SpA:lle edullisin ehdoin myönnettyyn 33 839 miljoonan liiran lainaan ja Keller Meccanica SpA:lle edullisin ehdoin myönnettyyn 6 500 miljoonan liiran lainaan sisältyviin valtiontukiin ei voida soveltaa EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan c alakohdan poikkeusta, joka on ainoa poikkeus, jota ylipäätään voidaan soveltaa vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen. EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan a alakohdan poikkeusta ei voida soveltaa tässä tapauksessa, koska tukea ei ole myönnetty taloudellisen kehityksen edistämiseen alueilla, joilla elintaso on poikkeuksellisen alhainen.

On myös täsmennettävä, että jos molemmat yritykset olisi yksityistetty neljä vuotta kestäneen erityishallinnon päättyessä, komissio olisi jo selvitetyistä syistä tehnyt samat päätelmät. Komission olisi joka tapauksessa pitänyt ottaa kantaa erityishallinnon siirtymäkauden aikana toteutettuihin toimenpiteisiin, joita on arvioitava sinänsä, riippumatta yrityksen mahdollisesta luovutuksesta.

Komission kantaa ei muuta myöskään se seikka, että molempiin yrityksiin sovelletaan erityishallintoa. Eräässä aikaisemmassa valtiontukiasiassa (valtiontuki C 8/96 Ferdofin Srl (9)) komissio on katsonut, että Ferdofinille lain 95/1979 nojalla myönnetyt tukitoimenpiteet olivat valtiontukea, koska kyseisen lain nojalla toteutettuja toimenpiteitä ei ole suunnattu kaikille yrityksille, vaan ainoastaan suurille yrityksille (yli 300 työntekijää) ja julkishallinto saattoi soveltaa menettelyyn harkintavaltaansa. Koska todellista rakenneuudistussuunnitelmaa ei ollut toimitettu, komissio lopetti asian käsittelyn ja määräsi Italian viranomaisten Ferdofinille myöntämän tuen takaisinperittäväksi. Komissio ei voi ottaa eriävää kantaa tapauksissa, joissa on samankaltaisia piirteitä, kuten nyt esillä olevassa tapauksessa.

VII

Toimenpiteen sisältämä valtiontuki voidaan laskea yrityksiin sovellettavan korkokannan ja Italiassa vuonna 1995 voimassa olleen alueellisen nettoavustusekvivalentin laskemisessa käytetyn viitekorkokannan (joka oli 11,35 prosenttia) erotuksena. Näin laskettuna Keller SpA:lle edullisin ehdoin myönnetyn lainan sisältämä valtiontuki on 4 288 miljoonaa liiraa ja Keller Meccanica SpA:lle edullisin ehdoin myönnetyn lainan sisältämä valtiontuki on 903 miljoonaa liiraa.

Näin ollen korkoalennuksia, eli Keller SpA:n edullisin ehdoin myönnetylle lainalle myönnettyä 4 288 miljoonan liiran korkoalennusta ja Keller Meccanica SpA:n edullisin ehdoin myönnetylle lainalle myönnettyä 903 miljoonan liiran korkoalennusta, on pidettävä laittomina ja yhteismarkkinoille soveltumattomina.

Jos todetaan, että laittomasti myönnetty tuki ei sovellu yhteismarkkinoille, komissio määrää EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan nojalla jäsenvaltion perimään sen takaisin tuensaajalta. Yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut tämän käytännön asiassa 70/72, komissio v. Saksa (10), asiassa 310/85, Deufil v. komissio (11), ja asiassa C-5/89, komissio v. Saksa (12).

Italian viranomaisia kehoitetaan toteuttamaan tarpeelliset toimenpiteet laittoman ja yhteismarkkinoille soveltumattoman tuen takaisinperimiseksi.

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Ehdot, joiden mukaan Keller SpA:lle on edullisin ehdoin myönnetty 33 839 miljoonan Italian liiran laina ja Keller Meccanica SpA:lle on edullisin ehdoin myönnetty 6 500 miljoonan Italian liiran laina, eivät vastaa komission hyväksymien aluetukiohjelmien ehtoja. Lisäksi kyseiset lainat myönnettiin ennen kuin komissio oli esittänyt EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan mukaisesti huomautuksensa ohjelmiin jälkeenpäin tehdyistä muutoksista.

2 artikla

Korkoalennuksina myönnetyt tuet, joiden suuruus on Keller SpA:lle 4 288 miljoonaa Italian liiraa ja Keller Meccanica SpA:lle 903 miljoonaa Italian liiraa, ovat laittomia.

Kyseisiin tukiin ei voida soveltaa EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 2 ja 3 kohdassa eikä ETA-sopimuksen 61 artiklan 2 ja 3 kohdassa esitettyjä poikkeuksia eivätkä ne sovellu yhteismarkkinoille EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan mukaan.

3 artikla

Italian on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet 2 artiklassa mainittujen laittomasti myönnettyjen tukien takaisinperimiseksi. Takaisinperintä on suoritettava Italian oikeuden menettelytapojen ja säännösten mukaisesti.

Takaisin maksettavan tuen lisäksi on maksettava korkoa, joka lasketaan tuen myöntämispäivästä lukien sen takaisinmaksupäivään asti. Korko lasketaan Italiassa aluetutkien nettoavustusekvivalenttien laskemisessa kyseisenä ajankohtana käytetyn viitekoron mukaan.

4 artikla

Italian on ilmoitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta päätöksen noudattamiseksi toteuttamansa toimenpiteet.

5 artikla

Tämä päätös on osoitettu Italian tasavallalle.

Tehty Brysselissä 1 päivänä heinäkuuta 1998.

Komission puolesta

Karel VAN MIERT

Komission jäsen

(1) EYVL C 368, 23.12.1994, s. 12

(2) EYVL C 140, 7.5.1997, s. 12

(3) EYVL C 213, 19.8.1992, s. 2

(4) Panorama of EU industry 1997, Euroopan komissio.

(5) EYVL L 297, 29.10.1990, s. 1

(6) EYVL L 164, 30.6.1994, s. 3

(7) EYVL L 237, 24.8.1991, s. 25

(8) Eurostat, Intra European Union Statistics.

(9) EYVL L 306, 11.11.1997, s. 25

(10) Kok. 1973, s. 813.

(11) Kok. 1987, s. 901.

(12) Kok. 1990, s. I-3437.