KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 26 päivänä kesäkuuta 1998,

vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta 9 päivänä joulukuuta 1997 annetun neuvoston direktiivin 96/82/EY 9 artiklan mukaisista poikkeuksien yhdenmukaistetuista perusteista (tiedoksiannettu numerolla K(1998) 1758) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (98/433/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta 9 päivänä joulukuuta 1997 annetun neuvoston direktiivin 96/82/EY (1) ja erityisesti sen 9 artiklan,

sekä katsoo, että

direktiivin 96/82/EY 9 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on velvoitettava tiettyjen laitosten toiminnanharjoittajia tekemään turvallisuusselvityksen,

direktiivin 96/82/EY 9 artiklan 6 kohdan a alakohdassa säädetään, että jos osoitetaan toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että tietyt tuotantolaitoksessa olevat aineet tai jokin niiden osa eivät voi aiheuttaa suuronnettomuuden vaaraa, jäsenvaltio voi b alakohdassa tarkoitettujen perusteiden mukaisesti rajoittaa turvallisuusselvityksissä vaaditut tiedot sellaisiin, jotka liittyvät vielä olemassa olevien suuronnettomuuksien vaarojen torjumiseen sekä niiden ihmiselle ja ympäristölle aiheuttamien seurauksien rajoittamiseen,

nämä perusteet eivät vaikuta direktiivin 96/82/EY 9 artiklan soveltamiseksi tarkoitettujen vaarallisten aineiden vähimmäismäärien määräytymiseen,

direktiivin 96/82/EY 9 artiklan 6 kohdan b alakohdan mukaisesti komissio laatii ennen direktiivin soveltamista ja tietyn teollisen toiminnan suuronnettomuuden vaarasta 24 päivänä kesäkuuta 1982 annetun direktiivin 82/501/ETY (2) 16 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti yhdenmukaistetut perusteet, joiden perusteella toimivaltainen viranomainen voi päättää, voiko jokin tuotantolaitos aiheuttaa suuronnettomuuden vaaraa a alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä, ja

tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 82/501/ETY 16 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta 9 päivänä joulukuuta 1997 annetun direktiivin 96/82/EY 9 artiklan 6 kohdan soveltamiseksi komissio vahvistaa tämän päätöksen liitteessä säädetyt yhdenmukaistetut perusteet.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 26 päivänä kesäkuuta 1998.

Komission puolesta

Ritt BJERREGAARD

Komission jäsen

(1) EYVL L 10, 14.1.1997

(2) EYVL L 230, 5.8.1982, Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 87/216/ETY (EYVL L 85, 28.3.1987, s. 36, direktiivillä 88/610/ETY (EYVL L 336, 7.12.1988, s. 14) ja direktiivillä 91/692/ETY (EYVL L 377, 31.12.1991, s. 48).

LIITE

Vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta 9 päivänä joulukuuta 1997 annetun neuvoston direktiivin 96/82/ETY 9 artiklan mukaiset poikkeuksien yhdenmukaistetut perusteet

Direktiivin 96/82/EY 9 artiklan 6 kohdan säännöksistä voidaan myöntää poikkeus, jos vähintään yksi seuraavista yleisperusteista täyttyy:

1. Aineen fysikaalinen olomuoto

Sellaiset kiinteässä muodossa olevat aineet, joista ei voi tavanomaisissa olosuhteissa ja kohtuullisesti ennakoitavissa epätavallisissa olosuhteissa vapautua sellaista ainetta tai energiaa, joka saattaisi aiheuttaa suuronnettomuusvaaran.

2. Säilytystapa ja määrä

Aineet, jotka on pakattu tai joita säilytetään siten ja sellaisina määrinä, ettei niiden vapauttaminen suurimpana mahdollisena määränä voi missään olosuhteissa aiheuttaa suuronnettomuusvaaraa.

3. Sijainti ja määrä

Aineet, jotka ovat sellaisina määrinä ja sellaisen välimatkan päässä muista vaarallisista aineista (joko laitoksessa tai muussa paikassa), etteivät ne voi itse aiheuttaa suuronnettomuusvaaraa eivätkä yhdessä muiden vaarallisten aineiden kanssa saada aikaan suuronnettomuutta.

4. Luokitus

Aineet, jotka on määritelty vaarallisiksi aineiksi neuvoston direktiivin 98/82/EY liitteen I osassa 2 olevan luokituksen perusteella, mutta jotka eivät voi aiheuttaa suuronnettomuusvaaraa, minkä vuoksi luokitus ei sovellu käytettäväksi tässä yhteydessä.